Sodankylän alueen maaperäkartoitus (Väliraportti) Jukka Räisänen

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS PSY Rovaniemi Arkistoraportti 52/2014 Sodankylän alueen maaperäkartoitus (Väliraportti) Jukka Räisänen

2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI / 52/2014 Tekijät Jukka Räisänen Raportin laji Arkistoraportti Toimeksiantaja Geologian tutkimuskeskus Raportin nimi Sodankylän alueen maaperäkartoitus Tiivistelmä Sodankylän alueella on tehty uudentyyppistä maaperätiedonkeruuta ja maaperäkarttaa, jossa on hyödynnetty laserkeilausaineistoja (LIDAR). LIDAR-aineistojen tulkinnan avulla maaperätiedonkeruu ja karttasovellusten teko nopeutuu, maastotarkistukset vähenevät ja saadaan entistä tarkempia tulkintoja. Sodankylän tutkimusalueella ennakkotulkinnan ja lopullisen kartan digitoinnin aikana oli työalustana pääasiassa laseraineiston hillshade, jonka päällä oli haltikin yksinkertaistettu maastokartta. Kaikki olemassa oleva geologinen data hyödynnettiin kartoitustyössä, kuten turvepisteet ja geokemian aineisto. Vääräväri- ja ortokuvia, kalium-gammakarttaa ja yleiskarttaa 1: hyödynnettiin myös. Alueen maaperäkartasta voidaan jatkossa laatia sovelluksia, kuten rakennettavuuskarttoja ja maaperän imeytyvyyskarttoja. Niitä voidaan hyödyntää mm. maankäytön suunnittelussa ja ympäristövaikutusten arvioinnissa. Raportissa on tarkasteltu myös maaperäkartoituksen nopeuttamista tulevaisuudessa maastohavaintojen määrään ja käytettyyn työaikaan suhteuttaen. Asiasanat (kohde, menetelmät jne.) Maaperä, LIDAR, kartoitus Maantieteellinen alue (maa, lääni, kunta, kylä, esiintymä) Sodankylän kunta Karttalehdet 3713, 3714 Muut tiedot Arkistosarjan nimi Arkistotunnus 52/2014 Kokonaissivumäärä 22 Kieli Suomi Hinta Julkisuus Julkinen Yksikkö ja vastuualue PSY, 502 Hanketunnus Allekirjoitus/nimen selvennys Allekirjoitus/nimen selvennys Jukka Räisänen

3 SODANKYLÄN ALUEEN MAAPERÄKARTOITUS YLEISTÄ KARTOITUKSESTA Kartoitettu alue sijoittuu Sodankylän keskustaajaman ympäristöön. Alueelta on aikaisemmin tehty kolme maaperäkarttaa ( 1:20 000) 80- ja 90-luvuilla, joihin uudet kartoitetut alueet rajautuivat. Vanhoissa maaperäkartoissa tiedettiin olevan jonkin verran virheitä, joten niihin tehtiin revidointia. Länsipuolista uutta aluetta tehtiin sinne asti, minne laseraineistoa oli saatavilla vuonna