SUUNNITELMA 16WWE0797 30.5.2012 AGNICO-EAGLE FINLAND OY Kittilän kaivoksen sulkeminen Kaivoksen jälkihoitosuunnitelma Sivukivialueen maisemoinnin yleissuunnitelma
1 Copyright Pöyry Finland Oy Kaikki oikeudet pidätetään Tätä asiakirjaa tai osaa siitä ei saa kopioida tai jäljentää missään muodossa ilman Pöyry Finland Oy:n antamaa kirjallista lupaa. Copyright Pöyry Finland Oy
1 Esipuhe Yhteystiedot Marja Mustonen Tutkijantie 2 A FI-90590 OULU Finland Kotipaikka Vantaa, Finland Y-tunnus 0625905-6 Tel. +358 10 33 33280 Fax +358 10 33 28250 www.poyry.fi Pöyry Finland Oy Copyright Pöyry Finland Oy
Agnico-Eagle Finland Oy 1 KITTILÄN KAIVOKSEN SULKEMINEN Kaivoksen jälkihoitosuunnitelma Sivukivialueen maisemoinnin yleissuunnitelma Kittilän kaivokselle on laadittu jälkihoitosuunnitelma (28.7.2011, Lapin Vesitutkimus), jossa on esitetty avolouhosten ja maanalaisen kaivoksen, rikastushiekka-altaiden sekä sivukivialueen ja muiden varastoalueiden jälkihoitotoimenpiteet. Sivukivialueen osalta on aiemmin laadittu maisemoinnin yleissuunnitelma (16WWE1351, 6.7.2011, Pöyry Finland Oy), jossa on tarkemmin kerrottu ne periaatteet, miten sivukivialue saatetaan yleisen turvallisuuden edellyttämään kuntoon ja sopeutetaan ympäristöönsä. Em. suunnitelmissa on mm. sivukiven määriin ja kaivoksen toimintaa liittyviä eriäviä tietoja, jotka johtuvat suunnitelmien laatimisajankohdista ja sen hetkisistä toiminnan laajuutta kuvaavista tunnusluvuista. Jälkihoitosuunnitelmassa ei myöskään ole otettu huomioon sivukivialueen maisemointisuunnitelmaa kaikilta osin. Siltä osin kuin jälkihoitosuunnitelma eroaa sivukivialueen maisemoinnin yleissuunnitelmasta (erityisesti luku 5.3), on tiedot tarkistettu tai viitattu maisemointisuunnitelmaan. Muutokset tekstiin on tehty vahvistetulla kursiivilla. Sivukivialueen maisemointisuunnitelma on laadittu ko. ajankohdan tietojen perusteella. Koska kasan muotoilu perustuu näihin tuotantotietoihin, ei niitä ole päivitetty. Tuotannon ja sivukivimäärien muutokset ja niiden vaikutukset sivukivikasan muotoiluun, lähinnä sen korkeuteen ja yläosan luiskakaltevuuksiin otetaan huomioon toiminnan aikana ja maisemointisuunnitelmaa päivitetään tarpeen mukaan. B-malmialueen pohjarakenne on jälkihoitosuunnitelmassa esitetty purettavaksi sulkemisen jälkeen (luku 5.4). Tältä osin jälkihoitosuunnitelmaa esitetään muutettavaksi. Alueen pohjatäyttö on tehty ympäristökelpoisella OK-kivellä, joka voidaan jättää paikalleen, joten pohjatäytön purkaminen ei ole tarpeen. Muilta osin ei suunnitelmiin ole tehty päivityksiä. Ohessa on koosteena kaivoksen historiatietoja ja toiminnan tunnuslukuja. o Suurikuusikon esiintymä löytyi 1986 o Tutkimusaika 1986-2006 o Maanalaisen kaivoksen valmistelevat työt alkoivat 2006 o Sivukiven louhita aloitettiin elokuussa 2006 o Vinotunnelin rakentaminen aloitettiin lokakuussa 2006 o Kultamalmin louhinta alkoi toukokuussa 2008 o Rikastustoiminta alkoi vuoden 2008 toisella vuosineljänneksellä o Ensimmäinen harkko valettiin tammikuussa 2009 o Louhinta avolouhoksesta päättyy vuoden 2012 lopussa, jolloin siirrytään kokonaan maanalaiseen louhintaan o Tämän hetkisen tiedon mukaan kaivoksen toiminta jatkuu vuoteen 2044 Copyright Pöyry Finland Oy
2 Taulukko 1 Kittilän kaivoksen arvioidut mineraalivarannot Au Au Mt g/t unssia Mineraalivarannot -Hyödyntämiskelpoiset 32,7 4,64 4 880 400 Mahdollisesti hyödyn-- tämiskelpoiset -Osoitetut 15,3 2,41 1 189 400 -Mahdolliset 8,3 2,50 667 900 Taulukko 2 Kittilän kaivoksella muodostuvan sivukiven ja rikastushiekan määräarvio 31.12.1011 v 2012-2044 Yhteensä mennessä arvio Sivukivi -Louhittu Mt 33 14 47 -Hyötykäyttöön Mt 5 4 9 -Kaivostäyttöön Mt 7 7 -Läjitetty Mt 29 4 33 Rikastushiekka -Läjitetty Mt 2 27 29 Copyright Pöyry Finland Oy
1 KITTILÄN KAIVOKSEN JÄLKIHOITOSUUNNITELMA 28.7.2011 / LVT Päivitetty 30.5.2012 / Pöyry Finland Oy Päivitykset kirjattu vahvistetulla kursiivilla Copyright Pöyry Finland Oy
AGNICO-EAGLE FINLAND OY KITTILÄN KAIVOKSEN JÄLKIHOITOSUUNNITELMA LAPIN VESITUTKIMUS OY
i Agnico-Eagle Finland Oy Kittilän kaivoksen jälkihoitosuunnitelma AGNICO-EAGLE FINLAND OY KITTILÄN KAIVOKSEN JÄLKIHOITOSUUNNITELMA 28.7.2011 Pipsa Maikkula, ins.(amk) Aki Nurkkala, ins.(amk) Tiina Härmä, DI ympäristötekniikka SISÄLLYS SIVU 1 JOHDANTO... 2 2 ALUEEN LUONNONTILA... 4 3 KAIVOSTOIMINTA... 4 3.1 Malmiesiintymä... 4 3.2 Malmin rikastus... 5 3.3 Aikataulu... 6 4 SULKEMISTAVOITTEIDEN MÄÄRITTÄMINEN... 7 4.1 Kaivoksen sulkemista koskeva lainsäädäntö... 7 4.2 Sulkemistoimintaan vaikuttavat luvat ja lupaehdot... 7 4.3 Sulkemistavoitteet... 8 5 SULKEMISTOIMENPITEET JA KAIVOSALUEEN RAKENTEET... 9 5.1 Avolouhokset ja maanalainen kaivos... 10 5.2 Rikastushiekka-altaat... 12 5.3 Sivukivialueet... 14 5.4 B-malmi... 15 5.5 Rikastamoalue... 15 5.6 Muut varastoalueet... 15 5.7 Vesien hallinta... 16 5.8 Tiet ja muu infrastruktuuri... 16 6 SULKEMISEEN LIITTYVÄT YMPÄRISTÖRISKIT... 17 LIITTEET Liite 1. Rikastamoalueen asemapiirros 1:2000 Liite 2. Layout, kaivosalue toiminnan saavutettua koko laajuutensa 1:30000 Liite 3. Layout, alustava suunnitelma kaivosalueesta kaivoksen toiminnan päätyttyä 1:30000 pohjakartta Maanmittauslaitos lupa nro 16/MML/11
2 1 JOHDANTO Agnico-Eagle Finland Oy:n toimeksiannosta Lapin vesitutkimus Oy on laatinut Kittilän kaivokselle sulkemissuunnitelman. Kittilän kaivoksen sulkemissuunnitelman päivitys on osa rikastushiekkaaltaiden käyttötarkoituksen muuttamista koskevaa ympäristölupahakemusta, joka on toimitettu Pohjois-Suomen aluehallintovirastoon heinäkuun 2011 loppuun mennessä. Sulkemissuunnitelman päivitystyön pohjana on Lapin Vesitutkimus Oy:n v. 2001 laatima kaivoksen jälkihoitosuunnitelma. Sulkemissuunnitelmassa sulkemiseen liittyvissä toimenpiteissä on huomioitu nykyinen tuotantosuunnitelma sekä kaivoksen ympäristö- ja vesitalousluvan (nro 69/02/1) vaatimukset. Ympäristölupaa (nro 69/02/1) on muutettu lupapäätöksillä nro 29/08/1 (11.6.2008) sivukiven louhinnan, läjityksen ja lupamääräysten tarkistamisajankohdan osalta sekä nro 66/09/1 (2.12.2009) rikastushiekka-alueen laajentamisen ja maanalaisten tunneliräjäytysten suorittamisen kaikkina vuorokaudenaikoina osalta. Kittilän kaivoksen ympäristölupaa on 2.7.2010 muutettu prosessi- ja kuivanapitovesien johtamisen, määrän ja tarkkailun sekä syanidin tuhoamisprosessin osalta Pohjois- Suomen aluehallintoviraston päätöksellä nro 61/10/1. Kittilän kaivoksen tuotanto alkoi kultamalmin louhinnalla Suurikuusikon avolouhoksesta keväällä 2008 ja ensimmäinen kultaharkko valettiin tammikuussa 2009. Maanalaisen kaivoksen valmistelevat työt alkoivat syyskuussa 2006. Maanalainen louhinta on alkanut vuonna 2010. Nykyisin tunnetut malmivarat ovat noin 33 milj. tonnia. Kaivoksen arvioitu toiminta-aika on tunnetuilla malmivaroilla ja nykyisellä tuotantotasolla noin 33 vuotta, vuoteen 2044 saakka. Mineraalivarannot kattavat alueen, joka on 4,5 km pitkä ja ulottuu jopa yli 1,1 km syvyyteen. Agnico-Eagle Finland Oy suunnittelee Kittilän kaivoksen toiminnan laajentamista. Hankkeen tarkoituksena on kasvattaa kaivoksen tuotantoa siten, että nykyinen malminkäsittelykapasiteetti 3 000 t/d enimmillään kaksinkertaistuisi tasolle 6 000 t/d eli 2 Mt/a. Agnico-Eagle Finland Oy:n Kittilän kaivos sijaitsee Kittilän kunnan itäosassa noin 35 km Kittilän kirkonkylältä koilliseen. Kaivoksen sijainti on esitetty kuvassa 1.
3 Kuva 1. Kittilän kaivoksen sijainti Kauppa- ja teollisuusministeriö on myöntänyt Suurikuusikon kaivospiiriä koskevan kaivoskirjan 30.1.2003 (kaivosrekisteri n:o 5965/1a). Agnico-Eagle Finland Oy:lla on kaivosoikeuden haltijana käyttöoikeus kaivospiirin alueeseen. Nykyinen kaivospiiri on noin 8,5 km 2 laajuinen. Kaivospiirin lisäksi hankkeesta vastaavalla on useita kaivoslain mukaisia valtausalueita kaivospiirin lähiympäristössä.
