TEM raportteja 24/2012

TEM raportteja 24/2012 Palveluasumisen markkinat Suomessa 2010-luvun vaihteessa Tilastollinen selvitys toimialan palvelukysynnästä, palvelutuottajista ja yritystoiminnan kehityksestä Pekka Lith Strategiset ohjelmat Raportti 19.9.2012

2 Lukijalle Heinäkuussa 2012 täyttyi Suomessa miljoonan 65 vuotta täyttäneen henkilön raja. Väestön ikääntymisessä merkittävää on yli 85-vuotiaiden kansalaisten määrän kehitys. Seuraavan vajaan kymmenen vuoden aikana heidän määränsä kasvaa nykyisestä 108 000:sta yli 50 000 henkilöllä ja vuoteen 2040 mennessä kolminkertaistuu noin 325 000 henkilöön. Ikääntyminen ei ole sairaus, vaan hieno seuraus yhteiskunnan hyvinvoinnista. Ikääntymiseen voi liittyä myös sairautta ja sitä todennäköisemmin, mitä vanhemmaksi elämme. Yksi runsasta hoivan tarvetta aiheuttava sairaus on muistisairaus. Kun keskivaikeaa ja vaikeaa dementiaa sairastaa nyt noin 93 000 yli 65-vuotiasta henkilöä, heidän määränsä arvioidaan kasvavan tämän vuosikymmenen aikana noin 130 000 henkilöön. Heistä 85 vuotta täyttäneitä olisi lähes 60 000. Hoito- ja hoivapalvelujen kehittämisen tavoitteet painottavat kotona tai kodinomaisesti palvelutaloissa asumiseen perustuvia palveluja ja laitoshoidon vähentämistä. Palveluasuminen onkin yksi nopeimmin kasvava sosiaalipalvelujen alue. Palveluasumisessa yhdistyy kaksi toisistaan täysin poikkeavaa toimialaa: kiinteistöjen rakennuttaminen, omistaminen ja ylläpito sekä palvelujen tuottaminen. Viime vuosina on käyty runsaasti keskustelua siitä, miten nämä kyetään erottamaan toisistaan siten, että julkisia hankintoja koskevat säädökset voivat aidosti toteutua. Vaikuttaako valtion tuki palveluasumisinvestointeihin palvelumarkkinoiden toimivuutta edistävästi vai estävästi. Onko kaikilla palvelutuottajilla aidosti pääsy markkinoille riippumatta siitä, millainen suhde niillä on kiinteistöjen omistukseen. Työ- ja elinkeinoministeriön HYVÄ-ohjelmassa tavoitteet ja toimenpiteet perustuvat tietoon. Myös palveluasumisen markkinoista ja palveluasumispalveluja tuottavien yritysten kehityksestä on parempi käydä keskustelua, kun faktat ovat kohdallaan. Syyskuussa 2012 Ulla-Maija Laiho kehitysjohtaja

3 Sisältö Esipuhe 2 1 Johdanto 4 2 Toimialan kuvaus ja yksityisen toiminnan pelisäännöt 5 2.1 Palvelujen tuottamisen oikeudellinen kehys 5 2.2 Palveluasumisen määritelmä 7 2.3 Palveluasumisen nykytila ja kysynnän kehitys 8 3 Yksityiset palveluntuottajat 13 3.1 Yritysprofiili asumisen sisältävissä sosiaalipalveluissa 13 3.2 Konsernit asumisen sisältävissä sosiaalipalveluissa 16 3.3 Palvelutalo- ja asumispalvelujen yritysrakenne 17 3.4 Yritystoiminta maakunnittain 20 3.5 Järjestöt palvelujen tuottajina 22 3.6 Kuntien ostopalvelujen merkitys 23 3.7 Alan pk-yritysten lähiajan suhdanneodotukset 25 4 Yritysten perustaminen, vaihtuvuus ja kasvu 27 4.1 Yritystoiminnan aloitukset ja lopetukset 27 4.2 Kasvuyritykset 31 5 Kuntayhteisöjen ostopalvelutoiminta 34 5.1 Ulkoistettu palvelutuotanto 34 5.2 Kuntien laskennallinen palvelukysyntä 35 5.3 Palvelusetelit kuntien sosiaalipalveluissa 39 6 Yritystoiminnan keskittyminen tilastollisesti 42 6.1 Kehitys henkilöstöllä mitattuna 42 6.2 Kehitys eri kuntakategorioissa 45 6.3 Alueellinen tarkastelu 49 6.4 Suurten palveluntuottajien toiminta ja markkina-asema 51 7 Palvelutalot ja kiinteistöomistukset 59 7.1 Yleistä palvelutaloista ja asunnoista ja niiden tuotannosta 59 7.2 Palvelutalojen määrät ja omistajat 61 Yhteenveto 66 Lähteet 69 sivu Liite: Kiinteistöjen verotusarvon laskenta

4 1 Johdanto Yritykset ja järjestöt tuottavat arviolta lähes puolet kuntien järjestämisvastuulla olevasta vanhusten ja erityisryhmien palveluasumisesta. Muutaman viime vuoden aikana etenkin kansainvälisessä omistuksessa olevat yritykset ovat lisänneet markkinaosuuttaan kuntien avautuvilla palvelumarkkinoilla. Osa markkinaosuuden kasvusta on tapahtunut orgaanisesti ja osa yritysostojen avulla. Pienet paikalliset yritykset häviävät markkinoilta, kun yrittäjät lopettavat toimintansa yrityskauppojen tai muun omaehtoisen lopettamisen vuoksi ja yritysten uusperusta on pientä. Suurten yritysten toiminta on herättänyt vilkasta keskustelua kilpailun vääristymistä, jonka taustalla on niiden markkina-aseman vahvistuminen sekä toiminta yhteiskunnan ARA-tukien piiriin kuuluvassa palvelutalojen rakentamistoiminnassa, sillä asumisen sisältävissä sosiaalipalveluissa yrittäjyyteen liittyvät riskit kulkevat käsi kädessä kiinteistöihin liittyvien riskien kanssa. Suuret yritykset ovat toimineet markkinoilla yhteistyössä yleishyödyllisten rakennuttajien kanssa tai ovat jopa itse perustaneet muodollisesti itsenäisiä tytäryhtiöitä avustuksia saadakseen. Käsillä olevan selvitystyön tavoitteena on tuottaa TEM:lle yritys- ja elinkeinopolitiikan valmistelun tueksi yksityisten asumista sisältävien sosiaalipalvelujen yritysprofiilia ja markkinaosuuden keskittymistä koskeva tilastollinen taustaraportti. Selvityksessä kiinnitetään huomiota myös alueelliseen näkökulmaan. Samalla kuvataan muun muassa yksityisten ostopalvelujen osuutta kuntien palvelutalo- ja asumispalvelujen laskennallisesta palvelukysynnästä. Lisäksi selvitykseen kuuluu tilastollinen tarkastelu palvelutalojen määrästä, omistajista ja rakentamisen kehityksestä. Peruslähteinä käytetään Tilastokeskuksen yritys- ja toimipaikkarekisteri YTR:ää, kuntien ja kuntayhteisöjen talous- ja toimintatilastoja, liiketoiminnan suhdannekuvaajia, väestötilastoa ja kansantalouden tilinpitoa. Tilastokeskuksen YTR:ssä tuoreimmat yrityksiä ja niiden toimipaikkoja koskevat tilastot ulottuvat kuitenkin vain vuoteen 2010, lukuun ottamatta aloittaneiden ja lopettaneiden yritysten tilastoa, josta on saatavilla vuotta 2011 koskevat tiedot. Tämän vuoksi selvityksessä hyödynnetään suurten yritysten osalta PRH:n kaupparekisteriin toimitettua tilinpäätösmateriaalia.

