... Eurooppalainen edunvalvonta... Jorma Löhman Metallityöväen Liiton julkaisuja
M E T A L L I T Y Ö V Ä E N L I I T O N J U L K A I S U J A... Lukijalle Eurooppalainen edunvalvonta -projekti oli mielenkiintoinen ja haastava työ. Se kiinnosti useita tahoja heti työskentelyn alusta alkaen. Työni aikana sain apua aina sitä tarvitessani ja siitä minulle on jäänyt miellyttävä muisto. Monelle jään kiitollisuudenvelkaa, jota en koskaan pysty korvaamaan. Toivon, että raportti olisi pieni kiitos kaikille niille jotka ovat sen tekemiseen myötävaikuttaneet. Projektin toteuttamisen edellytyksenä olivat puheenjohtaja Erkki Vuorenmaan ja liiton hallinnon kauaskatseisuus ja ennakkoluulottomuus. Liiton johto näki eurooppalaisen edunvalvonnan merkityksen ja päätti hankkia liiton käytettäväksi kansainvälistä tietoa ja kehittämisehdotuksia, joiden pohjalta voidaan tehdä Metallityöväen liiton eurooppalaisen edunvalvonnan strategisia ja toiminnallisia päätöksiä. Projektin toteutuksen ajan, mutta erityisesti sen alkuvaiheessa KEY-Finlandin johtajan Jorma Skipparin ja assistentti Aila Seppälän apu oli korvaamaton. Jorma Skippari oli aina valmis keskustelemaan meneillään olevista hankkeista ja hänen laajat henkilösuhteensa Brysselissä avasivat monia ovia. Aila Seppälän monivuotinen kokemus Brysselissä auttoi löytämään ratkaisut kiperiinkin käytännön kysymyksiin. KEY-Finlandin toimiston tilat takasivat mahdollisuuden keskittyä projektityön tekemiseen. Toimisto oli hyvä tapaamispaikka monien suomalaisten kanssa heidän käydessään Brysselissä. Suureksi avuksi monien tapaamisten järjestämisessä olivat Euroopan Metallityöläisten Yhteisjärjestön apulaispääsihteeri Bart Samyn sekä Saksan IG Metallin neuvottelupäällikkö Armin Schild ja tohtori Wofgang Schroeder. Raportin viimeistelyssä auttoivat kv-päällikkö Seppo Pakarisen, tutkimuspäällikkö Eero Hovin ja johtaja Jorma Skipparin kommentit. Kielen tarkastuksessa auttoi sihteeri Tuula Raito. Raportin ulkoasun toteutti graafinen suunnittelija Marja-Liisa Puranen. Kirjoittaja vastaa raportissa esitetyistä tulkinnoista, johtopäätöksistä ja ehdotuksista. Helsingissä 31.7.2002 Jorma Löhman Neuvottelupäällikkö 2
... Sisältö Lukijalle... 2 1. Eurooppalainen edunvalvonta projekti... 5 2. Yleistä... 5 3. Komission ja parlamentin rooli sosiaalidialogissa... 8 4. Keskusjärjestöjen yli rajojen ulottuva yhteistyö... 10 4.1. Viime vuosikymmenen keskeisiä muutostrendejä... 11 4.2. Palkkakoordinaatio ja yli rajojen ulottuva yhteistyö... 15 4.3. Eurooppalaisen ay-liikkeen toimintaorganisaatio... 16 4.4. Kansallisen tason ja kansainvälisen tason vaikuttaminen... 17 5. Palkankorotusmallin (tuottavuus + inflaatio) vaikutukset... 18 6. Euroopan Metallityöläisten Yhteisjärjestön rooli... 21 7. Eurooppalainen yli rajojen ulottuva yhteistyö... 23 7.1. Saksa on keskiössä... 25 7.1.1. Saksa (Nordhein-Westfalen), Belgia, Hollanti ja Luxemburg... 26 7.1.2. Saksa (Küste), Tanska ja Ruotsi... 28 7.1.3. Saksa (Frankfurt) ja Ranska... 29 7.1.4. Saksa (Bayern), Itävalta, Slovenia, Slovakia, Tsekki ja Unkari... 30 7.1.5. Saksa (Berlin-Brandenburg-Sachsen), Puola ja Tsekki... 32 7.1.6. Saksa (Baden-Württemberg), Italia, Sveitsi ja Itävalta... 32 7.1.7. Saksa (Hannover) ja Englanti... 33 7.2. Pohjoismainen Metalli... 33 8. Yritystasoinen yli rajojen ulottuva yhteistyö... 34 8.1. Konsernien sisäinen yhteistyö (EWC)... 34 9. Työehtosopimuskoordinaatio eri sektoreilla... 36 9.1. Metalliteollisuus... 37 9.2. Palvelualat... 39 9.3. Julkinen sektori... 41 9.4. Journalistit... 41 9.5. Kaivos-, kemian- ja energia-alat... 41 9.6. Puu- ja rakennusalat... 41 9.7. Kuljetusala... 42 9.8. Tekstiiliala... 42 9.9. Nahkateollisuus... 42 10. Yhteenveto... 43 11. Ehdotuksia jatkotoimenpiteiksi... 46 12. Lyhenteet... 49 13. Lähteet... 51 14. Haastatellut... 52 15. Eurooppalainen edunvalvonta projektin kysymykset... 53 16. Liite 1... 55 3
M E T A L L I T Y Ö V Ä E N L I I T O N J U L K A I S U J A Kehityksen Kirjapaino Oy ISBN 951-9470-68-9 4
E U R O O P P A L A I N E N E D U N V A L V O N T A / L ö h m a n 1. Eurooppalainen edunvalvonta projekti 2. Yleistä Eurooppalainen edunvalvonta projektityön tavoitteena oli hankkia tietoja ja konkreettisia kokemuksia eurooppalaisesta palkkakoordinaatiosta, yli rajojen ulottuvasta yhteistyöstä työehtosopimusneuvotteluihin valmistauduttaessa ja niistä neuvoteltaessa, metalliteollisuuden tilanteesta muihin aloihin verrattuna, komission kokemuksista sosiaalisesta dialogista ja arvioista sen kehityksestä, sekä tehdä arvio ja johtopäätökset eurooppalaisen palkkakoordinaation ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun kehityksestä. Työtapana oli henkilökohtaiset kontaktit eurooppalaisten ammattiliittojen asiantuntijoiden kanssa, joidenkin tutkimusten ja raporttien analysointi, niiden kirjoittajien haastattelut, sekä osallistuminen Euroopan Metallityöläisten Yhteisjärjestön (EMY) ja Euroopan Ammatillisen Yhteisjärjestön (EAY) sekä niiden jäsenjärjestöjen kokouksiin ja neuvotteluihin. Projektityön kohdemaat olivat Euroopan Unionin jäsenmaat ja muutama hakijamaa. Erityishuomiota on kiinnitetty yhteisvaluutan maihin. Projektityön yksi tärkeä tavoite oli selvittää Saksan eri alueiden ja niiden naapurimaiden tesyhteistyötä ja arvioida saavutettuja tuloksia. Projektityö tehtiin Brysselissä 1.3. 31.7.2002 välisenä aikana ja työtilana oli KEY-Finlandin toimisto. Saatuja tietoja ja kokemuksia käytetään Metallityöväen liiton kotimaisessa ja kansainvälisessä edunvalvontatyössä. Poliittinen ja taloudellinen kehitys 5 Metalliteollisuus on kansainvälistynyt nopeasti ja se näkyy työpaikoilla yritysostoina, fuusioina ja kansainvälisen toiminnan lisääntymisenä. Tapahtuvan kehityksen seurauksena myös edunvalvonta kansainvälistyy ja eurooppalaisten ammattiliittojen on jatkuvasti arvioitava omaa toimintaansa suhteessa muuttuvaan tilanteeseen. Maailmanlaajuiset, globaalit, markkinat nostavat esiin uusia haasteita, joihin myös ay-liikkeen on vastattava. Keski-Euroopassa työvoiman liikkuvuudesta on vuosien ajalta kokemuksia, joita voidaan hyödyntää myös suomalaisessa ay-liikkeessä erityisesti nyt, kun Euroopan Unioni laajenee itään. Lainsäädännössä harmonisointi lisääntyy ja myös suomalaista lainsäädäntöä uudistetaan yhä useammin direktiivien vaikutuksesta. Kustannusten vertailtavuus on ollut konkreettista ja helppoa vuoden 2002 alusta, sillä euro on tuonut yhtenäisen kustannusperustan yritystasoiselle informaatiolle. Palkoista, työvoimakustannuksista, tilinpäätöksistä ja muista yrityskohtaisista menoeristä on helppo keskustella ja niitä on helppo vertailla. Samalla vaatimukset työsuhteiden ehtojen ja lainsäädännön harmonisointiin, samansisältöisiksi tekemiseen, lisääntyvät.
