4 Vesienhoitoalueen pohjoiset vesistöt 4.1 Pintavesien tila Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalueen pohjoisten vesistöjen osa-alueeseen kuuluvat Perämereen laskevat vesistöt Kiiminkijoelta Kuivajoelle sekä Kuusamosta itään laskevat vesistöt (kuva 4.1). Alueen kokonaispinta-ala on 26 384 km 2. Suurin vesistö on Iijoki, jonka alaosa on rakennettu vesivoimantuotantoa varten ja jonka latvajärviä säännöstellään. Alueen itäosan vesistöt, joista suurin on Oulankajoki, laskevat Venäjän puolelle. Järviä on vähän ja niistä suurimmat sijaitsevat alueen itäosissa. Toimenpideohjelmassa tarkasteltavien jokien yhteen laskettu kokonaispituus osa-alueella on 3 192 km. Tästä 908 km (28 %) on hyvää huonommassa ekologisessa tilassa. Järvien kokonaispinta-ala on 1 447 km 2. Tästä hyvää huonommassa ekologisessa tilassa on 208 km 2 (14 %). Maankäytöstä aiheutuva kuormitus on vähäisempää kuin vesienhoitoalueen eteläosan vesistöissä. Kuusamon alueella vesistöt ovat yleensä kirkasvetisiä ja vähäravinteisia. Tarkastelualueen itäistä osaa luonnehtivat havu- ja sekametsät, läntistä osaa metsien lisäksi suot. Kuva 4.1. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen pohjoinen osa-alue.
Ekologinen tila Osa-alueella luokiteltiin yhteensä 115 jokivesimuodostumaa (jokea tai joen osaa). Näistä 77 % luokittui hyvään tai erinomaiseen ekologiseen tilaan (kuva 4.2). Osa-alueella on yksi voimakkaasti muutettu jokivesimuodostuma, Iijoen alaosa, joka on tyydyttävässä ekologisessa tilassa suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan (kuva 4.3). Osa-alueella luokiteltiin 453 järveä tai järven osaa. Näistä 85 % luokittui hyvään tai erinomaiseen ekologiseen tilaan. Keinotekoiseksi nimetyn Maunujärven ekologinen tila on tyydyttävä suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan. Kaikkiaan hyvää huonommassa ekologisessa tilassa olevien vesimuodostumien osuus on 17 %. Pintavesien ekologista luokittelua ja tilatavoitteiden asettamista on käsitelty toimenpideohjelman osassa yksi (luvut 6 ja 7). Kuva 4.2. Vesienhoitoalueen pohjoisen osa-alueen vesimuodostumien ekologinen tila vuosien 2006 2013 aineiston perusteella.
Kuva 4.3. Pohjoisen osa-alueen keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesimuodostumien ekologinen tila vuosien 2006 2013 aineiston perusteella. Kartta vesien tilasta löytyy verkkosivulta: http://paikkatieto.ymparisto.fi/vesikartta. kohtaiset luokittelupäätökset, tausta-aineistot ja perustelut: www.ymparisto.fi/oiva. Kemiallinen tila Vesimuodostumien kemiallinen tila on huono Kiiminkijoen vesistöalueen Kivarinjärvellä sekä Koutajoen latvavesistöalueen Pesosjärvellä. Syynä ovat ahvenien elohopeapitoisuuksien ympäristölaatunormien ylitykset. Elohopean laatunormi voi ylittyä tyypillisimmin karuissa humusvesissä vesistöjen latvoilla. Elohopea on peräisin pääosin laskeumasta ja huuhtoumasta. On huomattava, että kemiallisen tilan määrittelyssä elohopean laatunormi ei ole sama kuin ravinnoksi käytettävän kalan elohopean raja-arvo. Pintavesien kemiallista luokittelua ja tilatavoitteiden asettamista on käsitelty toimenpideohjelman osassa yksi, luvuissa kuusi ja seitsemän.
4.2 Vesien tilaan vaikuttava toiminta Rehevöittävä kuormitus Kuormittavaa toimintaa ja meneillään olevia vesienhoidon tavoitteita edistäviä toimenpiteitä on tarkasteltu sektoreittain toimenpideohjelman osassa 1. Tässä tarkastellaan pohjoisten vesistöjen osa-aluetta. Maatalous. Maataloutta on selvästi vähemmän kuin vesienhoitoalueen eteläisellä osa-alueella. Maatalous pohjautuu pitkälti lypsykarjatalouteen ja on keskittynyt rannikon jokivarsille ja Kuusamoon. Maatalousmaata on noin 28 600 ha. Kevätviljoja, lähinnä rehuohraa, viljellään vajaalla 2 000 hehtaarilla, juurikkaita vajaalla 20 hehtaarilla ja puutarhakasveja vajaalla 40 hehtaarilla. Monivuotisia kuivaheinä-, säilörehu- ja tuorerehunurmia viljellään reilusti yli 21 000 hehtaarilla. Erilaisia laidunalueita on noin 2 000 ha, samoin erilaisia luonnonhoito- ja suojavyöhykenurmia. Pellot ovat keskimäärin kaltevampia kuin eteläisellä osa-alueella. Nurmiviljelyn yhteydessä eroosiota syntyy lähinnä nurmien uudistamisen yhteydessä. Metsätalous. Metsätalous on useissa alueen vesimuodostumissa keskeisin kuormittaja. Kiintoaineen aiheuttama liettyminen on vesistöissä suurempi ongelma kuin ravinnekuormitus. Alueella on runsaasti metsäyhtiöiden maita, joilla metsätalouden harjoittaminen on intensiivisempää ja esimerkiksi kivennäismaiden kasvatuslannoituksia tehdään paljon, mikä lisää typpihuuhtoumia. Turvetuotanto. Turvetuotanto on keskittynyt etenkin Iijoen ja Kuivajoen valuma-alueille. Kalankasvatus. Kalankasvatusta on Iijoen latvavesistöillä. Turkistarhaus. Turkistarhausta harjoitetaan seitsemällä tarhalla. Teollisuus ja kaivostoiminta. Teollisuuden jätevedet käsitellään pääasiassa yhdyskuntajätevesien puhdistamoissa. Osa-alueella on vireillä uusia kaivoshankkeita. Kaivostoimintaa on suunniteltu Taivalkoskelle (Adrianan Resources Inc.) sekä Kuusamoon (Dragon Mining Oy). Lisäksi kaivosyhtiöt ovat tehneet alustavia selvityksiä uraaniesiintymistä Koillismaan Koutajoen vesistöalueella. Suunnitellut kaivoshankkeet lisäisivät toteutuessaan pistekuormitusta. Asutus. Osa-alue on harvaan asuttua. Asutus ja etenkin loma-asutus on keskittynyt vesistöjen varsille, mikä lisää sen kuormittavuutta. Haja-asutusalueen jätevesikuormituksen odotetaan vähenevän merkittävästi jätevesiasetuksen toteutuksen myötä. Laskeuma. Runsaasti vesistöjä käsittävällä Koillismaalla laskeuma on merkittävä typpikuormituksen lähde. Vesistöjen säännöstely ja rakentaminen Vesistöjen säännöstelyä on tarkasteltu yleisesti toimenpideohjelman osassa 1. Tässä on joitakin säännöstelyyn liittyviä asioita pohjoisten vesien osa-alueella. Lähes kaikkia Kiiminkijoen, Iijoen, Olhavanjoen ja Kuivajoen vesistöalueiden jokia on perattu uiton edistämiseksi, mutta uittosäännön kumoamiseen liittyen valtaosaa jokiuomista on kunnostettu. Rakenteelliselta tilaltaan selvästi muuttunein vesimuodostuma on voimakkaasti muutetuksi nimetty Iijoen alaosa, joka on porrastettu voimalaitoksilla peräkkäisiksi patoaltaiksi. Itään laskevat Koutajoen ja Vienan Kemin vesistöalueiden joet ovat pääosin säästyneet merkittäviltä perkauksilta ja ovat Kuusinkijokea lukuun ottamatta hydrologis-morfologisilta ominaisuuksiltaan lähes luonnontilassa. Kuvassa 4.4. on arvio pohjoisen osa-alueen jokien ja järvien hydrologis-morfologisesta muuttuneisuudesta sekä eliöiden vapaata liikkumista rajoittavien rakenteiden vaikutuksesta vesieliöiden liikkumiseen. Etenkin Iijoen vesistöalueella on ollut aikaisemmin paljon uittopatoja, jotka ovat estäneet vesieliöiden vapaan liikkumisen. Valtaosa padoista on poistettu ja korvattu virtavesieliöiden liikkumisen mahdollistavilla pohjapadoilla. Iijoen alaosan voimalaitospadot estävät kalojen vaelluksen merialueelta vesistöalueelle. Iijoen alaosalla energian tuotantoa pyritään jatkossakin tehostamaan ainakin olemassa olevien voimalaitosten konetehoja nostamalla. Pohjolan Voima käynnisti keväällä 2007 Pudasjärvellä Kollaja -hankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn.
