LÄNSI-UUDENMAAN PELASTUSLAITOS - LIIKELAITOS LUP 2013 X Hyväksytty Päivämäärä Laatijat Tule voimaan Pelastuslaitoksen johtokunta AK, OP, SG
1 KÄSITTEITÄ... 3 2 SAMMUTUSVESIHUOLTO... 5 2.1 Sammutusvesisuunnittelun tavoitteet... 6 3 SAMMUTUSVEDEN TARVE... 6 3.1 Alueellinen sammutusveden tarve... 7 3.2 Liikennevälinepalo... 7 3.3 Automaattisella sammutuslaitteistolla varustetut tilat... 7 3.4 Pelastustoiminnan suunnittelu ja sammutusvesi erityiskohteissa... 8 4 PALOPOSTIT... 8 4.1 Maapalopostit... 9 4.2 Palopostiasemat, maanpäälliset palopostit ja rakennuspalopostit... 9 5 LUONNONVEDENOTTOPAIKAT... 11 5.1 Uusi luonnonvedenottopaikka...11 6 MUKANA KULJETETTAVA SAMMUTUSVESI... 12 6.1 Sammutusautojen ja säiliöautojen paloletkut...12 6.2 Sammutusvaahto...13 7 SAMMUTUSJÄTEVEDET JA YMPÄRISTÖ... 13 8 OSAPUOLTEN VASTUUT JA ROOLIT... 14 8.1 Pelastuslaitoksen vastuu...14 8.2 Kunnan vastuu...14 8.3 Vesihuoltolaitoksen vastuu...15 8.4 Kuntien ja vesihuoltolaitosten työnjako...15 9 VESIHUOLTOLAITOSTEN JA PELASTUSLAITOKSEN YHTEISTYÖ... 15 Sivu 2
1 KÄSITTEITÄ Sammutusvesihuoltoon liittyviä ja käytettäviä käsitteitä; Kiinteistökohtainen sammutusvesi Kiinteistön sisäisen sammutusjärjestelmän käyttöön tarkoitettu sammutusvesi Luonnonvedenottopaikka Sammutusvedenottoon sopiva, rakentamaton tai rakennettu vedenottopaikka. Maanpäällinen paloposti Vesijohtoverkoston runkolinjaan liitetty nousuputki ja liitin, jonka käyttämiseksi ei tarvita palopostikalustoa. Maapaloposti Maahan asennettu paloposti, josta veden saamiseksi tarvitaan pystyputki (palopostikalusto). Palokaivo Sammutusvedenottoa varten kaivettu kaivo, johon yleensä johdetaan vettä luonnonvedenottopaikasta. Vedenotto palokaivosta edellyttää palopumpulta imukalustoa. Paloposti Yleisnimitys venttiilillä ja liittimillä varustetusta vesijohtoverkoston osasta, joka on tarkoitettu sammutusveden ottamiseen. Palopostiasema Yhdellä tai useilla nousuputkilla ja liittimillä varustettu, suurelle vesimäärälle mitoitettu paloposti, joka on tarkoitettu palokunnan käyttöön. Pikapaloposti Alkusammutukseen tarkoitettu paloposti, joka on varustettu muotonsa säilyttävällä letkulla ja suihku putkella. Rakennuspaloposti Rakennukseen asennettu, jäätymiseltä suojattu paloposti, jota voidaan käyttää rakennuksen ulkopuolelta. Sammute Tulipalon sammuttamiseen, sen leviämisen ja uudelleen syttymisen estämiseen tarkoitettu kemiallisesti tai fysikaalisesti vaikuttava aine. Sammutusvaahto Kaasusta ja vaahtoliuoksesta valmistettu sammute. Sammutusvesi Sammutteena tai muussa pelastustoiminnassa käytettävä vesi. Sammutusvesihuolto Sammutusveden saannin turvaaminen. Seinäpaloposti Alkusammutukseen tarkoitettu paloposti, joka on varustettu paloletkulla ja suihkuputkella. Tulipalo Tapahtuma, jossa tuli aiheuttaa tai uhkaa aiheuttaa vahinkoja. Sivu 3
Vaahdote Aine, joka nesteeseen lisättynä pienentää sen pintajännitystä niin, että seosta voidaan vaahdottaa. Vaahtoliuos Vaahdon muodostamiseen tarkoitettu vaahdotteen ja veden liuos. Vesiposti Talousveden jakeluun tarkoitettu vesijohtoverkon osa. VOK Vesiosuuskunta. Sivu 4
2 SAMMUTUSVESIHUOLTO Tulipalojen sammuttaminen on aina ollut, ja tulee aina olemaan yksi palokuntien päätehtävistä. Tämän takia sammutusveden saannin turvaaminen niin normaalioloissa, häiriötilanteissa kun poikkeusoloissa on yksi Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen elintärkeistä toiminnoista, jolla varmistetaan pelastustehtävien häiriötön hoitaminen kaikissa olosuhteissa. Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos (myöhemmin pelastuslaitos) tarvitsee vettä rakennus-, maasto- ja liikennevälinepalojen sekä muiden tulipalojen yhteydessä. Vettä tarvitaan tulipalon rajoittamiseen ja sammuttamiseen sekä palon leviämisen ja uudelleen syttymisen estämiseen. Vesi on palomekanismiin pääosin fysikaalisesti vaikuttava aine, sammute. Veden pääasiallinen sammutusvaikutus perustuu sen jäähdytyskykyyn, joka on suurempi kuin minkään muun kemiallisen yhdisteen. Lisäksi vesihöyryn tukahdutusvaikutus lisää sammutustehoa palokohteessa. Vettä tarvitaan myös sammutusvaahdon muodostamiseen. Sammutusvaahdon sammutusominaisuudet perustuvat veden jäähdytys- ja tukahdutuskykyyn yhdistetyillä kemiallisilla ominaisuuksilla, joilla vaahtoa pidetään yllä sekä vaikutetaan palavan aineen pintakerrokseen. Vaarallisten aineiden onnettomuuksien yhteydessä pelastuslaitos voi tarvita runsaasti vettä muun muassa jäähdytys-, laimennus- ja huuhtelutarkoituksiin, sekä henkilöiden ja ajoneuvojen puhdistukseen. Mahdollisen ydin- tai säteilyonnettomuuden jälkeen asuinalueilla tehtävät puhdistustoimenpiteet vaativat myös suuria vesimääriä. Pelastuslain (29.4.2011/379, 30 ) mukaan kunnan tulee huolehtia alueellaan sammutusveden hankinnasta pelastuslaitoksen tarpeisiin sammutusvesisuunnitelmassa määritellyllä tavalla. Sammutusvedestä ei peritä maksuja. Kuva 