5 2 Toimialan kuvaus ja yksityisen toiminnan pelisäännöt Palveluasuminen koostuu asumisesta ja asumiseen sisältyvistä hoito-, hoiva- ja muista tarvittavista tukipalveluista. Palveluasumisen kohderyhmiä ovat ikääntyneet, vammaiset, mielenterveyskuntoutujat ja muut erityisryhmät, kuten päihdekuntoutujat. Palvelujen järjestämis- ja rahoitusvastuu on pääasiassa kunnilla, jotka voivat tuottaa palveluja omissa toimintayksiköissään tai hankkia ne ostopalveluina muilta kuntayhteisöiltä tai yksityisiltä palveluntuottajilta (yritykset, järjestöt) tai myöntää asiakkaalle palvelusetelin. Palvelujen tarve lisääntyy kunnissa ripeässä tahdissa lähivuosina, sillä etenkin vanhusväestö kasvaa määrällisesti ja suhteellisesti. Kasvu on nopeinta yli 85 -vuotiaiden joukossa, jossa muistisairaudet ja muut ikääntymisen mukanaan tuomat sairaudet ovat yleisiä. 2000-luvulla sosiaalipalvelujen asiakaskunta on lisääntynyt eniten tehostetussa palveluasumisessa, omaishoidossa ja säännöllisessä kotipalvelussa. Laitoshuollossa ja tavallisessa palveluasumisessa asiakkaiden määrä on supistunut. 2.1 Palvelujen tuottamisen oikeudellinen kehys Yksityisten asumispalvelujen tuottaminen on luvanvaraista toimintaa. Lupamenettelystä on säädetty laissa yksityisistä sosiaalipalveluista. 1 Yksityisen palveluntuottajan, joka jatkuvasti liike- ja ammattitoimintaa harjoittamalla antaa ympyrävuorokautisia sosiaalipalveluja, on saatava viranomaiselta lupa ennen toiminnan aloittamista tai sen olennaista muuttamista. 2 Lupia haetaan siltä aluehallintoviranomaiselta, jonka alueella toimintaa harjoitetaan. Jos palveluja tuotetaan useamman kuin yhden aluehallintoviranomaisen alueella, lupaa haetaan Valviralta. 3 Palveluntuottajan, joka harjoittaa muuta kuin ympärivuorokautista palvelua, on tehtävä ennen toiminnan aloittamista tai olennaista muuttamista ilmoitus sen kunnan toimielimelle (perusturvalautakunta, yms.), jossa palveluja tarjotaan. Silloin kunnan on arvioitava, että toiminta täyttää lain asettamat vaatimukset. Palveluntuottajan, joka on hakenut lupaa ympärivuorokautiseen toimintaan, ei tarvitse tehdä erillistä ilmoitusta ilmoituksenvaraisista sosiaalipalveluista, mikäli niistä on tehty ilmoitus palveluntuottajan hakiessa lupaa ympärivuorokautiseen toimintaan. Lupa- ja ilmoitusvelvollisuus koskee järjestöjä, yrityksiä ja yksityisiä henkilöitä, jotka tuottavat sosiaalipalveluja liike- ja ammattitoimintaa harjoittamalla. Lakia sovelletaan myös julkisyhteisöjen perustamiin liikeyrityksiin. Toimeksiantosopimukseen perustuva perhehoitolain mukainen perhehoito, omaishoito ja vapaaehtoistyö eivät kuulu lupa- ja ilmoitusvelvollisuuden piiriin. Sen sijaan esimerkiksi ammatilliseen perhehoitoon, joka 1 Laki yksityisistä sosiaalipalveluista (992/2011). 2 Toiminnan olennaisella muuttamisella tarkoitetaan muun muassa uusiin toimitiloihin siirtymistä, henkilöstön määrässä tapahtuvia olennaisia muutoksia ja toiminnan laajentamista perustamalla uusia toimintayksiköitä. Lupaviranomaiselle on ilmoitettava myös toiminnan lopettamisesta. 3 Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira. Aluehallintoviranomaiset valvovat toimintaa alueellaan, mutta Valviran tehtävänä on ohjata aluehallintoviranomaisia heidän työssään, jotta sosiaalihuollon toimintaa valvottaisiin entistä yhdenmukaisemmin eri puolella maata. Etenkin vanhushuollon ympärivuorokautiset palvelut ovat painopistealuetta. Valvira on saanut nykyisin sosiaalihuollossa samantapaisia sosiaalihuollon ohjaukseen ja valvontaan liittyviä tehtäviä, joita laitoksella on ollut terveydenhuollon puolella aiemmin.

6 perustuu kunnan ja palveluntuottajan väliseen ostopalvelusopimukseen, sovelletaan yksityisistä sosiaalipalveluista annettua lakia. 4 Luvan saannin ehtoja on, että yksityisissä toimintayksiköissä on riittävät varusteet ja henkilöstö sekä asianmukaiset toimitilat, jotka terveydellisiltä ja muilta olosuhteiltaan sopivat siellä annettavalle hoidolle, kasvatukselle ja huolenpidolle. Henkilöstöllä tulee olla asianmukainen ammatillinen pätevyys ja henkilöstön mitoitus on oltava riittävä palvelujen tarpeeseen ja asiakkaiden lukumäärän nähden. 5 Toimintayksikössä on nimettävä vastuuhenkilö, jonka tehtävänä huolehtia siitä, että toimintayksikössä toteutettavat palvelut vastaavat säännösten edellyttämiä vaatimuksia. Hoitajamitoituksista ei säädetä tällä hetkellä laissa eikä asetuksessa. Hoitajamitoitusta on ohjeistettu ministeriön antamissa laatusuosituksissa ja Valviran julkaisemissa valvontaohjelmissa, joiden mukaan henkilöstön määrä on sidoksissa asiakkaiden toimintakykyyn ja avun tarpeeseen. 6 Aluehallintovirastojen lupaehtoihin kirjaamat hoitajamitoitukset ja hankintayksiköiden hoivapalvelukilpailutuksissa vaatimat mitoitukset saattavat poiketa jonkun verran toisistaan. Asiantuntijoiden mukaan kunnat ovat edellyttäneet joskus hiukan alempaa mitoitusta kuin aluehallintovirastot. Edellisellä hallituskaudella valmisteltiin iäkkäiden henkilöiden palveluita koskeva lakiehdotus eli ns. vanhuspalvelulaki. 78 Hallituskauden vaihduttua jo kertaalleen hyväksytty esitys otettiin uuden peruspalveluministerin aloitteesta jälleen käsittelyyn. Laista ja siihen liittyvästä hoitajamitoituksesta käytiin kesällä 2012 valtion talousarvion valmistelun yhteydessä paljon keskustelua. Silti asiassa jäi hieman epäselväksi se, mitä mitoituksella tavoitellaan ja mihin palveluihin sitä sovelletaan ja mitkä olisivat ne asiaperusteet, joiden pohjalta laadittaisiin tarkat säännökset hoitajamääristä. Keskustelun pohjalta päädyttiin siihen, että hoitajamäärien kehitystä laitoshuollossa seurataan ja siihen palataan kolmen vuoden kuluttua. Hallituspuolueiden kompromissiratkaisun mukaan vanhuspalvelulaki täydennetään asetuksella, jos nykyinen 0,5 hoitajaa laitoshoidon asiakasta kohden laskettu suositus ei toteudu. Yhteen lukuun perustuvaa hoitajamääriä on arvosteltu sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoiden piirissä. Asian 4 Luvan- ja ilmoituksenvaraisia sosiaalipalveluja tarjoavat palveluntuottajat merkitään yksityisten sosiaalihuollon palvelujenantajien rekisteriin lukuun ottamatta kotipalvelun tukipalveluja (mm. ateria-, saatto-, vaatehuolto-, siivous- ja kuljetuspalvelut) ja niihin rinnastettavia palveluja sekä yksityistä perhepäivähoitoa. 5 Ks. mm. laki sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista (272/2005); sosiaalihuoltolaki (710/1982); lastensuojelulaki (417/2007); laki lasten päivähoidosta (36/1973). 6 Valviran suositus henkilökunnan vähimmäismäärästä sosiaalihuollon ympärivuorokautista hoitoa antavissa laitoksissa on 0,5 hoitotyöntekijää/asiakas. Erittäin hyvän henkilöstön määrä on yli 0,8 työntekijää/asiakas, hyvä henkilöstön määrä 0,7-0,8 työntekijää/asiakas, tyydyttävä 0,5-0,6 työntekijää/asiakas ja huono alle 0,5 työntekijää/asiakas. Yksityisten palveluntuottajien osalta suositusten noudattamista vaaditaan jo nykyisin. 7 Vuodesta 2009 vireillä ollut vanhuspalvelulaki (laki iäkkäiden palvelujen turvaamisesta eli ns. ikälaki) astuu suunnitelmien mukaan voimaan kesällä 2013. Sen tavoitteena on mm. taata iäkkäälle henkilölle oikeus yksilöllisen tarpeen mukaisen hoivaan ja kuntoutukseen, kuten kotipalveluihin, palveluasumiseen sekä terveyden- ja sairaanhoitoon. Palvelutarpeen pohjana tehty palvelusuunnitelma ja sen toteuttamispäätös muodostavat lain ytimen. Suunnitelma olisi tehtävä yhteisymmärryksessä iäkkään asiakkaan kanssa. Palvelujen järjestämisvastuussa olevan organisaation (kunta) olisi toteutettava suunnitelmat kirjatut palvelut myös kiireettömissä tapauksissa kohtuullisen ajan kuluessa. Lisäksi iäkästä henkilöä tukisi kunnan nimeämä vastuuhenkilö, joka pitää huolta siitä, että asiakas todella saa hänelle kuuluvat palvelut (ks. www.stm.fi). 8 Vanhuspalvelulaki on osa suurta sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaislainsäädännön uudistusta. Suunnitelmien mukaan myös uuden sosiaalihuoltolain on tarkoitus tulla voimaan vuonna 2015. Sosiaalihuoltolain uudistus on laaja kokonaisuus, jonka tarkoituksena on siirtää painopistettä avohuollon ennaltaehkäisevään työhön ja parantaa mm. vammaisten, lapsiperheiden sekä omaishoitajien asemaa (ks. www.stm.fi).

