Seurahankkeiden paikallistuki Arviointiraportti toimintakaudelta 2006-2007

Seurahankkeiden paikallistuki Arviointiraportti toimintakaudelta 2006-2007 Jarkko Kandelin ja Matti Hakamäki Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 213 Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES ISBN 978-951-790-255-7

Sisällys 1 Johdanto...3 2 Hankkeita järjestäneet seurat...3 2.1 Hankeseurojen jäsenmäärä... 4 2.2 Hankkeissa liikkuneiden lasten ja nuorten määrä... 5 3 Hankkeiden talous...7 3.1 Paikallistukihankkeiden tuotot... 7 3.2 Paikallistukihankkeiden kulut... 8 3.3 Tuen taloudellinen merkitys... 10 4 Paikallistukihankkeiden toteutuminen... 11 4.1 Hankkeissa onnistumiset... 11 4.2 Hankkeissa kehitettävää... 12 4.3 Sinettiseurahankkeiden toteutuminen... 14 4.4 Yhteistyö tukihankkeissa... 15 4.5 Sosiaaliset ja tiedolliset vaikutukset... 17 5 Haku- ja arviointiprosessi... 18 6 Yhteenveto... 19 7 Lähteet... 20 8 Liitteet... 21 2

1 Johdanto Tämän raportin avulla on tarkoitus selvittää seurojen kokemuksia vuonna 2006 saamastaan seuratoiminnan paikallistuesta. Vuodesta 1999 lähtien myönnetyn tuen päätös- ja jakoketju on pysynyt ennallaan: Vuosittain määrärahan myöntää opetusministeriö. Sen jälkeen Nuori Suomi tekee lopulliset jakopäätökset saatuaan kannanotot hakemuksiin lajiliitoilta ja liikunnan aluejärjestöiltä. Tuen tarkoituksena on kehittää lasten (6 12 vuotta) ja nuorten (13 19 vuotta) liikkumista urheiluseuroissa. Tuki jaettiin urheiluseuroille viiden eri hankemuodon kautta. Tuettu toiminta tuli järjestää 1.9.2006 31.8.2007 välisenä aikana. Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiön (LIKES) alainen Lasten ja nuorten elämäntavan tutkimusyksikkö (LINET) on suorittanut tukihankkeiden seurannan ja arvioinnin hankkeiden Nuorelle Suomelle antamien tietojen pohjalta. Raporttiin on sisällytetty ne vastaukset, jotka ovat saapuneet Nuoreen Suomeen 12.10.2007 mennessä. Rahaa jaettiin ennätysmäärä, eli 1,4 miljoonaa euroa 986 hankkeeseen, jolloin hankekeskiarvoksi tulee 1420 euroa. Tällä kertaa hankemuotoja oli viisi yksi enemmän kuin edellisenä vuonna. Uutena mukana oli Ohjaajien ja valmentajien osaamisen lisääminen (OVO). Muut hankemuodot ovat Monipuolinen liikuntakerho, Nuorten harrastehanke ja Muu merkittävä hanke sekä Sinettiseurahanke. Hankkeista OVO ja Sinetti ovat omilla, toisistaan eroavilla kysymyskaavakkeillaan ja loppuihin kolmeen on vastattu yhteneväisten kysymysten pohjalta. Raportoinnissa on käsitelty kaikkia hankkeita yhdessä silloin, kun se toimintaselvityskaavakkeiden perusteella on ollut mahdollista. Raportin alussa käydään läpi seuroihin liittyviä perusasioita, kuten niiden jäsenmäärä ja hankkeisiin aktiivisesti osallistuneiden lasten/nuorten määrä. Seuraavaksi selvitetään paikallistuen taloudellisia ulottuvuuksia, jonka jälkeen keskitytään tuen sosiaalisiin ja tiedollisiin vaikutuksiin. Ne liittyvät lähinnä vastaajien käsityksiin sekä hankkeiden onnistumisesta että niissä kohtaamistaan kehittämistä vaativista seikoista. 2 Hankkeita järjestäneet seurat Aineistossa oli tiedot yhteensä 737 hankkeesta. Neljännes myönnetyistä hankkeista ei ollut vastannut määräaikaan mennessä. OVO-hankkeita oli 303, Nuorten harrastehankkeita 134, Monipuolisuushankkeita 124, Muita merkittäviä hankkeita 117 ja Sinettiseurahankkeita 59. Lähes puolet hankkeista on sellaisia, joissa on syntynyt 2 4 ryhmää (46 %). Vähiten on hankkeita joissa syntyi yli 8 ryhmää (9 %). Edelliseen tukikauteen verrattuna 5 8 ryhmän (15 %) hankkeet lisääntyivät. Joka kolmannessa hankkeessa oli vain yksi ryhmä. 3

