Fennovoiman ydinvoimalaitoksen vesistörakennustöiden kalatalousvaikutusarvio. Kala- ja vesimonisteita nro 92

Kala- ja vesimonisteita nro 92 Sauli Vatanen, Ari Haikonen & Petri Karppinen Fennovoiman ydinvoimalaitoksen vesistörakennustöiden kalatalousvaikutusarvio

KUVAILULEHTI Julkaisija: Kala- ja vesitutkimus Oy Julkaisuaika: luonnosversio joulukuu 2012, lopullinen versio tammikuu 2013 Tekijät: Sauli Vatanen, Ari Haikonen & Petri Karppinen Julkaisun nimi: Fennovoiman ydinvoimalaitoksen vesistörakennustöiden kalatalousvaikutusarvio Tiivistelmä: Fennovoima Oy suunnittelee rakennuttavansa ydinvoimalaitoksen Pyhäjoen Hanhikivenniemelle. Ydinvoimalan rakentaminen edellyttää vesistörakentamista; alueelle rakennetaan satama, meriväylä ja aallonmurtajia sekä ydinvoimalan vedenotto- ja purkurakenteita. Rakentamisen aikana alueella tehdään ruoppaus- ja louhintatöitä. Ruoppausmassat pyritään hyödyntämään rakenteissa, mutta osa läjitetään avomerellä sijaitsevalle meriläjitysalueelle noin 10 kilometrin etäisyydelle Hanhikivenniemestä. Rakennustöiden kestoksi on arvioitu sataman, jäähdytysveden ottorakenteiden ja meriväylän osalta 16 22 työkuukautta sekä jäähdytysveden purkurakenteiden osalta kuusi työkuukautta. Työt jakautuvat kolmen vuoden ajalle. Hankealueen edustan merialueen rannikko- ja pelagiaalivyöhykkeitä voidaan pitää kalastollisesti ja kalataloudellisesti merkittävinä. Hanhikivenniemen ympäristö on merkittävää poikastuotantoaluetta mm. siialle, silakalle ja muikulle. Vaelluskaloista siian ja lohen vaellusreittejä kulkee hankealueen läheisyydessä. Lisäksi alueelle laskevista joista saadaan kudulle nousevia nahkiaisia. Alueella tavataan myös erittäin uhanalaiseksi luokiteltua anadromista meriharjusta. Ammattikalastajia alueella on noin 30, joista kuitenkin vain kolme kuuluu ammattikalastusluokkaan 1. Aluetta voidaan pitää kohtalaisen merkittävänä kalastusalueena. Pyhäjoen ja Raahen edustan merialueella tapahtuva ammattimainen kalastus tapahtuu lähinnä verkoilla ja lähempänä rannikkoa myös rysillä. Kalastus painottuu kesä- ja syyskuun väliselle ajalle. Ylivoimaisesti merkittävin saalislaji on siika, joka muodostaa peräti 70 % ammattikalastuksen saaliista. Alueella harjoitetaan myös runsaasti vapaaajankalastusta. Vesistörakentamisen aiheuttamia vaikutusmekanismeja ovat louhinnasta ja vesistötöistä aiheutuva melu, lisääntynyt kiintoainekuormitus sekä merenpohjan peittyminen täyttöjen ja läjitysten alle tai tuhoutuminen ruoppauksessa. Ruopattavat massat eivät sisällä haitallisia aineita. Rakentamisen aikaisista vaikutusmekanismeista vakavimmaksi arvioitiin louhinnan aiheuttama melu. Melun ja räjäytysten vakavien vaikutusten vyöhykkeeksi arvioitiin 1 km ja mahdollisten vaikutusten vyöhykkeeksi 5 km. Alueelta ruopattavat massat koostuvat pääasiassa karkeista materiaaleista. Veden kiintoainepitoisuudet vaihtelevat alueella suuresti luontaisestikin ja alueen kalasto on sopeutunut näihin vaihteluihin. Tämän takia samentumisen aiheuttamat vaikutukset arvioitiin kokonaisuudessaan vähäisiksi, ja vaikutusalueen laajuudeksi maksimissaan 2 km työkohteesta. Ruopattaville alueille jää karisiian ja silakan kutualueita, jotka tuhoutuvat. Selvitysalueella on kuitenkin runsaasti kutualueita, myös vesistötöiden vaikutusalueen ulkopuolella. Siten vaikutus poikastuotantoon kokonaisuutena jäänee vähäiseksi. Habitaatin menetyksestä aiheutuva haitta on arvioitu kohtalaiseksi. Yleisesti ottaen vesistötöiden haitalliset vaikutukset kohdistuvat voimakkaimmin kalojen poikasiin. Varsinkin vastakuoriutuneet poikaset ovat alttiita vaikutuksille, koska ne eivät pysty siirtymään pois räjäytysten tai korkeiden kiintoainepitoisuuksien vaikutusalueelta. Hankkeella on myös vaikutuksia uhanalaiseen meriharjukseen. Melu ja muu vesistötöiden aiheuttama häiriö on arvioitu suureksi haitaksi alueen kalastukselle, pyyntipaikkojen menetys ja pyynnin vaikeutuminen lisääntyneen liikenteen takia kohtalaiseksi haitaksi sekä kiintoainevaikutukset kalastukseen vähäiseksi haitaksi. Läjitysalueen sameusvaikutusten on arvioitu leviävän lähinnä koillisen ja lounaan suunnille, maksimissaan noin 2 km etäisyydelle läjityskohteesta. Sameusvaikutukset rajoittuvat pääasiassa pohjanläheisiin vesikerroksiin. Läjitysalueella ja mallinnetulla sameusvaikutusten alueella ei ole kalojen lisääntymisalueita. Lohen ja todennäköisesti myös vaellussiian vaellusreittejä kulkee läjitysalueen läheisyydessä ja niihin läjityksillä voi olla ajoittain vaikutusta. Läjitysalueen aiheuttama haitta kaloille ja kalastukselle on arvioitu kokonaisuudessaan vähäiseksi. Asiasanat: vesistörakentaminen, ruoppaus, läjitys, louhinta, kalasto, poikastuotanto, kalastus, vaikutusten arviointi Sarjan nimi ja numero: Kala- ja vesimonisteita nro 92 Sivumäärä: 73 s. + 5 liitettä Toimeksiantaja: Fennovoima Oy Jakelu: Fennovoima Oy Kannen kuva: Ari Haikonen.

Sisältö 1 Johdanto... 4 2 Kuvaus hankkeesta... 5 2.1 Satama, väylä ja vedenottorakenteet... 5 2.1.1 Rakentaminen... 6 2.1.2 Massamäärät ja massojen laatu... 7 2.1.3 Töiden kesto... 8 2.2 Veden purkurakenteet... 8 2.2.1 Rakentaminen... 9 2.2.2 Massamäärät ja massojen laatu... 10 2.2.3 Töiden kesto... 11 2.3 Läjitysalue... 11 2.3.1 Suunnitellut toimenpiteet... 13 2.3.2 Töiden kesto... 13 3 Hankealueen yleiskuvaus... 14 3.1 Vesikasvillisuus... 17 3.2 Pohjaeläimet... 18 3.3 Hankealueen kuormitus sekä vireillä olevat ja suunnitellut hankkeet... 20 4 Kalasto... 21 4.1 Hankealueen kalaston nykytila... 21 4.2 Kalojen kutualueet ja vastakuoriutuneiden poikasten esiintyminen... 22 4.2.1 Siian, silakan ja muikun kutualueet... 22 4.2.2 Kevätkutuisten kalalajien kutualueet... 23 4.2.3 Siian ja muikun poikasalueet... 23 4.2.4 Silakan poikasalueet... 24 4.3 Kalojen vaellukset... 26 4.3.1 Siika... 26 4.3.2 Lohi... 27 4.3.3 Nahkiainen... 28 4.4 Uhanalaiset kalalajit... 29 4.4.1 Harjus, merikannat... 29 4.4.2 Muut uhanalaiset kalalajit... 30 5 Vesistön käyttö... 31 5.1 Vesialueiden omistussuhteet ja kalastusoikeudet... 31 1