M E T A L L I T Y Ö V Ä E N L I I T O N J U L K A I S U J A Palkkanormin käyttöönottaminen Vuonna 1998 sovittiin Frankfurtissa metalliteollisuuden eurooppalaisesta palkkanormista ja yli rajojen menevän koordinaation käyttämisestä työehtosopimusneuvotteluissa ja niihin valmistauduttaessa. Tavoitteena oli vahvistaa ammattiliittojen tes-koordinaatiota ja estää negatiivinen palkkakilpailu. Eurooppalainen palkkanormi on meillä entuudestaan tuttu, perinteinen tulopolitiikan palkankorotusten laskentamalli, jonka mukaisesti palkkapolitiikassa keskeinen rajoite on kansainvälinen inflaatio ja tuottavuuden kasvu. Tämän karkean palkkanormin mukaisesti työn ja pääoman tulonjako pysyy ennallaan, kun työvoimakustannukset (sopimuskorotukset ja liukuma, sotumaksut sekä työajan lyhennyksen korvaus) nousevat yhtä paljon kuin tuottavuuden ja inflaation summa. Sosiaalinen vuoropuhelu 6 Neuvottelu- ja sopimustoiminnasta käytetään EU:ssa termiä sosiaalinen vuoropuhelu tai sosiaalinen dialogi. Sillä tarkoitetaan työmarkkinajärjestöjen välistä neuvottelu- ja sopimistoimintaa sekä kolmikantaista neuvottelu- ja sopimismenettelyä komission ja/tai neuvoston kanssa. Käsitteenä sosiaalinen vuoropuhelu on suomalaisille vieras ja se on usein täsmentymätön myös muualla Euroopassa. Euroopan Ammatillinen Yhteisjärjestö (EAY) on esittänyt EU:n tulevaisuuskonventille työmarkkinatermien selkiyttämistä siten, että kolmikantaisesta yhteistyöstä puhuttaisiin silloin, kun tarkoitetaan mielipiteiden vaihtoa työmarkkinajärjestöjen ja Euroopan Unionin elinten välillä, työmarkkinaosapuolten kuulemisesta puhuttaisiin silloin, kun tarkoitetaan asioiden yhteistä käsittelyä neuvoa-antavissa komiteoissa sekä artiklan 137 tarkoittamaa järjestöjen virallista kuulemista ja sosiaalisesta vuoropuhelusta puhuttaisiin silloin, kun on kysymys työmarkkinajärjestöjen kahdenvälisestä neuvottelutoiminnasta joko komission aloitteesta tai muuten. Eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on viime vuosina lisääntynyt ja samalla konkretisoitunut. Euroopan Ammatillinen Yhteisjärjestö (EAY) ja Euroopan Teollisuuden ja Työnantajien järjestö (UNICE) osallistuivat keskusteluihin kun valmisteltiin Euroopan yritysneuvostoja koskevaa direktiiviä (1994). Ne osallistuivat itse päätöksentekoon kun sovittiin vanhempainlomista (1995), osa-aikatyöstä (1997) ja määräaikaisesta työstä (1999). Viimeisimpinä esimerkkeinä kehityksestä ovat keskusjärjestöjen (EAY- UNICE) väliset neuvottelut etätyöstä ja Euroopan Metallityöläisten Yhteisjärjestön (EMY) ja Eurooppalaisen metalliteollisuuden työnantajajärjestön (WEM) väliset neuvottelut koulutuksesta. Keskusjärjestöjen välisissä neuvotteluissa etätyöstä on saavutettu jo neuvottelutulos ja metalliteollisuudessa neuvottelut koulutuksesta ovat edistyneet. Etätyöneuvotteluissa oli periaatteellisesti merkittävää keskusjärjestöjen pyrkimys uudenlaiseen ns. vapaaehtoiseen sopimusmalliin. Sen käyttöön saaminen eri jäsenmaissa on koettu vaikeaksi, joissakin maissa jopa mahdottomaksikin.
E U R O O P P A L A I N E N E D U N V A L V O N T A / L ö h m a n Euroopan Metallityöläisten Yhteisjärjestön ja Eurooppalaisen työnantajajärjestön välisen vuoropuhelun aloittaminen koulutuksesta on ollut merkittävä pään avaus. Tämä on ensimmäinen kerta kun osapuolet virallisesti neuvottelevat selkeästi työmarkkina-asiasta. Käsitteiden selkiyttämien Eurooppalainen työmarkkinaympäristö on usein vaikea hahmottaa ja monet käytettävät käsitteet ovat vielä vakiintumattomia. Raportissa on tarkasteltu ensisijaisesti kansainvälistä edunvalvontaa ja rajat ylittävää sopimusyhteistyötä sekä yritystasoista toimintaa, mutta jätetty vähemmälle huomiolle virallinen työmarkkinatoiminta EU-tasolla. Taulukossa 1 eurooppalaisen työmarkkinamallin tasoja on kuvattu pelkistetysti ja ne on ryhmitelty kolmelle tasolle.... Taulukko 1. Eurooppalaisen työmarkkinamallin tasoja... 1. Virallinen eli institutionaalinen työmarkkinatoiminta EU-tasolla EU:n elimet ovat virallisesti osapuolina. Perustuu Euroopan Unionin päätöksiin tai sopimuksiin. Kolmikantainen työelämän asioiden käsittely, esim. sosiaalidialogikomitea. Työmarkkinaosapuolten kuuleminen neuvoa-antavissa komiteoissa, esim. työllisyys- ja työsuojeluasiat. Työmarkkinaosapuolten neuvottelutoiminta, joka tähtää sopimukseen direktiivin sisällöstä tai vapaaehtoiseen keskusjärjestöjen sopimukseen.... 2. Kansainvälinen edunvalvonta ja rajat ylittävä sopimusyhteistyö Yhteisesti asetetut tavoitteet työelämän kehittämiseksi. Kiinteä, yli rajojen ulottuva yhteistyö, esim. Doornin prosessi. Palkka- ja sopimuskoordinaatio.... 3. Yritystasoinen toiminta Eurooppalaiset yritysneuvostot (EWC). Eurooppayhtiöiden (SE) osallistumisjärjestelmät.... Lähde: Jorma Skippari ja Jorma Löhman Koordinaation ja yhteistyön kehitys 7 Eurooppalaisessa ammattiyhdistysliikkeessä on pitkään puhuttu yhteisistä vähimmäistavoitteista, sekä menettelytavoista, joilla niihin päästäisiin. Metalliteollisuudessa ensimmäinen merkittävä eurooppalainen vähimmäistavoite oli työaikatavoitteesta sopiminen. Siinä tavoitellaan 35 viikkotunnin työaikaa ja enintään 1750 työtuntia vuodessa. Ylitöiden määrää pyritään vähentämään huomattavasti alle direktiivin enimmäistason. Tavoitteena on enintään 100 ylityötuntia vuodessa, joilta maksetaan ylityökorvaukset. Euroopan Metallityöläisten Yhteisjärjestön työaikatavoitteet on myöhemmin kirjattu myös Metallityöväen liiton liittokokouspäätökseen. Se on käytännön esimerkki siitä, miten eurooppalaisten ammattiliittojen tavoitteet yhdenmukaistuvat käytännössä. Metallialan ammattiliitot ovat pitkään rakentaneet omaa tietopankkia (Eucob@). Ensimmäiset päätökset tehtiin Euroopan Metallityöläisten Yhteisjärjestön toisessa työehtosopimuskonferenssissa vuonna 1996. Alusta alkaen on jouduttu toteamaan tietopankin rakentamisen ja ylläpidon vaikeudet. Saksan IG