2.1 Hankeseurojen jäsenmäärä Hankkeen järjestäneiden seurojen jäsenistä 60% oli poikia ja 40% tyttöjä. Poikien osuus lisääntyi edellisestä kaudesta. Alle 13-vuotiaiden poikien osuus on suuri (40 % kaikista). Samanikäisten tyttöjen osuus pysyi käytännössä entisellään (nyt 25 %). Poikien määrä on siis yli puolitoistakertainen tyttöihin verrattuna. Myös yli 13-vuotiaissa ero sukupuolten välillä on kasvanut samaan suuntaan kuin nuoremmissa: poikia on nyt 19 % kaikista jäsenistä ja tyttöjä 15 % eli ero on vuodessa kaksinkertaistunut. Nuorempien poikien osuus kaikista pojista on kasvanut. Tyttöjen välillä ero ikäryhmien välillä on pysynyt aikaisemman suuruisena. Taulukko1: Aineistossa olevien seurojen ilmoitettu jäsenmäärä Ikäryhmä Jäseniä % Alle 13-v. pojat 81680 40 Alle 13-v. tytöt 51809 25 Yli 13-v. pojat 39586 19 Yli 13-v. tytöt 30714 15 Yhteensä 203789 100 Alle 13-v. yht. 133489 66 Yli 13-v. yht. 70300 34 Pojat yht. 121266 60 Tytöt yht. 82523 40 Aivan uutena hankemuotona mukana oleva Ohjaajien ja valmentajien osaamisen lisääminen (OVO) keräsi seuroja mukaan yhteensä vajaan 100 000 jäsenen edestä. Määrästä oli poikia 59 % ja tyttöjä 41 %. Alle 13-vuotiaita on lähes 2/3. OVO-hankkeissa hakijaseurojen lasten ikä- ja sukupuolijakauma eivät siis eronneet muista seuroista. Taulukko 2: OVO-hankkeiden jäsenmäärät aineistossa sukupuolen ja iän mukaan Ikäryhmä OVO Jäseniä % Alle 13-v. pojat 37568 40 % Alle 13-v. tytöt 23923 25 % Yli 13-v. pojat 18410 20 % Yli 13-v. tytöt 14409 15 % Yhteensä 94310 100 % Alle 13-v. yht. 61491 65 % Yli 13-v. yht. 32819 35 % Pojat yht. 55978 59 % Tytöt yht. 38332 41 % Yhteensä 94310 100 % 4

2.2 Hankkeissa liikkuneiden lasten ja nuorten määrä Kolmessa hankemuodossa (Nuorten harrastehankkeet, Monipuolisuushankkeet ja muut merkittävät) oli osallistujia eli vähintään kerran viikossa ja 3 kk vuodessa mukana olleita yhteensä lähes 39 000. Sinettiseura- ja Ohjaaja/valmentajahankkeissa osallistujamääriä ei kysytty. OVO-hankkeissa tosin tiedusteltiin muun muassa sitä, kuinka moneen alle 20- vuotiaaseen ohjaajaan tai valmentajaan paikallistukihankkeen toimenpiteet ovat kohdistuneet, Ilman OVO-hankkeita prosenttiosuudet ovat pysyneet jotakuinkin ennallaan kaikissa neljässä eri ryhmässä: alle 13-vuotiaat pojat ovat innokkaimpia ja yli 13-vuotiaat tytöt vähiten aktiivisia. Tytöt ovat kuitenkin suhteellisesti laskien aktiivisemmin mukana hankkeissa kuin jäseninä seuroissa. Hankkeissa olevista tyttöjä on 44 % ja samanikäisistä jäsenistä 40 %. Aiempaan verrattuna muutosta poikien ja tyttöjen välillä ei ole tapahtunut. Ikäryhmittäin tarkasteltuna on tapahtunut vain pieni muutos. Alle 13-vuotiaat ovat edelleen ylivoimainen enemmistö. Nuorempien osuus on nyt 70 % ja vanhempien 30 %. Jäsenmääriin suhteutettuna nuoremman ryhmän osuus osallistuneista on korostunut (vrt. alle 13-vuotiaita hankkeissa mukana 70 % ja jäseninä 61 %). Niiden hankemuotojen välillä joita tässä käsitellään, oli tyttöjen osuus suhteessa poikiin kaiken kaikkiaan hyvinkin tasainen, mutta poikien ja tyttöjen välinen ero alle 13-vuotiaissa oli Monipuolisuushankkeissa hieman muita hankemuotoja pienempi. Taulukko 3: Hankkeisiin tai kertaluonteisiin tapahtumiin säännöllisesti osallistuneet iän ja sukupuolen mukaan (Monipuolinen hanke, Nuorten hanke ja Muu merkittävä hanke). Ikäryhmä Osallistujia % Alle 13-v. pojat 15592 40 % Alle 13-v. tytöt 11752 30 % Yli 13-v. pojat 6134 16 % Yli 13-v. tytöt 5410 14 % Yhteensä 38888 100 % Alle 13-v. yht. 27344 70 % Yli 13-v. yht. 11544 30 % Pojat yht. 21726 56 % Tytöt yht. 17162 44 % Yhteensä 38888 100 % 5

Ohjaajien ja valmentajien osaamisen lisäämishankkeissa paikallistukihankkeen toimenpiteet kohdistuivat yhteensä 6672 henkilöön. Tuesta huomattava osa kohdistui uusiin ohjaajiin. Uusia ohjaajia/valmentajia oli 2049 eli noin kolmannes kaikista. Ohjaajista miehiä oli 60 %. Nuorissa ohjaajissa kuitenkin tyttöjä oli mukana enemmän kuin poikia. OVOhankemuoto oli käynnissä ensimmäistä kertaa, joten vertailua eri vuosien välillä ei voi vielä tehdä. Kuvio 1: Paikallistuen kohdistuminen (Ohjaajien/valmentajien hanke). 4500 4000 3500 3000 2500 2000 Alle 19 v. Yli 19 v. 1500 1000 500 0 Miehet Naiset Kaikki paitsi yhdeksän seuraa saivat mukaan uusia ohjaajia/valmentajia. Sen sijaan 55 seuraa oli sellaisia, joissa ei ollut ollenkaan alle 20-vuotiaita ohjaajia paikallistukihankkeen toimenpiteen kohteena. Tyttöjä oli naisia enemmän ohjaajina jalkapallossa, koripallossa, yleisurheilussa, tenniksessä, taitoluistelussa, pesäpallossa sekä SVoLin seuroissa. Tyttöjen kouluttautuminen ohjaajiksi mahdollistaa seurojen ohjaajien sukupuolijakauman muutoksen mutta ei takaa sitä. Tällä hetkellä seurojen uusien ohjaajien aloittamissyyt eroavat sukupuolen perusteella. Suurempi osuus miehistä kuin naisista mainitsee kyselyissä toimivansa ohjaajana siksi, että oma lapsi harrastaa lajia. Lajeja, joiden seuroissa oli tyypillisesti enemmän tyttöjä kuin poikia ohjaajina, olivat taitoluistelu, lentopallo, yleisurheilu, uinti, suunnistus sekä voimistelu/naisvoimistelu. Jakaumasta ei voi suoraan päätellä nuorten ohjaajien sukupuolijakaumaa koko lajissa, sillä vain osa seuroista kuuluu paikallistuen piiriin. Lisäksi tulkintaa vaikeuttaa se, että joissakin lajeissa tytöillä ja pojilla voi olla omat seurat kun taas joidenkin lajien kulttuuriin kuuluvat yhteiset seurat. 6

