JENNA TÖLLI NÄKYMÄTTÖMÄT LAPSET PROJEKTIN KOETTU VAIKUTTAVUUS KOHDERYHMISSÄ

JENNA TÖLLI NÄKYMÄTTÖMÄT LAPSET PROJEKTIN KOETTU VAIKUTTAVUUS KOHDERYHMISSÄ Opinnäytetyö KESKI POHJANMAAN AMMATTIKORKEAKOULU Hoitotyön koulutusohjelma Syksy 2008

TIIVISTELMÄ OPINNÄYTETYÖSTÄ Yksikkö Aika sosiaali-ja terveys syksy 2008 Koulutusohjelma Hoitotyön koulutusohjelma Työn nimi Tekijä/tekijät Jenna Tölli Näkymättömän lapsen tukiverkot projektin koettu vaikuttavuus kohderyhmissä Työn ohjaaja Sivumäärä Marja-liisa Hiironen 37 + 6 Työelämäohjaaja Pia Takala Joka viides tai neljäs suomalainen kärsii mielenterveyshäiriöstä. Suomessa on noin 1,4 miljoonaa perhettä. Vuonna 2002 Suomessa huostaan otettiin 7 829 lasta. Vuonna 2004 järjestettiin Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä Näkymätön lapsi - projekti jonka tavoitteena oli kehittää alueellinen toimintamalli, joka huomioi lapsen perheessä, jossa aikuisella on mielenterveysongelma. Opinnäytetyön tarkoituksena on kartoittaa Näkymätön lapsi - projektin koettu vaikuttavuus psykiatrisessa yksikössä sekä synnytysyksikössä. Tavoitteina oli selvittää onko koulutuksesta ollut hyötyä osallistujan nykyisessä työssä, kuinka koulutus ja koulutuksessa tuotettu huoli-lomake auttanut lapsen huomioimisessa äidin tai isän sairastaessa mielenterveysongelmaa. Opinnäytetyön aineisto kerättiin Webropol - ohjelmalla. Kyselylomake koostui 15 strukturoidusta kysymyksestä sekä neljästä avoimesta kysymyksestä. Kysely lähetettiin sähköpostitse 21 koulutukseen osallistuneelle ja heistä 11 vastasi kyselyyn. Tutkimus on sekä laadullinen eli kvalitatiivinen että määrällinen eli kvantitatiivinen. Tutkimuksessa kävi ilmi huoli - lomakkeen käytön lisääntyneen koulutuksen myötä. Lomakkeen käyttö oli myös lisännyt lasten huomioimista huoltajan sairastaessa mielenterveysongelmaa. Osa vastaajista oli sitä mieltä, että lapsi tulisi huomioida myös muissakin yksiköissä, kuten esim. somaattisilla osastoilla syöpää sairastavan potilaan lapsi. Lapset puheeksi menetelmän koulutusta toivottiin kaikille osastoille, koko henkilökunnalle ja kaikille uusille työntekijöille. Asiasanat Lapsi ja mielenterveys

ABSTRACT CENTRAL OSTROBOTHNIA UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES Date Fall 2008 Author Jenna Tölli Degree programme Degree Programe in Nursing Name of thesis The Influence of The Invisible Kids - Projects as Experienced in the Target Group Instructor Marja-Liisa Hiironen Pages 37 + 6 Supervisor Pia Takala Every fifth or fourth Finn suffers from a mental disorder. There are 1, 4 million families in Finland. In the year 2002, 7829 children were taken to custody. During the year 2004 Central Ostrobothnia District of Nursing organized Invisible Kids - project, the aim was to develop a regional pattern, which focuses on the kid in the family, where the adult has a mental disorder. The aim of this study is to survey Invisible Kids -projects affects as experienced in the psychiatric unit and maternity unit. The purpose was to determine if there has been any benefit of the education during the project in the current day job and how the education and the Concern Form produced during the project has helped with minding the child when mom or dad is suffering from a mental disorder. The survey of the thesis was collected with Webropol software. The questionnaire consisted of 15 structured questions and four open ended questions. The questionnaire was sent by email to 21 of those who had participated in the education, of whom 11 answered the questionnaire. The survey is both qualitative and quantitative. The survey indicates that the use of Concern Form has increased due to the education. The use of the form had also increased the attention children get when the care-giver suffers from a mental disorder. Some of the ones who answered the questionnaire thought, that they should also focus on the kids in other units, as for example. In somatic units where the child s care-taker is suffering from cancer. They hoped that the Kids in focus - method education could be given to every unit, the whole staff and all the new employees. Key words Child and mental disorder

SISÄLLYS TIIVISTELMÄ ABSTRACT JOHDANTO... 1 1 OPINNÄYTETYÖN TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT... 3 1.1 Lapsi... 3 1.2 Mielenterveys... 3 2 LASTA HUOMIOIVAN TYÖN TOIMINTAMALLI KESKI-POHJANMAAN SAIRAANHOITOPIIRIN YKSIKÖISSÄ... 4 2.1 Beardsleen perheinterventio... 4 2.2 Lapset puheeksi työmalli... 5 2.3 Lapsi & Perhe Neuvonpito... 6 3 MIKÄ MASENNUS ON?... 8 4 OMAISEN SAIRASTUMISEN VAIKUTUS PERHEESEEN... 10 4.1 Perheen suhtautuminen mielenterveysongelmaiseen omaiseen... 10 4.2 Lapsen kehityksen häiriintymisen monet syyt... 11 4.3 Lasten kehitys ja häiriintymisen oireet... 12 4.4 Hennot hartiat, raskaat taakat... 13 5 AIKAISEMMAT TUTKIMUKSET... 15 6 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSONGELMAT... 17 7 TUTKIMUSMENETELMÄT JA AINEISTON ANALYSOINTI... 18 8 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN... 19 8.1 Aineiston keruu... 19 9 TUTKIMUSTULOKSET... 20 9.1 Näkymättömät lapset projektin koettu hyöty... 20 10.2 Onko lasten huomioimisen lisääntynyt?... 24 10 JOHTOPÄÄTÖKSET... 29 11 POHDINTA... 31 11.1 Opinnäytetyön eettisyys... 31 11.2 Pohdinta... 31 LÄHTEET... 33 LIITTEET

1 JOHDANTO Ihmisen elämään mahtuu monia erilaisia muutoksia ja vastoinkäymisiä. Ihmisten välillä on eroa, kuinka paljon vakavia elämänmuutoksia ja tapahtumia tielle sattuu ja kuinka paljon kukin vastoinkäymistä ja stressiä kestää. Stressinsietokykyyn vaikuttaa mm. ikä ja kehitysvaihe, perimä ja temperamentti. Myös kasvuolosuhteilla on merkitystä kyvyssä sietää stressiä. Uusin tutkimustyö osoittaa, että lapsena koetulla stressillä on laaja-alaisia ja pysyviä vaikutuksia lapsen kehitykseen. Pahimmassa tapauksessa se voi aiheuttaa ongelmia kehityksessä ja käyttäytymisessä, tunne-elämän hallinnassa ja terveyden tilassa vielä aikuisiälläkin. Normaalisti stressi auttaa sopeutumaan uuteen akuuttiin elämäntilamuutokseen, mutta ongelmia syntyy, jos stressi on hallitsematonta ja pitkäaikaista. Stressin aiheuttajina varhaisiässä ovat esimerkiksi varhaiset menetykset, erokokemukset, seksuaalisen ja muun fyysisen väkivallan kohteeksi joutuminen. Liian varhaisessa iässä koettu stressi saattaa aiheuttaa käytöshäiriöitä ja psyykkisiä häiriöitä. Uusi-Seelantilaisessa masennustutkimuksessa on käynyt ilmi geeniperimän toimivan tiiviissä vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Lapsuusiässä koettu kova stressi voi altistaa sairastumista masennukseen aikuisiässä. Neuvolaikäisten lasten perheissä 10-30 % tarvitsee erityistä tukea. Lasten psyykkisen oireilun takana on usein vanhemman psyykkinen sairaus. Jos yhteistyötä aikuispsykiatrian ja lastenpsykiatrian välillä saataisiin tiivistettyä, voitaisiin mielenterveyspotilaiden lapsia tukea paremmin. Opinnäytetyön aiheeksi olen valinnut Näkymättömän lapsen tukiverkot -projektin koettu vaikuttavuus kohderyhmissä. Näkymättömän lapsen tukiverkot -projekti käynnistyi Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueella 1.4.2004 ja päättyi 31.12.2005. Projektin tavoitteena oli kehittää alueellinen toimintamalli, joka huomioi lapsen perheessä, jossa aikuisella on päihde-, ja/tai mielenterveysongelma. Yhtenä keinona lapsen huomioimiseksi ja toimintamallin