Itäpuolisen uuden alueen rajaukseen vaikutti Sodankylän kunnan toive. Kokonaisuudessaan uutta kartoitusaluetta tuli noin 150 km². Ennen maastotöitä alueelta tehtiin ennakkotulkinta. Siinä apuna olivat vanhat maaperäkartat 1 : , maaperän yleiskartta 1: , geokemian havainnot, joita alueella oli runsaasti, malminetsintää palvelevan maaperätutkimuksen aikaiset monttuhavainnot, maa-aineskartat, turvetutkimuslinjastot, ja kalliopaljastumahavainnot. Laseraineiston lisäksi käytettiin kalium-gammakarttaa, vääräväri-ilmakuvia, peruskarttoja ja geofyysikoiden valmistamaa tdr-karttaa. Ennakkotulkinnan yhteydessä alueelta poimittiin lukuisia tarkistuspaikkoja maastotöitä varten lähinnä laseraineiston perusteella. Maastotyöt tehtiin kesäkuun 2013 aikana. Peter Johansson oli mukana tiekartoituksen aikana. Tiekartoituksessa on suuri etu, jos siihen on käytettävissä kaksi henkilöä. Toinen voi tällöin keskittyä autolla ajoon ja toinen havainnointiin. Hannu Hirvasniemi teki revidointia vanhojen karttalehtien alueilla parin päivän ajan. Piikityspisteitä kertyi vajaa pari tuhatta. Havainnot on siirretty geotietoytimeen. Valokuvia otettiin myös runsaasti. Kartoitusalueen laajuudesta ja maastotyön rajallisesta ajasta johtuen kartta-alueelle jäi suuret alueet, joista ei ole maastohavaintoja. Karttatulkinnan aikana käytettiin pääasiassa mittakaavaa 1: Kartan ulkoasu on tehty perinteisen 1: mallin mukaisesti. Tästä on helppo työstää mahdollisia rakennettavuus- ja ympäristövaikutuskarttoja. Karttaa digitoitiin maapelin työkaluilla. Uudet kartoitusalueet ja revidoidut vanhat kartta-alueet siirretään geotietoytimeen, kun kartta on lopullisesti valmis. Kesän 2014 aikana alueelle tehdään vielä kaivinkonemonttuja. Näiden tuloksia hyödynnetään myös geokemian menetelmät-hankkeessa. Lisäksi alueelle vedetään muutama maatutkalinja. Pohjavesinäytteitä otetaan joistakin edustavista lähteistä Ulpu Väisäsen toimesta. Ennakkotulkinnan ja lopullisen kartan digitoinnin aikana oli työalustana pääasiassa laseraineiston hillshade, jonka päällä oli haltikin yksinkertaistettu maastokartta. Pistetietoina oli kaikki geological datasta sekä haavista saatu data (turvepisteet, geokemian aineisto yms.). Vääräväri- ja ortokuvat, kalium-gammakartta sekä alueeseen liittyvät maaperäkartat 1: ja yleiskartta 1: olivat välillä päällä haltikin sijaan.

