Evoluutioteorian todennäköisyydestä Esipuhe Evoluutioteoriaa voidaan kritisoida erityisen hyvin käyttämällä apuna todennäköisyyslaskentaa. Evoluutioteorian mukaan elämän synty ja lajien monimuotoisuus ovat perua täydellisen sattumanvaraisista mutaatioista sekä kemiallisista prosesseista, missä ei ole mitään aineen ulkopuolista älyllistä ohjailevaa tekijää sanelemassa, mihin suuntaan kehityksen täytyy kulkea. Evolutionistit ovat enimmäkseen ateisteja tai muita Jumalan kieltäjiä, joiden materialistinen maailmankuva sulkee jo lähtöoletuksena pois älykkään suunnitelman kaiken olevaisen takana. Tästä syystä he eivät voi hyväksyä tutkimiensa ilmiöiden selitykseksi mitään muuta kuin aineessa olevan järjen (=eliöt) tai sokeat luonnonlait, joita ei kukaan ole laatinut vaan ne ovat syntyneet sattumalta big bangin eli alkuräjähdyksen seurauksena tai olleet aina olemassa. Aineen ja tilan olomuotoa big bangissä ei voida itse asiassa selittää ilman olemassa olevia luonnonlakeja ennen sitä, joten luonnontieteiden täytyy myös kurkottaa aikaan ennen kuin alkuräjähdys tapahtui jos sitä koskaan on tapahtunut. Kaikkihan perustuu pelkkiin arvauksiin ja oletuksiin sen vajavaisen tiedon perusteella, mitä ihmisellä on maailmankaikkeudesta. Kunnianhimoiset tiedemiehet luulevat tietävänsä maailmankaikkeudesta enemmän kuin todellisuudessa tietävät. Evolutionistien kanssa samassa veneessä tietämättömyyden merellä seilaavat lukuisat tähtitieteilijät ja matemaatikot, jotka yrittävät epätoivon vimmassa saada selvyyttä kaiken olemisen alkuperälle ja päämäärälle, mutta eivät sitä löydä, koska vastaus on liian ilmeinen ja helppo sekä aina käden ulottuvilla. Vastaus on Jumala. Jumala on luonut kaiken, mitä näemme ja havainnoimme. Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä. Hebr 11:3 Luonnontieteet eivät pysty paneutumaan pitkälti käsitteisiin alku ja loppu, sillä niiden kautta ei voida löytää vastausta elämän polttaviin peruskysymyksiin. Raamatun mukaan Jumalaan uskovainen ihminen voi kuitenkin käsittää alun ja lopun eivätkä ne ole ihmisen järjen tavoittamattomissa olevia asioita. Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä. Hebr 11:3 Uskon kautta me ymmärrämme myös sen, mikä on oikein, täydellistä ja otollista meidän Herramme edessä, niin että voimme sitä myös parhaan kykymme mukaan noudattaa ja sanoutua irti tämän maailman jumalattomasta menosta himojen vallassa, jotka turmelevat ihmisen sielun. Evoluutioteoria tekee tyhjäksi kaiken moraalin ja lain olemassaolon, koska eloonjäämisen ja selviytymisen kamppailussa ei tunneta armoa heikompia kohtaan. Murhat, lajitoverien syöminen, raiskaukset, orgiat, uskottomuus ja naaraiden ryöstö ovat jokapäiväistä todellisuutta nisäkkäiden elämässä. Sellaisesta ei ole lupa ketään tuomita, joka toimii vaistojensa ja mielihalujensa mukaan, sen perimän mukaan, mikä auttaa häntä selviytymään vaikeista olosuhteista voittajana. Lajien kehityksen on mentävä eteenpäin ja edellä kuvatut siveettömät ja moraalittomat seikat ihmissyöjäheimojen toiminnasta lähtien ovat osa evoluutiota. Evolutionisti ei pidä itseään ilman syytä eläimenä: sellainen hän ilman Jumalaa myös on, mikä näkyy usein hänen moraalisista ja siveellisistä valinnoistaan, elämäntavoistaan ja arvostuksistaan. Juoppous, siveetön elämä, perversioiden hyväksyminen luonnollisena osana ihmisen elämää, väkivalta ja valehteleminen ovat vain hyödyllisiä ominaisuuksia eloonjäämiskamppailussa, sillä onhan selvää, että valehtelemisesta on hyötyä, jos siitä ei jää kiinni. Senpä vuoksi sitä kannattaa jatkaa niin kauan kuin on mahdollista, jotta välttyy rangaistukselta tai nololta tilanteelta, kun jää kiinni valheesta. Lopulta totuus voittaa valheen. Kukaan ei jää rankaisematta niistä valheista, mitä totuutena ihmisille levittää. Kaikkien meidän on meneminen vanhurskaan tuomarin ja Jumalan eteen, missä tekomme luetaan julki ja pahat saavat palkkansa. Jumalattomuus ei pelasta harjoittajaansa ja jumalattomien toivo hukkuu. Maailma vailla järjestystä ja Luojaa, kaiken