5.2 Ammattikalastus... 31 5.3 Kotitarve ja vapaa-ajankalastus... 33 5.4 Kalastuksen yhteiskunnallinen merkitys alueella... 35 5.5 Kalojen istutukset ja kalanviljely... 36 6 Sataman, väylän sekä vedenotto- ja purkurakenteiden rakentamisen aikaiset vaikutukset... 37 6.1 Vesistövaikutusarvio... 37 6.1.1 Virtausolosuhteet ja vedenlaatu... 37 6.1.2 Pohjaolosuhteet, vesikasvillisuus ja pohjaeläimet... 39 6.2 Kalatalousvaikutusarvio... 40 6.2.1 Vaikutukset kaloihin... 40 6.2.2 Vaikutukset kalojen lisääntymisalueisiin ja poikastuotantoon... 46 6.2.3 Vaikutukset kalojen vaelluksiin... 49 6.2.4 Vaikutukset uhanalaisiin kalalajeihin... 51 6.2.5 Vaikutukset kalastukseen... 53 7 Läjitysalueen vaikutukset... 56 7.1 Vesistövaikutusarvio... 56 7.1.1 Veden laatu ja pohjaolosuhteet... 56 7.1.2 Vesikasvillisuus ja pohjaeläimet... 57 7.2 Kalatalousvaikutusarvio... 57 7.2.1 Vaikutukset kaloihin... 58 7.2.2 Vaikutukset kalastukseen... 60 8 Mahdolliset toimenpiteet haittojen ehkäisemiseksi... 62 9 Korvaukset... 63 9.1 Vesialueen omistajille... 63 9.2 Ammattikalastajille... 63 9.3 Kalatalousmaksu... 63 10 Yhteenveto... 64 10.1 Hankekuvaus... 64 10.2 Hankealueen kalasto... 64 10.3 Hankealueen kalastus... 65 10.4 Hankkeen vaikutukset kalastoon ja kalastukseen... 65 10.4.1 Sataman ja väylän sekä vedenotto- ja purkurakenteiden vaikutukset... 65 10.4.2 Läjitysalueen vaikutukset... 67 11 Kirjallisuus... 68 2

Liite 1. Taloudellisesti merkittävien kalalajien kudun, vaellusten ja pyynnin pääasiallinen ajoittuminen selvitysalueella. Liite 2. Kalataloudelliset yhteisöt ja niiden yhteystiedot hankkeen vaikutusalueella. Liite 3. Selvitysalueella pyytävät ammattikalastajat. Liite 4. Vesistörakennushankkeiden kalataloudelliset vaikutusmekanismit ja niiden merkittävyys. Liite 5. Hankkeen vaikutus uhanalaisiin kalalajeihin. 3

1 Johdanto Fennovoima Oy suunnittelee rakennuttavansa Pyhäjoen Hanhikiven niemelle ydinvoimalaitoksen. Hankkeesta on toteutettu ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA) vuonna 2008 (Fennovoima 2008) ja Fennovoimalle on myönnetty periaatepäätös (PAP) ydinvoimalaitoksen rakentamiseksi heinäkuussa 2010. Ydinvoimalaitoksen rakentaminen edellyttää vesistörakentamisen osalta sataman ja meriväylän sekä jäähdytysveden otto ja -purkurakenteiden sekä varaottouoman rakentamista sekä meriläjitysalueen perustamista. Vesistörakentaminen sisältää kallion louhintaa, ruoppausta, täyttöjä sekä meriläjitystä. Ruopattavien massojen määräksi on arvioitu noin 1,1 milj. m 3 ktr. Kallion louhintaa tehdään märkätyönä vastaavasti noin 251 000 m 3 ktr. Ruoppausmassoja pyritään mahdollisuuksien mukaan hyödyntämään vesistörakenteissä sekä laitosalueen täytöissä. Hankkeen yksityiskohtia on kuvattu tarkemmin kappaleessa 2 kuvaus hankkeesta. Kyseinen ydinvoimalaitoksen rakentamiseen kiinteästi liittyvä vesitaloushanke on ruoppausten ja läjitysten osalta suuruusluokaltaan pienempi kuin vuosina 2008 ja 2009 toteutettu Raahen sataman ja väylän syventäminen. Louhintoja Perämerellä toteutetuissa hankkeissa ei viime aikoina ole tehty vastaavassa mittakaavassa. Sen sijaan Suomenlahdella on 2000-luvulla toteutettu mm. Vuosaaren väylän sekä Haminan väyläoikaisun laajamittaiset louhinnat. Alueen kalastoa ja kalastusta on selvitetty YVA-menettelyn yhteydessä, jolloin kartoitettiin alueen ammattikalastusta sekä poikastuotantoa kolmella vaihtoehtoisella ydinvoimalan sijoituspaikalla (Fennovoima 2009). Vesilain (587/2011) edellyttämiä lupahakemuksia varten kalastoa ja kalastusta koskevia selvityksiä jatkettiin vuonna 2012. Avovesikaudella 2012 selvitettiin alueen kalaston rakennetta ja poikastuotantoa (Haikonen ym. 2012), uhanalaisen meriharjuksen esiintymistä alueella (Haikonen & Vatanen 2012) sekä ammatti- ja vapaa-ajankalastusta koskien vuoden 2011 kalastusta (Vatanen & Haikonen 2012). Lisäksi Perämeren kalatalousyhteisöjen liiton toiminnanjohtaja Jyrki Oikarinen teki selvityksen alueen kalataloudellisesta merkityksestä (Oikarinen 2012). Kalastoselvitysten lisäksi alueella on tehty runsaasti selvityksiä liittyen veden ja merenpohjan laatuun, virtauksiin sekä kasvillisuuteen ja pohjaeläimiin, joita on hyödynnetty kalataloudellisessa vaikutusarviossa. Tässä vaikutusarviossa käsitellään Fennovoiman ydinvoimalaitoksen rakentamiseen liittyvän vesistörakentamisen aikaisia vaikutuksia kalastoon ja kalastukseen. Kalastoon ja kalastukseen vaikuttavia työmenetelmiä ovat ainakin ruoppaus, louhinta (räjäytykset), täytöt ja läjittäminen merialueella. Ydinvoimalaitoksen käytönaikaisia vaikutuksia, kuten jäähdytysveden oton ja -purun vaikutuksia kalastoon ja kalastukseen käsitellään myöhemmin laitoksen ympäristölupahakemuksen yhteydessä. Tämä kalatalousvaikutusarvio perustuu hankkeen teknisiin suunnitelmiin, hanketta varten tehtyihin selvityksiin, SITO Oy:n tekemään vesistövaikutusarviointiin vesilupahakemusten yhteydessä sekä kansalliseen ja kansainväliseen kirjallisuuteen. SITO Oy:n tekemä vesistövaikutusarvio on esitetty kokonaiskuvan saamiseksi sellaisenaan tämän vaikutusarvion kappaleissa 6.1 ja 7.1. 4

2 Kuvaus hankkeesta Hankekuvaus ja tarkemmat tekniset yksityiskohdat on esitetty SITO:n lupahakemusta varten laatimissa suunnitelmaselostuksissa (SITO Oy 2012a ja 2012b). Tässä selvityksessä hanke kuvataan siltä osin, kun se vaikutusarvioinnin kannalta on välttämätöntä. Jos tässä hankekuvauksessa on ristiriitaisuuksia suunnitelmaselostusten kanssa, niin ensisijaisesti noudatetaan aina suunnitelmaselostuksia. 2.1 Satama, väylä ja vedenottorakenteet Hankkeessa toteutetaan meriväylä, satama, jäähdytysveden ottorakenne, jäähdytysveden varaottouoma ja sen edellyttämät rakenteet. Satamaan kuuluvat aallonmurtajat, yhdyspenger, satama-allas ja laituri sekä meriväylän satama-altaaseen ulottuva osa. Meriväylän katsotaan alkavan sataman suulta. Satama sijaitsee Sotalisuniemessä (kuva 1). Kuva 1. Sotalisuniemessä sijaitsevat satama, väylä ja vedenottorakenteet. Kuva: SITO Oy. Meriväylä Meriväylän haraussyvyys on 8,1 m (MW2012) ja ruoppaussyvyys 8,0 m (N2000). Väylän pohjan leveys on 80 m. Väylän kokonaispituus on 2,4 km. Satama-allas, laituri ja aallonmurtajat Satama-altaan vesisyvyydeksi tulee 10 m. Altaan suun sisäpuolelle rakennetaan pohjapato, jonka harja on tasolla -6,0. Satamassa meriväylä levenee kääntöaltaaksi, jonka halkaisija on 200 m. Laituri sijaitsee kääntöaltaan vieressä. 5

