Yksisuuntaista odottelua

Seppo Kangaspunta Marjo Huusko Yksisuuntaista odottelua Terveyden ja hyvinvoinnin yhteisötelevisio tutkimusprojektin väliraportti II Tammikuu 2002 Journalismin tutkimusyksikkö Tampereen yliopisto Tampere tammikuu 2002

SISÄLLYS 1. Johdanto ja tutkimusmenetelmät 1 2. Yhteisölliset ohjelmamuodot ja niiden tuotanto 3 2.1. Teknologiaperspektiivi sisällöntuotantoon 3 2.1.1. Teknologian ja sisältöjen vuorovaikutus 3 2.1.2. Digi-tv:n lisäpalveluiden yhteisöllisiä muotoja 8 2.2. Kokemuksia yhteisöllisistä ohjelma- ja sisältömuodoista 12 2.2.1. Akuutti ja Terveysportaali 13 2.2.2. Opinportti ja opintoradio 18 2.2.3. YleTeema ja Into 24 2.2.4. MoonTV, yhteisöllinen alakulttuuri-tv 28 2.2.5. Nettitelevisio MedVideo 31 2.2.6. Soneran netti-tv, Plaza-tv 34 2.2.7. Verkkomedian yhteisöllisiä kokemuksia 35 2.2.8. Television faniyleisöistä 38 2.3. Wellnetin ja Terveyskanavan ohjelmakonsepti 39 2.3.1. Wellnetin tilanne toimijaryhmän näkemänä 39 2.3.2. Wellnetin sisällöistä ja ohjelmakonseptista 45 2.3.3. Terveyskanavan sisällöistä ja ohjelmakonseptista 49 2.4. Yhteenveto 55 3. Kolmas sektori digi-tv viestijänä 59 3.1. Järjestöt viestintäorganisaatioina 59 3.1.1. Ei se voi ihan turha järjestö olla 59 3.1.2. Mediasuhteissa me ollaan aika hyviä 60 3.1.3. Ollaan ihan noviiseja vielä tällä verkkopuolella 60 3.1.4. Yhteenvetoa 61 3.2. Keskustelupalstat osana järjestöjen viestintää 62 3.2.1. Verkkokeskustelujen toteutus eri järjestöissä 63 3.2.2. Järjestön rooli verkkokeskustelussa 64 3.2.3. Yhteenvetoa 65 3.3. Digi-tv osana järjestön viestintää 66 3.3.1. Miks pitää syöttää kyytä piippuun? Digi-tv aloitti liian varhain 66 3.3.2. Digi-tv osana järjestöjen omia mediavalintoja 67 3.3.3. Me ollaan vähän erilainen järjestö järjestöjen erityisintressit digi-tv toiminnassa 68 3.3.4. Järjestöt kaupallisen kanavan sisällöntuottajina 69 3.3.5. Yhteenvetoa 70 3.4. Kokemuksia Terveysstudio-ohjelman kuvauksista 70 3.4.1. Järjestöjen kokemukset yhteistyöstä 71 3.4.2. Tuottajan näkemyksiä yhteistyöstä ja ohjelmanteosta 73 3.4.3. Yhteenvetoa 74 4. Johtopäätökset ja ohjelmaformaatin kehitystyö 76 4.1. Tutkimuksesta 76 4.2. Yhteisöllinen ohjelma- ja sisällöntuotanto 76 4.3. Järjestötutkimusosuuden jatko 77 Lähteet 79

1. Johdanto ja tutkimusmenetelmät Terveyden ja hyvinvoinnin yhteisötelevisio hanke on Tekesin iwell-ohjelmaan kuuluva tutkimushanke, joka tutkii digitaalista Terveyskanavaa. Tutkimuksen päätavoitteena on ensinnäkin selvittää yhteisötelevision sisällöllisiä ja teknologisia edellytyksiä sekä malleja eri toimijoiden kannalta ja toiseksi teknologian avaamia vuorovaikutuksen mahdollisuuksia yhteisöllisen television kannalta. Tutkimuksen toimenpiteet jakautuvat neljään tutkimuslin-jaan: 1) kolmas sektori sisällöntuottajana, 2) digitaalisen television teknologiat ja sisällöt, 3) uudet teknologiatarpeet ja yhteistyörakenteet ja 4) yhteisöllisen television kehittynyt konsepti. Tutkimuksen suorittaa Tampereen yliopiston Journalismin tutkimusyksikkö yhteistyössä Tietoyhteiskunnan tutkimuskeskuksen ja Terveyden edistämisen keskuksen kanssa. Tutkimus toteutetaan neljässä eri vaiheessa vuosien 2001 ja 2002 aikana. Tutkimusaihetta lähestytään kahdesta viestinnän ja järjestöjen toisiaan täydentävästä näkökulmasta. Tutkimushankkeen ensimmäisessä vaiheessa (Väliraportti I, Kangaspunta & Huusko 2001) viestintätutkimuksen osuudessa tarkasteltiin ensin interaktiivista ja yhteisöllistä viestintää ja toisena osiona Wellnetin, Terveyskanavan ja terveysalan toimijoiden lähtökohtaodotuksia. Viestintätutkimuksesta vastaa tutkija Seppo Kangaspunta. Järjestötutkimuksen osuudessa tarkasteltiin sosiaali- ja terveydenalan järjestöjä sisällöntuottajina. Lähtötilanteessa se tarkoitti järjestöjen digi-tv -valmiuksien ja -odotusten kartoittamista sekä verkkosivujen tilaa. Järjestötutkimuksesta vastaa tutkija Marjo Huusko. Tämän toisen Väliraportin (II) keskeisenä funktiona on jatkaa keväällä tehdyn väliraportin tiellä kohti konkreettisempaa yhteisöllisyyden tutkimista. Raportti on koottu siten, että ensimmäisessä viestintätutkimuksen osiossa (luku 2) tarkastellaan yhteisöllisiä ohjelmamuotoja ja niiden tuotantoa kolmessa eri alaluvussa. Ensin tarkastellaan sitä, minkälaisia sisällöntuotannon ja yhteisöllisyyden mahdollisuuksia digi-tv teknologian perspektiivistä mahdollistaa. Toiseksi tutkitaan eri medioiden yhteisöllisiä muotoja ja kokemuksia. Kolmanneksi tutkitaan Wellnetin ja Terveyskanavan tilannetta ja ohjelma- ja sisällöntuotannon konseptia. Järjestötutkimuksen osakokonaisuudessa (luku 3) tutkitaan kolmatta sektoria digi-tv viestijänä. Vaiheessa, jossa sisältötuotanto yhdessä terveysjärjestöjen kanssa ei alustavasta tutkimussuunnitelmasta poiketen ole ollut mahdollista, on haettu pohjaa tulevalle työskentelylle paneutumalla tarkemmin järjestöjen viestintään yleisesti. Haastatteluilla on haettu tietoa järjestöjen viestinnän vahvuuksista, paino-/kehittämispisteistä ja siitä, mihin ensimmäisessä tutkimusosuudessa vahvasti esiin noussut käsitys niiden asiantuntemuksesta ja luotettavuudesta perustuu. Järjestöjen yhteisöviestintää on tarkasteltu niiden internet-keskustelupalstojen kautta. Kolmannessa alaluvussa on tarkasteltu järjestöjen näkemyksiä digi-tv aloituksesta ja siitä, millaiseksi he tutkimusajankohtana kokivat mahdollisen osallistumisensa Terveyskanavan sisältötuotantoon. Viimeinen alaluku perustuu Terveysstudio-ohjelmasarjan kuvauksiin osallistuneille järjestöille tehtyyn sähköpostikyselyyn, jossa kartoitettiin järjestöjen kokemuksia tämän kaltaisesta sisältötuotannosta. YTM Seppo Kangaspunta on kirjoittanut raportin viestintäosuuden (luku 2) ja YTM Marjo Huusko järjestöosuuden (luku 3). Muu osa raportista on yhteistä tuotantoa. 1

Tutkimusmenetelmät Tutkimus toteutetaan toimintatutkimuksena, kuitenkin siten, että hankkeen alkuvaiheessa aineisto on kerätty lähinnä haastatteluin, kyselyin ja kartoituksin. Toimintatutkimuksellinen ote vahvistuu siinä vaiheessa, kun tekniset ja muut valmiudet mahdollistavat sisältötuotannon yhteistyössä hankkeessa mukana olevien tahojen kanssa. 1 Tämän Väliraportin (II) viestinnällisessä osuudessa, luvussa 2, keskitytään kotimaisiin yhteisöllisiin ohjelma- ja sisältömuotoihin ja niiden tuotantoon. Aineistoa kerättiin 1) tutkimalla eri medioiden yhteisöllisiä ohjelma- ja sisältömuotoja, 2) perehtymällä tutkimuksiin, kirjallisuuteen, julkiseen keskusteluun ja osallistumalla seminaareihin sekä 3) mediatoimijoiden ja asiantuntijoiden haastatteluiden avulla (liitteet 1 ja 2). Haastattelut suoritettiin pääasiallisesti kasvotusten haastateltavien tiloissa. Kaikki keskustelut nauhoitettiin ja purettiin sanatarkasti. Aineisto analysoitiin teemallisesti kolmeksi kokonaisuudeksi. Järjestötutkimusosuuden tutkimusaineisto on koottu haastatteluin, sähköpostikyselyllä ja verkkosivukartoituksella. Tutkimusta varten haastateltiin kaikkien hankkeessa mukana olevien järjestöjen yhdyshenkilöitä (useimmiten viestintä- tai tiedotuspäällikkö). Kahdesta järjestöstä mukana oli kaksi haastateltavaa, joten haastateltavia kertyi yhteensä yksitoista (liite 3). Haastattelut suoritettiin järjestöissä, nauhoitettiin ja purettiin sanatarkasti. Haastatteluotteet on raportoitu anonyymisti ja niistä on poistettu tiedot, joiden perusteella haastateltava tai hänen järjestönsä voisi olla tunnistettavissa. Haastattelurunko on liitteessä 4. Terveysstudio-kuvauksiin osallistuneiden järjestöjen (liitteet 5 ja 6) kokemuksia kartoittava kysely (liite 7) lähetettiin sähköpostitse kaikille kuvauksiin osallistuneille. Useissa järjestöissä kysely toimitettiin kuitenkin eteen päin järjestön viestintäpäällikölle tai muulle kuvauksen järjestelyissä (mutta ei välttämättä kuvaustilanteessa) mukana olleelle järjestön edustajalle. Kyselyyn vastasi 11 järjestöä. Järjestöjen verkkokeskustelua tutkittiin alustavasti kartoittamalla niiden sivuilla käytävää keskustelua (keskustelun vilkkaus, aiheet, kuka keskustelee) ja hankkimalla haastattelujen yhteydessä tietoja järjestöjen osallistumisesta keskusteluun, moderoinnista jne. Liitteessä 8 on listattu tarkastelun alla olleet sivut ja tuoreimpia keskusteluotsikoita. 1 Tutkimusmenetelmät ja teoreettinen perusta on kuvattu tarkemmin ensimmäisessä väliraportissa (Kangaspunta & Huusko 2001). 2