2 rakentumisen tueksi on alueellisen yli hallintokuntarajojen tapahtuvan moniammatillisen yhteistyön lisääminen. Tavoitteena oli myös muistuttaa resurssien kanssa kamppailevia kuntia mahdollisuudesta hyödyntää aiempaa tehokkaammin kolmatta sektoria sekä yksityisiä palveluntuottajia. Koen aiheen hyvin mielenkiintoisena, koska haluan tutkia, kuinka hyvin mielenterveyspotilaiden lapset saavat apua vanhemman sairastaessa. Koen aiheen hyvin ajankohtaisena mielenterveysongelmaisten osuuden kasvaessa Suomessa. Vuonna 1992 mielenterveyshäiriöisten osuus oli 32 prosenttia koko työttömyyseläkekannasta ja vuonna 2002 luku oli jo 41 prosenttia.

3 1 OPINNÄYTETYÖN TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT 1.1 Lapsi YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lapsella tarkoitetaan jokaista alle 18- vuotiasta. Tästä ikärajasta poiketaan, jos henkilö maansa lakien mukaan saavuttaa täysi-ikäisyyden jo nuorempana. Suomen lainsäädännössä lapsen määritelmä on sama kuin lapsen oikeuksien sopimuksessa. Päätösvalta alaikäisen asioissa kuuluu yleensä huoltajalle tai holhoojalle. (Lastensuojelun keskusliiton määritelmä, kuka on lapsi. 2008.) Lastensuojelulaissa lapsena pidetään alle 18-vuotiasta ja nuorena 18 20- vuotiasta. (Lastensuojelulaki 13.4.2007/417 6) Opinnäytetyössä lapsella tarkoitetaan alle 18-vuotiasta huoltajan kanssa asuvaa. 1.2 Mielenterveys WHO:n määritelmän mukaan mielenterveys on älyllisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila, jossa yksilö ymmärtää omat kykynsä, pystyy toimimaan elämän normaalistressissä, pystyy työskentelemään tuottavasti tai tuloksellisesti, ja pystyy toimimaan yhteisönsä jäsenenä. Opinnäytetyössä tarkoitetaan mielenterveysongelmalla sitä, kun ihminen ei selviä päivittäisistä toiminnoista tavalliseen tapaan, voi henkisesti pahoin ja kärsii.

4 2 LASTA HUOMIOIVAN TYÖN TOIMINTAMALLI KESKI-POHJANMAAN SAIRAANHOITOPIIRIN YKSIKÖISSÄ Näkymättömän lapsen tukiverkot -projektin tavoitteena oli kehittää lasta huomioiva toimintamalli, kun hoidetaan mielenterveysongelmaista aikuista Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin yksiköissä. Toimintamallin perusperiaatteet soveltuvat hyvin myös muihin tilanteisiin, joissa lapsiperheet kohtaavat vaikeuksia. Vaikeudet voivat johtua perheenjäsenen fyysisestä sekä psyykkisestä sairastumisesta tai muusta perhettä koskettavasta kriisistä. Lähtökohtana toimintamallille on asiakkaan perheen, vanhemmuuden ja siihen liittyvän asiantuntemuksen kunnioittaminen silloinkin, kun perheen tilanne on lähtökohtaisesti vaikea. Toimintamallin tarkoituksena on luoda puitteet, missä lapset tulevat kuulluiksi ja autetuiksi yhden tai useamman perheenjäsenen kohdatessa vaikeuksia. (Fraktman. 2005.) 2.1 Beardsleen perheinterventio Kyseessä on perheintervention muoto, jossa lapsi on pääroolissa. Intervention avulla pyritään tukemaan vanhemmuutta ja perheen eheyttä. (Fraktman. 2005.) Perheintervention tarkoituksena on vahvistaa ja kehittää niitä piirteitä lapsissa ja perheissä, jotka tukevat lasten selviytymistä. Beardsleen perheinterventio on kehitetty työmenetelmäksi perheille, joissa huoltajalla on mielenterveysongelma. Vanhempia tuetaan kertomaan ja selittämään lapsille, mistä on kysymys. Tarkoituksena on ennaltaehkäistä lasten sairastumista ja kartoittaa lasta suojaavia tekijöitä. Perheinterventiossa työskennellään yhdessä vanhempien kanssa ja sen tavoitteena on auttaa heitä auttamaan lapsiaan. Istuntojen määrä riippuu perheen tilanteesta. Istuntoja pidetään noin 7-8 kpl, joiden aikana pyritään luomaan keskusteluja sairaudesta ja

5 tilanteiden mahdollisista muutoksista perheen kesken. Näin lisätään myös perheenjäsenten välistä vuorovaikutusta. (Reinikka. 2007) Intervention peruskäsitteet: Itseymmärrys: Tällä tarkoitetaan ihmisen kykyä yhdistää ulkoiset tapahtumat omiin kokemuksiin ja tunteisiin. Pärjäävyys ja elämänhallinta: Intervention tarkoitus on tukea perhettä ja auttaa jokaista perheenjäsentä hallitsemaan omaa elämäänsä. Vanhemmille interventio antaa keinoja toimia lasten kanssa ja auttaa lapsia myös tulevaisuudessa. Lapsia autetaan tunnistamaan huoltajan reaktioita. Heitä kannustetaan ja tuetaan kodin ulkopuolisiin toimintoihin ja suhteisiin. Vanhemmuuden kunnioittaminen: Isä ja äiti pyrkivät olemaan hyviä vanhempia sairaudestaan huolimatta. He tarvitsevat siinä paljon tukea, koska he ovat usein neuvottomia, kuinka lasten kanssa tulisi toimia ja he ovat tietoisia, etteivät ole yhtä luotettavia vanhempia kuin ennen sairastumistaan. He huolestuvat helposti ja syyllistävät siitä itseään. Itsensä syyllistäminen tehdyistä ja tekemättömistä asioista ja virheistään kuuluu myös depressioon. Intervention avulla pyritään vapauttamaan huoltaja syyllisyydestä, joka kohdistuu omaan psyykkiseen tilaan ja vaikeuksiin vanhemmuudessa. Intervention aikana pidetään huolta siitä, että vanhemmuus säilyy vanhemmalla ja huoltajan päätöksiä kunnioitetaan. Istunnoissa pidetään huolta, ettei kokemus omasta avuttomuudesta ja muiden armoilla olemisesta toistu intervention yhteydessä. Kansanterveydellinen lähtökohta: Interventio perustuu enemmän kansanterveydelliseen ehkäisymalliin kuin mihinkään tiettyyn terapiatiedekuntaan. Intervention avulla vähennetään väärinkäsityksiä, lisätään ymmärrystä ja suoraan puhumista depressiosta. Intervention avulla kehitetään konkreettinen suunnitelma lasten kehityksen tukemiseksi. (Beardslee & Solantaus. 2001. 124-125.) 2.2 Lapset puheeksi työmalli Lapset puheeksi on neuvonnallinen malli, jolla pyritään turvaamaan lapsen kasvu ja kehitys. Tämän työmallin päämääränä on tukea vanhemmuutta ja lasten

