RAJAJOKI Kulttuuriympäristöselvitys
SISÄLTÖLUETTELO Asutus- ja elinkeinohistoriaa... 2 Arvokkaat maisema-alueet ja kulttuuriympäristöt... 3 Arvokkaat maisema-alueet... 10 Perinnemaisemat... 10 Liitteet: Kulttuuriympäristökartta A3 ( koko alue) Maisema- ja kulttuuriympäristöanalyysi, kartat 1:20 000 ( rajajokialue) osa-alue 1 Kätkasuvanto Noidanpola osa-alue 2 Muonio Muodoslompolo osa-alue 3 Kangosvaara - Käkiniva, Parkajoki Kuusiniemi osa-alue 4 Kihlanki Aarea osa-alue 5 Kaunisjoki Huuki, Kolari - Äkäsjokisuu osa-alue 6 Lappea - Männikkö osa-alue 7 Väylänpää Lappea Kassa osa-alue 8 Kolari Pajala Merkintöjen selitykset Lähdeluettelo: Rakennettu kulttuuriympäristö, valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt, Museovirasto, Ympäristöministeriö 1993 Lapin kulttuuriympäristöohjelma, Lapin ympäristökeskus 1997 Lapin perinnemaisemat 1999, Lapin Rakennusperintö 1992 Valtakunnallisesti merkittävimmät kulttuurihistorialliset ympäristöt 1980 Valtakunnallisesti merkittävät esihistorialliset suojelukohteet 1983 Valtakunnallisesti merkittävät virkistysaluekokonaisuudet ja retkeilyreitit 1983 Arvokkaat maisema-alueet, maisema-aluetyöryhmän mietintö II, Ympäristöministeriö 66/1992 Maisemanhoito, maisema-aluetyöryhmän mietintö I, Ympäristöministeriö 66/1992 Pajalan kunta 1
Asutus- ja elinkeinohistoriaa Esihistoriallisella ajalla Pohjois-Suomi ja -Ruotsi on ollut saamelaisten asuttamaa ainakin 10 000 vuotta, ehkä kauemminkin. Kolarista on löydetty kivikautisia asuinpaikkoja Äkäsjokisuulta, Äkäslompolosta ja Ylläsjärveltä. Pronssi- ja rautakautisia löytöjä on tehty vähän. Kolarista tunnetaan yhteensä 46 ja Muonion kunnan alueelta 51 muinaisjäännöskohdetta, joista tunnetuin on Pakasaivo, vanha lappalaisten palvontapaikka. Tärkeä osa jäännöksistä on kivikautisia asuinpaikkoja, seitoja yms. palvontapaikkoja. Pajalassa esihistoriallisia löytöpaikkoja on Merasjärvellä ja Junosuvannossa sekä Erkheikissä, jossa on 6000 vuotta vanhoja muinaislöytöjä, asuinja ansakuoppia. Jo ennen 1000-lukua alueella ovat liikkuneet ja asuneet myös kveenit (kainulaiset) ja rannikon viikingit. Saamelaiset ja suomalaiset ovat asuttaneet Pohjois-Suomea ja Ruotsia satoja vuosia, mihin viittaavat saamen- ja suomenkieliset paikannimet. Suomalaisasutuksen rajana on pidetty Kainuunjokea eli nykyistä Kalix-jokea. Vanhinta kiinteää suomalaisasutusta alkoi syntyä 1600- luvulla laajalti kaikkien kolmen kunnan alueelle vanhojen kalakenttien lähistölle. Kalastus, metsästys ja keräily oli pitkään pääelinkeino. Kiinteän asutuksen myötä maanviljely ja erityisesti karjanhoito lisääntyi vähitellen. Maaperältään suotuisia jokirantatasanteita käytettiin viljanviljelyyn ja laajoilta soilta kerättiin jänkäheinää karjalle. Kolarin ja Pajalan seutu on ollut vuosisatojen ajan tunnettu kaivostoiminnastaan. Rautamalmia hyödynnettiin jo 1600-luvulla ja kalkkikiveäkin 