EDUSKUNNAN PANKKIVALTUUSMIESTEN KERTOMUS V U O D E L T A 1933 EDUSKUNNAN PANKKIVALIOKUNNALLE HELSINKI 1934 VALTIONEUVOSTON KIRJAPAIN O
Talouselämä Suomessa vuonna 1933: Yleisiä piirteitä... Teollisuus... Maatalous... Työmarkkinat... Ulkomaankauppa... Kotimaankauppa... Liikenne... Balia- ja pääomamarkkinat... Maksutase ja pääomaliike... Suomen markan arvo ja hintasuhteet Suomen Pankin toiminta: Bahan arvo ja valuuttakauppa... Lainananto... Korkomäärät... isetelistö... Pankin suhde valtioon... Ulkomaiset suhteet... Pankin tilinpäätös... Sisältö: Siv. Siv. Pankkivaltuusmiesten käsittelemiä asioita: 3 Ehdotukset setelinannon ja luotonannon laa- 3 jentamiseksi....17 4 Ehdotus uuden hypoteekkilaitoksen perus- 5 tamisesta... 17 5 Rahanlyöntitulot... 17 6 Pankin voiton käyttö... 17 6 Setelien lunastus... 18 6 Eläkkeet... 18 8 Arvottoman saatavan poisto... 18 9 Tilintarkastus... 18 Lainausliikkeen ja valuuttakaupan tarkastus Inventtaukset ia haarakonttorien tarkastus 18 18 10 Haarakonttorien valvojat... 19 *1 12 Pankkivaltuusmiehet ja tilintarkastajat... 19 13 14 L iite: Pankkivaltuusmiesten valvonnan alaiset 14 rahastot... 21 14 Talouselämä Suomessa vuonna 1933. Yleisiä 'piirteitä. Tunnusomaista Suomen talouselämän kehitykselle päättyneenä vuonna oli rahaja pääomamarkkinain keveneminen sekä korkokannan aleneminen. Tässä suhteessa Suomen talouselämä siten joutui lamakauden viimeiselle vaiheelle ominaiseen tilaan. Toiselta puolen ulkomaankauppa ja eräät tuotantoalat osoittivat ilmeisiä toipumisen, jopa vilkastumisen merkkejä, mitkä tosiasiat viittaavat lamakauden väistymiseen sen kauden tieltä, jota suhdannetutkimuksissa on tapana sanoa toipumiskaudeksi. Nämä molemmat tosiasiat olivat omansa lisäämään luottamusta maamme talouselämään ja siten vahvistamaan sitä luottamusta maamme mahdollisuuksiin selvitä pulakaudesta ilman liiallisia vaurioita ja erikoisesti Suomen markan arvon pysyväisyyteen, mikä jo edellisen vuoden lopulla alkoi vahvistua, sen jälkeen kun pyrkimykset inflatioon oli saatu torjutuksi. Nämä ilahduttavat ilmiöt eivät kuitenkaan vielä ulottuneet taloustoiminnan kaikille aloille. Varsinkin maatalous sai edelleen taistella suuria vaikeuksia vastaan, jotka ilmeisesti vain osaksi ovat suhdanteista riippuvaiset, maailmantaloudessa tapahtuvien rakennemuutosten ja nykyisen valtioiden välisen kauppapoliittisen suunnan ollessa niiden pääsyinä. Kansainväliset seikat vaikuttavat syvälti Suomen talouselämän kehitykseen; maailmanmarkkinoiden kehityksestä riippuu myös, pääseekö nykyinen taloudellinen toipumissuunta vakaantumaan ja leviämään ja siten vahvistumaan uudeksi nousukaudeksi, vai jatkuuko nykyinen epävarmuuden tila. Teollisuus. Talouselämän toipuminen ilmeni selvästi teollisuuden alalla yleensä, joskaan se ei vielä ulottunut sen kaikkiin haaroihin. Unitaksen indeksin mukaan teollisuuden tuotantoarvo (kun 1926 = 100), saavutettuaan pohjan, 79 pistettä v. 1931, nousi 84:ään v. 1932 ja edelleen 97:ään viime vuonna. Noususuunta oli vielä viime vuoden alussa heikko, mutta vahvistui vuoden kuluessa. Indeksin mukaan tuotantoarvo oh ensimmäisellä neljänneksellä noin 7 %, mutta neljännellä neljänneksellä jo 19 % suurempi kuin vastaavana aikana edellisenä vuonna. K oko vuoden teollisuustuotanto oli arvoltaan noin 13 % suurempi kuin v. 1932. Ennakkoarvion mukaan teollisuustuotannon bruttoarvo oli noin 10,700, vastaten 9,550 v. 1932. Tilanteen paraneminen oli suurin sahateollisuuden alalla. Sahatuotteiden vienti kasvoi 736,100 standartista v. 1932, 982,600 standarttiin viime vuonna, nousten siten suuremmaksi kuin yhtenäkään vuonna sitten vuoden 1929. Huomattava on kuitenkin, että tähän sisältyy noin 60,000 standarttia venäläisen sahatavaran jälleenvientiä. Kun sahatuotteiden hinnat myös ovat parantuneet, on maamme tästä vanhastaan tärkeästä vientitavarasta saama tulo huomattavasti kasvanut. Myös muiden puun jalosteiden vienti lisääntyi jonkin verran, mutta niiden hintasuhteet olivat edelleen huonot. Markkinasuhteiden takia ja osaksi myös kansainvälisissä sopimuksissa tehtyjen rajoitusten johdosta, nämä teollisuuden haarat eivät voineet käyttää koko tuotantokyky ään. Tästä huolimatta
