AGNICO EAGLE FINLAND OY KITTILÄN KAIVOS SULKEMISSUUNNITELMA

Transkriptio

1 AGNICO EAGLE FINLAND OY

2 AGNICO EAGLE FINLAND OY Hanna Lampinen ENVINEER OY Niko Karjalainen Ari Kolehmainen Tuomas Väyrynen Pekka Tuomelta (GTK) Y-tunnus: Projektinro:

3 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO YMPÄRISTÖN NYKYTILA NYKYINEN JA SUUNNITELTU KAIVOSTOIMINTA NYKYTOIMINTA SUUNNITELTU TOIMINTA AIEMMAT SULKEMISTA KOSKEVAT SUUNNITELMAT JA ASIAKIRJAT YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI KAIVANNAISJÄTTEEN JÄTEHUOLTOSUUNNITELMA NP4-ALTAAN YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS TOIMINNAN LAAJENTAMISEN YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS CIL2-RIKASTUSHIEKKA-ALTAAN PATOJEN YLÄVIRTAAN KOROTTAMINEN SULKEMISTAVOITTEIDEN MÄÄRITTELY SULKEMISEN MÄÄRITTELY JA TAVOITTEET SULKEMISTOIMENPITEIDEN KOHDENTAMINEN JA MENETELMÄT Yleistä sulfidimetallikaivosten ympäristövaikutuksista Sulkemismenetelmät LAINSÄÄDÄNNÖN EDELLYTYKSET JA VAATIMUKSET SULKEMISELLE Kaivoslainsäädäntö Ympäristönsuojelulainsäädäntö Ympäristölupapäätös KAIVOSALAN YLEISET OHJEET Kansalliset ohjeet BAT- ja BREF-vertailuasiakirjat KAIVOSYHTIÖN OHJEISTUS SULKEMISELLE RMMS-asiakirja ICMC-säännöstö SULKEMISSUUNNITTELUA TUKEVIA SELVITYKSIÄ YLEISTÄ SIVUKIVEÄ KOSKEVAT SELVITYKSET Geologian tutkimuskeskus Kosteuskammiotestit Sivukiven hallintajärjestelmä Sisäisen veden seuranta Koetoiminta geopolymeeripintarakenteesta

4 6.3 RIKASTUSHIEKKAA KOSKEVAT SELVITYKSET Yleistä Rikastushiekan karakterisointitutkimukset PINTAMAITA KOSKEVAT SELVITYKSET VEDENPUHDISTUKSEN LIETTEITÄ KOSKEVAT SELVITYKSET Vesienkäsittelylaitoksen vedensakeuttimen alite Kuivatusvesialtaiden lietteet MOREENIN SAATAVUUTTA JA LAATUA KOSKEVAT SELVITYKSET ALUEELLA MUODOSTUVIEN VESIEN MÄÄRÄÄ JA LAATUA KOSKEVAT SELVITYKSET PINTAVALUTUSKENTTIEN TUTKIMUKSET SULKEMISTOIMENPITEET KAIVOSALUEELLA OLEVIEN KOHTEIDEN SULKEMINEN AVOLOUHOKSET JA MAANALAINEN KAIVOS Sulkemissuunnitelma Suunnitelman tarkennus SIVUKIVEN LÄJITYSALUE Sulkemissuunnitelma Suunnitelman tarkennus RIKASTUSHIEKKA-ALUE Sulkemissuunnitelma Suunnitelman tarkennus RAKENNUKSET JA MUU INFRASTRUKTUURI Sulkemissuunnitelma Suunnitelman tarkennus Pilaantuneet maa-alueet ja pintavalutuskentät VESIEN JOHTAMINEN JA KÄSITTELY Sulkemissuunnitelma Suunnitelman tarkennus MAISEMA SULKEMISTOIMENPITEIDEN EKOLOGISET TAVOITTEET JA LUONNON MONIMUOTOISUUDEN EDISTÄMINEN ALUEEN LUONNONTILAN KUVAUS (ENNEN KAIVOSTOIMINTAA) Kaivosalueen alkuperäiset luontotyypit ja kasvillisuus Kaivosalueen alkuperäinen linnusto SULKEMISTOIMINTOJEN EKOLOGISET TAVOITTEET PERUSTEIDEN KUVAUS Metsäluonnon monimuotoisuuden kehittyminen Yleisimpien puulajien kasvupaikat, kasvunopeudet ja juuriston syvyydet

5 8.4 MAHDOLLISET TOIMENPITEET LUONNON MONIMUOTOISUUDEN EDISTÄMISEKSI JA EKOLOGISTEN TAVOITTEIDEN SAAVUTTAMISEKSI Luonnon monimuotoisuuden huomioiminen sulkemisessa Luonnon monimuotoisuutta edistävät toimenpiteet JÄLKIHOITOVAIHEEN RISKIT SUUNNITELMAN TARKENNUS JÄLKIHOITOVAIHEEN SEURANTA YHTEENVETO

6 1 JOHDANTO Agnico Eagle Finland Oy:n Kittilän kaivoksessa louhitaan ja rikastetaan kultamalmia. Malmin louhinta aloitettiin avolouhoksessa keväällä 2008 ja kultarikasteen tuotanto samana vuonna syksyllä. Louhinta on siirtynyt maanalaiseen kaivokseen alkaen vuodesta Suurikuusikon ja Rouravaaran avolouhosten kaivostoiminta on lopetettu vuoden 2012 loppuun mennessä. Vuodesta 2013 eteenpäin on louhittu ainoastaan maanalaisesta kaivoksesta. Tunnetuilla malmivaroilla kaivoksen tuotannon odotetaan jatkuvan vuoteen 2034 saakka. Vaikka kaivoksella on nykyisen tiedon mukaan toiminta-aikaa jäljellä vielä noin 15 vuotta, on kaivoksen sulkemistoimenpiteiden suunnittelu aloitettu. Kittilän kaivokselle on laadittu alustava sulkemissuunnitelma vuonna 2012, joka sisälsi sivukivialueen maisemoinnin yleissuunnitelman. Kaivoksen sulkeminen on ympäristönsuojelulain sekä kaivoslain nojalla säänneltyä ja alustava sulkemissuunnitelma ei kaikilta osin täytä nykyisen lainsäädännön vaatimuksia. Lisäksi toiminnan edetessä sulkemissuunnitelman päivitys on tullut ajankohtaiseksi. 2 YMPÄRISTÖN NYKYTILA Tässä kappaleessa on esitetty ympäristön nykytilan luonnehdinta olennaisilta osin. Yksityiskohtainen kuvaus alueen ympäristön nykytilasta ja kaivostoiminnan vaikutuksista ympäristöolosuhteisiin on esitetty toiminnan laajentamista koskevassa YVA-selostuksessa (Pöyry Finland Oy 2016) sekä sen jälkeen laadituissa ympäristölupahakemuksissa. Agnico Eagle Finland Oy:n kultakaivos sijaitsee Kittilän kunnassa Kiistalan kylässä. Kaivosalue sijaitsee noin 35 km Kittilän keskustasta koilliseen Kiistala Pokka -tien (tie 9552) varressa Rouravaaran kylän länsipuolella ja Seurujoen itäpuolella. Alue kuuluu Suomen kylmimpiin seutuihin. Lumipeite on maassa lokakuun lopusta toukokuun puoliväliin. Vuosina vuoden keskilämpötila on ollut -1,3 C (Pokka, Kittilä), sadanta keskimäärin 547 mm (Pokka, Kittilä) ja haihdunta keskimäärin 330 mm (Sodankylä). Kaivos sijaitsee ns. Lapin vihreäkivivyöhykkeellä, tarkemmin sen Kittilän ryhmän alueella, jossa vallitsevana ovat myöhäis-proterotsooiset maafiset vulkaaniset ja sedimenttikivet. Kallioperä on yleisesti ohuehkojen (2 7 m) moreenikerrostumien peitossa. Vallitseva maalaji kaivoksen lähialueella on pohjamoreeni, joka koostuu pääosin kivisestä ja hiekkaisesta moreenista. Monin paikoin alueella ja sen ympäristössä moreenia peittää turvekerros. Kaivosalueen länsipuolella turve- ja moreenikerrosten välissä on 0,5-1,5 paksuinen silttikerros. Yleisesti alueen maaperä on pääosinhuonosti vettä läpisevää, toisaalta hienoaineksen vuoksi kapillaarinen nousukorkeus maaperässä voi olla useita metrejä. Kittilän kaivos sijaitsee Loukisen valuma-alueella (65.69) ja tarkemmin Seurujoen valuma-alueella (65.697). Loukisen valuma-alueen pinta-ala on km2 (järvisyys 1,11 %) ja Seurujoen valuma-alueen pinta-ala 307 km2 (järvisyys 0,27 %). Seurujoki yhtyy Loukiseen, joka laskee lopulta Ounasjokeen Levitunturin itäpuolella. Kaivoksen pintavesivaikutuksia on seurattu kahdeksasta pisteestä ja kesäkuusta 2017 alkaen 14 pisteestä. Seurujoen ekologinen tila on vuonna 2013 luokiteltu hyväksi perustuen biologiseen luokitteluun (pohjaeläimet), fysikaalis-kemialliseen luokitteluun sekä hydro-morfologiseen muuntuneisuuteen. Kaivostoiminnan vaikutukset ovat olleet havaittavissa mm. typpipitoisuuden kasvuna sekä kohonneina sulfaatin ja eräiden metallien pitoisuuksina kaivoksen vaikutusalueella Seurujoessa ja Loukisessa. Pitoisuudet eivät kuitenkaan ole olleet haitallisella tasolla. Kaivoksen lähiympäristössä (alle 5 kilometrin säteellä) ei ole luokiteltuja pohjavesialueita. Kaivosalueen läheisyydessä sijaitsevat kaivot ovat porakaivoja. Pääosin kaivosalueen maaperän pohjamoreenia voidaan pitää huonosti vettä johtavana (k=10-9 m/s). Maanpeitteen ohuuden vuoksi pohjaveden virtaussuuntia ohjailee pääasiassa kalliopinnan topografia, mutta myös kallioperän ruhjevyöhykkeet. En- 6

7 nen toiminnan alkua alueella on sijainnut pohjavedenjakaja likimain kaivospiirin keskivaiheilla. Pohjavedenjakajan pohjoispuolella pohjavedet ovat virranneet pääosin länteen kohti Seurujokea. Vastaavasti pohjavedenjakajan eteläpuolella virtaussuunta on ollut pääosin etelään ja itään. Kuivatusvesien pumppaus avolouhoksesta sekä maanalaisesta kaivoksesta on alentanut alueen pohjavedenpintaa. Suurimmat alenemat (6 12 m) havaitaan pohjois-eteläsuunnassa avolouhoksista. Alueen pohjavedet ovat luonnostaan lievästi emäksisiä ja sisältävät enemmän liuenneita aineita kuin Suomen pohjavedet keskimäärin. kaivosalueen pohjavesitarkkailussa on havaittu kohonneita sulfaattipitoisuuksia sekä ympäristölaatunormin (VNa 341/2009) ylittäviä nikkeli-, arseeni-, ammoniumtyppi-, antimoni-, kupari- ja sinkkipitoisuuksia. Kaivoksen lähistöllä olevien asuinkiinteistöjen kaivovedet ovat olleet tutkituilta osin talousvedelle asetetuttujen laatuvaatimusten ja -suositusten mukaisia, lukuun ottamatta yksittäisiä raudan, mangaanin ja sameussuositusten ylityksiä. Kaivostoiminnalla ei ole havaittu olevan vaikutuksia kaivovesien laatuun, eikä kaivovesien laadussa ole tapahtunut viime vuosina merkittäviä muutoksia. 3 NYKYINEN JA SUUNNITELTU KAIVOSTOIMINTA 3.1 NYKYTOIMINTA Agnico Eagle Finland Oy:n Kittilän kaivos (Kuva 3-1) koostuu kahdesta käytöstä poistetusta avolouhoksesta (Suurikuusikko ja Rouravaara), kahdesta suunnitellusta pienestä avolouhoksesta (Etelä ja Ketola), maanalaisesta kaivoksesta, rikastushiekan varastointialueesta sekä vesivarastoaltaista, sivukiven läjitysalueesta, pintamaiden varastoalueesta sekä prosessilaitoksesta apulaitoksineen. Lisäksi alueella sijaitsee toimistotiloja sekä tukitoimintoja. Prosessilaitos käsittää murskauksen, jauhatuksen, vaahdotuksen, painehapetuksen, neutralisoinnin, CIL (Carbon in Leach) syanidiliuotuksen, syanidin tuhoamisprosessin, ladatun hiilen happopesun ja kullan talteenottoprosessin. Kaivoksella otettiin käyttöön rikastamon laajennus syksyllä 2014 ja suunnitteilla on laajentaa kaivostoimintaa edelleen (kts kohta 3.2). Kaivoksella on siirrytty kokonaan maanalaiseen louhintaan vuonna Rikastusprosessissa muodostuvasta rikastushiekasta noin 80 % on vaahdotuksessa syntyvää NP-rikastushiekkaa ja noin 20 % CIL-rikastushiekkaa. CIL-nimitys viittaa CIL-piirin (carbon-in-leach) jätteenä syntyvään rikastushiekkaan. Syntyvä rikastushiekka varastoidaan kaivoksella nykyisellään kahteen, kaivosalueen pohjoisosassa sijaitsevaan altaaseen (CIL2 ja NP3). Altaiden numerointi viittaa rakentamisjärjestykseen. Rikastushiekka-altaat ovat eristettyjä ja niitä ympäröi vaiheittain rakennetut maapadot. Vaahdotuksen rikastushiekka ja neutralisointisakka varastoidaan NP3-altaaseen ja CIL-hiekkaa CIL2- altaaseen. CIL1-altaaseen ei enää sijoiteta rikastushiekkaa, mutta sitä käytetään osana vesien hallintaa. CIL2-altaaseen on alussa, noin vuoteen 2011 asti, sijoitettu NP-rikastushiekkaa. Sen jälkeen, kun NP3- allas valmistui, NP-rikastushiekka on sijoitettu NP3-altaaseen ja CIL-rikastushiekka CIL2-altaaseen. Joulukuusta 2016 lähtien, kun uusi vedenpuhdistuslaitos otettiin tuotantokäyttöön, vedenpuhdistuksessa syntyvää kipsisakkaa on myös sijoitettu NP3:n itäreunalle louhetäytöstä rakennettuun laajennusosaan. Vuosittain muodostuvasta NP-hiekasta noin 20 % ( m 3 /v) käytetään maanalaisen kaivoksen pastatäyttöön. Pastalaitos otettiin käyttöön kaivoksella vuonna Maanalaisessa louhinnassa sivukivi varastoidaan pääosin maan alle jo louhittuihin tyhjiin louhostiloihin. Sivukiveä varastoidaan myös Suurikuusikon avolouhoksen länsipuolelle sivukivelle varatulle alueelle. Sivukiveä on hyödynnetty mahdollisuuksien mukaan myös kaivosalueen maarakenteissa, kuten tie- ja patorakentamisessa. Maanalaisessa louhinnassa sivukiven kuljettamista maan päälle pyritään välttämään ja sivukivi pyritään hyödyntämään louhostäytössä. Lisäksi sivukiveä louhitaan nykyään huomattavasti vähemmän aiempaan avolouhostoimintaan verrattuna. 7

8 Rikastusprosessissa tarvittava raakavesi otetaan Seurujoesta. Puhdistetut kuivatus- ja prosessivedet johdetaan tällä hetkellä Seurujokeen. Kaivokselle on valmistunut uusi vesienkäsittelylaitos, joka otettiin käyttöön joulukuussa Kuva 3-1. Agnico Eagle Finland Oy:n Kittilän kaivoksen kaivospiirin rajaus sekä kaivostoimintojen nykyinen sijoittuminen. 8

9 3.2 SUUNNITELTU TOIMINTA Malmituotantoa suunnitellaan nostettavaksi nykyisestä 1,6 Mt/v tasolle 2 Mt/v, jota koskeva ympäristölupahakemus on jätetty maaliskuussa 2018 Pohjois-Suomen aluehallintovirastoon. Kapasiteetin noston yhteydessä haetaan lupaa seuraaville toiminnan olennaisille muutoksille: Malmin murskaaminen pienempään palakokoon maan pinnalla mobiilimurskaimilla Rikastusprosessin kapasiteetin kasvattaminen lisäämällä yksikköprosessien kapasiteettia tuotannonnostoa vastaava määrä Käytettyjen kemikaalien ja räjähdysaineiden suuremmat käyttö- ja varastointimäärät Autoklaaville tarvittava vedenotto (350 m 3 /h) Seurujoesta Purkuvesien sulfaatin ja antimonin vuosikuormitusraja-arvojen korottaminen. Laajennetun toiminnan tarkempi kuvaus on esitetty tuotannon nostoa koskevassa ympäristölupahakemuksessa. Toiminnan jatkuminen ja laajentuminen edellyttää rikastushiekan sijoituskapasiteetin lisäämistä. CIL2- altaan varastointikapasiteetin arvioidaan riittävän nykyisellä tuotannolla suunnitelluin padon korotuksin vuoteen 2034 saakka. Päivitetyn tuotantosuunnitelman mukaisesti sen sijaan NP3-altaan kapasiteetti ehtyy viimeistään kesällä 2019, kun suunnitellut ylävirtaankorotukset (+242 m ja +244 m) saadaan toteutettua. Näin ollen uutta NP-rikastushiekan varastointikapasiteettia tarvitaan vuodesta 2020 alkaen, jotta kaivoksen toimintaa voidaan jatkaa nykyisen tuotantosuunnitelman mukaisesti vuoteen 2035 saakka. NP3-altaan geoteknisiä ominaisuuksia on parannettu syvästabilointimenetelmällä ja kaivosyhtiö selvittää korotusmahdollisuutta ainakin tasolle +246 saakka. NP3-altaaseen sijoitetaan NPhiekan lisäksi Pohjois-Suomen Aluehallintoviraston luvalla 146/2016/1 ( ) vesienkäsittelylaitoksen selkeyttimen alitetta sille erikseen rajatulle alueelle (ns. alitekaukalo). Yhtiö on syyskuussa 2017 jättänyt vireille hakemuksen, jolla haetaan lupaa läjittää alitetta jatkossa sekä alitekaukaloon, että suoraan NP-hiekan sekaan ilman erillistä rajattua aluetta, kun alitekaukalo on jäänyt rikastushiekan alle. Nykyiset vesivarastoaltaat vastaavat rakenteeltaan ja pohjaratkaisuiltaan nykyisiä CIL-altaita, eli ne on vuorattu kauttaaltaan vesitiiviillä bitumigeomembraanilla ja moreenitiivisteellä. Vesivarastoaltaat on alun perin rakennettu oletuksella, että altaisiin voidaan tarvittaessa purkaa CIL-hiekkaa. Yhtiö on saanut Pohjois-Suomen aluehallintovirastolta luvan (45/2017/1; ) NP-hiekan läjittäminen vesivarastoaltaan pohjoiseen osaan, jolloin alueelle muodostuu uusi kaivannaisjätteen jätealue. Tarve läjitykseen riippuu NP3-altaan korotusten aikataulusta. Eteläinen osa pysyy toistaiseksi vesivarastona. NP-hiekan läjityskapasiteetin pidemmän aikavälin turvaamiseksi Agnico Eagle Finland Oy on jättänyt Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle lupahakemuksen uuden NP-rikastushiekan varastointialtaan (NP4) rakentamiseksi nykyisen kaivosalueen pohjoispuolelle. Uuden läjitysalueen pinta-ala on laajimmillaan noin 175 hehtaaria. Uusi NP4-allas on suunniteltu siten, että se mahdollistaa NP-hiekan läjittämisen altaaseen sekä vesilietteenä että suodatettuna. Kaivosyhtiö on jättänyt ympäristölupahakemuksen uuden vesivarastoaltaan rakentamisesta kaivospiirin länsiosaan lähelle Seurujokea. Tällöin nykyisen vesivarastoaltaan eteläosa vapautuu rikastusjätteen sijoittamiseen, ja lupahakemukseen sisältyy NP-hiekan läjittäminen olemassa olevan vesivarastoaltaan eteläosaan. Suurikuusikon avolouhoksen käyttöä rikastushiekan läjitykseen on tarkasteltu esikannattavuusselvityksessä (Pöyry Finland Oy 2016) sekä toiminnan laajentamista koskevan YVA-hankkeen yhteydessä (kohta 4.2). Rikastushiekan läjittäminen avolouhokseen on todettu mahdolliseksi, kun louhoksen pohja 9