4 Kartta-alue. Karttalehdet , ja on kartoitettu aikaisemmin.

5 ALUEEN GEOLOGIASTA Alue sijoittuu jääjakajavyöhykkeelle. Siellä esiintyy yleensä kaksi pohjamoreenipatjaa, joista vanhempi on syntynyt Varhais- tai Keski-Veiksel-jäätiköitymisvaiheessa. Nuorempi on syntynyt Myöhäis-Veikseljäätiköitymisvaiheessa. Näiden päällä voi olla ohuita pintamoreenikerroksia. Malminetsintää palvelevat maaperätutkimukset - hankkeessa tehtyjen monttujen perusteella moreenikerroksia on paikoin useampiakin. Monttujen ja geokemian näytepisteiden perusteella moreenin alla esiintyy satunnaisesti hiekka- ja sorakerroksia ja linssejä. Alueen itäosassa on pieniä kumpumoreenialueita. Jäätikön liikkeen suuntaisia moreenimuodostumia ei alueella ole. Aikaisempien kartoitusten yhteydessä suoritettujen lajiteanalyysien perusteella moreeniaines on pääasiassa hiekkamoreenia. Kartta-alueella on runsaasti hiekka- ja sorakerrostumia. Sattasjoen laaksossa esiintyy extramarginaalisia purkaussora-alueita, jotka yhtyvät Kitisen uomassa oleviin purkaussorakerrostumiin. Ne ovat varsinkin alueen pohjois- ja keskiosissa levinneet laajoiksi deltatasanteiksi Ancylusjärven ylimmän rannan tasoon. Kartta-alueen länsipuolella oleva Jeesiöjoen uoma on toiminut purkausuomana Ounasjoen jääjärven vesille. Tähän liittyviä purkaussorakerrostumia esiintyy Jeesiöjoen alajuoksulla. Myös jäätikön reunan läheisyydessä syntyneiden muinais-uomien päissä esiintyy pieniä purkaussora-alueita. Lisäksi kartalla esiintyy muutamia pieniä yksittäisiä harjuselänteitä. Hieta-alueita esiintyy runsaasti hiekka- ja sora-alueiden reunoilla. Hieta-alueet ovat lähinnä jokien levittämiä tulvatasanteita. Näillä alueilla sekä hienomman hiekan alueilla esiintyy yleisesti dyynejä. Kallioalueita esiintyy lähinnä alueen luoteis- ja kaakkoisosissa. Geokemian havaintojen perusteella rapakalliota esiintyy paikoitellen moreenin alla. Hienorakeisia sedimenttejä, lähinnä hienoa hietaa esiintyy alueen itäosassa. Itäosa oli osittain Moskujärven jääjärven alla, jonka pohjasedimenttejä hienot hiedat ovat. Alueen suot ovat pääasiassa sarasoita. Pieniä rahkasuoalueita esiintyy paikoitellen. GTK:N TIETOKANNOISTA SAATAVAN AINEISTON KÄYTÖSTÄ KARTOITUKSEN APUNA GEOLOGICAL DATASTA: Aerogeofysiikka: Aerogeophysical-data-gtk kalium (potassium) oli aerofysiikan aineiston ainoa hieman hyödyllinen kartta-aineisto. Se antaa osviittaa maaston kosteudesta. Kosteat suot näkyvät sinisenä ja kuivat kalliot tummanpunaisena ja violettina. Moreenialueet ja hiekkamaat eivät erityisemmin erotu toisistaan. Aineisto auttaa jonkin verran kallioalueiden ja kosteutta pitävien maalajien rajaamisessa. Sitä voidaan myös käyttää sellaisten alueiden hahmottamisen apuna mistä ei ole mitään tietoa ja minne ei pääse, kuten esimerkiksi suosaarekkeet. Geokemia: Till geochemistry: Regional till geochemistryn näytteet on otettu aina moreenista, mutta attribuuteissa ei ole tietoa miltä syvyydeltä (c-horis.). Ne paljastavat kuitenkin että aines on moreenia. Targeting till geochemistry antaa maalajin ja näytteenottosyvyyden. Nämä havainnot olivat Sodankylän alueella tosi tarpeellisia. Muilla ei oikein ole käyttöä. Ne olivat lähinnä arkistoviittauksia. OKU geoghemistrystä ei ole hyötyä Sodankylän asiaan eikä mistään muustakaan geochemistry-pääkohdan tiedoista, kuten purot yms.

