Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenlehti 2009

Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenlehti 2009 s. 6-7 Helsinki lupasi liikoja - Sipoon liitosalueelle ei mitä vain! s. 12-13 Helsyn retket vuonna 2009 s. 14-15 Löytöretkellä Helsingissä - Julia Donnerin haastattelu s. 19-21 Helsyn hallitus paljastaa - hallituksen vastaukset

Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenlehti 2009 Takiainen on Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry:n (Helsy) jäsenlehti. Helsy on Suomen luonnonsuojeluliiton (Kotkankatu 9, 00510 Helsinki) ja Natur och Miljön paikallisyhdistys Helsingissä. Helsyyn voi liittyä jäseneksi jommankumman kattojärjestön kautta. Osoitteenmuutokset osoitetaan siihen kattojärjestöön, johon jäsen kuuluu. Suomen luonnonsuojeluliiton perusjäsenmaksu vuonna 2009 on 28 euroa. Detta är Helsingfors naturskyddsförening rf:s (Helsy) medlemstidning. Helsy är Natur och Miljös samt Suomen luonnonsuojeluliittos lokalförening i Helsingfors. Man kan bli medlem i Helsy genom att ansluta sig till endera av dessa. Addressändringar via den huvudorganistation man är ansluten sig. Helsyn Hallitus 2009 PUHEENJOHTAJA Kati Vierikko kati.vierikko@helsinki.fi Helsyn toimisto Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry c/o SLL Kotkankatu 9, 2. krs 00510 Helsinki Järjestösihteeri Markus Seppälä p. 09 228 08 277 gsm. 050 3011 633 www.sll.fi/uusimaa/helsy VARAJÄSENET Paula Bagge paula.bagge@luukku.com Medlemsavgiften i Natur och Miljö är 25,50 euro för år 2009. Julkaisija: Helsingin luonnonsuojleuyhdistys ry. Päätoimittaja: Paula Bagge Toimittajat: Kaisa Hauru, Markus Seppälä Taitto: Risto Aalto, www.swelling.fi Kannen kuva: Taneli Eskola Paino: Miktor, Helsinki, Painettu 100 % kierrätyspaperille Painos: 4500 ISSN 0358-1896 VARSINAISET JÄSENET Varapuheenjohtaja Anneli Mikkonen annelimaria.mikkonen@luukku.com Toni Amnell toni.amnell@netsonic.fi Kaisa Hauru kaisa.hauru@helsinki.fi Tellervo Erkkilä pk 09 587 0680 Jarmo Kalanti jarmokalanti@hotmail.com Christina Lindén ch.linden@kolumbus.fi Antti Halkka antti.halkka@helsinki.fi Tiina Raivikko tiina.raivikko@suomi24.fi Antti Tanskanen antti.tanskanen@elisanet.fi Elina Uotila elina.uotila@gmail.com MUUT TOIMIHENKILÖT Taloudenhoitaja Lisbeth Taunula lisbeth.taunula@kolumbus.fi Kasviretkivastaava Johanna Oja johanna.oja@suomi24.fi 2

Takiainen 2009 Pääkirjoitus Sisällys: Oletko valmis uudistustalkoisiin? s. 3 Pääkirjoitus: Oletko valmis uudistustalkoisiin? s. 4 Puheenjohtajalta: Ilmastonmuutosta ilmassa s. 5 Luontoretkelle! Yhdessä! s. 6 Sipoon liitosalueille ei mahdu mitä vain s. 8 Milloin Helsinkiin saadaan kansallinen kaupunkipuisto? s. 10 Helsynkin pitää pystyä uudistautumaan s. 10 Mustavuoren kaavasuunnitelmat jäihin s. 12 Helsyn retket, kurssit ja muut yleisötapahtumat vuonna 2009 s. 14 Löytöretki Helsinkiin -kirjailija Julia Donnerin haastattelu s. 16 Siivekkäitä Talosaaressa, havaintoja Torpan tieltä s. 17 Helsyn sihteeriltä: Teen työtä, jolla on tarkoitus s. 18 Aktuellt från Natur och Miljö s. 19 Helsyn hallitusesittely 2009 vastaukset s. 22 Helsy vierailee: Remake Ekodesign s. 23 Helsyn yleisötapahtumat 2009 aikajärjestyksessä Tein hallituskyselyn. Halusin tietää, miten kukin meistä elää pienentääkseen omaa ekologista jalanjälkeään. Vastaukset olivat hyviä ja ne osoittavat, että me aktiiviset luonnonsuojelijat todellakin teemme päivittäin paljon tärkeitä ekotekoja suojellaksemme luontoa ja torjuaksemme ilmastonmuutosta. On jokseenkin helppo luvata, ettei syö 76 kiloa lihaa vuodessa. Niin paljon nimittäin söi jokainen suomalainen lihaa vuonna 2007, yhden kokonaisen vasikan tai sian! Pelkkä ajatuskin tekee pahaa. Helppo on myös sammutella lamppuja ja lajitella roskia. Paljon vaikeampaa voikin jo olla luopua autosta tai lentämisestä etenkin, jos työ edellyttää molempia. Pitäisikö vaihtaa työtä? Jos tiukka paikka tulisi, itseni olisi vaikeaa lopettaa hedelmällistä maa-alaa ja makeaa vettä tuhlaavan nautintoaineen, kahvin juominen. Entäpä rakastamani maito ja juusto? Suomen kasvihuonepäästöistä maatalous aiheuttaa noin seitsemän prosenttia. Kun luin Luonnonsuojelijan Ilmasto lautasella -liitettä, huomasin, että melkein kaikki, mitä syömme, on pahasta maapallolle. Vaikka tekisimme yksittäisiä suurtekoja, se ei tunnu riittävän. Vahdimmeko kohta toistemme suupaloja? Onko elämästä tulossa yhtä kurimusta? Miten saamme luonnonsuojelusta jälleen iloisen ja mielenkiintoisen asian? Millaiset ovat meidän vaikutusmahdollisuutemme perinteisenä järjestönä tulevaisuudessa kun peli tiukkenee? Kansanliikkeitä tutkinut Leo Stranius kirjoittaa kolumnissaan, etteivät ihmiset tulevaisuudessa luovuta koko identiteettiään enää yhdelle järjestölle. Aktiivi luonnonsuojelija ei välttämättä enää kiirehdi kerran kuussa oman yhdistyksensä hallituksen kokouksiin tai ole mukana vain jäsenmaksullaan. Hän haluaa vaikuttaa persoonallisemmin, näkyvämmin, laajemmin, nopeammin ja rennommin ja se mahdollisuus on tarjolla verkossa ja verkostoissa. Nyt tarvitseekin enää vain opiskella verkostovaikuttamisen keinot! Tehtävämme on jakaa hyvää sanaa ja saada massat liikkeelle, tarkastella kriittisesti ajankuvaa ja puuttua epäkohtiin. Kuka esimerkiksi enää tarvitsee autosivuja, jotka vain ruokkivat autokauppaa? Suomen suurimmalla sanomalehdellä sellaiset vielä ovat. Joka lauantain numerossa esitellään uusia tila-, suoritus- ja mukavuusihmeitä. Ovathan siellä toki ekoautotkin esittelyssä, mutta silti Puistojen, rantojen, kallioiden ja puutarhojen puolustaja, taidehistorioitsija Julia Donner kehottaa ihmisiä ottamaan kaupungin haltuunsa ja kuluttamaan sen paikkoja. Ei sellaisia paikkoja oteta pois, joita ihmiset käyttävät. Kaupunki kuuluu kaupunkilaisille. Yhdessä voimme saada aikaan ja kehittää parempaa kaupunkia ja ympäristöä. Olet tervetullut Helsyyn kehittämään tulevaisuuden luonnonsuojeluliikettä! Paula Bagge Helsyn hallituksen varajäsen Takiaisen päätoimittaja vuonna 2009 3 Pertti Humppila

Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenlehti 2009 Puheenjohtajalta Ilmastonmuutosta ilmassa Käytännössä eheyttävä maankäyttö on tarkoittanut toimivasta joukkoliikenneverkostosta ja lähipalveluista irrallaan olevien uusien kaupunginosien rakentamista. Korkea rakentamistehokkuus ei yksistään vähennä auton omistamista tai käyttöä, jos alueen sijainti tai palvelutaso ei ole riittävä. Jos lapsen päivähoitopaikka, lähikauppa tai harrastuspaikka ei ole kävelymatkan etäisyydellä (alle 500 metriä), siirrytään helposti käyttämään autoa. Helsinki näyttää ottavan tosissaan ilmastonmuutoksen tuomat haasteet ainakin strategioissaan ja visioissaan. Mitä konkreettisia saavutuksia ja tekoja pääkaupunkimme on tehnyt ilmastonmuutoksen nimissä? Viime vuonna kaupunginvaltuusto linjasi, että Helsingin energian on lisättävä uusiutuvien energialähteiden käyttöä nykyisestä alle n. 4%:sta 20%:iin. Nähtäväksi jää, kuinka tavoite saavutetaan: jätteiden massapoltolla vai lisäämällä mm. biokaasun ja biomassan käyttöä tai vesi-, aurinkoja tuulivoimaa lisäämällä. Kaupunki pyrkii vähentämään asuntorakentamisen energiakulutusta eheyttävällä kaupunkirakenteella. Periaate on hyvä, varsinkin jos eheyttävä kaupunkirakenne tukeutuu olemassa olevaan joukkoliikenteeseen ja lähipalveluihin. Valitettavasti nykyinen kaavoitus uhkaa monia kaupunkilaisille tärkeitä viheralueita. Pääkaupunkimme päätöstentekijät näyttävät puhaltavan yhteen, kun puhumme ilmastonmuutoksen torjumisesta. Valitettavasti ilmastonmuutokseen vedoten voimme päätyä ojasta allikkoon ja tehdä ympäristömme kannalta huonoja ratkaisuja. Energiantuotantomme on oltava kestävää pitkällä aikavälillä. Jätteiden massapoltolla ei ole mielestäni tulevaisuutta, sillä uusi EU:n jätedirektiivi asettaa tiukat rajat (<30 %), kuinka paljon jätteistä voidaan hyödyntää polttamalla. Ensi sijassa olisi saatava nykyinen, alhainen jätteiden kierrätys ja ennaltaehkäisy huipputasolle, jota se ei valitettavasti ole vielä Helsingissä. Sen sijaan, että nykyinen eheyttävä yhdyskuntasuunnittelu perustuisi fundamentaalisesti tiiviin kaupunkirakenteen puolestapuhumiseen, toivoisin asiaan laaja-alaisempaa ja analyyttisempää käsittelyä. On syytä muistaa, että kaikenlaisella maankäytöllä sekä tiivistävällä että hajauttavalla on negatiiviset ja positiiviset vaikutukset ympäristöönsä. Eheää yhdyskuntarakentamista ei voida tehdä Helsingin tai yhden kunnan mittakaavassa. Esimerkiksi nykyinen junaraideliikenne tarjoaisi hyvät mahdollisuudet eheään seudulliseen rakentamiseen. Asemien ja ja niiden lähiympäristöjen osuus väestön määrästä on viimeisen 20 vuoden aikana laskenut Helsingin seudulla. Potentiaalia eheyttävään yhdyskuntarakenteeseen olisi runsaasti, sillä puolet väestöstä ja 2/3 työpaikoista sijoittuu edelleen alle 2,5 km päähän asemista. Kati Vierikko puheenjohtaja Helsy 4