10 vahvistetaan ja sinne rakennetaan tiivistys- ja kuivatuskerroksen sisältävä pohjarakenne. Avolouhoksen käyttöönotto rikastushiekan läjitykseen ei tällä hetkellä kuitenkaan ole yhtiön suunnitelmissa. Kaivosyhtiö on kesäkuussa 2017 jättänyt vireille hakemuksen käsiteltyjen jätevesien johtamisesta 23,8 km:n pituisella purkuputkella Loukisen pääuomaan Sotkajokisuun alapuolelle. Hakemus on Pohjois- Suomen aluehallintoviraston käsittelyssä. 4 AIEMMAT SULKEMISTA KOSKEVAT SUUNNITELMAT JA ASIAKIRJAT Kaivoksen sulkemistoimenpiteitä on aiemmin käsitelty useissa eri yhteyksissä. Olennaisimmat sulkemista käsittelevät asiakirjat on esitetty kappaleissa Kittilän kaivokselle on laadittu jälkihoitosuunnitelma ( , Lapin Vesitutkimus), jossa on esitetty avolouh osten ja maanalaisen kaivoksen, rikastushiekka-altaiden sekä sivukivialueen ja muiden varastoalueiden jälkihoitotoimenpiteet. Sivukivialueen osalta on aiemmin laadittu maisemoinnin yleissuunnitelma (16WWE1351, , Pöyry Finland Oy), jossa on tarkemmin kerrottu ne periaatteet, miten sivukivialue saatetaan yleisen turvallisuuden edellyttämään kuntoon ja sopeutetaan ympäristöönsä. Jälkihoitosuunnitelma on päivitetty vuonna 2012 (Pöyry Finland Oy). Jälkihoitosuunnitelmassa esitetyt sulkemistoimenpiteet alueittain on esitetty kohdassa YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI 2016 Vuonna 2016 valmistuneessa, toiminnan laajentumista koskevassa ympäristövaikutusten arvioinnissa (YVA) on esitetty yleiset periaatteet kaivostoiminnan lopettamiselle viitaten mm. kaivoksen lopettamisen käsikirjaan (kohta 5.1) sekä aikaisempiin sulkemissuunnitelmiin. Kaivoksen sulkemistoimenpiteet on esitetty tehtäviksi sulkemissuunnitelman (2012) sekä ympäristöluvan PSAVI 72/2013/1 lupaehtojen mukaisesti. Suurikuusikon avolouhoksen osalta YVA-selostuksen toiminnan kuvauksessa on esitetty sulkemiselle avolouhosjärven vaihtoehtona louhoksen täyttäminen rikastushiekalla ja peittäminen vesipeitolla, tai vastaavalla pintarakenteella, jolla rikastushiekka-altaat on suunniteltu suljettavaksi. YVA:ssa on arvioitu sulkemisvaiheen jälkeiset vaikutukset eri osa-alueittain. Kaivostoimintojen lopettaminen poistaa toiminnasta aiheutuvat tärinä- ja meluvaikutukset. Myös ilmaan kohdistuvat päästöt loppuvat, kun läjitysalueiden peittorakenteet on toteutettu. Kaivannaisjätealueiden suotovesillä voi olla vähäisiä vaikutuksia pintavesien laatuun. Pintavesien osalta vaikutusten merkittävyys arvioidaan kuitenkin erittäin vähäiseksi. Vesiekologiaan ja kalastoon ei arvioida aiheutuvan haitallisia vaikutuksia kaivostoiminnan sulkemisen jälkeen, koska päästöt laskevat merkittävästi toiminnan aikaisesta tilanteesta. (Pöyry Finland Oy 2016) YVA-selostuksen mukaan NP4-altaan jälkihoitotyöt toteutetaan mitä todennäköisimmin vastaavasti kuin NP3-altaalla. Näin ollen täyttöihin imeytyvän veden määrä pienenee. Tällöin myös suotovesien muodostuminen vähenee, mikä alentaa suotovesistä aiheutuvia haitallisia vaikutuksia. Vaikutusten arvioidaan näin olevan vähäisiä ja kohdistuvan lähinnä altaan alapuoliselle alueelle. YVA-selostuksessa todetaan, että keinotekoisia eristeitä käytettäessä on kuitenkin pitkällä aikavälillä mahdollista, että rakenteissa esiintyy vuotokohtia, jolloin suotovesien muodostuminen ja leviäminen on mahdollista rakenteen alapuoliseen pohjaveteen. Gradientin pienentyessä ja pohjavesivirtausten ollessa hitaita läjityksen alapuolella, olosuhteiden oletetaan muodostuvan hapen saatavuuden suhteen niukoiksi, mikä suosii metallisulfidien muodostumista ja vähentää mahdollisten suotovesien sulfaatin ja metallien kulkeutumista laajemmalle alueelle. Pohjavesivirtaus suuntautuu täyttyviä avolouhoksia (ja maanalaisia 10

11 tiloja) kohden, kunnes louhosten täyttyessä saavutetaan tasapainotilanne, jossa pohjavesivirtaukset palaavat kaivostoimintaa edeltäneeseen tilanteeseen. Vaikutukset pohjaveden pinnankorkeuteen ovatkin näin merkittävyydeltään kohtalaisen positiiviset. (Pöyry Finland Oy 2016) Mikäli Suurikuusikon avolouhos täytetään rikastushiekalla, täyttö on veden kyllästämä ja vedenjohtavuus on alhainen, mistä johtuen veden kulkeutuminen täytössä on hidasta. Hidas virtausnopeus täyttömateriaalissa rajoittaa lähtötilanteessa liukoisessa muodossa olevien metallien kulkeutumista ja täytön alkuvaiheessa pohjaveden virtaus myös suuntautuu kaivokseen. Pitkällä aikavälillä hapen saatavuuden rajallisuuden oletetaan vähentävän sulfidien hapettumista ja metallien vapautumista liukoiseen muotoon. (Pöyry Finland Oy 2016) Sulkemistoimista huolimatta kaivostoiminnan vaikutukset näkyvät alueen kallio- ja maaperässä myös sulkemisen jälkeen. Linnustoon ja eläimistöön sulkemistoimilla on positiivinen vaikutus. Vaikka teollinen toiminta alueella loppuu ja rakennukset puretaan sekä läjitysalueet maisemoidaan, on alueen maisema muuttunut luonnontilaisesta. Tästä syystä sulkemisvaiheen haitallisten vaikutusten merkittävyys maisemaan arvioitiin vähäisiksi. Kasvillisuus alueella tulee myös muuttumaan pysyvästi. Liikennemäärät kaivokselta Kittilään ja Sirkan kylään pienenevät merkittävästi, mikä voidaan myös nähdä positiivisena vaikutuksena. (Pöyry Finland Oy 2016) Kaivoksen positiiviset työllisyysvaikutukset ulottuvat nykyisellään Kittilän ja Lapin alueen lisäksi myös Lapin alueen ulkopuolelle. Kaivoshanke on ollut myös tärkeä maakunnan pienten kylien elinvoimaisuuden tukemisen kannalta. Kaivoksen sulkeminen voidaan nähdä positiivisena porotalouden kannalta, mutta alueen työllisyyden kannalta vaikutukset ovat merkittävyydeltään selvästi negatiivisia. Kaivoksen sulkeminen parantaa Seurujoen virkistyskäyttömahdollisuuksia, mikä voidaan tulkita positiiviseksi muutokseksi. Kokonaisuutena sulkemisvaiheen jälkeiset sosioekonomiset vaikutukset arvioidaan haitallisuudeltaan vähäisiksi. (Pöyry Finland Oy 2016) Yhteysviranomaisen (Lapin ELY-keskus) YVA-selostuksesta antamassa lausunnossa ( ) arviointiselostuksen riittävyyden osalta on sulkemiseen liittyen esitetty, että jatkosuunnittelussa NP4-altaan pohjarakenteen sopivuus kyseisiin olosuhteisiin, huomioiden koko kaivoksen elinkaari, tulee selvittää. Lisäksi, mikäli Suurikuusikon avolouhosta hyödynnetään NP-hiekan sijoitukseen, tulee haitta-aineiden kulkeutuminen arvioida myös kaivoksen sulkemisen jälkeisessä tilanteessa. Lausunnossa oli mainittu myös, että YVA-selostuksessa ei ole kiinnitetty tarpeeksi huomiota siihen, millaiseksi alue kaivostoiminnan päätyttyä jää porotalouden kannalta. 4.3 KAIVANNAISJÄTTEEN JÄTEHUOLTOSUUNNITELMA Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmassa (Agnico Eagle Finland Oy, päivitetty ) on esitetty yleisiä periaatteita sulkemiselle sekä viitattu aiempaan sulkemissuunnitelmaan. Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelman mukaan louhokset ja kaivannaisjätteiden läjitysalueet on palautettava luonnonympäristöksi tai muuhun myöhempään maankäyttöön ja saatettava yleisen turvallisuuden edellyttämään kuntoon. Jälkihoitovaiheessa turvallisuustavoite voidaan saavuttaa rajoittamalla liikkumista alueella ja käyttämällä riittäviä varoitusmerkintöjä, mutta lopullisena tavoitteena on kuitenkin alueen saattaminen mahdollisimman laajoilta osin turvalliseksi ilman rajoituksia. 4.4 NP4-ALTAAN YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS Suunnitellun uuden NP4-altaan ympäristölupahakemuksessa sulkemistoimet on esitetty toteutettavaksi nykyisen NP3-altaan sulkemisvelvoitteiden mukaisesti tai vastaavalla viranomaisen hyväksymällä tavalla. NP3-rikastushiekka-altaan peiterakenne on suunniteltu kuperaksi niin, että sade- ja sulamisvedet valuvat pois. Tiivis pintarakenne estää sadeveden pääsyn rikastushiekkaan. NP3-allas peitetään 11

12 lupaehtojen (PSAVI 72/2013/1) mukaisesti pintarakenteella, joka koostuu vähintään 0,5 m paksusta tiivistyskerroksesta ja jonka materiaalin vedenläpäisevyys on enintään m/s. Tiivistyskerroksen päälle levitetään vähintään 0,3 m paksu, hyvin vettä läpäisevä kuivatuskerros ja 0,5 m paksu kasvukerros. Sadevedet virtaavat rikastushiekka-altaan reunoille ja edelleen alueen ympärysojiin ja alapuoliselle suoalueelle. Puustoksi istutetaan alueella luontaisesti viihtyviä lajeja. Määräykset suunnitellun uuden NP4-altaan sulkemisen osalta tarkentuvat kuitenkin NP4-altaan ympäristölupamenettelyn yhteydessä. Sulkemistoimien tavoitteena on toteuttaa kaivostoimintojen sulkemis- ja maisemointitoimet minimoimalla riskit ympäristön pilaantumiselle. Sulkemistoimien jälkeisiä vaikutuksia seurataan ympäristötarkkailuohjelman mukaisesti myös kaivostoiminnan loputtua. Sulkemistoimenpiteet ajoittuvat altaan osalta aikaisintaan vuoden 2035 jälkeiseen aikaan, kun kaivostoiminta Kittilän kaivoksella nykyisen tuotantosuunnitelman mukaisesti päättyy. 4.5 TOIMINNAN LAAJENTAMISEN YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUS Kaivoksen toiminnan laajentamista koskevassa ympäristölupahakemuksessa (kohta 3.2) sulkemisen osalta mainitaan, että kaivostoiminnan loputtua kaivosyhtiö noudattaa yhtiön sisäistä sulkemissuunnitelmaa, sulkemisstandardia ja ympäristölupaehtoja. Sulkemistoimet on luokiteltu standardissa neljään vaiheeseen lakkauttaminen, käytöstä poisto, maatyöt ja sulkemisen jälkeinen vaihe. Ympäristölupahakemuksessa mainitaan, että kaivoksen sulkemissuunnitelma päivitetään tuotantomäärän nostoa käsittelevän lupamenettelyn yhteydessä. Tällä tarkoitetaan tätä suunnitelmaa. 4.6 CIL2-RIKASTUSHIEKKA-ALTAAN PATOJEN YLÄVIRTAAN KOROTTAMINEN Pohjois-Suomen Aluehallintoviraston lupapäätöksestä AVI Nro 98/2016/1 ( ), koskien CIL2-rikastushiekka-altaan patojen ylävirtaan korottamista, on sulkemisen osalta esitetty, että ennen varsinaisia sulkemistoimenpiteitä ja maisemointia rikastushiekka-altaat on kuivatettava siinä määrin, että vapaata vettä ei jää altaisiin ja että rikastushiekan pinta kuivuu ja kiinteytyy siten, että muotoilu ja pintarakenteet voidaan tehdä. Alustavasti ylävirtaan korotettu rakenne on suunniteltu kuivatettavaksi kuivatusojasta pumppaamalla, kunnes allas on kauttaaltaan vapaa vedestä. Apuna käytetään altaan syvimmän osan kuivattamista pumppaamalla ja/tai avo-ojilla. Kuivatuksen jälkeen rikastushiekka korotuspenkereineen muotoillaan ympäristöluvan ja myöhemmin laadittavan sulkemissuunnitelman mukaan. Sulkemisesta laaditaan suunnitelma, joka hyväksytetään ympäristöviranomaisella. Sulkemissuunnitelma koskee koko rikastushiekka-aluetta, CIL2 allas osana sitä. Suunnitelma sisältää alueen muotoilun, pintarakenteen ja maisemoinnin. Sulkemissuunnitelmassa esitetään myös suotoveden ja pohjaveden jälkitarkkailu sekä mahdollisesti tarvittava suotoveden kierrättäminen käsittelyprosessissa. Sulkeminen päättää samalla rakenteen toimimisen patona, eli patoturvallisuuslain mukaiset velvoitteet lakkaavat tällöin. 5 SULKEMISTAVOITTEIDEN MÄÄRITTELY 5.1 SULKEMISEN MÄÄRITTELY JA TAVOITTEET Kaivoksen sulkemisella tarkoitetaan yleisesti kaivostoiminnan pysyvää lopettamista kohteessa ja siihen liittyviä (kaivostoiminnan alasajo, jälkihoidon suunnittelu) sekä sen jälkeisiä toimenpiteitä (mm. jälkihoito ja seuranta). Kaivoksen tuotannon pysyvästä loppumisesta käytetään termiä toiminnan päättyminen. Kaivoksen tuotanto voi myös keskeytyä tilapäisesti, jolloin puhutaan tuotannon pysähtymisestä tai seisokista. Toiminnan pysyväksi päättymiseksi eli kaivoksen sulkemiseksi katsotaan tilanne, jossa kaivostoiminnan harjoittaja lopettaa toiminnan pysyvästi ja luopuu kaivosoikeudesta ja 12

13 siten myös kaivospiiristä. Lisäksi edellytyksenä on, ettei kohteessa jatketa kaivostoimintaa lähitulevaisuudessa muun toiminnanharjoittajan toimesta. (Heikkinen & Noras 2005) Useimmiten malmi on tällöin louhittu loppuun. Kaivos voidaan sulkea myös sellaisissa tapauksissa, joissa malmia jää vielä jäljelle toiminnan päättymisen jälkeen. Tällaisissa tapauksissa kaivosviranomainen voi väliaikaisesti kieltää kaivostoimintaan liittyvien rakennusten ja rakennelmien poistamisen, jos tämä vaikeuttaa tai vaarantaa kaivoksen mahdollisen tulevan käytön tai louhimistyön (KaivosL 144 ). Käytännössä toiminnanharjoittaja säilyttää nykyisin kaivospiirin ja kaivosoikeuden hallussaan kaivoksen lopettamis- ja jälkihoitotoimenpiteiden ajan. Sulkemisprosessin lopputulos määritellään sulkemiskriteerien ja -tavoitteiden kautta. Eri osapuolet voivat niiden avulla arvioida esitettyjen toimenpiteiden soveltuvuutta ja riittävyyttä. Sulkemistavoitteet määritellään ensisijaisesti lainsäädännön vaatimusten perusteella, mutta myös mahdollisten vaihtoehtojen arvioinnin sekä yrityksen ja ympäröivän yhteisön tavoitteiden pohjalta. Kaivosten sulkemista säätelevät Suomessa mm. kaivos- ja ympäristölainsäädäntö sekä EU- ym. ohjeistukset. Niissä annetaan kaivosten sulkemisesta yksityiskohtaisia ohjeita mm. parhaasta käyttökelpoisesta tekniikasta ( Best available techniques, BAT), jota sulkemisessa tulisi soveltaa. Lisäksi sulkemista ohjaavat yleisesti hyvän käytännön mukainen toiminta, tutkimusten ja testien kautta saavutetut kokemukset sekä yritysten laatu- ja ympäristöstandardeihin perustuvat ohjaus- ja johtamisjärjestelmät. Kansainvälisellä tasolla kaivosten sulkemisessa on vakiintunut yksi, yhteinen päämäärä, jonka tavoitteena on saattaa alue fysikaalisesti, kemiallisesti ja biologisesti mahdollisimman stabiiliin tilaan niin, ettei siitä aiheudu ympäristölle tai ihmisten terveydelle haittaa. Ihannetapauksessa sulkemissuunnittelu aloitetaan kaivoksen toiminnan suunnitteluvaiheessa ja ainakin laadulliset sulkemiskriteerit ovat selvillä ennen toimintojen sijoittamista. (Heikkinen & Noras 2005) Kaivostoimintaa suunniteltaessa ja käynnistettäessä ei yleensä pystytä määrittelemään tarkkoja määrällisiä sulkemistavoitteita. Toiminnan laajuus ja ympäristövaikutukset voivat muuttua suunnitteluvaiheessa oletetuista tasoista. Todennäköisesti myös lainsäädännössä tapahtuu tavoitetasoihin vaikuttavia muutoksia. Siksi tavoitetasot voidaan alkuvaiheessa määrittää osittain määrällisinä ja osittain laadullisina, ja niitä voidaan tarkentaa myöhemmin. Sulkemiskriteerien tulisi kuitenkin olla avaamispäätöstä tehtäessä riittävällä tarkkuudella tiedossa, jotta sulkemiskustannukset voitaisiin ottaa huomioon kannattavuuslaskelmissa ja siten arvioida luotettavasti hankkeen kannattavuus. Taulukossa 5-1 on esitetty esimerkkejä kaivoksen sulkemisen yleistavoitteista (Heikkinen & Noras 2005). Niiden lisäksi lähtöoletuksena on, että lainsäädännön vaatimukset täyttyvät. Lisäksi sulkemisen yhtenä tavoitteena voidaan pitää sitä, että tehdyt sulkemis- ja jälkihoitotoimenpiteet on suunniteltu toimiviksi pitkällä aikavälillä, ja että ne vähentävät tarvetta alueen aktiiviseen ylläpitoon ja hoitoon. 13