tarkoitusta ja päämäärää, on lohduton ihmisen elämän kannalta. Evolutionistit joutuvat tieteellisten tosiasioiden edessä tässäkin kohdassa seinää vasten. Evoluutioteoria on termodynamiikan toisen pääsäännön vastaista. Suljettu järjestelmä, joka on jätetty vailla ohjausta alkuräjähdyksen jälkeen, ei johda järjestelmällisyyteen vaan epäjärjestykseen ja kappaleiden kylmenemiseen äärettömän kuumuuden jäljiltä. Luomakunta on tutkijoiden mukaan kuitenkin täynnään syntyviä tähtiä ja järjestelmällisyyttä, mistä elämän monimuotoisuus ja lajien paljous maapallolla on loistava esimerkki. Ilman ohjausta ei mitään tällaista pitäisi olla olemassa vaan ainoastaan lisääntyvää epäjärjestystä ja kylmenemistä, pelkkää kaaosta. Termodynamiikan toisesta pääsäännöstä ja evoluutioteorian mahdottomuudesta on kirjoittanut Mauno Netikka.net artikkelissaan Viisi väittämää evoluutioteoriasta kohdassa 2. Evoluutio on vastoin termodynamiikan toista pääsääntöä. http://www.netikka.net/mpeltonen/evoteesit.htm Ääretön määrä mahdollisuuksia Jotkut evoluutioteoriaa puolustavat maallikot väittävät, että lajien paljous ja monimuotoisuus on todennäköistä syntyä evoluutioteorian mukaan, koska mahdollisuuksia hyödyllisille mutaatioille on ääretön määrä. Maailman ja eliöiden ei tarvitsisi olla tämän näköisiä kuin ne ovat nyt, sillä kaikki mutaatiot tapahtuvat sattumanvaraisesti ilman ohjailevaa tekijää ja luonnonvalinta pitää huolen siitä, mitkä mutaatiot periytyvät jälkipolville. Koska mahdollisuuksia on rajaton määrä, on hyvin todennäköistä, että joku niistä toteutui ja elämä maapallolla on sitä, mitä nyt näemme ja voimme havainnoida. Tässä on yksinkertainen yritys harhauttaa oppimattomia lukijoita. Todennäköisyys yhden monimutkaisen eliölajin tai biologisen rakenteen syntymiselle ei muutu miksikään, vaikka lähtötilanteessa mahdollisuuksia olisi rajattomasti. Kun jokin järjestelmä on lähtenyt kehittymään johonkin tiettyyn suuntaan, käy seuraavan vaiheen mutaatioksi ja rakennemuutokseksi vain tarkalleen edelliseen rakennuspalikkaan soveltuva mutaatio. Suurin osa mutaatioista karsiutuu sen vuoksi pois, etteivät ne sovellu edellisen mutaation kanssa yhteen. Mitä monimutkaisemmasta järjestelmästä on kyse, sitä huonommaksi todennäköisyys muodostuu laskettaessa sitä evoluutioteorian mallin mukaan. Ääretön vaihtoehto mahdollisuuksia ei siten lisää todennäköisyyttä evoluutioteorialle lainkaan, vaikka toisin on tosiaankin väitetty. Mitään tieteellisiä perusteita ei tällaisille päättömille väitteille ole olemassa. Auton kehitys ja evoluutioteoria Ymmärrät todennäköisyyttä vertaamalla ihmisen kehitystä auton kehitykseen ja valmistukseen. Ensin on ollut olemassa idea ja suunnitelma vaunuista, jotka liikkuvat ilman hevosia. Aluksi on voitu käyttää apuna esimerkiksi purjeita ja tuulivoimaa. Siitä on edetty kehittämään polkimet, jolloin ihminen tuottaa energian vaunuille ja näin on syntynyt esimerkiksi polkupyörä sekä polkuauto. Höyrymoottorin keksiminen mahdollisti moottorin sijoittamisen liikkuvalle alustalle ja näin syntyivät ensimmäiset junat sekä autot. Nykyiset autot ovat kehittyneet vaihe vaiheelta siten, että olemassa olevia rakenteita ja ratkaisuja on paranneltu tai muutettu ne kokonaan. Huonot ratkaisut on poistettu kokonaan käytöstä ja otettu tilalle uusia. Kun auto rakennetaan tehtaalla, on siitä olemassa tarkat piirustukset ja suunnitelma ensin paperilla. Tämän jälkeen auto kootaan vaihe vaiheelta ja osa osalta liukuhihnalla työskentelevien taitavien asentajien toimesta. Valmis auto on sitten monien ihmisten suunnittelun ja työn tulosta, järjen tekninen mestarisuoritus. Osat on täytynyt valmistaa tietyllä tavalla tiettyjä ominaisuuksia sekä käyttötarkoitusta silmälläpitäen ja laittaa autoon tietyssä järjestyksessä, jotta auto toimisi niin kuin on tarkoitettu. Kun sovellat tätä evoluutioteoriaan, niin näet, ettei esimerkiksi veren hyytymisen mekanismi tai ihmisen näköjärjestelmä ole voinut syntyä missä tahansa sattumanvaraisessa järjestyksessä.
