1 Tampereen yliopisto Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta Valintakoe 9.6.2006 SOSIOLOGIA AINEISTOMATERIAALI AINEISTOKOKEEN KYSYMYKSEEN 2 (sivut 1-5) Komiteamietintö N:o 3 1905. Lapinmaa Luonteeltaan on puhdasrotuinen lappalainen siivo ja nöyrä sekä voimakkaampaa pakeneva. Tätä todistaa se seikka että hän suomalaista on paennut äärimmäiseen Pohjolaan saakka saadakseen vanhoja perittyjä tapojaan noudattamalla elää erillään ja itsenäisenä. Missä pakeneminen ei enää ole ollut mahdollinen vaan lappalaisen on täytynyt mukautua elämään voimakkaamman kansallisuuden parissa, siellä hän pian muuttuu elintavoiltaan ja kieleltäänkin voimakkaamman kaltaiseksi. Varsinkin suomenkieltä oppii lappalainen pikemmin kuin suomalainen lapinkieltä. Inarin Lapissa, jossa väkiluvusta melkein toinen puoli on suomalaista, mutta jossa lappalaiset ja suomalaiset asuvat kumpikin eri osassa kuntaa, lienee harva se lappalainen, joka ei suomea puhuisi ja ymmärtäisi. Joku syrjässä asuva harvoin suomalaisen kanssa tekemiseen tuleva henkilö löytynee kumminkin vielä Inarissa, joka ei suomea taida. Niillä seuduin missä lappalainen, suomalaisen uudisasutuksen ohessa leviävän maanviljelyksen ja karjahoidon tähden, suuremmassa tai vähemmässä määrin luopuu vahoista elinkeinoistaan, muuttaa hän myöskin elintapansa, pukunsa vieläpä kielensäkin suomalaiseksi. Tätä muuttumista tai sulaantumista edistävät jossakin määrin myös avioliitot suomalaisten ja lappalaisten kesken. Kun suomalainen mies nai lappalaistytön, suomalaistuu tämä, jos hänen on eläminen suomalaisissa oloissa, mutta mies lappalaistuu, jos pariskunta elää lappalaisissa oloissa. Suomalainen nainen ei lähde lappalaiselle miehelle ellei tämä jo enemmän aikaa ole oleskellut suomalaisten parissa ja tottunut suomalaisten tapoihin. Suomalainen nainen ei nimittäin kykene eikä haluakaan toimia lappalaisissa oloissa, joissa naisen tehtävät ovat paljon vaikeammat ja monipuolisemmat kuin suomalaisissa. Lappalaisen pääasiallisina ravintoaineina ovat eläinkunnasta saadut tuotteet, kala ja liha. Näitä hän syöpi sekä tuoreena että jonkun verran pahentuneenakin. Leipää käyttää hän verrattain vähän ja perunoillekaan, joita hän vähin viljelee, ei hän ole oppinut suurta arvoa panemaan. Lappalaisen herkkujuomaa on kahvi, ja siihen hän kuluttaakin enemmän rahaa henkeä kohti kuin leipään. Paimentolaisena eläminen ja ahtaissa oloissa asuminen lienevät vaikuttaneet sen että lappalaisen puhtaus ja siisteys jättää paljon toivomisen varaa. Lappalaisen asuinhuone on usein huonosti siivottu ja pahanhajuinen, ruoka-astiat likaiset samoin kuin lappalainen itsekin. Saunaa ei monessa lappalaistalossa ole, vaikka lappalainen mielellään kylpee kuin tilaisuutta siihen on.
2 Puvultaan on lappalainen arkioloissa nuutunut ja likainen, mutta juhlatilaisuuksissa heleän korea. Varsin uskollisesti säilyttää hän omissa oloissaan eläen kansallispukuansa, joka ilmaston ja harjoittamansa elinkeinon vaatimuksia silmälläpitäen on muodostunut varsin lämpimäksi ja käytännölliseksi. Lapin suomalainen väestö on sinne muuttanut maamme etelä- ja itäosista. Puhtaus niinhyvin asumuksissa kuin vaatetuksessa ja muissa tavoissa on Lapin suomalaisen kansan huomattavin ominaisuus. Muassaan ovat suomalaiset tuoneet Lappiin elinkeinonsa maanviljelyksen ja karjanhoidon, jotka heidän antamansa esimerkin kautta ovat levinneet aina Utsjoelle saakka. Tässä suhteessa onkin suomalaisten asettumisella Lapin asukkaiksi suurin merkityksensä. Lappalaisilta ovat suomalaiset vuorostaan oppineet harjoittamaan poronhoitoa, joka maanviljelyksen ja karjanhoidon