M E T A L L I T Y Ö V Ä E N L I I T O N J U L K A I S U J A Metall on tukenut tietopankin rakentamista sekä taloudellisesti että varaamalla työhön henkilöresursseja. Ensimmäinen Eucob@ -raportti julkistettiin 1999 2000. Jäsenliitot pitävät omaa tilastointia välttämättömänä vaikka tietojen päivittäminen ja vertailtavuus ovat ongelmia. Lisääntyvä palkkakoordinaatio ja muu yhteistyön kehitys ovat aiheuttaneet kasvavaa tarvetta yli rajojen ulottuvaan entistä konkreettisempaan vuoropuheluun. Erityisesti saksalaiset ovat olleet aktiivisia ja pyrkineet toteuttamaan koordinaatiota naapurimaidensa kanssa. Metallityöväen liiton kansainvälinen järjestäytyminen Metallityöväen liitto on aktiivinen toimija monessa kansainvälisessä ammattijärjestössä. Taulukossa 2 ovat ne keskeiset ammattijärjestöt, joiden jäsen Metalliliitto on, niiden jäsenliittojen lukumäärät, kuinka monesta maasta niillä on jäseniä ja järjestöjen jäsenmäärät niiden omien ilmoitusten mukaan.... Taulukko 2. Metallityöväen liiton kansainvälisiä järjestöjä Järjestö ja kotipaikka Jäsenliittoja Maita Jäseniä kpl kpl miljoonaa Pohjoismainen Metalli (PM), Tukholma 15 5 1 Euroopan Metallityöläisten Yhteisjärjestö (EMY), Bryssel 60 26 6,5 Kansainvälinen metallityöväen liitto (IMF), Geneve 207 101 25 Euroopan Ammatillinen Yhteisjärjestö (EAY), Bryssel 74 34 60 Vapaiden ammatillisten keskusjärjestöjen liitto (VAKL), Bryssel 225 148 157 Lähde: Järjestöjen kotisivut 6/2002 3. Komission ja parlamentin rooli sosiaalidialogissa 8 Sosiaalidialogi on aloitettu ay-liikkeen vaatimuksesta. Euroopan Unionin eri elimien rooli tuli tärkeäksi, kun työnantajat eivät muutoin suostuneet yhteistyöhön. Sosiaalidialogissa komission roolia pidetään tärkeimpänä ja sitä pidetään pääasiassa edistyksellisenä. Monet kuitenkin katsovat, ettei komission rooli työmarkkina-asioissa saisi olla ainakaan nykyistä suurempi. Sosiaalisessa vuoropuhelussa neuvoston rooli on ongelmallinen, koska Euroopan Unionin keskeistä vallankäyttäjää ei siinä pidetä kovin merkittävänä. Monet pitävät neuvostoa kehitystä eniten jarruttavana osapuolena. Jos sen rooli sosiaalisessa vuoropuhelussa olisi nykyistä merkittävämpi, niin ay-liikkeenkin pitäisi pyrkiä vaikuttamaan ylemmällä poliittisella tasolla. Parlamentilla ei ole varsinaista roolia sosiaalidialogissa, se saa pääasiassa tietoja jo tapahtuneesta. Parlamentti kuitenkin tekee työtä sosiaalidialogin kanssa, vaikka se ei olekaan suoraa vaikuttamista. Monet pitävät parlamenttia arvaamattomana ja hieman vastuuttomanakin, koska se on niin etäällä valitsijoiden kontrollista. Parlamentti saattaa jopa vastustaa sosiaalidialogin tuloksia. Euroopan Ammatillinen Yhteisjärjestö käy kuukausittain keskusteluja parlamentin edustajien kanssa. Euroopan Metallityöläisten Yhteisjärjestöllä on ollut vasta noin 1,5 vuotta tiiviimpi yhteistyö joidenkin parlamentin edustajien
E U R O O P P A L A I N E N E D U N V A L V O N T A / L ö h m a n kanssa. Nyt pyritään säännöllisiin tapaamisiin mahdollisimman monen parlamentin edustajan kanssa. Sektorikohtaista vuoropuhelua käydään varsin laajasti ja komissio haluaa sitä laajentaa entisestään. Komission julkaisemasta raportista ilmenee, että sektorikohtaista vuoropuhelua käydään 27 sektorilla (Liite 1). Komission osallistuminen sektorikohtaiseen vuoropuheluun on ratkaisevasti kiinni työnantajapuolen osallistumisesta. Sosiaalista vuoropuhelua ajatellen työntekijäjärjestöistä Euroopan Ammatillinen Yhteisjärjestö (EAY) on tällä hetkellä parhaiten organisoitunut. Työnantajapuoli vastustaa asioiden neuvottelemista Eurooppa-tasolla, vaikka he toisaalta ymmärtävätkin, että mm. sosiaaliturvan rahoitus ja elinikäinen oppiminen ovat tyypiltään sellaisia asioita, että niistä olisi syytä vähintäänkin keskustella Euroopan Unionin tasolla. Työnantajat ovat taipuneet sopimuksiin yleensä vain direktiivin uhan alla. Monet sanovat, että työnantajapuolen pitäisi uudelleenorganisoitua hyvissä ajoin, koska paineet neuvotteluihin lisääntyvät kaiken aikaa. Palkansaajapuolelle on selvää, että kaikkia neuvottelutasoja tarvitaan. Eurooppa-tasoista edunvalvontaa pitää toteuttaa keskusjärjestötasolla, sektoritasolla ja yritystasolla. Keskusjärjestöjen tulisi neuvotella asioista, jotka ovat yhteisiä kaikille sektoreille ja muut asiat voitaisiin hoitaa sektoritasolla. Kysymys ei ole siitä, että Eurooppa-tason sopimustoiminta korvaisi jotain olemassa olevia kansallisia tasoja, vaan se tulee entisten lisäksi. Taulukossa 3 on kuvattu keskusjärjestötason ja sektoritason sosiaalisen vuoropuhelun joitakin yhtymäkohtia ja eroja.... Taulukko 3. Keskusjärjestötason ja sektoritason sosiaalidialogi Keskusjärjestötaso Sektoritaso Komissiolta tulevan paineen takia keskusjärjestöt pyrkivät toimimaan siten, ettei tapahtuva kehitys luo paineita sektoritasoisen Yritystasolla mm. yritysneuvostoissa mahdollinen direktiivi olisi niiden kannalta koordinaation kehittämiseen. huonompi kuin sovittu sopimus. Toiminta tapahtuu erityisesti makrotasolla. Toiminta huomioi sektorin tai toimialan Ei ota huomioon sektorikohtaisia tarpeita. todellisen tilanteen. Rajanveto-ongelma sektorikohtaisten asioiden Rajanveto-ongelma keskusjärjestötasoisten välillä. asioiden välillä. Keskusjärjestötasolla sosiaalidialogi toimii Metalliteollisuudessa sosiaalidialogi ei toimi tyydyttävästi. työnantajien vastustuksen takia. Lähde: Jorma Löhman 9 Euroopan Unionissa työmarkkina-asioissa tärkeä vaikuttaja on Euroopan talous- ja sosiaalikomitea, jossa on 222 jäsentä ja toiminnallisesti kaksi ryhmää. Se on neuvoa antava komitea ja komissio pyytää sen näkemyksiä kaikista työmarkkinakysymyksistä. Jos sen molemmat ryhmät ovat yksimielisiä, komission on vaikea poiketa näiden kannasta. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea olisi valmis foorumi sosiaalidialogin käymiseen, mutta sitä ei siihen haluta käyttää, eikä sillä ole mitään tarvetta kopioida työmarkkinajärjestöjen sosiaalisen vuoropuhelun mallia.
