Nord Stream Espoon sopimuksen mukaiseen konsultaatioprosessiin liittyvä ympäristövaikutusten arviointiselostus

Nord Stream Espoon sopimuksen mukaiseen konsultaatioprosessiin liittyvä ympäristövaikutusten arviointiselostus Nord Stream Espoo-raportti: Ei-tekninen yhteenveto Helmikuu 2009

> Osa maailman suurimmista tunnetuista maakaasuvarannoista on Venäjällä ja sen rannikon merialueilla. Itämeren poikki suunnitteilla olevan Nord Stream -putkilinjojen tarkoitus on rakentaa näistä valtavista resursseista uusi yhteys Euroopan unionin markkinoille, joilla maakaasun kysyntä kasvaa. Maailman kaasuvarannot (miljardia kuutiometriä) 7,980 IVY-maat pois lukien Venäjä Venäjä 44,650 Pohjois- Amerikka 6,130 8,620 Keski- ja Etelä-Amerikka 7,730 Eurooppa Afrikka 14,580 Iran 27,800 Lähi-itä pois lukien Iran 45,410 Kaukoitä 14,460 Lähde: BP-Statistical Review of World s Energy 2008

Sisällys Sisällys 04 Johdanto 07 Nord Stream-hanke Miksi putkilinja tarvitaan? 10 Neuvottelut yhteysviranomaisten ja muiden sidosryhmien kanssa Mitä tahoa kuullaan, ja mikä taho antaa hyväksynnän? 15 Hankkeen kulku Kuinka putkilinja rakennetaan ja kuinka sitä käytetään? 18 Reittivaihtoehdot Miksi merenalainen putkilinja, ja miksi tämä reitti? 22 Mahdollisten riskien arviointi Olemassa olevat riskit ja niiden todennäköisyys 24 Vaikutusten arviointimenetelmät Putkilinjan vaikutusten tunnistaminen 29 Nord Stream -putkilinjan mahdollisen vaikutuksen arviointi Nord Stream -hankkeen mahdolliset vaikutukset 37 Rajat ylittävät vaikutukset Mahdolliset valtioiden rajat ylittävät vaikutukset 41 Ympäristönhallinta ja -seuranta Arvioiko Nord Stream ympäristövaikutuksia jatkossa? Nord Stream Espoon sopimuksen mukaiseen neuvotteluprosessiin liittyvää ympäristövaikutusten arviointiselostusta kutsutaan jäljempänä koko tässä asiakirjassa Nord Streamin Espoo-raportiksi tai Espoo-raportiksi. Nord Streamin Espoo-raportin englanninkielinen versio on käännetty Itämeren alueen yhdeksälle kielelle ( käännökset ). Jos käännöksen ja englanninkielisen version välillä esiintyy ristiriita, englanninkielinen versio on ensisijainen. Helmikuu 2009 Nord Stream Espoo-raportti: Ei-tekninen yhteenveto 3

Introduction Johdanto > Tämä asiakirja on ei-tekninen yhteenveto Nord Stream AG:n (Nord Stream) laatimasta muille kuin asiantuntijoille tarkoitetusta asiakirjasta Nord Stream Espoon sopimuksen mukaiseen neuvotteluprosessiin liittyvä ympäristövaikutusten arviointiselostus, toisin sanoen Espooraportista eli rajat ylittävästä ympäristöraportista. Tarkempia tietoja on Espoo-raportin täydellisessä versiossa. Ehdotus koskee maakaasun siirtämistä Venäjältä Euroopan unionin alueelle Itämeren läpi kulkevien kahden putkilinjan kautta. Nämä putkilinjat yhdistävät maailman suurimmat tunnetut kaasuvarannot lähimpään suureen markkina-alueeseen. Ehdotuksesta käytetään nimitystä hanke. Hankkeen tekninen suunnittelu takaa putkilinjojen eheyden. Suunnittelun perustana ovat ympäristövaikutusten arviointi (YVA) -menettelyjen havainnot, jotka on sisällytetty tekniseen suunnitelmaan. YVA-tulosten avulla voidaan toteuttaa menettelyjä, joilla ympäristövaikutukset saadaan minimoitua. Nord Stream on tilannut kaikki arviointiraportit nimekkäiltä ympäristöalan konsultointiyrityksiltä. > 4 Nord Stream Espoo-raportti: Ei-tekninen yhteenveto Helmikuu 2009

Johdanto Näiden menettelyjen tärkeimmät tulokset ovat seuraavat: Hankkeen odotetaan aiheuttavan rajallisia ympäristövaikutuksia, ja nämä vaikutukset ovat yleensä merkitykseltään vähäisiä (enintään kohtalaisia) ja kestoltaan lyhytaikaisia. Turvallinen reitti selvitettiin merenpohjan perusteellisten tutkimusten avulla. Putkilinjojen reittiehdotuksia tehtäessä huomioitiin ympäristönäkökohdat sekä sosiaaliset, sosioekonomiset ja tekniset näkökohdat. Riskien ja ympäristövaikutusten arvioinnit ovat osoittaneet, ettei odottamattomien tapahtumien vaikutus ole merkitykseltään suuri. Tärkeimpänä tavoitteena on ollut merenpohjassa olevien sotatarvikkeiden upotuspaikkojen välttäminen. Putkilinjat fyysisinä rakennelmina saattavat aiheuttaa kalastukseen kohdistuvia paikallisia vaikutuksia käyttövaiheen aikana. Kaikki Nord Streamin ympäristö-, turvallisuus- ja työtoimenpiteet toteutetaan nimekkäiden asiantuntijayritysten riippumattoman valvonnan alaisuudessa. Venäjällä on osa maailman suurimmista todennetuista maakaasuvarannoista, ja se on lähellä Euroopan unionia, jossa energiantarve kasvaa. Tämän asiakirjan tarkoituksena on määrittää rajat ylittävät vaikutukset, jotka todennäköisimmin seuraavat siitä, että Itämereen asennetaan kaksi putkilinjaa maakaasun siirtämiseksi Venäjältä Euroopan unioniin. Nord Stream AG on laatinut tämän ei-teknisen yhteenvedon Espoo-raportista eli rajat ylittävästä ympäristöraportista lukijoille, jotka eivät ole asiantuntijoita. Tarkempia tietoja hankkeesta ja sen odotettavissa olevista rajat ylittävistä vaikutuksista on Espoo-raportin täydellisessä versiossa. Nord Stream AG on esitetyn putkilinjan taustalla oleva yritys. Se on tehnyt tutkimuksia ja selvityksiä useiden vuosien ajan. Tutkimuksiin on sisältynyt teknisiä - ja ympäristötutkimuksia sekä sosiaalisten ja sosioekonomisten huolenaiheiden selvityksiä paikallisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Kansallisen ja kansainvälisen lainsäädännön mukaan teollisista hankkeista on tehtävä perusteellisia ympäristövaikutusten arviointeja (YVA) osana lupamenettelyjä. Nord Stream on tehnyt kansalliset ympäristövaikutusten arvioinnit Venäjällä, Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa ja Saksassa. Kansallisissa YVA-arvioinneissa kuitenkin esitetään lähtökohtaisesti vain maiden sisäisestä toiminnasta johtuvat vaikutukset. Tästä syntyy tarve tutkia tarkemmin niitä vaikutuksia, jotka syntyvät yhdellä lainkäyttöalueella, mutta joiden vaikutus ulottuu myös muille alueille. Juuri tämä on tavoitteena Espoon sopimuksessa valtioden rajat ylittävien ympäristövaikutusten arvioinnista (YVA): se keskittyy sellaisten vaikutusten arviointiin, jotka ylittävät lainkäyttöalueiden rajat ja edellyttävät tästä syystä seikkaperäistä tiedottamista vaikutuksen alkuperämaan taholta mahdollisena kohteena olevalle naapurimaalle, jotta se voi ottaa vaikutukset huomioon kansallisessa päätöksenteossaan. Nord Streamin Espoo-raportti on ympäristövaikutusten arviointien raportoinnin perusta, joka kattaa hankkeen mahdolliset, kaikki valtioiden rajat ylittävät ympäristövaikutukset. Näin Espoo-raportti yhdistää vaikutuksia koskevat, kansalliselle tasolle jäävät näkemykset. Nord Stream on tilannut kaikki arviointiraportit ulkopuolisilta ympäristöasiantuntijoilta, mutta luovuttaa ne kaikkien osapuolten käyttöön laatijan ominaisuudessa. > Helmikuu 2009 Nord Stream Espoo-raportti: Ei-tekninen yhteenveto 5

