VANTAAN KAUPUNGIN SUOMI TOISENA KIELENÄ OPETUSSUUNNI- TELMA PERUSOPETUKSEN 1 9 luokat YHTEINEN OSA Suomi toisena kielenä -opetusta annetaan Äidinkieli ja kirjallisuus -oppiaineeseen kuuluvana, itsenäisenä oppimääränä, joka tavoitteiltaan ja sisällöiltään eroaa suomi äidinkielenä -oppimäärästä. Suomea toisena kielenä opetetaan niille oppilaille, joiden äidinkieli on muu kuin suomi, ruotsi tai saame ja joiden suomen kielen taito ei ole äidinkielisen veroinen. Myös romanit ja paluumuuttajat voivat opiskella suomi toisena kielenä -oppimäärän mukaisesti tarpeen mukaan. Opetuksen tavoitteena on monipuolinen suomen kielen taito, joka kehittyy oppilaan yksilöllisten edellytysten mukaisesti. Opetuksen lähtökohtana on toisen kielen oppijan oppimistilanne; suomen kieli on opiskelun kohde ja väline. Oppilas sekä opiskelee että käyttää suomea suomenkielisessä ympäristössä. Opetuksessa otetaan huomioon myös muiden oppiaineiden sisältöjä, peruskäsitteitä ja sanastoja. Suomi toisena kielenä -opettaja ja luokanopettaja / perusopetuksen äidinkielen opettaja saavat tehdä yhteistyötä, jotta oppilas saa suomi toisena kielenä -opetusta myös muilla äidinkielen ja kirjallisuuden tunneilla sekä kaikkien muiden oppiaineiden tunneilla. Samalla myös suomenkielisten lasten sanavarasto karttuu. YLEISET TAVOITTEET JA SISÄLLÖT Tavoitteena on oppilaan identiteetin tukeminen ja kaksikielisyys ja -kulttuurisuus, johon sisältyy sekä suomalaisen että oman kulttuurin tuntemus ja arvostus. Kaikkia kielitaidon osa-alueita (kuullun ymmärtäminen, puhuminen, lukeminen, luetun ymmärtäminen, kirjoittaminen sekä rakenteiden hallinta ja kielitieto) opiskellaan ja harjoitellaan jatkuvasti. Opetuksessa tutustutaan suomalaiseen kulttuuriin, kirjallisuuteen ja kertomusperinteeseen. Lisäksi harjoitellaan viestintä- ja medialukutaitoa. Pyrkimyksenä on, että oppilaalla on mahdollisimman hyvä suomen kielen taito perusopetuksen päättyessä, jotta hänellä olisi tasavertaiset mahdollisuudet jatkaa opintoja toisella asteella sekä toimia ja vaikuttaa suomalaisessa yhteiskunnassa. OPETUSJÄRJESTELYT Suomi toisena kielenä -opetuksessa tarjotaan kunkin lähtökohdiltaan erilaisen oppilaan tarpeisiin sopivaa suomen kielen opetusta. Oppimissuunnitelmassa/kotoutumissuunnitelmassa joka laaditaan kaikille valmistavassa opetuksessa opiskeleville lapsille ja nuorille ja jonka laatimisesta sovitaan oppilashuoltoryhmässä, määritellään myös suomi toisena kielenä -opetuksen tavoitteet. Tuen tarpeen voi koulussa tuoda esille luokanopettaja, luokanvalvoja, aineenopettaja, erityisopettaja, suomi toisena kielenä -opettaja tai oman äidinkielen opettaja. Myös oppilas itse tai hänen huoltajansa voivat ilmaista tuen tarpeen.
Samassa opetusryhmässä opiskelee tavallisesti monella eri taitotasolla olevia oppilaita, joten opetuksen eriyttäminen kullekin oppilaalle sopivaksi on tärkeää. Oppimateriaalit valitaan oppilaan ikätason mukaan ja tarpeen vaatiessa luokanopettajan/yleisopetuksen suomi äidinkielenä -opettajan kanssa yhteistyössä.. Erilaiset oppimistyylit, osaaminen ja oppilaan aiemmat kokemukset otetaan opetuksessa huomioon. Opetuksessa käytetään vaihtelevia opetusmenetelmiä erilaisia työskentelytapoja, esimerkiksi yksilö-, pari- ja ryhmätöitä sekä tietotekniikkaa. Opetusmenetelmät ja työtavat valitaan niin, että oppilaan henkilökohtaiset opiskelutaidot vahvistuvat ja hän voi omaksua uusia oppimisstrategioita. Oppilasta kannustetaan pitkäjänteiseen opiskeluun ja ohjataan elinikäiseen oppimiseen. Opetuksessa hyödynnetään suomenkielisen yhteisön keskellä elämistä, ympäristön tarjoamia viestintätilanteita sekä oppilaiden kokemuksia ja havaintoja niistä. Oppilaan ja hänen huoltajiensa tietämystä oman kieli- ja kulttuurialueen luonnosta, elämäntavoista, kielistä ja kulttuureista voidaan käyttää apuna opetuksessa. Äidinkieli ja kirjallisuus -oppimäärien opetus pyritään saamaan palkkiin luokka-asteittain / yli luokka-asterajojen niin, että tarkoituksenmukaisten opetusryhmien muodostaminen on mahdollista. Esimerkiksi 1. 