M E T A L L I T Y Ö V Ä E N L I I T O N J U L K A I S U J A Työmarkkinajärjestöt ovat myös lausunnon antajia, mutta niillä on lisäksi suorat yhteydet komissioon mm. ammattisihteeristöjen ja ammattiliitojen kautta. Kuviossa 1 on kuvattu sosiaalidialogin asemaa Euroopan Unionin päätöksenteossa. Kuviosta ilmenee, että sosiaalisen vuoropuhelun osapuolilla eli työmarkkinajärjestöillä on suora yhteys komissioon.... Kuvio 1. Päätöksenteko Euroopan Unionissa Lähde: KEY-Finland 4. Keskusjärjestöjen yli rajojen ulottuva yhteistyö 10 Euroopan Ammatillisen Yhteisjärjestön toiminta painottui 1990 luvulla pääasiassa sosiaalisen vuoropuhelun kehittämiseen. Työehtosopimuspolitiikalla ei vielä tuolloin ollut kovin merkittävää roolia. Siihen aikaan Euroopan Ammatillisella Yhteisjärjestöllä ei ollut toimivaa työehtosopimuskomiteaa eikä työskentelyssä käytetty työryhmiä. Tilanne muuttui 1990-luvun loppupuolella ja muutokseen vaikutti osittain myös Doornin prosessi. Euroopan rahaliitto vuonna 1999 toi lisää tarpeita toiminnan kehittämiseen. Tärkeintä on kuitenkin ollut sosiaalisen vuoropuhelun käyminen ja sen kehittäminen komission ja työmarkkinajärjestöjen kesken. Keskusjärjestötasoisen yli rajojen tapahtuvan yhteistyön, ns. Doornin prosessin, käynnistivät Belgia, Hollanti, Luxemburg ja Saksa vuonna 1997. Se sai nimensä kokouspaikkakunnan Doornin kaupungin mukaan. Siihen osallistuvat näiden maiden keskusjärjestöt ja niiden keskeiset teollisuusliitot. Kerran vuodessa pidetään kahden päivän kokous, johon osallistuu järjestöjen korkein johto. Vuosittain pidettävien korkeantason kokousten välillä kokoontuvat työehtosopimusasioiden asiantuntijaryhmät kahden, kolmen kuukauden välein vaihtamaan tietoja ja valmistelemaan vuosittain pidettäviä johtotason kokouksia. Viimeaikoina on järjestetty työryhmiä ja organisoitu kokouksia, joissa on käsitelty yksityiskohtaisia työehtoasioita. Jatkossa on tarkoitus keskustella mm. siitä voisivatko järjestöt organisoida yli rajojen ulottuvaa työehtosopimuskampanjointia. Doornin prosessia on pidetty ensimmäisenä konkreettisena mallina, missä eri maiden ammattiliitot asettavat yhteisiä tavoitteita kansallisiin neuvotteluihin.
E U R O O P P A L A I N E N E D U N V A L V O N T A / L ö h m a n... Taulukko 4. Doornin prosessiin osallistuvat keskusjärjestöt Maa Järjestön nimi Lyhenne Belgia Belgian sosialistinen keskusjärjestö FGTB/ABVV Belgian kristillinen keskusjärjestö CSC/ACV Saksa Saksan keskusjärjestö DGB Luxemburg Luxemburgin sosialistinen keskusjärjestö CGT-L Luxemburgin kristillinen keskusjärjestö LCGB Hollanti Hollannin sosialistinen keskusjärjestö FNV Hollannin kristillinen keskusjärjestö CNV Lähde: Thorsten Schulten Joulukuussa 2001 Laekenissa, Eurooppa-neuvoston yhteydessä järjestetyssä erityisessä sosiaalisen kehityksen huippukokouksessa EAY ja UNICE esittivät yhteisenä ehdotuksenaan, että ne saavat tarkkailijan paikan EU:n tulevaisuuskonventtiin, työelämän käsitteet täsmennetään, pysyvä työllisyyskomitea korvataan kokoonpanoltaan joustavalla kolmikantaisella kasvun ja työllisyyden komitealla ja laaditaan useampivuotinen ohjelma sosiaalisen dialogin puitteissa käsiteltävistä asioista. Laekenin kokous hyväksyi kaikki järjestöjen esitykset. Jos uudistus käytännössä etenee kaavaillulla tavalla, tuli Laekenin huippukokouksesta läpimurto EAY:n tavoitteille saada pitkäjännitteisyyttä Eurooppa-tason työmarkkinatoimintaan. SAK on ottanut kantaa meneillään olevaan kehitykseen edustajakokouksessaan vuonna 2001: Eurooppa-tason sopimustoimintaa on kehitettävä kaikilla tasoilla siinä tahdissa ja laajuudessa, mitä palkansaajien aseman turvaaminen kansainvälistymiskehityksessä edellyttää. Tällöinkin kansallisessa sopimustoiminnassa on säilytettävä ne vahvuudet ja edut, joita valtakunnallisiin työ- ja virkaehtosopimuksiin perustuva järjestelmä palkansaajille tarjoaa. 4.1. Viime vuosikymmenen keskeisiä muutostrendejä Haastatteluilla kartoitettiin liittojen, talouden, yliopistojen ja tutkimuslaitosten asiantuntijoiden näkemyksiä viime vuosien kehityksestä ja sen merkityksestä kansallisesti sekä kansainvälisesti. Keskustelujen tulokset on ryhmitelty talouspoliittisiin ja yhteiskuntapoliittisiin muutoksiin sekä ay-liikkeessä ja sen yhteistyöryhmissä tapahtuneisiin muutoksiin. Talouspoliittisia muutoksia 11 Globalisaatio ja maailman kaupan vapauttaminen ovat olleet suurimmat kehitykseen vaikuttavat tekijät. Tapahtuneessa kehityksessä rahamarkkinat, yritysstrategiat sekä ekonominen ja sosiaalinen järjestelmä ovat muuttuneet ja on kehittynyt kokonaan uusi IT-ala. Tapahtuneen kehityksen seurauksena ovat sopeutumistarpeet, joihin ay-liike on joutunut vastaamaan. Monet sanovat, että Euroo-
M E T A L L I T Y Ö V Ä E N L I I T O N J U L K A I S U J A pan Unionin suuret maat eivät aina hyväksy sopeutumistarvetta samassa määrin kuin Suomen kaltaiset pienet jäsenmaat sen joutuvat tekemään. Suuria muutoksia olivat sisämarkkinat, Euroopan rahaliitto EMU ja yhteisvaluutta euro. Tärkeäksi muutokseksi koettiin myös Maastrichtin sopimuksen sosiaalipöytäkirja, jota voidaan pitää Euroopan Ammatillisen Yhteisjärjestön suurena saavutuksena. Monet tunnistavat, että eurooppalainen ja amerikkalainen yhteiskuntamalli käyvät kamppailua siitä kumpi tulee vallitsevaksi. Samalla on kysymys eurooppalaisen hyvinvointiyhteiskunnan säilymisestä.... Taulukko 5. Talouspoliittisia muutoksia Muutoksia Vaikutuksia ja seurauksia Globalisaatio ja Muuttanut yritysrakenteita ja vapauttanut rahoitusmarkkinat. maailmankaupan Ekonomiset ja sosiaaliset järjestelmät ovat muutoksessa. vapautuminen On syntynyt kokonaan uusi IT-ala. Käydään kilpailua amerikkalaisen ja eurooppalaisen yhteiskuntamallin välillä ja samalla eurooppalaisen hyvinvointiyhteiskunnan säilyvyydestä. Yhteiskunnan kahtiajakautuminen on menossa. Sisämarkkinat, Tuonut läpinäkyvyyden talouteen ja työmarkkinoille. Euroopan Tuonut harmonisointipaineita sosiaaliturvaan, eläkkeisiin ja verotukseen. rahaliitto EMU ja euro Maastrichtin sopimus Ay-liikkeen aseman tunnustaminen ja sosiaalisen vuoropuhelun nostaminen tunnustettuun asemaan EU:ssa. Doornin prosessi on osa tätä kehitystä. Tulevaisuuskeskustelu on seurausta kehityksestä. Lähde: Jorma Löhman Poliittisia muutoksia 12 Poliittinen ja sosiaalinen kehitys on jäänyt jälkeen talouden integraatiosta. On ilmeistä, että monet poliitikot ajattelevat, ettei poliittista yhdentymistä tarvitsekaan viedä tätä pidemmälle. Taloudellisesti on saavutettu suurin piirtein se mitä eurooppalaiset yritykset halusivatkin. Sosiaalisen kehityksen eteenpäin vieminen on poliittisen vasemmiston ja ay-liikkeen tehtävä. Kansalaisten turhautuminen näkyy vasemmiston kannattajien kasvavana EU-vastaisuutena ja kääntymisenä kansallismielisten äärioikeistolaisten liikkeiden kelkkaan. Tästäkin tulee painetta siihen, että työmarkkinakysymyksissä olisi päästävä eteenpäin. Tavalliselle kansalle ei riitä se mitä talouden vapauttamisen myötä on tullut, sillä esille nousee uusia liikkeitä, kuten esim. Attack. Berliinin muurin kaatuminen päätti samalla kommunistisen järjestelmän Euroopassa. Saksalaisille Saksan yhdentyminen on ollut suuri muutos, mutta muuhun Eurooppaan se ei ole paljon vaikuttanut. Saksojen yhdentyminen on vaikuttanut siten, että Saksa on alkanut keskittyä entistä enemmän Itä-Euroopan suuntaan.