2. Yhteisölliset ohjelmamuodot ja niiden tuotanto 2.1. Teknologiaperspektiivi sisällöntuotantoon Tämän luvun tarkoituksena on luoda digitaalisen television sisällöntuotantoon toisaalta teknologinen perspektiivi ja toisaalta tarkastella teknologiaa myös sisältöjen näkökulmasta. Punaisena lankana tarkastelulle on yhteisöllisyyden näkökulma. Olennaista on se, millä teknologisilla ja sisällöllisillä ratkaisuilla voitaisiin luoda tai synnyttää yhteisöllisyyttä sekä tarkastella ylipäätään jo syntyneitä yhteisöllisyyden muotoja. 2.1.1. Teknologian ja sisältöjen vuorovaikutus Interaktiiviset palvelut ovat suurin lupaus, jonka digitaalinen televisio on toistaiseksi tarjonnut. Seuraavaksi tarkastellaan digi-tv:n uusia palveluita yhteisöllisyyden perspektiivistä ja eritoten uusia interaktiivisia lisäpalveluita. Digitaalisen television sovellustyypit: 1. Ohjelmaoppaat 2. Informaatiopalvelut 3. Vuorovaikutteiset TV-ohjelmat 4. Kommunikaatiopalvelut 5. Ajanviete- ja viihdesovellutukset 6. Transaktiosovellutukset Digitaalisen television muutos aiempaan lähtee teknisesti paremmasta kuvan ja äänen laadusta ja erilaisesta kuvaruudun koosta ja muodosta. Ensi vaiheessa digi-tv tarjoaa 1. laajan ohjelmaoppaan (eletronic program guide), EPG:n, joka on Suomessa kansallinen eli kaikilla kanavilla samanlainen. Suomalainen EPG tarjoaa kahdeksan päivän ohjelmatiedot, radiokanavien listauksen, ohjelmatiedot ohjelmatyypeittäin ja eri kanavien superteksti-tv palveluiden käynnistämisen. 2. Informaatiopalvelut ovat nykyisen teksti-tv:n seuraajia ja joko yksi- tai kaksisuuntaisia. Supertekstitelevisio (digital teletext) muistuttaa www-selainta ja se tarjoaa laajoja sisältöjä, hyperlinkkejä, kuvia, ääntä, grafiikkaa jne. 3. Vuorovaikutteiset televisio-ohjelmat voidaan jakaa joko yksisuuntaisiin tai kaksisuuntaisiin ohjelmiin. Yksinkertaisimmillaan vuorovaikutteiset TV-ohjelmat ovat lisämateriaalilla täydennettyjä televisio-ohjelmia eli ETV-ohjelmia (enhanced television program). Interactive TV tuo puolestaan paluukanavaominaisuuden eli kaksisuuntaisen vuorovaikutuksen, jossa katsoja voi lähettää informaatiota myös TV-ohjelman lähettäjälle. 4. Kommunikaatiopalvelut ovat pääsääntöisesti paluukanavaa hyödyntäviä sovelluksia. Tällaisia ovat esimerkiksi chat- ja sähköpostisovellukset joko itsenäisinä tai kytkettynä ja linkitettynä muihin sovellustyyppeihin kuten kännykkään. 5. Ajanviete- ja viihdesovellusten alue sisältää hyvin erityyppisiä ja tulevaisuudessa yhä uusia ja innovatiivisia sovelluksia. Esimerkiksi Englannissa interaktiivinen pelikanava Playjam on digi-tv:n käytetyin vuorovaikutteinen palvelu. Sovelluksia ovat muiden muassa pelit, vedonlyönti ja ohjelman aikana käytävät visailut. 3

6. Transaktiosovellukset mahdollistavat tuotteiden tilaamisen ja maksamisen digi-tv:n välityksellä. Ne voidaan liittää myös muihin palveluihin kuten peleihin, jolloin uusista versioista joutuu maksamaan. Myös vuorovaikutteisten ohjelmien ja mainosten yhteydessä voidaan tuote tilata suoraan. Transaktiopalvelut sisältävät myös erilliset ostoskanavat, pankkipalvelut, laskujen maksaminen jne. (Rinnetmäki ja Pöyhtäri 2001) TV-agentti eli antropomorfinen tekoälyagentti on myös kiinnostava tulevaisuuden hahmo, joka voi toimia katsojan henkilökohtaisena navigaattorina ja poimia kullekin räätälöidyt ohjelmat television suuresta tarjonnasta. Tämä ominaisuus muuttaa selvästi television käyttötottumuksia yhteiskatsomisesta yksilölliseen suuntaan. Myös media-arkisto ja kovalevytallennin (personal digital recorder) muuttavat katsomistottumuksia tulevathan ne korvaamaan perinteisen videonauhurin ja mahdollistavat katsomisajan valinnan hyvin helposti. Tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat kiinnostuneimpia ohjelmaoppaasta (EPG) ja superteksti-televisiosta, lähinnä siksi, että laaja tieto- ja ohjelmasisältö olisivat hallittavissa. Hallittavuuteen liittyy myös kiinnostus personointiin. Tiedonhaku ja nauhoitusmahdollisuus kiinnostivat nekin. Tärkeimmiksi digi-tv:n palveluiksi nousivat ohjelmatiedot, etäopiskelu ja uutispalvelut. (Kultu 2000). Erään toisen tutkimuksen mukaan superteksti-tv, kauppamahdollisuus, sähköposti ja tietyt interaktiiviset palvelut olisivat niitä lisiä, joilla digi-tv lyö itsensä läpi kuluttajille. (Kangaspunta ja Huusko 2001). Digi-tv toimijoiden mukaan merkittävimmät tekijät digi-tv:n menestymisen kannalta ovat ohjelmaopas ja supertekstitelevisio. Tämän jälkeen tulivat laajakuva, on demand palvelut, tallennusmahdollisuus ja vedonlyönti. Tärkeinä pidettiin myös ostos- ja pankkipalveluita, uutisia ja sähköpostia. (Hannula-Stenqvist, 2001). DVB vai MHP, low-end vai high-end? Julkisuudessa käydyssä keskustelussa digi-tv:n viivästymisestä sivuutettiin lähes tyystin vastaanottolaitteiden kannalta keskeisin pullonkaula eli MHP standardin hyväksyminen. MHP 1.1. versio hyväksyttiin DVB:n teknisessä ryhmässä vasta 16.5.2001. DVB:n (Digital Video Broadcasting yhteisö) teknologiaryhmän läpi päästyään MHP 1.1. joutui vielä ETSI:n (European Telecommunications Standard Intituten) tarkastettavaksi. MHP 1.1. standardi sisältää määrittelyt mm. paluukanavasta. Vuorovaikutteisuuden mahdollistavat sovellukset Java-ohjelmoidaan Multimedia Home Platform rajapinnalle. Ohjelmat kulkevat lähetysvirrassa digisovittimeen ja paluukanavaa eli puhelinlinjaa, kaapelia, mobiilia, adsl:ää tai vastaavaa pitkin lähetyspäähän. Ensimmäiset MHP-vastaanottimet tulevat kuitenkin markkinoille vuonna 2002, ensimmäisenä Saksassa ja Etelä-Koreassa. Kyseessä on MHP 1.0:n päivitetty versio MHP 1.0.1. (jatkossa vain 1.0). Syksyllä 2001 laitevalmistajien suunnitelmat laitteiden tuomiseksi markkinoille näyttivät seuraavilta: 4

