Astman hinta Suomessa 1987 2005

TIETEESSÄ EEVA REISSELL LT, emba, vanhempi analyytikko Nordic Healthcare Group eeva.reissell@nhg.fi FREDRIK HERSE KTM, projektipäällikkö Nordic Healthcare Group JANNE VÄÄNÄNEN DI, analyytikko Nordic Healthcare Group JUSSI KARJALAINEN dosentti, keuhkosairauksien ja allergologian erikoislääkäri TAYS, Allergiakeskus TIMO KLAUKKA ( ) tutkimusprofessori Kelan tutkimusosasto TARI HAAHTELA professori, ylilääkäri HYKS, Iho- ja allergiasairaala Astman hinta Suomessa 1987 2005 Pitkäaikaissairauden hoidon kustannukset ja taloudelliset hyödyt Lähtökohdat Terveydenhuollon hallittu ohjaus edellyttää tautikohtaisia kustannustarkasteluja. Tätäkin tärkeämpää on arvioida sairauksien hoidosta potilaille ja yhteiskunnalle koituvia hyötyjä. Maamme rekisteri - aineistot ja väestötutkimukset tarjoavat hyvän tietopohjan tähän, joskin terveydenhuollon moni - kanavainen rahoitus vaikeuttaa kokonaiskustannusten arviointia. Tutkimuksessa arvioitiin pitkäaikaisen sairauden eli astman hoidon tehostumisella saavutettuja yhteiskunnallisia hyötyjä. Menetelmät Tutkimus toteutettiin laskemalla astman hoidosta aiheutuneet kustannukset ja niiden muutokset tuotantotaloudellisin menetelmin. Lisäksi arvioitiin miltä kulut näyttäisivät, jos hoitokäytännöissä ei olisi tapahtunut muutoksia. Tulokset Astman yleistymisestä huolimatta sen kokonaiskustannukset ovat pysyneet 240 miljoonan euron vuositasolla. Tarkastelujakson aikana terveydenhuollon vuotuiset menot kaksinkertaistuivat (65 129 milj. euroa). Eniten hyötyä saavutettiin työkyvyttömyyseläkkeiden, sairauspäivärahojen (66 39 milj. euroa) ja menetetyn tuottavuuden vähenemisestä (100 66 milj. euroa). Suotuisa kehitys ei kuitenkaan ole suoraan hyödyttänyt niitä tahoja, joiden maksuosuudet ovat tarkasteluaikana kasvaneet. Päätelmät Tieto hoidon kustannusosatekijöiden muutoksista auttaa pitkäaikaissairauksien hoidon vaikuttavuuden arvioinnissa. Investointeja ja saavutettuja hyötyjä on hyödyllistä tarkastella kaikkien rahoituksesta vastaavien tahojen näkökulmasta. VERTAISARVIOITU VV Astmapotilaiden määrä on lähes kolminkertaistunut Suomessa kahden viime vuosikymmenen aikana. Erityiskorvattavaan astmalääkitykseen oikeutettuja oli 83 000 vuonna 1987, ja luku oli 221 000 vuonna 2007 (1). Näillä potilailla on pitkäaikaista ja säännöllistä lääkehoitoa vaativa astma, kun taas lievät muodot jäävät Kelan rekisterin ulkopuolelle. Astmaoireista kärsivien määrä on siten selvästi suurempi kuin erityiskorvaustiedot osoittavat. Vuonna 2007 käytti astmalääkkeitä Kelan rekisteritietojen mukaan 432 000 henkilöä. Potilasmäärän ja kustannusten kasvua ennakoiden toteutettiin Suomessa vuosina 1994 2004 kansallinen astmaohjelma, jonka tarkoituksena oli tehostaa hoitoa ja keventää potilaiden sekä yhteiskunnan taakkaa (2). Myös astman lääkehoito kehittyi huomattavasti 1980- ja 1990-luvuilla erityisesti inhaloitavien kortisonien varhaisen aloituksen yleistyessä. Astmaa sairastavien määrän raju muutos ja samanaikainen hoidon tehostuminen tekevät toiseksi yleisimmästä erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeuttavasta sairaudesta mielenkiintoisen kohteen, jonka aiheuttamia kustannuseriä voidaan tarkastella tuotantotalouden menetelmillä. Tämä näkökulma tarkastelee terveydenhuoltoa kuin tuotantojärjestelmää, jossa ymmärtämällä historiallista kehityskulkua ja ennakoimalla muutoksia voidaan arvioida resurssien ja suoritteiden välistä suhdetta (panos tuotos). Tämä suhde eli tuottavuus on se tehokkuus, jolla järjestelmä muuttaa panoksia tuotoksiksi (3). Suomen Lääkärilehti 9/2010 vsk 65 811

