Suomen Sydänliitto on kansanterveys-, potilas- ja edunvalvontajärjestö, joka edistää terveyttä siten, että sydän- ja verisuonisairaudet vähenevät, sairastavien hoito ja kuntoutus paranee sekä fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvointi lisääntyy. Tavoitteenamme on sydän- ja verisuonitautisairastuvuuden ja kuolleisuuden puolittuminen, mikä merkitsee, että sairastavuus ja kuolleisuus laskee nykyiselle eteläeurooppalaiselle tasolle. Toiminta-ajatuksemme toteuttamiseksi mm. Suunnittelemme ja toteutamme sydän- ja verisuoniterveyttä edistäviä ohjelmia. Seuraamme sydän- ja verisuonisairauksien ehkäisyn, diagnostiikan, hoidon ja kuntoutuksen kehittymistä ja valvomme asiakkaidemme etuja. Tarjoamme potilaille sairauksia ja hoitoa käsitteleviä julkaisuja sekä neuvonta- ja kuntoutumispalveluja. Laadimme käyvän hoidon ja kuntoutuksen malleja. PL 50 (Oltermannintie 8), 00621 Helsinki Puh. (09) 752 7521 fax (09) 752 752 50 www.sydanliitto.fi Julkaisun kustantaja HANSAPRINT VANTAA / 2004
Eteisvärinä Julkaisija: Suomen Sydänliitto ry, 2004 Kirjoittajat: Matti Halinen, dosentti, sisätautien ja kardiologian erikoislääkäri, ylilääkäri, Kuopion yliopistollinen sairaala MJ Pekka Raatikainen, dosentti, kardiologian ja sisätautien erikoislääkäri, Oulun yliopistollinen sairaala Toimittaja: Ulla-Riitta Penttilä, terveyspalvelupäällikkö, Sydänliitto Kuvat ja taitto: Contra Toinen painos. Suomen Sydänliitto. Kuvien ja tekstin kopiointi ilman tekijöiden lupaa on kielletty. Lukijalle Tämä opas on tarkoitettu ensitiedoksi potilaille, joilla todetaan sydämen eteisvärinä, sekä heidän omaisilleen. Eteisvärinä on yleinen vaiva ja sen ilmaantumisriski kasvaa iän myötä. Jopa neljä prosenttia työikäisistä ja kymmenen prosenttia yli 65- vuotiaista kärsii siitä. Eteisvärinän oireet vaihtelevat suuresti, joten sen aiheuttama haittakin on eri ihmisillä erilainen. Vaikka parantavaa hoitoa eteisvärinään ei ole tarjolla kuin harvoissa poikkeustapauksissa, sen aiheuttamia oireita voidaan tehokkaasti lievittää lääkkeillä ja muilla hoitokeinoilla niin, että elämänlaatu pysyy siedettävänä. Eteisvärinä johtaa vain harvoin pysyvään työkyvyttömyyteen. Jos eteisvärinä todetaan, sitä tulee lähes aina hoitaa, koska oireettomaankin eteisvärinään liittyy verihyytymän aiheuttaman aivohalvauksen vaara. Toivomme, että opas pystyisi antamaan vastauksia tavallisimpiin eteisvärinää koskeviin, potilaita ja omaisia askarruttaviin kysymyksiin. Suomen Sydänliitto ry 2 3
Sisältö Sydämen eteisvärinä Lukijalle...............................................3 1. SYDÄMEN NORMAALI RYTMI (SINUSRYTMI) 1.1. Miten sydämen rytmi syntyy?...........................6 1.2. Miksi sydämen syketiheys vaihtelee ja mikä on normaalia?....7 1.3. Miten rytmihäiriöt syntyvät?............................7 2. ETEISVÄRINÄN SYNTYMEKANISMIT JA SEURAUKSET 2.1. Mikä on eteisvärinä ja mitä oireita se aiheuttaa?............8 2.2. Miten yleinen eteisvärinä on?...........................9 2.3. Mistä eteisvärinä johtuu ja periytyykö se?................10 2.4. Mitkä tekijät laukaisevat ja mitkä hillitsevät eteisvärinää?...10 2.5. Miksi eteisvärinän hoito on tärkeää?....................11 3. ETEISVÄRINÄPOTILAAN TUTKIMUKSET JA HOITO 3.1. Miten eteisvärinää tutkitaan?..........................12 3.2. Yleiset hoitoperiaatteet...............................12 3.3. Äkillisen eli akuutin eteisvärinäkohtauksen hoito...........13 3.4. Uusiutuvan eteisvärinän hoito..........................14 3.5. Entä, jos eteisvärinä jää pysyväksi?......................16 3.6. Verenohennus- eli antikoagulanttihoito..................17 3.7. Hoidon seuranta....................................18 4. ETEISVÄRINÄ JA ARKI 4.1. Mitä itse voin tehdä ehkäistäkseni eteisvärinää?...........19 4.2. Entä ravinto, liikunta, seksi ja sauna?....................19 4.3. Eteisvärinä ja työkyky................................20 Sydänpiirit............................................22 Lisäkirjallisuutta.......................................23 4 5
