MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ ASETUS Nro 44/01 Pvm Dnro 15.5.2001 1803/633/2001 Voimassaoloaika 16.5.2001- toistaiseksi Kumoaa MMM:n määräykset nro 51/99, Dnro 1561/633/99 Valtuussäännökset Laki kestävän metsätalouden rahoituksesta (1094/1996, muut.1286/1997, 350/2001) 6 :n 2 mom. ja 7 :n 2 mom. MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖN ASETUS KESTÄVÄN METSÄTALOUDEN RAHOITUKSESTA ANNETUN LAIN NOJALLA PUUNTUOTANNON KESTÄVYYDEN TURVAAMISEKSI TEHTÄVISTÄ TÖISTÄ 1 Yleistä Maa- ja metsätalousministeriö on tänään päättänyt antaa seuraavat määräykset kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain, jäljempänä rahoituslaki, (1094/1996, muut. 1286/1997, 350/2001) 6 :n 2 momentin ja 7 :n 2 momentin perusteella valtion varoin osaksi tai kokonaan rahoitettavien työlajien rajauksesta ja sisällöstä sekä töiden yleisistä vaatimuksista. Se mitä näissä määräyksissä sanotaan valtion varoista, koskee rahoituslain nojalla käytettävien valtion varojen lisäksi Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahastosta saatavia varoja. Rahoituslain 7 :n 1 momentin mukaan töiden on oltava taloudellisesti tarkoituksenmukaisia ottaen kuitenkin huomioon sen, että töiden tulee olla sekä metsäluonnonhoidon ja ympäristönhoidon samoin kuin metsien biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta tarkoituksenmukaisia eikä niillä saa aiheuttaa kohtuudella vältettävissä olevaa haittaa muulle ympäristölle. Työt on suunniteltava siten, että kokonaiskustannukset muodostuvat laissa määritellyt tekijät huomioon ottaen mahdollisimman edullisiksi. Töiden suunnittelun ja toteutuksen tulee laadullisesti täyttää metsätaloudessa yleisesti hyväksytyt vaatimukset.
2 Rahoituslain 15 :n mukaan metsänuudistamis-, kunnostusojitus- ja metsätiehankkeiden hoito- ja kunnossapitovelvollisuus on 15 vuotta rahoituksen loppuun maksamisesta. Kyseiset työt tulee suunnitella ja toteuttaa siten, että valtion rahoituksen saajat pystyvät täyttämään hoito- ja kunnossapitovelvollisuuden ilman, että he joutuvat rahoittamaan jälkikäteen kokonaan omin varoin sellaisia toimenpiteitä, joiden olisi tullut sisältyä rahoituslain mukaisten toimenpiteiden alkuperäiseen suunnitelmaan ja sen toteutukseen. Rahoitettavien töiden kohdevalinnan ja työmenetelmien tulee perustua yleisesti yksityismetsätaloudessa käytettäviin metsänhoitosuosituksiin, ellei näistä seikoista jäljempänä ole jonkin työlajin osalta erikseen muuta mainittu. 2 Metsänuudistaminen Kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun asetuksen, jäljempänä rahoitusasetus, (1311/1996, muut. 1020/2000) 3 :n 1 kohdassa tarkoitettuna keskimääräistä uudistusalaa suurempana, yhtenäisenä alueena pidetään rahoitusasetuksen 4 :ssä säädettyihin I ja II tukivyöhykkeisiin kuuluvissa valtioneuvoston päätöksessä nro 1175/1999 tarkoitetuissa saaristokunnissa yli 0,5 hehtaarin suuruista, yhtenäistä aluetta sekä muualla I ja II tukivyöhykkeillä yli 1,0 hehtaarin suuruista, yhtenäistä aluetta. Tilusjaotukseltaan epäsuotuisilla alueilla yhtenäisenä uudistusalueena pidetään rahoitusasetuksen 4 :ssä säädettyihin I ja II tukivyöhykkeisiin kuuluvissa valtioneuvoston päätöksessä nro 1175/1999 tarkoitetuissa saaristokunnissa yli 0,5 hehtaarin suuruista metsänuudistamishanketta sekä muualla I ja II tukivyöhykkeillä yli 1,0 hehtaarin suuruista metsänuudistamishanketta. Rahoitusasetuksen 3 :n kohdissa 2-5 tarkoitetuissa tapauksissa metsänuudistamishankkeen koon tulee olla vähintään 0,5 hehtaaria. Rahoitusasetuksen 3 :n 1 ja 2 kohdissa tarkoitettu puuston kantoraha-arvo määritetään kauppahinnan perusteella tai hakkuun aloittamisen ajankohdan hintatason mukaisesti. Hinnoittelun perusteena käytetään paikkakunnan käypää kantohintatasoa. Keskimääräisinä metsänviljelykustannuksina käytetään uudistamistoimenpiteeseen tähtäävän hakkuun aloittamisen ajankohtana voimassa