Johdanto HANKKEEN TUTKIMUKSISTA ON SAATU USEITA TÄRKEITÄ TULOKSIA Hankkeen teknisen suunnittelun perustana ovat putkilinjojen eheyden varmistaminen, ympäristövaikutusten arvioinnin tulosten sisällyttäminen suunnitteluun sekä vedenalaisten putkilinjojen suunnittelua ja rakentamista koskevien kansainvälisten standardien noudattaminen. Arviointien tulosten avulla voidaan toteuttaa menettelyjä, joilla ympäristövaikutuksia voidaan vähentää edelleen. Suurin osa hankkeen ympäristövaikutuksista (enintään kohtalaisia) on kestoltaan lyhytaikaisia ja alueellisesti rajallisia, ja ne ajoittuvat pääasiassa rakennus- ja testausvaiheeseen ennen putkilinjojen käytön aloittamista. Vuonna 1997 aloitetussa tutkimus- ja selvitystyössä käytetään uusinta tekniikkaa ja teknologiaa. Pelkästään viimeisten neljän ja puolen vuoden aikana mahdollisia reittejä on kuljettu edestakaisin 40 000 kilometrin verran merenpohjaa kartoitettaessa. Reittivaihtoehtoja on arvioitu ympäristökriteerien, sosioekonomisten ja teknisten kriteerien perusteella. Riskien ja ympäristövaikutusten arvioinnit ovat osoittaneet, että ympäristövaikutuksiltaan merkittävät odottamattomat tapahtumat ovat erittäin epätodennäköisiä. Epätodennäköisimpienkin tapahtumien varalle on kuitenkin valmisteltu toimenpiteet. Rakennusvaiheen aikana putkenlaskualuksen aiheuttama vaikutus on paikallinen putkien käytävän varrella ja pääasiassa tilapäinen, sillä putkenlaskualus liikkuu nopeimmillaan kolme kilometriä vuorokaudessa. Tärkeimpänä tavoitteena on ollut merenpohjassa olevien sotatarvikkeiden upotuspaikkojen välttäminen. Nord Streamin tekemissä merenpohjan kartoituksissa, joiden aikana on kartoitettu 40 000 kilometrin matka viimeisten neljän ja puolen vuoden aikana, on löydetty kaikkea sotatarvikkeista pesukoneisiin. Putkilinjat fyysisenä rakennelmana saattavat aiheuttaa kalastukseen kohdistuvia vaikutuksia käyttövaiheen aikana, mutta yhteistyössä kalastajien kanssa järjestetään lievennystoimia. Kaikki Nord Streamin suunnittelu- ja rakennustoimenpiteet ovat riippumattomien virastojen sertifioimia ja tätä työtä varten viranomaisluvan saaneita. Sertifiointivirastot ovat norjalainen Det Norske Veritas (DNV) ja saksalainen SGS/TÜV Nord. Ne ovat riippumattomia säätiöitä, joiden tavoitteita ovat elämän, omaisuuden ja ympäristön suojeleminen. Nord Stream on kansainvälinen konsortio, jonka osakkeenomistajat ovat venäläinen Gazprom (51%), Wintershall, joka kuuluu saksalaiseen BASF-yhtiöön (20 %), saksalainen E.ON Ruhrgas (20 %) ja alankomaalainen Gasunie (9 %). Kaikilla kumppaneilla on huomattava kokemus maakaasuhankkeista. Isobritannialainen konsultointiyritys Environmental Resources Management (ERM) laati Nord Streamin Espoo-raportin yhteistyössä tanskalaisen Rambøllin, saksalaisen soveltavan ekologian instituutin Institut für Angewandte Ökologien (IfAÖ), venäläisen PeterGazin sekä muiden tunnettujen ympäristöasiantuntijoiden kanssa. Osakkeenomistajat Jokaisella Nord Stream AG -kumppanilla on vuosien kokemus maakaasuhankkeista. Group 6 Nord Stream Espoo-raportti: Ei-tekninen yhteenveto Helmikuu 2009

Content Viipuri, Venäjä Greifswald, Saksa Nord Stream-hanke > Venäjällä on osa maailman suurimmista todennetuista maakaasuvarannoista. Euroopan unionin omat varannot vähenevät nopeasti, mutta energian kysyntä kasvaa. Nord Stream-hankkeen on tarkoitus kattaa 25 prosenttia Euroopan maakaasun kysynnän kasvusta. Maakaasun hiilidioksidipäästöt ovat vähäiset, mikä auttaa Eurooppaa saavuttamaan ilmastonmuutoksen rajoittamistavoitteet. Putkilinjat noudattavat 1 220 kilometriä pitkää reittiä Itämeren pohjassa Viipurin ja Greifswaldin lähellä Saksassa olevan Lubminin välillä. Rakentaminen on tarkoitus aloittaa vuonna 2010, ja ensimmäisen putkilinjan on tarkoitus valmistua vuonna 2011 ja toisen vuonna 2012. Putkilinjojen kautta maakaasua siirretään 55 miljardia kuutiometriä (bcm) vuodessa, mikä riittää 26,5 miljoonan kotitalouden energiantarpeisiin. Nord Streamin raportit, selvitykset ja tutkimukset mahdollisista ympäristö- ja sosioekonomisista vaikutuksista ovat osa vuonna 1997 aloitettua prosessia. Euroopan unioni vahvisti hankkeen merkityksen vuonna 2006 myöntämällä sille korkeimman mahdollisen aseman EU:n Euroopan-laajuisessa energiaverkostojen (TEN-E) ohjelmassa. > Helmikuu 2009 Nord Stream Espoo-raportti: Ei-tekninen yhteenveto 7

Nord Stream-hanke Euroopassa energian kysyntä kasvaa jatkuvasti, ja kysynnän tyydyttämiseksi on löydettävä useita ratkaisuja. Euroopan komission energian ja liikenteen pääosaston mukaan (2007) Euroopan vuosittaisen kaasuntuonnin arvioidaan nousevan vuoteen 2025 mennessä 195 miljardilla kuutiometrillä 509 miljardiin kuutiometriin. Euroopan omat kaasuvarat ja muut fossiiliset polttoaineet vähenevät, eikä Euroopan energiantarvetta pystytä vielä kattamaan uusiutuvilla energianlähteillä. Nord Stream -hanke kattaa noin 25 prosenttia Euroopan odotettavissa olevasta maakaasun tuontivajeesta. Pohjanmeren ja Välimeren putkilinjat kattavat nykyisin noin 45 prosenttia (yli 130 miljardia kuutiometriä) Euroopan maakaasun kokonaistuonnista. Vedenalaiset putkilinjat ovat testattua tekniikkaa. Fossiilisista polttoaineista (öljy, kivihiili ja maakaasu) maakaasu on ympäristöystävällisin. Se tuottaa noin 40 prosenttia vähemmän hiilidioksidipäästöjä kuin kivihiili. Nord Stream -hankkeen kautta saatava maakaasu tuottaa riittävästi energiaa 26,5 miljoonan kotitalouden vuoden tarpeisiin. Tämä vastaa noin 39 keskikokoisen ydinvoimalaitoksen tai 50 kivihiilivoimalan energiantuotantoa tai noin 600 700:n nestekaasua kuljettavan tankkerin matkaa. Tällä hetkellä, kuten YK:n hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli on todennut, maakaasu nähdään siltana vaiheittain väistyvien fossiilisten polttoaineiden ja tulevaisuudessa kehitettävien uusiutuvien energianlähteiden välillä. Venäjällä on osa maailman suurimmista todennetuista maakaasuvarannoista (yli 47 000 miljardia kuutiometriä). Venäjä on myös EU:n naapuri. Venäjä on toimittanut maakaasua Länsi-Eurooppaan vuosikymmenten ajan myös kylmän sodan aikana. Maakaasua tuodaan jo Venäjältä Eurooppaan laajan putkiverkoston kautta. Tähän järjestelmään maakaasua syöttävä uusi maakaasulähde on looginen ja taloudellisesti järkevä ehdotus. Nord Stream on täysin sitoutunut Itämeren ainutlaatuisen ekosysteemin säilyttämiseen. Putkilinjojen suunnittelussa on otettu huomioon merkittävät huolenaiheet, joita eri sidosryhmät, kuten viranomaiset, tutkijat, kansalaisjärjestöt ja yleisö ovat nostaneet esiin. Hanke noudattaa kaikkia sovellettavia kansallisia, kansainvälisiä, merenkulun ja lakisääteisiä vaatimuksia. Tutkimustulokset näkyvät hankkeen suunnittelussa Itämeren poikki kulkevan putkilinjan toteutettavuustutkimus aloitettiin vuonna 1997. Siitä lähtien Itämerestä on tutkittu perusteellisesti yli 2 500 neliökilometrin alue. Erilaisia tekijöitä, kuten veden laatua, sedimentin pilaantumista, planktonin koostumusta, lintujen elinympäristöjä ja merieliöitä, on tutkittu yli 150 tarkkailuaseman avulla. Pelkästään viimeisten neljän ja puolen vuoden aikana mahdollisia reittejä on kuljettu yli 40 000 kilometriä merenpohjaa tutkittaessa ja kartoitettaessa. Tulokset ovat nähtävissä hankesuunnitelmassa, joka takaa pitkäaikaisen turvallisuuden ja minimoi > 8 Nord Stream Espoo-raportti: Ei-tekninen yhteenveto Helmikuu 2009