6 kehitystä perheissä, joissa on ongelmia. (Fraktman. 2005.) Työntekijä tapaa vanhempia muutaman kerran, jonka aikana hän kertoo vanhemmille lasten vahvuuksista, haavoittuvaisuuksista ja myös lasta suojaavista tekijöistä. Tapaamisissa on tarkoituksena myös kartoittaa huolenaiheita, joita vanhemmilla on lapsestaan. Lapset puheeksi - työmenetelmän tarkoitus on suojaavien tekijöiden, vahvuuksien ja mahdollisuuksien tukeminen. Alla kuvio lapset puheeksi työmenetelmän tarkoituksesta. (Reinikka. 2007.) Lapset puheeksi työmenetelmän tarkoituksena on; 1. Tukea vanhemmuutta ja lasten kehitystä. Keskustelun päämääränä on auttaa vanhempia tukemaan omia lapsiaan ja vahvistaa lasten kehitystä tukevia ja lasta suojaavia prosesseja perheessä ja lapsen muissa elämänpiireissä. Lapsia koskevia keskusteluja ehdotetaan kaikille perheille riippumatta siitä, onko perheessä ongelmia vai ei. Vanhemmilla voi olla huolia ja kysymyksiä, vaikka mitään ongelmia ei olisikaan. 2. Arvioida lasten ja perheen tarve muiden palveluiden tukeen kuten lastenneuvolan, koulun oppilashuollon, perheneuvolan tai lasten/nuorisopsykiatrian tarjoamiin palveluihin. Näitä palveluja tarvitsee ehkä noin puolet perheistä. 3. Arvioida lastensuojelutoimenpiteiden ja/tai muiden sosiaalipalvelujen tarve. Perhe voi hyötyä myös sosiaalitoimen perhetukimuodoista ja tarvita toimeentulotukea. Voidaan tarvita myös lastensuojelun toimenpiteitä. Ehkä n. 15% perheistä tarvitsee lastensuojelun ja sosiaalitoimen tukea. 4. Saattaa lapsi ja perhe tarvittavien lisäpalvelujen äärelle. Vanhempaa hoitavalla taholla ei ole hoitovastuuta lapsesta, mutta on vastuu saattaa lapset ja perhe tarvittavan avun äärelle. Lapset voivat tarvita omia mielenterveyspalveluja, aviopuolisot pariterapiaa, perhe sosiaalitoimen perhepalveluja tai taloudellista tukea toimeentulotuesta aina velkaneuvontaan asti. (Reinikka. 2007). 2.3 Lapsi & Perhe Neuvonpito

7 Lapsiperheneuvonpito on verkostotapaaminen, johon osallistuu perheen lisäksi myös ne asianomaiset, jotka ovat perheen kanssa tekemisissä, kuten lasten koululta opettaja, sosiaalityöntekijät ja muut lasta hoitavat tahot. Tapaamisessa keskustellaan, mitä voitaisiin tehdä perheen huolien helpottamiseksi tai lasta suojelevien tekijöiden vahvistamiseksi. Tarkoituksena on auttaa järjestämään perheelle ja lapsille tarvittavat tutkimukset, hoidot ja tuki. Seuraavassa Solantauksen tekemä palvelukuvio, kun arvioidaan avun tarvetta.( Reinikka. 2007). Kuvio 1. Lapsen avun tarpeen arviointi. ( Reinikka. 2007).

8 3 MIKÄ MASENNUS ON? Noin joka viides tai jopa joka neljäs suomalainen kärsii mielenterveyshäiriöstä. Mielenterveydellisistä häiriöistä kärsivistä potilaista vain joka viides saa riittävää psykiatrista hoitoa ja yli puolet on vailla hoitoa. ( Joukamaa & Veijola. 2002.) Masennus on vakava sairaus, se on suurin työkyvyttömyyttä aiheuttava mielenterveyden häiriö Suomessa. Masennus lisää sepelvaltimotaudin riskiä ja on tärkein itsemurhien psykiatrinen syy. Yli kuusi kuukautta kestävästä masennuksesta toipuminen vaikeutuu. Heistä vain noin puolet palaa työelämään seuraavan vuoden aikana. Ensimmäistä masennusjaksoaan sairastavista hoitoa saaneista potilaista, 20 % oli pysyvällä työttömyyseläkkeellä 30 kuukauden seurannan jälkeen. Näistä seikoista huolimatta masennuksen hoito on edelleen puutteellista. (Heikman & Katila & Kuoppasalmi. 2002.) Seuraavana esitetään masennustilan oirekriteerit ICD-10:n tautiluokituksen mukaan. Masennuksen oirekriteerit ovat; Masennusjakso on kestänyt vähintään kahden viikon ajan ja vähintään kaksi seuraavista oireista on todettavissa potilaalla; Yleisen mielialan lasku, masentunut mieliala suurimman osan ajasta. Potilaalla on usein toimeliaisuuden puute joka johtuu vähentyneistä voimavaroista tai poikkeuksellisesta väsymyksestä. Kiinnostuksen tai mielihyvän menettäminen asioihin, jotka ovat tavallisesti kiinnostaneet tai tuottaneet mielihyvää. Jos potilaalla todetaan jokin tai jotkut seuraavista oireista niin, että alla olevat oireet yhteenlaskettuina ovat lukumäärältään neljä. Potilaalla on subjektiivinen tai havaittu keskittymisvaikeus, joka voi ilmetä myös päättämättömyytenä tai jahkailuna. Itsetunto ja itseluottamus tai omanarvontunnon heikkeneminen. Myös perusteettomat tai kohtuuttomat itsesyytökset ja

9 arvottomuuden kokemukset ovat yleisiä. Synkät ja pessimistiset ajatukset tulevaisuuden suhteen ja toistuvat kuolemaan tai itsemurhaan liittyvät ajatukset ja itsetuhoinen käyttäytyminen. Masennuksen oireisiin kuuluvat unihäiriöt, ruokahaluttomuutta tai ruokahalun lisääntymistä ja tämän myötä painon muutokset. Subjektiivinen tai havaittu psykomotorinen muutos, psykomotorinen hidastuminen tai kiihtyneisyys, tällä tarkoitetaan sitä että potilas toimii eri asioissa todella hitaasti tai kiihtyneessä tilassa nopeasti ja hutiloiden. ( Noppari & Kiiltomäki & Pesonen. 2007, 55-56.)

10 4 OMAISEN SAIRASTUMISEN VAIKUTUS PERHEESEEN 4.1 Perheen suhtautuminen mielenterveysongelmaiseen omaiseen Käsitettä perhe on nykypäivänä vaikea määritellä, koska on olemassa monia erilaisia perhevariaatiota. Viimevuosikymmenien aikana avioerojen myötä yksinhuoltajaperheiden lukumäärä on lisääntynyt. Väestöstä 77 prosenttia kuuluu perheeseen. Vuosien 2006 ja 2007 vaiheessa Suomessa oli 1,4 miljoonaa perhettä. ( Noppari ym. 2007, 22 23.) Vuonna 2002 huostaan otettiin 7 829 lasta. (Säkkinen & Kuoppala. 2002.) Perheenjäsenen sairastuminen vaikuttaa aina perhetilanteeseen. Mielenterveyshäiriöiden kohdalla omaisten on vaikeampi suhtautua sairauteen. Läheinen ihminen muuttuu, sairauden syytä ei aina tiedetä, hoidon tulosta ei voida ennustaa ja lääkkeet saattavat aiheuttaa sivuvaikutuksia. Omaisilla on huoli sairastuneesta sekä omasta jaksamisestaan. Aiemmin mielenterveyspotilaita varten on ollut omat sairaalat, mielenterveystoimistot ja jopa lait. Aiempi käytäntö on saattanut lisätä ahdistusta, häpeää ja perheen leimautumista elinympäristössä. Psykiatrinen erikoissairaanhoito on yleistynyt ja nykyään se on jo osa perusterveydenhuoltoa terveyskeskuksissa. (Lammi. 1998.) Mielenterveysongelmaisissa perheissä tulisi lasten asemaan kiinnittää huomiota varhaisessa vaiheessa. Lasta hoitavan vanhemman vakava psyykkinen sairaus luo lapselle haasteita jo varhaisesta vuorovaikutuksesta lähtien. Toisen vanhemmista sairastaessa skitsofreniaa, on lapsella 10 % lisääntynyt riski sairastua psykoosiin. Myös käyttäytymis- ja sopeutumisongelmia esiintyy noin 30 50 % lapsista. Lasten kanssa työskenneltäessä on tärkeää rakentaa luottamuksellinen ja toimiva yhteistyöverkosto eri osapuolten välillä. Lapsen kanssa käydään keskusteluja, joihin osallistuu myös lähiomaisten ohella neuvolan tai kouluterveydenhuollon ja koulun edustajia. Lapsen kohdalla perinnöllinen riski