Takiainen 2009 Luontoretkelle! Yhdessä! Kevään edetessä lehtien, tv-kanavien ja radioasemien luonto-ohjelmien ja - juttujen innoittamana herää kaupunkilaisenkin mielenkiinto luontoretkiin. Luonnossa mieli rauhoittuu, kunto kohentuu aivan huomaamatta ja raitista ilmaakin tulee haisteltua - ihan ilmaiseksi! Miksi emme siis aloittaisi luontoharrastusta vaikkapa osallistumalla retkille tänä vuonna? Mutta löytyykö kiireiseltä kaupunkilaiselta aikaa luonnossa harrastamiseen? Ja jos aikaa löytyy, mistä tietää, mikä olisi sopiva retkikohde? Entäpä osaako sitä nyt yksin luontoon lähteä saatikka sitten löytää sieltä pois? Helsingin luonnonsuojeluyhdistys on järjestänyt jo vuosia leppoisia, opastettuja lähiluontoretkiä tutulle ja turvalliselle Helsingin alueelle. Välillä olemme toki eksyneet Vantaalle ja Espoon puolelle huomataksemme, ettei se niin vaarallista ole naapuriinkin tutustua! Yltääkö kädet rungon ympäri? Tammisaaressa elokuussa 2008. Kaisa Hauru Helsyn retkillä tutustutaan Helsingin monipuoliseen luontoon; komeisiin kallioihin, yhä harvemmiksi käyviin soihin, merenrantoihin, lehtoihin ja jokien varsiin. Retket voivat rakentua eri teemoille tai saatamme vain kävellä iltojen iloksi lähiluonnossa kevään ja kesän tuoksuista ja äänistä nauttien. Osalla retkistä on teemana kasvit, toisilla linnut, ja yökyöpelit voivat lähteä etsimään lepakoita. Helsy järjestää myös koko päivän kestäviä retkiä Helsingin ulkopuolelle. Näillä retkillä matkaamme Uudellemaalle ja joskus kauemmaksikin tutustumaan mielenkiintoisiin luontokohteisiin. Bussiretkistä on yleensä maksettava pieni osallistumismaksu ja niille on ilmoittauduttava etukäteen. Oli matkan kohde sitten lähellä tai kaukana, muista aina pukeutua sään mukaisiin vaatteisiin ja ottaa reipas retkimieli mukaan! Ainakin pidemmille retkille kannattaa pakata myös eväät reppuun mahdollisten kiikareiden, luontokirjan tai muiden haluamiesi varusteiden joukkoon. Lyhyemmille lähiretkille voi lähteä ihan vain kävelemään ilman mitään kannettavaa. Helsyn retket sopivat niin ensikertalaisille kuin kauemmin harrastaneillekin. Oletpa sitten muualta Helsinkiin muuttanut tai kauemmin pääkaupungissa asunut, voi Helsyn retkillä avautua ihan uusia näkökulmia lähiluontoon. Jos rakkaat ulkoilualueesi on rakennettu täyteen tai olet kolunnut ne juurta jaksain, on mukava löytää uusia ulkoilukohteita oppaan avustuksella. Silloin uskaltautuu myöhemmin yksinkin retkikohteisiin seikkailemaan! Mitä enemmän luonnontarkkailijoita on, sitä enemmän onnistumme retkillämme näkemään! Tervetuloa retkille! Tiina Raivikko Helsyn hallituksen varajäsen Kaisa Hauru Vasikkasaaressa 2008 5

Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenlehti 2009 Sipoon liitosalueelle ei mahdu mitä vain Helsinki lupasi liikoja Helsingin lupaukset Lounais-Sipoon rakentamisen periaatteista olivat epärealistisia. Siksi rakentamista suojelu- ja virkistysalueille suunnitellaan salassa. Mikko Niskasaari Vanha kulttuurimaisema yhtyy arvokkaisiin metsiin ja lintulahtiin entisessä Lounais-Sipoossa. Helsinkiin liitetyssä Lounais-Sipoossa on kaupunkilaisten perinteisiä virkistysalueita, kuten Talosaari, jonne pääsee helposti vaikkapa Mustavuoren ja Porvarinlahden luonnonsuojelualueiden kautta kävellen, pyöräillen ja kunnollisina talvina hiihtäen. Talosaarta reunustavat lintulahtien Natura-kaislikot ja itäpään vapailla kalliorannoilla voi uittaa meressä niin varpaitaan kuin onkimatoakin. Metsä on edustavaa, varttunutta sekametsää ja alueen ytimenä on komea kallioalue, jossa lehtopöllöt keväisin huhuilevat. Virkistysalueen merkitys kasvaa, kun Östersundomin pelloille asutetaan kymmeniä tuhansia ihmisiä. Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastossa ajatellaan aivan toisin. Alustavissa suunnitelmissa on Talosaareen piirrelty rantabulevardi suoraan Natura-alueen reunaan, ja kalliot aiotaan tontittaa varakkaille. Jotain on muuttunut perusteellisesti niistä ajoista, kun kaupunki haki liitosta. 6 Metro voi jäädä haaveeksi Alunperin Helsingin kaupungin johtavat virkamiehet ja poliitikot maalailivat ruusuisia kuvia Lounais-Sipoon kehittämisestä. Uudelle alueelle aiottiin rakentaa 40 000 ihmisen omakotialue, puutarhakaupunginosa, jonka asukkaat metro kiidättää hetkessä kaupungin keskustaan. Raideliikenteen järjestäminen alueelle oli Helsingin keskeisiä perusteluja väitteelleen, että liitos parantaa kunnallisia palveluja, mikä puolestaan oli liitoksen laillisuuden edellytys. Yhtä avokätisesti luvattiin suojella kaikki Sipoon tärkeät luontokohteet, Sipoonkorvesta lähtien. "Totta kai Helsinki suojelee tärkeät luontokohteet, nimenomaan Helsinki pystyy siitä vastaamaan", vakuutti kaupunginhallituksen silloinen puheenjohtaja, nykyinen asuntoministeri Jan Vapaavuori (kok.). "Ihana ajatus päästä metrolla Sipoonkorven reunaan", iloitsi Anni Sinnemäki (vihr)."metron jatko Sipooseen onkin epävarmaa, otsikoi Helsingin Uutiset artikkelin, jossa liikennesuunnittelija Sari Piela kertoi, ettei metron jatkaminen liitosalueelle ole lainkaan varmaa (HU 11.2.2009). Metron sijalle voi tulla pikaraitiotie, mutta yhtä hyvin raideliikenne voi jäädä vain puheiksi. Helsingissä on yleensä laskettu, että metroa kannattaa jatkaa vain alueille, joilla on vähintään 25 000-30 000 asukasta. Lounais-Sipooseen alunperin kaavailtu 40 000 asukasta olisi muodollisesti ollut riittävä väestöpohja. Liitosalue on pienempi kuin Helsinki tavoitteli, mutta sinne suunniteltu 30 000 asukasta riittäisi sekin. Kun ajatuksena kuitenkin oli rakentaa hajanainen omakotialue, on lupa kysyä, olivatko kaikki päättäjät alunperinkään vakavissaan metron kanssa. Epäilyksiä lisää suhtautuminen suojelukohteisiin.