Fujitsu-Siemens 1Q/2002 High-end STB Grundig 2Q/2002 Low-end STB Humax Kevät 2002 Low-end STB Nokia 2Q/2002 High-end STB Panasonic Kevät 2002 Low-end STB, integroitu TV myöhemmin Philips Kesä 2002 Low-end STB, integroitu TV myöhemmin Sony Helmikuu 2002 Low-end integroitu vastaanotin Thomson 1Q/2002 Low-end STB Galaxis 1Q/2002 Low-end STB Lähde: Superteksti-tv-sisällöntuotannon johdantokurssi, Sofia Digital 3.10.2001 Kaikkien laitteiden versiona on siis MHP 1.0. Low-end ja high-end STB:t eroavat toisistaan siten, että low-end STB tarkoittaa vähimmäisvaatimukset täyttävää laitetta. Tällaisessa laitteessa on noin 80 megahertsin suoritin ja 16-32 megatavua muistia. High-end STB muistuttaa tietokonetta. Sen avulla onnistuu kovalevytallennus, mp-3-soitto ja muita kodin viihdekeskuksille tarkoitettuja toimintoja. Laitteistokohtaisesti high-end malleihin saattaa tulla myös sisäänrakennettuja sovelluksia kuten internet-selain tai sähköpostiohjelma, jotka eivät kuitenkaan ole MHP-standardin päällä toimivia. Pay-per-view kaltaisten toimintojen toteuttaminen MHP 1.0. versiolla ei ole mahdollista, sillä se pitää sisällään määrittelyn vain salauksenpurkukortille. Kortilla saadaan näkyviin maksulliset kanavat. (Huusko 2001) MHP 1.0 -bokseissa saattaa olla mukana salauksenpurku, mikä nykyisissä DVB set-topbokseissa vaatii erillisen salausmoduulin. Nämä moduulit ovat olleet käytössä jo viiden vuoden ajan. Conax salauksenpurku avaa salatun lähetteen eli sitä kautta mahdollistuu myös maksu-tv kanava. Kuluttaja tekee sopimuksen kanavan tai operaattorin kanssa ja tilaa kanavapaketin, aivan kuten nykyisillä kaapelikanavilla. Salauksenpurku ei liity mitenkään interaktiivisiin lisäpalveluihin tai MHP:hen. (Pöyhtäri 2001) Mutta jälleen yksi mutta. Maksu-TV voi siis lähteä käyntiin jo 1.0. standardin myötä, kun Conax salaus on ratkaistu. Ongelmana on se, että vastaanotinvalmistajat eivät ehkä halua laittaa salauksenpurkua 1.0. versionkaan digi-boksien sisään, koska se tuo niille lisäkustannuksia. Esimerkiksi Saksassa on käytössä eri salausjärjestelmä. Käytännössä tämä tarkoittaa siis erillisen salausmoduulin hankkimista digi-boksin kylkeen. (Pöyhtäri 2001) Wellnetin strategiana oli alun perin markkinoida set-top-boksi tilaaville jäsenilleen tehtaan hintaan (Tuominen 2001), mutta syksyllä 2001 tilanteen muututtua lähdetään salauskortin markkinoinnista tilaaville asiakkaille. Maksu-tv sanana ei ole relevantti, vaan se mikä on relevanttia on salaus- tai identifiointikortti. Eli condional access. Joten se mikä tuo sen lisäarvon, on siihen digi-boksiin liitetty salauskortti. Ja salauskortti ei sinällään edellytä vielä maksu-tv:n käyttöä tai maksu-tv:n palveluiden käyttämistä. Vaan se on rekisteröityminen postilaatikoksi. Se on ihan osote niinku sulla on kotisosote tai puhelinnumero. Ja siihen voidaan soittaa ja lähettää viestejä ilman, että se on vielä mikään maksu-tv. (Kimmo Koiso-Kanttila 2001) Mun ideaalimallini on se, että meidän pitäisi pystyä alkuvuoden, ensimmäisen kahdeksan kuukauden aikana vuotta 2002, meidän pitäisi pystyä järjestösitoutumisen kautta markkinoimaan 20-30 tuhatta Conax salauskorttia, jotka oikeuttavat jatkossa Wellnet - 5

nimisen tv-kanavan katsomiseen. Se Conax salauskortti ei sinällään maksa kuin 30 euroa, 25-30, se ei sinällään ole kallis investointi. (Koiso-Kanttila 2001) Wellnetin kannalta mutkikkaaksi asian saattaa tehdä se, että MHP 1.0 version digi-bokseissa ei välttämättä olekaan Conax salauksenpurkua sisäänrakennettuna. Ellei ole, on kuluttajan ostettava digi-boksin lisäksi salauksen purkua varten erillinen moduuli, johon Conax kortti sopii. Tässä kohden on ehkä hyvä mainita, että maksu-tv tarkoittaa kahta asiaa. Toisaalta on kanavan tai ohjelmien tilausmaksu, johon Conax salaus liittyy. Toisaalta digi-tv:n muut maksulliset palvelut ja tuotteet, kuten pelit ja ostot. MHP 1.0:ssa voidaan lähettää internet-yhteyden kautta tietoja lähettävään päähän. Esimerkiksi käytännössä lomake -tyyppinen ostaminen jostain lisäpalvelusta on mahdollista. Lomakkeeseen kirjoitetaan tunnistetiedot, nimi, osoite ja tilaus. Yhden näppäimen one click -ostaminen ei ole mahdollista 1.0:ssa, mutta 1.1:ssä se mahdollistuu toimikortin avulla. (Pöyhtäri 2001) Seuraava versio, MHP 1.1. tuo uusina ominaisuuksina mukaan toimikorttien käyttömahdollisuuden, Internet-selailun ja tallennusmahdollisuuden MHP-laitteen pysyväismuistiin. Tämän avulla voidaan toteuttaa personointipalveluita ja esimerkiksi antaa katsojan tallentaa omia suosikkejaan tai kirjanmerkkejään laitteen muistiin. Toimikortit (Smart Card) mahdollistavat käyttäjän tunnistamisen ja transaktiotoiminnat kuten maksamisen TV:n välityksellä. Ensimmäiset laitteet ovat odotettavissa myyntiin vuoden 2002 lopussa tai, luultavammin, vuoden 2003 aikana. Mikäli MHP 1.1. versio on tulossa myyntiin vielä vuoden 2002 loppupuolella, joidenkin asiantuntijoiden esittämät epäilyt siitä, ettei MHP 1.0.1 koskaan edes ehdi sarjaksi asti, voivat hyvinkin pitää paikkansa. Toisaalta laitekohtaiset erot näyttävät muodostuvan suuriksi. (Huusko 2001) Eri versiot pähkinänkuoressa: Markkinoilla Standardi Toiminnot Syksy 2001 DVB ei interaktiivisuutta ei pay-per-view toimintoa + DVB subtitling tuki pääsääntöisesti on, laitekohtaisia eroja Kevät 2002 MHP 1.0.1. ei pay-per-view toimintoa, vain salauksenpurkukortti + paluukanavaa hyödyntävät interaktiiviset palvelut mahdollisia + sisäänrakennetut internet- ja sähköpostisovellukset laitekohtaisia 2002-2003 MHP 1.1. + interaktiiviset palvelut + toimikorttien käyttömahdollisuus; mahdollistavat käyttäjän tunnistamisen + internet-selailu + tallennusmahdollisuus; personointipalvelut Lähde: Huusko Marjo 2001 1.0:n ja 1.1:n ero voidaan tiivistää seuraavasti (Pöyhtäri 2001): 1. Pysyväismuistin tallentaminen on 1.1:ssä mahdollinen. Esimerkiksi superteksti-tv:ssä suosikkisivujen muistiin asettaminen on mahdollista 1.1:ssä, muttei 1.0:ssa. 2. Samoin superteksti-tv:n materiaalin lataaminen pidemmäksi aikaa muistiin on mahdollista 1.1:ssä. 1.0. versio käyttää koko ajan broadcast -virtaa tietolähteenä, mutta1.1:ssä voidaan tallentaa sisältöjä kovalevylle. 6

3. Internetin selainominaisuudet mahdollistuvat 1.1:ssä, jossa ne ovat sisäänrakennettuna boksiin. Esimerkiksi sähköpostipalveluiden ero on siinä, että 1.0. versiossa käyttäjän on kirjoitettava käyttäjätunnus ja salasana, mutta 1.1. versiossa ohjelma lukee tunnistetiedot automaattisesti kortilta. Ero ei siis tässä mielessä ole mullistava. (Pöyhtäri 2001) High in -boksi (myös käytettävä nimitys - SK huom.) muistuttaa siis tietokonetta ja low in - boksi vanhoja digi-bokseja, jotka näyttävät lähinnä tv-kuvaa. Kiinnostavaa on se, voidaanko 1.0. versio päivittää 1.1. versioksi. Tiettyjä osia voidaan päivittää, mutta ei luonnollisestikaan kovalevyn määrää. Päivittää voidaan esimerkiksi internet -selaimen ominaisuudet, toimikortin luku. (Sama) Perusjaottelu: yksisuuntaiset ja kaksisuuntaiset palvelut Yksisuuntaiset ja kaksisuuntaiset palvelut ovat digitaalisen television perusjaottelu, mihin edellä käyty laitteiden, ominaisuuksien ja standardien pohdintakin liittyy. Jaolla voidaan hahmottaa myös digitaalisen television kahta eri vaiheita. Yksisuuntaiset palvelut ovat ensimmäinen vaihe ja kaksisuuntaiset palvelut toinen. Jos yrittäisi nähdä kolmannen vaiheen, olisivat sellaisia nykyisen katsannon mukaan ainakin eri sovellusmuotojen yhdistelmiä. (Pöyhtäri 2001) Yksisuuntaisia lisäarvopalveluita ovat muiden muassa yksisuuntainen superteksti-tv, yksisuuntaiset interaktiiviset ohjelmat ja tv-ohjelmien lisätietopalvelut, kuten vaikkapa urheiluohjelmien pelaajakortit. Myös chatin voi toteuttaa yksisuuntaisena lähettämällä tekstiviestejä ohjelmaan, aivan kuten nykyisissä analogisissa tv-chateissakin. Myös pelit, joissa ei tarvita paluukanavaa, onnistuvat ensimmäisessä vaiheessa. EPG eli ohjelmaopas ei sinänsä ole lisäarvopalvelu, mutta se toteutuu ensimmäisessä vaiheessa ja niitä on käytössä jo DVB bokseissakin, valmistajasta riippuen. Kakkosvaihe, todennäköisesti syksy 2002, tuo tullessaan ennen muuta paluukanavan ja vuorovaikutteiset palvelut. Esimerkiksi interaktiivisissa ohjelmissa päivitetään sisältöjä hyvin reaaliaikaisesti. On tilastoja muista otteluista ja muita MHP -sovelluksia. Paluukanavaominaisuudet tulevat myös superteksti-tv:oon ja interaktiivisiin sovelluksiin, jolloin broadcasterille tai mainostajalle voidaan lähettää vaikkapa jotain lomakkeita. Myös reaaliaikainen päivittäminen mahdollistuu. Toisen vaiheen merkittäviä mahdollisuuksia ovat kommunikaatiopalvelut kuten chat ja sähköposti. Kolmatta vaihetta ja uusia lisäarvopalveluita on vaikeampi ennustaa, mutta jonkinlaiset hahmoteltavat antavat osviittaa. En mä kyllä vielä lähtis sitä kauheesti ennustamaan. Näillä voi jo tehdä niin paljon erilaisia juttuja. Ehkä semmoset enemmän boksin resursseja vaativat toiminnot, silloin on jotain huomattavasti attraktiivisempia pelejä, jotka tehdään jollain 3 D -grafiikalla tai sen tyyppisiä asioita. Enemmänkin ne liittyy sitten boxin suorituskykyyn, jotain tehokasta laskentaa vaativia ominaisuuksia. (Pöyhtäri 2001) [..]sitten kun meillä on ajanviete-/viihde -palvelut, siinä voi tulla monen eri tyyppisiä juttuja, ja voihan nämä myös risteytyä silleen, että meillä on jokin kommunikaatiopalvelu yhdistettynä peliin. Siitä voi tulla hyvin mielenkiintoinen uus sisältö, se vielä yhdistettynä 7

