Palkkakuopassa, suihkukopissa 30.8.2001 06:23 Toukokuussa Tietotekniikan liiton jäsenistön keskuudessa tehty palkkatutkimus antaa viitteitä siitä, mitä ekonomistit arvailevat: pahin teknohuuma on taittunut ja palkkakehitys laantunut. Viime vuoden yli yhdentoista prosentin palkankorotuksista palattiin lähes nollalinjalle. Lisät ja luontoisetujen arvokin pienenivät, mutta sen sijaan yhä useampi pääsee nauttimaan bonuksista. <img src="kuvat/uutiskuvat/278-palkkatutkimus1.gif" border="0" alt="" align="left" vspace="4" hspace="4>toukokuussa Tietotekniikan liiton jäsenistön keskuudessa tehty palkkatutkimus antaa viitteitä siitä, mitä ekonomistit arvailevat: pahin teknohuuma on taittunut ja palkkakehitys laantunut. Viime vuoden yli yhdentoista prosentin palkankorotuksista palattiin lähes nollalinjalle. Lisät ja luontoisetujen arvokin pienenivät, mutta sen sijaan yhä useampi pääsee nauttimaan bonuksista. IT-alan ammattilaisten keskimääräinen peruspalkka on 17 665 markkaa kuukaudessa, mikä on 404 markkaa viimevuotista enemmän. Keskimääräinen kokonaisansio, jossa ovat mukana erilaiset lisät ja bonukset, taas on 19 014 markkaa ja tässä luvussa on korotusta vain 29 markkaa viimevuotiseen verrattuna. Kokonaisansiot näyttävät jämähtäneen paikalleen, vaikka vastaajista 77 prosentilla bruttopalkka nousi. Syy palkan laskuun on yleensä osa-aikatyöhön siirtyminen. Keskimääräinen vastaaja on vuonna 1961 syntynyt, 12 vuotta alalla ollut teknisen opistotasoisen koulutuksen suorittanut mies pääkaupunkiseudulta. Kirjekyselynä tehtyyn tutkimukseen vastasi 1 269 Tietotekniikan liiton jäsentä. Alan lähimmät vertailutaulukot löytyvät akateemisten alojen ammattiliitosta Akavasta. ITviikon palkkatutkimukseen vastanneista 35 prosentilla on korkeakoulutasoinen tutkinto (viime vuonna 38 prosentilla). Ammattikorkeakoulusta valmistuneiden osuus oli noussut seitsemästä yhteentoista prosenttiin vastanneista; opistotasoinen koulutus on 36 prosentilla (viime vuonna 27 prosentilla). Akavan kokonaiskeskiansio oli viime vuoden lokakuussa 16 810 markkaa kuukaudessa. Akavan sisällä luontevin vertailuryhmä on sen toiseksi suurin
jäsenjärjestö Tekniikan akateemiset (TEK). 51 000 jäsenen kenttä koostuu diplomi-insinööreistä, arkkitehdeistä ja muista korkeakoulututkinnon suorittaneista sekä alan opiskelijoista. Sen lokakuiseen palkkakyselyyn vastasi lähes 10 000 jäsentä, ja diplomi-insinöörien kokonaiskeskipalkaksi saatiin 22 500 markkaa kuukaudessa. TEK:ssä palkat olivat kehittyneet vuodessa 5,2 prosentilla. "Kokemuksemme mukaan palkkoihin vaikuttavat eniten ammattivuodet ja toimiasema", tutkija Teuvo Muhonen TEK:sta perustelee kehitysmittaria. Jos palkkoja tutkittaisiin nyt syksyllä, tulos voisi olla vieläkin selvempi. Näin ainakin antaa soittokierros isojen yritys palkkahallintoon ymmärtää. Malttia on tullut sekä palkkapyyntöihin että ylettömään rekrytointi-intoon. "Tein sisäistä gallupia rekryyttien palkkatoiveista ja päädyin siihen, ettei mitään mullistavaa muutosta ole viimeisen vuoden aikana tapahtunut - vain se, että on tultu takaisin maan pinnalle eikä kukaan pyytele älyttömyyksiä enää", johtaja Tarja Virmala järjestelmäintegraatioyritys Novo Groupista sanoo. "Rekrytointipuolella on selvää maltillistumista, ja tilanteen rauhoittuminen näkyy ensiksi palkkapyyntöpuolella", henkilöstöjohtaja Heli Pätynen Hewlett-Packardista kuvaa tilannetta. Julkisen alan kuoppa edelleen syvä Palkkatutkimuksessa pistää silmään miesten ja naisten palkkaeron suureneminen parillasadalla markalla viimevuotisesta. Nyt naisten keskimääräinen palkka on 2 221 markkaa mieskollegoja huonompi. Naisia oli 29 prosenttia tutkimukseen vastanneista, prosenttiyksikkö enemmän kuin viime vuonna. Miehiä pienempipalkkaisten naisten osuus ei siis ole kasvanut niin paljon, että sillä voisi selittää keskiansioiden jäätymistä. Ellei palkkaeroa saada kurotuksi umpeen, naisten kasvava osuus alan työntekijöistä näkyy tulevaisuudessa keskiansioiden laskuna. "Tähän saakka naisten ja miesten palkkaeroa on selitetty sillä, että naisilla on vähemmän työkokemusta, mutta tämän merkitys vähenee koko ajan", toiminnanjohtaja Jouko Ruissalo Tietotekniikan liitosta sanoo. Toinen silmään pistävä piirre on julkisen alan kehno palkkaus. Kokonaisansiot ovat valtion palveluksessa 3 861, valtion liikelaitoksissa 1 974, kunnissa tai kuntayhtymissä peräti 4 279 ja kuntien liikelaitoksissa 2 036 markkaa kuukaudessa yksityisten alojen keskikokonaisansioita pienemmät.