1. Kunnan tehtävänä on järjestää sammutusvettä pelastustoimen tarpeisiin. Kunnan alueella sijaitseva vesijohtoverkosto on mitoitettava tai vedensaanti on muuten järjestettävä siten, että pelastuslaitoksen vedensaanti tulipaloa sammutettaessa tai muuta onnettomuutta torjuttaessa on turvattu. Tätä mitoitusta tehtäessä voidaan huomioida pelastuslaitoksen kyky siirtää sammutusvettä ajoneuvokalustollaan. Pelastuslaitos pystyy ottamaan tarvitsemansa veden paikasta, johon pääsee ajoneuvolla järkevästi, kuten luonnonvesipaikasta, vesijohtoverkoston runkojohdosta palopostin kautta tai rakennuspalopostista. Pelastuslain mukaan viranomaiset, laitokset ja liikelaitokset, jotka ovat velvollisia antamaan pelastusviranomaisille virka-apua ja asiantuntija-apua tai joiden asiantuntemusta muutoin tarvitaan pelastustoiminnassa ja siihen varautumisessa, ovat velvollisia laatimaan pelastuslaitoksen johdolla ja yhteistoiminnassa keskenään tarpeelliset suunnitelmat tehtäviensä hoitamisesta pelastustoiminnan yhteydessä ja osallistumisesta pelastustoimintaan. Pelastuslaitokselle on annettava selvitykset pelastustoimintaan käytettävissä olevista voimavaroista. Pelastuslain suunnitteluvelvoite koskee muun Sivu 5
muassa kunnan eri toimialoista vastaavia virastoja ja laitoksia. Tämän vuoksi sammutusvesi-huoltoa tukeva sammutusvesisuunnitelma tulee laatia ja ylläpitää yhteistyössä Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksen ja alueen kuntien, vesihuoltolaitoksien sekä vesiosuuskuntien kesken. Suunnitelman laadintaa koordinoi pelastuslaitos. 2.1 Sammutusvesisuunnittelun tavoitteet Sammutusvesisuunnitelman tavoitteena on ennalta suunnitella kuinka turvataan sammutusveden saanti Länsi-Uudenmaan pelastustoimen alueella (myöhemmin alue) kaikissa turvallisuustilanteissa; normaalioloissa, normaaliolojen häiriötilanteissa sekä poikkeusoloissa. Sammutusvesisuunnitelma antaa myös suuntaviivat sammutusvesihuollon kehittämiseksi. Huonon käytettävyyden ja kalliin huollon takia nykyisten maapalopostien määrää vähennetään. Uudet palopostit rakennettaan aina maanpinnan yläpuolella. Vesijohtoverkoston ja juomaveden käyttöä sammutusvetenä vähennetään lisäämällä luonnonvedenottopaikkojen määrää ja käytettävyyttä. Kunnan vesihuollon kehittämissuunnitelmassa tuodaan esiin ne toimenpiteet, mitä tämän sammutusvesisuunnitelman toteuttaminen kunnalta edellyttää. Kaavoituksessa kunnan tulee kiinnittää huomiota sammutusveden riittävyyteen. Tämä edellyttää yhteistyötä kunnan kaavoitusyksikön, vesihuoltolaitoksen ja pelastuslaitoksen kesken. Sammutusvesisuunnitelma ja sen liitetiedostot tarkistetaan tarvittaessa ja päivitetään säännöllisesti, vähintään kerran vuodessa. Lisäveden saanti on turvattu ensimmäisella säiliöyksiköllä niin, että; - I ja II-riskiluokan alueilla lisävedensaanti on turvattu viimeistään 20 minuutin kuluttua hälytyksestä, ja - III-riskiluokan alueilla lisävedensaanti on turvattu viimeistään 30 minuutin kuluttua hälytyksestä. Erikseen määrätyt sopimuspalokunnat erikoistuvat sammutusvesihuoltoon niin, että mm. luonnonvesilähteitä pystytään käyttämään tehokkaasti. Pelastuslaitos kartoittaa alueen luonnonvesilähteet, tarkistaa niiden käytettävyyden sekä suunnittelee ja ohjeistaa niiden käytön. 3 SAMMUTUSVEDEN TARVE Sammutusveden tarve riippuu palavasta aineesta ja palavasta pinta-alasta, palavan aineen määrästä, palokuormasta sekä palotehosta, palamisilman saannista sekä palossa vapautuvasta lämpöenergiasta aikayksikköä kohti. Tulipalon sammuttamiseen vedellä tarvitaan riittävä sammutusvesivirta ja aika. Tarvittava sammutusvesivirta [l/s] voidaan määritellä likimääräisesti siten, että yhden megawatin [MW] palotehon sammuttaminen edellyttää sammutusvesivirtaa, joka on 0,7 l/s, jos veden jäähdytyskyky saadaan kokonaan hyödynnettyä. Usein kuitenkin suuri osa sammutusvedestä ohjautuu palokohteen ulkopuolelle. Sammutusveden saanti vaikuttaa palopaikalla valittavaan sammutustekniikkaan. Mahdollisimman tehokas ja nopea sammutus puolestaan asettaa vaatimuksia mm. vesilähteiden tuotoille ja paloletkujen kokoihin. Pääperiaatteena voidaan pitää, että sammutusvesivirtaamaan sidottavaan energianmäärän tulee mahdollisimman nopeasti ylittää palossa vapautuva energia, jolloin tulipalo alkaa vasta sammua. Mikäli tähän ei kyetä, on tulipalo pyrittävä rajaamaan kohtaan, jossa saatavilla olevaan virtaamaan voidaan sitoa riittävästi palon energiaa sen pysäyttämiseksi. Sammutuksen aikana vesilähteiden sijainnilla ja näistä palopaikalle saatavalla virtaamalla on tärkeä merkitys Sivu 6