1700-luvun alkupuolella. Alueella toimi 1600- luvulta lähtien useita rautaruukkeja: Kengis eli Köngäs, Tornefors ja Palokorva. Tervanpoltto on ollut tärkeä sivuelinkeino; ruotsinkielen kolare-sana tarkoittaa miilunpolttajaa. Tervanpoltto 1800-luvulla ja metsätyöt 1900-luvulla toivat lisätuloja asukkaille. Muoniossa lisätuloja saatiin myös käsitöistä ja kaupasta: sijaitsihan Muonio puolivälissä Tornion-Jäämeren kauppareittiä. Suomen sota 1809 jakoi kulttuurisesti yhtenäisen Tornionjokilaakson alueen kahteen valtakuntaan. Vauraaseen Ruotsin Tornionlaaksoon on kuitenkin vanhaan tapaan haettu puolisoita rajan takaa aina nykypäivään saakka, mikä lienee syy suomen kielen säilymiseen alueella. Toiseen maailmansotaan mennessä maatalous oli kehittynyt pääelinkeinoksi. 1950-luvun jälkeen elinkeinorakenne muuttui voimakkaasti ja maaseudun nuorisosta suurin osa muutti kaupunkeihin. Kuntien väkiluku alkoi laskea niin, että Pajalan väkimäärä on nykyään vajaa puolet siitä, mitä se oli 50-luvulla. Kolarin ja Muonion väkiluvun lasku on ollut vähäisempää, Kolarissa noin 20% ja Muoniossa 14%. Nykyisin poronhoito, metsä- ja puuteollisuus, palveluammatit sekä Suomen puolella erityisesti matkailu työllistää asukkaita. Elintasoero maiden väliltä on poistunut. Näkymätön raja, Muonionjoki kuvan keskellä. Etualalla niittyä Ruotsin puolella Karesuandossa ja taustalla pihapiiri Suomen puolella. 2
Arvokkaat maisema-alueet ja kulttuuriympäristöt Lapin sota tuhosi 75-70 % Kolarin ja Muonion rakennuskannasta. Kylissä pihapiirien paikat, pellot ja niityt ovat kuitenkin säilyneet nykypäiviin saakka. 1950-luvun alkuun mennessä jälleenrakennus oli suoritettu loppuun. Ruotsin puolella Pajalassa on säilynyt hieman enemmän vanhaa rakennuskantaa, joka edustaa sitä tyyliä ja aikakautta, jonka sota hävitti Suomesta. Valtakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita ovat Kolarissa Venejärven kylä ja Muoniossa Kajangin ja Toras-Siepin kylät. Maakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita ovat Ylimuonion ja Muonion kylät. Muonion Keimiöniemen kalakenttä on valtakunnallisesti arvokas perinnemaisema. Valtakunnallisesti merkittäviä kulttuuriympäristöjä ovat Kolarissa Venejärven kylä ja vanhan kirkon ympäristö, Muoniossa Ylimuonion, Toras-Siepin ja Keimiöniemen kylät. Maakunnallisesti arvokkaita kulttuuriympäristöjä ovat Kajanki, Muonio ja Pakasaivo sekä Kolarissa Akäslompolo, Kurtakko, Vaattojärvi, Nuottavaara, Sieppijärvi, Väylänpää, Lappea, Pohjasenvaara ja Kolarinsaari. Pajalassa valtakunnallisesti arvokkaita kulttuuriympäristöjä ovat vanhat ruukit Masuunikylä, Tornefors, Palokorva ja Kengis. Arvokkaita kylämiljöitä ovat Erkheikki-Juhonpieti, Tärendö ja Karnevaara. Valtakunnallisesti arvokkaita perinnemaisemia, jotka liittyvät kylien maatalouteen, ovat Vasikkajoen heinäjänkkä, Liviönjoen kesänavetta ja Pyöreänojan