3 Hankkeiden talous Tukea nauttineiden seurojen toimijoilta kysyttiin hankkeiden tulojen muodostuminen sekä kulurakenne. Varojenkäyttö tiedusteltiin kaikkien hankemuotojen tuensaajilta. Paikallistuen kohdentamisen osalta raportointilomakkeet erosivat hieman toisistaan eri hankemuodoissa. 3.1 Paikallistukihankkeiden tuotot Aineistossa hankkeiden yhteenlasketut tuotot olivat yli 2,2 miljoonaa euroa. Hankekohtainen keskiarvo on 3046 euroa. mikä on noin 50 euroa viimevuotista vähemmän. Kuitenkin ilman uutta hankemuotoa, joka oli hankemäärältään suuri, keskitulo hanketta kohti oli noin 3300 euroa. OVO:n ohella selkeä muutos aiempaan on tapahtunut tulolähteiden keskinäisessä suuruusjärjestyksessä. Kun edellisellä kerralla osallistumismaksut olivat tärkein harrastustoiminnan rahoittamistapa 40 prosentin osuudella, on paikallistuen osuus sen jälkeen kasvanut 10 prosenttiyksiköllä ja noussut merkittävimmäksi. Osallistumismaksuista kertyy enää 29 % (edellisellä kerralla 38 %) ja muut tuotot ovat pysyneet ennallaan (23 %). Muut tuotot sisältävät varainhankintaa, muita avustuksia kuin paikallistuen ja muuta, sekalaista tuloa. Kuvio 2: Tukihankkeiden kokonaistulo: kaikki viisi hanketta mukana Muut tuotot 23 % Paikallistuki 48 % Osallistumismaksut 29 % 7

Paikallistuki oli tärkein rahoitusmuoto OVO-hankkeissa (447 500 euroa ja 55 % hankemuodon kokonaistuloista), Muissa merkittävissä hankkeissa (193 500 euroa ja 52 %) sekä Nuorten hankkeissa (194 000 euroa ja 48 %). Osallistumismaksut puolestaan olivat tärkeimmässä roolissa Sinettiseura-hankkeissa (142 000 euroa ja 47 %) sekä Monipuolisuushankkeissa (151 500 euroa ja 44 %). Muut tulot muodostivat yhteenlaskienkin merkittävän summan ja osuuden vain OVO-hankkeissa (235 000 euroa ja 29 %). Suurimman kokonaistulon keräävät OVO-seurat (812 585 euroa). Tulokehitys on myönteinen lähes kautta linjan sillä Sinetin muita tuottoja lukuun ottamatta jokaisen hankemuodon kokonaistulo nousee kaikissa kolmessa tuloryhmässä. Ero viimevuotiseen syntyy lähinnä siitä, että OVO-hankkeiden rahoituksessa paikallistuen osuus on suuri. Kuvio 3: Paikallistukihankkeiden tuotot hankemuodoittain. Paikallistukihankkeiden tuotot 500000 400000 300000 200000 100000 0 OVO Nuoret Muu hanke Monip Sinetti Muut tuotot Paikallistuki Osallistumismaksut 3.2 Paikallistukihankkeiden kulut Viimeisimmällä tukikaudella hankkeiden hyväksyttävät kustannukset olivat aineistossa yhteensä 2,712 miljoonaa euroa. Paikallistukihankkeiden kulut jaetaan useaan kategoriaan, joista suurimmaksi nousee valmennuspalkkiot noin 25 prosentin osuudella kaikista hankkeiden hyväksyttävistä kuluista. Valmennuskoulutus vie kokonaiskuluista 23 %, kenttämaksut 15 %.ja liikuntavälineet 12 %. Kenttämaksut sisältävät kaikki tilakulut. Muut kulut (24 %) sisältävät muun muassa OVO:n matkakulut (6 %) ja muut koulutuskulut (4 %). 8

Kuvio 4: Paikallistukihankkeiden kulut (kaikki hankemuodot yhteensä). Hankemenot valm.palkkiot muut kulut valm.koulutus kenttämaksut välineet 0 5 10 15 20 25 30 % Eniten rahaa käytettiin ohjaajien ja valmentajien osaamisen lisäämiseen. Valmennuspalkkiot olivat edellisvuotiseen tapaan suurimmat Monipuolisuushankkeissa (nyt jo 270 000 euroa). Valmentajien koulutukseen kului eniten rahaa OVO -hankkeissa (yli 463 000 euroa). Välineisiin kulutettiin sekä Muun merkittävän hankemuodon että Nuorten parissa yli 110 000 euroa. Kenttämaksut olivat edelleen suurimmat Nuorten harrastehankkeissa. Jokaisessa menokategoriassa oli selkeää nousua edelliskauteen. Kuvio 5: Paikallistukihankkeiden kulut (muut kulut sisältävät mm. OVO:n matkakulut). Hankkeiden kulut euroina 500000 450000 400000 350000 300000 250000 200000 150000 100000 50000 0 valm.palkkiot muut kulut valm.koulutus välineet kenttämaksut Sinetti Mp Nuoret Muu hanke OVO 9