Sydämen normaali rytmi 1. Sydämen normaali rytmi (sinusrytmi) 1.1. Miten sydämen rytmi syntyy? Sydämen pumppaustoimintaa ohjaa tarkkaan säädelty sähköinen järjestelmä. Sydämen tahdin määrää normaalisti sydämen oikean eteisen seinämässä sijaitseva sinussolmuke, jonka antamat sähkösykäykset leviävät erityisiä johtoratoja pitkin sydämen muihin osiin (kuva 1). Kun sähkösykäys saavuttaa sydämen eri osat, se saa sydänlihaksen supistumaan ja pumppaamaan verta. EKG eli sydänfilmi kuvastaa sykäyksen leviämistä sydämessä ja lääkärisi näkee siitä varsin helposti, onko sydämen rytmi normaali (ns. sinusrytmi) vai onko kyseessä rytmihäiriö. 1.2. Miksi sydämen syketiheys vaihtelee ja mikä on normaalia? Normaalisti sydän supistelee miltei säännöllisesti. Aikuisilla leposyke ( pulssi ) on yleensä 60 80 lyöntiä minuutissa, mutta nukkuessa syke voi olla huomattavasti hitaampi ja rasituksessa se voi kiihtyä jopa 180 lyöntiin minuutissa ilman, että kyseessä on rytmihäiriö. Harvalyöntisyys ei ole vaarallista, ellei siihen liity huimaus- tai pyörtymistaipumusta tai selvää väsyvyyttä. Rasituksen aikana syke kiihtyy, jotta sydän voisi pumpata riittävästi verta lihaksille. Fyysisen ponnistuksen lisäksi myös jännitys, anemia ja kuume voivat ohimenevästi kiihdyttää sydämen sykettä normaalia nopeammaksi. Satunnaisia "muljahduksina" tai lyönnin jäämisenä väliin tuntuvia lisälyöntejä esiintyy joissakin elämänvaiheessa kaikilla ihmisillä ja myös niitä voidaan pitää normaaleina. 1.3. Miten rytmihäiriöt syntyvät? 1 2 3 3 Kuva 1. Normaali impulssin synty. Sinussolmukkeen (1) antamat sähkösykäykset leviävät erityisiä johtoratoja pitkin sydämen eteisiin (2) ja kammioihin (3) aiheuttaen sydänlihaksen supistuksen. Sydämen rytmihäiriöillä tarkoitetaan joko epäsäännöllistä tai säännöllistä, mutta normaalia nopeampaa (takykardia) tai hitaampaa (bradykardia) rytmiä. Rytmihäiriöitä on monenlaisia ja niiden syyt vaihtelevat suuresti. Hitaiden rytmihäiriöiden syynä on useimmiten joko sinussolmukkeen vika tai johtoratajärjestelmän katkos. Nopeat rytmihäiriöt puolestaan syntyvät sydämen jonkin osan liian vilkkaan toiminnan seurauksena. Vakavia oireita, kuten pyörtymistä, aiheuttavat rytmihäiriöt liittyvät usein rakenteelliseen sydänvikaan, kuten sepelvaltimotautiin, sairastettuun sydäninfarktiin tai sydämen vajaatoimintaan. Näissä tapauksissa tutkimukset ja hoito kohdistuvat perussairauteen, sillä sen oikea hoito korjaa myös rytmihäiriötaipumusta. Oireettomat tai vähäisiä muljahduksia tai tykyttelyä aiheuttavat rytmihäiriöt ovat yleensä vaarattomia. Poikkeuksena tästä on eteisvärinä, johon liittyy aivoverenkiertohäiriön vaara, vaikkei potilas aistisi rytmihäiriötä lainkaan. 6 7