Kirjallisuutta 1 Kela. Erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeutetut ja kustannukset korvauksia saanutta kohti (päivitetty 28.1.2009). www.kela.fi/in/ internet/suomi.nsf/net/07070313123 3MP?OpenDocument 2 Haahtela T, Pietinalho A, Tuomisto LE ym. Suomalainen astmaohjelma 10 vuotta suuri muutos parempaan. Suom Lääkäril 2006;61:4369 78. 3 Lillrank P. Suoritusten mittaus. Kirjassa: Lillrank P, Kujala J, Parvinen P, toim. Keskeneräinen potilas. Helsinki: Talentum 2004;104 9. 4 Lääketeollisuus ry kotisivut. Astma investointi sairauden hoitoon kannattaa. (siteerattu 12.2.2009). www.laaketeollisuus.fi/page.php? page_id=99&offset=24&news_id= 256 5 Drummond M. Basic types of economic evaluation. Kirjassa: Sculpher M, Torrance G, O Brien B, Stoddard G, toim. Methods for the economic evaluation of health care programmes. 3. painos. Oxford: Oxford University Press 2005;7 26. 6 Karjalainen A, Kurppa K, Martikainen R, Klaukka T, Karjalainen J. Work is related to a substantial portion of adult-onset asthma incidence in the Finnish population. Am J Respir Crit Care Med 2001;164:565 8. 7 Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin palveluhinnasto 2006 (siteerattu 9.7.2007). www.vsshp.fi/fi/hinnat/ KUVIO 1. Tuotantotaloudellista analyysia varten määritetään yhteiskunnan panostuksesta eli tiettyyn sairauteen liittyvistä investoinneista koituvat kokonaiskustannukset ja tarkastellaan niitä ajan funktiona. Tuolloin voidaan erotella toimintokohtaisia kustannusmuutoksia ja niitä ohjaavia tekijöitä eli kustannusajureita. Menetelmä ei ota kantaa potilaiden kokemaan terveydentilaan, mutta auttaa sairauksista kertyvien kustannusten tunnistamisessa monimutkaisessa terveydenhuollon rahoitusjärjestelmässä (kuvio 1). Tutkimuksessa määriteltiin astman aiheuttamat yhteiskunnan kokonais- ja potilaskohtaiset kustannukset vuosilta 1987 2005. Arviota täydennettiin teoreettisilla laskelmilla siitä miltä tilanne näyttäisi, jos hoitokäytännöt ja potilaskohtaiset kustannukset olisivat jatkuneet vuoden 1987 mukaisina. Analyysissa otettiin huomioon potilasmäärien ja kustannusindeksien nousu sekä rahan arvon muutokset. Tutkimus toteutettiin alkujaan Lääketeollisuus ry:n toimeksiannosta. Tämä artikkeli perustuu kyseisen raportin (4) päätuloksiin. Sairauksiin liittyvät kustannukset ja niistä vastaavat tahot Suomessa. Menetetty tuottavuus on laskennallinen kustannuserä, ja se on erotettu kuvassa muista tiedoista. Aineisto ja menetelmät Tarkasteluun sisältyivät välittömät eli suorat terveydenhuollon laitos- ja avosairaanhoidon kustannukset sekä lääkekustannukset. Tutkimuksessa arvioitiin myös astmaan liittyvät epäsuorat kulut, kuten sairauden vuoksi menetetty tuottavuus samoin kuin yhteiskunnalle koituvat sairauspäiväraha- ja työkyvyttömyyseläkemenot (siirtokustannukset). Vaikeammin arvioitavia osa-alueita, kuten omaisten ajankäyttöä tai potilaan heikentynyttä työkykyä työpaikalla ollessa (presenteismi) (5), ei otettu huomioon. Tautikohtaisia rekisteritietoja ei ole saatavissa myöskään työterveyshuollosta, vakuutusyhtiöiltä eikä yksityisiltä lääkäriasemilta. Tutkimukseen kerättiin tilastotieto astmapotilaiden hoidosta