6 Kallioperä: Bedrock observations.field obs...(gty), kallioperähavaintokohde (1: ) näyttää havaintopaljastumat ja havaintolohkareet. Samat paljastumat saa haavilla näytön alalta, mutta siitä ei selviä onko lohkare vai paljastuma. Havainnot osuvat aika harvoin maastossa paikalleen, joten näitä ei voi suoraan laittaa havainnoksi maaperäkarttaan. Oku outcrop observations...observations näyttää myös joitakin kalliopaljastumia. Pisteet ovat vanhoja, joten paikkatieto lienee näissäkin epävarmaa. Bedrock_MTK_Haltik näyttää pohjakartan kalliopaljastumat, näiden paikkatieto pitää paikkansa, mutta ne ovat yleensä osa laajempaa kallioaluetta maaperäkartalla. Maaperä (Surficial): (Superficial) Maaperäkartat 1: : (yleiskartta) kannattaa imuroida haavilla. Maannoskartasta ei ole hyötyä kartoitukseen, koska 1: antaa samat tiedot hieman tarkemmin. Yleiskartta antaa loppujen lopuksi vain suuntaa antavaa tietoa, paikoitellen se on ilmeisesti jopa virheellinen. Aggregate deposits antaa maa-ainestiedot. Samat saa haavilla imuroitua. Haitat kohtaa kannattaa tarkastella. Siinä näkyy esim. aineksen heikko lajitteisuus (mahd. purkaustavara ja mahd. moreenipeite). Accrogate accounting kannattaa laittaa päälle myös, siinä näkyy jonkin verran lisää hiekka- ja soramuodostumia. Haavista tulee kaikki muodostumat kerralla. Observations-kohdasta tulee laajasti maaperätietoa. Maalajihavainnoista tulee piikitystiedot jos niitä on. Sodankylän alueelta piikitystietoja ei ollut geotietoytimessä vanhojen 1: alueilta eikä yleiskartasta. Kalliohavainnot kohta näyttää kaikki kalliopaljastumat, eli ei kannata niitä ottaa kallioperästä vaan mieluummin tästä. Tästä on valmiiksi poistettu kallioperän lohkarehavainnot. Maanäytepisteitä ei Sodankylän alueella ollut. Tutkimuskaivannoista koekuoppia ei ollut Sodankylän alueella. Tutkimuskaivanto...Leikkaushavainto,Gty,profiilipisteet antaa Sodankylän alueella pisteet, jotka liittyvät maaperägeologiseen malminetsintään. Osa näistä on Hirvaksen malminetsintää palvelevan maaperätutkimuksen profiileja. Tarkemmat profiilit löytyvät geodatapalvelimesta (Roidata1-Geodata-Maaperä- Havainnot-Vektorit-GTK-Montut-Malminetsintä). Borehole- dataa on tarkasteltava alle mittakaavalla. Kairauspisteet (maaperäkartoitus) antaa kairaukset, mitkä tehty 1: varten. Niiden infotieto on aika vajavainen, koska esim. maalajia ei näy. Parempi lienee katsoa suoraan vanhoilta maaperäkartoilta. Sama koskee kohtaa kairauspisteet(gty, pinnat). Pohjatutkimusrekisteri antaa mm. tielaitoksen pisteet. Sodankylän alueelta näitä ei ollut. Pintatietoja ja maaperän paksuuksia kohdan pintatietoja kohta ei anna mitään uutta. Maapeitepaksuuksia kohta kannattaa laittaa päällä kallioperäkairausten osalta. Quaternary geological themesistä saa muinaiset rantakäyrät näkyviin. Ne kannattaa ottaa ja exportata maastoonkin. Turve. Turvetiedot kannattaa imuroida haavista. Silloin niitä on paljon nopeampi käyttää. GISDATAMAPSISTA Haltikin kartat, jota kannattaa muutella ja yksinkertaistaa esim. kalliot punaisiksi, samoin kalliopaljastumat. Haltikin aineisto kannattaa leikata kovalevylle, jolloin se pyörii huomattavasti nopeammin. Itsellä on käytössä Haltikin Pohjois-Suomesta leikattu versio. Raster maps on tärkeä orto ja väärävärikuvien takia. Myös itse rasterikartta on Haltikin rinnalla tarpeellinen. Maanmittauslaitoksen sivuilta voi imuroida ortokuvia, jotka on paikkasidottuja. Nämä kulkevat tällöin maastoon. Väärävärikuvat ovat suuri apu tulkinnassa. Niiden avulla voi päätellä varsinkin soista ja soistumista paljon. Myös kovien maiden tulkinnassa niistä on selvästi suurempi apu kuin kaliumgammakartasta. Kasvillisuuden väri on usein eri esim. hiekoissa ja moreeneissa. Samoin kivikko- ja kallioalueet näkyvät erinomaisesti. Maankäyttöä ja ympäristöä sekä suojelua koskevia karttoja kannattaa tarkastella ainakin kartoituksen alkuvaiheissa.

