OULUJOEN - IIJOEN VESIENHOITOALUEEN TOIMENPIDEOHJELMA Osa 4. Vesienhoitoalueen pohjoiset vesistöt

Transkriptio

1 OULUJOEN - IIJOEN VESIENHOITOALUEEN TOIMENPIDEOHJELMA Osa 4 Vesienhoitoalueen pohjoiset vesistöt

2

3 Sisällys 1 JOHDANTO OSA-ALUEEN YLEISKUVAUS VESIEN KUORMITUS JA MUU MUUTTAVA TOIMINTA Kuormitus ja sen lähteet Ravinnekuormitus Kiintoainekuormitus Happamoitumista aiheuttava kuormitus Haitallisten aineiden kuormitus Kuormittava toiminta Hajakuormitus Pistekuormitus Vesistöjen säännöstely ja rakentaminen Joet Järvet Pienet joet ja järvet sekä purovesistöt, norot ja lähteet VESIEN TILA JA YLEISET TILATAVOITTEET Luokittelun perusteet Ekologisen tilan luokittelu Kemiallisen tilan luokittelu Erityisten alueiden huomioiminen luokittelussa Pintavedet, joilla pohjaveden vaikutus voi olla merkittävä Voimakkaasti muutettujen ja keinotekoisten vesien nimeäminen ja luokittelu Vesimuodostumien tila Pienten järvien ja jokien sekä purojen, norojen ja lähteiden tila NYKYKÄYTÄNNÖN MUKAISET TOIMENPITEET Asutus Teollisuus ja yritystoiminta Teollisuuslaitokset Turvetuotanto Turkistarhaus Kalankasvatus Maatalous Metsätalous Vedenotto Vesistöjen säännöstely Kunnostustoimenpiteet Yleistä Joet Järvet Pienet joet ja järvet sekä purovesistöt, norot ja lähteet Valuma-alueen vedenpidätyskyvyn parantaminen... 33

4 6 VESIEN TILATAVOITTEET JA TOIMENPITEET NIIDEN SAAVUTTAMISEKSI Yleistä Kiiminkijoen vesistö Vesien tilatavoitteet Nykykäytännön mukaisten toimenpiteiden riittävyys Ehdotukset lisätoimenpiteiksi Toimenpiteiden vaikutukset ja arvio tilatavoitteen saavuttamisesta Iijoen vesistö Vesien tilatavoitteet Nykykäytännön mukaisten toimenpiteiden riittävyys Ehdotukset lisätoimenpiteiksi Toimenpiteiden vaikutukset ja arvio tilatavoitteen saavuttamisesta Kuiva- ja Olhavanjoen vesistöt Vesien tilatavoitteet Nykykäytännön mukaisten toimenpiteiden riittävyys Ehdotukset lisätoimenpiteiksi Toimenpiteiden vaikutukset ja arvio tilatavoitteen saavuttamisesta Kalimenoja ja Jäälinjärvi Vesien tilatavoitteet Nykykäytännön mukaisten toimenpiteiden riittävyys Ehdotukset lisätoimenpiteiksi Toimenpiteiden vaikutukset ja arvio tilatavoitteen saavuttamisesta Koutajoen ja Vienan Kemin vesistöt Vesien tilatavoitteet Nykykäytännön mukaisten toimenpiteiden riittävyys Ehdotukset lisätoimenpiteiksi Toimenpiteiden vaikutukset ja arvio tilatavoitteen saavuttamisesta Pienet joet ja järvet sekä purovesistöt, norot ja lähteet Vesien tilatavoitteet ja nykykäytännön mukaisten toimenpiteiden riittävyys Ehdotukset lisätoimenpiteiksi Toimenpiteiden vaikutukset TOIMENPITEIDEN KUSTANNUKSET... 66

5 1 JOHDANTO Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelman osassa 4 on kuvattu vesienhoitoalueen pohjoista osa-aluetta koskevia seikkoja. Alueen yleiskuvauksen lisäksi on käsitelty alueen vesien kuormitusta ja muuta muuttavaa toimintaa, vesien tilaa ja tilatavoitteita sekä nykykäytännön mukaisia toimenpiteitä. Luvussa 6 on arvioitu vesimuodostumakohtaisesti nykykäytännön mukaisten toimenpiteiden riittävyyttä ja tehty tarpeelliset esitykset lisätoimenpiteiksi. Lisäksi on arvioitu toimenpiteiden vaikutuksia sekä tarvittaessa esitetty jatkoaikaa ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi. Lopuksi on arvioitu sekä nykykäytännön toimenpiteiden että esitettyjen lisätoimenpiteiden kustannukset. Suunnittelun perusteita sekä koko vesienhoitoaluetta koskevia toimenpiteitä on tarkasteltu toimenpideohjelman osassa 1. Vesienhoitoalueen eteläisiä vesiä on tarkasteltu toimenpideohjelman osassa 2, Oulujoen vesistöä osassa 3, rannikkovesiä osassa 5 ja pohjavesiä osassa 6. Toimenpideohjelman osa 7 koostuu yhteenvedosta ja siinä käsitellään myös toimenpiteiden toteutusta. 1

6 2 OSA-ALUEEN YLEISKUVAUS Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalueen pohjoisten vesistöjen osa-alueeseen kuuluvat Perämereen laskevat vesistöt Kiiminkijoelta Kuivajoelle ja vesienhoitoalueen itään laskevat vesistöt (kuva 1). Alueen kokonaispinta-ala on yhteensä km 2. Suurin vesistö on Iijoki, jonka alaosa on rakennettu vesivoimantuotantoa varten ja jonka latvajärviä säännöstellään. Alueen itäosan vesistöt, joista suurin on Oulankajoki, laskevat Venäjän puolelle. Järviä on vähän ja niistä suurimmat sijaitsevat alueen itäosissa. Toimenpideohjelmassa yksilöllisesti tarkasteltavien jokien kokonaispituus on km ja järvien kokonaispinta-ala 931 km 2. Maankäytöstä aiheutuva kuormitus on vähäisempää kuin vesienhoitoalueen eteläosan vesistöissä. Kuusamon alueella vesistöt ovat yleensä kirkasvetisiä ja vähäravinteisia. Itäistä osaa tarkastelualueesta luonnehtivat havu- ja sekametsät, läntistä osaa metsien lisäksi suot. Kuva 1. Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalueen pohjoinen osa-alue. 2