2. luokkien äidinkielen oppitunnit on hyvä sijoittaa samaan aikaan, jolloin suomi toisena kielenä -opetusryhmän voi koota useampien luokkien oppilaista. Kun yläkoulun oppilas opiskelee suomea suomi toisena kielenä -oppimäärän mukaisesti, ja jos ruotsin kielen opiskelu yleisopetuksessa tuottaa oppilaalle kohtuuttomia vaikeuksia, ruotsin kielen oppimäärä eriytetään ensin ja jos tämä toimenpide ei riitä, oppilaan ruotsin kielen oppimäärä yksilöllistetään. Yksilöllistämisestä päättää oppilashuoltoryhmä asiantuntijoita kuultuaan. Jos tämäkin opiskelu muodostuu oppilaalle ylivoimaiseksi, haetaan vapautusta ruotsin kielen opiskelusta. Vapautuksen hakee huoltaja ja sen myöntää rehtori. Näiden tuntien aikana koulu järjestää oppilaalle suomi toisena kielenä tai muuta opetusta. ARVIOINTI Oppilaan suomen kielen taidon arviointi perustuu kielen opetuksen ja oppimisen yleiseurooppalaisen viitekehyksen suomalaiseen sovellukseen ja jakaantuu arviointiin opintojen aikana sekä päättöarviointiin. Oppilaan arvioinnissa opintojen aikana arvioidaan osaamisen tason lisäksi edistymistä sekä opiskelu- ja kulttuuritaitoja. Opetuksen tavoitteet ja arvioinnin perusteet selvitetään oppilaalle ja oppilaan huoltajille, tarpeen vaatiessa esimerkiksi tulkin välityksellä. Opetuksen alkuvaiheessa kartoitetaan oppilaan vahvuudet ja tiedolliset ja taidolliset valmiudet mahdollisuuksien mukaan yhteistyössä huoltajien, oppilaan esiopetuksen, valmistavan opetuksen tai edellisen koulun opettajien kanssa. Opintojen aikana arvioinnin lähtökohtana ovat tiedollinen ja taidollinen lähtötaso sekä oppilaskohtaiset tavoitteet ja niiden toteutuminen. Arvioinnin tulee antaa oppilaalle ja hänen huoltajilleen realistinen kuva oppilaan osaamisesta ja kehittymisestä. Lisäksi oppilasta ohjataan itsearviointiin.
Suomi toisena kielenä -arvioinnin tekevät suomi toisena kielenä opettaja ja luokanopettaja/yleisopetuksen suomi äidinkielenä -opettaja sekä tarvittaessa muut oppilasta opettavat opettajat yhteistyössä. Suomi toisena kielenä -opetusta tarvitseva oppilas on aina arvioitava suomi toisena kielenä -oppimäärän arviointiperusteiden mukaan, vaikka hänelle ei olisikaan tätä opetusta järjestetty. Arvioinnissa tulee ottaa huomioon, että kielen syvällinen oppiminen on yleensä vuosia kestävä prosessi. Oppilaan kielitaitoprofiili voi olla hyvinkin epätasainen. Oppilaan tausta ja vähitellen kehittyvä kielitaito on huomioitava myös muiden oppiaineiden arvioinnissa. Myös muiden aineiden arvioinnissa voi konsultoida suomi toisena kielenä -opettajaa. Arvioinnin tulee olla oikeudenmukaista ja perustua monipuoliseen näyttöön. Suomen kielen taidon määrittäminen perustuu oppilaan monipuoliseen havainnointiin ja erilaisiin arviointimenetelmiin (esim. Kike, Allu, Portti, Avaimia ja Portaita). Arviointi voi olla sanallista koko perusopetuksen ajan päättöarviointia lukuun ottamatta. Sanallista arviointia käytettäessä lukuvuositodistuksesta tulee käydä ilmi, onko oppilas saavuttanut hänelle asetetut tavoitteet hyväksytysti. Sanallisella arvioinnilla kuvataan myös oppilaan edistymistä ja oppimisprosessia. Numeroarvosana kuvaa osaamisen tasoa. Mikäli oppilaan suomen kielen taito arvioidaan äidinkielisen tasoiseksi kielitaidon kaikilla eri osaalueilla, oppilas voidaan arvioida suomi äidinkielenä -oppimäärän mukaan. Alakouluissa käytetään syys- ja väliarvioinneissa sekä lukuvuositodistuksen lisänä Vantaan yhteistä arviointikaavaketta. Jos koulussa on käytäntönä antaa useampia arviointeja, koulut päättävät omissa opetussuunnitelmissaan niiden toteuttamisesta. Myös päättöarvioinnissa on otettava huomioon, että oppilaan kielitaitoprofiili voi olla hyvinkin epätasainen. Päättöarvioinnin on oltava valtakunnallisesti vertailukelpoista SUOMI TOISENA KIELENÄ -OPETUS VALMISTAVASSA OPETUKSESSA. Valmistava esiopetus Valmistavassa esiopetuksessa lapselle tarjotaan tilaisuuksia harjoitella kehittyvää suomen kielen taitoaan sekä opettajan ohjaamissa oppimis- että muissa vuorovaikutustilanteissa toisten lasten ja koulun aikuisten kanssa. Tavoitteena on, että perusopetukseen siirtyessään oppilas on sekä aktiivinen kuuntelija ja osallistuja että itseensä luottava suomen kielen käyttäjä. Opetuksen sisällöt valitaan lapsen omasta lähipiiristä ja edetään tutusta tuntemattomampaan. Suomen kielen opetuksessa harjoitellaan erilaisten monipuolisten virike- ja kuvamateriaalien käyttämistä opetuskeskustelujen ja lasten omien tarinoiden pohjana. Kuunteleminen painottuu arkikieltä ymmärtävään kuuntelemiseen, tarinoihin ja satuklassikoihin keskittymiseen sekä yhdessä kuunneltujen ohjeiden mukaisesti tapahtuvan toiminnan harjoitteluun. Puhumisessa opetellaan nimeämään asioita. Pääpaino on erityisesti lapsen ilmaisuvalmiuden lisäämisessä ja arkikielen tuottamisessa. Oppimistilanteissa harjoitellaan tilannefraaseja ja kartutetaan eri aihekokonaisuuksien sana- ja käsitevarastoja. Sanoja rytmitetään, riimitellään ja harjoitellaan tavuttamista. Opetellaan paikankäsitteitä; edessä, takana, keskellä, vieressä, välissä, alhaalla, ylhäällä.