Jokivesimuodostumista hankkeella olisi suurimmat vaikutukset Iijoen keski- ja yläosan vesimuodostumaan, jonka alaosassa virtaamaolosuhteet muuttuisivat eniten. Kuva 4.4. Pohjoisen osa-alueen jokien ja järvien hydrologis-morfologinen muuttuneisuus sekä eliöiden vapaata liikkumista rajoittavien rakenteiden sijainti. Karttaa päivitetään kuulemisen aikana. Säännösteltyjä järviä on etenkin vesistöalueiden latvoilla. Voimakkainta säännöstely on Iijoen vesistöalueella sijaitsevissa Kostonjärvessä ja järviryhmässä, johon kuuluvat Irninjärvi - Ala-Irni, Iso- ja Keski-Kero sekä Polojärvi. Vesienhoidon ensimmäisellä hoitokaudella kaikki nämä järvet oli nimetty voimakkaasti muutetuksi. Toisella suunnittelukaudella nimeäminen poistui johtuen siitä, että järvien ekologinen tila oli aineiston perusteella hyvä tai erinomainen. Ohjeistuksen mukaan tällainen vesimuodostuma ei voi olla voimakkaasti muutettu. Lievemmin säännösteltyjä, pinta-alaltaan yli 5 km 2 :n järviä, ovat Iijoen vesistöalueella sijaitseva Kurkijärvi-Tuuliainen ja Kuivajoen vesistöalueella sijaitseva Oijärvi. Iijoen vesistön latvajärvien säännöstely vaikuttaa usean Iijoen pääuomassa tai sen välittömässä läheisyydessä olevan järven veden korkeuksiin. Näistä merkittävimpiä ovat Jongunjärvi ja Jokijärvi. Oijärveä säännöstellään lähinnä tulvasuojelun edistämiseksi. Merkittävimmät säännöstelykäytännön kehittämistarpeet liittyvät Irnijärvien ja Kostonjärven säännöstelyyn. Niiden vaikutukset alapuolisten jokiuomien ekologiaan ovat merkittäviä. Irnijärven luusuan säännöstelypato on myös ehdoton nousueste. Sen yhteyteen rakennettavalle kalatielle on olemassa suunnitelma. Iijoen alaosan voimalaitosten säännöstelykäytäntöjä muuttamalla ei juuri pystytä parantamaan allastetun jokiuoman ekologista tilaa ja muutokset säännöstelyssä aiheuttaisivat merkittävää haittaa vesivoimantuotannolle. Iijoen vesistöalueen yläosilla on muutamia muita pienempiä vaellusteitä, joiden poistamista tulee selvittää.
Happamuus Pohjoisella osa-alueella happamien sulfaattimaiden kartoituksia ei yksittäisiä hankekohtaisia tarkasteluja lukuun ottamatta ole tehty. Havaintoja niiden esiintymisestä on rannikon läheisiltä peltoalueilta, infrarakentamisen kaivumassoista sekä turvetuotantoalueiden pohjamaista. Niistä aiheutuvat haitat ovat toistaiseksi (todennäköisesti) rajoittuneet yksittäisiin jokien alaosien sivupuroihin ja -ojiin. Happamien sulfaattimaiden ohella happamuuskuormitusta voi alueella aiheutua mustaliuskekallioperän vaikutuksessa olevien alueiden maankäytöstä. Mustaliuskekallioperää esiintyy Kiimingin mustaliuskevyöhykkeellä Kiiminkijoen alaosalla Kiimingissä ja Haukiputaalla sekä Kalimenojan valuma-alueella. Kiimingissä mustaliuskekallioperän paljastuminen soranoton yhteydessä on aiheuttanut eräissä pohjavesilammikoissa voimakasta happamuutta. Pohjoisella osa-alueella turvemaiden ojitukset ovat lisänneet jonkin verran vesistöjen happamuutta. Se johtuu ajoittain kohoavista humuksen (orgaaniset hapot) pitoisuuksista turvemaiden alapuolisissa vesissä. Joillakin alueilla ongelmana voivat olla sekä happamista sulfaattimaista tai mustaliuskealueista johtuva sulfidiperäinen happamuus että turvemailta lähtöisin oleva orgaanisista hapoista johtuva happamuus. Esimerkiksi Kiiminkijoen alaosan sivupurojen sekä Kalimenojan valuma-alueella on ajoittain mahdollista muodostua sekä sulfidiperäistä happamuutta että voimistunutta orgaanista happamuutta, jälkimmäisen ollessa kuitenkin merkittävin happamuustasoon vaikuttava seikka koko osa-alueella. Lisäksi Kalimenojan valuma-alueen turpeiden suuri rautapitoisuus aiheuttaa osalla sivuojista ph:n laskua silloin, kun runsaasti liukoista rautaa johtuu hapettumaan oja- ja purovesien hapellisiin olosuhteisiin. 4.3 Nykyiset toimenpiteet ja niiden riittävyys Jo nykyisellään osa-alueella on käynnissä lukuisia toimenpiteitä vesien tilan parantamiseksi. Toimenpiteet eivät kuitenkaan riitä vesienhoidon tilatavoitteiden saavuttamiseksi, johtuen siitä, että osa-alueen pintavedet ovat laajalti tyydyttävässä tai välttävässä, jopa huonossa tilassa. Niillä on laskettu olevan ravinteiden vähentämistarvetta jopa yli 50 % (taulukko 4.1). Nykyisillä toimenpiteillä maatalouden, metsätalouden ja turvetuotannon fosforikuormitus tulee vähenemään alle 10 %, haja-asutuksen 40 50%. Fosforin kokonaishuuhtoumasta kokonaisvähennys on alle 10 %. Toimenpiteitä on siis joko tehostettava tai kokonaan uusia toimenpiteitä on otettava käyttöön. Taulukko 4.1. Ravinnepitoisuuden vähenemätarpeen (alle 10 %, 10-30 %, 30-50 %, yli 50 %) jakautuminen pohjoisen osa-alueen vesimuodostumissa, jotka eivät ole hyvässä tai erinomaisessa tilassa. t Kuormittava ravinne Ei vähennystarvetta <10 % 10 30 % 30 50 % >50 % Kokonaisfosfori 27 % 3 % 3 % 20 % 47 % Kokonaistyppi 90 % - - - 10 % Kokonaisfosfori 58 % 2 % 8 % 6 % 26 % Kokonaistyppi 61 % 3 % 5 % - 31 %
