Nuorten tupakoimattomuuden edistäminen

Nuorten tupakoimattomuuden edistäminen Pummila Tiina & Seppänen Sari Opinnäytetyö Syksy 2001 Diakonia-ammattikorkeakoulu Pieksämäen yksikkö

HUOMATUSSIVU Liite 5. Tupakkatietoa esite puuttuu PDF-julkaisusta

OPINNÄYTETYÖN TIIVISTELMÄ DIAKONIA-AMMATTIKORKEAKOULU/ PIEKSÄMÄEN YKSIKKÖ Pummila, Tiina & Seppänen, Sari Nuorten tupakoimattomuuden edistäminen Pieksämäki 2001 34 s. 7 liitettä Työyhteisöstä saadun toiveen mukaisesti tutkimusaiheeksi tuli tupakoimattomuuden edistäminen Ähtärin Yhteiskoulussa. Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa sen hetkistä tilannetta ja löytää tupakoimattomuutta edistäviä keinoja. Yhteiskoulun seitsemäsluokkalaisille sekä opettajille tehtiin erilliset kyselylomakkeet. Opettajille jaettiin kyselyt ja vastausaikaa annettiin noin kaksi viikkoa. Koulu järjesti oppilaiden kyselyn 31.5. 2001. Koululaisista vastasi 78 ja opettajista 16. Tutkimus oli suurelta osin kvantitatiivinen, joten se pystyttiin syöttämään helposti SPSS-ohjelmaan. Opettajien kyselyssä oli mukana myös kvalitatiivisia kysymyksiä, jotka järjestettiin pääluokkiin ja syötettiin SPSS-ohjelmaan ja siten ne saatiin tilastollisesti luettavaan muotoon. Tupakoivia koululaisia oli 13, joista tyttöjä oli kahdeksan. Tupakoinnin lopettaneita oli kuusi. Nuuskaaminen oli harvinaista, kaksi poikaa ilmoitti nuuskaavansa joskus. Tärkeimpinä syinä tupakoimattomuuteen olivat terveyssyyt, riippuvuuden pelko sekä tupakan paha haju. Merkittävimmät syyt tupakoinnin aloittamiseen olivat kokeilunhalu ja se, että tupakoinnin koettiin kuuluvan nuoruuteen. Vanhempien tupakointi vaikutti koululaisiin. Kun molemmat vanhemmat tupakoivat, oli tupakoivien koululaisten määrä kaksinkertainen tupakoimattomiin verrattuna. Sisarusten tupakoidessa lisääntyivät koululaisten tupakkakokeilujen määrät. Kavereiden tupakoinnilla oli tupakointia lisäävä vaikutus. Tupakointi ei vaikuttanut kaveripiirin muodostumiseen. Koulun suhtautumista tupakointiin pidettiin kielteisenä ja tupakointirajoituksia valvottiin tarkasti, kuitenkin opettajien mielestä oppilaiden oli helppo käydä välituntisin tupakalla. Tupakoimattomat kaipasivat enemmän keskustelua tupakan vaaroista kuin tupakoivat koululaiset. Lisää tietoa toivottiin terveyshaitoista ja nuuskasta. Eniten ja tehokkainta terveyskasvatusta koululaiset kokivat saavansa vanhemmiltaan. Myös opettajat katsoivat tupakoimattomuuden edistämisen kuuluvan ensisijaisesti vanhemmille, sekä toivoivat aktiivisempaa yhteistyötä kodin ja koulun välille. Puolet opettajista uskoi antamansa terveyskasvatuksen tehokkuuteen. Tupakoimattomuuden edistämistä vaikeuttaviksi tekijöiksi koettiin yleiset asenteet sekä kaveripiirin voimakas vaikutus. Monet maistavat tupakkaa hyvin nuorina, joten tupakoimattomuutta edistävää terveyskasvatusta pitäisi aikaistaa. Koululaisia pitäisi tukea heidän tupakoimattomuudessaan, jotta he pystyisivät kieltäytymään kavereiden tupakoinnista huolimatta. Terveyskasvatuksen tehokkuuden parantamiseksi voisi opettajia lisäkouluttaa. Myöskin vanhemmille tulisi kertoa tupakonnin yleisyydestä ja vaaroista. Asiasanat: tupakointi, tupakoimattomuus, koululaiset, terveyskasvatus Säilytyspaikka: DIAK Pieksämäen yksikön kirjasto

ABSTRACT DIACONIA POLYTECHNIC PIEKSÄMÄKI TRAINING UNIT Pummila, Tiina & Seppänen, Sari Advancing Nonsmoking of the Young Pieksämäki 2001 34 Pages, 7 Appendixes The aim of the research was to survey schoolchildren s smoking situation and to find the most effective ways of supporting nonsmoking. Different questionnaires were made for the seventh-grade s and for the teachers. The teachers had one week time to answer to the questionnaire and the school organized one lesson on 31 st of May 2001 for students to answer to their questionnaire. To the investigation participated 78 students and 16 teachers. The investigation was mostly quantitative, but there were qualitative questions in the teachers questionnaire as well. Qualitative answers were classified in main groups. After classification all the answers were possible put in the SPSSprogram. There were 13 smoking students including eight girls. Six students told that they had given up smoking. Snuffing was rare. The most important reasons for nonsmoking were health effects, the fear of addiction and bad smell of cigarettes. Desire to experiment and the image that smoking belongs to youth were the most notable reasons for starting to smoke. Parents smoking had significant effect on the students smoking. When both parents were smoking, smoking students amount was twice as high as nonsmokers. The influence of siblings on students experimenting cigarettes was notable. Friends had a powerful effect on decision of smoking, but not for forming a friendships. School had taken an negative attitude towards smoking at school time and smoking restrictions were supervised accurately. How ever, the teachers thought it was easy for students to smoke at school time. Nonsmokers wanted more conversation of smoking than smokers. Issues from which students had hoped for more information were the health effects and snuff. Students received the most effective health education from their parents. Teachers also thought that advancing nonsmoking belongs primarily to the parents. They wished for more cooperation between home and school. Half of the teachers believed on the effect of their health education. The biggest difficulties on advancing nonsmoking were the common attitudes and strong influence of friends. Advancing nonsmoking education should be earlier because many taste cigarettes at a very young age. Students should be supported students on their nonsmoking so that they can refuse even if their friends are smoking. In order to make health education better further education could be arranged for the teachers. The parents should also be informed of the generality and the dangers of smoking. Keywords: smoking, nonsmoking, students, health education Deposited: Diaconia Polytechnic, Pieksämäki Training Unit s library.