4 2 ALUEEN LUONNONTILA Kittilän kaivoksen alue sijaitsee Loukisen valuma-alueella (65.69) ja tarkemmin Seurujoen valumaalueen (65.697) alaosalla. Loukisen valuma-alue on pääosin metsää ja suota. Kittilän kaivoksen lisäksi muuta pistekuormitusta ei alueella ole. Kaivoksen alue kuuluu Suomen kylmimpiin seutuihin, vuoden keskilämpötilan ollessa Kittilässä noin -0,5 C. Sadanta alueella on 500-600 mm vuodessa ja haihdunta 200-300 mm. Kittilän seutu kuuluu pohjoisboreaaliseen kasvillisuusvyöhykkeeseen. Kittilän kaivosalue on muuttunut luonnontilaisesta metsä- ja suoluonnosta teollisuusalueeksi. Kittilän kaivosalueella on aikaisemmin esiintynyt niin metsää, soita kuin peltoviljelyksiä ja niittykasvustoja. Metsiä kaivospiirin alueella esiintyy vielä mm. Rouravaaran ja Pikku Rouravaaran alueilla. Suurikuusikon kaivosalueen metsätyyppi on pääosin tuore kangas. Kuivahkoja kankaita on Rouravaaran ja Pikku Rouravaaran lakialueilla ja itäisillä rinteillä. Suurikuusikon alueen metsistä ei löydy reheviä alueita, Seurujoenvarren kasvillisuutta lukuun ottamatta. Kaivosalueella olevat suot ovat kaivostoiminnan myötä tuhoutuneet lähes kokonaan tai muuttuneet voimakkaasti. Alueen suot ovat olleet paikoin aukeita nevoja, paikoin puustoisia rämeitä ja korpia, joilla pajut ovat runsaslukuisia. Arvokkaimpia ja rehevimpiä suotyyppejä esiintyy Löytöjängän länsiosissa, Suurikuusikon ja Korkeakuusikon välisellä alueella ja Rouravuoman länsi- ja eteläosissa. Suurikuusikon ja Rouravaaran alueen maaperä on pohjamoreenia, joka on vallitseva maalaji kaivoksen lähialueella. Pohjamoreeni koostuu pääosin kivisestä ja hiekkaisesta moreenista. Kaivosalueen kivilajit edustavat vulkaanisista ja sedimenttikivistä metamorfoituneita vihreäkiviä Vulkaaniset kivet on edelleen jaettu rauta- ja magnesiumrikkaisiin tholeiittisiin basaltteihin. Maaperän pääosin kivisestä ja hiekkaista moreenista koostuvaa pohjamoreenia voidaan pitää huonosti vettä johtavana, joten kaivoksen ympäristössä ei ole luokiteltuja pohjavesialueita (Ympäristöhallinnon Herttatietokanta). 3 KAIVOSTOIMINTA 3.1 Malmiesiintymä Suurikuusikon ja lähialueiden kultamineralisaatiot liittyvät laajalle levinneisiin sulfidimineralisaatioihin ja niihin liittyvään hydrotermiseen muuttumiseen, jotka esiintyvät myöhäisproterotsooisen kauden hiertovyöhykkeellä. Kultamineralisaatio ei ole kuitenkaan rajautunut yksinomaan hiertovyöhykkeeseen vaan alueellista vaihtelua esiintyy. Kulta esiintyy lähes kokonaisuudessaan sulfidimineraalien hilassa (arseenikiisu 73 % ja rikkikiisu 23 %). Suurikuusikon kaivoksen arvioidut malmivarat on esitetty taulukossa 1. Vuosittain käsiteltävän malmin määrä on noin 1,1 milj. tonnia. Taulukko 1. Arvioidut malmivarat Luokitus Määrä, Kultapitoisuus, Kultaa, Moz. Mt g/t Hyödyntämiskelpoiset varannot 32,7 4,6 4,88 Mahdollisesti hyödyntämiskelpoiset Osoitetut 15,3 2,4 119 Mahdolliset 8,3 2,5 0,67
5 3.2 Malmin rikastus Kittilän kaivoksen tuotantoprosessi koostuu louhinnasta, murskauksesta ja rikastuksesta. Rikastusprosessi käsittää jauhatuksen, vaahdotuksen, rikasteen hapetuksen autoklaavissa, kullan liuotuksen syanidilla, kullan elektrolyyttisen talteenoton liuoksesta sekä sulatuksen ja valun harkoiksi. Lisäksi rikastusprosessiin kuuluu syanidin kemiallinen hävittäminen prosessin jätteestä sekä rikastushiekkojen käsittely. Kullan sitoutuminen sulfidien hilarakenteeseen ja vapaan metallisen kullan vähäinen esiintyminen malmissa edellyttää rikasteen sulfidien hapettamista autoklaavissa ja kullan liuottamista syanidilla. Kittilän kaivoksella kultamalmia louhitaan sekä maanalaisesta kaivoksesta, että avolouhoksesta. Vuoteen 2013 mennessä on tarkoitus siirtyä kokonaan maanalaiseen louhintaan. Malmia louhitaan kahdesta avolouhoksesta; Suurikuusikosta sekä Rouravaarasta, josta avolouhinta on jo loppunut. Maanalainen kaivos sijoittuu Suurikuusikon ja Rouravaaran avolouhosten alapuolelle sekä niiden välisille mineralisoituneille alueille. Louhittu malmi kuljetetaan kuorma-autoilla maan päällä olevalle murskaamolle, missä se murskataan leukamurskaimella. Murskattu malmi siirretään välivarastosiilon, mistä se syötetään rikastamolle. Murskattu malmi jauhetaan yksivaiheisesti semiautogeenimyllyssä (SAG), jossa karkea malmi ja teräskuulat toimivat hienomman malmin jauhinkappaleina. Kullan saannin parantamiseksi orgaaninen hiili erotetaan jauhetusta malmista vaahdottamalla. Vaahdotus tapahtuu vaahdotuskennoissa kahdessa vaiheessa (esivaahdotus ja kertausvaahdotus). Vaahdotuksessa saatu hiilirikaste johdetaan rikastehiekkapumpuille ja edelleen sakeuttimen kautta neutralointipiiriin. Hiilestä puhdistettu malmiliete pumpataan edelleen sulfidivaahdotuspiiriin. Sulfidivaahdotus koostuu esi- ja ripevaahdotuksesta. Esivaahdotuksesta saatava rikaste johdetaan rikastesakeuttimelle ja siitä rikasteen esikäsittelyyn. Riperikaste pumpataan takaisin sulfidivaahdotukseen ensimmäiseen esivaahdotuskennoon. Myös sulfidivaahdotuksen rikastushiekka johdetaan rikastushiekkasakeuttimelle ja edelleen neutralointipiiriin ja vaahdotusjätteen rikastushiekka-altaalle yhdessä hiilirikasteen kanssa. Rikastetut sulfidimineraalit hapetetaan sulfaatiksi autoklaavissa. Autoklaavissa kulta ja muut metallit vapautuvat sulfideista rikastesakkaliuokseen. Autoklaavihapetuksesta saatu hapan sakka pestään kolmessa vaiheessa vastavirtaperiaatteella. Pesun tarkoituksena on saada puhdas neutraali sakka seuraavaan prosessivaiheeseen. Sakasta pestään happo ja liuenneet metallit, etenkin ferroyhdisteet, ja pesuvesi johdetaan neutralointipiiriin. Neutralointipiiri on kaksivaiheinen ja sen tarkoituksena on saostaa liuenneet metallit pääasiassa hydroksisakkoina ph:ta nostamalla. Happamuutta säädetään vaahdotuksen rikastushiekalla ja toisessa vaiheessa tarvittaessa kalkkimaidolla. Lisäksi neutraloinnissa voidaan käyttää hyväksi vaahdotuksen rikastushiekan neutralointikapasiteettia. Kullan liuotus tehdään CIL-piirissä (carbon in leach). Ensimmäisessä vaiheessa pestyn sakan ph säädetään ja liete ilmastetaan, jonka jälkeen kulta liuotetaan kuusivaiheisesti. Prosessiin syötetään syanidia riittävän liuotuspotentiaalin ylläpitämiseksi ja lietteen ph:n säätämiseksi riittävän korkeaksi. Kulta adsorboidaan prosessissa olevaan aktiivihiilifraktioon, mitä pumpataan vastavirtaan syötettävään lietteeseen nähden. Aktiivihiili pumpataan ensimmäisestä reaktorista hiilen käsittelykolonneille, missä hiili pestään ja kulta uutetaan takaisin liuokseen. Pesty ja uutettu hiili regeneroidaan termisesti ennen palauttamista liuotuspiiriin. Kultapitoinen liuos johdetaan elektrolyysiin, missä kulta pelkistyy ja muodostaa kultasakan anodille. Syntynyt sakka kerätään talteen, suodatetaan ja kuivataan. Kuivatettu kultasakka sulatetaan induktiouunissa ja valetaan kultaharkoiksi.
6 Kullan liuotuksessa syntyvästä lietteestä tuhotaan syanidi INCO-menetelmällä. Menetelmässä reaktoriin syötetään ilmaa ja syanidi hapetetaan rikkidioksidilla, joka valmistetaan metabisulfiitista (SMBS). Hapetettu liete pumpataan omalle loppusijoitusaltaalle. Kittilän kaivoksen rikastusprosessista pumpataan altaisiin rikastushiekkaa kahdesta eri prosessivaiheesta: Vaahdotuksen jäte, jonka osuus koko rikastushiekkamäärästä on 85 87 %, pumpataan neutraloinnin kautta NP-altaaseen. CIL-prosessin jäte, jonka osuus koko rikastushiekkamäärästä on 13 15 %, pumpataan syanidin tuhoamisen jälkeen CIL-altaaseen. CIL-altaasta pumpataan kaikki selkeytynyt vesi takaisin prosessiin. Valtaosa myös NP-altaan selkeytyneestä vedestä palautetaan prosessiin pumppaamalla vettä NP-altaalta CIL-altaalle, josta se palautuu prosessiin. NP-altaalta juoksutetaan selkeytynyttä jätevettä myös pintavalutuskentän (PVK4) kautta Seurujokeen. Alunperin käytössä on ollut CIL-allas ja NP-allas. Kesän 2010 aikana on rakennettu uusi NP-allas (NP3), joka on otettu käyttöön maaliskuussa 2011. CIL allas on jo täynnä ja nyt CIL- hiekkaa läjitetään vanhaan NP-altaaseen, eli uudelta nimeltään CIL 2 altaaseen. Tämän muutoksen toteuttamiseksi on haettu lupaa Pohjois-Suomen aluehallintovirastolta. Lupahakemus on edelleen AVIssa käsittelyssä, mutta Lapin ELY-keskus myönsi 22.6.2011 poikkeusluvan (Dnro LAPELY/63/07.00/2010 07.00.11.04) aloittaa CIL-hiekan läjittäminen CIL 2 altaaseen (vanhaan NP-altaaseen). Muutoksesta huolimatta halutaan edelleen säilyttää mahdollisuus varastoida tarvittaessa myös NP-rikastushiekkaa tähän laajennettuun CIL-altaaseen. 3.3 Aikataulu Kaivoksen toiminnot jakautuvat rakentamis-, tuotanto- ja jälkihoitovaiheeseen. Suurelta osin rakenteet on tehty joko kokonaan tai osittain valmiiksi jo ennen tuotannon aloittamista. Tuotannon aikana tarvittavat rakenteet toteutetaan suurelta osin koko laajuuteensa jo rakentamisvaiheessa. Mm. sivukivialue on otettu käyttöönsä lähes koko laajuudessaan. Toiminta kasvattaa alueiden korkeutta: sivukivialueen ja rikastushiekka-altaiden korkeus kasvaa varastoitavan materiaalin lisääntyessä. Louhos saavuttaa koko laajuutensa tuotannon alkuvuosina, minkä jälkeen toiminta näkyy louhoksen syvenemisenä. Pienempien alueiden, kuten mahdollisen B-malmin varastoalueen osalta täyttöaste voi vaihdella riippuen niille varastoidun materiaalin käytöstä tuotantoon. Kaivoksen rakentamisen aikana varastoidaan peitemaakerroksia jälkihoitotoimia varten. Materiaalit sijoitetaan niin, ettei niitä tarvitse siirtää uudestaan. Jälkihoitotoimet aloitetaan noin 3-5 vuoden kuluttua toiminnan aloittamisesta ja kaivoksen viimeisten toimintavuosien aikana tehdään jälkihoitotoimet suurimmalta osaltaan valmiiksi. Useimpia rakenteita käytetään kuitenkin tuotannon loppuun asti, joten tästä syystä jälkihoitotyöt painottuvat myös tuotannon päättymisen jälkeiseen aikaan. Tuotannon jälkeen suoritettava lopullinen jälkihoito kestää noin 1 2 vuotta, jonka jälkeen alueella jatketaan ympäristön tilan seurantaa ja alue voidaan luovuttaa muuhun maankäyttöön. Passiivista jälkihoitoa arvioidaan jatkettavan noin 5 vuotta kaivoksen sulkemisen jälkeen. Passiivisenkin jälkihoidon jälkeen kaivosalueen tarkkailua tullaan jatkamaan.