Nord Stream-hanke vaikutukset fyysiseen, biologiseen, sosiaaliseen ja sosioekonomiseen ympäristöön. Itse asiassa Nord Streamin tutkimus on yksityiskohtaisin Itämerestä koskaan tehty selvitys, ja Nord Stream toimittaa tulokset kaikille asianosaisille viranomaisille. Nord Stream aloittaa ensimmäisen 1 220 kilometriä pitkän putkilinjan rakentamisen suunnitelman mukaan vuonna 2010. Kaasun toimitus alkaa vuonna 2011, ja toinen putkilinja otetaan käyttöön 2012. Ehdotettu reitti yhdistää Venäjän rannikon Viipurista Saksaan Lubminiin Greifswaldin lähelle. Kummankin putken siirtokapasiteetti on 27,5 miljardia kuutiometriä vuodessa, jolloin vuosittainen kokonaiskapasiteetti on 55 miljardia kuutiometriä. Hankkeen tekninen suunnitelma on jo laadittu, ja tarvittavien kansallisten ja kansainvälisten lupien haku on käynnissä. Euroopan unioni tunnistaa tarpeen suunnitella EU:n energiansaannin turvaamista pitkällä aikavälillä. EU onkin myöntänyt Nord Stream -hankkeelle korkeimman mahdollisen aseman Euroopan edun mukaisena hankkeena EU:n Euroopan-laajuisen energiaverkostojen (TEN-E) ohjelman mukaan. EU:n oma kaasuntuotanto Tuonti Tuontivaje 2025: 195 mrd. m 3 42% 2005 543 mrd. m 3 19% 2025 629 mrd. m 3 (ennuste) Nord Stream kattaa 55 mrd. m 3 syntyvästä vajeesta. 25 prosenttia Euroopan odotettavissa olevasta tuontivajeesta 58% Lähde: Euroopan komission energian ja liikenteen pääosasto, 2007 81% Kun Nord Stream -putkilinjat ovat kokonaan käytössä, niiden avulla pystytään täyttämään suuri osa Euroopan tulevaisuudessa lisääntyvästä maakaasun tuontitarpeesta. Helmikuu 2009 Nord Stream Espoo-raportti: Ei-tekninen yhteenveto 9

Introduction Yhteys Neuvottelut viranomaisten ja muiden sidosryhmien kanssa > Hanke edellyttää keskustelua kaikilla tasoilla yleisön, erityisten sidosryhmien, hallitusten ja EU:n toimielinten kanssa. Vuosien 2006 ja 2008 välisenä aikana Nord Stream lähetti edustajia kokouksiin, neuvotteluihin, julkisiin kuulemistilaisuuksiin ja konferensseihin keskimäärin kerran viikossa. Monet näissä tilaisuuksissa saadut ehdotukset on sisällytetty hankkeeseen. Kansalliset ympäristövaikutusten arvioinnit (YVA) ovat keskeinen tekijä tällaisissa keskusteluissa. Ympäristövaikutusten arviointien tarkoituksena on arvioida Nord Stream -hankkeen mahdolliset vaikutukset Itämeren ekosysteemiin ja hakeutua yhteistyöhön kaikkien asianosaisten sidosryhmien kanssa turvallisen ja ympäristön kannalta järkevien putkilinjojen kehittämiseksi. Ympäristövaikutusten arviointiaineistot, joissa käsitellään kansallisia ja valtioiden rajat ylittäviä tekijöitä, toimitetaan yhteysviranomaisille, ja kaikki rakentamiseen liittyvät luvat on hankittava ennen kuin rakentaminen voidaan aloittaa. Espoon sopimus > 10 Nord Stream Espoo-raportti: Ei-tekninen yhteenveto Helmikuu 2009

Yhteys Neuvottelut viranomaisten ja muiden sidosryhmien kanssa koskee valtioiden rajat ylittäviä seikkoja maiden rajat ylittäviä asioita. Näitä rajat ylittäviä seikkoja koskeva julkinen kuulemismenettely alkoi marraskuussa 2006. Putkilinjojen reitti kulkee suoraan Venäjän, Suomen, Ruotsin, Tanskan ja Saksan talousvyöhykkeiden ja/tai aluevesien poikki. Espoon sopimuksessa käytettävän terminologian mukaan nämä maat ovat aiheuttajaosapuolia. Itämeren ympäristövaltioita, joihin putkilinjat saattavat vaikuttaa, kutsutaan kohdeosapuoliksi. Venäjä on Espoon sopimuksen allekirjoittajamaa, mutta ei ole vielä ratifioinut sitä. Kansallisen lainsäädäntönsä sallimissa puitteissa Venäjä toimii kuitenkin sopimuksessa tarkoitettuna aiheuttajaosapuolena. Espoo-raportti julkaistaan kaikilla yhdeksällä Itämeren rantavaltioiden kielellä sekä englanniksi. K oska hanke ylittää maiden rajoja ja saattaa vaikuttaa sosioekonomisesti ja ympäristön kannalta herkkiin alueisiin, Nord Stream on käynyt aktiivisia neuvotteluja kaikkien sidosryhmien ja kohdeosapuolten kanssa. Neuvotteluissa on ollut mukana yleisön, erityisten sidosryhmien, hallitusten ja EU:n edustajia. Vuosien 2006 ja 2008 välillä julkisia kuulemisia, kokouksia, konferensseja ja konsultaatioita järjestettiin lähes joka viikko. Vuoden 2008 kesällä Nord Stream aloitti putkilinjan esittelykiertueen, jossa pyydetään palautetta Itämeren alueella asuvilta ihmisiltä. Jokaisessa 1 220 kilometriä pitkän suunnitellun putkilinjojen reitin varrella olevassa viidessä maassa on tehty kansalliseen ympäristövaikutusten arviointiin (YVA) liittyviä tutkimuksia. Näissä tutkimuksissa selvitetään rinnakkaisten putkilinjojen rakentamiseen, käyttöönoton valmisteluun, käyttöönottoon ja käyttöön liittyviä ympäristönäkökohtia. Ympäristövaikutusten arviointien tarkoituksena on antaa päätöksentekijöille ja muille sidosryhmille tietoja putkilinjojen mahdollisista vaikutuksista Itämeren ekosysteemiin. Lisäksi niiden avulla pyritään ohjaamaan yhteistyötä kaikkien asianosaisten maiden kesken turvallisen ja ympäristön kannalta järkevien putkilinjojen kehittämiseksi. Nord Stream järjestää näitä selvityksiä ja tutkimuksia pätevien organisaatioiden kanssa, jotka kaikki ovat alansa kansainvälisesti tunnustettuja asiantuntijoita. Esimerkiksi ympäristövaikutusten arviointien ja lupahakemusten tekijöitä olivat tanskalainen Rambøll, saksalainen soveltavan ekologian instituutti Institut für Angewandte Ökologie (IfAÖ) ja venäläinen PeterGaz. Ruotsalainen Marin Mätteknik ja norjalainen DOF tekivät merenpohjan tutkimukset. Putkilinjojen suunnittelusta vastasi italialainen insinööritoimisto Snamprogetti, ja Espoo-raportin laati isobritannialainen Environmental Resources Management (ERM). Lupien hankinta Nord Stream -hanketta säätelee niiden maiden kansallinen lainsäädäntö, joiden kautta se kulkee Venäjän, Suomen, Ruotsin, Tanskan ja Saksan. YVA-aineistot toimitetaan kunkin maan kansallisen lainsäädännön vaatimusten mukaisesti yhteysviranomaisille, ja kaikki rakentamiseen liittyvät luvat on hankittava ennen kuin rakentaminen voidaan aloittaa. Espoon sopimuksen mukaiset kansainväliset konsultaatiot aloitettiin marraskuussa 2006. Näissä konsultaatioissa Nord Stream luovutti Espoon sopimuksen mukaisesti suunniteltuja putkilinjoja koskevan hankekuvausasiakirjan Venäjän, Suomen, Ruotsin, Tanskan ja Saksan toimivaltaisille viranomaisille. Espoon sopimus koskee rajat ylittäviä seikkoja maiden rajat ylittäviä kysymyksiä ja siinä > Helmikuu 2009 Nord Stream Espoo-raportti: Ei-tekninen yhteenveto 11