3.3 Tuen taloudellinen merkitys Paikallistuen kohdentamista eli tuen taloudellista merkitystä kysyttiin yhtenevällä tavalla ainoastaan Monipuolisia liikuntakerhoja ja Nuorten harrastehankkeita sekä Muita merkittäviä hankkeita järjestäneiltä tahoilta. Laskemalla hankkeet yhteen saadaan esiin melko selviä ja tasaisia eroja. Tärkeimmiksi kohteiksi nousivat edellisvuosien tapaan varustehankinnat (31 %) ja osallistumismaksujen subventointi (26 %). Toisaalta hankkeiden kuluista ja tuloista annetuissa tiedoissa varustekulut sijoittuvat vasta kolmanneksi 19 %:n osuudella. Osallistumismaksut ovat menettäneet jonkin verran osuuttaan ja ohjaajien saamat korvaukset (17 %) vastaavasti nostivat merkitystään tuen kohteena. Seuraavina tulevat muu vaikutus (14 %) sekä toimintaympäristö (11 %) ilman suuruusluokan muutoksia. Vain yksi prosentti vastaajista oli sitä mieltä, ettei tuesta ollut juurikaan hyötyä Useimmat tyytymättömistä tulivat Nuorten hankkeiden parista. Hankemuotojen välillä oli melko suuriakin eroja tuen kohdentamisessa. Välinehankinnat olivat merkitykseltään melko suuret Muissa hankkeissa (35 %), kun taas Monipuolisuushankkeissa osuus oli vain vajaat 27 %. Nuorten harrastehankkeessa osallistumismaksujen keventämisen tärkeys oli keskiarvoa suurempi (33 %) ja Monipuolisten liikuntakerhojen hankkeissa (19 %) taas selvästi alle keskitason. Toimintaympäristön merkitys oli vähäisimmillään Nuorten hankkeissa (7,5 %). Kuvio 6: Paikallistuen kohdentaminen ja taloudellinen merkitys (Monipuolinen, Nuorten ja Muu merkittävä hanke). Paikallistuen taloudellinen merkitys 35 30 25 20 % 15 10 5 0 Varusteet Osallist.maksut Ohjaajakorvaus Muu vaikutus Toimintaymp. Ei merkitystä Paikallistuen merkitystä on edellä arvioitu laskien uusi hankemuoto mukaan, mutta myös ilman OVO:a kyseinen tuki on lähes yhtä merkittävä: 44 % tuloista on peräisin paikallistuesta (vertaa edelliskerran 38 % ja nyt OVO:n kanssa 48 %). Yksittäisen hankkeen kes- 10

kimääräinen tulo siis oli ilman OVO:a noin 3300 euroa eli 200 euroa enemmän kuin edellisenä vuonna. Nousun selittää paikallistuen hankekohtainen kasvu sillä muiden tulojen kuin paikallistuen euromääräinen tulo/hanke on itse asiassa laskenut noin 370 eurolla, josta osallistumismaksujen vähenemisosuus on noin 200 euroa. Vielä vuotta aiemmin osallistumismaksujen osuus seurojen kokonaistuloista oli kuuden prosentin kasvussa ja paikallistuen vain yhden prosentin, joten suunta näyttäisi ainakin toistaiseksi olevan muuttunut. Paikallistuella on helpotettu seurojen paineita nostaa harrastajien maksuja. Useampi kuin joka neljäs seura pitää paikallistukea merkittävänä osallistumismaksujen pitämiseksi alhaisempina. Lisäksi raportin alussa on esitetty, kuinka myös hankkeisiin osallistuneiden seurojen jäsenmäärä sekä hankkeissa mukana olleiden harrastajien määrä on kasvanut, ilman että samalla osallistumismaksujen kokonaismäärässä olisi tapahtunut nousua. Osallistujaa kohti laskettuna maksuosuuden laskua on siis tapahtunut, joten sekin tukee käsitystä paikallistuen kasvaneesta merkityksestä. 4 Paikallistukihankkeiden toteutuminen Ohjaajia ja valmentajia koskeneista hankkeista selvästi eniten onnistumisia saavutettiin toiminnan laadun kehittämisessä (29 %), koulutettujen määrässä (24 %) ja yhteishengen, motivaation sekä yhteistyön parantumisessa (16 %). Omasta takaa hankittua koulutusta oli ainakin tutor-toiminta; ulkoa saatiin esimerkiksi lajiliiton kouluttajia luennoimaan ja opastamaan. Myös kansainvälisiä luennoitsijoita onnistuttiin joissain tapauksissa hyödyntämään. Vastausten perusteella voi muodostaa ainakin seuraavanlaisen päättelyketjun: Tuen avulla lisätään ohjaajien koulutusta. Koulutuksella saadaan houkuteltua uusia ohjaajia/valmentajia seuraan ja motivoitua kokeneita kehittymään. Koulutetuilla ohjaajilla parannetaan seuran kiinnostavuutta sekä mahdollisuuksia ottaa uusia harrastajia ryhmiin. 4.1 Hankkeissa onnistumiset Eniten hankkeiden myönteisiä vaikutuksia tapahtui pyrkimyksissä lisätä harrastajamääriä ja käynnistää uutta toimintaa (25 %). Seuratoiminnan monipuolistaminen, ohjaajatilanne ja aineelliset resurssit sekä välineet mainittiin joka viidennessä vastauksessa. Monipuolistaminen sisältää vastauksissa esimerkiksi uusien lajien mukaantulon ja harjoittelun monipuolistumisen. Jatkuvuudella (10 %) tarkoitetaan lähinnä hankkeissa harrastettujen asioiden jatkamista tukikauden jälkeenkin, toiminnan säännöllisyyttä ja drop out -ilmiöön vaikuttamista. Yhteistyö eri toimijoiden välillä parani 9 %:n mielestä. Yhteistyö sisältää myös yhteishengen parantumisen. Joitain hajamainintoja sai erityisryhmätoiminta (maahanmuuttajat, motokerhot). 11