Laituri koostuu alustavan suunnitelman mukaan 120 m pitkästä päälaiturista ja laiturin maanpuolen päätyyn rakennettavasta 20 m leveästä roro-rampista. Laiturin kansi tulee tasoon +3,0 ja haraussyvyys laiturin vierellä on 10,1 m (MW2012). Laiturin taustalle täytetään noin 60 m leveä satamakenttä. Aallonmurtajien harja tulee alustavan suunnitelman mukaan tasolle +4,0 ja harjan leveys on 7,0 m. Aallonmurtajien ulko- ja sisäluiskan kaltevuus on 1:2. Läntinen aallonmurtaja liittyy Sotalisun niemekkeeseen noin 180 m pituisella yhdyspenkereellä. Yhdyspenkereeseen rakennetaan jäähdytysveden oton varajärjestelmän sulkurakenne, pituudeltaan noin 60 m. Sulkurakenteen jälkeen aallonmurtaja kääntyy kaakko-luode suuntaiseksi ja jatkuu luoteessa satama-altaan suulle. Kaakkoon aallonmurtaja jatkuu noin 80 m suojaamaan sulkurakennetta. Läntisen aallonmurtajan kokonaispitoisuus yhdyspenkereineen on noin 550 m. Pohjoinen aallonmurtaja alkaa alustavan suunnitelman mukaan Porrauksen niemekkeeltä ja jatkuu länsilounaaseen satama-altaan suulle. Pohjoisen aallonmurtajan pituus on noin 100 m. Aallonmurtajat liitetään maalle rakennettavin penkerein maa-alueelle tehtäviin muihin täyttöihin. Jäähdytysveden ottorakenne Jäähdytysveden ottorakenne sijoittuu satama-altaan sisäpuolelle, sen itäiselle laidalle. Jäähdytysveden ottorakenteen yläpinta tulee alustavan suunnitelman mukaan tasolle +5,0. Vedenimuaukkojen yläpinta on tasolla -4,0 ja alapinta -11,0. Rakenteen pohja on tasolla -13,0. Leveyttä rakenteella on 17,0 m ja pituutta 15,0 m. Jäähdytysveden ottorakenteeseen liittyy myös satama-altaan suun sisäpuolelle rakennettava pohjapato, jonka harja on tasolla -6,0. Jäähdytysveden oton varayhteys Jäähdytysveden oton varayhteys sijoittuu sataman eteläpuolelle. Varayhteyteen kuuluu alustavan suunnitelman mukaan 40 m leveä uoma, jonka pohja on vähintään tasolla - 6,0. Uoma ulottuu noin 700 m päähän satama-altaasta etelään. Aallonmurtajaan (läntinen aallonmurtaja) rakennetaan uoman kohdalle sulkurakenne. Sulkurakenteen leveys on 60 m ja sen yli rakennetaan työskentelysilta, joka toimii muun muassa ajoyhteytenä uoman läntisellä puolella sijaitsevalle aallonmurtajan osalle. 2.1.1 Rakentaminen Meriväylä Meriväylän rakentaminen toteutetaan ruoppaamalla ja louhimalla. Alustavan suunnitelman mukaan ruoppaus tehdään lähtökohtaisesti kauharuoppauksena. Osa ruopattavasta massasta on alustavan arvion mukaan imuruoppauskelpoista. Tältä osin ruoppaus tehdään mahdollisesti imuruoppauksena. Louhintaa tehdään vedenalaisena louhintana. Tehtyjen pohjatutkimusten perusteella louhinta tehdään pääosin väylän satamanpuoleisessa päässä. Pohjatutkimusten mukaan kalliopinta on väylän ruoppaustason yläpuolelle ainakin neljällä erillisellä alueella. Satama-allas, laituri ja aallonmurtajat Satama-allas ja väylään liittyvä kääntöallas toteutetaan alustavan suunnitelman mukaan ruoppaamalla ja louhimalla. Ruoppaus ja louhinta tehdään märkätyönä. 6

Aallonmurtajat ja yhdyspenger rakennetaan alustavan suunnitelman mukaan louhepenkereinä. Louherungot rakennetaan osittain ruoppausten massoista ruoppausten yhteydessä purkamalla louhe suoraan proomusta pengerrakenteeseen. Penkereiden yläosat rakennetaan vedenpinnan tasoon laahakaivurilla tai pitkäpuomikaivinkoneella louheesta, joka on tuotu proomulla penkereen vierelle. Ne voidaan rakentaa myös normaalina päätypengerryksenä. Jäähdytysveden ottorakenne ja väliaikainen työpato Jäähdytysveden ottorakenne tehdään osittain märkätyönä ja osittain kuivatyönä. Jäähdytysveden ottorakenteen märkätyönä tehtävä osuus rakennetaan samassa yhteydessä laiturin ja satama-altaan kanssa. Kun ottovesikanava on märkätyönä ruopattu ja louhittu määräsyvyyteensä, rakennetaan väliaikainen työpato ottovesikanavan poikki. Työpadon pituus on noin 120 m ja alustavan suunnitelman mukaan se rakennetaan murskeesta. Jäähdytysveden ottorakenne tehdään työpadon suojassa kuivatyönä. Kuivatyönä tehtävä alue kuivataan ja pidetään kuivana pumppaamalla vedet mereen. Betonirakenne tehdään vasta jäähdytysvesitunnelin louhintatöiden päätyttyä. Työpato poistetaan, kun ydinvoimalaitosta aletaan ottaa käyttöön, ja vesi voidaan laskea jäähdytysvesitunneliin. Satama-altaan suun sisäpuolelle tehtävä pohjapato rakennetaan alustavan suunnitelman mukaan märkätyönä murskeesta. Pohjapato toteutetaan mahdollisimman myöhäisessä voimalaitostyömaan vaiheessa, jotta väylän täysi kulkusyvyys on käytettävissä mahdollisimman pitkään. Jäähdytysveden varaottouoma Uomaan kuuluva satama-altaasta etelään suuntautuva osuus toteutetaan märkätyönä ruoppaamalla ja louhimalla. Louhintatarvetta on uoman eteläosassa. 2.1.2 Massamäärät ja massojen laatu Meriväylä Ruopattavia ja louhittavia massoja on arviolta yhteensä 300 000 m 3 ktr. Louhittavaa kalliota tästä määrästä on arviolta noin 35 000 m 3 ktr. Ruopattavaa massaa on alustavan arvion mukaan 265 000 m 3 ktr. Tästä imuruoppauskelpoista on arviolta 100 000 m 3 ktr. Aallonmurtajat ja pohjapato Läntiseen aallonmurtajaan ja yhdyspenkereeseen tarvitaan massoja noin 160 000 m 3 rtr. Massoja pohjoiseen aallonmurtajaan tarvitaan noin 20 000 m 3 rtr. Maalle rakennettaviin suojapenkereisiin tarvitaan molempiin massoja noin 20 000 m 3 rtr, eli yhteensä suojapenkereisiin tarvitaan massoja noin 40 000 m 3 rtr. Satama-allas, laituri ja jäähdytysveden ottorakenteen märkätyönä tehtävä osuus Satama-altaan ja vedenottorakenteen märkätyönä tehtävässä ruoppauksessa ruopattavan aineksen määrä on alustavan arvion perusteella yhteensä 690 000 m 3 ktr. Tästä irtomaata on arviolta 490 000 m 3 ktr ja louhittavaa kalliota 200 000 m 3 ktr. Jäähdytysveden ottorakenteen työpatoon tarvitaan massoja arviolta noin 35 000 m 3 rtr. Satamakentän täyttöön tarvitaan louhetta arviolta noin 25 000 m 3 rtr. Satama-altaan suun sisäpuolelle rakennettavaan pohjapatoon tarvitaan massoja arviolta 5 000 m 3 rtr. 7