7 3 VESIEN KUORMITUS JA MUU MUUTTAVA TOIMINTA 3.1 Kuormitus ja sen lähteet Ravinnekuormitus Pohjoisella osa-alueella suurimmat ravinnekuormittajat ovat maatalous, metsätalous ja haja-asutus (taulukot 1 ja 2 sekä kuvat 2 ja 3). Maatalous on suurin yksittäinen kuormittaja, noin 40 %:n kuormitusosuudellaan. Pistemäisen kuormituksen (kalankasvatus, turvetuotanto ja yhdyskunnat) osuus pohjoisen osa-alueen fosforikuormituksesta on noin 6 % ja typpikuormituksesta noin 12 %. Sisäisestä kuormituksesta ei ole saatavilla luotettavia arvioita. Esimerkiksi Siuruanjoella sisäisen typpikuormituksen on arvioitu olevan 17 tonnia vuodessa. Pohjoisen osa-alueen vesistöihin kohdistuva fosforikuormitus on suurempi kuin fosforin luonnonhuuhtouma (taulukko 1 ja kuva 2). Sen sijaan typpikuormitus on jonkin verran vähäisempää kuin luonnonhuuhtouma (taulukko 2 ja kuva 3). Taulukko 1. Arvio keskimääräisestä fosforikuormituksesta ja -huuhtoumasta (t/v) vesienhoitoalueen pohjoisen osa-alueen vesistöissä vuosina Vesistö Yhdyskunnat Hajaasutus Yritystoiminta 1 Fosforikuormitus (t/v) Kalankasvatus Turvetuotanto Maatalous 2 Metsätalous Muu kuormius 3 Laskeu ma vesiin Kuormitus yhteensä Luonnon huuhtouma (t/v) Kiiminkijoki 0,1 7, ,4 12,4 8,2 0,1 1,4 30,2 16,8 Iijoki 0,4 11,2 0 3,7 1,9 35,3 24,7 0,1 8,6 85,9 59,5 Olhavanjoki 0 0, ,2 1,1 0, ,2 1,1 Kuivajoki 0 1, ,6 7,4 4,6 0 0,4 14,9 6,6 Kalimenoja 0 1, ,1 1,0 0, ,8 0,9 Yhteensä 0,5 22,4 0 3,7 3,2 57,2 38,4 0,2 10,4 136,0 84,3 1) teollisuus, energiantuotanto, kaivos- ja kaivannaistoiminta 2) peltoviljely, kotieläintuotanto, turkistarhaus 3) hulevedet, varasto- ja liikennealueet, pilaantuneet maat Maatalous 26% Metsätalous 17% Hulevesi 0% Haja-asutus 10% Pistekuormitus 2% Turvetuotanto 3% Laskeuma 5% Luonnonhuuhtouma Kuva 2. Arvio fosforikuormituksen ja fosforin luonnonhuuhtouman jakaumasta vesienhoitoalueen pohjoisella osa-alueella. 3

8 Taulukko 2. Arvio keskimääräisestä typpikuormituksesta ja luonnonhuuhtoumasta (t/v) vesienhoitoalueen pohjoisen osa-alueen vesistöissä vuosina Vesistö Yhdyskunnat Hajaasutus Yritystoiminta 1 Typpikuormitus (t/v) Kalankasvatus Turvetuotanto Maatalous 2 Metsätalous Muu kuormitus 3 Laskeu ma vesiin Kuormitus yhteensä Luonnon huuhtouma (t/v) Kiiminkijoki 5,2 17, ,9 116,6 41,6 1,3 54,2 248,7 508,9 Iijoki 45,1 31,0 0 29,8 43,2 305,8 151,6 2,2 341,3 950, ,0 Olhavanjoki 0 0, ,3 9,5 2,7 0 0,6 16,7 31,9 Kuivajoki 2,6 2, ,1 43,1 14,7 0,2 16,6 94,1 182,3 Kalimenoja 0 5, ,6 15,9 2,3 0,5 1,7 27,6 26,8 Yhteensä 52,9 57,9 0 29,8 74,1 490,9 212,9 4,2 414,4 1337, ,9 1) teollisuus, energiantuotanto, kaivos- ja kaivannaistoiminta 2) peltoviljely, kotieläintuotanto, turkistarhaus 3) hulevedet, varasto- ja liikennealueet, pilaantuneet maat Maatalous 13% Metsätalous 6% Hulevesi 0% Haja-asutus 2% Pistekuormitus 2% Turvetuotanto 2% Laskeuma 11% Luonnonhuuhtouma Kuva 3. Arvio typpikuormituksen ja typen luonnonhuuhtouman jakaumasta vesienhoitoalueen pohjoisella osa-alueella. Edellä kuvatut ympäristölupavelvollisten toimintojen kuormitusarviot perustuvat VAHTI - rekisteriin. Muu ravinnekuormitus ja ainevirtaamat on arvioitu käytettävissä olevilla parhailla menetelmillä (mm. VEPS ja jokiainevirtaamat). Arviointimenetelmät on kuvattu tarkemmin toimenpideohjelman osan 1 luvussa 6.1. Osassa 1 (luku 7.1) on tarkasteltu myös ravinnekuormituksen yleisiä vaikutuksia vesistöjen tilaan Kiintoainekuormitus Maahiukkasten erodoitumisen aiheuttama kiintoainekuormitus on merkittävä ongelma. Vesi irrottaa maahiukkasia maaperästä kaikkialla, missä se pääsee kosketukseen paljaan maan kanssa. Eroosio on merkittävä ongelma viettävillä pelloilla, maa- ja metsätalouteen liittyvissä ojituksissa, peruskuivatuksissa ja metsämaan muokkauksissa. Metsätaloudessa mahdollinen kantojen noston yleistyminen voi suurentaa eroosion uhkaa. Eroosion irrottamiin maahiukkasiin on sitoutunut ravinteita, metalleja ja orgaanista ainetta. 4

9 Kiintoaine-eroosion määrästä saa käsityksen jokien mereen kuljettamista kiintoainevirtaamista (taulukko 3). Osa kiintoaineesta aiheuttaa pohjien liettymistä vesistön eri osissa, mikä ei ole jokisuun ainevirtaamissa mukana. Taulukko 3. Suurien jokien mereen kuljettamien kiintoainevirtaamien keskimääräinen vuosikeskiarvo (mitattu kiintoainevirtaama) vuosina vesistöalueittain. Vastaavasti pistemäinen kiintoainekuormitus vuosien keskiarvona lukuun ottamatta turvetuotantoa, jonka kuormitus vuosien keskiarvona (VAHTI -rekisteri, 2008). Vesistöalue Kiintoainekuormitus joesta mereen (t/v) Pistemäinen kiintoainekuormitus (t/v) Kiiminkijoki Iijoki Olhavanjoki - 16 Kuivajoki Kiintoainekuormituksen yleisiä vaikutuksia pintavesien tilaan on tarkasteltu toimenpideohjelman osan 1 luvussa Happamoitumista aiheuttava kuormitus Rannikkoalueen jokivesistöissä happamien sulfaattimaiden kuivatusvedet aiheuttavat happo- ja metallikuormitusta. Happamille sulfaattimaille on tyypillistä happamuuden lisäksi tavanomaista suurempi rikkipitoisuus. Syvemmissä kerroksissa on sulfideja, jotka joutuessaan kuivatuksen seurauksena tekemisiin ilman hapen kanssa hapettuvat rikkihapoksi. Vakavimmin happamuus koettelee niitä jokia, joiden valuma-alueella esiintyy paljon intensiivisessä maatalouskäytössä olevia sulfaattimaita. Happamuuden aiheuttamat haitat ovat yleisimpiä vesienhoitoalueen eteläosan vesistöissä. Kuormituksen vaikutukset ja niiden lisääntymisen uhka tulee kuitenkin ottaa huomioon myös pohjoisen osa-alueen rannikkojoissa. Happamia sulfaattimaita esiintyy Pohjois-Pohjanmaalla noin 100 metrin korkeuskäyrän alapuolella. Sulfaattimaiden sijainnista pohjoisten rannikkovesistöjen valuma-alueiden peltoalueilla ja metsäojitusalueilla ei ole tietoja. Osoituksena esiintymisestä myös pohjoisten rannikkojokien alueen maaperässä ovat eräiden turvetuotantoalueiden pohjamaista tehdyt sulfaattimaakerrostumahavainnot. Happamien sulfaattimaiden väkevyys ja siten ympäristöongelmien uhkien vakavuudet vaihtelevat tapauskohtaisesti huomattavasti. Ojitetulta alunamaalta huuhtoutuvan sulfaatin määrä vähenee hitaasti vuosikymmenien saatossa, jos kuivatusta ei tehosteta. Kuivatuksen mahdollinen tehostaminen, esimerkiksi salaojitus, uusien alueiden kuivattaminen tai kuivatussyvyyden lisääminen kuitenkin lisäävät rikkiyhdisteiden ja metallien huuhtoutumista ja pahentavat tilannetta. Sulfaattimaiden ohella happamuuskuormitusta aiheutuu mustaliuskekallioperän alueiden maankäytöstä. Tätä kallioperää esiintyy Kiimingin mustaliuskevyöhykkeellä Kiiminkijoen alaosalla Kiimingissä ja Haukiputaalla sekä Kalimenojan valuma-alueella (ks. toimenpideohjelman osan 1 kuva 5). Kiimingissä mustaliuskekallioperän paljastuminen soranoton yhteydessä on aiheuttanut eräissä pohjavesilammikoissa voimakasta happamuutta. 5