ohessa on heille suurestä merkityksestä. Lapin suomalaiset ovat yleensä kookasta ja älykästä väkeä, joitten usean mieli nykyisen sukupolven aikana näyttää enemmän kääntyvän kaupan ja muun keinottelun puoleen kuin maanviljelijän raskaaseen ruumiilliseen työhön. Kielensä, elintapansa ja vaatetuksensa ovat Lapin suomalaiset säilyttäneet muuttumattomina. Uusi tietosanakirja 1963 Antropologisesti lappalaiset ovat varsin kaukana naapureistaan. Todennäköisesti he muodostavat oman, mongoloidisen ja eräiden indoeurooppalaisten rotujen välille kuuluvan kansan, joka aikojen kuluessa on kuitenkin sekoittunut naapurikansoihinsa. Nykyiset lappalaiset eroavat ruumiinominaisuuksiltaan suuresti toisistaan. Ominaista heille kaikille on kuitenkin lyhytkasvuisuus, hintelyys, pyöreä päänmuoto ja ulkonevat poskipäät. Erot johtuvat osittaisesta sulautumisesta naapurikansoihin. Niinpä Ruotsin lappalaisissa on havaittavissa ruotsalaisille ominaisia piirteitä, koltat taas muistuttavat jonkin verran karjalaisia. Luonteenominaisuuksia ovat rehellisyys, ystävällisyys, rauhallisuus ja sopuisuus. Negatiivisina piirteinä on mainittu kestävyyden puute sekä järjestyksestä ja puhtaudesta piittaamattomuus. Spectrum-tietokirja 1979 saamelaiset ( ) Kun saamelaiset yhteenottoja ja verotusta vältellen 1500-luvun mittaan vetäytyivät eteläisimmiltä asuinsijoiltaan, Keski-Suomesta ja Savosta, suomalaisen maanviljelijäväestön tieltä, supistui heidän asuma-alueensa huomattavasti. Ruotsin tunturiseuduilla lappalaisasutus samaan aikaan työntyi uusille alueille kohti etelää, mutta tämä aluevaltaus oli vähäisempi kuin vetäytyminen Suomessa. Jo vanhastaan on Suomessa myös tapahtunut saamelaisten suomalaistumista seka-avioliittojen kautta. Valtioiden ote Lapista oli 1700-luvun puoliväliin asti niin epämääräinen, että laajoja alueita verotti kaksi tai kolmekin valtiota yhtaikaa. Kun
3 samaan aikaan käytiin jatkuvia aseellisia kiistoja rajoista, oli saamelaisten asema hyvin vaikea. Esim. suomalaiset sissit hävittivät 1400- ja 1500-luvulla saamelaisten asutusta sekä Vienanmeren että Petsamon suunnalla. Varsinainen Lapin uudisasutus kiihtyi 1600- ja 1700-luvulla valtioiden pyrkiessä lisäämään vaikutusvaltaansa ja nälkävuosien ja isonvihan karkottaessa väestöä etelästä. Puhdasoppisuuden kaudella saamelaisten esikristillinen uskonto joutui ankarien hyökkäysten kohteeksi, ja heidät käännytettiin kristinuskoon. ( ) Ruotsissa ja osin Suomessakin määrättiin ja käytiin 1750 lapinraja, jonka tarkoituksena oli erottaa saamelaisten maat kruununmaista. Suomessa lapinrajaa ei kunnioitettu, vaan uudisasutus eteni sen yli. Ruotsissa raja uudistettiin 1867 viljelyrajaksi, jonka lännenpuoleinen kruununmaa jäi saamelaisten käyttöön. Saamelaisten maille on kuitenkin vähitellen perustettu esim. kaivosteollisuutta. Saamelaisten talouselämä säilyi alkuaikojen ryöstöverotuksen jälkeen suhteellisen itsenäisenä pitkään 1800-luvulle. Vähitellen heidän asemansa kuitenkin alkoi horjua, varsinkin Suomen Lapissa, jossa uudisasukkaat omaksuivat saamelaisten elintapoja. Saamelaiset omaksuivat puolestaan uudisasukkailta mm. hyödyllisiä elinkeinomuotoja, kuten karja- ja niittytalouden, sekä hirsiset asuinrakennukset. Mm. maanteiden ja muiden liikenneväylien luominen on liittänyt saamelaistalouden entistä tiiviimmin osaksi valtakunnallista elinkeinoharjoitusta. Saamelaisten nykyiset asuma-alueet. Kartan tiedot ovat 1970-luvulta. Vuosiluvut osoittavat, milloin asiakirjojen mukaan seudulla viimeksi on asunut saamelaisia. Katkoviiva on suomalaisasutuksen pohjoisraja Kokemäeltä Puumalaan 1100-luvulla.