E U R O O P P A L A I N E N E D U N V A L V O N T A / L ö h m a n Politiikan yksityistyminen on ollut merkittävä muutos viimeisten vuosien aikana. Työväenpuolueidenkin kannattajat ovat porvarillistuneet. Asioiden henkilöityminen on tämän kehityksen seurausta ja se näkyy myös yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Yhä useammin asioita hoidetaan henkilötasolla, ei niinkään puolueiden tai muiden perinteisten ryhmien kautta. Itä-Euroopan hakijamaiden metalliliitoissa Euroopan Unioni toivotetaan tervetulleeksi ja uskotaan että direktiivien myötä maihin saadaan parempitasoiset lait. Uskotaan, että saadaan lisää voimaa käydä työehtosopimusneuvotteluja, kun tukena on Euroopan Unionin lainsäädäntö.... Taulukko 6. Poliittisia muutoksia Muutoksia Vaikutuksia ja seurauksia Poliittinen Uudet markkinat idässä. avoimuus on Kilpailu on lisääntynyt ja kiristynyt. lisääntynyt Lisännyt paineita negatiivisen palkkakilpailuun. EU:n poliittinen ja sosiaalinen kehitys Jäänyt talouden kehityksen jalkoihin, mutta monet eivät haluakaan enempää avoimuutta ja demokratiaa. Yritykset ovat jo saaneet mitä ne halusivatkin. Sosiaalisessa elämässä yhteiskunnan kahtiajakautuminen on menossa. Seurauksena on ollut poliittista turhautumista, joka on näkynyt äänestyskäyttäytymisessä. Nousee uusia liikkeitä, esim. Attack. Itälaajentuminen Asian ratkaiseminen on enemmän poliittinen kuin taloudellinen kysymys. Saksan yhdentyminen Merkitsi 18 miljoonaa uutta jäsentä ilman neuvotteluja. Suuri poliittinen ja taloudellinen muutos Saksassa, missä sen seurauksena on ollut paljon ongelmia. Muualla vaikutukset ovat olleet huomaamattomampia. Saksa on alkanut keskittyä enemmän Itä-Eurooppaan. Lähde: Jorma Löhman Muutoksia ay-liikkeen toiminnassa Muutaman viime vuoden aikana ammattiliittojen toteuttama koordinaatio ja yhteistyö yli rajojen on lisääntynyt huomattavasti. Viimeisten vuosien aikana kansainvälinen toiminta on siirtynyt entistä enemmän liitto- ja yritystasolle mm. eurooppalaisten yritysneuvostojen vaikutuksesta. Erityisesti yritystasolla puhutaan konkreettisista työntekijöille läheisistä asioista kuten palkoista, työolosuhteista, koulutuksesta jne. Jotkut Euroopan maat ovat kytkeytyneet varsin tiiviisti toinen toisiinsa. Joissakin pienemmissä kansantalouksissa kuten Belgiassa tämä on ollut selviö jo kauan. Työnantajien ja työntekijöiden välinen yhteistyö on Euroopan Unionin tasolla kehittynyt ja laajentunut, mutta se ei ole vaikuttanut kansallisella tasolla tapahtuvaan toimintaan. Usein koetaan, että Euroopan Unionin tasolla tapahtuva lakien ja sopimusten valmistelutyö hidastaa neuvotteluja kansallisella tasolla, koska jompikumpi osapuolista vetoaa Euroopan Unionin valmisteluun. 13
M E T A L L I T Y Ö V Ä E N L I I T O N J U L K A I S U J A... Taulukko 7. Muutoksia ay-liikkeen toiminnassa Muutoksia Vaikutuksia ja seurauksia Palkkakoordinaatio Toteutettu kansallisia sosiaalipaketteja hallitusten ja työmarkkinaosapuolten kesken. Liittojen yhteistyö on lisääntynyt. Saksan IG Metallin ja EMY:n Frankfurtin julistus. Yli rajojen ulottuva koordinaatio on tiivistynyt. Yritystasoinen EWC -toiminta on tiivistynyt ja tullut avoimemmaksi ja konkreettisemmaksi. Belgiassa laki maksimikorotuksista. Hollannissa sopimus minimi- ja maksimikorotuksista. Euroopan Säännöllisesti pidetyt tes-seminaarit. Metallityöläisten Eucob@ -tietoverkoston rakentaminen. Yhteisjärjestön Organisoitu uusia rakenteita, esim. Kesäkoulu. rooli Käytännössä Saksan IG Metall johtaa Euroopassa käytävää keskustelua, mutta maan eri osissa on suuria eroja. Jäsensuhde Monissa maissa järjestäytyminen on alentunut. Yksilöllisyys on lisääntynyt. Poliittisuus on vähentynyt. Joitakin ammattiliittofuusioita on toteutettu. Neuvottelusuhteet ja yhteistyö Kansainvälinen yhteistyö on lisännyt ay-liikkeen voimaa ja vaikutusvaltaa myös kansallisesti. Työmarkkinaosapuolet ovat EU:ssa tärkeässä asemassa. Eurooppa-tasolla työnantajien ja työntekijöiden yhteistyö on parantunut, mutta kansallisella tasolla ei ole ollut vaikutuksia. Työntekijöiden ja toimihenkilöiden yhteistyö on lisääntynyt. Kansallinen yhteistyö on parantunut, esim. KEY-Finland. Asioiden käsittely Eurooppa-tasolla hidastaa kansallista käsittelyä. Lähde: Jorma Löhman Muutoksia yhteistyöryhmissä 14 Sosiaalinen vuoropuhelu on tullut tärkeäksi osaksi eurooppalaista yhteistyötä ja siinä komission merkitys on korostetusti keskeinen. Komissio on sitoutunut käymään vuoropuhelua ja työmarkkinajärjestöjen poliittinen vaikutusvalta on sen myötä kasvanut varsin merkittäväksi. Tilanne on kuitenkin riippuvainen komission kokoonpanosta ja poliittisesta tahdosta. Työnantajien rooli on perinteisen vastustava ja sosiaaliseen vuoropuheluun lähdetään vain pakosta tai silloin, kun siihen on selkeästi taloudelliset tai muut yritysten toimintaan liittyvät syyt. Sopimistoiminta halutaan pitää kansallisella tasolla tai yrityksissä. Euroopan metalliteollisuuden työnantajajärjestöä (WEM) pidetään melko aatteellisena järjestönä, koska osa sen kansallisista jäsenjärjestöistä on olut hyvinkin uusiliberalistisia, esimerkkeinä on mainittu ruotsalaiset, englantilaiset, hollantilaiset ja saksalaiset työnantajajärjestöt. Ay-liikkeelle on kuitenkin selvää, että Eurooppa-tasolla tarvitaan sosiaalista vuoropuhelua. Työmarkkinoilla kehitys kulkee vääjäämättömästi siihen suuntaan koko ajan. Monet asiat siirtyvät eurooppalaiselle tasolle ja niiden käsittelyyn tarvitaan muodollisesti hyväksyttävät rakenteet, jotta jäsenistö hyväksyy saavutetut tulokset. Sosiaalisen vuoropuhelun lisäämiseksi ay-liikkeen on kyettävä haastamaan työnantajat, vaikka yritykset eivät toistaiseksi haluaisikaan mennä pidemmälle.