Yhteys Neuvottelut viranomaisten ja muiden sidosryhmien kanssa Espoon prosessiin kuuluu yhdeksän maata Norja Ruotsi Suomi Viipuri Viro Venäjä Ehdotettu reitti Tanska Aluevesiraja Latvia Talousvyöhykkeen raja Liettua Euroopan maakaasuverkoston putkilinja Kaikki Itämeren maat osallistuvat kansainvälisiin neuvotteluihin Espoon sopimuksen mukaisesti. Saksa Greifs- wald Puola Valko-Venäjä Espoon kohdeosapuoli Espoon aiheuttajaosapuoli määritetään aiheuttajaosapuolet ja kohdeosapuolet. Aiheuttajaosapuolet ovat maita, joissa putki rakennetaan joko niiden aluevesille tai niiden talousvyöhykkeille tai molemmille. Kohdeosapuolia ovat maat, joihin hanke voi vaikuttaa jollakin tavalla, vaikka putkilinjoja ei rakenneta niiden alueella. Hankkeen viisi aiheuttajaosapuolta ovat Venäjä, Suomi, Ruotsi, Tanska ja Saksa. Kohdeosapuolia ovat Viro, Latvia, Liettua ja Puola. Kun putkilinjoja rakennetaan Venäjällä, Suomi voi olla kohdeosapuoli. Aiheuttajaosapuolet ovat siis myös kohdeosapuolia niiltä osin kuin toisessa (naapuri-) maassa toteutettava hankkeen vaihe vaikuttaa niihin. Espoo-raportti, jossa kuvaillaan ympäristövaikutukset koko reitin varrella, julkaistaan edellä mainittujen yhdeksän Itämeren rantavaltion kielellä sekä englanniksi. Kansainvälisten neuvottelujen myötä Nord Stream on tähän mennessä saanut yli 200 kommenttia, ehdotusta ja ideaa. Monet näistä on soveltuvin osin sisällytetty hankesuunnitelmaan. Neuvotteluprosessi jatkuu edelleen, ja Nord Stream on edelleen sitoutunut vuoropuheluun kaksisuuntaiseen viestintään. Nord Stream -hanke on itse asiassa suurin Espoon sopimuksen mukainen kansainvälinen neuvotteluprosessi. > 12 Nord Stream Espoo-raportti: Ei-tekninen yhteenveto Helmikuu 2009

Yhteys Neuvottelut viranomaisten ja muiden sidosryhmien kanssa Marraskuuhun 2008 mennessä valmistuneet ympäristötutkimukset Vaikutuksen kohde Ympäristötutkimuksen laajuus Urakoitsija Pohjaeliöstö Merilinnut Vedenlaatu Ilmasto Syvä vesi Merenalaiset vyörymät Melu Sedimentti Putkilinjojen reitin varren pehmeän pohjan makroeliöstöä koskeva näytteenotto ja analyysi Itämeren Ruotsin puoleisella alueella (2007) Suomenlahden makropohjaeläimistö Nord Stream -putkilinjojen reitin varrella venäläisistä tutkimuksista vuosina 2005 ja 2006 saatujen tietojen perusteella (loppuraportti, toukokuu 2008) Itämeren makropohjaeläimistö Nord Stream -putkilinjojen reitin varrella vuosina 2006 ja 2007 (helmikuu 2008) Makropohjaeläimistö Nord Stream -putkilinjojen reitillä (S-reitillä) toukokuun 2008 tietojen perusteella Makropohjaeläimistö Nord Stream -putkilinjojen reitin Suomen osuudella (Kalbådagrundissa) toukokuun 2008 tietojen perusteella Pesivien etelänkiislojen (Uria aalge) ja ruokkien (Alca torda) käyttämiä Ertholmenen koillispuolisia merialueita ja Nord Stream -putkilinjojen suunniteltua reittiä koskevat vertailevat lähtötilanneselvitykset Tanskan talousvyöhykkeellä Bornholmin kaakkoispuolella suoritetut merilintututkimukset Ruoppauksen / putkikaivannon kaivamisen vaikutus ravintoaineiden siirtymiseen Itämeren veteen Ilmastonmuutoksen vaikutukset Itämereen (SMHI:n raportti nro 77, 2007) Arkonan ja Bornholmin altaiden läpi johtavan virtausreitin kanssa risteävän putkilinjan mahdolliset vaikutukset veden sisäänvirtaukseen syvien vesikerrosten kautta (SMHI:n raportti nro 61, 2007) Merenalaiset vyörymät varsinaisen Itämeren lounaisosassa (SGU:n raportti 2008:5) Melututkimus: Itämeren merenalainen putkilinja (helmikuu 2008) Bornholmin eteläpuolitse kulkevat kaasuputket: Bornhomin eteläpuolella 4. 13.5.2008 tehty tutkimus (kenttäraportti, sisältää sedimenttien sisältämien haitta-aineiden kemiallisen analyysin) Bornholmin ympärillä 27. 31.8.2007 tehty tutkimus (pintasedimenttien fysikaalisen ja kemiallisen analyysin tulokset) Ruotsin geologisen tutkimuslaitoksen suorittama pintasedimenttien näytteenotto putkilinjojen reitillä Itämeren Ruotsin puoleisessa osassa (Ruotsin geologinen tutkimuslaitos, SGU-Dnr08-1232/2007) Merentutkimuslaitoksen kaasuputkitutkimus, osuus I 27. 31.8.2007 ja osuus II 17. 21.9.2007 Tukholman yliopisto Elsina Flach, Hans Cederwall, Göran Fornander ja Alma Strandmark DBL (Dansk Biologisk Laboratorium) DHI (Danish Hydraulic Institute, Tanskan vesi- ja ympäristökeskus) IfAÖ (Institut für Angewandte Ökologie) Larsson, Blomqvist (AMFAB) SMHI (Swedish Meteorological and Hydrological Institute, Ruotsin ilmatieteen ja hydrologian laitos) SMHI (Swedish Meteorological and Hydrological Institute, Ruotsin ilmatieteen ja hydrologian laitos) SGU (Ruotsin geologinen tutkimuslaitos) ODS (Ødegaard & Danneskiold-Samsøe A/S) DHI (Danish Hydraulic Institute, Tanskan vesi- ja ympäristökeskus) SGU (Ruotsin geologinen tutkimuslaitos) Merentutkimuslaitos Marraskuuhun 2008 mennessä valmistuneet geotekniset tutkimukset Vaikutuksen kohde Geoteknisen tutkimuksen laajuus Urakoitsija Geotekniset tutkimukset Geotekninen raportti (Pohjois-Euroopan kaasuputkilinjan Itämeren halki kulkevan osan merenalaisen osuuden selvitystiedot, 2006) Itämeren Nord Stream -putkilinjahankkeen selvitystiedot Nord Streamin geotekninen reittitutkimus, Itämeri PeterGaz/Fugro OSAE (Offshore Survey and Engineering) Fugro OSAE (Offshore Survey and Engineering) DOF Subsea > Helmikuu 2009 Nord Stream Espoo-raportti: Ei-tekninen yhteenveto 13