Jäähdytysveden ottorakenteen kuivatyönä tehtävä osuus Kuivatyönä jäähdytysveden ottorakenteen alueelta poistetaan massoja arviolta noin 15 000 m 3 ktr. Tästä irtomaata on noin 5 000 m 3 ktr ja kalliota noin 10 000 m 3 ktr. Irtomaakerros koostuu alustavan arvion mukaan hiekasta, sorasta ja moreenista. Tehtyjen pohjatutkimusten perusteella louhintaa tehdään noin 30 000 m 2 alueella. Massat käytetään laiturikentän täyttöihin ja muualle hakijan käytössä olevalle maa-alueelle täyttöihin. Jäähdytysveden oton varayhteys Varayhteyteen kuuluva satama-altaasta etelään suuntautuva kanaali toteutetaan ruoppaamalla ja louhimalla. Alustavan arvion mukaan ruopattavia massoja on noin 80 000 m 3 ktr, josta noin 10 000 m 3 ktr on kalliota. Massojen sijoittaminen Ruopattavien ja louhittavien massojen sekä kuivatyönä tehtävien kaivujen kokonaismassamäärä on arviolta yhteensä noin 1 085 000 m 3 ktr eli yhteensä noin 1 427 500 m 3 rtr. Massat käytetään aallonmurtajien rakenteisiin ja hakijan hallinnassa olevilla maa-alueilla tehtäviin täyttöihin. Kaikki kuivatyönä tehtyjen kaivujen massat käytetään maa-alueella eli niitä ei viedä meriläjitykseen. Pohjatutkimustietojen perusteella ruoppausmassat soveltuisivat täyttöihin. Täyttöihin kelpaamattomat massat, kuten esimerkiksi savipitoiset massat, läjitetään meriläjitysalueelle. Savimassoja arvioidaan ruopattavan maksimissaan alle 50 000 m 3 ktr. Mikäli mitkään ruopattavat irtomaat eivät sovellu täyttöihin, ne viedään meriläjitysalueelle, jolloin meriläjitykseen vietäviä massoja olisi alustavan arvion mukaan yhteensä noin 825 000 m 3 ktr tämän hakemuksen tarkoittamista töistä syntyvinä. Tarkemmin meriläjitystä käsitellään erillisessä Hanhikiven ydinvoimalaitoksen meriläjitysalueen vesilupahakemuksessa. Saatava louhe käytetään aallonmurtajien ja suojapenkereiden rakentamiseen. Osa louheesta läjitetään maalle. 2.1.3 Töiden kesto Töiden kestoksi on arvioitu 16 22 työkuukautta. Olosuhteiden muuttuminen vuodenaikojen mukaan vaikuttaa töiden ajoitukseen. Käytännössä lokakuusta maaliskuuhun rakentamista ei voida tehdä syysmyrskyjen ja jääpeitteen takia. Alustavan suunnitelman mukaan töitä tehdään kolmena avovesikautena välittömästi avovesikauden alusta aloittaen. 2.2 Veden purkurakenteet Veden purkurakenteeseen kuuluvat jäähdytysvesitunnelin purkupuolen suun betonirakenne, jäähdytysveden purku-uoma sekä betonirakennetta ja jäähdytysveden purku-uoman alkuosaa suojaavat penkereet (kuva 2). 8

Kuva 2. Purkurakenteiden sijoittuminen. Kuva: SITO Oy. Suojapenkereet Suojapenkereiden harja tulee alustavan suunnitelman mukaan tasolle +4,0 ja penkereen harjan leveydeksi 4,0 m. Penkereen luiskat tulevat kaltevuuteen 1:2. Läntisestä suojapenkereestä tulee noin 200 m pitkä ja itäisestä noin 150 m pitkä. Suojapenkereet liitetään toisiinsa maalla noin 20 m pitkällä penkereellä. Jäähdytysvesitunnelin poistopuolen suun betonirakenne Jäähdytysvesitunnelin poistopuolen suun betonirakenteen yläpinta tulee alustavan suunnitelman mukaan tasolle +5,0 ja vedenpoistoaukon alapinta tasolle -12. Rakenteen pohja tulee tasolle -13. Leveyttä rakenteelle tulee 7,0 m ja pituutta 3,5 m. Jäähdytysveden poistouoma Poistovesiuoman pohjan leveys on alustavan suunnitelman mukaan 70 m ja pohjan taso on -3,0. Uoman pohja nousee 1:7 kaltevuudessa tasolta -12 tasolle -3 poistoveden purkurakenteelta alkaen. Samalla uoman leveys kasvaa seitsemästä metristä lopulliseen mittaansa. Luotaustietojen mukaan keskilinjan pituus purkurakenteelta mitaten on 600 m. 2.2.1 Rakentaminen Suojapenkereet ja väliaikainen työpato Suojapenkereet rakennetaan osittain maalle ja osittain mereen. Väliaikainen työpato rakennetaan mereen suojapenkereiden väliin, ja sen pituus on noin 100 m ja harjan 9

korkeus tulee samalle tasolle kuin suojapenkereiden eli tasolle +4,0. Väliaikaisen työpadon alueella ja suojapenkereiden mereen rakennettavien osien alueella tehdään ensin ruoppausta ja louhintaa, jonka jälkeen penkereet rakennetaan. Alustavan suunnitelman mukaan ruoppaus tehdään kauharuoppauksena ja louhinta vedenalaisena louhintana. Suojapenkereet on alustavasti suunniteltu louhepenkereinä, joiden merenpuoleinen luiska verhoillaan lohkarein. Penkereen tiivissydän rakennetaan poistovesiuoman kohdalla porapaaluseinänä, jossa paalut porataan kallioon. Väliaikainen työpato rakennetaan murskeesta. Suojapenkereillä ja työpadoilla suljettu alue kuivataan ja pidetään kuivana pumppaamalla vedet mereen. Työpato poistetaan siinä vaiheessa, kun ydinvoimalaitosta aletaan ottaa käyttöön, ja vesi voidaan laskea jäähdytysveden purkutunneliin. Jäähdytysvesitunnelin poistopuolen suun betonirakenne Jäähdytysvesitunnelin poistopuolen suun betonirakenne rakennetaan kuivatyönä työpadon suojassa. Rakenteen kohta louhitaan kallioon. Betonirakenne tehdään vasta jäähdytysvesitunnelin louhintatöiden päätyttyä. Jäähdytysveden poistouoma Uoman alkuosa louhitaan suurelta osin kallioon. Uoma kaivetaan ja ruopataan siihen saakka, että meren pohjan taso on uoman pohjan tasossa. Jäähdytysveden purku-uoman alkuosa rakennetaan kuivatyönä. Väliaikaisen työpadon ulkopuolella sijaitseva uoman osa ruopataan märkätyönä. Alustavien suunnitelmin mukaan ruoppausalueen pinta-ala on noin 3,9 ha. Ruoppaus voidaan todennäköisesti tehdä kauharuoppauksena eikä alueella alustavasti tehdä imuruoppausta. Tehtyjen pohjatutkimusten perusteella purku-uoman rakentamiseen liittyen on tehtävä vedenalaista louhintaa noin 60 m työpadosta ulospäin ulottuvalla matkalla. 2.2.2 Massamäärät ja massojen laatu Suojapenkereet ja väliaikainen työpato Suojapenkereisiin tarvitaan massoja arviolta noin 15 000 m 3 rtr ja väliaikaiseen työpatoon arviolta noin 10 000 m 3 rtr. Tarvittavat materiaalit saadaan pääosin työmaalta. Jäähdytysveden purkupuolen suun betonirakenne ja jäähdytysveden poistouoman kuivatyönä tehtävä osuus Kuivatyönä tehtävältä alueelta eli jäähdytysveden purkupuolen suun betonirakenteen ja jäähdytysveden poistouoman alkuosan alueelta poistetaan massoja arviolta noin 45 000 m 3 ktr. Tästä noin 20 000 m 3 ktr on irtomaata ja noin 25 000 m 3 ktr louhittavaa kalliota. Tehtyjen pohjatutkimusten perusteella louhintaa tulee tehtäväksi noin 6 000 m 2 kokoisella alueella. Hyödynnettäväksi kelpaavat massat käytetään hakijan käytössä olevalle maaalueelle täyttöihin. Jäähdytysveden poistouoman märkätyönä tehtävä osuus Märkätyönä tehtävältä jäähdytysveden purku-uoman osuudelta poistetaan massoja arviolta noin 50 000 m 3 ktr, josta noin 6 000 m 3 ktr on kalliota. Alustavien suunnitelmien mukaan ruoppausalueen pinta-ala on noin 3,9 ha. 10