E U R O O P P A L A I N E N E D U N V A L V O N T A / L ö h m a n... Taulukko 8. Muutoksia yhteistyöryhmissä Muutoksia Vaikutuksia ja seurauksia Komissio Komission rooli on ratkaiseva, se päättää mitä otetaan käsittelyyn. On uudistuksiin suostuvainen. Tukee sosiaalisen vuoropuhelun laajentamista myös sektoritasolle ja osallistuu siihen aktiivisesti jos työnantajat saadaan mukaan. Sitoutunut itse vuoropuheluun ja sitoutunut noudattamaan työmarkkinaosapuolten yksimielistä kantaa. Tarvitsee kansalaisjärjestöjen tukea. Parlamentti Pidetään arvaamattomana ja epäjohdonmukaisena toimijana. Sosiaalisessa vuoropuhelussa sillä ei ole todellista roolia. Työantajat Jarruttavat kehitystä systemaattisesti ja suunnitelmallisesti. Osallistuvat sosiaaliseen vuoropuheluun vain pakon sanelemana. Suomessa MET vastustaa vuoropuhelun etenemistä. Euroopan metalliteollisuuden työnantajajärjestöt ovat jäämässä jälkeen muutamista muista sektoreista. Lähde: Jorma Löhman 4.2. Palkkakoordinaatio ja yli rajojen ulottuva yhteistyö Euroopan Ammatillinen Yhteisjärjestö päätti yhdeksännessä sääntömääräisessä kongressissaan (1999) käynnistää Eurooppalaisen tes-politiikan koordinaation ja perusti sitä varten uuden työehtosopimuskomitean, johon kuuluvat jäsenliittojen ja ammattisihteeristöjen edustajat. EAY:n hallitus hyväksyi marraskuussa 2000 Euroopan periaateohjeen tes-politiikan koordinoinnista. Euroopan Ammatillisen Yhteisjärjestön vuosiraportissa (2001) on todettu, että työehtosopimustoiminnan synkronointi on jo nyt ilmeistä ja monissa jäsenmaissa kehitystä kuvataan ilmaisulla sopimustoiminnan kevät. Ay-liikkeen toiminnassa palkkojen vertailuun on kiinnitetty paljon huomioita ja EAY:n raportissa on mainittu, että suuri osa työehtosopimuksista on sovittu alle palkankorotusmallin laskennallisen tason. Palkkamallin alittavia työehtosopimusratkaisuja on perusteltu mm. sillä, että sopimusratkaisuihin on sisältynyt muitakin kustannuksia korottavia eriä kuin palkankorotukset. Toinen usein käytetty perustelu on ollut maan heikko työllisyystilanne. Euroopan eri maissa kansallista palkkakoordinaatiota on tehty useiden vuosien ajan kuten taulukon 9 (seuraavalla sivulla) esimerkit osoittavat. 15
M E T A L L I T Y Ö V Ä E N L I I T O N J U L K A I S U J A... Taulukko 9. Eurooppalainen palkkakoordinaatio Maa Sopimustaso Palkkamalli tai suositus Belgia Yli sektorirajojen menevä kahdenvälinen sopimus (1998, 2001) seksi ettei se ylitä Ranskan, Saksan ja Hol- Palkankorotusten yläraja määritetään sellailannin keskimääräistä palkkojen nousua. Tanska Kansallinen kolmikantainen julistus Työvoimakustannukset eivät saisi nousta (1987) kilpailijamaiden työvoimakustannuksia enempää. Suomi Kolmikantainen tulopoliittinen Palkkakustannusten nousun pitäisi perustua ratkaisu (2001) tavoiteinflaation ja keskimääräisen tuottavuuskehityksen yhteisvaikutukseen. Saksa Kansallinen kolmikantainen julistus: Neuvottelutulosten pitäisi perustua tuottavuuden Liitto työn puolesta (2000) kasvuun ja korotusvaraa pitäisi ensisijaisesti käyttää työn kehittämiseen. Kreikka Kansallinen kolmikantainen luottamuspaketti Palkankorotusten tulisi heijastaa kansallista (1997) tuottavuuskehitystä ja inflaatiota. Irlanti Kansalliset kolmikantasopimukset Euroopan vakauspaketti määrittää korotusten ylärajan. (1987, 1990, 1994, 1997, 2000) Italia Kansalliset kolmikantasopimukset (1993, 1998) Kansallisten sopimusten tulisi perustua kansalliseen ja Euroopan keskimääräiseen inflaatioon. Yrityskohtaisten sopimusten tulisi heijastella yrityskohtaista tuottavuuskehitystä. Hollanti Kansalliset kahdenväliset työllisyyspohjaiset sopimukset (1982, 1993, kokonaiskilpailukykyyn. Suositus palkkojen nostamisesta suhteessa 1999) Norja Kansalliset kolmikantasopimukset Palkkojen korotusten tulisi olla linjassa (1992, 1999) Norjan pääkilpailijamaiden palkkakehityksen kanssa. Portugal Kansallinen kolmikantasopimus: Palkkojen korotusten tulisi seurata inflaation ja tuottavuuden kehitystä. Työllisyyspaketti Ruotsi Kahdenvälinen sopimus teollisuussektorille (1997) 4.3. Eurooppalaisen ay-liikkeen toimintaorganisaatio Suositus eurooppalaisesta normista, jonka mukaan palkkojen ei pitäisi nousta nopeammin kuin EU:ssa keskimäärin. Lähde: Thorsten Schulten Euroopan Ammatillisen Yhteisjärjestön organisaation rakenne on sellainen, että liitot voivat vaikuttaa EAY:n päätöksiin sekä keskusjärjestönsä että ammattisihteeristönsä kautta. Joskus voi käydä niinkin, että EAY:n hallituksessa jäsenliitolla on samassa asiassa kaksi toisistaan poikkeavaa kantaa, keskusjärjestön kanta ja ammattisihteeristön kanta. Hallituksessa jokaisella 11 ammattisihteeristöllä on yksi edustaja. Euroopan Ammatillisen Yhteisjärjestön hallituksessa Metallityöväen liiton jäseniä edustaa kaksi ammattisihteeristöä: metalliteollisuutta Euroopan Metallityöläisten Yhteisjärjestö ja televiestintäalaa UNI-Europa. 16
E U R O O P P A L A I N E N E D U N V A L V O N T A / L ö h m a n... Kuvio 2. Eurooppalaisen ay-liikkeen organisaatio: Lähde: KEY-Finland 4.4. Kansallisen tason ja kansainvälisen tason vaikuttaminen Suomalainen ay-liike hallitsee kansallisen tason vaikuttamiskanavat melko hyvin. Hallituksen ja eduskunnan avainhenkilöt ovat ay-liikkeelle tuttuja ja heidän kanssaan on totuttu työskentelemään. Niin ikään ministeriöt, valiokunnat ja valmistelujaostot ovat tunnettuja yhteistyön toteuttajia. Euroopan Unionissa vaikuttamisen väyliä ovat neuvosto, parlamentti, komissio, alueiden komitea, Euroopan talous- ja sosiaalikomitea, Euroopan yhteisöjen tuomioistuin ja Euroopan keskuspankki. Euroopan Unionin elimien lisäksi kansainväliset ay-järjestöt ovat tärkeitä toimijoita yli rajojen tapahtuvassa edunvalvonnassa ja poliittisessa vaikuttamisessa. EU-tasoisessa edunvalvonnassa suomalaisella ay-liikkeellä on vielä paljon opittavaa ja vielä on käyttämättömiä mahdollisuuksia kun etsitään uusia vaikuttamisen keinoja. Eurooppalaisessa edunvalvonnassa suomalaiselle ay-liikkeelle Brysselissä toimivan palkansaajakeskusjärjestöjen yhteisen toimiston KEY-Finlandin rooli on tärkeä. Sillä on mahdollisuus pitää jatkuvia yhteyksiä Euroopan Unionissa työskenteleviin suomalaisiin. Tiedonvälittäjänä se on merkittävä vaikuttaja Brysselistä Suomeen ja päinvastoin. Brysselissä neuvottelu- ja kokousmatkoilla kävijät käyvät säännöllisesti toimistossa kertomassa kokousten tuloksista ja näin kertynyt tieto välitetään edelleen Suomeen. Kuviossa 3 (seuraavalla sivulla) on kuvattu edunvalvonnan eri tasoja sekä KEY-Finlandin asemaa tiedonvälittäjänä ja koordinoijana Brysselin ja kotimaan välillä. 17
M E T A L L I T Y Ö V Ä E N L I I T O N J U L K A I S U J A... Kuvio 3. Edunvalvonnan eri tasoja 5. Palkankorotusmallin (tuottavuus + inflaatio) vaikutukset Lähde: KEY-Finland 18 Metalliteollisuudessa eurooppalaisen palkkamallin ensimmäiset versiot kirjoittivat Saksan IG Metallin ekonomistit vuonna 1998. Alusta asti on ollut tärkeintä välttää negatiivista palkkakilpailua. Tarkoituksena oli antaa ammattiliitoille välineitä maiden välisen palkkavertailun tekemiseen. Palkkamallia tarvitaan pitkän aikavälin kehityksen ohjaamiseen ja seuraamiseen. Se on osa prosessia, joka tukee oikean tasoista kustannuskehitystä. Palkkamallin toteuttaminen on liitoille toisinaan vaikeaa, koska jokaisella neuvottelukierroksella on runsaasti ratkaistavia ongelmia, eikä pitkän tähtäyksen palkkapoliittinen linja aina sovi näihin tarpeisiin. Yleisesti hyväksytään, että palkkanormin keskimääräistä toteutumista on tarkasteltava useamman vuoden ajanjaksoina. Sitä ei ole tarkoituksenmukaista eikä mahdollistakaan yrittää noudattaa joka vuosi. Selvitys osoitti, ettei palkkamallia käytetä missään sellaisenaan, mutta lähes kaikki maat tavoittelevat suurin piirtein samantasoisia sopimusratkaisuja. Palkkamallia käytetään negatiivisen palkkakilpailun estämiseen, ja silloin kun se näin toimii, se koetaan tarpeelliseksi. Useimpien mielestä palkkamallin pitää olla joustava ns. putkimalli ja sitä käytettäessä pitää hyväksyä sovellutukset, joissa sopimusratkaisut ovat lähellä palkkamallin laskennallista tavoitetta. Jos sopimukset jäävät useana vuotena paljon palkkamallin alapuolelle, pitäisi ammattiliittojen reagoida. Tilastojen mukaan Euroopan eri maiden palkkaratkaisut ovat viimeisten vuosien aikana lähentyneet toisiaan ilman että ay-liikkeessä olisi ollut palkankorotustavoitteiden koordinaatiota. Käytännössä palkkamalli voi olla jossakin maassa minimi ja jossakin maksimi. Palkkamallia pidetään tärkeänä poliittisena signaalina ay-liikkeen palkkalinjasta.