7 Laser scanning datasta saa laseraineistot. Nykyisellään laseraineiston kuvaustekniikat ovat riittävästi valmiina toimistossa katselua varten. Maastokäyttöä varten on laseraineisto kuitenkin leikattava DEMaineistosta, josta tehdään hillshade yms. LASERAINEISTON KÄYTÖSTÄ KARTOITUKSEN APUNA Sodankylän kartoituksessa käytettiin pääasiassa hillshade visualisointia, jossa azimuth = 315, altitude = 30 z = 1-3, stretch vaihtoehdot olivat nearest neighbour ja standard devititions, käytetty läpivalaisu oli 50 %. Dem surface toolsilla tehtyä monivalaisu hillshadea käytettiin myös, mutta perushillshade osoittautui maaperäkartoitukseen riittäväksi vaihtoehdoksi. Laseaineistosta laskettu tdr-muunnos on periaatteessa yhtä käyttökelpoinen kuin hillshadekin tai monivalaisu hillshade, mutta maaperän muodot korostuvat siinä eritavalla ja paikoin häiritsevästi. TDR-kuva dyynialueesta. Pohjana Haltik. Hillshadekuva dyynialueesta. Pohjana Haltik.

8 Laseraineiston avulla saa maaperän pinnanmuodoista paljon enemmän irti kuin aikaisemmin käytetyiltä ESPA ym. kolmiulotteisilta ilmakuvilta. Puusto ei häiritse ja myös pienetkin rakenteet näkyvät selvästi. Samoin maastokoneessa laserkuvat näkyvät paljon selkeämmin kuin ESPA-kuvat, varsinkin auringonpaisteella. Laseraineistosta pystyy rajaamaan kartalle suoraan moreenimuodostuma-alueet (kumpumoreenit, drumliinit ym.), selkeät harjut ja deltat. Pienemmistä muodoista dyynit näkyvät selvästi, samoin erilaiset uomat. Uomat voivat visualisoinnista riippuen paikoin korostua liikaa, eli näkyvät laserilta, mutta eivät välttämättä näy maastossa. Lähteet ja ojat erottuvat selvästi. Suon luonnontilaisuutta arvioitaessa laseraineisto on tärkein apuväline, koska se näyttää myös umpeenkasvaneet ojat, jotka eivät muista aineistoista näy. Lisäksi turvepuolella laseraineisto on korvannut perinteisen vaaituksen täysin. Myös tietyt erityiskohteet kuten nuoret siirrokset, rantavallit ja maanvyöryt tulevat esille laseraineistoista. Kallioalueet lienevät ongelmallisimpia alueita laseriin perustuvan tulkinnan kannalta. Jos kallio on esim. 1-3 metrin syvyydessä saattavat kallion muodot ja rakenteet näkyä yhtä selvästi kuin varsinaisilla kallioalueilla. Silloin alue voi tulla rajattua kallioalueeksi, jos maastokäyntejä ei tehdä. Samoin laserilla näkyvät yksittäisille kalliopaljastumille näyttävät kohteet voivat olla esim. suuria muurahaispesiä. Kallioalueiden tulkinnassa kannattaakin käyttää apuna tietokantojen kalliopaljastumahavaintojen lisäksi väärävärikarttaa ja ehkä myös kalium-gammakarttaa. Suurin hyöty laseraineistosta lienee siinä vaiheessa, kun alueelta on maastohavaintoja ja aletaan digitoimaan lopullisia kuviorajoja. Eri maalajien väliltä tuntui laserilta löytyvän usein jokin pieni poikkeama, mikä helpotti rajaviivan vetämistä. Laseraineistosta ei ole hyötyä esim. suoalueiden osalta. Rahkasoiden ja sarasoiden erottamiseksi toisistaan on parempi käyttää suuntaa antavana pohjana väärävärikarttaa. Turvetutkimuspisteet sekä omat havainnot ja suokasvillisuuskartat ovat luonnollisesti olennaisinta tietoa soiden jakoon ja alle metrin syvyisten suoalueiden rajaamiseen. Kaksois- ja kolmoismaalajien, sekä pintakerros-laatikoiden määrittelyyn laser ei oikein anna varmaa tietoa. Hienojakoisia sedimenttejä oli Sodankylän alueella hyvin vähän, niiden selvittämiseen laseraineistosta saatava hyöty oli vähäinen.

9 ESIMERKKIKUVIA Laserkuvissa soilla ja jokien varsilla esiintyvä häiriö aiheutuu korkeasta pajukosta.

10 Kallioalueita ja moreenia. Pystykaateisia kalliopaljastumia sisältävä alue erottuu erittäin selvästi ( valokuva). Muutoin kalliomaiden ja moreenimaiden rajaus vaikea tehdä, koska kallionrakenteet tulevat esille moreenin alta. Moreenin paksuus lienee kuitenkin ohut (1-3 m.?) Alueelle tehtiin runsaasti maastohavaintoja.

11 Rapautuvia kalliopaljastumia ja lohkareita moreenin keskellä.

12 Muinaisuomat näkyvät laseraineistosta selkeästi. Laseraineisto voi ylikorostaa uomia esim. nämä uomat erottuvat maastossa hyvin heikosti.

13 Purkaussorakerrostuma hahmottuu hyvin ympäröivästä moreenimaasta. Alue on selvästi Ancylusjärven ylimmän rannan yläpuolella. Suolla olevat lähteet näkyvät selkeästi.

14 Esimerkkikuva alueelta, missä laseraineiston hyöty oli vähäinen. Kaakkoisosassa oleva dyyni viittaa siihen, että maalaji on hietaa tai hiekkaa. Muutoin vähäkivisessä moreenissa, hiekassa ja hiedassa ei selkeitä eroja ole. Alue onkin digitoitu maastohavaintoihin perustuen. Sodankylän varuskunnan alueen poterot näkyivät laserilta selvästi. Maalajitarkastus oli näistä helppoa.