10 Happamoitumista aiheuttavan kuormituksen yleisiä vaikutuksia pintavesien tilaan on tarkasteltu toimenpideohjelman osan 1 luvussa Haitallisten aineiden kuormitus Vesiin joutuu haitallisia aineita teollisuuden ja yhdyskuntien jätevesistä sekä kaatopaikoilta, maatalouden torjunta-aineista, liikenteestä, kuluttajatuotteista, maankäytön seurauksena ja ilmaperäisenä laskeumana. Tiedot vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden päästöistä ja vaikutuksista ovat vielä puutteellisia. Kuivatetuilta happamilta sulfaattimailta huuhtoutuu happamuusjaksojen aikana raskasmetalleja ja muita metalleja rannikkoalueiden jokiin. Verraten suuria määriä huuhtoutuu rikkiä, mangaania, alumiinia, sinkkiä, nikkeliä, kobolttia, kalsiumia ja natriumia. Huuhtoutumat jatkuvat suurina useita vuosikymmeniä, jopa vuosisatoja kuivatustason muutoksien tai maaperän muokkaamisen jälkeen. Elohopeaa huuhtoutuu metsätaloustoiminnan yhteydessä. Tehdyissä mittauksissa on todettu verraten suuria metyylielohopeahuuhtoumia metsänkäsittelyaloilta (kuten hakkuualat) valuvissa vesissä. Erityisen suuria huuhtoutumia on mitattu turvevaltaisten alueiden valumavesissä. Ympäristöhallinto seuraa suurimpien mereen laskevien jokien alajuoksuilla metallipitoisuuksia. Kiiminkijoen ja Iijoen alajuoksuilta on säännöllistä mittaustietoa elohopean, kadmiumin, lyijyn ja nikkelin pitoisuuksista. Kuivajoen alajuoksulta seurataan kadmiumin, lyijyn ja nikkelin pitoisuuksia. Elohopean, kadmiumin, lyijyn ja nikkelin vuosikeskiarvot jaksolla eivät ylitä ympäristönlaatunormeja. Suomen ympäristökeskus on arvioinut, että myöskään muiden haitallisten aineiden pitoisuudet eivät ylitä ympäristönlaatunormeja eli vesien kemiallinen tila on hyvä. Haitallisten aineiden kuormituksen yleisiä vaikutuksia pintavesien tilaan on tarkasteltu toimenpideohjelman osan 1 luvussa Kuormittava toiminta Hajakuormitus Maa- ja metsätalouden sekä peruskuivatusten vesistövaikutukset koostuvat vesistöjä lannoittavan kuormituksen lisäksi orgaanisen kuormituksen aiheuttamasta hapenkulutuksesta, raudan, alumiinin ja happamuuden aiheuttamasta ekotoksisuudesta ja kiintoainekuormituksen aiheuttamasta pohjien liettymisestä. Karjataloudesta aiheutuu myös hygieeniseen tilaan vaikuttavaa kuormitusta. Hajaasutus aiheuttaa lähinnä ravinnekuormitusta ja lisäksi hygieenisten haittojen uhkaa. Vesienhoitoalueen pohjoinen osa-alue on suurimmaksi osaksi harvaan asuttua ja usein luonteeltaan erämaista. Näillä alueilla metsätaloudella ja maatilatalouden liitännäiselinkeinoilla, lähinnä maatilamatkailulla on korostunut merkitys. Kiiminkijoen pohjoispuoli, joka käsittää alueen pinta-alasta noin puolet, on poronhoitoaluetta. Porotalous on monella tilalla liitännäiselinkeinona. Vastaavasti kalastusta harjoitetaan ammattimaisesti tai maatalouden liitännäiselinkeinona rannikkoalueella ja Kuusamon järvialueella. Suurin osa peltojen ja metsätalouden aiheuttamasta ravinnekuormituksesta tulee vesistöön kevättulvan ja muiden tulvien aikana. Vähäjärvisten rannikkojokien rehevöitymiseen vaikuttavat lähinnä ne 6

11 peltojen ravinnehuuhtoumat, jotka tulevat jokeen kesäaikana. Sen sijaan tulva-ajan huuhtoumat siirtyvät nopeasti merialueelle. Vastaavasti haja-asutuksen merkitys vesistöjen tilaan vaikuttavana tekijänä korostuu kesäaikana. Maatalous Kiiminki- ja Kuivajoen vesistöalueilla maatalouden kuormitus keskittyy alajuoksulle ja muodostaa siellä pääosan ravinnekuormituksesta. Iijoen vesistöalueella hajakuormituksen rehevöittävät vaikutukset näkyvät selvimmin sivujokien, kuten Siuruanjoen, vedenlaadussa. Iijoen pääuomassa pitoisuuksien laimeneminen vähentää vedenlaatuvaikutuksia. Pohjoisen osa-alueen kunnissa Pohjois-Pohjanmaalla on maatilaa ja ha peltoa, mikä on 18 % koko vesienhoitoalueen peltopinta-alasta. Kotieläintiloja on 476 (TIKE 2007). Lypsykarjatalous on vallitseva maatalouden tuotantosuunta. Lantaa muodostuu näin ollen suhteellisen paljon peltohehtaaria kohti. Alueen kunnissa keskimäärin yli kolmannes pelloista on ravinteisuudeltaan tyydyttävää parempia (taulukko 4). Taulukko 4. Pellon pintamaan jakauma (%) ravinteisuusluokkiin (fosforiluku) vuosina otettujen näytteiden perusteella. Kunta Pellon pintamaan jakauma (%) ravinteisuusluokkiin (fosforiluku) Huono* Välttävä Tyydyttävä Hyvä Korkea* Näytteidenlukumäärä (kpl) Haukipudas Ii (ml. Kuivaniemi) Kiiminki Kuusamo Pudasjärvi Puolanka Taivalkoski Yli-Ii Ylikiiminki * Huom. luokka huononlainen on yhdistetty luokkaan huono ja luokka arveluttavan korkea on yhdistetty luokkaan korkea. Metsätalous Metsätalous on suurella osalla pohjoisten vesistöjen valuma-alueista merkittävin tilaan vaikuttava tekijä. Nämä alueet keskittyvät vesistöjen ylä- ja latva-alueille, joilla muuta kuormittavaa toimintaa on vähän. Pohjoisen osa-alueen vesistöjen valuma-alueilla Pohjois-Pohjanmaalla tehtiin vuosijaksolla kunnostusojituksia Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukselle ennalta ilmoitettujen hanketietojen mukaan vuosittain keskimäärin hehtaarin alalla (taulukko 5). Kunnostusojitustarve on ollut ja on edelleen selvästi nykyisiä ojitusmääriä suurempi. 7