Eteisvärinän syntymekanismit ja seuraukset 2. Eteisvärinän syntymekanismit ja seuraukset 2.1. Mikä on eteisvärinä ja mitä oireita se aiheuttaa? Eteisvärinä eli flimmeri on rytmihäiriö, jossa sydämen eteisten lihassäikeet supistelevat epätahdissa värinäaaltojen virtaillessa kaaosmaisesti eteiskudoksessa (kuva 2). Rytmihäiriön aikana eteiset eivät pumppaa verta eteenpäin ja myös kammiot supistelevat epäsäännöllisesti sähköimpulssien edetessä eteisistä kammioihin vaihtelevalla nopeudella. Ranteesta mitattu pulssi on usein huomattavasti hitaampi kuin stetoskoopilla kuuntelemalla laskettu tai EKG-nauhasta mitattu syketaajuus. Näiden sykearvojen eroa kutsutaan pulssivajaukseksi. Eteiset Eteisten sähköinen toiminta sydämen sisältä rekisteröitynä Eteisvärinän aiheuttamat oireet vaihtelevat suuresti. Osa potilaista ei huomaa eteisvärinää lainkaan, vaan se todetaan sattumalta esimerkiksi terveystarkastuksessa. Toisaalta vaikeaa sydämen vajaatoimintaa potevilla tai sepelvaltimotautia sairastavilla äkillinen eteisvärinäkohtaus saattaa aiheuttaa keuhkopöhön tai sydäninfarktin. Käytännössä tavallisin eteisvärinän aiheuttama oire on nopean ja epäsäännöllisen sykkeen aiheuttama sydämen tykyttely. Monet kokevat kammioiden epäsäännöllisen supistelun jopa kiusallisempana kuin rytmin nopeutumisen. Muita tyypillisiä oireita ovat rasituksessa ilmenevä hengenahdistus ja väsyminen. Eteisvärinä voikin hidastaa askelta alkuvaiheessa, mutta mikäli sydän on muuten terve, tämä ei juuri rajoita potilaan jokapäiväistä elämää tai liikuntaharrastuksia. Rintakipu on harvinaista, ellei potilaalla ole sepelvaltimotautia. Hoidon tarpeellisuutta arvioitaessa on tärkeää muistaa, että oireetonkin eteisvärinä altistaa aivohalvaukselle. 2.2. Miten yleinen eteisvärinä on? Eteisvärinä on yksittäisten kammiolisälyöntien jälkeen yleisin rytmihäiriö. Riski sen ilmaantumiseen lisääntyy ikääntyessä. Työikäisistä noin 0,5 4 %:lla ja yli 65-vuotiaista jopa 10 %:lla on eteisvärinä. Kammiot Kammioiden supistumistaajuus (EKG) Kuva 2. Eteisvärinän aikana eteiset supistelevat epätahdissa jopa 600 kertaa minuutissa värinäsilmukoiden virtaillessa kaaosmaisesti eteisissä. Kammioiden alueelle tulee sähköimpulsseja vaihtelevalla taajuudella, mikä saa myös kammiot supistelemaan epäsäännöllisesti. 8 9
Eteisvärinän syntymekanismit ja seuraukset 2.3. Mistä eteisvärinä johtuu ja periytyykö se? Eteisvärinän syntymekanismit tunnetaan puutteellisesti. Monet sydänsairaudet, kuten sepelvaltimotauti, kohonnut verenpaine, sydämen vajaatoiminta, läppäviat ja sydänleikkaus, sekä aineenvaihduntasairaudet, kuten sokeritauti ja kilpirauhasen liikatoiminta, herkistävät eteisvärinälle. Liialliseen alkoholinkäyttöön liittyy taipumus eteisvärinään ( krapulaflimmeri ). Ns. idiopaattisessa eteisvärinässä rytmihäiriölle altistavat tekijät puuttuvat ja kyseessä on eteisten sähköisen toiminnan häiriö. Idiopaattista eteisvärinää sairastavat ovat usein muita eteisvärinäpotilaita nuorempia ja heillä kohtauksen alku liittyy tavallisesti tilanteisiin, joissa tahdosta riippumattoman hermoston tasapaino järkkyy yhtäkkiä. Monien eteisvärinälle altistavien tekijöiden, kuten sepelvaltimo- ja verenpainetaudin, ilmaantuvuuden vaara periytyy. On myös mahdollista, että idiopaattinen eteisvärinätaipumus kulkee suvuittain, mutta tiedot tästä ovat toistaiseksi hyvin alustavia. 2.4. Mitkä tekijät laukaisevat ja mitkä hillitsevät eteisvärinää? Myös korkean verenpaineen tai sydämen vajaatoiminnan aiheuttama eteisten venytys ja neste- ja suolatasapainon häiriöt, kuume sekä sydänleikkauksen jälkitila voivat laukaista eteisvärinän. Näillä potilailla eteisvärinän ilmaantuvuutta voidaan tehokkaimmin hillitä perussairauden hyvällä hoidolla. Osalla potilaista eteisvärinä laukeaa fyysisen rasituksen tai stressin vaikutuksesta, mutta etenkin idiopaattinen eteisvärinä käynnistyy varsin usein ruokailun jälkeen tai yöllä syketaajuuden hidastuessa. Tietoa eteisvärinän laukaisevista olosuhteista voidaan käyttää apuna rytmihäiriön hoitoa suunniteltaessa. 