5 4 tuotanto lisääntyi, koska edellisinä vuosina oli rakennettu eräitä uusia tehtaita ja viimekin vuonna suoritettiin tuotantoa lisää viä uudistuksia. Tärkeimmistä vientitavaroista on mai nittava, että faneerin vienti kasvoi 80,648 tonnista v. 1932 95,949 tonniin viime vuonna, mekaanisen puuvanukkeen vas taavasti 180,096 tonnista 207,916 tonniin, sulfiittisellulosan 562,002 tonnista 593,317 tonniin, sulfaattisellulosan 194,895 ton nista 204,561 tonniin ja paperin vienti 288,692 tonnista 319,349 tonniin. Myös pyöreän puun viennissä oli havaittavissa nousua. Puuvanukkeen, sellulosan ja pa perin vienti oli suurempi kuin minään aikai sempana vuonna. Vuoden loppupuolella alkoi vedenpuute tehdä haittaa varsinkin puuvanukkeen tuotannolle. Kaikkiaan vientiteollisuuden tuotantomäärä Unitak sen indeksin mukaan oli noin 13 % suu rempi kuin v. 1932, tuotantoarvon nousun ollessa hiukan suurempi eli noin 17 %. Kotimarkkinateollisuudessa ilmenevä tuotannon vilkastuminen oli myöskin san gen epätasainen. Keskimäärin tuotantoarvon lisäys Unitaksen indeksin mukaan oli noin 14 %. Suurin nousu oli havaitta vissa metalliteollisuudessa, noin 20 %, sekä kutoma-, ravinto- ja nautintoaine- ynnä nahka- ja jalkineteollisuudessa noin 15 %, Sitä vastoin rakennustoiminta oli jatku vasti lamassa. Helsingissä valmistui v. 1933 49 uudisrakennusta, jotka sisälsivät 1,359 huonetta ja 355,750 m 3, kun vastaavat lu vut vuodelta 1932, jolloin rakennustoiminta niinikään oli vähäistä, olivat 86 rakennusta, 3,918 huonetta ja 755,017 m3. Vuoden lo pulla alkoi kuitenkin näkyä ensimmäisiä oireita myös rakennustoiminnassa vallin neen lamaannuksen väistymisestä. M yös kin sementin menekin lisääntyminen 12 % :lla viittaa siihen, että aallon pohja on sivuutettu, mutta vielä pitäisi menekin kas vaa puolella määrällään ennenkuin saavu tettaisiin edellisenä aikana normaaliksi katsottu taso. Metsätyöt vilkastuivat suuresti. Teh tyjen laskelmien mukaan ilmoitettiin viime vuonna hakatun 34. o milj. runkoa järeätä puuta ja 5.7 milj. m 3 pientavaraa. Nämä määrät ovat noin kaksi kertaa suuremmat kuin v. 1932 ja lähes kolme kertaa suu remmat kuin v. 1931, jolloin metsätyöt olivat pienimmillään. Arvion mukaan suo ritettiin kantorahoina v. 1933 noin 850 m ilj. mk, mutta kahtena edellisenä vuonna vain 450 ja 280 miljoonaa. Maatalous. Seurauksena kevään ja kesän kuivuu desta oli, että kevätviljan ja heinien sato tuli verraten heikko. Sitä vastoin vehnän, rukiin ja perunain sato oli runsas ja hyvä. Kokonaismäärältään sato laskettiin noin 2,983 milj. rehuyksiköksi, joten se oli v ä hän pienempi kuin edellisinä vuosina; se oli nimittäin v. 1932 3,192 milj. ja 1931 3,091 m ilj. rehuyksikköä. Myös sadon arvo oli rahassa laskettuna ennakkoarvion mukaan vähän alempi kuin lähinnä edellisenä vuon na, nimittäin 4,835 viime vuonna, vastaten 5,312 milj. v. 1932, mutta joten kin samansuuruinen kuin v. 1931, jolloin sadon arvo oli 4,820. Hintasuhteet olivat jatkuvasti maatalou delle epäedulliset. Tullien avulla oli kui tenkin mahdollista pitää viljan hinnat koh tuullisella tasolla, mutta valtion antamasta tuesta huolimatta varsinkin voin ja munien hinnat vuoden lopulla painuivat poikkeuk sellisen alhaisiksi. Kun voin halpuus oli omansa lisäämään sen kulutusta k oti maassa, pieneni vienti jyrkästi aleten 11,885 tonniin, vastaten 14,524 tonnia v. 1932 ja 17,403 tonnia v. 1931. Sen sijaan lisääntyi lihan vienti, kun kaikki lajit ote taan huomioon, 3,472 tonnista v. 1932 4,053 tonniin viime vuonna, ja juuston vienti vastaavasti 3,277 tonnista 4,176 ton niin sekä munien vienti 6,267 tonnista 9,976 tonniin. Mutta hintojen alenemisen takia sekä voin viennin vähenemisen jo h dosta tässä mainittujen maataloustuottei den viennin arvo oli vain 455.5 milj. mk, kun se v. 1932 oli ollut 497.1 m iljoo naa. Näissä oloissa maatalousväestö ei saa nut maatalouden tuotosta tarvitsemaansa apua. Sen sijaan tämän väestön toinen tulolähde, metsät, niinkuin edellä on mai nittu, antoi jälleen pitkästä aikaa hyvän tuloksen: lisätuloja sekä metsien myynnistä että metsätöistä. Myös aleneva korkotaso oli omansa tu ot tamaan helpotusta velkaantuneille maan viljelijöille. Vaikka valtion toimenpitein monin tavoin koetettiin säilyttää