Ruoppausmassat sijoitetaan hakijan käytössä olevalle maa-alueelle täyttöihin. Täyttöihin kelpaavat massat kuljetetaan proomuilla satama-altaaseen proomujen työnaikaiseen purkuterminaaliin. Täyttöihin kelpaavien massojen käsittely on kuvattu Pyhäjoen ydinvoimalaitosalueen satamalaiturin, jäähdytysvedenottorakenteiden ja meriväylänruoppauksen vesilupahakemuksessa. Täyttöihin kelpaamattomat massat, kuten esimerkiksi savi, läjitetään merisedimenttien läjitysalueelle. Tällaisia massoja on alustavan arvion mukaan enintään 2 000 m 3 ktr. Massojen sijoittaminen Ruopattavien ja louhittavien sekä kuivatyönä tehtävien kaivujen kokonaismassamäärä on arviolta yhteensä noin 95 000 m 3 ktr eli noin 129 100 m 3 rtr. Ruoppauksen ja louhinnan massat käytetään suojapenkereiden rakenteisiin ja hakijan hallinnassa olevilla maaalueilla tehtäviin täyttöihin mahdollisuuksien mukaan. Kuivatyönä kaivetut massat käytetään hakijan hallinnassa olevilla maa-alueille tehtäviin täyttöihin, eli niitä ei viedä meriläjitykseen. Täyttöihin kelpaamattomat massat, kuten esimerkiksi savipitoiset massat, läjitetään meriläjitysalueelle. Meriläjitykseen arvioidaan alustavasti vietävän massoja (savea) alle 2 000 m 3 ktr tämän hakemuksen tarkoittamista töistä syntyvinä. Märkätyönä tehtävästä louhinnasta saatava louhe ei riitä suojapenkereiden ja työpadon rakentamiseen. Tarvittava lisälouhe on mahdollista saada väylän, satama-altaan ja jäähdytysveden oton varayhteyden rakentamisesta saatavasta louheesta. 2.2.3 Töiden kesto Töiden alustavaksi kestoksi on arvioitu 6 työkuukautta. Olosuhteiden muuttuminen vuodenaikojen mukaan vaikuttaa töiden ajoitukseen. Käytännössä lokakuusta maaliskuuhun rakentamista ei välttämättä voida tehdä syysmyrskyjen ja jääpeitteen takia. Alustavan suunnitelman mukaan töitä tehdäänkin kolmena avovesikautena välittömästi avovesikauden alusta aloittaen. 2.3 Läjitysalue Suunniteltu läjitysalue sijaitsee avomerellä, Hanhikivenniemestä noin 9,5 km lännen suuntaan (kuva 3). Matkaa lähimpiin saariin on noin 10 km. Läjitysalue on laajuudeltaan noin 190 ha ja yhteensä lupaa haetaan 1 100 000 m 3 läjittämiselle (kuva 4). Massat läjitetään tason -23 alapuolelle. 11

Kuva 3. Läjitysalueen sijainti. Liikennevirasto, lupanumero 795/1024/2012. Kuva 4. Meriläjitysalueen vesisyvyys ja massatilavuudet täyttötasoittain. Massatilavuudet on laskettu koko kuva-alueelle. Kuva: Luode Consulting Oy (Lindfors & Kiirikki 2012). 12

2.3.1 Suunnitellut toimenpiteet Läjitysalueelle läjitetään ainoastaan hakijan ydinvoimalaitoshankkeessa syntyviä merialueelta ruopattavia massoja, joita syntyy väylän, satama-alueen sekä jäähdytysvedenotto- ja jäähdytysveden varaottorakenteiden sekä jäähdytysveden purkurakenteiden rakentamisessa, ja joita ei voida hyödyntää rakentamisessa. Louhittavaa kalliota tai kuivatyönä tehtyjen kaivujen massoja ei viedä meriläjitykseen vaan ne käytetään hakijan hallinnassa olevilla maa-alueilla täyttöihin. Läjitysaluetta tullaan käyttämään myöhemmin myös väylä- ja satama-alueella ylläpitoruoppauksissa syntyvien massojen läjitykseen. Mikäli mitään ydinvoimalaitoshankkeeseen liittyen ruopattavia irtomaita ei voida hyödyntää maa-alueilla, meriläjitettävän massan kokonaismäärä on arviolta yhteensä noin 867 000 m 3 ktr. Massamääräarvioissa ei ole mukana väylä- ja satama-alueiden ylläpitoruoppauksista tulevia massoja. Läjitysalueella massa pudotetaan proomusta tai hopperista merenpohjaan. Läjitysaluetta täytetään tasaisesti. Läjitysalueelle ei ole tarve rakentaa valleja tai muita rakenteita meren pohjaan. 2.3.2 Töiden kesto Meriläjitysaluetta on tarkoitus käyttää ruoppaustoimenpiteiden aikana ruoppausmassojen sijoittamiseen. Rakentamisvaiheessa massoja läjitetään alustavan aikataulun mukaisesti kolmen vuoden aikana. Kunnostusruoppauksia tehdään rakentamisvaiheen jälkeen tarpeen mukaan. 13

3 Hankealueen yleiskuvaus Tässä yleiskuvauksessa alueen vesistöolosuhteita on kuvattu yleisellä tasolla. Tarkemmat kuvaukset veden ja merenpohjan laadusta sekä kasvillisuudesta ja pohjaeläimistöstä on esitetty erillisraporteissa sekä Fennovoima Oy:n vesilupahakemuksissa. Raportissa käytetään seuraavia termejä: hankealue, jolla tarkoitetaan rakentamisalueita Hanhikivenniemellä ja sen edustan merialueella sekä selvitysalue, jolla tarkoitetaan kuvassa 5 rajattua aluetta. Väylän, satama-alueen, jäähdytysveden vedenotto- ja varavedenottouoman sekä purkurakenteiden hankealueet sijaitsevat Perämeren rannikolla Hanhikivenniemellä, joka on noin neljän kilometrin pituinen ja reilun kilometrin leveä. Meriläjitysalueen hankealue sijaitsee avomerellä, Hanhikivenniemestä noin 9,5 km lännen suuntaan. Hanhikivenniemi sijaitsee osin Pyhäjoen kunnan ja osittain Raahen kaupungin alueella. Tässä vesistörakentamista käsittelevässä vaikutusarviossa selvitysalue sijaitsee Pyhäjoen ja osittain Raahen edustan merialueella rajoittuen etelässä Yppärin kylän edustalla Elävisluodon niemeen ja pohjoisessa Rautaruukin tehdasalueen edustalle (kuva 5). Alueeseen kuuluu myös ulkomerellä sijaitsevia matalikkoja, tärkeimpinä Maanahkiainen ja Ulkonahkiainen. Tarkastelualue kuuluu kokonaisuudessaan Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueeseen (Laine ym. 2009). Kuva 5. Selvitysalue Pyhäjoen ja Raahen edustan merialueella. Liikennevirasto, lupanumero 795/1024/2012. Selvitysalueen rannikko on Perämerelle tyypillinen; jääkausien vaikutuksista rannat ovat matalia ja jatkuvan maankohoamisen myötä rantaviiva siirtyy merelle päin. Maankohoamisen myötä vanha merenpohja on joutunut alttiiksi aaltojen ja virtausten 14

aiheuttamalle kulutukselle (Kronholm ym. 2005). Hanhikivenniemen itäpuolelle jäävä lahti on erittäin matalaa aluetta, syvyys on vielä kilometrin päässä rannasta vain metrin ja alue on rannoiltaan vesijättömaata (Ilmarinen ym. 2009). Hanhikivenniemestä luoteeseen mentäessä ranta syvenee selvästi nopeammin (kuva 6). Yli 20 m:n vesisyvyys saavutetaan kuitenkin vasta noin 10 km etäisyydellä Hanhikivenniemestä. 64.60 25 AN H I IV IK H Leveyspiiri asteina [WGS84] 64.55 20 64.50 15 64.45 10 5 64.40 24.00 10 km 24.05 24.10 24.15 24.20 0 24.25 24.30 24.35 Pituuspiiri asteina [WGS84] Kuva 6. Pyhäjoen edustan merialueen syvyyssuhteet. Syvyystiedot ovat Coherens-mallista, jossa on yhdistetty merikorttiaineisto ja Hanhikiven läheisyydessä tehdyt tarkkuusluotaukset. Mallin laskentahilan horisontaaliresoluutio on 100 m. Kartta: VitusLab 2012. Pyhäjoen edustalla ei ole varsinaisia saaria, mutta pienempiä luotoja ja hajanaisia isoista lohkareista koostuvia riuttoja sijaitsee sekä rantojen läheisyydessä että ulompana merellä (kuva 7). Tuulet vaikuttavat paljon erittäin avoimeen rannikkoalueeseen mm. veden virtausoloihin ja aaltojen muodostumiseen. Kuva 7. Pyhäjoen edustan merialueen kivikkoista rantavyöhykettä. 15