1 JOHDANTO Nuorten tupakointiin on tärkeää kiinnittää huomiota, sillä tupakka on portti huumeisiin. Nuoret, jotka osaavat polttaa tupakkaa, käyttävät kannabista ja kovia huumeita 10-100 kertaa herkemmin kuin tupakoimattomat. Jos nuoren saa selviytymään 18 vuoteen asti tupakoimattomana, niin hän tuskin ryhtyy käyttämään huumeita. Amerikassa tehdyt tutkimukset näyttävät kiistatta, että mitä aikaisemmin tupakointi aloitetaan, sitä suurempi riski on. Eräs helsinkiläinen nuori narkomaani on todennut huumeiden kokeilusta keskusteltaessa: Vain niillä, jotka eivät polta röökiä, on kynnys korkealla.. (Eriksson 2001, 3.) Verrattuna 70-luvun alkuun nuorten tupakointi oli Suomessa 80-luvulla vähäisempää sekä poikien että tyttöjen kaikissa ikäryhmissä. Tupakointi oli vuonna 1987 suurin piirtein yhtä yleistä kuin juuri ennen tupakkalain voimaanastumisajankohtaa vuonna 1977. Tupakointi väheni nuorten keskuudessa 70-luvulla, mutta alkoi lisääntyä 80-luvun puolivälissä. 90-luvun alussa tupakointi oli jälleen vähentynyt. (Rahkonen 1994, 39.) Nuorten terveystapatutkimus (Rimpelä, Rimpelä, Vikat, Ahlström, Huhtala & Lintonen 1997.) kertoo nuorten tupakoinnin ja päihteiden käytön kehityksestä vuosina 1977-1997. Käyttö on terveyden kannalta mennyt pääasiassa haitalliseen suuntaan, esimerkiksi tupakointia kokeilemattomien osuudet pienenivät 12-14 -vuotiailla tytöillä vuoden 1989 jälkeen, mutta pysyivät muilla likimain samalla tasolla. Tutkimuksen mukaan nuuskakokeilut ovat lisääntyneet tasaisesti vuodesta 1991 lähtien 14-18 -vuotiailla. Nykyisin kuitenkin nuuskaavien osuudet lisääntyvät lähinnä vain pojissa; tytöissä ei juuri nuuskaajia ole. Tulevissa ammateissamme, terveydenhoitajana ja sairaanhoitajana, joudumme varmasti kosketuksiin tupakoinnin ja sen seurauksien kanssa. Suomessa joka vuosi tupakoinnin aloittaa 15 000 ihmistä ja tupakkaan kuolee noin 5000 ihmistä (Nieminen 1999, 18). Koko maailmassa tupakka tappaa vuosittain nelisen miljoonaa ihmistä ja vuosittaismäärän ennustetaan nousevan noin 10 miljoonaan kuolemaan vuoteen 2030 mennessä. Puolet näistä kuolemista koskettaa 35-69-vuotiaita. Tupakoivat menettävät keskimäärin 20-25 vuotta elämästään. (World Health Organization 1999, 65.)

Mielestämme hoitohenkilökunnalla on avainasema tupakoinnin vähentämisessä. Usein terveyskasvattajat ja hoitohenkilökunta olettavat, että tupakan terveysvaarat tunnetaan, eikä niistä tarvitse puhua. Todellisuudessa suuri osa terveydenhoidon ammattilaisistakaan ei tiedä tarpeeksi tupakan todellisista haitoista, tai merkityksestä yksittäisen asiakkaan hoidossa (Nieminen 1999, 32). Moniko esimerkiksi tietää, että tupakoivat sairastuvat jopa viisikymmentä prosenttia todennäköisemmin kuin tupakoimattomat (Maailmanpankki 2000, 24.), tai moniko tiedostaa, että ilman tupakan pitkää historiaa sitä pidettäisiin nykyaikana laittomana, vahvaa riippuvuutta aiheuttavana huumeena (Liite 1). Meidän on pyrittävä ennaltaehkäisemään sairastumisia riittävän aikaisessa vaiheessa, siksi tutkimuskohteeksi valikoituivat nuoret ja nuorille annettava terveyskasvatus. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata mitä syitä tupakoimattomuuden taustalta löytyy sekä opettajien ja koululaisten mielipiteitä sekä toiveita terveyskasvatuksesta. Tutkimus toteutettiin Ähtärin Yhteiskoulussa.