tutkimusajanjakson aikana. Osa tilastoista kattoi vain osan tarkastellusta aikajaksosta, jolloin tilastoaikasarjan ulkopuolista kehitystä arvioitiin tai simuloitiin. Tarkasteltavan aikajakson valintaan vaikuttivat kansainvälisten tautiluokituksien muutokset (1987 ja 1996), ja astma määritettiin koskemaan koodeja 493 (ICD-9) sekä J45 ja J46 (ICD-10). Astman esiintyvyydeksi määriteltiin erityiskorvauksiin oikeutettujen lukumäärä (sairausvakuutustunnus 203). Vaikka tämä aliarvioi todellisen esiintyvyyden, se on ajassa ja alueellisesti yhtenäinen ja vertailukelpoinen. Sairausvakuutustunnus 203 sisältää astmaa suurella varmuudella sairastavia (6). Laskelmiin haettiin Stakesin hoitoilmoitustietokannasta kaikki astmasta aiheutuneet erikoissairaanhoidon avohoitokäynnit, hoitopäivät ja toimenpiteet vuosina 1987 2005. Hoitopäiväja toimenpidekustannukset laskettiin Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin ja Stakesin julkaisujen mukaan (7,8). Perusterveydenhuollon käyntien, hoitopäivien ja toimenpiteiden arvioinnissa käytettiin kirjallisuutta ja asiantuntijoita täydentämään tilastotietoa (9). Arviot näistä käynneistä vaihtelivat, mutta keskimääräiseksi käyntimääräksi kaikille astman vaikeusasteille yhteensä saatiin 1,3 vuodessa (vaihteluväli 0,6 2,0). Avohoidon kaikki astman vuoksi erityiskorvatut lääkekustannukset saatiin Kelan tilastoista vuosilta 1987 2005 sekä Suomen Lääketilastosta 2000 2005. Sairauspäivärahat ja niiden kustannukset laskettiin Kelan tilastollisten vuosikirjojen 812 Suomen Lääkärilehti 9/2010 vsk 65

TIETEESSÄ 8 Hujanen T. Terveydenhuollon yksikkö - kustannukset Suomessa vuonna 2001. Stakes, Aiheita 1, 2003. 9 Tuomisto L, Puolijoki H, Keistinen T, Astmapotilaan seuranta. Kuka seuraa vai seuraako kukaan? Suom Lääkäril 2001;56:3555 59. 10 Julkisten menojen hintaindeksi ja kuluttajahintaindeksi (siteerattu 7.9.2007). http://pxweb2.stat.fi/ database/statfin/hin/jmhi/ jmhi_fi.asp http://pxweb2.stat.fi/database/ statfin/hin/khi/khi_fi.asp 11 Sosiaali- ja terveysministeriö. Astmaohjelma 1994 2004. Seurantaraportti. Työryhmämuistioita 1998:21 (siteerattu 29.10.2008). http://filha-fi-bin.directo.fi/@bin/ 62bb03d17e9904cdd10de799d600a63 a/1212048627/application/pdf/ 29365/astma1998.pdf) 12 Byford S, Torgerson D, Raftery J. Economic note: Cost of illness studies. BMJ 2000;320:1335. 13 Heijink R, Koopmanschap MA, Polder JJ. International comparisons of cost of illness (siteerattu 29.10.2008). www.oecd.org/dataoecd/42/38/ 38637808.pdf 14 Drummond M, Weatherly H, Ferguson B. Economic evaluations of health interventions. A broader perspective should include costs and benefits for all stakeholders. BMJ 2008;337:a1204.DOI:10.1136/bmj.a1204 KUVIO 2. 1989 2005 mukaan, ja vuosien 1987 ja 1988 luvut arvioitiin. Työkyvyttömyyseläkkeistä aiheutuneet kustannukset vuosilta 1987 2005 selvitettiin Kelan tilastollisista vuosikirjoista ja Eläketurvakeskuksen tilastoista 2003 2005. Menetetty tuottavuus laskettiin sairauspäivien ja työkyvyttömyyseläkkeiden perusteella. Sairauspäivien kokonaismäärä (lukuun ottamatta karenssiajan alittavia sairauslomia) ja työkyvyttömyyseläkkeellä olevien määrä muutettiin työvuosiksi. Tämän jälkeen laskettiin menetetyille työvuosille hinta valtion veronalaisen keskimääräisen ansiotulon mukaan (10). Tilastokeskuksen tiedoista haettiin myös kuolleisuustilastot, väestörakenne, väestöennuste, julkisten