nykyiset maanviljelijät tiloillaan, ei kuitenkaan ollut mahdollista estää liikaa velkaantuneiden maanomistajain vararikkoa. Maanviljelystilojen pakkohuutokauppojen luku oli viime vuonna 3,296, vastaten 2,526 ja 1,640 kah tena edellisenä vuonna. Työmarkkinat. Työmarkkinat olivat koko kuluneen v u o den ajan huonot, joten valtion ja kuntien oli pakko samalla tavoin kuin edellisinä kin vuosina järjestää yleisiä töitä ja har joittaa muunkinlaista työttöm yyspolitiikkaa. Tilanne oli kuitenkin melkoista hel pom pi kuin lähinnä edellisenä vuonna ja parani varsinkin vuoden loppukuukausina. Työttöm yystoim istojen luetteloissa olevien työttöm ien luku, joka v. 1932 maaliskuulla nousi huippuunsa, yli 90,000:n, ja vuoden päättyessä oli noin 82,600, ei viime vuonna kertaakaan noussut näihin määriin, vaan pysytteli säännöllisesti alemmalla tasolla kuin silloin. Vuoden päättyessä ty ö ttö myyslautakuntien kirjoissa oli noin 41,000 henkeä, joten vähennys vuoden kuluessa oli runsaasti 50 %. Näistä oli noin 17,000 valtion ja kuntien järjestämissä varatöissä, joten todella työttöm iä oli noin 24,000. Osaksi tämä väheneminen on kuitenkin uusista työttöm ien rekisteröimistä koske vista ohjeista johtuvaa. Työmarkkinain paraneminen johtui pääasiallisesti metsä töistä ja kohdistui niinmuodoin maaseu dulle. Kaupungeissa työttöm ien luvun vä heneminen oli paljon pienempi, sillä vaikka eräät teollisuushaarat lisäsivät tuotanto aan, eivät ne sanottavasti lisänneet työläiskuntaansa. Työmarkkinain parantuessa on palkka tasokin, joka varsinkin metsätöissä ynnä erilaisissa tilapäistöissä oli laskenut kovin alas, alkanut kohota. Viime vuonna ei tässä suhteessa kuitenkaan vielä ehditty lähes kään saavuttaa laskukauden aikana mene tettyä tasoa. U1hornaanhan ppa. Ulkomaankauppa vilkastui melkoisesti päättyneenä vuonna. Kauppavaihdon k o konaisarvo oli ennakkotietojen mukaan 9,214, s. o. 13 % suurempi kuin v. 1932. Verrattuna huippuvuoteen 1928 ulkomaankaupan arvo kuitenkin edelleen oli 35 % pienempi. Tuontivolyym i oli viime vuonna noin 18 % suurempi kuin lähinnä edellisenä vuonna ja samalla jon kin verran suurempi kuin v. 1931, mutta pienempi kuin vuosina 1926 1930. Tuon nin arvon viimevuotinen lisäys oli vähän pienempi eli noin 12 %, mikä johtui siitä, että tuontitavaroiden hinnat alenivat, in deksin mukaan noin 5 %. Täten tuonnin arvo oli 3,926.0. Viennin volyym i lisääntyi noin 15 %. Siten vienti, jonka volyym i lamakautena oli supistunut verra ten vähän, määrältään nousi suuremmaksi kuin minään aikaisempana vuonna. Vientitavarain hinnat alenivat keskimäärin 1 % :n, joten viennin arvo lisääntyi 14 % nousten 5,288.2 milj. markkaan. Verrattuna huippu vuoteen 1928 viennin arvo edelleen oli 18 % alle huipun. Viennin kasvaessa tuontia enemmän kauppatase muodostui vieläkin paremmaksi kuin edellisenä vuonna saavutettu ennätys.
6 7 Vientienemmyys oli 1,362.2, vas taten 1,129.2 ja 992.0 m ilj. mk kahtena edellisenä vuonna. Tällainen kauppatase oli tietysti nykyisissä epävarmoissa oloissa hyvä saavutus, jonka pohjalla maamme ulkomaista maksusuhdetta voitiin suuresti vakauttaa. Mutta toiselta puolen se osoit taa kansan laajojen piirien ostokyvyn ol leen kovin alhaisen ja kansantalouden siten epäterveellä kannalla. Todennäköisesti ta loudellisten olojen parantuessa tämäkin seikka vähitellen tasoittuu, jolloin myös on edellytettävä tuonnin lisääntyvän. Edellisessä esityksessä on jo tehty selkoa tärkeimpien vientitavarain viennin kehi tyksestä. On syytä vielä mainita, että vientiarvon lisäys pääasiallisesti johtui puutavaramarkkinain elpymisestä. Puutava rain ja puuteosten viennin arvo oli näet viime vuonna 2,270.4, s. o. 613.1 eli 38 % suurempi kuin vuonna 1932. Tämä tavararyhmä saavutti siis jä l leen ensimmäisen sijan viennissämme ennen paperivanukkeen, pahvin ja paperin ryh mää, jonka vientiarvo lisääntyi vain 51. o, nousten siten 2,107.9 milj. mark kaan. Mitä tulee tuontiin, on mainittava, että sen lisäyksestä suurin osa tuli raakaaineiden ja toisessa sijassa koneiden osalle. Siten tuotantoa palvelevien tavaroiden osuus tuonnin kokonaisarvosta kasvoi 55.8 % :sta v. 1932 60.o % :iin viime vuonna, m ikä nousu on omansa antamaan lisä