2.5. Miksi eteisvärinän hoito on tärkeää? Hoitamattomana eteisvärinä huonontaa potilaan elämänlaatua ja voi edistää sydämen vajaatoiminnan kehittymistä. Etenkin akuutit eteisvärinäkohtaukset johtavat herkästi lääkärissä käyntiin kuormittaen myös terveydenhuoltojärjestelmää. Tärkein syy eteisvärinän hoitoon on kuitenkin rytmihäiriön pitkittyessä aivohalvaukselle ja muille verisuonten tukkeutumille altistavien verihyytymien muodostumisen vaara. Läppävikaan liittyvä eteisvärinä lisää aivohalvausriskiä jopa l7-kertaiseksi. Tämän takia ei muutoin oireettomiakaan eteisvärinäpotilaita voida jättää hoitamatta. Eteisvärinä laukeaa eteisperäisistä lisälyönneistä. Niinpä kaikki eteisperäistä lisälyöntisyyttä pahentavat tekijät voivat altistaa eteisvärinälle ja lisälyöntisyyttä vähentävät toimenpiteet estää sitä. Lisäksi tiedetään, että pitkittynyt eteisvärinä sinänsä aiheuttaa eteisten sähköiseen toimintaan muutoksia, jotka pitkittävät rytmihäiriötä ja altistavat uudelle kohtaukselle. Näin ollen eteisvärinä voi ikään kuin ruokkia itse itseään. 10 11
Eteisvärinäpotilaan tutkimukset ja hoito 3. Eteisvärinäpotilaan tutkimukset ja hoito 3.1. Miten eteisvärinää tutkitaan? Lääkäri haastattelee ja tutkii potilaan huolellisesti. EKG eli sydänfilmi on oleellinen osa kaikkien rytmihäiriöpotilaiden tutkimusta. Eteisvärinän tunnistaminen ilman oireiden aikana rekisteröityä EKG:tä on käytännössä mahdotonta. Yleensä lääkäri määrää EKG:n lisäksi tutkittavaksi joitakin verikokeita (pieni verenkuva, nestetasapainoarvot ja kilpirauhaskokeet) ja mahdollisesti myös thorax- eli rintakehän röntgenkuvan. Lisäksi ainakin niille potilaille, joille suunnitellaan eteisvärinän estolääkitystä, pitäisi tehdä myös sydämen kaikututkimus. Sydänfilmin vuorokausinauhoitusta eli Holter-tutkimusta ja kliinistä rasituskoetta eli ns. polkupyörätestiä voidaan hyödyntää rytmihäiriön tunnistamisen lisäksi myös hoidon tehon arvioinnissa. 3.2. Yleiset hoitoperiaatteet Eteisvärinän hoidon ensisijainen tavoite on helpottaa potilaan oireita ja estää rytmihäiriöön liittyviä verisuonitukoksia ja muita liitännäissairauksia. Parhaiten oireita vähentää normaalin sinusrytmin palauttaminen ja ylläpitäminen, mutta usein jo hidastamalla syketaajuutta saadaan riittävä helpotus potilaan oireisiin. Eteisvärinän jäädessä pysyväksi eli krooniseksi rytmiksi sydämen syketiheyden pitäminen sopivana lääkehoidolla ja aivohalvauksen vaaran vähentäminen verenohennuseli antikoagulanttihoidolla ovat hoidon kulmakiviä. 3.3. Äkillisen eli akuutin eteisvärinäkohtauksen hoito Äkillinen eteisvärinäkohtaus hoidetaan joko sairaalan päivystyspoliklinikalla tai terveyskeskuksessa. Normaali sinusrytmi palautuu varsin usein vajaan vuorokauden kuluessa äkillisen eteisvärinäkohtauksen alkamisesta ilman hoitotoimenpiteitäkin. Lääkäriin ei tämän vuoksi tarvitse lähteä heti eteisvärinän ilmaannuttua, jos vointi on hyvä ja oireet ovat hyvin siedettyjä. Ellei rytmi kuitenkaan normalisoidu eteisvärinän alkamista seuraavaan aamupäivään mennessä, on syytä hakeutua hoitoon. Päivystyspoliklinikalla potilas kytketään sydämen rytmiä seuraavaan valvontalaitteeseen, minkä jälkeen syketaajuutta hidastetaan lääkkeillä paremmin siedettävälle tasolle (yleensä alle 100/min). Nopeaa eteisvärinää hidastavia lääkkeitä ovat esimerkiksi beetasalpaajat, verapamiili, diltiatseemi ja digitalis, joita kaikkia voidaan antaa joko laskimonsisäisesti tai suun kautta. Vaikka normaali sinusrytmi palautuu joskus itsestään, tarvitaan eteisvärinäkohtauksen hoidossa usein