Kuvio 7: Onnistumiset hankkeissa (Monipuolinen, Nuorten ja Muu merkittävä hanke). Hankkeiden onnistumiset 30 25 20 % 15 10 5 0 Lisää harrast. Monipuolisuus Ohjaajat Välineet Jatkuvuus Yhteistyö Hankemuotojen välillä on melko suuria eroja onnistumisten suhteen. Monipuolisuushankkeissa yleisimpänä onnistumisena ollut monipuolistaminen (34 %) ja toisena harrastajamäärän kasvattaminen (22 %). Nuorten hankkeet saivat eniten onnistumisia harrastajamäärien lisäämisessä (30 %). Muu merkittävä hanke tuotti osallistujilleen eniten onnistumisia väline- ja tilakysymyksissä (27 %), harrastajamäärissä (24 %) ja ohjaajaongelmien ratkaisemisessa (22 %). Yhteistyön ja -hengen parantuminen sai yli 10 prosenttia maininnoista vain Muun merkittävän hankkeen toimijoilta (14 %). Jatkuvuus puolestaan jäi 7 13 prosenttiin hankemuodosta riippuen. Onnistunut ohjaaminen ja ohjaajakoulutus katsottiin monessa vastauksessa menestyksen lähtökohdaksi: Hyvin, sillä saatiin uusia vetäjiä. (OVO). Ohjaajat saivat myös kokemusta ja ideoita, miten innostaa murrosikäistä tyttöä liikkumaan. Ohjattu toiminta tuki nuoria harjoittelemaan yhdessä pitkin vuotta. Nuorten yhteen hiileen puhaltamista on ollut ilo seurata. Pystyimme aktivoimaan ohjaajia Lajiliiton koulutuksiin. Tyttöjalkapalloiluun saimme järjestettyä paikallisesti lisäkoulutusta. (OVO). 4.2 Hankkeissa kehitettävää Paikallistukihankkeissa oli vastaajien mielestä myös kehitettävää. Nuorten hanke ja Muu merkittävä hanke yhdessä tuottivat tuloksen, jonka mukaan ohjaajatilanteessa oli edelleen runsaasti parannettavaa (tätä mieltä oli noin kolmannes). Näin siitä että ohjaajaongelmiin oli tullut myös parannusta. Ratkaisukeinoina vastaajat pitivät ohjaajien määrän kasvatta- 12

mista ja heidän lisäkouluttamistaan. Suoraan ei vaadittu lisää rahaa ohjaajille kovinkaan monessa vastauksessa. Neljännes vastaajista mainitsi tärkeäksi lisätä harrastajamääriä. Loput vastaukset jakaantuivat tasaisesti: yhteistyö ja -henki (13 %), toiminnan monipuolistamisen tarve (12 %) ja aineelliset resurssit (11 %) sekä muut asiat (8 %). Kuvio 8: Hankkeissa kehittämistä vaativia asioita (Monipuolinen, Nuorten ja Muu merkittävä hanke). Kehitettävää Ohjaajat Lisää harrast. Yhteistyö Monipuolisuus Välineet Muut asiat 0 5 10 15 20 25 30 35 % Ohjaajaongelma on kaikissa kolmessa yllä mainitussa hankemuodossa (Monipuolinen, Nuorten ja Muu merkittävä) suurin pulma. Osallistujamäärän lisäämistä pitivät erityisen tärkeänä kehittämiskohteensa monipuolisuushankkeet (28 %). Lisää harrastajia kaipasivat muita vähemmän Muun merkittävän hankkeen osallistujaseurat (19 %). Niiden vastaajat mainitsivat muita useammin kehittämiskohteina yhteistyön (15 %) sekä välineet (13 %). Selvästi muita vähemmän väline- ja toisaalta muista ongelmista kärsittiin Monipuolisten liikuntakerhojen järjestäjäseuroissa (7 % ja 5 %). OVO-hankkeissa eniten kaivattiin ohjaajille lisää koulutusta (30 %), enemmän ohjaajia (21 %) sekä koulutuksen laadun parantamista. (18 %). Kaikkiaan ohjaamista koskevat ongelmat katsottiin perussyyksi muihinkin vaikeuksiin: Nuorten ohjaajien tukemiseen, kouluttamiseen ja ohjaamiseen on edelleen panostettava aiempaa enemmän. Ongelmia syntyi kun iltapäiväkerhon vetäjä joutui sairaslomalle ja sijaista oli vaikea saada, koska palkkio ei ollut mikään ihmeellinen. Ohjaustyön lisäksi ohjaajat tukevat toimintaa taloudellisesti -kuljetuksissa, tiedottamisessa, osallistumalla varainhankintaan, joka syö ohjaajien energiaa itse liikuntatyöstä! koulutusta lisättävä 13