olevia, maa- ja metsätalousministeriön rahoitusasetuksen 3 :n perusteella vuosittain vahvistamia keskimääräisiä metsänuudistamiskustannuksia. Metsänviljelyssä käytettävän metsänviljelyaineiston tulee täyttää metsänviljelyaineiston kaupasta annetuissa säädöksissä ja määräyksissä esitetyt vaatimukset. Kitumailla ja alueilla, joilla lämpösumma on alle 700 d.d., ei valtion rahoitusta myönnetä metsänviljelyyn. Mikäli metsän luontaiselle uudistumiselle ei ole edellytyksiä rahoitusasetuksen 3 :n 5 kohdassa mainituissa tapauksissa alueilla, joilla lämpösumma jää alle 700 d.d., voidaan valtion rahoitusta kuitenkin myöntää. Metsänuudistamiseen liittyvässä maanpinnan muokkauksessa tulee käyttää kohteeseen soveltuvaa, mahdollisimman kevyttä maanpinnan käsittelymenetelmää. Rahoitettavaan metsänuudistamiseen voidaan käyttää aurausta turvemailla sekä soistuneilla tai paksukuntaisilla kivennäismailla silloin, kun muuta tuloksellista ja taloudellista maanmuokkausmenetelmää ei ole käytettävissä. Kivennäismaan auraussyvyys ei saa kohdekohtaisesti ylittää keskimäärin 25 cm.
3 Tarpeelliset vesiensuojelutoimet, esim. muokkauskatkot ja suojakaistat, tulee huomioida muokkausta toteutettaessa. Luontaisen uudistumisen edistäminen katsotaan rahoitettavaksi toimenpiteeksi silloin, kun alueella tehdään uudistumista edistäviä töitä kuten raivausta ja maanpinnan käsittelyä. Taimikko katsotaan syntyneeksi silloin, kun metsälain (1093/1996, muut. 1224/1998) nojalla vaaditut metsänuudistamistyöt on hyväksyttävällä tavalla tehty tai metsänuudistaminen on tehty rahoituslain mukaista hyväksyttyä suunnitelmaa noudattaen. Harkittaessa metsänuudistamista alueella, josta taimikko on maanomistajasta riippumattomasta syystä tuhoutunut, on otettava huomioon, etteivät maanomistajasta riippumattomia tuhon syitä ole esimerkiksi huonosta viljelytyöstä tai sopimattomasta metsänviljelyaineistosta taikka ruohon-, heinän- ja vesakontorjunnan laiminlyönnistä aiheutuneet tuhot. Mikäli luonnontuho koskee aiemmin valtion varoin rahoitettua metsänuudistamista, tulee alkuperäisen metsänuudistamishankkeen toteutus olla loppuun saatettu, rahoituslain 26 :ssä tarkoitettu toteutusilmoitus tehty metsäkeskukselle ja viranomaispäällikön tulee olla hyväksynyt sen ennen kuin luonnontuhohankkeen suunnitteluun ja toteutukseen voidaan myöntää valtion varoja. Metsänuudistamiseen ei myönnetä rahoitusta silloin, kun alue on luontaisesti metsänkasvatukseen soveltumaton, metsitys on muun lain nojalla kielletty tai maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annettujen säännösten tarkoittamaa pellonmetsitystukea koskeva rahoitushakemus on alueen osalta rakennepoliittisista tai maisemallisista syistä hylätty. Rahoituslain nojalla perustetun taimikon täydentämiseen voidaan käyttää valtion varoja samoin rahoitusehdoin ja -edellytyksin kuin metsänuudistamiseen. Luonnontuhon johdosta voidaan valtion varoja myöntää vain kerran metsänuudistamisen täydentämiseen tai uusimiseen. 3 Kulotus Kulotuksen toteuttajan pitää varmistua tai huolehtia siitä, että kulotusta varten on otettu tarvittava vakuutus. Kulotuksessa tarpeellisten vakuutusten aiheuttamat menot korvataan laskun perusteella. Mikäli toteuttajalla on useita kulotushankkeita toteutettavana saman kalenterivuoden aikana metsäkeskuksen toimialueella, tulee näitä varten ottaa koko kulotusaluetta koskeva vakuutus. Mikäli kulotuksen toteuttajalla on riittävän kattava vastuuvakuutus, maksetaan valtion tuella kaksi prosenttia kulotuksen työkustannusten määrästä korvauksena vastuuvakuutusmaksuista edellyttäen, ettei erillistä kulotusvakuutusta ole otettu. Rahoitettavan kulotusalueen koon tulee olla vähintään 2 hehtaaria. Mikäli kulotettava alue koostuu kahden tai useamman omistajan uudistusaloista, voidaan yhteiskulotuksen osakkaalle myöntää tukea, vaikka kulotusala osakkaan osalta olisikin alle 2 hehtaaria.