2 AIKAISEMPIA TUTKIMUKSIA 2.1 Entisen Vaasan läänin alueen nuorten terveyskäyttäytyminen Kouluterveyskyselyn tarkoituksena on tuottaa valtakunnallisesti vertailukelpoisella menetelmällä tietoa nuorten terveydestä, terveystottumuksista ja koulukokemuksista. Tutkimuksella saadaan varsin hyvin kattavat tiedot yläasteiden, lukioiden sekä ammatillisten oppilaitosten oppilaista. Kysely tehdään joka toinen vuosi. Tutkimuksessa käsitellään tuloksia tupakoinnista, alkoholinkäytöstä ja huumekokeiluista sekä näihin liittyvistä asenteista ja terveysopetuksesta. (Rimpelä, Kekki, Luopa, Stubbe & Jokela 2000, 7.) Tässä yhteydessä keskitytään ainoastaan tutkimuksen tupakointiosioon. Kouluterveyskyselyn mukaan vanhempien tupakoiminen oli tärkein yksittäinen lasten tupakointia määrittävä tekijä entisen Vaasan läänin alueella. Kun molemmat vanhemmat tupakoivat, lapset ajautuivat suuremmalla todennäköisyydellä nikotiiniriippuvuuteen kuin tupakoimattomien vanhempien lapset. Tupakointi alkoi kuitenkin useimmiten kodin ulkopuolella vanhempien tietämättä. Yli neljännes vähintään kerran viikossa tupakoivista yläasteen oppilaista arvioi, etteivät vanhemmat tiedä heidän tupakoinnistaan, ähtäriläisistä sitä mieltä oli reilu kolmannes. Tutkimuksessa 44% yläasteen oppilaista ilmoitti olevansa tupakoimattomia. Oppilaista 26% tupakoi kerran viikossa tai useammin. Silmiinpistävä tieto oli se, että yläasteelaisista 17% oli jo lakossa tai lopettanut tupakoinnin. Oppilaat hyväksyivät satunnaisen tupakoinnin, mutta suurin osa ei hyväksynyt runsasta säännöllistä tupakointia. (Rimpelä ym. 2000, 12-13, 20.) Yläasteelaisista 86% piti tupakointia täysin kiellettynä koulussaan, Ähtärin yläasteella tätä mieltä oli jopa 92% oppilaista. Oppilaiden mielestä tupakointirajoituksia valvottiin melko tarkasti, myöskin opettajat ja muu koulun henkilökunta noudatti rajoituksia. Oppilailta kysyttiin, kuinka usein he tupakoivat koulun alueella, koulun läheisyydessä tai koulumatkalla. Tarkastelu rajattiin niihin, jotka tupakoivat vähintään kerran viikossa. Yläasteelaisista noin 28% ilmoitti tupakoivansa koulualueella satunnaisesti ja 47% tupakoi päivittäin. Vastaava osuus Ähtärissä oli 20%, joka oli alhaisin koko entisen Vaasan läänin alueella. Yläasteella oppilaat tupakoivat koulun läheisyydessä yleisemmin kuin koulualueella tai koulumatkalla. (Rimpelä ym. 2000, 13, 22.)

Nuuskan käyttö oli selvästi yleisempää pojilla kuin tytöillä. Pojista 20% ja tytöistä kahdeksan prosenttia oli kokeillut nuuskaa 2-50 kertaa. Päivittäin nuuskaa käytti noin kuusi prosenttia pojista, 12% nuuskasi silloin tällöin. Tytöillä edes silloin tällöin nuuskaaminen oli harvinaista.(rimpelä ym. 2000, 21, 22.) Oppilaista 75% kertoi, ettei ole ollut ollenkaan tai korkeintaan yhdellä tunnilla suunniteltua keskustelua tai muuta opetusta tupakoinnista kuluneen lukuvuoden aikana. Suurin osa oppilaista olikin sitä mieltä, että tupakoinnin haitoista ei puhuta liikaa. Tupakan ostoa pidettiin oppilaiden keskuudessa erittäin tai melko helppona. Kuluneen kuukauden aikana alle 18-vuotiaat oppilaat olivat ostaneet tupakkaa yleensä kioskeista tai kavereilta. (Rimpelä ym. 2000, 9, 21, 23.) 2.2 Suomalaisten nuorten terveyskäyttäytyminen Vuonna 2001 toteutetun kouluterveyskyselyn mukaan kaikista Suomen kahdeksas luokkalaisista puolet ja yhdeksäs luokkalaisista noin 40% ei tupakoi nykyisin. Vähintään kerran viikossa tupakoivia oli 14% vastanneista peruskoululaisista. Lakossa tai lopettaneita oli viidesosa näiltä luokka-asteilta (N= 37 239). Heistä noin kolmasosa ei ollut vielä edes maistanut tupakkaa. Vähintään kerran viikossa tupakoivista 40% ilmoitti molempien vanhemmistaan tietävän tupakoinnistaan. (http://www.stakes.fi/kouluterveys/2001.) Koulualueella päivittäin tupakoi 40% vähintään kerran viikossa tupakoivista. Peruskoululaisista 80% ilmoitti koulunsa tupakointirajoituksia valvottavan melko tai erittäin tarkasti. Heistä 89% piti tupakointia kokonaan kiellettynä koulussaan, 11% osittain tai kokonaan sallittuna. Vastanneista peruskoululaisista 39% ei muistanut tupakoinnista keskustellun menneen lukukauden aikana. Yli puolet vastanneista oli sitä mieltä, ettei tupakoinnin haitoista puhuta liikaa. Heistä 74% piti tupakoinnin ostamista melko tai erittäin helppona. (http://www.stakes.fi/kouluterveys/2001.)