Lapsen kielellisiä valmiuksia harjoitetaan leikin avulla: äänne-erottelua, alku- ja loppuäänteen erottelua, kirjainhahmojen tunnistamista sekä oikean kynäotteen ja kirjoitussuunnan opettelua. Perusopetukseen valmistava opetus Perusopetukseen valmistavassa opetuksessa noudatetaan soveltuvin osin Vantaan kaupungin suomi toisena kielenä -opetussuunnitelmaa. SUOMI TOISENA KIELENÄ -OPETUKSEN TAVOITTEET JA KESKEISET SISÄLLÖT Suomi toisena kielenä -opetuksen tavoitteet ja sisällöt on jaettu kolmeen taitotasoon, jotka perustuvat Suomessa laadittuun sovellukseen asteikoista, jotka sisältyvät Euroopan neuvoston toimesta kehitettyyn Kielten oppimisen, opettamisen ja arvioinnin yhteiseen eurooppalaiseen viitekehykseen. Opetusta järjestettäessä taitotasoittain otetaan huomioon, että kullakin taitotasolla opiskelevien oppilaiden ikäjakauma on kuudesta vuodesta ylöspäin. Keskeiset sisällöt tulee valita oppilaiden tavoitteiden kannalta mielekkäiksi ja ikäkausittain tarkoituksenmukaisiksi kokonaisuuksiksi.
SUOMI TOISENA KIELENÄ opetus Oppilaan vuorovaikutustaidot karttuvat: TAVOITTEET: Oppilas oppii KESKEISET SISÄLLÖT Tasolla A.1.1. A.1.3. Tasolla A.2.1. A.2.2. Tasolla B.1.1. B.1.2. Kielitaidon alkeiden hallinnasta toimivan Peruskielitaidon alkuvaiheesta kehit- Toimivan peruskielitaidon tasolta su- alkeiskielitaidon tasolle tyvän peruskielitaidon tasolle juvan peruskielitaidon tasolle ääntämään suomen kieltä ymmärrettävästi äänteiden keston ja intonaation selviytymään käytännön puhetilanteissa eri ympäristöissä puheviestinnän perusasioiden : tervehtiminen ja toivotukset, esittäytyminen kiittäminen, anteeksipyytäminen puhelinkäyttäytymisen asiointitilanteiden omien tarpeiden, tietojen, mielipiteiden ja tunteiden ilmaisemisen omien mielipiteiden perustelemisen kertomaan itsestään, lähipiiristään ja ympäristöstään vastaamaan itseään koskeviin kysymyksiin ja kertomaan koulutyöhönsä liittyvistä asioista sanavaraston kartuttaminen: koulu; opettajat, muu henkilökunta ja kaverit, oppitunnit, kouluympäristö ajan ilmaisut: vuodenajat, kuukaudet, viikonpäivät, vuorokaudenajat, kellonajat värit, muodot, vastakohdat, suunnat henkilökohtainen elämä: minä, koti, perhe, suku, ystävät tunteisiin liittyvä sanasto keho, puhtaus, vaatetus; ravinto ja ruokailu luonto; oman elinpiirin kasvit, metsä, koti- ja villieläimet, pinnanmuodot ja vesistöt rakennettu ympäristö; liikenne- ja liikennekasvatus sanavaraston syventäminen lähtökohtana eri oppiaineet sanavaraston syventäminen erityisesti eri oppiaineiden kohdalta ja ajankohtaisista asioista 7
pitämään pienimuotoisen, etukäteen valmistellun suullisen esityksen tutulle yleisölle suullisten esitysten suullisen esityksen suunnitteleminen ja pitäminen; väittelytilanteiden kompensoimaan kielitaitonsa aukkoja kiertoilmausten käyttämisen ; synonyymit kuvailun, vertailun ja selostamisen ilmaisemaan itseään vaivattomasti havainnoimaan ympäristössä käytäviä keskusteluja ja erottamaan puheesta tuttuja sanoja ja lauseita sekä sanoista erilaisia äänteitä ymmärtämään opetuksen keskeiset asiat kuullun ymmärtämisen keskustelujen, laulujen, runojen, satujen ja kertomusten avulla yleiskielen ja puhutun kielen väliseen eroon tutustuminen oppiaineita ja muita asioita koskevien tarkistuskysymysten esittämisen yleiskielen ja puhutun kielen välisen eron tunnistaminen osallistumaan eri oppiaineisiin tai muihin asioihin liittyviin keskusteluihin erottamaan pääkohdat ja tärkeimmät yksityiskohdat opetuskeskusteluista pari- ja ryhmätyötaitojen rakentavan ja muut huomioonottavan keskustelemisen puheviestinnän ja vuorovaikutustaitojen strategioiden : keskustelun aloittaminen, jatkaminen ja lopettaminen ymmärtämään elokuvien, televisioohjelmien ja uutisten pääkohdat elokuvien, televisio ohjelmien ja uutisten seuraaminen ja niistä keskusteleminen 8