valaistusta elinkeinoelämän elpymiselle. Kotimaankauppa. Kotim ainen kauppavaihto oli pitkin vuotta vähän vilkkaampi kuin kahtena lä hinnä edellisenä vuonna, mutta jäi pienem mäksi kuin vuosina 1927 1930. Lisäystä ilmeni kaupan melkein kaikilla aloilla osoit taen ostokyvyn ja ostohalun alkaneen pa rantua, vaikka alhainen palkkataso oli omansa tätä kehitystä hidastuttamaan. Yhdeksältä tukkuliikkeeltä koottujen tie tojen mukaan niiden koko vuoden m yynti nousi 2,668.5 milj. markkaan, mikä tietää noin 10 % :n m yyntiarvon lisäystä. K un hintataso suurin piirtein on pysynyt enti sellään, on lisäys johtunut m yytyjen ta varamäärien kasvamisesta. Liikenne. Talouselämän vilkastuminen tulee näky viin myös merenkulkua ja rautatieliiken nettä koskevista luvuista. Lastissa lähte neiden alusten tonniluku oli viime vuonna noin 23 % suurempi kuin vuonna 1932. K un kauppalaivastoomme parina viime vuotena on liitetty joukko ulkomailta os tettuja aluksia, arvioidaan kauppalaivas tom m e viime vuonna bruttorahteina an sainneen enemmän kuin minään aikaisem pana vuonna. - Rautateiden tavaralii kenne on niinikään vilkastunut, mikä ilme nee sekä sen tuloista että erikoisesti siitä, että niiden kuljettama tavaramäärä tammi marraskuulla oli 20 % suurempi kuin samoina kuukausina 1932. Sahaliikkeen elpyminen on tietysti tärkeimpänä syynä liikenteen kasvamiseen. Raha- ja pääomamarkkinat. Rahamarkkinoilla v. 1932 vallinneiden erittäin epäedullisten olosuhteiden jälkeen tapahtui käänne mainitun vuoden joulu kuussa, josta alkaen tila on jatkuvasti hel pottunut. Syynä käänteeseen oh luotta muksen palaaminen. Tämä taas perustui osaksi inflatiopelon väistymiseen, osaksi huomioon, että maamme talouselämä alkoi toipua ja että ulkomaisten maksusuhteittemme hoito ei ollut käynyt talouselämäl lemme ylivoimaiseksi. Ratkaiseva tekijä oli suuri vientienemmyys; kun siitä saadut varat ylittivät sen määrän, minkä vakinai sen velan hoito ja ulkomaisten lyhytaikais ten velkain suorittaminen vaati, se suora naisesti alkoi vaikuttaa helpottavasti oman maamme rahamarkkinoihin. Seurauksena onkin, että tuskin voidaan osoittaa toista ajankohtaa, jolloin rahamarkkinat olisivat olleet yhtä keveät kuin nyt vuoden vaih teessa. Mutta tämä helpponeminen on pää asiallisesti tapahtunut pankkien luotonan non supistumisen tietä. Sitä vastoin pää omien kertyminen luottolaitoksiin edelleen oli vähäistä, joskaan ei enää tarvitse pu hua pääomien kulutuksesta, niinkuin lä hinnä edellisinä vuosina. Alkuvuodesta, jolloin rahan tulo pank keihin yleensä on runsainta, talletusten kasvu kaikissa luottolaitoksissa yhteensä oli 314.7. Edellisenä vuonna vas taava lisäys oli vain 31.6 milj., v. 1931 217.6 milj. sekä v. 1930 365.6 m ilj. mk. Vuoden jälkipuoliskolla otot jälleen ylitti vät panot, mutta kun korot vuoden vaih teessa lisättiin tileihin, oli tuloksena, että talletusten kokonaismäärä oli 124.4 milj. mk suurempi kuin kesäkuun lopussa; kah tena edellisenä vuonna oli sitä vastoin vas taavana aikana tapahtunut 211.5 milj. ja 571.3 milj. markan vähennys. Vaikka näin oli havaittavissa melkoinen parannus ver rattuna kahteen edelliseen vuoteen, on pantava merkille, että talletusten lisäys k oko vuoden aikana oli vain 4 %, toisin sanoen tallettajani saamiset eivät kasva neet edes korkojen määrällä. Liikepankkien asema keveni pitkin vuotta. Niiden lainananto supistui 576.8 milj., painuen 7,641.8 milj. markkaan; ver rattuna v. 1929 saavutettuun huippuun luotonanto siten oli supistunut 2,405.1 m ilj. mk eli noin 24 %. Liikepankkien koko luotonotto kasvoi kuluneena vuonna 341.5 milj. m k,'nousten 7,496.2 milj. markkaan, joten sen määrä oli 786.2 eli runsaasti 9 % pienempi v. 1930 saavutet tua huippua. Luotonannon ja luotonoton välinen jännitys, joka vuosina 1928 ja 1929 oli ylittänyt 2,000 milj. markan ja joka vielä vuoden 1932 päättyessä oli 1,063.9, supistui viime vuoden lopussa 145.6 milj. markkaan. Liikepankkien tilan tavaton helpponeminen ilmeni myös siitä, että rediskonttausten määrä, joka vuoden alkaessa oh 301.1, nopeasti vä heni ja että niitä ei lainkaan ole esiinty nyt pankkien tileissä lokakuun jälkeen. Samalla liikepankkien kassa, joka vuoden alkaessa oli 245.7, saavutti