Perusvirtaus kulkee Perämerellä Suomen rannikkoa pohjoiseen ja Ruotsin rannikkoa etelään, mutta sen suuruusluokka on vain muutamia senttejä sekunnissa. Tuulet aiheuttavat kertaluokkaa suurempia virtausnopeuksia. Hanhikivenniemen edustalla vallitsevilla etelänpuoleisilla tuulilla päävirtaus on etelästä pohjoiseen. Alueella toteutettiin virtausmittauksia talvella 2011 2012 (Lindfors & Kiirikki 2012). Avomerellä 25 m:n syvyisellä alueella tehdyissä mittauksissa virtausnopeudet olivat pohjan lähellä 97 % ja pintakerroksessa 94 % ajasta 10 cm/s tai vähemmän. Korkeimmat mitatut virtausnopeudet olivat pintakerroksessa 54 cm/s ja pohjan läheisyydessä 33 cm/s. Virtausmallilaskelmien (Vituslab 2012) mukaan Hanhikivenniemen kärkeen muodostuu alue, jossa virtausnopeudet kasvavat noin kaksinkertaisiksi avomeren virtausnopeuksiin verrattaessa (kuva 8). Mallisimulaatioissa lännenpuoleisilla myrskytuulilla Hanhikivenniemen kärkeen muodostuu pohjoiseen suuntautuvia nopeudeltaan 80 100 cm/s olevia virtauksia. Aallokon ja voimakkaiden virtausten seurauksena hienojakoiset sedimentit resuspendoituvat vesipatsaaseen Hanhikivenniemen läheisyydessä. Tämä on havaittavissa pohjan laadussa, joka on rantavyöhykkeen matalissa osissa (0 5 m) kivikkoa ja lohkareikkoa. Soraa löytyy satunnaisesti suojaisista painanteista, ja sen osuus kasvaa syvyysvyöhykkeessä 5 10 m. Yli 10 m:n syvyydessä pohja on hienon hiekan peittämää. Hiekan alla esiintyy paikoitellen kovan saven muodostamia linssejä. Orgaanista sedimenttiä alueelta löytyy vain suojaisista rantavyöhykkeen poukamista (Forsell & Niemi 2012a ja 2012b). Pohjasedimenteistä tehtyjen analyysien perusteella haitta-ainepitoisuudet ovat alhaisia (Lindfors & Kiirikki 2012). Kuva 8. Mallisimulaatio lokakuun 2011 keskimääräisistä pohjan läheisistä virtauksista Hanhikiven edustalla. Virtausnopeudet (m/s) on esitetty sekä taustaväreinä että virtausnuolen pituuksina. (VitusLab 2012). 16

Pyhäjoen merialueelle laskevat Pyhäjoki, Liminkaoja ja Piehinkijoki sekä pienempiä puroja ja ojia. Merkittävin lähialueelle laskevista joista on Pyhäjoki (keskivirtaama 29 m 3 /s), joka laskee mereen noin kuuden kilometrin päässä Hanhikivenniemestä lounaaseen (kuva 5). Joet kuljettavat mereen kiintoainesta, mikä näkyy rantojen nuhjaantumisena ja yleisenä veden sameuden/kiintoainepitoisuuden kasvuna etenkin keväisin virtausten ollessa suuria. Hanhikivenniemen edustalla veden vaihtuvuus on kuitenkin tehokasta tuulien ja virtauksien vaikutuksesta ja esimerkiksi happitilanne pysyy hyvänä ympäri vuoden. Eniten jokivedet vaikuttavat näkösyvyyteen ja suolapitoisuuteen, jotka molemmat pienenevät virtausmäärien kasvaessa. Näkösyvyys onkin rannikon tuntumassa selvästi alhaisempi kuin ulkomerialueella. Hanhikivenniemen alueella suolapitoisuus on keskimäärin kolmen promillen tuntumassa, mutta ajoittain Pyhäjoesta tulee makean veden pulsseja, jotka laskevat suolapitoisuutta selvästi (Kiirikki & Lindfors 2012). Meriveden lämpötila vaihtelee kesäaikaan yleisesti Perämeren rannikkoalueilla pintakerroksessa 15 ja 17 o C välillä, saavuttaen maksimilämpötilan heinä-elokuun vaihteessa. Veden kesäinen lämpötilakerrostuneisuus ja sen voimakkuus vaihtelevat vuosien välillä sääolosuhteiden mukaisesti. Koko Perämeri jäätyy talvisin useaksi kuukaudeksi, joten myös Pyhäjoen edustan merialue on tyypillisenä talvena jään peitossa. Talvisin rannikkoalueiden alusvesi on ulompien merialueiden alusvesiä kylmempää, ja voi laskea jopa nollan alapuolelle (Kiirikki & Lindfors 2012). Epäorgaanisten ravinteiden suhteen perusteella perustuotantoa rajoittaa pääasiassa fosfori. Fosforirajoitteisuus onkin tyypillistä Perämerelle (Takalo 2005). Fosforipitoisuudet alueella ovatkin olleet karuille vesille tyypillisiä kesän kaikilla tarkkailukerroilla (Fennovoima 2012a). Perämeren rannikkovedet ovat pääosin hyvässä ekologisessa tilassa. Ainoastaan rannikon läheisyydessä on kapea vyöhyke tyydyttäväksi luokiteltua aluetta (Laine ym. 2009). 3.1 Vesikasvillisuus Hankealueen vesikasvillisuutta on selvitetty vuonna 2009 tutkimussukeltajan toimesta sekä pistemäisellä menetelmällä että linjasukelluksilla (Ilmarinen ym. 2009). Ilmarisen ym. (2009) mukaan kasvillisuuskartoituksissa havaittiin yhteensä 15 makroskooppista kasvilajia. Lajistoon kuului yhdeksän putkilokasvilajia, kolme näkinpartaislevää sekä kolme muuta levälajia. Lisäksi varsinkin levien päällä tavattiin runsas päällyslevien muodostama kasvusto. Havaituista lajiryhmistä levät edustavat kovien pohjien lajistoa, kun taas näkinpartaiset ja putkilokasvit kasvavat pehmeillä pohjilla. BalMar (2005) luokittelun perusteella Hanhikiven alueella voidaan erottaa ylimpänä yksivuotisten koville pohjille kiinnittyvien levien muodostama rihmaleväbiotooppi, joka ulottuu vesirajasta 1,5 2 m:n syvyyteen asti. Rihmaleväbiotooppi koostui Hanhikivenniemen merialueella viherahdinparrasta, jota peitti runsas piileväkasvusto. Jäiden kuluttavan vaikutuksen vuoksi rihmaleväbiotooppi pyyhkiytyy yleensä kokonaan pois talven aikana. Monivuotisen palleroahdinparran muodostama palleroahdinpartabiotooppi alkaa edellisen alapuolelta ja jatkuu kivikkorannoilla levärajaan asti, joka Hanhikivellä sijaitsi noin 10 m:n syvyydessä. Polyyppibiotooppi koostui kaspianpolyypistä ja sijaitsi suunnilleen samassa syvyydessä kuin palleroahdinparta-biotooppi. 17