7 4 SULKEMISTAVOITTEIDEN MÄÄRITTÄMINEN 4.1 Kaivoksen sulkemista koskeva lainsäädäntö Kaivoslain mukaan kaivostoiminnan harjoittajan on viimeistään kahden vuoden kuluttua kaivostoiminnan päättymisestä saatettava kaivosalue ja kaivoksen apualue yleisen turvallisuuden vaatimaan kuntoon, huolehdittava niiden kunnostamisesta, siistimisestä ja maisemoinnista sekä suoritettava kaivosluvassa ja kaivosturvallisuusluvassa määrätyt toimenpiteet (143 ). Turvallisuus- ja kemikaaliviraston on suoritettava kaivostoiminnan lopputarkastus (146 ). Kaivannaisjäteasetus (Vna 379/2008) määrittelee kaivannaisteollisuuden jätehuollolle asetettavat minimivaatimukset. Asetus edellyttää jätealueiden hoitoa haitallisten ympäristö- ja terveysvaikutusten ehkäisemiseksi myös jätealueen käytöstä poistamisen jälkeen. Kaivannaisjätteen jätealuetta koskevan vakuuden määrän arvioinnista on määrätty kaivannaisjäteasetuksessa 717/2009 liitteessä 5. Ympäristösuojelulain 90 :n mukaan luvanvaraisen toiminnan päätyttyä toiminnan harjoittaja vastaa edelleen lupamääräysten mukaisesti tarvittavista toimista pilaantumisen ehkäisemiseksi, toiminnan vaikutusten selvittämisestä ja tarkkailusta. Jos lupa ei sisällä riittäviä määräyksiä toiminnan lopettamiseksi tarvittavista toimista, lupaviranomaisen on annettava tätä tarkoittavat määräykset. Mikäli toiminnasta on aiheutunut maaperän tai pohjaveden pilaantumista, on toiminnanharjoittaja velvollinen puhdistamaan maaperän ja pohjaveden siihen tilaan, ettei siitä voi aiheutua terveyshaittaa eikä haittaa tai vaaraa ympäristölle (YSL 75 ). Kemikaaliturvallisuuslaki määrää tuotantolaitoksen (metallitehdas) osalta toiminnan lopettamisesta aiheutuvista velvoitteista ja sen mukaan tuotantolaitoksen käytöstä poistettavan osan rakenteet ja alueet on tarvittaessa puhdistettava ja huolehdittava vaarallisista kemikaaleista ja räjähteistä siten, ettei niistä aiheudu henkilö-, ympäristö- eikä omaisuusvahinkoja (KemTurL 133 ). 4.2 Sulkemistoimintaan vaikuttavat luvat ja lupaehdot Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto (nykyinen Pohjois-Suomen aluehallintovirasto) on myöntänyt 1.11.2002 Riddarhyttan Resources Ab:lle Kittilän kultakaivosta koskevan ympäristö- ja vesitalousluvan nro 69/02/1. Lupakäsittelyn jälkeen kanadalainen kaivosyhtiö Agnico-Eagle Mines Ltd hankki omistukseensa Riddarhyttan Resources AB:n ja samalla Kittilän kaivoksen kaivosoikeudet. Nykyisin toiminta Suomessa tapahtuu Agnico-Eagle Finland Oy:n kautta. Ympäristölupaa on muutettu lupapäätöksillä nro 29/08/1 (11.6.2008) sivukiven louhinnan, läjityksen ja lupamääräysten tarkistamisajankohdan osalta sekä nro 66/09/1 (2.12.2009) rikastushiekkaalueen laajentamisen ja maanalaisten tunneliräjäytysten suorittamisen kaikkina vuorokaudenaikoina osalta. Kittilän kaivoksen ympäristölupaa on 2.7.2010 muutettu prosessi- ja kuivanapitovesien johtamisen, määrän ja tarkkailun sekä syanidin tuhoamisprosessin osalta Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätöksellä nro 61/10/1. Sulkemistoimiin liittyen lupaehdoissa on määrätty mm. seuraavaa: 31. Luvan saajan on sivukivikasojen ja rikastushiekka-altaiden maisemoinnin suunnittelussa kiinnitettävä erityistä huomiota haponmuodostuksen estämiseen vähentämällä läjitettyyn materiaaliin kulkeutuvan veden ja hapen määrää. Sivukivialueiden luiskatun ja tiivistetyn pinnan päälle on levitettävä 0,5 metriä paksu kasvukerros, jonka alaosa koostuu tiiviistä moreenimaasta ja pinta turpeen ja/tai humuksen sekaisesta maasta.
8 32. Rikastushiekka-allas 1 on sulkemisen yhteydessä peitettävä pintarakenteella, jonka koostuu vähintään 0,5 m paksusta tiivistyskerroksesta, jonka materiaalin vedenläpäisevyys on enintään 10-8 m/s. Tiivistyskerroksen päälle on levitettävä vähintään 0,3 m paksu, hyvin vettä läpäisevä kuivatuskerros ja 0,2 m paksu kasvukerros. 33. Rikastushiekka-allas 2 on peitettävä vesitiiviillä pintarakenteella. Ennen pintarakenteen tekemistä on altaasta suotautuvaa vettä kierrätettävä syanidin tuhoamisprosessin lävitse, kunnes veden WAD-syanidipitoisuus alittaa tason 0,4 mg/l. 34. Toiminnan loputtua on alueelta poistettava kaikki ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavat koneet ja laitteet, kemikaalit, polttoaineet ja jätteet, lukuun ottamatta alueelle loppusijoitettuja jätteitä. Louhokset ja jätteiden läjitysalueet on saatettava yleisen turvallisuuden edellyttämään kuntoon. Alueiden sulkemista ja toiminnan lopettamista koskevissa lupaehdoissa on annettu alueille jäävien läjitysalueiden pintarakenteille minimivaatimuksia, jotka tulee huomioida sulkemistöiden suunnittelussa. Myös suotovesien käsittely ja johtaminen on huomioitu lupaehdoissa. 4.3 Sulkemistavoitteet Alueen sulkemistavoitteet on esitetty lainsäädännön ja lupaehtojen asettamissa puitteissa. Kaivostoiminnan alkuvaiheessa laadittavalla jälkihoitosuunnitelmalla pyritään löytämään parhaat käyttökelpoiset menetelmät alueen jälkihoidolle. Sen avulla voidaan sopia viranomaisten kanssa jälkihoidon toteuttamisesta ja siihen liittyvistä taloudellisista vastuista. Kaivostoiminnan ja jälkihoidon edetessä suunnitelmaa päivitetään ja tarkennetaan alueella tapahtuvien muutosten mukaan. Yleisenä tavoitteena sulkemisen osalta on saavuttaa fyysisesti ja kemiallisesti pysyvät olosuhteet kaivosalueella sulkemisen jälkeen. Toimenpiteitä tavoitteiden saavuttamiseksi ovat rikastushiekkaaltaiden kemiallisen tilan vakiinnuttaminen eli haponmuodostuksen ja metallien liukenemisen estäminen peittorakenteilla sekä rikastamoalueen maaperän laadun selvittäminen ja tarvittaessa puhdistaminen. Kestävillä sulkemis- ja jälkihoitotoimenpiteillä varmistetaan, että alueen ympäristökuormitus on hyväksyttävällä tasolla ilman aktiivisia käsittelytoimia. Tällöin tarve suljetun alueen aktiiviseen ylläpitoon ja hoitoon jäisi vähäiseksi. Seurantaa jatketaan niin kauan, että alueesta ei todistetusti aiheudu terveys- eikä ympäristöriskiä. Louhokset ja kaivannaisjätteiden läjitysalueet on palautettava luonnonympäristöksi tai muuhun myöhempään maankäyttöön ja saatettava yleisen turvallisuuden edellyttämään kuntoon. Jälkihoitovaiheessa turvallisuustavoite voidaan saavuttaa rajoittamalla liikkumista alueella ja käyttämällä riittäviä varoitusmerkintöjä, mutta lopullisena tavoitteena on kuitenkin alueen saattaminen mahdollisimman laajoilta osin turvalliseksi ilman rajoituksia. Turvallisuusnäkökohtia harkittaessa huomioitavaksi tulee mm. louhosten, rikastushiekka-altaiden, patojen ja muiden varastoalueiden luiskien pitkäaikaisen geoteknisen vakavuuden varmistaminen luiskauksilla ja vesipinnan korkeuden säätämisellä. Läjitysalueiden osalta on huomioitava stabiliteetti ja siihen vaikuttavat tekijät kuten luiskien kaltevuudet, verhousmateriaali ja eroosion vaikutus. Rakenteiden turvallisuus ja stabiliteetti tulee olla taattu myös äärimmäisissä olosuhteissa. Jälkihoidon ja sulkemistoimenpiteiden tavoitteena on, että kaivoksesta aiheutuvat vaikutukset ympäristöön ja ihmisiin voidaan minimoida mahdollisimman tehokkaasti. Lisäksi tavoitteena on palauttaa käytöstä poistuvat alueet luonnonympäristöksi tai muuhun myöhempään maankäyttöön.
9 Yleisellä tasolla tavoitteena on ympäristöä mahdollisesti pilaavan päästölähteen poistaminen tai sen hallinta. Alueelle jäävien kaivannaisjätealueiden aiheuttamia päästöjä tullaan estämään ja rajoittamaan mm. peittämällä tarvittavat varastoalueet. Suotovesien ja vesistövaikutusten osalta pyritään toiminnan päätyttyä pääsemään nopeasti tilanteeseen, jossa vaaditaan vain seurantaa, ei aktiivista vesien hallintaa ja käsittelyä. Likaantuvien käsittelyä vaativien valuma- ja suotovesien määrä pyritään minimoimaan ja keräämään peite- ja vesienohjausrakentein. Tarkoituksena on, että suljetusta kaivoksesta ei aiheutuisi vesistövaikutuksia ja alueen vesistöt pääsisivät palautumaan luontaiseen tilaan. Sulkemistavoitteet erityisesti sivukivialueen osalta on esitetty maisemoinnin yleissuunnitelmassa 16WWE1351/6.7.2011, päivitetty 30.5.2012 5 SULKEMISTOIMENPITEET JA KAIVOSALUEEN RAKENTEET Tässä luvussa esitellään sulkemistoimenpiteet ja kaivannaisjäte- sekä muille alueille tarvittavat rakenteet. Sivukivialueelle on laadittu maisemoinnin yleissuunnitelma, jossa sitä koskevat toimenpiteet esitetään. Kaikki rakenteet on suunniteltu ympäristöluvan ehtojen mukaisesti. Ennen sulkemistoimiin ryhtymistä kaikki sulkemistoimenpiteet, rakenteet ja rakenteelliset yksityiskohdat tullaan suunnittelemaan ja mitoittamaan yksityiskohtaisesti. Alustava suunnitelma kaivosalueesta kaivoksen toiminnan päätyttyä on esitetty liitteessä 3.. Kaivosalueen pintatopografia sulkemisen jälkeen on esitetty kuvassa 2.
10 Kuva 2. Kaivosalueen pintatopografia sulkemisen jälkeen Sivukivialueen osalta topografia on esitetty sivukivialueen maisemoinnin yleissuunnitelmassa 16WWE1351 5.1 Avolouhokset ja maanalainen kaivos Kittilän kaivoksella louhitaan malmia kahdesta avolouhoksesta ja maanalaisesta kaivoksesta, karttakuva Suurikuusikon louhoksesta on esitetty kuvassa 3 ja Rouravaaran louhoksesta kuvassa 4. Vielä tuntemattomat syvemmällä olevat malmivarat edellyttävät louhosten jättämistä täyttämättä kiviaineksella. Rouravaaran louhoksen malmin mahdollinen ehtyminen ennen Suurikuusikon maanalaisen kaivoksen toiminnan loppumista antaa mahdollisuuden tutkia edellytyksiä sijoittaa syntyviä sivukivimassoja Rouravaaran louhoksen täyttämiseen.