Monimutkaisten rakenteiden osat on täytynyt asettua paikoilleen juuri oikeassa järjestyksessä, jotta näköjärjestelmä olisi voinut kehittyä vaiheittain. Veren hyytymisjärjestelmä voi aiheuttaa toimimattomana tai virheellisenä eläimen kuoleman. Hyytymismekanismista ei ole hyötyä ilman valmista verenkiertoon perustuvaa järjestelmää, elimistöä. Huomaat tästä, että nämä molemmat rakenteet ovat äärettömän monimutkaisia ja hienosäädettyjä rakenteita, missä jopa yhden ainoan osa puuttuminen tai virheellinen toiminta aiheuttaa eliölle kuoleman tai jättää sen vaille kilpailuetua muihin eliöihin nähden. Näiden biologisten järjestelmien vaiheittaiselle kehitykselle ei ole ollut mitään hyötyä monille välimuodoille eli esimerkiksi ihmisen kantamuodoille alkumeressä ennen kuin ensimmäinen hyödyllinen mutaatioiden sarjan tuottama ominaisuus on otettu käyttöön toimivana ja valmiina järjestelmänä. Auton rakentamisessa on välivaiheista hyötyä, vaikka autoa ei voidakaan käyttää ennen kuin se on valmis ja moottori toimii sekä siinä on polttoainetta. Välivaiheet mahdollistavat seuraavan vaiheen rakentamisen ja auton vaiheittaisen kokoamisen suunnitelman mukaan, jolloin lopputulos on tiedossa etukäteen mahdollisimman tarkasti. Evoluutioteoriassa ei tätä hyötyä vaiheittaiselle kehityksellä ole. Ihmisen näköjärjestelmä Keskeneräisestä näköjärjestelmästä ei ole eliölle mitään hyötyä, koska se on sokea. Yksittäinen valoa aistiva solu on täysin hyödytön, ellei ole olemassa näköhermoja ja aivoja, jotka voivat käsitellä solun välittämän informaation. Näköjärjestelmän on täytynyt olla alkeellisillakin eliöillä pitkälle kehittynyt ennen kuin ensimmäinen valoa tai liikettä aistiva näköhavainto on voitu tehdä. Tätä on täytynyt edeltää miljoonien tai jopa miljardien sukupolvien pituinen kehitys, jolloin eliöt ovat olleet täysin sokeita. Keskeneräisen näköjärjestelmän osilla olisi pitänyt olla klassisen evoluutioteorian mukaan jokin muu käyttötarkoitus kuin näkeminen, jotta ne olisivat periytyneet jälkipolville. Mitään sellaista hyötyä tai käyttötarkoitusta ei vaillinaiselle näköjärjestelmälle voida tieteellisesti esittää. Jäljelle jäävät pelkät arvailut ja luulot. Evoluutioteoria onkin käytännössä arvausleikkiä ja ihmisen vilkkaan mielikuvituksen tulosta eikä tiedettä. Samalla tavalla voidaan osoittaa monet muutkin monimutkaiset järjestelmät täysin hyödyttömiksi keskeneräisinä. Niiden syntyminen vaiheittaisen kehityksen tuloksena on siten äärettömän epätodennäköistä. Monimutkaisia palautumattomia biologisia järjestelmiä ovat mm. bakteereiden liikkumisen järjestelmä (flagella eli uintisiima), ciliat, fotosynteesit, DNA:n replikoituminen (kahdentuminen), fotosynteesi ja ihmisen verenhyytymisen mekanismi. Nämä järjestelmät muodostuvat kymmenistä ja sadoista monimutkaisista rakenteista sekä aineosista, mitkä pitää olla täysin oikeassa mittasuhteessa, jotta järjestelmä toimisi. Näitä järjestelmiä voidaan purkaa vain vähän, niin että ne toimivat edes osittain eliölle hyödyllisellä tavalla. Jos järjestelmiä puretaan paljon, ovat ne hyödyttömiä tai sitten ne ovat eliölle haitallisia, niin etteivät periydy jälkipolville vaan poistuvat perimästä. Tästä syystä klassinen darwinismi eli gradualismi ei voi selittää vaiheittaista kehitystä todennäköiseksi vaihtoehdoksi. Sen rinnalle on syntynyt moderni evoluutioteorian sovellus, jonka nimi on englanniksi punctuated equilibrium. (punktualismi) Suomeksi se tarkoittaa toistuvasti keskeytyvää tasapainotilaa. Geeniperimä on teorian mukaan jatkuvassa tasapainotilassa, missä se sisältää paljon ns. neutraaleja mutaatioita, mitkä eivät aktivoi mitään elimellistä järjestelmää tai saa aikaan merkittäviä rakenteellisia muutoksia eliöissä. Kun geeniperimä on tarpeeksi suuri uusien elimellisten rakenteiden ja funktioiden synnylle, aktivoituu tämä passiivinen perimäaines ja muodostaa jälkipolvissa toimivia rakenteita antaen näille valintaedun sen hyödyn vuoksi, mitä uusi rakenne niille antaa. Tämän uuden teorian mukaan myös hyödyttömät mutaatiot ja monimutkaisten rakenteiden keskeneräiset osat periytyvät jälkipolville, jos niistä ei ole haittaa eliölle. Kun tarpeeksi paljon perimäainesta on kasaantunut populaation geenivarastoon, aktivoituvat nämä keskeneräiset rakenteet jälkeläisissä ja niistä on hyötyä alkeellisesti toimivina järjestelminä. Sen vuoksi ne yleistyvät populaatiossa nopeasti aiheuttaen eliöissä nopeita muodonmuutoksia sekä