palopaikan taktisessa johtamisessa. Virtaama vaikuttaa oleellisesti palopaikalle keskitettävien pelastusresurssien määrään sekä resurssien käyttöaikaan pelastustoiminnan kohteessa. Sammutusvesihuollon turvaamiseksi alueen vesihuollosta vastaavaan verkostopäällikön tai virka-ajan ulkopuolella päivystäjän tulee mahdollisimman pian ilmoittaa pelastuslaitoksen tilannekeskukseen, jos kunnanosan tai sammutuslaitteistolla varustetun kohteen vedensaantia ei jostain syystä pystytä turvaamaan esimerkiksi sähköhäiriön, verkostovaurion tai huoltotyön takia. Paloasemilta otetun sammutusveden kulutuksen seuraamiseksi pelastuslaitoksen paloasemilla seurataan yksinkertaisella kirjanpidolla sammutus- ja säiliöautojen vesisäiliöiden täyttökertoja. 3.1 Alueellinen sammutusveden tarve Sammutusveden tarve vaihtelee alueittain, kiinteistökohtaisesti ja rakennustyypeittäin. Seuraavaan taulukkoon on valittu suuntaa antavaa tietoa ja esimerkkejä alueellisesta sammutusveden tarpeesta. Alue Sammutusveden tarve Alueen määritelmä I 20 I/s, 1200 I/min, 72 m 3 /h Väljästi rakennetut omakotialueet. Rakennusten etäisyydet toisistaan yli 8 m. II 40 I/s, 2400 I/min, 144 m 3 /h Tiheästi rakennetut omakoti- ja rivitaloalueet, rakennusten etäisyys toisistaan on enintään 8 m. Kerrostalo- ja palvelualueet (normaalisti E1 mukaan palo-osastoidut myymälä-, toimisto-, koulu-, huoltoasema-, kirkko yms. rakennukset) III 60 I/s, 3600 I/min, 216 m 3 /h Pienteollisuus- ja varastoalueet IV 80 I/s, 4800 I/min, 288 m 3 /h Puukirkot, museokohteet ja erityissuunnittelua vaativat suurten palo-osastojen kauppakeskukset (nk. toiminnallisesti mitoitetut) sekä suurteollisuus- ja varastoalueet Taulukko 1. Alueellinen sammutusveden tarve 3.2 Liikennevälinepalo Suuronnettomuuden riski on erityisen suuri liikennevälinepalossa yhdistyneenä vaarallisten aineiden kuljetukseen. Esimerkiksi nestekaasua kuljettavan säiliöajoneuvon tulipalo voi johtaa räjähdykseen, jolla voi olla taajama-alueella tuhoisat vaikutukset. Liikennevälinepaloissa sammutus- ja jäähdytysvedentarve voi olla suuri ja onnettomuuspaikka voi sijaita etäällä taajamasta. Liikennevälinepalon mahdollisuus on yhtä laaja kuin pelastustoimen alueen tie- ja raideliikenneverkko. Liikennevälinepalojen sammuttamiseen tarvittava lisävesi tulee taktisesti huomioida erityisesti taajama-alueiden ulkopuolella, missä palopostien hyödyntäminen on liian hidasta. Toisaalta liikennevälinepaloissa tarvittava sammutusvesi on huomioitava palopostiverkon osalta taajaan asuttuja alueita halkovien suurten teiden läheisyydessä. Taajaan asutun alueen ulkopuolella liikennevälinepaloissa mitoituskriteerinä käytetään maantiekuljetuksen aikana tapahtuvan säiliöajoneuvon (bensiini) tulipaloa, jossa laskennallinen paloteho on 200 megawattia [MW]. Tällöin sammutusvaahdolla ja 3 %:n vaahtoliuoksella sammutettaessa (600 l vaahdotetta) sammutusveden tarve on 20 m³. Vastaava sammutusvedentarve 8 megawatin henkilöautopalossa 0.8 m³. Taajaan asuttujen alueiden suuret tiet ja kaikki liikennetunnelit suunnitellaan tapauskohtaisesti. 3.3 Automaattisella sammutuslaitteistolla varustetut tilat Automaattinen sammutuslaitteisto on pelastustoimintaa helpottava, kiinteästi rakennukseen asennettu laitteisto, joka on tarkoitettu tulipalon sammuttamiseen tai pitämään se hallinnassa, kunnes lopullinen sammuttaminen saadaan tehtyä palokunnan toimesta muilla menetelmillä. Sivu 7
Automaattista sammutuslaitteistoa käytetään erityiskohteissa, joissa henkilöturvallisuus, suuret omaisuusarvot, suuret palo-osastot tai kohteen palotekninen luonne edellyttävät korkeaa suojaustasoa ja tehokasta automaattista sammutuslaitteistoa. Automaattinen sammutuslaitteisto on edellytys ja mahdollistaa kyseisessä kiinteistössä harjoitettavan toiminnan. Vesihuoltolaitos toimittaa vettä kiinteistön tavanomaista kulutusta varten, minkä lisäksi sen tulee turvata myös sammutusveden saanti. Tarvittavan kiinteistökohtaisen sammutusveden järjestämisestä aiheutuvat kustannukset ovat osa kiinteistön rakentamiskustannuksia ja kuuluvat kiinteistön omistajalle tai toiminnanharjoittajalle. Sammutusveden tarvetta määritettäessä tulee huomioida alueen vesijohtoverkostoon liitettyjen automaattisten sammutuslaitteistojen suurin yksittäinen mitoitusvirtaama. Alueen keskimääräiseen vedenkulutukseen lisätään suurimman yksittäisen automaattisen sammutuslaitteiston mitoitusvirtaama. Tähän arvoon lisätään 50 % sammutusvettä varten. Yhteenlaskettua summaa verrataan ohjeellisiin virtaamiin (Taulukko 1) alueen sprinklaamattomia kohteita varten. Mikäli yksittäisen kohteen sijainnin vuoksi ei ole taloudellisesti mahdollista toteuttaa edellä mainittua järjestelyä, on tarvittava sammutusveden määrä järjestettävä muilla järjestelyillä, esim. kiinteistökohtaisella altaalla. Kunnan vesihuollon kehittämissuunnitelmassa sammutusveden ja mahdollisen kiinteistökohtaisen sammutusveden tarve tulisi ottaa huomioon jo vedenjakelujärjestelmän suunnittelussa. Jos vesijohtoverkoston huoltotilanteissa on epäilys, että sammutuslaitteiston vesilähde jää vajavaiseksi, sopii vesihuoltolaitos ja kohteen omistaja tai toiminnan harjoittaja ennen toimenpiteeseen ryhtymistä korvaavista toimenpiteistä. Ohjaavana tietona noudatetaan CEA 4001 päivitettyjä (06/2007) sprinklerisääntöjä ja sen määritelmää riittävästä vesilähteestä sekä Vesilaitosyhdistyksen julkaisu: Sprinklerilaitteistojen liittäminen vesihuoltolaitoksen vesijohtoverkostoon. 