televisio-ohjelmaan. Ei sitä edes tiedä mikä se voi olla, mutta MHP mahdollistaa sen hyvin helposti. Eri sovellusmuotojen yhdistelmiä tullaan näkemään paljon. (Pöyhtäri 2001) Jos ajatellaan digi-tv:n palveluita niiden toteutumisvaiheittain, muodostuu jako seuraavaksi: 1) EPG ja informaatiopalvelut. 2) Tv-ohjelmien interaktiiviset lisäpalvelut. 3) Kommunikaatiopalvelut, kuten chat ja sähköposti. 2.1.2. Digi-tv:n lisäpalveluiden yhteisöllisiä muotoja Tämän osion tarkoituksena on tarkastella yksityiskohtaisesti joitakin digitaalisen television yhteisöllisyyttä mahdollistavia uusia muotoja, niin teknologian kuin sisällönkin näkökulmasta, ja muistakin eri näkökulmista. Samalla yhteisöllisyys käsite saa lisävalaistusta (vertaa Väliraportti I, Kangaspunta & Huusko 2001). Kommunikaatiopalvelut: keskusteluryhmät Keskustelut ja keskustelualueet on kommunikaatiopalvelu, josta tiedetään eniten ja jonka tiimoilta on kerrottu kokemuksia niin Väliraportissa I (Kangaspunta & Huusko 2001) kuin tässäkin raportissa (esim. terveysalan järjestöjen kotisivujen keskusteluryhmistä luku 3.2.). Keskustelualueet ovat merkittävä vuorovaikutteisuuden, osallistumisen ja myös yhteisöllisyyden muoto internetissä, verkkolehdissä ja television kotisivuilla. Verkkolehtien keskusteluilla on kuitenkin tapana tyrehtyä, eivätkä ne useinkaan elä kauaa (Pietilä 2001). Sama kokemus on myös television kotisivuilla esimerkiksi MoonTV:lla (Remling 2001). Kokemusten mukaan keskustelua on usein syytä pyrkiä luomaan (Haltia 2001). Keskustelualueiden kirjo on valtava, on ohjelmakohtaisia, teemakohtaisia jne. Jos ajatellaan teematelevisiota kuten Terveyskanava niin siellä voi olla erilaisia teemallisia keskusteluryhmiä, jotka voivat muodostaa omia virtuaalisia yhteisöjään, ainakin hetkellisesti. Esimerkiksi ihmisiä, joilla on jokin ongelma tai sairaus. Silloinkin on syytä miettiä mitä lisäarvoa televisio tuo nykyiseen internetiin. Eroavatko digi-tv:n mahdollisuudet siitä mitä web mahdollistaa. Keskustelu ja vuorovaikutus on internetin kautta helpompi järjestää. Käytössä on näppäimistö, hiiri; tietomäärät voi olla paljon suurempia kun taas tv:ssa ei vain pysty niin helposti toteuttamaan samaa asiaa. Siellä pohjalaitteena voi olla kaukosäädin. Meillä on hyvin rajoitettu kuvaruudun resoluutio ynnä muut. (Pöyhtäri 2001) Digi-tv välineenä ryhmän ylläpitämisessä ei välttämättä ole kauhean hyvä. [...] Mutta silloin kun ohjelma on lähetyksessä, digi-tv:n lisäarvosovellus voi olla se yhdistävä tekijä siinä. Esimerkiksi käydään jotain chattikeskustelua, voidaan osallistua siihen ohjelmaan myös jossain keskustelupalstassa. Se on ainakin yksi yhteisöllinen elementti. Siinä on tärkeää, että se keskustelu moderoidaan. (Pöyhtäri 2001) 8

Kommunikaatiopalvelut: sähköpostiryhmät Helsingin Sanomissa (17.10.2001) oli mielenkiintoinen artikkeli erilaisista sähköpostiryhmistä, tässä tapauksessa Yahoon suomenkielisistä sähköpostiryhmistä. Yahoo Groupissa on listattuna satoja suomenkielisiä ryhmiä. Vähintään yhtä paljon lienee harrastusporukoiden ja yhdistysten ryhmiä, joiden tietoja ei ole listattu sivuille. Osaan ryhmistä voi liittyä kuka tahansa, toisissa ylläpitäjä hyväksyy uudet jäsenet. Esimerkkejä! Sotaa vastaan. Sodan vastaisen toiminnan koordinoimiseksi Suomessa. 100 jäsentä.! Vauvayhdistys. Yhdistyksen jäsenten yhteydenpitoon. 120 jäsentä.! Kehäkettu. Postituslista kaikille näyttelyistä kiinnostuneille koiranomistajille. 140 jäsentä. Omat listat myös länsigöötanmaan pystykorvien, lammas-, kana-, ja villakoirien sekä australianterrierin ystäville.! Nollalista. Absoluuttinen nollapiste yhtyeeseen liittyvää keskustelua. 200 jäsentä. Muita bändilistoja mm. HIM, Night Wish, CCR ja Hanoi Rocks.! Saarnarinki. Saarnoja ja puheita suomeksi, Suomen ev.lut. kansanlähetys. 200 jäsentä.! Feeniks. Sitoutumaton keskusteluryhmä kaikille ufoasioista kiinnostuneille. 150 jäsentä.! Tamimammat. Tammikuussa 2002 vauvan saaville. 110 jäsentä.! Uusperhe. Keskustelulista uusperheen omaan elämään tuomista muutoksista. 70 jäsentä.! Pulinaboksi. Huonokuuloisten ja kuuroutuneiden keskustelupaikka. 80 jäsentä.! Ipanat. Turussa ja lähiseudulla asuville äideille ja isille tarkoitettu keskustelupalsta. 30 jäsentä.! Tampereen Tammelan- ja Laukontorin torikaffiporukat. 20 jäsentä. Kaikkiin liittyy asiasta kiinnostuneiden ihmisten verkosto, joka pitää toisiinsa yhteyttä sähköpostilistan avulla. Käytössä on yksi osoite, jonka kautta viestit välittyvät kymmenille tai sadoille listalaisille. Helppokäyttöinen sähköpostiryhmä sopii hyvin kansalaistoiminnan välineeksi tai vaikka oman sählyjoukkueen treeneistä sopimiseen. Suomalaisen sähköpostikulttuurin varsinainen menestystarina on nuorten äitien perustama Vauvakassi-liike, joka kerää avustuspaketteja Venäjän Karjalan lapsiperheille. Verkosto pysyy kasassa sähköpostilistojen avulla. Kuka tahansa voi perustaa uuden sähköpostiryhmän omaan käyttöön esimerkiksi nettiyhtiö Yahoon ilmaispalvelussa Yahoo Groupsissa. Vähemmän tunnettu, mutta vastaava palvelu on SmartGroups. Ryhmän luominen on suhteellisen helppoa, kunhan osaa englantia ja ymmärtää sähköpostin käytön perusteet. Yahoo-sähköpostiosoitetta ei vaadita sen enempää listan käyttäjiltä kuin sen perustajaltakaan. Yahoo Groupsin edeltäjää egroupsia pystyi käyttämään myös suomeksi. Postituslistan ohella sekä Yahoo että SmartGroups tarjoavat joukon lisäpalveluita, jotka on koottu listan käyttäjien yhteiselle verkkosivulle. Sinne voi perustaa kalenterin tai tallettaa kuva-, teksti- tai äänitiedostoja. Lisäksi kaikki listalle lähetetyt viestit arkistoituvat kotisivulle, joten niitä ei tarvitse tallettaa omalle koneelle. Ilmaispalveluihin liitetään usein mainospala: linkki jonkun firman sivuille. 9

