Uskonnollinen pukeutuminen julkisessa tilassa
SENin yhdenvertaisuusjaoston seminaari 27.10.2018 Helsingissä Leena Sorsa, TT, HM, Lempäälän ev.lut.seurakunnan pastori
Esityksen sisältö: 1. Suomalaisten asenteet uskonnolliseen pukeutumiseen 2. Lainsäädännön periaatteet ja tulkintatavat 3. Vapaalla vai työssä? 4. Yhteiskunnallinen keskustelu Aiheesta lisää: Leena Sorsa: Uskonnolliset tavat ja julkinen tila Suomessa, Kirkon tutkimuskeskuksen verkkojulkaisuja 55.
Pukeutumisella on väliä! Ihmiset ovat pukeutumisellaan aina ottaneet kantaa ja kuuluneet joukkoon. Yhteiskunnallinen elämä sisältää paljon sanomattomia pukukoodeja ja tapoja. Musiikkimieltymykset, etniset asut, genreasut, virkapuvut, suruvaatetus, jakkupukukulttuuri
Uskonnollinen pukeutuminen ei ole uutta Suomessakaan Virka-asut Körttipuvut Pitkän historian omaavat juutalaiset ja tataarit Eri uskonnollisten yhteisöjen omat koodit (huivit, hameet, kravatit ) Ilmaisevat toisaalta yhteisöön kuulumista, toisaalta tekevät eroa muihin.
Eurooppalainen keskustelu Yhteiskuntien monikulttuuristuminen ja monien uskontojen läsnäolo Maahanmuutto Kiristynyt yhteiskunnallinen ilmapiiri Pelot ja huolet Erilaisuuden hyväksyminen uudessa tilanteessa
Tutkijoiden kysymyksiä Kristillisyyden perinne islamin perinne? Uskonnollisen pukeutumisen kiellot monikulttuurisuuden tukeminen? Yhteiskunnan arvot yksilön oikeudet? Maiden harkintavalta ihmisoikeussopimukset?
Suomalaisten asenteet uskonnolliseen pukeutumiseen
Suomalaisten asenteet uskonnolliseen pukeutumiseen (GE 2011 ja 2015 / Kirkon tutkimuskeskus): Valtaosa suomalaisista suhtautuu neutraalisti uskonnolliseen pukeutumiseen julkisessa tilassa. Asenteet ovat muuttuneet myönteisimmiksi uskonnollista pukeutumista kohtaan 2010-luvulla. Kielteisintä on suhtautuminen musliminaisten vaatetusta kohtaan. Hyvin kielteisiä asenteita myös vaatetuksessa sanoitettua uskonnottomuutta kohtaan.
Lainsäädännön periaatteet ja tulkintatavat
Lähtökohtana on oikeus uskonnolliseen pukeutumiseen julkisessa tilassa.
Kansainvälisen lain suoja YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus Euroopan ihmisoikeussopimus Euroopan unionin perusoikeuskirja Nämä sopimukset asettuvat koko Suomen lainsäädännön, perustuslainkin yläpuolelle. Mikään kansallinen sääntely ei siis voi olla ristiriidassa näiden kanssa.
Perustuslain säännösten suoja Uskonnonvapaus, 11 Syrjinnän kielto ja yhdenvertaisuus, 6 Vähemmistöjen oikeudet, 17 Yksityisyyden suoja, 10 Viranomaisten vastuu huolehtia perusoikeuksien toteutumisesta, 22
Uskonnollisen pukeutumisen rajoittaminen Vapautta voidaan rajoittaa, jos 1. siitä säädetään lailla ja 2. rajoitus on välttämätön suojelemaan yleistä turvallisuutta, järjestystä, terveydenhoitoa, moraalia tai muiden ihmisten perusoikeuksia ja vapauksia. Uskonnollista pukeutumista voidaan rajoittaa, jos siihen on oikeutettu tavoite ja se on suhteellisuusperiaatteen mukaista.
Uskonnollisen pukeutumisen rajoitukset Niiden tulee kohdistua kaikkiin yhtälailla. Ne eivät saa asettaa joitakin ryhmiä epäedulliseen asemaan. Työelämässä johtuvat suomalaisessa linjassa pääsääntöisesti turvallisuus- ja hygieniasyistä. Lisäksi työnantaja voi edellyttää tarkoin määrätyn virkapuvun/työasun käyttöä työtehtävässä.