4 Wikipedia 2006, sivua on viimeksi muutettu 24. toukokuuta 2006 kello 16.41. Saamelaiset Saamelaisten lippu Saamelaisten varhaisin alkuperä Perinteisessä tutkimuksessa saamelaisten on nähty tulleen Siperiasta ja olevan sukua esimerkiksi samojedeille. Tähän kuului myös oletus saamelaisten valtaosin mongolidisista geeneistä. Nykyinen geenitutkimus kuitenkin osoittaa, että saamelaiset eivät ole ainakaan lähisukulaisia samojedeille tai muillekaan itäisille kansoille. Myös sukulaisuus itämerensuomalaisia ja indoeurooppalaisia kieliä puhuviin muihin Euroopan kansoihin on etäinen. Saamelaisten geneettinen etäisyys itäisiin kansoihin on ehkä merkki siitä, että saamelaiset ovat asuneet Euroopassa jo vuosituhannet. Toisaalta suhteellisen suuri etäisyys kaikkiin muihinkin tarkoittaa ehkä, että saamelaiset ovat jo kauan asuneet poikkeuksellisessa eristyksessä. Saamelaisten geneettistä alkuperää monet pitävät ratkaisemattomana. Sana "lappalainen" tuli mahdollisesti syrjää eli syrjäistä tarkoittavasta sanasta lappea (kuten sanassa "miekan lappea", "miekansyrjä"). Tämän väestön kieltä pidetään yleensä saamensukuisena. Historiantutkija Jukka Korpelan mukaan keskiajan kirjallisissa lähteissä "lappalaiset" oli kuitenkin yleisnimitys erämaaseutujen asukkaille, jotka eivät todellisuudessa olleet kielellisesti, kulttuurisesti tai elinkeinoiltaan yhdenmukaista joukkoa. Lappalainen ei siis olisikaan saamelaisen synonyymi, vaan lappalaisten joukossa olisi ollut myös suomenkielistä väestöä sekä suomalais-saamelaista seka-asutusta. Lapinverotus varhaiskeskiajalla Perinteisen käsityksen mukaan kainuulaiset, karjalaiset, norjalaiset ja ruotsalaiset "ahdistivat" saamelaiset rannikoilta sisämaahan ja Lappiin päin. Lappalaisilta sai kerätä lapinvero se, joka omisti alueen verotusoikeuden. Näistä oikeuksista myös sodittiin. Nykytutkimuksessa on esitetty myös toisenlaisia näkökulmia: esimerkiksi lappalaisten "verotuksen" on esitetty
5 olleen oikeastaan kulttuuriantropologien eri puolilla maailmaa dokumentoimaa seremoniallista lahjojenvaihtoa kahden eri ihmisryhmän välillä. Saamelainen mytologia Saamelaisilta tunnetaan paljon pakanallisia uskomuksia ja välineitä, kuten noitarummut, sillä alkuaan šamanistiset saamelaiset kristillistyivät muuta Pohjolaa myöhemmin. Saamelaisten symboliikka, myytit ja kertomukset voivat toimia välineinä yritettäessä hahmottaa Euroopan kivikauden ja varhaisen metallikauden ihmisten maailmankuvaa. Toisaalta Lapissa käyville turisteille kaupataan myös sellaista tavaraa ja mielikuvia, jotka eivät ole alkuperäistä saamelaisuutta, ja jotka voivat siksi hämärtää ihmisten käsityksiä saamelaisuudesta. Eräs alkujaan epäaito, kaupallisiin tarkoituksiin keksitty rituaali on lapinmatkaajille suoritettava lapinkaste. Saamelaiskäräjät Suomessa saamelaisilla on alkuperäiskansana omaa kieltään ja kulttuuriaan koskeva itsehallinto saamelaisten kotiseutualueella. Suomen saamelaiskäräjät perustettiin vuoden 1996 alussa. Saamelaiskäräjät on Suomen saamelaisten korkein poliittinen elin, joka toimii oikeusministeriön hallinnon alalla eikä kuulu Suomen valtion hallintoon. Saamelaiskäräjien tärkein tehtävä on suunnitella sekä toteuttaa Suomen perustuslaissa saamelaisille alkuperäiskansana turvattua kulttuuri-itsehallintoa. Saamelaiskäräjät päättää valtion talousarviossa osoitettujen määrärahojen käytöstä. Nykyään saamelaiskäräjälain (975/1995, 3) mukaan saamelaisella tarkoitetaan henkilöä, joka pitää itseään saamelaisena, edellyttäen: 1. että hän itse tai ainakin yksi hänen vanhemmistaan tai isovanhemmistaan on oppinut saamen kielen ensimmäisenä kielenään; tai 2. että hän on sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on merkitty tunturi-, metsä- tai kalastajalappalaiseksi maa-, veronkanto- tai henkikirjassa; taikka 3. että ainakin yksi hänen vanhemmistaan on merkitty tai olisi voitu merkitä äänioikeutetuksi saamelaisvaltuuskunnan tai saamelaiskäräjien vaaleissa. Alkuperäiskansa-status ILO:n alkuperäiskansasopimuksen mukaan alkuperäiskansa on kansa, joka on asunut alueella ennen valloittajien tuloa. Saamelaisten asema alkuperäiskansana on tunnustettu Suomessa, Norjassa ja Ruotsissa, sekä EU:n tasolla. Saamelaiset myös usein nähdään Pohjoismaiden ainoaksi alkuperäiskansaksi. Virallisen alkuperäiskansa-statuksen tarkoitus on muun muassa nostaa saamelaisten itsetuntoa ja arvostusta, ja saattaa saamelaiset alkuperäiskansojen oikeuksia koskevien sopimusten piiriin. Tällä pyritään suojelemaan saamelaista etnisyyttä ja uhanalaisia saamen kieliä.