Kehitettäväksi jäi tyttöjen innostaminen ja saaminen liikuntatoimintaan mukaan. Myös naispuolisten ohjaajien määrä oli vähäinen Vetäjien joukko liian pieni. Työt kasaantuvat liiaksi samoille harteille. Kuvio 9: Paikallistukihankkeissa kehitettäviä asioita (Monipuolinen, Nuorten ja Muu merkittävä hanke). 35 Kehitettävää 30 25 20 % 15 10 5 0 Ohjaajat Lisää harrast. Yhteistyö Monipuolisuus Välineet Muut asiat Monipuolinen hanke Nuorten hanke Muu merkittävä hanke 4.3 Sinettiseurahankkeiden toteutuminen Sinettiseuroiksi pyrkiviltä kysyttiin hankkeiden hyvistä ja toisaalta kehitettävistä puolista hieman eri tavalla kuin edellä kolmessa muussa hankemuodossa. Ensin haluttiin selvittää mitä hyötyä seurat kokevat saavansa Sinetti-tunnuksen myötä. Selvästi eniten kannatusta sai annettu vaihtoehto Seuraa helpompi markkinoida uusille harrastajille (36 %). Toiseksi useimmin mainittiin seuran mahdollisuudet saada jatkossakin apua kehitystoimintaansa esimerkiksi lajiliitoltaan tai Nuorelta Suomelta (22 %) ja kolmanneksi useimmin odotettiin hyötyä seuran maineen parantumisen kautta (17 %). Joka kymmenes toivoi, että kontaktit Nuoreen Suomeen, lajiliittoihin ja aluejärjestöön paranevat, mutta yrityksiltä ja yhteisöiltä saatavan tuen lisääntymiseen ei monikaan uskonut (3 %). Muita odotuksia oli vielä 12 prosentin verran. Niihin sisältyi ainakin seuratoiminnan suunnitelmallisuuden lisääntyminen. 14

Kun seuroilta kysyttiin, mitkä asiat ovat helpottaneet/tulevat helpottamaan eniten Sinettiseuraksi pääsemistä, nousi esiin yksi vastaus. Seuroissa katsottiin, että tärkeintä on harrastaa jotakuinkin samaa, normaalia seuratoimintaa kuin tähänkin asti (48 %). Koulutus ja ohjeet (18 %), lisäresurssit kuten vaikkapa paikallistuki (13 %) sekä pelisäännöt ja linjaukset (10 %) olivat selvästi vähemmän tärkeitä asioita kuin tuttu perustoiminta. Seurat arvioivat pystyvänsä kehittämään toimintansa Sinettitasolle melko nopeasti. Lähes kaikki mielsivät, että kaksi vuotta riittää. 15 % arvioi, että Sinetti saavutetaan tai saavutettiin puolessa vuodessa. Vain yksi vastaaja oli sitä mieltä, ettei Sinetin saavuttaminen todennäköisesti toteudu ollenkaan. Taulukko 4: Sinetti-tunnuksen saavuttamiseksi vaadittava aika. Aikaväli Sinetin saamiseksi: kpl % alle 6 kk 9 15 % 6-12 kk 16 27 % 12-18 kk 15 26 % 18-24 kk 16 27 % Yli 24 kk 2 3 % Todennäköisesti ei onnistu 1 2 % Sinettiseuroiksi pyrkiviltä kysyttiin, mitä seuran toiminnassa on jouduttu/joudutaan kehittämään eniten. Seitsemästä vaihtoehdosta esiin nousi vahvimmin valmentajien ja ohjaajien ammattitaidon ja jatkokoulutusmahdollisuuksien parantaminen 31 prosentin osuudella, seuratoiminnan kirjalliset toimintalinjaukset tulivat seuraavana 22 prosentilla. Pelisääntökeskustelut ja nuorisovastaavan toiminta saivat molemmat 15 %. Seuratoimihenkilöiden kiittämistä ja kannustamista piti tärkeimpänä 10 %. Samaan suuruusluokkaan pääsi kasvatuksellinen ja monipuolinen toiminta. Paikallistuen avulla kehitettiin eniten ohjaajien motivointia ja koulutusta, joihin oli panostettu ensisijaisesti noin joka toisessa seurassa, sekä välinehankintoja jotka olivat tuen tärkein käyttömuoto joka kuudennessa seurassa. Eniten Sinettiseuraksi pääsemistä hankaloittavaksi koettiin resurssien vähyys (esimerkiksi toimihenkilöt ja aika). Sen mainitsi 28 % vastaajista. Kirjallisen toimintalinjan puute ja harrastajamäärien vähyys mainittiin joka kymmenennessä vastauksessa. Tähän kysymykseen eivät kovin monet vastanneet, mistä voisi päätellä asioiden sujuneen useimpien mielestä vähintäänkin melko hyvin. 4.4 Yhteistyö tukihankkeissa Paikallistukihankkeisiin osallistuneiden seurojen (pois lukien Ohjaajien ja valmentajien hankkeet) tärkeimmät yhteistyökumppanit löytyivät läheltä eli oman seuran muista lajijaostoista (21 %). Toisena olivat muut urheiluseurat (17 %). Kun OVO:n tulokset otetaan mukaan, järjestys muuttuu jonkin verran. Lajiliitot ovat nyt suosituin yhteistyökumppani 15