Yhteys Neuvottelut viranomaisten ja muiden sidosryhmien kanssa Marraskuuhun 2008 mennessä valmistuneet geofysikaaliset tutkimukset Vaikutuksen kohde Geofysikaalisen tutkimuksen laajuus (mukaan lukien kulttuuriperintö- ja sotatarviketutkimukset) Urakoitsija Reittitutkimus Reitti- ja sotatarviketutkimus Kemialliset sotatarvikkeet Itämeren ja Suomenlahden yksityiskohtainen geofysikaalinen tutkimus (2005) Yksityiskohtainen geofysikaaalinen tutkimus (2006), tutkimustoimenpiteet ja -tulokset Itämeren Nord Stream -hanke, Greifswalder Bodden, loppuraportti Sotatarvikkeiden kartoitus ja geofysikaalinen reittitutkimus, loppuraportti Yksityiskohtainen tutkimus, reittivaihtoehto C14, Suomen vedet, tietoraportti Yksityiskohtainen tutkimus, reittivaihtoehto C14, Ruotsin vedet, tietoraportti Yksityiskohtainen tutkimus, reittivaihtoehto C14, Tanskan vedet, tietoraportti Yksityiskohtainen tutkimus, reittivaihtoehto C14, Saksan vedet, tietoraportti Kemialliset taisteluaineet - tulostiedot (DMU) S-reitillä esiintyviä kemiallisia sotatarvikkeita koskeva riskianalyysi (perustuu S-reitin sedimenteistä löytyneiden kemiallisten sotatarvikkeiden kemialliseen analyysiin) Ympäristön lisäkenttätutkimukset Suomen talousvyöhykkeellä Kalbådagrundin vaihtoehtoisella reitillä ja suunniteltujen Nord Stream -kaasuputkilinjojen ensisijaisen reitin varrella Mereen upotettujen, sedimenteistä löytyneiden kemiallisten taisteluaineiden kemiallinen analyysi Itämeren sedimenttinäytteistä ja sedimenttien huokosvesinäytteistä löytyneiden arseeniyhdisteiden analyysi PeterGaz Fugro OSAE (Offshore Survey and Engineering) Marin Mätteknik (MMT) NERI (National Environmental Research Institute) (tanskaksi DMU) NERI (National Environmental Research Institute) Merentutkimuslaitos Kemiallisten aseiden kieltosopimuksen valvontalaitos (VERIFIN) NERI (National Environmental Research Institute) Marraskuuhun 2008 mennessä valmistuneet jatkotutkimukset Vaikutuksen kohde Jatkotutkimukset Urakoitsija Reittivaihtoehdot Melu Päästöt/ilmakehä Lämpötila Kalastus Turismi Laajaa aluetta koskeva rantautumispaikkavaihtoehtojen tutkimus Suppeaa aluetta koskeva rantautumispaikkavaihtoehtojen tutkimus Saksan osuuden sisäinen reittivaihtoehto (Usedomin merellisen reitin tekninen toteutettavuus) Tekninen kaikuluotaus Päästöjä ja ilmakehän saastumista koskeva tutkimus Vaikutus ympäristön lämpötilaan putkilinjojen välittömässä läheisyydessä Saksan rantautumispaikassa Kalastus Itämerellä Bornholmin (erityisesti itärannikon ja Dueodden) turismi IMPAC, IfAÖ (Institut für Angewandte Ökologie) IMPAC Ingenieurbüro Patzold Ingenieurbüro Patzold Snamprogetti FOGA (kalastuskonsultti Agner Svendsen) CRT (Centre for Regional and Tourism Research) 14 Nord Stream Espoo-raportti: Ei-tekninen yhteenveto Helmikuu 2009

Content Hankkeen kulku > Vedenalaisia putkilinjoja on käytetty vuosikymmenten ajan, ja niitä säädellään kansainvälisten normien ja tiukkojen sertifiointijärjestelmien mukaan. Jokaisessa kehitysvaiheessa otetaan huomioon hankkeen kaikki tekijät käytettävistä materiaaleista putkilinjojen turvallisuuden ja riskien arviointiin. Putkilinjapari, joka rakennetaan yksi putki kerrallaan, koostuu 12-metrisistä putkista, jotka kuljetetaan laivalla erityiselle putkenlaskualukselle. Tällä aluksella putket hitsataan yhteen ja lasketaan veteen. Putkilinjaa voidaan asentaa noin kolme kilometriä vuorokaudessa. Rakentamisen jälkeen putkilinjat täytetään vedellä vähintään 24 tuntia kestävän koeponnistuksen ajaksi. Kun kaikki tarvittavat sertifikaatit on saatu, putkilinjat otetaan käyttöön. Putkilinjojen suunniteltu käyttöikä on 50 vuotta, minkä jälkeen käytöstäpoisto toteutetaan yhtä tiukassa säännösten mukaisessa valvonnassa. > Helmikuu 2009 Nord Stream Espoo-raportti: Ei-tekninen yhteenveto 15

Hankkeen kulku Putkiin lisätään useita pinnoitteita Putken eri osissa käytetään useita erilaisia pinnoitteita, joiden avulla parannetaan vahvuutta ja tehokkuutta. Putket ovat korkeudeltaan suhteellisen pieniä (1,4 metriä) niissä siirrettäviin kaasumääriin nähden. V iimeisten neljänkymmenen vuoden aikana meriteollisuudessa on kehitetty laaja-alaista erityisosaamista putkilinjojen suunnittelussa, rakentamisessa ja käytössä. Vedenalaiset putkilinjat on hyväksytty turvallisimpana, tehokkaimpana ja ympäristöystävällisimpänä kaasun ja öljyn pitkien matkojen siirtomenetelmänä. Tästä syystä hankkeesta vastaavat noudattavat vaativia kansainvälisiä standardeja ja sertifiointiprosesseja, jotka kattavat hankkeen kaikki osa-alueet ja vaiheet. Merenpohjaa on tutkittu laajalti, ja tutkimusten kautta on saatu tarkka kuva merenpohjan olosuhteista ja mahdollisista esteistä. Näiden tutkimusten perusteella insinöörit ovat määrittäneet, onko merenpohjaa muokattava, jotta putkilinjoissa voitaisiin välttää pitkät tuettomat osuudet eli niin kutsutut vapaat jännevälit. Merenpohjan muokkaamista tulee välttää aina mahdollisuuksien mukaan. Vuosien 1997 ja 1999 välillä suunnittelijat tutkivat neljää mahdollista reittiä, joissa yhdistyi vedenalaisia ja maitse kulkevia putkilinjoja. Vedenalainen vaihtoehto valittiin teknisten, ympäristöön liittyvien ja taloudellisten syiden vuoksi. Tämän jälkeen harkittiin reitin lisäoptimointia ympäristövaikutusten vähentämiseksi entisestään. Merenpohjan muokkaustöiden minimoiminen oli keskeinen näkökohta läpi koko prosessin. Putkilinjojen mitat ja rakenne Kumpikin putkilinja koostuu yksittäisistä 12 metriä pitkistä teräsputkista, joiden sisähalkaisija on koko pituudelta 1 153 millimetriä ja seinämäpaksuus on enimmillään 41 millimetriä. Putkilinjojen sisäpinta on pinnoitettu kitkan vähentämiseksi, ja sen ulkopinta on pinnoitettu korroosiosuojausta varten. Putkilinjoihin lisätään betoniulkokerros, jonka paksuus on enintään 110 millimetriä. Tämä kerros on tarkoitettu painoksi, ja se takaa putken vakauden merenpohjassa. Ensimmäisen putkilinjan 12-metriset putket valmistetaan terästehtaissa Saksassa ja Venäjällä, joista ne siirretään erityisiin pinnoituslaitoksiin. Seuraavaksi ne joko kuljetetaan heti käytettäviksi tai ne varastoidaan järjestelyalueille, joita on eri puolilla Itämeren rannikkoa. Tämän jälkeen putket toimitetaan erityisillä kuljetuslaivoilla putkenlaskualuksille. Putkenlaskualus on eräänlainen kelluva lautta, jolla on miehitys vuorokauden ympäri ja jolla Betonipinnoite:...60-110 mm Korroosiosuojaus:...4,2 mm Putken teräs:...27-41 mm putkilinjaa lasketaan jopa kolme kilometriä vuorokaudessa. Putket hitsataan aluksella yhteen umpinaisessa asemassa, jossa putkilinjojen hitsatut liitokset tarkistetaan automaattisesti ja sataprosenttisesti ultraäänellä. Lopuksi, kun jokainen hitsaussauma on suojattu, putkilinja syötetään ramppirakenteelle, jota kutsutaan putkenlaskurampiksi. Se estää liiallisen rasituksen kohdistumisen putkilinjaan sen siirtyessä veteen. Saksan matalikoilla samat toimenpiteet tehdään pienemmällä aluksella samankaltaisilla menetelmillä. Italialaisen Saipem S.p.A:n kanssa on tehty sopimus Nord Stream -putkilinjan laskemisesta. Saipemilla on paljon kokemusta suurten vedenalaisten putkilinjojen rakentamisesta öljy- ja maakaasuteollisuudelle. Putkilinjojen testaus Kun putkilinjat on rakennettu, ne ovat sisältä kuivia ja täynnä ilmaa. Koeponnistuksen yhteydessä ne täytetään merivedellä, jota paineistetaan vähintään 24 tunnin ajan kaasun käyttöpainetta korkeammalle tasolle. Koeponnistusvettä käsitellään hapenpoistoaineella ja natriumhydroksidilla, jotka ovat meriveden luonnollisia ainesosia. Jo putkessa ollessaan nämä aineet hajoavat merivedessä ennestään tavattaviksi luontaisiksi ainesosiksi. Putkilinjat otetaan käyttöön vasta, kun niiden eheys on osoitettu. Nykyisten suunnitelmien mukaan koeponnistusvesi lasketaan mereen Viipurin rantautumispaikan lähellä. Tämän jälkeen putkilinjat kuivataan ilmalla ja täytetään maakaasulla ja paineistetaan. > 16 Nord Stream Espoo-raportti: Ei-tekninen yhteenveto Helmikuu 2009