4.4 Koko osa-alueelle kohdistettavat yhteistoimenpiteet Vesienhoidon ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi koko pohjoisen osa-alueen vesistöalueelle on suunniteltu ja kohdistettu eri sektoreiden yhteistoimenpiteitä (taulukko 4.2). Yhteistoimenpiteiden kohdentumista ja yksittäisiin vesimuodostumiin tai vesimuodostumaryhmiin kohdistettavia toimenpiteitä tarkennetaan jäljempänä vesistökohtaisissa tarkasteluissa. Osa-alue sisältää myös niin kutsutut välialueet, joilla tarkoitetaan vesistöalueiden väliin jääviä rannikon vesimuodostumia valuma-alueineen. Taulukko 4.2. Pohjoisella osa-alueella esitettävät yhteistoimenpiteet sektoreittain. Sektori Toimenpidetyyppi Hajaasutuksen jätevedet Happamuuden torjunta Happamuuden torjunta Happamuuden torjunta Happamuuden torjunta Happamuuden torjunta Kalankasvatus Maatalous Toimenpiteen nimi Keskitetyn viemäröinnin toteuttaminen haja-asutusalueilla Happamien sulfaattimaiden täsmentävä kartoitus Happamuuden torjunnan tilakohtainen neuvonta Kuivatusolojen säätö happamuuden torjunnassa Lisätieto Yksikkö Määrä Täydentävä Asuntoa 120 Täydentävä ha/vuosi 4 000 Täydentävä Henkilöä vuodessa 100 Täydentävä ha 32 Sulfaattimaiden yleiskartoitus Täydentävä ha/vuosi 100 000 Säätösalaojitus- ja kastelu happamuuden torjunnassa Lietteen poiston /lietteen käsittelyn tehostaminen maalaitoksilla Kasvinsuojeluaineiden käytön vähentäminen Täydentävä ha 200 Muu perus Laitosta 4 Täydentävä ha 2 300 Maatalous Lannan prosessointi Täydentävä kuutiota 50 000 Maatalous Lannan ympäristöystävällinen käyttö Täydentävä ha 3 300 Maatalous Maatalouden kosteikot ja lasketusaltaat Täydentävä kpl 12 Maatalous Maatalouden suojavyöhykkeet Täydentävä ha 600 Maatalous Maatalouden tilakohtainen neuvonta Täydentävä Tilaneuvontakäynti 280 Maatalous Peltojen talviaikainen eroosion torjunta Täydentävä ha 20 000 Maatalous Ravinteiden käytön hallinta Täydentävä ha 23 400 Maatalous Metsätalous Metsätalous Viherryttämistoimenpiteiden ekologinen ala Metsien kunnostusojituksen vesiensuojelun perusrakenteet Metsien kunnostusojituksen tehostettu vesiensuojelu Täydentävä ha 1 000 Muu perus ha 21 000 Täydentävä kpl (vs-rakenne) 252 Metsätalous Metsälannoitusten suojakaista Täydentävä ha 232 Metsätalous Metsätalouden eroosiohaittojen torjunta Täydentävä kpl (vs-rakenne) 42 Metsätalous Metsätalouden koulutus ja neuvonta Täydentävä henkilöä vuodessa 1 340 Metsätalous Metsätalous Metsätalouden tehostettu vesiensuojelusuunnittelu Ojitettujen, mutta jatkokasvatuskelvottomien soiden jättäminen ennallistumaan Täydentävä ha/vuosi 920 Täydentävä ha 720 Metsätalous Uudistushakkuiden suojakaista Täydentävä ha 450 Turvetuotanto Turvetuotanto Turvetuotanto Ojitettu pintavalutuskenttä, ei pumppausta Ojitettu pintavalutuskenttä pumppaamalla Ojittamaton pintavalutuskenttä, ei pumppausta Muu perus Käyttö ja ylläpito ha tuotantoaluetta 240 Muu perus Käyttö ja ylläpito ha tuotantoaluetta 600 Muu perus Käyttö ja ylläpito ha tuotantoaluetta 1 500 Turvetuotanto Ojittamaton pintavalutuskenttä, Muu perus Käyttö ja ylläpito ha tuotantoaluetta 3 180
Turvetuotanto pumppaamalla Turvetuotannon vesiensuojelun perusrakenteet Muu perus Käyttö ja ylläpito ha tuotantoaluetta 7 500 Turvetuotanto Turvetuotantoalueen virtaaman säätö Muu perus Käyttö ja ylläpito ha tuotantoaluetta 4 500 Turvetuotanto Turvetuotantoalueen virtaaman säätö Muu perus Uudet rakenteet ha tuotantoaluetta 4 000 Turvetuotanto Turvetuotanto Turvetuotanto Turvetuotanto Turvetuotanto Turvetuotanto Turvetuotanto Ojittamaton pintavalutuskenttä, pumppaamalla Ojitettu pintavalutuskenttä pumppaamalla Ojittamaton pintavalutuskenttä, ei pumppausta Ojitettu pintavalutuskenttä, ei pumppausta Kasvillisuuskenttä/kosteikko, ei pumppausta Turvetuotannon vesiensuojelun perusrakenteet Kasvillisuuskenttä/kosteikko, ei pumppausta Muu perus Uudet tuotantoalueet ha tuotantoaluetta 3 180 Muu perus Uudet tuotantoalueet ha tuotantoaluetta 600 Muu perus Uudet tuotantoalueet ha tuotantoaluetta 1 500 Muu perus Uudet tuotantoalueet ha tuotantoaluetta 240 Muu perus Käyttö ja ylläpito ha tuotantoaluetta 300 Muu perus Uudet rakenteet ha tuotantoaluetta 2 500 Muu perus Uudet tuotantoalueet ha tuotantoaluetta 125 Turvetuotanto Kemiallinen käsittely, kesä Muu perus Uudet tuotantoalueet ha tuotantoaluetta 50 Turvetuotanto Kemiallinen käsittely, kesä Täydentävä Käyttö ja ylläpito ha tuotantoaluetta 100 Turvetuotanto Pienkemikalointi, kesä Täydentävä ha tuotantoaluetta 100 Vesistöjen kunnostus, säännöstely ja rakentaminen Vesistöjen kunnostus, säännöstely ja rakentaminen Vesistöjen kunnostus, säännöstely ja rakentaminen Vesistöjen kunnostus, säännöstely ja rakentaminen Yhdyskuntien jätevedet Pienten rehevöityneiden järvien kunnostus (pinta-ala < 5 km2) - käyttö ja ylläpito Pienten rehevöityneiden järvien kunnostus (pinta-ala < 5 km2) - selvitys Pienten rehevöityneiden järvien kunnostus (pinta-ala < 5 km2) - suunnittelu Pienten rehevöityneiden järvien kunnostus (pinta-ala < 5 km2) - toteutus Viemäreiden vuotovesien vähentäminen ja sekaviemäröinnistä luopuminen Täydentävä Täydentävä Täydentävä Täydentävä Vesimuodostumien lkm Vesimuodostumien lkm Vesimuodostumien lkm Vesimuodostumien lkm Täydentävä Alueellinen arvio 1 000 15 20 5 8 Maatalous Osa-alueella tulee ottaa käyttöön kustannustehokkaita, paikallisiin olosuhteisiin parhaiten soveltuvia maatalouden toimenpiteitä. Niitä tulee suunnata hyvää huonommassa tilassa olevien vesistöjen valuma-alueelle. Rannikolla maasto on tasaista, mutta Koillismaata kohti mentäessä korkeuserot lisääntyvät. Talviaikaista kasvipeitteisyyttä ja suojavyöhykkeitä tulee suosia etenkin jos pellon kaltevuus ylittää 3 %, mutta jo 1,5 % kaltevammilla pelloilla näistä on hyötyä. Peltojen fosforipitoisuus on korkeahko muissa kunnissa paitsi Taivalkoskella ja Iissä johtuen muun muassa karjataloudesta. Lannan käyttöön liittyviä toimenpiteitä tulee ottaa käyttöön näillä alueilla, jotta ravinteet saadaan käytettyä laajemmalla alueella. Kaikille ympäristökorvausjärjestelmään sitoutuneille viljelijöille kuuluvan ravinteiden käytön hallinta -toimenpiteen tavoitteena on peltojen hyvä kasvukunto ja pellon optimaalinen lannoittaminen huuhtoumien vähentämiseksi sekä ajan mittaan peltojen fosforiluvun pienentäminen. Rannikon läheisillä viljelyalueilla on todennäköisesti tarvetta huomioida myös happamuuden torjuntaan liittyviä toimenpiteitä. Neuvonnan, koulutuksen ja tiedotuksen keinoin pyritään vaikuttamaan toimenpiteiden vaikuttavaan kohdentamiseen.