21 %:n osuudella ennen muita urheiluseuroja (17 %) ja oman seuran muita lajijaostoja (16 %). Jonkin verran yhteistyötä tehtiin muiden yhdistysten (5 %) ja kuntien kanssa (9 %), sen sijaan seurakuntien kanssa hyvin vähän (1 %). Muidenkin kuin edellä mainittujen tahojen kanssa oli yhteistoimintaa (12 %), kun taas täysin ilman yhteistyökumppaneita pärjäsi joka kuudes vastaaja (17 %). Kuvio 10: Paikallistukihankkeiden yhteistyötahot (Monipuolinen, Nuorten ja Muu merkittävä hanke sekä OVO). Yhteistyötahot Lajiliitto Ei yhteistyötä Muut urheiluseurat Oman seuran muut lajijaostot Muut Kunta Muut yhdistykset Seurakunta 0 5 10 15 20 25 % Monipuolisen hankemuodon tukea saaneet tekivät hankkeen puitteissa yhteistyötä selvästi eniten oman seuransa muiden lajijaostojen kanssa (31 %). Seuraavina tulivat muut urheiluseurat (17 %) ja kunnat (15 %). Nuorten harrastushankkeissa suosittiin yhteistyötä muiden urheiluseurojen (20 %) ja oman seuran muiden lajijaostojen (18 %) kanssa. Muissa merkittävissä hankkeissa lajiliittoyhteistyötä oli 20 prosentilla vastaajista. Lähes samaan lukuun pääsivät kohtaan muut kuuluvat tahot (19 %) ja se, ettei tehty yhteistyötä (18 %). OVO -hankkeissa lajiliitot olivat ylivoimaisesti merkittävin kumppani 58 prosentin osuudella. Muiden urheiluseurojen osuus oli 13 % ja yhteistyötä ei tarvinnut 12 %. Sinettiseuroiksi pyrkiviltä kysyttiin tähän aiheeseen liittyen vain oletteko saaneet ulkopuoliselta taholta apua Sinettiseuraprojektiinne?. Kieltävästi vastasi selvä enemmistö eli 61 %. Jatkokysymyksenä tiedusteltiin mahdollisen avun antajaa. Yli puolet apua saaneista (54 %) oli hyödyntänyt lajiliittojen ja neljäsosa liikuntajärjestöjen apua. Monenlaista yhteistyötä harrastettiin: monen seuran jäsenet saivat mahdollisuuksia tutustua muihin lajeihin ja opetusta niissä ja toisaalta antoivat samoja asioita itse muiden lajien harrastajille joko oman seuran muiden lajijaostojen tai sitten muiden seurojen harrastajille. Harrastettiin myös välineyhteistyötä sekä pidettiin yhteisiä leirejä ja harjoituksia. Kunnat tukivat tiloja ja välineitä tarjoamalla. Paikallisviestimet tekivät juttuja ja koulut 16

sekä päiväkodit auttoivat tiedon levittämisessä. Muut yhteistyötahot sisältävät ainakin koulut, joissa käytiin esittelemässä omaa lajia, sekä jossain määrin yhteistoimintamuodot yritysten kanssa (esimerkiksi halvempia vuokria). OVO-hankkeissa luonnollisesti nousivat esiin erilaiset koulutustilaisuudet, joita järjestivät varsinkin lajiliitot. Lisäksi saatiin koulutusta ulkopuolisilta luennoitsijoilta tai vaikkapa urheiluopistolta sponsorointina. Yhteisiä valmennustapahtumia pidettiin muiden seurojen kanssa. 4.5 Sosiaaliset ja tiedolliset vaikutukset Sosiaalisia ja tiedollisia vaikutuksia kysymällä pyrittiin selvittämään muun muassa, lisääntyikö tyttöjen tai erityisryhmien liikunnan harrastaminen. Samoin selvitettiin yhteishengen ja -toiminnan tasoa sekä vanhempien ja muiden aikuisten aktiivisuutta ja tietotasoa lasten ja nuorten liikunnan suhteen. Kysymyksiä ei esitetty OVO:n ja Sinetin toimijoille. Tyttöjen liikuntaharrastuksen lisääminen onnistui joka kuudennessa hankkeessa (17 %), viimeisenä Muu merkittävä hanke (13 %). Monipuolisista liikuntakerhoista tyttöjä onnistui liikuttamaan aiempaa enemmän 19 prosenttia ja Nuorten harrastehankkeista 18 prosenttia. Yhteensä kuusi prosenttia kaikista hankeseuroista katsoi lisänneensä erityisryhmien liikuntaa, Muu hanke ylsi seitsemään, Nuorten kuuteen ja Monipuolinen neljään prosenttiin. Vanhempien ja muiden aikuisten kanssa toimiminen (21 %) ja heidän tietotasonsa kohotus (14 %) onnistui kaikkiaan 35 prosentilta seuroista. Nuorten hankkeen seuroilta (23 %), samoin kuin Monipuolisenkin hankkeen seuroilta (22 %) yhteistyö vanhempien kanssa onnistui suhteellisen hyvin. Aikuisten tietämystä saatiin parhaiten lisättyä Monipuolisten liikuntakerhojen kautta (19 %). Yhteishenkeä ja -toimintaa parannettiin noin joka kolmannessa (32 %) seurassa. Muut sosiaaliset ja tiedolliset vaikutukset kattoivat 11 % seuroista. Kuvio 11: Paikallistukihankkeiden sosiaaliset ja tiedolliset vaikutukset (ei OVO ja Sinetti). Hankkeiden sosiaaliset ja tiedolliset vaikutukset Yhteishenki seurassa Yhteistyö/vanhemmat Tytöt Tieto Muut Erityisryhmät 0 5 10 15 20 25 30 35 % 17