7 tekee haasteelliseksi myös se, että työntekijöitä ja budjettivaroja tarvitaan samanaikaisesti lisää avohuollon palveluihin ja terveydenhuoltoon. 9 Luvanvaraisia palveluja tarjoavan palveluntuottajan on tehtävä vuosittain kertomus toiminnastaan lupaviranomaiselle, jossa kerrotaan muun muassa henkilöstöstä, toimitiloista ja toiminnassa tapahtuneet muutokset. Yksityisistä sosiaalipalveluista annetun lain mukaan sosiaalipalvelujen tuottajan on laadittava toiminnan asianmukaisuuden varmistamiseksi julkisesti nähtävillä oleva omavalvontasuunnitelma, joka kattaa kaikki palveluntuottajan sosiaalipalvelut ja palvelukokonaisuudet. Omavalvontasuunnitelma koskee luvan- ja ilmoituksenvaraisia sosiaalipalveluja. 1011 2.2 Palveluasumisen määritelmä Palveluasuminen käsittää nimensä mukaisesti asunnon ja asumiseen sisältyvät palvelut. Palveluasuminen on tavallaan avohuollon kotipalvelujen ja laitoshoidon välimuoto niille, jotka tarvitsevat asumisessaan päivittäin ulkopuolista apua. Palveluasumista voi olla ryhmä- ja palvelukodissa tai palvelutalossa, jossa asukkaalla on käytössä oma asunto. Periaatteessa asunto voi olla vuokra- tai omistusasunto, mutta asunnostaan ja siihen liittyvistä kustannuksista asukas vastaa itse. Vuokra-asunnossa asukkaalla on huoneenvuokralain mukainen vuokrasopimus. Tavallisessa palveluasumisessa (palvelutaloissa) asukas käyttää asumista tukevia palveluja tarpeensa mukaan, mutta palvelutaloissa ei ole henkilökuntaa öisin, joten asukkaat ovat hieman parempikuntoisia ja omatoimisia. Asumista tukevia yksilöllisiä palveluja ovat esimerkiksi hoito- ja hoivapalvelut, terveydenhoito, kuntoutus, kodinhoitoapu, ateriapalvelu, henkilökohtaiseen hygieniaan liittyvät palvelut, turvapalvelut ja avustaminen muissa arkiaskareissa. Kun asukkaan kunto on huonompi ja hoidon tarve on suurempi, puhutaan tehostetusta tai tuetusta palveluasumista. Tehostetussa palveluasumisessa henkilökunta on paikalla ympäri vuorokauden, koska asukkaat ovat fyysisesti huonokuntoisia, dementoituneita tai muulla tavoin sairaita. Tuetussa palveluasumisessa henkilökunta on paikalla päivisin ja yöhoito järjestetään sovittuina käynteinä tai turvahälytyksillä. Täsmällinen rajaveto eri palveluasumisen muotojen välillä voi olla joskus vaikeaa. Palveluasumisen kohderyhmistä tarkastelun kohteena ovat tässä raportissa ikääntyneet, vammaiset ja mielenterveyskuntoutujat, mutta palveluasumista on tarjolla myös muille erityisryhmille. Palveluasumista järjestävät kunnat, mutta yksityiseen palvelutaloon (yritykset ja järjestöt) voi päästä itse maksavana tai palvelusetelillä, jos kunnan sosiaalitoimi ei ole hankkinut ostopalvelupaikkoja kilpailuttamalla kunnan käyttöön. Yksityisessä palvelutalossa yms. asumisen kustannukset koostuvat vuokrasta ja muista asumiskustannuksista. Niitä ovat perusmaksu (asumispalvelumaksu) ja erilaiset henkilökohtaiset palvelupaketit, jot- 9 Yksityisten palveluntuottajien osalta suositusten noudattamista vaaditaan jo nykyisin, mutta kuntien ylläpitämiin laitoksiin voi sisältyä ongelmia. Minimivaatimusten pakollinen vaatiminen voisi siten hyödyttää yksityisiä toimijoita, kun se tasaisi pelisääntöjä kunnallisen ja yksityisen palvelutuotannon välillä. 10 Ks. Valvira: Määräys Dnro 7754/03.03/2011, 10/02/2012. 11 Ns. vanhuspalvelulakiluonnokseen sisältyy kirjaus siitä, että omavalvontasuunnitelmaa edellytettäisiin myös julkisen alan toimijoilta (kunnat ja kuntayhtymät, valtio).

8 ka voivat koostua erihintaisista tehtäväkohtaisista hoito- ja hoivamaksuista sekä tukipalvelumaksuista (siivous, vaatehuolto, turvapuhelin). Pääsääntöisesti yksityiset palveluntuottajat (yritykset ja järjestöt) myyvät kilpailutettuja asumisen sisältäviä hoiva-, hoito- ja tukipalveluja kunnille tai kuntayhtymille. Tilastokeskuksen kuntayhteisöjen talous- ja toimintatilastoissa näin hankituista ostopalveluista käytetään nimitystä yksityiset asiakaspalvelut. Kuntayhteisöt voivat myös itse tuottaa palveluasumisen sisältäviä sosiaalipalveluja, mutta ostaa tukipalveluja (ateriapalvelut yms.) yksityisiltä palvelujen tuottajilta. Näistä palveluista käytetään talous- ja toimintatilastoissa nimitystä välituotepalvelut (ns. muut palvelut). Kun kunta ostaa palvelut yksityiseltä palvelutuottajalta ostopalvelusopimuksella, kunta sijoittaa asukkaan, kuten vanhuksen tai vammaisen palvelutaloon, ja palvelutalo tuottaa hoito- ja hoivapalveluja ostopalvelusopimuksen mukaisesti. Asiakas voi maksaa palveluasumisesta ja niihin liittyvistä palveluista suoraan kunnalle tai yksityiselle palveluntuottajalle tai kummallekin, sillä palveluntuottaja voi periä asiakkaalta suoraan vuokran ja kunta tuloperusteisesti muut maksut, joista kunta tulouttaa palveluntuottajalle osuuden ostopalvelusopimuksen mukaisesti. Yksityiseen palveluasumiseen liittyy mahdollisuus, että asukas voi saada ostamistaan yksityisistä hoito-, hoiva- ja eräistä tukipalveluista, kuten esimerkiksi siivouksesta kotitalousvähennyksen. Kotitalousvähennyksen alaiset palvelut on tuotettava asukkaan omassa asunnossa tai hallitsemassa huoneistossa, sillä palvelutalon yhteisissä tiloissa tuotetuista palveluista verovähennystä ei voida saada. Kunnallisessa palvelutalossa tuotetuista palveluista tai kunnan palvelusetelillä ostetuista yksityisistä palveluista kotitalousvähennystä ei voida saada. Kunnan palvelusetelillä palveluja hankkinut palvelutaloasukas tai esimerkiksi hänen puolisonsa, lapset tai lapsenlapset voivat ostaa kuitenkin samalta palveluntuottajalta asukkaalle lisäpalveluja, joita palveluseteli ei kata sekä saada silloin kotitalousvähennyksen. 12 Pienituloiset palvelutalojen asukkaat voivat saada myös Kansaneläkelaitos KELAn asumistukea, joka on 85 prosenttia omavastuuosuuden ylittävistä hyväksyttävistä asumismenoista. Lisäksi sairaat tai vammaiset eläkeläiset voivat hakea KELAn hoitotukea (perushoitotuki, korotettu hoitotuki ja erityishoitotuki). 2.3 Palveluasumisen nykytila ja kysynnän kehitys Vanhusten palveluasuminen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n mukaan tehostetussa ja tavallisessa palveluasumisessa oli vuoden 2010 lopussa vajaat 34 400 vähintään 65 vuotta täyttänyttä henkilöä, mikä oli vajaat neljä prosenttia samanikäisestä väestöstä. Kymmenessä vuodessa heidän määränsä oli yli kaksinkertaistunut. 85 vuotta täyttäneistä palveluasunnoissa asui liki 15 prosenttia. Samanaikaisesti laitoshoidossa olevien vanhusten määrä on vähenty- 12 Kotitalousvähennyksen vuotuinen enimmäismäärä on verovelvollista kohden laskettuna 2 000 euroa. Vähennyksen määrä on 45 prosenttia palveluja myyvän yleishyödyllisen yhteisön (yhdistys, säätiö, muu järjestö) tai ennakkoperintärekisteriin merkityn yritykselle maksetusta hoiva-, hoito- ja kotitaloustyön osuudesta (pl. materiaali- ja matkakustannukset). Verovähennyksen vuotuinen omavastuuosuus on 100 euroa. Maksimaalisen verovähennyksen voi saada, jos verovähennyskelpoinen työn osuus on verovuoden aikana noin 4 67 euroa.