3.4 Pelastustoiminnan suunnittelu ja sammutusvesi erityiskohteissa Alueella sijaitsevista kohteista, jotka on varustettu automaattisella sammutuslaitteistolla ja/tai paloilmoittimella, tehdään aina pelastustoimintaa palveleva kohdekortti. Kohdekortin täyttää ja päivittää rakennuksen omistaja tai toiminnan harjoittaja. Kohdekortti sisältää pelastustoiminnan kannalta kohteen keskeisimpiä tietoja sekä kuvamateriaalia tekstein ja piirrosmerkein. Erityiskohteiden sammutusvesihuoltoon liittyvät tiedot ja järjestelyt käyvät ilmi kohdekortista tai kohdesuunnitelmasta. Kohdesuunnitelma on pelastuslaitoksen itselleen tekemä pelastustoimintaa tukeva suunnitelma. Erityiskohteissa henkilöturvallisuudelle ja ympäristölle aiheutuvat riskit ovat tavanomaista suuremmat. Länsi-Uudenmaan pelastustoimen palvelutasopäätöksen mukaisesti pelastuslaitos laatii tai päivittää noin 200 riskeiltään merkittävimmän erityiskohteen kohdesuunnitelman. Näissä erityiskohteita koskevissa kohdesuunnitelmissa sammutusvesihuoltoon ja sammutusjätevesien hallintaan tulee kiinnittää erityistä huomiota. 4 PALOPOSTIT Vesihuoltolaitos vastaa palopostiverkoston toimivuudesta ja palopostien toiminta- ja käyttövarmuuden tarkistamisesta. Pelastuslaitoksen käytössä olevat palopostiasemat, maanpäälliset palopostit sekä maapalopostit on merkitty pelastuslaitoksen kartta-aineistoon. Niistä on tulostettu värillisiä A3 kokoisia pdf-karttoja ja toimitettu kansioissa sammutus- ja säiliöautoihin. Alueen vesihuoltolaitokset toimittavat ajantasaisen materiaalin pelastuslaitokselle joko sähköisesti tai muussa muodossa vähintään vuosittain. Vastaavasti pelastuslaitos voi lähettää pyydettäessä käytössään olevaa kartta-aineistoa paloposteista alueen vesihuoltolaitosten käyttöön. Karttapohjana käytetään ensisijaisesti kaupunkikarttoja. Mikäli kaupunkikarttaa ei ole käytettävissä tai palopostin sijainti on kaupunkikartan ulkopuolella, Sivu 8
karttapohjana voidaan käyttää peruskarttaa. Pelastustoimintaa varten kartta-aineiston tueksi pelastuslaitos ylläpitää tiedostoa, josta ilmenee palopostin tuotto, runkojohdon koko sekä rajoitteet, jotka pitää huomioida ennen palopostiselvitystä. Palopostitiedot liitetään osaksi pelastuslaitoksen johtamisjärjestelmää niin, että tiedot ovat helposti käytettävissä pelastustehtävien yhteydessä. Sammutusvettä yleisestä vesijohdosta otettaessa on huomioitava, että tulipalon aikana palopaikan lähialueen vedenjakelu voi häiriintyä. Jos palopostiverkon vedenpaine ja virtaama alkaa vähetä, pelastustoiminnan johtaja voi ottaa yhteyttä alueen vesihuollosta vastaavaan tai virka-ajan ulkopuolella päivystäjään ja pyytää väliaikaisia toimenpiteitä riittävän sammutusveden turvaamiseksi. Usein tarvittava paine ja virtaama voidaan järjestää esimerkiksi lisäämällä paineenkorotuspumppaamoiden pumppaustehoa tai suurentamalla kyseisen painepiirin virtaamaa. Jos edellä mainittu toimenpide ei riitä, voidaan palopaikan läheistä muuta merkittävää vedenkulutusta rajoittaa esimerkiksi vesijohtoverkoston osien sulkemisella. Tällaisten päätösten yhteydessä on myös huomioitava toimenpiteen vaikutukset lähiseudun sprinklattuihin kohteisiin. Jos kuluttajien vedenjakelu joudutaan katkaisemaan tietyltä alueelta tai se katkeaa vesilähteen tyhjenemisen vuoksi tai sammutusvedenotto aiheuttaa selvästi maku- tai laatuhaittoja vesijohtovedessä, vesihuoltolaitos vastaa asian tiedottamisesta. Alueen erityiskuluttajia (esim. sairaalat, terveysasemat, koulut, päiväkodit, vanhainkodit, tuotantolaitokset, voimalaitokset, lämpökeskukset) tulee vesihuoltolaitoksen toimesta informoida suoraan mahdollisimman pian. Yllä mainitussa tilanteessa on vesihuoltolaitoksen ja kohteen omistaja tai toiminnan harjoittaja yhdessä sovittava niistä toimenpiteistä mihin on ryhdyttävä sprinklattujen kohteiden turvallisuustason ylläpitämiseksi. 4.1 Maapalopostit Maapalopostin käyttäminen pelastustoiminnassa edellyttää, että palopostia osoittava kilpi on näkyvästi esillä ja oikeassa paikassa sekä varustettuna tarvittavilla merkinnöillä. Palopostikilven puuttuessa maapalopostin käyttöönottaminen on hidasta tai jopa mahdotonta. Vuosien käytäntö on osoittanut, että maapalopostien kannet peittyvät helposti kasvillisuuden, maa-aineksen tai asfaltin alle. Talvella puolestaan lumi ja jää hankaloittavat maapalopostien löytämistä ja käyttöönottamista. Ne voivat sijaita pysäköityjen kuljetusvälineiden ja vaikeasti tai hitaasti siirrettävien tavaroiden alla. Maapaloposti voi olla varustettu vasen- tai oikeakätisellä kierteellä ja käytössä on useita karatyyppejä eri vuosilta. Nykyisen maapalopostiverkoston ylläpitäminen tulee