Oppilaan luku- ja kirjoitustaidot kehittyvät; samoin hänen taitonsa tulkita ja hyödyntää erilaisia tekstejä sekä tuottaa tekstejä ja hyödyntää niitä eri tarkoituksiin TAVOITTEET: Oppilas oppii KESKEISET SISÄLLÖT Tasolla A.1.1. A.1.3. Tasolla A.2.1. A.2.2. Tasolla B.1.1. B.1.2. Kielitaidon alkeiden hallinnasta toimivan Peruskielitaidon alkuvaiheesta kehit- Toimivan peruskielitaidon tasolta su- alkeiskielitaidon tasolle tyvän peruskielitaidon tasolle juvan peruskielitaidon tasolle lukemisen ja kirjoittamisen perustekniikat sekä vahvistamaan luku- ja kirjoitustaitoaan aakkosten, vokaalien ja konsonanttien äänteiden erojen ja kirjain äänne vastaavuuden vokaaliharmonian opetteleminen mekaanisen luku- ja kirjoitustaidon vahvistaminen (1. - 2. luokilla perusopetuksen luokassa opitun tukeminen) tunnistamaan tekstistä tehtävänannon ymmärtämään lukemastaan tietoja, jotka koskevat ennestään tuttuja aiheita löytämään lyhyestä tekstistä tarvitsemansa tiedon, ensin pääasiat ja myöhemmin joitakin yksityiskohtia ymmärtämään erityyppisiä tekstejä ja erittelemään niitä tehtäväkirjojen ohjeiden ymmärtämisen luetun ymmärtämisen ikäkaudelle sopivien, erityyppisten tekstien avulla sanojen merkityksen päättelemisen lukutaidon strategioiden, ennakointi, päättely, keskeisten asioiden etsiminen tekstistä tekstinymmärtämisen lukutaidon vahvistaminen: sujuva lukeminen, ääneen lukeminen, eläytyvän lukemisen lukutaidon strategioiden hallinnan vahvistaminen tekstinymmärtämisen harjaannuttaminen ja merkityksen päätteleminen asiayhteydestä tekemään huomioita tekstien sisällöstä ja poimimaan olennaisen tiedon lukemastaan hankkimaan itsenäisesti uutta tietoa oppikirjojen sisällysluetteloiden ja sanakirjojen käytön 9
tuntemaan tyyppikirjaimet ja käyttämään niitä mekaanisen kirjoitustaidon ja tyyppikirjainten tavu-, sanakirjoittaminen kirjaston ja tietotekniikan käyttämisen tiedon etsintään itsenäinen, ikätasolle soveltuvan kirjallisuuden lukeminen käyttämään isoa alkukirjainta ja pistettä kirjoittamaan yksinkertaiset sanat ja rakenteet melko oikein ison alkukirjaimen ja pisteen paikan yksinkertaisen lauserakenteen lyhyiden lauseiden kirjoittamisen toisto- ja sanelukirjoittaminen peruslauseen ja sen välimerkkien, tavallisimpien kielen rakenteiden ja sidoskeinojen kirjoitustaidon vahvistaminen erityyppisten tekstien; tiivistelmien, kirjoitelmien, tutkielmien, hakemusten avulla useita lauseita sisältävien virkkeiden kirjoittamisen sekä monipuolisten lauserakenteiden kirjoittamaan aluksi yksinkertaisia viestejä tai kirjoitelmia; myöhemmin ottamaan huomioon tekstin vastaanottajan ja käyttötarkoituksen viestin laatiminen ystävälle/viranomaiselle opittujen sanojen ja rakenteiden käytön omissa tuotoksissa kirjoittamaan eri tekstilajeja ja tuottamaan tilanteeseen ja tarkoitukseen sopivia tekstejä kirjallisten koevastausten koetehtäviin esseevastausten laatimisen suunnittelemaan ja tuottamaan yhtenäisen, jäsennellyn kirjoitelman tiivistelmän, kirjaesitelmän laatiminen laatimaan ikätasolleen soveltuvan tutkielman miellekartan käytön, otsikoinnin ja kappa- lejaon kirjallisen esityksen suunnittelu ja pitäminen kirjoittamaan ymmärrettävää ja lähes virheetöntä kieltä oman tuotoksen korjaaminen opettajan ohjauksessa tietoteknisten taitojen oman tuotoksen tarkkaileminen ja korjaaminen 10
Oppilaan suhde kieleen, kirjallisuuteen ja muuhun kulttuuriin syvenee TAVOITTEET: Oppilas oppii KESKEISET SISÄLLÖT Tasolla A.1.1. A.1.3. Tasolla A.2.1. A.2.2. Tasolla B.1.1. B.1.2. Kielitaidon alkeiden hallinnasta toimivan Peruskielitaidon alkuvaiheesta kehit- Toimivan peruskielitaidon tasolta su- alkeiskielitaidon tasolle tyvän peruskielitaidon tasolle juvan peruskielitaidon tasolle arvostamaan sekä suomalaista että muita kulttuureja koulumaailmassa esiintyvien käytänteiden ymmärtäminen ja niiden mukaan toimimisen suomalaisiin tapoihin tutustuminen suomalaiseen kulttuuriin ja arvomaailmaan tutustuminen suomalaiseen yhteiskuntaan tutustuminen tietämään, että Suomen eri osissa puhutaan eri tavalla suomenkielen vertaaminen omaan äidinkieleen; aluksi sanatasolla suomalaisen ja muiden kulttuurien ja yhteiskuntamuotojen vertaileminen tuntemaan suomen kielen rakenteita ja sanojen välisiä suhteita ikäkautta vastaavan kielitiedon opiskeleminen; sanaluokat, sijamuodot, lauseenjäsenet, välimerkit ikäkautta vastaavan kielitiedon syventäminen; oikeinkirjoitus, verbioppi, lauseenjäsenet, reaktiot, lauseenvastikkeet