Pesivän maalinnuston vuotuisten kannanmuutosten

Suomen pesivän maalinnuston 8 lajin kannanvaihtelut 98 Risto A. Väisänen Pesivän maalinnuston vuotuisten kannanmuutosten seuranta antaa tärkeää taustatietietoa lintuekologiselle tutkimukselle. Erityisen kiintoisia ovat muutokset, jotka eivät selity esim. pesimä- tai talvehtimisalueiden sääolosuhteiden avulla, mutta ovat mahdollisesti yhdistettävissä elinympäristöjen laadussa tai määrässä tapahtuviin muutoksiin. Nämä luonnollisesti ilmenevät parhaiten pitkien aikasarjojen tilastoissa. (Väisänen & Järvinen 98) Mikä on riittävän pitkä aikasarja? Pohjois- ja Länsi-Euroopassa tehdyissä linnustonseurannoissa on havaittu, että kun valtakunnalliset laskennat ovat kestäneet noin vuotta, niistä voidaan jo laskea edustavat kannanmuutosindeksit runsaille ja keskirunsaille lajeille. Suomen vuotuiset pesivän maalinnuston seurannat aloitettiin 978 ja ne laajenivat koko maan kattaviksi v. 98/98, jolloin toistettiin linjalaskentaa (Väisänen 98). Aineisto kasvoi suuresti, kun Olavi Hildén käynnisti pistelaskennat kesällä 98. Lintuharrastajat tekivät niitä ensimmäisenä kesänä 8 reitillä (Hildén & Väisänen 98). Erilaisten toistolaskentojen määrä oli enimmillään vuosina 98 ja 98, jolloin vuotuiseen aineistoon kertyi 7 parihavaintoa (Väisänen ym. 989). Laskennat vähenivät seuraavan kymmenen vuoden aikana tasolle, jolla on pysytty kahdeksan viime kesää. Kesinä / toistettiin 9 laskentaa, joissa on 9 linjaa, pistereittiä ja 7 kartoituslaskentaa (ks. oheisia karttoja). Laskennoissa kirjataan nykyisin vuosittain noin parihavaintoa. Pesivän maalinnustomme vuotuisia kannanmuutoksia on viimeksi selostettu laajasti kirjassa Muuttuva pesimälinnusto (Väisänen ym. 998), jonka jälkeen on julkaistu muutamia raportteja eniten taantuneista maalinnuista (Väisänen 999, ). Kuvaan tässä raportissa 8 maalinnun valtakunnalliset kannanvaihtelut viime vuoden aikana. Olen jättänyt pois varhaisemmat seurantatiedot, joiden alkuvuosi on lajista riippuen 978 98, sillä laskennat kattoivat silloin vain osan Suomea. Kyseiset indeksit löytyvät em. kirjasta. Vertailuaineistot Tikli (Carduelis carduelis). European Goldfinch. Rauno Yrjölä Vertailussa käyttämäni kotimaiset talvilintulaskentatiedot ovat Väisäsen () raportista ja julkaisemattomista taulukoinneista. Ruotsin kannanmuutosindeksit vuosilta 97 ovat Lindströmin ja Svenssonin () raportista (olen arvioinut heidän raporttinsa tunnuslukujen perusteella Ruotsin kannan kokonaismuutoksen vuoden aikana) ja Norjan indeksit vuosilta 99 ovat Husbyn ym. () raportista. Norjan pistelaskentaverkosto tuottaa nykyisin Suomen luokkaa olevan pesimäkantojen seuranta-aineiston, mutta Ruotsin systeemi on havaintomäärillä mitaten jo noin kertaa omaamme tehokkaampi, joten on syytä kuvata sitä tarkemmin. Ruotsin pistelaskennat, joissa kesällä kirjattiin runsaat 9 yksilöä, painottuvat maan eteläosiin, missä valtaosa lintuharrastajista asuu. Laskentapaikat ovat osallistujien vapaasti valitsemia. Laskenta tehdään pisteessä, kussakin minuutin ajan, mutta toisin kuin Suomessa, pisteiden biotooppiluokitus ei ole käytössä eikä pisteitä pyritä sijoittamaan puhtaille biotoopeille, havaintoja ei myöskään luokitella etäisyyden perustella (Suomessa erotellaan laskijasta alle ja yli m päässä olevat linnut). Ruotsin pistelaskennoissa lasketaan kaikkien lajien yksilömäärät, kun Suomessa kirjataan pelkästään maalintulajien parihavainnot, joiksi tulkitaan nähty tai kuultu koiras, pari, yksinäinen naaras, poikue ja pesä. Ruotsin pesivän maalinnuston vuotuisseurannan painopiste on v. 99 vähitellen siirtynyt 8 km pitkille vakioreiteille, jotka kattavat maan systemaattisesti kilometrin välein. Vakioreittejä on noin 7 ja 9 % niistä on laskettu ainakin kerran. Kumpanakin viime kesänä laskettiin noin vakioreittiä. Vuonna niillä kirjattiin lintua, joten tämän seurannan suosio yltää kohta Suomen talvilintulaskentojen tasolle. Vakioreitti kulkee pitkin x km:n ruudun reunoja. Reitin kulkukelvottomat osat kierretään tai selvitetään tiettyjä sääntöjä noudattaen. Kullakin kilometrin taipaleella tehdään linjalaskenta ja sen päätteeksi min kestävä, linjalaskennasta riippumaton pistelaskenta. Linja- ja pistelaskennoissa ei luokitella biotooppeja eikä jaeta havaintoja etäisyyden perusteella. Lintumäärät kirjataan lajeittain lomakkeelle, jossa on saraketta (8 linjaosuuden ja 8 pistelaskennan tulokset). Mikäli en tässä raportissa mainitse Ruotsia jonkin lajin yhteydessä, lajista ei ole sieltä vuoden pistelaskennasta saatuja kannanmuutosindeksejä (en vielä käytä Lindströmin ja Svenssonin julkaisemia Ruotsin vakioreittien alustavia tuloksia). Koska Norjan aikasarjat ovat lyhyitä, viittaan niihin niukemmin. Vertaan kunkin lajin Suomessa viime vuoden aikana havaittua kannanvaihtelua muutokseen, joka ilmeni neljännen ja viidennen valtakunnallisen linjalaskentajakson 987 99 ja 998 välillä. Käytän linjajaksojen niminä niiden mediaanivuosia 988 ja. Jaksojen aineistot on saatu toistamalla useita satoja linjalaskentoja ja pistereittejä (tunturilintujen aineiston kasvattamiseksi toistettiin yh- LINNUT-VUOSIKIRJA

deksän linjaa Suomen rajan lähellä Ruijassa). Pääosan linjoista laskivat palkatut tutkimusavustajat kertaalleen kummallakin jaksolla, mutta saman vapaaehtoisen lintuharrastajan laskemat pistereitit tai vakiolinjat voivat olla mukana neljästikin kummaltakin jaksolta. Uudet TRIM-indeksit Olen tässä raportissa korvannut aiemmin käyttämäni ns. ketjutusindeksin (Väisänen & Routasuo 99) TRIM-ohjelman avulla laskemallani indeksillä (Pannekoek & van Strien ). TRIM (TRends and Indices for Monitoring data) on lukumääristä koostuvien aikasarjojen analysointia varten kehitetty ohjelma, joka on hyväksytty Euroopan kansallisten linnustonseurantojen standardiksi. Sitä on syytä soveltaa myös Suomessa, jotta tulokset olisivat kansainvälisesti vertailukelpoisia ja jotta niitä voitaisiin yhdistää muiden maiden aineistoihin laskettaessa koko Euroopan pelto- ja metsälintuindeksejä. Käytin ohjelman mallia sekä overdispersion ja serial correlation -optioita, jotka ottavat huomioon lukumäärien kasautuneisuuden ja korrelaation peräkkäisten havaintojen välillä. TRIM testaa kannanmuutoksen koko seurantajakson aikana ja laskee lajin vuosi-indeksin arvoille luotettavuusrajat, joita ei voida laskea ketjuindeksille. Muutenkin TRIM on tilastollisesti ketjuindeksiä parempi (ks. myös Tiainen ym. ). Pienehköissä aineistoissa ketjuindeksi on altis satunnaisajautumiselle (random walk), ts. indeksi voi pienetä tai kasvaa ajallisesti, vaikka pesimäkanta ei todellisuudessa muuttunut. TRIM on tehokkaampi, sillä sille kelpaavat aineistoksi aukkoiset laskentasarjat, joissa estimoidaan puuttuvien vuosien tiedot. Vaikka käsittelen tässä Suomen aineistoa kokonaisuutena, on mahdollista jatkossa jakaa maa osa-alueisiin tai biotoopeihin ja tutkia TRIMin avulla kunkin lajin kannanmuutoksia niiden puitteissa. TRIMillä voidaan arvioida lajin vuotuinen kannanmuutos vuoden aikana Suomessa sovittamalla kannanmuutosaineistoon suora, jonka osoittama vuotuinen indeksiluku muuttuu tietyllä vakioisella kulmakertoimella vuodesta toiseen. (Kyse on ohjelman laskemasta log-lineaarisesta kuvaajasta, joka on oikaissut kannanvaihtelukäyrän mutkat.) Mikäli lajista on vuoden seuranta-aineisto Ruotsista, esitän kiintoisissa tapauksissa sekä Suomen että Ruotsin keskimääräisen vuotuisen kannanmuutoksen. Kyse on pienistä prosenttiarvoista, joiden todellista merkitystä voi olla hankala ymmärtää. Oheisesta taulukosta selviää, miten vähäinen muutos vaikuttaa kantaan tai vuotta vakaana jatkuessaan. Lajiraportit 8 lajia ovat systemaattisessa järjestyksessä. Niistä on vuotta kestäneessä seurannassa saatu keskimäärin vähintään parihavainnon vuotuinen aineisto. Lisäksi on mukana muutamia pienemmän aineiston omaavia lajeja valottamassa TRIM-ohjelman käyttömahdollisuuksia. Selostan ensin kannanmuutosdiagrammien tulkinnan periaatteet ja valotan niitä yksityiskohtaisesti ensimmäisen kuvan yhteydessä. TRIMissä valitaan kiintopisteeksi joku vuosi, joksi olen ottanut vuoden 98. Seuraavien vuosien indeksit kertovat, kuinka moninkertainen kanta on suhteessa kiintopistevuoden kantaan. Ensimmäisen vuoden indeksin arvo on, eikä sille lasketa luotettavuusväliä eli keskiarvon keskivirhettä. Kuvissa on normaalisti kolme murtoviivaa, joista keskimmäinen kertoo kannanmuutosindeksin vuotuiset arvot. Kaksi muuta murtoviivaa ilmaisevat luotettavuusrajat (±.9 kertaa keskiarvon keskivirhe), joiden sisälle indeksin todellinen arvo sijoittuu 9 %:n varmuudella. Mikäli alempi luotettavuusraja olisi jonakin vuonna mennyt nollaa pienemmäksi, esitän pystyjanoilla vain ylemmän luotettavuusvälin (ks. fasaanin diagrammia). n arvot ovat pystyakselilla normaaliasteikolla, mikä mahdollistaa indeksin absoluuttisen muutoksen lukemisen paremmin kuin logaritminen asteikko. Kiintopistevuoden 98 indeksiarvoa kuvaa kuvan poikki kulkeva vaakaviiva. Lisäksi ovat tavallisesti esillä apuviivat ja osoittamassa kannan vähenemistä tai kasvua puolella kiintopistevuoteen verrattuna. Luotettavuusvälien tulkinnassa auttaa seuraava sääntö. Mikäli indeksin arvo poikkeaa jonakin vuonna niin paljon kiintopistevuoden arvosta, että ykkösen viiva jää luotettavuusvälin ulkopuolelle, on kyseisen vuoden ja kiintopistevuoden välillä tilastollisesti merkitsevä ero (P<.) lajin runsaudessa. Raporttia selattaessa löytyvät ensimmäiset tällä tavoin merkitsevät erot kapustarinnasta v. 99, 99 ja 998-. Silloin laskennoissa havaittiin merkitsevästi vähemmän kapustarintoja kuin v. 98. Töyhtöhyyppiä oli v. 98- vähemmän kuin vuonna 98. Ensimmäiset tilastollisesti merkitsevät runsastumiset löytyvät metsäviklosta vuosilta 99, 997 ja, jolloin sitä havaittiin merkitsevästi enemmän kuin v. 98. (Vastaavaa vertailua ei voida tehdä kahden sellaisen vuoden välillä, joista kumpikaan ei ole kiintopistevuosi. Sitä varten TRIM tulisi laskea uudelleen valitsemalla jompikumpi vuosista kiintopistevuodeksi. Olen täydentänyt analyysejä testaamalla kunkin lajin peräkkäisten vuosien väliset kannanmuutokset ketjutusohjelmaani kuuluvalla t-testillä, käyttäen kunkin vuosiparin aineistona niitä linjoja ja pistereittejä, jotka laskettiin molempina vuosina; tarkemmin Väisänen & Routasuo 99: 7.) Taulukko. Lintukannan teoreettinen kokonaismuutos prosenteissa, kun vakaa vuotuinen muutos jatkuu tai vuotta. Jos lajin kanta esimerkiksi kasvoi vuosittain + %, kokonaiskanta runsastui +8 % Suomen seurannassa ja + % Ruotsin seurannassa. Suomen listan negatiiviset arvot on laskettu kaavalla x ( - (m + ) ), jossa m on vuotuinen muutosprosentti jaettuna sadalla; potenssikertoimen arvo tulee vuosivälien lukumäärästä. Suomen positiiviset arvot on saatu kaavalla x ((m + ) - ). Table. The hypothetical total change of population size in %, when a stable annual change (in %; the leftmost column) has continued or years. For example, the annual change of +% will result +8% in numbers in a Finnish population monitored during the last years and +% in a Swedish population monitored during the last years. Negative and positive estimates have been calculated by two formulae presented in the Finnish legend (m = average population change in % per year divided by ; power is for the Finnish and 9 for the Swedish data). Vuotuinen muutos % Muutos Suomessa vuodessa % Muutos Ruotsissa vuodessa % - -97-99 - - -77 - -8-9 - -7-9 - - - - -9 - + + + + + +78 + +8 + + +8 + + +79 + + + + +7 + + +8 + +8 +9 + +7 LINNUT-VUOSIKIRJA

Pesivän maalinnuston toistolaskentojen paikat koko seuranta-aineistossa (vasemmalla) ja kahtena viime kesänä toistetut laskennat tyypeittäin (oikealla): linjat ( ), pistereitit ( ) ja kartoitukset ( ). Kukin symboli kuvaa yhtä tai useita laskentoja x km:n ruudussa. Laskentaruuduista oli muutama hieman Venäjän puolella v. 99 99. Whole monitoring data in 978- (left) and line transects ( ), point count routes ( ) and mapping study areas ( ) repeated in (right). One symbol may represent several censuses. -km squares of the Finnish uniform grid are on the background. Kesinä - seurantalaskentoihin osallistuneet 9 lintuharrastajaa ja heidän tekemiensä toistolaskentojen (linjat, pistereitit ja kartoitukset) yhteismäärät vuosina 978 : Aalto, Esa Aalto, Matti Ahola, Jorma Aula, Kimmo Gustafsson, Esko Hellman, Erkki Hellström, Kalle Hietajärvi, Teuvo Hietanen, Eero Hirvelä, Juhani Hongell, Harri Innala, Heikki-Pekka Jalonen, Terho 9 Kaasalainen, Teuvo Koivumäki, Kari Korpi, Mauri 7 Kortesmaa, Markku Koskela, Tapio Kuvaja, Ilkka Lahtinen, Tuija Lehtonen, Raimo Leinonen, Mauri 7 Myntti, Tarmo Mäkelä, Jyrki 8 Orola, Jouko von Numers, Mikael Palmgren, Jörgen Penttilä, Kari Pitkänen, Esa Pynnönen, Jyrki Pöysä, Silvo 9 Rajala, Esko 9 Rajasärkkä, Ari Rauhala, Pentti 8 Routasuo, Pekka 7 Saari, Lennart 78 Saarinen, Markku J. Simula, Jukka Skaren, Uolevi 8 Sola, Petri Solonen, Tapio 7 Sulkava, Risto Tuomenpuro, Jari 7 Ukkonen, Markku 7 Virkkala, Raimo 7 Virrankoski, Lauri Virtanen, Ismo Väisänen, Risto A. Yrjölä, Rauno LINNUT-VUOSIKIRJA 7