14 Taulukko 5-1. Esimerkkejä kaivosten yleisistä sulkemistavoitteista (Heikkinen & Noras 2005) Kaivoksen sulkemisen tavoitteet ja tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet määritellään aina tapauskohtaisesti kaivoksen erityispiirteet huomioon ottaen. Joissakin tapauksissa voi asetetun tavoitetilan saavuttamiseksi riittää esimerkiksi sivukivikasojen ja rikastushiekka-alueiden muotoilu ja peittäminen kasvukerroksella sekä alueiden kasvillistaminen. Tällaiset toimenpiteet ovat riittäviä mm. useimmilla teollisuusmineraalikaivoksilla. Toisilla kaivoksilla, erityisesti sulfidimalmikaivoksilla, voidaan tavoitetilan saavuttamiseksi vaatia pitkällisiä toimenpiteitä mm. seurannan ja vesien käsittelyn osalta. Tavoitteiden asettamiseen vaikuttavat louhittavan malmityypin ohella myös paikalliset luonnon olot (esim. maaperä, ilmasto), kaivoksen sijainti (maankäytön paineet, alueen asukastiheys ja vedenkäyttö) sekä louhintatapa ja sulkemisessa käytettävät menetelmät. Tavoitetilan saavuttamista arvioidaan seurannalla. Sillä varmistetaan, että tehdyt ratkaisut ovat tehokkaita myös pitkällä aikavälillä. Kaivoksen sulkemisen voidaan katsoa päättyvän vasta silloin, kun sulkemiselle asetetut tavoitteet ja kriteerit on saavutettu. 5.2 SULKEMISTOIMENPITEIDEN KOHDENTAMINEN JA MENETELMÄT Yleistä sulfidimetallikaivosten ympäristövaikutuksista Kaivoksissa, joissa louhitaan ja rikastetaan sulfidimineraaleja, merkittävimmät pitkän aikavälin ympäristövaikutukset liittyvät tyypillisesti happamaan kaivosvalumaan (= Acid Mine Drainage, myöh. AMD). Ilmiö on seurausta sulfidimineraalien rapautumisesta. AMD:n osalta merkittävimmät haasteet liittyvät kaivannaisjätteen jätealueisiin, mutta myös kaivoksen louhitut ja paljaat kalliopinnat sekä infran rakentamiseen käytetty kiviaines voivat aiheuttaa kuormitusta kallion ja kiviaineksen laadusta riippuen. Hapan kaivosvaluma aiheuttaa kuormitusta pintavesiin ja alueen hydrogeologiasta riippuen mahdollisesti myös pohjavesiin. Sulfidimetallikaivosten ympäristövaikutukset voivat hallitsemattomana jatkua vuosikymmeniä tai vuosisatoja riippuen ympäristön olosuhteista, kiviaineksen mineralogiasta, geokemiasta ja tehdyistä tai tekemättä jääneistä toimenpiteistä tuotannon aikana ja sulkemiseen liittyen. Happaman kaivosvaluman synty ja reaktion nopeus sekä voimakkuus ovat aina tapauskohtaisia, mm. kiviaineksen raekoosta, mineralogiasta, geokemiasta, katalysoivista bakteereista ja redox-olosuhteista 14

15 riippuvia monimutkaisia bio-geo-kemiallisia prosesseja, johon myös fysikaaliset olosuhteet vaikuttavat. Yleistettynä sulfidimineraalien rapautuminen tapahtuu hapellisissa olosuhteissa, jolloin sulfidimineraalien sisältämät metallit vapautuvat suotoveteen. Metallien lisäksi reaktioissa syntyy sulfaattia ja happamuutta aiheuttavia vetyioneja, jotka heikentävät suotovesien laatua. Rapautumisnopeus ja syntyvien suotovesien laatu riippuvat kyseessä olevista mineraaleista sekä muista läsnä olevista mineraaleista, jotka voivat neutraloida (ja saostaa) hapanta valuntaa, erityisesti karbonaattimineraalit. Rapautumisreaktioita tyypillisesti katalysoivat erilaiset bakteerit, jotka nopeuttavat myös kahdenarvoisen raudan hapettumista kolmenarvoiseksi, joka on happea huomattavasti tehokkaampi sulfidien hapettaja. AMD-potentiaalin arvioimiseksi ja tarvittavien hallintakeinojen suunnittelemiseksi on ensiarvoisen tärkeää, että tunnetaan riittävällä tarkkuudella kaivosalueella esiintyvien, käsiteltävien ja varastoitavien kivi- ja jätejakeiden mineralogia, geokemia sekä haponmuodostuspotentiaali. Näiden määrittelyyn on olemassa lukuisia eri menetelmiä. Kaivosalueilla ja niiden ympäristössä voi lisäksi olla esim. pölyämisen tai suotovesien seurauksena toiminnan aikana muodostuneita pilaantuneita alueita, joita voi olla tarpeen kunnostaa riskiarvioperusteisesti. Nämä eivät kuitenkaan yleensä aiheuta pitkäaikaista ympäristöongelmaa vaan enemmän maankäytöllisiä rajoitteita. Kaivostoiminnan päättymisen jälkeinen aika voi olla poikkeava mm. siksi, että kaivoksen annetaan täyttyä tai sitä aktiivisesti täytetään kaivannaisjätealueiden valumavesillä ja muun kaivosalueen hulevesillä. Rikastushiekka-alueiden sisäisen veden pinta laskee, kun rikastushiekka-alueelle ei pumpata rikastushiekkalietettä. Tämä voi kiihdyttää AMD-ilmiötä, koska isompi osa kaivannaisjätteestä altistuu täyttöön kulkeutuvan ilman hapelle. Kaivosalueen hydrologiasta ja toimintamalleista riippuen voi kestää jopa kymmeniä vuosia, ennen kuin saavutetaan tasapainotilanne esim. pohjavesien virtauksen suhteen. Pohjavesivaikutusten arvioimiseksi ja tarvittavien toimenpiteiden suunnittelemiseksi kaivosalueelta on käytännössä laadittava numeerinen pohjavesimalli, mikä edellyttää riittäviä hydrogeologisia tutkimuksia alueella. Sulkemisvaiheessa tyypillisesti jatketaan kaivoksen aktiivista vesienkäsittelyä, jotta ympäristövaikutukset saadaan minimoitua. Mikäli sulkemistoimenpiteitä ei tehdä tarvelähtöisesti, suunnitelmallisesti ja laadukkaasti, on mahdollista, että aktiivista vesienkäsittelyä tarvitaan vuosikymmeniä tai vuosisatoja rajoittamaan päästöt ympäristönsuojelullisesti hyväksyttävälle tasolle. Tästä syystä happaman kaivosvaluman hallinta sulkemistoimenpiteillä on erityisen tärkeää. Passiiviset vesienkäsittely-vaihtoehdot, kuten kosteikot ja bioreaktorit, tulevat kysymykseen vasta kun AMD-ilmiö saadaan hallitulle tasolle Sulkemismenetelmät Sulkemistoimenpiteillä on ensisijaisesti pyrittävä vaikuttamaan haitallisten vesien syntymien ehkäisyyn. Vesienkäsittelyllä voidaan rajoittaa kuormitusta ympäristöön, mutta se on seurausten hoitoa, ei sen ehkäisyä. Aktiivinen vesienkäsittely ei ole kustannustehokas ratkaisu, koska kuormitusta aiheuttavat prosessit ovat hyvin pitkäkestoisia, mikäli haitallisten vesien muodostumista ei saada rajoitettua. Sulkemisessa on keskityttävä ensisijaisesti fysikaalisten ja kemiallisten olosuhteiden hallintaan, koska geologisiin olosuhteisiin ei voida vaikuttaa. Tärkeintä on keskittyä hapen kulkeutumisen (hapen diffuusion) sekä veden kulkeutumisen hallintaan. Kaivosalueiden sulkemisessa hapen diffuusion minimointiin on olemassa käytännössä kaksi erilaista pääperiaatetta; 1) märkäpeitto ja 2) erilaiset kuivapeitot. Avolouhosten ja maanalaisten kaivosten osalta märkäpeitto on Suomen olosuhteissa suositeltava ja looginen lähtökohta, koska louhostilat sijaitsevat pääosin luontaisen pohjavesipinnan alapuolella. Kun kaivos täytetään tai sen annetaan täyttyä vedellä luontaiseen pohjavesipinnan tasoon saakka, suurin osa paljaasta kalliopinnasta saadaan pysyvästi vesipinnan alapuolelle ja hapettomiin tai 15

16 niukkahappisiin olosuhteisiin. Olosuhteista riippuen pysyvästi hapeton vesikerros saadaan louhos-/kaivostiloihin noin metrin syvyydestä alaspäin. Sulfaatti- ja metallisuolat tehostavat veden kerrostumista ja hapettomien olosuhteiden syntymistä. Kaivannaisjätealueiden peittämättä jättäminen on harvoin todellinen vaihtoehto. Peittämättä jättäminen edellyttää kaivannaisjätteen perusteellista tutkimista ja varmistumista siitä, että hapanta kaivosvalumaa ei muodostu hapellisissa olosuhteissa pitkälläkään tähtäimellä. Ympäristön luontaisen vesipinnan yläpuolella oleville kaivannaisjätealueille voidaan olosuhteista riippuen harkita vesipeittoa, mutta yleensä kaivannaisjätealueiden korkeus, ympäröivät maaston muodot ja valuma-alue tekevät märkäpeitosta joko mahdotonta tai taloudellisesti täysin epärealistista. Pysyvän vesipeiton tekeminen vaatisi koko alueen tulvittamista eli tekojärven muodostamista alueelle. Tämä taas edellyttää massiivista patorakentamista, jolloin myös patoturvallisuusnäkökohdat nousevat esiin. Kaivannaisjätealueiden kuivapeittoihin löytyy erilaisia vaihtoehtoja riippuen lähtökohdista. Yleensä näillä alueilla on jo valmiiksi rapautunutta kaivannaisjätettä ainakin alueiden reunaosissa. Poikkeuksena ovat rikastusjätealueet, joissa koko jätemateriaali on pidetty vedellä kyllästyneenä alusta lähtien. Mikäli AMD-ilmiö ei ole käynnistynyt lainkaan jätealueella, lähtökohtaisesti paras kuivapeittoratkaisu on sellainen, jolla estetään mahdollisimman tehokkaasti hapen ja veden kulkeutuminen rakenteeseen. Tällöin kyseeseen tulevat tekniset eristemateriaalit, kuten erilaiset hitsatut HDPE-kalvot ja bentoniittimatto yhdistettynä luonnonmateriaaleihin (suoja- ja peittokerrokset). Myös luontaisesti vedenjohtavuusarvoltaan pienet ja hienoainespitoiset moreenit käyvät tähän tarkoitukseen ja moreenin ominaisuuksia voidaan parantaa lisäämällä sideaineita (esim. bentoniittia). Myös erilaisia teollisuuden sivutuotteita voidaan käyttää pintarakenteissa. Tällaisessa rakenteessa pintarakenteen suojakerroksen paksuuden merkitys korostuu, koska rakenteen pitää selvitä erilaisista ilmasto-olosuhteista, kuten pitkistä kuivista jaksoista ja roudasta. Moreenirakenteen toteuttamisessa korostuu suunnittelun, rakentamisen ja valvonnan sekä ennakkokokeiden merkitys. Luonnollisesti on myös varmistauduttava, että soveltuvaa materiaalia on saatavilla. Tapauksesta riippuen on helpompaa hallita joko veden kulkeutumista tai hapen diffuusiota. Jos veden kulkeutuminen rakenteeseen saadaan estettyä ja suotovesien määrä siten minimoitua, voidaan ympäristövaikutuksia yleensä hallita riittävässä määrin. Toisaalta usein myös hapen diffuusion estäminen voi parantaa vesien laatua riittävästi, jolloin vesien kulkeutumisen estämiselle ei ole niin suurta tarvetta. Geneerisiä peittorakennemalleja on syytä välttää ja tapauskohtaisesti suunnitella toimiva ratkaisu em. sulkemiseen vaikuttavat tekijät huomioiden. Jotta rakenteet myös toteutetaan suunnitelmien mukaisesti, on rakentamisvaiheen materiaalin- ja laaduntarkkailun myös oltava suunnitelmallista ja riittävää. 5.3 LAINSÄÄDÄNNÖN EDELLYTYKSET JA VAATIMUKSET SULKEMISELLE Kaivoksen sulkeminen on ympäristönsuojelulain sekä kaivoslain nojalla säänneltyä Kaivoslainsäädäntö Kaivoslain (621/2011) 15 luvun 143 :n mukaisesti toiminnanharjoittajan on viimeistään kahden vuoden kuluttua kaivostoiminnan päättymisestä saatettava kaivosalue ja kaivoksen apualue yleisen turvallisuuden vaatimaan kuntoon, huolehdittava niiden kunnostamisesta, siistimisestä ja maisemoinnista sekä suoritettava kaivosluvassa ja kaivosturvallisuusluvassa määrätyt toimenpiteet. Kittilän kaivos on asettanut kaivoslain (108 ) mukaisesti vakuuden kaivostoiminnan lopetus- ja jälkihoitotoimenpiteitä varten. Kaivoslain mukaan vakuuden on oltava riittävä kaivostoiminnan laatu ja 16

17 laajuus, toimintaa varten annettavat lupamääräykset ja muun lain nojalla vaaditut vakuudet huomioon ottaen. Valtioneuvoston asetuksessa kaivosturvallisuudesta (1571/2011) säädetään kaivoksen suunnittelusta ja rakentamisesta, sisäisestä pelastussuunnitelmasta ja henkilöstön kouluttamisesta, kaivoskartasta, kaivosturvallisuusluvasta sekä kaivosturvallisuuden valvonnasta. Asetuksessa säädetään ensisijaisesti tuotannossa olevan kaivoksen toimintaa, mutta lisäksi asetuksessa säädetään asioita kaivosoikeuden raukeamistilanteessa. Kaivoskarttaan on kaivosoikeuden raukeamistilanteessa sisällytettävä: 1) sortuma- ja painumavaaralliset alueet, putoamis- ja uppoamisvaaralliset alueet, varastokasat sekä muut kaivosalueen turvallisuuteen vaikuttavat asiat; 2) maanalaisten tilojen projektio maanpintalehdellä; 3) alueen myöhempää maankäyttöä rajoittavat asiat; 4) esiintymän hyödyntämistilanne ja tiedot jäljelle jäävän kaivosmineraalin hyödyntämismahdollisuuksista; 5) mahdollisimman täydelliset tiedot syväkairauksessa tavattujen kivilajien geologisesta kuvauksesta ja kaivosmineraalipitoisuudesta sekä mahdollisesta geofysikaalisesta kartasta ja muista kaivoskivennäisesiintymän tutkimustiedoista. Jos kaivostyö keskeytetään toistaiseksi, tai lopetetaan, taikka kaivosoikeus raukeaa, kaivostoiminnan harjoittajan on toimitettava kaivoksen lopetustilanteen mukainen kaivoskartta selityksineen pysyvään arkistointiin kelpaavassa muodossa kaivosviranomaiselle Ympäristönsuojelulainsäädäntö Ympäristönsuojelulain (527/2014) tarkoituksena on: 1) ehkäistä ympäristön pilaantumista ja sen vaaraa, ehkäistä ja vähentää päästöjä sekä poistaa pilaantumisesta aiheutuvia haittoja ja torjua ympäristövahinkoja; 2) turvata terveellinen ja viihtyisä sekä luonnontaloudellisesti kestävä ja monimuotoinen ympäristö, tukea kestävää kehitystä sekä torjua ilmastonmuutosta; 3) edistää luonnonvarojen kestävää käyttöä sekä vähentää jätteiden määrää ja haitallisuutta ja ehkäistä jätteistä aiheutuvia haitallisia vaikutuksia; 4) tehostaa ympäristöä pilaavan toiminnan vaikutusten arviointia ja huomioon ottamista kokonaisuutena; sekä 5) parantaa kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa ympäristöä koskevaan päätöksentekoon. Ympäristönsuojelulakia sovelletaan teolliseen ja muuhun toimintaan, josta aiheutuu tai saattaa aiheutua ympäristön pilaantumista. Lakia sovelletaan myös toimintaan, jossa syntyy jätettä, sekä jätteen käsittelyyn. Ottaen huomioon kaivannaisalan mahdolliset vaikutukset ympäristöön sekä sen, että toiminnasta voi syntyä jätettä, sovelletaan ympäristönsuojelulakia kaivannaisalan toimintaan. Ympäristönsuojelulain 27 :n ja liitteen 1 taulukon 2, 7 a) -kohdan mukaan kaivostoiminnalla sekä 13 e) -kohdan mukaisesti kaivannaisjätteen jätealueella on oltava ympäristölupa. YSL 114 :n 1 momentin mukaisesti ympäristöluvanvaraisesta kaivostoiminnasta, jossa syntyy kaivannaisjätettä, on tehtävä kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma. YSL 114 :n 2 momentin mukaan kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma on laadittava siten, että toiminnassa ehkäistään kaivannaisjätteen syntyä ja vähennetään sen haitallisuutta sekä edistetään jätteen hyödyntämistä ja turvallista käsittelyä. Jätehuoltosuunnitel- 17

18 maan on sisällytettävä tiedot alueen ympäristöstä, kaivannaisjätteestä, kaivannaisjätteen hyödyntämisestä, kaivannaisjätteen jätealueista, vaikutuksista ympäristöön, toimista ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi, toiminnan tarkkailusta ja toiminnan lopettamiseen liittyvistä toimista. Jätehuoltosuunnitelman sisällöstä ja tavoitteista on säädetty tarkemmin kaivannaisjäteasetuksella (190/2013). Ympäristöluvassa lupaviranomainen antaa tarpeelliset määräykset 1) päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä päästöpaikan sijainnista; 2) maaperän ja pohjavesien pilaantumisen ehkäisemisestä; 3) jätteistä sekä niiden määrän ja haitallisuuden vähentämisestä; 4) toimista häiriö- ja muissa poikkeuksellisissa tilanteissa; 5) toiminnan lopettamisen jälkeisestä alueen kunnostamisesta ja päästöjen ehkäisemisestä sekä muista toiminnan lopettamisen jälkeisistä toimista; 6) muista toimista, joilla ehkäistään tai vähennetään ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa. Päästöraja-arvoa sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Ympäristönsuojelulain (527/2014) 9 luvun 94 :n mukaisesti luvanvaraisen toiminnan päätyttyä toimintaa harjoittanut vastaa edelleen lupamääräysten tai valtioneuvoston asetuksella säädetyn yksilöidyn velvoitteen mukaisesti tarvittavista toimista pilaantumisen ehkäisemiseksi, samoin kuin toiminnan vaikutusten selvittämisestä ja tarkkailusta. Lisäksi luvun 10, :ssä säädetään kaivannaistoiminnan jätehuollosta toiminnan aikana ja toiminnan lopettamisen jälkeen. Toimivaltainen viranomainen ympäristölupa-asioissa kaivostoimintaan liittyen on aluehallintovirasto. Ympäristösuojelulain mukaisia valvontaviranomaisia ovat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus sekä kunnan ympäristönsuojeluviranomainen Ympäristölupapäätös Kaivoksen nykyisessä ympäristölupapäätöksessä (Pohjois-Suomen aluehallintovirasto Nro 72/2013/1, DNRo PSAVI/100/04.08/2011; ) on annettu kaivoksen sulkemiseen liittyen seuraavat lupamääräykset: 59. Toiminnan loputtua on alueelta poistettava kaikki ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavat koneet ja laitteet, kemikaalit, polttoaineet ja jätteet lukuun ottamatta alueelle loppusijoitettuja jätteitä. Avolouhokset, maanalainen kaivos, jätteiden läjitysalueet ja pintavalutuskentät on saatettava yleisen ympäristöturvallisuuden edellyttämään kuntoon. 60. Luvan saajan on jatkettava jätealueiden sulkemista tuotantotoiminnan aikana sitä mukaa, kun alueet saavuttavat lopullisen kokonsa ja muotonsa, ja jatkettava sitä vuosittain täyttötoiminnan edetessä. Luvan saajan on sivukivikasojen ja rikastushiekka-altaiden maisemoinnin suunnittelussa kiinnitettävä erityistä huomiota haponmuodostuksen estämiseen vähentämällä läjitettyyn materiaaliin kulkeutuvan veden ja hapen määrää. Sivukivialueiden luiskatun ja tiivistetyn pinnan päälle on levitettävä 0,5 metriä paksu kasvukerros, jonka alaosa koostuu tiiviistä moreenimaasta ja pinta turpeen ja/tai humuksen sekaisesta maasta. Sivukivialueiden louhepintaisen lakiosan alle on rakennettava sivukivitäyttöön suotautuvan veden määrää olennaisesti rajoittava pintarakenne, joka koostuu vähintään 0,5 metrin paksuisesta mineraalisesta tiivistyskerroksesta tai vastaavan suojatason antavasta keinotekoisesta eristeestä. 18