E U R O O P P A L A I N E N E D U N V A L V O N T A / L ö h m a n Tilanne eräissä maissa Saksassa ja Itävallassa tavoitellaan kaikkein selkeimmin palkkamallin mukaista sopimuspolitiikkaa ja molemmissa maissa on käytettävissä tilastotietoja palkkamallin toteutumisesta. Belgiassa ei toimita palkkamallin mukaisesti. Siellä lakiin perustuva keskusjärjestötason yhteinen Central Economic Counsel -ryhmä laskee palkankorotusten sallitun tason, joka turvaa maan kilpailukyvyn säilymisen ja naapurimaiden kanssa saman tasoiset sopimusratkaisut. Järjestelmään sisältyy indeksiehto, jonka edellyttämät tarkistukset tehdään joka vuosi. Hollannissa palkkakoordinaatio toteutetaan siten, että maan kansainvälistä kilpailukykyä verrataan muihin maihin ja kolmikantainen yhteinen talouspoliittinen ryhmä laskee palkankorotusten minimi- ja maksimi-tasot. Sopimuksen mukaan liittotasolla ei voi vaatia maksimitasoa enempää, mutta yritystasolla voidaan sopia suuremmistakin korotuksista. Hollantilaiset itse pitävät järjestelmää enemmän vapaaehtoisena kuin Belgian mallia. Ammattiliitot pitävät nykyistä palkankotusjärjestelmää hyvänä ratkaisuna. Ranskassa valtakunnallisten työehtosopimusten kattavuus on pieni, eikä palkkakoordinaatiota toteuteta. Englannissa on yrityskohtaiset työehtosopimukset, eikä palkkakoordinaatiota toteuteta. Italiassa liittotasolla tavoitellaan vain inflaatiotasoa vastaavia korotuksia ja tuottavuuskehitys jätetään yritystasolle. Kansallista palkkakoordinaatiota ei toteuteta. Luxemburgissa on samankaltainen indeksijärjestelmä kuin Belgiassa. Jotkut näkevät, että sektorikohtainen palkkamalli voisi olla Pohjoismaille ongelmallinen, koska se saattaisi uhata solidaarista palkkapolitiikkaa. Unkarissa tavoitellaan palkkojen kehitystä, jota verrataan inflaation ja tuottavuuden kehittymiseen. Palkkoja pyritään nostamaan mahdollisimman nopeasti Länsi-Euroopan tasolle ja siihen nykyinen taloudellinen kasvu antaakin hyvät mahdollisuudet. Palkkojen nousu on ollut viimeisten parin kolmen vuoden aikana 22 30 % vuodessa. Haastatellut ekonomistit korostavat, että metalliteollisuudella on Euroopan taloudessa niin suuri merkitys, että Euroopan Metallityöläisten Yhteisjärjestön pitää kaikissa tapauksissa ottaa huomioon koko kansantalouden tuottavuuskehitys. Korostetaan, että erityisesti matalan inflaation aikaan se on talouspolitiikan onnistumisen edellytys. Yhteinen käsitys on, että kansallisten liittojen itsemääräämisoikeus pitää säilyttää lopullisissa palkkaratkaisuissa. Yleisesti tiedostetaan, että jos palkankorotukset ovat liian korkeita, Euroopan keskuspankki nostaa korkoja ja sen seurauksena kaikki maksavat epäonnistuneesta palkkapolitiikasta. Tästä seuraa, että pienten maiden etu olisi vaatia sitovampaa palkkamallia. Työnantajapuolella ei virallisesti ole palkkakoordinaatiota, mutta työnantajilla on erinomainen tietopankki, joka mahdollistaa vertailujen tekemisen. 19
M E T A L L I T Y Ö V Ä E N L I I T O N J U L K A I S U J A... Taulukko 10. Palkkamalli ja sen toteutuminen Kysymyksiä Esitettyjä vastauksia palkkamallista ja kommentteja Palkkamallin Malli ei toimi missään puhdasoppisesti. todellinen vaikutus? Periaate ja peruskaava toimii ja ohjaa palkankorotustavoitteita. EMU pakottaa ottamaan mallin huomioon. Mallin laskennallinen taso on alitettu työllisyyden nimissä. Globaali talous estää mallin toteuttamisen sellaisena. Tason saavuttaminen on vaikeata, koska jokaisella neuvottelukierroksella on hoidettava ajankohtaiset asiat. Pitää funktionaalisen tulonjaon ennallaan. Miten palkkamalli koetaan? Malli on yleinen suositus. Malli on poliittinen signaali. Pitäisi olla joustavampi esim. putkimalli. Muuttanut yleistä ajattelua. Pidetään sekä miniminä että maksimina. Tulonjakomuutosten pitäisi olla mahdollisia. Seuraukset palkkamallin alituksista? Pitkä seurantajakso on välttämätön. Usean vuoden alituksiin tulisi reagoida. Negatiivista palkkakilpailua ei odoteta tulevan. Miten palkkamalli Toimii pohjoisessa ja lännessä paremmin kuin etelässä ja idässä. toimii eri maissa? Englannissa, Tanskassa ja Tsekissä on yrityskohtaiset sopimukset. Belgiassa on palkkalaki, malli ei toimi. Hollannissa minimi maksimi, palkkasopimus. Italiassa tavoitellaan vain inflaatiotasoa. Palkkamallin etuja? Estää negatiivista palkkakilpailua. Helpompi perustella esitettyjä vaatimuksia. Helpottaa vertailua ja seurantaa. On ay-liikkeen yhteinen poliittinen signaali. Muuttanut yleistä ajattelua. Palkkamallin Toteutetaan liian teknisenä ratkaisuna. ongelmia? Liian usein vain pelkkää puhetta. Paineita alituksiin. Lähde: Jorma Löhman Koordinaatio ja sen toteutuminen 20 Koordinaatio toimii sitä paremmin mitä pohjoisemmassa ollaan, mutta kun mennään eteläiseen Eurooppaan niin tilanne heikkenee. Monet eurooppalaiset sanovat, että koordinoinnissa pitäisi olla Pohjoismaisen Metallin malli. Yleisesti todetaan, että eurooppalaista koordinaatiota tarvitaan, mutta kansallinen koordinaation pitäisi toimia, jotta voidaan onnistua Eurooppa-tasolla. Monissa maissa ei ole toimivaa kansallista koordinaatiota ja siitä seuraa, että on vaikea koordinoida Eurooppa-tasollakaan. Eurooppa-tasoinen koordinaatio voi edetä seuraavasti: Aluksi koordinoidut vaatimukset, seuraavaksi neuvottelut yhteisten yleisten vaatimusten pohjalta ja lopulta kansallisesti saavutetun neuvottelutuloksen käsittely EMY:ssä ja vasta sen jälkeen päätös neuvottelutuloksen lopullisesta hyväksymisestä. Haastateltavat asettivat hyvälle koordinaatiolle paljon tavoitteita. Hyvin toimiessaan se olisi asioiden yhteensovittamista olemassa olevien realiteettien puitteissa, se olisi tavoiteasettelua, yhteistä toimintaa ja siihen liittyvää seuran-