joko sähköisesti tai lääkkein tehtävää rytminsiirtoa. Rytmi voidaan yrittää siirtää saman tien, jos eteisvärinän alusta on kulunut alle 48 tuntia. Mikäli eteisvärinän alkamisesta on kulunut enemmän kuin kaksi vuorokautta, välittömään rytminsiirtoon liittyy noin viiden prosentin suuruinen aivohalvauksen vaara. Tämän välttämiseksi potilaille täytyy aloittaa verenohennushoito, ja rytminsiirtoa yritetään vasta hoidon seurannassa käytettävän INR-arvon oltua hoitotasolla (INR=2 3) vähintään kolmen viikon ajan. Erityistapauksissa, jos oireet ovat voimakkaita ja syketaajuus on erittäin nopea, rytminsiirto voidaan tehdä heti ilman edeltävää verenohennushoitoa, jos ruokatorven kautta tehdyssä sydämen ultraäänitutkimuksessa ei havaita eteiskorvakkeessa verihyytymää. 12 13
Eteisvärinäpotilaan tutkimukset ja hoito Tehokkaimmin ja nopeimmin sinusrytmi voidaan palauttaa sähköisellä rytminsiirrolla. Siinä potilaalle annetaan tasavirtasähköisku, joka palauttaa eteisten normaalin sähköisen toiminnan 80 90 %:lle potilaista. Sähköinen rytminsiirto vaatii aina nukutuksen, mikä rajaa toimenpiteen vain niihin sairaaloihin, joissa nukutuslääkäri on saatavilla. Usein ongelmana on myös se, että ennen nukutusta potilaan on oltava syömättä vähintään neljä tuntia. Lääkkeellisen rytminsiirron etuna on parempi saatavuus etenkin perusterveydenhuollossa. Merkittävimpänä haittana puolestaan on jonkin verran huonompi teho (60 70 %) ja lääkkeiden aiheuttamat sivuvaikutukset. Tavallisimpia rytminsiirtoon käytettäviä lääkkeitä ovat nykyään flekainidi, propafenoni, amiodaroni ja ibutilidi. Aiemmin tähän tarkoitukseen usein käytetty lyhytvaikutteinen kinidiini on poistettu käytöstä. Onnistuneen rytminsiirron jälkeen potilaan vointia tarkkaillaan muutamia tunteja, minkä jälkeen hän voi yleensä turvallisesti lähteä kotiin. 3.4. Uusiutuvan eteisvärinän hoito Eteisvärinä on oikullinen rytmihäiriö ja sen uusiutumisen ennustaminen on vaikeaa. Mikäli eteisvärinä uusii herkästi tai kohtauksiin liittyy voimakkaita oireita, täytyy harkita pysyvää lääkitystä eli estohoitoa. Parhaassa tapauksessa lääkitys estää rytmihäiriökohtaukset kokonaan. Yleensä kuitenkin riittävänä hoitovasteena voidaan pitää kohtausten harvenemista ja muuttumista paremmin siedetyiksi. Hoidon tehoa arvioitaessa vertailukohtana voidaan pitää esimerkiksi sepelvaltimopotilaan rintakipujen estohoitoa. Useimmilla näistä potilaistahan esiintyy ajoittain "pikanitroja" vaativia rintakipukohtauksia ilman, että potilaan säännöllistä lääkitystä on tarvetta muuttaa. Estolääkitys Estolääkityksen aloitus on harkittava yksilöllisesti potilaan oireet ja muut sairaudet huomioon ottaen. Varsinaisen rytmihäiriölääkityksen aloittaa tavallisesti sydänsairauksien erikoislääkäri eli kardiologi tai sisätautilääkäri, mutta terveyskeskuslääkäri voi hyvin huolehtia potilaan jatkoseurannasta. Osa idiopaattisen eteisvärinän hoidossa tehokkaiksi ja turvallisiksi osoittautuneista lääkkeistä ovat vasta-aiheisia esimerkiksi sydäninfarktin sairastaneilla. Rytmihäiriölääkkeet kuten kaikki muutkin lääkkeet saattavat aiheuttaa myös joitakin haittavaikutuksia, minkä takia lääkityksen vaikutusta on syytä tarkkailla etenkin hoidon alussa. Lääkityksen aloittamisen jälkeen tulee kertoa lääkärille kaikista uusista tuntemuksista ja oireista. Lievät, usein lääkityksen jatkuessa ohimenevät sivuoireet eivät ole este tehokkaan lääkityksen jatkamiselle. Vaikeiden sivuoireiden ilmaantuessa tai sivuvaikutusten pitkittyessä on syytä ottaa yhteyttä lääkäriin lääkkeen vaihtamista tai annoksen pienentämistä