Kun julkisyhteisöt joutuvat kilpailemaan osaajista yritysmaailman kanssa, verovaroilla pelaajat ovat heikoilla. "Maksukykyiset isot yritykset imevät työmarkkinat tyhjiin. Pienet ja keskisuuret yritykset sekä julkinen hallinto jäävät työmarkkinoilla nuolemaan näppejään niin palkkatasossa kuin hakijoiden määrässä", tietotekniikkapäällikkö Thorbjörn Andersson Turun kaupungin atk-osastolta huokaa. Andersson on Kuntien tietotekniikkavastaavat ry:n puheenjohtaja mutta korostaa, että hän edustaa tässä omaa kantaansa. "Lääkäreillä on se hyvä puoli, että heidän toimensa tai toimimattomuutensa huomataan hyvin. Kirjastotoimen, kotiapulaisten ja atk-väen ääntä ei saada kuulumaan samalla tavalla. Se nähtiin edellisellä tupo-kierroksella. Olen kirjoitellut ja puhunut asiasta päättäjille, mutta tilanteen korjaaminen yhden alan ihmisille on ymmärrettävästi vaikeaa", hän sanoo. Julkisen alan keino houkuttaa työntekijöitä kapean mutta pitkän leivän lisäksi on työn sisältö. "Työn mielekkyys ja haastavuus isoissa organisaatioissa ovat aivan kilpailukykyisiä julkisella alallakin. Meillä onkin alhainen vaihtuvuus. Oman osastomme keski-ikä lieneekin reilusti alle kaupungin henkilökunnan keski-ikää, koska onnistumme aina silloin tällöin palkkaamaan juuri valmistuneita opiskelijoita esimerkiksi Turun ammattikorkeakoulusta", Thorbjörn Andersson kertoo. Kannattaako työ pääkaupunkiseudulla? Ansaitakseen hyvin IT-alalla pitäisi olla työssä yksityisessä yrityksessä (keskikokonaisansio tässä ryhmässä 19 934 mk/kk), vakituisessa kokopäivätyössä (19 554 mk/kk), tehdä töitä yli 50 tuntia viikossa (24 203 mk/kk), pääkaupunkiseudulla (20 955 mk/kk), olla organisaatiossa johtotasolla (32 254 mk/kk) tai työskennellä tietokoneita tai komponentteja maahan tuovassa tai valmistavassa yrityksessä (23 562 mk/kk) ja olla 50-55-vuotias (21 830 mk/kk). Sen sijaa vähän liksaa heruu nuorille: 20-24- ja 25-29- vuotiaiden keskikokonaisansioissa on peräti 2 259 markan ero. Eroa tosin selittää sekin, että tässä välissä yleensä valmistutaan ja sijoitutaan vakituisesti työelämään. Alhainen ansiotaso on myös pelkän peruskoulun käyneillä, Lapin läänissä (15057 mk/kk) ja rakennusteollisuudessa (11 420 mk/kk) työskentelevillä. "Yritykset voisivat tutkia tilastoja tosissaan ja miettiä, kannattaako kaikkien sijaita pääkaupunkiseudulla. Alan työt vaativat osaamista, eivät juurikaan tiettyä sijaintia, ja niiden laatima laitteisto saadaan yleensä pystytettyä mihin vain", Jouko Ruissalo vihjaa.