19 NP3-rikastushiekka-allas on sulkemisen yhteydessä peitettävä pintarakenteella, joka koostuu vähintään 0,5 metrin tiivistyskerroksesta (vedenläpäisevyys enintään 10-9 m/s). Tiivistyskerroksen päälle on levitettävä vähintään 0,3 metrin hyvin vettä läpäisevä kuivatuskerros ja 0,5 metrin kasvukerros. CIL- ja CIL2-rikastushiekka-altaat on peitettävä vesitiiviillä pintarakenteella. Pintakerroksen paksuuden on oltava vähintään 1,0 metriä, kuivatuskerroksen paksuus vähintään 0,5 metriä ja mineraalisen tiivistyskerroksen, jonka vedenläpäisevyys on enintään 10-9 m/s, paksuus vähintään 0,5 metriä. Tiivistyskerroksen yhteyteen on asennettava keinotekoinen eriste, joka muodostuu 2 mm:n HDPEkalvosta. Ennen pintarakenteen tekemistä on altaasta suotautuvaa vettä kierrätettävä syanidin tuhoamisprosessin lävitse, kunnes veden WAD-syanidipitoisuus alittaa tason 0,4 mg/l. 61. Luvan saajan on huolehdittava, että kaivostoiminnan lopettamisen jälkeenkin kaivannaisjätealueista ja muista kohteista aiheutuvien päästöjen rajoittamiseksi tarpeelliset rakenteet ovat käytössä ja pysyvät toimintakuntoisina siihen asti, kunnes ympäristölupaviranomainen jälkihoitovaiheen päästö- ja vaikutustarkkailutietojen perusteella päättää, että järjestelmät eivät ole tarpeen. Em. määräykset on lupapäätöksessä perusteltu seuraavasti: Toiminnan jälkeisten ympäristövaikutusten estämiseksi sivukivialueet ja rikastushiekka-altaat on maisemoitava mahdollisimman pian niiden saavutettua lopullisen kokonsa ja muotonsa. Sivukivialueen sulkemista koskevat määräykset perustuvat lupapäätökseen nro 69/08/1 ja sillä hyväksyttyyn sulkemissuunnitelmaan, jota on päivitetty Rikastushiekka-alueet ovat kaivannaisjätteiden jätealueita. Pintarakenteille annetut vaatimukset on asetettu siten, että toiminnasta ei pitkänkään ajan kuluttua sen loppumisesta aiheudu pilaantumista. Pintarakenne on keskeinen tekijä likaantuneiden suotovesien määrän vähentämisessä. Pintarakenteiden vaatimustasossa on otettu huomioon saatu tieto jätteiden laadusta. Asiakirjoista saadun selvityksen mukaan NP3-altaaseen läjitettävän rikastushiekan laatu on muuttunut huonommaksi kuin aikaisemmin on arvioitu, joten pintarakenne on vaadittu rakennettavaksi tiiviimmäksi kuin aikaisemmassa päätöksessä. Entiseen NP-altaaseen, nykyiseen CIL2-altaaseen, läjitetään nykyisin CIL-hiekkaa, joten sen sulkemisrakenteiden on vastattava CIL-rikastushiekka-altaan vaatimuksia. CIL-altaiden rakenteet vastaavat edellä mainitussa asetuksessa esitettyä ongelmajätteen kaatopaikan rakenteita. Määräysten mukaisia pintarakenteita on käytetty asetettavan vakuuden määrittelyssä. 5.4 KAIVOSALAN YLEISET OHJEET Kansalliset ohjeet Suomessa suljettavien kaivosten osalta yleisteoksena voidaan pitää Tekesin rahoittamaa vuonna 2005 kirjoitettua Kaivoksen sulkemisen käsikirjaa, jonka ovat toimittaneet P.M. Heikkinen ja P. Noras (GTK). Käsikirja on kirjoitettu yleisluonteiseksi oppaaksi toiminnan harjoittajille, viranomaisille ja konsulteille. Yleisenä vaatimuksena on fysikaalisesti, kemiallisesti ja biologisesti mahdollisimman pysyvään (stabiiliin) tilaan palautettu alue. Käsikirjan tekstissä todetaan, että lopulliset kohdekohtaiset ratkaisut tehdään tapauskohtaisesti. Jäljelle jäävälle materiaalille laaditaan hallintasuunnitelma, jolla minimoidaan onnettomuusriskit ja päästöt ympäristöön. Samalla varmistetaan, että kohteen riskitaso pienenee ajan kuluessa. Jälkihoidossa sovellettavien tekniikoiden tulee perustua riskinarviointiin. Oleellista on myös selvittää materiaalien ominaisuudet ja pitkäaikaiskäyttäytyminen. (Heikkinen & Noras 2005) 19

20 Kaivosten jälkihoidon parhaita ympäristökäytäntöjä on käsitelty myös Suomen Ympäristö-julkaisusarjan oppaassa Metallimalmikaivostoiminnan parhaat ympäristökäytännöt (toim. Kauppila P., Räisänen M.L. ja Myllyoja S.; Suomen ympäristö 29/2011). Metallimalmikaivosten sulkemisen ja jälkihoidon osalta julkaisussa on esitelty erityisesti läjitys- ja louhosalueiden jälkihoitoon sovellettavia parhaita ympäristökäytäntöjä ja tekniikoita BAT- ja BREF-vertailuasiakirjat BAT (Best Available Techniques) tarkoittaa mahdollisimman tehokkaita, teknisesti ja taloudellisesti toteutettavia tuotanto- ja puhdistusmenetelmiä, joilla voidaan ehkäistä tai merkittävästi vähentää toiminnan aiheuttamaa ympäristön pilaantumista. Kaivostoimintaa koskee BAT -vertailuasiakirja Kaivostoiminnan rikastushiekkojen ja sivukiven hallinta (EC 2004). Muiden toimintojen, kuten avolouhosten tai rikastamoiden sulkeminen ei kuulu asiakirjan soveltamisalaan. Edellä mainitun asiakirjan lisäksi on soveltuvin osin otettava huomioon yleiset BAT-vertailuasiakirjat, kuten tarkkailua ja valvontaa koskeva Päästöjen tarkkailu (EIPPC 2003) ja ristikkäisvaikutuksia käsittelevä asiakirja (EIPPC 2004). BAT-vertailuasiakirjassa keskitytään koko kaivoksen elinkaareen. Kaivoksen sulkeminen ja jälkihoito on otettava huomioon kaikissa suunnittelu- ja toimintavaiheissa. Sulkemiskriteerit ja -tavoitteet määritellään ja sulkemissuunnitelma laaditaan kaivossuunnittelun yhteydessä. Suunnitelmaa päivitetään sopivin väliajoin toiminnan aikana. Yleisiä sulkemistavoitteita ovat alueelle jäävien rakenteiden fysikaalinen ja kemiallinen pysyvyys, alueen palautuminen biologisesti monimuotoiseksi elinympäristöksi, alueen kehittäminen optimaaliseen käyttöön ympäristön ja yhteisön kannalta sekä paikallisen yhteisön tarpeiden huomioiminen ja sosioekonomisten haittavaikutusten minimointi. Kaivannaisjätteiden hallintaan liittyvän BAT-vertailuasiakirjan (MWEI BREF - Management of waste from the Extractive Industries) uudistamistyö on käynnissä ja vertailuasiakirja halutaan yhtenäistää kaivannaisjätedirektiivin 2006/21/EC mukaiseksi. Direktiivin 2006/21/EC yleisiä vaatimuksia ovat, että kaivannaisjätteiden hallinta tapahtuu vaarantamatta ihmisten terveyttä ja käyttämättä menettelyjä tai menetelmiä, joista voi aiheutua vahinkoa ympäristölle, ja erityisesti vaarantamatta vesiä, ilmaa, maaperää sekä eläimistöä ja kasvistoa, tuottamatta melu- tai hajuhaittoja ja aiheuttamatta haittaa maisemalle tai erityisalueille. Lisäksi toiminnanharjoittaja toteuttaa tarvittavat toimenpiteet torjuakseen kaivannaisjätteiden hallinnasta johtuvat haitalliset vaikutukset ympäristölle ja ihmisten terveydelle tai vähentääkseen niitä mahdollisuuksien mukaan. Tähän sisältyy jätealueen hoito, myös kyseisen jätealueen käytöstä poistamisen jälkeen, sekä kyseiseen jätealueeseen liittyvien suuronnettomuuksien torjunta ja tällaisista onnettomuuksista ympäristölle ja ihmisten terveydelle aiheutuvien seurausten rajoittaminen. Toimenpiteiden tulee perustua muun muassa parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan. Yksittäisten tekniikoiden tai erityisen teknologian käyttöä ei määrätä pakolliseksi, ja otetaan huomioon jätealueen tekniset erityispiirteet, maantieteellinen sijainti ja paikalliset ympäristöolosuhteet. Direktiivi on implementoitu Suomessa ns. kaivannaisjäteasetuksella (VNa 190/2013). MWEI BREF asiakirjaluonnoksessa (viimeisin lokakuulta 2017) on mm. määritelty toiminnot, rakenteet ja jätteet, jotka kuuluvat kaivannaisjätedirektiivin piiriin. BREF-luonnoksen mukaan esimerkiksi kaivosvesien käsittelyn sakat tulkitaan kaivannaisjätteiksi. 5.5 KAIVOSYHTIÖN OHJEISTUS SULKEMISELLE RMMS-asiakirja Kaivosyhtiön RMMS (Responsible Mining Management System) -protokollan asiakirjassa Critical Procedure Site Closure Management (päivätty ) on kuvattu sulkemiseen liittyvät keskeiset 20

21 proseduurit. Dokumentin tarkoitus on ohjata sulkemisen suunnittelua, valmistelua sekä taloudellista varautumista. Asiakirjassa sulkeminen on jaettu neljään vaiheeseen: 1. Toiminnan loppuminen 2. Rakenteiden purkaminen 3. Maisemoinnit ja alueen palautus toiminnan jälkeiseen käyttöön 4. Seuranta ja tarkkailu Asiakirjassa painotetaan sulkemisen huolellista suunnittelua, johtamista sekä toteutusta, ja on tunnistettu riskejä, joihin em. asioihin laiminlyönti voi johtaa. Dokumentissa kuvataan sulkemiseen sekä sulkemissuunnitteluun yleisesti liittyvät pääperiaatteet sekä painotetaan sulkemisen kustannusarvion synkronointia suunnitelmien päivittämisen yhteydessä ICMC-säännöstö Kittilän kaivokselle on myönnetty kansainvälinen syanidinhallintasertifikaatti (ICMC; International Cyanide Management Code), joka on vapaaehtoinen kansainvälinen syanidin käsittelyä koskeva säännöstö, jolla pyritään varmistamaan syanidin käytön turvallisuus kultakaivoksilla. Sen vaatimukset ovat lainsäädäntöä tiukemmat ja täydentävät niitä ja muita käytössä olevia käytäntöjä ja vaatimuksia. Sertifikaatti ei suoranaisesti ohjaa kaivoksen sulkemistoimenpiteitä, mutta sen noudattaminen ehkäisee riskiä syanidin kulkeutumisesta mm. kaivannaisjätealueille ja sitä kautta ehkäisee tarvetta erityistoimenpiteisiin sulkemisen yhteydessä. 6 SULKEMISSUUNNITTELUA TUKEVIA SELVITYKSIÄ 6.1 YLEISTÄ Kaivosalueen sulkemisessa kaivannaisjätealueet sekä vesienhallinta ovat keskeisessä roolissa. Näin ollen sulkemistoimenpiteiden suunnittelun kannalta alueella syntyviä kaivannaisjätteitä sekä muodostuvia vesiä koskevat selvitykset ovat tärkeitä. Kaivoksen nykyisessä käyttötarkkailussa saatavaa aineistoa voidaan hyödyntää kaivannaisjätteiden pitkäaikaiskäyttäytymisen arvioinnissa. Seuraaviin kappaleisiin on koottu keskeiset selvitykset tuloksineen, jotka osaltaan palvelevat kaivosalueen sulkemisen suunnittelua ja toteutusta. Kohdassa 7 on kunkin suljettavan osa-alueen osalta esitetty mahdolliset lisäselvitykset, jotka jatkossa toteutettavan sulkemissuunnittelun näkökulmasta nähdään tarpeellisiksi. 6.2 SIVUKIVEÄ KOSKEVAT SELVITYKSET Kaivoksen ympäristöluvan (nro 73/2013/1) lupamääräyksen 32 mukaan sivukivi luokitellaan jätteeksi ( ) sillä poikkeuksella, että mikäli louhittava sivukivi välittömästi tai lyhyen varastointiajan jälkeen toimitetaan rakennus- tai muussa toiminnassa käytettäväksi, sen sulfidisen rikin pitoisuus on alle 0,5 %, se ei omaa haponmuodostuspotentiaalia ja se täyttää muutoinkin rakennuskivelle asetettavat vaatimukset, se ei ole jätettä. Sivukiven läjitysalue on olemassa olevan ympäristöluvan (72/2013/1) mukaan luokiteltu muuksi kaivannaisjätteen jätealueeksi. Sivukivien ominaisuuksia koskien on ennen louhinnan aloittamista tehty seuraavat selvitykset: A-M Dagenais: Geochemical characterisation and leaching potential evaluation of waste rock samples, Suurikuusikko project Geologian tutkimuskeskus 2006 (julkaisematon) 21

22 Geologian tutkimuskeskus Kittilän kaivoksen sivukivien karakterisointi ja ympäristökelpoisuus. Tutkimusraportti K361/42/2007; Kosteuskammiotestit 2007 Tutkimustulokset ovat olleet pohjana toiminnan aikana toteutettavalle sivukiven hallintajärjestelmälle (kohta 6.2.3), johon sivukivien tunnistaminen, läjittäminen sekä läjitysalueiden ja sivukiven käytön hallinta perustuu. Toiminnan aikana sivukivialueella muodostuvien suotovesien laatua seurataan lysimetritutkimuksin Geologian tutkimuskeskus 2007 Kittilän kaivoksen sivukivitutkimukset alkoivat emoyhtiön toimesta kesällä Tutkimuksissa (125 sivukivinäytettä) keskityttiin Suurikuusikon avolouhoksen sivukivien eri kivilajeihin, niiden haponmuodostuspotentiaalin, haitta-aineiden mahdolliseen liukenemiseen ja kivien läjitystekniikkaan. Tutkimuksista valmistui kattava raportti (A-M Dagenais: Geochemical characterisation and leaching potential evaluation of waste rock samples, Suurikuusikko project). Raportin perusteella sivukivien tutkimuksia päätettiin jatkaa, jotta kivien luokittelutapaa voitaisiin tarkentaa ja tuloksiin liittyviä ilmiöitä paremmin ymmärtää. Jatkotutkimuksissa sivukivien ympäristökelpoisuutta selvitettiin Geologian tutkimuskeskuksessa vuonna 2006 (GTK:n julkaisematon raportti). Kaivostoiminnan suunnittelun edetessä Suurikuusikon alueelta louhitut sivukivet tarkentuivat, jonka johdosta Geologian tutkimuskeskus toteutti vuonna 2007 Kittilän kaivoksen sivukiveä koskevat tarkennetut karakterisointi- ja ympäristökelpoisuustutkimukset. Tutkimuksessa selvitettiin sivukivinäytteiden (30 kpl) kemiallisia ja mineralogisia ominaisuuksia ja niiden perusteella arvioitiin ympäristökelpoisuutta. Kivien kemiallinen koostumus analysoitiin XRF-menetelmällä ja kuningasvesiuuttomenetelmällä käyttäen alkuainemittauksessa ICP-OES-tekniikkaa. Näytteistä mitattiin lisäksi kokonaisrikkipitoisuus ja -hiilipitoisuus S- ja C-analysaattoreilla. Karbonaattinen ja ei-karbonaattinen hiili määritettiin suolahappouuttomenetelmällä. Viidelle näytteelle tehtiin yksivaiheinen liukoisuustesti ja NAG-testi. Mineralogiset tutkimukset tehtiin SEM-MLA-menetelmällä. (Geologian tutkimuskeskus 2007) Taulukko 5-1. Sulfidipitoiset (S 1 %) ja sulfidiköyhät (S 0,5 %) sivukiviryhmät. Jako perustuu rikkianalysaattorilla mitattuun rikin kokonaispitoisuuteen. (Geologian tutkimuskeskus 2007). Kivilajityypit ja koodaukset ovat kaivosyhtiön jaottelun mukaiset. Kivien kokonaisrikkipitoisuuden mukaan sivukivet jaettiin kahteen pääryhmään (taulukko 5-2): sulfidipitoiset (S 1 %) ja sulfidiköyhät (S 0,5 %). 22