Suurin osa peruskoululaisista nuorista ei ollut kokeillut nuuskaa (75%). Päivittäin nuuskasi vain kaksi prosenttia vastaajista ja he kaikki olivat poikia, joten poikien nuuskan käyttö oli edelleen yleisempää kuin tyttöjen. (http://www.stakes.fi/kouluterveys/2001.) 2.3 10-12 -vuotiaiden lasten tupakointi Piia Järvinen on tehnyt vuonna 1998 tutkielman 10-12 -vuotiaiden lasten tupakoinnista sosiaalikasvattajan tutkintoa varten. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää tupakoinnin yleisyys ja oppilaiden tietämys tupakan vaaroista ja vanhempien tupakoinnin vaikutus. Kyselyyn vastasi 171 neljäs - kuudesluokkalaista lasta Tampereelta ja Keuruulta. Vastanneista ei kukaan tupakoinut säännöllisesti, kaksi lasta poltti viikoittain. Tupakkaa maistaneita oli 23% tytöistä ja pojista 77%. Yleensä tupakkaa oli maistettu ensimmäisen kerran 9-11 vuoden iässä. (Järvinen 1998, 11-12.) Erityisesti äidin tupakointi näytti liittyvän lasten varhaisiin tupakkakokeiluihin. Tupakoivien äitien lapset olivat maistaneet tupakkaa melkein kaksi kertaa useammin kuin tupakoimattomien äitien lapset. Isien tupakoinnilla ei ollut yhtä selvää vaikutusta. Sisarusten välillä yhteys tupakkakokeiluihin oli vielä suurempi kuin vanhempien. Tämän perusteella lasten lähiympäristöllä oli merkitystä tupakoinnin varhaiseen kokeilemiseen. Vastoin yleistä käsitystä, tutkimuksen mukaan pienemmän kaupungin lapset olivat maistaneet useammin tupakkaa kuin isommassa kaupungissa. (Järvinen 1998, 13, 17-18.) Valistusta lapset olivat saaneet vanhemmiltaan ja opettajilta. Myös televisio oli mainittu hyvin useasti tiedonlähteenä. Lasten tietämys tupakasta oli kiitettävällä tasolla ja he viittasivat tupakoinnin aiheuttamiin terveydellisiin haittoihin kysyttäessä syytä tupakoimattomuuteen. (Järvinen 1998, 14, 18.)

3 VARHAISNUORUUS Nuoruudessa sekä fyysinen että psyykkinen kehitys on nopeaa. On tärkeää, että nuoruusiässä luodaan uusia, aikaisempaa kypsempiä suhteita molempia sukupuolta edustaviin ikätovereihin, omaksutaan maskuliininen ja feminiininen rooli, opitaan hyväksymään ja hallitsemaan oma keho sekä irtaudutaan vanhemmista ja muista aikuisista. (Karekivi 1999, 23.) Ominaista nuoruuden ajalle on se, ettei nuori enää tiedä millainen pitäisi olla ja mihin vastata. Lapsuuden ajan säännöt eivät enää toimi sellaisenaan. Nuoren identiteettiprosessissa erityisen tärkeää on tuoda itseään esille eri tavoin, toteuttaa itseään ja saada siitä myös palaute. Palautteen saaminen esimerkiksi opettajilta ja omilta vanhemmilta on tärkeää. (Karekivi 1999, 23-24.) Nuorelle minän ja oman ruumiin tärkeys liittyy läheisesti kysymykseen terveydestä. Ruumiista halutaan pitää huolta, sen halutaan olevan hyvännäköinen ja terve. Mutta tämänkin jokainen tekee yksilöllisesti. Voidaan valita kasvisruokavalio, hölkkääminen, tanssit tai kuntosalit. Joku keskittyy oman yksilöllisen tyylin luomiseen ja joillakin oman ruumiin tarkkailu saattaa kääntyä anoreksian ja bulimian kaltaisiksi itsekontrollin patologioiksi. Osaa nuorista terveys ei oikeastaan kiinnosta. Vaikeus päättää, miten pitää elää elääkseen terveellisesti, voi johtaa myös välinpitämättömyyteen, sillä näistäkin asioista on monenlaisia tulkintoja. (Jokinen 1997, 42.) Nuoret muodostavat jengejä, heille on tärkeää kuulua kodin ulkopuoliseen ryhmään. He peilaavat itseään muiden nuorten ja esikuviensa kautta. He pyrkivät käyttäytymään samalla tavalla. Voisi kuvitella, että usein ensimmäinen tupakkakokeilu tapahtuukin tällaisessa ryhmässä, harvalle nuorelle tulee mieleen yksinään lähteä kokeilemaan tupakkaa. Olisikin hyvä, jos saisi koko ryhmän mieltämään tupakoimattomuus tavoiteltavaksi asiaksi. Vaikka nuoret tiedostavat tupakoimattomuuden hyödyt, silti he haluavat kokeilla tupakkaa ja aloittaa tupakoinnin. Nuoret haluavat antaa itsenäisen ja auktoriteeteista, kuten vanhemmista ja opettajista, piittaamattoman kuvan, tupakointi toimii yhtenä sen ilmenemismuotona.

3.1 Nuoret ja tupakka Nuoret arvostavat terveyttä, mutta se ei useinkaan vaikuta heidän käyttäytymiseensä. Osa nuorista voi kokea terveyden jopa tylsänä ja ikävänä asiana, koska se vähentää nautintoja. Nuoret eivät välttämättä ajattele tekemisiensä, kuten tupakoinnin, haittoja, sillä ne eivät kuulu juuri tähän hetkeen, vaikutukset tulevat vuosikymmenien päästä. Tietävätkö koululaiset, että esimerkiksi amerikkalaisen tutkimuksen mukaan alle 15- vuotiaana aloitettu tupakointi vahingoittaa keuhkoja pysyvästi ja nostaa keuhkosyövän vaaran pysyvästi tupakoimattomien tasoa korkeammalle (Rautalahti 1999, 20)? Kuusisen (1993, 129, 133.) mukaan tupakoinnin aloittamisen syiksi katsotaan tavallisesti sosiaaliset tekijät ja tottumukset. Riippuvuuden kehittyminen ylläpitää tupakoinnin jatkumista. Tupakoinnin aloittamismotivaatioksi on esitetty myös psykososiaalisten kehitystehtävien helpottamista, tupakoinnille altistavia persoonallisuuspiirteitä, tupakoinnin osuutta tunteiden säätelyssä, myönteisiä tupakka-asenteita tai tupakoivien mallien läsnäoloa. Tupakka voi olla myös tärkeä mielihyvän lähde. Tupakointi lisää nautintoaineen käyttöön tottuneen suorituskykyä. Syöpäjärjestöjen ylilääkärin Matti Rautalahden (2001, 3-4.) mukaan usko tupakan laihduttavaan vaikutukseen saattaa vaikuttaa tupakoinnin aloittamiseen. Hän kuitenkin toteaa, että vaikutukset painoon tulevat vasta vuosien kuluttua ja painoerot ovat vain noin 2-3 kiloa tupakoimattomiin verrattuna. Rikkaissa maissa, kuten Suomessa, jopa 80% tupakoivista aloittaa murrosiässä. Pieni- ja keskituloisissa maissa tupakointi aloitetaan yleisimmin hieman yli 20-vuotiaana, vaikkakin aloittamisikä on laskemassa näissäkin maissa. (Maailmanpankki 2000, 2.) Professori Taru Kinnunen määrittelee tupakoinnin kriittiseksi aloitusajaksi ikävuodet 10-16, sillä silloin tapahtuu suurin osa kokeiluista ja nuori tekee tupakointipäätöksensä. Kinnunen katsoo nuorten terveyskäyttäytymiseen olevan neljä tekijää: vanhemmat, kaverit, kouluympäristö ja yksilölliset piirteet. Näiden tekijöiden kautta hän on tarkastellut Finn Twin 12-tutkimusta. Se on jatkuva pitkäaikaistutkimus kaksosten terveydestä ja käytöksestä. (Koivisto 1999, 22.) Kinnunen tuo ilmi vanhempien merkityksen lasten tupakointiin. Nuoret, joiden vanhemmat tunsivat lastensa aikataulut, kiinnostuksen kohteet ja ystäväpiirin, olivat useammin tupakoimattomia. Kotona viihtyminen edistää tupakoimattomuutta. Kinnusen