9 nyt 9 500 henkilöllä, eli 30 prosenttia. Laitoshuollolla tarkoitetaan vanhainkodeissa ja terveyskeskusten pitkäaikaishoidossa olevia vanhuksia. Kasvu on tapahtunut tehostetun palveluasumisen puolella, sillä tavallisessa palveluasumisessa olevien henkilöiden määrä on vähentynyt. Tämä on merkinnyt sitä, että palvelutaloissa asuvat tarvitsevat entistä enemmän arjessa selviytymisen palveluja ja palvelutaloissa tarvitaan ympärivuorokautisesti paikalla olevaa henkilöstöä. Tavallisessa palveluasumisessa asiakasmäärien laskua selittää se, että moni hieman parempikuntoinen on kotihoidon ja omaishoidon piirissä. Esimerkiksi 65 vuotta täyttäneiden omaishoidon asiakkaiden määrä lisääntyi yli 70 prosenttia vuosina 2000 10. Kymmenen viime vuoden toteutunut kehitys on ollut tietoisen sosiaalipolitiikan tulosta. Kallista laitoshoitoa on pyritty vähentämään ja asiakkaita on ohjattu kodinomaisempiin palvelutaloihin ja asuntoihin. Samanaikaisesti on painotettu kotona asumista. Kotipalvelujen, kotisairaanhoidon ja erilaisten tukipalvelujen avulla suhteellisen huonokuntoisetkin pystyvät selviytymään omissa asunnoissaan aiempaa kauemmin. Samalla rakentamisen määräykset ovat muuttuneet siten, että liikuntarajoitteisten esteettömyysvaatimukset otetaan huomioon entistä paremmin. Säännöllisen kotihoidon lisäksi Suomessa on runsaasti tilapäistä kodinhoitoapua sekä tukipalveluja (siivous- ja ateriapalvelut yms.) saavia vanhuksia. THL:n tilastojen mukaan vuonna 2010 tukipalveluja sai 65 vuotta täyttäneistä 116 000 henkilöä, mikä 13 000 henkilöä enemmän kuin vuonna 2000. Sosiaalipalveluja saavia 65 vuotta täyttäneistä miehiä on vajaa 30 prosenttia ja naisia runsaat 70 prosenttia. Naisten suhteellinen osuus avun tarvitsijoista kasvaa siirryttäessä nuoremmista 65 74 -vuotiaiden ikäluokasta vanhempiin yli 84 -vuotiaiden ikäluokkaan Kuvio 1 Palveluasumisen ja laitoshoidon 65 vuotta täyttäneet asiakkaat 2000-2010 (Lähde: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL) 30000 25000 Asukkaita, lkm 20000 15000 10000 5000 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 Tavallinen palveluasuminen Vanhainkodit Tehostettu palveluasuminen Terveyskeskusten pitkäaikaishoito

10 Taulukko 1 65 vuotta täyttäneet eritasoisten sosiaalipalvelujen ja omaishoidon piirissä vuosina 2000 ja 2010 (Lähde: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL). Asiakkaita 2000, lkm Osuus 65 vuotiaista, Asiakkaita 2010, lkm Omaishoidon tuki 14355 1,8 24625 2,6 Säännöllinen kotihoito 52353 13 6,6 61090 6,5 Kotihoito yhteensä 66708 8,4 85715 9,1 Tavallinen palveluasuminen 10007 1,3 6675 0,7 Tehostettu palveluasuminen 6799 0,9 27711 2,9 Palveluasuminen yhteensä 16806 2,2 34386 3,6 Vanhainkodit 20630 2,7 15656 1,7 Terveyskeskusten pitkäaikaishoito 12164 1,6 7598 0,8 Laitoshoito yhteensä 32794 4,3 23254 2,5 Kaikki yhteensä 116308 14,9 143355 15,2 Palvelutarpeen kehitys Osuus 65 vuotiaista, Vanhusväestön määrän kasvu on ollut tuntuvaa 2000-luvulla. Tilastokeskuksen väestötilastojen mukaan 65 vuotta täyttäneitä oli 980 000 henkilöä vuonna 2011. Vuodesta 2000 kasvua oli määrällisesti 200 000 henkilöä. Palvelutarpeeseen vaikuttaa erityisesti 75 vuotta täyttäneiden määrä. Vuonna 2011 heitä oli 444 000 henkilöä, mikä on yli 100 000 henkilöä enemmän kuin yksitoista vuotta aiemmin vuosituhannen vaihteessa. Ihmisten keskimääräisen eliniän pidentymistä osoittaa se, että 95 vuotta täyttäneiden suomalaisten määrä on yli kaksinkertaistunut 2000-luvulla. Kuvio 2 Ikääntyneen väestön määrän kasvu Suomessa 2000-11 (Lähde: Väestötilastot, Tilastokeskus). 1200000 Henkilöä 1000000 800000 78395 600000 262014 400000 119103 324630 436789 535907 200000 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 65-74 -vuotiaat 75-84 -vuotiaat 85- vuotiaat Tilastokeskuksen väestöennusteiden mukaan ikääntyvän väestön määrä jatkaa nopeaa kasvuaan lähivuosina ja lähivuosikymmeninä. Väestöennusteiden mukaan 65 vuotiaita 13 Vuotta 2001 kuvaava tilastoluku.