23 Taulukko 5-2. Sulfidipitoiset (S 1 %) ja sulfidiköyhät (S 0,5 %) sivukiviryhmät. Jako perustuu rikkianalysaattorilla mitattuun rikin kokonaispitoisuuteen. (Geologian tutkimuskeskus 2007) Osa kivilajeista jakautuu luokittelun mukaan kahteen pääryhmään I ja II). Punaisella merkityt kivilajit luokitellaan PWR-kiveksi ja vihreällä merkityt OK-kiveksi. Sulfidipitoiset kivet (S 1 %) Sulfidiköyhät kivet (S 1 %) Ryhmä Määrä Ryhmä Määrä AVS I 5 5. AVS II 2 Vulkaniitit I (MML I) 7 6. Vulkaniitit II (MML II, MPL, UMV) 9 INV 2 7. wcht 1 Liuskeet (ARG, bcht, BIF) 4 Sulfidipitoiset kivet (AVSI ja liuskeet) ovat happoa muodostavia, lukuun ottamatta kalsiitti- ja dolomiittipitoisia INV- ja MML-kiviä. PIMA-asetuksen ylemmät ohjearvot ylittäviä pitoisuuksia mitattiin arseenille, nikkelille, kuparille ja antimonille, jotka voivat liueta sulfidien hapettuessa. Siten happoa muodostavat kivet omaavat pitkällä aikavälillä myös haitta-aineiden liukoisuusriskin. Ylemmät ohjearvot ylittäviä pitoisuuksia mitattiin myös kromille ja vanadiinille. Nämä alkuaineet ovat sitoutuneet Suomen oloissa niukkaliukoisiin oksidi- ja silikaattimineraaleihin, eivätkä siten muodosta haitta-aineiden liukoisuusriskiä. Happoa muodostavat, rapautumisherkät (S > 1 %) ja haitta-aineliukoisuusriskin omaavat sivukivet eivät ole ympäristökelpoisia kiviä käytettäväksi maarakentamisessa. (Geologian tutkimuskeskus 2007) Sulfidiköyhät sivukivet eivät ole happoa muodostavia kiviä. Hyvän neutralointipotentiaalin vuoksi ne eivät sisällä haitta-aineliukoisuusriskiä. Nämä kivet ovat ympäristökelpoisia kiviä ja soveltuvat maarakennukseen, mikäli ne täyttävät käyttökohteessa vaadittavat tekniset ominaisuudet. Lisäksi ne voivat soveltua käytettäväksi kaivosalueen ulkopuolella täyttö- tai rakennusmateriaalina niissä kohteissa, joihin ne teknillisiltä ominaisuuksilta soveltuvat, esimerkiksi kaatopaikkojen maarakentamiseen (lievästi pilaantunut maa-aines). Mafiset ja ultramafiset kivet sekä AVS-kivet soveltuvat sivukivien läjityksessä happoa muodostavien sivukivien neutralointiin. (Geologian tutkimuskeskus 2007) Kosteuskammiotestit 2007 Kaivoksen sivukivelle on tehty kosteuskammiotestit vuonna 2007 ALS Laboratory Group:n Kanadan toimipisteessä. Testattuja näytteitä oli yhteensä 5 kpl. Standardin ASTM-D mukaan toteutetussa testauksessa kiihdytettiin materiaalin luonnollista rapautumista vesihuuhteluiden ja ilmankosketuksen avulla. Testeillä haluttiin tarkastella erityisesti kiven hiertyneisyyden vaikutusta arseenin liukenemiseen sekä metallien liukenemista hiertymättömästä kivestä silloin, kun kiven metallipitoisuudet ovat erityisen korkeat. Lisäksi testattiin sivukiven rapautumista, kun neutralointi- ja haponmuodostuspotentiaalien suhde (NP/AP) oli välillä 2-4 sekä sulfidien rapautumista, kun pääkarbonaattimineraalina on hitaasti liukeneva ankeriitti. (AEF 2016) Testit kestivät 87 viikkoa. Testauksissa ei ollut havaittavissa selvää sulfidirapautumista tai siihen liittyvää metallien liukenemista. (AEF 2016) Sivukiven hallintajärjestelmä Hallintajärjestelmän ( ) sekä voimassa olevan ympäristölupapäätöksen (72/2013/1, ) mukaisesti Kittilän kaivoksen sivukivet jaetaan ympäristökelpoisiin OK kiviin sekä läjitettäviin ongelmallisiin PWR (Problematic Waste Rock) kiviin. Alle tai tasan 0,5 % rikkiä sisältävät sivukivet luokitellaan OK -kiveksi. Kun kiven rikkipitoisuus on yli 0,5 % ja sen neutralointi- ja haponmuodostuspotentiaalin suhde (NP/AP) on vähintään 3, kivi luokitellaan myös OK kiveksi. 23

24 Kun rikkipitoisuus on yli 0,5 % ja NP/AP -suhde on alle 3, kivi luokitellaan PWR kiveksi. Myös voimakkaasti hiertynyt sivukivi luokitellaan PWR kiveksi. PWR-kiviin liittyy hapon muodostuksen (sulfidien hapettumisen) sekä myös haitta-aineiden liukenemisen riski. Suurikuusikon sivukiven läjitysalueen jätetäyttöön läjitetty kiviaines on luokiteltu PWR-kiveksi etukäteisluokittelussa saatujen kallioperän kairareikänäytteiden sekä louhintavaiheessa geologin silmämääräisen tarkastelun perusteella. Luokitteluperiaate on esitetty kuvassa 6-1. Luokittelu poikkeaa hieman kaivannaisjäteasetuksen mukaisesta luokittelusta (Vna 190/2013, pysyvän kaivannaisjätteen määritelmä, liite 3). Kuva 6-1. Sivukiven luokitteluperiaate. Käytännössä kaivoksella esiintyvät kivilajityypit jakautuvat geologisiin yksikköihin taulukossa 6-1 esitetyn yksinkertaistetun mallin mukaisesti. Kaivoksen länsipuoliset ns. jalkapuolen kivet ovat pääosin emäksisiä vulkaniitteja, jotka tyypillisesti kuuluvat edellä esitettyihin AVS II ja Vulkaniitit II-ryhmiin (OK-kiveä). Länsipuolella mahdollisesti esiintyvät Vulkaniitit I ja INV-tyypin kivet eivät ole happoa muodostavia karbonaattipitoisuudesta johtuen. Taulukossa 6-2 esitetyn yleistetyn mineralogian mukaisesti näissä jalkapuolen kivissä on päämineraaleina mm. erilaisia silikaatteja (kloriitti, albiiitti) ja kalsiittia. Aksessorisena esiintyy mm. sulfideja, kuten magneettikiisua ja pyriittiä. Kivistä on tekeillä mineralogisia analyysejä, joiden tulokset eivät ehtineet käyttöön tätä suunnitelmaa varten. Malmin isäntäkivinä ovat erilaiset laava- ja tuffibreksiat, jotka ovat voimakkaasti sulfidoituneita (mm. pyriitti ja arseenikiisu). Karbonaateista merkittävimpiä ovat ankeriitti ja dolomiitti. Kaivoksen itäpuoliset ns. kattopuolen kivet ovat puolestaan kompleksinen ja erittäin heterogeeninen sekoitus erilaisia emäksisiä ja ultraemäksisiä vulkaniitteja sekä vulkanogeenisiä kiviä. Välikerroksina (paikoin hyvin ohuina) tavataan esim. mustaliuskeita ja muita sulfidiliuskeita. Nämä itäpuolen kivilajiyksiköt ovat niin pienipiirteisiä, että niitä ei voida omina yksiköinään erotella kaivoksen geologisessa mallissa, eikä niille siten ole arvioitavissa jakaumia prosentteina. Mineralogisesti ne koostuvat esim. silikaateista, kalsiitista ja erilaisista kiisuista, pääosin pyriitti ja vähemmässä määrin magneettikiisu. 24

25 Itään kohti mentäessä magneettikiisun osuus tyypillisesti kasvaa. Itäpuolen kivet ovat pääosin PWRkiveä. Etenkin erilaiset sulfidipitoiset liuskeet ovat ympäristön kannalta ongelmallisia. Geologinen mallinnus ja louhinnan ohjaus (sivukiven sijoitus) tehdään sivukivien hallintajärjestelmässä kuvatulla tavalla (kohta 7.3.2). Taulukko 6-1 Kittilän kaivoksen geologiset yksiköt. Geologiset yksiköt lännestä itään: Kuvaus Jalkapuolen kivet Länsipuolen emäksiset vulkaniitit Lähes muuttumattomia ja deformoitumattomia, tyynylaavarakenteet yleisiä. Kalsiittijuonten breksioima. Homogeeninen paksu kerros. Malmin isäntäkivi Laava- ja tuffibreksiat Voimakkaasti hiertyneitä ja läpikotaisin muuttunuttuneita. Muuttuminen karbonaattiutumista ja albiittiutumista. Voimakas sulfidoituminen. Kattopuolen kivet Itäpuolen emäksiset ja ultraemäksiset vulkaniitit ja vulkanogeeniset kivet. Heterogeeninen paketti emäksisiä ja ultraemäksisiä laavoja ja vulkaanisia sedimenttejä. Välikerroksina kapeita sertti, mustaliuske ja sulfidiliuske välikerroksia. Muuttumisen aste vaihtelee. Taulukko 6-2. Geologisten yksiköiden keskimääräiset mineraalikoostumukset. Yksikkö Jalkapuolen emäksiset vulkaniitit Malmivyöhykkeen kivet Päämineraalit kloriitti, albiitti, klinopyrokseeni, epidootti, aktinoliitti, kvartsi, titaniitti, kalsiitti kvartsi, ankeriitti, muskoviitti, albiitti, pyriitti, arseenikiisu, dolomiitti, grafiitti, kloriitti, rutiili Kattopuolen emäksiset ja ultraemäksiset vulkaniitit sekä vulkanogeeniset sedimentit (mineraalikoostumus vaihtelee primääri litologian mukaan) kloriitti, albiitti, tremoliitti, muskoviitti, kvartsi, pyriitti, grafiitti, epidootti, talkki, kalsiitti Aksessoriset mineraalit magneettikiisu, pyriitti, muskoviitti, kalimaasälpä sideriitti, biotiitti, apatiitti, kalsiitti, kalimaasälpä, berthieriitti, gudmundiitti, metallinen antimoni, turmaliini, magneettikiisu kalimaa- magneettikiisu, sälpä Sisäisen veden seuranta Sivukivialueen sisäisen veden laatua seurataan kahdesta täyttöön asennetusta lysimetristä. Taulukossa 6-3 on esitetty tarkkailutulokset vuosilta

26 Taulukko 6-3. Sivukivialueen sisäisen veden tarkkailutulokset (Ramboll Finland Oy 2017) Lysimetristä LY1 on pääsääntöisesti havaittu heikkolaatuisempaa vettä. Kyseinen lysimetri sijaitseekin sivikiviauman 4E alueella, jossa on aumaseurannan perusteella koko läjitysalueen alhaisin NP/APsuhde. Lysimetreihin kertyvän veden määrä on eri vuosina vaihdellut ja useina näytteenottokierroksilla näytettä ei joko ole saatu tai kaikkia analyysejä ei ole voitu tehdä vähäisen vesimäärän takia. Tulosten tulkinnassa on siten otettava huomioon se, että vedenlaatu voi edustaa konsentroitunutta vesijaetta, eikä välttämättä täysin edusta koko sivukivipatjan läpi suotavaa vettä. Sivukivialueilla suotoveden virtaus tyypillisesti aikaa myöten kanavoituu, mikä voi heijastua myös lysimetreihin kertyvän veden määrään ja laatuun Koetoiminta geopolymeeripintarakenteesta Kaivosyhtiö selvittää eri materiaalien ja teknisten ratkaisujen soveltuvuutta kaivannaisjätealueiden sulkemiseen. Sivukivialueella käynnistetään koetoiminta, jolla testataan geopolymeerikomposiitin soveltuvuutta sivukivialueen pintarakenteeksi. Koetoiminnassa sivukivikasalle valmistetaan mineraalinen pintarakenne, niin sanottu hardpan-kerros tai kovakuori, jonka tarkoituksena on estää suotoveden ja hapen pääsy sivukivikasaan happamien suotovesien muodostumisen estämiseksi. Koetoiminnassa rakennettava pintarakenne koostuu 0,5 m:n moreenikerroksesta ja 0,3 m:n geokomposiittikerroksesta; lisäksi koetoimintarakenteeseen sijoitetaan pinta- ja pohjalysimetrit rakenteen läpäisevän suotoveden määrän ja laadun seuraamiseksi. Koetoiminnalle on Pohjois-Suomen aluehallintoviraston myöntämä lupa (Nro 67/2017/1; ). Geopolymeerikomposiitissa käytetään pääasiallisena sidostajana Tornion teräskuonaa, johon lisätään vähäinen määrä Fe-Mg-Na-Si-pohjaista kiihdytintä. Rakenteessa sepelin osuus on noin % ja sidostajan noin %. Muodostuvan pintakerroksen arvioidaan vastaavan ominaisuuksiltaan (vedenja hapenläpäisevyys, muu toimivuus) vanhojen kaivosten rikastushiekka-altaiden pintaosaan aikojen saatossa kehittyvää kovakuorirakennetta, niin sanottua hardpan-rakennetta. Erona näiden välillä on kuitenkin, että edellä kuvattu kerros kovettuu nopeasti (päivissä), kun taas luontaisen kovakuorirakenteen kehittymiseen kuluu aikaa vuosia/vuosikymmeniä. 26

27 Koetoimintaa on tarkoitus jatkaa vuoteen 2022 saakka, jonka jälkeen arvioidaan koetoiminnan tulokset ja testatun pintarakenteen soveltuvuus sivukivialueen maisemointiin. 6.3 RIKASTUSHIEKKAA KOSKEVAT SELVITYKSET Yleistä Malmin rikastusprosessissa muodostuu kahdenlaista rikastushiekkaa: Neutraloinnin läpikäynyttä vaahdotuksen rikastushiekan ja neutraloinnissa syntyneen sakan seosta (NP-hiekkaa) sekä syanidiliuotuksen sakkaa (CIL-hiekkaa). Vuonna 2016 NP-hiekkaa muodostui tonnia ( t vuonna 2017) ja CIL-hiekkaa tonnia ( t vuonna 2017). NP-hiekasta hyötykäytettiin (pastatäyttö) maanalaisen kaivoksen louhostäyttöön tonnia vuonna 2016 ja tonnia vuonna Tällä hetkellä NP-hiekka varastoidaan NP3 - rikastushiekka-altaalle ja osa käytetään maanalaisen kaivoksen pastatäyttöön. CIL-hiekka varastoidaan CIL2 - rikastushiekka-altaalle. Muodostuvan NP-rikastushiekan kokonaismäärä kaivoksen koko toiminta-aikana on malmin tuotantomäärästä riippuen arviolta noin 23,8 27,7 Mt, kun toimitaan nykyisen louhintasuunnitelman mukaan. Kaivokseen arvioidaan palautettavan noin viidesosa ( m3/a) syntyvästä rikastushiekasta (pastatäyttö). Tällöin rikastushiekka-altaalle läjitettävän rikastushiekan kokonaismäärä on noin 17,0 19,5 Mt. Muodostuvan CIL-rikastushiekan kokonaismäärä vastaavasti koko kaivoksen toimintaaikana on arviolta 4,9 5,7 Mt riippuen malmin tuotantomäärästä. Kaivoksen ympäristöluvan (nro 72/2013/1) lupamääräyksen 32 mukaan NP- ja CIL rikastushiekat luokitellaan vaaralliseksi jätteeksi ( ). NP-rikastushiekkaa, joka hyödynnetään maanalaisen kaivoksen kovettuvissa täytöissä, ei luokitella jätteeksi. Rikastushiekka-altaat (CIL, CIL2 ja NP3) luokitellaan suuronnettomuuden vaaraa aiheuttaviksi kaivannaisjätteen jätealueiksi Rikastushiekan karakterisointitutkimukset Helmikuussa 2009 kaivosyhtiö on aloittanut NP- ja CIL -rikastushiekkojen karakterisointitutkimukset, jotka toteutetaan kokoomanäytteiden avulla. Näytteet kerätään erikseen sekä NP- että CIL -hiekasta. Rikastushiekkojen kvartaalinäytteet lähetetään pakastettuina ulkopuoliseen laboratorioon, jossa määritykset tehdään standardien mukaisesti ja/tai akkreditoinnissa hyväksyttyjen tai muutoin valvovan viranomaisen hyväksymien menetelmien mukaisesti. Rikastushiekoille tehtyjen kemiallisten koostumusmääritysten perusteella sekä NP- että CIL- rikastushiekat sisältävät verrattain korkeita pitoisuuksia antimonia, arseenia, kuparia ja nikkeliä (pitoisuudet ylittävät maaperän pilaantuneisuuden arvioinnissa käytettävät VNa:n 214/2007 mukaiset ylemmät ohjearvot). Liukoisuustestauksissa (2016) NP-hiekassa on todettu pysyvälle jätteelle määritettyjen liukoisuusraja-arvojen ylityksiä arseenin, antimonin ja sulfaatin osalta. CIL-hiekassa arseenin liukoisuus ylittää vaarallisen jätteen raja-arvon ja antimonin, seleenin, elohopean sekä sulfaatin osalta on todettu pysyvän ja/tai tavanomaisen jätteen raja-arvojen ylityksiä (2016). NP-hiekan mineraalikoostumus on hyvin samankaltainen kuin läjitettyjen sivukivien mineraalikoostumus, eli rikkipitoisuus korreloi sulfidien ja neutralointipotentiaali karbonaattien määrän kanssa. NPhiekan päämineraaleja ovat mm. kvartsi, ankeriitti, dolomiitti, muskoviitti ja albiitti. Karbonaattimineraaleista sekä ankeriitti CaFe(CO 3) 2, että dolomiitti CaMg(CO 3) 2 ovat neutralointikyvyltään kalsiittia heikompia. Toisaalta NP-hiekasta on erotettu malmin sulfidipitoisin jae, mikä havaitaan seurantatutkimuksissa alhaisena sulfidirikkipitoisuutena. Lisäksi rikastushiekkaan lisätään tarvittaessa ennen pastalaitokselle tai läjitysalueella pumppaamista kalkkimaitoa, mikä varmistaa hiekan halutun ph-tason ja 27

28 varmistaa riittävän neutralointikapasiteetin. Vuosina NP-hiekan sulfidirikkipitoisuus on ollut selvästi alle 0,1 %. NP/AP-suhde on vaihdellut kyseisinä vuosina ABA-testin perusteella välillä 2,69-3,16 (laskennallinen NP/AP 3,24-3,89). Tulosten perusteella NP-hiekka ei ole happoa tuottavaa. CIL-hiekan sulfidirikkipitoisuus on vaihdellut kyseisinä vuosina välillä 1,69-1,84 %. ABA-testien perusteella määritetty NP/AP-suhde on ollut 0,07-0,08 (laskennallinen NP/AP 0,01-0,05 %). Kyseiset tulokset on saatu ulkoisen tarkkailun (Labtium Oy) analyyseista. Kaivoksella on lisäksi selvitetty sisäisesti CILhiekan laatua. Tässä seurannassa CIL-hiekan sulfidirikkipitoisuus on ollut selvästi alhaisempi, ollen luokkaa 0,5 %. Yhtiöllä on meneillään selvitys, mistä ero analyyseissa johtuu, mutta tulokset eivät olleet käytettävissä tämän suunnitelman laadintaan. Lienee kuitenkin niin, että sulfidien hapettuminen autoklaavissa ei ole täydellistä, jolloin osa malmisulfideista jää hapettumatta. Meneillään olevan selvityksen jälkeen voidaan paremmin arvioida CIL-hiekan haponmuodostuspotentiaalia. 6.4 PINTAMAITA KOSKEVAT SELVITYKSET Rakennustoiminnan yhteydessä poistettavat pintamaat poistetaan omana kerroksenaan ja varastoidaan omille läjitysalueilleen Rouravaaraan NP3-altaan länsipuolelle sekä Suurikuusikon avolouhoksen länsipuolelle. Sulkemisvaiheessa läjitettyä pintamaata käytetään peittorakenteen ylimpänä osana olevaan kasvukerrokseen ympäristöluvan (72/2013/1) mukaisesti. Kaivosalueelle on läjitettynä rakennetuilta alueilta poistettuja pintamaita yhteensä noin m 3, joista m 3 Suurikuusikon alueella ja m 3 Rouravaaran alueella. Pintamaiden laatua on selvitetty uuden tarkkailuohjelman mukaisesti vuoden 2017 aikana neljällä näytekierroksella. Maa-aineksista otetuista näytteistä on määritetty alkuaineiden sekä sulfaatin liukoisia pitoisuuksia. Todetut liukoisuudet ovat olleet alhaisia ja maa-ainekset täyttävät määritettyjen parametrien osalta VNa:n 331/2013 mukaiset pysyvän jätteen kaatopaikalle sijoitettavaa jätettä koskevat kriteerit. Liukoisuusnäytteiden nestefraktioista määritetyt ph-arvot ovat olleet välillä 5,6-7,4. (Labtium Oy 2017) 6.5 VEDENPUHDISTUKSEN LIETTEITÄ KOSKEVAT SELVITYKSET Vesienkäsittelylaitoksen vedensakeuttimen alite Vesienkäsittelylaitoksen sakeuttimen alite sisältää lähinnä kipsiä ja magnesiumhydroksidia. Kipsin osuus on noin 70 % ja magnesiumhydroksidin noin 30 %. Sakka voi sisältää pieniä määriä nikkeliä, rautaa, sinkkiä, mangaania ja arseenia. Näiden osuus sakassa on kuitenkin hyvin pieni, laskennallisesti selvästi alle 0,01 % ja esimerkiksi arseenin osalta alle 0,001 %. Kipsisakan jäteluonnetta on arvioitu VTT:n toimesta vuonna Selvityksessä määritettiin kipsisakan epäorgaanisten aineiden pitoisuuksia sekä lietteen puskurikapasiteettia. Analyysitulosten perusteella VTT on selvityksessään käynyt läpi Jätedirektiivin (2008/98/EY) liitteessä III mainitut ominaisuudet, jotka tekevät jätteestä vaarallista eli HP-luokat VTT:n käsityksen mukaan vesienkäsittelylaitoksen sakeuttimen alitteen mahdollisia vaaraominaisuuksia ovat jätteen emäksiseen luonteeseen perustuen vaaraominaisuudet HP4 (ärsyttävä) ja HP8 (syövyttävä) sekä mahdollisesti prosessivedestä sulfaatin mukana sakkaan poistuvien epäorgaanisten haitta-aineiden johdosta vaaraominaisuus HP14 (ympäristölle vaarallinen). Näytteen ph:n ja haponneutralointikapasiteetin (puskurikapasiteetti) yhdistelmään perustuvan laskennan perusteella ko. jäte ei ilmennä vaaraominaisuuksia HP4 tai HP8. Tehtyjen alkuainekoostumusmääritysten perusteella sakka sisältää lähinnä kalsiumin, rikin ja magnesiumin yhdisteitä. Epäorgaanisten haitta-aineiden pitoisuudet sakassa ovat alhaisia, eikä näyte siten ilmennä myöskään vaaraominaisuutta HP14. Edellä mainituin perustein sulfaatinpoistossa vedensakeuttimen alitteena syntyvä liete (kipsisakka) voidaan VTT:n käsityksen mukaan luokitella tavanomaiseksi jätteeksi. (VTT 2017) 28