tarkastella kunnittain. Vesihuoltolaitos ja pelastuslaitos sopivat yhdessä mitä osia siitä ylläpidetään toimintakuntoisina. Poistettavan maapalopostiverkoston tilalle sovitaan uusien maanpäällisten palopostien ja luonnonvedenottopaikkojen rakentamista. Maapalopostia poistettaessa tulee huolehtia myös sen merkintöjen poistamisesta maastosta ja tiedostoista. Toimintakuntoisena pidettävän maapalopostiverkoston huolto ja tarkistukset tulee sisältyä kunnan laatimaan palopostien huolto-ohjelmaan. Tarkistuksen yhteydessä sulkuventtiilin rikkoutumisen välttämiseksi ja palopostin toimivuuden varmistamiseksi karan kierteen kätisyys merkitään pelastuslaitoksen kartta-aineistoon. Pelastuslaitos voi esim. aluevalvontansa yhteydessä myös tarkistaa paloposteja. Tarkistuksen yhteydessä kaikki käytössä olevat maapalopostit merkitään pelastuslaitoksen kartta-aineistoon. 4.2 Palopostiasemat, maanpäälliset palopostit ja rakennuspalopostit Tiedot jokaisen kunnan alueella sijaitsevista palopostiasemista, maanpäällisistä paloposteista ja rakennuspaloposteista tarkistetaan vuosittain vesihuoltolaitoksen ja pelastuslaitoksen sopimalla tavalla. Tiedot paloposteista varmistetaan ja merkitään pelastuslaitoksen kartta-aineistoon. Samalla pyritään mahdollisuuksien mukaan testaamaan palopostien tuotto. Testissä saadut tuottotiedot merkitään pelastuslaitoksen kartta-aineistoon ja pysyvällä tavalla palopostin kannen sisäpuolelle. Sivu 9
Uusia palopostiasemia suunniteltaessa ja rakennettaessa tulee huomioida, että: - Rakennetaan lämpöeristettyjä maanpäällisiä palopostiasemia tai rakennuspaloposteja. - Rakennetaan palopostiasemia, jotka sijaitsevat suurten runkojohtojen varrella ja keskeisillä paikoilla. Palopostin tuotto vastaa sammutusveden tarvetta kaava-alueittain, kiinteistökohtaisesti ja rakennustyypeittäin. - Paloposti tulee olla näkyvällä paikalla ja käytettävissä ympäri vuoden; lumensyvyys ja kasvillisuus huomioiden. - Sammutus - ja säiliöautot saadaan vähintään 10 m etäisyydelle palopostista, joka on talvella kunnossapidettävä ja aurattava, kivetetty, sora- tai kestopäällysteinen alue (akselipaino 12 t). - Mikäli mahdollista, niin palopostilla on oltava ympäriajomahdollisuus ja seuraavat vähimmäismitat; ulompi kääntösäde 10,50 m, sisempi kääntösäde 4,00 m ja tien leveys 3,5 m. - Tiheästi rakennetulla alueella palopostien välinen etäisyys on noin 1000 m. - Palopostin liittämistä 160 mm ja sitä pienempiin runkolinjoihin tulee välttää, yleensä palopostin liittäminen tulisi tehdä vähintään 250 mm linjaan. - Maanpäälliset palopostit on varustettava vähintään yhdellä DN150 mm:n nousulla ja 6" liittimellä. - Palopostiasemien tuoton tulee aina olla vähintään 1200 l/min. - Alle 160 mm runkojohtoon liitettävät maanpäälliset palopostit on varustettava 80 mm nousulla, käyrällä ja 3" liittimellä. - Alle 160 mm runkojohtoon liitettävän uuden palopostiaseman toimivuutta ja todellista tarvetta tulee aina arvioida huolellisesti ja erikseen mm. tuoton suhteen. - Palopostiasemat merkitään suoraan palopostiaseman kanteen tai näkyvyyden sitä vaatiessa muuhun tarkoituksenmukaiseen, mutta näkyvään paikkaan maastossa. - Palopostiaseman oikeaan asennuskorkeuteen kiinnitetään huomiota (peiteraja ja tuleva maanpinta). - Palopostiasemat varustetaan automaattisella tyhjennyksellä ja putken nimellisvirtaaman omaavalla takaiskuventtiilillä. - Uusien palopostien tuotot / virtaamat mitataan ja tulokset toimitetaan pelastuslaitokselle. - Mahdollisuuksien mukaan rakennetaan rakennuspaloposteja, joiden toimintavalmius on paras mahdollinen kaikissa olosuhteissa. - Vesihuoltolaitos laatii uudelle palopostiverkostolle huolto-ohjelman, jonka avulla palopostiverkosto pysyvät toimintakuntoisina (suunnitelmallista ja ennakoivaa kunnossapitoa). Kaikki palopostit tulee olla merkitty ajoväylälle hyvin näkyvällä palopostin kilvellä. Palopostin kilpi on alumiininen, valkoisella pohjalla, sinisellä reunuksella sekä mustalla tai sinisellä palopostin avainta esittävällä merkillä varustettu kilpi, jonka koko voi olla esimerkiksi 210x300 mm. Sivu 10
Kuva 2. Palopostikilpi Palopostikilpeen merkitään numerot, jotka ilmaisevat palopostin sijainnin metreinä kohtisuoraan kilvestä eteenpäin sekä etäisyyden kohtisuorasta linjasta oikealle tai vasemmalle. Kokonaiset metrit osoittavan numero on 60 mm korkea ja pienemmän, metrin kymmenesosat osoittavan numeron korkeus on 40 mm. Palopostikilven sijoituksessa on huomioitava tuleva kasvillisuus sekä rakentamisen aiheuttamat näkemäesteet. 