menojen hintaindeksi, yksityisten henkilöiden tulot ja verot sekä inflatointikertoimet. Tutkimuksessa ei otettu huomioon seuraavia epäsuoria kustannuksia: heikentyneestä työkyvystä aiheutunut tuottavuuden väheneminen tai ansiotyön ulkopuolella tehdyn työpanoksen menetys, omaisten tekemä hoitotyö, immateriaaliset kustannukset eikä myöskään Tarkastelujakson 1987 2005 aikana astman aiheuttamat kokonais - kustannukset ja eri kustannuserien keskinäinen muutos. Kaikki kustannukset on muutettu vuoden 2004 rahaksi ja menetetty tuottavuus esitetään erillisenä. ennenaikaisen kuoleman aiheuttamia laskennallisia tuottavuusmenetyksiä. Laitoshoidossa annettuja lääkkeitä ei tässä tutkimuksessa eritelty muista laitoskustannuksista, koska kustannukset on jo vyörytetty hoitopäiväkustannuksiin. Kaikissa laskelmissa, joissa kustannuksiin tehtiin indeksimuunnoksia, käytettiin Tilastokeskuksen indeksiä terveydenhuollon kustannuskehityksestä (10). Tulokset Tarkastelujakson (1987 2005) aikana astmaa sairastavien määrä lähes kolminkertaistui ja terveydenhuollon yleinen kustannustaso nousi yli 30 %. Silti astman hoidon kokonaiskustannukset olivat vuonna 2005 noin 240 miljoonaa euroa eli samalla tasolla kuin 1980-luvulla (kuvio 2). Astman aiheuttamat terveydenhuollon kustannukset kaksinkertaistuivat jakson aikana (65 129 milj. euroa/v). Kustannusosatekijöistä sairaalahoidon kustannukset puolittuivat (25 13 milj. euroa/v), erikoissairaanhoidon avohoitokustannukset vähenivät viidenneksen (9 7 milj. euroa/v) ja avohoidon lääkkeiden kustannukset kasvoivat noin 260 % (27 94 milj. euroa/v). Hoidon painopiste siirtyi perusterveydenhuoltoon, jonka kustannukset kasvoivat (4 14 milj. euroa/v). Työkyvyttömyyseläke- ja sairauspäivärahakustannukset vähenivät 40 % eli 66 miljoonan euron tasolta vuodessa 39 miljoonan euron tasolle vuodessa. Sairauspäivärahojen osuus tästä kustannuserästä oli pysyvästi noin 10 %. Samoin menetetty tuottavuus väheni 34 % eli 100 miljoonasta eurosta 66 miljoonan euron tasolle vuodessa. Tarkastelujakson alussa kustannuseristä merkittävin oli menetetty tuottavuus, mutta jakson lopussa merkittävimmät olivat terveydenhuollon kustannukset. Menojen uudelleen jakautuminen muutti suuresti rahoittajien kustannusosuuksia. Kuntien kustannukset vähenivät tarkastelujakson aikana 37 miljoonasta 34 miljoonaan euroon vuodessa. Kelan kustannukset kasvoivat 33:sta 100 miljoonaan euroon vuodessa lähinnä lääkkeiden takia. Valtion menoerät vähenivät 158 miljoonasta 101 miljoonaan euroon vuodessa. Työnantajille, yksityishenkilöille ja vakuutusyhtiöille koituvia kustannuksia ei eritelty. Suomen Lääkärilehti 9/2010 vsk 65 813

KUVIO 3. Tarkastelujakson 1987 2005 aikana tapahtunut kustannusten muutos astmapotilasta kohden kustannuserittäin. Kaikki kustannukset on muutettu vuoden 2004 rahaksi. KUVIO 4. Astman aiheuttamat ennustetut ja toteutuneet kokonaiskustannukset sekä inhaloitavaa kortisonilääkitystä käyttävien osuus kaikista astmapotilaista. Astmaa sairastavien määrän voimakkaan kasvun vuoksi hoitoon liittyviä kustannuksia on mielekästä tarkastella potilaskohtaisina (kuvio 3). Tarkastelussa käytettiin vuoden 2005 potilasmäärää (218 000). Potilasta kohden kokonaiskustannus pieneni jakson aikana noin 60 % (2 785 1 083 euroa/v) ja terveydenhuollon osuus lääkkeet mukaan luettuna 20 % (783 597 euroa/v). Avohoidon