Kommunikaatiopalvelut: tv-chat -ryhmät Internet ja verkkomaailma ovat tuoneet jo nykyiseen televisioon useita vuorovaikutteisuuden ja ehkä myös yhteisöllisyyden muotoja. Hyvänä esimerkkinä tästä on tv-chat, jollainen löytyy useilta kanavilta, jopa paikallistelevisiosta. Tekstiviesti-chat tulee internetistä ja sen esikuva on IRC (Internet Relay Chat), joka mahdollistaa verkkokäyttäjien yhtäaikaisen keskustelun eri kanavilla. IRC kehitettiin Suomessa 1980-luvun lopussa. Televisioon tekstiviesti-chatit ovat tulleet tekstitelevision kautta. Esimerkiksi viime syksynä MTV3:lla oli yhteensä viisi sivua, joihin voi lähettää tekstejä ympäri vuorokauden: GSM-yöshown jatkot (teksti-tv:n sivu 291); fanisivu, jossa voi kertoa pitävänsä lempiseurastaan (s. 365); ystäväpalvelu (s. 897, joka ilmoittaa olevansa K-15 iltayhdeksän jälkeen); yli 25-vuotiaiden keskustelupalsta (s. 898) ja chatti (s. 899). Kaikki sivut ovat tv-chatin tapaan valvottuja. (Kivimäki & Saarinen 2001). Suurin ero teksti-tv-palvelun ja perustelevisio-chatin välillä on se, että teksti-tv:n puolella ruudulle voi lähettää yhteystietoja, eikä valvoja kommentoi viestejä. Lisäksi tv-chatin suosio on suurempi. Ja kun deitti-chatteihin voi lähettää puhelinnumeronsa tai sen koodin, poikii viiden markan tekstiviesti myös rahaa. (Sama) Kaapeliverkon TVTV! kanavalla käynnistyi 5.6.2000 tekstiviesti-chat ohjelma, joka poiki vastaavan ohjelman myös MTV3:lle, Neloselle ja TV-Tampereelle. Chat ohjelmissa katsojat saavat itse luoda sisällön, mikä on ilmeisesti niiden suosion yksi perusta. Katsojat hakevat jotain uutta ja anarkistista, ja juuri tätä televisio-chatit pystyvät tarjoamaan. (Kivimäki & Saarinen 2001) Televisio-chat kerää ympärilleen suuremman yleisön kuin yksikään Internet-chat pystyy tekemään. Internet-chateissa keskustelijoiden määrä on yleensä rajattu: esimerkiksi Citylehden chatissa voi yhdellä keskustelualueella olla kerrallaan korkeintaan 50 keskustelijaa. Televisio sen sijaan on koko kansan väline, eli tv-chatin keskustelupiiri on siis laaja. Itse asiassa televisio-chat on tällä hetkellä Suomen suurin reaaliaikainen keskustelukanava, ja viestejä tulee todella ympäri maata. (Kivimäki & Saarinen 2001) Myös tekniikan puolella on arveltu, että juuri chat on yksi merkittävimmistä digi-tv:n yhteisöllisyyden muodoista (Pöyhtäri 2001). Aluksi se on chattikeskustelua jostain tietyn teeman ympäriltä. Ja sitten tämä sähköpostikommunikaatio. Chatti on reaaliaikaista ja sähköposti sitten ajallisesti vähän hitaampaa. Mutta kyllä se chatti tässä kaikista tärkein mun mielestä on. Sieltä ne yhteisöllisyyden kokemukset muodostuu. Nehän muodostuu tälläkin hetkellä jo tv-chateista, jotka on tehty. (Pöyhtäri 2001) Helsingin Sanomissa julkaistiin kiinnostava uutinen chatin harrastajien yhteisestä laivaristeilystä. Tapahtumaan sisältyi tutustumista ja yhteistä juhlintaa. Osallistujat halusivat tietää millainen ihminen kätkeytyy sen ja sen nimimerkin tai hahmon taakse. Kiinnostavaa on se, miten chatissakin muodostuu erilaisia hahmoja ja hierarkioita. Ja se, että virtuaalisesta yhteisöstä saattaa kehkeytyä myös sosiaalinen yhteisö. (Helsingin Sanomat 11.11.2001) Chatissa on erilaisia muotoja. Televisio-chatin sisältö vaihtelee päivittäin, valvojasta ja katsojasta riippuen. Erään tutkimuksen mukaan lähetetyt viestit jaettiin viiteen perustyyppiin: 10

seuranhakuun, terveisiin ja toivotuksiin, valvojan kanssa käytävään keskusteluun ja flirttiin, rakentavaan keskusteluun sekä sisällöttömiin ynnä muihin viesteihin. (Kivimäki & Saarinen 2001) SubTV:n chatteihin liittyneen tutkimuksen mukaan eri sisältöalueet ja keskustelijatyypit (suluissa) jakautuivat seuraavasti: seuranhaku ( siepparit ), asiakeskustelut ( reaalikeskustelijat ), kevyt jutustelu ja irralliset heitot ( ajantappajat ) sekä hiljainen ryhmä ( seuraajat ). (Sihvonen 2001). Chat-kulttuureja, jotka sisältävät sekä IRC- että tv-chatin, on myös tutkittu ja niiden yhteisöllisyydestä ollaan montaa mieltä. Erään kriittisemmän tulkinnan mukaan ne ovat esimerkki epäkonventionaalisista yhteisöistä, jolloin community käsitteen rinnalle nostetaan käsite communitas eli tunne yhteisestä identiteetistä, mikä on enemmänkin yhteistä olemista tai tapahtuma. Chat-yhteisöjen tapahtumaluonteisuus onkin ilmeinen. Ainakin tv-chattien kohdalla vastaanottamisen performanssi asettuu yhteisön edelle eli: Kyseinen ohjelma on koossapitävä ja fokusoiva voima, chattaajia yhdistävä ja yhteisön luova tekijä, jota ehkä edelleenkin on luontevinta kutsua yleisöksi. (Koskimaa 2001) Ajanviete- ja viihdesovelluksista Peliyhteisöt ovat oma alakulttuurinsa. Nuorisolle kohdistettu kaapelitelevisio MoonTV kykeni asiantuntevalla pelien esittelyllään ja alan harrastajien yhteistyöllä kokoamaan peliohjelmalleen harrastajakatsojia. Peliyhteisöt ovat muodostuneet lähinnä internetin kautta ja tuskin digitv ainakaan alkuvaiheessa pysty kehittämään internetin pelimaailmalle kilpailijaa. Viihde- ja ajanvietesektorin kehittelyissä pelit näyttelevät tärkeää osaa. Pelit on ensimmäinen ryhmä sovelluksia, jota tullaan käyttämään, mutta siellä on paljon sellaista, mitä me ei tiedetä tulee olemaan. Hyvin paljon erilaisia sovellustyyppejä. Pelit on kuitenkin se ihan ensimmäinen alue. (Pöyhtäri 2001) Kilpailut, veikkaukset ja äänestykset merkitsevät jo nykyisessä analogisessa televisiossa osallistumista, millä arvellaan olevan kysyntää myös digi-tv:ssa, josta on sohvaperunoiden kauhuksi tulossa aktiivinen kotilaite. Yhteisökatsominen ja kilpaileminen saattaa olla kehittyvä yhteisöllisyyden muoto, ainakin kotikatsomoissa. Visailuohjelmissa osallistuminen siihen itse mukana, vaikka perheryhmänä. Siinä on paljon mahdollisuuksia. Interaktiiviset ohjelmat monesta maasta on aika alkuvaiheessa tehty just visailuun lisäpalveluita, joissa meillä on se visailuohjelma käynnissä, ja kotona perhe osallistuu, muka mukaan. Ei välttämättä tarvitse lähettää mitään; ne vaan vastaa samoihin kysymyksiin. Ja sitten niistä jonkin lopputuloksen. Voi verrata sitten siihen mitä on tapahtunut itse ohjelmassa. Ihan alkuvaiheissa on tehty tämmösiä monessa maassa. Ja sitten kun ne yhdistetään vielä paluukanavaan, niin siinähän tulee se mielenkiintonen ulottuvuus, että se perhe voi olla yks osallistuja oikeesti siihen kisaan. (Pöyhtäri 2001) 11