Matalilla pehmeillä pohjilla kasvoi putkilokasveja ja näkinpartaisleviä noin kahden metrin syvyyteen asti. Laajimmat ja matalimmat pehmeäpohjaiset rannat sijaitsivat Hanhikivenniemen itäpuolisella lahdella, jossa kasvoi runsaasti putkilokasveja, kuten otahauraa ja ahvenvitaa sekä näkinpartaislevää, kuten mukulanäkinpartaa. Muualla tutkimusalueella oli siellä täällä pehmeän ja kovan pohjan muodostamia sekapohjia, joilla putkilokasveja kasvoi harvakseltaan, mutta valtalajina oli viherahdinparta. (Ilmarinen ym. 2009) Jäähdytysvesien purkukanavan alueella sijainneella linjalla kasvoi merihauraa, ahvenvitaa, ruskoärviää, tähkä-ärviää, meriluikkaa ja hapranäkinpartaa sekä viherahdinpartaa. Kaikki kovat pinnat ja levät olivat runsaan piileväkasvuston peitossa, jonka seassa kasvoi myös punaleviin kuuluvaa Batrachospermum-suvun levää (Ilmarinen ym. 2009). Hanhikivenniemen edustan merialueen vesikasvillisuus osoittautui vähälajiseksi. Hanhikivellä rannikon läheisyydessä veden suuren humuspitoisuuden takia valo ei tunkeudu muutamaa metriä syvemmälle veden pinnasta, mikä rajoittaa kasvien kasvusyvyyttä. Pidemmälle rannikosta mentäessä veden humuspitoisuus vähenee ja valo ulottuu syvemmälle, mikä oli havaittavissa palleroahdinparran verraten suuressa kasvusyvyydessä. Toinen syy varsinkin putkilokasvien vähäisyyteen alueella lienee rannan avoimuudesta johtuva epästabiili, aallokon muokkaama hiekkapohja, johon kasvien on vaikea juurtua (Kautsky ym. 1981). Hanhikivenniemen länteen avautuva rannikko jatkuu pääosin kivi- ja sorapohjaisena ainakin tutkimusalueen rajalle asti, joka sijaitsee noin 3 km:n päässä rannasta. Nämä avoimuudesta ja pohjan laadusta johtuvat tekijät selittävät osaltaan putkilokasvien ja näkinpartaislevien runsaimpien esiintymien rajoittumisen Hanhikivenniemen itäpuolisille suojaisemmille alueille (Ilmarinen ym. 2009). 3.2 Pohjaeläimet Hankealueen pohjaeläimistöä on selvitetty vuonna 2012 sekä hiekkapohjilta näytteenottimella että sukeltajan litoraalista ottamilla Kautsky-näytteillä (Leinikki & Syväranta 2012). Pohjaeläimistö Perämerellä on murtoveteen sopeutunutta, mutta joutuu elämään sietokykynsä äärirajoilla pitkän jäätalven ja veden suolapitoisuuden suuren vaihtelun vuoksi (Voipio & Leinonen 1984). Perämeren alueelle onkin ominaista, että normaalitilassakin pohjaeläinyhteisöt vaihtelevat vuosien välillä erittäin radikaalisti (Yliniva 2008, Vatanen ym. 2012). Perämeren lajistosta puuttuu etelän rannikkoalueilla runsaana esiintyvä liejusimpukka (Macoma baltica). Myöskään sinisimpukkaa (Mytilus edulis), sydänsimpukkaa (Cerastoderma glaucum) sekä monia katkoja ja siiroja ei tavata enää Perämeren puolella. Selvitysalueella vallitsevat varsin karut olot, sillä rannikon avoimuuden vuoksi aallokko ja virtaukset muokkaavat pohjaa jatkuvasti kuljettaen hienojakoisen aineksen syvänteisiin. Pohjaeläimistö onkin harvalukuista ja lajistoltaan köyhää, erityisesti karkeilla pohjilla (Leinikki & Syväranta 2012). Sen sijaan Hanhikivenniemen itäpuolen lahtialueella pehmeämmällä pohjalla lajisto monipuolistuu. Selvitysalueen lajisto koostui Perämeren alueelle tyypillisistä selkärangattomista eläimistä, kuten mm. kilkistä (Saduria entomon), valkokatkasta (Monoporeia affinis), 18

harvasukasmadoista (runsaimpana änkyrimato, Enchytaeidae), amerikanmonisukasmadosta (Marenzelleria) sekä surviaissääskistä (Chironomidae). Kautsky-näytteissä esiintyi lisäksi kotiloita (Gastropoda) ja runsaammin surviaissääskiä (Chironomidae), erityisesti Hanhikivenniemen itäpuolen lahtialueella sijaitsevalla näyteasemalla, joka sijaitsi pehmeähköllä pohjalla (hiekka/muta) näkinpartaisniityllä. Kyseisessä näytteessä esiintyi ainoana myös rehevyyttä suosivia suuria Chironomus plumosus -surviaissääskiä. Syvien pohjien pohjaeläimet, eli selvitysalueella läjitysalueen pohjaeläimet, saavat ravintonsa hyödyntämällä ylemmistä vesikerroksista vajoavaa orgaanista ainesta (suurin osa lajistosta) tai saalistamalla (esim. kilkki). Makrofaunan (yli 1 mm) vähäisyyttä Perämerellä selittävät kasviplanktonin niukkuus ja eläinplanktonin voimakas laidunnus, minkä vuoksi vain pieni osa kasviplanktonista vajoaa pohjaeläinten hyödynnettäväksi (Kronholm ym. 2005). Läjitysalueelta ja sen läheisyydestä otetuissa näytteissä oli hyvin köyhä pohjaeläimistö (Leinikki & Syväranta 2012). Valkokatkaa syvänteistä otetuissa näytteissä esiintyi muita alueita runsaammin. Lajia pidetään yleisesti hyvälaatuisen veden indikaattorina, ja sen pääasiallinen esiintymisalue on nimenomaan syvänteissä (Särkkä 1986). Valkokatkalla esiintyy kuitenkin suurta kannanvaihtelua vuosien välillä. Harvasukasmadoista esiintyi lähinnä pieniä änkyrimatoja (Enchytaeidae). Isommat harvasukasmadot, kuten Potamothrix ja Limnodrilus, sekä monisukasmato Marenzelleria tarvitsevat enemmän orgaanista ainesta, jota esiintyy liejupitoisilla pohjilla. Pohjaeläimistön kannalta on hyvä asia, että Perämerellä alusveden happitilanne on yleisesti parempi kuin muualla Itämeressä ja Perämeren ulkomerialueen syvänteissä esiintyy harvoin hapenpuutetta (Henriksson & Myllyvirta 2006). BBI-indeksin perusteella selvitysalueen pohjat ovat välttävässä erinomaisessa kunnossa (Leinikki & Syväranta 2012). Perämeren alueella pohjaeläinyhteisöt vaihtelevat vuosien välillä erittäin radikaalisti (Yliniva 2008). Tämän takia indikaattorilajien perusteella määritetty vesistön tila vaihtelee Perämeren alueella vuosittain jopa äärilaidasta toiseen (Laine ym. 2004). Tällä perusteella alueen vesistön tilan pitkäkestoisempaan arviointiin pitäisi suhtautua varovaisesti ainakin bioindikaattoreiden suhteen (Laine ym. 2004, Kronholm ym. 2005). Lisäksi esimerkiksi BBI-indeksi ei ota erikseen huomioon muutoksille herkkiä lajeja ryhmistä Oligochaeta ja Chironomidae, vaan kaikki ryhmiin kuuluvat lajit on luokiteltu ympäristöstressiä kestäviksi lajeiksi (Vuori ym. 2009). Selvitysalueen pohjoispuolella pohjaeläimistöä seurataan velvoitetarkkailuna. Raahen edustalta otetuissa pohjaeläinnäytteissä lajisto oli niukkaa ja yksi tai muutama pohjaeläinryhmä (tai laji) muodosti suuren osan näytteiden yksilömääristä ja/tai biomassoista (Mäkiranta 2012). Raahen edustalla näytteet on otettu pääosin liejupohjilta, joita Hanhikivenalueella ei juuri esiinny. Pohjan laatu vaikuttaakin lajistoon selvästi, harvasukasmatojen ollessa niin yksilömäärältään kuin biomassaltaan runsain pohjaeläinryhmä (Mäkiranta 2012). Seuraavaksi runsaimpana ryhmänä esiintyivät surviaissääsket ja kolmanneksi runsaimpana monisukasmadot. Raahen edustalla liejupohjilla pohjaeläinten yksilötiheydet (keskimäärin 1817,6 yks./m 2, vaihteluväli 711-3369 yks./m 2 ) ovat selvästi suurempia kuin Hanhikivenniemen ympäristössä (Mäkiranta 2012). Yleisesti ottaen selvitysalueelle on valikoitunut pohjaeläimistö, joka on sopeutunut avoimella merialueella säännöllisesti esiintyvään hienojakoisen aineksen resuspensioon 19

ja uudelleen sedimentoitumiseen. Selvitysalueen pohjaeläinlajistossa ei myöskään esiinny uhanalaisia tai erityisesti suojeltavia lajeja. 3.3 Hankealueen kuormitus sekä vireillä olevat ja suunnitellut hankkeet Selvitysalueen vesistökuormitus on lähinnä hajakuormitusta, pistekuormittajien sijoittuessa Raahen edustalle, yli 10 km hankealueesta pohjoiseen. Raahen kaupungin käsitellyt jätevedet johdetaan saaristovyöhykkeen ulkopuolelle kaupungin pohjoispuoliselle merialueelle. Raahen terästehdas kuormittaa Lapaluodon edustaa Raahen eteläpuolella. Nordic Mines -yhtiön kultakaivos Raahen Laivakankaalla johtaa jätevesiä Haapajoen kautta mereen. Raahen terästehtaan ja kultakaivoksen jätevedet vaikuttavat selvitysalueen pohjoisosaan. Raahessa sijaitsee satama, johon johtaa meriväylä. Meriväylä ja satama ruopattiin vuosina 2008 2009 ja osa massoista läjitettiin Raahen edustan merialueelle. Vireillä olevia vesilupia alueella on liittyen Raahen sataman ruoppaamiseen (PSAVI/29/04.09/2012) sekä Morenia Oy:n hiekanottoon Yppärin edustan merialueella (PSAVI/73/04.09/2011). Suunniteltu hiekanottoalue sijaitsee välittömästi selvitysalueen eteläpuolella. Lisäksi selvitysalueelle on suunnitteilla kaksi laajaa merituulipuistoaluetta, Maanahkiainen ja Ulkonahkiainen. Pyhäjoen ja Raahen edustan merialueella, lähimmillään reilun viiden kilometrin etäisyydellä Hanhikivenniemestä, sijaitsevasta Rajakiiri Oy:n Maanahkiaisen merituulipuistosta on tehty YVA-selostus ja yhteysviranomainen on antanut siitä lausuntonsa (Ramboll 2010). Ulkonahkiaisen matalikolle sijoittuvasta merituulipuistosta on tehty yleissuunnitelma. Hanke ei ole kuitenkaan edennyt YVA-vaiheeseen. 20