12 Taulukko 5. Toimenpideohjelmassa yksilöidysti käsiteltävien jokivesimuodostumien valumaalueilla tehdyt kunnostusojitukset vuosina Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukselle tehtyjen ilmoitusten mukaan. Vesistöalue/valuma-alue Yhteensä ( ) Ojitetun alueen pinta-ala (ha) Vuosikeskiarvo Kalimenoja Kiiminkijoen vesistöalue Kiiminkijoen alaosa Kiiminkijoen yläosa Nuorittajoki Iijoen vesistöalue Kivarinjoki Siuruanjoen alaosa Korpijoki Olhavanjoki Kuivajoen vesistöalue Kivijoki Pohjois-Pohjanmaan metsäohjelmassa hakkuukertymätavoitteen mukaisesta uudistushakkuupinta-alasta ( ha/v) sijoittuu pohjoisten vesistöjen osa-alueelle pinta-alojen suhteessa jaettuna noin ha/v. Vastaavasti maakunnallisesta metsänlannoitustavoitteesta sijoittuu tälle alueelle turvemaiden lannoituksia noin ha/v ja kivennäismaiden lannoituksia noin ha/v Pistekuormitus Asutus Vesienhoitoalueen pohjoisosassa asutus keskittyy rannikolle ja alueen länsiosien suurten jokien varsille. Suurimmat taajamat ovat Haukipudas, Ii, Kiiminki, Pudasjärvi, Taivalkoski ja Kuusamo. Iijoen vesistöalueella jätevedenpuhdistamoja on kaikkiaan yhdeksän ja niistä asukasvastineluvultaan suurin sijaitsee Pudasjärvellä. Kiiminkijoella jätevedenpuhdistamoja on kaksi. Niistä toinen on keskuspuhdistamo, jonka asukasvastineluku on yli Keskuspuhdistamolla käsitellään yhteensä kolmen kunnan yhdyskuntajätevedet. Kuivajoen vesistöalueella sijaitsee yksi pienehkö jätevedenpuhdistamo. Itään laskevien vesistöjen pistekuormitus aiheutuu pääasiassa jätevedenpuhdistamoista. Niistä suurimmat ovat Kuusamon Torangin puhdistamo Kemjoen vesistöalueella sekä Kuusamon Rukan jätevedenpuhdistamo ja Posion Aholan jätevedenpuhdistamo Koutajoen vesistöalueella. Jätevedenpuhdistamoiden ja kaatopaikkojen keskittyminen suurempiin yksiköihin vähentää joidenkin alueiden kuormitusta. Samalla tehokkaamman vesiensuojelun ansiosta vesistöalueen kokonaiskuormitus pienenee. 8

13 Teollisuuslaitokset ja kaivokset Pohjoisella osa-alueella sijaitsevan teollisuuden jätevedet käsitellään pääasiassa yhdyskuntajätevesien puhdistamoissa. Kaivosteollisuudessa on odotettavissa uusia hankkeita lähivuosina. Adriana Resources Inc. suunnittelee kaivostoiminnan aloittamista Mustavaaran entisellä kaivosalueella Taivalkoskella. Hankkeen ympäristövaikutusten arviointi on edennyt arviointiselostusvaiheeseen. Hankkeen tarkoituksena on käynnistää vanadiinipitoisen malmin louhinta, rikastus ja mahdollisesti jatkojalostus. Jätevedet johdetaan Sirniönjokeen, joka kuuluu Iijoen Kostonjoen vesistöalueeseen. Vuosittain on suunniteltu louhittavaksi noin 3 miljoonaa tonnia malmia ja 6 miljoonaa tonnia sivukiveä. Toisiin alustaviin kaivoshankesuunnitelmiin liittyen kaivosyhtiöt ovat tehneet selvityksiä uraaniesiintymistä Koillismaalla Koutajoen vesistöalueella. Suunnitellut kaivoshankkeet lisäisivät toteutuessaan pistekuormitusta, mutta vaikutuksia on vaikea arvioida tässä vaiheessa. Turvetuotanto Pohjoisella osa-alueella oli vuonna 2007 kaikkiaan 69 turvetuotantoaluetta. Turvetuotanto on keskittynyt erityisesti Siuruanjoen alaosalle. Vuonna 2007 Siuruanjoen valuma-alueella oli turvetuotantoalueita ha (1,5 % vesistöalueen pinta-alasta). Yhteensä turvetuotantoalueiden pinta-ala Iijoen valuma-alueella oli ha (0,5 %). Kuivajoen valuma-alueella turvetuotantoalueita oli ha (1,7 %), Kiiminkijoen valuma-alueella ha (0,4 %), Olhavanjoen valuma-alueella 434 ha (1,3 %) ja Kalimenojan valuma-alueella 182 ha (0,8 %). Pinta-aloihin sisältyvät tuotantopinta-alan lisäksi kuntoonpanovaiheen alat ja ne tuotannosta poistuneet alat, jotka eivät ole vielä siirtyneet muuhun maankäyttöön. Lähivuosina turvetuotannosta poistuu alueita arviolta ha vuodessa. Turvetuotannon ennustetaan pysyvän nykyisellä tasolla tai kasvavan jonkin verran entisestään, joten uusia turvetuotantoalueita kunnostetaan tuotannosta poistuvia alueita vastaava määrä. Uusien turvetuotantoalueiden sijoittumista vesistöalueella ja mahdollista turvetuotannon kasvua on vaikea tässä vaiheessa ennustaa. Kalankasvatus Kalankasvatus pohjoisella osa-alueella on keskittynyt Koillismaalle Kuusamoon ja Taivalkoskelle. Kalankasvatuslaitokset ja luonnonravintolammikot sijaitsevat pääosin Iijoen vesistöalueella, kalalaitoksia oli vuonna 2007 Iijoen yläosalla yhteensä 14. Lisäksi kaksi kalankasvatuslaitosta sijaitsee Iijoen alaosalla. Kalalaitoksia on myös itään laskevissa vesistöissä, vuonna 2007 niitä oli toiminnassa neljä. Luvanvaraisia luonnonravintolammikoita oli vuonna 2007 Iijoen vesistöalueella yhteensä 13. Lisäksi Kuusamossa Koutajoen latvavesistöalueella oli toiminnassa neljä luvanvaraista luonnonravintolammikkoa. Turkistarhaus Alueella oli vuonna 2007 toiminnassa neljä kettutarhaa Kuusamossa, kaksi Yli-Iissä ja yksi Haukiputaalla. 9