11 on aina perusteltu syy seurata lapsen tilannetta. Etenkin, jos lapsen elämäntilanteessa tai toimintakyvyssä tapahtuu muutoksia. Tällöin lapsi tulisi herkästi lähettää psykiatriseen konsultaatioon. ( Noppari ym. 2007. 101.) Länsimaisessa kulttuurissa opitaan jo lapsuudessa, että tietyt sairaudet ovat merkki ihmisen epäonnistumisesta elämässä. Mielenterveysongelmista kärsivää pidetään arvoltaan alempana. Aikuisella on vielä tallella lapsuusiässä opitut tavat välttää leimoja, jotka liittyvät mielenterveyshäiriöihin ja alkoholismiin. Tämän vuoksi mielenterveysongelmiin haetaan apua vasta, kun oireet ovat pitkittyneitä ja vakavia. Tätä ajattelutapaa tulisi muuttaa hoitohenkilöstön asenteita muuttamalla. (Noppari ym. 2007. 102.) 4.2 Lapsen kehityksen häiriintymisen monet syyt Lapsen kehityshäiriö johtuu monen tekijän pitkäaikaisesta yhteisvaikutuksesta. Lapsen kehitystä voivat uhata vaara- ja riskitekijät. Esimerkiksi suvussa esiintyvä depressio kertoo geneettisestä riskistä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lapsi automaattisesti sairastuu masennukseen, jos toisella vanhemmista on todettu mielenterveysongelmia. Sairastumisriski kasvaa, jos lapsen elämässä on muita vaikeita asioita, kuten huono lapsi-vanhempi suhde. Mielenterveysongelmaisen perheessä on usein sairauden lisäksi taloudellisia ongelmia ja alkoholin liikakäyttöä. Vanhemmilla voi myös olla parisuhdeongelmia. Riskitekijöitä voivat lisätä huonot asunto-olosuhteet ja/tai levoton asuinympäristö. ( Inkinen. 2001. 22-25.) Vaikuttavimpia tekijöitä ovat tilanteet, joissa huoltajan mielenterveydellinen häiriö vaikuttaa vanhemman ja lapsen väliseen kiintymyssuhteeseen. Lapsella on alttius sairastua mielenterveysongelmaan, jos vanhemman käyttäytyminen lasta kohtaan on jatkuvasti torjuvaa tai vihamielistä ja on olemassa geneettinen riski. Jos vanhempi ei löydä rakentavaa suhdetta lapseen, olisi hyvä, jos lapsella olisi joku muu perheen ulkopuolinen aikuinen, johon hän voisi luottaa ja tukeutua. Lapsi tarvitsee aikuisen kumppanikseen kasvaakseen ja kehittyäkseen. ( Inkinen. 2001. 22-25.) Tärkeintä ei ole tukea antavien ihmisten määrä, vaan tukevien toimintojen

12 määrä, emotionaalinen, huolenpito ja suhteen pysyvyys. (Kypärä & Mäki. 2000.) Lasta auttaa myös se, että hän ymmärtää vanhemman sairauden. Tämä on asia, jossa hoitava taho voi tulla perheen avuksi ja tueksi. ( Inkinen. 2001. 22-25.) Lapsella, jolla ei ole ollut hyvää suhdetta kumpaankaan vanhemmistaan, jopa 75%, on käytöshäiriö. (Kypärä & Mäki. 2000.) Osa lapsen kehityksestä tapahtuu kodin ulkopuolella, koulussa ja harrastusten parissa. Lasta tulee kannustaa ja tukea ylläpitämään ikätoverisuhteitaan ja harrastuksiaan. Nämä tekijät suojaavat lasta, kun vanhemmalla on mielenterveysongelmia. Suojaavia tekijöitä ovat ne, jotka riskitekijän vaikuttaessa auttavat lasta.(inkinen, M. 2001. 22-25.) 4.3 Lasten kehitys ja häiriintymisen oireet Vanhemman psyykkinen häiriö ja siihen liittyvät ongelmat vaikuttavat lapsen kehitykseen kahdella tavalla. Ne voivat kuormittaa lapsen elämää ja lapsi alkaa oireilla. Vaihtoehtoisesti ne voivat vaikuttaa lapsen kehitykseen ja ongelmat ilmenevät myöhemmin iän karttuessa. Esimerkiksi, jos lapsen koulunkäynti kärsii, saattaa se vaikuttaa opiskeluun ja työelämään myöhemmällä iällä. Lapsi saattaa myös kehittää psyykkisiä rakenteita ja reaktiomalleja, jotka altistavat hänet sairastumaan aikuisiällä. (Inkinen. 2001. 25-28.) Lapsilla ei ole mitään tiettyä oirekaavaa, vaan he reagoivat ikänsä ja psyykkisen rakenteensa mukaan, kuten käyttäytymisellä tai tunne-elämän muutoksilla. Lapsen oireilulle on tyypillistä laaja-alaisuus. Lapsilla ilmenee ahdistuneisuutta, pelkotiloja, masennusta, keskittymisvaikeuksia ja käyttäytymisongelmia. Lapsilla, joiden vanhemmilla on psykoottisia oireita, voi olla vaikeuksia hahmottaa todellisuutta. (Inkinen. 2001. 25-28.) Lapsi oppii jo pienestä pitäen ennakoimaan huoltajan reaktioita. Tästä syystä lapsista kasvaa usein varsinaisia ihmissuhdeasiantuntijoita. Heillä on tarkka taito aistia tunnelmia. Jos nuori aikuinen elämässään tarkkailee muiden ihmisten tunnelmia ja pyrkii toimimaan niin, ettei kukaan pahoita mieltään, kuten on lapsena

13 tehnyt, joutuu hän jättämään omat tunteensa ja halunsa taka-alalle. Tällöin hänen oma persoonansa ei pääse kehittymään. Jos hän kuitenkin osaa ottaa huomioon myös omat tuntemuksensa ja tarpeensa, on hänelle valtavasti iloa omista ihmissuhdetaidoistaan. (Inkinen. 2001. 25-28.) 4.4 Hennot hartiat, raskaat taakat Lapsi joutuu hyvin usein ottamaan aikuisen roolin perheessä, jos vanhemmalla on mielenterveysongelma. Lapsi huolehtii aikuisesta ja aikuisten tehtävistä ja tekee sen mihin vanhempi ei kykene. ( Inkinen. 2001. 61-66.) Koska lapset osallistuvat usein kodin arjen pyörittämiseen, sen seurauksena heistä saattaa kasvaa myös vastuuntuntoisia ja pitkäjänteisiä aikuisia, joiden suoriutuminen koulussa ja työelämässä voi olla esimerkillistä. (Inkinen. 2001. 27.) Lapsi on sisäisesti aikuinen jo pienestä pitäen. Kouluun mennessään lapsi miettii, mitä sairastunut vanhempi kotona tekee. Koulusta tullessaan hän ei tuo kavereitaan kotiin ilmoittamatta siitä ensin vanhemmilleen tai tarkistamatta, että vanhemmalla on kotona kaikki hyvin. Koulussa lasta saatetaan kiusata vanhemman sairauden takia.( Inkinen. 2001. 61-66.) Lapsista psyykkinen sairaus voi olla kuin musta aukko tai laatikko, jolla ei ole mitään ymmärrystä siitä mitä se lapselle merkitsee. Ymmärrystä, jota aikuisilla on jossain määrin mielenterveyshäiriöistä ja niihin suhtautumisesta. Haluaisin sitä ja minusta se pitää selittää lapsille. (Psyykkisesti sairaan äidin poika, video.) Lapset kertovat, että heidän olisi ollut helpompi käsitellä vanhemman sairautta, jos heille olisi siitä kerrottu. Lapset ovat pettyneet elämänsä aikana useita kertoja vanhempiensa vuoksi ja heidän on vaikea iloita asioista, koska he pelkäävät tulevansa taas petetyiksi. Olipa perheen tilanne minkälainen tahansa, on lapsi lojaali vanhemmalleen eikä paljasta kodin tapahtumia ulkopuolisille. (Inkinen. 2001. 59.)