Pääkaupunkiseudun kovat elinkustannukset aiheuttavat myös suuria palkkaeroja. Tämän vuoksi myös palkkojen vertaileminen on vaikeaa. "Kunta laahaa noin 20-25 prosenttia yksityisten yritysten perässä palkoissa tällä talousalueella. Helsingin korkeiden elinkustannusten vuoksi bruttopalkkaerot ovat tuhansia markkoja", Turun Thorbjörn Andersson kuvaa vertailun vaikeutta. Bonuksia yhä useammalle Aikojen tiukkenemisesta voi kertoa myös se, että lisäansiot ja luontoisetujen arvo tippuivat. Keskimääräinen luontoisetujen arvo on 997 markkaa kuukaudessa, kun se viime vuonna oli 1 107 markkaa. Yleisimmät luontoisedut ovat puhelin, vapaa-ajan harrastuksiin liittyvät edut, lounasetu, tavanomaista laajempi terveydenhuolto ja työsuhdeauto. Ilman luontoisetuja jää 16 prosenttia vastaajakunnasta, ja siivous- ja/tai lastenhoitopalveluista nauttii neljä prosenttia vastanneista. Lisäansiot (ylityökorvaukset ja muut sellaiset) olivat tippuneet 3 222 markasta 2 578 markkaan kuukaudessa. "Uskoisin, että nyt on menossa suuntaus kiinteiden ansioiden kasvattamiseen erilaisten lisien asemesta", Jouko Ruissalo arvelee. Sen sijaan bonuksista ja erilaisista tulospalkkioista pääsee osalliseksi yhä useampi: peräti 43 prosenttia vastanneista on yrityksen menestykseen sidottujen bonusten piirissä. Viime vuonna osuus oli 40 prosenttia. Henkilökohtaista tulospalkkiota saavien osuus taas oli pienentynyt 21 prosentista 17:ään. Koko henkilöstön optioiden piirissä on 19 prosenttia vastanneista (viime vuonna 14 prosenttia). Ihan ilman kannustuskeinoja saa tulla toimeen 27 prosenttia vastanneista. "HP:n ajatusmaailmassa palkat ovat aina sidoksissa tulokseen. Se on motivoivaa", Heli Pätynen kertoo yhdysvaltalaisyrityksen toimintatavasta. "Muuttuvan palkan osan määräytymiselle on erilaisia painotuksia liiketoiminnan luonteen mukaan", hän kuvaa. Pätynen kertoo, että vaikka palkka- ja tulospalkkiomalleissa otetaan huomioon paikalliset olot, niiden pohja on kuitenkin yhtenäinen koko yhtymässä. "Palkan ja suorituksen yhteydellä on pitkät perinteet HP:llä, ja siitä pidetään tulevaisuudessakin kiinni."
Tyytyväistä väkeä Vaikka tutkimusjoukon keskiansioiden hajonta on varsin suuri (15 611-19 934 mk/kk), iso osa vastaajista (48 prosenttia) on tyytyväinen palkkaansa. Tulos on Suomen Gallupin mukaan suurempi kuin suomalaisten toimihenkilöiden joukossa keskimäärin. Viime vuonna tyytyväisiä oli 41 prosenttia. Huonoksi palkkansa arvioi 16 prosenttia (viime vuonna 20 prosentti) ja kohtalaiseksi 35 prosenttia (38 prosenttia vuonna 2000) alan ihmisistä. Tyytyväisimpiä palkkaansa olivat nuorimmat, matalimmin koulutetut, pääkaupunkiseudulla työskentelevät, johto- tai päällikkötasolle sijoittuvat, tietoliikennealalla, kaupassa, pankki- tai rahoitusalalla sekä puunjalostusteollisuudessa toimivat. Tyytymättömät lymyilevät alempien toimihenkilöiden joukossa, käytön suunnittelussa, huollossa tai opetustehtävissä sekä julkisella alalla. Alan hidastuva palkkakehitys kuvannee myös työn määrää. Se on alalla hieman vähentynyt. Ylityöt korvataan useimmiten vapaa-ajassa. Oliver tykkää työstään Taideteollisen korkeakoulun 25-vuotias mikrotukihenkilö Oliver Mannerin sovittaminen kuvaan julkisen alan palkkakuopassa olevasta IT-työntekijästä onnistuu osittain. Kyllä, palkka on huono eikä työnantaja suo autoa saati vie ulkomaille, mutta ei, Oliver Manner ei ole tyytymätön asemaansa. "Työ on niin mielenkiintoista, ettei palkka ole päällimmäisenä mielessä", hän kuittaa. Vaikka hänen nimikkeensä onkin mikrotukihenkilö, työ on aivan muuta: itsenäistä ohjelmointia