29 Koska vedenkäsittelyn liete on jatkossa tarkoitus läjittää NP-hiekan sekaan NP3-altaalle, VTT on selvittänyt myös rikastushiekan (NP) ja kipsisakan seosnäytteiden ominaisuuksia. Selvitykseen on sisältynyt hiili- ja rikkimäärityksiä sekä liukoisuusominaisuuksien (kaksivaiheiset ravistelutestit ja TCLP-ravistelutestit) tutkimista neljällä eri jätejakeiden seossuhteella (kipsisakan osuus 5, 10, 15 ja 25 %). Liukoisuustesteistä saatuja tuloksia on arvioitu kaksivaiheisen ravistelutestin osalta vertaamalla tuloksia Valtioneuvoston asetuksessa kaatopaikoista (331/2013) esitettyihin kaatopaikalle sijoitettaville jätteille annettuihin liukoisuuskriteereihin. TCLP-ravistelutestin tuloksia on verrattu Yhdysvaltain Ympäristönsuojeluviraston (US EPA) antamiin raja-arvoihin toksisuuden luonnetta osoittaville kiinteille jätteille. Ravistelutesteissä todetut liukoisuudet alittavat kaikilta osin tavanomaisen jätteen kaatopaikalle sijoitettavaa jätettä koskevat liukoisuusraja-arvot. TCLP-testeissä todetut liuenneiden aineiden pitoisuudet alittavat selvästi raja-arvot pitoisuuksille, joissa kiinteä jäte alkaa osoittamaan toksista luonnetta. (VTT 2018) Kuivatusvesialtaiden lietteet Kaivoksen kuivanapitoveden laskeutusaltaaseen kertyvän lietteen laatua seurataan uuden tarkkailuohjelman mukaisesti ottamalla näytteet altaan ruoppauksen yhteydessä (tai tarvittaessa suoraan altaan lietteestä). Vuonna 2017 otettiin kolme näytettä, joista tutkittiin metallin kokonaispitoisuuksia sekä liukoisuuksia. Lietteessä todettiin ns. PIMA-asetuksen (VNa 214/2007) mukaisen ylemmän ohjearvon ylittävinä pitoisuuksina arseenia, antimonia ja nikkeliä. Antimonin ja nikkelin osalta keskiarvopitoisuuksien ohjearvoylitykset olivat lieviä (2 6 %). Liukoisuuksien osalta antimonin ja arseenin liukoisuudet ylittivät tavanomaisen jätteen raja-arvot ja sulfaatin liukoisuus ylittää pysyvän jätteen rajaarvon. Muilta osin raja-arvoylityksiä ei todettu. (AEF 2018) Maanalaisen kaivoksen esiselkeytysaltaiden lietettä seurataan vastaavasti kuin kuivatusvesien laskeutusaltaan lietettä. Kokonaispitoisuuksien osalta ainoastaan arseenin pitoisuus vuonna 2017 ylitti ylemmän ohjearvon. Liukoisuuksien osalta, vastaavasti kuin kuivanapitovesien laskeutusaltaan lietteessä, kaatopaikka-asetuksen mukaisten raja-arvojen ylityksiä todettiin arseenin, antimonin ja sulfaatin osalta. Arseenin ja antimonin liukoisuus ylittää tavanomaisen jätteen raja-arvon ja sulfaatin liukoisuus pysyvän jätteen raja-arvon. (AEF 2018) 6.6 MOREENIN SAATAVUUTTA JA LAATUA KOSKEVAT SELVITYKSET Kaivosyhtiö ei toistaiseksi ole kattavasti selvittänyt sulkemistoimenpiteissä tarvittavan moreenin saatavuutta kaivosalueelta tai sen ympäristöstä. Viimeisin laajempi maapeitetutkimus on toteutettu vuonna 2013 silloisessa suunnitteluvaiheessa olleiden vesivarastoaltaiden alueella, NP3- ja CIL-altaiden itäpuolella. Selvityksessä kaivettiin koekuoppia 50 metrin etäisyydelle toisistaan yli 200 kpl. Kuopista ja otetuista näytteistä määritettiin mm. maalajit, peitesyvyys ja vesipitoisuus, sekä osasta myös vedenläpäisevyys ja tilavuuspaino. Kyseisen alueen maanpeite koostui enimmäkseen hiekkaisesta soramoreenista (HkSrMr) ja soraisesta hiekkamoreenista (SrHkMr), jonka kerrospaksuus vaihteli välillä 0-5 m. Vesipitoisuus vaihteli välillä 4-16 % ollen keskimäärin 8,5 % (n=159). Mittausten mukaan vedenläpäisevyys vaihtelee vähäisestä kohtalaiseen (k = 5, , ). Lajittuneisiin maalajeihin verrattuna tämä vastaa tiiveimmillään silttiä ja savea, ja suurimmillaan vedenjohtavuus on hienon hiekan luokkaa. Keskiarvo oli 7, ja mediaani 2, (n=38). Myös tulevan NP4-altaan alueelta on otettu moreeninäytteitä alkuvuodesta Näytteistä on tutkittu alkuainepitoisuuksia, mutta ei fysikaalisia ominaisuuksia. 29

30 6.7 ALUEELLA MUODOSTUVIEN VESIEN MÄÄRÄÄ JA LAATUA KOSKEVAT SELVITYKSET Kaivoksen maanalaisen louhoksen vesitaseen kehittymistä on arvioitu vuonna 2016 tehdyssä selvityksessä (Pöyry Finland Oy). Työn keskeisimmät tulokset liittyvät maanalaisesta kaivoksesta pumpattavan vesimäärän ja laadun pitkän aikavälin ennusteeseen. Kuivatusvesimäärät laskettiin kahdelle eri vaihtoehdolle, VE1 ja VE2, joista VE2:ssa kallioperän hydraulinen vedenjohtavuus arvioitiin 50 % suuremmaksi kuin vaihtoehdossa VE1. VE1:n mukaan vuoden 2016 kuivatusvesien määräksi saatiin 4,22 miljoonaa m 3 /vuosi (482 m 3 /h) ja vuoden 2020 vesimääräksi 4,77 miljoonaa m 3 /vuosi (545 m 3 /h). VE2:n mukaan vuoden 2020 vesimäärä olisi 5,83 miljoonaa m 3 /vuosi (665 m 3 /h). Vuoden 2016 toteutuma oli 4,02 milj. m 3 (Ramboll Finland Oy 2017) ja vuoden 2017 toteutuma 4,19 Mm 3 (AEF 2018). Vesilaadut laskettiin louhostiloihin tulevan veden laatuina, määrittäen kuormitukset kloridille, natriumille, sulfaatille, arseenille, antimonille sekä nikkelille. Mallinnuksen mukaan kloridin ja natriumin kuormitus kuivatusvesiin lähivuosina kasvaa ja muiden mallinnettujen aineiden osalta pysy likimäärin samalla tasolla. Louhostiloissa tapahtuvien hapettumis- ja pidättymisreaktioiden vaikutus on tunnistettu, mutta kvantifiointiin liittyy epävarmuuksia. Näin ollen selvityksessä todetaan, että erityisesti sulfaatin, arseenin, antimonin ja nikkelin ennusteita on suositeltavaa käsitellä suuntaa antavina. Kaivoksen toiminnan aikainen vesitase on esitetty kuvassa 6-2. Jälkihoitovaiheen vesitaseesta ei ole tehty arvioita. Kuva 6-2. Kittilän kaivoksen vesitase nykytilanteessa (VE0) sekä YVA:n mukaisilla toimintavaihtoehdoilla (Pöyry Finland Oy 2016) Kaivoksen tuotantovaiheen ympäristö- ja päästötarkkailua on toteutettu vuonna 2009 hyväksytyn tarkkailuohjelman mukaisesti. Tarkkailuohjelma on päivitetty vastaamaan nykyistä ympäristölupaa ja on otettu käyttöön vuonna Toiminnanharjoittajalla on jatkuvatoimisilla mittauslaitteilla varustettuja mittauspisteitä kaivosalueella (Löytöjänkkä 1, Löytöjänkkä 2, Rimmi, Rouravaaran avolouhos), joilla mitataan kaivosalueella mm. vesien virtaamia, kiintoainepitoisuuksia sekä ph-arvoja. Tarkkailuohjelmaan sisältyen kuivanapitovesien määrää ja laatua seurataan näytteenotoin neljästä pisteestä, prosessijätevesiä kahdesta pisteestä ja sivukivialueen sisäistä vettä kahdesta lysimetristä. Kaivosalueella on myös muita kaivokseen erilliseen käyttötarkkailuun liittyviä havaintopisteitä. Kaivosyhtiö on 30

31 lisäksi tehnyt omaehtoista päästötarkkailua, jossa näytteenotto on ollut tiheämpää kuin tarkkailusuunnitelmassa esitetty näytteenottosykli. Kaivosalueen nykyinen vesien johtaminen, käsittely ja tarkkailupisteet on esitetty kuvissa 6-3 ja 6-4. Kuva 6-3. Periaatekuva prosessijäteveden ja kuivanapitovesien johtamisesta sekä mitta- ja näytepisteidensijainneista (AEF Oy 2018) 31

32 Kuva 6-4. Kaivosalueen nykyinen vesien johtaminen, käsittely ja tarkkailupisteet (Ramboll Finland Oy 2017) Prosessivesien ja maanalaisen kaivoksen kuivanapitovesien keskimääräisiä laatutietoja (määritettynä pintavalutuskentille purettavasta vedestä) vuosilta 2016 ja 2017 on esitetty taulukossa

33 Taulukko 6-4. Prosessi- ja maanalaisen kaivoksen kuivanapitovesien keskimääräiset laatutiedot pintavalutuskentille purettavalle vedelle vuonna 2016 ja 2017 (aikavälillä ). Määritysrajan alittavat pitoisuudet on puolitettu laskennassa. (AEF 2017) 6.8 PINTAVALUTUSKENTTIEN TUTKIMUKSET Oulun yliopistolla on tehty vuonna 2013 lopputyö, jonka tarkoituksena oli selvittää pintavalutuskenttien 1 (PVK1) ja 4 (PVK4) toimintaa kaivosvesien jälkikäsittely-yksiköinä. Erityisesti tarkasteltiin antimonin, arseenin ja nikkelin pidättymistä kosteikkojen turpeeseen. Toimintaa selvitettiin ainetaseiden sekä pitoisuusreduktioiden näkökulmasta. Turveanalyysit osoittivat antimonia, arseenia ja nikkeliä pidättyneen turpeeseen enemmän kuin vesinäyteanalyyseistä laskettujen pitoisuusreduktioiden perusteella näytti. Osittain tämä johtunee myös siitä, että todellinen virtausala ja pidättymissyvyys ovat mahdollisesti pienemmät kuin laskelmissa oletetut alat ja syvyydet. (Pönkä 2013) 7 SULKEMISTOIMENPITEET 7.1 KAIVOSALUEELLA OLEVIEN KOHTEIDEN SULKEMINEN Tässä luvussa referoidaan edellisessä sulkemissuunnitelmassa (Lapin Vesitutkimus Oy 2011, päivitys: Pöyry Finland Oy 2012) esitetyt sulkemistoimenpiteet ja kaivannaisjäte- sekä muille alueille tarvittavat rakenteet. Kunkin osa-alueen osalta on esitetty, miltä osin tilanne on muuttunut, miltä osin sulkemissuunnitelmaa tässä yhteydessä päivitetään ja mitä lisäselvityksiä jatkossa mahdollisesti tarvitaan. 7.2 AVOLOUHOKSET JA MAANALAINEN KAIVOS Sulkemissuunnitelma 2012 Vuoden 2012 sulkemissuunnitelmassa avolouhosten ja maanalaisen kaivoksen osalta sulkemistoimenpiteet on esitetty seuraavasti: Kittilän kaivoksella louhitaan malmia kahdesta avolouhoksesta ja maanalaisesta kaivoksesta. Vielä tuntemattomat syvemmällä olevat malmivarat edellyttävät louhosten jättämistä täyttämättä kiviaineksella. Rouravaaran louhoksen malmin mahdollinen ehtyminen ennen Suurikuusikon maanalaisen 33

34 kaivoksen toiminnan loppumista antaa mahdollisuuden tutkia edellytyksiä sijoittaa syntyviä sivukivimassoja Rouravaaran louhoksen täyttämiseen. Toiminnan päätyttyä avolouhoksesta ja maanalaisesta kaivoksesta poistetaan kaikki tarpeettomat rakenteet, kemikaalit, räjähdysaineet, sähkölaitteet, työkoneet ja jätteet. Jälkihoitovaiheen turvallisuuden kannalta hyödylliset rakenteet jätetään paikalleen. Avolouhoksen reunat luiskataan ja muotoillaan siten, että ne mahdollisuuksien mukaan jäljittelevät luonnonmukaisia rantoja. Avolouhokseen johtavat ajoluiskat suljetaan lohkareilla ja avolouhos aidataan niiltä osin, kun se ei toiminnan aikana ollut aidattuna. Rakenteiden poistamisen jälkeen avolouhoksen annetaan täyttyä vedellä. Louhokset ja kuilut täyttyvät vedellä 2-3 vuoden kuluessa veden pumppauksen päättymisestä. Kun louhokset ovat täyttyneet alueella vallitsevan luontaisen pohjavesipinnan tasoon, voidaan louhosten vedenpinnan korkeutta haluttaessa säädellä rakentamalla louhoksen laskuojaan säädettävä pato. Vedet Rouravaaran louhoksen alueelta valuvat osittain etelään kohti Suurikuusikon louhosta ja osittain Seurujoen suuntaan, ellei niitä ojituksin ohjata. Suurikuusikon louhoksen ympäristön vedet valuvat Suurikuusikon ojaan niin kuin ne valuvat nykyisinkin. Louhoslampien rannat ovat loivia, osittain turverantoja ja osittain mineraalimaiden rantoja. Muodostuneiden lampien virkistyskäytön kannalta olennaisia ovat alueen maanomistusolot kaivostoiminnan päätyttyä. Maanalaiseen kaivokseen johtavat vinotunnelit, ilmanvaihtokuilut ja kaivokseen johtavat tiet suljetaan ja näin estetään ulkopuolisten pääsy kaivostiloihin. Kaivokseen jääviä tyhjiä tiloja täytetään tarvittaessa sortumien ja painaumien estämiseksi. Sivukiven ja rikastushiekan soveltuvuus täyttö- ja tukipatomateriaaliksi tutkitaan. Sortuma- ja painumavaaralliset alueet rajataan ja merkitsemään maastoon varoituskyltein varustetuilla aidoilla. Kun maanalaisen kaivoksen kuivanapitopumppaus lopetetaan, kaivostilat täyttyvät sinne purkautuvilla pinta- ja pohjavesillä. Täyttyminen jatkuu niin kauan, että kaivokseen purkautuvan veden pinta saavuttaa alueen luonnollisen pohjaveden pinnan Suunnitelman tarkennus Louhinta avolouhoksissa on päättynyt vuonna 2012 ja toimintaa jatketaan nykyisellään maanalaisena louhintana. Sivukiveä ja rikastushiekkaa käytetään jatkuvasti maanalaisten louhostilojen täytössä sekä sivukiveä rikastushiekka-altaiden pato- ja korotusmateriaaleina. Suurikuusikon avolouhos pysyy maanalaisten tilojen kuivatuksen seurauksena toiminnan aikana kuivana. Vuoden 2012 suunnitelmassa esitetty menettely avolouhosten ja maanalaisten tilojen sulkemisesta on edelleen validia ja voimassa olevan ympäristöluvan (kohta 5.3.3) mukaista. Suurikuusikon avolouhoksen osalta on selvitetty mahdollisuutta louhoksen täyttöön NP-rikastushiekalla (kohta 4.2). Louhostäytön toteuttamisesta ei toistaiseksi ole tehty päätöstä ja siten tarkempia suunnitelmia. 7.3 SIVUKIVEN LÄJITYSALUE Sulkemissuunnitelma 2012 Aiemman sulkemissuunnitelman yhteydessä sivukivialueelle laadittiin erillinen maisemointisuunnitelma (Pöyry Finland Oy 2011). Tuolloin arvioitin läjitettävää sivukiveä muodostuvan louhinnassa kaikkiaan 31,6 milj. tonnia (16,4 milj. m 3 ). Suurkuusikon sivukiven läjitysalue on sijoitettu suolle, jossa maanpinnan korkeudet ovat olleet pääosin välillä Alueen keskiosalla on noin 15 ha laajuinen tasolle +216 ulottuva moreenimäki, jonka kohdalla kallio on lähellä maanpintaa. Sivukivialueelle on tehty pohjatäyttö neutraloivalla OK- 34