E U R O O P P A L A I N E N E D U N V A L V O N T A / L ö h m a n taa. Pitkälle vietynä koordinaatio voisi olla sopimuskierrosten välillä tapahtuvaa kehittämistoimintaa ja pidemmälle menevää yhdentymiskehitystä.... Taulukko 11. Koordinaatio ja sen toteutuminen Kysymyksiä Esitettyjä vastauksia koordinaatiosta ja kommentteja Mitä koordinaatio Vain tietojen vaihtoa ja konsultointia. on nyt? Seurataan liikaa vain tuloksia. Eucob@ on liian tekninen jälkiseuranta. Euroopan Metallityöläisten Yhteisjärjestön tekemään työhön ollaan suhteellisen tyytyväisiä, vaikka sen henkilöstö Brysselissä onkin pieni. Sen näkyvyyttä ja julkisuudessa esiintymistä pidetään tärkeänä. Sillä on korkea profiili, hyvät kontaktit ja käytettävissään korkeatasoisia kansallisia asiantuntijoita. Käytännön työssään se tasapainottaa yritysten lobbausylivoimaa Brysselissä. Euroopan Metallityöläisten Yhteisjärjestö voi vaikuttaa myös ay-liikkeen uudelleenorganisoinnissa, koska jo nyt työntekijät ja toimihenkilöt ovat samassa Eurooppa-tasoisessa organisaatiossa ja oppivat toimimaan yhdessä. Euroopan Metallityöläisten Yhteisjärjestö koordinoi työehtosopimustoimintaa, alueellista edunvalvontaa ja EWC -toimintaa Euroopassa. Eräs sen tärkeistä tehtävistä on meneillään olevan Rooman prosessin hoitaminen eteenpäin askel askeleelta. Kriittiset sanovat, että toiminnan olisi oltava muutakin kuin palkkakoordinaatiota; työlistalla pitäisi olla sosiaaliturva, kilpailu työvoimasta, koulutuksen kehittäminen ja yhteistyötä tiedotuksessa pitäisi lisätä. Monet haluavat EMY:n toimintaan lisää konkreettisuutta ja silloin mainitaan esimerkkinä mm. pieni tes-työryhmä, jonka tekemät tavoiteasiakirjat on koettu tarpeellisiksi. Itä-Euroopan maista tosin sanotaan, että asiakirjojen käyttöön saaminen on siellä mahdotonta. Pidetään kuitenkin hyvänä, että ne ovat käytettävissä, jotta nähdään mitkä ovat läntisen Euroopan metalliliittojen tavoitteita. Useimmat sanovat, että Euroopan Metallityöläisten Yhteisjärjestöä pitää vahvistaa, antaa sille lisää neuvotteluoikeuksia ja varata enemmän resursseja. Käytännössä on kuitenkin monia syitä miksi jäsenliitot eivät järjestä EMY:lle parempia toimintaedellytyksiä. Eurooppa-tasolla pitää toimia yhteistyössä eri Koordinaatiovastuu? Koordinaatiovastuun pitäisi olla EMY:llä. Kansallisen koordinaation oltava kunnossa. Nyt vain liitot vastaavat tuloksesta. Voimavarat eivät ole riittävät. Mitä olisi hyvä palkkakoordinaatio? Pitäisi koordinoida tavoitteita ja asettaa yhteisiä vaatimuksia kansallisiin neuvotteluihin. Pitäisi keskustella ja raportoida hyvistä käytännöistä. Pitäisi käyttää seuraajia neuvotteluissa. Ennakoivaa koordinointia. Eucob@ kiinteäksi osaksi koordinaatiota. Vastuuhenkilöt ja sisäiset verkostot käytössä. Lähde: Jorma Löhman 6. Euroopan Metallityöläisten Yhteisjärjestön rooli 21
M E T A L L I T Y Ö V Ä E N L I I T O N J U L K A I S U J A tahojen kanssa ja se on monelle kansalliseen toimintaan tottuneelle uusi ja vaikeakin asia. Monille liitoille resurssien lisääminen on myös taloudellinen ongelma, koska niillä ei ole varaa lisätä kansainvälistä toimintaa. Yleisesti kuitenkin nähdään, että eurooppalaisen ay-liikkeen pitää tukea heikompia maita ja organisoida seminaareja ja muita tilaisuuksia joihin kaikilla on mahdollisuus osallistua. Kysymys on samalla ay-liikkeen kansainvälisestä solidaarisuudesta. Tällä hetkellä Euroopan Ammatillista Yhteisjärjestöä (EAY) pidetään Euroopan Metallityöläisten Yhteisjärjestöä (EMY) tärkeämpänä toimijana, koska sillä on enemmän vaikutusvaltaa komissioon ja parlamenttiin. Yhteinen tietopankki Eucob@ ja verkostot Ensimmäiset päätökset oman tietopankin (Eucob@) rakentamisesta tehtiin Euroopan Metallityöläisten Yhteisjärjestön työehtosopimuskonferenssissa vuonna 1996. Ensimmäinen Eucob@-raportti julkistettiin 1999-2000. Jäsenliitot pitävät omaa tilastointia välttämättömänä, jotta neuvotteluissa on käytettävissä luotettavat tilastotiedot. Ensimmäisessä vaiheessa on tehty tilastot eri maiden työehtosopimusten palkkaratkaisuista, palkkamallin toteutumisesta, sovituista työajoista ja muista etuisuuksista. Tämän hetkiset resurssit eivät riitä, tietopankin ylläpitoon tarvittaisiin kokoaikainen ammattilainen. Palkkatilastoinnin lisäksi muu tiedonvälitys koetaan tärkeäksi. Eucob@a rakennetaan sellaiseksi, että tiedostoon tulee reaaliajassa olevat yksityiskohtaiset tiedot neuvottelun alla olevista asioista. On käyty keskustelua myös siitä voitaisiinko liittojen neuvottelutavoitteita kirjata yhteiseen tietopankkiin muiden käytettäväksi. Eurooppalaisten ammattiliittojen henkilöiden verkottuminen on lisääntynyt ja Eucob@ on siitä yksi hyvä esimerkki. Tällä hetkellä kaikissa liitoissa on nimetty henkilö, joka vastaa yli rajojen ulottuvasta tiedottamisesta. Useimmat näkevät, että tarvittaisiin enemmän ihmisiä, jotka olisivat mukana kansainvälisessä työssä ja tekisivät omissa liitoissaan työtä yhteisten tavoitteiden puolesta. Toimivassa kansainvälisessä edunvalvontatyössä tarvitaan suorat kontaktit ja työssä käytetään nykyaikaista tietotekniikkaa. Neuvottelupäällikköverkoston tarvetta on myös pohdittu, mutta toistaiseksi on todettu että siihen tarkoitukseen voidaan käyttää EMY:n työehtosopimuskomiteaa. Henkilöverkostoja ja yhteistä tietopankkia käytetään myös EWC toiminnassa. Liittojen käytettävissä on koordinaatiossa tarvittavat tiedot eri sektorien yritysneuvostojen edustajista ja sovituista sopimuksista. Pohjoismaisen Metallin yli rajojen ulottuva yhteistyö on monelle esimerkkinä siitä miten kansainvälisessä koordinaatiossa pitäisi toimia. Sillä on omia toimitsijoita ja kohtalaisesti taloudellisia voimavaroja. Pohjoismainen Metalli ja Euroopan Metallityöläisten Yhteisjärjestö eivät koordinoi työehtosopimusneuvotteluja tai liittojen neuvottelutavoitteita. Kaikissa maissa neuvottelut toteutetaan kansallisesti. 22