4 Kalasto Hankealueen kalastosta on tehty selvityksiä, joihin seuraavat tekstit perustuvat. Kalastoa on selvitetty ammatti- ja vapaa-ajankalastustiedusteluilla (Vatanen & Haikonen 2012) sekä koekalastuksin Coastal-yleiskatsausverkoilla (Haikonen ym. 2012). Lisäksi uhanalaisen meriharjuksen esiintymisestä alueella on tehty erillinen selvitys (Haikonen & Vatanen 2012). Kalojen lisääntymistä ja poikastuotantoalueita selvitettiin poikaspyynneillä (Haikonen ym. 2012, kuva 9). Ammattikalastustiedustelussa on pyynnin ja saaliiden lisäksi tiedusteltu myös mm. kalojen kutualueita ja vaellusreittejä. Edellä mainituissa erillisselvityksissä on käsitelty kalastoa yksityiskohtaisemmin. Tässä raportissa on pyritty löytämään vesistörakennustöiden aiheuttamat keskeisimmät vaikutukset kalatalouteen ja kalastoon sekä tuomaan ne selkeästi esille. Kuva 9. Gulf-Olympia -poikaspyyntiä Pyhäjoen edustan merialueella kesällä 2012. Kuva: LUMO Image/Petteri Löppönen. 4.1 Hankealueen kalaston nykytila Hanhikivenniemen edustan rannikko- ja pelagiaalialueet ovat kalastollisesti ja kalataloudellisesti merkittäviä (Oikarinen 2012). Selvitysalueen merialueen kalasto edustaa tyypillistä Perämeren kalastoa. Kalastoselvitysten perusteella alueella esiintyy yleisesti kevätkutuisia makean veden kalalajeja, kuten ahven, särkikalat ja hauki. Lämpimässä vedessä viihtyvä kuha elää esiintymisensä äärirajoilla ja esiintyy alueella harvalukuisena. Viileän veden kalalajeista alueella esiintyy runsaana merikutuista karisiikaa, muikkua ja silakkaa sekä madetta. Ulompana merialueella, syvemmissä vesissä, tavataan myös härkäsimppua yleisesti. Alueella tavattavia vaelluskaloja ovat vaellussiika, meritaimen ja lohi sekä uhanalainen anadrominen meriharjus. Alueelle laskevista joista saadaan myös syksyisin kudulle nousevia nahkiaisia runsaasti. Ei kaupallisista kalalajeista runsaslukuisena esiintyvät mm. kiiski, kolmipiikki, kymmenpiikki, hietatokko, salakka, kivisimppu ja mutu. 21

Vuonna 2012 toteutettujen koekalastusten perusteella vaikuttaa siltä, että laajat hiekkapohjaiset alueet Hanhikivenniemen pohjois- ja koillispuolella toimivat syönnös- ja kasvualueina siian varhaisille ikäluokille. Lisäksi kesä- heinäkuussa tapahtuva silakan kutu houkuttelee paikalle kaloja syömään silakan mätiä. Silakan mäti muodostaakin merkittävän ravintolähteen mm. karisiialle, vaellussiialle ja ahvenelle. Vastaavaa on havaittu Perämeren alueella laajemmaltikin, erityisesti ulkomerialueella, jossa on ylipäätään hyvin vähän kalojen ravinnoksi soveltuvaa pohjaeläimistöä (mm. Vatanen ym. 2012). 4.2 Kalojen kutualueet ja vastakuoriutuneiden poikasten esiintyminen 4.2.1 Siian, silakan ja muikun kutualueet Taloudellisesti merkittävistä kalalajeista Hanhikivenniemen ympäristössä kutevat ainakin karisiika, muikku ja silakka. Ammattikalastajien mukaan selvitysalueella sijaitsee runsaasti karisiian ja muikun kutualueita, niin rannikon tuntumassa kuin ulkomerialueen matalikoillakin (Vatanen & Haikonen 2012). Vanhatalon ym. (2011) mukaan lähes koko Perämeren rannikko onkin potentiaalista karisiian kutualuetta. Ammattikalastajien mukaan merkittävimmät karisiian ja silakan kutualueet sijaitsevat Hanhikivenniemen pohjoisosassa, Maanahkiaisella sekä Raahen eteläpuolisella Lipinän matalikolla (kuva 10). Ulkomerialueella sijaitsevia merkittäviä silakan ja karisiian kutualueita ovat Matin ja Sumun matalikot sekä Ulkonahkiainen (kuva 10). Samoilla matalikoilla karisiian ja silakan kanssa kutee myös muikku. Kuva 10. Ammattikalastajien ilmoittamat karisiian ja silakan kutualueet. Liikennevirasto, lupanumero 795/1024/2012. 22

4.2.2 Kevätkutuisten kalalajien kutualueet Alueella esiintyy yleisesti kevätkutuisia kalalajeja, kuten mm. ahven, hauki, särki ja lahna. Näiden lajien vastakuoriutuneita poikasia tavattiin kuitenkin vain vähän Hanhikivenniemen mahdollisilla kutualueilla tehdyissä poikasnuottauksissa vuonna 2012 (Haikonen ym. 2012). Lisäksi vuonna 2009 Hanhikivenniemellä tehdyssä hauen lisääntymisselvityksessä ei havaittu hauen kutua tai hauenpoikasia (Fennovoima 2009). Tehtyjen selvitysten perusteella näyttääkin siltä, että kevätkutuisten lajien pääasialliset lisääntymisalueet sijaitsevat alueelle laskevissa joissa, puroissa ja ojissa tai niiden suistoalueilla. 4.2.3 Siian ja muikun poikasalueet Karisiian ja muikun kutu tapahtuu loka-marraskuussa. Mäti kehittyy talven yli ja poikaset kuoriutuvat aikaisin keväällä, yleensä toukokuun alussa. Poikaset vaeltavat kuoriutumisen jälkeen mataliin pääosin hiekkapohjaisiin vesiin, missä merivesi lämpenee muita alueita nopeammin (Leskelä ym. 1991). Kesän aikana elokuuhun mennessä poikaset vaeltavat syvempiin vesiin (Leskelä ym. 1991). Karisiika on suhteellisen paikallinen kala (Lehtonen & Himberg 1992) ja kasvaa Perämeressä hitaammin kuin vaellussiika (Lehtonen 1981). Karisiika jää yleensä alle 30 cm pituiseksi, kun vaellussiiat kasvavat reilusti yli 30 cm mittaisiksi. Vaellus- ja karisiika käyttävät poikasina ravinnokseen eläinplanktonia. Merialueilla vanhempien siikojen tärkeimmät ravintokohteet ovat katkat, kotilot, pienet simpukat sekä surviaissääskien ja muiden hyönteisten toukat. Suuret yksilöt käyttävät pienempiä yksilöitä enemmän kalaravintoa. Siiat ovat myös ahnaita mädin syöjiä. Karisiika ruokailee matalilla karikoilla heinäkuun lopulta syyskuun alkupuolelle (Huhmarniemi, A. suullinen tiedonanto). Vuosina 2009 ja 2012 tehtyjen siian- ja muikunpoikasselvitysten perusteella Pyhäjoen edustan merialue on merkittävää poikastuotantoaluetta, jossa varsinkin siianpoikasmäärät ovat huomattavia (Fennovoima 2009, Haikonen ym. 2012, kuva 11). Alueelle myös istutetaan runsaasti vaellussiianpoikasia. 23