ennä tyksen nousten 535.2 milj. markkaan. K un liikepankkien asema täten keveni, kävi niiden vuoden taitteessa mahdolliseksi ryh tyä siihen puhdistukseen, minkä nousukau den aikana m yönnettyjen luottojen lasku kauden aikana aiheuttamat tappiot teki vät monille niistä välttämättömäksi. Suomen Pankin asemassa tapahtui vas taavanlainen keveneminen, niinkuin edem pänä tarkemmin esitetään. Rahamarkkinain keveneminen toi muas saan korkokannan alenemisen. Suomen Pankki alensi diskonttokorkonsa 6 % % :sta 4 1/2 %:iin, niinkuin jälempänä tarkemmin kerrotaan. Yleinenkin korkokanta aleni huomattavasti. Rahalaitosten yhteislautakunnan päätöksen nojalla talletuskorkoja alennettiin kahdesti, y2 % kummallakin kertaa, niin että 6 kuukauden talletuksista vuoden jälkipuoliskolla maksettiin korkoa 4 y2 5 %. Luottolaitosten antolainauskorot painuivat vastaavasti. Rahamarkkinain keveneminen alkoi v ä hitellen vaikuttaa pääomamarkkinoihin ja niillä esiintyviin korkoihin. Obligatioiden kurssit nousivat huomattavasti, Unitaksen indeksin mukaan (kun 1926 = 100) 96:sta joulukuussa 1932 115:een joulukuussa 1933, s. o. korkeammalle tasolle kuin ne ovat olleet moneen vuoteen. K äyttäen tätä hyväkseen useat teollisuuslaitokset ryhtyivät obligatioita emittoimalla vakaut tamaan eräitä lyhytaikaisia kalliimpikorkoisia velkojaan. Myös pari kaupunkikun taa laski liikkeelle uusia obligatioita. Sa moista syistä osakkeiden kurssit nousivat melkoisesti pitkin vuotta, Unitaksen in deksin mukaan 97:stä 123:een. Sitä vas-
8 9 toin se yrittäjätoim inta, joka ilmenee uusien osakeyhtiöiden perustamisena ja vanhojen yhtiöiden uusina osakeanteina, edelleen oli lamassa. Pääom akorkojen aleneminen oli omansa helpottamaan kaikkien lainavaroja käyt täväin yrittäjien asemaa. Erikoisesti on mainittava, että useat asuinkiinteistöt, joi den taloutta vuokrien lasku oli järkyttä nyt, vuoden lopulla, kun niidenkin luotoista suoritettavat korot melkoisesti alenivat, jälleen pääsivät asemaansa vakauttamaan. Osoitukseksi rahamarkkinain kevenemi sestä on vielä mainittava, että vireille pan tuja vararikkoja oli viime vuonna 1,251, vastaten 1,915 ja 2,417 kahtena edellisenä vuonna. Vielä suurempi oli vekseliprotestien väheneminen. K un protestattujen vek selien arvo v. 1931 oli 162.7 milj. ja v. 1932 103.8 m ilj. mk, oli se viime vuonna vain 43.8. Maksutase ja 'pääomaliike. Vielä ei ole käytettävissä kaikkia maksu taseen laskemiseen tarvittavia tilastotie toja, mutta eräitä päätelmiä voi jo nytkin tehdä. Tavallisina vuosina maksutaseen tulos pääasiallisesti on riippuvainen kauppataseesta, sillä rahdeista, siirtolais ten rahalähetyksistä, matkailuliikenteestä y. m. lähteistä saadut tulot ovat yleensä riittäneet peittämään vastaavat menot sekä maksutaseen suurimman menoerän, ulko maisista luotoista maksetut korot. Var maankin tulos myöskin viime vuodelta oli tällainen, kenties edullisempikin, sillä rahtitulot ovat todennäköisesti lisäänty neet, matkailuliikenteen maahan jättämä tulo niinikään. Ja joskin on luultavaa, että siirtolaisten rahalähetykset, jotka v. 1932 erikoisista syistä olivat tavallista suurem mat, jälleen ovat supistuneet, on toiselta puolen ilmeistä, että korkomenotkin ovat pienentyneet, osaksi johtuen velkamää rän vähenemisestä, osaksi dollarivelkojen koron helpponemisesta dollarikurssin las kun johdosta. Näin ollen ei erehtyne suu resti, jos laskee maksutaseen, kun pääom a liikettä ei oteta huomioon, osoittavan noin 1,300 1,400 milj. markan tuloenemmyyden. Toiselta puolen tiedetään Suomen ja ulkomaiden välisestä pääomaliikkeestä, ettei viime vuonna sijoitettu ulkomaille ainoatakaan uutta obligatiolainaa. Mah dollisesti on joitakin vähäisiä obligatiomääriä m yyty ulkomaille, mutta näiden arvon ylittää monin kerroin se obligatiomäärä, mikä on ostettu ulkomailta sään nöllisiä tai ylimääräisiä kuoletuksia varten taikkapa vakuutus- ja luottolaitosten sekä yksityisten kassoihin. Näihin tarkoituk siin on arvioitu käytetyn noin 300 milj. mk. Mitä tulee lyhytaikaisiin velka suhteisiin, näyttää siltä, ettei enää ole ja t kunut sitä ulkomaisten lyhytaikaisten vel kojen maksamista, mikä edellisinä vuosina rasitti rahamarkkinoita; onpa näiden vel