Takiainen 2009 Sipoonkorpea nakerretaan Liitosalueen suunnitteluprojektia johtava arkkitehti Matti Visanti hämmästeli Helsingin Sanomien haastattelussa, miten paljon alueella on suojelualueita ja rakentamista rajoittavia kulttuurikohteita (HS 31.5.2008). "Luulen, että Sipoo on halunnut toimia niin, että Helsinkiä vastaan on mahdollisimman tyhjät alueet", Visanti sanoo haastattelussa. Seuraavana päivänä kaupunginjohtaja Jussi Pajunen halusi nakertaa ainakin Sipoonkorpea asuinalueeksi (HS 1.6.2008). Artikkeleista syntyi kuva kuin Helsingin päättäjät eivät olisi lainkaan tienneet, millaista aluetta he niin innolla havittelivat, ja jonka luontoarvojen varjelemista he avokätisesti lupasivat. Onko todella uskottavaa, että heille tuli yllätyksenä kelvollisen tonttimaan vähyys alueella? Liitosalueella rakentaminen käy ilman suuria ongelmia vain kahden tien väliselle kaistalle. Pohjoisessa alueen rajaa moottoritie Porvoonväylä ja etelässä Itäväylä / Uusi Porvoontie. Kaista on 4-5 kilometriä pitkä ja leveys vaihtelee vajaasta yhdestä noin puoleentoista kilometriin. Tosin tällekin alueelle jää Östersundomin kartano, joka on kulttuurihistoriallinen suojelukohde. Moottoritien pohjoispuolella on Sipoonkorpi, jonka eteläisimmät osat ulottuvat tiehen saakka. Sipookorven suojelulla on laaja kannatus, mutta suojeltavan alueen pinta-alasta ovat näkemykset kaukana. Koko on kuitenkin aivan keskeinen kysymys, sillä liian pieni suojelualue ei vastaa sen enempää suojelun, kuin virkistyksen tarpeita. Sipoonkorpi kuuluu Suomen tärkeisiin lintualueisiin (FINIBA), ja lintuyhdistys Tringa kokosi viime vuonna yhteenvedon alueen linnustosta. Se otti kantaa myös suojeltavan alueen laajuuteen: "FINIBA-alue käsittää kuitenkin vain vajaan puolet Sipoonkorven metsämantereesta, joka jatkuu etelässä Länsisalmen kautta aina Vuosaareen asti. Luonnontieteellinen Sipoonkorpi käsittää yli 60 km ja vain neljäsosa alueesta on suojeltu." Suojeltu osa on Tringan mukaan hienoin osa Sipoonkorven metsämantereesta, mutta siellä on muitakin erittäin arvokkaita osia. Erityisen hienoja ovat Helsingin kaupungin omistamat 500 hehtaaria Sipoonkorven metsää. Tringan esittää, että Sipoonkorven suojelualaa tulee lisätä lähivuosina merkittävästi, ainakin 700 hehtaaria. "Lisäksi metsätalouden käytössä ja virkistysalueina tulee säilyttää vähintään 1500 hehtaaria. Tällöin voidaan alkaa puhua alueesta, joka varmuudella voi säilyttää luontoarvojaan." Sipoonkorpeen olisi mahdollista perustaa jopa 5000-5400 hehtaarin kansallispuisto, jolloin se täyttäisi "itäisen Nuuksion" tehtävän, jollaiseksi sitä on alunperinkin haluttu. Meri tulvii Liitosalueen rannoista puolestaan noin puolet on Natura-alueita, joille ei saa rakentaa, ja joiden ympärille on jätettävä riittävän suuret suojavyöhykkeet. Näitä ovat erityisesti Östersundomin lintulahdet, joihin myös Talosaari kuuluu. Rantabulevardit Natura-alueen reunalla ovat vastoin lakia. Kaiken lisäksi huomattava osa maasta on tulva-aluetta. Kunnon etelämyrsky Talosaaren vanhassa kartanossa toimii ratsastuskeskus. Tulva peittää sen alavat maat monta kertaa vuodessa. katkaisee helposti tieyhteyden Talosaareen; tie katkeaa noin kilometrin päässä meren rannasta vähintään kerran vuodessa. Tulva-alue ulottuu pitkälle Itäsalmen pelloille, ja kaiken lisäksi suunnittelussa on otettava huomioon meren pinnan nousu ilmastomuutoksen myötä. Liitosalueen suunnittelussa onkin kolme vaihtoehtoa: 1) tinkiä asukasmääristä, 2) luopua omakotialueesta ja rakentaa kerrostaloalue, jonka keskellä metrokin olisi realistinen mahdollisuus, 3) tuhota iso osa suojelualueista. Mikko Niskasaari Helsyn aktiivijäsen Mikko Niskasaari Mikko Niskasaari Alueen arvokkaat lintulahdet on suojeltu Natura-alueina, joiden ympärille on jätettävä suojavyöhykkeet. Kesäillan rauhaa Porvarinlahdella. 7

Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenlehti 2009 Milloin Helsinkiin saadaan kansallinen kaupunkipuisto? Risto Aalto Kaivopuiston rantaa Sitä mukaa kun kasvupaineet nakertavat ja pirstovat pääkaupunkiseudun viheralueita, syntyy asukkailla voimakas tarve suojella maisemakokonaisuuksia ja saada Helsinkiin kansallinen kaupunkipuisto. Väkimäärän kasvaessa laadukkaiden ja monipuolisten viheralueiden tarve kasvaa. 8 Kansallisessa kaupunkipuistossa luonto ja kulttuuri kohtaavat ja rikastavat kaupunkikuvaa tarjoten mahdollisuuden uudenlaiseen, elävään ja osallistuvaan puistokulttuuriin. Suomen ensimmäinen kansallinen kaupunkipuisto perustettiin Hämeenlinnaan vuonna 2001 ydinalueenaan Aulanko. Seuraavana vuonna Heinola ja Pori saivat omansa. Suomen suurin kaupunkipuisto perustettiin Hankoon viime vuonna. Turussakin hanke on varsin pitkällä, siellä puisto sisältäisi mm. Natura-alueenakin tutun Ruissalon. Helsingissä Pekka Haavisto ja kolmisenkymmentä muuta kaupunginvaltuutettua allekirjoittivat viime vuoden syyskuussa valtuustoaloitteen, jossa ehdotetaan keskustelujen aloittamista pääkaupunkiseudun kansallisen kaupunkipuiston perustamiseksi. Aloitteessa esitettyyn kaupunkipuistoon kuuluisivat virkistysarvoltaan tärkeät ranta-alueet Espoossa ja Helsingissä. Aloitteessa todetaan, että kaupunkipuisto olisi luonnollinen jatkumo rantaalueiden kehittämiselle sekä pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyölle. Espoon ranta-alueiden jatkoksi kaupunkipuistoon esitetään Laajalahtea ja Tarvoa sekä Helsingin rantavyöhykkeeltä Munkkiniemeä, Taivallahtea, Hietaniemen hautausmaata ja Lapinlahden sairaalaaluetta. Aloitteen mukaan Kaivopuiston ja Vanhankaupungin ranta-alueita voisi harkita täydentämään kokonaisuutta. Rantaryhmän visio Stadin rantaryhmä, jonka toimintaan osallistuu edustajia noin kahdestakymmenestä Helsingin rantakaupunginosayhdistyksestä, esittää lokakuussa 2008 päivätyssä kuntalaisaloitteessaan, että yleiskaavassa mainitun Helsinkipuiston paikalle perustettaisiin kansallinen kaupunkipuisto. Rantaryhmän visiossa myös Sipoosta liitettyjen alueiden tärkeät luonnonrannat, kuten Mustavuori kokonaisuudessaan, liitettäisiin puistoon. Ryhmän mielestä olisi myös suotavaa tehdä yhteistyötä naapurikuntien kanssa sekä luoda yhteinen laaja kansallinen kaupunkipuisto, joka palvelisi kaikkien mainittujen alueiden asukkaita. Tärkeintä olisi säilyttää luonnon monimuotoisuus ja pitää huolta alueiden kulttuuriympäristöstä. Idea tuli järjestöiltä Helsy ja eräät asukasjärjestöt esittivät jo vuonna 2000 kansallisen kaupunkipuiston perustamista Helsinkiin. Helsy laaditutti aiheesta esitteen, jossa puistoalueen rajaukseksi esitettiin neljää vaihtoehtoa. Tarkkaa aluerajausta ei tuolloin kuitenkaan ryhdytty edistämään. Esitys herätti joksikin aikaa laajahkoa keskustelua, joka kuitenkin hiipui vähitellen. Espoon puolella tehtiin asiassa myöhemmin valtuustoaloite, mutta sekään ei ole johtanut konkreettisiin toimenpiteisiin.

Takiainen 2009 Helsingin päättäjät ristiriitaisia Helsingin ympäristölautakunta katsoo, että sekä kaupunginvaltuutettujen että Stadin rantaryhmän aloitteet ovat täysin Helsingin kaupungin ympäristöpolitiikan, Ekologisen kestävyyden ohjelman ja Luonnon monimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelman mukaisia ja niiden tavoitteita tukevia. Ympäristölautakunnan mielestä Espoosta Helsingin läntisille ranta-alueille ulottuva rantakokonaisuus täyttäisi todennäköisesti luonnonsuojelulaissa määritellyt kansallisen kaupunkipuiston edellytykset. Vähitellen kulttuuri- ja luonnonmaisemia, historiallisia ominaispiirteitä, kaupunkikuvaa sekä virkistyksellisiä arvoja voitaisiin kehittää ja alueen hoitoon ja kehittämiseen olisi silloin mahdollista saada myös valtion tukea. Lautakunnan mielestä parasta olisi kuitenkin mahdollisimman laajan yhtenäisten viheraluekokonaisuuden kehittäminen ja vahvistaminen esimerkiksi siten, että kaikki pääkaupunkiseudun rannikon Natura-alueet yhdistettäisiin toisiinsa viheralueverkostolla, kuten Stadin rantaryhmä on ehdottanut. Laajan vaihtoehdon selvittäminen ei lautakunnan mukaan sulje pois valtuustoaloitteen sisältämää ehdotusta. Helsingin kaupunkisuunnittelulautakuntakin tunnustaa aloitteessa mainittujen alueiden arvon, mutta katsoo, että Tähtitorninmäellä alueiden ominaispiirteet voidaan turvata tarpeeksi hyvin asemakaavoissa, yleiskaavassa sekä tulevaisuudessa naapurikuntien kanssa laadittavasta yhteisessä yleiskaavassa. Kaupunkisuunnittelun päättäjät eivät halua kansallista kaupunkipuistoa, ainakaan toistaiseksi. Vähemmistö lautakunnan jäsenistä äänesti joulukuisessa kokouksessaan kansallisen kaupunkipuiston suunnittelun puolesta. Äänestyksen jälkeen niin kaupunginvaltuusto kuin lautakunnat ovat kuitenkin vaihtuneet kuntavaalien seurauksena. Kenties päättäjien uusi kokoonpano on puistolle myönteisempi! Helsingille mainetta Kansallinen kaupunkipuisto toimisi puskurivyöhykkeenä luonnonsuojelutai Natura-alueiden ja kaupunkirakentamisen välillä. Stadin rantaryhmä toteaa perusteluissaan, että kansalliset kaupunkipuistot ovat nostaneet myös kaupunkiensa statusta Suomen kaupunkien joukossa. Helsingissä vastaava voisi nostaa Helsingin kansainvälisesti arvostettujen kulttuuri- ja luontokaupunkien joukkoon. Jarmo Kalanti Helsyn hallituksen jäsen Risto Aalto Kansallinen kaupunkipuisto voidaan perustaa, kun halutaan säilyttää kaupunkimaiseen ympäristöön kuuluvan alueen kulttuuri- tai luonnonmaisema,historialliset ominaispiirteet tai kaupunkikuvalliset, sosiaaliset, virkistykselliset tai muut erityiset arvot. Kansalliseen kaupunkipuistoon voidaan liittää alueita, jotka on maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999, 9 luku 68-71 ) mukaisessa kaavassa osoitettu puistoksi, virkistys-tai suojelualueeksi tai muuhun kansallisen kaupunkipuiston kannalta sopivaan käyttöön. Hakemuksen kansallisen kaupunkipuiston perustamisesta tekee kaupunki. Hakemus valmistellaan yhteistyössä kaupunkilaisten, puiston alueella maata tai rakennuksia omistavien sekä ympäristöviranomaisten - lähinnä ympäristöministeriön - kanssa. Päätöksen kaupunkipuiston perustamisesta tekee ympäristöministeriö. 9

Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenlehti 2009 Helsynkin pitää pystyä uudistumaan Janne Bjöklund Perinteisen järjestöosallistumisen rinnalle on viime vuosikymmeninä noussut yhä enemmän epämuodollisia ja kevyitä vaikuttamisen tapoja, jossa toiminta ei kanavoidu välttämättä olemassa olevien yhdistysten kautta. Elinikäinen sitouminen vähenee eikä koko identiteettia luovuteta enää yhdelle järjestölle. Tämä on iso haaste Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen (Helsy) kaltaisille perinteisille ympäristöyhdistyksille. Kansalaistoiminta organisoituu usein verkossa ja verkostoissa. Sille on tyypillistä performatiivinen, elämyksellinen ja julkisuushakuinen toiminta. Kohteena ovat yhteiskunnallisten rakenteiden ja hallinnon sijaan usein henkilökohtainen elämänpiiri ja mediajulkisuus. Toiminta on samaan aikaan paikallista ja kansainvälistä. Epämuodollisen kansalaistoiminnan korostuminen asettaa Helsylle useita haasteita, mutta toisaalta luo myös hienoja mahdollisuuksia. Keskeisenä haasteena on perinteisen yhteiskunnallisen järjestötoiminnan kiinnostavuuden hiipuminen ja nykyisten aktiivitoimijoiden ikääntyminen. Vapaamuotoisissa verkostoissa valta ja vastuu eivät välttämättä kohtaa ja toiminnan konkreettisia tuloksia voi olla vaikea mitata lyhytaikaisten projektien tai kampanjoiden kontekstissa. Toisaalta epämuodollisen kansalaistoiminnan ja verkko-osallistumisen lisääntyessä yksilöiden vaikutusmahdollisuudet paranevat. Ei tarvita vahvoja järjestörakenteita turvaamaan osallistumismahdollisuuksia vaan yhä useammalla on mahdollisuus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin ja perustaa erilaisia vapaamuotoisia liikkeitä tai kampanjoita. Yksilöillä on enemmän matalan kynnyksen tarttumapintoja tulla mukaan vaikuttamistyöhön. Verkkoyhteisöjen keräämät valtavat käyttäjämäärät tarjoavat parhaimmillaan hienon potentiaalin ihmisten mobilisaatiolle. Samalla korostuvat tasa-arvoiset, läpinäkyvät ja moninaiset vaikutuskeinot. Helsyn toimintamalli kaipaa ajanmukaista uudistamista. Luontoretkitoiminnan rinnalle pitää pystyä tuomaan enemmän yhteiskunnallista ja poliittista vaikuttamistyötä, joka koskettaa yksilöiden henkilökohtaista elämänpiiriä. Mahdollisuuksia Helsingin seudulla riittäisi vaikka kuinka paljon. Miksi Helsy ei ole organisoimassa liikettä Helsingin Energian fossiilisten polttoaineiden käyttöä vastaan? Milloin nähdään aktiivista toimintaa kevyen liikenteen puolesta yksityisautoilua vastaan? Luontoretkien lisäksi erilaisia muita järjestöhallintoa vähemmän muodollisia matalan kynnyksen osallistumispaikkoja tulee luoda lisää. Tämä voi onnistua esimerkiksi verkostojen ja kohdennettujen kampanjoiden avulla. Jäsenpohja on Helsylla laaja ja viime vuosina liiton kadulla tapahtuva jäsenhankinta (feissaus) on tuonut mukaan uusia nuoria jäseniä. Näiden aktivointi vaatii kuitenkin työtä ja poliittista pelisilmää. Leo Stranius Kirjoittaja toimii Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin puheenjohtajana ja tutkii yhteiskunnallisia liikkeitä. Teksin alkuosa perustuu Luonnonsuojelija 1/2009 julkaistuun kolumniin Mustavuoren kaavasuunnitelmat jäihin Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunta päätti kokouksessaan 26.2.2009 kaataa Pohjois-Vuosaaren Mustavuoren kaavasuunnitelman. Päätös syntyi historiallisella äänestystuloksella 5-4. Asia palautetaan nyt uudelleen valmisteluun ja Pohjois-Vuosaaren kaava-alueet säilytetään ainakin toistaiseksi nykyisenkaltaisessa ulkoilu- ja virkistyskäytössä. Asiaa tarkastellaan uudestaan seuraavien yleiskaava- ja osayleiskaavaprosessien yhteydessä. 10 Asukkaat ja luonnonsuojelujärjestöt ovat vastustaneet kaavaa jo vuosia muun muassa alueen ainutlaatuisiin luontoja virkistysarvoihin vedoten. Tämän kaavaluonnoksen hylkääminen oli merkittävä päätös. Uuden lautakunnan enemmistö tunnusti, että myös luontoalueet kuuluvat muutoin tiiviisti rakennettuun kaupunkiin. Viittaus koko Mustavuoren alueen säästämisestä virkistyskäyttöön tuli nyt ensi kertaa esille muissa kuin asukkaiden ja järjestöjen lausunnoissa, sanoo pitkäaikainen asukasaktiivi Marjaliisa Siira. Valtuuston enemmistön kannatus Mustavuoren säilyttämiseksi valaa lisäksi toivoa sille, että muutos menee läpi myös uudessa yleiskaavassa. Kaisa Hauru Helsyn hallituksen jäsen

Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenlehti 2009 Helsyn retket, kurssit ja muut yleisötapahtumat vuonna 2009 Helsyn kaikille avoimilla kursseilla ja retkillä voi tutustua elolliseen ja elottomaan luontoon asiantuntijaoppaiden johdolla. Retket ovat maksuttomia eivätkä vaadi ennakkoon ilmoittautumista, ellei toisin mainita. Pidemmille retkille suosittelemme varaamaan omat eväät mukaan. Retkikalenteriin saattaa vuoden mittaan tulla muutoksia, joten ajantasaiset tiedot kannattaa tarkistaa Helsyn nettisivuilta: www.sll.fi/helsy. Helsyn sähköpostilistalla tiedotetaan myös retkistä ja muista ajankohtaisista asioista. Voit liittyä listalle ottamalla yhteyttä järjestösihteeriin. Tiedustelut ja ilmoittautumiset tarvittaessa (ellei erikseen muuta mainita) Helsyn toimistoon järjestösihteeri Markus Seppälälle, helsy@sll.fi, puh. 09-228 08 277 tai 050 011633 toimiston aukioloaikoina ma ja ti klo 12-17 sekä pe klo 10-15. Kesän 2009 aukioloajat voivat poiketa tässä ilmoitetusta. Kasviretket sekä kasviluennot To 23.4. klo 17.30-20.00 kevätkasviilta SLL:n toimistolla (Kotkankatu 9, 3. krs). Kuvia ja tietoa kevätkasveista. To 14.5. klo 17.30-20.00 lehtokasviretki Jollaksen Itäniitynniemeen. Lähtö bussin 85 pysäkiltä Jollaksentien ja Puuskaniementien risteyksestä. To 4.6. klo 17.30-20.00 kasviretki Espoon tuomiokirkon kulttuurimaisemissa. Lähtö Espoon keskuksesta Kirkkojärventien ja Pappilantien risteyksestä. Su 14.6. klo 14-16 Luonnonkukkien päivän kasviretki Lauttasaareen. Lähtö Purjeentekijänkujan eteläpäästä. Exkursionen är tvåspråkig, välkomna! 12 Ti 16.6. klo 17.30-21.00 kasviretki Santahaminaan, aiheena kasarmialueen kulttuurikasvit. Lähtö Santahaminan varuskunnan portilta. Enintään 25 osallistujaa. Ilmoittautuminen 6.6. ja 13.6. klo 12-17 Johanna Ojalle puh. 045 111 5927 (ei tekstiviestejä). Ti 4.8. klo 17.30-20.00 kasviretki Suomenlinnaan. Lähtö HKL:n lauttarannasta Suomenlinnassa. To 20.8. klo 17.30-20.00 kasviretki Mätäjoelle. Lähtö Kannelmäestä Soittajantien ja Pasuunatien risteyksestä. Linturetket lähiluontoon La 28.3. klo 8.00-11.00 keväinen linturetki Vanhankaupunginlahdelle Tapaaminen ratikoiden 6 ja 8 päätepysäkillä Arabianrannassa. Retkellä tutustutaan aikaisiin muuttajiin ja puhutaan lintujen tunnistuksesta yleensä. La 18.4. klo 7.00-11.00 Lauttasaaren linturetki. Tapaaminen bussin 65 A päätepysäkillä Melkonkujalla. La 9.5. klo 7.00-10.00 linturetki Mustavuorelle. Tapaaminen bussin 96 päätepysäkillä Porslahdentien ja Niinisaarentien risteyksessä. Pe 5.6. yölaulajaretki pyöräillen Maailman ympäristöpäivänä. Aika ja paikka vielä avoinna, tarkista tiedot lähempänä ajankohtaa järjestösihteeriltä tai Helsyn nettisivuilta. Muut lähiluontoretket Ma 4.5. klo 17.30-21.00. Hyönteisten jäljet -retki Keskuspuistoon. Maastoon sopivat jalkineet jalkaan, sillä saatamme poiketa ulkoilureitiltä. Tapaaminen Urheilukadun ja Lääkärikadun kulmassa. Retki ei välttämttä pääty lähtöpaikkaan. Ma 11.5. Moniarvoinen Mustavuori - Löydä luonto läheltäsi retki Mustavuoreen, Pohjois-Vuosaareen. Retkellä tutustutaan Mustavuoren monimuotoiseen luontoon ja kuullaan alueen statuksesta kaavoituspolitiikassa. Lähtöpaikka bussin 96 päätepysäkiltä Porslahdentien ja Niinisaarentien risteyksestä. Löydä luonto läheltäsi retket ovat SLL:n ja Tapiola-ryhmän yhteistyössä järjestämiä. Lisätietoja: www.sll.fi/jasensivut/ luonnonharrastus/lahiluontoretket/ Ma 18.5. klo 17.30-21.00 kallioretki Myllypuron kallioille. Tapaaminen bussin 68 päätepysäkillä (Latokartanon päässä). Ma 25.5. klo 17.30-21.00.luontoretki Pitkäkosken rinnelehtoon. Tapaaminen bussin 43 päätepysäkillä (Hakuninmaan päässä). Ti 26.5. klo 17.00-21.00 kirkkovenesouturetki Vartiosaaren ympäri, evästauko sekä luontoretkeilyä saaressa. Lähtö Vartiokylänlahdelta Leppäniemen venesatamasta, Vehkalahdentien itäpäästä. Hinta 5 euroa, enintään 14 osallistujaa. Ilmoittautuminen viimeistään 22.5. Helsyn toimistoon, puh: 09-228 08 277, gsm: 050 3011 633 tai email: helsy@sll.fi. Järjestetään yhteistyössä lähiöliikunnan kanssa. Pe 12.6. klo 22.00-0.30 lepakkoretki Vartiokylänlahdelle. Tapaaminen Puotilan kartanon terassilla. To 9.7. klo 22.30-0.30 lepakkoretki Tammisalon ympäristössä. Tapaaminen Untuvaisentien itäpäässä. To 13.8. klo 21.00 alkaen lepakkoretki Santahaminaan. Tapaaminen portilla. Ilmoittautuminen Helsyn toimistoon 7.8. mennessä.