5 LUONNONVEDENOTTOPAIKAT Luonnonvedenottopaikka voi korvata kokonaan tai osin palopostiverkoston mahdollisia puutteita normaali- ja poikkeusoloissa. Palopostiverkoston ulkopuolella luonnonvedenottopaikkojen merkitys erityisesti korostuu. Metsäpaloissa sammutusveden saanti palopaikalle perustuu pääosin luonnonvesilähteisiin. Kaikki sammutus- ja säiliöautot on varustettu kiinteästi asennetulla ajoneuvopumpulla, imujohdolla ja siivilällä. Eräissä autoissa on tämän lisäksi myös siirrettäviä moottoriruiskuja, joilla voidaan hyödyntää alueen luonnonvedenottopaikkoja. Poikkeuksellinen vesihuollon häiriötila pelastuslaitoksen alueella saattaa merkittävästi lamauttaa alueen vesihuoltoa. Tällöin normaalit vedenkuljetusjärjestelmät eivät välttämättä ole käytettävissä. Samanaikaisesti tapahtuvat sammutustehtävä saattaa aiheuttaa että talousvedestä tulee pulaa. Palopostien käyttöä pitää mahdollisuuksien mukaan tällöin välttää ja sammutusveden ottamiseksi käyttää pelkästään luonnonvedenottopaikkoja tai vastaavanlaisia sammutusvesilähteitä. Poikkeusoloissa sammutusvettä todennäköisesti tarvitaan paikoittain niin runsaasti, ettei normaali palopostiverkoston kapasiteetti riitä. Ilmastonmuutos voi tulevaisuudessa aiheuttaa kuivuutta, lisätä metsäpaloja määrää ja kasvattaa luonnonvedenottopaikkojen tarvetta. Vähäiset sateet voivat aiheuttaa tietyillä alueilla pulaa puhtaasta juomavedestä. Veden säästämiseksi joudutaan turvautumaan vedenkäyttörajoituksiin, jolloin vesijohtoverkoston veden käyttöä sammutusvetenä on syytä välttää. Pelastuslaitoksen tulee suunnitelmallisesti kartoittaa uusia luonnonvedenottopaikkoja, jotta niitä pystytään hyödyntämään tulevaisuudessa paremmin. Nykyisellään luonnonvedenottopaikkoja ei juuri käytetä vesilähteinä pelastustoiminnan alkuvaiheessa. Maankäytön muutokset, tie-, raideliikenne ja rakennushankkeet sekä uudet rakennettavat kaavaalueet muuttavat luontoa ja vähentävät osaltaan luonnollisia vesilähteitä. Luonnonvesilähteen käyttö pelastustoiminnassa edellyttää ennakoitavuutta niin tuoton kuin saavutettavuudenkin osalta. Nykyiset tarkistetut luonnonvedenottopaikat on merkitty pelastuslaitoksen kartta-aineistoon. 5.1 Uusi luonnonvedenottopaikka Uusia luonnonvedenottopaikkoja kartoittaessa tulee niiden ensisijaisesti palvella sammutusvedensaantia säiliövuoroajona. Toissijaisena vaihtoehtona on tilapäisen Sivu 11
sammutusvesijärjestelmän rakentaminen paloletkuista vedenottopaikalta onnettomuuskohteeseen. Erityisesti etäällä palokunnan säiliöautoista ja kuntien palopostiverkoista sijaitsevien erityiskohteiden sammutusveden saanti on usein taloudellista ratkaista luonnonvedenottamolla. Luonnonvedenottopaikalla auto tulee saada noin kahden metrin etäisyydelle rannasta. Vedenpinnan ja maanpinnan etäisyys ja korkeus saa olla enintään neljä metriä. Luonnonvedenottopaikan tulee olla käytettävissä ympäri vuoden ja vedenkorkeuden ja -virtaaman vuodenaikaiset vaihtelut tulee kartoittaa. Imusiivilä pitää saada puoli metriä vedenpinnan alapuolelle eikä pohjalietettä tai hiekkaa saa päästä imusiivilän kautta imujohtoon. Paikalle johtavan ajotien on oltava sammutus- tai säiliöautolla turvallisesti ajettava ympäri vuoden. Luonnonvedenottopaikalla on oltava läpiajomahdollisuus tai sen välittömässä läheisyydessä toimiva kääntöpaikka (katso kohta 4.2). 6 MUKANA KULJETETTAVA SAMMUTUSVESI Päivittäisten pienten ja keskisuurten onnettomuuksien sammutusvedentarve pystytään useimmiten huolehtimaan pelastuslaitoksen sammutus- ja säiliöautokalustolla. Tätä suuremmat onnettomuudet edellyttävät suurempaa sammutusveden määrää sekä alue- ja tapauskohtaisia ratkaisuja, missä palopostiverkolla ja luonnonvedenottopaikoilla on tärkeä osuus. Palopaikalla sammutusveden tarpeen määrittely on aloitettava heti kun mahdollista ja sammutusveden saannin turvaaminen on oltava etupainotteista. Yhden sammutusauton voimavarat ovat palopaikalla rajalliset ja ensimmäiset yksiköt joutuvat käyttämään aikaa kalustoselvitysten tekemiseen. Pelastus- ja säiliöyksiköiden toimintavalmiusaikoja huomioon ottaen, tulee hälytysvasteen sisältämän sammutusveden olla riittävä siihen asti, kunnes seuraavat yksiköt tuovat lisää sammutusvettä ja/tai tekevät lisävesiselvityksen palopostiverkostosta tai luonnonvesilähteestä. Pelastustoiminnan johtajan on arvioitava hätäkeskuksen hälyttämien voimavarojen riittävyys sammutusveden suhteen sekä arvioi hätäkeskukselta saamiensa lisätietojen perusteella hälytysvasteen oikeellisuuden ja määrää tarvittaessa muutoksia hälytysvasteeseen. 6.1 Sammutusautojen ja säiliöautojen paloletkut Sammutusvettä siirretään vedenottopaikasta sammutusauto, säiliöauto, paloposti, luonnonvedenottopaikka käyttökohteeseen nk. vesitietä pitkin. Vesitie vedenkuljetusjärjestelmä on pelastustoimen sammutuskalustosta muodostettu kokonaisuus, jossa sammutusvettä siirretään vedenottopaikasta onnettomuuskohteeseen. Paras lopputulos saavutetaan yleensä rakentamalla letkujohto päästä päähän, mutta se ei usein ole mahdollista, joko pitkän etäisyyden tai aikapaineen vuoksi. Useiden luonnonvedenottopaikkojen hyödyntäminen samanaikaisesti edellyttää enemmän pumppauskalustoa, mm. moottoriruiskuja, paloletkuja sekä muutakin sammutuskalustoa. Äärimmäisissä poikkeusoloissa voi paloletkujen lisätarve olla merkittävä johtuen laajoista vesijohtoverkoston vaurioista taajama-alueilla. Pelastuslaitoksen sammutusauton varustukseen sisältyy paloletkuja seuraavasti; - 250 m - 76 mm pääjohtoa - 10 letkulaukkua (1x 25 m) - 300 m - 42 mm työjohtoa - 6 letkulaukkua (2x 25 m) Sammutusauton letkulaukkujen lukumäärä voi vaihdella, mutta suuruusluokka on edellä mainitun mukainen. Lisäksi sammutus- ja säiliöautoissa voi olla yksi tai useampi rullalle kääritty 42 mm työjohto (25 m) sekä pienempiä määriä 110 mm paloletkua. Pelastuslaitoksen letkukontti (LU 1094) sisältää seuraavat määrät paloletkua laskostettuna ja ajoneuvolla selvitettäväksi; - 1250 m - 76 mm pääjohtoa (50 x 25 m) Sivu 12