kosteikkoniitty. Valtakunnallisesti merkittäviä ulkoilu- ja virkistysalueita ovat Kalix-, Tornio- ja Muoniojoet. Torniojokea seuraava tie 400 (395) kohti Narvikia on valtakunnallisesti tärkeä tie. Maakunnallisesti arvokkaimpia kulttuuriympäristöjä ovat Anttis, Junosuando, Kätkesuando, Kitkiöjärvi, Lovikka, Ohtanajärvi, Saittarova ja Sattajärvi, joissa on maisema-arvoja, perinneviljelyksiä, kulttuurimiljöitä ja vanhaa rakennuskantaa. Arvoluokkaan II eli paikallisesti arvokkaita kulttuuriympäristöjä ovat Hoppet, Hukanmaa, Huuki, Jarhois-Torinen-Kardis, Jierijärvi, Kaunisvaara, Kengis, Kieksiäisvaara, Kihlanki-Pissiniemi, Kirnujärvi, Kitkiöjoki, Käymäjärvi, Limingoån, Liviöjärvi, Merasjärvi, Männikkö, Nuoksujärvi, Pajala, Sahanvaara ja Väenvaara, joissa on luonto- ja maisema-arvoja sekä uudempaa rakennettua miljöötä. Lisäksi valittuja, edustavia kohteita ovat Anokangas, Palokorva ja Palolaki, sekä yllä olevat, vinotekstikohteet. Peräpohjalainen talo / Norrbottenhus Ruotsin Korpilompolon seudulla. Kulttuurimaisemien säilyminen on parhaiten turvattu niillä alueilla, missä maatalous ja karjanhoito on elinvoimaista kuten tässä Hietasen kylällä. 3
Muoniossa kiinteä talonpoikaisasutus syntyi 1610-20-luvulla Ylimuonioon ja kirkonkylään. Uudisasukkaat saapuivat Hämeestä ja Etelä-Pohjanmaalta saakka. 1600-luvun aikana seudun saamelaisväestö suomalaistui tai vetäytyi pohjoisemmaksi, sillä heidän kalaisten nautintajärvien rannoille alkoi ilmestyä suomalaisia uudisasukkaita, joiden tulo pakotti myös saamelaiset muuttamaan elintapojaan. Kiinteää suomalaisasutusta houkuttelivat alueen kalaisat järvet ja jokivarsiniityt. Muonio erotettiin omaksi seurakunnakseen 1812. 1920-luvulla asukasluku oli kohonnut jo 1600 asukkaaseen ja siitä se kasvoi 1960-luvun puoliväliin runsaaseen 3000 asukkaaseen. Nykyisin Muoniossa on noin 2700 asukasta. Lapin sodan aikana Muonion kirkonkylä tuhoutui kirkkoa lukuun ottamatta, mutta sen sijaan Ylimuonion kylä ympäristöineen säilyi lähes täysin. Ylimuonion kylä on valtakunnallisesti arvokas kulttuuriympäristö ja maakunnallisesti arvokas maisema-alue. Kylän talot sijoittuvat nauhamaisena ketjuna joen ja rantatien varrelle noin kolmen kilometrin matkalle. Alueella on sodassa säästyneitä pihapiirejä. Uudempi rakennuskanta on hieman leventänyt ja sekoittanut vanhaa, selkeää rakennetta. Rajakylän luonnetta korostavat entisen tulliaseman rakennukset 1930-luvulta. Muonion kirkonkylä on maakunnallisesti arvokasta kulttuuriympäristöä ja maisema-aluetta. Kirkonkylän vanha osa, kirkonmäki ja kirkko ovat valtakunnallisesti arvokasta kulttuuriympäristöä. Jälleenrakennuskaudella vanha kyläkumpu sai uuden rakennuskannan vanhoille sijoilleen. Hierarkkisen huipun muodostaa mäen laella sijaitseva puukirkko jonka pihalta avautuu kauniita näkymiä Muonionjokilaakson länsi- ja pohjoispuolelle. Kihlangissa on kaksi rakennussuojelulailla