hallitsemaan suomen kielen keskeisimmät rakenteet, sanojen välisiä suhteita, fraaseja ja idiomeja havainnoimaan ja arvioimaan suomen kielen taitojaan tuntemaan ikäkautensa kirjallisuutta ymmärtämään kuulemiaan ja lukemiaan satuja, tarinoita ja kertomuksia kehittämään kielitaitoaan ja kielellistä tietoisuuttaan lukemalla kirjallisuutta tunnistamaan erilaiset tekstityypit ja kirjallisuuden päälajit yleisimpien ylä- ja alakäsitteiden, synonyymien ja sanojen johtamisen ikäkauden ja kielitaidon mukaiseen kirjallisuuteen tutustuminen eri maiden kertomus- ja kulttuuriperinteeseen tutustuminen sanojen muodostamisen, fraasien ja idiomien oman tuotoksen reflektointi suomalaisen kirjallisuuden tärkeimmät klassikot; Kalevala, Seitsemän veljestä kirjallisuuden perusanalyysin ; aihe, juoni, henkilöt, aika ja paikka kaunokirjallisuuden päälajien opiskeleminen Internetin ja muiden viestintävälineiden 11
tuntemaan viestinnän eri muotoja ja hyödyntämään niitä eri medioihin tutustuminen; kuvalukutaidon ja mediakritiikin alkeet hyödyntäminen; opiskelu, tiedonhankinta, viestintä suhtautumaan kriittisesti hankkimaansa tietoon 12
Kielitaidon tasojen kuvausasteikko Kuvausasteikko on Suomessa laadittu sovellus asteikosta, jotka sisältyvät Euroopan neuvoston toimesta kehitettyyn Kielten oppimisen, opettamisen ja arvioinnin yhteiseen eurooppalaiseen viitekehykseen. Taitotaso A1 Suppea viestintä kaikkein tutuimmissa tilanteissa Kuullun ymmärtäminen Puhuminen Luetun ymmärtäminen Kirjoittaminen A1.1 Kielitaidon alkeiden hallinta Ymmärtää erittäin rajallisen määrän tavallisimpia sanoja ja fraaseja (tervehdyksiä, nimiä, lukuja, kehotuksia) arkisissa yhteyksissä. Ei edes ponnistellen ymmärrä kuin kaikkein alkeellisinta kieliaineista. Tarvitsee erittäin paljon apua: toistoa, osoittamista, käännöstä. Osaa vastata häntä koskeviin yksinkertaisiin kysymyksiin lyhyin lausein. Vuorovaikutus on puhekumppanin varassa, ja puhuja turvautuu ehkä äidinkieleen tai eleisiin. Puheessa voi olla paljon pitkiä taukoja, toistoja ja katkoksia. Ääntäminen voi aiheuttaa suuria ymmärtämisongelmia. Osaa hyvin suppean perussanaston ja joitakin opeteltuja vakioilmaisuja. Tuntee kirjainjärjestelmän, mutta ymmärtää tekstistä vain hyvin vähän. Tunnistaa vähäisen määrän tuttuja sanoja ja lyhyitä fraaseja ja osaa yhdistää niitä kuviin. Kyky ymmärtää entuudestaan tuntematon sana edes hyvin ennakoitavassa yhteydessä on erittäin rajallinen. Osaa viestiä välittömiä tarpeita hyvin lyhyin ilmaisuin. Osaa kirjoittaa kielen kirjaimet ja numerot kirjaimin, merkitä muistiin henkilökohtaiset perustietonsa ja kirjoittaa joitakin tuttuja sanoja ja fraaseja. Osaa joukon erillisiä sanoja ja sanontoja. Ei kykene vapaaseen tuotokseen, mutta kirjoittaa oikein muutamia sanoja ja ilmauksia. Puhuja ei kykene vapaaseen tuotokseen, mutta hänen hallitsemansa harvat kaavamaiset ilmaisut voivat olla melko virheettömiä. 13
A1.2 Kehittyvä alkeiskielitaito Ymmärtää rajallisen määrän sanoja, lyhyitä lauseita, kysymyksiä ja kehotuksia, jotka liittyvät henkilökohtaisiin asioihin tai välittömään tilanteeseen. Joutuu ponnistelemaan ymmärtääkseen yksinkertaisiakin lausumia ilman selviä tilannevihjeitä. Tarvitsee paljon apua: puheen hidastamista, toistoa, näyttämistä ja käännöstä. Osaa viestiä suppeasti joitakin välittömiä tarpeita ja kysyä ja vastata henkilökohtaisia perustietoja käsittelevissä vuoropuheluissa. Tarvitsee usein puhekumppanin apua. Puheessa on taukoja ja muita katkoksia. Ääntäminen voi aiheuttaa usein ymmärtämisongelmia. Osaa hyvin suppean perussanaston, joitakin tilannesidonnaisia ilmaisuja ja peruskieliopin aineksia. Ymmärtää nimiä, kylttejä ja muita hyvin lyhyitä yksinkertaisia tekstejä, jotka liittyvät välittömiin tarpeisiin. Tunnistaa yksinkertaisesta tekstistä yksittäisen tiedon, jos voi lukea tarvittaessa uudelleen. Kyky ymmärtää entuudestaan tuntematon sana edes hyvin ennustettavassa yhteydessä on rajallinen. Osaa viestiä välittömiä tarpeita lyhyin lausein. Osaa kirjoittaa muutamia lauseita ja fraaseja ja itsestään ja lähipiiristään (esim. vastauksia