Teeri Tetrao tetrix (, -.8, **) Pyy Bonasa bonasia (9, -.8, ns) 98 99 99 98 99 99 Fasaani Ph. colchicus (8,., **) 98 99 99 Kuvissa on suluissa lajin seuranta-aineiston koko eli vuosittaisen havaintomäärän keskiarvo. Sen perässä on TRIM-ohjelman laskema lajin vuotuinen muutosprosentti, joka kertoo indeksiarvojen yleismuutoksen seurantavuoden aikana. Kolmantena tietona on vuotuisen muutosprosentin tilastollinen merkitsevyys yhdellä, kahdella tai kolmella asteriskilla: * = P<,, ** = P<, ja *** = P<, (nollahypoteesina, H, vuotuinen muutos = %). Asteriskien tilalla voi olla koodi ns (not significant), joka kertoo että muutos ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Pyyn vuotuisseurannan aineisto on pienehkö (havaintomäärä keskimäärin 9 paria vuodessa). Kannanmuutosindeksi, jota kuvaa pisteillä varustettu murtoviiva, pieneni -,8 % vuodessa vuoden ajan, mikä johti kannan vähenemiseen noin viidenneksellä (ks. taulukko ). Muutos ei ollut tilastollisesti merkitsevä (koodi ns ). n ylä- ja alapuolelle piirretyt luotettavuusvälit ovat sangen leveät, mikä kertoo indeksin vuotuisten arvojen huomattavasta epätarkkuudesta. Kuvaajasta näkyy pyyn viimeksi havaittu iso kannanhuippu 98-luvun loppuvuosina (vertaa riistalaskentojen paljastamiin kannanvaihteluihin; esim. Väisänen ym. 998, s. : kuva B). Pyy väheni linjajaksojen välillä - % 988, mikä on sopusoinnussa edellä vuosiaineistossa havaitun vähenemisen kanssa. Linjajaksot olivat v. 987 99 ja 998. Jaksojen välinen kannanmuutos on testattu havaittujen parimäärien X -testillä (Väisänen ym. 98). Se ei ollut tilastollisesti merkitsevä, koska muutosprosentin perässä ei ole asteriskeja. Teeren havaintomäärä (keskimäärin p/v) on huomattavasti suurempi kuin pyyn. Teeri on kuitenkin ryhmäsoitimen ja soidinaktiivisuuden vaihtelun vuoksi hankala laskettava, joten sen kannanvaihteluindeksi on altis sattuman vaikutuksille. n luotettavuusvälit eivät olekaan kovin paljon kaventuneet pyyhyn verrattuna. Teeren seurantaa hankaloittaa vielä se, että riistakolmiolaskennoissa kantojen kehitys on todettu melko epäyhtenäiseksi eri osissa Suomea (Helle & Wikman ), joten kannanmuutosindeksit olisi hyvä laskea alueittain. Teeri väheni vuotuisseurannassa tilastollisesti merkitsevästi (vuotuinen muutos oli -,8 %, symboli ** kertoo tilastollisen merkitsevyyden). Teeren aineisto osoittaa, että kannan yleismuutos voi olla tilastollisesti merkitsevä, vaikka kiintopistevuoden arvo (eli ) ei eroa merkitsevästi minkään muun vuoden indeksistä. Teeri väheni vuotuisseurannassa noin kolmanneksen ja linjajaksojen välillä - % (***). Pudotus on ollut samaa suuruusluokkaa Ruotsissakin, missä teeri on vähentynyt keskimäärin -, % vuodessa viime vuoden ajan (***). (Lindströmin & Svenssonin julkaisun, jossa on teerenkin diagrammi, voi kopioida tietoverkosta kirjallisuusluettelossa mainitusta osoitteesta.) Fasaanin aineisto on myös kohtuullisen kokoinen (8 p/v). Vuotuisseurannassa fasaani on merkitsevästi runsastunut (keskimäärin +, % vuodessa, **), josta kertyy noin +7 %:n kasvu vuodessa. Kuten edellä mainittiin, kannanmuutosindeksin alempia luottamusvälejä ei ole piirretty kuvaan, koska ne saisivat negatiivisia arvoja. Linjajaksojen välillä kanta kasvoi + % (**). Ruotsin pesimäkanta on taantunut -,7 % (*) vuodessa viime vuoden ajan. Suomen ja Ruotsin seurantatulosten väliset erot saattavat johtua metsästäjien tekemistä fasaanien istutuksista. Suomen talvilintulaskennoissa fasaanin on nimittäin havaittu taantuneen pääosassa maata, mutta runsastuneen Länsi-Suomessa, missä lajin istutus ja talviruokinta on ollut erityisen voimaperäistä (Väisänen ). Kurki Grus grus (,., ***) 98 99 99 Kapustarinta Pluvialis apricaria (7, -.9, **) 98 99 99.7 Töyhtöhyyppä Vanellus vanellus (,., ns) 98 99 99 Kurjesta kertyy vuosittain kohtuullinen määrä havaintoja, joista osa tulee kiertelevistä, vielä pesimättömistä linnuista. Irtokurkien kasautuminen laskentoihin nähtävästi kasvatti runsausindeksiä tilapäisesti v. 99. Suomen kurkikanta on reilusti kaksinkertaistunut seurantavuoden aikana. Linjajaksojen välillä todettiin kuitenkin vain + %:n kasvu 988, mikä selvästikin aliarvioi muutosta. Ruotsin kurkikanta kasvoi erittäin jyrkästi +,8 % vuodessa 97 (***). Kapustarinnan pesimäkanta on vähentynyt noin kolmanneksella Suomessa. Pudotus tapahtui pääosin 98-luvun lopussa. Linjajaksojen välinen kannanmuutos oli +7 %. Töyhtöhyypälle laskettu vähäinen vuotuinen kannanmuutos (+, %) ei valaise kunnolla kannan käyräviivaista kehitystä. Hyyppämäärä romahti puoleen 98-luvun puolivälissä. Kanta toipui siitä vähitellen, kunnes runsastui reippaasti v. (**; t-testi). Linjajaksojen välinen kasvu oli + % (**). Ruotsin kannan koko ei ole kovin paljon muuttunut 97-luvulla ilmenneen romahduksen jälkeen. 8 LINNUT-VUOSIKIRJA

.7 Taivaanvuohi Gallinago gallinago (, -, **) 98 99 99 Lehtokurppa Scolopax rusticola (8,.8, ns) 98 99 99 Pikkukuovi Numenius phaeopus (,, ns) 98 99 99 Taivaanvuohen kuvaajan hyppelehtiminen johtunee pääosin lajin havaittavuuden vuosivaihteluista. Pesimäkanta väheni puoleen 98 99-luvuilla, kunnes alkoi toipua -luvulla. Taivaanvuohi taantui - % (***) linjajaksojen välillä 988. Laji on vähentynyt - % (Etelä-)Ruotsin pistelaskennoissa viime vuoden aikana, siis vielä jyrkemmin kuin Suomessa. Lehtokurppa on hämäräaktiivisena ongelmallinen laskettava. Kurpan pienessä aineistossa ei ole pitkäaikaissuuntausta. Havaintomäärä kasvoi +8 % linjajaksojen välillä, mutta aineiston pienuuden vuoksi muutos ei ole merkitsevä. Pikkukuovin runsaus pysyi melko vakaana vuoden ajan ja muuttui vain - % linjajaksojen välillä..7 Kuovi Numenius arquata (, -., ***) Punajalkaviklo Tringa totanus (7, -.8, **) Valkoviklo Tringa nebularia (,., ns) 98 99 99 98 99 99 98 99 99 Kuovin pesimäkanta taantui neljänneksen vuodessa. Muutos oli - % (**) linjajaksojen välillä 988. (Etelä-) Ruotsin kanta taantui puoleen v. 97 98, mutta on pysynyt sen jälkeen melko vakaana. Punajalkaviklon seuranta-aineisto on melko pieni, mutta paljastaa lajin vähentyneen lähes - %. Pudotus tapahtui pääosin 98-luvulla. Linjajaksojen välinen - %:n muutos ei ollut merkitsevä aineiston niukkuuden vuoksi. Ruotsin pesimäkanta väheni selvästi 97 98-luvuilla. Valkoviklon runsaus kasvoi vuoteen asti, mutta on sen jälkeen vähentynyt, joten kokonaismuutos ei ollut merkitsevä. Linjajaksojen välinen muutos oli vain + %. Metsäviklo Tringa ochropus (87,., ***) Rantasipi Actitis hypoleucos (, -., ***) 98 99 99.7 Liro Tringa glareola (, -.8, ns) 98 99 99 98 99 99 Metsäviklon kanta on liki kaksinkertaistunut. Pääosa kasvusta tapahtui v. 987 99. Metsäviklo runsastui +8 % (***) linjajaksojen välillä 988. Laji on pysynyt vakaana (Etelä-)Ruotsin pistelaskennoissa viime vuoden ajan. Liron vuosivaihtelut ovat olleet huomattavia. Keskimääräistä parempia lirovuosia olivat 98, 987, 99 ja. Pitkäaikaiskehitys näyttää vakaalta ja linjajaksojen välinen muutos oli vain - %. Rantasipin pieni aineisto osoittaa kannan vähentyneen noin puoleen viime vuoden aikana. Laji taantui - % (*) linjajaksojen välillä. Ruotsissa sipi väheni loivemmin mutta merkitsevästi (-, % vuodessa, **) v. 97. LINNUT-VUOSIKIRJA 9