suojeltua rakennuskohdetta. Arvokkaita rakennuskohteita ovat Alamuoniossa Reponiemi, Kariniemi ja Pyssykorva. Kihlangissa suojeltavia kohteita ovat Pakajoki, Kihlangin tullitalo ja Vanha Kihlanki sekä sisämaassa Tapojärvi. Näiden pihapiirien ympäristö on luokiteltu tässä selvityksessä paikallisesti arvokkaaksi kulttuuriympäristöksi. Muita paikallisia kulttuurimiljöitä ovat Karsikkoniemi, joka sijoittuu maisemalliseen solmukohtaan vastapäätä Muonionalustan kylää, Pahtonen, Nulusniemi ja Kätkäsuvanto, joissa on perinteistä jokiranta-asutusta ja jälleenrakennuskauden pihapiirejä. Näkymä Muonion kirkonmäeltä pohjoiseen. Kylänraitti Ylimuoniossa. 4
Kolari on saanut nimensä ensimmäisen asuttajansa mukaan, joka muutti Kolarinsaareen vuonna 1586 ja joka ennen tunnettiin Jokijalan kylänä. Väylänvarsi Pellosta Kolariin uudisasutettiin 1800-luvulla, jolloin syntyivät nauhamaiset jokivarsikylät, Lappea, Koivukylä ja Hietanen. Maantietä alettiin rakentaa 1884. Kolari erotettiin itsenäiseksi seurakunnaksi vuonna 1894. Kunnan väkiluku kasvoi 1960-luvun puoliväliin saakka lähes 5500 asukkaaseen. Elinkeinorakenteen muutoksen ja mm.1980-luvun lopulla suljetun Rautuvaaran kaivoksen vuoksi kunnan asukasluku on laskenut nykyiseen 4600 asukkaaseen. Kolarinsaari on kunnan arvokkainta ja vanhinta kulttuurihistoriallista ympäristöä ja suomalaisasutuksen aluetta. Alueen nykyinen rakennuskanta on sodanjälkeistä mutta sijoittuu perinteisille rakennuspaikoille avoimen viljelysmaiseman keskelle tai metsän reunaan. Tilojen pihapiirit on rakennettu kolmelta sivulta. Kolarin kirkonseutu on valtakunnallisesti arvokas kulttuurihistoriallinen ympäristö. Muoniojoen ja sen sivuhaaran jakamassa Kolarinsaaressa sijaitsee Kolarin vanha keskus, kirkko ( 1818-19), tapuli ja entinen markkinakenttä. Maakunnallisesti arvokkaita kulttuuriympäristöjä ovat Lappea ja Väylänpää Torniojoen varrella. Väylänpään rakennuskanta on peräisin jälleenrakennuskaudelta. Viljely on kylässä vähentynyt ja kulttuurimaisema katoamassa metsittymisen takia. Merkittävimmät jälleenrakennuskauden rakennukset ovat tyhjillään oleva koulu ja tullirakennus. Arvokkaita jälleenrakennuskauden pihapiirejä, joissa on säilynyt alkuperäiset piharakennukset on useita. Edustavia väylänvarren kulttuurimaisemia, joiden pellot ja niityt ovat edelleen viljelykäytössä ovat Temppelinharju, Hietanen ja Kallioniemi. Lappea on myös jälleenrakennuskauden kylä, jossa rakentaminen sijoittuu harvakseltaan jokivarteen peltojen keskelle. Sotien jälkeinen rakennuskanta on rakennettu samoille sijoille kuin aiemmin ja kulttuurimaisema on säilynyt. Etenkin kylän eteläosa muodostaa edustavaa kulttuuriympäristöä. Hienoja, pienialaisia kulttuuriympäristöjä ovat Jauhokangas, Törmäsniva ja Männikkö, jotka sijoittuvat mutkittelevan väylän maisemallisiin solmukohtiin. Edustava jälleenrakennuskauden rakennustyyppi on