muutoksia biologisten rakenteiden toiminnoissa. Tästä syystä ns. välimuotojen fossiileita ei ole löydetty: muutokset ovat olleet niin nopeita, ettei fossiileja ole ehtinyt muodostua. Punktualismin puolella on myös nykyinen tietämys tautien ja haitallisten geenien periytymisestä jälkipolville. Ihminen voi kantaa tietämättään vakavaa vammaisuutta tai tautia aiheuttavaa geeniä piilevänä eli resessiivisenä. (peittyvänä) Geenin kantaja on itse täysin terve ja voi saada terveitä jälkeläisiä, mutta jos hän yhtyy toisen samaa geeniä kantavan henkilön kanssa, saavat jälkeläiset molemmat tautia aiheuttavat geenit tietyllä todennäköisyydellä, esim. 25 100 %. Geenin periytymisestä piilevänä ei ole mitään haittaa terveelle yksilölle, joten haitallinen geeni voi periytyä tuhansille tai vaikka miljoonille sukupolville tällä tavalla. Myös likinäköisyys voi olla periytyvä ominaisuus, koska likinäköisten vanhempien lapset ovat paljon useammin likinäköisiä kuin normaalilla tapaa näkevien vanhempien lapset. Likinäköisyydestä ei ole hyötyä ihmiselle vaan se on pikemminkin haitallinen ominaisuus. Silti se periytyy ainakin tiettyyn määrään asti populaatiossa ennen kuin karsiutuu pois. Suotuisissa oloissa on mahdollista jopa täysin sokeiden yksilöiden selviytyminen. Näin ollen ei ole pois suljettu vaihtoehto se, että myös ns. neutraalia perimäainesta periytyy jälkipolville ja siitä muodostuu perimän kasaantuessa monimutkaisia biologisia rakenteita, molekyylikoneita. Vahvin todiste sille, ettei tällaista tapahdu, on se, ettei eliöissä ole tällaisia keskeneräisiä rakenteita havaittavissa ja fossiileista puuttuvat edelleen kaikki välimuodot, joita pitäisi kuitenkin olla, jos evoluutioteoria on totta. Ainoa, mihin punctuated equilibrium (punktualismi) vaikuttaa evoluutioteorian tutkimuksessa on hieman parempi todennäköisyys kuin klassisessa darwinismissa. (gradualismi) Käytännössä sillä ei ole mitään merkitystä: todennäköisyys evoluutioteorialle on silti lähes olematon, äärettömän huono. Erilaiset koulukunnat Evoluutioteoria ei ole yhtenäinen tieteellinen teoria. Evoluutioon uskovien joukossa on monen eri koulukunnan kannattajia. Kukaan ei voi sanoa varmasti, että juuri hänen koulukuntansa näkemys edustaa sitä viimeisintä ja varminta tietämystä siitä, mikä on totuus lajien kehityksestä ja elämän synnystä. Erilaiset teoriat kumoavat osittain toisensa, mutta niitä voidaan myös yhdistellä toisiinsa, niin että peitetään aukkokohtia muiden malleissa. Esimerkiksi punctuated equilibrium eli punktualismi ja klassinen darwinismi on yritetty yhdistää siten, että evoluutio etenee päälinjaa pitkin hitaasti vaiheittaisten pienien muutosten kautta, mutta sitten tulee suuria hyppäyksiä, kun monet perimään kasaantuneet hyödyttömät mutaatiot muodostavat toimivan uuden rakenteen jälkeläisissä. Evoluutio ei olisi siten pelkästään vaiheittain vähän kerrassaan etenevää jatkuvaa ja keskeytymätöntä kehitystä vaan myös hyppäyksittäin nopeasti etenevää. Klassiseen darwinismiin uskovat tiedemiehet eivät ole aina hyväksyneet tätä uutta teoriaa ja ovat pitäneet sen esittäjiä roskaevoluution kannattajiksi. Toisin sanoen evolutionistit pitävät toisiaan humpuukitieteilijöinä riippuen siitä, mitä koulukuntaa edustavat. Hyppäyksellisen kehityksen kannalla ovat erilaiset massatuhoon uskovat koulukunnat, joista mainittakoon pre Lyellian katastrofismi. Muita evoluutioteorian haaroja ovat George Gaylord Simpsonin quantum evolution ja Richard Goldschmidt's saltationismi. On siis harhaluulo, että on vain yksi ainoa evoluutioteoria elämän synnylle ja lajien paljoudelle. Niitä on monia ja ne kumoavat osaksi toisensa pois, joten kuka evolutionisti on pätevä sanomaan, mikä koulukunta on oikeassa? Sen riidan he saavat riidellä keskenään. Järkevä ihminen ei usko satuja vaan uskoo Jumalaan, kaiken olevaisen Luojaan, alkusyyhyn ja päämäärään. Oikea lottorivi Jotkut evolutionistit väittävät siis sellaista, että todennäköisyys evoluutioteorialle paranee sen vuoksi, että lähtötilanteessa on olemassa ääretön määrä erilaisia mahdollisuuksia mutaatioille tai kemiallisille prosesseille, mistä elämä on voinut saada syntynsä. Ihan ensimmäiseksi on todettava se, ettei elämää synny elottomasta aineesta. Elämän syntyä elottomasta aineesta ei ole voitu koskaan todistaa ja vaikka se laboratorio-oloissa onnistuisikin, niin elämän