varten. Eteisvärinän estohoidossa käytettäviä varsinaisia rytmihäiriölääkkeitä ovat (suluissa kauppanimet): flekainidi (Tambocor ), propafenoni (Rytmonorm ), amiodaroni (Cordarone ), disopyramidi (Disomet, Durbis ), kinidiini (Kinidin Duretter, Kiniduron ), beetasalpaajat (sotaloli, bisoprololi, metoprololi) Lisäksi eteisvärinän hoidossa käytetään yleisesti myös eräitä kalsiuminestäjiä ja digoksiinia. Digoksiinin ja kalsiuminestäjien teho on osoittautunut huonoksi, mutta beetasalpaajat näyttävät tehoavan etenkin sydänsairauksiin ja sydänleikkauksen jälkitilaan liittyvän eteisvärinän estossa. Beetasalpaajat voivat myös tehostaa varsinaisten rytmihäiriölääkkeiden vaikutusta ja vähentää niiden aiheuttamia sivuvaikutuksia. Kohonneen verenpaineen ja sydämen vajaatoiminnan hoidossa käytetyillä ACE-estäjillä ja angiotensiinireseptorin salpaajilla näyttää olevan suotuisa vaikutus myös eteisvärinään. 14 15
Eteisvärinäpotilaan tutkimukset ja hoito Muut hoitomuodot Viime aikoina on tapahtunut voimakasta kehitystä eteisvärinän lääkkeettömissä hoidoissa. Sydämen tahdistus tehoaa parhaiten niihin potilaisiin, joilla eteisvärinän laukaisijana on sinussolmukkeen toimintahäiriön tai muun syyn aiheuttama hidaslyöntisyys. Eteisvärinän katetriablaatio on uusi hoitomuoto, jota on kokeiltu joissakin yliopistosairaaloissamme. Hoidon tavoitteena on eristää tai tuhota katetriablaatiolla useimmiten keuhkolaskimoissa sijaitsevat eteisvärinän käynnistävät lisälyöntipesäkkeet. Parhaiten hoito sopii idiopaattista eteisvärinää sairastaville potilaille, mutta sen tehosta tarvitaan vielä paljon lisätietoa, ennen kuin sitä voidaan suositella yleisemmin eteisvärinän hoidoksi. Sokkeloleikkauksen ( maze ) ja muiden rytmihäiriöleikkausten teho on hyvä, mutta ne vaativat avosydänkirurgiaa, mikä rajoittaa leikkaushoidon käytännössä vain niihin potilaisiin, joille sydänleikkaus on jo muusta syystä tarpeen. Lääkkeettömät hoidot soveltuvat vain pienelle osalle eteisvärinäpotilaista ja niiden käyttö edellyttää aina rytmihäiriöiden hoitoon perehtyneen sydänlääkärin eli rytmikardiologin arviota. 3.5. Entä, jos eteisvärinä jää pysyväksi? Eteisvärinä ruokkii itse itseään, minkä takia sillä on taipumus jäädä pysyväksi rytmiksi. Näitä potilaita voidaan lohduttaa sillä, että jatkuva eteisvärinä on yleensä paremmin siedetty ja mukavampi kuin normaalin sinusrytmin ja eteisvärinän vaihtelu ja siitä johtuvat toistuvat poliklinikkakäynnit. Eteisvärinää pidetäänkin yleisesti sydämen toiseksi parhaana rytminä. Käytännössä sinusrytmiä ei enää kannata yrittää palauttaa silloin, kun eteisvärinä estolääkityksestä huolimatta palaa toistuvasti pian rytminsiirron jälkeen. Itse asiassa usein toistuvat rytminsiirrot ja rytmihäiriön estolääkkeet saattavat olla jopa vaarallisempia kuin tyytyminen taloudelliseen flimmeriin. Kroonisessa eteisvärinässä hoidon tavoitteena on sydämen johtoradan hidastuminen niin, että pulssivajaus (katso s. 8) häviää. Useimmissa tapauksissa beetasalpaaja on ensisijainen lääke. Digitalis tehoaa parhaiten vähän liikkuviin vanhuksiin ja sitä voidaan käyttää myös sydämen vajaatoiminnassa. Kalsiuminestäjät (verapamiili ja diltiatseemi) sopivat parhaiten nuorten, paljon liikuntaa harrastavien potilaiden kammiotaajuuden säätelyyn. Ongelmallisissa tapauksissa beetasalpaajaa, kalsiuminestäjää ja/tai digoksiinia voidaan käyttää yhdessä. Jos kammiotaajuutta ei saada yhteislääkitykselläkään hidatettua riittävästi, potilas ohjataan eteiskammiosolmukkeen katetriablaatioon. Eteiskammiojohtumisen katkaisun jälkeen potilaan oireet helpottuvat nopeasti, mutta haittana on sydämen tahdistinhoidon pysyvä tarve. Toimenpide ei myöskään poista pysyvässä eteisvärinässä tärkeän verenohennushoidon tarvetta. 