kysymyksiin tai muistilappuja). Osaa joitakin perussanoja ja sanontoja ja pystyy kirjoittamaan hyvin yksinkertaisia päälauseita. Ulkoa opetellut fraasit voivat olla oikein kirjoitettuja, mutta alkeellisimmassakin vapaassa tuotoksessa esiintyy hyvin paljon kaikenlaisia virheitä. Alkeellisessakin vapaassa puheessa esiintyy hyvin paljon kaikenlaisia virheitä. A1.3 Toimiva alkeiskielitaito Ymmärtää yksinkertaisia lausumia (henkilökohtaisia kysymyksiä ja jokapäiväisiä ohjeita, pyyntöjä ja kieltoja) rutiininomaisissa keskusteluissa tilanneyhteyden tukemana. Pystyy seuraamaan yksinkertaisia, välittömiin tilanteisiin tai omaan kokemukseensa liittyviä keskusteluja. Yksinkertaisenkin viestin ymmärtäminen edellyttää normaalia hitaampaa ja kuulijalle kohdennettua yleiskielistä puhetta. Osaa kertoa lyhyesti itsestään ja lähipiiristään. Selviytyy kaikkein yksinkertaisimmista vuoropuheluista ja palvelutilanteista. Tarvitsee joskus puhekumppanin apua. Kaikkein tutuimmat jaksot sujuvat, muualla tauot ja katkokset ovat hyvin ilmeisiä. Ääntäminen voi joskus tuottaa ymmärtämisongelmia. Osaa rajallisen joukon lyhyitä, ulkoa opeteltuja ilmauksia, kes- Pystyy lukemaan tuttuja ja joitakin tuntemattomia sanoja. Ymmärtää hyvin lyhyitä viestejä, joissa käsitellään arkielämää ja rutiinitapahtumia tai annetaan yksinkertaisia ohjeita. Pystyy löytämään tarvitsemansa yksittäisen tiedon lyhyestä tekstistä (postikortit, säätiedotukset). Lyhyenkin tekstipätkän lukeminen ja ymmärtäminen on hyvin hidasta. Selviytyy kirjoittamalla kaikkein tutuimmissa, helposti ennakoitavissa arkisiin tarpeisiin ja kokemuksiin liittyvissä tilanteissa. Osaa kirjoittaa yksinkertaisia viestejä (yksinkertaisen postikortin, henkilötiedot, yksinkertainen sanelu). Osaa kaikkein tavallisimpia sanoja ja ilmauksia, jotka liittyvä omaan elämään tai konkreetteihin tarpeisiin. Osaa kirjoittaa muutamia yksilauseisia virkkeitä. 14
keisintä sanastoa ja perustason lauserakenteita. Alkeellisessakin puheessa esiintyy paljon peruskielioppivirheitä. Alkeellisessakin vapaassa tuotoksessa esiintyy monenlaisia virheitä. 15
Taitotaso A2 Välittömän sosiaalisen kanssakäymisen perustarpeet ja lyhyt kerronta Kuullun ymmärtäminen Puhuminen Luetun ymmärtäminen Kirjoittaminen A2.1 Peruskielitaidon alkuvaihe Pystyy ymmärtämään yksinkertaista puhetta tai seuraamaan keskustelua aiheista, jotka ovat hänelle välittömän tärkeitä. Pystyy ymmärtämään lyhyiden, yksinkertaisten, itseään kiinnostavien keskustelujen ja viestien (ohjeet, kuulutukset) ydinsisällön sekä havaitsemaan aihepiirin vaihdokset tv-uutisissa. Yksinkertaisenkin viestin ymmärtäminen edellyttää normaalilla nopeudella ja selkeästi puhuttua yleiskielistä puhetta, joka usein täytyy lisäksi toistaa. Osaa kuvata lähipiiriään muutamin lyhyin lausein. Selviytyy yksinkertaisista sosiaalisista kohtaamisista ja tavallisimmista palvelutilanteista. Osaa aloittaa ja lopettaa lyhyen vuoropuhelun, mutta kykenee harvoin ylläpitämään pitempää keskustelua. Tuottaa sujuvasti joitakin tuttuja jaksoja, mutta puheessa on paljon hyvin ilmeisiä taukoja ja vääriä aloituksia. Ääntäminen on ymmärrettävää, vaikka vieras korostus on hyvin ilmeistä ja ääntämisvirheistä voi koitua satunnaisia ymmärtämisongelmia. Ymmärtää yksinkertaisia ja kaikkein tavanomaisinta sanastoa sisältäviä tekstejä (yksityiskirjeitä, pikku-uutisia, arkisimpia käyttöohjeita). Ymmärtää tekstin pääajatukset ja joitakin yksityiskohtia parin kappaleen pituisesta tekstistä. Osaa paikantaa ja verrata yksittäisiä tietoja ja pystyy hyvin yksinkertaiseen päättelyyn kontekstin avulla. Lyhyenkin tekstipätkän lukeminen ja ymmärtäminen on hidasta. Selviytyy kirjoittamalla kaikkein rutiininomaisimmista arkitilanteista. Osaa kirjoittaa lyhyitä, yksinkertaisia viestejä (henkilökohtaiset kirjeet, lappuset), jotka liittyvät arkisiin tarpeisiin sekä yksinkertaisia, luettelonomaisia kuvauksia hyvin tutuista aiheista (todellisista tai kuvitteellisista henkilöistä, tapahtumista, omista ja perheen suunnitelmista). Osaa käyttää perustarpeisiin liittyvää konkreettia sanastoa ja perusaikamuotoja sekä yksinkertaisia sidossanoin (ja, mutta) liitettyjä rinnasteisia lauseita. Osaa helposti ennakoitavan perussanaston ja monia keskeisimpiä rakenteita (kuten menneen ajan muotoja ja konjunktioita). Hallitsee kaikkein yksinkertaisimman kieliopin alkeellisessa vapaassa puheessa, mutta virheitä esiintyy yhä paljon perusrakenteissakin. Kirjoittaa kaikkein yksinkertaisimmat sanat ja rakenteet melko oikein, mutta tekee toistuvasti virheitä perusasioissa (aikamuodot, taivutus) ja tuottaa paljon kömpelöitä ilmaisuja vapaassa tuotoksessa. 16