mm. Törmäsnivan vuokrakämppä. Kuntakeskuksen pohjoispuolella Saarenputaalla ja Akäsjokisuulla rakennuskanta on hyvin moni-ikäistä ja sekoittunutta. Saarenpudas on lähiömäinen asutusalue, jossa viljelykulttuurimaisemaa on vain rannan puolella. Suojeltavia vanhoja rakennuskohteita ovat Ristimella, Juurakkovaara, Törmälä ja Siukomella. Uudempaa aikakautta edustavat koulu, työväentalo/ nuorisoseurantalo Saarenputaalla ja Akäsjokisuulla, jotka ovat suojeltavia rakennuksia. Alueella on myös muutamia vanhempia rakennuksia, jotka ovat säilyneet sodan tuhoilta. Kalkkikankaalla on rannan puolella vanha pihapiiri ja mantereen puolella tyypillinen 60-70-luvun kerros- ja rivitalolähiö, jotka kaikki ovat kulttuurihistorian kannalta merkittäviä ja säilytettäviä alueita. Lähiö on rakennettu viereisen kalkkitehtaan työläisiä varten, ja on siten mielenkiintoinen vaihe kunnan historiassa. Samalla se kuvaa ajalle tyypillistä optimismia ja lähiöajattelua, jota voitiin toteuttaa näinkin pienessä kunnassa. Kolarin vanha kirkko ja Kolarinsaaren kylämiljöö. 5
Pajalan rajajoella Muoniojokivarressa on huomattavasti vähemmän asutusta kuin suomen puolella, sillä pääosin savosta tulleilla uudisasuttajilla on ollut valittavinaan useita muitakin isoja jokilaaksoja, Tornionjoki, Kalixjoki ja Lainionjoki, joiden varrella merkittävimmät asutuskeskittymät nykyään ovat. Aivan rajajoelle ei sijoitu yksikään valtakunnallisesti arvokas kulttuuriympäristö, mutta lähituntumaan kaksi kohdetta, Kengis ja Karnevaara. Kengis on Norrbottenin vanhin rautaruukki, joka loi perustan teolliselle raudan käsittelylle läänissä. Vuonna 1647 rakennettiin kankiteräspaja jossa jalostettiin raakarautaa ja 1600-luvulla myös kuparimalmia. Kengiksen tehtaaseen kuuluivat myös Svansteinin ruukki, Tornefors ja Palokorvan masuunit, kartano talousrakennuksineen ja ympäröivät viljelysmaat, autio hautausmaa ja restauroitu ruumishuone, kirkon perustukset, restauroitu kirkkotupa, pappilarakennuksen perustukset ja markkinapaikka. Karnevaaran kylä valmistui 1924 turvaamaan metsätyömaiden työvoiman saantia. Kylässä on 16 taloa. Rakennuskanta on yhtenäinen ja valtion rakentama. Asuntoihin kuului keittiö ja kamari sekä navetta. Laaksossa on laaja heinäjänkkä. Vielä etäämpänä rajasta on Torniojoen varressa oleva Erkheikki-Juhonpietin kylä, joka on asutettu jo 1600-luvulla. Alueella on myös muinaisjäännöksiä. Kylään liittyvät Vasikkajoen jänkkäniityt ja ja Liviönjoen kesänavetta. Tornionjoessa olevan Kengiksen (Könkään) kosken partaalla sijaitsee Kengiksen ruukkialue 1600- luvulta. Kartanorakennukset ovat vuodelta 1804. Nykyinen Sohlbergin kartano on yksityisomistuksessa. 6