ja jopa Internet-sivujen tekemistä. Ja mikrotukihenkilönä oloa, tietysti. Oliver Manner naurahtelee ja hymähtelee kuullessaan, mitä vastaavan ikäiset eteläsuomalaismiehet ansaitsevat yksityisissä yrityksissä. "Olisin kai lähtenyt niihin jo aikoja sitten, jos raha olisi pääasia", hän huomauttaa. Ihan palkkaansa - "noin 10000 markkaa kuukaudessa, onhan se huono" - Oliver ei tyydy vaan tekee muitakin töitä: hänellä on oma yritys muutaman kaverin kanssa, ja lisäksi hän auttaa ajoittain arkkitehtivanhempien toimistossa. Hän myös suhteuttaa palkkansa siihen, että oikeastaan hän vielä
opiskelee tietojenkäsittelyoppia Helsingin yliopistossa. Hän ei myöskään kaipaa työnantajalta erityisiä lounas- tai työterveyshuoltoetuja, koska hänen käytössään ovat opiskelijaedut. Ulkopuolisen silmissä työoloissakaan ei ole kehumista. Työtilana on kahdesta entisestä vierailevien professorien suihkukopista koottu työhuone, joka pursuaa servereitä, johtoja ja kovalevyjä. Näkymä on kyllä Vanhankaupunginlahdelle, mutta koulun remontin vuoksi nostokurkien yli ja huumaavan metelin säestyksellä. "Huone on tosi hyvä, tykkään tästä. Ei ole mitään väliä, millainen huone on, ruutuahan tässä kuitenkin tuijotetaan." Eräässä suhteessa Oliver pitää asioitaan todella hyvällä mallilla olevana. Työssä oppii koko ajan. "Ja se kaikki tulee minulle itselleni hyödyksi. Olen suorittanut joitain tenttejäkin lukematta niihin, pelkästään työssä oppimani perusteella." Koulutus ja matkustelu tuo tuloja ITviikon palkkatutkimuksen mukaan parhaiten ansaitsevat korkeasti koulutetut, pitkää työviikkoa tekevät, paljon matkustavat, pääkaupunkiseudulla myynnin tai markkinoinnin parissa yksityisellä alalla työskentelevät. Vastaajien keskimääräinen syntymävuosi oli 1961. Näillä kriteereillä vuonna 1961 syntyneen tietojärjestelmätoimittaja Sun Microsystemsin business development manager Margot Wikin pitäisi olla parhaiten palkattujen joukossa. Vaikka hän pitääkin tutkimuksen keskimääräistä palkkaa useissa luokissa yllättävän alhaisena, hän epäilee, että moni kollega ansaitsee paremmin. "En voi olla varma, sillä vertailutieto puuttuu. Minulla on pieni epäilys, että vastaavissa tehtävissä olevat kollegat ansaitsevat paremmin. Tämä liittyy siihen, että minulla on kiinteä, mutta monella muulla bonuspalkka", hän sanoo. Diplomi-insinööriksi kouluttautuneen Wikin tilanne on sikäli erikoinen, että vaikka hän istuu Suomen Sunin tiloissa, hän ei ole sen palkkalistoilla, vaan emon. Pomo on Ranskassa työskentelevä espanjalaismies. Yhteisissä palavereissa käydyt palkkakatsaukset ovat saaneet Wikin toivomaan parannusta omaan palkkaan. "Yhdessä välissä kokonaispalkkani jopa laski, sillä työnkuvani muuttui. Nyt palkkani on vuositasolla noussut. Muutos on
siinä, että kun en ole enää myyntitehtävissä, tulospalkkioon oikeuttavat kriteerit muuttuivat", hän huomauttaa. Wikillä on "vain" yksi asiakas jonka kanssa hän tekee yhteistyötä. Jos muut asiat ovat kohdallaan, kalvava vähäinen epäilys palkan jälkeenjäämisestä ei silti pääse liikaa vaivaamaan. Tärkeintä on kuitenkin työn sisältö. "Työssä pitää voida kehittyä ja mennä eteenpäin. Nyt on ollut puhetta myös systemaattisemmasta, pitkäjänteisemmästä kouluttautumismahdollisuudesta, ja se olisi todella hyvä asia", Wik sanoo. Luontoiseduista Sun Microsystemissä on käytössä "ne normaalit". Wik on tyytyväinen niihin. Kun häntä pyytää toivomaan jotain lisää, hän pienen pohdinnan jälkeen tietää varmasti, mitä haluaisi:"siivoojan!" Kirjoittaja: Maija-Liisa Ihanus /it-salkku/2001/08/30/palkkakuopassasuihkukopissa/200120168/7