syntymiselle on silloin järjellinen selitys: suunnittelija kokeen takana eli ihminen, joka käyttää olemassa olevaa materiaalia ja luonnontieteellistä tietämystään apuna elämän synnyttämiselle. Sellaiset kokeet eivät siis selittäisi pois älykästä suunnittelua ja Luojaa vaan korkeintaan vahvistaisivat sen. Lajien vaiheittaista kehitystäkään sellainen koe ei todistaisi. Selitin jo aiemmin sen, ettei ääretön määrä erilaisia vaihtoehtoja vaikuta mitään yhden monimutkaisen eliön tai biologisen rakenteen syntymisen todennäköisyyteen evoluutioteorian kautta. Jotta rakenne voisi syntyä, täytyy sen kehittyä vaihe vaiheelta oikeassa järjestyksessä, mikä pienentää todennäköisyyttä räjähdysmäisesti tähtitieteellisen pieniin lukemiin. Jos jokin rakenne kehittyisi toisenlaiseksi kesken kehityskulkua, ei sekään muuta todennäköisyyttä paremmaksi, koska toiseen suuntaan etenevä rakenne vaatii juuri siihen sopivia rakennuspalikoita jatkossa eivätkä muunlaiset mutaatiot enää kelpaa. Näin jokaiselle toimivalle rakenteelle voidaan laskea tunnettujen muuttujien avulla jonkinlainen todennäköisyys evoluutioteorian mukaan ja kaikki laskelmat osoittavat äärettömän suurta epätodennäköisyyttä. Käytännössä evoluution toteutuminen on ollut siis mahdottomuus, kun asioita tutkitaan tieteellisesti olemassa olevien tietojen perusteella kohteita havainnoimalla. Monimutkaisten biologisten rakenteiden syntymisen todennäköisyys on huonompi kuin 10 potenssiin -94. (0,000 eli 94 nollaa ja 1, kun todennäköisyys ilmaistaan desimaaleina täyden nollan ja ykkösen välillä: prosentteina vastaava olisi 0,00-100 %) Jotta koko luomakunta olisi voinut syntyä yhtä aikaa useita eri kehityslinjoja pitkin, huononee todennäköisyys entisestään, eivätkä kaikki nollat ykkösen ja pilkun väliin mahdu universumiin, jotta äärettömän huonoa todennäköisyyttä voitaisiin ilmaista muuten kuin potenssimerkintänä, 10 potenssiin jokin tähtitieteellisen suuri negatiivinen luku. Jotta ymmärtäisit jotakin äärettömän huonosta todennäköisyydestä, niin vertaan evoluutioteoriaa erittäin todennäköiseen asiaan eli oikean lottorivin veikkaamiseen. Oletetaan, että yhdellä rivillä voi saada seitsemän oikein tuloksen yhdellä mahdollisuudella 15 miljoonasta. Todennäköisyys seitsemän oikein tulokselle on siis 1/15 000 000. Koska olemassa on 15 miljoonaa eri rivivaihtoehtoa, niin onko minulla parempi mahdollisuus saada täysosuma yhdellä rivillä sen vuoksi, että mahdollisuuksia on niinkin paljon kuin 15 miljoonaa? Ei tietenkään. Mahdollisuus on aina yhtä huono. Saadakseni varmasti täysosuman, pitää minun lotota kaikki 15 miljoonaa eri vaihtoehtoista riviä yhden viikon arvontaa varten. Minulla on kuitenkin käytössäni rahaa vain yhtä riviä varten/ viikko, joten sellainen vaihtoehto ei ole mahdollista toteuttaa. Kun vertaat tätä todennäköisyyttä evoluutioteorian todennäköisyyteen, jossa täytyy tapahtua täysin sattumanvaraisia hyödyllisiä mutaatioita peräjälkeen miljoonien sukupolvien ajan, niin pääset alkuun ymmärryksessä ajattelemalla sitä, miten suuri todennäköisyys sinulla on lotota 15 miljoonaa kertaa peräkkäin täysosuma yhdellä rivillä 15 miljoonan viikon aikana? Se on todennäköisempää kuin elämän syntymisen ja lajien paljouden selittyminen evoluutioteorian avulla, niin että se olisi totta. Kolibakteerin sähkömoottorin kehittymisen todennäköisyys evoluutioteorian mukaan Olipa valmis eliö mikä tahansa, niin sen kehityksen todennäköisyys on aina laskettavissa taaksepäin, kun tiedetään tiettyjä muuttujia. Esimerkiksi kolibakteerin sähkömoottorin (bakteerin liikuntajärjestelmän) kehittyminen voidaan laskea tunnettujen arvojen perusteella ja saada tulokseksi äärettömän pieni todennäköisyys. Laitan tähän Pettri Välimäen laskelman kolibakteerin sähkömoottorista. (liikuntaelimen/- järjestelmän kehittymisestä) http://www.helsinki.fi/~pvalimak/moottori.html "Kolibakteerin sähkömoottori