Uuttukyyhky Columba oenas (7,-.9,**). Sepelkyyhky Columba palumbus (8,., ***) Käki Cuculus canorus (7, -., ns) 98 99 99 98 99 99.7 98 99 99 Uuttukyyhkyn melko pienestä aineistosta laskettu indeksi on pienentynyt noin - %. Laji väheni - % (***) linjajaksojen välillä 988. Ruotsin indeksi on vähentynyt sangen jyrkästi -, % vuodessa viime vuoden ajan. Lindström ja Svensson () kiinnittävät kuitenkin huomiota siihen, että etelämpänä Euroopassa uuttukyyhky menestyy nykyisin monin paikoin sangen hyvin. Tähän on ilmeisesti syynä rehumaissin lisääntynyt viljely. Sepelkyyhkyn pesimäkanta on kasvanut vuodessa noin + %, johon verrattuna linjajaksojen vertailu tuotti aliarvion (+9 %, *). (Etelä-)Ruotsin kanta väheni niukasti 97. Käen runsaus tai paremminkin kukkujien määrä on huomattavasti vaihdellut lyhytaikaisesti. Kukkujia kirjattiin eniten vuosina 98, 99, ja ja vähiten 988 ja 998. Keskimääräinen vuotuinen muutos oli kuitenkin vähäinen ja runsaus muuttui vain - % linjajaksojen välillä. Käki väheni aikaisemmin selvästi Ruotsissa, mutta kanta on pysynyt ennallaan viime vuoden ajan. Tervapääsky Apus apus (77, -.8, ***) 98 99 99 Käenpiika Jynx torquilla (, -., ***) 98 99 99 7 Palokärki Dryocopus martius (,., ***) 98 99 99 Tervapääskyn havaintomäärä on vaihdellut voimakkaasti samalla vähentyen liki puoleen kesän aikana. Vuosivaihtelua kasvattaa se, että tervapääskyt voivat sääoloista riippuen kasautua laskenta-alueille tai olla niiltä poissa. Havaintomäärä väheni - % linjajaksojen välillä 988. Ruotsin tervapääskyindeksi on pienentynyt - % viime vuoden aikana. Vaarantuneen käenpiian pieni aineisto kertoo selvästä taantumasta. Runsaus putosi - % Suomen ja -7 % Ruotsin seurannassa. Laji taantui -7 % (***) Suomen linjajaksojen välillä. Palokärjen pesimäkanta kaksin-kolminkertaistui 9-luvun lopussa, mutta on sitten loivasti taantunut -luvulla. Linjajaksojen välinen kasvu oli + % (*). (,.9, ns) Käpytikka Dendrocopus major 98 99 99.7 Kiuru Alauda arvensis (, -., **) 98 99 99 (8, -.8, ***) Haarapääsky Hirundo rustica 98 99 99 Käpytikan runsaus vaihteli suuresti, mutta suuntauksetta. Huippuvuodet olivat 99, 999, ja ja pohjalukemat 99. Kannanmuutos oli vain - % linjajaksojen välillä 988-. Kiuru taantui noin - % seurannan aikana. Väheneminen tapahtui 98-luvulla, minkä jälkeen muutokset ovat olleet melko pieniä vain + % linjajaksojen välillä. Ruotsissa kiuru on taantunut noin - % vuodessa (-, % vuodessa, ***), mikä liittynee pesimätuloksen huononemiseen Euroopan tehomaatalousalueilla. Haarapääsky väheni noin kolmanneksen vuotuisseurannoissa ja - % linjajaksojen välillä. Kehitys oli erilaista (Etelä-)Ruotsin pistelaskennoissa, sillä kanta pysyi vakaana (vuotuinen muutos +, %) 97. Suomessa ilmeni kesän 99 laskennoissa tilapäinen pääskykato, jonka selittävät poikkeukselliset sääolot. Toukokuun 99 viimeinen viikko oli erittäin kylmä, ja kylmäkausi jatkui vielä pari viikkoa kesäkuun puolelle. Koska lentävät hyönteiset olivat vähissä, haarapääskyt todennäköisesti saapuivat myöhään pesimäpaikoille ja olivat huonosti laskettavissa kesäkuun alkupuoliskolla. LINNUT-VUOSIKIRJA

Räystäspääsky Delichon urbica (7, -., ***) Metsäkirvinen Anthus trivialis (, -.8, ***) 98 99 99.7 98 99 99 Niittykirvinen Anthus pratensis (,.7, ns) 98 99 99 Räystäspääsky taantui noin - % vuotuisseurannassa, erityisen jyrkästi 98-luvun lopussa. Muutos oli - % (***) linjajaksojen välillä 988. Laji väheni loivemmin Ruotsissa 97- (-, % vuodessa, **). Metsäkirvinen väheni - % Suomen vuotuisseurannassa (samoin Ruotsissa) ja - % (***) linjajaksojen välillä. Kannan pohjavuodet olivat 998 999. Kuvaajasta näkyy, kuinka indeksin luotettavuusväli kapenee, kun vuotuinen aineisto yltää yli tuhannen parin tason. Niittykirvisen kannanmuutosindeksi pysyi pitkäaikaisesti samalla tasolla ja muuttui vain - % linjajaksojen välillä. Lajin seurantaa hankaloittavat voimakkaat vuosivaihtelut. Peukaloinen Trogl. troglodytes (7,., ***) Keltavästäräkki Motacilla flava (98, -., ***) 98 99 99 Västäräkki Motacilla alba (, -., ns) 98 99 99 98 99 99 Keltavästäräkki väheni puoleen vuotuisseurannassa ja -9 % (***) linjajaksojen välillä 988. Ruotsin kanta pieneni yhtä jyrkästi viime vuoden aikana. Västäräkkejä oli tavanomaista enemmän 98-luvun lopussa ja vuoden paikkeilla, mutta pitkäaikaisesti lajin runsaus pysyi samalla tasolla. Linjajaksojen välinen runsaudenmuutos oli -9 % (*). Ruotsissa västäräkki on hieman taantunut. Peukaloisen pesimäkanta osapuilleen kaksinkertaistui. Hyvät peukaloisvuodet alkoivat 99 ja huippukanta havaittiin 99. Linjajaksojen välinen kannanmuutos oli +8 % (***). Ruotsin ja Norjan peukaloiskannat ovat kehittyneet pääpiirtein samoin kuin Suomen. Satakieli Luscinia luscinia (7,, ns) Rautiainen Prunella modularis (7,., ns) 98 99 99 Punarinta Erithacus rubecula (,, ***) 98 99 99 98 99 99 Rautiaisen havaintomäärä pysyi samalla tasolla pitkäaikaisesti ja muuttui vain + % linjajaksojen välillä 988. Vaihtelu oli käyräviivaista, sillä runsaus nousi seurannan alkuvuosina 99-luvun alun huippuun ja on sitten loivasti laskenut. Ruotsin kanta kehittyi muuten samalla tavoin, mutta huippu oli kymmenisen vuotta varhemmin kuin Suomessa. Punarinnan vuosivaihtelut olivat voimakkaita (huippukanta 99-99, 99 99, 999 ja ). Pesimäkanta kasvoi noin kolmanneksen. Lyhytaikaiset kannanvaihtelut saivat aikaan sen, että linjajaksojen välinen muutos (+ %, ***) oli kovin suuri. Ruotsin pesimäkanta on pysynyt keskimääräisellä tasolla viime vuosikymmeninä. Satakielen indeksin rajut vuosivaihtelut saattavat johtua havaittavuuden muutoksista, kun lauluaktiivisuus vähenee laskentakauden aikana eri tavalla eri vuosina. Pitkäaikaisesti kanta pysyi vakaana ja muuttui vain - % linjajaksojen välillä. Ruotsin seurantavuoden aikana satakieli taantui noin puoleen. LINNUT-VUOSIKIRJA