4 4 Nuoren metsän hoito Rahoituslain mukaisena nuoren metsän hoitona voidaan rahoittaa taimikonhoitoa sekä 2. kehitysluokan metsässä puuston harvennusta ja sen yhteydessä tapahtuvaa puun korjuuta haittaavan pieniläpimittaisen puuston poistamista ja pystypuiden karsintaa silloin, kun tällaiselle työlle on selvä metsänhoidollinen tarve. Nuoren metsän hoitona ei voida rahoittaa ennen harvennusta suoritettavaa pelkkää alueen raivausta. Nuoren metsän hoitona voidaan rahoittaa myös verhopuuston poistoa tai harvennusta silloin, kun toimenpiteen toteuttamisen ei katsota kuuluvan metsälain 8 :ssä tarkoitetuksi uuden puuston aikaansaamista koskevaksi maanomistajan velvollisuudeksi. Rahoitettavan nuoren metsän hoitohankkeen koon tulee olla vähintään 1 hehtaari. Taimikonhoitokohteen puuston tulee olla kehitettäväksi kelvollinen. Taimikon perkaus ja harvennus tulee ajoittaa sen kehityksen kannalta mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti. Valtion varoja voidaan käyttää taimikonhoitotyöhön sen jälkeen, kun metsälain 8 :n 1 momentissa tarkoitettu taloudellisesti kasvatuskelpoinen taimikko on saatu aikaan. Hyvin tiheässä kasvaneissa taimikoissa sekä alueilla, joilla hirvi-, lumi- tai muu luonnontuhon riski on huomattava, taimikot voidaan jättää silloin, kun se on metsän suotuisan kehittymisen kannalta välttämätöntä, jossakin määrin yleisesti hyväksyttyjä vaatimuksia tiheämmiksi. Taimikonhoidon jälkeinen puuston tiheys on tällöin enintään 3 000 kpl/ha. Nuoren metsän hoitotyönä 2. kehitysluokan metsässä toteutetun harvennuksen jälkeen kohteelle ei saa jäädä välitöntä ensiharvennustarvetta. Kasvatettavan puuston pohjapinta-alalla punnittu keskiläpimitta rinnankorkeudelta tulee käsittelyn jälkeen olla alle 16 cm. Työn lopputuloksen arvioinnissa käytetään metsänhoitosuositusten harvennusmalleja soveltuvin osin. Mikäli lähtöpuusto on ylitiheä ja sen harvennus aiheuttaa tuhoriskejä, saa kasvamaan jätettävän puuston tiheys olla 2. kehitysluokan kohteissa enintään 2 000 kpl/ha. Rahoituslain 6 :n 3 kohdassa tarkoitetuksi myyntikelpoiseksi leimikoksi katsotaan kohde, jonka puuston valtapituus ala- ja laatuharvennuksella tehdyn käsittelyn jälkeen on havupuumetsiköissä yli 14 metriä ja lehtimetsissä yli 15 metriä. Mikäli korjattava puu käytetään kokonaan energiapuuksi, voi puuston valtapituus olla edellä mainittua suurempi. Taloudellinen tarkoituksenmukaisuus edellyttää, että taimikonhoidossa poistetaan runkoja vähintään 2 000 kpl/ha tai että 2. kehitysluokan metsän harvennuksessa kantoläpimitaltaan vähintään 4 cm olevia runkoja poistetaan vähintään 1 000 kpl/ha taikka että verhopuustosta poistetaan runkoja vähintään 1 000 kpl/ha. Pystypuiden karsintakohteita ovat ensisijaisesti tuoreiden ja kuivahkojen kankaiden sekä vastaavien ojitettujen turvemaiden männiköt. Lehtomaisten kankaiden ja vastaavien ojitettujen turvemaiden männiköt voidaan valita karsintakohteiksi, mikäli niiden puusto muutoin täyttää pystypuiden karsintakohteelle asetettavat vaatimukset. Karsittaviksi soveltuvat myös mänty- ja koivuvaltaiset sekametsiköt sekä lehtomaisten ja tuoreiden kankaiden rauduskoivikot. Pystypuiden karsintaa ei rahoiteta alueilla, joilla lämpösumma on alle 750 d.d.