Arvoluokkaan I eli maakunnallisesti arvokkaaseen kohteeseen rinnastettava Kätkäsuvannon kylän ensimmäinen asutus perustettiin 1690-luvulla. Kylän nykyinen asu on peräisin 1900-luvun vaihteesta. Rakennuskanta on enimmäkseen 1920-50 luvuilta. Vanhimmat, kulttuurihistoriallisesti arvokkaat rakennukset ovat hoidon tarpeessa. Viljelymaat sijaitsevat rannassa. Alueella on latoja ja haasioita. Niitty- ja hakamaakohteista tähän luokkaan kuuluvat Pyöreänoja, Ristimella, Parkajoki, Viiksenvuoma ja Muonio. Kätkäsuvannon rakennuskantaa ja viljelyksiä. 7
Arvoluokkaan II eli paikallisesti arvokkaaseen kohteeseen rinnastettavia kyliä Muoniojokivarressa ovat Kihlanki-Pissiniemi, Huuki ja Kieksiäisvaara, joissa on luonto- ja maisema-arvoja sekä uudempaa rakennettua miljöötä. Torniojoen varrella miljööltään arvokkaita maatalouskyliä ovat Kengis, Torinen, Kardis ja Jarhoinen. Kihlanki ja Pissiniemi ovat pieniä kyliä Muoniojoen rannassa. Molemmissa kylissä on väylänrannassa ja sivujokien suistoissa hoidettuja viljelyksiä. Viljelymaisema on pienimittakaavaista ja kumpuilevaa. Pissiniemessä on heinälatoja. Rakennuskanta on 1920-40-luvuilta. Huuki on vireä maatalouskylä, jossa on laajat peltoaukeat ja kontakti jokeen. Rakennuskanta on pääosin 1920-40-luvuilta, mutta on myös pari vanhempaa kartanomiljöötä, joissa on hienoja ulkorakennuksia ja mm. kaksikerroksisia aittoja. Kieksiäisvaara sijoittuu Kolarin ja Muonion välisen tien varteen kahden kummun rinteille. Laaksojen viljelualueet ovat hyvin hoidettuja. Rakennuskannassa on muutamia vanhoja kartanoita ulkorakennuksineen ja pari maljakkoaittaa. Kengiksen kylä sijoittuu korkean ja monihaaraisen Köngäsenkosken rannoille. Viljelymaisema sijoittuu pohjoisrannalle ja vanhan ruukin ympäristöön etelärannalle. Maisemaa leimaa rantaterassit ja jyrkät koskitörmät. Jyrkillä rannoilla on pienialaisia niittyjä ja puroraviineja. Herraskartanoon johtaa koivukuja ja ympäristö on hyvin hoidettu. Jarhoinen, Torinen ja Kardis ovat rantakyliä, missä kumpuilevat pellot viettävät Torniojokeen. Rakennuskanta on pääosin 1920-40 luvuilta. Muutamia yksittäisiä, vanhempia puurakennuksia on jäljellä. 8
Muita edustavia kyläalueita ovat Muodoslompolo, Muonionalusta, Aareavaara, Ainivaara- Nuottaniemi-Mella, Kaunisjokisuu ja Kassa. Muonionalustan kylä muodostuu pienistä asuinrakennuksista ja väljistä pihapiireistä, joita ympäröivät niityt. Osa vanhoista asuinrakennuksista on loma-asuntokäytössä. Kokonaisuutena miljöö on miellyttävän pienimittakaavainen ja omaperäinen verrattuna rajajoen muihin kyliin. Muodoslompolon kylä sijoittuu kauniisti maisemaan. Kylärakenne on selkeä.. 9
Arvokkaat maisema-alueet Tornio- ja Muoniojoki on määritelty Ruotsin puolella valtakunnallisesti tärkeiksi kohteiksi sekä luontoarvojen että virkistys- ja tutkimusmahdollisuuksien takia. Vesistö on Natura-aluetta molemmissa valtakunnissa. Maisemaltaan paikallisesti erityisiä alueita ovat geologiset muodostumat, joiden kohdalla maisema on poikkeuksellista tai monimuotoista. Laajin alue on laaksomuodostuma Kätkäsuvannossa ja Ylimuoniossa (kohde 1). Korkeiden ja