14 3.3 Vesistöjen säännöstely ja rakentaminen Joet Lähes kaikkia Kiiminkijoen, Iijoen, Olhavanjoen ja Kuivajoen vesistöalueen jokia on perattu uiton edistämiseksi, mutta uittosäännön kumoamiseen liittyen valtaosa jokiuomista on kunnostettu. Kunnostuksilla on pystytty palauttamaan melko hyvin virtavesille tyypillinen koskien ja suvantojen vuorottelu sekä monimuotoiset virtaus- ja syvyysolosuhteet. Rakenteelliselta tilaltaan selvästi muuttunein vesimuodostuma on voimakkaasti muutetuksi nimetty Iijoen alaosa (taulukko 6). Se on porrastettu voimalaitoksilla peräkkäisiksi patoaltaiksi. Samalla merkittävä osuus uomasta on jäänyt vähävetiseksi. Itään laskevat Koutajoen vesistöalueen joet ovat säästyneet perkauksilta ja ovat Kuusinkijokea lukuun ottamatta hydrologis-morfologisilta ominaisuuksiltaan lähes luonnontilassa (kuva 4). Kuusinkijokeakin on perattu vain noin kahden kilometrin matkalta joen yläosalta. Etenkin Iijoen vesistöalueella on ollut aikaisemmin paljon uittopatoja, jotka ovat estäneet vesieliöiden vapaan liikkumisen. Valtaosa padoista on poistettu ja korvattu virtavesieliöiden vapaan liikkumisen mahdollistavilla pohjapadoilla. Iijoen alaosalla sijaitsevat voimalaitospadot estävät kaikkien kalojen vaelluksen merialueelta koko vesistöalueelle. Vesistöaluemittakaavassa vähäisempiä, mutta alueellisesti merkittäviä vaellusesteitä ovat Hirvaskosken voimalaitos sekä Kostonjoen ja Irninjärven säännöstelypadot. Vesistöjen hydrologinen ja morfologinen muuttuneisuus sekä vesieliöiden vapaata liikkumista haittaavat merkittävät rakenteet on esitetty kuvassa 4. Vesirakentamisen ja säännöstelyn yleisiä vaikutuksia jokien tilaan on tarkasteltu toimenpideohjelman osan 1 luvuissa 7.3 ja

15 Taulukko 6. Toimenpideohjelmassa yksittäin käsiteltävien jokien hydrologis-morfologinen muuttuneisuus (s = säännöstelty joki, k = nousuesteessä on kalatie). Vesistöalue/Joki Kiiminkijoen vesistöalue Muutokset joen morfologiassa ja hydrologiassa Esteellisyys Allastuminen Rakentaminen Säännöstely Nousuesteen yläpuolella olevan uoman pituuden %-osuus koko uoman pituudesta Padoilla allastetun pudotuskorkeuden %-osuus koko pudotuskorkeudesta Perattujen, pengerrettyjen ja uusien uomien %- osuus koko uoman pituudesta Lyhytaikaissäännöstelyn voimakkuus (0-4) Muutos kevään ylivirtaamassa (%) Kiiminkijoen alaosa <10 Kiiminkijoen yläosa <10 Nuorittajoki <10 Tilanjoki_Pirttijoki <10 Iijoen vesistöalue Iijoen alaosa (s) x Iijoen keski- ja yläosa (s) 20 (k) iijärven ja Irnijärven väliset uomat <10 0 <10 Kivarinjoki <10 Martimonjoki <10 Naamangan-Iinatti-Hirvasjoki (s) <10 1 <10 Siuruanjoen ala- ja keskiosa 0 0 <10 0 <10 Siuruanjoen yläosa 0 0 <10 0 <10 Ranuanjoki 0 0 <10 0 <10 Luiminkajoki 0 0 <10 0 <10 Korpijoki_1-Siurua <10 Livojoki 0 0 <10 0 <10 Mäntyjoki_Laukunjoki 0 0 <10 0 <10 Kouvanjoki 0 0 <10 0 <10 Pärjänjoki 0 0 <10 0 <10 Kostonjoki (s) Raate-Soilun-Kurki-Kynsijoki (s) <10 Kuusijoki_Unijoki <10 Korpijoki <10 Puhosjoki 0 0 <10 0 <10 Korvuanjoki 0 0 <10 0 <10 Olhavanjoen vesistöalue Olhavanjoki <10 Kuivajoen vesistöalue Kuivajoki (s) 5 4 < Kivijoki <10 Kalimenojan vesistöalue Kalimenoja <10 Koutajoen vesistöalue Oulankajoki <10 Savinajoki <10 Kieskisjoki <10 Kitkajoki <10 Kuusinkijoki (s) 8 (k) <10 Välijoki_Varisjoki_Suininginjoki <10 Aventojoki <10 Onkamonjoki <10 Joukamo-Multijärviuomat <10 Syväjoki <10 Muojoki <10 Nimetty voimakkaasti muutetuksi 11

16 Kuva 4. Arvio jokien ja järvien hydrologis-morfologisesta muuttuneisuudesta sekä eliöiden vapaata liikkumista rajoittavien rakenteiden sijainti ja arvio niiden vaikutuksesta vesieliöiden liikkumiseen. Iijoen alaosalla energian tuotantoa tullaan lisäämään ainakin olemassa olevien voimalaitosten konetehoja nostamalla. Lisäksi Pohjolan Voima käynnisti keväällä 2007 Pudasjärvellä Kollaja - hankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn. Jokivesimuodostumista hankkeella olisi suurimmat vaikutukset Iijoen keski- ja yläosan vesimuodostumaan, jonka alaosassa virtaamaolosuhteet muuttuisivat eniten. Vaikutukset vesimuodostumaan riippuvat etenkin virtaamamuutoksista. Hankkeen vaikutukset ulottuisivat myös Iijoen alaosalle, Livojokeen ja Siuruanjokeen sekä välillisesti koko vesistöalueelle vaikuttamalla kalojen vaellusmahdollisuuksiin. YVA -selostus valmistui syksyllä Ympäristökeskuksen lausunnossa Kollaja -hankkeen YVA -selostus todettiin osin puutteelliseksi ja lisäksi todettiin, että hankkeen eteenpäin vienti edellyttää valtioneuvoston käsittelyä. 12