mukaan nuorten suhde kouluun, menestys, läsnäolo, suhteet opettajiin ja koulun ominaisuudet, kuten luokkahenki ja koulun tarjoamat harrastusmahdollisuudet ovat tärkeitä tekijöitä tupakoinnin aloittamisessa. Tupakoinnin aloittamista ennustavia yksilöllisiä piirteitä edustavat professori Kinnulan mukaan esimerkiksi depressio, alhainen itsetunto, impulsiivisuus, myönteinen asenne tupakointia kohtaan sekä eri tavoin ilmenevät riskikäyttäytymiset. (Koivisto 1999, 22-23.) 3.2 Nuoret ja nuuska Nikotiiniriippuvuuden tyydyttäminen nuuskaamalla on yleistynyt poikien keskuudessa nopeasti vuoden 1993 jälkeen. Nousu on erityisesti ajoittunut 1990-luvun loppupuolelle. Nuuskan myynti on kuitenkin ollut kiellettyä maaliskuusta 1995. 16-vuotiaista pojista nuuskasi vuonna 1999 12% ja 18-vuotiaista 11%. Nuuskaaminen on nykyään hälyttävän yleistä. Jopa osa 12-vuotiaista käyttää nuuskaa. Nuuskaaminen johtaa nikotiiniriippuvuuteen, pysyvään tupakointiin tai nuuskan käyttöön. Nuuskaa suosivat erityisesti aktiivisesti urheiluseuratoimintaan osallistuvat nuoret. (Koivisto 1999, 22-24.) Lähes päivittäin seuraliikuntaan osallistuvista pojista yhdeksän prosenttia käyttää nuuskaa, kun muilla osuus on yksi prosentti. Seuratoiminnalla on kuitenkin tupakoimattomuutta edistävä vaikutus, sillä yli kolme kertaa viikossa seuraliikuntaa harrastavilla savukkeiden polttaminen on huomattavasti harvinaisempaa kuin seuraliikuntaan osallistumattomilla. (Rimpelä 2000, 382-383.) Nuuskaa Suomeen tulee Suomen ja Ruotsin välisestä matkustajalaivaliikenteestä, sekä Virosta. Nuuskan maahantuonti on rajoitettua, mutta omaan käyttöön tuonti ei ole kiellettyä. Laivoilta tuotua nuuskaa voi melko helposti ostaa kioskeista ja tupakkakaupoista ympäri maata. Ammattimaiset välittäjät toimittavat nuuskaa laittomaan myyntiin. Tuotevalvontakeskus on pyrkinyt rajoittamaan nuuskan tuontia, mutta toimenpiteet ovat olleet riittämättömiä. Toistaiseksi ei ole sovittu omaan käyttöön tuotavan nuuskan määrää. (Kunnari & Ojala 2000, 15.)

3.3 Terveyskasvatus Pirjo Terho (2000, 399, 402-403.) määrittelee terveyskasvatuksen seuraavasti: Terveyskasvatuksella tarkoitetaan kaikkia niitä toimia, joilla pyritään lisäämään ihmisten mahdollisuuksia tehdä terveellisiä valintoja ja parantaa itsensä ja ympäristönsä terveyttä. Terveyskasvatuksella tarkoitetaan myös sitä toimintaa, jolla pyritään sairauksien ehkäisyyn, ja sitä kautta terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen. Terveyskasvatuksen perimmäisenä tarkoituksena on turvata nuorille mahdollisimman terve ja riskitön kasvu ja kehitys sekä luoda perusta aikuisiän terveydelle ja hyvinvoinnille. Koulujen terveyskasvatus ei ole vain hyödyllisten tietojen jakamista, vaan se on prosessi, jossa koulu ja kouluterveydenhuolto yhdessä oppilaiden ja heidän perheidensä kanssa pyrkivät kehittämään tietoja ja taitoja terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Tietoa tarvitaan, ja terveyskasvatuksen tulee olla tietoon perustuvaa ja päämäärähakuista. Tiedot vaikuttavat asenteisiin, mielikuviin ja uskomuksiin. Ellei tietoa ole, nuoret saattavat muodostaa käsityksensä puutteellisten mielikuvien perusteella. Jokainen kouluyhteisön jäsen voi osallistua terveyskasvatuksen opettamiseen omalla tavallaan. Vaikuttajatahoja on yhtä monta kuin vaikutuksiakin. Perinteisesti terveyskasvatusta on annettu kansalaistaidon ja liikunnan tunneilla. Nykyään tupakka-asioista puhutaan liikunnan, kotitalouden, oppilaanohjauksen ja biologian tunneilla. Lisäksi terveyskasvatusta eri muodoissa antavat kouluterveydenhuolto, oppilashuoltoryhmä, nuorisoja raittiustoimi, tukioppilas- ja oppilaskuntatoiminta sekä seurakunta. Vuosien 1989 ja 1998 välillä tupakka- ja päihdeopetuksessa ei ole tapahtunut suuremmin muutoksia. Tupakka-asiaa käsitellään pakollisena vain 7.-8. -luokilla, 9. -luokalla se on valinnaisena aineena. (Karekivi 1999, 147-148. ) 3.4 Terveystieto oppiaineena Koululakeja uudistettaessa vuonna 1998 terveystieto ei ollut mukana hallituksen esityksessä, jossa keskeiset oppiaineet luetellaan. Monet tahot, esimerkiksi Terveydenhoitajaliitto, esittivät terveystietoa omaksi oppiaineeksi. (Urjanheimo 2000, 26.) Hallitus on tehnyt esityksen, että perusopetuksessa kaikille oppilaille yhteiseksi oppiaineeksi lisättäisiin terveystieto. Kansalaistaito poistettaisiin keskeisten oppiaineiden luettelosta. Opetuksen tavoitteena olisi opettaa terveystietoja ja -taitoja, terveyttä edistäviä asenteita, lisätä valmiuksia pohtia terveyteen ja sairauksiin liittyviä arvoja, sekä edistää terve-