11 on 1,42 miljoonaa ja 75 vuotiaita 0,73 miljoonaa vuoteen 2025 tultaessa eli vain runsaan kymmenen vuoden kuluttua. Ikääntyvän väestön määrän kasvu lisää hoito- ja hoivapalvelujen tarvetta kaikilla tasoilla avohuollossa ja palveluasumisessa. Myös raskaan laitoshuollon asiakkaiden määrä voi kääntyä vääjäämättä kasvuun, eikä laitoshuollon hoitopaikkoja voida enää vähentää. Sinänsä ihmisen vanheneminen ei lisää palvelujen, kuten tehostetun palveluasumisen tarvetta, vaan taustalla on ikääntyvän väestön sairastavuuden kasvu ja toimintakyvyn heikkeneminen. Dementia on merkittävin palvelutarpeeseen vaikuttava tekijä, mikä yleistyy nopeasti ikääntymisen myötä. Dementia ei ole varsinaisesti itsenäinen sairaus, vaan oirekokonaisuus, jonka taustalla voi olla erilaisia sairauksia, kuten Alzheimerin tauti tai aivoverenkierron häiriöt. Dementoituneet kärsivät muistihäiriöistä, mikä vaikeuttaa arkipäivästä selviytymistä. Keskivaikeaa dementiaa on alle viidellä prosentilla 65 74-vuotiaista, mutta 85 vuotta täyttäneistä sitä esiintyy vähintään joka kolmannella. Asiantuntijoiden mukaan Suomessa on noin 100 000 keskivaikeasta dementiasta kärsivää 65 vuotta täyttänyttä henkilöä. Vuosikymmenen loppuun mennessä muistisairauksista kärsivien määrä nousee arviolta yli 130 000 henkilöön. 14 Myös tuki- ja liikuntaelinsairaudet lisäävät ongelmia. Palveluasuntojen kysyntää nostaa se, että yli puolet 75 vuotta täyttäneistä asuu yksin ja yksin asuvien määrän odotetaan vain kasvavan tulevaisuudessa. Muiden erityisryhmien asumispalvelut Vammaisten asumisen sisältävistä ja avohuollon sosiaalipalveluista on säännöksiä sosiaalihuoltolaissa, vammaispalvelulaissa ja asetuksessa sekä laissa kehitysvammaisten erityishuollosta. 15 Kunnilla on Suomessa velvollisuus järjestää vaikeavammaiselle palveluasuminen, mikäli henkilö vammansa tai sairautensa vuoksi välttämättä tarvitsee palvelua suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista. Palveluasuminen on henkilön iästä riippumaton subjektiivinen oikeus, jos henkilö täyttää vammaispalvelulaissa ja -asetuksessa asetut palvelun myöntämiskriteerit. Vammaisten palveluasumiseen kuuluvat vammaispalveluasetuksen mukaan asunto- ja asumiseen liittyvät palvelut, jotka ovat välttämättömiä asiakkaan jokapäiväiselle selviytymiselle. Arjessa selviytymisen palveluja voivat olla avustaminen asumiseen liittyvissä toiminnoissa, kuten liikkumisessa, pukeutumisessa, henkilökohtaisessa hygieniassa, ruokataloudessa ja asunnon siivouksessa sekä ne palvelut, joita tarvitaan asukkaan terveyden, kuntoutuksen ja viihtyvyyden kannalta. Vammaiset voivat saada myös muuta henkilökohtaista apua ja kuljetuspalveluja. Palveluasuminen voi toteutua palvelutaloissa, pienemmissä palvelukodeissa tai kotiin annettavina palveluina ja tukitoimina. THL:n mukaan vammaisten ryhmämuotoisten asumispalvelujen piirissä oli runsaat 9 400 asiakasta vuonna 2010. Heistä 6 900 asui toimintayksiköissä, joissa henkilökuntaa on vuorokauden ympäri. Vammaisten palveluja tukiasunnoissa oli 2 200 asiakasta. Vammaisten palveluissa suuntauksena on ollut, et- 14 Suomessa muistisairaita hoidetaan useammin laitoksissa kuin monissa muissa EU-maissa ja 70 prosenttia muistisairaiden aiheuttamista kustannuksista koostuu laitoshuollosta. 15 Laki kehitysvammaisten erityishuollosta 519/1977, laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 380/1987, asetus vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 759/1987.

12 tä laitoshuollon merkitys on vähentynyt, mutta tehostetun palveluasumisen sekä tukiasuntotoiminnan merkitys on lisääntynyt. Mielenterveysterveyslain 16 mukaan mielisairautta tai muuta mielenterveyshäiriötä potevalle henkilölle (mielenterveyskuntoutuja) on riittävän hoidon ja palvelujen ohella järjestettävä yhteistyössä asianomaisen kunnan sosiaalitoimen kanssa mahdollisuus hänen tarvitsemaansa lääkinnälliseen tai sosiaaliseen tuki- ja palveluasumiseen. Mielenterveyskuntoutujalla tarkoitetaan täysi-ikäistä henkilöä, joka tarvitsee sairautensa vuoksi kuntouttavia palveluja ja lisäksi mahdollisesti yhteiskunnalta apua asumisensa järjestämisessä taikka asumispalveluja. THL:n mukaan psykiatrian asumispalveluissa oli runsaat 7 200 asiakasta vuonna 2010. Määrä on lisääntynyt 130 prosenttia 2000-luvun alusta. Asumispalveluja ovat tavallinen palveluasuminen ja tehostettu palveluasuminen, joita järjestetään tarkoitukseen varatuissa asumispalveluyksiköissä. Itsenäisintä asumisen muotoa edustavat tuettu asuminen omassa yksityisasunnossa tai kunnan järjestämässä tukiasunnossa. Mielenterveyden laitoshuollossa asiakkaita oli kuitenkin edelleen 27 100 vuonna 2010, mutta heidän määränsä on kääntynyt laskuun vuodesta 2009 lukien. Asumispalveluja järjestetään myös muille erityisryhmille, kuten päihdeongelmaisille. Kunnat vastaavat palvelujen järjestämisestä. Tuki- ja palveluasunnot, kuten hoitokodit, huoltokodit, palvelutalot, yksittäiset tukiasunnot ja päiväkeskukset, ovat päihdeongelmaisille hoitoa ja kuntoutusta tukevia palveluja. THL:n mukaan asumispalvelujen piirissä oli noin 6 500 asiakasta vuonna 2010. Samanaikaisesti laitoshuollossa (katkaisu- ja kuntoutuslaitokset) oli vajaat 10 200 asiakasta. Päihdehuollossa avohuollon palveluja tuottavat lisäksi A-klinikat ja nuorisoasemat. 16 Mielenterveyslaki 1116/1990.

13 3 Yksityiset palveluntuottajat Suomessa toimi vuonna 2010 Tilastokeskuksen yritys- ja toimipaikkarekisteri YTR:n mukaan lähes 1 270 yritysten ja järjestöjen toimipaikkaa palvelutalo- ja asumispalveluissa, joiden työllisyys oli yli 19 000 henkilöä ja laskennallinen liikevaihto 1,06 miljardia euroa. Yritysmuotoinen toiminta muodosti toimialan henkilöstöstä ja laskennallisesta liikevaihdosta noin 55 prosenttia vuonna 2010. Yritysten määrä on kääntynyt palveluasumisessa loivaan laskuun vuodesta 2008 lukien, vaikka yritystoimipaikkojen määrä ja niiden henkilöstö ja liikevaihto ovat lisääntyneet taantumasta huolimatta. Yritysten määrä on vähentynyt etenkin alle kymmenen henkilön mikroyritysten keskuudessa. Samalla toimialan yrityskoko on kasvanut, joskin keskimääräinen yrityskoko oli vielä vuonna 2010 varsin vaatimatonta luokkaa. Toteutunut kehitys on tulosta suurten palveluntuottajien epäorgaanisesta yrityskauppojen kautta tapahtuneesta kasvusta ja orgaanisesta kasvusta, joka on pohjautunut kuntien palvelukysyntään ja palvelutuotannon ulkoistamiseen etenkin tehostetussa palveluasumisessa. Osa kasvusta on tilastollista, minkä taustalla on järjestömuotoisen palvelutuotannon viime vuosikymmenellä alkanut yhtiöittäminen 3.1 Yritysprofiili asumisen sisältävissä sosiaalipalveluissa Tilastokeskuksen yritys- ja toimipaikkarekisteri YTR:n mukaan Suomessa toimi 1 141 yritystä ja 1 656 yritystoimipaikkaa, jotka tuottivat asumisen sisältäviä sosiaalipalveluja (Nace 87) vuonna 2010 (Taulukko 2). Yritystoimipaikkojen henkilöstö oli 17 600 henkilöä kokovuosityöllisyyden käsitteellä mitattuna ja liikevaihto 1,05 miljardia euroa. Vuosina 2007 10 toimipaikkojen määrä on lisääntynyt 268 tilastoyksiköllä, eli lähes viidenneksellä. Samanaikaisesti henkilöstö määrä on kasvanut yli 40 prosenttia ja liikevaihto on lisääntynyt taantumasta huolimatta yli 70 prosenttia. Asumisen sisältävät yritysmuotoiset sosiaalipalvelut ovat Suomen yksi nopeimmin kasvaneita toimialoja. Taustalla on palvelutarpeen kasvu, kuntien palvelutuotannon ulkoistaminen sekä järjestöpuolen toimintojen yhtiöittäminen. Silti yritysten määrä ei ole lisääntynyt samaa vauhtia kuin toimipaikkojen, henkilöstön ja liikevaihdon määrä. Vuosina 2007 10 yritysten määrä kasvoi vain 66 tilastoyksiköllä, eli kuusi prosenttia. Vuodesta 2008 yritysten määrän kasvu on lähes pysähtynyt. Tämä on näkynyt yrityskoon kasvuna henkilöstöllä ja liikevaihdolla mitattuna. Yrityskoon kasvu on osittain tilastollista, sillä viime vuosikymmenen jälkipuoliskolla monet järjestöt yhtiöittivät palvelutuotantoaan. Järjestöjen toimintojen yhtiöittäminen ei ole sinällään lisännyt palvelutuotannon määrää markkinoilla. Yhtiöittämisellä ainoastaan muutetaan palvelutuotannon organisointia ja toimintatapoja tai erotetaan taloudellisesti ja hallinnollisesti kaupallinen palvelutuotannon järjestön yleishyödyllisestä toiminnasta. Tämän tuloksena yrityskoko on kuitenkin kasvanut, sillä monet järjestöjen omistamat osakeyhtiöt ovat tunnetusti varsin suuria. Asumisen sisältävien sosiaalipalvelujen toimialalla yritystoiminnan keskittymisestä kertoo se, että alle kymmenen henkilön mikroyritysten määrällinen ja suhteellinen osuus toimialan yrityksistä on alentunut viime vuosina. Samalla mikroyritysten merkitys toimialaryhmän henkilöstöstä ja liikevaihdosta on supistunut voimakkaasti. Sen sijaan pienten 10 49 ja keskisuurten 50 249 henkilön yritysten määrä, henkilöstö ja liikevaihto ovat kasvaneet, mutta myös tämänkokoisten yritysten osuus toimialan henkilöstöstä ja liikevaihdosta on kääntynyt laskuun (Taulukko 3).