Oikeuksien toteutumista tarkasteltaessa joudutaan punnitsemaan eri tahojen oikeuksien, velvollisuuksien ja vapauksien kokonaisuutta. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut valtioille laajan harkintamarginaalin ratkaista, milloin uskonnollista pukeutumista voidaan rajoittaa. YK:n ihmisoikeuskomitea on korostanut laajemmin yksilön oikeuksien toteutumista ja vähemmistöjen suojelua.
Vapaalla vai työssä?
Lähtökohtaisesti myös työssä ihmisellä on oikeus ilmaista uskontoaan ja vakaumustaan. Uskonnonvapauden soveltamista työtehtävissä voidaan tarkastella seuraavien kysymysten kautta: - miten keskeisiä pukeutumisperinteet ovat uskonnossa, - aiheutuuko haittaa, jos uskonnollinen pukeutumisperinne hyväksytään työtehtävässä, - onko työntekijä itse hyväksynyt uskonnollista ilmaisuaan rajoittavaa säädäntöä.
Pukeutuminen eri julkisissa tiloissa yhtenä uskonnollisen pukeutumisen oikeutusta koskevana ratkaisumallina: * yleinen julkinen tila * poliittinen tila * institutionaalinen tila
Työnantaja ei voi kieltää uskonnollista pukeutumista esimerkiksi siksi, että se hänen mielestään haittaa yrityksen imagoa. Työnantajalla on kuitenkin direktiooikeus tietynlaisen työasun käyttöön. Silti tapauksia on ratkaistava lähtökohtaisesti tapauskohtaisesti. Toisinaan painottuvat esimerkiksi yhdenvertaisuuden kysymykset, toisinaan uskonnon- ja vakaumuksenvapaus.
Turbaani linja-autonkuljettajalla? Huivi myyjällä? Asusteet, korut ja huivit sairaalassa? Työvaatteet puistoissa, keittiöissä, siivouksessa? Huivit päiväkodeissa ja kouluissa?
Virkapukujen kanssa oman asun rajoittaminen on katsottu mahdolliseksi. - poliisit - puolustusvoimien palvelus- ja virkapuvut - tuomarit?
Kohtuullisen mukautumisen malli Joustavuutta puolin ja toisin. Ei lukkoon lyötyjä linjoja, vaan neuvotteluja. Keskinäisen kunnioituksen hengessä.
Yhteiskunnallinen keskustelu
Kaikki hyötyvät, jos 1. Yhteiskunnassa vallitsee uskonnot ja katsomukset sisäänsä sulkeva ja yhteistyöhön kutsuva neutraliteetti sekä 2. Yhteiskunnassa vallitsee pyrkimys eri uskontojen ja katsomusten sekä niiden edustajien tasavertaiseen ja oikeudenmukaiseen kohteluun.
Uskonnollisen pukeutumisen rajoitukset vaikeuttavat työllistymistä ja perheen elättämistä. heikentävät erityisesti naisten asemaa ja toimeliaisuutta yhteisössä. aiheuttavat ulkopuolisuuden kokemusta. heikentävät kotoutumista ja yhteisöön kuulumista. heikentävät yhteiskuntarauhaa ja luottamusta.
Myönteisyys uskonnolliseen pukeutumiseen yhteiskunnassa tukee työllisyyttä, kotoutumista, eri väestönryhmien sisäänsä sulkevaa yhteisöllisyyttä, yksilön hyvää sekä naisten asemaa yhteiskunnassa.
Pohdittavaksi: - Pohdi yhteiskuntamme pukeutumistapoja. Mitä kirjoittamattomia sääntöjä esimerkiksi työelämän pukeutumiskulttuurissa vallitsee? Milloin pukeutumiseen voidaan puuttua? Miten itse suhtaudut niihin? - Miten yhteiskunnassa voisi vahvistaa myönteistä suhtautumista uskonnolliseen pukeutumiseen? - Milloin mielestäsi uskonnollista pukeutumista voidaan rajoittaa Suomessa? Onko se koskaan tarpeen?