14 Vanhempien on usein vaikea puhua lasten kanssa vanhemman psyykkisestä sairaudesta, koska he eivät välttämättä itsekkään ymmärrä sairauttaan täysin. Tämä vaikeuttaa asiasta kertomista muille, erityisesti kun kyseessä on lapsi. Vanhempi voi myös hävetä ongelmaansa tai pelätä, että se leimaa lapsen. Pelätään myös kertomisen vähentävän vanhemman auktoriteettia ja ettei lapsi enää kunnioittaisi vanhempaansa saati hänen sääntöjään. (Inkinen. 2001. 48.) Nämä lapset ovat usein sopeutuneet hyvin elämäntilanteeseensa, jonka vuoksi apua tarvitsevia lapsia voi olla vaikea huomata. Monesti ammattihenkilöstöllä on tiedossa vanhempien mielenterveysongelma, mutta siitä ei uskalleta puhua lasten kanssa. Lapsena koettu hylkäämisen pelko heijastuu usein myös aikuisena parisuhteessa, pelkona hylätyksi tulemisesta. (Inkinen. 2001.)

15 5 AIKAISEMMAT TUTKIMUKSET Näkymättömät lapset - projektista on tehty jo aiemmin opinnäytetyö. Opinnäytetyössä keskeisiä asioita olivat miten kunnissa tuetaan mielenterveysongelmaisen aikuisen perhettä ja lasta sekä selvittää kunnan viranhaltijoiden käsityksiä mielenterveysongelman vaikutuksista ja riskeistä, vanhemman ja lapsen tukemisesta. (Niemi & Ylikorpi. 2006.) Projektin loputtua on tehty kysely sen onnistumisesta. Kyselyssä selvisi, että vahvuuksia ovat pienet organisaatiorakenteet kuntien sisällä ja moniammatilliset yhteistyöpalaverit. Heikkouksia ovat mm. aktiivinen yhteistyö on usein kiinni yksittäisestä työntekijästä ja yhteistyö on usein huonosti suunniteltua tai täysin suunnittelematonta. Uhkatekijät ovat salassapitovelvollisuuksiin vetoaminen, pitkät maantieteelliset etäisyydet, toimijoiden haluttomuus tehdä yhteistyötä ja työntekijöiden vaihtuvuus. (Fraktman. 2005.) Matti Inkisen kirjassa Näkymätön lapsi aikuispsykiatriassa, on Sari-Anne Ervastin kirjoittama tiivistelmä Vanhemman psyykkinen sairaus lapsen kokemana. Tiivistelmä pohjautuu Kuopion yliopistossa tehtyyn pro gradu -tutkielmaan Vanhemman psyykkinen sairaus lapsen kokemana. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millainen on lapsen kokemus perheessä, jossa vanhempi sairastaa psyykkisesti. Tutkimus koostui kuuden 6-11-vuotiaan lapsen teemahaastattelusta. Tarkoituksena oli kuvata ja ymmärtää lasten kokemuksia. Vanhempien sairauksia ei rajattu. Kyse oli psyykkisestä ongelmasta, johon vanhempi on saanut joko avo- tai laitoshoitoa. Tutkimuksen aikana lapset kertoivat avoimesti tunteistaan ja kokemuksistaan tutkijalle. Tämä osoitti lasten valmiuden ja halukkuuden asioista puhumiseen ja niiden jakamiseen aikuisen kanssa. Tutkimukseen osallistuneista lapsista yksikään ei kuitenkaan itse ottanut esille vanhemman psyykkistä sairautta, kun tutkija kysyi lapsen perheestä. Lapset viestivät haastattelun aikana elein aiheen olevan ahdistava ja vaikea. Osa liikehti levottomasti ja näpräsi käsiään. Yksi haastateltavista koki puhumisen vanhemman

16 sairaudesta erityisen vaikeana ja käpertyi pää pöytää vasten näyttääkseen, miltä vanhempi masentuneena näyttää. Sama lapsi kuitenkin toivoi, että olisi voinut puhua vanhemman sairaudesta enemmän. (Ervasti. 2001. 78-80.) Lapsi, joka oli ollut mukana äitinsä sairautta koskevassa tapaamisessa, koki sen hyvänä tapana oppia ymmärtämään äitinsä käyttäytymistä ja sairautta paremmin. Tämä havainto tuki tutkijan mielestä käsitystä, että lapsi tarvitsee ikätasoaan vastaavaa tietoa voidakseen paremmin käsitellä omia kokemuksiaan. (Ervasti. 2001. 78-80.) Tutkimuksessa kävi selvästi ilmi sairastumisen vaikutus vanhemmuuteen. Perheissä, joissa vanhemman sairaus oli akuutissa vaiheessa, lapset toivat enemmän esiin puutteita vanhemmuudessa. Kun vanhempi ei sairautensa vuoksi jaksanut tehdä lapsen kanssa yhtä paljon kuin ennen, aiheutti se lapsissa huolta ja epävarmuutta. Jos tilanne niin vaati, vetäytyivät lapset helposti omiin oloihinsa. Varuillaanolo, huomaamattomuus ja näkymättömyys ovatkin lapselle eräänlaisia suojautumis- ja selviytymiskeinoja. Osa lapsista käytti tätä tilannetta hyväkseen. Vanhempi antoi lapsen olla kavereiden kanssa aamusta iltaan välittämättä siitä, milloin lapsi tuli kotiin vai tuliko ollenkaan. Vanhemman sairaus toi mukanaan lapselle huolta, epävarmuutta ja pelkoa. Lapset pelkäsivät jäädessään yksin sairaan vanhemman kanssa, jos vanhemmalle tapahtuisi jotain eikä lapsi pystyisi auttamaan häntä. (Ervasti. 2001. 78-80.) Vaikka lapset elivät psyykkisesti kuormittavissa elinolosuhteissa, antoi heidän sosiaalinen ja avoin persoonallisuutensa mahdollisuuden solmia uusia ihmissuhteita perheen ulkopuolelta. Ne toimivat lapsille tukena ja voimavaroina. Lapsille oli tärkeää, että heillä oli joku, jolle puhua ja joka oli kiinnostunut kuuntelemaan ja tukemaan heitä. (Ervasti. 2001. 78-80.)

17 6 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSONGELMAT Tutkimuksen tarkoituksena on arvioida koettua vaikuttavuutta Näkymättömät lapset -projektiin osallistuneilta Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin erikoissairaanhoidon psykiatrian yksikön ja synnytysosaston hoitohenkilökunnalta. Tutkimus kartoittaa, onko projektin tavoitteisiin päästy ja kuinka ne näkyvät nykypäivän työelämässä. Tutkimuksella kartoitetaan myös, onko lasten tuen- /avunsaanti parantunut koulutuksen myötä. Tutkimusongelmat Mitä Näkymättömän lapsen tukiverkko -projektista on koettu saatavan hyötyä tämän päivän työssä? Miten projektiin osallistuminen ja sen aikana tehdyt suunnitelmat ovat edesauttaneet lasten avun saantia?

18 7 TUTKIMUSMENETELMÄT JA AINEISTON ANALYSOINTI Opinnäytetyö toteutettiin sekä kvantitatiivisella eli määrällisellä että kvalitatiivisella eli laadullisella tutkimusmenetelmällä. Tutkimuksessa selvitetään prosentuaalisia ja lukumäärällisiä vastauksia kysymyksiin. Määrällisessä tutkimuksessa ei tule ilmi yksittäisen vastaajan mielipiteet. ( Uusitalo. 1991.) Laadullisella tutkimusotteella päämääränä on ihmisten käyttäytymisen ymmärtäminen, heidän omien tulkintojensa ja tutkittavalle ilmiölle antamiensa merkitysten hahmottaminen. (Karasti. 2004) Erillistä tutkimussuostumusta ei lomakekyselyssä tarvitse olla, kyselyyn vastaaminen tulkittiin sellaisenaan vapaaehtoiseksi suostumukseksi. Tutkimukseen osallistuivat seuraavat tahot: Lasten- ja nuorten psykiatrinen yksikkö ja aikuispsykiatrinen yksikkö sekä synnytys- ja naistentautien yksikkö. Tutkimukseen vastanneiden määrä on riittävä tarpeeksi laajan analysoinnin tekemiseksi. Kerätty aineisto litteroitiin ja siitä alleviivattiin useimmin esiintyvät ilmaisut sekä tutkimusongelmiin vastaavat ilmaisut. Analyysiin käytettiin deduktiivista päättelyä eli totuuden säilyttävää päättelyä.