Edelliseen raporttiin verrattuna on tyttöjen aktivointi hieman vähentynyt(-4 %). Tyttöjen ja poikien osuus harrastajamäärissä oli kuitenkin pysynyt suunnilleen ennallaan. Seuroissa tavoitetaso on ilmeisesti noussut sitä mukaa, kun tyttöjen huomioonottaminen seuratoiminnassa on noussut entistä voimakkaammin esille. Yhteishenki oli parantunut edelleen ja yhteistyö vanhempien kanssa oli nyt lisääntynyt toisin kuin aikuisten saama tieto lasten ja nuorten liikuntaharrastuksen merkityksestä. Erityisryhmien harrastamisen lisäämisen osuus taas pysyi jotakuinkin ennallaan. 5 Haku- ja arviointiprosessi Kaikkiin paikallistukihankemuotoihin osallistuneiden seurojen edustajia pyydettiin arvioimaan tuen tekniseen puoleen liittyviä seikkoja. Arvosteluasteikko oli 1 5 niin, että mitä suurempi numero, sitä suurempi tyytyväisyys. Vastaajat näyttävät olevan etupäässä tyytyväisiä kokonaisuuteen eli paikallistuen hakemiseen ja saamiseen liittyviin käytäntöihin. Kaikkien vastausten keskiarvo nousee yli neljän (4,1) ja ainoastaan yksi kohta jää alle kolmen. Parhaan arvosanan saavat hakuprosessin helppous ja toimivuus (4,4) sekä väittämä ennakkotietoa liikunnan paikallistuesta oli tarjolla riittävästi (4,4). Lähellä seurasivat myös tilitys eli aika tuen hakemisesta sen maksamiseen (4,3), seurantakyselyn toimivuus ja helppous (4,2), tiliselvityksen toimivuus ja tekemisen helppous (4,2), tuen myöntämisen perusteet (4,1) ja tuen haun ajankohta (4). Valmiiden mallien ja konsultointiavun tarpeellisuus haun tueksi sai pienimmän kannatuksen (3,3). Yksittäiset hankemuodot pysyvät lähellä kokonaisarvosanoja lukuun ottamatta Sinettiseurahanketta, jossa tuen myöntämisen perusteet, hakuaika ja tiliselvitys saavat keskiarvokseen 3,8. Silti tilitys sai 4,5 juuri Sinettihankkeissa. Samaan ylsi lisäksi vain OVO (ennakkotieto ja hakuprosessi). Kuvio 12: Paikallistuen haku ja arviointiprosessi (kaikki viisi hankemuotoa). Haku - ja arviointiprosessi hakuprosessi ennakkotieto tilitys Seurantakysely Tiliselvitys perusteet hakuaika Malleja 0 0,5 1 1,5 2 2,5 3 3,5 4 4,5 5 keskiarvo 18

6 Yhteenveto Tässä raportissa käytiin läpi kauden 2006 2007 paikallistukihankkeiden toimintaselvityksiä ja tehtiin niiden pohjalta laskelmia ja tulkintoja siitä, miten seuroissa suhtauduttiin kyseiseen tukeen ja sen eri ulottuvuuksiin. Vertailupohjana on käytetty vuotta aiemmin tehtyä, vastaavaa raporttia silloin, kun se on ollut mahdollista. Seurojen välillä oli eroja ongelmissa ja niiden ratkaisuissa. Erityisen hyvin onnistuttiin annettujen tavoitteiden mukaisesti lisäämään harrastustoiminnan monipuolisuutta. Tämä onnistui tutustumalla uusiin lajeihin ja harjoittelua sekä harrastamista muutenkin monipuolistamalla. Edelliseen tukikauteen verrattuna koettiin jonkin verran uudistuksia ja muutoksia. Ilmeisin muutos on, että tällä kertaa mukana oli neljän sijasta viisi hankemuotoa, kun Ohjaajien ja valmentajien osaamisen lisäämiseen myönnettiin huomattava tukisumma. Tuen kohdentaminen juuri valmennukseen ja ohjaamiseen saa tukea aineistosta. Lukuisat vastaajat mainitsevat erilaiset ohjaajiin ja valmentajiin liittyvät turhautumista aiheuttavat seikat. Ohjaajia on joko liian vähän, heidän motivaationsa kaipaa kohennusta tai osaamisessa on puutteita. Toisaalta onnistumisen kuvaukset liittyivät usein joko suoraan ohjaamiseen tai ohjaajakoulutuksen tuloksiin. OVO-hankkeiden nuorista osallistujista tyttöjen määrä on selvästi korkeampi kuin poikien määrä. Seuroja joissa ei ollut minkään ikäisiä naisia ohjaajina eikä valmentajina, oli noin kymmenesosa. Toisaalta tyttövaltaisia seuroja oli lähes joka kolmas. Paikallistuen kohdentaminen ohjaajien osaamisen kehittämiseen merkitsi, että tuesta aiempaa suurempi osa kohdistui suoraan tyttöjen osallisuuden lisäämiseen. Haasteena on edelleen saada koulutetut ohjaajat, sekä tytöt että pojat, pysymään ohjaajina seuratoiminnassa myös aikuisina. Paikallistukena myönnetyn rahamäärän nousu mahdollisti yhden kauden ajaksi sellaisten kehittämistoimet kuten koulutuksen, jota ei ole nähty mahdolliseksi toteuttaa samassa laajuudessa muilla rahoitusmuodoilla. Laskennallisesti paikallistuen osuus tulonlähteenä nousi. Tuen kohdistaminen osallistumismaksuihin ja varustetason parantamiseen on myös perusteltua ainakin siksi, että näin voidaan mahdollistaa liikunnan harrastaminen myös niissä perheissä, joissa harrastuksen hinnalla on merkitystä. 19

7 Lähteet Lehtonen, K. 2007. Seuratoiminnan paikallistuki. Arviointiraportti toimintakaudelta 2005-2006. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 199. Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES. Jyväskylä. Lehtonen, K. Seuratoiminnan paikallistukihankkeiden haku 2006-2007. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 195. Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES. Jyväskylä. Nuori Suomi: Paikallistuen raportointi ja selvitys [online] 2.4.2008 www.nuorisuomi.fi/ptraportointi Tilastokeskus: Tuloerot 1970-luvun alun tasolla [online] 8.4.2008 http://www.stat.fi/til/tjt/2005/tjt_2005_2007-05-16_tie_001.html Julkaisemattomat lähteet: Nuori Suomi, hankerekisteri. 20