Hankkeen kulku Kumpaakin putkilinjaa varten on hitsattava ja laskettava merenpohjaan 100 000 putkea. 1. 2. Putkien kuljettaminen putkenlaskualukselle Putkia toimitetaan putkenlaskualukselle proomuilla tasaiseen tahtiin. Nord Streamin toimitusketju on tehokas ja ympäristöystävällinen. Rakentamisen alkaminen Jokainen putki tarkastetaan kuljetuksen jälkeen ja syötetään umpinaiseen valmistusasemaan putkijonoon liittämistä varten. 3. 4. Hitsaus sisä- ja ulkopuolelta Jokainen putki liitetään jonoon edistyneellä hitsausmenetelmällä. Jokainen hitsaussauma tarkastetaan ultraäänellä ja eristetään. Merenpohjaan laskeminen Putkilinjan pidetessä putkenlaskualus liikkuu eteenpäin ja putkijonoa lasketaan merenpohjaan. Putkilinjaa voidaan rakentaa enimmillään kolme kilometriä vuorokaudessa. Putkilinjojen käyttö Normaalin toiminnan aikana paineistettua kaasua syötetään jatkuvasti Viipurissa ja poistetaan samaan tahtiin Saksan Greifswaldissa. Painetta ja kaasun virtausta valvotaan jatkuvasti. Myös vuorokauden ympäri toimiva tietokonevalvonta tasapainottaa syöttö- ja ottomääriä, mikä takaa, ettei enimmäispainetta ylitetä koskaan. Putkilinjoja kaukovalvotaan vuorokauden ympäri koko pituudeltaan. Jotta turvallisuus hätätilanteessa on taattu, asiantuntijat ovat aina valmiina ottamaan putkilinjat suoraan hallintaan. Koko käyttömenetelmä on riippumattomien sertifiointivirastojen, Det Norske Veritasin (DNV) ja Saksassa SGS/TüV Nordin, sertifioima. Käyttömenettely on myös hyväksyttävä osana kansallista hyväksyntäprosessia. Putkilinjoja huolletaan ja tarkastetaan säännöllisesti sen koko käyttöiän ajan. Putkilinjat tarkastetaan sisältä kauko-ohjattavalla putkentarkastuslaitteella, joka kulkee putkilinjojen sisällä koko niiden pituudella ja jonka avulla tarkistetaan, ilmeneekö putkien sisällä poikkeamia. Myös putkilinjojen ulkopuoli ja niiden tukirakenteet sekä merenpohja putkikäytävän alueella tutkitaan säännöllisesti kauko-ohjatulla vedenalaisella laitteella (ROV-laitteella). Mahdollisesti tarvittavat muutokset arvioidaan näiden tutkimusten tulosten perusteella. Putkilinjojen suunniteltu toiminta-aika on vähintään 50 vuotta. Niiden kuntoa arvioidaan jatkuvasti turvallisen toiminnan takaamiseksi. Toiminta-aikaa saatetaan pidentää, mikäli putkilinjojen kunto sen sallii. Kun putkilinjat poistetaan käytöstä, ne saatetaan poistaa kokonaan tai osittain tai ne saatetaan jättää paikalleen käyttämättömänä. Ratkaisu määräytyy kyseisenä ajankohtana voimassa olevien käytöstäpoistoa koskevien kansainvälisten säännösten mukaan. Helmikuu 2009 Nord Stream Espoo-raportti: Ei-tekninen yhteenveto 17

Reittivaihtoehdot > Maakaasu on tarpeellinen, ajankohtainen vastaus Euroopan kasvavaan energiantarpeeseen. Maakaasua voidaan siirtää kolmella eri tavalla: nestekaasuna tankkereissa, jolloin muodostuu paljon hiilidioksidipäästöjä, maitse kulkevaa putkilinjaa pitkin, jolloin tarvitaan paljon kompressoriasemia, mikä lisää päästöjä ja energiankulutusta, ja vedenalaista putkilinjaa pitkin, johon tapaan ei liity edellä mainittuja haittoja. Eri reittejä Itämeren poikki on tutkittu laajalti yli kymmenen vuoden ajan. Turvallisuus otetaan aina huomioon. Arvioinnin muut kolme pääkriteeriä ovat ympäristöön liittyvät, sosioekonomiset (esimerkiksi kalastus, puolustusvoimain toiminta ja virkistystoiminta) ja tekniset kysymykset (esimerkiksi rakennusaika ja pituus). Jos vastakkaisia intressejä ilmenee, turvallisuus ja ympäristönäkökohdat ovat aina tärkeimmät kriteerit. Kaikkien näiden kriteerien perusteella parhaaksi reitiksi on arvioitu 1 220 kilometriä pitkä reitti Viipurista Greifswaldiin. Kolmesta harkitusta paikasta Greifswald arvioitiin parhaaksi paikaksi putkilinjojen rantaan vetämistä varten. > 18 Nord Stream Espoo-raportti: Ei-tekninen yhteenveto Helmikuu 2009