Suolistossa elävää kolibakteeria liikuttaa kuusi pientä sähkömoottoria, joita mahtuisi jonoon 30000 kappaletta millimetrin matkalle. Kukin moottori koostuu viidestä toimivasta perusosasta. Siima vastaa laivan potkuria, ja sen pyöriminen synnyttää bakteeria liikuttavan työntövoiman. Siima liittyy kulmakappaleen avulla rotaatioakseliin, jota laakeri pitää paikallaan solukalvossa ja bakteerin seinässä. Rotaatioakseli ja siima alkavat pyöriä vetoproteiinin avulla. Vaikka bakteerin moottoria on tutkittu atomitasolla intensiivisesti, biokemistit eivät ole vielä saaneet selville, miten se toimii (1). Varmaa on vain se, että moottoria pyörittää solukalvon yli vaikuttava 0,2 voltin protonigradientti. Pyörimisnopeus on maksimissaan 54000 kierrosta minuutissa (2), ilman voiteluameita. Moottoreiden voimalla bakteeri liikkuu 65 kertaa itsensä mittaisen matkan sekunnissa. Tämä vastaa ihmisen uintinopeutta 400 km/h. Moottorin kytkin voi tarvittaessa muuttaa moottorin pyörimissuuntaa, jos bakteerin suunnistusjärjestelmä antaa tarvittavan signaalin. Millä todennäköisyydellä bakteerimoottori syntyisi evoluutioteorian olettaman mekanismin kautta(3)? Moottori tarvitsee ainakin jokaisen viidestä edellä mainitusta perusosasta. Jos yksikin näistä perusosista puuttuisi, ei syntynyt rakenne kykenisi toimimaan bakteerin moottorina eikä bakteeri selviäisi valintaprosessissa. Se ei siis olisi enää käytettävissä tulevassa evoluutioprosessissa. Molekyylibiologisesti ei ole perusteltua olettaa, että vain nämä viisi osaa kykenisivät edes epätäydellisesti hoitamaan tehtävän, johon nykyisin tarvitaan yli 40 proteiinia. Näitä proteiineja ja niihin liittyviä säätelyelementtejä koodaaviin geeneihin kuuluu yli 60 000 emäsparia. Osien määrä on aliarvioitu evoluutiohypoteesin eduksi. Toimiva moottori olisi haitallinen, jos sitä ei kyettäisi ohjaamaan. Alusta lähtien olisi siksi täytynyt olla olemassa ohjaussysteemi, joka olisi koostunut vähintään yhdestä sensoriproteiinista ja yhdestä signaalinvälitysproteiinista, vaikka ei olekaan olemassa mitään molekyylibiologista syytä olettaa, että nämä kaksi proteiinia yksinään voisivat hoitaa tehtävän, johon nykyisin tarvitaan noin kahdeksan proteiinia. Teemme jälleen yksinkertaistuksen ja oletamme, että kaikki mutaatiot tapahtuivat yhtä suurella todennäköisyydellä kuin pistemutaatiot. Oletamme evoluutiohypoteesin hyväksi, että mutaatiotiheys oli kymmenen kertaa suurempi maapallon varhaisaikoina kuin nykyisin eli 10-8. Jos geeni koostuu 1000 emäsparista, niin minkä tahansa mutaation todennäköisyys tässä geenissä on 1000 x 10 potenssiin -8 = 10 potenssiin -5. Oletamme lisäksi, että uusi funktio syntyy yhden geenin kolmessa täysin mielivaltaisessa kohdassa tapahtuvan mutaation tuloksena. Oletus on ristiriidassa kaiken kokeellisen tiedon kanssa, joka selvästi osoittaa, että tällaiseen muutokseen tarvitaan paljon enemmän mutaatioita määrätyissä paikoissa. Nämä oletukset kuitenkin valitaan, koska ei tarkkaan tiedetä, kuinka monta mutaatiota todella tarvitaan ja mitkä näiden mutaatioiden yhdistelmät synnyttävät toivotun funktion. Siksi oletamme suoraviivaisesti, evoluutionäkemyksen eduksi, että kaikki mahdolliset yhdistelmät tuottavat toivotun tuloksen. Seitsemän vastaavan esisopeutuneen proteiinin muuttamiseksi tarvitsemme siis yhteensä 3 x 7 = 21 mutaatiota. Näiden mutaatioiden on tapahduttava duplikoituneissa geeneissä, ettei normaali solun toiminta estyisi. Siksi tarvitaan vielä lisäksi 7 geeniduplikaatiota. Toisistaan riippumattomat 21+7 muutosta tapahtuvat todennäköisyydellä (10 potenssiin -5)28 =10 potenssiin -140. Oletetaan merten olleen täynnä bakteereja koko maapallon oletetun 4,6 miljardin vuoden historian ajan. Todennäköisyys sille, että toivotut 28 mutaatiota olisivat joskus esiintyneet jossain maapallon historian 1046 bakteerista on 10 potenssiin -140 x 1046 = 10 potenssiin -94. Todellisuus on yksinkertaista laskelmaamme monimutkaisempi. Evoluutioteoriaa suosivissa lähtöolettamuksissa jätimme puutteellisten tietojen vuoksi huomioimatta esimerkiksi geneettisen ajautumisen, epätäydellisten moottorin osien periytymisen sekä periytyviin osiin kohdistuvat valintatapahtumat ja haitalliset mutaatiot...." (artikkeli jatkuu)