yskulttuuriin liittyvää arviointikykyä. Terveystietoa opetettaisiin peruskouluissa noin 260 oppituntia, 7.-9. -luokilla terveystietoa opetettaisiin kolme vuosiviikkotuntia. Tavoitteena on, että opetus voitaisiin aloittaa lukuvuodesta 2002-2003 opetuksen järjestäjän päättämältä vuosiluokalta ja laajennettaisiin vuosittain yksi luokka-aste kerrallaan. Tätä esitystä ei ole vielä hyväksytty ja vahvistettu. (Opetusministeriö 2000, 34.) Filosofian tohtori ja liikunnan lehtori Pertti Helinin mielestä peruskoulun terveystiedon opetuksella tulee olemaan huomattava vaikutus lasten ja nuorten terveyskäyttäytymiseen ja terveyteen. Helinin mukaan tämän edellytyksenä on se, että opettajien pätevyyteen, koulutukseen ja aineen arvostukseen kiinnitetään tarpeeksi huomiota. Hän pitää terveystiedon onnistumisen suurimpana uhkana opettajien pätemättömyyttä. Huomiota tulisi kiinnittää opettajien täydennyskoulutuksen ja aineenopettajien peruskoulutuksen kehittämiseen. Helin liittäisi terveysliikunnan sisällöltään terveystiedon alueeseen. Sen pyrkimyksenä on liikuntaan oppiminen eikä kilpailutoiminta. Liikuntapoliittista ohjelmaa tulisi kehittää niin, että heikoimmastakin liikkujasta tulisi tärkeä. Helin muistuttaa, että mitä huonommat liikunnalliset lähtökohdat, sitä tärkeämpi lapsi on liikkujana. (Koivisto 2000a, 16-17.) Tutkimusprofessori Matti Rimpelälläkin on sanottavansa terveystiedon opetuksesta. Hänen mielestään useissa puheenvuoroissa terveystieto pelkistyy tapakasvatuksen perusteluiksi ja esillä ovat enemmän hyvän elämän arvot ja asenteet kuin vankka tieto ja ymmärrys terveyden perusteista. Tuntikehyksistä ja pätevyyksistä puhuttaessa unohdetaan helposti terveystieto ja lapsen terveys. (Koivisto 2000b, 7.)

4 TUPAKKASÄÄDÖKSET Taloustieteen perusteiden mukaan tuotteen hinnan noustessa kysyntä laskee. Aiemmin uskottiin tupakoivien olevan niin riippuvaisia, että he ostaisivat tupakkaa mihin hintaan tahansa. Esimerkiksi Kanadassa, Iso-Britanniassa ja monissa muissa maissa tupakkaveron nostaminen vähensi huomattavasti kulutusta. Tutkimukset paljastavat, että hinnan nostaminen tukee tupakoinnin lopettamista, estää aloittamista ja vähentää tupakoinnin uudelleen aloittavien määrää. (Maailmanpankki 2000, 38.) Jos tupakka tulisi nyt markkinoille, ei yhdenkään länsimaan lainsäädäntö hyväksyisi sitä lailliseen myyntiin sen haitallisuuden vuoksi. Lailla on tärkeä merkitys tupakan yhteiskunnallista hyväksyttävyyttä ja käyttöä säätelevänä tekijänä. (Nieminen 1999, 29.) 4.1 Vuoden 1977 säädökset Joitakin yleisiä tiloja, kouluja, teattereita ja muita valikoituja erityistapauksia koskevia kieltoja lukuun ottamatta tupakoinnin rajoittaminen ennen vuoden 1976 lakia, joka astui voimaan vuonna 1977, rakentui lähinnä valistuksen ja mainontaa koskevien vapaaehtoisten sopimusten varaan. Vuoden 1977 tupakkalaki: 1999, 45.) * Kaikkien tupakkatuotteiden mainonta kuluttajille kielletään. * Varoitukset tupakkapakkauksiin tulevat pakollisiksi. * Vahingollisille aineille asetetaan ylärajat. * Tupakointi kielletään kouluissa, julkisissa liikennevälineissä ja julkisissa tiloissa lukuunottamatta tupakointiin varattuja tiloja. * Tupakan myynti kielletään alle 16-vuotiaille (esitys asiasta tehtiin jo vuonna -61.). * Tupakkaveron tuotosta täytyy 0,5% osoittaa tupakoinnin vastaiseen tutkimukseen ja kasvatukseen (tämä prosenttimäärä laski myöhemmin 0,4 prosenttiin ja on nykyisin 0,45%.). (Hakkarainen 2000, 46. Nieminen