Sinirinta Luscinia svecica (7, -., *)? 98 99 99 Leppälintu Phoen. phoenicurus (,., **) 98 99 99 (, -., ***) Pensastasku Saxicola rubetra 98 99 99 Sinirinta näyttäisi vähentyneen noin - % vuotuisseurannassa. Kanta lienee todellisuudessa pysynyt vakaana, kuten linjajaksojen välinen vertailu osoittaa (muutos vain - % 988 ). Kuvaajasta näkyy vuosivaihtelun jyrkkyys ja kannan taantuminen seurannan alkuvuosina. Tunturikoivikoissa tehtiin kuitenkin vähän laskentoja seurantajakson puolivälissä, joten sinirinta-aineisto supistui silloin niukaksi (vuosina 98 988 vuotuinen havaintomäärä vaihteli, 989 99 ja 997 8 ). Kesän 99 laskennoissa kirjattiin vain neljä parihavaintoa ja 99 enää yksi! TRIM-ohjelma interpoloi indeksin kahdeksan vuotta kestäneen pullonkaulavaiheenkin yli, mutta kuvaajan loppuosan arvot nähtävästi jäivät liian alhaiselle tasolle. Leppälintu runsastui noin + % vuotuisseurannassa ja + % (***) linjajaksojen välillä. (Etelä-)Ruotsin pesimäkanta pysyi ennallaan Suomen kannan seurantavuosien ajan, mutta taantui sitä ennen jyrkästi. Pensastasku väheni noin - % vuotuisseurannassa ja -8 % (***) linjajaksojen välillä. Määrät putosivat pohjalukemiin v. 997, minkä jälkeen pensastasku on jonkin verran toipunut. Ruotsin pensastaskut ovat taantuneet -, % (***) vuodessa vuoden ajan. (7, -., **) Kivitasku Oenanthe oenanthe 98 99 99 Mustarastas Turdus merula (7,., ***) 98 99 99... (87,., ***) Räkättirastas Turdus pilaris 98 99 99 Kivitasku väheni noin kolmanneksen seurantavuodessa ja -8 % (***) linjajaksojen välillä 988. Kuten pensastaskun myös kivitaskun pohjavuosi oli 997, minkä jälkeen kanta on toipunut. Ruotsissa pudotus on ollut -, % (***) vuodessa viime vuoden ajan eli yhteensä noin - %. Kivitasku on siellä luokiteltu eniten vähentyneeksi avomaiden yleisistä linnuista. Mustarastaan pohjakannan aiheuttivat 98-luvun puolivälin kovat talvet (Väisänen ym. 998). Pesimäkanta kasvoi yli kaksinkertaiseksi vuotuisseurannan aikana ja +8 % (***) linjajaksojen välillä Mustarastaan runsaus on vaihdellut viime vuoden aikana pääpiirtein samoin Suomessa ja Ruotsissa. Räkättirastaan Suomen pesimäkanta liki kaksinkertaistui vuotuisseurannassa ja kasvoi + % (***) linjajaksojen välillä. Räkätti ja mustarastas ovat runsastuneet Suomen talvilintulaskennoissa hyvien pihlajanmarjasatojen myötä, jotka ovat toistuneet talven välein talvesta 989/9 alkaen. Mustarastas on lisäksi hyötynyt lintujen talviruokinnasta ja leudoista talvista..7 Laulurastas Turdus philomelos (, -, *) 98 99 99.7 Punakylkirastas Turdus iliacus (9,., ns) 98 99 99 Kulorastas Turdus viscivorus (,., ***) 98 99 99 Laulurastaan pesimäkanta väheni kymmenisen prosenttia vuodessa ja -7 % (*) linjajaksojen välillä 988. Punakylkirastas pysyi vakaana vuotuisseurannassa ja linjajaksojen välinen muutos oli vain + %. Merkittävät kannanmuutokset ovat olleet harvinaisia näissä kahdessa lajissa Suomessa ja Ruotsissa. Kulorastaan pesimäkanta kasvoi lähes kaksinkertaiseksi vuotuisseurannassa ja + % (***) linjajaksojen välillä, joten lajin kannanvaihtelu muistuttaa mustarastasta ja räkättirastasta. Kulorastas on runsastunut Ruotsissa +, % (***) vuodessa vuoden ajan. LINNUT-VUOSIKIRJA

Ruokokerttunen Acr. schoenob. (,., ns) 98 99 99 7 Rytikerttunen Acr. scirpaceus (,.7, *) 98 99 99 (8, -.9, ns) Kultarinta Hippolais icterina 98 99 99 Ruokokerttusen pesimäkanta pysyi ennallaan vuotuisseurannassa, mutta taantui - % (***) linjajaksojen välillä 988. Tähän ristiriitaan löytyy selitys lajin vuosivaihtelusta. Kannanvaihtelun pohjavuodet olivat 98 ja 998. Jälkimmäinen pohjavuosi sai kohtuuttoman painon linja-aineistoissa ja aiheutti jaksojen välisen vähenemisen. Rytikerttunen runsastui n. % vuotuisaineistossa 9-luvun lopussa kasvu on lakannut viime vuosina ja + % (***) linjajaksojen välillä. Kultarinnan indeksi väheni noin kolmanneksen vuotuisseurannassa ja - % linjajaksojen välillä, mutta pienessä aineistossa muutokset eivät olleet merkitseviä. Kultarintaa on kuitenkin syytä pitää silmällä mahdollisen taantumisen vuoksi. Näiden kolmen lajin kannat ovat pysyneet melko vakaina liki vuoden ajan (Etelä-)Ruotsissa. Hernekerttu Sylvia curruca (,.7, ***) 98 99 99. Pensaskerttu Sylvia communis (8,., ns) 98 99 99.7 Lehtokerttu Sylvia borin (7,., ns) 98 99 99 Hernekertun pesimäkanta kasvoi noin + % seurantavuosien aikana. Linjajaksojen 987 99 ja 998 välinen muutos oli - %, mikä johtui siitä, että ensimmäiselle jaksolle sattui hernekertun lyhytaikaisen kannanvaihtelun huippuvuosia. Vaikka pensaskertun kuvaajissa on huomattavaa aaltoilua, kanta pysyi koko tutkimusjaksolla vakaana ja linjajaksojen välinen muutos oli vain -7 %. Lehtokertun kanta pysyi vakaana (linjajaksojen välinen muutos oli vain - %), mutta vuosittaiset arvot hyppelehtivät jyrkästi pitkäaikaisen keskiarvon molemmin puolin. Lehtokerttu on myöhäisin kevätmuuttaja runsaslukuisista pesimälinnuistamme. Osa sen kannanvaihtelukäyrän hyppäyksistä johtunee siitä, että vuosittain vaihteleva osuus laulavista koiraista on ehtinyt saapua siihen mennessä, kun laskennat alkavat kesäkuun alussa. Kuvassa alhaisen indeksin omaavat vuodet saattavat olla myöhäisiä tulovuosia. Nämä kolme kerttulajia ovat olleet vakaita Ruotsissa viime vuoden ajan, poikkeuksena pensaskertun ja lehtokertun tilapäinen väheneminen vuonna 99, joka ei ilmennyt Suomen aineistossa. Mustapääkerttu Sylvia atricapilla (, -.7, ns) 8 Idänuunilintu Phyll. trochiloides (, 7., **) 98 99 99 98 99 99 Sirittäjä Phylloscopus sibilatrix (78, -.9, ***) 98 99 99 Mustapääkertun pesimäkanta kasvoi 98-luvun lopussa ja taantui 99-luvun alussa, mutta säilyi vakaana koko vuoden jaksolla (- %, ns). Laji taantui - % (**) linjajaksojen välillä 988, sillä osa ensimmäisen jakson laskennoista sattui huippuvuosiin. Ruotsin kanta kasvoi +, % (***) vuodessa,-kertaistuen seurantavuoden aikana. Idänuunilinnusta kerätty aineisto on pieni ja kovasti vaihteleva ( parihavaintoa per vuosi). Lajin runsaus kolminkertaistui vuotuisseurannassa. Linjajaksojen välinen muutos +7 % ei ollut merkitsevä aineiston niukkuuden vuoksi. Kuvassa olevat TRIM-ohjelman tuottamat tiedot ovat hyödyllisiä kertomalla kannan kasvun suuruusluokan ja osoittamalla idänuunilinnun huippuvuodet (989), 99 ja. Vain ylempi luotettavuusväli on esitetty, koska alempi meni negatiiviseksi v. 987 ja 99, kun havaintoaineisto putosi pariin. Sirittäjän pesimäkanta väheni - % vuotuisseurannassa ja putosi - % (***) linjajaksojen välillä. Runsaus oli huipputasolla 989 99 ja pieneni jyrkästi seuraavan kuuden kesän aikana. Ruotsin kanta on kehittynyt osapuilleen samoin. LINNUT-VUOSIKIRJA