kojen kokonaismäärä taloustoiminnan ja kaupan vilkastuessa ja luottamuksen vah vistuessa jälleen alkanut kasvaa. Mutta toiselta puolen m yös maamme lyhytaikai set saatavat, jotka edellisinä vuosina supis tuivat noiden velansuoritusten johdosta, jäl leen ovat alkaneet kasvaa, mikä on seuraus kauppataseen edullisuudesta. Siten v oi daan laskea lyhytaikaisten velkojen ja saa tavien välisen erotuksen, joka vuosi sitten osoitti noin 700 milj. markan nettovelkaa, nyttem m in painuneen umpeen. Tämä tie tää siis todellisuudessa vastaavansuuruista pääomansijoitusta ulkomaille. Lisäksi on otettava huomioon, että kun tämän laskel man ulkomaiset velat ja saatavat enim mäkseen on laskettu eri valuuttojen van hojen pariarvojen pohjalla, saatavien t o dellinen lisäys nykyisissä markoissa on arviolta 150 suurempi. Vaikka nämä laskelmat eivät ole tyhjen täviä, antavat ne kuitenkin havainnollisen käsityksen siitä, kuinka suuresti maamme maksusuhde ulkomaihin kertomusvuoden aikana on parantunut. Vertailun vuoksi mainitaan vielä, että maamme lyhytaikai nen ulkomainen nettovelka vuoden 1931 päättyessä oli noin 3,100. Suomen markan arvo ja hinta suhteet. Suomen markan arvo pysyi kertomus vuoden aikana kiinteänä. Tämä pitää paikkansa siihen katsomatta, käytetäänkö arvon mittana markan ulkomaista vai k oti maista ostovoimaa. Suomi on kuulunut n. s. puntaryhmään. Punta noteerattiin vuoden alkukuukausina tapahtuneiden vähäisten vaihteluiden jäl keen kiinteästi arvoon Smk 227:. Tämän johdosta markan suhde kultavaluuttoihin vaihteli samalla tavoin kuin puntakin. Mutta vaihtelut olivat viim e vuoden aikana verraten vähäiset. Siten Ranskan frangi joulukuussa 1932 keskimäärin noteerattiin Smk. 271: 84 ja joulukuussa 1933 jälleen Smk. 271: 77. Myös tavaroiden hinnoissa mitattuna Suomen markan arvo pysyi viim e vuoden aikana hyvin kiinteänä. Tukkuhintaindeksi vaihteli vuoden varrella 90 ja 88 välillä ja oli joulukuussa 1933 89 eli pisteen alempi 6 7 2 34 kuin vuotta aikaisemmin. Elinkustannus indeksissä oh havaittavissa heikosti aleneva suunta, mikä ei olekaan ihmeteltävää, kun vähittäishinnat aina seuraavat tukkuhin tojen jäljessä ja niiden lasku aikaisemmin oli ollut paljon pienempi. Tärkeämmät kuin yleisen hintatason pie net muutokset olivat hintojen keskinäisessä suhteessa tapahtuneet siirrot. Näistä on ennen kaikkea pantava merkille tuonti- ja vientitavarain hintojen erilainen kehitys. Tuontitavarain hintaindeksi nousi vuoden 1931 lopulla rinnan valuuttakurssien kanssa 65:stä syyskuussa 95:een joulukuussa. Sen jälkeen se, ulkomaisten hintojen yleensä laskiessa, painui 89:ään joulukuussa 1932 ja vihdoin 84:ään viime joulukuussa. Vienti tavarain hintojen nousu oli vuoden 1931 lopussa melkoista pienempi, nim. 65:stä lokakuussa 79:ään joulukuussa, josta ne vuoden 1932 aikana vähitellen alenivat ja olivat joulukuussa 72. Kuluneena vuonna tätä laskua ei kuitenkaan enää jatkunut, vaan hintaindeksi osoittaa 10 pisteen nou sua 82:een viime joulukuussa. Täten hinta kehitys, joka vuosina 1931 ja 1932 oli maallemme hyvin epäedullinen, viime vuonna sai suotuisan käänteen vientihinto jen jälleen alkaessa lähetä tuontihintojen tasoa.
11 Suomen Pankin toiminta. Rahan arvo ja valuuttakauppa. Maailman rahaoloissa on viime vuoden aikana ja varsinkin sen loppupuolella ollut havaittavissa melkoista vakaantumista Johtavista maista Englanti on jälleen v oi nut palauttaa punnan arvon jokseenkin v a kaaksi, vaikka sitä vielä ei olekaan sidottu kultaan. Useat muut maat ovat voineet pitää rahansa punta-arvon jokseenkin va kaana. Toisaalta varsinkin Saksan ja Y h dysvaltain rahaolojen epävarmuus sekä epätietoisuus Ranskan ym. maiden kultakantojen pysyväisyydestä on edelleen es tänyt eri maiden rahojen kansainvälisten suhteiden kiinteyttä sekä haitannut rahaolojen kansainvälistä järjestymistä. Eikä yksikään vuoden 1931 järkytysten joh dosta kultakannasta luopunut maa ole vielä palannut siihen takaisin. Näissä oloissa on meilläkin katsottu tar peelliseksi jatkaa väliaikaista tilaa ja ly kätä kultakantaan palaaminen edelleen, valtuuttamalla Suomen Pankki vuoden 1934 loppuun poikkeamaan setelinlunastusta koskevista ohjesääntönsä määräyk sistä. Niinkuin