4.2 Vuoden 1995 säädökset Merkittävä muutos Suomen tupakkalainsäädäntöön tehtiin vuonna 1994. Uudistus merkitsi tupakkapolitiikan huomattavaa kiristämistä. Vuoden 1995 tupakkalaki: * Tupakointi kielletään kaikilla työpaikoilla, paitsi yhden henkilön käyttämissä omissa työhuoneissa tai erityisissä tupakointiin varatuissa tiloissa. * Tupakkatuotteiden myynti kielletään alle 18-vuotiaille. * Myyntikielto koskee myös savuttomia tupakkatuotteita. * Nuuskan myynti kielletään koko Suomessa. * Kaikenlainen tupakan menekinedistäminen kielletään. * Tupakointi kielletään myös koulujen piha-alueilla. (Hakkarainen 2000, 66. Nieminen 1999, 46.) Vuoden 1994 uudistusten jälkeen ryhdyttiin melkein heti suunnittelemaan jatkotoimenpiteitä. Ravintolatupakoinnin rajoittamista ja tupakansavun syöpävaarallisuusluokitusta koskevissa asioissa pyrittiin etenemään nopeasti uusiin säännöksiin. Vaikka todisteet olivat riittävät tupakansavun karsinogeenisyydestä, ei siitä saatu aikaiseksi hallituksen esitystä, vastustus oli liian voimakasta. Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta tiukensi hallituksen esitystä ja lisäsi siihen mm. karsinogeenisyysluokituksen. Vuoden 2000 tupakkalaki: * Yli 100 neliömetrin suuruisessa ravintolassa 30% tilasta tulee varata tupakoimattomille ja vuodesta 2001 lähtien 50% tilasta. Pinta-alaltaan 50-100 neliömetrin suuruisia ravintoloita määräys koskee vuodesta 2001. Alle 50 neliömetrin suuruisia paikkoja säädös ei koske lainkaan. * Tupakointi kielletään ravintoloiden baaritiskeillä ja pelitiloissa, ellei työntekijöitä voida muutoin suojella tupakansavulta, ilmastointi on ensisijainen vaihtoehto. * Tupakansavu liitettiin syöpävaarallisten aineiden luetteloon. (Hakkarainen 2000, 89-92.)

Tämä lakiuudistus koskee yläasteikäisiä nuoriakin, sillä laki käsittää ravintoloiden lisäksi esimerkiksi kahvilat ja huoltoasemat, joissa myös heillä on lupa oleskella. 4.3 Tupakkakulttuurin muutoksia Suomessa on 20 vuodessa toteutettu paljon tupakkaa koskevia terveyskampanjoita sekä terveyskasvatuskeskuksen että lukuisten vapaaehtoisjärjestöjen toimesta. Lakisääteisellä terveyskasvatuksella on todettu olevan merkitystä tupakan kulutuksen laskuun Suomessa. (Nieminen 1999, 45.) Tupakoinnin kulttuurisen aseman muutos on kiistaton. Se näkyy sekä lainsäädännössä että keskusteluissa. Tupakoinnista on tullut vaivautuneisuutta aiheuttava ja selittelyjä vaativa asia, paitsi ehkä nuorten keskuudessa. Tupakoinnin uusia rajoituksia on perusteltu tupakoimattomien oikeudella puhtaaseen, savuttomaan ilmaan. Kun tupakointi tehdään kieltojen avulla ei-toivotuksi, ei-hyväksytyksi ja miltei kaikkialla kielletyksi, se rajaa tupakoijat vähemmistöksi. Tämä voimistaa heidän yhteenkuuluvuuttaan ja saa heidät suhtautumaan uhmakkaasti sekä kieltojen laatijoihin että tupakoimattomiin. (Hakkarainen 2000, 173, 176, Nieminen 1999, 54.) Kritiikkiä Suomen tupakkapolitiikkaa kohtaan ilmeni VTM:n toiminnanjohtajan, Mervi Haran (2001, 32-33) kirjoittamassa artikkelissa: Haettavana: Kiinnostus nuorten tupakoinnin ehkäisyyn. Hänen mielestään nuorten tupakoinnin aloittamisen ehkäisy ja vähentäminen on jätetty tietoisesti sivuun kuluneiden 20 vuoden aikana. Pääpaino on ollut aikuisten tupakoinnin vähentämisessä, koska nuorten tupakoinnin seuraukset näkyvät vasta parinkymmenen vuoden päästä. Tästä näkökulmasta katsoen nuorten tupakointi ei koskaan nousekaan tärkeäksi terveyden edistämisessä. Hara kuitenkin uskoo asioiden muuttuvan, sillä eduskunta on pari vuotta sitten antanut lausuman, jossa se edellytti että hallitus ottaa lasten ja nuorten tupakoimattomuuden edistämisen tupakoinnin vähentämispolitiikkansa painopistealueeksi ja tekee kansanterveyskertomuksessa selkoa eduskunnalle käytetyistä keinoista ja tuloksellisuudesta.

5 TUTKIMUSONGELMAT Tutkimuksella haluttiin saada selville, mitä Ähtärin yhteiskoulussa tehtiin nuorten tupakoimattomuuden edistämiseksi. Kartoitettiin myös, mitä oppilaat sekä opettajat toivoivat tehtävän tupakoimattomuuden edistämiseksi ja mitkä olisivat heidän mielestään tehokkaimmat keinot vaikuttaa siihen. Pyrittiin selvittämään, mitkä asiat vaikuttavat tupakoinnin aloittamiseen. Tutkimusongelmat ovat: 1. Mitkä ovat nuorten tupakoimattomuuteen vaikuttavat asiat? 2. Mitä oppilaat odottavat koulun tekevän tupakoimattomuuden edistämiseksi? 3. Mitkä ovat opettajien mielestä koulun keinot tupakoimattomuuden edistämiseksi?