15 KARTTATUOTANTOMALLEJA Kartta-alueen itä-koillisosasta rajattiin noin 17 km² suuruinen alue, josta kerättiin havaintopisteitä kattavasti koko alueelta. Alueesta laadittiin neljä erillistä karttaa, joiden perusteella arvioitiin kunkin karttatyypin osalta käytettyä työaikaa suhteutettuna 100 km² maaperäkarttaan. Karttoja toisiinsa vertailemalla voi nähdä kartan laadun vaihtelut käytetyn työajan ja havaintopisteiden määrän mukaisesti. Legenda on vastaava kuin GeologicalDatan 1: maaperäkartoissa, paitsi Karttatyyppi 1:n legenda on maaperän yleiskartan mukainen. KARTTATYYPPI 1 Suoraan alueelta saatu maaperäkartta, eli käytännössä yleiskartta mittakaavaan 1: Työaika 10 min. KARTTATYYPPI 2 Maastokäyntejä ei tässä tyypissä tehdä. Koealueen digitoinnissa käytettiin apuna laseraineistoa, maaperän yleiskarttaa, länsipuoleista maaperäkarttaa 1: , GeologicalDatan ja GisDatamenun aineistoja ym. Kartta tarkentuu yleiskarttaan verrattuna huomattavasti, kun kuviokoot pienenevät. Kaksoismaalajiarviot perustuivat geokemian havaintoihin, vanhoihin kaivinkonemonttuihin ja vierekkäisen maaperäkartan kaksoismaalajikuvioihin. Syvyyspisteitä ei voitu laittaa, koska paikkatieto voi heittää vanhoissa havainnoissa paljonkin. Dyynialueet ja kumpumoreenialueet voitiin rajata laseraineiston perusteella varmoiksi. Yksittäinen ct-laatikko on laitettu Haltikin soistumakuvion perusteella. Työaika suhteutettuna 1: karttalehteen: -Aineiston kokoaminen, alueeseen perehtyminen, ArcMap-projektin luonti 2 pv -Kartan digitointi valmiiksi 2 vk. KARTTATYYPPI 3 Tässä karttatyypissä kaikki ajokelpoiset tiet on ajettu ja tehty samalla maastohavaintoja. Tämän lisäksi haetaan referenssipisteitä teiden lähistöiltä. Työhön tehtävä ennakkodigitointi on käytännössä sama kuin karttatyyppi 2:n lopputulos. Koealueen kartta muuttui melko tavalla kun havaintopisteitä oli käytössä. Laseraineiston tulkinta helpottui selkeästi. Kaksoismaakuvioita saatiin lisättyä karttatyyppi 2:n verrattuna vain teiden lähistöille. Samoin uusia laatikoita tuli vain yksi. Tämän tyyppisessä kartoituksessa jää paljon alueita vaille havaintopisteitä. Tiealueiden havaintopisteet voivat usein olla apuna myös käymättömillä alueilla, jos niiden maaperägeologia on samankaltainen kuin alueilla, joista on havaintopisteitä tulkintaavaimia. Työaika suhteutettuna 1: karttalehteen: -Aineiston kokoaminen, alueeseen perehtyminen, ArcMap-projektin luonti 2 pv -Ennakkotulkinta ja kuvioiden piirto, referenssipisteiden haku 2 vk. -Maastotyöt 1-2 vk

16 -Aineiston digitointi valmiiksi 1-2 vk -Mahdolliset lisätarkastukset, montut, maatutkaukset 1 vk KARTTATYYPPI 4 Tämä on kartoitettu perinteiseen tyyliin, eli havaintopisteitä on kattavasti. Työaikaa tässä karttatyypissä menee vastaavasti kuten aikoinaan maaperän peruskartoituksen yhteydessä. Työaika suhteutettuna 1: karttalehteen: -Aineiston kokoaminen, alueeseen perehtyminen, ArcMap-projektin luonti 2 pv -Ennakkotulkinta ja kuvioiden piirto, referenssipisteiden haku 2 vk. -Maastotyöt 6-8 vk -Aineiston digitointi valmiiksi 3-5 vk -Mahdolliset lisätarkastukset, montut, maatutkaukset 1 vk