Takiainen 2009 Ma 31.8. klo 17.30-20 Mustavuoren kallioilta lehtoon -Löydä luonto läheltäsi retkellä tutkitaan Mustavuoren monimuotoisia metsäbiotooppeja ja ihaillaan maisemia. Lähtöpaikka bussin 96 päätepysäkiltä Porslahdentien ja Niinisaarentien risteyksestä. Löydä luonto läheltäsi retket ovat SLL:n ja Tapiola-ryhmän yhteistyössä järjestämiä. Lisätietoja: www.sll.fi/jasensivut/ luonnonharrastus/lahiluontoretket/ Ti 1.9. klo 21.00 alkaen lepakkoretki Seurasaareen. Tapaaminen bussin 24 päätepysäkillä Seurasaareen vievän sillan kupeessa. Ma 7.9. klo 17.30-20.00 luontoretki Korkeasaareen. Tapaaminen bussin 11 päätepysäkillä Mustikkamaalla. Sisäänpääsy Korkeasaareen aikuisilta 7, lapsilta 4. Hinnoista tarkemmin Korkeasaaren sivuilta: http://www.korkeasaari.fi/palvelut/ tietoakavijoille/hinnat Ma 21.9. klo 17.30-20 Syyslinturetki Mustavuorelle. Mustavuoren syksyssä voi nähdä petoja, hyönteissyöjiä ja tikkoja. Lähtöpaikka bussin 96 päätepysäkiltä Porslahdentien ja Niinisaarentien risteyksestä. Löydä luonto läheltäsi retket ovat SLL:n ja Tapiola-ryhmän yhteistyössä järjestämiä. Lisätietoja: www.sll.fi/jasensivut/ luonnonharrastus/lahiluontoretket/ Bussiretket HUOM! Bussiretkien maksuissa muutos, lue alta! Bussiretkien osallistumismaksu on lapsilta 5 euroa ja aikuisilta 10, jos maksu on suoritettu etukäteen vähintään viikkoa ennen retkeä. Retkipäivänä maksettaessa on osallistumismaksu 5 euroa kalliimpi, eli lapsilta 10 ja aikuisilta 15 euroa. Tällä maksuuudistuksella Helsy yrittää välttää puolityhjiä retkibusseja sekä sitä, etteivät viime hetken peruutukset veisi turhaan paikkaa sitä haluavilta. Maksut Helsyn tilille: Sampo 800011-71007207. Muista ehdottomasti kirjoittaa tekstikenttään retken nimi ja päivämäärä, sekä oman nimesi tai kaikkien maksettavien henkilöiden nimet. Kaikkien bussiretkien lähtö- ja paluupaikka on Mikonkadun tilausajobussipysäkki ns. Fenniakorttelia vastapäätä. Ilmoittautumiset Helsyn toimistoon puh. 09 22808277, gsm. 050 3011 633 tai helsy@sll.fi toimiston aukioloaikoina ma-ti klo 12-17 ja pe klo 10-15. Retkille säähän sopivat varusteet ja eväät mukaan! La 25.4 luontoretki klo 9.00-17.00 Porkkalan niemeen. Ilmoittautuminen 6.4. alkaen Helsyn toimistoon (ks. yllä). La 2.5. klo 10.00-16.00 luontoretki Helsyn Torpalle. Ilmoittautuminen 6.4. alkaen Helsyn toimistoon (ks. yllä). La 15.8. klo 9.00-17.00 biotooppiretki Sipoonkorpeen. Ilmoittautuminen 6.4. alkaen Helsyn toimistoon (ks. yllä). La 12.9. klo 9.00-17.00 bussiretki Hyvinkään Petkelsuolle ympäristöineen Ilmoittautuminen 6.4. alkaen Helsyn toimistoon (ks. yllä). Eväät mukaan ja saappaat jalkaan! La 19.9. klo 9.00-17.00 sieniretki Luukkiin. Ilmoittautuminen Helsyn toimistoon 6.4. alkaen (ks. yllä). La 24.10. klo 8.00-17.00 linturetki Hankoon. Ilmoittautuminen Helsyn toimistoon 6.4. alkaen (ks. yllä). Järjestetään yhdessä Luonto-Liiton Uudenmaan piirin kanssa. Kurssit La 8.8. klo 9.00-16.00 suokurssi. Teoriaosuus klo 9-12 Dynacumissa Kumpulassa, käytännön harjoitukset klo 13.00-16.00 Jakomäen Slåttmossenilla retkeillen. Kurssin hinta 10 euroa. Enintään 20 osallistujaa. Käytännön järjestelyistä lisätietoa ilmoittautuessa. Ilmoittautuminen viimeistään 6.8. Helsyn toimistoon puh. 09 228 08 277, gsm. tai helsy@sll.fi. Järjestetään yhteistyössä OK-opintokeskuksen kanssa. Talkoot ja muut tapahtumat La 18.4 klo 10.00-16.00 Torpan talkoot. Ilmoittautumiset Anneli Mikkoselle (p. 050-5992 408) viimeistään 17.4. La 16.5 klo 10.00-16.00 Torpan talkoot. Ilmoittautumiset Anneli Mikkoselle (p. 050-5992 408) viimeistään 15.5. Ke 10.6. klo 17.30 alkaen jättipalsamin kitkentätalkoot Lauttasaaressa. Tapaaminen klo 17.30 Rantapuistossa, päiväkoti Särjen eteläpuolella. Paikalle pääsee busseilla 65 A ja 66 A. Hanskat ja pitkät housut mukaan. Lisätietoa Christina Lindéniltä p. 676 565. La 13.6. klo 10.00-18.00 Torpan Avoimet Ovet Talosaaressa. Kaikki jäsenet kavereineen ovat tervetulleita viettämään aurinkoista kesäpäivää Helsyn Torpalle. Ympäristö tarjoaa loistavat mahdollisuudet ulkoiluun ja luonnon tarkkailuun. Kahvia ja teetä löytyy talon puolesta, muutoin omat eväät mukaan. La 11.7. klo 10.00-18.00 Torpan Avoimet Ovet Talosaaressa.Tarjolla kahvia ja teetä, muutoin eväät mukaan! Ke 5.8. klo 17.30 alkaen jättipalsamin kitkentätalkoot Lauttasaaressa. Tapaaminen klo 17.30 Rantapuistossa, päiväkoti Särjen eteläpuolella. Paikalle pääsee busseilla 65 A ja 66 A. Hanskat ja pitkät housut mukaan. Lisätietoa Christina Lindéniltä p. 676 565. Su 16.8. klo 10.00-18.00 Torpan Avoimet Ovet Talosaaressa. Tarjolla kahvia ja teetä, muutoin eväät mukaan! Ke 9.9. klo 17.30 alkaen jättipalsamin kitkentätalkoot Lauttasaaressa. Tapaaminen klo 17.30 Rantapuistossa, päiväkoti Särjen eteläpuolella. Paikalle pääsee busseilla 65 A ja 66 A. Hanskat ja pitkät housut mukaan. Lisätietoa Christina Lindéniltä p. 676 565. La 12.9. klo 10.00-18.00 Torpan Avoimet Ovet Talosaaressa. Tarjolla kahvia ja teetä, muutoin eväät mukaan! Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen kevätkokous pidetään tiistaina 21.4. klo 18 Tieteiden talolla, salissa 405 (Kirkkokatu 6). Sääntömääräisten asioiden lisäksi kuullaan kokouksen aluksi Jarmo Saarikiven esitelmä Helsingin matelijoista. Kahvitarjoilu. Lämpimästi tervetuloa! 13

Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenlehti 2009 Haastattelu Paula Bagge Löytöretki Helsinkiin -kirjan kuvat Taneli Eskola Paikat ja puutarhat säilyvät kun niitä käytetään Julia Donner Taidehistorioitsija Julia Donnerin ja valokuvaaja Taneli Eskolan kirja Löytöretki Helsinkiin esittelee paikkoja, polkuja ja puutarhoja, joita ohitamme jokapäiväisillä reiteillämme. Vaikka kirjassa esitellyt paikat ja puutarhat ovat kaikkien kaupunkilaisten ulottuvilla, ne voivat olla myös piilossa, jos emme osaa niitä katsoa ja löytää. - Riippuu aivan siitä, miten kukin kulkija havaitsee ympäristöään. Puutarhan voi nähdä bussin ikkunasta vilahtavassa näkymässä tai kallionkolossa syksyisellä rannalla. Se voi olla yksittäinen puu kioskin kupeessa tai mustarastaan laulu kevätyössä, Julia Donner maalailee. Kuinka paljon Helsingissä onkaan paikkoja, joita ei välttämättä näe eikä koe puutarhaksi! Mutta kun kuuntelee Julia Donnerin ohjetta ja katsoo sivuun ja syrjään, ylös ja alas, voi päästä osalliseksi rikkaasta kaupunkikuvasta, joka on niin vaikuttava ja sitkeähenkinen, että se jää elämään mielissämme, vaikka katoaisi kartalta. Kirja kuvaa Helsinkiä vuosina 2007 ja 2008. - Jopa näin lyhyessä ajassa on kaupunkikuvassa tapahtunut merkittäviä muutoksia, ja moni kirjassa kuvattu kohde on kadonnut, Julia Donner sanoo. Vaikka kaupunki muuttuu koko ajan, tietyt paikat säilyvät aina jollakin tavalla. Mitä enemmän Julia Donner on kävellyt kotikaupungissaan ja kumartunut katsomaan sitä enemmän hänen lukutaitonsa kaupungista on kasvanut, maiseman kielioppi tullut tutummaksi ja karttunut tieto muotoutunut osaksi havaintoa. - Helsingistä on muotoutunut muistin ja muistojen uudelleen kirjoittuva ja piirtyvä kartta, jossa paikkoihin sitoutuvat hajut, tuoksut, valo, varjo, lämpö ja kylmyys tuovat mieleen tapahtumia, aikoja ja ihmisiä. Taidehistorioitsija Julia Donner viihtyy Helsingin puistoissa ja kehottaa muitakin ottamaan puistot ja kalliot käyttöön. Kuva on Hakaniemenpuistosta. Paula Bagge Suojele kallioita! Kun kaupungilla räjäytellään, Julia Donner vakavoituu. Hän ajattelee kallioita myös geologista näkökulmasta: Helsingin seudun kallioperä on 1,8 miljoonaa vuotta vanhaa. - Kiven rinnalla kalpenee kaikki muu, ihmisen toimet tuntuvat toisarvoisilta. Siksi on hyvä kiivetä joskus vaikkapa Aurorankadun kallioille ja ajatella kalliota, jääkautta ja ihmiselämää. Kaupunki täynnä historiaa ja ristiriitoja. Ikivanhoja, jään silottamia kallioita, joita ihminen on louhinut, kaivanut ja räjäyttänyt tieltään. Miettiä sata vuotta vanhoja taloja, jääkautisesta savesta poltettuja tiiliä ja kivijalkojen graniittia. Kiven patinaa; sammalta ja jäkälää, jotka kasvat hitaasti ja sitkeästi kallion kyljessä. Ja joka hetki uusi sää, uusi lumi ja kaupunkilaisten askeleet, iltavalo ikkunarivistössä, näin hän jatkaa kirjassaan. Julia Donnerin erityisenä ihastuksen kohteena ovat Helsingin kalliopuistot, kuten Lenininpuisto Alppilassa. Puisto syntyi aikoinaan luonnontilassaan olevalle, lähes puuttomalle paljaalle kalliolle. Sinne istutettiin puita, pensaita ja perennoja. - Lenininpuisto on suomalaiseksi puistoksi puu- ja pensaslajistoltaan ihmeellisen runsas, mutta sinne aikoinaan istutetut perennat ovat kadonneet. Jotta puistot säilyisivät, pitäisikö ne lukita eurooppalaiseen tapaan yöksi, Julia Donner miettii. Toisaalta hän on vakuuttunut siitä, että mitä enemmän ihmiset käyttävät puistoja, paikkoja ja puutarhoja sitä vaikeampi niitä on ottaa heiltä pois. - Kaupunki on niiden, jotka uskaltavat ottaa sen omakseen. Olisikin tärkeää puolustaa paikkoja, jotka merkitsevät paljon, ja jotka kuuluvat osana jokapäiväiseen arkeen. Monille helsinkiläisille puistot ovat osa kodin ikkunasta näkyvää maisemaa. Julkisesta kaupunkipuistosta voi tulla ajatuksissa hyvinkin yksityinen tila, joka sulautuu ikkunan näkymästä osaksi kotia. Puiston penkki on ehkä kesäisin oman olohuoneen jatke. 14

Takiainen 2009 Jättäkää puut rauhaan! Julia Donner sanoo, ettei kaupunkilainen välttämättä kaipaa erämaata, mutta puita hän rakastaa. Donner muistuttaa, miten Lasipalatsin piilipuun murtuminen myrskyssä herätti ihmisissä valtavan tunnekuohun. Puu oli symbolisoinut pysyvyyttä, se oli herättänyt kunnioitusta. Se uhmasi liikennettä, asfalttia ja kiirettä. Julia Donner kertoo kirjassaan tapauksen, mitä reaktioita puiden kaataminen ihmisissä aiheuttaa. Keväällä pyörätien varren puut oli kaadettu. Sanomalehden mielipideosastolla käytiin kiivasta keskustelua, edustiko toimenpide järkevää kaupunkimetsän hoitoa vai oliko se silkkaa vandalismia. Ohikulkija oli kiinnittänyt puupinoon jyrkän viestin: Sieg Heil HKR. Muutamaa päivää myöhemmin luin sanomalehdestä kirjoituksen, jonka oli kirjoittanut pieni poika. Hän kysyi, miksi pihan puut oli kaadettu. Ne merkitsivät minulle paljon. Ne varjostivat kivasti. Haluaisin, että puut jätettäisiin rauhaan. Sydämessä läikähti. Niin minäkin ajattelen. Jättäkää puut rauhaan. Hakaniemenpuistosta mieleen Pariisi Teemme haastattelun Hakaniemenpuistossa, jonne Kaivopuistossa lapsuutensa viettänyt Julia Donner johdatteli minut kirpakkana pakkaspäivänä. Talvisessa puvussaan puisto ei ehkä puhuttele niin kuin kesällä, jolloin puistoon pysähdytään ja sieltä haetaan suojaa paahtavalta auringolta tai sateelta. Julia Donner nojaa puiston kylmiin lehmuksiin ja puhuu kirjassaan kesästä. Silloin kun tulen tänne, mieleeni tulee Pariisin Place de Vosgesin nurkka, jossa puiden leikatun lehvästön lomasta siivilöityvä auringonvalo läikehtii hiekalla. Välissä on vuosisatoja, historiaa ja elämää, mutta sama tunnelma toistuu häivähdyksenä Hakaniemessä torin laidalla kuumana kesäpäivänä. Julia Donner maistelee, kuuntelee, tunnustelee ja haistelee Helsinkiä ja kertoo siitä lyyriseen tyyliin. Istuessaan penkille hän huomaa muotoon leikattujen lehmusten kolminkertaiset rivistöt ja pensasaidanteet, kovan hiekkapinnan ja lehmusten luoman vihreyden kontrastin, valon epätasaisuuden, hän tuntee auringon lämmittämän hiekan, joka tuoksuu kaupungilta, hän kuulee lokkien kirkumisen, ihmisten äänet torilta ja raitiovaunun kirskahdukset. Lainaukset ovat Löytöretki Helsinkiin -kirjasta (Multikustannus, 2008). Taneli Eskola on Taideteollisen korkeakoulun valokuvauksen professori. Taneli Eskola Lehmuskuja 15

Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenlehti 2009 Siivekkäitä Talosaaressa, havaintoja Torpan tieltä Paula Bagge Paula Bagge Helsyn Torpalla Talosaaressa järjestetään talkoot joka kevät. Anneli kokkasi maistuvat talkookeitot. 16 Minä, romanttinen luonnosta nautiskelija, kirjaan tähän muutamia ilahduttavia näkyjä, tapahtumia, joista olen saanut olla osallisena kävellessäni kartanon parkkipaikalta Torpalle. Mielikuvat ovat usean vuoden ajalta ja maalaan ne teille niin hyvin kuin osaan. Kuulas kevätpäivä, ehkä iltapäivä, huhtikuun lopussa. Olen lähtenyt parkkipaikalta ja suunnannut askeleet kohti puomia tammikujalla, kun kuulen joutsenten ääntä. Missä? Missä ne ovat? Ei näy lahden suunnalla, missä? Haen taivaalta ja sitten silmät löytävät. Niitä on kaksi. Ne lentävät jo korkealla nosteessa ympyrää aina ylemmäs. Ne ovat suoraan kartanon päärakennuksen yläpuolella ja ne laulavat, ääntelevät niin riemukkaasti ja kohoavat yhä ylemmäs pastellinväriseen valoon ja kirkkauteen... Tunne näkemästäni on vieläkin käsittämättömän voimakas. Lähes sama paikka haan vieressä, kun lähdetään kohti Torppaa jonain toisena keväänä. Haassa hevosten seassa on västäräkkejä, mutta niilläpä onkin keltaiset rinnat tai ainakin vaaleankeltaiset. Enpä ole ennen nähnyt. Kun Torpalle päästyäni asiasta jollekin mainitsin, tuumasi tämä: "Lienet nähnyt väärin". Siirrytään nyt kulkemaan tammikujan lahden sivustaa menevää osuutta. Siinä alkumatkassa on hevoslaitumen puolella leppiä ja muuta pienpuustoa. Olen nähnyt niissä puissa lentelevän pienen harmaan haukan ja ihmetellyt sen lentelyä. Onko sellainen lainkaan tyypillistä millekään haukalle? Asiantuntijan kommentti ja lajimääritys: "Se oli varmaan käki". Tammikuja loppuu ja metsä alkaa, siinä näin eräänä syksynä kotkan lentävän aika alhaalla puiden latvojen tasalla. Näky oli todella pysäyttävä ja vaikuttava. Syksyinen metsä, talvea odottava ja niin komea lintu, joka melkein täytti taivaan. Torpan metsä on alkukesästä täynnä laulua, laulua tauotta, laulajat vaihtuvat, mutta konsertti jatkuu. Lahdella on monen lajin soidin menossa, hauskimpana ja hassunkurisempana silkkiuikkujen seurustelu. Pöntöissä pesijöiden touhuja voi seurata kuistilta kyllästymättä loputtomiin. Joinakin vuosina niemessä pesinyt haukka koulutti poikasiaan Torpan ilmatilassa. Komeaa seurattavaa. Sain taannoin käsiini kirjan, jossa selvitettiin myös Talosaaren linnustoa 90-luvulta. Siellä oli maininta keltavästäräkin pesinnästä alueella. Olin ollut oikeassa, ne olivat keltavästäräkkejä, ne jotka näin... Anneli Mikkonen varapuheenjohtaja