14 Asumisen sisältävissä sosiaalipalveluissa mikroyritysten määrän pienenemistä selittää osin se, että esimerkiksi vanhusten ja erityisryhmien palveluasumisessa kysynnän kasvu on painottunut ympärivuorokautista hoitoa tarvitseviin asiakkaisiin. 17 Mikroyritysten on kuitenkin mahdotonta tarjota ympärivuorokautista palvelua, sillä toiminta vaatii enemmän kuin kymmenen henkilöä. Mikroyritys voi tarjota 24 tuntia hoivaa vain viidellä asiakaspaikalla, mikäli hoitajamitoitus on 0,5 henkilöä asiakasta kohden, mutta paikkamäärä ei riitä kattamaan edes kiinteitä kuluja. Kokonaisuudessaan voidaan todeta, että asumisen sisältävissä sosiaalipalveluissa yritystoiminnan kasvu on keskittynyt harvalukuiseen joukkoon suuria yrityksiä. Vuosina 2007 10 suurten yli 250 henkilön yritysten osuus asumisen sisältävien sosiaalipalvelujen työllisyydestä lisääntyi 19 prosentista 30 prosenttiin. Vastaavasti niiden liikevaihtoosuus kohosi 16 prosentista 28 prosenttiin. Henkilöstöltään suurimpia palveluntuottajia olivat vuonna 2011 Invalidiliiton Asumispalvelut, Attendo, Mainio Vire, Rinnekotisäätiö 18 ja Helsingin Diakonissalaitoksen Säätiö. 19 Tilastokeskuksen YTR:n mukaan suurimpien palveluntuottajien joukossa oli kymmenen yksityistä säätiötä tai yhdistystä sekä yksi kuntataustainen säätiö 20 vuonna 2011. Loput olivat osakeyhtiömuotoisia palveluntuottajia, joista neljä oli ulkomaalaistaustaista (Attendo, Mainio Vire, Mikeva ja Carema 21 ). Ulkomaalaistaustaisten yritysten osuus kaikkien asumisen sisältävien sosiaalipalvelujen henkilöstöstä ja liikevaihdosta oli vasta kahdeksan prosenttia vuonna 2010, mutta tämän jälkeen tehtyjen yrityskauppojen johdosta osuus on ollut selvässä nousussa. Taulukko 2 Kaikki asumisen sisältäviä sosiaalipalveluja (Nace 87) tuottavat yritykset toimialoittain 2010 (Lähde: Yritys- ja toimipaikkarekisteri, Tilastokeskus). Yrityksiä, lkm Toimipaikkoja, lkm Osuus toimipaikkojen henkilöstöstä, Osuus toimipaikkojen liikevaihdosta, Palvelutalo- ja asumispalvelutoiminta 490 800 60,0 56,2 - vanhusten asumispalvelut 311 452 37,0 33,5 - mielenterveysongelmallisten asumispalvelut 161 278 14,1 15,4 - vammaisten asumispalvelut 18 70 9,0 7,4 Lasten ja nuorten laitoshuolto 500 625 24,3 28,7 Kehitysvammaisten asumis- ja laitospalvelut 75 121 7,1 6,6 Vanhusten ja vammaisten hoitolaitokset 40 60 6,5 6,1 Päihdeongelmallisten laitospalvelut 20 31 1,1 1,3 Muut asumisen sisältävät palvelut 10 19 1,0 1,1 Yhteensä 1141 1656 100,0 100,0 17 Sen sijaan tavanomaisessa palveluasumisessa, jossa ei ole saatavilla ympärivuorokautista palvelua, asiakasmäärät ovat laskeneet rajusti 2000-luvulla kuntien talous- ja toimintatilastojen pohjalta katsottuna. 18 Järjestömuotoisen palvelutuotannon päätoimiala Tilastokeskuksen YTR;n mukaan kehitysvammaisten laitoshuolto. 19 Järjestömuotoisen palvelutuotannon päätoimiala Tilastokeskuksen YTR;n mukaan lasten ja nuorten laitoshuolto 20 Helsingin Seniorisäätiö. 21 Careman taival itsenäisenä yhtiönä päättyi vuoden 2011 lopussa, jolloin se sulautui emoyhtiöönsä Mehiläiseen.

15 Taulukko 3 Yritysten määrän, henkilöstön ja liikevaihdon kehitys kaikissa asumisen sisältävissä sosiaalipalveluissa (Nace 87) yritysten kokoluokittain 2007 10, prosenttia (Lähde: Yritys- ja toimipaikkarekisteri, Tilastokeskus). 2007 2008 2009 2010 Mikroyritykset: - osuus yrityksistä, 67,4 65,4 60,7 59,8 - osuus henkilöstöstä, 25,1 22,5 19,2 16,1 - osuus liikevaihdosta, 28,1 25,1 21,7 18,9 Pienet yritykset: - osuus yrityksistä, 30,9 32,8 36,7 37,3 - osuus henkilöstöstä, 43,8 43,6 42,9 41,9 - osuus liikevaihdosta, 44,4 43,7 42,4 41,8 Keskisuuret yritykset - osuus yrityksistä, 1,1 1,1 1,9 2,0 - osuus henkilöstöstä, 12,3 10,7 14,2 12,6 - osuus liikevaihdosta, 11,9 10,1 14,2 11,8 Suuret yritykset: - osuus yrityksistä, 0,6 0,7 0,7 0,9 - osuus henkilöstöstä, 18,8 23,3 23,7 30,0 - osuus liikevaihdosta, 15,6 21,1 21,6 27,5 Taulukko 4 Suurimmat yritykset kaikissa asumisen sisältävissä sosiaalipalveluissa henkilöstön mukaan 2011 (Lähde: Yritys- ja toimipaikkarekisteri, Tilastokeskus). Päätoimiala (Nace 2008) Henkilöstö, lkm Aloittamisvuosi Omistajatyyppi Invalidiliiton Asumispalvelut Oy vammaisten palveluasuminen 1366 2005 kotimainen Attendo Oy vanhusten palveluasuminen 1275 2002 ulkomainen Mainio Vire Oy vanhusten palveluasuminen 920 2004 ulkomainen Rinnekoti-Säätiö kehitysvamm. laitospalvelut 870 1958 kotimainen Hgin Diakonissalaitoksen Säätiö lasten ja nuorten laitoshuolto 744 1944 kotimainen Helsingin Seniorisäätiö vanhusten hoitolaitokset 761 2001 kunta Mikeva Oy vanhusten palveluasuminen 755 1989 ulkomainen Esperi Care Oy vanhusten palveluasuminen 585 2006 kotimainen Nuorten Ystävät-Palvelut Oy lasten ja nuorten laitoshuolto 479 2006 kotimainen KVSP Tukena Oy kehitysvamm. laitospalvelut 350 2005 kotimainen Carema Oy vanhusten palveluasuminen 338 1999 ulkomainen Aspa Palvelut Oy mielenterveysong.as.palvelut 337 2005 kotimainen Ruskatalojen Palveluyhdistys ry vanhusten palveluasuminen 299 1988 kotimainen Gaius-Säätiö vanhusten hoitolaitokset 294 1989 kotimainen Mediverkko Hoivapalvelut Oy vanhusten palveluasuminen 284 2007 kotimainen Folkhälsan Botnia Ab vanhusten hoitolaitokset 260 2000 kotimainen Kuurojen Palvelusäätiö vammaisten palveluasuminen 252 1966 kotimainen Betesda-Säätiö vanhusten palveluasuminen 250 1975 kotimainen Lahden Diakoniasäätiö vanhusten hoitolaitokset 250 1950 kotimainen Savon Vammaisasuntosäätiö kehitysvamm. laitospalvelut 229 1989 kotimainen Miinan Hoitolat Oy vanhusten palveluasuminen 222 1978 kotimainen Caritas-Säätiö vanhusten palveluasuminen 221 1999 kotimainen Tampereen kaupunkilähetys ry kehitysvamm. laitospalvelut 218 1960 kotimainen Sopimusvuori Oy vanhusten palveluasuminen 212 2007 kotimainen