11 Toiminnan päätyttyä avolouhoksesta ja maanalaisesta kaivoksesta poistetaan kaikki tarpeettomat rakenteet, kemikaalit, räjähdysaineet, sähkölaitteet, työkoneet ja jätteet. Jälkihoitovaiheen turvallisuuden kannalta hyödylliset rakenteet jätetään paikalleen. Avolouhoksen reunat luiskataan ja muotoillaan siten, että ne mahdollisuuksien mukaan jäljittelevät luonnonmukaisia rantoja. Louhoksen ranta-alueen luiskaaminen on esitetty kuvassa 5. Avolouhokseen johtavat ajoluiskat suljetaan lohkareilla ja avolouhos aidataan niiltä osin, kun se ei toiminnan aikana ollut aidattuna. Rakenteiden poistamisen jälkeen avolouhoksen annetaan täyttyä vedellä. Louhokset ja kuilut täyttyvät vedellä 2-3 vuoden kuluessa veden pumppauksen päättymisestä. Kun louhokset ovat täyttyneet alueella vallitsevan luontaisen pohjavesipinnan tasoon, voidaan louhosten vedenpinnan korkeutta haluttaessa säädellä rakentamalla louhoksen laskuojaan säädettävä pato. Vedet Rouravaaran louhoksen alueelta valuvat osittain etelään kohti Suurikuusikon louhosta ja osittain Seurujoen suuntaan ellei niitä ojituksin ohjata. Suurikuusikon louhoksen ympäristön vedet valuvat Suurikuusikon ojaan niin kuin ne valuvat nykyisinkin. Louhoslampien rannat ovat loivia, osittain turverantoja ja osittain mineraalimaiden rantoja. Muodostuneiden lampien virkistyskäytön kannalta olennaisia ovat alueen maanomistusolot kaivostoiminnan päätyttyä. Maanalaiseen kaivokseen johtavat vinotunnelit, ilmanvaihtokuilut ja kaivokseen johtavat tiet suljetaan ja näin estetään ulkopuolisten pääsy kaivostiloihin. Kaivokseen jääviä tyhjiä tiloja täytetään tarvittaessa sortumien ja painaumien estämiseksi. Sivukiven ja rikastushiekan soveltuvuus täyttö- ja tukipatomateriaaliksi tullaan tutkimaan. Sortuma- ja painumavaaralliset alueet tullaan rajaamaan ja merkitsemään maastoon varoituskyltein varustetuilla aidoilla. Kun maanalaisen kaivoksen kuivanapitopumppaus lopetetaan, kaivostilat täyttyvät sinne purkautuvilla pinta- ja pohjavesillä. Täyttyminen jatkuu niin kauan, että kaivokseen purkautuvan veden pinta saavuttaa alueen luonnollisen pohjaveden pinnan. Kuva 3. Karttakuva Suurikuusikon louhoksesta
12 Kuva 4. Karttakuva Rouravaaran louhoksesta Kuva 5. Louhoksen ranta-alueen luiskaaminen 5.2 Rikastushiekka-altaat Kultamalmin rikastuksesta syntyy kaksi rikastushiekkajaetta jotka ovat vaahdotuksesta ja neutraloinnista syntyvä hiekka A, joka edustaa noin 85 87 prosenttia koko hiekan määrästä sekä syanidiliuotusprosessin sakka B. Neutraloinnista syntyvä hiekka A sijoitetaan uuteen rikastushiekka-altaaseen 3 (NP3). Syanidiliuotusprosessin sakka B on sijoitettu rikastushiekka-altaaseen 2 (CIL-allas), jonka täytyttyä CILhiekkaa on läjitetty vanhaan NP-altaaseen eli uudelta nimeltään CIL2-altaaseen. Allas 1 sovel-
13 tuu hyvin rikastushiekan B varastointiin, koska sen rakenne on samanlainen kuin nykyisen 2 altaan. Lisäksi molemmat altaat ovat Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston lupapäätöksen 69/02/1 mukaan määritelty ongelmajätteen kaatopaikoiksi. Rikastushiekka-altaaseen 3 loppusijoitettujen materiaalien ominaisuudet antavat jälkihoitovaiheessa mahdollisuuden kuivasäilytykseen, jossa vesi lasketaan altaasta pois ja rikastushiekka kuivuu osittain. Altaan pinta jää kuivaksi, jolloin se alkaisi tuulen vaikutuksesta pölytä, ellei sitä peitettäisi. Altaasta 1 ja 2 pumpataan myös vesi pois ja varastoidun materiaalin annetaan kuivua riittävän kantavuuden saavuttamiseksi. Kuivatuksessa käytetään tiivistyskalvon päälle rakennettua pestyyn hiekkaan sijoitettua salaojastoa. Koska rikastushiekka-allas 2 ja 1 on suunniteltu ympäristöstä eristettävää materiaalia varten, estetään siihen valuvien vesien pääsy loppusijoitettuun materiaaliin vesitiiviillä peiterakenteella. Rikastushiekka-altaiden peiterakenne on suunniteltu kuperaksi niin, että sade- ja sulamisvedet valuvat pois. Tiivis pintarakenne estää sadeveden pääsyn rikastushiekkaan. GTK:n mukaan alueen moreenien vedenläpäisevyys ja luontainen tiiviysaste on sellainen, että vähintään 20 % vuoden sadannasta eli 100-120 mm suotautuu maahan (GTK 2000). Rikastushiekka-altaan 1 pohjan ja padon läpi suotautuvien vesien määrästä ja laadusta on tehty mallilaskelmat (SEEP/W -malli), joiden mukaan kaivoksen toiminnan aikana altaan pohjan läpi suotautuvat vesimäärät olivat noin 50-200 mm (Kujala ym. 2001). Kun suotautuminen oli jatkuvasti rikastushiekan päällä olevasta vesipatsaasta näinkin pientä, voidaan olettaa, että peiterakenteen avulla rikastushiekkaan ja edelleen altaan pohjan kautta suotautuva vesimäärä on selvästi pienempi. Tämä merkitsee toiminnan aikaisen veteen liuenneiden aineiden leviämisnopeuden olennaista pienenemistä. Koska mallilaskelmien mukaan ei 50 vuoden toimintajakson aikana aiheutunut ympäristön pohjaveden pilaantumista, ei sitä seuraa pitkälläkään ajanjaksolla. Rikastushiekka-allas 3 peitetään lupaehtojen mukaisesti pintarakenteella, joka koostuu vähintään 0,5 m paksusta tiivistyskerroksesta ja jonka materiaalin vedenläpäisevyys on enintään 10-8 m/s. Tiivistyskerroksen päälle levitetään vähintään 0,3 m paksu, hyvin vettä läpäisevä kuivatuskerros ja 0,2 m paksu kasvukerros (kuva 7). Sadevedet virtaavat rikastushiekkavaraston reunoille ja edelleen alueen ympärysojiin ja alapuoliselle suoalueelle. Puustoksi istutetaan alueella luontaisesti viihtyviä lajeja. Kemialliselta koostumukseltaan rikastushiekka B on sellaista, että se tulee eristää ympäristöstään. Sulkemisen jälkeisiä kemiallisia riskejä voidaan vähentää oikean tyyppisellä altaan peittorakenteella. Rikastushiekkamateriaali on mennyt prosessissa autoklaavihapetuksen läpi, jolloin sulfidit ovat hapettuneet sulfaateiksi eikä hiekan uskota tuottavan happamia suotovesiä. Peittorakenteen tulisi kuitenkin estää mahdollisimman hyvin veden kulkeutuminen rikastushiekkaan, jotta vältettäisiin pelkistävät olosuhteet. Kun rikastushiekka on kuivaa ja olosuhteet ovat hapelliset, pysyy arseeni varmimmin liukenemattomassa muodossa. Kaivoksen lopetuksen yhteydessä altaan pintarakenne tehdään vesitiiviistä materiaalista ja peitetään maakerroksella. Tiivistys voidaan toteuttaa 1,5 mm HDPE-kalvolla tai muulla ympäristönsuojelullisesti vastaavan suojan antavalla rakenneratkaisulla (kuva 6). Ennen pintarakenteen tekemistä altaasta suotautuvaa vettä kierrätetään syanidin tuhoamisprosessin lävitse, kunnes veden WAD-syanidipitoisuus alittaa tason 0,4 mg/l. Muuten pinta kasvetetaan kuten allas 3. Mikäli rikastushiekka-altaaseen 1 läjitetään myös syanidiliuotusprosessin sakkaa B, tulee sen sulkemistoimenpiteet ja peiterakenteet tehdä vastaavasti kuin rikastushiekkaaltaassa 2 (kuva 6).
14 Kuva 6. Rikastushiekka-altaan 1 ja 2 pintarakenne Kuva 7. Rikastushiekka-altaan 3 pintarakenne 5.3 Sivukivialueet Suurikuusikon ja Rouravaaran louhoksista louhitaan sivukiveä kaikkiaan noin 47,3 miljoonaa tonnia, josta noin 32,4 miljoonaa tonnia läjitetään sivukiven läjitysalueelle. Kittilän kaivoksen sivukivet jaetaan ympäristökelpoisiin kiviin sekä läjitettäviin ongelmallisiin kiviin. Suurin osa läjitettävästä sivukivestä muodostuu Suurikuusikon avolouhoksesta, jonka kokonaissivukivimäärästä noin 23 Mt on läjitettäviä ongelmallisia -kiviä. Maanalaisessa louhoksessa muodostuvat kivet ovat pääosin hyvälaatuisia.
15 Maisemointisuunnitelmassa arvioitu sivukivikasan lopulliseksi tilavuudeksi noin 16,4 milj. m 3, mikä vastaa ko. ajankohdan arvioitua sivukivimäärää 31,6 Mt. Sivukivimäärät perustuvat nykyisiin tunnettuihin esiintymiin ja niistä louhittaviin malmimääriin. Tutkimusten edistyessä ja teknistaloudellisten olosuhteiden (kullan hinta, tuotantokustannukset, uudet malmiot) mahdollisesti muuttuessa voi määriin tulla muutoksia. Sivukivialueen maisemoinnin yleissuunnitelmassa on tarkemmin selostettu sulkemis- ja maisemointiperiaatteet ja kasan peittäminen. Sivukivien varastokasan lopullinen pinta-ala on suunnitelman mukaan noin 44 ha, pituus noin 1000 m ja leveys enimmillään noin 60 m. Sivukivitäyttö ulottuu tasolle +249 (N60) ja on paksuimmillaan noin 42 m. Mitat tarkentuvat toiminnan edetessä. Sivukivikasa metsitetään. Kasalle voi kuitenkin tulla silloisen haltijan toivomia intensiivisempiä käyttömuotoja, joihin tässä vaiheessa ei voida vielä varautua. 5.4 B-malmi Sivukiven lisäksi voi tulla sijoitettavaksi sellaisia heikkolaatuisia malmeja, joiden rikastuskustannukset tiedetään korkeammiksi kuin niistä saatavan tuotteen arvo olisi. Nämä voivat testien mukaan sisältää sulfideja siinä määrin, että ne on sijoitettava turvallisesti. Malmin louhinnan yhteydessä malmi lajitellaan kultapitoisuuden mukaan heti rikastettavaan osaan ja heikkolaatuiseen malmiin, B-malmi, joka varastoidaan kaivosalueelle. B-malmi pyritään rikastamaan toiminnan aikana rikkaamman malmin ohessa, ja jälkihoitovaiheen alkaessa alue on tyhjennetty ja B-malmin varastoalueen pohjarakenne puretaan. Mikäli heikkolaatuista malmia jää rikastamatta, varastoalueen sulkemisessa noudatetaan läjitettävälle sivukivelle määrättyjä lupamääräyksiä. 5.5 Rikastamoalue Kaivoksen suunnitellun toiminta-ajan jälkeen rikastamon laitteiden ja rakennusten jäljellä oleva tekninen käyttöikä mahdollistaa rikastus- tai muun teollisen toiminnan jatkamisen alueella. Ensisijaisesti alueelle pyritään löytämään soveltuvaa teollisuus- tai muuta käyttöä, mutta sellaisen puuttuessa rakennukset ja kiinteästi asennetut laitteet tullaan toiminnan päätyttyä purkamaan. Poistettavat laitteet pyritään hyödyntämään ensisijaisesti myymällä ne vastaavaan käyttöön ja toissijaisesti kierrättämällä ne materiaalina. Rikastamoalueen maaperän laatu tullaan selvittämään viimeistään toiminnan loppuvaiheessa. Tarvittaessa purkutöiden yhteydessä tullaan suorittamaan myös pilaantuneen maaperän kunnostamista. 5.6 Muut varastoalueet Pienemmät varastoalueet tyhjennetään joko toiminnan aikana tai jälkihoitovaiheessa. Pilaantumattomia ja hyödyntämiskelpoisia massoja käytetään muiden alueiden jälkihoidossa. Varastoitu pintamaa, maapeitteet ja turve käytetään kaikilta osin jälkihoitotöiden aikana, eikä niiden varastoalueiden jälkihoito edellytä erityisiä maarakennustöitä.
16 5.7 Vesien hallinta Kaivoksen sulkemisen toteuttamisessa keskeinen asia on mahdollisten ympäristöön päästöjä aiheuttavien vesien hallinta. Kittilän kaivoksen vedet voivat sisältää mm. räjähdysainejäämiä tai sellaisia määriä kiintoainetta, joka rajoittaa käsittelemättömien vesien johtamista vesistöön. Vesien hallinnassa on kiinnitettävä huomiota vesien käsittelymenetelmään sekä kaivosalueen sisällä virtaavien vesien ohjailuun, jotta muodostuvat jätevedet voidaan ohjata hallitusti käsittelyyn ja vesistöön. Ennen esiintymän tutkimustöiden alkua oli Suurikuusikon louhoksen alue märkää suota, jossa koneilla kulkeminen kesäaikana ennen ojitusta oli lähes mahdotonta. Tutkimustöitä varten tehty ojitus kuivatti aluetta niin, että osa louhoksen alueella ja sen lähiympäristössä olevasta turvekerroksesta kuivui. Rouravaaran louhosalueella virtaa suon vesi noroina ja kaivostoiminnan aikana joudutaan veden virtausta muuttamaan. Louhosalue on matalaturpeista suota, joka louhoksen pumppauksen ansiosta on kuivunut. Kaivoksen toiminta-aikana pintavedet ohjataan ojituksella luontaisille laskusuunnille. Kun alue pyritään saattamaan vastaamaan mahdollisimman hyvin alkutilannetta, merkitsee se sitä, että louhoksista ei johdeta vettä erillisillä laskuojilla, vaan niiden vedenpinnan annetaan asettua alueen luontaiseen tasoon. Kun alueelle tehty ojitus peitetään, nousee vesi lähelle turvekerroksen pintaan ja alue palautuu vesitalouden osalta lähelle ennen kaivostoimintaa ollutta tilannetta. Poikkeaman aiheuttaa sivukivikasa, joka eräiltä osin estää pintaveden valumista kohti ennen kaivostoiminnan alkamista vallinnutta luontaista virtaussuuntaa. Jätevesien laskuojaan tai pintavalutuskentälle ei pääse kaivoksen toiminnan aikana merkittäviä määriä laskeutumalla kertyviä haitallisia aineita. Kaivoksen toiminnan aikana ja lopetusvaiheessa tämä asia on vielä tarkistettava. Laskuojan vesien johtaminen liittyy ojituskysymyksiin ja louhosten vesitalouden järjestämiseen. Laskuoja voidaan täyttää kaivuumaillaan, jolloin suoalueen vesitalous palaa lähelle alkuperäistä tilaansa Seurujoen rannassa oleva pumppaamo puretaan ja myydään edelleen. Joen rantaviivaan rakennusaikana tehdyt muutokset palautetaan ennalleen. Raakavesiputken poistamisen kustannukset ovat suuremmat kuin siitä saatava hinta, joten se tulee luultavasti jäämään sijoilleen. Putkilinjan kasvettuminen ja sopeutuminen suoluontoon tulisi poiston yhteydessä häirityksi. Kaivosvesien pumppausputkisto ja rikastamolta tulevat kiertovesiputket puretaan ja myydään edelleen käytettäviksi tai kierrätettäviksi. Kaivosvesien selkeytysallas tyhjennetään ja täytetään maalla. Rikastamolta ja rikastushiekka-altaalta tulevien vesien selkeytysaltaissa voi olla laskeutunutta mineraalisedimenttiä, jonka ominaisuudet vastaavat rikastushiekkaa. Ennen altaiden sulkemista on tarpeen selvittää sedimentin laatua ja määrää. Altaiden sulkemismenetelmä on sovellettavissa varastoaltaan 1 menetelmästä. Sivukivialueen vesien keräys on selostettu maisemointisuunnitelmassa. 5.8 Tiet ja muu infrastruktuuri Arviolta puolet kaivosalueen teistä on metsätaloudelle tarpeellisia ja loput poistettaisiin käytöstä. Alueen sisäiset tiestöt puretaan niiltä osin, kun niitä ei tarvita alueen jatkokäytössä tai jälkihoidon aikaisessa ympäristötarkkailussa. Purkutyössä syntyviä hyödyntämiskelpoisia massoja voidaan käyttää muiden alueiden jälkihoidossa. Paikoilleen jäävät tiepenkat ja niihin liittyvät alueet voitaisiin aurata kasvillisuuden tulon nopeuttamiseksi. Kaivoksen sähkölinja jää vastaavasti paikalleen, mikäli alueelle on saatavissa muuta toimintaa. Sähkölinja voidaan myös purkaa, mikäli se arvioidaan tarkoituksenmukaiseksi.