3.6. Verenohennus - eli antikoagulanttihoito Sydämen sisälle muodostuvien verihyytymien synnyn estoon käytetty verenohennus- eli antikoagulanttihoito (tavallisesti varfariini, Marevan ) on oleellinen osa eteisvärinän hoitoa. Värinän aikana osa verestä jää seisomaan eteisiin ja saattaa muodostaa sinne verihyytymän. Tällainen hyytymä voi liikkeelle lähtiessään päätyä verenkierron mukana aivoverisuoniin aiheuttaen aivohalvaukseen johtavan tukoksen. Hyytymän liikkeelle lähdön riski on erityisen suuri heti normaalin sinusrytmin palautumisen jälkeen, minkä takia pitkittyneen eteisvärinän rytminsiirtoa ei saa tehdä ellei verenohennushoitoa ole toteutettu ohjeen mukaisesti. Lääkäri arvioi verenohennushoidon odotettavissa olevan hyödyn ja siitä mahdollisesti aiheutuvien verenvuotojen ja muiden haittojen vaaran kunkin potilaan kohdalla erikseen ottaen huomioon mm. potilaan iän ja muut 16 17
Eteisvärinäpotilaan tutkimukset ja hoito Eteisvärinä ja arki 18 sydänsairaudet. Yleinen käsitys on, että alle 60-vuotiailla idiopaattista eteisvärinää sairastavilla potilailla varfariinihoito ei ole välttämätöntä. Mikäli verenohennushoitoa ei jostain syystä voida käyttää, on asetyylisalisyylihaposta (100 mg/vrk) hyötyä. Verenohennushoidon aikana potilaan verenhyytymisarvoja (INR) on seurattava säännöllisin väliajoin, jotta voidaan varmistaa hoidon riittävä teho, mutta toisaalta välttää liian suureen lääkeannokseen liittyvä verenvuotovaara. Hoidon alkuvaiheessa voidaan käyttää ihon alle pistettävää lääkettä (hepariinia) sen aikaa (yleensä 5 7 vuorokautta), että varfariinin teho vakiintuu hoitotasolle. Onnistuneen rytminsiirron jälkeen verenohennushoitoa jatketaan vähintään kuukauden ajan, minkä jälkeen se voidaan lopettaa, jos potilaan sydämen rytmi on pysynyt normaalina sinusrytminä. Kroonisessa tai herkästi uusiutuvassa eteisvärinässä hoitoa jatketaan potilaan eliniän ajan. Verenohennushoidossa on otettava huomioon kasvisten merkitys ruokavaliossa (katso kohta 4.2.). Luontaistuotteet ja eräät lääkkeet, mm. tulehduskipulääkkeet, voivat vaikuttaa verenohennushoidon tehoon, minkä vuoksi niiden käytöstä on neuvoteltava lääkärin kanssa. 3.7. Hoidon seuranta Rutiininomaisten seurantakäyntien väli terveydenhuollossa riippuu potilaan oireista ja muista sairauksista. Yleensä jatkoseurannan voi hyvin toteuttaa oma terveyskeskuslääkäri tai joku muu avohoitolääkäri. Seurantakäyntien yhteydessä tutkitaan EKG ja mahdollisesti joitakin verikokeita. Samalla kartoitetaan eteisvärinän aiheuttamat oireet ja arvioidaan hoidon teho. Jos oireet vaikeutuvat, on syytä ottaa yhteyttä hoitavaan lääkärin. Mikäli oireita on levossakin tai ne ovat aiheuttaneet pyörtymiskohtauksen, voi päivystyskäynti olla tarpeen. 4. Eteisvärinä ja arki 4.1. Mitä itse voin tehdä ehkäistäkseni eteisvärinää? Eteisvärinän ehkäiseminen on mahdollista pyrkimällä vaikuttamaan niihin tekijöihin, jotka altistavat eteisvärinälle, kuten sepelvaltimotautiin ja kohonneeseen verenpaineeseen. Tärkeää on myös käyttää lääkkeitä lääkärin ohjeiden mukaisesti ja välttää kohtuutonta, krapulaan johtavaa alkoholinkäyttöä. 