pankkivaltuusmiesten kerto muksessa vuodelta 1932 mainittiin, vaati markan arvon säilyttäminen suuremmilta heilahteluilta maailmanpulan yhä vaikeu tuessa Pankilta erikoista huolta. Valuuttavaraston heikkenemisen vuoksi turvaudut tiin sanottuna vuonna vielä ulkomaiseen kreditiiviinkin, jota tosin ei tarvinnut k äyt tää. Viime vuonna tapahtunut yleinen ta loudellisten olojen vähittäinen vakaantu minen on tunnettu Suomen Pankissa m. m. markan arvosta koituvan huolenpidon ke ventymisenä. Vuonna 1933 valuuttavarasto on v o i makkaasti aktiivisen ulkomaankaupan an siosta ollut varsin riittävä. Se oh vuoden alussa, jos 191 miljoonan markan ulkomai nen kreditiivi luetaan mukaan, 505.2 milj mk, kasvoi sitten nopeasti, saavuttaen jo helmikuun lopussa 771.9 milj. markan mää rän. Sen jälkeen varasto pysytteli jokseen kin samansuuruisena heinäkuuhun saakka, mistä lähtien se jälleen lisääntyi vuoden loppuun saakka, siitä huolimatta, että ulko mainen kreditiivi marraskuussa pieneni noin puoleen ja joulukuussa lopetettiin k o konaan. Vuoden lopussa valuuttavarasto oli 954.0. Valuuttakauppa on koko vuoden ollut täysin vapaa. Tämän suuntainen valuuttakaupan ke hitys teki mahdolliseksi markan arvon v a kaana pitämisen. Punnan hinta markoissa noteerattiin vuoden alussa 227: 50. Maalis kuun 3 päivästä alkaen se on ollut p y sy västi 227:. K oska Skandinaavian maat ovat myös seuranneet puntaa, ovat niiden rahojen hinnat Suomen markoissa pysyneet vuoden aikana verrattain vakaina. D olla rin markka-arvo sen sijaan on tuntuvasti vaihdellut. Vuoden alussa se oli 68: 35, marraskuun 22 päivänä, jolloin se oli alim millaan, 41: 90 ja vuoden lopussa 44: 80. mk, mutta jotka yksityispankkien kassa varojen lisääntyessä lakkasivat vuoden lo pulla kokonaan. Suoraan diskontattujen vekselien määrä oli vuoden alussa 701.7, väheni sitten tammikuulla, k o hosi jälleen heinäkuuhun saakka, mutta väheni jälleen hiukan vaihdellen 574.8 milj. markkaan vuoden lopussa. H ypoteekki lainat vähenivät noin puoleen ja kassakreditiivit jonkin verran. Pankin koko kotimainen lainananto oli vuoden alussa 1,218.2 milj. m k ja vuoden lopussa 715.6, joten vähennys oli 502.6 eli 41.3 %. Pankin kotimaisen lainanannon k oko naismäärä oli vuoden lopussa vähemmän kuin puolet vuosina 1928 ja 1929 saavute tuista korkeimmista määristä. Kotimaisen lainanannon korkein kuukauden lopussa laskettu määrä oli nim. v. 1928 1,556 milj., v. 1929 1,533 milj., v. 1930 1,372 milj., v. 1931 1,349 milj. ja v. 1932 1,259 milj. mk. Pankin lainananto oh kuitenkin, huomattavasta vähennyksestä huohmatta, viime vuoden lopussa vielä sillä tasolla, mihin sen vuotuiset korkeimmat määrät yleensä aikaisempina säännöllisinä vuosina kohosivat. Lainananto liiketoimintaan ylitti nimittäin ennen vuotta 1928 vain kerran, s. o. v. 1924, miljaardin, mutta kohosi muuten korkeimmillaan 700 900 m ilj. markkaan. Pankin kotimaisen lainanannon eri la jien sekä kokonaismäärän kuukausittainen vaihtelu v. 1933 näkyy seuraavasta taulu kosta: Lainananto. Maamme rahaoloissa tapahtui v. 1933 huomattava helpponeminen. Niinpä Suo men Pankin kotimaisen lainanannon eri lajeissa voidaan todeta vähennystä. Suu rin tämä vähennys oli rediskonttauksissa, joiden määrä vuoden alussa oli 301.1 milj. Suomen Pankin lainananto liiketoimintaan vv. 192233. Alempi viiva: välitön, ylempi: koko lainananto.
13 12 Setelistä. Suomen Pankin kotimainen lainananto vuonna 1933. Vekselit Kuukauden loppu 1932 J o u lu k u u... 1933 T a m m ik u u... H e lm ik u u... M aa lisk u u... H u h tik u u... Toukokuu... K e s ä k u u... H e in ä k u u... E lo k u u... S y y s k u u... Lokakuu... M arrask u u... J o u lu k u u... Hypot. lainat Rediskonttaukset Yhteensä... 701.6 99.7 115.8 301.1 1,218.2... ----...... 