19 8 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN 8.1 Aineiston keruu Kysely toteutettiin Webropol Internet -kyselyihin tarkoitetun palvelun avulla elokuussa 2008. Webropol tuotti kyselystä valmiin raportin. Kysely koostui viidestätoista strukturoidusta kysymyksestä ja neljästä avoimesta kysymyksestä (LIITE 2). Strukturoitujen kysymysten mittaamiseen on käytetty likertin - asteikkoa. Avoimilla kysymyksillä annettiin vastaajalle mahdollisuus ilmaista itseään omin sanoin. Kyselyyn osallistuneet saivat sähköpostin, johon oli liitetty linkki suoraan kyselyyn. Sähköpostissa oli mukana saatekirje (LIITE 1). Saatekirjeessä kerrottiin taustatietoa tutkimuksesta, tietoa tutkimuksen toteuttamisesta sekä aineiston käsittelystä luottamuksellisuuden ja tunnistettavuuden kannalta. Vastausaikaa kyselyyn vastaajilla oli 2 viikkoa. Ennen tutkimusaineiston keruun aloittamista anottiin tutkimuslupa Keski- Pohjanmaan sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäriltä. Luvan saannin jälkeen Näkymättömät lapset -projektiin osallistuneiden nimet saatiin Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin koulutuspäälliköltä.

20 9 TUTKIMUSTULOKSET. Kysely toteutettiin Webropol Internet -kyselyihin tarkoitetun palvelun avulla elokuussa 2008. Webropol tuotti kyselystä valmiin raportin. Kysely koostui viidestätoista strukturoidusta kysymyksestä ja neljästä avoimesta kysymyksestä. Kyselyyn osallistuneet saivat sähköpostin, johon oli liitetty linkki suoraan kyselyyn. Kysely lähetettiin 21 Näkymättömät lapset -projektiin osallistuneelle, jotka työskentelevät Keski-Pohjanmaan keskussairaalassa psykiatrisessa- ja synnytysyksikössä. Kyselyyn vastasi kymmenen ihmistä, kuutta osallistujaa ei tavoitettu sähköpostitse ja viisi oli kesälomalla. Vastaajista kolme oli miehiä ja loput seitsemän naisia. Vastausprosentti kyselylle oli 47,6 %. 9.1 Näkymättömät lapset projektin koettu hyöty Strukturoiduilla kysymyksillä kerättiin perustietoja osallistujien koulutuksesta, työkokemuksesta ja nykyisestä työpaikasta. Strukturoitujen kysymysten avulla kerättiin myös tietoa koulutuksen hyödyllisyydestä. Avoimet kysymykset keskittyivät keräämään tietoa koulutuksen hyödyistä vastaajan nykyisessä työssä ja huoli-lomakkeen hyödyllisyydestä. Eniten vastaajia oli lasten psykiatriselta poliklinikalta ja synnytysosastolta, molemmista vastaajia oli kolme. Kaikilta muilta osallistuneilta osastoilta ja poliklinikoilta oli yksi vastaaja paitsi toiselta aikuispsykiatrian osastolta. Kaikkien vastanneiden ammatillinen koulutus oli joko opistoasteen- tai ammattikorkeakoulututkinto. Kysyttäessä työkokemusta nykyisessä työtehtävässä vastasi 60 % olleensa yli kymmenen vuotta, 30 % vastasi 4-6 vuotta ja 10 % 7-9 vuotta. Seuraavasta kuviossa käy ilmi, mihin koulutuksiin vastaajat ovat Näkymättömät lapset -projektin aikana osallistuneet. Vastaajia kysymykseen oli 8. Vastaajista useimmat ovat osallistuneet Lapset puheeksi - työmenetelmää käsittelevään koulutukseen, siihen on osallistunut 6 henkilöä eli 75 % vastaajista. Toiseksi

21 eniten eli 50 % vastaajista on osallistunut Beardsleen perheinterventio - koulutukseen. Kyselyyn vastanneista ei yksikään ollut osallistunut tukihenkilö- ja tukiperhetoimintaa käsittelevään koulutukseen. 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % 4 2 2 1 0 6 2 Beardsleen perheinterventio Avausseminaari + kliinikkokoulutus Lapsi ja vanhemman psyykkinen sairaus VERTTI vertaisryhmätoiminta Tukihenkilö- ja tukiperhetoiminta Lapset puheeksi työmenetelmä Lapsi & Perhe neuvonpito Kuvio 1. Mihin koulutuksiin vastanneet osallistuivat Näkymättömät lapset projektin aikana. Vastaajista 70 % oli sitä mieltä, että koulutuksia oli järjestetty tarpeeksi ja 44,4 % koki koulutuksesta olleen jonkin verran hyötyä tämän päivän työssään. Vastaajista 44,4 % arvioi koulutuksesta olleen hyötyä paljon tai todella paljon. Vastaajia kysymykseen oli 9.

22 45 % 40 % 35 % 30 % 25 % 20 % 15 % 10 % En lainkaan Vähän Jonkin verran Paljon Todella paljon 5 % 0 % 0 1 4 2 2 Kuvio 2. Koetko koulutuksesta olleen hyötyä tämän päivän työssäsi? Koulutuksen sisältö vastasi 62,5 % mielestä heidän tarpeitaan, 25 % mielestä jonkin verran ja 12,5 % mielestä vähän. Vastaajia kysymykseen oli 8. 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % Ei lainkaan Vähän Jonkin verran Paljon Todella paljon 10 % 0 % Kuvio 3. Vastasiko koulutuksen sisältö tarpeitasi? Koulutuksessa saatu tieto oli 50 % mielestä ajankohtaista, 25 % mielestä todella ajankohtaista ja muiden 25 % mielestä jonkin verran ajankohtaista. Vastaajia kysymykseen oli 8.

23 50 % 45 % 40 % 35 % 30 % 25 % 20 % 15 % 10 % 5 % 0 % Ei lainkaan Vähän Jonkin verran Paljon Todella paljon Kuvio 4. Oliko saamasi tieto mielestäsi ajankohtaista? Avoimeen kysymykseen jäikö mielestäsi koulutuksista uupumaan jotakin?, vastasi kuusi henkilöä. Puolet eli 50 % ei osannut sanoa tai oli jättänyt vastaamatta. Vastanneiden mielestä koulutuksesta ei jäänyt mitään puuttumaan vaan toivottiin, että vastaavia samanmittaisia koulutuksia järjestettäisiin myös jatkossa koko henkilökunnalle ja vuosittain uusille työntekijöille. Kehitysehdotuksena oli, että Lapset puheeksi - työmenetelmä tulisi ottaa käyttöön myös somaattisissa yksiköissä eikä pelkästään psykiatrisessa yksikössä. Erään osallistujan kirjallinen vastaus: Interventio ja lapset puheeksi työmenetelmä tulisi olla käytäntö myös somatiikan puolella, esim. syöpää sairastavien vanhempien lapset tulisi huomioida ja muita vakavia sairauksia sairastavien lapset, sillä lopulta nämä lapset kasvat nuoriksi jotka alkavat oireilla ja sitten me hoidetaan täällä(psykiatrisessa yksikössä), ei tietenkään kaikki somaattisesti sairastavien vanhempien lapset ala oireilemaan, mutta osa alkaa ja sitä voisi ennaltaehkäistä huomioimalla lapset. Avoimissa kysymyksissä kysyttiin myös mitä hyötyä koet saaneesi Näkymättömän lapsen tukiverkko projektista tämän päivän työhösi? Osallistujat vastasivat verkostoitumisen merkityksen korostuneen ja lisänneen