16 3.2 Konsernit asumisen sisältävissä sosiaalipalveluissa Tilastokeskuksen YTR:n pohjalta yritysrakenteita on tarkasteltu edellä muodollisesti itsenäisten oikeushenkilöiden ja yrittäjinä toimivien luonnollisten henkilöiden näkökulmasta. Sitä vastoin yritysten muodostamat taloudelliset kokonaisuudet eli konsernit ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Sama asia koskee tähänastisia kasvuyrittäjyyden kuvauksia, joissa ei ole otettu huomioon konserniyritysten keskinäisten liiketoimien ja yritysjärjestelyjen, kuten yhtiöittämisten vaikutuksia kasvuun. Kuitenkin kasvua tulisi verrata suhteessa konsernien ulkopuolisiin yrityksiin. Määritelmällisesti konserni on taloudellinen kokonaisuus, jossa emoyrityksellä on yksin tai yhdessä muiden samaan konserniin kuuluvien yritysten kanssa määräämisvalta yhdessä tai useammassa muussa yrityksessä (tytäryritys). Määräämisvalta voi syntyä silloin, kun yhtiöllä on yli puolet omistetun yrityksen osakkeiden tuottamasta äänimäärästä tai omistavalla yrityksellä on oikeus nimittää tai erottaa enemmistö omistetun yhtiön hallituksesta. Konserniyrityksiä voivat olla osake- ja henkilöyhtiöt, osuuskunnat ja muut liiketoimintaa harjoittavat yhteisöt. 22 Konserniyritys voi olla velvollinen laatimaan konsernitilinpäätöksen, jos sillä on määräämisvalta toisessa yhtiössä. 23 Konsernitilinpäätös käsittää konsernituloslaskelman ja taseen sekä muut tarpeelliset liitetiedot. Sen tarkoituksena on kuvata koko konsernin toiminnan tulosta ja taloudellista asemaa suhteessa ulkopuolisiin talousyksiköihin, aivan kuin konserniyritykset olisivat yksi yritys. Siksi konsernitilinpäätöksestä on vähennetty konserniyritysten keskinäiset liiketapahtumat. Konsernitilinpäätös sisältää myös merkittävien osakkuusyritysten vaikutuksen konsernin tulokseen. 24 Kaikissa asumisen sisältävissä sosiaalipalveluissa (Nace 87) toimi tilastokeskuksen YTR:n mukaan yhteensä 39 konserniyritystä vuonna 2010. Konserniyritysten määrä on kasvanut vuosina 2007 10 kymmenellä tilastoyksiköllä suurten yritysten palvelutoimintojen yhtiöittämisen ja yritysostojen seurauksena. Konserniyritysten työllisyyden ja liikevaihdon kehitys on ollut reippaampaa kuin konsernien ulkopuolella jääneissä yrityksissä, mikä on nostanut konserniyritysten osuuden toimialan työllisyydestä miltei kolmannekseen ja liikevaihdosta noin 30 prosenttiin vuonna 2010 (Kuvio 3). 25 Jos katsotaan lähemmin suurimpia asumisen sisältäviä sosiaalipalveluja tuottavia yrityksiä ja yhteisöjä, havaitaan, että niistä vähintään kymmenen oli vuonna 2011 konserniyrityksiä. Emoyhtiöinä toimivat Helsingin Diakonissalaitoksen Säätiö, Betesda-Säätiö ja Esperi Care. Alakonserniemoina toimivia tytäryhtiöitä ovat Mainio Vire, Mikeva, Carema (lopettanut 2011). Muita tytäryhtiöitä olivat Invalidiliiton Asumispalvelut, Attendo, Nuorten Ystävät-Palvelut ja Mediverkko Hoivapalvelut. Konsernirakenteissa voi tapahtua muutoksia kuitenkin lyhyessä ajassa. 22 Vastaavasti kunta voi muodostaa tytäryhtiöineen konsernin. Konsernin teoreettinen käsite on todellisuudessa laveampi kuin lainsäädännön mukaan. Määräämisvalta ei ole sidottu omistajan oikeudelliseen muotoon. Konsernikokonaisuus voi muodostua yhtä hyvin yksityisen henkilön ympärille. Periaatteessa valtiokin muodostaa virastojen, liikelaitosten ja valtionyhtiöiden kanssa yhden suuren konsernikokonaisuuden. 23 Konsernitilinpäätöksen laadinnasta on säädetty kirjanpitolaissa 1336/1997. Konsernitilinpäätöksen laatimisvelvollisuudesta on useita poikkeuksia, vaikka kirjanpitovelvollisella olisi määräysvalta toiseen kirjanpitovelvolliseen (vrt. pienet konsernit, alakonsernit, yms.). Poikkeukset näkyvät myös palveluasumista tuottavien yritysten kohdalla. 24 Osakkuusyritys on konserniin kuulumaton yritys, jossa konserniyrityksillä on huomattava vaikutusvalta eli yleensä vähintään viidenneksen omistus- tai äänivaltaosuus. 25 Konserniyritysten osalta vertailussa on kysymys konsolidoimattomasta liikevaihdosta.

17 Kuvio 3 Konserneihin kuuluvien yritysten osuus kaikista asumisen sisältävistä sosiaalipalveluista (Nace 87) 2007-10, prosenttia yritysten määrästä, henkilöstöstä ja liikevaihdosta (Lähde: Yritys- ja toimipaikkarekisteri, Tilastokeskus). 35 30 32 29 Prosenttia 25 20 15 19 19 23 22 25 24 10 05 03 03 04 03 00 2007 2008 2009 2010 Osuus yrityksistä Osuus henkilöstöstä Osuus liikevaihdosta 3.3 Palvelutalo- ja asumispalvelujen yritysrakenne Palvelutalo- ja asumispalveluissa oli Tilastokeskuksen YTR:n mukaan 490 yritystä ja 800 yritystoimipaikkaa, joiden työllisyys oli 10 600 henkilöä ja liikevaihto lähes 590 miljoonaa euroa vuonna 2010. Kaikkien asumisen sisältävien sosiaalipalvelujen työllisyydestä palvelutalo- ja asumispalvelut olivat 60 prosenttia ja liikevaihdosta 56 prosenttia (Taulukko 5). Palvelutalo- ja asumispalveluilla tarkoitetaan tilastollisessa tässä raportissa toimialaryhmää, johon kuuluvat toimialaluokituksen (Nace) mukaan vanhusten, vammaisten, ja mielenterveysongelmaisten asumispalvelut. 26 Yritystason tilastoissa liikevaihto- ja henkilöstötiedot eivät ole välttämättä samoja kuin toimipaikkatasolla. Tämä johtuu siitä, että osa yrityksistä on monitoimialaisia, joilla on liiketoimintaa esimerkiksi muilla sosiaalipalvelun toimialoilla kuin palvelutalo- ja asumispalveluissa. Toisaalta päätoimialaltaan muiden toimialojen yrityksillä voi olla toimipaikkoja ja liiketoimintaa palvelutalo- ja asumispalveluissa. Päätoimialaltaan palvelutalo- ja asumispalvelutoimintaan tilastoituvien yritysten henkilöstö olikin yli 11 100 henkilöä ja liikevaihto runsaat 610 miljoonaa euroa. Yritysten määrä on pienentynyt palvelutalo- ja asumispalveluissa vuodesta 2008 lukien, mutta toimipaikkojen määrä on lisääntynyt sekä niiden työllisyys ja liikevaihto ovat kasvaneet. Tämä on seurausta suurten yritysten markkinaosuuden kasvusta, markkinaalueen laajenemisesta (geneerinen kasvu) ja liiketoiminnan kehittymisestä uusille liiketoimintapoluille (diversifiointi) ja yritysten epäorgaanisesta kasvusta yritysostojen ja fuusioiden kautta. Suurten yritysten epäorgaaninen kasvu on osittain näkynyt pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) määrän laskuna. 26 Virallisessa EU:n toimialaluokituksessa palvelutalo- ja asumispalvelut sijoittuvat seuraaville toimialoille: vanhusten asumispalvelut (Nace 87301), vammaisten asumispalvelut (Nace 87302) ja mielenterveysongelmallisten asumispalvelut (Nace 87202).