17 3.3.2 Järvet Säännösteltyjä järviä on etenkin vesistöalueiden latvoilla. Voimakkainta säännöstely on Iijoen vesistöalueella sijaitsevissa Kostonjärvessä ja järviryhmässä, johon kuuluvat Irninjärvi - Ala-Irni, Isoja Keski-Kero sekä Polojärvi (taulukko 7). Kaikki edellä mainitut järvet on nimetty voimakkaasti muutetuksi. Lievemmin säännösteltyjä pinta-alaltaan yli 5 km 2 :n järviä ovat Iijoen vesistöalueella sijaitseva Kurkijärvi-Tuuliainen ja Kuivajoen vesistöalueella lähinnä tulvasuojelun edistämiseksi säännöstelty Oijärvi. Iijoen vesistön latvajärvien säännöstely vaikuttaa usean Iijoen pääuomassa tai sen välittömässä läheisyydessä olevan järven veden korkeuksiin. Näistä merkittävimpiä ovat Jongunjärvi ja Jokijärvi. Vesirakentamisen ja säännöstelyn yleisiä vaikutuksia järvien tilaan on tarkasteltu toimenpideohjelman osan 1 luvuissa 7.3 ja 7.4. Taulukko 7. Oleellisimmat tiedot yksittäin käsiteltävien säännösteltyjen järvien hydrologiasta, morfologiasta ja esteellisyydestä. Hydrologinen ja morfologinen muuttuneisuus Vesistöalue/järvi Talvialenema (m) Talvialeneman suhde keskisyvyyteen (%) Rakennetun rantaviivan osuus (%) Siltojen ja penkereiden vaikutus (arvio 0-4) Onko järven luusuassa vaelluseste? Nimetty voimakkaasti muutetuksi Iijoen vesistöalue Irnijärvi - Ala-Irni 3, on x Iso- ja Keski-Kero 3,1 91 <5 0 ei* x Polojärvi n. 2,0 n. 50 <5 0 ei* x Kostonjärvi 4, on x Kurkijärvi-Tuuliainen 1,0-1,5 <25 <5 0 on Kuivajoen vesistöalue Oijärvi 0,3 21 <5 3 on *vaelluseste Irnijärven luusuassa Jos ilmastonmuutos etenee oletetusti, tullaan säännöstelylupia ja käytäntöjä muuttamaan siten, että niissä huomioidaan muuttuneet valunta- ja virtaamaolosuhteet. Edellisessä luvussa kuvattu Kollaja-hankkeen eteneminen toteutusvaiheeseen johtaisi noin 46 km 2 tekojärven rakentamiseen ja vaikuttaisi mm. Naisjärven, Pudasjärven ja Tuulijärven vedenkorkeuksiin ja virtausolosuhteisiin Pienet joet ja järvet sekä purovesistöt, norot ja lähteet Pieniä jokia ja järviä, puroja sekä noroja ja lähteitä ovat muuttaneet järvien kuivatukset, muut kuivatukset, perkaukset, uomien oikaisut, metsäteiden rakentaminen ja muut ihmistoimet. Kokonaan luonnontilaisia pienvesistöjä ja -vesiä ei juurikaan enää löydy. Oulujoen pohjoispuolisilla alueilla ihmistoiminnan vaikutukset pieniin vesistöihin ja pienvesiin johtuvat nykyisin lähinnä metsätalouden toimenpiteistä. Mm. metsäojitukset ja metsäautotiet ovat heikentäneet lukuisten pienvesien tilaa. Jossain määrin alueen pieniä järviä on muutettu ja käytetty luonnonravintolammikoina. 13

18 4 VESIEN TILA JA YLEISET TILATAVOITTEET 4.1 Luokittelun perusteet Ekologisen tilan luokittelu Luokittelu on tehty käytettävissä olevan luokitteluun soveltuvan aineiston perusteella. Tavoitteena oli luokitella kaikki yli 5 km 2 järvet ja valuma-alueeltaan yli 200 km 2 joet, mutta seurantatiedon puutteen vuoksi kaikkia ei voitu luokitella. Tiedot laatutekijöistä ovat aina aikaan ja paikkaan sidottuja, joten luokittelussa on hyödynnetty kaikkia tietoja vesien tilasta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Laskennallisia luokka-arvoja on painotettu aineiston laajuuden ja edustavuuden mukaan. Luokitteluun käytetyn aineiston laajuus vaihtelee vesimuodostumittain. Tästä syystä luokittelun taustatiedot ja luokittelun taso (alustava asiantuntija-arvio, vedenlaatuluokitus, suppeaan aineistoon perustuva ekologinen luokitus, laajaan aineistoon perustuva ekologinen luokitus) on tallennettu ympäristöhallinnon vesimuodostumatietojärjestelmään (VEMU). VEMUun on kirjattu luokittelupäätöksen perusteet muun muassa milloin laskennallista luokkaa on korjattu asiantuntija-arviolla ja mihin tietoon korjaus perustuu. Vesimuodostumakohtaiset luokittelupäätökset, tausta-aineistot ja perustelut löytyvät osoitteesta Luokittelun perusteita on käsitelty toimenpideohjelman osan 1 luvussa 8. Luokittelun ohjeet löytyvät myös osoitteesta: > Vesienhoitosuunnitelma ja toimenpideohjelma > Vesienhoidon materiaalia > Pintavesien vaikutustenarviointi ja luokittelu Kemiallisen tilan luokittelu EU:n määrittelemien pilaavien aineiden perusteella on tehty erikseen kemiallisen tilan luokittelu. Pintaveden kemiallinen tila on hyvä, jos haitallisten aineiden ja yhdisteiden mitatut pitoisuudet vedessä ovat alle ympäristönlaatunormin. Jos pitoisuuksien vuosikeskiarvo ylittää ympäristönlaatunormin, ei tila ole hyvä. Mikäli mittauksiin perustuvaa aineistoa ei ole, niin vesimuodostuma voidaan jättää luokittelematta, tehdä asiantuntija-arvio kemiallisesta tilasta tai arvioida muiden vesimuodostumien perusteella. Ympäristönlaatunormin ylittyminen tai alittuminen todennetaan vesinäytteistä mitatuista pitoisuuksista. Sedimentistä tai eliöstöstä mitattuja pitoisuuksia voidaan käyttää tukena, kun arvioidaan voiko haitallisilla aineilla olla vaikutusta biologisiin tekijöihin. Kemiallisen tilan arviointi perustuu metallien osalta ympäristöhallinnon säännölliseen seurantaan Kiiminki-, Ii- ja Kuivajokien lyijy-, nikkeli- ja kadmiumpitoisuuksista. Elohopeapitoisuuksista on tuloksia Kiiminkijoelta ja Iijoelta. VAHTI -valvonta- ja kuormitustietojärjestelmässä on tietoa elohopean, kadmiumin, lyijyn ja nikkelin kuormituksesta. Muiden haitallisten aineiden osalta Suomen ympäristökeskus on tehnyt alustavan arvion pohjautuen pintavesien tila -rekisterissä oleviin tietoihin. 14