Metsätalous Pohjoisella osa-alueella kunnostusojituksia toteutetaan vähemmän kuin eteläisellä osa-alueella, mutta metsätalouden vaikutukset näkyvät pohjoisissa vesistöissä selkeämmin, johtuen muun kuormituksen vähäisyydestä. Kiintoaineen kertyminen latvavesistöihin heikentää monen vesimuodostuman tilaa etenkin Iijoen ja Kiiminkijoen vesistöissä. Näille alueille tulee suunnata etenkin kunnostusojituksen tehostettua vesiensuojelua. Myös muilla runsaiden turvemaiden vesistöalueilla humusaineiden ja mm. niiden aiheuttaman orgaanisen happamuuden rajoittamiseen tulee kiinnittää huomiota. Metsänomistajille kohdistettavalla tiedotuksella ja neuvonnalla huolehditaan vesiensuojelurakenteiden kunnossapidosta. Asutus Asutus on hyvin harvaa ja se on keskittynyt muutamiin taajamiin sekä jokivarsiin. Suurimmat taajamat ovat Haukipudas, Kiiminki ja Kuusamo. Osa-alueen noin 76 000 asukkaasta viemäriverkostoihin on liittynyt 50 000 (66 %). Asukasmäärä on kasvava Oulun pohjoispuolisella alueella. Muualla asukasmäärän arvioidaan pysyvän ennallaan tai vähenevän. Kiiminkijoen varressa on kattava viemäriverkosto Ylikiimingin Vepsänkylältä Haukiputaalle, josta jätevedet johdetaan Oulun Taskilan jätevedenpuhdistamolle. Myös Iin taajaman jätevedet johdetaan Taskilaan. Yli-Iistä Iijoen vartta pitkin Iihin on suunniteltu siirtoviemäriä, mutta se ei todennäköisesti tule toteutumaan. Sisämaassa ei siirtoviemäreitä ole, ja viemäriverkostot kattavat vain taajamat ja paikoin taajamien lievealueita. Muualla jätevedet käsitellään kiinteistökohtaisesti. Kunnostukset Uittoa tai muuta tarkoitusta varten perattujen jokien elinympäristökunnostuksia on osa-alueella tarpeen toteuttaa pääasiassa alueellisten tavoitteiden (vaelluskalakannat tai jokihelmisimpukka) vuoksi mutta myös riittävän ekologisen tilan turvaamiseksi. Vaelluskalakantojen osalta vesimuodostuman kunnostustoimet voivat lisäksi vaikuttaa myös muihin ko. virtavesikohteeseen yhteydessä oleviin vesimuodostumiin ja niiden tilaan. Kunnostuksia toteutetaan sekä vanhoja uittokunnostuksia täydentäen että peratuilla mutta edelleen kunnostamattomilla virtavesikohteilla. Pienten virtavesien osalta selvitys- ja kunnostustarvetta on edelleen runsaasti Iijoen alueella mutta myös muilla vesistöalueilla. Osa-alueen virtavesille on suunniteltu sekä vesimuodostumakohtaisia kunnostustoimenpiteitä että ryhmätoimenpiteitä päävesistöalueittain. Joen elinympäristökunnostuksissa kunnostusmenetelminä käytetään mm. syvyys- ja virtausolosuhteiden monipuolistamista kiveämisen, suisteiden, kynnysten ja syvänteiden avulla, kutusorakoiden kunnostamista tai niiden määrän lisäämistä, liettymien poistamista sekä huokoisten ja suojaisten poikasalueiden luomista. Puumateriaalia lisätään virta-alueille pohjaeliöstön kehittymisen nopeuttamiseksi sekä karikkeen pidätyskyvyn parantamiseksi ja kuivilleen jääneitä uomanosia tai sivu-uomia vesitetään sekä virtavesielinympäristön lisäämiseksi että maa- ja vesiympäristön vuorovaikutuksen kasvattamiseksi. Raskaasti peratuilla kohteilla kunnostusmenetelmiä voivat olla lisäksi suoristetun rantaviivan monimuotoistaminen, suvantoalueiden leventäminen, rantasuojauksien muuttaminen luonnonmukaisiksi tai monimuotoisten tekokoskien rakentaminen vesitettyjen alueiden, suvantojen vesisyvyyden ja koskiympäristön lisäämiseksi. Jokikunnostusten käyttöön ja ylläpitoon voi kuulua mm. liettymien poistoa tai kutusorakoiden puhdistusta, suisteiden korjauksia ja vedenpinnan korkeuksien kannalta tärkeiden rakenteiden kuten kynnysten korjauksia. Niillä järvillä, joissa ulkoisen kuormituksen merkitys on pienentynyt tai joissa aloitetaan tai on aloitettu ulkoisen kuormituksen vähentäminen, voidaan järvien ekologisen tilan parantumista edistää kunnostustoimenpiteillä. Käytettävät kunnostustoimenpiteet valitaan tapauskohtaisesti kunnostussuunnitellun yhteydessä tehtävien selvitysten perusteella. Toimia ovat mm. vedenpintojen nosto, biomanipulaatio, ruoppaukset, veden tai sedimentin kemiallinen käsittely, niitot sekä kunnostuksiin valuma-alueella yhdistettävät muiden sektoreiden vesiensuojelurakenteet (esimerkiksi kosteikot, laskeutusaltaat, putkipadot, ennallistamiset, jätevesijärjestelmien päivitys). Osa-alueella pieniä rehevöityneitä järviä (alle 5 km 2 ) on runsaasti etenkin Kiiminkijoen ja Iijoen vesistöalueilla. Suurella osalla hyvää heikommassa tilassa olevilla pienillä järvillä riittävää tietoa tilaa heikentävistä seikoista ei ole, minkä vuoksi osa-alueelle on yhteistoimenpiteenä esitetty kunnostussektorilla tehtäväksi perusselvityksiä n.
15 kohteelle. Kunnostuksen käyttö ja ylläpito -vaiheen toimia esitetään toteutettavaksi osa-alueella 20 pienellä järvellä minkä lisäksi kunnostussuunnittelua ja kunnostuksen toteutusta järville esitetään yhteistoimenpiteenä muutamia (1-2 vuosittain). Suurten rehevien järvien kunnostustoimenpiteet ovat vesimuodostumakohtaisia. Pienvedet Muuttuneita, kunnostuksen tarpeessa olevia puroja osa-alueella on etenkin Iijoen valuma-alueella ja muualla Koillismaalla. Näillä alueilla myös purojen tilaan liittyviä selvityksiä on tehty hyvin runsaasti. Inventointien perusteella luonnontilaisia puroja on ko. alueella erittäin vähän, mutta niissä esiintyy arvokasta virtavesieliöstöä kuten mm. uhanalaista jokihelmisimpukkaa. Myös Kiiminkijoen alueella on purovesistöjä, joiden tilan tiedetään muuttuneen ja joissa esiintyy muun muassa purotaimenta ja -nahkiaista sekä harjusta. Vain pieni osa puroista on nimetty vesimuodostumiksi. Purojen, myös vesimuodostumiksi nimeämättömien, kunnostustoimenpiteet sisältyvät siksi vesistöalueittaisiin pienten virtavesien kunnostuksen ryhmätoimenpiteisiin. Kunnostustoimenpiteinä puroilla käytetään pääosin samoja menetelmiä kuin jokien kunnostuksissa, mutta lisäksi käytetään hiekoittumista ja liettymistä estäviä ja vähentäviä rakenteita sekä jokia runsaammin kunnostuksen jälkeisen alkuvaiheen kehitystä edistävää puumateriaalia. Purojen kunnostuksissa korostuvat erityisesti muiden sektoreiden kuten metsä- ja maatalouden vesiensuojelutoimet. Purokunnostusten yhteydessä on ajoittain mahdollista ennallistaa purojen varsilla tai latvoilla sijaitsevia pieniä lampia esim. veden noston avulla. Niiden kunnostamiseksi ei kuitenkaan tässä yhteydessä voida esittää toimenpidemääriä. Maankäytön kuten metsä- ja maataloussektoreiden toimien seurauksena hävinneitä noroja tai lähteitä ei voida juuri palauttaa, mutta lähteistä joidenkin tilaa voitaneen parantaa tai uusia noroja synnyttää esim. suoalueiden tai kosteikkojen ennallistamisen yhteydessä. Norojen, lähteiden ja lampien tilaa tai paremminkin niiden säilymistä edistetään kuitenkin lähinnä maankäyttöön liittyvien sektoreiden toimenpiteiden ja erityisesti niiden ohjauksen avulla. Happamuuden torjunta Ensimmäiselle hoitokaudelle asetetut sulfaattimaiden täsmäkartoitustavoitteet toteutuivat koko vesienhoitoalueella ja samalla pohjoisten vesien osa-alueella lähes suunnitellusti. Näitä tarkentavia kartoituksia toteutettiin osaalueella erityisesti turvetuotantoalueilla mutta myös yksittäisillä muilla kohteilla. Muita happamuuden torjutaan liittyviä toimia, tilakohtaista neuvontaa lukuun ottamatta, ei alueella toteutettu. Yleiskartoitukselle ei asetettu tavoitteita, eikä sitä ole tehty vielä pohjoisten vesien osa-alueella. Ohjaus maankuivatushankkeissa toistaiseksi heikosti tunnetuilla riskialueilla on voinut jonkin verran edistää happamuuden torjuntaa, mutta happamuusongelmien vähäiseen esiintymiseen ovat vaikuttaneet erityisesti hoitokaudella vallinneet sääolosuhteet ja selvitysten sekä rannikon läheisyydessä sijaitsevien sivupurojen tarkkailun puute. Sulfaattimaiden yleiskartoitus pyritään osa-alueella toteuttamaan viimeistään tulevan hoitokauden ensimmäisinä vuosina. Sen avulla riskialueiden maankäytössä kuten kuivatushankkeissa voidaan toteuttaa muut täydentävät toimenpiteet. Niistä keskeisimmät (taulukko 4.2) ovat kuivatusolojen säätö, tilakohtainen neuvonta, happamien sulfaattimaiden täsmentävä kartoitus sekä säätösalaojitus ja -kastelu. Viimemainittua toimenpidettä on esitetty alueelle yhteistoimenpiteenä kuitenkin varsin maltillisesti, sillä osa-alueella ei merkittävissä määrin viljellä suurta kuivatussyvyyttä tai vedenpinnan säätöä kasvun kannalta vaativia kasveja. Täsmentävä kartoitus toteutuu eri maankäyttöhankkeissa (suuremmat infrahankkeet, turvetuotanto, peruskuivatus- ja muut mittavat kuivatushankkeet) riskialueilla jo käytännöksi muodostuneiden tai erikseen edellytettyjen tarkempien kartoituksien kautta. Happamien sulfaattimaiden nurmet ja peltojen käyttötarkoitusten muutos happamilla sulfaattimailla -toimenpiteitä ei arvioida toteutettavan, koska niihin ei osa-alueella ole käytössä riittäviä taloudellisia kannustimia. Happamien sulfaattimaiden yleiskartoituksen toteutumisesta osa-alueella vuonna 2015 riippuu, voidaanko happamuusongelmien välttämiseksi antaa tulevalla hoitokaudella riittävää ohjausta ja tietoa maankäytön ja kuivatuksen suunnittelijoille ja toteuttajille. Yleiskartoitusta osa-alueelle esitetään siksi tehtäväksi vielä myös hoitokauden aikana painottuen sen alkuvuosiin. Muilla suunnittelussa mukana olevilla happamuuden torjunnan toimenpiteillä on vasta tämän jälkeen enemmän merkitystä osa-alueen vesien tilan säilyttämisessä tai parantamisessa. Vaikka happamuuden torjunnan toimenpiteet painottuvat rannikon läheisyyteen, myös sisämaassa voi olla tarpeen toteuttaa happamuuden torjunnan toimenpiteitä etenkin mustaliuskealueiden maankäyttöön liittyen.