Kuullun ymmärtäminen Puhuminen Luetun ymmärtäminen Kirjoittaminen A2.2 Kehittyvä peruskielitaito Ymmärtää tarpeeksi kyetäkseen tyydyttämään konkreetit tarpeensa. Pystyy seuraamaan hyvin summittaisesti selväpiirteisen asiapuheen pääkohtia. Pystyy yleensä tunnistamaan ympärillään käytävän keskustelun aiheen. Ymmärtää tavallista sanastoa ja hyvin rajallisen joukon idiomeja tuttuja aiheita tai yleistietoa käsittelevässä tilannesidonnaisessa puheessa. Yksinkertaisenkin viestin ymmärtäminen edellyttää yleispuhekieltä, joka äännetään hitaasti ja selvästi. Toistoa tarvitaan melko usein. Osaa esittää pienen, luettelomaisen kuvauksen lähipiiristään ja sen jokapäiväisistä puolista. Pystyy osallistumaan rutiininomaisiin keskusteluihin omista tai itselleen tärkeistä asioista. Voi tarvita apua keskustelussa ja vältellä joitakin aihepiirejä. Puhe on välillä sujuvaa, mutta erilaiset katkokset ovat hyvin ilmeisiä. Ääntäminen on ymmärrettävää, vaikka vieras korostus on ilmeistä ja ääntämisvirheitä esiintyy. Osaa kohtalaisen hyvin tavallisen, jokapäiväisen sanaston ja jonkin verran idioottimaisia ilmaisuja. Osaa useita yksinkertaisia ja myös joitakin vaativampia rakenteita. Ymmärtää pääasiat ja joitakin yksityiskohtia muutaman kappaleen pituisista viesteistä jonkin verran vaativissa arkisissa yhteyksissä (mainokset, kirjeet, ruokalistat, aikataulut) sekä faktatekstejä (käyttöohjeet, pikkuuutiset). Pystyy hankkimaan helposti ennakoitavaa uutta tietoa tutuista aiheista selkeästi jäsennellystä muutaman kappaleen pituisesta tekstistä. Osaa päätellä tuntemattomien sanojen merkityksiä niiden kieliasusta ja kontekstista. Tarvitsee usein uudelleen lukemista ja apuvälineitä tekstikappaleen ymmärtämiseksi. Selviytyy kirjoittamalla tavanomaisissa arkitilanteissa. Osaa kirjoittaa hyvin lyhyen, yksinkertaisen kuvauksen tapahtumista, menneistä toimista ja henkilökohtaisista kokemuksista tai elinympäristönsä arkipäiväisistä puolista (lyhyet kirjeet, muistilaput, hakemukset, puhelinviestit). Osaa arkisen perussanaston, rakenteet ja tavallisimmat sidoskeinot. Kirjoittaa yksinkertaiset sanat ja rakenteet oikein, mutta tekee virheitä harvinaisemmissa rakenteissa ja muodoissa ja tuottaa kömpelöitä ilmaisuja. Laajemmassa vapaassa puheessa esiintyy paljon virheitä perusasioissa (esim. verbien aikamuodoissa) ja ne voivat joskus haitata ymmärrettävyyttä. 17
Taitotaso B1 Selviytyminen arkielämässä Kuullun ymmärtäminen Puhuminen Luetun ymmärtäminen Kirjoittaminen B1.1 Toimiva peruskielitaito Ymmärtää pääajatukset ja keskeisiä yksityiskohtia puheesta, joka käsittelee koulussa, työssä tai vapaa-aikana säännöllisesti toistuvia teemoja mukaan lukien lyhyt kerronta. Tavoittaa radiouutisten, elokuvien, tv-ohjelmien ja selkeiden puhelinviestien pää- kohdat. Pystyy seuraamaan yhteiseen kokemukseen tai yleistietoon perustuvaa puhetta. Ymmärtää tavallista sanastoa ja rajallisen joukon idiomeja. Pitemmän viestin ymmärtäminen edellyttää normaalia hitaampaa ja selkeämpää yleiskielistä puhetta. Toistoa tarvitaan silloin tällöin. Osaa kertoa tutuista asioista myös joitakin yksityiskohtia. Selviytyy kielialueella tavallisimmista arkitilanteista ja epävirallisista keskusteluista. Osaa viestiä itselleen tärkeistä asioista myös hieman vaativammissa tilanteissa. Pitkäkestoinen esitys tai käsitteelliset aiheet tuottavat ilmeisiä vaikeuksia. Pitää yllä ymmärrettävää puhetta, vaikka pitemmissä puhejaksoissa esiintyy taukoja ja epäröintiä. Ääntäminen on selvästi ymmärrettävää, vaikka vieras korostus on joskus ilmeistä ja ääntämisvirheitä esiintyy jonkin verran. Osaa käyttää