lääkekustannukset potilasta kohden kasvoivat noin 37 % (320 438 euroa/v) samalla kun muut terveydenhuollon kustannukset vähenivät merkittävästi eli noin 66 % (463 159 euroa/v). Muut julkisen talouden menot vähenivät merkittävästi, sillä työkyvyttömyyseläkkeet ja sairauspäivärahat yhdessä pienenivät noin 78 % (797 179 euroa/v). Vuonna 2005 astman takia menetettiin työn tuottavuutta 75 % vähemmän kuin vuonna 1987 (1 205 308 euroa/v). Arvioimme tarkastelujakson aikana hoidon kehityksen myötä syntyneitä säästöjä laskemalla erotuksen toteutuneen ja hyvinkin mahdollisen kustannuskehityksen välillä. Jälkimmäinen asetelma sisälsi oletuksen, että potilaskohtaiset kustannuserät olisivat pysyneet vuoden 1987 tasolla kehittyen terveydenhuollon kustannusindeksin mukaan ja samalla astmapotilaiden määrä olisi kasvanut todellisella vuotuisella tasolla. Näin arvioitu teoreettinen säästö oli pelkästään vuonna 2005 noin 570 miljoonaa euroa hoidon kehittymisen ansiosta (kuvio 4). Pohdinta Pitkäaikaiset sairaudet kuormittavat yhteiskuntaa terveydenhuoltojärjestelmän ylläpidon kautta sekä välillisinä menoina. Astma on esimerkki siitä, miten potilaat ja yhteiskunta ovat hyötyneet pitkäaikaisen taudin hoidon johdonmukaisesta kehittämisestä. Lääkehoito ja annostelu kehittyivät merkittävästi 1970- ja 1980-luvuilla. Erityisen tärkeää oli astman ymmärtäminen tulehdussairaudeksi, tarkentunut ja nopeutunut diagnostiikka sekä antiinflammatorisen lääkityksen varhainen ja tehokas käyttö. Suomessa uusi tieteellinen tieto muutettiin toiminnaksi poikkeuksellisen nopeasti ja järjestelmällisesti. Taustalla oli ohjelmallinen tiedonvälitys, opetus ja eri tahojen yhteistyö, jotka toteutettiin vähäisin erilliskustannuksin. Sosiaali- ja terveysministeriö tuki astmaohjelman käynnistymistä noin 814 Suomen Lääkärilehti 9/2010 vsk 65

TIETEESSÄ Tästä asiasta tiedettiin Valtakunnallinen astmaohjelma on onnistunut potilaiden hoidon tehostamisessa ja kustannusten hillitsemisessä. Tuotantotaloudellisia menetelmiä ei ole juurikaan käytetty pitkäaikaissairauksien kokonaiskustannusten arviointiin. Sairauksien ja niiden hoidon kustannuksia arvioidaan usein vain yhden maksajan näkökulmasta Tämä tutkimus opetti Sairauden hoitoon tehtyjen investointien tuottamia hyötyjä pitää tarkastella pitkällä aikavälillä ja ottaa huomioon kaikki kustannuksista vastaavat tahot. Kustannusmuutosten yhteydessä voidaan arvioida hoitojen vaikuttavuutta. Suomalaisen rekisteri - järjestelmän tietoja voitaisiin käyttää aikaisempaa tehokkaammin arvioitaessa sairauksien hoidon kustannuksia ja hyötyjä. 750 000 markalla. Muilta osin toiminta perustui pääosin siihen osallistuvien tahojen omaan työpanokseen ja niiden käyttämiin muihin voimavaroihin (11). Hoidon tehostuminen näkyi selvästi kaikissa yhteiskunnan menoissa kertyneenä rahallisena hyötynä. Ainoa poikkeus tästä olivat avohoidon lääkekulut, jotka kasvoivat tutkimusjakson aikana. Tämä oli osin tarkoituksellista, koska astma oli aikaisemmin selkeästi alidia - gnosoitu ja alihoidettu sairaus. Osa lääkekulujen kasvusta aiheutui siitä, että markkinoille tuli aikaisempaa kalliimpia lääkkeitä, joiden käyttö on yleistynyt suhteellisen nopeasti. Lääkehoitoon ja muihin hoitomenetelmiin panostaminen näytti vähentävän erityisesti julkisen talouden menoja työkyvyttömyyseläkkeisiin, sairauspäivärahoihin sekä menetettyyn tuottavuuteen. Entä hoidon