Tehokkaita toimenpiteitä happamuuden torjunnassa ovat kuivatusolojen säätö eri sektoreilla ja maataloudessa myös säätösalaojitus ja -kastelu. Tilakohtainen neuvonta happamuuden torjunnassa liittyy myös ohjauskeinoista keskeiseen neuvontaan ja tiedottamiseen, joihin osa-alueella tulee kiinnittää huomiota erityisesti rannikon happamien sulfaattimaiden metsätaloudessa. Turvemailta peräisin olevan orgaanisen happamuuden vähentäminen liittyy myös enimmäkseen metsä- ja maataloussektoreiden toimenpiteisiin, mm. putkipadot ja muut pidätyskykyä parantavat ratkaisut ehkäisevät virtaamista riippuvaisia happamuuspiikkejä myös turvemailla. Uusien menetelmien kehittäminen ja käyttöön otto sekä rahoituksellisten ja muiden ohjauskeinojen kehittäminen ovat välttämättömiä edellytyksiä ko. haittojen hallinnalle. Hoitokaudella riskialueiden suuremmissa kuivatushankkeissa, YVA-lain mukaisissa maankäyttöhankkeissa ja lupaprosesseissa huomioidaan tarvittaessa myös tarkentavat täsmäkartoitukset, happamuutta ehkäisevät suunnitteluratkaisut sekä varautuminen ennakoimattomiin happamuushaittoihin aiempaa kattavammin. Teollisuus ja kaivostoiminta Teollisuudelle ja kaivostoiminnalle ei ole suunniteltu erillisiä täydentäviä toimenpiteitä. Vesisuojeluun liittyvät määräykset annetaan ympäristöluvissa. Päästöjen rajoittaminen perustuu parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan (BAT). Teollisuuden prosessitekniikkaa kehitetään ja ravinteiden käyttöä jätevedenpuhdistamoilla optimoidaan. Toimintoihin vaikutetaan ohjauskeinojen kautta. Turvetuotanto Turvetuotantoa on keskittynyt merkittävästi Kuivajoelle ja Iijoelle, siellä etenkin Siuruanjoen valuma-alueelle. Nämä alueet eivät välttämättä enää kestä lisäkuormitusta. Myös herkkiä vesistöjä, kuten Iijoen raakkupuroja tulee suojella kuormitukselta. Turvetuotannon täydentävinä toimenpiteinä on suunniteltu mahdollisesti hankkeina toteutettavaa pienkemikaloinnin testausta sekä lupaehdot ylittävää kemikalointia. Turkistarhaus Alueella ei ole merkittävästi turkistarhausta eikä sinne ole suunniteltu täydentäviä toimenpiteitä. Kalankasvatus Kalankasvatus on keskittynyt Iijoen latvavesistöjen alueelle. Pieneen vesistöön sijoittuessaan kalankasvatuksen rehevöittävä vaikutus ei näy Iijoen pääuomassa. Neljälle maalaitokselle on esitetty lietteen poiston ja/tai käsittelyn tehostamista. 4.5 Vesistöalue- ja vesimuodostumakohtaiset tarkastelut 4.5.1 Kiiminkijoen vesistö Pintavesien tila ja sen parantamistarpeet Kiiminkijoen vesistöalueen luokitelluista 21 joesta ja jokiosuudesta 67 % luokittui hyvään tai erinomaiseen ekologiseen tilaan (taulukko 4.3). Hyvää huonommassa olevien jokivesimuodostumien tila on tyydyttävä (taulukko 4.4). Vesistöalueen 60 luokitellusta järvestä tai järven osasta 67 % on hyvässä tai erinomaisessa ekologisessa tilassa. Voimakkaasti muutettuja tai keinotekoisia vesimuodostumia ei ole. Kivarinjärven kemiallinen tila on huono. Syynä on ahvenien elohopeapitoisuuksien ympäristölaatunormien ylitys. Muut vesimuodostumat ovat hyvässä kemiallisessa tilassa. Erityisalueet eivät aiheuta tarvetta vesienhoidon tavoitteista poikkeamiseen. Erityisalueita on tarkasteltu lähemmin toimenpideohjelman osassa yksi (luku 2.4). Pintavesien ekologista ja kemiallista luokittelua sekä tilatavoitteiden asettamista on käsitelty toimenpideohjelman osassa yksi (luvut 6 ja 7).