24 lasten kanssa työskentelyä. Koulutuksessa opeteltu Beardsleen - toimintamalli on auttanut avaamaan perheensisäisiä solmuja. Näin kirjoitti yksi vastaajista: Vanhemmuus säilyy vanhemmilla paremmin. Tehdään vain sen verran mihin vanhemmat ovat valmiita, mutta silti avataan solmuja. Koulutuksen myötä osallistujat ovat saaneet lisää rohkeutta, varmuutta ja uuden työmenetelmän tukemaan työtään lasten kanssa. Näkymättömät lapset projektin ansiosta työntekijät huomioivat potilaan sairaalaan tullessa automaattisesti myös hänen lapsensa ja heidän tilanteensa. Yhteistyö lastensuojelun kanssa on lisääntynyt ja helpottunut. Organisaatiotasolla vastuukysymykset ovat selkiytyneet koulutuksen myötä. Avoimeen kysymykseen vertaistukiryhmätoimintaan osallistumisesta tai järjestämisestä, vastaajat olivat vastanneet niukasti. Vain 5 oli vastannut kysymykseen. Vertaistukiryhmäkokemuksia oli vain yhdellä vastanneista. Hän oli ollut ohjausryhmässä ja työnjohtajana ryhmässä. Hänen vastauksestaan ei kuitenkaan käynyt ilmi, miten ryhmien ohjaaminen ja toiminta oli onnistunut. 10.2 Onko lasten huomioimisen lisääntynyt? Kysyttäessä, kokeeko vastaaja lasten avunsaannin lisääntyneen Näkymätön lapsi -koulutuksen myötä?, vastasi 70 %, että lasten avunsaanti on lisääntynyt jonkin verran. Vastaukset on esitetty alla olevassa kuviossa. Melko paljon tai paljon vastasi 30 % vastaajista. Vastaajia kysymykseen oli 10. Yhden kyselyyn osallistuneen vastaus kuuluu seuraavasti: Projektin ansiosta kaikki työntelijät tietävät automaattisesti huomioida potilaan lapset ja selvittää, missä lapset ovat potilaan tullessa sairaalaan. Yhteistyö lastensuojelun kanssa on tullut mutkattomammaksi ja tieto lastensuojelulaeista on lisääntynyt huomattavasti.

25 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % Paljon Melko paljon Jonkin verran Hyvin vähän 10 % 0 % 1 2 7 0 0 En ollenkaan Kuvio 5. Onko lasten avunsaanti lisääntynyt näkymättömät lapset koulutuksen myötä? Koulutuksessa tuotettu huoli lomake (LIITE 3) on 50 % vastaajien käytössä hyvin vähän tai jonkin verran, muut 50 % vastaajista ei käytä lomaketta ollenkaan. Vastaajia kysymykseen oli 10. 50 % 45 % 40 % 35 % 30 % 25 % 20 % 15 % 10 % 5 % 0 % Paljon Melko paljon Jonkin verran Hyvin vähän Ei ollenkaan Kuvio 6. Käytätkö huoli-lomaketta nykyisessä työssäsi?

26 Huoli-lomake on kuitenkin lisännyt lasten avunsaantia jonkin verran tai melko paljon 55,5 % vastaajan mielestä, hyvin vähän tai ei ollenkaan vastasi 44,4 % vastaajista. Vastaajia oli 9. Avoimessa kysymyksessä: Kertooko mielestäsi huoli-lomake kaiken oleellisen lapsen avuntarpeesta?, vastaajia oli 6. Neljästä vastaus joko puuttui tai vastaaja ei muistanut tarkasti millainen kaavake oli. Yksi vastasi, ettei lomake ole heidän yksikössään käytössä, mutta sisältyy sähköiseen potilastietojärjestelmään. Loput kaksi vastasivat, ettei lomake ole kattava, mutta toimii hyvänä välineenä päästä asiaan eli käsiksi perheen ongelmiin. 45 % 40 % 35 % 30 % 25 % 20 % 15 % 10 % 5 % 0 % 0 1 4 3 1 Paljon Melko paljon Jonkin verran Hyvin vähän En ollenkaan Kuvio 7. Oletko kokenut huoli-lomakkeen käytön lisänneen lasten avunsaantia? Koulutuksen tavoitteena oli lisätä yhteistyötä erikoissairaanhoidon ja kuntien välillä. Enemmistö eli 50 % oli sitä mieltä, että yhteistyö on lisääntynyt jonkin verran, 30 % vastasi, että tavoitteisiin on päästy hyvin vähän ja 20 % vastaajista vastasi yhteistyön lisääntyneen melko paljon tai paljon. Vastaajia kysymykseen oli 10.

27 50 % 45 % 40 % 35 % 30 % 25 % 20 % 15 % 10 % 5 % 0 % 1 1 5 3 0 Paljon Melko paljon Jonkin verran Hyvin vähän En ollenkaan Kuvio 8. Kuinka merkittävästi koet yhteistyön erikoissairaanhoidon ja kuntien välillä lisääntyneen Näkymättömän lapsen tukiverkko-projektin myötä? Suurimmalla osalla vastanneista Lapset puheeksi -työmenetelmä oli edes vähän käytössä. 30 % vastaajista se oli käytössä paljon. 10 % melko paljon, 30 % jonkin verran ja 10 % hyvin vähän. 20 % vastaajista vastasi, ettei se ole käytössä hänen työpaikallaan. Vastaajia kysymykseen oli 10. 30 % 25 % 20 % 15 % 10 % Paljon Melko paljon Jonkin verran Hyvin vähän Ei ollenkaan 5 % 0 % Kuvio 9. Onko lapset puheeksi - työmenetelmä käytössä työpaikallasi? Lapset puheeksi menetelmää ei kuitenkaan käytetty kaikkien lapsipotilaiden kohdalla. 33,3 % käyttää sitä jokaisen lapsipotilaan kohdalla. 66,7 % ei menetelmää käytä. Vastanneita kysymykseen oli 9.

28 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % Kyllä Ei 20 % 10 % 0 % Kuvio 10. Käytetäänkö lapset puheeksi - menetelmää jokaisen lapsi-potilaan kohdalla? Perheellisten aikuisten kohdalla menetelmää ei käytetty 40 % tapauksista. 30 % menetelmää käytettiin ja 30 % vaihtelevasti. Vastaajia kysymykseen oli 10. 40 % 35 % 30 % 25 % 20 % 15 % 10 % 5 % 0 % Kyllä Ei Vaihtelevasti Kuvio 11. Käytetäänkö lapset puheeksi - menetelmää jokaisen perheellisen aikuis-potilaan kohdalla?

29 10 JOHTOPÄÄTÖKSET Voimme todeta koulutuksella olleen positiivinen vaikutus lasten avunsaannin lisäämiseksi. Koulutuksen myötä osallistujat ovat saaneet lisää rohkeutta, varmuutta ja uuden työmenetelmän tukemaan työtään lasten kanssa. Toivottiin samanmittaisia koulutuksia järjestettävän useammin, koska vaihtuvuus psykiatriassa on suurta. Koulutusta toivottiin myös uusille työntekijöille tietojen päivittämiseksi. Koulutuksista koettiin olleen hyötyä ja käsiteltävien asioiden ajankohtaisia. Koulutusten voidaan todeta jonkin verran edistäneen lasten huomioimista huoltajan sairastaessa psyykkisesti. Työntekijät kokivat saaneensa koulutuksesta lisää rohkeutta ja varmuutta omaan työhönsä. Uuden Lapset puheeksi -työmallin opetteleminen on heidän mukaansa lisännyt lasten parissa työskenteleviä. Uuden työmallin ansiosta jokainen työntekijä automaattisesti huomio potilaan lapset ja osaa paremmin toimia yhteistyössä esim. lastensuojelun kanssa. Lasten avunsaannin on koettu lisääntyneen jonkin verran koulutuksen myötä, vaikka lapset puheeksi -työmalli ei olekaan käytössä jokaisessa kyselyyn osallistuneessa yksikössä. Näkymättömät lapset -projektin ansiosta työntekijät huomioivat potilaan sairaalaan tullessa automaattisesti myös hänen lapsensa ja heidän tilanteensa. Yhteistyö lastensuojelun kanssa on lisääntynyt ja helpottunut. (Kyselyyn osallistunut.) Beardsleen perheintervention koettiin opettaneen osallistujille sen, että tehdään vain sen verran kuin mihin vanhemmat ovat valmiita, mutta intervention avulla avataan kuitenkin perheensisäisiä solmuja. Intervention avulla pyritään tukemaan vanhemmuutta ja perheen eheyttä. Näin vanhemmuus säilyy huoltajilla paremmin. Huoli-lomake ei ole käytössä läheskään jokaisen lapsipotilaan kohdalla. Sitä käytetään vain 33,3 % lapsipotilaiden kanssa. Kuitenkin henkilökunta koki huoli-

30 lomakkeen hyvänä apuna päästä ongelmaan käsiksi ja hyväksi keskustelun apuvälineeksi. Kehitysehdotuksena oli, että Lapset puheeksi -työmenetelmä tulisi ottaa käyttöön myös somaattisissa yksiköissä eikä pelkästään psykiatrisessa yksikössä. Ehdotettiin, että lapset puheeksi -työmenetelmä koulutus tulisi järjestää koko henkilökunnalle ja kaikille uusille työntekijöille. Oikeastaan toivoisin, että lapset puheeksi -koulutus järjestettäisiin koko henkilökunnalle ja kaikille uusille työntekijöille.