35 sivukivellä siten, että alueilla, joilla turvekerros on ollut >1 m, louhetäyttö tukeutuu kantavalle kitkamaapohjalle. Täyttömenetelmänä on ollut pohjaantäyttö päätypengerryksenä. Pintamaat ja alle 1,0 m paksut turvekerrokset on jätetty louheen alle, sillä ne kokoonpuristuvat hyvin ohueksi ja jäävät louheen huokostilaan eivätkä aiheuta stabiliteettiriskiä. Täyttö on ulotettu vähintään 5 m pohjavedenpinnan yläpuolelle noin tasolle Pohjatäyttö on rakennettu noin 77 ha:n alueelle. Sivukivitäyttöä on tehty kerroksittain 50 m x 200 m suuruisina ja 10 m korkeina aumoina. Penkereen ulkoreunalle on jätetty m tila ulommaiselle OK-luokan sivukivestä tehtävälle aumalle sekä ulkoreunan luiskan maisemointiin ja muotoilemiseen kaltevuuteen 1:2,5. Alimmaiset, reunimmaiset ja päällimmäiset aumat tehdään OK-luokan sivukivestä. Vuoden 2011 maisemointisuunnitelman mukaan sivukivialueen jyrkät reunaluiskat loivennetaan (kaltevuus enintään 1:2,5), lakialue muotoillaan riittävän loivaksi ja sivukivialueelle rakennetaan tiivis peittokerros. Reunaluiskin eroosion välttämiseksi kiinnitetään huomioita lakialueelta kertyvien valumavesien johtamisjärjestelyihin. Lakialueella muodostuu suurin osa pintavalumavesistä ja suunnitelmassa niiden pois ohjaamiseksi on laelle esitetty muotoiltavaksi peittokerrokseen louhe/sepeliverhoiltuja ojapainanteita, jotka keräävät valumavedet ja ohjaavat ne hallitusti luiskan alaosaan. Suunnitelmassa todetaan, että kiisupitoiset kivet on aumattu yhdessä neutraloivan kiven kanssa, eikä niiden peittämiseen alun perin suunnitellulla 5 m:n neutraloivalla kivikerroksella ole tarvetta. Suunnitelman mukaan riittävät peittokerrokset lakialueelle vielä sijoitettavien kiisupitoisten kivien kohdalla varmistetaan sivukiven ominaisuuksien perusteella. Suunnitelmassa on esitetty peitto toteutettavan vähintään puolen metrin tiiviillä maakerroksella (SiHkMr, simr). Luiskiin on esitetty rakennettavaksi tiivistyskerroksen päälle vähintään 0,5 m paksuinen peittokerros kasvualustaksi ja lakialue verhoiltavaksi 0,5 m louhekerroksella Suunnitelman tarkennus Sivukiven laadun ja läjitysalueen olosuhteiden tarkastelua Maanalaisen kaivoksen sivukivimäärät LOM 2018 ( ) suunnitelman mukaan ovat noin 19,8 Mt. Tästä määrästä PWR-kiveä on noin 10,2 Mt ja OK-kiveä noin 9,6 Mt. Maan alle sijoitetaan louhostäyttöihin noin 9,3 Mt pääosin PWR-kiveä. NP4-altaan rakentamiseen tarvitaan noin 6,75 Mt kiveä (PWR/OK suhteessa 80/20 %). Siten PWR-kiveä tarvitaan noin 5,4 Mt ja OK-kiveä noin 1,35 Mt. PWRkiven kokonaistarve louhostäyttöihin ja patorakentamiseen on edellä mainitun perusteella noin 14,7 Mt. Louhinta maanalaisesta kaivoksesta ei riitä kattamaan tätä tarvetta, joten sivukiven läjitysalueelta tullaan noin vuodesta 2022 alkaen ottamaan yhteensä noin 4,4 Mt PWR-kiveä. Vuosina läjitysalueelle läjitetään vähäisiä määriä PWR-kiviä riippuen patorakentamisen etenemisestä ja aikataulutuksesta. Vuoden 2017 lopussa läjitysalueella oli varastoituna noin 24 Mt sivukiveä, josta noin 7,7 Mt OK-kiveä alueen pohjarakenteissa (5 m) ja noin 16,4 Mt PWR-kiveä sen yläpuolisissa rakenteissa, neljässä eri kerroksessa (max 10 m paksu). Läjitysalue on jaettu kiven laadun seurantaa varten aumoihin ( m). Toiminnan loppuvaiheessa läjitysalueelle jää tämänhetkisen arvion mukaan noin 18,5 Mt sivukiveä, josta noin 10,7 Mt eli noin 60 % on PWR-kiveä. Läjitettävän kiven kokonaismäärä vähenee siten yli 20 % nykyisestä tasosta ja noin 40 % vuoden 2011 maisemointisuunnitelmassa arvioidusta määrästä. Läjitysalueen tarkkailuraportin 2016 (AEF Oy 2017) mukaan pohjarakenteen 96:sta aumasta kahdeksassa (8) on todettu seurannan perusteella NP/AP-suhde < 3 (ja S> 0,5 %). Tämä viittaa joko PWRkiveen tai virheeseen näytteenotossa (jolloin näyte olisi otettu varsinaisen pohjakerroksen päälle teh- 35

36 dystä kiisurikkaammasta ajotiekerroksesta). PWR-täyttökerroksissa aumoja on yhteensä 180 kpl. Pääosassa näistä NP/AP-suhde on seurannan mukaan >3. Mainitun suhteen alittavia aumoja on yhteensä 33 kpl (1.kerros 17 kpl, 2. kerros 7 kpl, 3.kerros 8 kpl ja 4. kerros 1 kpl). Nämä aumat sijaitsevat verrattain tasaisesti eri puolilla läjitysaluetta, joskin eri täyttökerrosten välillä on selviä eroja sijainneissa. Suurin osa ongelmallisista aumoista on läjityksen alemmissa kerroksissa. Tämä on sikäli loogista, että ympäristön kannalta hankalimmat kivet ovat pääosin syntyneet avolouhintavaiheessa, jolloin louhittiin enemmässä määrin myös em. itäpuolen kiviä ml. sulfidiliuskeita, jotka erityisesti itäosiltaan ovat magneettikiisupitoisia. Tarkkailuraportissa on esitetty myös koko sivukivitäytön (pohjakerros + yläpuoliset PWR-kerrokset) tonneilla painotetut keskiarvot ja NP/AP-suhteet. Näin laskettuna läjitysalueella on 11 aumaa, jotka koko täytön paksuudelta alittavat NP/AP-suhteen 3. Näissä aumoissa on läjitettynä yhteensä noin 5,9 Mt sivukiveä, eli noin 25 % kokonaismäärästä. Keskiarvotulosten perusteella näiden aumojen NP/APsuhde vaihtelee välillä 1,16-2,84. Viidessä aumassa suhde on <2. Näiden aumojen S-pitoisuus vaihtelee välillä 1,25-3,57 %. Ne koostuvat siten selvästi sulfidipitoisemmista kivistä kuin läjitysalueen muut aumat, joissa S-pitoisuus vaihtelee välillä 0,11-1,62 %. Muun alueen aumoista S-pitoisuus 1 % ylittyy seitsemässä (7) aumassa, pääosin pitoisuudet ovat selvästi <1 %. Koko läjitysalueen tonneilla painotettu keskiarvo on S-pitoisuuden osalta 1,09 % ja NP/AP-suhteen osalta On todennäköistä, että laadultaan heikoimmissa aumoissa on merkittäviä määriä itäpuolen sulfidiliuskeita, jotka nostavat näiden aumojen S-pitoisuuksia ja alentavat NP/AP-suhdetta. Kuva 7-1. Sivukivialueen jako alustaviin aumaryhmiin. Oransseilla rasteilla on merkitty aumat, joissa NP/AP-suhde on <3 Käytännössä NP/AP-suhteeltaan alhaisimmat aumat sijaitsevat pohjakerroksen yläpuolisissa täyttökerroksissa. Näiden täyttökerrosten kiviaineksessa tapahtuvien hapettumisreaktioiden seurauksena muodostuva hapan suotovesivalunta suotautuu täytössä alaspäin ja edelleen neutralointikykyä omaavan pohjakerroksen läpi alapuoliseen maaperään ja pohjaveteen. Täyttö- ja pohjakerroksissa happamat suotovedet osin neutraloituvat karbonaattien ansiosta. Pohjaveteen suotautuvien vesien laatu on metallien osittain saostuessa/pidättyessä parempi kuin lysimetreistä (2 kpl) seurattavan täytön sisäisen veden laatu indikoi. Lysimetrit on sijoitettu PWR- ja OK-täytön väliin pohjakerroksen yläosaan. 36

37 Vuoden 2016 tarkkailun perusteella lysimetreihin kerääntyneen suotoveden ph on ollut 7.3-7,7 ja sähkönjohtavuus ms/m. Sulfaattipitoisuudet olivat mg/l. Alkuaineista esim. As-pitoisuus oli 2,7-380 µg/l ja Ni µg/l. Läjitysalueen ympärillä sijaitsevissa pohjavesiputkissa (PVS11, 12, 13 ja 15) pohjaveden ph on samaa luokkaa kuin lysimetreissä on havaittu. Sähkönjohtavuus on tyypillisesti hieman alhaisempi, luokkaa ms/m ja sulfaattipitoisuudet enimmillään luokkaa mg/l (PVS12) mutta pääosin luokkaa mg/l. Nikkeli- ja arseenipitoisuudet ovat tyypillisesti enintään muutamia kymmeniä µg/l. Läjitysalueen länsipuolella sijaitsevien pohjavesiputkien vedenlaatu vastaa melko pitkälle pintavalutuskentän (PVK1) vedenlaatua. Kaivostoiminnasta aiheutuneen pohjavesialeneman seurauksena pohjavedenjakajan arvioidaan nykyisellään kulkevan PVK1-alueella, jolloin on luonnollista, että PVK voi vaikuttaa pohjavedenlaatuun alueella. Läjitysalueella muodostuvat suotovedet suotautuvat suoraan täytön alapuoliseen pohjaveteen ja siitä todennäköisesti pääosin Suurikuusikon avolouhokseen ja edelleen kaivoksen kuivatusvesien myötä kaivoksen vesikiertoon (ja vesienkäsittelyyn). Tätä olettamusta tukee se tosiasia, että läjitysaluetta ympäröiviin suotovesiojiin ei ole toiminnan aikana keräytynyt vesikiertoon pumpattavia vesiä. Kaivostoiminnan loputtua pohjavesipinnat alueella palautuvat pitkän ajan kuluessa kaivostoimintaa edeltäneeseen tilaan, mikäli kaivoksen kuivatus lopetetaan ja kaivostilojen annetaan täyttyä vedellä (kuva 7-2). Kuva 7-2. Pohjaveden virtaussuunnat ja valuma-alueet ennen kaivostoiminnan alkua ja kaivostoiminnan käynnistyttyä (Pöyry Finland Oy 2016) 37

38 Sivukivialueen sulkeminen Sivukivikasalta on otettu kiveä tarpeen mukaan patorakentamiseen. Laajemmassa mittakaavassa sivukiven (PWR) otto läjitysalueelta rakentamiseen alkaa tämänhetkisen suunnitelman mukaan vuonna Kivenotosta olisi suositeltavaa laatia yksityiskohtainen suunnitelma siten, että otto voitaisiin toteuttaa tavalla, joka mahdollistaisi lopullisten läjitysalueen osien sulkemisen aloittamisen samanaikaisesti. Sivukivialueelle toiminnan loputtua jäävästä sivukivestä noin 60 % arvioidaan olevan sellaista, joka omaa haponmuodostuspotentiaalin. Suurimmalta osin nämä kivet ovat joko sekaisin puskuroivien kivien kanssa tai sijoittuvat sivukivialueen keskiosiin, jolloin ne ovat tai ovat puskuroivien sivukivien ympäröimiä. Näin ollen, vaikka haponmuodostusta sivukivialueen sisällä tapahtuu, ympäröivän sivukiven puskuroiva vaikutus pitää ph-arvot neutraaleina. Hapen kulkeutumisen täysin estäville toimenpiteille ei siten ole tarvetta, eivätkä ne erityisesti sivukivialueen reunaluiskien osalta olisi teknistaloudellisesti järkevästi toteutettavissakaan. Rapautumisen vuoksi sisäisessä vedessä kuitenkin esiintyy haitta-aineita, jolloin täyttöön suotautuvan veden määrän minimointi on tarpeen. Vuoden 2011 maisemointisuunnitelmassa esitetty, voimassa olevan ympäristöluvan mukainen rakenne (kohta 5.3.3), täyttää nykytiedon mukaisesti kyseisen kriteerin. Suunnitelmassa tai ympäristöluvassa ei ole esitetty lakiosan pinnan tiiviskerrokselle numeerista vedenläpäisevyyden enimmäisarvoa. Tiivistyskerros voidaan moreenin sijasta toteuttaa myös muulla materiaalilla, jolla saavutetaan vastaava tiiveystaso. Tätä silmällä pitäen on sivukivialueella aloitettuun koetoimintaan (kohta 6.2.5) perusteltua sisällyttää testattavan pintarakenteen vedenläpäisevyyden (valmiissa rakenteessa) määrittäminen. Pinnan verhoilu louheella estää puuston leviämisen lakiosalle, ja siten puiden juurien tiiviskerrosta mahdollisesti vaurioittava vaikutus estyy. Luiskien osalta tarvetta vastaavan tiivistyskerroksen tekemiseen ei nykyisen aineiston perusteella ole, sillä luiska-alueilla ei ole merkittäviä määriä PWR-kiveä, ja lakialueen vedet voidaan johtaa luiskan alareunaan. Aiemman suunnitelman mukainen kasvukerrosratkaisu on luiskien osalta soveltuva rakenne. Pian alkavan geopolymeeripintarakenteen koetoiminnan tulosten perusteella (päättyy 2022) sulkemissuunnitelmaa voidaan läjitysalueen osalta jatkossa päivittää. Mikäli geopolymeerikoerakenne ei vaikuta toteuttamiskelpoiselta, mietitään tässä vaiheessa muita sulkemisratkaisuja. 7.4 RIKASTUSHIEKKA-ALUE Sulkemissuunnitelma 2012 Vuoden 2012 sulkemissuunnitelmassa rikastushiekka-altaiden sulkeminen on esitetty toteutettavan seuraavasti: Rikastushiekka-altaaseen 3 loppusijoitettujen materiaalien ominaisuudet antavat jälkihoitovaiheessa mahdollisuuden kuivasäilytykseen, jossa vesi lasketaan altaasta pois ja rikastushiekka kuivuu osittain. Altaan pinta jää kuivaksi, jolloin se alkaisi tuulen vaikutuksesta pölytä, ellei sitä peitettäisi. Altaasta 1 ja 2 pumpataan myös vesi pois ja varastoidun materiaalin annetaan kuivua riittävän kantavuuden saavuttamiseksi. Kuivatuksessa käytetään tiivistyskalvon päälle rakennettua pestyyn hiekkaan sijoitettua salaojastoa. Koska rikastushiekka-allas 2 ja 1 on suunniteltu ympäristöstä eristettävää materiaalia varten, estetään siihen valuvien vesien pääsy loppusijoitettuun materiaaliin vesitiiviillä peiterakenteella. Rikastushiekka-altaiden peiterakenne on suunniteltu kuperaksi niin, että sade- ja sulamisvedet valuvat pois. Tiivis pintarakenne estää sadeveden pääsyn rikastushiekkaan. GTK:n mukaan alueen moreenien vedenläpäisevyys ja luontainen tiiviysaste on sellainen, että vähintään 20 % vuoden sadannasta eli

39 - 120 mm suotautuu maahan. Rikastushiekka-altaan 1 pohjan ja padon läpi suotautuvien vesien määrästä ja laadusta on tehty mallilaskelmat (SEEP/W -malli), joiden mukaan kaivoksen toiminnan aikana altaan pohjan läpi suotautuvat vesimäärät olivat noin mm. Kun suotautuminen oli jatkuvasti rikastushiekan päällä olevasta vesipatsaasta näinkin pientä, voidaan olettaa, että peiterakenteen avulla rikastushiekkaan ja edelleen altaan pohjan kautta suotautuva vesimäärä on selvästi pienempi. Tämä merkitsee toiminnan aikaisen veteen liuenneiden aineiden leviämisnopeuden olennaista pienenemistä. Koska mallilaskelmien mukaan ei 50 vuoden toimintajakson aikana aiheutunut ympäristön pohjaveden pilaantumista, ei sitä seuraa pitkälläkään ajanjaksolla. Rikastushiekka-allas 3 peitetään lupaehtojen mukaisesti pintarakenteella, joka koostuu vähintään 0,5 m paksusta tiivistyskerroksesta ja jonka materiaalin vedenläpäisevyys on enintään 10-8 m/s. Tiivistyskerroksen päälle levitetään vähintään 0,3 m paksu, hyvin vettä läpäisevä kuivatuskerros ja 0,2 m paksu kasvukerros. Sadevedet virtaavat rikastushiekkavaraston reunoille ja edelleen alueen ympärysojiin ja alapuoliselle suoalueelle. Puustoksi istutetaan alueella luontaisesti viihtyviä lajeja. Kemialliselta koostumukseltaan rikastushiekka B (nykyään CIL-hiekka) on sellaista, että se tulee eristää ympäristöstään. Sulkemisen jälkeisiä kemiallisia riskejä voidaan vähentää oikean tyyppisellä altaan peittorakenteella. Rikastushiekkamateriaali on mennyt prosessissa autoklaavihapetuksen läpi, jolloin sulfidit ovat hapettuneet sulfaateiksi eikä hiekan uskota tuottavan happamia suotovesiä. Peittorakenteen tulisi kuitenkin estää mahdollisimman hyvin veden kulkeutuminen rikastushiekkaan, jotta vältettäisiin pelkistävät olosuhteet. Kun rikastushiekka on kuivaa ja olosuhteet ovat hapelliset, pysyy arseeni varmimmin liukenemattomassa muodossa. Kaivoksen lopetuksen yhteydessä altaan pintarakenne tehdään vesitiiviistä materiaalista ja peitetään maakerroksella. Tiivistys voidaan toteuttaa 1,5 mm HDPEkalvolla tai muulla ympäristönsuojelullisesti vastaavan suojan antavalla rakenneratkaisulla. Ennen pintarakenteen tekemistä altaasta suotautuvaa vettä kierrätetään syanidin tuhoamisprosessin lävitse, kunnes veden WAD-syanidipitoisuus alittaa tason 0,4 mg/l. Muuten pinta kasvetetaan kuten allas 3. Mikäli rikastushiekka-altaaseen 1 läjitetään myös syanidiliuotusprosessin sakkaa B, tulee sen sulkemistoimenpiteet ja peiterakenteet tehdä vastaavasti kuin rikastushiekka-altaassa Suunnitelman tarkennus Voimassa olevassa ympäristöluvassa rikastushiekka-altaiden pintakerroksen vaatimuksia on tiukennettu sulkemissuunnitelmassa esitetystä. Luvan mukaan NP3-rikastushiekka-altaan tiivistyskerroksen vedenläpäisevyys saa olla enintään 10-9 m/s ja ylimmäksi tulevan kasvukerroksen paksuus oltava vähintään 0,5 metrin paksuinen. CIL- ja CIL2-rikastushiekka-altailla pintakerroksen paksuuden on oltava vähintään 1,0 metriä, kuivatuskerroksen paksuus vähintään 0,5 metriä ja mineraalisen tiivistyskerroksen, jonka vedenläpäisevyys on enintään 10-9 m/s, paksuus vähintään 0,5 metriä. Tiivistyskerroksen yhteyteen on asennettava keinotekoinen eriste, joka muodostuu 2 mm:n HDPE-kalvosta. Lopullinen NP3-altaan sulkemisen toteutussuunnitelma laaditaan myöhemmin ja hyväksytetään ympäristönsuojeluviranomaisella ennen sulkemisen toteuttamista. Sulkemiseen tarvittavia massamääriä pyritään optimoimaan läjitysmallinnuksen ja aktiivisen operoinnin avulla, joiden tavoitteena on veden poituminen ja sitä kautta rikastushiekkakerroksen mahdollisimman hyvä konsolidoituminen sekä pintarakenteen kannalta oikean pinnan muodon saavuttaminen. Eri suunnitelma-asiakirjoissa on NP4-altaan sulkeminen esitetty toteutettavan vastaavasti kuin NP3- altaalla. Ympäristöluvan mukaisten NP3-altaan pintarakenteiden voidaan katsoa olevan ympäristönsuojelun kannalta riittävät tai jopa ylimitoitetut huomioiden karakterisointitutkimusten perusteella tarkentunut NP3-rikastushiekan laatu. Näin ollen esitettyihin rakenteisiin ei ole tarvetta esittää muutosta ainakaan tiiviimpään suuntaan. Sen sijaan aiemmassa suunnitelmassa esitetty rikastushiekka-altaiden kupera loppumuoto on ristiriidassa nykyisten altaiden täyttösuunnitelmien kanssa, joiden peri- 39