Tiltaltti Phylloscopus collybita (, -.7, ***) 98 99 99.7 Pajulintu Phylloscopus trochilus (, -., ***) 98 99 99 Hippiäinen Regulus regulus (99, -., ns) 98 99 99 Tiltaltti väheni puoleen vuotuisseurannassa ja - % (***) linjajaksojen välillä 988. Vuosien 98 98 aikana kokonaispudotus oli hälyttävät -7 %, joten laji otettiin vaarantuneisiin lintuihin uhanalaisten lajien luettelossa. Pesimäkanta alkoi sitten selvästi toipua pohjalukemista ja kipusi -luvulla tasolle, jolla laji oli 98-luvun lopussa. Taantuma ilmeisesti koetteli erityisesti alkuperäistä, kuusikkoja suosivaa tiltalttikantaamme. Faunistiset havainnot nimittäin kertovat, että tilalle on viime vuosina tullut keskieurooppalaisia tiltaltteja, jotka ovat asettuneet pesimään seka- ja lehtimetsiin. Tiltaltti on taantunut Pohjois-Ruotsissa, mutta runsastunut Etelä-Ruotsissa. Nämä tiedot tukevat Suomessa havaittua kehitystä. Pajulintu väheni -8 % seurannan aikana. Pieni vuotuinen muutos oli aineiston suuruuden vuoksi tilastollisesti erittäin merkitsevä. Kanta romahti - % kesien 98 98 välillä, kaksinkertaistui sitten viidessä pesimäkaudessa vuoden 989 huippuun, mutta on loivasti taantunut viime vuoden ajan. Linjalinjajaksojen välillä pajulinnun runsaus väheni - % (***). Samat suuntaukset kuin Suomessa ovat ilmenneet loivempina Ruotsin pesimäkannassa, mikä on ymmärrettävää, koska Ruotsin aineisto kertyy pääosin eri alalajista kuin meillä. Osittaismuuttaja hippiäisen indeksi muuttui vuotuisseurannassa yhtä niukasti kuin pajulinnunkin. Kanta kasvoi + % (***) linjajaksojen välillä, mikä johtui siitä, kuinka jaksojen aineistot sattuivat painottumaan huonoihin ja hyviin hippiäisvuosiin. Pesimäkannan kokoa säätelevät erityisesti edeltävän talven olot. Suurimmat tappiot aiheuttivat 98-luvun puolivälin talvet ja viimeksi talvi /, jolloin Suomessa talvehtivien hippiäisten kuolevuus oli noin -9 %. Vain talvi 98/87 pystyi aiheuttamaan vielä suuremmat tappiot viime 8 talven aikana. Keski-Eurooppaan talveksi / muuttanut osa hippiäisistämme selviytyi hyvin, sillä Suomen pesimäkanta putosi vain - % vuonna.. Hömötiainen Parus montanus (99, -.8, *) Harmaasieppo Muscicapa striata (, -., ns) 98 99 99 Harmaasiepon indeksi muuttui perin vähän vuotuisseurannassa ja - % linjajaksojen välillä 988. Kirjosieppo pysyi pitkäaikaisesti vakaana, mutta taantui -8 % linjajaksojen välillä (***), missä näkyvät lajin lyhytaikaiset kannanvaihtelut. Nämä kaksi sieppolajia yllättivät vuonna runsastumalla kumpikin tilapäisesti noin + %. Kuten lehtokertulla, voinevat harmaasiepon kuvaajan vuosivaihtelut kasvaa sen vuoksi, että eri suuri osa linnuista on ehtinyt saapua siihen mennessä, kun laskennat alkavat kesäkuun alussa. Kumpikin sieppo on taantunut Ruotsissa viime vuoden aikana. Hömötiainen väheni noin - % seurannan aikana. Kannanvaihtelun huiput olivat 98, 99 9, ja ja syvin pohja 99 997. Linjajaksojen välinen muutos oli vain + %. Viime talvien talvilintulaskennoissa hömötiainen on osin toipunut 99-luvun alussa alkaneesta taantumisesta. (Etelä-)Ruotsissa hömötiainen on vähentynyt -, % vuodessa (***) eli yhteensä noin -8 % vuodessa. Kirjosieppo Ficedula hypoleuca (,., ns) 98 99 99.7 98 99 99 Hömötiainen (Parus montanus). Willow Tit. Rauno Yrjölä. LINNUT-VUOSIKIRJA

8 Kuusitiainen Parus ater (, -., ns) 8 Sinitiainen Parus caeruleus (9, 8., ***) Töyhtötiainen Parus cristatus (9,., *) 98 99 99 98 99 99 98 99 99 Töyhtötiainen runsastui noin + % vuotuisseurannassa ja +7 % (*) linjajaksojen välillä 988. Kanta aaltoili pääpiirtein samoin kuin hömötiaisella ollen huipussa kunkin vuosikymmenen alussa ja niukempi puolivälissä. Kuusitiaisen kannanhuippu oli vuosina 99 99, jolloin muitakin havumetsien tiaiskillan lintuja oli paljon. Kuusitiainen on sen jälkeen vähentynyt ja sen seuranta-aineistot ovat huvenneet. Heikoimpina vuosina 997 ja 999 toistolaskennoissa tehtiin vain yhdeksän parihavaintoa kesässä. Linjajaksojen välinen pudotus oli -8 % (**). Kuusitiainen on taantunut myös Ruotsissa viime aikoina. Sinitiaisen pesimäkanta viisinkertaistui seurantavuoden aikana ja kasvoi +8 % (***) linjajaksojen välillä. (Etelä-)Ruotsin kanta kasvoi vain + % viime vuoden aikana.. Talitiainen Parus major (,.8, ***) 98 99 99 Puukiipijä Certhia familiaris (8,., *) 98 99 99. Kuhankeittäjä Oriolus oriolus (, -., ns) 98 99 99 Talitiaisen runsaus kasvoi + % vuotuisseurannassa ja + % (***) linjajaksojen välillä 988. Erityisen merkittävä nousu havaittiin v.. Laji väheni noin viidenneksen (Etelä-)Ruotsissa viime vuoden aikana. Osittaismuuttaja puukiipijä kasvatti kantaansa noin kolmanneksen vuoden seurannassa ja +79 % linjajaksojen välillä. Puukiipijöitä oli erityisen paljon 99-luvun alkuvuosina, kuten muitakin havumetsien tiaiskillan jäseniä. Runsaus on sittemmin aaltoillut pitkäaikaisen keskiarvon tuntumassa. Linjajaksojen välisen kasvun suuruus johtuu siitä, sillä alkujakson laskentavuodet sattuivat kannanvaihtelun aallonpohjaan. Ruotsin pesimäkannan vaihtelut muistuttavat suomalaisia. Kuhankeittäjän runsaus pieneni puolella vuotuisseurannassa ja muuttui - % linjajaksojen välillä. Kumpikaan muutos ei ole tilastollisesti merkitsevä, koska aineisto on niukka. Lajia on syytä pitää silmällä mahdollisen taantuman vuoksi. Pikkulepinkäinen Lanius collurio (9, -., ns). Närhi Garrulus glandarius (8,., *) Kuukkeli Perisoreus infaustus (,., ns) 98 99 99 98 99 99 98 99 99 Pikkulepinkäinen väheni hieman vuotuisseurannassa ja - % (*) linjajaksojen välillä 988. Pieni aineisto viittaa taantumaan, joka näkyy paremmin Ruotsin tuloksissa: väheneminen -,8 % (***) vuodessa, joten runsaus putosi noin - % vuodessa. Närhen pesimäkanta kaksinkertaistui vuotta kestäneen seurannan aikana ja kasvoi + % (*) linjajaksojen välillä. Närhen jyrkät vuosivaihtelut saattavat johtua vaelluksista tai havaittavuuden muutoksista. Ruotsissa närhi on hieman taantunut. Kuukkelin havaintomäärä kaksinkertaistui vuotuisseurannassa (muutos ei ollut merkitsevä) ja kasvoi +7 % (*) linjajaksojen välillä. Pohjoiset kuukkelikannat näyttävät siis runsastuneen viime aikoina. Mikko Mönkkösen työryhmän aineisto Kainuusta ja Kuusamosta paljasti vuotuiset havaintomäärien vaihtelut odottamattoman suuriksi. Vuosina 99 ja 99 toistetuilla linjoilla tehtiin ja kuukkelin parihavaintoa (***, X -testi). Vuosina 99 ja 99 toistetuilla linjoilla havaintomäärät olivat 7 ja (***). Vuosilta 99 ja 99 kertyi neljä viisi kertaa enemmän parihavaintoja kuin vuodelta 99, joka erottuu kannanvaihtelun pohjavuotena kuvaajassa. Kuukkeli voi siis olla jonakin vuonna sangen heikosti havaittavissa pesimälinnuston laskennoissa. LINNUT-VUOSIKIRJA