Taulukko 4.3. Kiiminkijoen vesistöalueen hyvässä tai erinomaisessa ekologisessa tilassa olevat vesimuodostumat sekä mahdolliset perustelut tilamuutokseen ensimmäiseen hoitokauteen nähden. (-)= vesimuodostumaa ei ole luokiteltu ensimmäisellä suunnittelukierroksella / vesimuodostuman tilassa ei ole tapahtunut. Nykytila perustuu vuosina 2006 2013 kerättyyn aineistoon. Mukana ei ole niitä nyt hyvässä tilassa olevia vesimuodostumia, joiden tila saattaa heikentyä ilman uusia toimenpiteitä tai nykyisten toimenpiteiden tehostamista. (KAI; vesimuodostuma Kainuun alueella) 1. suunnittelukauden ekologinen tila Nykytila Perustelut muutokseen Kalhamajoki_Luppojoki_Havukkajoki (KAI) - Hyvä - Kuorejoki (KAI) - Erinomainen - Onkamonoja - Hyvä - Palojoki (KAI) - Erinomainen - Piltuanjoki - Hyvä - Ruottisenoja - Hyvä - Salmijoki (KAI) - Hyvä - Tilanjoki_Pirttijoki Hyvä Hyvä - Vihajoki_Heinijoki (KAI) Hyvä Hyvä - Jänisjoki (KAI) - Erinomainen Vilpusjoki (KAI) - Hyvä - Ahvenjärvi - Hyvä - Aittojärvi - Hyvä - Auhojärvi (KAI) - Hyvä - Haukijärvi (KAI) - Hyvä - Honkajärvi - Hyvä - Housujärvi (KAI) - Hyvä - Iso Aittojärvi (KAI) - Hyvä - Iso Leppilampi - Hyvä - Iso-Salminen (KAI) - Hyvä - Jorvasjärvi (KAI) - Hyvä - Kalettomanlampi (KAI) - Hyvä - Kalhamajärvi (KAI) Hyvä Hyvä - Kivarinjärvi 1) (KAI) Hyvä Hyvä - Kouerjärvi (KAI) - Hyvä - Kuorejärvi (KAI) - Hyvä - Kärpänlampi (KAI) - Hyvä - Lauttajärvi (KAI) - Hyvä - Loukkojärvi - Hyvä - Luppojärvi (KAI) - Hyvä - Nuanjärvi - Hyvä - Nurmijärvi - Erinomainen - Ohtalampi (KAI) - Hyvä - Palonen (KAI) - Hyvä - Pieni Leppilampi - Hyvä -
Pieni Olvasjärvi - Hyvä - Pikku Aittojärvi (KAI) - Hyvä - Pikku-Salminen (KAI) - Hyvä - Pirttijärvi (KAI) - Hyvä - Puolankajärvi (KAI) - Hyvä - Ristijärvi (KAI) - Hyvä - Ruottisenjärvi - Hyvä - Saarijärvi (KAI) - Hyvä - Sorvarinjärvi - Hyvä - Säynäjä - Hyvä - Tuomilampi - Hyvä - Vihajärvi (KAI) - Hyvä - Vilpusjärvi (KAI) - Hyvä - Yli-Mainua - Hyvä - *suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan 1) kemiallinen tila hyvää huonompi Toimenpiteitä on esitetty joillekin ekologiselta tilaltaan hyvässä tai erinomaisessa tilassa oleville vesimuodostumille, joilla ei ole riskiä tilan heikkenemisestä. Nämä toimenpiteet on todettu alueellisesti merkittäviksi ja niiden taustalla voivat olla muut kuin vesienhoidon tarpeet. Toimenpiteet edistävät osaltaan myös hyvän tai erinomaisen ekologisen tilan ylläpitämistä. Kiiminkijoen vesistöalueella tällaisia toimenpiteitä ovat: Kivarinjärvi: Viemäreiden vuotovesien vähentäminen ja sekaviemäröinnistä luopuminen (Puolangan kunta) Pintavesiin kohdistuvat merkittävät paineet sekä keskeisimmät ongelmat Kiiminkijoen vesistöalueen kaikista vesimuodostumista kolmannes (33 %) on hyvää huonommassa (välttävä tai tyydyttävä) ekologisessa tilassa. Valtaosassa vesimuodostumia hyvän ekologisen tilan saavuttamisen suurimpana esteenä on suuri ravinne- ja kiintoainekuormitus (taulukko 4.4). Joidenkin järvien tilaa heikentää sisäinen kuormitus, jolla on vaikutus esimerkiksi talviaikaiseen happitilanteeseen. Muutamassa vesimuodostumassa tilaan vaikuttavia ihmistoiminnan paineita ei ole pystytty yksilöimään (mahdollinen muu tuntematon paine). Taulukko 4.4. Kiiminkijoen vesistöalueen toimenpiteitä vaativien vesimuodostumien ekologinen tila ja sen muutos ensimmäisen hoitokauden jälkeen, sekä vesimuodostumiin kohdistuvat merkittävät paineet. Lisäksi taulukossa on esitetty ne vesimuodostumat, jotka ovat nyt hyvässä tilassa, mutta joiden tila on riskissä heiketä ilman uusia toimenpiteitä tai toimenpiteiden tehostamista. (-)= vesimuodostumaa ei ole luokiteltu ensimmäisellä suunnittelukierroksella / vesimuodostuman tilassa ei ole tapahtunut muutosta. Nykytila perustuu vuosina 2006 2013 kerättyyn aineistoon. Taulukkoa täydennetään kuulemisen aikana. 1. suunnittelukauden ekologinen tila Nykytila Perustelut muutokseen Merkittävät/Keskeiset paineet Alaoja_Heteoja - Tyydyttävä - Jaalankajoki - Tyydyttävä - Kallaoja - Tyydyttävä - Kivijoki_Kokkojoki_ Marttisjoki-Timo-oja - Tyydyttävä - Nuorittajoki Tyydyttävä Tyydyttävä - Pistekuormitus (turvetuotanto), maatalous, metsätalous, haja-asutus Metsätalous, muu hajakuormitus (käytöstä poistuneet pellot) Metsätalous, muu hajakuormitus (käytöstä poistuneet pellot) Metsätalous, laskeuma, mahdollisesti muu tuntematon paine Pistekuormitus (turvetuotanto), metsätalous, muu hajakuormitus (käytöstä poistuneet pellot) Särkijoki - Tyydyttävä - Maatalous, metsätalous Vepsänjoki - Tyydyttävä - Pistekuormitus (turvetuotanto), maatalous, hajaasutus metsätalous
Hakojärvi - Tyydyttävä - Maatalous, metsätalous Hamarinjärvi - Tyydyttävä - Maatalous, metsätalous Iso Olvasjärvi Välttävä Välttävä - Metsätalous, muu hajakuormitus (käytöstä poistuneet pellot), mahdollisesti sisäistä kuormitusta Iso Seluskanjärvi - Tyydyttävä - Mahdollisesti muu tuntematon paine Iso-Ruohonen - Tyydyttävä - Iso-Timonen - Tyydyttävä - Jaurakaisjärvi - Tyydyttävä - Metsätalous, laskeuma, mahdollisesti muu tuntematon paine Metsätalous, laskeuma, mahdollisesti muu tuntematon paine Metsätalous, haja-asutus, laskeuma, muu hajakuormitus (käytöstä poistuneet pellot) Jolosjärvi - Välttävä - Maatalous, metsätalous, haja-asutus Juopulinjärvi - Tyydyttävä - Maatalous, metsätalous, haja-asutus Juorkuna-Mätäsjärvi - Tyydyttävä - Maatalous, metsätalous Kaihlanen - Tyydyttävä - Maatalous, metsätalous Kivijärvi - Välttävä - Metsätalous, laskeuma, mahdollisesti muu tuntematon paine Loukkojärvi - Välttävä - Haja-asutus, mahdollisesti muu tuntematon paine Marttisjärvi - Tyydyttävä - Metsätalous, mahdollisesti sisäistä kuormitusta Onkamonjärvi - Tyydyttävä - Maatalous, metsätalous, haja-asutus Särkijärvi - Tyydyttävä - Pistekuormitus (turvetuotanto), maatalous, hajaasutus Tervajärvi - Tyydyttävä - Haja-asutus, mahdollisesti muu tuntematon paine Vepsänjärvi Välttävä Välttävä - Maatalous, metsätalous, haja-asutus Vähä-Ruohonen - Tyydyttävä - Metsätalous, laskeuma, mahdollisesti muu tuntematon paine Vähä-Vuotunki - Tyydyttävä - Metsätalous, haja-asutus t, jotka ovat hyvässä tilassa, mutta joihin kohdistuu merkittäviä paineita ja ongelmia Iso Juurikkajärvi - Hyvä - Metsätalous Jolosjoki - Hyvä - Maatalous, metsätalous, haja-asutus Kallajärvi - Hyvä - Metsätalous Kiiminkijoen alaosa Hyvä Hyvä - Maatalous, metsätalous, haja-asutus, muu hajakuormitus (sivujokien tuoma kuormitus) Kiiminkijoen yläosa Erinomainen Erinomainen - Maatalous, metsätalous, haja-asutus Nimetyistä vesimuodostumista Keskijärvi, Mannisenjärvi, Palonen, Pikku-Timonen, Saari-Sorsua, Torvenjärvi ja Vesalanlampi jäivät luokittelematta, koska niistä ei ollut saatavilla biologista aineistoa eikä vedenlaatutuloksia jaksolta 2006 2013. Lisäksi kuormitusmallit antoivat osin ristiriitaisia tuloksia. Kuormituksen vähennystarpeen arviointi Hyvää huonommassa ekologisessa tilassa olevista vesimuodostumista noin 72 %:lla on kokonaisfosfori- ja 56 %:lla kokonaistyppipitoisuuden vähennystarvetta (taulukko 4.5). Usealla vesimuodostumalla fosforipitoisuutta tulisi saada vähennettyä yli 50 % nykyisestä. Tämä tarkoittaa ihmisen aiheuttaman fosforikuormituksen vähentämistä yli puoleen nykyisestä. Suurimmat mahdollisuudet vähentää kuormitusta ovat metsä- ja maataloudessa. Ravinteiden määrä ei ole ainoa pintavesimuodostuman ekologiseen tilaan vaikuttava tekijä, vaan tilaan vaikuttavat myös esimerkiksi kiintoaine, eliöstö, happamuus sekä hydromorfologia. Tästä on esimerkkinä Kiiminkijoen vesistöalueeseen kuuluva Vähä-Vuotunki, jolla ei ole arvioiden mukaan ravinteiden vähennystarvetta, mutta joka on tyydyttävässä ekologisessa tilassa.