--- Evoluutioteorialle suotuisan laskelman mukaan kolibakteerin sähkömoottorin kehittymisen todennäköisyys on 10 potenssiin -94 eli lähes täysi nolla. Todennäköisyys evoluutioteorian paikkansapitävyydelle on suomeksi sanottuna olematon eli äärettömän huono. Kolikon heittely vs. evoluutioteorian todennäköisyys Evoluutioteoriaa on puolusteltu mm. vertaamalla sitä kolikonheittämiseen. Jos heitetään kolikko 12 kertaa, niin mahdollisia kruunan ja klaavan peräkkäisiä yhdistelmiä on 4096 kappaletta. On siis todennäköistä, että keskimäärin joka 4097 toistettu heittosarja tuottaa saman yhdistelmän. Minulle on sanottu: Jos väität, että kyseisen lopputuloksen epätodennäköisyys tekee siitä heittotuloksesta mahdottoman, se on aika lailla yhtä järkevää kuin evoluution lopputuloksen epätodennäköisyyden kritisoiminen. Tähän tietämättömän ihmisen vastaväitteeseen on helppo vastata. Kolikon heittäminen painii aivan eri sarjassa kuin evoluutioteorian todennäköisyyden laskeminen. Kolikkoa heitettäessä on vain kaksi vaihtoehtoa, mistä vain toinen voi toteutua yhdellä kertaa: kruuna tai klaava. Molemmat ovat lisäksi "hyödyllisiä" vaihtoehtoja eli ns. turhia heittoja ei ole lainkaan. Mutaatioissa asiat eivät ole samalla tavalla. Suurin osa mutaatioista ei ole periytyviä ja periytyvistäkin mutaatioista vain pieni osa on hyödyllisiä. Suurin osa mutaatioista on siten täysin turhia ja jää periytymättä. Sukusoluissa (ituradassa) tapahtuu mutaatioita eri tutkijoiden mukaan ihmisessä 10 potenssiin -6, -9 tai -10 kertaa, kun kaikkia mutaatioita tapahtuu noin 10.000 kpl/päivä. (Markus Hirsilä, Kristinuskon rationaalisuus, s. 67, http://www.markushirsila.com/files/kristinuskon_rationaalisuus.pdf / Ridley, Mark, Evolution, s. 29, Blackwell Science LTD, 1996. Stearns, Stephen C. ja Hoekstra, Rolf F., Evolution an introduction, s.94, Oxford University Press, 2001. Hartl, Daniel L. ja Jones, Elizabeth W., Essential Genetics, a genomics perspective third edition, s. 275, Jones and Bartlett Publishers, 2002.) Paras arvio on siis että yksi miljoonasta mutaatiosta voi periytyä, koska vain sukusoluissa tapahtuvat mutaatiot voivat periytyä jälkeläisille. Vuodessa tapahtuu 3 650 000 mutaatiota, joista sukusoluissa tapahtuu 3,65 kappaletta. Jotta näistä osa (en tiedä kuinka pieni osa) voisi periytyä, täytyy naisen ja miehen saada elinkelpoisia yhteisiä jälkeläisiä sukukypsänä ollessaan, jolloin syntynyt mutaatio siirtyy jälkipolville jälkeläisten myös lisääntyessä. Jos otetaan pelkistetty yksi periytyvä mutaatio liittyen ihmisen kantamuodon näköjärjestelmään sen kehityksen alkuvaiheessa, niin sillä ei ole voinut olla mitään tekemistä näkökyvyn kanssa. Kantamuodolta on alkuvaiheessa puuttunut kokonaan aivot ja hermoradat näköhavaintojen tekemistä varten. On tarvittu siis lukematon määrä peräkkäisiä näköjärjestelmän kannalta hyödyllisiä mutaatioita, että ensimmäinen alkeellinen näköhavainto on voitu tehdä. Mikä funktio niillä näköjärjestelmän keskeneräisillä rakenteilla/ "hyödyllisillä" mutaatioilla on ollut? Sitä ei yksikään evolutionisti "tiedä" tai voi todistaa "tieteellisesti". Heidän arvausleikkinsä ei ole tiedettä vaan huuhaata ja uskontoa. Osoitin edellisessä kappaleessa Petteri Välimäen laskelmaan perustuen, että kolibakteerin sähkömoottorin kehittyminen evoluutioteorian mukaan on tapahtunut todennäköisyydellä 10 potenssiin -94. Koko luomakunnan kehittyminen yhtä aikaa monia eri kehityslinjoja pitkin siten, että on syntynyt riippuvaisuussuhteita eri eliölajien välille, on todennäköisyydeltään jotakin niin äärettömän pientä, etteivät ihmisen aivot riitä sitä kuvaamaan. Monimutkaisten hienosäätöisten ravintoketjujen kehittymisen todennäköisyys