Muita sovelluksia Intranet. Yhteisötelevisioksi pyrkivä Wellnetin Terveyskanava kokoaa kanavan sisällöntuottajiksi terveysalan järjestöjä, joille tarjotaan mahdollisuutta rakentaa kanavalle järjestöjensä supertekstisivut. Järjestöille tarjoutuu myös mahdollisuus rakentaa jäsenistölleen suljetumpi ja rajatumpi intranet ympäristö. Sen käytön ja yhteisöllisyyden mahdollisuudet ovat suuret. (ks. luku 2.3.) Koulutus ja opiskelu ovat alue, jossa digitaalisen television ominaisuudet näyttäisivät pääsevän ehkä parhaiten esiin. Tällä alueella digi-tv:n ja sen lisäpalveluiden erilaiset muodot toimivat vuorovaikutteisesti rinnakkain. Terveyskanavan mielestä koulutus ja opetus ovat digitv:n vuorovaikutteisten ja yhteisöllisten ominaisuuksiensa vuoksi uuden median yksi parhaista puolista. Terveyskanava tulee panostamaan erityisesti yhteisöjensä koulutukseen ja opetukseen. Tätä tukevat myös digi-tv:n intranet ympäristöt. Myös Yleisradion YleTeemalla pyörii ohjelma nimeltä Opinportti, jolla on omat laajat kotisivut ja joka tekee yhteistyötä myös radion kanssa. Yleisradion opetusohjelmilla on pitkät perinteet. Digi-tv mahdollistaa hyvinkin monipuolisen opetuksen ja koulutuksen, jossa juuri konvergoitumisen hyödyt tulevat näkyviin. Yhteisöllisyyden näkökulmasta opiskelu ja koulutus ovat erittäin merkittäviä. Sosiaalinen navigointi on kiinnostava kehitelmä, jolla saattaa olla yhteisöllistä merkitystä. Tietoisuus muista ihmisistä ja heidän katsomistaan ohjelmista, mikä saattaa vaikuttaa omaan katsomiseen. Tarjottava sosiaalinen informaatio jaetaan kolmeen tyyppiin: 1. kaikki katsojat, 2. kaltaiseni katsojat ja 3. kaveri-katsojat. Katsoja näkee televisio-ohjelmien sekä yleiset että oman ryhmänsä katsojaluvut reaaliaikaisesti. Tämän lisäksi katsoja voi seurata oman kaveriryhmänsä liikkumista eri tv-kanavilla, edellyttäen, että he ovat antaneet toisilleen oikeuden tähän. Sosiaalinen navigointi on esimerkki ja sen sovellus tullee ajoittumaan digi-tv:n kolmanteen vaiheeseen. (Pöyhtäri 2001) Transaktiopalvelut ovat tulevaisuutta. Niiden yhteisöllisyyden mahdollisuuksiin ja sähköisen kaupankäynnin kokemuksiin palataan seuraavassa Väliraportissa III. 2.2. Kokemuksia yhteisöllisistä ohjelma- ja sisältömuodoista Digitaalinen televisio on käynnistynyt vasta osittain, niin teknisesti, sisällöllisesti kuin muodoiltaankin uudenlaisena mediana. Ja koska Wellnet ja Terveyskanava eivät vielä toimi televisiokanavana tarkastellaan tässä luvussa jo olemassa olevien Yleisradion digi-tv kanavien yhteisöllisiä ohjelmia ja ohjelmien yhteisöllistä kehitystyötä. Akuutti ja Terveysportaali ovat puolestaan Yleisradion terveyspuolen ohjelma- ja sisältömuotoja, joiden kokemuksia tuodaan myös esille. Luvussa tuodaan esille myös muita kotimaisia yhteisöllisen ohjelma- ja sisällöntuotannon aspekteja, lähestymistapoja ja kokemuksia, edellisluvun chat- ja muiden kokemusten ohella. Selkeästi rajatulle kohdeyleisölle ja nimenomaan televisioilmaisuun nojaava MoonTV on oiva esimerkki yhteisöllisen television mahdollisuuksista Suomessa. Verkkolehdet ja verkkoyhteisöt ovat merkittävä kokemuspohja digitaaliselle televisiolle, jossa televisio ja internet yhdistyvät. Verkkoyhteisöjen kokemusten lisäksi luvussa valotetaan myös kahden erilaisen netti-television, Soneran PlazaTV:n ja erityisesti terveysalan Med-Videon yhteisöllisyyden 12

kokemuksia. Television faniyhteisöt on puolestaan esimerkki siitä, millaisia yhteisöllisyyden muotoja televisio voi tarjota. 2.2.1. Akuutti ja Terveysportaali Akuutti on vanha ja tunnetuin suomalainen terveysalan televisio-ohjelma, joka aloitti toimintansa vuonna 1994 ja jolla on vasta lyhyen aikaa ollut oma toimitus. Ennen vuoden 2000 alkua ohjelmalla oli Yleisradion TV2:ssa vain tuottaja, joka kasasi jutut ja ajoi ne ulos. Tällä hetkellä toimituksessa on tuottaja/toimitussihteeri, kaksi toimittaja ja yksi toimitusharjoittelija sekä maan kattava 13 freelancerin verkosto. Puhelin- ja sähköpostiyhteyden lisäksi tekijät pyrkivät kokoontumaan kerran kuussa, jotta ohjelma näyttäisi samalta, useiden aiheiden ja tekijöiden makasiiniohjelmalta. Päämäärän, sisällön ja visuaalisen ilmeen tulisi säilyä suurin piirtein yhtenäisenä. (Mariola 2001, vertaa Kangaspunta ja Huusko 2001) Akuutin nettisivut ovat toimineet noin vuoden ajan. Kaikki toimittajat osallistuvat www-sivujen tekemiseen, esimerkiksi toimittajat tekevät jokaisesta jutustaan nettitiivistelmän itse. Tämän lisäksi toimitus käsittelee sivujen toimittamista viikoittain. Nettisivut päivitetään kerran tai kaksi kertaa viikossa, tarvittaessa useamminkin. Päivityksen myötä sivuille tulee ainakin yksi uusi sivu eli seuraavan lähetyksen ja viikon aiheet. Akuutilla on myös verkkotoimittaja, joka työskentelee kahtena päivänä viikossa. (Mariola 2001) Nettisivujen ohella digi-tv tuo tullessaan supertekstitelevision ja muut lisäpalvelut ja välineyhteydet, joiden myötä versiointi lisääntyy. Rahaa ei kuitenkaan ole käytettävissä enempää. Yhtälöä pidetään mahdottomana. Versiointi ei ole yksi yhteen vaan oma työprosessinsa, johon vaaditaan yleensä aina kyseisen toimittajan työpanos. Kuvituksesta ja grafiikasta puhumattakaan. Televisiossa työprosessiin tulee lisäksi muitakin ihmisiä kuten leikkaaja ja kuvaaja. Kaiken lisäksi formaatti eri välineissä on erilainen. Useilla Akuutin toimittajilla on lehtitoimittajan tausta, mikä näkyy erityisesti siinä, että versiot ovat pitkiä ja perusteellisia. Terveyteen painottuva teemakin vaikuttaa versiointiin. (on) kysymys yleensä jostain sairaudesta ja sen uusista hoidoista tai muista, että yleensä sellasessa tilanteessa sitä janoa suorastaan tietoa siitä asiasta, kun se koskettaa joko itseä taikka lähipiiriä. Niin me ollaan ajateltu, että antaa olla sitten vaan (...) Että siellä olis nimenomaan niinku nettiversio, nimenomaan sitä tarkotusta varten, niinku palveleva, että se olis tiiviimpi, lyhyempi ja mahdollisesti siellä olis vielä enemmän näitä linkkejä, mistä saa lisätietoo ja kaikkee muuta. Mutta niin kuin sanoin, se tehdään kaiken muun oheistuotteena. (Mariola 2001) Vuorovaikutteisuus Suoraa ohjelmaan sidoksissa olevaa vuorovaikutteisuutta ja yhteisöllisyyttä on vaikea luoda. Epäsuoria yhteyksiä syntyy tärkeän yhteistyökumppanin, erilaisten potilasjärjestöjen kautta, ja niiden ympärille. Esimerkiksi syyskuussa 2001 Akuutissa oli sydänlähetys, joka toteutettiin yhteistyössä Sydänliiton kanssa. Järjestöjen edustajat ja toimittajat ideoivat yhdessä paitsi sisältöjä myös sitä, millä tavalla saataisiin yhteys esimerkiksi ihmisiin, joilla on erilaisia sydänsairauksia. Sydänliitto buffasi lähetystä tilaisuuksissaan ja nettisivuillaan. Vastaavasti Akuutti kertoi ohjelman 13

aikana ja sen jälkeen niin ruudussa kuin omilla verkkosivuillaan Maailman Sydänliiton valtakunnallisesta teemaviikosta ja sen tapahtumista kuten eri paikkakunnilla järjestettävistä sydänretkistä. Ohjelman fiktiivinen tarinahenkilö Luulotautinen Martti lähti hänkin sydänretkelle, tosin läheiseen pubiin. Akuutin verkkosivuilla oli myös muita sydämen terveyteen liittyviä juttuja ja lisätietolinkkejä, myös Sydänliiton sivuille. (Mariola 2001) Että mun mielestä tää ohjelma voi toimia tämmösenä ikään kuin katalysaattorina tälläsille asioille, niin sanotusti edistää yhteistä hyvää. (..) mä sain aika paljon sellasta palautetta, että se oli nimenomaan Akuutti, joka oli niinku saanut ihmiset kääntymään Sydänliiton puoleen ja paikallisiin Sydänyhdistyksin ottamaan yhteyttä. Että siellä oli syntynyt näitä tälläsiä, esimerkiksi työporukoita, jotka oli lähtenyt sydänretkelle ja kaikkee tällästä näin. Tämmösiä liikunnallisia tempauksia, tapahtumia. (Mariola 2001) Se oli aika hyvin niinku tavallaan aktivoinut tätä kautta, että me, mä jotenkin sillä tavoin, että se suoraan Akuutin alle syntyis tämmönen yhteisöllisyys, se on musta, en tiedä tarvitaanko, pitäskö siihen pyrkiä. (Mariola 2001) Toinen juttu- ja aihe-esimerkki potilasjärjestöistä. Munuaistautiliitto otti yhteyttä, koska ohjelmassa oli kolmen vuoden ajan seurattu munuaistautia sairastavan Valtterin kamppailua ja tuotu samalla esiin elinluovutustestamentin tärkeys, ei tuputtaen vaan journalistisin keinoin. Palautetta tuli runsaasti ja useimmissa tiedusteltiin miten ja missä testamentin voi tehdä. Akuutin katsojakuntaa ovat etupäässä yli 45 -vuotiaat henkilöt, jotka katsovat paljon televisiota, mutta eivät ole innokkaita internetin käyttäjiä. Vuorovaikutus katsojan ja ohjelman välillä kulkee postin ja puhelimen välityksellä. Ohjelmaan tulee runsaasti tavallisia käsin kirjoitettuja kirjeitä, joissa on palautetta, aihe-ehdotuksia ja niissä saatetaan kertoa hyvin yksityiskohtaisesti omasta elämästä. Akuutissa uskotaan, että internet on katsojien keskinäisen vuorovaikutuksen kannalta hyvä väline. Sitä kautta syntyy esimerkiksi omia keskusteluryhmiä. Tosin ainakaan toistaiseksi Akuutin verkkosivujen keskusteluryhmät eivät ole toimineet kovin vilkkaasti. Joistain teemoista kuten unista ja e-pillereistä syntyi keskustelua. Lähetyksessä kysyttiin katsojien omia univinkkejä, jotka kiinnostivat. E-pillerien haittavaikutuksista syntyi myös laajempi keskustelu, mikä tavoitti myös nuoria katsojia. Ikääntyneemmät arvostelivat koko teemaa ja verkkosivujen mainostamista. Akuutin kotivuilta (www.yle.fi/akuutti) löytyy palveluita ja tietoa moneen lähtöön. Arkistosta katsoja voi löytää edellisen ohjelman jutut, samoin aiempienkin. Materiaalia ja tietoa on runsaasti. Keskustelupalstalla käytiin 14.5. keskustelua muiden muassa paniikkihäiriöstä, krapulasta, rytmihäiriöistä ja DNA-aktivoinnista. Palstan keskusteluita voi lukea vuodenkin taaksepäin. Etusivulla on myös tiedot seuraavasta ohjelmasta, toimituksesta ja erittäin kattavat linkit sekä mahdollisuus antaa palautetta. Myös Martin tarinaan pääsee etusivulta. Katsojat Viikossa Akuuttia seuraa noin 400 000 katsojaa, jos uusinta lasketaan mukaan. Varsinainen lähetys on tiistaisin kello 18.35 ja uusinta sunnuntaisin kello 11.00. Kilpailu katsojista on kova, sillä tiistaisin MTV3 lähettää vanhemman ikäpolven Emmerdalea ja Nelonen Voitto kotiin visailua. Pääsääntöisesti Akuuttia katsovat yli 45-vuotiaat naiset ja miehet. Tuoreen katsojatutkimuksen (kevät 2001) mukaan Akuutin katsojista 44% oli miehiä, mikä yllätti perinteisesti akkainohjelmaksi ristityn terveysohjelman tekijät, olkoonkin, että mieskatsojia on 14