17 6 SULKEMISEEN LIITTYVÄT YMPÄRISTÖRISKIT Kaivannaisjätealueiden ympäristövaikutukset liittyvät alueiden tarvitsemiin maa-alueisiin, pinta- ja pohjaveden laatuun, jätealueiden fyysiseen vakauteen, eroosioon sekä maanpäällisen ja vedenaikaisen elinympäristön tai ekosysteemin laatuun. Alueelle jäävät jätekasat, kuten läjitettäviin ongelmallisiin-kiviin luokitellun sivukiven läjitysalue sekä rikastushiekka-altaat 1 ja 2, ovat suljetun kaivoksen mahdollisia riskinaiheuttajia. Vedenpitävien pohja- ja pintarakenteiden rikkoontuminen voi aiheuttaa pinta- ja pohjavesien pilaantumista metallipitoisten ja happamien suotovesien levitessä ympäristöön. Suotovedellä tarkoitetaan erilaisten kasojen, altaiden, patojen ja vastaavien rakenteiden läpi suotautuvaa vettä, joka kulkeutuu joko rakenteen ympärille pintaveteen tai pohjan kautta pohjaveteen. Suotovesi voi sisältää haitallisia pitoisuuksia metalleja, jotka voivat pidättyä maakerroksiin. Lisäksi suotovesillä voi olla muitakin maaperää muuttavia ominaisuuksia, kuten happamuus ja räjähteistä peräisin oleva typpi. Alueella suotovesiä voi muodostua lähinnä sivukivi- ja rikastushiekka-alueilla sekä poistetun pintamaan varastokasoilla. Suotovesien laadun voidaan ennakoida olevan hyvä. Rikastushiekkaalueelle sijoitettavasta rikastushiekasta irtoavan veden WAD-syanidipitoisuus ja liukoisten yhdisteiden pitoisuudet ovat hyvin alhaisia. Veden suotautuminen rikastushiekan altaasta 1 ja 2 voisi aiheuttaa erilaisia ympäristövaikutuksia. Läjitettäviin ongelmallisiin-kiviin luokitellun sivukivialueen suotovesi voisi käsittelemättömänä pohja- ja pintavesiin päästessään aiheuttaa kemiallisia ympäristövaikutuksia. Ongelmalliset kivet on läjitetty yhdessä haitattomien (neutraloivien) kivien kanssa, jolloin lopputulos vastaa haitatonta kiveä. Myös sivukivialueen pohjatäyttö on rakennettu ympäritökelpoisella kivellä, jossa, liukoisten yhdisteiden pitoisuudet ovat alhaiset eivätkä sivukivet muodosta happamia suotovesiä. Sivukivikasojen vesissä on kuitenkin yleensä nitraattijäämiä räjähdysaineista. Sivukiven sisältämä räjähdeaineperäinen typpi on tärkeä ravinne vesien tuotannon ja rehevöitymisen kannalta. Sivukivialueelta tulevat suotovedet voivat sisältää myös kohonneita arseenipitoisuuksia. Arseeni on myrkyllistä vesieliöille (välitön myrkyllisyys kalalle LC50 (96 h) = 30,5 40,5 mg/l ja vesikirpulle LC50 (48 h) = 1,85 mg/l). Turpeen läjitysalueiden vedet voivat sisältää kohonneita humuspitoisuuksia. Hyvällä suunnittelulla ja noudattamalla vedenpitävien rakenteiden rakentamisessa ympäristöluvan mukaisia ohjeita voidaan rakenteiden toimimattomuus ja rikkoontuminen sekä sadevesien valuminen jätekasoihin välttää. Pintarakenteiden rikkoutumista voivat aiheuttaa mm. epätasainen painuminen, eroosio ja rinteiden epävakaus. Riskit vältetään tiivistämällä maa kunnolla, tekemällä rinteistä mahdollisimman loivia ja istuttamalla kasvillisuutta eroosion ehkäisemiseksi. Kasojen peittämisen jälkeen niiden pinnan valumavedet muistuttavat vastaavan paljaan moreenipinnan valumavesiä ennen kuin alueet kasvettuvat. Metsänhakkuista ja metsämaan pinnan muokkauksista saatavissa olevien tietojen perusteella voidaan arvioida ainehuuhtoumien ratkaisevasti vähenevän kolmen vuoden kuluessa kasojen peittämisestä. Pintamaakasat käytetään jälkihoitotöissä, joten niiden vähäinen osuus kuormituksesta poistuu. Mikäli täyttöalueiden alapuoliseen maahan jää maa-aineksia, joiden painuminen on merkittävää, voi pohjan epätasainen painuminen aiheuttaa pohjatiivisteiden rikkoontumista. Myös esimerkiksi terävät kivet voivat rikkoa tiivisteet. Tiivisteiden rikkoontuminen voi aiheuttaa pohjavesien happamoitumista ja metallipitoisuuden nousua. Pohjamaan koostumus ja kestävyys varmistetaan hyvällä suunnittelulla ja huolellisella sopimattoman maa-aineksen poistamisella ja asiaankuuluvilla rakenteilla.
18 Avolouhoksen rinteiden eroosio ja sortumat voivat muodostaa turvallisuusriskin. Jälkihoitovaiheen turvallisuuden kannalta kaikki hyödylliset rakenteet jätetään avolouhoksen tyhjennyksen yhteydessä paikalleen. Louhoksen reunat luiskataan ja muotoillaan siten, että ne mahdollisuuksien mukaan jäljittelevät luonnonmukaisia rantoja. Avolouhokseen johtavat ajoluiskat suljetaan lohkareilla ja avolouhos aidataan niiltä osin, kun se ei toiminnan aikana ollut aidattuna. Louhos annetaan täyttyä vedellä heti kaivostoiminnan loppumisen jälkeen. Sulkemistoimenpiteet ja niihin liittyvä avolouhoksen vesittäminen suunnitellaan siten, että suoto- ja valumavedet ovat painovoimaisesti johdettavissa mahdollisimman laajalta alueelta täytettävään avolouhokseen. Avolouhoksen luiskat peitetään kasvittamisen mahdollistavalla maakerroksella eroosion ehkäisemiseksi. Louhosveden laatua seurataan niin kauan kuin tarpeellista. Avolouhoksia ympäröivät ojat jätetään paikoilleen kaivoksen sulkemisen jälkeen estämään puhtaan pintaveden pääsy louhokseen. Jälkihoitovaiheessa liikkumista louhosalueella rajoitetaan tarpeen mukaan mutta lopullisena tavoitteena on kuitenkin alueen saattaminen mahdollisimman laajoilta osin turvalliseksi ilman rajoituksia.
1 SIVUKIVIALUEEN MAISEMOINNIN YLEISSUUNNITELMA 16WWE1351 6.7.2011 /Pöyry Finland Oy Päivitetty 30.5.2012 / Pöyry Finland Oy Päivitykset kirjattu vahvistetulla kursiivilla Copyright Pöyry Finland Oy
SUUNNITELMA 16WWE135 6.7.2011 AGNICO-EAGLE, FINLAND Kittilän kaivos SIVUKIVIALUEEN MAISEMOINNIN YLEISSUUNNITELMA,
1 16WWE1351 6.7.2011 Sivu 1 Copyright Pöyry Finland Oy Kaikki oikeudet pidätetään Tätä asiakirjaa tai osaa siitä ei saa kopioida tai jäljentää missään muodossa ilman Pöyry Finland Oy:n antamaa kirjallista lupaa. Pöyry Finland Oy ei vastaa raportissa esitettyjen tietojen käytöstä kolmannelle osapuolelle mahdollisesti aiheutuvista välittömistä tai vähäisistä vahingoista. Copyright Pöyry Finland Oy
1 16WWE1351 6.7.2011 Sivu 2 Yhteystiedot Pöyry Finland Oy Marja Mustonen Marko Väyrynen (Maisema-arkkitehtitoimisto Väyrynen) Tutkijantie 2 A FI-90590 OULU Finland Kotipaikka Vantaa, Finland Y-tunnus 0625905-6 Tel. +358 10 33 33280 sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com Copyright Pöyry Finland Oy
Agnico-Eagle Finland Kittilän kaivos 16WWE1351 6.7.2011 1 Sivukivialueen maisemoinnin yleissuunnitelma Sisältö 1 JOHDANTO 2 2 KAIVOSTOIMINTA 3 2.1 Perustiedot 3 2.2 Malmin louhinta ja rikastus 4 2.3 Kaivostoiminnassa muodostuvat jätteet 5 3 MAISEMOINTITAVOITTEIDEN MÄÄRITELY 6 3.1 Sulkemista koskeva lainsäädäntö 6 3.2 Sulkemistavoitteet 6 3.3 Maisemointitavoitteet 7 4 LÄJITYSALUEEN NYKYTILA 7 4.1 Läjitysalueen rakenteet 7 4.2 Vesien johtaminen 8 4.3 Täyttöalueet 8 5 SIVUKIVIALUEEN MAISEMOINTI 9 5.1 Lopputäyttö 9 5.2 Peittorakenteet 10 5.3 Vesien johtamisen periaate 11 5.4 Sivukivialueen maisemointi 11 6 VAIKUTUSTARKASTELU 13 6.1 Vaikutukset maisemaan 13 6.2 Haitallisten vaikutusten vähentäminen 15 6.3 Ympäristövaikutukset 15 7 JÄLKITARKKAILU 16 Piirustukset Sivukivialueen nykytila Sivukivialueen täyttösuunnitelma Leikkaus 1-1 leikkaus 2-2 Leikkaus 3-3 16WWE1351/1 16WWE1351/2 16WWE1351/1 16WWE1351/1 16WWE1351/1
16WWE1351 6.7.2011 2 Agnico-Eagle Finland Kittilän kaivos SUURKUUSIKON SIVUKIVIALUEEN MAISEMOINNIN YLEISSUUNNITELMA 1 JOHDANTO Kittilän kaivoksen maisemoinnin yleissuunnitelma 9M608034 (Pöyry Finland Oy)on laadittu 25.6.2008. Suunnitelma sisältää kaivoksen toimintasuunnitelman mukaan alueelle kaivostoiminnan päättymisen jälkeen jäävät jäte- ja kaivostoiminta-alueet: Suurikuusikon sivukivialueen, Suurikuusikon avolouhoksen ja kaivoksen rikastushiekkaaltaan, jotka kaikki vaativat maisemointitoimenpiteitä. Muut suljettavat alueet; Rouravaaran avolouhos ja sivukivialue sekä muut pienemmät avolouhokset sivukivineen eivät sisälly em. maisemointisuunnitelmaan. Kaivostoimintaan liittyy lupia, asiakirjoja ja sopimuksia, jotka on otettu huomioon maisemointiratkaisuja suunniteltaessa: Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston 1.11.2002 myöntämä ympäristö- ja vesitalouslupa nro 69/02/1, joka sai lainvoiman 25.1.2006. Kauppa- ja teollisuusministeriön 30.1.2003 myöntämä Suurikuusikon kaivospiiriä koskeva kaivoskirja, kaivosrekisteri n:o 5965/1a. Maisemoinnin yleissuunnitelman laatimisen jälkeen on toiminnalla myönnetty seuraavat ympäristöluvat: Pohjois- Suomen ympäristölupaviraston 11.6.2008 antama päätös nro 29/08/1 ympäristölupapäätöksen muuttamiseen koskien tuotannon nostoa, rikastusprosessin ja louhintasuunnitelman muutosta, kaivospiirin ulkopuolelta tuotavien malmien ja jätteiden käsittelyä, uusia energiantuotantolaitoksia ja kuivatusvesimäärän kasvua sekä edellä mainittuihin toimintoihin liittyviä muutoksia prosesseissa ja toimintojen sijoituksessa..pohjois-suomen ympäristölupaviraston 22.12.2008 antama päätös nro 69/08/1 koskien ympäristöluvan lupamääräysten muuttamista sivukiven läjitysalueen osalta. Pohjois- Suomen ympäristölupaviraston 2.12.2009 antama päätös nro 66/09/1 koskienraikastushiekka-altaan laajentamista, maanalaisten räjäytysten suorittamista sekä kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelman hyväksymistä. Pohjois- Suomen aluehallintoviraston 2.7.2010 antama päätös nro 61/10/1 koskien kaivoksen ympäristö- ja vesitalousluvan muuttamista prosessi- ja kuivanapitovesien johtamisen, määrän ja tarkkailun osalta sekä syanidin tuhoamisprosessi osalta. Toiminnan alussa sivukiveä oletettiin läjitettävän kaikkiaan 42 milj.t. Läjitettävän sivukiven määrä on muuttunut koska tuotanto on siirtynyt aiottua nopeammin maanalaiseen kaivokseen. Sivukiveä arvioidaan syntyvän kaikkiaan noin 31,6 milj.t, josta 31.5..2011 mennessä oli louhittu noin 30,27 milj.t. Maan alta on arvioitu tulevan sivukiveä lähivuosina noin 0,5 milj.t vuodessa, mistä 0,6 milj.t on suunniteltu käytettävän rakentamistarkoituksiin vuoden 2011 aikana. Avolouhinnan loppuvaiheessa vuoden