18 Taulukko 5 Palvelutalo- ja asumispalvelutoiminnan (Nace:t 87101-2 ja 87202) yritykset, yritystoimipaikat ja toimipaikkojen henkilöstö ja liikevaihto 2007-10 (Lähde: Yritys- ja toimipaikkarekisteri, Tilastokeskus). Yrityksiä, lkm Toimipaikat, lkm Vuosimuutos, Henkilöstö, lkm Vuosimuutos, Liikevaihto, milj. euroa Vuosimuutos, 2007 509 717 7338 334,3 2008 513 766 6,8 8400 14,5 455,6 36,3 2009 506 773 0,9 9545 13,6 523,1 14,8 2010 490 800 3,5 10579 10,8 588,8 12,6 Palvelutalo- ja asumispalveluissa yritystoiminnan keskittyminen suuriin yrityksiin on selvempää kuin muissa asumisen sisältävissä sosiaalipalveluissa. Tilastokeskuksen YTR:n mukaan palvelutalo- ja asumispalveluissa kuusi suurinta työllistää yli kolmanneksen henkilöstöstä, vaikka tarkastelun kohteena ovat muodollisesti itsenäiset osakeyhtiöt eivätkä konsernit. Äärimmäistä yritystoiminnan keskittymistä edustavat vammaisten asumispalvelut, jossa yhden palveluntuottajan (Invalidiliiton Asumispalvelut) työllisyysosuus on kohonnut yli 80 prosenttia (Kuvio 6). Kuvio 6 Yritysten työllisyysosuudet kokoluokittain palvelutalo- ja asumispalvelutoiminnassa (Nace:t 87101-2 ja 87202) 2010, prosenttia henkilöstöstä (Lähde: Yritysja toimipaikkarekisteri, Tilastokeskus). 100 84 80 Prosenttia 60 40 42 30 52 39 34 20 08 20 21 13 15 04 07 04 10 16 00 Vanhusten asumispalvelut Mielenterveysongelmallisten asumispalvelut Vammaisten asumispalvelut Yhteensä Mikroyritykset Pienet yritykset Keskisuuret yritykset Suuret yritykset Palvelutalo- ja asumispalvelutoiminnassa keskimääräisen yrityskoon kasvua voidaan tarkastella suhteuttamalla henkilöstön määrä yritysten lukumäärään. Vuosina 2007 10, eli varsin lyhyessä ajassa toimialan yrityskoko on kasvanut 15 henkilöstä 23 henkilöön (Kuvio 7). Alatoimialoittain tarkasteltuna kehitys on ollut nopeinta vammaisten asumispalveluissa ja toiseksi nopeinta vanhusten asumispalveluissa. Mielenterveyskuntoutujien asumispalveluissa kehitys on loivinta. Myös toimipaikkojen määrä yritystä kohden laskettuna on lisääntynyt kaikilla alatoimialoilla (Kuvio 8).

19 Kuten edellä on todettu, keskimääräisen yrityskoon kasvu on ollut tulosta pääomasijoitusyhtiöiden ja osin ulkomaalaistaustaiseen omistukseen siirtyneiden suurten yritysten orgaanisesta ja epäorgaanisesta kasvusta sekä järjestöjen palvelutuotannon yhtiöittämisestä. Palveluasumisessa yrityskoko on kuitenkin yhä varsin pientä, jos yrityskokoa mitataan keskimääräisillä henkilöstömäärillä. Esimerkiksi runsaan kahdenkymmenen henkilön yritys ei pysty pyörittämään kovinkaan suurta toimintayksikköä, jossa edellytetään ympärivuorokautista henkilöstöä. Kuvio 7 Henkilöstön määrä yhtä yritystä kohden palvelutalo- ja asumispalveluissa (Nace:t 87101-2 ja 87202) alatoimialoittain 2007 10 (Lähde: Yritys- ja toimipaikkarekisteri, Tilastokeskus). 100 80 Henkilöstö/yritys 60 40 20 0 15 18 21 23 15 18 20 24 12 YHTEENSÄ Vanhusten asumispalvelut Mielenterveysongelmaisten Vammaisten asumispalvelut asumispalvelut 11 2007 2008 2009 2010 15 14 40 60 69 81 Kuvio 8 Toimipaikkojen lukumäärä yhtä yritystä kohden palvelutalo- ja asumispalveluissa (Nace:t 87101-2 ja 87202) alatoimialoittain 2007-10 (Lähde: Yritys- ja toimipaikkarekisteri, Tilastokeskus). 005 004 Toimipaikat/yritys 003 002 001 000 001 002 001 001 001 001 001 002 YHTEENSÄ 002 002 002 Vanhusten asumispalvelut Mielenterveysongelmaisten Vammaisten asumispalvelut asumispalvelut 002 002 002 003 004 2007 2008 2009 2010

20 3.4 Yritystoiminta maakunnittain Palvelutalo- ja asumispalvelujen yritystoimipaikoista ja henkilöstöstä viidennes sijaitsi Uudellamaalla vuonna 2010. Toimialan liikevaihdosta Uudenmaalle kertyi lähes neljännes. Uudenmaan maakunta on jaettu kolmeen osaan, sillä Uusimaa on kaikista maakunnista asukasluvultaan tuntuvasti suurin. Osa-alueet ovat pääkaupunkiseudun neljä kaupunkia, pääkaupunkiseudun kehyskunnat (muu Helsingin seutu) ja Länsi- ja Itä- Uudenmaan muodostama muu Uusimaa. Uudellamaalla toimipaikoista 50 prosenttia toimii kuitenkin pääkaupunkiseudulla (Taulukko 6). Taulukko 6 Yritykset ja toimipaikat sekä toimipaikkojen henkilöstö ja liikevaihto palvelutalo- ja asumispalveluissa (Nace:t 87301-02, 87202) maakunnittain 2010 (Lähde: Yritys- ja toimipaikkarekisteri, Tilastokeskus). Yritykset, lkm Toimipaikat, lkm Henkilöstö, lkm Liikevaihto, 1000 euroa Uusimaa 83 155 2230 141077 - Pääkaupunkiseutu 35 78 1306 80293 - Pks:n kehyskunnat 37 61 741 49316 - Muu Uusimaa 11 16 183 11468 Pohjois-Pohjanmaa 51 76 916 48802 Varsinais-Suomi 41 60 1158 68972 Keski-Suomi 37 55 638 30426 Pohjois-Savo 34 57 687 36362 Pirkanmaa 33 74 1156 61659 Etelä-Pohjanmaa 28 45 405 21006 Pohjois-Karjala 27 48 462 24135 Etelä-Karjala 24 34 328 16917 Satakunta 23 34 457 23940 Lappi 21 32 347 17184 Kanta-Häme 19 30 337 19645 Etelä-Savo 18 27 493 27205 Kymenlaakso 13 21 269 14826 Kainuu 13 24 252 12606 Ahvenanmaa 10 1 8 705 Päijät-Häme 7 8 92 6452 Pohjanmaa 4 10 220 10703 Keski-Pohjanmaa 4 9 123 6175 Koko maa 490 800 10578 588797 Seuraavaksi eniten toimipaikkoja on Pohjois-Pohjanmaalla ja Pirkanmaalla. Asukaslukuun suhteutettuna toimipaikkatiheys on suurin haja-asutusalueiden maakunnissa Kainuussa, Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Karjalassa, mikä voi kertoa väestön keskimääräistä vanhemmasta ikärakenteesta ja siitä johtuvasta palvelutarpeesta mutta myös toimintayksiköiden pienestä keskimääräisestä koosta. Ahvenanmaalla, Päijät-Hämeessä ja pääkaupunkiseudulla toimipaikkatiheys on keskiarvoa pienempi, mikä voi olla osoitus olemassa olevien toimintayksiköiden suuresta koosta (Taulukko 7). Toimipaikkojen keskimääräinen koko oli henkilöstöllä mitattuna suurin Pohjanmaalla, pääkaupunkiseudulla, Varsinais-Suomessa ja Etelä-Savossa. Henkilöstömitoitus riippuu tietysti asiakasryhmästä (tehostettu ja tavanomainen palveluasuminen, yms.), joka voi