Harakka Pica pica (8, -., ns) 98 99 99 8 Naakka Corvus monedula (97,.7,***) 98 99 99 Varis Corvus corone (9, -, ***) 98 99 99 Harakan runsaus pysyi vakaana vuoden ajan ja muuttui vain - % linjajaksojen välillä 988. Kanta on ollut vakaa myös Ruotsissa. Närhen ja harakan talvikannat ovat kehittyneet samalla tavoin kuin pesimäkannat. Naakan pesimäkanta kolminkertaistui vuotuisseurannassa ja kasvoi + % (***) linjajaksojen välillä. Naakkamäärät ovat nousseet myös talvilintulaskennoissa viime vuosina. Lajin runsaus on pysynyt vakaana Ruotsissa. Variksen runsaus väheni neljänneksen. Taantuminen keskittyi vuosiin 99 99. Linjajaksojen välinen pudotus oli - % (***). Ruotsin variskanta väheni noin - % viime vuoden aikana. Korppi Corvus corax (8,., ns) 98 99 99 Kottarainen Sturnus vulgaris (, -.8, ***) 98 99 99. (, -.7, ***) Varpunen Passer domesticus 98 99 99 Korpin runsaus pysyi vakaana vuotuisseurannassa ja muuttui vain + % linjajaksojen välillä 988. Aineisto koostuu pääasiassa pesinnän jälkeen kiertelevistä aikuisista ja poikueista tehdyistä havainnoista, mikä heikentää sen laatua. Ruotsin korppihavainnot kaksin-kolminkertaistuivat v. 97- (+, % vuodessa, ***). Kottarainen taantui - % vuodessa ja - % (***) linjajaksojen välillä. Ruotsin kottaraiskanta on vähentynyt noin puoleen. Väheneminen pysähtyi 99-luvun puolivälissä sekä Suomessa että Ruotsissa. Varpusen runsaus putosi - % seurannan aikana ja - % (***) linjajaksojen välillä. Kannan romahdus näkyi myös Ruotsissa....9 Peippo Fringilla coelebs (8, -., ***).7 Järripeippo Fring. montifringilla (87, -.9, ***) 8 Viherpeippo Carduelis chloris (8, 8.8, ***).8.7 98 99 99 98 99 99 98 99 99 Peipon runsaus väheni kymmenisen prosenttia, mutta suuressa aineistossa pieni muutos oli tilastollisesti erittäin merkitsevä. Linjajaksojen välinen muutos oli vain - % 988. Peipon kannanvaihtelut olivat pieniä myös Ruotsissa. Järripeipon runsaus näyttäisi vähentyneen kolmanneksen vuotuisseurannassa, mutta kuvaajaan vaikuttivat voimakkaasti lajin reuna-alueen kannanvaihtelut. Tunturi-Lapin laskennoissa oli katko 99-luvun alkupuoliskolla, joten kuvassa näkyvä TRIM-indeksin huippu kertoo järrin kannanvaihteluista sen runsaimman esiintymisalueen eteläpuolella (vrt. sinirinta; järrin havaintomäärä kuitenkin pysyi seurannan puolivälissäkin tasolla). Vuosien 987-99 ja 998 välillä toistettiin suuri määrä linjoja myös pohjoisimmassa Suomessa ja Ruijassa. Linjajaksojen välinen kannanmuutos oli vain - %, joten tämän valossa kokonaiskanta säilyi vakaana. Viherpeipon runsaus nousi viisikertaiseksi vuotuisseurannassa ja +8 % (***) linjajaksojen välillä. (Etelä-)Ruotsin indeksi kasvoi vain +7 % vuodessa. LINNUT-VUOSIKIRJA

(9,, ***) Vihervarpunen Carduelis spinus 98 99 99 Urpiainen Carduelis flammea (,.7, *) 98 99 99 Käpylintulaji Loxia sp. (, -., ***) 98 99 99 Vihervarpunen ja urpiainen runsastuivat kovien vuosivaihtelujen ohessa noin % vuodessa. Linjajaksojen välinen muutos oli vihervarpusella + % (***) ja urpiaisella - % (***) 988-, mutta tuloksia heiluttelee se, miten aineistot painottuivat kannanvaihtelun huippu- ja pohjavuosiin. Vihervarpunen on runsastunut myös Ruotsissa (+, % vuodessa, ***) ja Norjassa. Käpylinnut, joista pääosa oli pikkukäpylintuja, vähenivät puoleen vuotuisseurannassa ja - % (***) linjajaksojen välillä. Puiden kevättalvista siemensatoa hyödyntävät vihervarpunen ja urpiainen ovat siis vähitellen runsastuneet, mutta (pikku)käpylinnun pitkäaikainen keskirunsaus on taantunut. Käpylintujen esiintyminen liittyy kuusen kotimaisen siemensadon suuruuteen. Käpylintuaineistojen käyttöarvoa heikentää kuitenkin se, että laskenta-aikaan pääosa havainnoista kertyy pesinnän jälkeen vaeltelevista parvista, jotka muunnetaan pareiksi jakamalla viidellä. Osa parvista on voinut saapua hyvinkin kaukaa. Punatulkku Pyrrhula pyrrhula (,., ***) (, -.7, **) Punavarpunen Carp. erythrinus (, -.8, *) 98 99 99 98 99 99.7 Keltasirkku Emberiza citrinella 98 99 99 Punavarpunen väheni hieman vuotuisseurannassa (huomaa kuvaajan käyräviivaisuus) ja jyrkemmin - % (***) linjajaksojen välillä 988-. Punavarpusen määrä huipentui 99-luvun alussa ja on sen jälkeen taantunut yli puolet. Sama kehitys on näkynyt vielä jyrkempänä Ruotsin vähäisessä reunapopulaatiossa johtaen -7 %:n pudotukseen vuodessa. Punatulkun pesimäkanta kolminkertaistui viime vuoden aikana. Linjajaksojen välinen kasvu oli +7 % (***). Lajin kannanvaihtelut olivat suuret v.. (Etelä-)Ruotsissa punatulkku on taantunut - % viime kesän aikana (-, % vuodessa, ***). Keltasirkku taantui n. - % 99-luvun alun tasostaan. Linjajaksojen välinen vähentyminen oli - % (***). Etelä-Ruotsin keltasirkut ovat vähentyneet noin - % viime vuoden aikana. Taantuva suuntaus on vallinnut myös Norjassa. Vaikka laji on vielä runsas, sen alamäki antaa aihetta huoleen. Peltosirkku Emb. hortulana (98, -., ***) 98 99 99 (, -., **) Pohjansirkku Emberiza rustica 98 99 99 Pajusirkku Emberiza schoeniclus (7, -., ns) 98 99 99 Peltosirkku väheni raportin lajeista selvästi eniten, ennätysmäiset -97 % vuodessa ja -7 % (***) linjajaksojen välillä 988. Ruotsin pieni kanta romahti -8 % vuodessa. Uhanalainen peltosirkku voi nähtävästi kadota pian Pohjoismaiden pesimälinnustosta! Pohjansirkun pesimäkanta taantui noin puolet vuotuisseurannassa ja - % (**) linjajaksojen välillä. Pajusirkun indeksi muuttui niukasti vuodessa ja vain + % linjajaksojen välillä. Laji on hankala seurattava havaittavuuden vaihteluiden vuoksi. Ruotsin pajusirkut ovat vähentyneet - % vuodessa (vuotuinen muutos -,8 %, ***). LINNUT-VUOSIKIRJA 7