31 11 POHDINTA 11.1 Opinnäytetyön eettisyys Opinnäytetyön tilaaja on Pohjanmaa-hanke. Yhteyshenkilönä opinnäytetyölle toimii Pia Takala. Opinnäytetyöhön osallistuvan hoitohenkilökunnan nimet ja sähköposti osoitteet saatiin, tutkimusluvan saamisen jälkeen, koulutuspäällikkö Maria Isokoskelta. Erillistä tutkimussuostumusta ei lomakekyselyssä tarvitse olla, kyselyyn vastaaminen tulkitaan sellaisenaan vapaaehtoiseksi suostumukseksi. Kysely tapahtui webropol ohjelmalla. Tulokset tulivat samaisen ohjelmaan kautta ja ovat tutkijan käytettävissä tietokoneella. Tuloksiin ei päässyt kukaan ulkopuolinen käsiksi, sillä nähdäkseen tulokset, tarvittiin salasana, joka oli vain tutkijalla. Myös kaikki opinnäytetyöhön liittyvät tiedot olivat tietokoneella salasanan takana, joten aineistoon ei kenelläkään muulla kuin tutkijalla ollut pääsyä. Tutkimuksessa ei tule esille yksittäisen vastaajan mielipiteet tai henkilöllisyys. Aineisto käsiteltiin kokonaisuutena eli kaikki vastanneet yksiköt yhdessä. Tutkimuksen aikana kerätty tieto tuli vain tutkijan käyttöön. Tutkimustulokset havainnollistettiin numerollisesti ja erilaisten taulukoiden avulla. Tutkimuksen päätyttyä kaikki tutkimuksen aikana kerätty aineisto hävitettiin asianmukaisella tavalla. Opinnäytetyö on luettavissa Kokkolan kaupungin kirjastossa. 11.2 Pohdinta Aloitin opinnäytetyön tekemisen tammikuussa 2008, myöhäinen ajankohta johtui koulun vaihtamisesta kesän aikana. Aihe oli mielestäni mielenkiintoinen ja ajankohtainen. Opiskelen sairaanhoitajaksi (AMK), syventävät opinnot olen suunnannut mielenterveyteen. Tulevaisuudessa tulen työskentelemään jossakin

32 mielenterveysyksikössä. Koska perheen ja lasten huomioimisen merkitys on koko ajan kasvanut, uskon opinnäytetyöstä olevan hyötyä tulevassa työssäni minulle ja myös muille. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, mitä Näkymättömän lapsen tukiverkko - projektista on koettu saatavan hyötyä tämän päivän työssä sekä miten projektiin osallistuminen ja sen aikana tehdyt suunnitelmat ovat edesauttaneet lasten avun saantia? Tutkimuksessa kävi ilmi lapsen huomioimisen lisääntyneen 70 %, mikä on mielestäni todella hyvä. Tutkimussuunnitelman tekemisen aikana innostus opinnäytetyön toteuttamiseen kasvoi. Hyvin tehty suunnitelma auttaa opinnäytetyön kokoamisessa. Opinnäytetyön kirjoittaminen ei ollut niin vaikeaa kuin olin kuvitellut, mutta kaiken kerätyn tiedon hyödyntäminen oikein tuotti omat ongelmansa. Kriittinen asenne luettuun materiaaliin kehittyi opinnäytetyötä tehdessä. Tutkimusta tehtäessä tulee aineistosta poimia olennainen tieto, jotta sitä voidaan soveltaa käytäntöön. Ammattikorkeakoulussa tehtävä opinnäytetyö antaa valmiuksia toteuttaa näyttöön perustuvaa hoitotyötä. Opinnäytetyö tekemisessä eniten ongelmia tuotti kyselylomakkeen luominen ja sen lähettäminen osallistujille. Osallistujat olivat heinäkuun lomalla, joten tämän takia kysely lähetettiin vasta elokuun alussa. Osallistujien nimien saaminen tuotti myös ongelmia. Näin jälkikäteen olisi ollut helpompi käydä osallistuvilla osastoilla ja kerätä nimilista osallistuneilta, näin osallistujien määrä olisi ehkä ollut kattavampi. Jatkotutkimusaiheena voisi tutkia olisiko Näkymättömät lapset -koulutuksesta hyötyä myös somaattisilla osastoilla ja olisiko se henkilökunnan mielestä hyödyksi heidän nykyisessä työssään?

33 LÄHTEET Painettu kirja Beardslee, W & Solantaus, T. Interventio lasten psyykkisten häiriöiden ehkäisemiseksi. Toimittanut: Inkinen, M. 2001. Näkymätön lapsi aikuispsykiatriassa. Tampere. Tammi. Ervast, S-A. Vanhemman psyykkinen sairaus lapsen kokemana. Toimittanut: Inkinen, M. 2001. Näkymätön lapsi aikuispsykiatriassa. Tampere. Tammi. Niemi M & Ylikorpi H. 2006. Lapsi ja vanhemman mielenterveysongelma. Mielenterveysongelmaisen vanhemman lasten ja perheen tukeminen Pohjanmaan alueen kunnissa. Opinnäytetyö. Keski-pohjanmaan ammattikorkeakoulu. Hoitotyön koulutusohjelma. Utoslahti & Peltoniemi. 2003. Pikkuaikuisia. Kirjoituskilpailun kertomuksia ja tutkimustietoa Lasinen lapsuus hankkeesta. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. Uusitalo, H. 1991. Tiede, tutkimus ja tutkielma. Johdatus tutkielman maailmaan. Juva:WSOY Sähköinen julkaisu Fraktman, P. 2005. Koettu yhteistyö perusterveydenhuollon, sosiaalitoimen ja erikoissairaanhoidon välillä. Pdf. Kysely. Keski-pohjanmaan sairaanhoitopiiri. Fraktman, P. 2005. Näkymättömän lapsen tukiverkot projektin loppuraportti. Pdf. Keski-pohjanmaan sairaanhoitopiiri.

34 Heikman, P & Katila, H & Kuoppasalmi, K. 2002. Masennuspotilaan toimintakyvyn arviointi. Lääkärilehti 2002;57(20):2175 2180. Inkinen, M. 2001. Näkymätön lapsi aikuispsykiatriassa. Tampere. Tammi. Joukamaa, M & Veijola, J. 2002. Mielenterveyshäiriöiden epidemiologia. Lääkärilehti 2002;57(44):4473 4475. Karasti, H. 2007. Oulun yliopisto. Www-dokumentti. Saatavissa: http://media.tol.oulu.fi/video/jtmk/jtmk_kvalitutk_luento.pdf. Luettu 26.6.2008. Karlsson, L & Melartin, T & Karlsson, H. 2007. Lapsuuden stressi uhkaa aikuisiän terveyttä. Lääkärilehti 2007;62(37):3293 3299. Kypärä, N & Mäki, M. 2000. Suojaavat tekijät lapsen psyykkisessä selviytymisessä. Pro gradu-tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Www-dokumentti. Saatavissa: http://thesis.jyu.fi/f/kypara&maki.pdf. Luettu 26.8.2008. Lammi, U. 1998. Miten auttaa mielenterveyspotilaan omaisia? Lääkärilehti 1998;53(29):3247. Lastensuojelun keskusliitto. 2008. Lapsen etu ja oikeudet. Www-dokumentti. Saatavissa: http://www.lskl.fi/showpage.php?page_id=42#lapsi. Luettu: 11.9.2008. Noppari, E & Kiiltomäki, A & Pesonen, A. 2007. Mielenterveystyö perusterveydenhuollossa. Tammi. Nyman, Markku & Stengård, Eija. 2001. Mielenterveyspotilaiden omaisten hyvinvointi. Helsinki: Omaiset mielenterveystyön tukena keskusliitto. Opinnäytetyöpakki. 2006. Kajaanin ammattikorkeakoulu. Www-dokumentti. Saatavissa: http://193.167.122.14/opari/ontsoteliraportointi42.aspx. Luettu 7.2.2008.