16WWE1351 6.7.2011 3 2013 lopussa sivukivialueelle arvioidaan läjitetyn sivukiveä kaikkiaan noin26,5 milj.t (13,4 milj.m 3 ). Jäljellä oleva sivukivimäärä vastaa noin 2 milj. m 3 täyttötilavuutta. Sivukiven määrän oleellisesta vähenemisestä johtuen on tullut esille tarve päivittää maisemointisuunnitelma sivukivialueen osalta. Tässä suunnitelmassa esitetään sivukivien läjitysalueen uusi muotoilu ja maisemoinnin toteutusperiaatteet. Muutokset kohdistuvat pääasiassa laaditun yleissuunnitelman (9M608034) lukuihin 1-4. Kaivostoiminnot ja kaivostoiminnon jätteet esitetään sivukivialueen osalta päivitettynä. Rikastushiekka-altaan, louhosten ja muiden läjitysalueiden maisemointitoimenpiteitä ei tässä suunnitelmassa käsitellä. 2 KAIVOSTOIMINTA 2.1 Perustiedot Kittilän kaivoksen kaivospiiri sijaitsee Kittilän kunnassa Kiistalan kylässä noin 35 km Kittilän kuntakeskuksesta koilliseen. Alueen ja kaivostoimintojen sijainti on esitetty kuvassa 1. Kaivospiirin ja apualueiden pinta-ala on yhteensä 850 ha. Alueella on voimassa Tunturilapin seutukaava (23.11.1999), jossa Suurikuusikko on merkitty metsätalousalueeksi. Koko seutukaava-aluetta koskee määräys: malmin etsintä ja siihen liittyvät toimenpiteet on turvattava. Alueen maakuntakaavan laadinta on luonnosvaiheessa. Maakuntakaavaan kaivos on merkitty EK kaivosalueen merkinnällä. Alueen luonto on pääosin tuoretta kangasmetsää ja suot ovat nevoja, rämeitä ja korpia. Kaivos sijoittuu Seurujoen alajuoksulle, joka kuuluu Ounasjokeen laskevan Loukisen valuma-alueeseen. Kaivoksen raakaveden otto ja jäteveden purku tulee tapahtumaan Seurujoesta. Alueen vesistöjen tila on luokiteltu hyväksi. Alueen maaperä on kivisestä tai hiekkaisesta moreenista koostuva pohjamoreenia. Moreenikerroksen vahvuus on 3 6 m. Sen vedenläpäisevyys huono 10-9 10-5 m/s ja kapillaarinen nousukorkeus merkittävää. Moreenin päällä on turvetta 1 2 m vahvuudelta. Kallionpinta on paikoin voimakkaasti rapautunut. Alueen pohjavesi on luontaisesti lähellä maanpintaa etenkin soistuneilla alueilla. Pohjavesi on pääpiirteissään hyvälaatuista. Geologian tutkimuskeskus löysi Suurikuusikon esiintymän vuonna 1986 ja teki selvityksiä vuoteen 1997 saakka. Riddarhyttan Resources jatkoi tutkimuksia vuodesta 1998 lähtien ja vuodesta 2005 lähtien kaivosalue on ollut Agnico-Eagle Finlandin omistuksessa. Kaivosalueen rakennustyöt aloitettiin vuonna 2006. Sivukiven louhinta aloitettiin elokuussa ja vinotunnelin rakentaminen lokakuussa. Malmin louhinta avolouhoksesta alkoi toukokuussa 2008 ja rikastamotoiminta vuoden 2008 toisella vuosineljänneksellä. Kaupallinen tuotanto käynnistyi vuonna 2009. Saman vuonna aloitettiin maanalainen louhinta. Vuonna 2010 Suurikuusikon avolouhoksella louhittiin kultamalmia noin 1 130 000 t, josta noin 100 000 t louhittiin maanalaisesta kaivoksesta. Sivukiveä louhittiin 9,4 milj.t. Kaivoksen toiminta-ajaksi on arvioitu vähintään 15 vuotta. Kaivoksella aloitettiin vuonne 2010 ympäristövaikutusten arviointimenettely toiminnan laajentamiseksi. Laajennuksella ei ole vaikutusta sivukiven määrän. Mahdollisia vaikutuksia muiden jätteiden määriin ei tässä ole otettu huomioon.
16WWE1351 6.7.2011 4 Kuva 1. Kittilän kaivoksen ja kaivostoimintojen sijainnit 2.2 Malmin louhinta ja rikastus Tämän hetkinen arvio kaivoksen tunnetuista malmivaroista on 33 milj. tonnia. Suurikuusikon kulta on sitoutunut suurimmaksi osaksi sulfidimineraaleihin. Louhintaa on tähän saakka toteutettu avolouhintana, mutta vuoden 2013 alusta siirrytään yksinomaan maanalaiseen louhintaan. Malmin lisäksi louhitaan avolouhinnassa vaihtelevia määriä taloudellisesti marginaalista malmia (LGP), jota on varastoitu malmikasojen sekaan sekä omalle alueelleen Suurikuusikon sivukivialueen koillisosassa.
16WWE1351 6.7.2011 5 Rikastusprosessi koostuu murskauksesta, jauhatuksesta, vaahdotuksesta, pesusta, sulfidin painehapetuksesta, syanidiliuotuksesta, kullan erotuksesta ja talteenotosta. Rikastuksen vuosikapasiteetiksi on arvioitu 1 100 000 tonnia malmia. 2.3 Kaivostoiminnassa muodostuvat jätteet Kaivostoiminnassa muodostuvat merkittävimmät jätemassat ovat sivukivi, rikastushiekka ja syanidiliuotuksen sakka. Sivukiveä oli toukokuun 2011 loppuun mennessä louhittu yhteensä 30,27 milj.t, josta avolouhoksesta 28,63 milj.t ja maan alta noin 2,9 milj.t. Tulevaisuudessa louhittavan raakun määrän osalta tilanne on muuttumassa, koska avolouhoksella on tapahtunut sortuma, joka vaikuttaa sivukiven louhintamääriin noin +-1.0 Mt riippuen siitä, miten tilanne päätetään ratkaista. Päätös tehtäneen kuluvan vuoden aikana. Lisäksi maan alla on tuotannon laajennussuunnitelmia, jotka toteutuessaan lisäävät pintaa nostettavan raakun määrää. Tällä hetkellä varaudutaan siihen, että maan alta tulee raakkua lähivuosina noin 0.5 Mt vuodessa. Läjitettävää sivukiveä muodostuu louhinnassa kaikkiaan 31,6 milj. tonnia. Sivukiven ominaispainolla 1,93 t/i-m 3 louhittavan sivukiven määrä vastaa noin 16,4 milj. m 3 :n tilavuutta. Kaivoksen sivukiven mineralogian, alkuaineanalyysien sekä liukoisuus- ja haponmuodostuspotentiaalien perusteella suurin osa kivestä on arvioitu olevan normaalia, ei haitallista sivukiveä (OK), joka soveltuisi käytettäväksi rajoituksetta maarakennustöissä. Normaaliksi sivukiveksi (OK) luokitellaan materiaali, jonka rikkipitoisuus on alle 0,5 % tai rikkipitoisuus on yli 0,5 % ja neutralointipotentiaalin (NP) suhde haponmuodostus-potentiaaliin (AP) on suurempi kuin 3:1 Osa sivukivestä luokitellaan mahdollisesti ongelmallisiin PWR (possibly problematic waste rock) kiviin, jotka eivät täytä em. ominaisuuksia. PWR-luokan kivi on mahdollisesti happoa muodostavaa, jolloin siitä voi liueta metalleja, pääasiassa arseenia ja antimonia. Normaalisivukiven ja mahdollisesti ongelmallisen sivukiven osuudet tarkentuvat louhinnan edetessä. Vaahdotuksen jätteenä muodostuu rikastushiekkaa. Hapetuksen jälkeisessä pesussa muodostuu hapanta pesuvettä, josta suuri osa voidaan kierrättää painehapetusta edeltävään karbonaatin poistoon. Osa poistetaan prosessista ja neutraloidaan. Neutraloinnin avulla vedessä olevat liuonneet metallit, lähinnä rauta ja arseeni, sidotaan metallihydroksidisakkana. Neutralointi tehdään kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa hyö-dynnetään malmin karbonaattimineraalien emäksisyyttä. Vaahdotuksesta tuleva rikastushiekka johdetaan 1. ja 2. neutralointireaktoriin. Tarvittaessa lisätään kalkkia (kalkkimaitoa) reaktoreihin 3 ja 4 lopullisen ph-tavoitteen saavuttamiseksi ennen neutraloidun lietteen pumppausta rikastushiekka-altaalle, josta vesi kierrätetään takaisin prosessiin. Rikastushiekan määrä vastaa louhittavan malmin määrää ja vuositasolla rikastushiekkaa muodostuu noin 1 milj. tonnia. Koko toiminnan aikaiseksi rikastushiekan määräksi on arvioitu noin 33 milj. tonnia. Rikastushiekan ominaisuuksia ja ympäristökelpoi-suutta tullaan selvittämään laajemmin kaivostoiminnan aikana. Syanidiliuotuksessa muodostuu sakkaa, joka johdetaan kemialliseen syanidin tuhoamiseen. Suurin osa syanidista tuhotaan rikkidioksidilla ja jäljelle jäävä sakka koostuu silikaateista ja muista liukenemattomista materiaaleista. Syanidiliuotuksen sakkaa muodostuu vuositasolla noin 50 000 tonnia. 15 vuoden toiminta-aikana sakkaa muodostuu noin 750 000 tonnia.