Tulosten tarkastelu Maalinnuston yleismuutos 98-8 lajissa testattujen kannanmuutosten perusteella maalinnuston yleiskehitys oli vuosina 98 seuraava: lajia taantui tilastollisesti merkitsevästi, 8 pysyi vakaana (ei merkitsevää muutosta) ja runsastui merkitsevästi. Taantujien suuren osuuden vuoksi maalinnustomme on kehittymässä huolestuttavaan suuntaan. Seuraavassa ovat eniten muuttuneet maalinnut (kursiivilla lajit, joista on pieni aineisto), joiden pesimäkanta on muuttunut vähintään kolmanneksen (vrt. taulukko ). Eniten taantuneet pesimälajia: (.) peltosirkku -, % vuodessa, (.) kottarainen -,8 %, (.) käenpiika -, %, (.) sinirinta -, %, (.) räystäspääsky -, %, (.) sirittäjä -,9 %, (7.-8.) tiltaltti ja varpunen -,7 %, (9.-.) keltavästäräkki ja pohjansirkku -, %, (.) kuhankeittäjä -, %, (.) käpylintulaji -, %, (.) rantasipi -, %, (.) uuttukyyhky -,9 %, (.-7.) tervapääsky, punajalkaviklo ja metsäkirvinen -,8 %, (8.) pensastasku -, %, (9.) kivitasku -, % ja (.) järripeippo -, %. Avomaanlinnut ovat vahvasti edustettuna tässä lajijoukossa ja niistä erityisesti peltolinnut. Viljelysmaiden lintuja ovat mm. peltosirkku, kottarainen, varpunen, uuttukyyhky ja pensastasku sekä Etelä-Suomessa myös räystäspääsky, keltavästäräkki ja kivitasku. Eniten taantuneissa on monia kaukomuuttajia, joiden vähenemiseen saattaa vaikuttaa vaino muuttomatkan varrella tai elinympäristöjen supistuminen niiden kaukaisilla talvehtimisalueilla. Eniten runsastuneet pesimälajia: (.) viherpeippo +8,8 % vuodessa, (.) sinitiainen +8, %, (.) idänuunilintu +7, %, (.) naakka +, %, (.) punatulkku +, %, (.-7.) peukaloinen ja kulorastas +, %, (8.) kurki +, %, (9.) mustarastas +, %, (.) palokärki +, %, (.-.) metsäviklo ja räkättirastas +, %, (.) fasaani +, %, (.) sepelkyyhky +, %, (.) kuukkeli +, %, (.) talitiainen +,8 %, (7.-9.) rytikerttunen, hernekerttu ja urpiainen +,7 % ja (.) närhi +, %. Eniten runsastuneissa lajeissa on useita ruokintapaikkojen vieraita tai marjalintuja, kuten viherpeippo, sinitiainen, punatulkku, mustarastas, räkättirastas, talitiainen ja närhi; myös fasaanin voi lukea ruokinnasta riippuvaiseksi. Marjalinnut ovat hyötyneet viime vuosina tiheään toistuneista hyvistä pihlajanmarjavuosista. On yllättävää, että eniten runsastuneiden lajien joukkoon ovat nousseet vanhan metsän linnut kulorastas, palokärki ja kuukkeli. Kulorastaan menestymisen syyt ovat tuntemattomia, jolleivät liity Keski-Euroopassa havaittuun kulorastaan sopeutumiseen ihmisen seuralaiseksi. Palokärki on hyötynyt talvien lauhtumisesta. Kuukkelin osalta voi esittää olettamuksen, että pohjoiset metsät ovat elinympäristönä ohittaneet hankalimman suurten avohakkuiden ja varttuneiden metsien vähenemisen vaiheensa Etelä-Suomessahan kuukkelilla ei mene kovin hyvin. TRIM-indeksien hyödyt ja haitat TRIM-indeksiin perustuvat kannanmuutokset olivat samankaltaisia useimmissa lajeissa Suomessa ja Ruotsissa. Muutamissa lajeissa havaitut erot maiden välillä näyttivät johtuvan erityisesti maantieteestä. Ruotsin aineisto on pääosin peräisin eteläisemmältä alueelta, jonka lintukantoihin vaikuttavat osin toiset tekijät kuin omiimme. Lisäksi Suomen aikasarja on kahdeksan vuotta lyhempi kuin Ruotsin. Jatkossa kannattaisikin yhdistää pohjoismaiset maalintujen pesimäkantojen seuranta-aineistot ja laskea kunkin lajin TRIM-indeksit kolmen tai neljän suuralueen puitteissa välittämättä valtioiden rajoista. Huomattava yhdenmukaisuus ilmeni myös verrattaessa Suomen vuotuisseurantojen paljastamia kannanmuutoksia linjajaksojen väliseen linnustokehityksen, joka tapahtui vuosijaksojen 987-99 ja 998- välillä. Suuntausten yhdenmukaisuudesta löytyi poikkeuksia seuraavissa tapauksissa: ) Kun halutaan kuvata lajin runsauden muutos yhdellä tunnusluvulla, TRIMin arvioima kannan prosentuaalinen muutos vuotta kohden on yleensä oivallinen. Se kuitenkin kuvaa huonosti käyräviivaista kannankehitystä. Esimerkiksi punavarpusen kaltaisella lajilla linjalaskentajaksojen välinen, perinteisellä yksinkertaisella laskettu indeksi täydentää kuvaa kannanmuutoksen luonteesta. ) Linjajaksoihin verrattuna TRIM toimi selvästi paremmin lajeissa, joiden runsauden tai havaittavuuden vuosivaihtelu on voimakasta. Poikkeusvuodet voivat saada kohtuuttoman painon jaksojen aineistoissa ja vääristää suuntauksen. Jaksojen vertailu tuotti selvästi epäedustavan tuloksen kymmenesosassa lajeista (kurki, sepelkyyhky, tervapääsky, punarinta, ruokokerttunen, hernekerttu, hippiäinen ja urpiainen). TRIM laski asiallisilta vaikuttavat vuotuiset indeksit sellaisillekin lajeille, joiden keskimääräinen vuosiaineisto jäi alle parihavainnon rajan (lehtokurppa, kultarinta, idänuunilintu, kuhankeittäjä ja kuukkeli). Pienten aineiston käyttöön sisältyy kuitenkin ovat vaaransa. Ohjelma laskee lajille mekaanisesti indeksit tietyn vuosijakson kattavasta aineistosta, kunhan kaikista paikoista (paikka = linja, pistereitti jne.) on toistolaskenta ainakin kahdelta vuodelta ja koko aineistossa on ainakin yksi parihavainto kyseisestä lajista jokaiselta tutkimusvuodelta. Kerroin sinirinnan ja järripeipon yhteydessä, kuinka näiden lajien aineisto supistui seurannan puolivälissä tai painottui maantieteellisesti poikkeavasti, joten tulokset saattoivat olla epäedustavia. TRIM-ohjelma on mainio apuväline, jota voi myös käyttää väärin, jos ei perehdy aineiston vajaavaisuuksiin ja varoita niistä. Saatteeksi uusia laskentoja suunnitteleville Kunkin lintuharrastajan toivotaan käyttävän vuosittain maalinnuston seurantaan varhaiskesän aamua ja aloittavan kotitai kesänviettoseudullaan yhden tai kaksi pistereittiä tai linjalaskentaa. Siten pääsisimme pesimälinnuston seurannassa lähemmäksi Ruotsin ja Tanskan tasoa. Kesällä näissä maissa tehtiin 7 laskentaa, kun 9 lintuharrastajaa laski Suomen pesiviä maalintuja. Kunkin paikallisyhdistyksen alueelle tarvittaisiin vähintään vakiolaskentaa, jotta alueen maalinnuston kannanvaihteluista kertyisi kunnon tiedot paikallisten linnustonselvitysten tueksi. Ohjeita ja lomakkeita saa Eläinmuseosta (Linnustonseuranta, Eläinmuseo, PL 7, Helsingin yliopisto; sähköposti: Linnustonseuranta@luomus.fi). Ne voi myös kopioida verkko-osoitteesta http://www.fmnh. helsinki.fi/linnustonseuranta /linnut.htm Kiitokset Parhaat kiitokset noin lintuharrastajalle, jotka ovat v. 978 osallistuneet linja-, piste- ja kartoituslaskentoihin. Työpanoksenne on ollut korvaamattoman arvokas Suomen linnuston ja sen pesimäympäristöjen muutoksia seurattaessa! Monet henkilöt ovat organisoineet laskentoja alueellaan. Useat tutkijat ovat luovuttaneet aineistojaan yleisen linnustonseurannan käyttöön. Jukka Rintalalta ja Arco van Strieniltä sain hyviä neuvoja TRIM-ohjelman käyttöön liittyvissä ongelmissa. Diane Alaruikka tarkasti tiivistelmän englanninkielen. Ympäristöministeriö on kiitettävästi tukenut seuranta-aineiston käsittelyä sekä laskentoja alueilla, jonne ei olisi riittänyt vapaaehtoisia lintuharrastajia. Luonnontieteellisen keskusmuseon Eläinmuseo on investoinut paljon linnustonseurantaan. 8 LINNUT-VUOSIKIRJA