Taulukko 4.5. Hyvää huonommassa ekologisessa tilassa olevien pintavesien ravinnepitoisuuden vähentämistarpeet (alle 10 %, 10-30 %, 30-50 %, yli 50 %) Kiiminkijoen vesistöalueella. (-)= Ei ravinnepitoisuuden vähennystarvetta. Kokonaisfosforin vähennystarve (%) Kokonaistypen vähennystarve (%) Alaoja_Heteoja > 50 - Jaalankajoki > 50 - Kallaoja > 50 - Kivijoki_Kokkojoki_Marttisjoki-Timo-oja Ei tietoa* Ei tietoa* Nuorittajoki 30 50 - Särkijoki > 50 - Hakojärvi - - Hamarinjärvi - - Iso Olvasjärvi > 50 > 50 Iso Seluskanjärvi 30 50 > 50 Iso-Ruohonen > 50 > 50 Iso-Timonen > 50 > 50 Jaurakaisjärvi > 50 > 50 Jolosjärvi 30 50 > 50 Juopulinjärvi 30 50 < 10 Juorkuna-Mätäsjärvi - - Kaihlanen - - Kivijärvi 10 30 > 50 Loukkojärvi > 50 > 50 Marttisjärvi > 50 > 50 Onkamonjärvi - 10 30 Särkijärvi 10 30 > 50 Tervajärvi - - Vepsänjärvi > 50 > 50 Vähä-Ruohonen > 50 > 50 Vähä-Vuotunki - - * kuormitusvähenemätarvetta ei pystytä arvioimaan johtuen esimerkiksi siitä, että vesimuodostumasta ei ole pitoisuusmittaustuloksia Ehdotukset täydentäviksi toimenpiteiksi Vesienhoitoalueen koko pohjoiselle osa-alueelle kohdistuvat sektorikohtaiset yhteistoimenpiteet on esitelty luvussa 4.3. Tässä käydään läpi yhteistoimenpiteiden kohdentamista vesistöalueella sekä esitetään vesimuodostumiin tai vesimuodostumaryhmiin kohdennettavat toimenpide-ehdotukset. Maatalous Kiiminkijoen alaosan maatalousvaltaisille alueille tulee suunnata kustannustehokkaimpia ja tarkoituksenmukaisimpia vesienhoidon toimenpiteitä. Metsätalous Metsätaloudessa korostuvat kiintoaine-, ravinne- ja happamuuskuormitusta vähentävät toimenpiteet. Keskeisintä on kunnostusojitusten, hakkuiden, maanmuokkausten ja lannoitusten kuormituksen vähentämisen tehostaminen
vesien suotautumiseen perustuvilla menetelmillä. Kiiminkijoelle ja etenkin sen kuormitetuimmalle sivujoelle, Nuorittajoelle, sekä pieniin latvavesistöihin suunnataan voimakkaasti kunnostusojituksen tehostettua vesiensuojelua ja metsätalouden eroosiohaittojen torjuntaa. Myös metsänomistajien neuvonta ja kouluttaminen on yksi tärkeimmistä metsätalouden vesienhoidon toimenpiteistä. Rannikolla se korostuu happamien sulfaattimaiden osalta. Asutus Alueelta on poistunut ensimmäisen hoitokauden aikana toiminnasta Haukiputaan Ervastinrannan jätevedenpuhdistamo. Nykyisin jätevedet johdetaan siirtoviemärillä Oulun Taskilaan puhdistettaviksi. Viemäriverkostoja tullaan laajentamaan taajamien lievealueille siellä, missä se on teknis-taloudellisesti järkevää. Uusia siirtoviemäreitä ei tulla todennäköisesti rakentamaan. Turvetuotanto Vesistöalueelle ei ole suunniteltu erillisiä turvetuotannon täydentäviä toimenpiteitä, koska lupakäytäntö ohjaa tehokkaasti turvetuotannon vesiensuojelua. Turvetuotannon vesiensuojelu on tehostunut ja tehostuu koko ajan kun vanhoja soita poistuu käytöstä. Uusien ja uusittavien lupien lupaehdoissa on pääsääntöisesti edellytetty pintavalutuskentän käyttöä tai pintavalutuskentän käytön muuttamista ympärivuotiseksi. Peruskuivatukset Hankkeissa pyritään luonnonmukaisiin menetelmiin ja vesiensuojelun tason parantamiseen. Rannikolla kuivatustoiminnassa huomioidaan happamat sulfaattimaat. Happamuus Sulfaattimaiden yleiskartoitus pyritään toteuttamaan viimeistään tulevan hoitokauden ensimmäisinä vuosina. Sen avulla riskialueiden maankäytössä kuten kuivatushankkeissa voidaan toteuttaa muut täydentävät toimenpiteet. Tehokkaita toimenpiteitä happamuuden torjunnassa ovat kuivatusolojen säätö eri sektoreilla ja maataloudessa myös säätösalaojitus ja -kastelu. Suunniteltujen toimenpiteiden ohella keskeistä on ohjauskeinoihin kuuluva happamuuteen ja sen torjuntaan liittyvä yleinen neuvonta ja tiedotus. Rannikon läheisillä metsätalousalueilla se on erityisen tärkeää. Säännöstely Kiiminkijoen alueella ei ole muutamia pienimuotoisia pohjapatoja lukuun ottamatta muita säännöstelyrakenteita. Toisella hoitokaudella ei ole säännöstelyyn liittyviä toimenpiteitä. Kunnostukset Kiiminkijoen pääuomaa on perattu, mutta koskijaksoja on kunnostettu sekä uittosäännön kumoamiseen liittyneenä velvoitteena että yhdeksällä koskikohteella 2000-luvulla toteutetun kalataloudellisen kunnostuksen avulla. Eräiden sivujokien kunnostustarpeesta kuten perkausten jäljistä tietoa on vähän. Koko vesistöalueelle esitetään ryhmätoimenpiteenä pienten virtavesien elinympäristökunnostuksia (valuma-alue alle 200 km 2 ). Ne koskevat myös erikseen vesimuodostumiksi nimeämättömiä puroja. kohtaisesti esitetään tehtäväksi selvitystä Jolosjoen kunnostustarpeesta sekä Ison Olvasjärven kunnostusta. Yhteistoimenpiteistä (taulukko 4.2) pienten rehevien järvien kunnostukset eri vaiheineen ovat tärkeitä Kiiminkijoen alueen järvillä. Taulukosta 4.6 käy ilmi eri sektoreiden toimenpiteiden kohdentumisen tärkeys Kiiminkijoen vesistöalueen vesimuodostumiin. Lisäksi taulukkoon on koottu yksittäisiin vesimuodostumiin tai vesimuodostumaryhmiin kohdistetut toimenpide-ehdotukset.