melko laajaa jokapäiväistä sanastoa ja joitakin yleisiä fraaseja ja idiomeja. Käyttää useita erilaisia rakenteita. Laajemmassa vapaassa puheessa kielioppivirheet ovat tavallisia (esim. artikkeleita ja päätteitä puuttuu), mutta ne haittaavat harvoin ymmärrettävyyttä. Pystyy lukemaan monenlaisia, muutaman sivun pituisia tekstejä (taulukot, kalenterit, kurssiohjelmat, keittokirjat) tutuista aiheista ja seuraamaan tekstin pääajatuksia, avainsanoja ja tärkeitä yksityiskohtia myös valmistautumatta. Pystyy seuraamaan tuttua aihetta käsittelevän parisivuisen tekstin pääajatuksia, avainsanoja ja tärkeitä yksityiskohtia. Arkikokemuksesta poikkeavien aiheiden ja tekstin yksityiskohtien ymmärtäminen voi olla puutteellista. Pystyy kirjoittamaan ymmärrettävän, jonkin verran yksityiskohtaistakin arkitietoa välittävän tekstin tutuista, itseään kiinnostavista todellisista tai kuvitelluista aiheista. Osaa kirjoittaa selväpiirteisen sidosteisen tekstin liittämällä erilliset ilmaukset peräkkäin jaksoiksi (kirjeet, kuvaukset, tarinat, puhelinviestit). Pystyy välittämään tehokkaasti tuttua tietoa tavallisimmissa kirjallisen viestinnän muodoissa. Osaa useimpien tutuissa tilanteissa tarvittavien tekstien laadintaan riittävän sanaston ja rakenteet, vaikka teksteissä esiintyy interferenssiä ja ilmeisiä kiertoilmaisuja. Rutiininomainen kieliaines ja perusrakenteet ovat jo suhteellisen virheettömiä, mutta jotkut vaativammat rakenteet ja sanaliitot tuottavat ongelmia. 18
Kuullun ymmärtäminen Puhuminen Luetun ymmärtäminen Kirjoittaminen B1.2 Sujuva peruskielitaito Ymmärtää selväpiirteistä asiatietoa, joka liittyy tuttuihin ja melko yleisiin aiheisiin jonkin verran vaativissa yhteyksissä (epäsuora tiedustelu, työkeskustelut, ennakoitavissa olevat puhelinviestit). Ymmärtää pääkohdat ja tärkeimmät yksityiskohdat ympärillään käytävässä laajemmassa muodollisesta ja epämuodollisesta keskustelusta. Ymmärtäminen edellyttää yleiskieltä tai melko tuttua aksenttia sekä satunnaisia toistoja ja uudelleenmuotoiluja. Nopea syntyperäisten välinen keskustelu ja vieraiden aiheiden tuntemattomat yksityiskohdat tuottavat vaikeuksia. Osaa kertoa tavallisista, konkreeteista aiheista kuvaillen, eritellen ja vertaillen ja selostaa myös muita aiheita, kuten elokuvia, kirjoja tai musiikkia. Osaa viestiä varmasti useimmissa tavallisissa tilanteissa. Kielellinen ilmaisu ei ehkä ole kovin tarkkaa. Osaa ilmaista itseään suhteellisen vaivattomasti. Vaikka taukoja ja katkoksia esiintyy, puhe jatkuu ja viesti välittyy. Ääntäminen on hyvin ymmärrettävää, vaikka intonaatio ja painotus eivät ole aivan kohdekielen mukaisia. Osaa käyttää kohtalaisen laajaa sanastoa ja tavallisia idiomeja. Käyttää myös monenlaisia rakenteita ja mutkikkaitakin lauseita. Kielioppivirheitä esiintyy jonkin verran, mutta ne haittaavat harvoin laajempaakaan viestintää. Pystyy lukemaan muutaman kappaleen pituisia tekstejä monenlaisista aiheista (lehtiartikkelit, esitteet, käyttöohjeet, yksinkertainen kaunokirjallisuus) ja selviää myös jonkin verran päättelyä vaativista teksteistä käytännönläheisissä ja itselleen tärkeissä tilanteissa. Pystyy etsimään ja yhdistelemään tietoja useammasta muutaman sivun pituisesta tekstistä suorittaakseen jonkin tehtävän. Pitkien tekstien jotkin yksityiskohdat ja sävyt saattavat jäädä epäselviksi. Osaa kirjoittaa henkilökohtaisia ja julkisempiakin viestejä, kertoa niissä uutisia ja ilmaista ajatuksiaan tutuista abstrakteista ja kulttuuriaiheista, kuten musiikista tai elokuvista. Osaa kirjoittaa muutaman kappaleen pituisen jäsentyneen tekstin (muistiinpanoja, lyhyitä yhteenvetoja ja selostuksia selväpiirteisen keskustelun tai esityksen pohjalta). Osaa esittää jonkin verran tukitietoa pääajatuksille ja ottaa lukijan huomioon. Hallitsee melko monenlaiseen kirjoittamiseen tarvittavaa sanastoa ja lauserakenteita. Osaa ilmaista rinnasteisuutta ja alisteisuutta. Pystyy kirjoittamaan ymmärrettävää ja kohtuullisen virheetöntä kieltä, vaikka virheitä esiintyy vaativissa rakenteissa, tekstin jäsentelyssä ja tyylissä ja vaikka äidinkielen tai jonkin muun kielen vaikutus on ilmeinen. 19