Reittivaihtoehdot N ord Stream -hankkeen puolesta puhuvat energiatehokkuuteen ja ympäristönsuojeluun liittyvät edut muihin maakaasun siirtomenetelmiin verrattuna. Kaasua voidaan yleensä siirtää kolmella eri tavalla: tankkereilla nestekaasuna, maitse kulkevilla putkilinjoilla ja vedenalaisilla putkilinjoilla. Seuraavassa arvioidaan kutakin mahdollista maakaasun siirtomenetelmää. NESTEKAASUTANKKERIT Nord Stream -hankkeen vuosittainen siirtomäärä vastaa noin 600 700 laivan kuljetusmäärää Itämeren poikki nestekaasutankkereilla. Laivaliikenteeseen liittyy lisääntynyttä meriliikennettä, joten sillä on vaikutus laivaliikenteen turvallisuuteen, sekä merkittäviä päästö- ja melutekijöitä. Maakaasun muuntaminen nestemuotoon ja takaisin kaasuksi vaatii myös energiaa, jolloin muodostuu ei-toivottuja päästöjä. Nestekaasun muuntaminen ja kuljetus on eniten hiilidioksidipäästöjä tuottava maakaasun siirtotapa. Mitään näitä haittoja ei esiinny putkilinjojen käyttöaikana. MAITSE KULKEVA PUTKILINJA Myös maitse kulkevaan putkilinjaan liittyy haittoja vedenalaiseen, meren poikki kulkevaan putkilinjaan verrattuna. Maitse kulkeva reitti olisi pitempi, mikä aiheuttaisi enemmän ympäristöhaittoja. Lisäksi huomioon olisi otettava kaupungit, tiet, rautatiet, kanavat, joet, pinnanmuodot, maanviljelyalueet sekä herkät ekosysteemit ja kulttuuriperintökohteet. Maitse kulkevassa putkilinjassa tarvitaan myös useita kompressoriasemia, joiden avulla ylläpidetään kaasun painetta. Kompressoriasemat kuluttavat jatkuvasti energiaa ja aiheuttavat melua ja päästöjä ilmaan. VEDENALAINEN PUTKILINJA Vedenalaiseen putkilinjaan ei liity mitään edellä mainituista haitoista. Lisäksi sitä pitkin voidaan siirtää enemmän kaasua tasaisemmalla ja suuremmalla paineella kuin maitse kulkevan putkilinjan kautta. Vedenalaisella putkilinjalla on myös lyhyempi reitti, joten se on rakentamis- ja huoltokustannuksiltaan kustannustehokkaampi. Lisäksi siitä ei aiheudu häiriötä kaupunkeihin, maanviljelylle eikä muuhun infrastruktuuriin. Kaikkien putkilinjojen tapaan sen merkittävin haitta ovat rakentamisen aikana muodostuvat vaikutukset. Muiden vedenalaisten putkilinjojen kehittämisen perusteella nämä haitat eivät kuitenkaan yleensä ole merkittäviä ja ne ovat kestoltaan enimmäkseen lyhytaikaisia. Myös ihmisiin ja luontoon kohdistuu vähäisempää vaikutusta kuin muista vaihtoehdoista. Käytön aikana vaikutukset rajoittuvat pääasiassa kaupalliseen kalastustoimintaan kohdistuvaan häiriöön ja vähäisemmässä määrin laivaliikenteeseen ja merenkulkuun kohdistuviin rajoituksiin. Nollavaihtoehto On olemassa myös niin kutsuttu nollavaihtoehto eli hankkeen rakentamatta jättäminen. Siitä ei tietenkään aiheutuisi minkäänlaisia ympäristövaikutuksia putkikäytävän varrella. Muut keinot vastata Euroo- > Merenpohjalla kulkevan reitin edut Säiliöalukset Nestemuotoon muunnetun kaasun kuljettaminen erikoissäiliöaluksilla saa aikaan saasteita ja meluongelmia avomerellä. Myös muunnosprosessi vaatii suuria määriä energiaa ja aiheuttaa päästöjä. Merenpohjalla kulkeva reitti Vedenalaisilla putkilinjoilla voidaan siirtää enemmän kaasua jatkuvalla paineella kuin maalle rakennetuissa järjestelmissä, mikä saa aikaan muita vaihtoehtoja pienemmän vaikutuksen isiin ja ympäristöön. Suomi Viipuri Venäjä Maalla kulkeva reitti Kompressoriasema Vastaanottoasema Putkilinjat Maalla kulkeva vaihtoehto Ranska Saksa Greifswald Puola Valko-Venäjä Ukraina Maalla kulkeva reitti olisi pidempi ja haitallisempi ympäristölle. Se vaatisi myös useita kompressoriasemia, jotka aiheuttaisivat päästöjä. Maakaasun kolmesta siirtovaihtoehdosta vedenalainen putkilinja on paras vaihtoehto. Helmikuu 2009 Nord Stream Espoo-raportti: Ei-tekninen yhteenveto 19

Reittivaihtoehdot pan kasvavaan energiankysyntään kivihiilen tai öljyn polttaminen tuottaisivat kuitenkin huomattavasti enemmän hiilidioksidipäästöjä, mikä tarkoittaisi huomattavasti vakavampia ympäristövaikutuksia maakaasuun verrattuna. Nord Stream -hankkeesta on myös sosioekonomisia etuja. Esimerkkinä mainittakoon paikallinen työpaikkojen lisääntyminen etenkin rakennusvaiheen aikana. Reitin valinta Suunnitellun Itämeren läpi kulkevan vedenalaisen reitin valintaan liittyi perinpohjaisia tutkimuksia. Jokaista vaihtoehtoa punnittiin kolmen pääkriteerin perusteella, joista turvallisuus oli aina etusijalla muihin kriteereihin nähden. Ensimmäinen kriteeri on ympäristö. Suunnittelijat pyrkivät välttämään suojelluiksi tai ympäristön kannalta herkiksi määritettyjä alueita eli alueita, joilla esiintyy ekologisesti herkkiä eläin- tai kasvilajeja. Hankkeen suunnittelijat halusivat myös pitää mahdollisimman vähäisinä toimenpiteet, jotka saattaisivat häiritä merenpohjan luonnollista koostumusta. Toisena kriteerinä arvioitiin sosiaalisia ja sosioekonomisia tekijöitä. Tässä kriteerissä avaintekijä on merialueiden käyttäjiin laivaliikenteessä, kalastusalalla, meriteollisuudessa, puolustusvoimissa sekä matkailu- ja virkistystoiminnassa työskenteleviin sekä olemassa oleviin merialueella oleviin rakenteisiin, kuten kaapeleihin ja tuulivoimalaitoksiin, kohdistuvien rajoitusten minimoiminen. (Myös vanhojen sotatarvikkeiden upotusalueiden ja kulttuuriperintökohteiden välttäminen kuuluu tähän luokkaan.) Kolmas kriteeri kattoi tekniset kysymykset. Tässä yhteydessä oli tärkeää arvioida, miten rakennusaikaa voisi lyhentää jolloin mahdolliset häiriöt ym. voitaisiin minimoida ja miten teknistä käyttöä voisi yksinkertaistaa, mikä alentaisi kustannuksia ja vähentäisi luonnonvarojen käyttöä. VIITTÄ PÄÄASIALLISTA REITTIVAIHTOEHTOA ARVIOITIIN NÄIDEN KRITEERIEN PERUSTEELLA. VAIHTO- EHDOT OLIVAT VENÄJÄLTÄ SAKSAAN KULKEVALLA REITTILLÄ SEURAAVAT: Suursaaren pohjois- tai eteläpuolitse Venäjän vesillä Kalbådagrundin pohjois- tai eteläpuolitse Suomen vesillä Gotlannin itä- tai länsipuolitse sekä Hoburgs Banken -matalikko kierto Ruotsin vesillä Bornholm kierto Tanskan ja Saksan vesillä putkilinjojen rantaan vetäminen Saksassa Lyypekissä, Rostockissa tai Greifswaldissa. SUURSAAREN POHJOIS- TAI ETELÄPUOLI (VENÄJÄ) Valittavaksi esitetään Suursaaren pohjoista reittiä, koska se on kauimpana suojelualueista ja suunnitelluista kaivostoiminta-alueista. Pohjoisella reitillä joudutaan ylittämään vain yksi olemassa oleva kaapeli, reitillä ei ole laivaväyliä ja se on 13 kilometriä lyhyempi. KALBÅDAGRUNDIN POHJOIS- TAI ETELÄPUOLI (SUOMI) Valittavaksi esitetään eteläistä vaihtoehtoa, koska siihen liittyy hienoisia etuja: se on teknisesti yksinkertaisempi, vaatii vähemmän merenpohjan muokkausta ja vaikuttaa vähemmän merieliöihin. GOTLANNIN ETELÄ- TAI LÄNSIPUOLI JA HOBURGS BANKEN -MATALIKON KIERTO (RUOTSI) Gotlannin saaren ympärillä valittavaksi esitetään itäistä reittiä, koska silloin vältetään tärkeitä laivareittejä. Se on myös kauempana puolustusvoimain alueista ja sotatarvikkeiden upotusalueista, ja se on lyhyempi reitti. Hoburgs Banken -matalikon ympärillä parempi vaihtoehto on reitti Natura 2000 -alueen ja tärkeän laivaväylän välistä, jolloin vältetään suojeltuihin alueisiin kohdistuvat vaikutukset. Vaihtoehtoinen reitti kauempana kaakossa olisi ollut lähempänä sotatarvikkeiden upotusalueita sekä turskan ja kilohailin kutualueita. Vaihtoehtoisella reitillä putkilinjat olisivat myös joutuneet ylittämään vedenalaisia kaapeleita ja risteämään tärkeän laivaväylän kanssa pidemmällä matkalla. BORNHOLMIN KIERTO (TANSKA) Eteläinen reitti eli niin kutsuttu S-reitti on ensisijainen reitti Bornholmin saaren ympäri, koska se väistää Bornholmin pohjoispuolella kulkevaa laivaliikennereittiä. Reitillä on myös vähemmän ympäristövaikutuksia ja se kiertää useita Natura 2000 -alueita. Tämä reitti on lähempänä Pommerinlahtea, mutta vaatii vähemmän merenpohjan muokkaustoimenpiteitä ja sen varrella on vain kolme ylitettävää kaapelia. PUTKILINJOJEN VETÄMINEN RANTAAN SAKSASSA LYYPEKISSÄ, ROSTOCKISSA TAI GREIFSWALDISSA Näistä vaihtoehdoista viimemainittu todettiin ensisijaiseksi vaihtoehdoksi jo aikaisessa vaiheessa. Greifswaldia esitetään valittavaksi useista syistä. Reitin varrella on vähemmän Natura 2000 -alueita, ja reitti vaatii huomattavasti vähemmän merenpohjan muokkaustöitä. Tämä reitti on myös lyhyempi, jolloin rakennusaika on lyhyempi ja rakentamisesta aiheutuvien häiriöiden kesto ja määrä saadaan vähennettyä minimiin. Myös matkailu- ja asuinkäyttö on Greifswaldin rannikkokaistaleella huomattavasti vähäisempää. > 20 Nord Stream Espoo-raportti: Ei-tekninen yhteenveto Helmikuu 2009