5 Karsittavan metsikön puuston pitää olla terve, kasvuisa sekä tiheydeltään ja ikärakenteeltaan tasainen. Metsikössä on oltava karsintakelpoisia puita vähintään 350 runkoa hehtaarilla. Karsintakohde valitaan siten, että metsikön kaikki karsittavat puut voidaan karsia samaan korkeuteen. Karsintakelpoisia puita ovat metsikön pää- ja lisävaltapuut, joiden rungot ovat ainakin karsintakorkeuteen saakka suoria ja virheettömiä. Alin karsintakorkeus on 4 metriä. Valtion varoja voidaan käyttää nuoren metsän hoitoon samalla alueella vain kerran puuston kiertoajan kuluessa. Työ voidaan kuitenkin uusia valtion varoin, jos metsikkö on vaarassa tuhoutua uudelleenvesoittumisen vuoksi tai jos pystypuiden karsintaa ei ole tarkoituksenmukaista toteuttaa muiden nuoren metsän hoitotöiden kanssa samanaikaisesti. Alueilla, joilla on rahoitettu taimikonhoitotöitä metsänparannuslain nojalla, voidaan rahoittaa nuoren metsän hoitoa siinä vaiheessa, kun puustosta ei vielä kerry leimikkona myyntikelpoista määrää kuitupuun mitat täyttävää puutavaraa. Verhopuuston kaato tai taimikon harvennus eivät täytä toiskertaisena työnä rahoituskelpoisuuden edellytyksiä. Tarpeetonta metsikön siistimistä on riistan ja luonnon hoidon takia vältettävä. 5 Energiapuun korjuu Rahoituslain edellytykset täyttävän nuoren metsän hoidon yhteydessä alueelta energiakäyttöön luovutettavan puun kasauksesta ja metsäkuljetuksesta maksetaan rahoituslain 9 :n 1 momentissa tarkoitettua valtion tukea, jos luovutettava puuerä on vähintään 20 kiintokuutiometriä. Energiapuun tilavuus mitataan pystypuista, pinosta tai hakkeesta. Mittauksessa käytetään yleisesti käytössä olevia mittausmenetelmiä. Ennen valtion tuen maksamista tuen saajan on annettava metsäkeskukselle vakuutus puun luovutuksesta energiakäyttöön. 6 Metsänterveyslannoitus Metsän lannoitus, joka tehdään maaperän kunnostamiseksi, on metsänterveyslannoitusta. Terveyslannoituskohteita ovat sellaiset havupuuvaltaiset turve- tai kangasmailla, lehtipuuvaltaisilla entisillä maatalousmailla tai ravinnetasoltaan vähintään suursaraisilla soilla kasvavat 1.-3. kehitysluokan metsät, joiden kehitys metsänhoidollisista toimenpiteistä huolimatta on taantuvaa maaperän ravinteiden epätasapainon vuoksi, mutta jotka voidaan saada elpymään lannoittamalla. Hyönteistuhojen heikentämän puuston elvytyslannoitus voidaan katsoa metsänterveyslannoitukseksi. Metsänhoidolliseksi toimenpiteeksi katsotaan mm. metsän kasvatuslannoitus. Metsänterveyslannoitusta ei rahoiteta alueilla, joilla lämpösumma on alle 800 d.d. eikä alueilla, joiden maaperä on vettä läpäisemätöntä savikkoa. Pienimmän rahoitettavan metsänterveyslannoitushankkeen koko on vähintään 1 hehtaari.