- 1200 m - 110 mm syöttöjohtoa (30 x 40 m) Edellä mainittujen lisäksi letkukontissa on kehikoissa valmiina; - 700 m - 76 mm pääjohtoa (28 x 25 m) sekä - 2 kpl Teho Esa TR palopumppu (tehontarve noin 30 kw, voiman ulosotto 1000 r/min, tuotto 1000 l/min -10 bar, tuotto 900 l/min -12 bar) Letkukontti on sijoitettu Keskuspaloasemalle, Espoon Sepänkylään. Espoon VPK:lla on peräkärryssä paloletkua seuraavasti; - 800 m - 110 mm syöttöjohtoa - 600 m - 76 mm pääjohtoa Tilanteen niin vaatiessa paloasemilta voidaan onnettomuuspaikalle toimittaa lisää paloletkuja muilla pelastusajoneuvoilla. Paloletkujen laajamittainen käyttö aiheuttaa mittavia huoltotoimia letkukalustolle, mikä pelastustoiminnan johtamisessa ennakoivasti pitää huomioida, kun pelastuslaitoksen nykyinen letkukalusto on riittämätön moniin samanaikaisiin ja nopeasti toisiaan seuraaviin letkukalustoa kuormittaviin tilanteisiin. 6.2 Sammutusvaahto Sammutusvaahdon sammutusvaikutus perustuu jäähdytykseen ja tukahdutukseen. Sammutusvaahto muodostetaan vaahdotteesta, vedestä ja ilmasta. Sammutusvaahtoa voidaan käyttää suojavaahdotukseen sekä kiinteiden aineiden että varsinkin palavien nesteiden sammuttamiseen. Palokunnan vaahtokalustolla vaahtoliuosta annostellaan ja sekoitetaan sammutusveteen ja kuljetetaan paloletkujen kautta kohteeseen. Vaahtoliuoksen annostelu sammutusveteen riippuu käyttötarkoituksesta ja sekoitussuhde voi olla välillä 0,5-6 %. Sammutusvaahto lyhentää sammutusaikaa ja on joskus ainoa mahdollinen sammutusmenetelmä. Pelastuslaitoksen ja sopimuspalokuntien sammutusautot sisältävät 200 litraa ja säiliöautojen 600 litraa vaahdotetta. Lisäksi pelastuslaitoksen alueella vaahdotetta on varastoituna keskitetysti (Espoon keskuspaloasemalle sekä Lohjan ja Tammisaaren paloasemille) 1000-2000 kg ja jokaisella vakinaisella paloasemalla 50-100 kg. Varastot ovat pienkäyttöä varten 20 litran kanistereissa ja suurempia täyttöjä varten 200 litran tynnyreissä. Palavien nesteiden paloteho on yleensä suuri ja riittävän sammutusvaahdon valmistamiseksi palopaikalla tarvitaan runsaasti sammutusvettä. Pelastuslaitoksen alueen riskejä kartoitettaessa tulee erityisesti sammutusveden saanti varmistaa niissä riskikohteissa, joissa sammutusvaahdon käyttäminen tulipalotilanteessa on ensisijainen sammutustekniikka. Sammutusvaahdon toimivuus, vaahdotteen riittävyys ja sammutusveden saanti tulee varmistaa ja ohjeistaa etukäteen erityiskohteissa, joissa hyödynnetään kiinteää sammutuslaitteistoa sammutusvaahdon levittämiseksi. 7 SAMMUTUSJÄTEVEDET JA YMPÄRISTÖ Tulipaloa sammutettaessa noin puolet käytetystä sammutusvedestä höyrystyy tai imeytyy palokohteen irtaimistoon ja rakenteisiin. Loppuosa on sammutusjätevettä (VTT, Sammutusvedet ja ympäristö, 2005). Palokohteesta ja käytetystä sammutusvesimäärästä riippuen sammutusjätevedet voivat kulkeutua viemäriverkostoon tai sadevesiviemäriverkostoon. Viemäreihin voi joutua myös putkistoja syövyttäviä ja saastuttavia aineita. Sammutusjätevedet voivat päätyä pintavesiin tai imeytyä maaperästä pohjaveteen. Esimerkiksi palavien nesteiden paloissa saattaa myös sammutusvesiin liuenneita kemikaaleja joutua pintaveteen ja maaperään. Sammutusjätevesien mukana saattaa myös vedenottamoille kulkeutua terveydelle tai ympäristölle vaarallisia kemikaaleja. Suuri määrä vaahdotetta (noin 600 litraa) viemäriverkostoon päästessään voi pysäyttää jätevedenpuhdistamon biologisen puhdistusprosessin useaksi kuukaudeksi. Sivu 13