ajateltu. Esimerkiksi luulotautinen Martti on hahmo, joka pyrkii huumorin keinoin pohtimaan tärkeitä asioita, miehen elämää ja terveyttä. Miehiltä tulee myös yllättävän aktiivista palautetta ja juttuideoita. Sillä tavalla henkilökohtaisesti mä katson, että Yleisradio ja Akuutti niinku tälläsenä, mun mielestä se on julkisen palvelun yhtiönä meillä on tavallaan velvollisuuskin tuoda tämmösiä asioita esille. Tää on ikään kuin tämmönen palveluohjelma, jossa välitetään tietoa terveydestä ja sairaudesta, se että mä ajattelen tota Wellnettiä, se on maksullinen, tää on ihan mun henkilökohtainen mielipide, musta se on kun sairaudella rahastetaan niin valtavasti, jotenkin sitten tuntuu se, että saadakseen tietoa jostakin tämmösestä yleishyödyllisestä, ei-kaupallisesta toiminnasta, niinku esimerkiksi jonkin potilasjärjestön toiminnasta, että he niinku suunnittelee tällästä hyvin laajaa yhteistyöverkostoa, sehän on hieno asia. Sitä mä jollain lailla vierastan, että siitä pitää maksaa, että sinne pääsee niinku seuraamaan niitä ohjelmia. Me tarjotaan tää kaikki ihan ilmaseksi. (Mariola 2001) Se, että Akuutti tarjoaa verkkosivujaan ilmaiseksi erilaisille terveysalan palvelun tarjoajille, ei ole yksiselitteinen asia, varsinkaan julkisen palvelun Yleisradiossa. Palvelun tarjoajat kun perivät palveluistaan usein maksua. Toinen pulma ovat terveysalan asiantuntijat, joille tarjotaan Akuutissa tavallaan ilmainen mainospaikka. Vaikka esille nosto palvelisi katsojaa, ei Akuutti eettisistä syistä ole lähtenyt yhteistyökuvioihin mukaan. Verkkosivuilla on noin kaksisataa terveysalan linkkiä, kuten kansanterveysjärjestöt, sosiaalija terveysalan palvelujärjestöt, keskusjärjestöt, ehkäisevän päihdetyön järjestöt, sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestöt, potilas- ja omaisjärjestöt, Suomen Potilasliiton jäsenjärjestöt, lapset, terveys ja liikunta. Lääkäriasemista on kelpuutettu mukaan sellaisia, joilla on hyvät ja katsojaa palvelevat kotisivut, kuten esimerkiksi turkulainen lääkäriasema Pussi. Mukana on myös Soneran sivustoilla julkaistava tohtori.fi, joka on yksityisen Coramen ylläpitämä puolueeton verkkoklinikka; yhteystahoina muiden muassa Duodecim ja TEK. Verkkoklinikka on puolestaan yksityisen ja Sitran omistaman Medixinen ylläpitämä verkkosivusto. Superteksti-tv, chat ja muut lisäpalvelut ongelmallisia Digi-tv voisi tuoda tullessaan esimerkiksi paneeliohjelman, josta voisi klikata lisätietoa vaikkapa sydänleikkauksesta. Myös superteksti-tv antaa paljon mahdollisuuksia. Akuutissa kuitenkin epäillään uusien mahdollisuuksien merkitystä käytännössä. Verkkosivutkaan eivät ole niin suosittuja kuin kuviteltiin, mutta toisaalta juuri superteksti-tv voi tuoda asiat lähemmäksi. Mutta juuri tää meidän katsojaryhmä, ei ehkä ole niitä kaikkein innokkaimpia netin käyttäjiä. Ja sitten juuri näistä pyydetään sitten näitä, kun te sanotte, että on lisätietoja, eihän hänellä, minulla ei ole nyt konetta eikä naapurillakaan ole ja muuta. Aika paljon tälläsiä puheluja me saadaan sitten. Mä ymmärrän, että nuoret ja muut, ne on hirveen aktiivisia heti, ja sen näki tossa meidän e-pilleri asiassa. Ehkä se on nuorten naisten asia, joka kosketti nuoria naisia, jotka otti sitten hyvin aktiivisesti kantaa tähän asiaan: mitkä on e- pillerin haittavaikutukset ja minkälaisia kokemuksia niiden käytöstä on. (Mariola 2001) Myös chat saattaa terveyden alueella tuottaa pulmia, ei ainoastaan herjauksia ja solvauksia poistavan moderaattorin palkkauksen vuoksi. Tää on tää lääketiede sillä tavalla intohimoja herättävää, että jos me kerrotaan esimerkiksi jostain, vaikkapa oikomishoidon koulukuntakiistoista. Niin sinne sitten tulee ihan nimettömänä, voi kollega herjata toistaan, joka on eri mieltä. Että sen takia meillä on sit- 15

ten, paitsi tää verkkotoimittaja, joka on meillä kahtena päivänä viikossa vara palkata, sitten meillä on kaks toimittajaa lisäksi opetettu siihen, että jotka osaa poistaa sieltä ne. Että koko ajan valvotaan niitä. [...] Että tää chatti on sen takia nyt, sitä ei meillä ole. (Mariola 2001) Ajankohtaisuus on televisiotyössä hyvin merkittävää, mutta siinäkin on erikoisuutensa. Eturauhassyöpää on käsitelty vuoden sisällä kahdesti ja silti aiheesta pyydetään ohjelmaa. Akuutiksi asian tekee usein se, kun joku sairastuu tai perheeseen on tulossa lapsi. Silloin miehetkin lukevat Kaks Plus lehteä. Sen jälkeen sitten kun se on, niin sitten kaikki se tieto mikä siitä on saatavissa, vaikka esimerkiksi syövän hoidosta tai muuta, kyllä se suurin piirtein revitään käsistä. Juuri se osottaa tän ohjelman tavallaan tarpeellisuudenkin eli kun jotakin asiaa on käsitelty, ja on kuultu, kun mä kerron, että siitä on ollut meillä juttua, seuraavana päivänä me täällä aina vastataan kyselyihin ja kuka se oli se asiantuntija ja mistä sen saa kiinni. (Mariola 2001). Vuorovaikutusta syntyy paitsi reaaliaikaisesti myös ennen ja jälkeen ohjelman. Niin kyllä, sitten kysytään sitä, toi traileri pyörii esimerkiksi, kun puffataan jotain tulevaa, niin me esimerkiksi, tiedetään ihan varmasti kun meillä on ens lähetyksessä hypnoosista, kuinka se voi ehkäistä tai voidaan niinku auttaa synnytyskivuissa, että minkälainen vaikutus sillä on, niin se on ihan varmasti sellanen asia, että siitä aletaan kysellä heti kun tänä iltana sanotaan, että sellanen juttu tulee, niin että missä sitä saa. Varsinkin kun on kysymys nuoremmista ikäryhmistä, se kiinnostus on kyllä valtavaa. Sen jälkeen kun se on tullut kysytään milloin se ohjelma tulee uusintana. Kyllähän kun mietit, kyllä tässä tällästä on, liikehdintää koko ajan tän ohjelman ympärillä. (Mariola 2001). Yleisradiossa on oma palautejärjestelmänsä, ohjelmapäivystys. Katsojalle, joka ylittää kynnyksen ja soittaa Yleisradioon, ohjelmassa käsitelty asia on tärkeä. Terveysohjelman toimitukseen soitetaan usein ja ennen muuta myös suoraan. Siellä voi olla aina joku hyvinkin sairas ihminen taikka hänen omaisensa on sairas tai muuta. Ja tää on jollakin tavalla, ehkä joku, vaikka nyt otetaan eturauhassyöpä ja kuinka sitä hoidetaan ja muuta, se on ehkä antanut jonkin toivonkipinän tai jonkin muun ja sitten soittaa. Aina pitää olla sitä aikaa kuitenkin. Tää on pikkusen erilaista tää toimittajan työ tässä ehkä kuin uutisissa. (Mariola 2001) Sitoutuminen ja yhteisöllisyys Yksi yhteisöllisyyttä lujittava puoli on se, ajaako ja puolustaako kyseinen viestin yhteisön yhteistä asiaa. Akuutin potilasvahinkoesimerkki on valaiseva. Ohjelmassa käsiteltiin viime syksyn ja kevään aikana erilaisia potilasvahinkotapauksia. Akuutti pyysi katsojia kirjoittamaan toimitukselle. Tilastojen perusteella epäkohdista tiedettiin, mutta kirjeitä tuli niin paljon, että se yllätti toimituksen. Tapausprosessit olivat pitkiä ja niiden lukeminen raskasta. Ohjelmassa nostettiin esille parikymmentä erilaista potilastapausta ja niitä käsiteltiin lähes jokaisessa lähetyksessä. (Mariola 2001) Mukaan valittiin tapauksia, joissa potilasta oli kohdeltu epäoikeudenmukaisesti ja tapauksia, joissa instituutio suojelee omiaan. Toimittajilla on vaikeuksia käydä tapausprosesseja läpi ja kysymykseksi nousi: entä sitten sairaiden. Moni tapaus esimerkiksi väärän jalan leikkaaminen - oli selvä potilasvahinko, mutta silti asiaa kierrätettiin, juridisesta kielestä puhumattakaan. 16