6 Lannoitetarve, lannoitteen määrä ja sen koostumus on määritettävä puustossa havaittavien kasvuhäiriöiden ja neulasten värivikojen perusteella tai tarvittaessa ravinneanalyysin avulla. Lannoitteina voidaan käyttää yksinomaan metsän terveyslannoitukseen soveltuvia lannoitteita. Turvemailla lannoituksen edellytyksenä on, että lannoitettavan alueen kuivatus on kunnossa tai että alueelle on laadittu kunnostusojitussuunnitelma. Eri lannoitteiden käyttöä harkittaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota toimenpiteen taloudelliseen tarkoituksenmukaisuuteen ja vesiensuojelullisiin näkökohtiin ottaen huomioon lannoitteen vaikutuksen kestoaika ja huuhtoutumisalttius. Lannoitteita levitettäessä vesistöjen rannoille tulee jättää lannoittamaton suojakaista. Ojitusalueilla tulee välttää lannoitteiden joutumista suoraan ojiin. Lannoitteet tulee levittää sulan maan aikana tuhkalannoitusta lukuunottamatta. 7 Kunnostusojitus Kunnostusojituksella tarkoitetaan puuston rappeutumisen estämiseksi tarpeellista metsäojitusalueen ojaverkoston heikentyneen kuivatustehon parantamista ojien perkauksella ja/tai uusia ojia kaivamalla. Kunnostusojituskohteita ovat ojitusalueet, joiden kunnostusojitus on taloudellisesti tarkoituksenmukaista ottaen huomioon kasvupaikan ravinteisuus, lämpösumma ja alueella kasvavan puuston määrä. Uudisojituksen myönteisten vaikutusten tulee näkyä puuston kasvun selvänä elpymisenä. Kunnostusojitusta ei rahoiteta alueilla, joilla lämpösumma on alle 750 d.d. Kunnostusojitukseen voidaan käyttää valtion varoja, jos alueen uudisojitus on toteutettu kokonaan maanomistajan varoin tai jos valtion varoin tuetusta uudisojituksesta on kulunut vähintään 20 vuotta. Ojitusalueen maalajista johtuvasta eroosioherkkyydestä tai aikaisemmasta ojitustekniikasta johtuen voidaan kunnostusojitusta tapauskohtaisesti rahoittaa ennen kuin 20 vuotta on kulunut valtion varoin tuetusta uudisojituksesta. Kunnostusojituksen edellytyksenä on lisäksi, että pääosalla samaan kunnostusojitukseen sisältyvästä alueesta on tehty metsän kehityksen kannalta välttämättömät taimikonhoitotyöt ja että pääosa alueen metsästä on metsänhoidollisesti tyydyttävässä kunnossa, jollei tätä vaatimusta ole pidettävä puukaupalliset ja tilakohtaiset näkökohdat huomioon ottaen kohtuuttomana. Kunnostusojitusalueilla metsän katsotaan olevan metsänhoidollisesti tyydyttävässä kunnossa, mikäli metsänhoidollisesti tarpeelliset hakkuut on tehty eikä sen metsänhoidollinen tila hakkaamattomana heikkene 5-10 vuoden kuluessa. Pienimmän rahoitettavan kunnostusojitushankkeen koko on vähintään 2 hehtaaria. Ojitusalueen mahdollinen metsänterveyslannoitustarve tulee arvioida ja tarvittaessa toteuttaa osana alueen kunnostusta. Kunnostusojituskohteita eivät ole alueet, joilla puusto on kärsinyt sellaisista kasvuhäiriöistä, joita ei voida näkyvien oireiden tai ravinneanalyysin perusteella tunnistaa eikä kasvuhäiriön syytä näin ollen poistaa.