3 MAISEMOINTITAVOITTEIDEN MÄÄRITELY 16WWE1351 6.7.2011 6 3.1 Sulkemista koskeva lainsäädäntö Kaivoslain mukaan kaivosalue on toiminnan päättyessä viipymättä saatettava yleisen turvallisuuden vaatimaan kuntoon (KaivosL51 ). Turvatekniikan keskus suorittaa kaivostoiminnan lopputarkastuksen (KaivoL 57 ). Kemikaaliturvallisuuslaki määrää tuotantolaitoksen osalta toiminnan lopettamisesta aiheutuvista velvoitteista ja sen mukaan tuotantolaitoksen käytöstä poistettavan osan rakenteet ja alueet on tarvittaessa puhdistettava ja huolehdittava varallisista kemikaaleista ja räjähteistä siten, ettei niistä aiheudu henkilö-, ympäristö- eikä omaisuusvahinkoja (KemTurL 133 ). Ympäristönsuojelulain mukaan luvanvaraisen toiminnan päätyttyä toiminnan harjoittaja vastaa edelleen tarvittavista toimista ympäristön pilaantumisen estämiseksi, toiminnan vaikutusten selvittämisestä ja tarkkailusta lupamääräysten mukaisesti (YSL 90 ). Jos lupa ei sisällä riittäviä määräyksiä toiminnan lopettamiseksi, on lupaviranomaisen annettava tätä tarkoittavat määräykset (YSL 90 ). Ympäristönsuojelulain mukaan voidaan kaatopaikkojen osalta esittää määräyksiä liittyen käytöstä poistamiseen ja sulkemiseen sekä siitä kuinka kauan toiminnanharjoittajan on vastattava kaatopaikan jälkihoidosta, kuitenkin vähintään 30 vuotta (YSA 20 ). Mikäli toiminnasta aiheutuu maaperän tai pohjaveden pilaantumista on toiminnanharjoittaja ympäristösuojelulain mukaan velvollinen puhdistamaan maaperän ja pohjaveden (YSL 75 ). Valtioneuvoston asetus 379/2008 kaivannaisjätteistä mukaan toiminnanharjoittaja vastaa kaivannaisjätteen jätealueen käytöstä poistamisen jälkeen tehtävistä toimista niin kauan kuin tämä on tarpeen sen varmistamiseksi, että alueesta ei aiheudu ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, alue on vakaa ja pysyvästi maisemoitu, alueesta ei aiheudu onnettomuuden vaaraa ja siitä aiheutuvaa ympäristökuormitusta ei ole enää tarpeen tarkkailla. Tarvittavista toimista määrätään ympäristöluvassa tai ympäristönsuojelulain 90 :n 3 momentin nojalla annettavassa päätöksessä. 3.2 Sulkemistavoitteet Sulkemistavoitteet on tässä yhteydessä määritelty yleisluonteisesti lainsäädännön, lupaehtojen ja ns. hyvän käytännön asettamissa puitteissa. Yleisenä tavoitteena sulkemisen osalta on kestävät sulkemis- ja jälkihoitotoimet, jolloin tarve suljetun alueen aktiiviseen ylläpitoon ja hoitoon jäisi vähäiseksi. Seurantaa kuitenkin jatketaan niin kauan, että alueesta ei todistetusti aiheudu terveys- eikä ympäristöriskiä, lainsäädännön perustella vähintään 30 vuotta. Turvallisuuden osalta jätteiden läjitysalueet on saatettava yleisen turvallisuuden edellyttämään kuntoon, siten että pitkällä aikavälillä alueella liikkumista ei ole tarpeellista rajoittaa. Ellei tämä onnistu, joudutaan liikkumista rajoittamaan ja tällöin tullaan turvallisuusriskin aiheuttavat alueet aitaamaan ja varustamaan varoituskyltein. Turvallisuusnäkökohtia harkittaessa on läjitysalueiden osalta huomioitava stabiliteetti ja siihen vaikuttavat tekijät kuten luiskien kaltevuudet, verhousmateriaali ja eroosion vaikutus. Rakenteiden turvallisuus ja stabiliteetti tulee olla taattu myös äärimmäisissä olosuhteissa. Jälkihoidon ja sulkemistoimenpiteiden tavoitteena on, että kaivoksesta aiheutuvat ympäristövaikutukset voidaan minimoida mahdollisimman tehokkaasti. Yleisellä tasolla tavoitteena on ympäristöä mahdollisesti pilaavan päästölähteen poistaminen tai
16WWE1351 6.7.2011 7 sen hallinta. Lisäksi tavoitteena on palauttaa alueen ekosysteemi mahdollisimman monimuotoiseksi. Täyttöalueilla, jotka jäävät alueelle pyritään päästöjen muodostumisen estämiseen ja niiden hallintaan. Suotovesien ja vesistövaikutusten osalta pyritään toiminnan päätyttyä pääsemään nopeasti tilanteeseen, jossa vaaditaan vain seurantaa, ei aktiivista vesien hallintaa ja käsittelyä. Sulfidimineraalit hapettuvat ilman ja veden vaikutuksesta, jolloin muodostuu happamia, metallipitoisia suoto- ja valumavesiä. Käsittelyä vaativien suotovesien muodostuminen pyritään ensisijaisesti estämään peittorakenteilla ja toissijaisesti pyritään hallitsemaan vesien kulkeutumista vesien johtamisjärjestelyillä. Vähäiset suotovedet kerätään hallitusti ja käsitellään tarvittaessa, jotta suljetusta kaivoksesta ei aiheudu vesistövaikutuksia ja vesistöt pääsevät palautumaan pidemmällä aikavälillä luontaiseen tilaan. Ympäristövaikutusten minimoimisen ohella tavoitteena on estää suljetusta kaivoksesta ihmiseen kohdistuvat terveysvaikutukset. 3.3 Maisemointitavoitteet Maisemointitavoite on yleensä alueen palauttaminen luonnontilan kaltaiseen tilaan. Mikäli se ei ole mahdollista, joudutaan tutkimaan muita vaihtoehtoja lopputilanteen osalta. Tällöin haetaan ratkaisuja, jotka muuten vastaavat maisemalle asetettuja esteettisiä vaatimuksia. Kittilän kaivosalueen osalta sivukivien läjitysaluetta ei ole mahdollista palauttaa luonnonmuotoja vastaavaan tilaan tasaisen maastonkohdan ja kaivostoiminnan sekä sivukiven määrän asettamien rajoitusten vuoksi. Maisemoitavalle kohteelle pyritään kuitenkin hakemaan maisema-arkkitehtonista muotokieltä, joka samalla viittaa myös alueen kaivostoimintaan liittyvään historiaan. 4 LÄJITYSALUEEN NYKYTILA Suurkuusikon avolouhoksesta ja maanalaisesta louhoksesta muodostuva sivukivi sijoitetaan avolouhoksen länsipuolella sijaitsevalle Suurikuusikon sivukivialueelle. Läjitykseen varatun reunaojien rajaaman alueen pinta-ala on noin 80 ha. Sivukiven läjitysalueet on luokiteltu kaivokselle myönnetyssä ympäristöluvassa tavanomaisen jätteen kaatopaikoiksi. Luvan mukaan alueelle saa sijoittaa sivukiveä ja malmia, jota ei voida hyödyntää. Sivukivialueiden pohjarakenteille ei ole ympäristöluvassa määrätty erityisvaatimuksia. Mahdollisesti ongelmallinen PWR-luokan kivi on sijoitettava siten, että etäisyys sivukivikasan reunoihin ja pohjaveden pintaan on vähintään viisi metriä. Lisäksi mahdollisesti happoa muodostavan sivukiven ylä- ja alapuolelle on sijoitettava neutralointipotentiaalia omaavaa kiveä paksuudelta, joka laskennallisesti riittää estämään haponmuodostuksen. 4.1 Läjitysalueen rakenteet Suurkuusikon sivukiven läjitysalue on sijoitettu suolle, jossa maanpinnan korkeudet ovat olleet pääosin välillä +207 +210. Alueen keskiosalla on noin 15 ha laajuinen tasolle +216 ulottuva moreenimäki, jonka kohdalla kallio on lähellä maanpintaa. Sivukivialueelle on tehty pohjatäyttö neutraloivalla OK-sivukivellä siten, että alueilla, joilla turvekerros on ollut >1 m, louhetäyttö tukeutuu kantavalle kitkamaapohjalle. Täyttömenetelmänä on ollut pohjaantäyttö päätypengerryksenä. Pintamaat ja alle 1,0 m
16WWE1351 6.7.2011 8 paksut turvekerrokset on jätetty louheen alle, sillä ne kokoonpuristuvat hyvin ohueksi ja jäävät louheen huokostilaan eivätkä aiheuta stabiliteettiriskiä. Täyttö on ulotettu vähintään 5 m pohjavedenpinnan yläpuolelle noin tasolle +215 +218. Pohjatäyttö on rakennettu noin 77 ha:n alueelle. Massojen läjityksestä Suurkuusikon sivukivialueelle on laadittu työselitys Sivukiven läjittäminen Suurikuusikko-läjitysalueelle (Geobotnia Oy, 27.2.2007), jonka pohjalta on laadittu toimintaohjeet työn toteutukseen (Agnico-Eagle, 5.5. 2008 ja päivitys 31.5.2008). Toimintaohjeen mukaan täyttöä tehdään kerroksittain 50 m x 200 m suuruisina ja 10 m korkeina aumoina. Penkereen ulkoreunalle jätetään ohjeen mukaan 18 20 m tila ulommaiselle OKluokan sivukivestä tehtävälle aumalle sekä ulkoreunan luiskan maisemointiin ja muotoilemiseen kaltevuuteen 1:2,5. Alimmaiset, reunimmaiset ja päällimmäiset aumat tehdään OK-luokan sivukivestä, jotta ympäristöluvan edellytykset täyttyvät. Louhittavien sivukivien haponmuodostuspotentiaali sekä rikki-, arseeni- ja antimonipitoisuus selvitetään ennen läjitystä. Aumat nimetään ja niihin sijoitettujen sivukivien laadusta pidetään kirjaa. Toistaiseksi kiisupitoiset kivet ovat louhinnassa sekoittuneet kalkkipitoisiin kiviin, niin että lopputulos vastaa laadultaan kiisutonta kiveä. Aumakoko on tällä hetkellä 200 m x200 m, jolloin läjityksen toteutusta ja raportointia on helpompi hallita. 4.2 Vesien johtaminen Sivukivialueen reunalle on kaivettu oja sivukivialueella muodostuvien likaisten suotoja pintavalumavesien kokoamiseksi ja johtamiseksi sivukivialueen itäpuolella olevaan tasausaltaaseen. Tarvittaessa vedet pumpataan CIL2-altaalle ja edelleen prosessivesikiertoon. Toistaiseksi vesiä ei ole tarvinnut pumpata CIL2-altaalle. Suurikuusikon alueen maaperä on pohjamoreenia, joka on vallitseva maalaji kaivoksen lähialueella. Pohjamoreeni koostuu pääosin kivisestä ja hiekkaisesta moreenista. Avolouhosalueen ympäristössä turvepeitteen paksuus on tutkimusten mukaan pääosin noin 1 2 m ja alapuolisten moreenikerrostumien paksuus pääosin 3 6 m. Ehjän kallion pinnassa on vaihtelevan paksuinen rapautumakerros, joka useimmiten on rikkonaista, mutta vielä melko kovaa kiveä. Paikoin esiintyy pehmeäksi rapautunutta, helposti rikkoutuvaa kiveä, ja jopa savimaiseksi rapautunutta ainesta. Maa-aineksen laadusta johtuen maaperän vedenjohtavuus on tyypillisesti melko alhainen. Reunaojat ovat kaivokselta saadun tiedon mukaan olleet vähävetisiä. 4.3 Täyttöalueet Sivukivialueesta laadittiin nykytilan 3D-maastomalli. Pohjatäytön päälle, noin 80 ha:n alueelle on läjitetty sivukiveä kaikkiaan noin 11,5 milj. m 3. Läjitysalue on mitattu ja kartoitettu kesällä 2010 ja lakialueen osalta maaliskuussa 2011, jolloin täyttö ulottui tasolle +235 +239. Sivukiven läjitysalue on esitetty suunnitelmapiirustuksessa KKJkoordinaatistossa. Korkeudet on esitetty N60 korkeusjärjestelmässä. Sivukivialueen pohjoisosa, noin 14 ha, toimii malmin varastoalueena, jossa pohjarakenteen päälle ei ole läjitetty sivukiveä. Ko. alueen koillisosassa on matalapitoisten malmien väliaikaista varastointia varten varattu erillinen LGP-alue (8 ha). Sivukivialueen itäosassa on noin 6 ha:n alue, jossa sijaitsee malmikasoja. Kasat tullaan ennen sulkemista poistamaan. Sivukivialueen lounaisosaan (noin 12 ha) on varastoitu puhdasta sivukiveä, joka tullaan käyttämään rakennusmateriaalina.