kehitys terveydenhuollon rahoittajien näkökulmasta? Hoidon osittainen siirtäminen erikoissairaanhoidon piiristä perusterveydenhuoltoon vähensi kuntien rahoittamaa osuutta terveydenhuollon kustannuksista, jotka pienenivät 37 miljoonasta 34 miljoonaan euroon vuodessa. Näissä luvuissa ovat mukana kuntien saamat valtionosuudet. Käytännössä säästö oli suurempi, sillä saman - aikainen terveydenhuollon indeksikorotus oli 30 %. Valtio ja työnantajat hyötyivät hoidon kehityksestä huomattavasti enemmän, sillä niiden menoerät menetettyyn tuottavuuteen sekä eläkekustannuksiin pienenivät 158 miljoonasta 101 miljoonaan euroon vuodessa. Tämä tarkoittaa käytännössä verotulojen kasvua ja eläkeyhtiöiden menojen vähenemistä. Kela maksaa sairausvakuutuksesta osan erityisesti lääkekuluista. Kelan maksamat astmaan liittyvät kustannukset kasvoivat voimakkaasti, 33:sta noin 100 miljoonaan euroon vuodessa. Kelan kustannuksista vastaavat veron - maksajat ja valtio sekä sairauspäivien osalta myös työnantajat. Valtio vastaa yli puolesta sairausvakuutuksen rahoituksesta, joten tätä kautta yhteiskunta panostaa hoitoon. Astman lääkehoito on kallistunut erityisesti astmaohjelman (1994 2004) viimeisinä vuosina ja myös sen jälkeen, kun inhaloitavan kortisonin ja pitkävaikutteisen beeta-agonistin kiinteät yhdistelmävalmisteet ja myös leukotrieenisalpaajat tulivat yhä useamman astmaatikon käyttöön. Uudet lääkkeet ovat voineet edelleen parantaa Sanastoa Panostus = tiettyyn sairauteen liittyvistä investoinneista koituvat kokonaiskustannukset Tuottavuus = resurssien ja suoritteiden välinen suhde Kustannusajurit = toimintokohtaiset kustannusmuutokset ja niitä ohjaavat tekijät Presenteismi = heikentynyt työkyky työpaikalla ollessa sairauden hallintaa, mutta varsinainen muutos ja säästöt saavutettiin ennen niitä. Keskeistä tässä on ollut inhaloitavien kortisonien varhainen ja laajamittainen käyttö. Astman hoito on esimerkki siitä, kuinka kansantaudin onnistunut hoitostrategia tekee mahdolliseksi yleistyvän sairauden tehokkaan hoidon kustannusten silti kasvamatta. Työikäiset astmapotilaat ovat lisänneet työpanostaan ja ennenaikaiselle eläkkeelle on siirrytty entistä harvemmin. Tämä on hyödyttänyt erityisesti työnantajia. Päätöksentekijöille soveltuvia sosiaali- ja terveydenhuoltoon käytettäviä taloudellisia arviointimenetelmiä on niukasti käytettävissä. Erilaisen rekisteritiedon lisääntyessä on erityisesti Yhdysvalloissa otettu käyttöön terveydenhuollon kustannuksia maksajan tai yhteiskunnan näkökulmasta arvioivia tutkimusmenetelmiä. Tämänkaltainen yhden sairauden yhteiskunnalle aiheuttaman taloudellisen taakan arviointi on kiistelty menetelmä (12). Näitä tutkimuksia pidetään kuitenkin hyödyllisinä terveydenhuollon suunnittelussa, päätöksenteossa ja arvioitaessa resurssien kohdentamista (13). Aikaisempaa laajempi yhteiskunnallinen näkökulmaa tuo esille terveydenhuollon todelliset kustannukset ja vaikutukset myös silloin, kun puhutaan kansanterveystyöstä tai terveyden edistämisestä (14). Tuotantotalous tarkastelee palvelujärjestelmiä kokonaisuuksina sekä niissä tapahtuvia muutoksia. Lyhyesti kyse on siitä, miten optimoidaan tuotantojärjestelmä mahdollisimman toimivaksi suhteessa käytössä oleviin resursseihin. Pitkäaikaisten sairauksien tarkastelu tällä menetelmällä antaa hyödyllistä tietoa palvelujärjestelmän sisällä tapahtuvista muutoksista ja niiden syistä. Hoitokäytännöt muuttu- Suomen Lääkärilehti 9/2010 vsk 65 815