Tuossa oli oikeaa todennäköisyyslaskentaa, minkä perusteella voidaan nähdä kolibakteerin yhden toimivan järjestelmän eli liikuntakoneiston syntymisen epätodennäköisyys evoluutioteorian mukaan. Sen syntymisen todennäköisyys sattuman ja luonnonvalinnan kautta on parhaimmankin arviolaskelman mukaan 0,000... (94 kappaletta nollia)...1. Käytännössä todennäköisyys on olematon eli liki nolla. On siis äärettömän epätodennäköistä, että edes yksi bakteerin toimiva järjestelmä olisi syntynyt evoluutioteorian osoittamalla tavalla. Evolutionistit eivät kuitenkaan väitä sitä, että vain tämä yksi järjestelmän osa olisi syntynyt evoluutioteorian mukaan vaan että koko luomakunnan elämän ja lajien monimuotoisuus olisi syntynyt samalla tavalla, sattuman ja luonnonvalinnan kautta. Kun sen todennäköisyyttä aletaan laskea, niin pitää ottaa huomioon eliökunnan symbioottisuus ja ravintoketjun herkkä tasapaino. Luonnossa lähes kaikki riippuu kaikesta, joten laskuissa on otettava huomioon myös ympäristötekijät. Jo ensimmäinen elävä eliö on tarvinnut lisääntyäkseen RAVINTOA ja hyvin varhaisessa vaiheessa eliöt ovat ERIKOISTUNEET KÄYTTÄMÄÄN RAVINTONAAN TOISIA ELIÖITÄ, joten mikä mahtaakaan olla todennäköisyys sille, että eliöt ovat oppineet käyttämään ravintonaan muita juuri sille sopivia eliöitä täysin sattumanvaraisten mutaatioiden kautta syntyneen saalistus- ja ruoansulatusjärjestelmän kautta? Maailmankaikkeuteen eivät mahdu kaikki ne nollat, mitkä pitäisi panna nollan ja ykkösen välille kuvaamaan sitä ääretöntä epätodennäköisyyttä, mikä luomakunnan synnyn selittämiselle evoluutioteorian mukaan tarvitaan. Selviytyäkseen voittajina eloonjäämisen taistelussa on jokaisen eliön täytynyt kehittää itselleen täysin sattumanvaraisten mutaatioiden kautta 1) ravinnon hankintaan ja hyödyntämiseen tarvittava järjestelmä. (saalistaminen, loisena eläminen, symbioosi, kasvien yhteyttäminen, yms. systeemit ja ruoansulatukseen sekä aineenvaihduntaan liittyvät monimutkaiset järjestelmät) - Tässä kohden on huvittavaa se, ettei eliö itse "tiedä" sitä, mitä "ravintoa" sille on tarjolla, mutta silti sille kehittyy tarvittavat järjestelmät juuri oikean ravinnon saamiseksi ja muuttamiseksi energiaksi ynnä muuhun hyötykäyttöön. 2) puolustusjärjestelmät luontaisia vihollisia vastaan (tauteja, viruksia, bakteereja, hometta, sieniä, loisia, haitallisia mutaatioita, luonnonolosuhteita, petoeläimiä ja muita saalistajia vastaan) 3) lisääntymisjärjestelmä - Suvuttomasti lisääntyviin eliöihin on täytynyt kehittyä suvullisen lisääntymisen järjestelmä. Kaikki eliökunnan monimutkaiset lisääntymisjärjestelmät eri vaiheessa elävien eläinten muodonmuutoksineen ovat kehittyneet täysin sattumanvaraisesti mutaatioiden kautta. Esimerkkinä mainittakoon perhosten munat, toukat ja kotelot ennen aikuisen yksilön kuoriutumista. Jotta eliöt olisivat voineet kehittyä näin monimutkaisiksi, on niiden kehityksen täytynyt tapahtua kaiken muun epätodennäköisyyden lisäksi hyvin samanaikaisesti. (vrt. kambrinen räjähdys, jolloin eliökunnan pääjaksot ilmestyivät fossiilien mukaan aivan yhtä äkkiä maapallolle) Tästä johtuen todennäköisyys pienenee entisestään ja on todellakin lähes täysi nolla eli on äärettömän epätodennäköistä, että evoluutioteoria on totta. Tieteen keinoin ei voida aina kertoa täysin varmoja asioita havaintoihin perustuen vaan tieteen tulokset ovat todennäköisiä likiarvoja tunnetuille ilmiöille. Evoluutioteoria on tieteen tutkimustulosten mukaan äärimmäisen epätodennäköistä ollakseen totta, joten sitä ei voida pitää tieteellisenä teoriana. Lisäksi evoluution "todistamiseen" tarvitaan jo lähtöoletuksena paljon arvailuja ja mielikuvitusta todisteiden eli empiiristen havaintojen puuttuessa, joten kyse ei ole senkään perusteella "tieteestä" vaan arvausleikistä ja humpuukista. Nämä arvailut jatkuvat pitkin matkaa aina nykyaikaan asti, kun evolutionistit pohtivat historian kulkua bioevoluution kannalta.
On ihmeteltävää, että itseään älykkäänä pitävät ihmiset aina tiedemiehiä myöten ovat uskoneet evoluutioteorian selityksiä, vaikka niille ei ole paljon mitään tieteellistä pohjaa ja tukea. Uskonto on todella voimakasta oopiumia kansalle, kun se saa järkevät ihmiset sulkemaan silmänsä tosiasioilta ja uskomaan järjettömyyksiin. Petteri Haipola, 30.06.2006