19 4.1.3 Erityisten alueiden huomioiminen luokittelussa Erityisten alueiden vesimuodostumien (EU-uimarantoihin, Natura-alueisiin ja talousveden ottoon käytettävät liittyvät vedet) tilatavoitteet määräytyvät osaltaan samojen periaatteiden mukaan kuin muidenkin vesimuodostumien. Sen lisäksi on näillä alueilla otettava huomioon erityisiä alueita koskevasta lainsäädännöstä aiheutuvat tavoitteet, jotka voivat asettaa vesimuodostuman tilalle tavanomaisista luokittelukriteereistä poikkeavia vaatimuksia. EU-uimarannat Tarkastelualueella on useita paikallisia uimarantoja sisävesissä ja rannikolla. Uimadirektiivin mukaisia uimarantoja on 3 (taulukko 8). Taulukko 8. Pohjoisen osa-alueen EU-uimarannat vuonna Rannikkovesien EU-uimarannat on käsitelty toimenpideohjelman osassa 5. Kunta Nimi Vesimuodostuma Kiiminki Jäälinranta Jäälinjärvi Kuusamo Kela Kuusamojärvi Pudasjärvi Rajamaanranta Iijoen keski- ja yläosa Vesimuodostumilla, joilla on EU-uimaranta, tavoitteet perustuvat asetuksessa annettuihin veden laadun raja-arvoihin (sosiaali- ja terveysministeriön asetus yleisten uimarantojen uimaveden laatuvaatimuksista ja valvonnasta, 177/2008). Tavoitteet koskevat koko tarkasteltavan vesimuodostuman tilaa, jolloin esimerkiksi uimarannan käytöstä johtuvia hygieniaongelmia ei pidetä syynä asettaa tavoitteita koko vesimuodostumalle. Jos huono hygieeninen tila johtuu sen sijaan esimerkiksi hajaasutuksen jätevesikuormituksesta, tavoitteen asettaminen ja toimenpiteiden suunnittelu kuuluvat vesienhoidon piiriin. Riskinarvioinnin perusteella tarkastelualueen EU-uimarannat täyttävät vesille asetetut tilatavoitteet vuoteen 2015 mennessä, eivätkä siten vaadi erityistä käsittelyä toimenpideohjelmassa. Suojelualueet Suojelualueet, joilla on merkittäviä vesiin liittyviä suojeluarvoja, on valittu suojelualuerekisteriin. Pohjoiselta osa-alueelta rekisteriin on valittu kaikkiaan 25 Natura-aluetta (taulukko 9). Valintaperusteet on kuvattu tarkemmin toimenpideohjelman osan 1 luvussa Erityisesti rekisteriin valitut Natura-alueet, mutta myös muut kansalliset ja kansainväliset suojeluohjelmat on otettu huomioon tarkasteltaessa vesien tilaan liittyviä ongelmia, tavoitteita ja toimenpide-ehdotuksia niin erikseen nimetyissä vesistöissä kuin yleisimmin pienemmillä pintavesilläkin. 15

20 Taulukko 9. Pohjoiselta osa-alueelta suojelualuerekisteriin valitut Natura-alueet, niiden suojeluperusteet sekä kullakin alueella olevat tai niihin rajoittuvat vesimuodostumat. Natura-alue Suojeluperuste Alueen vesimuodostumat Etelä-Kuusamon metsät Pienvedet, mm. lähteiköt. Irnijärvi - Ala-Irni Hepokönkään alue Suomen korkein luonnonvarainen vesiputous. Vihajoki_Heinijoki Iijoen suisto Luontotyypit, mm. edustava jokisuisto. Lietetatar. Iijoen alaosa Kiiminkijoen suisto Luontotyypit. Lietetatar. Kiiminkijoen alaosa Kiiminkijoki Jokireitti. Lietetatar. Kalasto, mm. vaellussiika. Iso Olvas-, Kahlama- Vepsän- ja Kivarinjärvi sekä Kiiminkijoen ala- ja yläosa, Nuorittajoki, Tilan-_Pirttijoki ja Viha-_Heinijoki Kitka Luontotyypit. Linnusto, mm. kuikka. Yli-Kitka Litokaira Pienvedet. Kivijoki Livojärvi Edustava karu kirkasvetinen järvi. Livojärvi Muojärvi Karu kirkasvetinen järvi. Linnusto. Muojärvi-Kirpistö Olvassuo Oulanka Pudasjärvi Luontotyypit, erityisesti pienvedet. Liityy SCIalueeseen 'Kiiminkijoki' Luontotyypit, mm. jokireitit, kalkkilammet, huurresammallähteiköt ja tulvaniityt. Direktiivilajit. Linnusto. Luontotyypit, mm. tulvametsät ja tulvaniityt. Linnusto. Nuorittajoki Aventojoki, Kitkajoki ja Oulankajoki Iijoen keski- ja yläosa, Kivarinjoki ja Pudasjärvi Salmitunturi - Rääpysjärvi Pienvedet. Rääpysjärvi Siikavaaran - Korpijoen seutu Pienvedet, mm. kalkkilampi, lähteet ja lähdepurot. Korpijoki Sotkajärvi ja Helkalansuo- Kalettomansuo Luontotyypit, mm. tulvametsät ja tulvaniityt. Linnusto. Iijoen keski- ja yläosa Suininki Luontotyypit. Linnusto. Suininki Syöte Pienvedet, mm. kalkkilampi ja lähteiköt. Pärjänjoki Kiimingin lettoalue Pienedet. Osa Kiiminkijoki-kokonaisuutta. - Siikalampi - Hiidensuo- Palovaaransuo Luontotyypit, erityisesti kalkkilampi (Sohramonlampi) ja huurresammallähteiköt. - Oravisuo Kalkkilampi. Cratoneuron-lähteikkö. - Harjasuo Laurinkorpi Kalkkilampi ja huurresammallähteiköt. Lettorikko. - Kylmänperän lähteikkö Edustava lähteikkö. - Nuottivaara - Puhakkasuo Pienvedet, mm. huurresammallähteet. - Kuirivaara Pienvedet, mm. huurresammallähteet. - Kapustajoen lähteikkö Lähteiköt. Kiiltosirppisammal ja lettorikko. - 16