Sammutusjätevesistä aiheutuvien ympäristövahinkojen ja alueen vesihuoltoa uhkaavat riskit on tunnistettava etukäteen. Yhteisiä sammutusjätevesien keräilyjärjestelmiä tulisi suunnitella varasto- tai tuotantoalueille, joissa käsitellään vaarallisia aineita. Sammutusjätevesien talteenotto ja käsittely voivat viivästyä tai jäädä kokonaan tekemättä, jos teknisiä mahdollisuuksia ei ole etukäteen suunniteltu, rakennettu ja ohjeistettu. Sammutusjätevesien talteenotto ja käsittely pitää selvittää kohteen toiminnanharjoittajan, vesihuoltolaitoksen, ympäristöviranomaisten ja pelastuslaitoksen yhteistyönä. Ihmishengen pelastaminen on tulipalotilanteessa ensisijalla. Seuraavaksi tärkein on tulipalon rajoittaminen ja sammuttaminen. Jos sammutusjätevedet voivat muodostaa ympäristölle vaaraa, on palopaikalla mahdollisimman pian kiinnitettävä huomiota sammutusjätevesien talteenottoon ja ohjailuun. Tarvittaessa rakennuksen sisätilojen viemäripisteiden lattiakaivot ja piha-alueiden sadevesikaivot tukitaan sulkumatoilla tai muoveilla. Sadevesiviemäreiden purkuaukot voidaan tulpata. Padotusta varten ja tilapäisten keräilyalueiden muodostamiseksi voidaan käyttää kaivinkoneita ja etukuormaajia. Sammutusjätevedestä muodostuneet lammikot voidaan imeyttää, tai imeä imuautoilla ja kuljettaa edelleen jatkokäsittelyä varten. Palojätteet ja kontaminoitunut sammutusvesi hävitetään tarvittaessa asiantuntijoiden ohjeiden mukaisesti. Sammutuslaitteistolla (esim. sprinklerilaitos) varustettuun rakennukseen pitää tarvittaessa järjestää sammutusjätevedelle riittävän kokoinen kokooma-allas, jossa kontaminoitunut sammutusvesi voidaan koota talteen. Jos palokohteessa on terveydelle tai ympäristölle vaarallisia kemikaaleja on pelastustoiminnan johtaja välittömästi informoitava alueen vesihuoltolaitos ja ympäristöviranomainen tästä. Viemäriverkostoon päässeistä suurista määristä sammutusjätevettä tulee ilmoittaa kyseisen kunnan vesihuoltolaitokselle ja alueen jätevedenpuhdistuslaitokselle. Mikäli maaperään on päässyt suuria määriä sammutusjätevettä jota saattaa olla ympäristölle haitallista, tulee ottaa yhteyttä Suomen ympäristökeskukseen (SYKE) tai Uudenmaan ympäristökeskukseen. Erityisesti pohjavesialueilla asian tärkeys korostuu. Vedenottamoiden valuma-alueilla on lisäksi informoitava vesihuoltolaitosta. 8 OSAPUOLTEN VASTUUT JA ROOLIT 8.1 Pelastuslaitoksen vastuu Pelastuslaissa säädetään sammutusvesisuunnitelmasta ja eri osapuolten vastuista sammutusveden hankkimiseen ja toimittamiseen liittyvissä asioissa. Pelastuslaitoksen vastuulla on tehdä sammutusvesisuunnitelma sammutusveden hankinnasta ja toimittamisesta. Suunnitelma tulee laatia yhteistyössä pelastuslaitoksen alueeseen kuuluvien kuntien ja toimintaa harjoittavien vesihuoltolaissa (119/1991) tarkoitettujen vesi-huoltolaitosten sekä näille vettä toimittavien vesilaitosten kanssa. Sammutusvesisuunnitelma tulee laatia siten, että se vastaa pelastustoimen palvelutasopäätöksessä määriteltyjä onnettomuusuhkia. Suunnitelman hyväksyy alueen pelastustoimi. Pelastuslaitos hyväksyy palopostien ja vesiasemien mitoituskriteerit, mallin ja sijainnin. Lisäksi pelastuslaitoksen tehtävänä on arvioida uusien palopostien ja vesiasemien toimivuus ja tarve. Pelastuslaitos sopimuskumppaneineen tarkastaa aluevalvonnan yhteydessä sammutusveden saannin ja tiedottaa tarvittaessa puutteesta vesihuoltolaitokselle. 8.2 Kunnan vastuu Pelastuslain mukaan kunnan tulee huolehtia alueellaan sammutusveden hankinnasta pelastuslaitoksen tarpeisiin sammutusvesisuunnitelmassa määritellyllä tavalla. Kunnan on huomioitava sammutusveden hankinta vesihuoltolain mukaisessa vesihuollon kehittämissuunnitelmassa. Lisäksi kunnan velvollisuuksiin kuuluu huolehtia sammutusvesisuunnitelmassa määritellyistä sammutusveden ottopaikoista ja luonnonvesilähteistä. Sivu 14
8.3 Vesihuoltolaitoksen vastuu Vesihuoltolaitoksen vastuulla on pelastuslain 30 3 momentin mukaan vesihuoltolaissa tarkoitetun vesihuoltolaitoksen ja tällä vettä toimittavan vesilaitoksen tulee toimittaa sammutusvettä vesijohtoverkosta sammutusvesisuunnitelmassa määritellyllä tavalla pelastuslaitoksen tarpeisiin. Sammutusveden toimittamiseen kuuluu veden hankinta ja johtaminen vesihuoltolaitoksen verkostoon kuuluviin paloposteihin. Sammutusveden toimittamiseen kuuluu myös palopostiverkoston kunnossapito ja huolto. Vesiosuuskunnan tulee yhteistyössä pelastuslaitoksen kanssa selvittää vesiosuuskunnan alueen sammutusvesijärjestelyt. 8.4 Kuntien ja vesihuoltolaitosten työnjako Kunta ja vesihuoltolaitos sopivat keskenään palopostien ylläpito- ja huoltokustannuksista sekä sammutusveden hankinnasta ja toimittamisesta aiheutuvista kustannuksista ja niiden jakamisperusteista 9 VESIHUOLTOLAITOSTEN JA PELASTUSLAITOKSEN YHTEISTYÖ Sammutusveden turvaamiseksi pelastuslaitos ja kunta kokoontuvat tarvittaessa käsittelemään kuitenkin vähintään kerran vuodessa - sammutusvesisuunnitelman päivitystarvetta ja sammutusvesihuollon kehittämistä alueella. Kokoonkutsujana toimii pelastuslaitos. Asialistalla tulee olla ainakin: - Uusien asemakaava-alueiden sammutusveden tarve - Kartta-aineiston päivitys (uudet palopostit merkitään pelastuslaitoksen ja kunnan karttaaineistoon) - Sammutusveden tarve niillä alueilla missä vesiosuuskunnat toimivat. - Sammutusvedentarpeen määrittely ja uusien palopostien sijainnit uuden vesijohtoverkon (painepiirien) suunnittelussa. - Maapalopostien korvaaminen uusilla paloposteilla - Voimassa olevan huolto- ja kunnossapito-ohjelman toteutuminen olemassa olevalle palopostiverkolle Sivu 15