17 KARTTATYYPPI 1

18 KARTTATYYPPI 2

19 KARTTATYYPPI 3

20 KARTTATYYPPI 4

21 YHTEENVETOA JA EHDOTUKSIA TULEVAISUUTEEN Sodankylän uusien alueiden kartan laatu oli edellä esitettyjen karttatyyppi 3 ja karttatyyppi 4:n väliltä. Alueelle jäi paljon käymättömiä kohteita. Lajittuneiden maalajien alueiden ja moreenialueiden rajaus on aika varmaa, vaikka havaintopisteitä ei perinteiseen kartoitukseen verrattuna ollut alueelta kovin paljoa. Laseraineistoista oli näiden alueiden tulkinnassa suuri apu. Samoin maaperän erityismuodot kuten dyynit tulivat kartalle laserin avulla varmoina havaintoina. Epävarmimpia havaintoja olivat kallioalueet. Varsinkin kalliopaljastumia lienee jäänyt löytymättä lukuisia. Kaksoismaalajialueita jäi todennäköisesti myös paljon pois, samoin kuin pintamaalaatikoita. Käymättömillä alueilla ct-pintamaalaatikoita laitettiin aika paljon haltikin aineiston laajempien soistuma-alueiden päälle. Jos jatkossa pyritään nopeaan maaperäkartoitukseen niin karttatyypin 3 mukainen kartoitus lienee paras vaihtoehto. Tällöin kartan laatu on selkeästi parempi kuin ilman maastotarkistuksia olevissa kartoituksissa. Perinteisellä tavalla tehtyyn maaperän peruskarttaan (karttatyyppi 4) verrattuna kaksois- ja kolmoismaalajikuvioita tulee vain teiden lähistöille tai soille, missä on turvelinjastoja. Kartan eri osista tulee siis erilaatuisia. Sama koskee pintamaalaatikkoja ja kalliopaljastumia. Geologisissa retkeilykartoissa ei ole useamman maalajin alueita eikä laatikoita. Samoin alueet maalajikuviot on jaettu maalajin synnyn perusteella, kuten esim. harjukerrostumat, harjujen ulkopuoliset hiekka- ja sorakerrostumat ja tuulihiekkakerrostumat. Samantyyppinen jako voisi toimia myös nopeutetussa maaperäkartoituksessa. Laseraineisto paljastaa kallionrakenteet hyvin, vaikka peittävää maa-ainesta on kallion päällä on yli metri. Sen tuloksena voisi tämäntyyppisellä alueella toimia jokin uusi kuviotyyppi (esim. Kallion päällä 0-3 metrin paksuinen moreenikerros, alueella voi olla kalliopaljastumia). Näin rajatulla alueella ei tarvitsisi paljon maastotarkastuksia tehdä. Piirtotabletin käyttö voi nopeuttaa kartta-alueen digitointia ennakkotulkinnan ja lopullisen puhtaaksi piirtämisen aikana. Nykyisin kartan teko tapahtuu lähinnä yhden kartoittajan toimesta alusta loppuun. Tämä sinällään nopeuttaa kartantekoa. Jos kartoittajalla ei aineistovastaajan oikeuksia, tarvitaan loppuvaiheessa, kun siirretään valmiita aineistoja geotietoytimeen jonkin verran aineistohenkilöiden apuja. Sama koskee vanhojen aineistojen revidointia. Hieman vaikea kuvitella, että kyseisen kaltaiseen nopeutettuun karttatuotantoon, jossa kartoittaja tekee kaiken itse, voisi käyttää esim. harjoittelijoita apuna. Hallittavia osa-alueita on runsaasti ArcMapin täydestä hallinnasta laseraineistojen tulkintaan, joten työ vaatii siis kokeneen kartoittajan.

22 KIRJALLISUUSLUETTELO Hirvas, H Pleistocene Stratigraphy of Finnish Lapland. Geological Survey of Finland. Bulletin p. Johansson, P. (toim.); Kujansuu, R. (toim.); Eriksson, B., Grönlund, T., Kejonen, A., Maunu, M., Mäkinen, K., Saarnisto, M., Virtanen, K., Väisänen, U., Pohjois-Suomen maaperä : maaperäkarttojen 1: selitys. Espoo: Geologian tutkimuskeskus, 236 s. Väisänen, U., Maunu, M. & Kähkönen, A Jänkävuopaja. Suomen geologinen kartta 1:20 000, maaperäkartta, lehti Geologian tutkimuskeskus. Väisänen, U. & Maunu, M Sodankylä. Suomen geologinen kartta 1:20 000, maaperäkartta, lehti Geologian tutkimuskeskus. Väisänen, U. & Maunu, M Sattanen. Suomen geologinen kartta 1:20 000, maaperäkartta, lehti ja sen selitys. Geologian tutkimuskeskus.