Reittivaihtoehdot Merenpohjalla kulkevien reittivaihtoehtojen arviointi Ruotsi Suomi Kalbådagrund Viipuri Venäjä Suursaari Denmark Tanska Bornholm Gotlanti Viro Latvia Ehdotettu reitti Reittivaihtoehdot Pääreittivaihtoehdot Aluevesiraja Lithuania Liettua Talousvyöhykkeen raja Germany Saksa Lyypekki Rostock Greifswald Puola Poland Rantautumispaikat Rantautumispaikkavaihtoehdot Vaihtoehtoja harkittiin perusteellisesti, ennen kuin optimaaliseen reittiehdotukseen merenpohjassa päädyttiin. Tekniset valinnat Mainittuja kolmea kriteeriä ympäristökriteereitä, sosioekonomisia kriteereitä ja teknisiä kriteereitä sovellettiin myös laajemmissa teknisissä arvioinneissa. Näitä säätelevät suurelta osin olemassa olevat säädökset, kuten Submarine Pipeline Systems Code DNV-OS-F101 (vedenalaiset putkijärjestelmät) -standardi. DNV-suunnittelunormien käyttö on ollut voimassa oleva käytäntö jo useiden vuosikymmenten ajan. Merkittäviä päätöksiä tehtiin ympäristötekijöiden arvioinnin jälkeen. Väliaikaista huoltolauttaa (suunniteltiin alun perin käytettäväksi Ruotsin aluevesillä) päätettiin olla käyttämättä, koska hankkeen arvioitiin olevan teknisesti toteuttamiskelpoinen sitä ilmankin. Tämä minimoi vaikutukset merenpohjaan ja vähentää laivaliikenteeseen kohdistuvaa vaaraa. Putkilinjojen materiaalien ja rakennesuunnittelun valintaperusteena on ollut luonnonvarojen käytön minimoiminen. Logististen valintojen avulla on pyritty mahdollistamaan junien käyttö tiekuljetusten sijaan ja pitämään kuljetustarve minimissä. Paikoissa, joissa putkilinjoissa tarvitaan tuentaa, päätettiin käyttää kiviaineksen kasaamista räjäyttämisen ja louhimisen sijaan. Lisäksi Greifswaldissa päätettiin käyttää paalutettavaa suojapatoa, joka vähentää herkkiin elinympäristöihin kohdistuvia vaikutuksia. Myös teknisellä puolella ympäristöseikat ovat määränneet, mihin putkilinjojen koeponnistusta varten tarvittava vesi lasketaan koeponnistuksen jälkeen. Nykyisten suunnitelmien mukaan paikka on todennäköisesti Viipuri, koska siellä veden suolapitoisuus on alhaisempi ja vesi on syvempää, jolloin koeponnistusvesi laimenee ja leviää nopeammin ja tehokkaammin kuin Greifswaldissa. Koeponnistusvettä käsitellään vain hapenpoistoaineella ja natriumhydroksidilla, jotka ovat luontaisia aineosia merivedessä, joskin pieninä pitoisuuksina. Tämä minimoi vaikutukset vedenlaatuun ja merieliöihin, kun koeponnistusvesi lasketaan takaisin mereen. Jatkuvilla kokeilla arvioidaan, onko tällainen veden käsittely tarpeen putkilinjojen sisäisen korroosion ehkäisemiseksi ja sen eheyden varmistamiseksi. Johtopäätökset Nord Stream on koko hankkeen kehittämisen ajan käyttänyt huomattavia resursseja löytääkseen ja voidakseen valita reitin, jonka ympäristö- ja sosioekonomiset vaikutukset olisivat pienimmät. Suunniteltu 1 220 kilometrin pituinen reitti Viipurista Venäjän Itämeren rannikolta Saksan pohjoiselle Itämeren rannikolle Greifswaldiin minimoi ympäristövaikutukset ja kaupalliseen toimintaan kohdistuvat häiriöt. Samalla se on putkilinjojen tehokkaan, luotettavan, turvallisen ja edullisen asennuksen perusta. Helmikuu 2009 Nord Stream Espoo-raportti: Ei-tekninen yhteenveto 21

Alternatives Mahdollisten riskien arviointi > Riskien arviointi, joka on keskeinen tekijä kaikissa suurissa rakennushankkeissa, ei pääty koskaan. Sitä säädellään vakiintuneilla säännöillä ja menettelyillä. Nord Stream -hankkeessa noudatetaan Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) riskinarviointia koskevia direktiivejä sekä Det Norske Veritasin (DNV) standardeja. Niiden mukaan on arvioitu sekä ihmisiin että ympäristöön kohdistuvat riskit. Tällaisten riskien kannalta kriittisiä ajanjaksoja ovat putkilinjojen rakennus- ja käyttövaihe. Riskejä ovat esimerkiksi ankkurien vetäminen tai alusten törmäämiset ja niistä seuraavat öljyvahingot. Kun riski on tunnistettu, sitä varten kehitetään ja otetaan käyttöön toimenpiteitä, joiden avulla riski voidaan poistaa tai lieventää hyväksyttävälle tasolle. Esimerkiksi rakennusalusten ympärille määrättävien suojavyöhykkeiden ansiosta törmäykset muiden alusten kanssa ovat erittäin epätodennäköisiä. Yleisen käytännön mukaan tällaiset alukset on myös varustettu niin, että esimerkiksi polttoainetäydennyksen aikana tapahtuvat polttoaine- tai öljyvuodot pystytään käsittelemään. Vahinkoriski on arvioitu perusteellisesti putkilinjojen jokaisella kilometrillä. Arvioinnissa otettiin huomioon kaikki mahdolliset vaikutukset, ja riskin todettiin olevan hyväksyttävä. Tämä tarkoittaa, että kansainvälisesti hyväksytyt kriteerit täyttyvät. Putkilinjat merkitään myös kaikkiin merikarttoihin, mikä minimoi esimerkiksi ankkurointitoimiin liittyvän laivaliikenteelle aiheutuvan häiriön mahdollisuuden. Hankkeen turvallisuus- ja riskien arvioinnin vahvistavat riippumattoman DNV:n asiantuntijat. Heidän arvionsa kattaa kaikki rakennusvaiheet, mukaan luettuina valmistelutyöt, putken laskeminen, testaus ja putkilinjojen lopulta tapahtuva käyttö. > 22 Nord Stream Espoo-raportti: Ei-tekninen yhteenveto Helmikuu 2009