Takiainen 2009 Teen työtä, jolla on tarkoitus Noora Kuusela Uusi järjestösihteeri Markus Seppälä yrittää työkiireidensä keskellä olla niin lähellä Suomen luontoa kuin se Kotkankadun toimistolta käsin on mahdollista. Usein kuulee sanottavan sairaanhoitajien tai lääkärien tekevän työtään kutsumuksensa ajamina. Heillä on siis sisäinen tarve hoitaa tai edistää kanssaihmistensä terveyttä. Uskaltaisin kuitenkin väittää, että ainakin 2000-luvun Suomessa nämä ammatit ovat suurelta osin muuttuneet puhtaista kutsumusammateista järkeviksi ja turvallisiksi uravaihtoehdoiksi. Haluaisinkin ehdottaa luonnon suojelemista seuraavaksi oletusarvoiseksi kutsumustyöksi. Jos sallitte, perustelen väitteeni. Lääkäreiden ja sairaanhoitajien työ oli ennen lääketieteen huimia kehitysaskeleita verrattain paljon haasteellisempaa ja raskaampaa kuin nykyään. Silloin epäitsekäs halu ja kutsumus ihmisten auttamiseen, oli ehkä ainoita syitä suuntautua terveydenhoitoalalle. Luonnon suojeleminen tänä päivänä vastaa minusta haastavuudeltaan entisaikojen lääketieteen harjoittamista; teknologia on kehittymätöntä ja epävarmuutta on sekä diagnoosista että valittujen hoitomenetelmien toimivuudesta. Lääkäreitä ja sairaanhoitajia on arvostettu aina ja kaikkialla. Luonnonsuojelijoita taas pidetään yleisesti kehityksen jarruina. Olennaisin eroavaisuus on minusta kuitenkin se, että lääkärin harvoin tarvitsee perustella muille, miksi tekee työtään. Luonnonsuojelija joutuu jatkuvasti vakuuttelemaan muille, miksi on tärkeää varjella luonnon monimuotoisuutta, ja miksi on tärkeää säästää energiaa ja välttää jätteiden syntymistä. Miksi olisi hyvä että maapallolla olisi tulevaisuudessakin juomakelpoista vettä. Minulle se, että suojelen ympäristöäni sekä Helsingissä että koko maapallolla, on aina ollut kutsumusasia. Sen vuoksi päädyin lukemaan ympäristöbiologiaa. Suomen puolustusvoimilla oli muutama vuosi sitten televisiomainos, jossa kehotettiin tekemään työtä, jolla on tarkoitus. Nyt jo hetken aikaa Helsyllä työskennelleenä voin varmuudella sanoa tekeväni juuri sitä. Minulla on mahdollisuus välittää ihmisille tietoa luonnosta ja miten toimia sen hyväksi. Helsyn retkillä he voivat nauttia luonnosta ja samalla oppia siitä lisää. Toivon sen tiedon ja kokemusten kulkeutuvan heidän lapsilleen ja ystäväpiirilleen, sillä muiden asenteiden tavoin uskon myös luonnon arvostamisen välittyvän eteenpäin. Järjestösihteerin pesti on minulle ensimmäinen oman alani työpaikka, ja se tulee varmuudella antamaan minulle hyvän vertailukohteen muihin luonnonsuojeluun liittyviin tehtäviini tulevaisuudessa. Tulevaisuutta odotellessani yritän oppia koko ajan uutta palvellakseni Helsyn jäsenistöä parhaan kykyni mukaan. Markus Seppälä Järjestösihteeri 17

Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenlehti 2009 Aktuellt från Natur och Miljö Helsingfors naturskyddsförening hör till två olika förbund, dels via Nylands miljövårdsdistrikt till Finlands naturskyddsförbund (Suomen luonnonsuojeluliitto) och dels till Natur och Miljö, den finlandssvenska miljöorganisationen. De medlemmar, som hör till Natur och Miljö får bl.a. tidskriften Finlands Natur, som utkommer med 6 nummer per år. Natur och Miljö grundades år 1970 och har idag 21 lokalföreningar, som verkar i de tvåspråkiga kommunerna längs kusten och på Åland. Det totala medlemstalet är omkring 3600. Natur och Miljös kontor finns i Helsingfors, på Annegatan 26, i våningen under Luonto-Liitto, som är den finska ungdomsorganisationen. På kontoret arbetar 7 personer. Ytterligare två personer är anställda som naturskollärare för Naturskolan Uttern i Sjundeå och Kvarkens Naturskola, som har Vasa som bas. Förbundsordförande är Christell (Cia) Åström från Sibbo. Natur och Miljös verksamhet liknar i många hänseenden Finlands naturskyddsförbunds profil. Eftersom den svenska organisationen har endast två nivåer, d.v.s. saknar distriktsnivån, arbetar Natur och Miljö vid sidan om nationell miljöpolitik även med en del regionala och lokala frågor. År 2009 är det fösta av en treårsperiod, med fyra huvudteman: 1) Energi&klimat, 2) Vattenskydd, 3) Livsstil och 4)Biologisk mångfald. Därtill har Natur och Miljö en stark profil inom miljöfostran för barn och unga. På klimatpolitikens område är siktet inställt på Köpenhamnkonferensen i NoMin vuosikokouksesta Sipoon Hindsbyssä vuonna 2007. slutet av året. Natur och Miljö sprider information om hur enskilda medborgare kan bidra till minskade klimatstörande utsläpp genom bl.a. utnyttjande av förnybar energi för uppvärmning. Vi vill också hjälpa till att samla en stark allmän opinion, som skulle ge de finländska politikerna råg i ryggen att driva på en ambitiös klimatpolitik. På olika håll längs kusten planeras nya etableringar av vindkraft. Natur och Miljö bevakar bl.a. dessa MKBprocesser. Östersjöfrågor och vattenskydd har alltid varit en central del av Natur och Miljös verksamhetsfält. Ett fokusområde har varit de grunda havsvikarnas unika natur, som hotas av muddringar. Natur och Miljö har i flera år fört en kampanj, vars målsättning är att skärpa övervakningen av småskaliga muddringar. Nu ser det äntligen ut som om Natur och Miljös förslag kommer att beaktas vid revideringen av vattenlagen. I slutet av år 2008 gav Natur och Miljö ut en ny broschyr riktad till familjer med t.ex. sommarstuga i grunda havsvikar. Broschyren Din vik är värdefull kan beställas från Natur och Miljös kansli. Till temahelheten biologisk mångfald hör bl.a. skogsnaturen. Natur och Miljö hjälper genom inventering och rådgivning privata markägare och samfund att skydda sina skogar genom Metsoprogrammet. De närmaste åren kommer att bli avgörande för Sibbo storskog. Natur och Miljö arbetar tillsammans med lokalföreningarna i bl.a. Sibbo och Helsingfors för att Sibbo storskog skall bevaras och att en nationalpark skall grundas. Till naturskolan Uttern i Sjundeå, som är Finlands äldsta naturskola, kommer årligen många gruppen för skolor och daghem i Helsingfors. Natur och Miljö ordnar även populära sommarläger för barn: Miljödetektivläger för barn i åldern8-11 år ordnas på Naturskolan Uttern i Sjundeå 1-5.6 och 8-12.6. Miljöagenternas forskningsläger riktar sig till 11-14 åringar och arrangeras 15-18.6 på samma ställe. Sista anmälningsdagen är 8 maj! Du kan läsa mer om Natur och Miljös verksamhet på hemsidorna www.naturochmiljo.fi. Tag gärna kontakt per telefon (09) 6122 290 eller e-post nom@naturochmiljo.fi om du har frågor. Du kan hälsa på oss på kontoret på Annegatan vardagar kl 9-16. Bernt Nordman verksamhetsledare Magnus Östman 18