6 TUTKIMUKSEN KULKU 6.1 Opinnäytetyön suunnittelu Tutkimusaihetta mietittäessä otettiin yhteyttä Ähtärin yhteiskoulun terveydenhoitajaan. Terveydenhoitaja toivoi tutkittavan tupakoimattomuutta. Häntä kiinnosti, mitä syitä tupakoimattomuuden taustalta löytyy. Hän toivoi uutta tietoa tupakoimattomuutta edistävistä asioista. Aluksi mietittiin pitäisikö tutkimukseen ottaa mukaan kaikki yhteiskoulun oppilaat tai pitäisikö tutkimuksessa verrata lähiseudun kuten Ähtärin, Soinin, Alavuden tai Lehtimäen yhteiskoulujen 7-luokkalaisten tuloksia. Tutkimus olisi kuitenkin tullut siten huomattavan laajaksi. Tutkimus rajattiin Ähtärin yhteiskoulun 7-luokkalaisiin, mutta mukaan päätettiin ottaa myös opettajien näkökulma, jotta tutkimuksesta tulisi kattavampi. Opettajathan toimivat terveyskasvatuksen antajina. Tutkimus koostui kahdesta osasta, 7-luokkalaisten (Liite 2) sekä opettajien (Liite 3) kyselyistä. 7-luokkalaiset määräytyivät tutkimuskohteeksi, koska ajateltiin heissä vielä näkyvän oman kotikylän ja ala-asteen vaikutuksen. Uskomme, että tämän ikäisiin pystyy vaikuttamaan enemmän kuin 8-9 -luokkalaisiin. Toisaalta ei olisi voitukaan tutkia muita luokka-asteita juuri tehdyn kouluterveyskyselyn vuoksi. Uuden kyselylomakkeen täyttö olisi voinut turhauttaa heitä. Tutkimussuunnitelman valmistuttua anoimme virallista tutkimuslupaa (Liite 4) Ähtärin yhteiskoulun rehtorilta. Lupa-anomus hyväksyttiin opettajien kokouksessa. 6.2 Tutkimusmenetelmä Tutkimus on kartoittava ja selittävä kvantitatiivinen tutkimus. Kyselylomakkeeseen päädyttiin tutkittavien suuren määrän vuoksi. Siten tutkija ei vaikuta olemuksellaan eikä läsnäolollaan vastauksiin, toisin kuin haastattelussa. Kaikki vastaavat samaan kysymykseen ja vastauksista saadaan vertailukelpoisia. Kyselylomakkeen muita hyviä puolia

Raine Vallin (2001b, 30.) mukaan on se, että pystytään kysymään monia kysymyksiä, varsinkin kun laadittiin valmiit vastausvaihtoehdot. Aineiston kerääminen ei aiheuta suuria kustannuksia ja ajansäästö on huomattava haastatteluihin verrattuna. On määritelty, että on tärkeää säilyttää vastaajan mielenkiinto kyselylomakkeen alusta loppuun saakka. Liian pitkään lomakkeeseen ei jakseta keskittyä ja vastaukset kärsivät. Kokonaisuutena vastaaminen ei saa viedä kohtuuttomasti aikaa. Vastaaminen täytyy pyrkiä tekemään vastaajalle mukavaksi. Näin maksimoidaan vastausten määrä ja totuudenmukaisuus. (Valli, 2001b, 29-30.) Koululaisten kyselylomake oli kvantitatiivinen (määrällinen), mutta opettajien lomakkeessa on myös kvalitatiivisia (laadullisia) kysymyksiä. Peruslähtökohta kvantitatiiviselle mittaamiselle on se, että kyseistä mitattavaa kohdetta pystytään mittaamaan siten, että tuloksella on numeerinen sisältö (Erätuuli, Leino & Yli-Luoma, 1994, 36). Kvalitatiivisen tutkimuksen päämääränä on hahmottaa merkityksiä, joita tutkittavat itse omalle toiminnalleen antavat, ja joiden avulla he elämäänsä ja ympäristöään jäsentävät (Leskinen, 1995, 13). Tässä tutkimuksessa tämä näkyi esimerkiksi kysymyksissä, joissa tiedusteltiin opettajien mielipiteitä ja käsityksiä nuorten tupakoinnista ja terveyskasvatuksesta. Koululaisten kysymyksistä pyrittiin tekemään mahdollisimman helppoja, muisteltiin millaista oli olla siinä iässä ja yritettiin suhteuttaa kysymysmuodot siihen ikäkauteen. Oppilaille laadittiin vain yksi avoin kysymys, jossa tiedusteltiin tupakan maistamisikää. Ajateltiin, ettei koululaisten mielenkiinto ja jaksavuus riittäisi avoimiin kysymyksiin vastaamiseen ja monivalintatehtäviin olisi helpompi vastata. Valmiit vastausvaihtoehdot auttaa vastaajaa muistamisen sijasta tunnistamaan osuvimman vaihtoehdon. Käytettiin myös strukturoitujen kysymysten ja avointen kysymysten välimuotoa, joissa valmiiden vastausvaihtoehtojen lisäksi esitettiin avoin kysymys. Tällaisen vastausvaihtoehdon kautta uskotaan saatavan uusia näkökulmia (Hirsjärvi, Remes & Sajavaaara 2000, 186). Ajallisesti heidän olisi ollut mahdotonta vastata moneen avoimeen kysymykseen ja meidän olisi ollut lähes mahdotonta käsitellä monta avointa kysymystä. Käytettiin myös asteikkoihin perustuvaa kysymystyyppiä, jossa esitettiin väittämiä ja vastaaja valitsi niistä sen, miten voimakkaasti hän on samaa mieltä tai eri mieltä kuin esitetty väittämä.