Hyvä käytäntö kunnan ilmastopäästöjen vähentämistavoitteiden asettamiseen ja seurantaan Maija Hakanen, ympäristöpäällikkö Kuntien ilmastokampanja 8.11.2012 Seinäjoki
Mihin otetaan kantaa Tavoitteiden vertailuvuodet, tavoitevuodet ja prosenttitavoitteet Päästötonnit ja -ekvivalentit Kokonaispäästötavoite ja asukaskohtainen tavoite Kuntaorganisaation, kuntayhteisön ja eri sektoreiden päästötavoitteet Käyttö- ja alueperustaiset päästöt Päästölaskenta ja -seuranta Hiilineutraalius ja päästöjen kompensointi Hiilinielut 2
Kansainvälisesti ja kansallisesti asetetut tavoitteet Cancúnin ilmastokokous vuonna 2010» maapallon ilmasto ei saisi lämmetä kahta astetta enempää.» maailmanlaajuisia päästöjä olisi vähennettävä vähintään 50 prosentilla vuoden 1990 päästöihin verrattuna vuoteen 2050 mennessä.» Eurooppa-neuvosto asetti tavoitteeksi vähentää päästöjä 80 95 prosenttia vuoden 1990 päästöihin verrattuna vuoteen 2050 mennessä. Kioton pöytäkirja vuonna 1997» kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään 5,2 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuosina 2008 2012.» Euroopan unionissa vähennysvaatimuksena 8 % vuoden 1990 tasosta vuosina 2008 2012.» Suomen tulee vakiinnuttaa päästöt vuoden 1990 tasolle, joka on noin 71 miljoonaa CO2-ekvivalenttitonnia. EU:n ilmasto- ja energiapaketti vuonna 2007» vähennetään vuoteen 2020 mennessä yhteisön kasvihuonekaasupäästöjä 20 %:lla vuoden 1990 päästöihin verrattuna.» lisätään uusiutuvalla energialla tuotetun energian osuus 20 prosenttiin energian loppukäytöstä vuoteen 2020 mennessä (Suomi 38 %:iin).» vähennetään päästöjä päästökauppasektoreilla 21 % vuoden 2005 tasolta vuoteen 2020 mennessä.» ei-päästökauppasektori päästöjä vähennetään kansallisilla tavoitteilla 11 % vuoden 2005 tasolta EU:ssa keskimäärin vuoteen 2020 mennessä (Suomi -16 %). 3
Tavoitteiden vertailuvuodet, tavoitevuodet ja prosenttitavoitteet Riittävän kunnianhimoinen päästövähennystavoite sekä keskipitkällä aikajänteellä vuoteen 2020 tai 2030 mennessä että pitkällä aikajänteellä vuoteen 2050 mennessä. Päästötavoitteiden vertailuvuodeksi joko vuosi 1990, jota käytetään Kioton sopimuksessa tai vuosi 2005, joka on Euroopan komission ilmasto- ja energiapaketissa käyttämä vertailuvuosi. Vuoden 2005 jälkeen sopivia vertailuvuosia ovat vuodet viiden vuoden välein. Päästövähennystavoite voidaan esittää myös vuotuisena vähennysprosenttina, esimerkiksi 3-5 % vuodessa. Tavoitteen asettamista tulisi edeltää päästövähennysmahdollisuuksien ja toimenpiteiden kartoitus. Tavoite tulisi vahvistaa ja mahdollisesti päivittää kerran valtuustokaudessa. Myös päästöt tulisi laskea vähintään kerran valtuustokaudessa. 4
Päästötonnit ja -ekvivalentit Päästötavoitteiden lähtökohtana vertailuvuoden kasvihuonekaasupäästöt, jotka arvioidaan hiilidioksidiekvivalentteina. Vertailuvuoden päästölaskennalla luodaan yksiselitteinen perusta prosentuaalisten päästövähennysten seurannalle ja tavoitevuoden päästötasolle. Hiilidioksidiekvivalentti yhteismitallistaa eri kasvihuonekaasupäästöjen ilmastovaikutuksen vastaamaan hiilidioksidin ilmastovaikutusta. Tonnit, ekvivalenttitonnit ja prosentitkin voivat olla vaikeasti ymmärrettäviä ja suuruusluokat vaikeasti hahmotettavia. Niitä on hyvä konkretisoida ja esittää niistä vertailutietoa. 5
Kokonaispäästötavoite ja asukaskohtainen tavoite Vähennystavoite tulisi esittää sekä kokonaispäästöinä että asukaskohtaisina päästöinä. Kasvukunnissa asukasta kohden lasketut päästöt voivat pienentyä, vaikka kokonaispäästöt kasvavat. Väestöään menettävissä kunnissa kokonaispäästöt voivat pienentyä, vaikka asukasta kohden lasketut päästöt kasvavat. Vuosittainen kahden päästötonnin tavoite asukasta kohden saattaa suosia kuntia, joissa esimerkiksi ei ole paljon teollisuutta, maataloutta tai läpikulkuliikennettä. Suomen kasvihuonekaasujen päästöt vuonna 2008 olivat noin 70 miljoonaa ekvivalenttitonnia eli noin 12 tonnia asukasta kohti. Kunnan keskimääräiset suorat päästöt asukasta kohden eivät todennäköisesti vastaa kansalaisten omien kasvihuonekaasupäästöjen laskureiden, kuten ilmastodieetin (www.ilmastodieetti.fi/) lukuja, joissa ovat mukana mm. lentomatkat ja kulutushyödykkeiden päästöt. 6