Helsyn hallitusesittely 2009 - vastaukset Takiainen 2009 Helsyn hallitus tekee virkansa puolesta arvokasta työtä yhteisten ympäristöasioiden hyväksi. Entäpä millaista on hallituksen jäsenten henkilökohtainen toiminta? 1. Milloin ja miten sinusta tuli luonnonsuojeluaktiivi? 2. Miten itse elät säästääksesi ja suojellaksesi luontoa? 3. Mikä on mielestäsi vähintä, mutta merkitykseltään suuri asia, jonka jokainen voisi jokapäiväisessä arjessaan tehdä luonnonsuojelun hyväksi? Kati Vierikko Puheenjohtaja 1. Lukiossa aloin pohtia ympäristön tilaa. Maalailin kuvia maailman peittymisestä jätteisiin. Tarkkailin perheemme vedenkulutusta ja päätin, etten ikinä hanki ajokorttia (jonka jouduin myöhemmin biologin töitä varten ajamaan). Varsinaiseksi aktivistiksi aloin, kun muutin Vantaalta Helsinkiin v.1996. Liityin ensimmäiseksi Helsyn metsäryhmään. 2. Olen pedantti kierrättäjä. Suosin luomua aina kun sitä on saatavilla, lisäksi perustin luomuryhmän kotitaloni Lallukan asukkaille. Käytin kestovaippoja toisella lapsellamme ja nyt 2-viikkoisella kuopuksellamme. Ostamme ekosähköä (tuulivoimaa ja metsähaketta). Ostan lähes kaikki vaatteet kirppikseltä. Vältän autolla ajamista ja opetan lapseni liikkumaan julkisilla. Opetan lapseni liikkumaan luonnossa. Matkustan lähinnä kotimaassa. 3. Vähentämällä yksityisautoiluaan ja lihansyöntiään. Lisää hyötyliikuntaa ja kasviksia. Suomalainen syö keskimäärin yli 70 kg lihaa vuodessa. Olen päättänyt, että meidän perheemme lihansyönti jää reilusti alle keskitason. Terveys ja ympäristö kiittää. Anneli Mikkonen Hallituksen jäsen, varapuheenjohtaja 1. Olen nyt toista jaksoa luonnonsuojelija. Jo joskus 70-luvulla olin joitakin vuosia rivijäsen. Siihen väliin tuli ehkä 10 vuoden katko. Liityin uudelleen 80-luvun lopussa. Luonto tarvitsee puolestapuhujia. Mikään erityinen tapahtuma ei vaikuttanut. Ajan henki ehkä. 2. Ruokaostokset on hyvä suunnitella tarkoin, ettei ostele liikaa ja joudu heittämään pois. Olen julkisten käyttäjä ja matkailu suuntautuu lähinnä sukulaisten ja ystävien luo kotimaassa. 3. Hissillä ajelun voi rajoittaa vain ehdottoman tarpeelliseen käyttöön. Rappukäytäviin ei kannata sytyttää valoa, jos päivänäöllä pärjää. Christina Lindén Hallituksen jäsen 1. Föreningsaktiv blev jag för c. 15 år sedan, åtminstone delvis för att jag upplevde att byggandet på stränder och grönområden började gå för långt. 2. Nå, till exempel genom att sortera och återvinna, och genom att för det mesta åka kollektivt. 3. Att respektera naturen och grönområdena överallt och i alla situationer, också i städerna, och att bete sig därefter. Kaisa Hauru Hallituksen jäsen 1. Lukioaikoina ympäristöhuoli iski toden teolla ja varsinkin biologia aineena alkoi kiinnostaa jopa niin paljon, että aloin opiskella alaa. Luonnonsuojeluliitossa aloin toimia aktiivisesti työn kautta syksyllä 2006. 2. Vähän kaikessa tulee esille: opiskelussa, työssä ja vapaaajalla. Kotona kämppiksen kanssa lajitellaan kaikki jätteet, ekosähköä tulee kotiin. Olen kasvissyöjä, kuljen julkisilla tai kevyellä kulkupelillä ja pyrin välttämään turhaa ostamista. Toimin luonnonsuojelujärjestössä aktiivisesti ja tuen eri järjestöjä taloudellisesti. 3. Välinpitämättömyys on kaikkein pahinta. Eli ajattelu ja omasta navasta irtautuminen edes silloin tällöin on kaikkein vähintä, mitä voi tehdä. Helppoa on myös turhasta materian hamstraamisesta luopuminen, siinä ei edes tarvitse tehdä mitään kun on vaan tekemättä ja säästää samalla! Tellervo Erkkilä Hallituksen jäsen 1. Ei varsinaista "herätystä". Pikkuhiljaa vuosien varrella. Paljasjalkaisena "stadilaisena" todennut kotikaupungistani esim. Vantaanjoen sekä Suomenlahden tilan. 2. Kierrätän biojätteet, paristot, pahvit, paperit, lasit, muovit ym. Energialamput vaihtuvat hehkulamppujen tilalle. Ostan lähiruokaa. 3. Lajitella jätteet. Kierrättää kaikkea, mitä voi kierrättää. Olla autoilematta. Elää enemmän ns. ruohonjuuritasolla! 19

Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenlehti 2009 Jarmo Kalanti Hallituksen jäsen 1. Ensimmäinen herätys tuli 1970-luvun loppupuolella opiskellessani (Länsi-)Saksassa. Freiburgin lähistölle puuhattiin ydinvoimalaa (jota ei ole onneksi tullut) ja muutenkin Saksassa oli paljon ydinvoimakriittistä keskustelua. Aktivoiduin sitten Suomeen palatessani 1980-luvulla toimimaan EVY:ssä (Energiapoliiittinen yhdistys - Vaihtoehto Ydinvoimalle). Myös yletön yksityisautoilu ja sen suosiminen alkoi ärsyttää noihin aikoihin. 1980-luvun lopussa harhauduin jotenkin Helsyn Torpalle ja sitä kautta tuli ajaudutta vähitellen yhdistyksen toimintaan ja hallitukseen muutenkin. Sillä tiellä sitten olen vieläkin. 2. Lajittelen biojätteen, paperin, pahvit ja tölkit, lasipakkaukset ja metallit. Se ei vaadi mitään, kun talossamme on näille omat astiansa. Ongelmajätteet (joihin kuuluvat myös energiansäästölamput!) pidän tallessa ja vien ne YTV:n keräykseen. Poimin maasta noin pari roskaa kuukaudessa (laiska versio Roska päivästä -liikkeessä). En pidä lamppuja päällä silloin kun en ole huonessa (poikkeus led-jouluvalot pimeällä). Radiosta sammutan valmiustilan yöksi. Minulla ei ole televisiota eikä autoa. Osan vihanneksistani viljelen nykyään itse. Pyrin käymään kauppahallissa noin kerran viikossa ostamassa leipää ja vihanneksia, koska ne ovat maukkaampia ja tulee vähemmän pakkausjätettä kuin marketista. En juuri käytä hissiä (4. krs). 3. Käyttää sähköä säästäen: valo päälle vain kun huoneessa on pimeää ja itse oleskelee siellä. Valmiustilakytkimestä (suosittelen sellaista pistorasiaa) virta ainakin yöksi pois. Toni Amnell Hallituksen jäsen 1. Mikään yksittäinen tapaus tai epäkohta ei ole saanut minua luonnonsuojeluaktiiviksi. Olen ollut jo lapsesta saakka luonnonsuojeluhenkinen ja mitä enemmän asioita on tullut seurattua, sitä huolestuneemmaksi olen tullut ihmiskunnan ahneudesta ja kyltymättömästä mukavuudenhalusta. 2. Tärkein keinoni pienentää ekologista jalanjälkeäni on tehdä matkat liikunnallisesti jalan, polkupyörällä tai julkisilla liikennevälineillä, mieluiten raiteilla. Lentokonetta en käytä, eikä minulla ole edes ajokorttia, autosta nyt puhumattakaan. Muita keinojani ovat jätteiden synnyn välttely ja lajittelu, kulutuksen vähentäminen, turhien valojen sammuttaminen, tuulisähkön käyttäminen, vastuullinen luonnossa liikkuminen, lähikaupan suosiminen, voimakkaiden pesuaineiden välttäminen, tupakoimattomuus, ympäristöperusteinen äänestäminen jne. 3. Käyttää henkilöauton ja lentokoneen sijaan lihasvoimaa, metroa, junaa, raitiovaunua tai bussia (tässä järjestyksessä) aina kun vain suinkin mahdollista. 20 Antti Tanskanen Hallituksen varajäsen 1. Vähitellen lintuharrastuksen myötä. 2. Liikun lähinnä julkisilla ja pyöräilen. Käytän tavarat loppuun tai kierrätän. Mutta vähemmälläkin pärjäisi. 3. Tavaroiden kierrätys ja uusioraaka-aineiden lajittelu. Parantaa luonnon ja ympäristön tuntemustaan. Tiina Raivikko Hallituksen varajäsen 1. Luonnonsuojeluaktiivi minusta tuli vuonna 1987 ja Helsyyn tulin aktiiviksi noin vuonna 1991. Olin asunnut ulkomailla vähän yli vuoden ja siellä oli niin mukavia retkiä ja luonnonsuojelijoita, että ajattelin etsiä täältä vastaavaa toimintaa. Luontoharrastaja olen ollut jo ihan parivuotiaasta asti. Isäni kuljetti meitä ympäri Helsingin metsiä ja viikonloput telttailimme pääasiassa Haltialassa ja Uutelassa. 2. Tässä asiassa olisi paljon parantamisen varaa; kuljen kyllä työmatkat julkisilla ja yritän valita kotiin hankittavat tavarat mahdollisemman ekologisesti. Televisiota minulla ei ole ja energiaa säästän kotona parhaani mukaan. Paheitani on ulkomaille matkustelu lentäen, mutta siitä on todella vaikea luopua, koska muuten matkaan menisi kohtuuttomasti aikaa. 3. Työmatkojen kulkeminen julkisilla tai pyörällä tai kävellen, jos suinkin mahdollista. Jätteiden lajittelu on toinen helppo asia. Paula Bagge Hallituksen varajäsen 1. Olen syntynyt maaseudulla Leppävirralla. Varkauden sellutehtaan päästöt hajuhaittoineen kantautuivat kylällemme kymmenien kilometrien päästä. Mietin jo lapsena, miten ilma voikaan olla niin herkkä kuormitukselle. Halusin hengittää raikasta ilmaa.vihasin ja pelkäsinkin sitä tehdasta. Helsyyn minut johdatti ensin pelkkä hyväntahdonjäsenyys, sen jälkeen halusin itsekin tehdä jotain yhteisen elinympäristömme hyväksi. 2. Pyrin ostamaan mahdollisimman vähän. Joskus menee viikkoja, etten hanki muuta kuin ruokaa. Kierrätän melkein kaiken. Onneksi rakastan vanhoja romuja - niissä on tyyliä. Korjaan vaatteita ja kulutan ne loppuun, rätiksi saakka. Lattialämpöä en pidä päällä, viileä huoneilma on miellyttävä. Tarvitsen työssäni autoa (kuljetan paljon kuvausrekvisiittaa), mutta vaihdoin isomman auton hyvin pieneen, vähäpäästöisempään leasing-autoon. Olen päättänyt vähentää lentämistä radikaalisti. Maailman olen nähnyt ja saastuttanut sitä jo aivan liikaa. Nyt maksan velkaa ja teen sen mielelläni. 3. Tehdä joka päivä vaikkapa vain yksi pieni hyvä teko luonnon hyväksi. Siitä kertyy vuodessa jo 365 tekoa. Jos saat vielä sukulaisesi, ystäväsi ja naapurisi mukaan kampanjaan, hyvien tekojen kokonaismäärä kasvaa huikeaksi! Vain me ihmiset voimme pelastaa tämän pallon.