617.0 635.8 689.2 697.5 93.0 73.1 93.1 91.1 95.0 97.6 82.3 81.7 85.1 78.0 49.5 50.5 109.o 114.0 116.3 112.4 113.6 110.2 104.2 91.2 108.2 102.1 88.9 90.3 238.8 147.2 95.5 61.8 44.1 31.9 23.1 13.2 5.6 1 057.8 970.1 994.1 962.8 957.9 964.7 942.1 875.6 895.0 889.5 817.7 715.6 Vuoden päättyessä Pankin salkussa oli kotimaisia vekseleitä 574.8, ku ten jo on mainittu, kaikki suoraan diskon tattuja. Vekselit m uodostivat niin ollen 80.3 % Pankin kotimaisesta lainanannosta. vientiteollisuuden vekseleitä... kotimarkkinateolli suuden vekseleitä kauppahikkeiden v ek seleitä... muita vekseleitä.. Kassakreditiivit Edellisen vuoden päättyessä vastaava luku oli 82.3 %. Pankin suoraan diskonttaamista vekse leistä oli prosenteissa: 31/i2 1925 31/i2 1926 31/ i21927 31/ i21928 31/121929 31/ i21930 31/ i21931 31/i21932 S0/i21933 35.87 46.12 53.86 55.82 59.07 63.02 64.41 65.47 78.53 23.39 14.66 15.77 16.99 14.77 13.12 16.15 16.44 10.18 36.76 3.98 37.44 1.78 28.82 1.55 24.80 2.39 2 4.il 2.05 21.38 2.48 17.82 1.62 16.46 1.63 10.29 1.00 Korkomäärät. Raha-aseman helpponeminen ja vakaan tuminen on tehnyt mahdolliseksi diskontto koron alentamisen varsin nopeassa tahdissa. Kultakannasta luopumisen yhteydessä korkomääriä oli pakko korottaa niin, että alimmaksi diskonttokoroksi tuli 9 %. R un saan kahden vuoden aikana tämä määrä on alentunut puoleen. Vuoden 1933 alkaessa alin diskonttokorko oli vielä 6 y2 %. Vuoden aikana diskonttokorkoja alennettiin neljä kertaa, puoli prosenttia kerrallaan, joten vuoden päättyessä alin korkomäärä oli 4 y2 /0! missä se edelleenkin on. Tässä määrässä alin korko on ollut viimeksi vuosina 1911 1912, ja tätä alempana se on ollut vain harvoin, viimeksi v. 1896. Rahaolojen vakaantuminen ja hiljakseen tapahtuva talouden elpyminen kuvastuu m yös Pankin setelistön kehityksessä. Sensijaan että setelistö vielä v. 1932 osoitti jatkuvaa taipumusta supistua, oli siinä v. 1933 havaittavissa päinvastaisia tendenssejä. Setelistö oli vuoden alussa 1,085.3, väheni jonkin verran tammikuulla saavuttaen sanotun kuun 23 päivänä vuoden pienimmän määränsä 992.8, mutta kasvoi sitten helmi maaliskuulla tuntuvasti, väheni jälleen heinäkuuhun saakka, kasvaen sitten vu o den loppuun korkeimpaan määräänsä, 1,183.6 milj. markkaan. Edellisen vuoden määriin verraten setehstö kasvoi kuukausi kuukaudelta, ja elokuussa setelikäyrä leikkasi edellisen vuoden setelikäyrää. Vuoden lopussa setelistö oli siis 98.3 suu rempi kuin vuoden alussa. Seuraavasta yhdistelmästä näkyy, kuinka paljon Pankilla oli vuoden 1932 päät tyessä ja viime vuoden kunkin neljännek sen lopussa niitä varoja, joita vastaan Pankki on oikeutettu antamaan seteleitä: 30/6 1933 3% 1933 K u lta k a ssa... Ulkom. k irjeen v a ih ta ja t... Ulkom. k r e d itiiv i... Ulkom. v ek se le itä... Ulkom. o b lig a tioita... K orkolippuja ja ulkom. seteleitä.. Kotim aisia vek seleitä... 304.4 314.2 236.0 1.6 1,002.7 304.4 581.9 335.5 308.8 571.2 329.2 322.6 671.0 248.6 322.6 954.0 1.3 784.7 1.1 756.9 1.4 701.8 1.7 574.8 Yhteensä 2,049.9 2,198.8 2,158.2 2,136.4 2,224.1 3V 1 2 1932 Ensisijaisen setelikatteen (kultakassan ja ulkomaisten valuuttain) määrän suhde vaa dittaessa maksettaviin sitoumuksiin vah vistui kuluneena vuonna huomattavasti. Tämä suhde oli vuoden 1931 lopussa 46.1 % ja vuoden 1932 lopussa 55.2 %. Mutta viime vuoden päättyessä ensisijainen setelikate oli 80.6 % vaadittaessa makset tavista sitoumuksista. Jos tarkastetaan vaadittaessa maksettavain sitoumusten tär keintä osaa, setelistöä, havaitaan, että ensisijainen setelikate yksinään ylitti v u o den lopussa setelistön määrän, ollen 107.9 % setelistöstä, kun tämä suhde edellisen v u o den lopussa oli 74.6 % ja sitä edellisen 55.4 %. Tämä suotuisa kehitys johtuu pääasiassa valuuttavaraston kasvusta. Kultakassa oli viime vuoden päättyessä vain 18 milj. m k suurempi kuin vuotta aikaisemmin, mutta valuuttavarasto sen 31/s 1933 30/i21933 371.0 sijaan 452 suurempi. Kun sete listön kasvu oli vain 98 miljoonaa ja muiden vaadittaessa maksettavain sitou musten sitäkin vähäisempi, oli seurauksena katesuhteen kehittyminen niin vahvaksi kuin ede^ä on mainittu. Setelinanto-oikeus, vähennystä puuttu van lisäkatteen vuoksi tekemättä, on v. 1933 vaihdellut 2,476.6 milj. mar kan (30/12) ja 2,023.5 milj. markan (7/1) välillä. Vastaava käyttämätön setelin anto-oikeus on vaihdellut 819.3 milj. mar kasta (30/12) 511.7 milj. markkaan (28/2). Nämä määrät olivat, edellinen 33.3 ja jäl kimmäinen 22.5 % koko setelinanto-oikeudesta. Seuraavassa on tarkemmin verrattu P an kin setelinanto-oikeutta ja sen käyttöä viime vuoden lopussa vastaavaan tilaan edellisen vuoden päättyessä.