Kuntaorganisaation, kuntayhteisön ja eri sektoreiden päästötavoitteet Kunnan päästövähennystavoite voi koskea vain kuntaorganisaation omaa toimintaa tai koko kuntayhteisöä, jolloin lasketaan mukaan asukkaat, yritykset ja yhteisöt. Valittu rajaus tuoda selkeästi esille. Vaikuttavuuden kannalta parempi vaihtoehto on, jos tavoitteet koskevat koko kuntayhteisöä. Tavoitteenasettelusta saattaa olla järkevää poistaa yksittäisen suuren yrityksen vaikutus (esimerkiksi Uusikaupunki). Päästötavoitteita voidaan haluttaessa asettaa vain eipäästökauppasektorille (kuten rakennusten erillislämmitys, työkoneet, liikenne ja maankäyttö, maatalous ja jätehuolto). Kuntien omistamat energialaitokset kannattaa pitää mukana päästöseurannassa ja vähennystavoitteissa, sillä kunnat voivat vaikuttaa niiden polttoainevalintoihin ja hinnoitteluun, millä voi olla kunnan päästöjen kannalta todella merkittäviä vaikutuksia. 7
Käyttö- ja alueperusteiset päästöt Päästövähennystavoitteen osalta tulee täsmentää koskeeko tavoite käyttö- vai alueperusteisia päästöjä. Alueperusteiset (aiemmin Kasvenerissa tuotantoperusteiset) päästöt käsittävät kaikki kunnan rajojen sisällä tuotetut päästöt, riippumatta siitä missä kunnissa päästöjä aiheuttanut energia kulutetaan. Käyttöperusteisiin (aiemmin Kasvenerissa kulutusperusteiset) päästöihin puolestaan lasketaan mukaan kunnassa käytetyn energian aiheuttamat päästöt. Kuhilas-laskentamalli tuo Kasvenerin rinnalle näkyviin myös kulutusperusteiset, eli kulutuksen aiheuttamat välilliset päästöt kunnan rajojen ulkopuolella. Kuhilasmallilla pystytään laskemaan kuntien ja kuntalaisten elinkaarinen hiilijalanjälki, johon lasketaan myös kotitalouksien kulutus ja julkinen kulutus sekä investoinnit. 8
Päästölaskenta ja -seuranta Asetetun tavoitteen toteutumista tulee seurata päästölaskennalla. Päästökehitys lasketaan samalla laskentaperiaatteilla, jonka perusteella tavoitteet on asetettu. Lämmitysenergian kulutus, kaukolämpö, sähkö tai muut polttoaineet voidaan korjata lämmitystarveluvulla, mikä helpottaa säätilaltaan erilaisten vuosien päästöjen vertailua keskenään. Sähkönkulutus valtakunnallisen sähköntuotannon ominaispäästöjen perusteella saattaa antaa virheellisen kuvan kunnan päästöistä, eikä kannusta polttoainemuutoksiin sähköntuotannossa. Ongelma voidaan korjata ns. HINKU-korjauksilla, jolloin esimerkiksi kunnan voimalassa fossiilisella energialla tuotetun sähkön päästöt ovat perusta kunnassa kulutetun sähkön päästökertoimelle ja päästöille. 9
Hiilineutraalius ja päästöjen kompensointi Kunta voi asettaa tavoitteen olla hiilineutraali tiettyyn tavoitevuoteen mennessä. Hiilineutraali kunta voidaan määritellä kunnaksi, joka on laskenut hiilidioksidipäästönsä, vähentänyt päästöjä tavoitevuoteen mennessä vähintään 80 % ja kompensoinut loput 20 % päästöistä. Kunta voi myös kompensoida toimintansa synnyttämiä kasvihuonekaasupäästöjä. Kompensointi voi tapahtua kotimaisten tai ulkomaisten hankkeiden avulla tai esimerkiksi ostamalla ja mitätöimällä EU:n päästöoikeuksia. Kompensoinnissa on kyettävä välttämään kaksoislaskenta eli se, että yhdellä ja samalla toimenpiteellä useampi kuin yksi taho väittää vähentäneensä päästöjä. Siksi aina kun kompensointi tehdään, on se todennettava luotettavasti, olemassa olevien pelisääntöjen mukaisesti. 10
Hiilinielut Hiilinielu on vuosikymmenten ja vuosisatojen aikana kertyneiden turvemaiden, kivennäismaiden ja puuston hiilivaraston muutos jossakin aikayksikössä, yleensä yhden vuoden aikana. Kunnat voivat vaikuttaa hiilinielujen kokoon esimerkiksi maankäytön muutoksilla ja metsänhoidolla. Nielua voidaan lisätä kasvattamalla puuston keskitilavuutta ja huolehtimalla maaperän hiilivarastosta. Hiilinielut eivät ole olleet juurikaan esillä kuntien ilmastotavoitteiden asettamisessa. Metsien hiilinieluja ei näyttäisi olevan laskettu yhdenkään kunnan ilmastostrategiassa. Mikäli hiilinielut huomioidaan kunnan ilmastonmuutoksen hillintätavoitteissa, tulee ne arvioida hiilidioksidiekvivalenttilukuina. 11