4.2. Entä ravinto, liikunta, seksi ja sauna? Eteisvärinäpotilas voi syödä normaalia ruokaa. Jos potilaalla on sepelvaltimotauti tai vaara sen ilmaantumiseen, suositellaan kasvisvoittoista, kohtuullisesti pehmeitä rasvoja ja paljon kuituja sisältävää ruokavaliota, jossa on vain niukasti eläinrasvoja ja suolaa. Liikapainoisten kannattaa laihduttaa ja huolehtia normaalista sokeritasapainosta. Ruokavalion tulee sisältää päivittäin kasviksia, hedelmiä ja marjoja, mutta on otettava huomioon K-vitamiinia paljon sisältävien kasvisten vaikutus antikoagulanttihoidon tehoon. Pääperiaate on se, että vihreiden kasvisten, kuten kaalien, pinaatin ja maustevihannesten, määrä tulee pitää kohtuullisena ja mahdollisimman vakiona päivästä toiseen ja vuodenajasta riippumatta, erityisesti syyssesongin aikana. Lisätietoja löytyy Sydänliiton opaskirjasta Marevan-hoidon opas. 19
Eteisvärinä ja arki Eteisvärinä voi hidastaa askelta ja saada jalan raskaammaksi. Eteisvärinästä huolimatta potilas voi kuitenkin harrastaa kaikkea sellaista liikuntaa, jota jaksaa ilman haittaavaa hengenahdistusta tai väsyvyyttä. Jos käyttää verenohennuslääkitystä, ei pidä harrastaa jääkiekkoa, judoa tai muita liikuntalajeja, joissa on tavallista suurempi tapaturma- ja verenvuotovaara. Seksielämää voi jatkaa entiseen tapaan eikä saunomiselle ole esteitä. Suomen Sydänliitto maksaa postimaksun Suomen Sydänliitto ry VASTAUSLÄHETYS Sopimus 5002679 00003 Helsinki 20 4.3. Eteisvärinä ja työkyky Eteisvärinä aiheuttaa pysyvää työkyvyttömyyttä erittäin harvoin. Lyhytaikainen sairasloma saattaa kuitenkin olla tarpeen eteisvärinäkohtauksen jälkeen, jotta rytmihäiriökierre saadaan katkaistua ja lääkehoidon vaikutus ehtii vakiintua. Joidenkin potilaiden suorituskyky voi heikentyä niin, että työtahti hidastuu. Joillekin pystyyn noustessa ilmenevä huimaus voi aiheuttaa ongelmia. Hoidoksi riittää yleensä hitaampi liikkeelle lähtö ja kumartuminen, kun huimaa. Eteisvärinän lääkehoito on oikein toteutettuna varsin hyvin siedettyä eikä estä työntekoa tosin verenohennnushoito saattaa asettaa joitakin rajoituksia ammatinvalinnalle ja tapaturma-alttiille työlle. Leikkaa irti liittymislomake Sydänyhdistyksen jäseneksi voit liittyä tällä lomakkeella. Saatuamme lomakkeen ilmoitamme sinut lähimpään sydänyhdistykseen. Jäsenenä saat Sydän-lehden. Jäsenmaksun perimme pankkisiirrolla. Jäsenmaksu on 10-15 vuodessa. Yhdistyksen nro (yhdistys täyttää) Piirin nro (yhdistys täyttää) Syntymäaika Sukunimi Etunimet Jakeluosoite Postitoimipaikka Kunta Postinumero Puhelin Päiväys ja allekirjoitus Jäsentietojani saa käyttää suoramarkkinointiin. Kyllä Ei
Sydäpiirit Kirjallisuutta Sydänpiirit Etelä-Karjala Lappeenranta (05) 451 5136 Etelä-Pohjanmaa Seinäjoki (06) 423 4055 Etelä-Savo Mikkeli (015) 361 185 (ma-to 9-13) Helsinki Helsinki (09) 752 75401 Itä-Savo Savonlinna (015) 272 892 (ma-to 9-15) Kainuu Kajaani (08) 612 0197 Kanta-Häme Hämeenlinna (03) 612 1605 (to 9-17, pe 8-16) Keski-Pohjanmaa Kannnus 040 516 9925 Keski-Suomi Jyväskylä (014) 212 627 (ma-pe 9-13) Kust-Österbotten Nykarleby (06) 722 1205 Kymenlaakso Kouvola (05) 375 4507 (9-14) Lappi Rovaniemi (016) 314 313 Pirkanmaa Tampere (03) 3141 7400 Pohjois-Karjala Joensuu (013) 254 6660 Pohjois-Pohjanmaa Oulu (08) 370 799 Pohjois-Savo Kuopio (017) 261 1834 Päijät-Häme Lahti (03) 734 6333 (ma) Satakunta Pori (02) 641 1406 (ma-to 10-15) Uusimaa Hyvinkää (019) 426 0100 Varsinais-Suomi Turku (02) 279 0221 Lisäkirjallisuutta Lisätietoja löytyy Sydänliiton oheisista julkaisuista, joita voi tilata faksilla (09) 752 75250 tai sähköpostilla tilaukset@sydanliitto.fi. Tutustu myös verkkosivuihimme www.sydanliitto.fi. Jos sydän sairastuu: sepelvaltimotauti ja sydäninfarkti Marevan-hoidon opas Sydänpotilas ja sosiaaliturva Pohjoinen aluetoimisto: Oulu (08) 335 030 22 23
Muistiinpanoja Muistiinpanoja 24 25
Muistiinpanoja 26