jyrkkien vaarojen välissä olevassa laaksossa on jääkauden synnyttämä pienten järvien ketju ja niitä rajaavia pieniä drumliinikumpuja ja harjuja. Muodostuma jatkuu lounaaseen ruotsin puolelle Muodoslompolon suuntaan. Vaarojen juurella on laajahkoja avosoita ja suojärviä. Alueen halkaisee pohjois-eteläsuunnassa mutkitteleva Muonionjoki, jossa on pieniä koskia, nivoja ja suvantoja, joihin tulva on muodostanut laajoja ja alavia heinäsaaria. Arvokkaan alueen eteläinen osa ulottuu Muonioon asti. Jokilaaksoa rajaavat korkeat vaarat ja niiden väliselle tasangolle Muonionjoki ja siihen laskeva Utkujoki järviketjuineen (kohde 2) on synnyttänyt laajan deltan, jota kirjovat pienet kosteikot, vuopiot, hiekkadyynit ja rantavallit. Suuri osa alueesta on lintujensuojelualuetta. Toinen vastaava hiekkaharjumuodostuma on hieman etelämpänä Muonionalusta- Kangosjärvi, (kohde 3) mutta sen suunta on toinen kuin edellisellä: kaakosta luoteeseen. Ympäröivät vaarat ovat hieman matalampia kuin Ylimuoniossa. Yhdessä nämä kaksi erisuuntaista muodostumaa osoittavat jääkauden sulamissuuntien ja aikakausien vaihtumista. Muodostuman maisemallinen solmukohta on Muonionjokeen syntynyt laaja suistosaari, Muonionalusta, johon laskee kaakosta Kangosjoki ja luoteesta Merasjoki. Kolarin kohdalla Ruotsin puolella on laajoja, ojittamattomia soita eli vuomia (kohde 4), joita halkovat joet, järvet ja vaarat muodostaen monimuotoisen luontokokonaisuuden. Maaperä on kalkkipitoista ja kasvillisuus rehevää, mistä kielivät useat lehdot. Alueelle sijoittuu mm. Pyöreänojan jänkkäniitty ja useita avainbiotooppi ja luontoarvokohteita. Alueella on myös pyyntikuoppia ja tervahautoja. Kolmas merkittävä maisemamuodostuma on Lappeasta etelään Temppeliharjulle asti ulottuva vajoama-alue (kohde 5) Tornionjoen molemmin puolin. Alueen synty perustuu erilaisiin, jääkaudella lajittuneisiin maalajeihin, joista osa on huuhtoutunut vähitellen jokeen ja rantaan on muodostunut aaltoileva maastoprofiili. Perinnemaisemat Rajajoella on maakunnallisesti arvokkaita perinnemaisemakokonaisuuksia Muonion Rukomasaaressa ja Pajalan Viiksensaaressa (Muonio) sekä Viiksenvuomalla. Pyöreänojalla on myös perinteisiä niitty- ja laidunmaita. Jänkkäniityillä on ollut satoja heinälatoja ja heinät on kuivattu haasioissa. Läänin suurimmalla jänkkäniityllä, Erkheikin Vasikkavuomalla on kunnostettu 70 latoa ja lääninhallitus hoitaa alueen niittyä. Pajalan keskustassa oleva saari on perinnemaisemaa, Pienialaisia perinnemaisemia on myös kylillä Kätkäsuvannossa, Parkajoella, Huukissa, Ristimellassa ja Torisessa. Kolarinsaaren itärannan putaassa on neljä tulvaniittysaarta: Pyysaari, Alanen, Kokko ja Pajusaari. Ennen laidunnusta saarissa on niitetty heinää 1960-luvulle saakka. Saarten käyttö heinäntekoon on alkanut jo 1700-luvulla ja jatkunut 1960-luvulle saakka. Nyttemmin saarissa laidunnetaan lampaita. 10