Sitten meillekin tuli palautetta, kaiken maailman uhkauskirjeitä ja muita. Eihän se ollut ollenkaan mukava asia, että tämä Akuutti lähti nyt näitä asioita käsittelemään. Ja kaikenlaisia, ei nyt ihan tullut kirjekuoressa pernaruttoa, mutta kaikkea muuta kyllä. Se oli aika yllättävää se, miten esimerkiksi lääkärikunta siihen reagoi. Mehän ei kerrottu sitä kuka lääkäri siinä ja siinä laitoksessa on nyt tehnyt tän virheen, vaan me eliminoitiin kaikki se sieltä pois, mutta kerrottiin aina tää tapaus ja tän ihmisen omilla kasvoilla, että me lähdetty syyttämään ketään eikä olemaan tuomareita. (Mariola 2001) Akuutin linja oli se, että kyseessä on epäkohta, joka pitää kuluttajavalistuksen nimissä ottaa esille. Kertomalla tapauksista pyrittiin vaikuttamaan siihen, että prosessi nopeutuisi. Olennaista oli prosessi ja sen kuvaus lopputulosta myöten, ei syyttely. Ohjelmassa kerrottiin myös tapauksista, joissa oli saatu oikeutta ja esimerkiksi korvaus potilasvahinkolautakunnalta. Katsojilta tuli runsaasti myönteistä palautetta ja yhteydenottoja, joissa kiitettiin asioitten esille nostamista. Samalla ihmiset kertoivat omista kokemuksistaan. Ihmiset löysivät myös toisensa ja toimitus välitti varmistuksen jälkeen yhteystietoja. Eräs kilpirauhaspotilas perusti ohjelman innoittamana jopa Kilpirauhasyhdistykseen oman alajaoston. Hyvän olon juttusarja Akuutissa käsitellään myös muita kuin sairauteen liittyviä asioita. Hyvää oloa juttusarjassa kerrotaan myönteisesti terveyteen vaikuttavista asioista, kuten ravinnosta ja liikuntamuodoista tai vaikkapa siitä miten niska- ja hartiasärkyä on poistettu kuntonyrkkeilyllä. Ajankohtaisuutta ja syvyyttä sarjaan tuovat uusimmat tieteelliset tutkimukset, esimerkiksi mustikasta, joka vähentää sydäninfarktia ja aivohalvausriskiä. Keväällä 2000 esitettiin juttusarja vaihtoehtoisesta lääketieteestä edellisen Hyvää oloa sarjan periaatteella, kuluttajavalistuksena. Tutkimustiedot ja mielipiteet vaihtoehtolääketieteestä ovat ristiriitaisia ja sitä oli myös vastaanotto. Vastaava tilanne tullee ensi keväänä, kun Akuutti lähettää Kiina sarjan. Eräs freelancertoimittaja on lääkäri- ja sairaanhoitajaryhmän mukana tutkimassa miten esimerkiksi Shanghaissa toimivassa klinikassa annetaan rinnan sekä perinteistä kiinalaista että länsimaisen lääketieteen mukaista hoitoa. Akuutin mielestä näistäkin asioista pitää puhua. Me ollaan aika paljon pohdittu sitä. Ja ollaan edelleen sitä mieltä, että kyllä me näistä asioista puhutaan, koska se mikä pidetään totuutena, sehän on varsin suhteellinen käsite eli silloin 96 syksyllä kun Akuutti alotti, mä tein jutun selän manipulaatiohoidosta. Oli työterveyslääkäri, joka sitten oli oppinut kansanparantajalta tän nikamakäsittelyn. Ja siitä tuli taas ihan hirvee ryöppy. Että tämmöstä mentiin esittelemään, siis 94 syksyllä oli tää. Ja 96 tammikuussa Lääkäripäivillä tää selän manipulaatiohoito esiteltiin aivan täysin lääketieteeseen kuuluvana, erittäin varteenotettavana selän kiputilojen hoitomuotona. Nythän sitä annetaan fysioterapeuttien erikoistumiskoulutuksessa ja sitten fysiatrien eli lääkäreiden erikoistumiskoulutuksessa. Samoin on akupunktion kohdalla käynyt. Eli sehän on teilattu mennen tullen ja nyt se on ihan hyväksytty lääketieteeseen. Samoin hypnoosi. Ja tää on aina tää, mun mielestä meillä toimittajilla ei ole toimittajina suinkaan velvollisuus vaieta näistä asioista, vaan tuoda niitä julkiseen keskusteluun, vaikka Skepsis palkinnon sitten uhallakin. Me ei voida olla niitä tuomareita, jotka sanoo, että tätä ei. Samoin on Lymfa terapia. Se on nyt jopa Kelan hyväksymää hoitoa. Että kyllä me näitä tuodaan esille. Että me ei voida mun mielestä toimittajina vaieta, jos jotain tällästä varteenotettavaa hoitoa on, ja jos ajatellaan joku Karvonen esimerkiksi, joka teilattiin mennen tullen tän Subutex hoidon myötä. Nythän Subutex hoitoa annetaan Terveyskeskuksista 17

käsin. Aina on se uhri. Se on tää toimintamekanismi. Jos ei ole sitä mainstreamia, jotakin yliopistosairaalassa toteuttavaa hoitoa, jos sitä ei ole siellä keksitty, niin sitten se yleensä aina ensimmäisenä tuomitaan. Tää lääketieteen maailma on tässä aika kova. (Mariola 2001) Akuutti määrittelee itsensä palveluohjelmaksi, joka pyrkii tuomaan esiin tietoa terveydestä ja sairaudesta ja nimenomaan potilaan näkökulmasta. Ohjelmaahan kehiteltiin vastapainona Tv-kotilääkäri ohjelmalle, jossa lääkäri valisti kansaa studiossa. Terveysportaali Yleisradio perusti tänä syksynä Terveysportaalin seuraavalle toiminta-ajatukselle: 1. Luotettava opas netin terveys- ja ympäristöpalveluihin. 2. Portaali Yle:n tarjoamiin terveysaiheisiin sisältöihin ja ohjelmiin. 3. Portaali julkisen palvelun ja yleishyödyllisen kansalaistoiminnan tuottamiin sisältöihin ja palveluihin. 4. Osa Yle:n modernia monimediailmettä ja osaamista. Ne luovat pohjan myös tuleville superteksti-tv:n palvelusivuille ja osaamiskeskuksen tuottamien ohjelmien digitaalisille lisäpalveluille. (Meriläinen 2001) 2.2.2. Opinportti ja opintoradio Tässä luvun osiossa paneudutaan opetukseen, opiskeluun ja koulutukseen digitaalisessa televisiossa. Terveyskanavan yksi keskeinen sarka on koulutustoiminta. Keskeisenä tutkinnan kohteena on YleTeeman Opinportti makasiiniohjelma ja erityisesti sen verkkotoiminta. Opinportti yhdistää monimediaisuutta ja tarjoaa oppimismahdollisuuksia niin koululaisille kuin senioreillekin. Osiossa tarkastellaan myös yleisemmin digi-tv:n mahdollisuuksia opiskeluun, unohtamatta Yleisradion pitkää, monipuolista ja vahvaa kokemusta opetustoiminnasta. Kiinnostavaa on myös digitaalinen opintoradiotoiminta, josta tässä yhteydessä nettiradio Mikaelin kokemuksia. Lisäksi osiossa pohditaan verkko-opetusta hiukan teoreettisemmin. Monimediaisuutta jo 1960-luvulla Yleisradiossa monimediaisuus ei ole uusi asia, varsinkaan opetuspuolella. Yleisradion kieliohjelmat täytti syksyllä 2001 peräti 75 vuotta eli toiminta alkoi vuonna 1926, jolloin radiossa kuultiin ensimmäinen englannin kielen kurssi. Ja 1960-luvulla tuotettiin kieliohjelmia ja ohjelmasarjoja samanaikaisesti niin radiossa kuin televisiossakin. Toimittajat olivat usein samoja ja ohjelmia tehtiin myös samassa toimituksessa. Mukaan tulivat myös oppikirjat ja oppikirjoihin liittyvät äänitteet sekä opettajien oppaat. Television opetusohjelmista nousee ehkä ensimmäisenä esiin Koulu-tv ja kieliohjelmat, jotka tulivat radion puolelta; suoraan kouluille suunnattu Koulu-radio lopetettiin 1990-luvun alussa. Television tarjonta monipuolistui yleissivistävästä materiaalista 1990-luvulla myös tutkintoon tähtäävään tarjontaan, esimerkkeinä Avoin yliopisto ja Etälukio. 18