Taulukko 4.6. Kiiminkijoen vesistöalueen alueellisten toimenpiteiden kohdentumisen tärkeys sektoreittain sekä tarkemmat vesimuodostumiin kohdistetut toimenpide-ehdotukset. Taulukkoa täydennetään kuulemisen aikana. Koko vesistöalue Maatalous Metsätalous Happamuus Kunnostus/Vesirakentaminen/ Säännöstely Pienten virtavesien elinympäristökunnostukset: selvitys 4 kpl ja toteutus 2 kpl. Haja-asutus/ Yhdyskunnat Alaoja_Heteoja xxx xx x Jaalankajoki x/- xx x Kallaoja x/- xx - - xx x Nuorittajoki x/- xx x Särkijoki xx xx x Hakojärvi xx xx x Hamarinjärvi xx xx x Iso Olvasjärvi x/- xx Rehevöityneen järven kunnostus (suunnittelu ja toteutus) Iso Seluskanjärvi - - x Iso-Ruohonen - xx - Iso-Timonen - xx x Jaurakaisjärvi x/- xx x Jolosjärvi xx xx x Juopulinjärvi xx xx x Kivijoki_Kokkojoki _Marttisjoki-Timooja Juorkuna- Mätäsjärvi xx xx x Kaihlanen xx xx x Kivijärvi - xx x Loukkojärvi - - x Onkamonjärvi xx xx xx Marttisjärvi - xx x Särkijärvi xxx - xx Tervajärvi - - x Vepsänjärvi xx xx xx Vähä-Ruohonen - xx - Vähä-Vuotunki - xx x t, jotka ovat hyvässä tilassa, mutta joihin kohdistuu merkittäviä paineita ja ongelmia Iso Juurikkajärvi - xx - Jolosjoki xx xx Elinympäristökunnostus (selvitys) Kallajärvi - xxx - Kiiminkijoen alaosa xx xx x Kiiminkijoen yläosa x xx x xxx keskeinen sektori tavoitteiden saavuttamisessa, tulisi hyödyntää mahdollisimman laajaa kirjoa käytettävissä olevista toimenpiteistä. xx sektorilla on kohtalainen merkitys tavoitteiden saavuttamisessa, tulisi hyödyntää useita käytettävissä olevia toimenpiteitä. x sektorin merkitys on vähäisempi, tulisi hyödyntää kustannustehokkaimpia toimenpiteitä. - vesimuodostuman alueella ei ole kyseisen sektorin toimintaa tai toiminta on hyvin vähäistä. x x
Arvio tilatavoitteen saavuttamisesta Rehevyys ja liettyminen Laskennallinen fosforikuormitus vähenee Kiiminkijoen vesimuodostumilla käynnissä olevilla ja esitetyillä uusilla toimenpiteillä vuoteen 2021 seuraavasti: maatalous 7-12 %, haja-asutus 40 %, metsätalous 25 % sekä teollisuus ja yhdyskunnat 5-10 %. Kiiminkijoen kokonaisfosforikuorma vähenee vuoteen 2021 mennessä laskennallisesti 7 %. Rehevyyden vähenemä on merkittävä useissa vesimuodostumissa, joissakin se saattaa olla tilatavoitteen saavuttamisen kannalta riittävä. Kiiminkijoen alajuoksulla vähimmäistavoitteen saavuttaminen ei edellytä nykyistä tehokkaampaa ravinnekuormituksen vähentämistä. Jokisuun jatkuva liettyminen edellyttää kuitenkin mahdollisimman tehokasta kiintoainekuormituksen vähentämistä. Kiintoainekuormituksen vähentäminen on ensiarvoisen tärkeää myös Kiiminkijoen yhläosalla sekä lohen ja taimenen luontaisen lisääntymisen turvaamisen kannalta. Happamuus Valuma-alueelta peräisin olevien happamuusongelmien välttäminen vaatii sulfaattimaiden yleiskartoituksen toteutusta lähiaikoina. Se on edellytys myös riittävälle viranomaisohjaukselle sekä tiedotukselle ja neuvonnalle happamuusongelmien välttämiseksi jatkossa. Kuivatustoimintaa on rannikon läheisellä alueella erityisesti metsäja maataloudessa sekä infra- ja muussa rakentamisessa, ja hankekohtaiset täsmäkartoitukset sekä niiden perusteella tehtävät kuivatusratkaisut voivat edesauttaa vesistöjen ph-tason säilyttämisessä riittävänä. Riskialueilla toimivien turvetuotantoalueiden osalta tuotannon loppuvaiheen ja jälkikäytön riittävä ohjaus tulee varmistaa, jottei sivuvesien tila heikkene happamuuden vuoksi. Pääosin metsätalouden kuivatusten korostama orgaaninen happamuus ei todennäköisesti vähene tulevalla hoitokaudella, mutta sen lisääntyminen samoin kuin sulfaattimailla tai mustaliuskealueilla riskinä olevan sulfidiperäisen happamuuden lisääntyminen voitaneen käytettävin toimenpitein estää. Hydrologinen ja morfologinen tila Kiiminkijoen vesistön vesimuodostumat ovat jo nykyisellään pääosin hydrologialtaan ja morfologialtaan hyvässä tai erinomaisessa tilassa, eivätkä edellytä näihin liittyviä toimenpiteitä. Kiiminkijoen vesistön vesimuodostumiin kohdistuvien toimenpiteiden riittävyys hyvän tilan saavuttamiseksi on kuvattu taulukossa 4.7. Taulukko 4.7. Arvio esitettyjen toimenpiteiden riittävyydestä vesien tilatavoitteiden saavuttamisen kannalta Kiiminkijoen vesistössä vuoteen 2021 mennessä. +++: muutos on riittävä, ++: muutos on merkittävä, muttei riittävä, +: muutosta tapahtuu, muttei läheskään riittävästi, 0: ei muutosta. Tyhjä ruutu: ei muutostarvetta. Lisäksi taulukossa on esitetty ne vesimuodostumat, jotka ovat nyt hyvässä tilassa, mutta joiden tila on riskissä heiketä ilman uusia toimenpiteitä tai toimenpiteiden tehostamista. Taulukko täydennetään kuulemisen aikana. Morfologinen tila Hydrologinen tila Rehevyys Happamuus Alaoja_Heteoja 0 0 Jaalankajoki 0 0 Kallaoja Kivijoki_Kokkojoki_ Marttisjoki-Timo-oja Nuorittajoki Särkijoki Hakojärvi Hamarinjärvi Iso Olvasjärvi Happitilanne Kokonaistila
Iso Seluskanjärvi Iso-Ruohonen Iso-Timonen Jaurakaisjärvi Jolosjärvi Juopulinjärvi Juorkuna- Mätäsjärvi Kaihlanen Kivijärvi Loukkojärvi Onkamonjärvi Marttisjärvi Särkijärvi Tervajärvi Vepsänjärvi Vähä-Ruohonen Vähä-Vuotunki t, jotka ovat hyvässä tilassa, mutta joihin kohdistuu merkittäviä paineita ja ongelmia Iso Juurikkajärvi Jolosjoki 0 0 Kallajärvi Kiiminkijoen alaosa Kiiminkijoen yläosa Poikkeamat tilatavoitteen saavuttamisajankohdassa Kiiminkijoen vesistössä on vesimuodostumia, jotka eivät näillä näkymin tule saavuttamaan hyvää ekologista tilaa vuoteen 2015 mennessä (ns. riskivedet). Tilatavoitteen saavuttamista vaikeuttavat esimerkiksi toimenpiteiden käyttöönoton toteutuminen (aikataulu, laajuus yms.) sekä vaikutusten ilmenemisen hitaus. Jokiuomissa vaikutukset ilmenevät verraten nopeasti, kun taas rehevöityneissä järvissä usein vasta useiden vuosien päästä. Tavoitetila arvioidaan voitavan saavuttaa suurimmassa osassa vesimuodostumia vuonna 2021, osassa vasta vuonna 2027 (taulukko 4.8). Määräajan myöhentämisen perusteluna ovat joko tekninen kohtuuttomuus ja/tai luonnonolosuhteiden ylivoimaisuus. Luonnonolosuhteiden ylivoimaisuus liittyy siihen, että muutokset tapahtuvat vesistöissä viiveellä eivätkä toimenpiteiden vaikutukset ilmene kovin nopeasti. Taulukko 4.8. Arvio vesimuodostumien tilatavoitteiden saavuttamisajankohdasta sekä mahdolliset perustelut aikataulupoikkeamiin (tekniset syyt (esim. menetelmien puute) ja luonnonoloista johtuvat syy (esim. viive toimenpiteiden vaikuttavuudessa). Lisäksi taulukossa on esitetty ne vesimuodostumat, jotka ovat nyt hyvässä tilassa, mutta joiden tila on riskissä heiketä ilman uusia toimenpiteitä tai toimenpiteiden tehostamista. Nykytilan luokittelu perustuu vuosien 2006-2013 aineistoon. Nykytila Vuosi 2015 Vuosi 2021 Vuosi 2027 Perustelut Alaoja_Heteoja Tyydyttävä Tyydyttävä Hyvä Hyvä Tekniset Jaalankajoki Tyydyttävä Tyydyttävä Hyvä Hyvä Tekniset Kallaoja Tyydyttävä Tyydyttävä Hyvä Hyvä Tekniset Kivijoki_Kokkojoki_M arttisjoki-timo-oja Tyydyttävä Tyydyttävä Hyvä Hyvä Tekniset Nuorittajoki Tyydyttävä Hyvä Hyvä Hyvä -