40 aatteena on altaiden täyttäminen reunoilta keskelle päin viettäväksi. Mikäli muotoilua ei voida toteuttaa läjitettävästä jätteestä läjitysteniikalla, aiheuttaa kyseinen muoto erittäin suuren, jopa epärealistisen massansiirtotarpeen. Lisäksi täyttöjen tiivistäminen pintarakenteen rakennuspohjaksi on haastavaa. Jatkosuunnittelussa rikastushiekka-altaiden osalta onkin sulkemiseen valmistautumisen osalta tarpeen tarkastella vaihtoehtoisia ratkaisuja, kuten läjitystekniikan/-suunnan muuttamista elinkaaren lopulla, sivukiven hyödyntämismahdollisuuksia rikastushiekka-alueiden muotoiluun tai koveraan pinnan muotoon soveltuvia pintavesien poisjohtamisratkaisuja. Erityishuomio tulee kohdentaa maisemointirakenteisiin käyttökelpoisiin moreenin saatavuutta koskeviin selvityksiin, sillä kaivosalueella läjitettynä olevat ja tällä hetkellä tiedossa olevat maa-ainekset eivät ole riittäviä tai kaikilta osin soveltuvia sulkemisrakenteisiin. 7.5 RAKENNUKSET JA MUU INFRASTRUKTUURI Sulkemissuunnitelma 2012 Rikastamoalue Kaivoksen suunnitellun toiminta-ajan jälkeen rikastamon laitteiden ja rakennusten jäljellä oleva tekninen käyttöikä mahdollistaa rikastus- tai muun teollisen toiminnan jatkamisen alueella. Ensisijaisesti alueelle pyritään löytämään soveltuvaa teollisuus- tai muuta käyttöä, mutta sellaisen puuttuessa rakennukset ja kiinteästi asennetut laitteet tullaan toiminnan päätyttyä purkamaan. Poistettavat laitteet pyritään hyödyntämään ensisijaisesti myymällä ne vastaavaan käyttöön ja toissijaisesti kierrättämällä ne materiaalina. Rikastamoalueen maaperän laatu selvitetään viimeistään toiminnan loppuvaiheessa. Tarvittaessa purkutöiden yhteydessä suoritetaan myös pilaantuneen maaperän kunnostamista. Muut varastoalueet Pienemmät varastoalueet tyhjennetään joko toiminnan aikana tai jälkihoitovaiheessa. Pilaantumattomia ja hyödyntämiskelpoisia massoja käytetään muiden alueiden jälkihoidossa. Varastoitu pintamaa, maapeitteet ja turve käytetään kaikilta osin jälkihoitotöiden aikana, eikä niiden varastoalueiden jälkihoito edellytä erityisiä maarakennustöitä. Tiet ja muu infrastruktuuri Arviolta puolet kaivosalueen teistä on metsätaloudelle tarpeellisia ja loput poistettaisiin käytöstä. Alueen sisäiset tiestöt puretaan niiltä osin, kun niitä ei tarvita alueen jatkokäytössä tai jälkihoidon aikaisessa ympäristötarkkailussa. Purkutyössä syntyviä hyödyntämiskelpoisia massoja voidaan käyttää muiden alueiden jälkihoidossa. Paikoilleen jäävät tiepenkat ja niihin liittyvät alueet voitaisiin aurata kasvillisuuden tulon nopeuttamiseksi. Kaivoksen sähkölinja jää vastaavasti paikalleen, mikäli alueelle on saatavissa muuta toimintaa. Sähkölinja voidaan myös purkaa, mikäli se arvioidaan tarkoituksenmukaiseksi Suunnitelman tarkennus Vuoden 2012 suunnitelmassa esitettyyn menettelyyn rakennusten ja rakenteiden osalta ei nykytiedon mukaan ole tarvetta tehdä muutoksia. Alueelle jätettävän tiestön ohella myös kaivosalueelle jätetään tarvittavilta osin myös muuta infraa (kuten sähköliittymät, vesialtaita, pintavalutuskenttiä yms.) alueen jälkihoitoon liittyvät toimenpiteitä varten. Jälkihoidon ohessa on huomioitava säilytettävien rakenteiden ylläpito. 40

41 Säilytettävien tie-, kenttä- ja varastorakenteiden, joissa on käytetty sivukiveä, osalta sivukiven laatu tai ympäristövaikutukset on syytä varmentaa tutkimuksin, jotta alueelle ei jää hallitsemattomia, jälkihoidettavien alueiden ulkopuolelle sijoittuvia haitta-aineiden päästölähteitä Pilaantuneet maa-alueet ja pintavalutuskentät Aiemmassa sulkemissuunnitelmassa ei ole esitetty toimenpiteitä mahdollisten pilaantuneiden maaalueiden sekä pintavalutuskenttien osalta. Toiminnan lopettamisen yhteydessä selvitetään maaperän mahdollinen pilaantuneisuus riskialueilla, kuten polttonesteiden varasto- ja tankkauspaikoilla, kemikaalivarastoilla, varikkoalueilla, varastoalueilla yms. kohteissa. Tarvittavista tutkimuksista laaditaan erillinen tutkimussuunnitelma ennen toiminnan lopettamista. Maaperän kunnostustoimenpiteitä tehdään sulkemisen yhteydessä siinä laajuudessa, kuin ympäristöja terveyshaittojen perusteella on tarpeellista. Edellä mainittujen tutkimusten perusteella arvioidaan maaperän kunnostustarve riskiperusteisesti ko. ajankohtana olevan lainsäädännön ja käytännön mukaisesti huomioiden mm. tarkentunut alueen jatkokäyttö. Tarvittavista maaperän kunnostustoimenpiteistä laaditaan suunnitelmat ja ne hyväksytetään valvovalla viranomaisella ennen toimenpiteiden toteuttamista. Pintavalutuskentille noudatetaan vastaavaa menettelyä, kuin edellä esitetysti pilaantuneiden maa-alueiden osalta. Pintavalutuskenttien maaperän haitta-ainepitoisuudet selvitetään ja kunnostustarve arvioidaan riskiperusteisesti toiminnan lopettamisen yhteydessä. Lähtökohtana on, että pintavalutuskentät jätetään käyttöön kaivosalueen jälkihoitovaiheen vesien käsittelyyn. 7.6 VESIEN JOHTAMINEN JA KÄSITTELY Sulkemissuunnitelma 2012 Vuoden 2012 sulkemissuunnitelmassa vesienhallinnan osalta on esitetty seuraavaa: Kaivoksen sulkemisen toteuttamisessa keskeinen asia on mahdollisten ympäristöön päästöjä aiheuttavien vesien hallinta. Kittilän kaivoksen vedet voivat sisältää mm. räjähdysainejäämiä tai sellaisia määriä kiintoainetta, joka rajoittaa käsittelemättömien vesien johtamista vesistöön. Vesien hallinnassa on kiinnitettävä huomiota vesien käsittelymenetelmään sekä kaivosalueen sisällä virtaavien vesien ohjailuun, jotta muodostuvat jätevedet voidaan ohjata hallitusti käsittelyyn ja vesistöön. Ennen esiintymän tutkimustöiden alkua oli Suurikuusikon louhoksen alue märkää suota, jossa koneilla kulkeminen kesäaikana ennen ojitusta oli lähes mahdotonta. Tutkimustöitä varten tehty ojitus kuivatti aluetta niin, että osa louhoksen alueella ja sen lähiympäristössä olevasta turvekerroksesta kuivui. Rouravaaran louhosalueella virtaa suon vesi noroina ja kaivostoiminnan aikana joudutaan veden virtausta muuttamaan. Louhosalue on matalaturpeista suota, joka louhoksen pumppauksen ansiosta on kuivunut. Kaivoksen toiminta-aikana pintavedet ohjataan ojituksella luontaisille laskusuunnille. Kun alue pyritään saattamaan vastaamaan mahdollisimman hyvin alkutilannetta, merkitsee se sitä, että louhoksista ei johdeta vettä erillisillä laskuojilla, vaan niiden vedenpinnan annetaan asettua alueen luontaiseen tasoon. Kun alueelle tehty ojitus peitetään, nousee vesi lähelle turvekerroksen pintaan ja alue palautuu vesitalouden osalta lähelle ennen kaivostoimintaa ollutta tilannetta. Poikkeaman aiheuttaa sivukivikasa, joka eräiltä osin estää pintaveden valumista kohti ennen kaivostoiminnan alkamista vallinnutta luontaista virtaussuuntaa. 41

42 Jätevesien laskuojaan tai pintavalutuskentälle ei pääse kaivoksen toiminnan aikana merkittäviä määriä laskeutumalla kertyviä haitallisia aineita. Kaivoksen toiminnan aikana ja lopetusvaiheessa tämä asia on vielä tarkistettava. Laskuojan vesien johtaminen liittyy ojituskysymyksiin ja louhosten vesitalouden järjestämiseen. Laskuoja voidaan täyttää kaivuumaillaan, jolloin suoalueen vesitalous palaa lähelle alkuperäistä tilaansa. Seurujoen rannassa oleva pumppaamo puretaan ja myydään edelleen. Joen rantaviivaan rakennusaikana tehdyt muutokset palautetaan ennalleen. Raakavesiputken poistamisen kustannukset ovat suuremmat kuin siitä saatava hinta, joten se tulee luultavasti jäämään sijoilleen. Putkilinjan kasvettuminen ja sopeutuminen suoluontoon tulisi poiston yhteydessä häirityksi. Kaivosvesien pumppausputkisto ja rikastamolta tulevat kiertovesiputket puretaan ja myydään edelleen käytettäviksi tai kierrätettäviksi. Kaivosvesien selkeytysallas tyhjennetään ja täytetään maalla. Rikastamolta ja rikastushiekka-altaalta tulevien vesien selkeytysaltaissa voi olla laskeutunutta mineraalisedimenttiä, jonka ominaisuudet vastaavat rikastushiekkaa. Ennen altaiden sulkemista on tarpeen selvittää sedimentin laatua ja määrää. Altaiden sulkemismenetelmä on sovellettavissa varastoaltaan 1 menetelmästä. Sivukivialueen vesien keräys on selostettu maisemointisuunnitelmassa Suunnitelman tarkennus Vesienhallinnan näkökulmasta vuoden 2012 sulkemissuunnitelma on selvästi puutteellinen. Sulkemissuunnitelman päivittämisen yhteydessä on käyty läpi eri materiaaleja kaivoksen vesienhallintaan liittyen, mutta ne koskevat lähes yksinomaan toiminnan aikaista tilannetta. Sulkemis- ja jälkihoitovaiheen vesitasetta ei ole selvitetty. Myös yhteysviranomaisen lausunnossa koskien YVA-ohjelmaa todetaan, että vesitaseen esittämistä tulee tarkentaa. Yleisellä tasolla kaivostoiminnan jälkihoitovaiheen keskeisimmät ympäristövaikutukset kohdistuvat pinta- ja pohjavesiin (5.2.1). Kittilän kaivosalueen rikastushiekka-altailla (NP ja CIL) sekä vesivarastoaltailla on toiminnan loppuessa varastoituneena miljoonia kuutioita prosessivettä. Kaivokseen kertyy toiminnan päättymisen ja kaivoksen kuivana pidon lopettamisen jälkeen vuositasolla niin ikään miljoonia kuutioita vettä. Lisäksi sivukivialueelta muodostuu nykyisellä luvan mukaisella peittorakenteella suotovesiä. Tähänastisten tarkkailutulosten perusteella edellä mainitut vesijakeet sisältävät vuoden 2012 suunnitelmassa mainitun typen yhdisteiden ja kiintoaineen lisäksi vaihtelevia määriä kloridia ja sulfaattia sekä eri metalleja/puolimetalleja, kuten nikkeliä, arseenia ja antimonia. Riippumatta valittavasta vesienhallintamenetelmästä kaivokseen ja kaivosalueelle varastoituneita vesiä on ryhdyttävä johtamaan ympäristöön. Jälkihoitovaiheessa purettavien vesien määrä, laatu ja ajankohta riippuvat useista eri tekijöistä eikä asiaa ole mahdollista arvioida luotettavasti muutoin kuin laatimalla kaivoksen sulkemisvaihetta ja jälkihoitovaihetta koskeva vesi- ja ainetasemalli. Mallinnuksen lähtökohtana tulee käyttää varsinaisen toimintavaiheen vesitasemallia, jolloin voidaan ennustaa suunnitellun toiminnan elinkaaren loppuvaiheen vesi- ja ainetasemalli, ja malli saadaan kalibroitua toiminnan aikana tehtävän tarkkailun tulosten avulla. Sulkemis- ja jälkihoitovaiheen mallinnuksessa tarkasteltavia periaatteita on, annetaanko kaivoksen täyttyä luontaisesti vai johdetaanko alueelle varastoituneita vesiä aktiivisesti kaivokseen esimerkiksi tietyn valitun tason alapuolelle, jolloin suolaiset ja metallipitoiset vedet saadaan kerrostumaan pysyvästi kaivokseen. Lisäksi yksi iso tarkasteltava kysymys on kaivannaisjätealueille (rikastushiekka-al- 42

43 taille) varastoituneen prosessiveden mahdollinen aktiivinen purkaminen ja käsittely tai vaihtoehtoisesti luontainen purkautuminen. Kaikki sulkemisen periaatteissa tehtävät valinnat vaikuttavat vesienkäsittelymenetelmien soveltuvuuteen. Aktiiviseen vesienkäsittelyyn on toiminnan päättymisen jälkeen joka tapauksessa syytä varautua siihen asti, kunnes vesien määrä ja laatu mahdollistavat passiiviset vesienkäsittelymenetelmät. Jälkihoitotoimenpiteiden tavoitteena on saattaa alue tilaan, jossa vedet voidaan käsitellä passiivisesti. Jotta alueen eri vesijakeiden tarkkailu, vaihtoehtoiset johtamistavat sekä käsittelymenetelmät olisivat mahdollisia jatkossa, tulisi sulkemisvaiheessa alueelle jättää mahdollisimman paljon tarvittavaa infrastruktuuria (tiet, sähköliittymät, pumput, putkilinjat ja pintavalutuskentät sekä soveltuvilta osin vesialtaita). Infrastruktuurin purkamista tulisi harkita selvästi myöhemmin jälkihoitovaiheessa. 7.7 MAISEMA Kaivoksen jälkihoitovaiheen maisemavaikutuksia on tarkasteltu kattavasti vuoden 2012 sulkemissuunnitelman yhteydessä. Tarkastelusta puuttuu ainoastaan suunniteltu NP4-allas sekä rakennettava nostokuilu. Altaan NP4 osalta maisemavaikutus on rinnastettavissa altaan NP3 vaikutukseen. Kaivostornin vaikutus jälkihoitovaiheen maisemaan tarkastellaan, kun tornin jälkihoitovaiheen käyttö on selvillä. 8 SULKEMISTOIMENPITEIDEN EKOLOGISET TAVOITTEET JA LUONNON MONIMUOTOISUUDEN EDISTÄMINEN 8.1 ALUEEN LUONNONTILAN KUVAUS (ENNEN KAIVOSTOIMINTAA) Kittilän alue on tyypillistä Keski-Lapin metsien, soiden, jokien ja kohoumien kirjomaa maisemaa kuuluen luonnonmaantieteellisesti pohjoisboreaaliseen kasvillisuusvyöhykkeeseen. Metsäkasvillisuusvyöhykkeen suhteen Kittilä kuuluu Peräpohjolan vyöhykkeeseen (Hotanen ym. 2011) ja suokasvillisuusvyöhykkeenä on Peräpohjolan aapasuoalue (Eurola ym. 2015). Kaivosalueen luonnontilan kuvaus on pääosin peräisin alkuperäisestä Suurikuusikon kaivoshankkeen YVA-selostuksesta (Lapin Vesitutkimus Oy 2001) Kaivosalueen alkuperäiset luontotyypit ja kasvillisuus Nykyisen kaivosalueen alue on alun perin ollut pääosin seudullisesti tavanomaista metsää. Vallitseva kasvupaikkatyyppi on ollut tuore kangas (metsätyyppinä seinäsammal-mustikkatyyppi HMT) ja karumpia kuivahkoja (variksenmarja-mustikkatyyppi EMT) tai kuivia kankaita on alueella ollut vain niukasti lähinnä korkeammilla maastonkohdilla. Alueen keskeisimmillä vaaroilla, Rouravaaralla ja Pikku Rouravaaralla, on kasvanut pääosin nuorta kasvatusmetsää kuivahkolla kankaalla, mutta paikoin on ollut myös varttuneempaa talousmetsää. Vaarojen läntiset rinteet ovat olleet taimikkoalueita ja lisäksi on ollut muutamia hakkuualueita. Vaarojen metsien luonnontilaisuus on ollut todennäköisesti alhainen talousmetsäkäytöstä johtuen. Vaarametsien pääpuulaji on ollut mänty ja koivu sekä kuusi on kasvanut sekapuustona. Pohja- ja kenttäkerroksessa on kasvanut alueellisesti tyypillisiä sammal- ja varpulajeja ja niukassa pensaskerroksessa on kasvanut mm. pihlajaa ja katajaa. Vaarojen alarinteillä, Suurikuusikon ja Korkeakuusikon kankailla sekä suosaarekkeilla on kasvanut yleisimmin tuoreen kankaan seinäsammal-mustikkatyypin (HMT) kuusikoita pääpuulajeinaan kuusi ja koivu. Myös näillä kankailla on tehty paikoin hakkuita ja osa kankaista on taimikoita. Näin ollen näitäkään kankaita ei ole voinut pitää erityisen luonnontilaisina alueina. 43

44 Alueen suot ovat olleet pääosin ojittamattomia ennen kaivostoimintaa (kuva 8-1) eikä ojitukset ole juurikaan lisääntyneet. Sen sijaan kaivostoiminta lienee muuten vaikuttanut soiden vesitalouteen. Suot ovat alueella vaihtelevia sisältäen niin aukeita pienehköjä nevoja kuin puustoisia rämeitä ja korpia. Pajuisuus on metsäisillä soilla yleistä. Kuva 8-2. Ote topografisesta kartasta vuodelta 1971 (lähde maanmittauslaitos). Alueen soille on tyypillistä melko korkea ravinteisuus ja kasvillisuudeltaan runsaslajisia lettosoita tavataan useammassa paikassa. Letoilla tavataan muutamia vaateliaampia ja arvokkaampia kasvilajeja, joista mainitaan lettosara (Carex heleonastes) Osin avosuot ovat myös ravinteisuudeltaan karumpia sara- ja lyhytkorsinevoja ja niiden kasvillisuus koostuu lähinnä tavanomaisista avosuolajeista. Soiden luontotyypeistä arvokkaimpia alueella ovat koivuletot, lettorämeet ja rimpiletot. Soiden ja metsien lisäksi alueella on ollut muutama vanha niittykasvillisuuden valtaama pelto ja joitakin soranottopaikkoja Kaivosalueen alkuperäinen linnusto Alueella on tavattu Keski-Lapin olosuhteisiin nähden varsin tavanomainen metsä- ja suolinnusto. Metsissä yleisimpiä lajeja ovat olleet tyypillisesti mm. järripeippo ja pajulintu. Harvalukuisista lajeista mainitaan pohjantikka, kuukkeli ja lapintiainen, jotka suosivat osin vanhoja metsiä mutta ovat Lapissa yleisiä. Soiden linnusto alueella on ollut Lapin aapasuoalueille tyypilliseen tapaan runsas ja monilajinen. Lajistossa on tavattu niin vetisten soiden lajeja (vesipääsky ja jänkäsirriäinen) kuin kuivempien soiden lajeja (esim. kapustarinta). Muutenkin soiden kahlaajalinnusto on ollut runsas, mutta sen sijaan vesi- ja lokkilintuja alueella on pesinyt verrattain vähän. 44