7 8 Metsätien tekeminen Rahoitettavan tien tulee valmistuessaan olla rakenteeltaan sellainen, että metsätalouden ympärivuotiset kuljetukset ovat mahdollisia. Metsätalouden edellyttämien kuljetusten osuutta selvitettäessä noudatetaan soveltuvin osin maanmittauslaitoksen vuonna 1996 julkaisemaa käsikirjaa yksityisteiden tienpidon osittelusta (maanmittauslaitoksen julkaisuja nro 79). Tien tekemisen suunnittelun osalta noudatetaan Metsäteho Oy:n 5.1.2001 julkaisemaa metsäteiden rakentamista koskevaa metsätieohjeistoa sekä maisemoinnin ja ympäristönhoidon osalta Metsäkeskus Tapion julkaisua 9/1995 "Metsätiet ja metsäluonto". Tien tekemisen tavoitteena on puuntuotannon kannalta edullisimmilla alueilla, että metsäkuljetusmatka on keskimäärin 200 metriä ja että tietiheys on 15 metriä vaikutusalueen hehtaaria kohti. Alueilla, joilla suunniteltu vuotuinen hakkuumäärä on enintään 1 m³/ha, tietiheys saa olla korkeintaan 8 metriä vaikutusalueen hehtaaria kohti. Tietiheydestä voidaan metsäkuljetusta vaikeuttavien maastotekijöiden perusteella poiketa ylöspäin enintään 3 metriä vaikutusalueen hehtaaria kohti (liite). Rahoitettavan tien pituuden tulee olla vähintään 500 metriä, mikäli vaikutusalueen kestävä vuotuinen hakkuumäärä on vähintään 3 m³/ha ja vähintään 800 metriä, mikäli vaikutusalueen suunniteltu vuotuinen hakkuumäärä on alle 3 m³/ha. Tätä lyhyempiä teitä ei voida rahoittaa, ellei kysymyksessä ole metsäkuljetuksen estävän maastovaikeuden poistaminen. Tien tekemisessä on kiinnitettävä erityistä huomiota ympäristönsuojelullisiin näkökohtiin ja tiealueen maisemointiin. Uuden metsätien rakentaminen Metsätiellä tarkoitetaan yksityistietä, jolla tapahtuvista kuljetuksista yli puolet on metsätalouden edellyttämiä kuljetuksia. Tien perusparannus Edellytyksenä tien perusparannushankkeelle on, että tie on aikanaan rakennettu vähintään varsitien normeja vastaavaksi, metsätalouden edellyttämien kuljetusten osuus on yli 40 prosenttia tiellä tapahtuvista kuljetuksista metsätieluonnelaskelman tai ajan tasalla olevien tieyksiköiden mukaan laskettuna, tieyksiköt lasketaan tai korjataan tarvittaessa ajan tasalle perusparannushankkeen suunnittelun yhteydessä,
8 metsänparannusvaroin rakennetun metsätien valmistumisesta on kulunut yli 20 vuotta ja että tien tyyppiluokan edellyttämästä tarpeellisesta sorastuksesta, rumpujen ja siltojen korjauksesta sekä tukkeutuneiden ojien avaamisesta ja muista kunnossapidon edellyttämistä töistä on huolehdittu. Edellä mainitusta 20 vuoden määräajasta voidaan poiketa, mikäli metsätien perusparannuksen tarve johtuu siitä, että tien käyttö on oleellisesti muuttunut joko siten, että alue, jolle tai jolta tapahtuviin metsätalouden kuljetuksiin tietä käytetään, on huomattavasti laajentunut taikka tulee laajentumaan tieverkoston kehittämisen vuoksi tahi metsätalouden kuljetuksissa on muista syistä tapahtunut huomattavia muutoksia tai tie on nykyiseen puutavaran kuljetuskalustoon nähden rakennettu alunperin alimittaiseksi siltojen, tieradan leveyden, tierungon kantavuuden tai liitännäisalueiden osalta. Tien perusparannukseen voidaan sisällyttää uuden tien rakentamista silloin, kun se on tieyhteyksien kehittämisen kannalta tarkoituksenmukaista. Uuden tien osuus perusparannushankkeesta saa olla enintään 10 prosenttia rahoitettavan tien kokonaispituudesta kuitenkin enintään 500 metriä, mikäli vaikutusalueen kestävä vuotuinen hakkuumäärä on vähintään 3 m³/ha tai enintään 800 metriä, mikäli vaikutusalueen suunniteltu vuotuinen hakkuumäärä on alle 3 m³/ha. Tien perusparannussuunnitelman toteuttamiseksi voidaan myöntää valtion varoja vain, mikäli pysyvät tieoikeudet tielle on yksityisistä teistä annetun lain mukaisesti perustettu. Poikkeustapauksissa voidaan valtion varoja myöntää tien perusparannushankkeelle, jos tieoikeudet on muutoin maanmittaustoimituksessa vahvistettu ja maanomistajat ovat sopineet kirjallisesti kustannusten jaosta. Metsätaloudessa tarpeellinen erillinen varastoalue Erillinen metsätaloudessa tarpeellinen varastoalue voidaan rakentaa myös lyhyenä (30-100 m) varastopistona. Liikenneturvallisuuden niin vaatiessa voidaan varastopisto varustaa kääntymispaikalla. Varastopiston tietiheysluku (m/vaikutusaluehehtaari) ei kuitenkaan saa ylittää metsätien tekemiselle asetettua metsätietiheyden ohjearvoa. Maa- ja metsätalousministeri Kalevi Hemilä Ylitarkastaja Marja Hilska-Aaltonen
LIITE 9