16WWE1351 6.7.2011 9 5 SIVUKIVIALUEEN MAISEMOINTI Sivukivialueen jyrkät reunaluiskat loivennetaan, lakialue muotoillaan riittävän loivaksi ja sivukivialueelle rakennetaan tiivis peittokerros. Reunaluiskin eroosion välttämiseksi kiinnitetään huomioita lakialueelta kertyvien valumavesien johtamisjärjestelyihin. Tähän mennessä on kiisupitoiset ja neutraalit kivet läjitetty sekaisin siten, että lopputulos vastaa kiisutonta kiveä. Kaukana malmista olevat ja kemialliselta laadultaan parhaat raakut on jo louhittu, koska Suurkuusikon louhos on jo edennyt pitkälle ja muut louhokset ovat siihen verrattuna hyvin pieniä. Suurkuukiskon itäisessä sortumassa louhitaan noin 650 000 t (335 000 m 3 ). sivukiveä, jotka sijaitsevat kaukana malmista eivätkä siksi todennäköisesti ole kiisupitoisia. Avolouhoksen alimmmilta louhintatasoilta sitä vastoin tullaan louhimaan ainoastaan sivukiviä, jotka sijaitsevat välittömästi malmin ympärillä, ja edellyttävät suojausta neutraalilla kivellä. 5.1 Lopputäyttö Sivukivialueen lopullista muotoa haettiin 3D-maastomallilla. Jotta voidaan varmistaa sivukiven riittäminen reunaluiskien muotoiluun, on läjitys jo täyttöaikana kohdistettava reunaluiskiin, jotka samalla muotoillaan ympäristölupamääräysten mukaiseen kaltevuuteen enintään 1:2,5, mikä on riittävä luiskien stabiliteetin, peittomaakerroksen levittämisen ja luiskien metsittämisen kannalta. Lakialue tason +236,00 yläpuolella täytetään kaltevuuteen 1:10 ja tason +241,00 yläpuolella kaltevuuteen 1:20, jolloin täyttö ulottuu korkeimmillaan tasolle +249,00. Täyttötilavuutta on käytettävissä noin 2,3 milj.m 3 Lakialueen korkeimmalle kohtaa varaudutaan läjittämään haitallista sivukiveä louhinnan loppuvaiheessa. Tarvittaessa sivukivelle tehdään kaivanto, jotta kivi voidaan peittää riittävän paksuisella kerroksella neutraloivaa kiveä. Kerrospaksuus määräytyy sivukiven ominaisuuksista. Vaihtoehtoisesti kiisupitoinen kivi voidaan kapseloida rakentamalle täyttökohdan päälle tiivis mineraalinen peittokerros tai geotekninen eriste, esim. bentoniittimatto, sade- ja sulamamisvesien aiheuttaman huuhtouman estämiseksi. Sivukivialueen täytön yläpinta on esitetty suunnitelmapiirustuksessa ja poikkileikkauspiirustuksissa. Kuvassa 2 näkyy valokuvaan mallinnettu sivukiven läjitys. Alakuvassa on tilanne 8.9.2010, jolloin alueelle on tehty jo sivukiven läjitystä.
16WWE1351 6.7.2011 10 Kuva 2 Ylemmässä kuvassa sivukiven läjitys mallinnettuna. Alemmassa kuvassa nykytilanne. Ilmakuva on otettu 8.9.2010. Kuva on otettu lounaasta lentokoneesta katsottuna kohti läjitysaluetta. 5.2 Peittorakenteet Ympäristölupamääräysten (ympäristölupa 22.12.2008) mukaan Sivukivialueiden luiskatun ja tiivistetyn pinnan päälle on levitettävä 0,5 m paksu kasvukerros, jonka alaosa koostuu tiiviistä moreeninmaasta ja pinta turpeen ja/tai humuksen sekaisesta maasta. Louhepintaisen lakiosa alle on rakennettava sivukivitäyttöön suotautuvan veden määrää olennaisesti rajoittava pintarakenne joka koostuu vähintään 0,5 m paksui-
16WWE1351 6.7.2011 11 sesta mineraalisesta tiivistyskerroksesta tai vastaavan suojatason antavasta keinotekoisesta eristeestä. Sivukivi, jonka rikkipitoisuus on yli 0,5 % ja haponneutralointi- ja muodotuspotentiaalin suhde (NP/AP) alle 3, on sijoitettava siten, että etäisyys sivukivikasan reunoihin ja pohjaveden pintaan on vähintään viisi metriä. Mahdollisesti happoa muodostavan sivukiven ylä- ja alapuolella on sijoitettava neutralointipotentiaalia omaavaa kiveä paksuudelta, joka laskennallisesti riittää estämään haponmuodostuksen. Jäljellä oleva sivukivimäärä, läjitettynä noin 2 milj.m 3, ei mahdollista alueen muotoilua ja peittämistä 5 m neutraloivalla kivikerroksella, kuten alkuperäisessä maisemointisuunnitelmassa on esitetty ja ympäristöluvassa edellytetty. Kiisupitoiset kivet on aumattu yhdessä neutraloivan kiven kanssa, eikä niiden peittämiseen edellä kuvatulla tavalla ole tarvetta. Riittävät peittokerrokset lakialueelle vielä sijoitettavien kiisupitoisten kivien kohdalla varmistetaan sivukiven ominaisuuksien perusteella. Tarvittaessa kivet peitetään keinotekoisella eristeellä. Sivukivialue peitetään vähintään puolen metrin tiiviillä maakerroksella (si HkMr, simr), Luiskiin tasolle + 241,0 saakka rakennetaan tiivistyskerroksen päälle vähintään 0,5 m paksuinen peittokerros kasvualustaksi. Kerrospaksuudessa otetaan huomioon metsittämisen vaatimukset. Lakialue verhoillaan 0,5 m louhekerroksella. 5.3 Vesien johtamisen periaate Tiivis pintakerros estää sade- ja sulamisvesien imeytymisen jätetäyttöön. Lakialueella muodostuu suurin osa pintavalumavesistä. Jotta vedet voitaisiin hallitusti johtaa pois täyttöalueelta, muotoillaan peittokerrokseen louhe/sepeliverhoiltuja ojapainanteita, jotka keräävät valumavedet ja ohjaavat ne hallitusti luiskan alaosaan. Ojapainanteiden määrä, sijainti ja kaltevuudet ja rakenne suunnitellaan tarkemman toteutussuunnittelun yhteydessä. Periaateratkaisu on esitetty kuvassa 2. Suljetun sivukivialueen päältä kertyvät vedet ovat puhtaita vesiä, joita ei ole tarpeen käsitellä. Suotovesien ja pintavesien erottamiseksi voidaan reunaoja muuttaa salaojaksi, johon kertyvät läjitysalueen suotovedet johdetaan tasausaltaaseen ja pumpataan rikastushiekka-altaaseen. Pintavalumavedet kerätään luiskan alaosaan kaivettavaan uuteen reunaojaan, ja johdetaan maastoon. Mikäli nykyiset reunaojat todetaan kuiviksi eivätkä ne kerää sivukivialueen suotovesiä, voidaan niitä käyttää maisemoidun alueen pintavalumavesien maastoon johtamiseen. Ojien sijainti, korkeussuhteet ja purkukohdat esitetään tarkemman suunnittelun yhteydessä 5.4 Sivukivialueen maisemointi Läjityksen rinteiden muotoilussa tulisi maisemoinnin kannalta pyrkiä kaareviin muotoihin ja välttää maisemassa erottuvia teräviä muotoja sekä pitkiä suoria rinteitä. Sivukiven läjityksen lopullista muotoa on maisemointisuunnitelmassa jäsennetty tiukan geometrisella kuivatuspainanteiden järjestelmällä. Myös louhikkopintaisen avoimen alueen ja metsitetyn alueen välisellä selkeällä muotokielellä on pyritty muodostamaan selkeä kokonaisuus. Tarkemmassa suunnittelussa tulee myös huomioida pintavesien hallintaan liittyvien ratkaisujen sovittaminen luontevasti läjityksen pinnanmuotoihin. Läjityksen viimeistelyssä tulisi myös pyrkiä vahvistamaan edelleen läjityksen kokonaisvaltaista muotokieltä.
16WWE1351 6.7.2011 12 Läjityksen reunaluiskat rakennetaan 1:2,5 kaltevuudelle ja metsitetään mäntyvaltaisella sekametsällä. Lakialue jätetään avoimeksi louhepintaiseksi alueeksi, jossa risteävät loivat kuivatuspainanteet. Louhe toimii kuivatuskerroksena. Se estää puuston ja kasvillisuuden leviämisen sivukivialueen päälle, jolloin juuristo voisi rikkoa moreenitiivisteen, tunkeutua alapuoliseen sivukivitäyttöön ja mahdollistaa suotoveden pääsyn sivukiveen. Painanteet pinnoitetaan hienojakoisemmalla soralla/sepelillä, jotta vedenkulku ei loivalla lakialueella häiriinny ja samalla niistä tulee myös tarkkailun ja huollon kannalta muuta lakialuetta kulkukelpoisempia. Lakialueelle on osoitettu vedenjakajaa pitkin erillinen huoltotie. Vedenjakajalle rakennettaessa vältetään ylimääräiset tien kuivatukseen liittyvät rakenteet ja samalla tien tasaus voidaan myös laskea lähemmäksi maanpintaa. Kuva 3. Maisemoinnin periaatteet
16WWE1351 6.7.2011 13 Vesien pintarakenteiden läpäisyn ja rinteiden vesieroosion vähentämiseksi pintavedet kerätään lakialueelta vesieristettyihin, suunnitelmassa noin 140 metrin välien sijaitseviin painanteisiin, jotka ovat noin 45 asteen kulmassa lakialueen kaltevuuksien suhteen. Rinteiden vesieroosion hallitsemiseksi vesi ohjataan hallitusti yhdeksästä kohdasta alas rinteeseen. Näihin puromaisiin kohtiin rakennetaan kiviaineksesta eroosiosuojatut rinneosuudet. Rinnealueelle satavan veden annetaan imeytyä kasvillisuuteen tai laskeutua pintavaluntana luiskan alaosaan. Tällä pyritään estämään rinteiden liiallinen kuivuminen. Kuvassa 3 on esitetty maisemoinnin periaatteet kuivatuksen, kasvillisuuden ja pintarakenteiden osalta. Leikkauskuvasta 4 näkyy läjityksen todellinen mittakaava ja sen suhde kasvillisuuteen. Kuva 4. Leikkaus A-A kuvassa 2 näkyvästä leikkauskohdasta. 6 VAIKUTUSTARKASTELU 6.1 Vaikutukset maisemaan Maisemoidun sivukiven läjitysalueen vaikutukset laajemmassa maisemassa muodostuvat läjityksen geometrisestä kokonaishahmosta ja reunaluiskasta. Keskeistä maisemoinnin kannalta on reunaluiskien onnistunut metsitys. Lakialueen maisemalliset vaikutukset rajoittuvat paikallisiksi. Louhepintainen lakialue laskeutuu rinnettä pitkiin avolouhoksen suuntaan eli kaakkoon muistutuksena maisemassa alueen aikaisemmasta käytöstä. Näkymäsektori on kuitenkin reunustavan metsikön seurauksena suhteellisen kapea. Kokonaisvaikutelma laajemmassa maisemassa muodostuu läjityksen kokonaishahmon kautta. Metsitettyinäkin rinteet ja läjitys erottuvat laajemmassa maisemassa luonnollisten geologisten prosessien myötä syntyneistä maastonmuodoista. Levin suunnasta katsottuna (kuva 6) kaivosalue näkyy lounaan suunnasta suhteellisen vaakasuoraan pitkän etäisyyden johdosta. Sivukiven läjitysalueenhahmo voi metsittyneenä erottua varjoisamman ja valoisamman sivun perusteella taustasta. Maisemoituna läjitysalueen maisemalliset vaikutukset ovat Leviltä päin katsottuna vähäiset. Kuvassa 5 näkyy maisemoituna etualalla sivukiven läjitysalue, sen yläpuolella maisemoituna rikastushiekka-allas ja oikealla avolouhos. Kuvan olosuhteet vastaavat tilannetta keväällä lumiseen vuodenaikaan noin kahden aikaan iltapäivällä.
Kuva 5. Lounaasta sivukiven läjitysalueelle. 16WWE1351 6.7.2011 14
16WWE1351 6.7.2011 15 Kuva 6. Näkymä Leviltä kaivosalueelle. Ylempi kuva on suurennos kaivoksesta alemman kuvan punaisella rajatulta alueelta. Kuva on otettu keväällä 2008. 6.2 Haitallisten vaikutusten vähentäminen Maisemallisten vaikutusten vähentämisessä on työnaikaisten vaikutusten osalta keskeistä peittävän suojapuuston istuttaminen keskeisten näkymäsektoreiden suuntaan. Toiminnan jälkeisessä maisemoinnissa keskeistä on riittävien maisemointitoimenpiteiden suorittaminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Sivukiven läjityksen maisemoinnissa on keskeistä suojaavan puuston saaminen rinnealueelle. Onnistumisen varmistamiseksi kannattaa etukäteen tehdä koealoja, joilla selvitetään rakennekerrosten ja paikallisen ilmaston yhteisvaikutus rinteiden metsitykseen. Näillä toimenpiteillä varmistetaan sulkemistoimenpiteiden onnistuminen. 6.3 Ympäristövaikutukset Sivukivialueen pintaosa peitetään tiiviillä maakerroksella, joka oleellisesti vähentää suotoveden imeytymistä sivukivitäyttöön. Esim. maa-aines, jonka vedenjohtavuus on 10-8 m/s päästää lävitseen vain noin 20 % sadannasta. Suljetun alueen päältä kertyvät valumavedet ovat puhtaita vesiä. Heikkolaatuinen sivukivi on läjitetty yhdessä hyvälaatuisen sivukiven kanssa ja alueen pohjatäyttö rakennettu neutraloivalla sivukivellä, jolloin vähäiset heikkolaatuisen sivukiven läpi suotautuvat vedet neutraloituvat maaperään suotautuessaan.