Potilaat ja yhteiskunta ovat hyötyneet astman hoidon johdon - mukaisesta kehittämisestä. vat pitkäaikaisissa sairauksissa avohoitopainotteisiksi ja vaikutukset heijastuvat väistämättä terveydenhuollon rahoitusjärjestelmään. Erityisesti Suomen monikanavaisessa terveydenhuollon rahoitusjärjestelmässä on tarpeen ottaa käyttöön tämän kaltaisia yhteiskunnallisen näkökulman kokonaislaskelmia, jotta voitaisiin välttää osaoptimointeja. Astman vuoksi erityiskorvattavia lääkkeitä käyttävien määrä on lähes kolminkertaistunut (83 000 221 000 potilasta) kahden viime vuosikymmenen aikana samalla kuin terveydenhuollon yleinen kustannustaso on noussut merkittävästi. Silti astman hoidon kokonaiskustannukset ovat pysyneet 1980-luvun tasolla ja olivat 240 miljoonaa euroa vielä vuonna 2005. Hoidon kustannukset ovat myös muuttuneet luonteeltaan ja rahoittajien maksuosuudet vaihtuneet terveydenhuollon menojen laskiessa, lääkekulujen kasvaessa ja julkisen talouden menojen vähentyessä. Investoinnilla hoidon kehitykseen ja astmaohjelmaan on saavutettu yhteiskunnan tasolla merkittäviä säästöjä. EEVA REISSELL M.D., Ph.D., emba, Senior Analyst Nordic Healthcare Group, Helsinki eeva.reissell@nhg.fi FREDRIK HERSE JANNE VÄÄNÄNEN JUSSI KARJALAINEN TIMO KLAUKKA ( ) TARI HAAHTELA ENGLISH SUMMARY The price of asthma in Finland 1987 2005 costs and financial benefits of treating a chronic disease Background Controlled health care management requires evaluation of the benefits of interventions for patients and society, as well as analysis of disease specific costs. The Finnish registry based data yield tools for these purposes, while the fragmented financing system hinders the assessment of total societal costs. The current study evaluates the benefits and cost savings attained by improving care of a chronic disease, in this case pulmonary asthma during the years 1987 2005. Materials and methods We calculated the costs associated with asthma and its care during the past two decades in Finland using process analyses methods. Also, we constructed scenarios for evaluating the potential use of resources had these care practices not evolved. Results The number of patients almost tripled during this period, but costs of care remained constant ( 240 million per year). Annual health care expenditures doubled (from 65 to 129 million), disability associated costs decreased (from 66 to 39 million) and less productivity was lost (from 100 to 66 million). Annual costs per patient decreased by 60% (from 2 785 to 1 083). The theoretical total cost saving was 570 million in 2005. This positive development is most obvious when disability pensions, sickness allowances and lost productivity are included in the assessment. However, the payers do not always seem to benefit from this trend. Conclusions The study shows that improved medication and implementation of a national programme for asthma (1994 2004) resulted in better patient care without any cost increase. This is of utmost importance in a disease of increasing prevalence. Knowledge on the trends in changes of care and the associated costs is useful for evaluating the effectiveness of the treatment. A broad perspective should be used in calculating the returns on investment in chronic diseases. 816 Suomen Lääkärilehti 9/2010 vsk 65