21 Vesimuodostumien tilaa ja tilatavoitteita arvioitaessa on tarkasteltu, edellyttävätkö vesiin liittyvät luonnonsuojeluarvot sellaisia tavoitteita, jotka poikkeavat tavanomaisista luokittelukriteereistä. Vesienhoitoalueen pohjoisella osa-alueella ainoastaan Oijärven eteläisen osan Matilanjärvellä- Lammasjärvellä-Mursunjärvellä on tarpeellista suojeluarvojen vuoksi poiketa tavanomaisista tilatavoitteista. Matilanjärven-Lammasjärven-Mursunjärven tilatavoitteiden määrittelyssä on otettava huomioon Natura-alueen "Mursunjärvi - Lammasjärvi - Matilanjärvi - Lamminperä" suojeluperusteita. Vedenottoalueet Ainoastaan yksittäiset asukkaat käyttävät talousvetenä järvi-, joki- tai purovettä. Vedenhankinnasta vastaavat laitokset käyttävät ainoastaan pohjavettä. Talousveden ottoon tarkoitetuilla vesimuodostumilla tavoitteet perustuvat asetuksissa annettuihin veden laadun raja-arvoihin (Valtioneuvoston päätös juomaveden valmistamiseen tarkoitetun pintaveden laatuvaatimuksista ja tarkkailusta, 366/1994). Tavoitteet koskevat koko tarkasteltavan vesimuodostuman tilaa Pintavedet, joilla pohjaveden vaikutus voi olla merkittävä Oulun kaupungin vedenhankinta tulee jatkossa painottumaan pohjaveden ottoon Viinivaaran pohjavesialueelta, mikäli Oulun Vesi saa hankkeelle vesilain mukaisen ottoluvan. Ympäristövaikutusten arvioinnin mukaan vedenotolla on vaikutuksia alueella joidenkin sijaitsevien järvien vedenpinnan korkeuteen ja voi olla vaikutuksia Nuorittajoen ja Kiiminkijoen virtaamiin Voimakkaasti muutettujen ja keinotekoisten vesien nimeäminen ja luokittelu Rakentamalla tai muutoin fyysisesti muutettu joki tai järvi voidaan nimetä keinotekoiseksi tai voimakkaasti muutetuksi, jos hyvän ekologisen tilan saavuttamiseksi tarpeellisista hydrologismorfologisten ominaisuuksien muutoksista aiheutuu merkittävää haittaa tärkeälle käyttömuodolle. Nimettyjen vesimuodostumien tilaa arvioidaan muista vesimuodostumista poiketen ja se suhteutetaan parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan. Tarkemmat perusteet voimakkaasti muutetuiksi tai keinotekoisiksi nimeämiselle ja nimettyjen vesimuodostumien tila-arviolle on esitetty toimenpideohjelman osan 1 luvussa Pohjoisella osa-alueella voimakkaasti muutetuiksi vesimuodostumiksi nimettiin yksi jokijakso (taulukko 6) sekä neljä järveä (taulukko 7). Seuraavassa on kuvattu vesimuodostumien morfologisia ja hydrologisia muutoksia, jotka ovat olleet nimeämisen perusteena. VOIMAKKAASTI MUUTETUKSI NIMETTYJEN VESIMUODOSTUMIEN KUVAUS Iijoen alaosa saa alkunsa Kipinästä noin 91 km:n päästä mereltä ja laskee Perämereen Iin keskustaajaman tuntumassa. Jokijakson putouskorkeus on 94 m ja valuma-alueen pinta-ala km 2. Iijoen alaosa on nimetty voimakkaasti muutetuksi vesimuodostumaksi. Iijoen alaosalla on kaikkiaan seitsemän voimalaitosta. Näistä viisi on suuria voimalaitoksia ja ne ovat ehdottomia nousuesteitä. Niiden putouskorkeus vaihtelee 16 ja 21 m:n välillä. Jokijakson alaosalla Raasakan voimalaitoksen vähävetisessä luonnon uomassa on Puodinkosken voimalaitos (putouskorkeus 2,3 m), joka käyttää vain osan uoman leveydestä, eikä ole ehdoton nousueste. Saman vähävetisen uoman yläpäässä on voimalaitos Pajarinkosken säännöstelypadossa (putouskorkeus 8,3 m), joka on ehdoton nousueste. Näin ollen vaelluskaloilla on esteetön pääsy mereltä vähävetistä luonnonuomaa pitkin Pajarinkosken voimalaitokselle asti ja keinotekoista kanavaa pitkin Raasakan voimalaitokselle asti. Vähävetisiin uomiin rakennetut pohjapadot voivat estää joidenkin vesieliöiden vapaan liikkumisen. 17

22 Suurten voimalaitosten rakentamisen yhteydessä luontaista jokiuomaa on jäänyt vähävetiseksi kaikkiaan noin 25 km. Vähävetisiin uomiin on rakennettu vesipinta-alan lisäämiseksi ja maiseman parantamiseksi noin 40 pohjapatoa. Pohjapadot ovat pääsääntöisesti melko jyrkkiä ja useimpiin on tehty kalankulkuväylät. Aikaisemmasta suuren joen uomasta on tullut peräkkäisten lampien ketju, jossa suuri osa koskista ja osa saaristakin on puskettu pohjapatojen ra kennusaineeksi. Raasakan ja Maalismaan voimalaitosten yhteyteen on rakennettu keinotekoisia uoman osia: altaita sekä ylä- ja alakanavia yhteensä noin 11 km. Voimalaitosten rakentamisen yhteydessä on myös perattu, pengerretty ja suojattu kivimateriaalilla luontaista uomaa. Kolmen ylimmän voimalaitoksen (Kierikki, Pahkakoski ja Haapakoski) alueella on kanavoitu yhteensä noin 8,5 km luonnonuomaa. Kyseisten voimalaitosten alapuolella on jokiosuus, jossa kulkee vierekkäin luonnonuomasta perattu/pengerretty alakanava vähävetinen pohjapadoin kynnystetty luonnonuoman osa. Lähes koko jokiosuudella on tehty mittavia uittoperkauksia, mutta nämä ovat myöhemmin peittyneet pääosin voimalaitosrakentamisen alle. Lisäksi jokisuulla on tehty noin kuusi kilometriä veneväyläperkauksia ja joen alaosalla sijaitsevaa Hiastinhaaraa on perattu. Vesistöalueella on laskutavasta riippuen säännösteltyä järveä, jotka vaikuttavat joen hydrologisiin olosuhteisiin. Säännöstelyn seurauksena tulvat ovat pienentyneet jonkin verran ja vastaavasti virtaama on muuna aikana kasvanut. Alajuoksun viidellä voimalaitoksella harjoitetaan lyhytaikaissäätöä, joten joen virtaama vaihtelee vuorokauden sisällä huomattavasti. Voimalaitosten juoksutukset vaihtelevat sähkönkulutuksen kanssa samassa rytmissä. Virtaama on pienimmillään öisin. Kierikin ja Maalismaan voimalaitoksilla on 25 m 3 /s minimijuoksutusvelvoite. Muilla voimalaitoksilla sitä ei ole, mutta velvoitteet vaikuttavat muidenkin voimalaitosten juoksutuksiin. Vedenkorkeuden vaihtelu voimalaitosten yläaltaissa on yleensä enintään 0,3 metriä, mutta välittömästi voimalaitosten alapuolella alakanavissa suurempaa. Virtaaman vähentäminen vähävetisissä luonnonuomissa on muuttanut huomattavasti niiden hydrologista tilaa. Raasakan vähävetiseen uomaan on ohjattava vettä kesällä viikkokeskiarvona 3,5 m 3 /s, vuorokausikeskiarvona 2,0 m 3 /s ja aina vähintään 1 m 3 /s, muulloin aina vähintään 1,5 m 3 /s. Maalismaan vähävetiseen luonnonuomaan on ohjattava vähintään 1 m 3 /s. Muulloin juoksutusvelvoitetta ei ole. Kolmen ylimmän voimalaitoksen yhteydessä oleviin vähävetisiin luonnonuomiin ei ole virtaamavelvoitetta. Irnijärvi - Ala-Irni on voimakkaasti muutettu järvi. Sen pinta-ala on 32,4 km 2 ja keskisyvyys 5,6 m. Irnijärvi - Ala-Irniä säännöstellään voimatalouden, tulvasuojelun ja virkistyskäytön tarpeet huomioiden. Luvan mukainen säännöstelyväli on 4,0 m, mutta keskimääräinen vuoden vedenkorkeuden vaihtelu on noin 3,3 m. Järven keskimääräinen talvialenema on noin 3,1 m. Järven säännöstelykäytännölle on yhteistyössä eri osapuolten kanssa laadittu säännöstelyn tavoitetasot, joita noudattamalla ekologiset näkökohdat tulevat huomioitua ilman, että alapuolisessa vesistössä aiheutuu tulvahaittoja tai merkittäviä energiataloudellisia menetyksiä. Järven rantaviivasta noin 20 % on suojattu kivimateriaalilla. Iso-Kero ja Keski-Kero on voimakkaasti muutettu järvi. Sen pinta-ala on 20,9 km 2 ja keskisyvyys 3,4 m. Järveä säännöstellään voimatalouden, tulvasuojelun ja virkistyskäytön tarpeet huomioiden. Luvan mukainen säännöstelyväli on 4,0 m, mutta Iso-Kerossa keskimääräinen vuoden vedenkorkeuden vaihtelu on noin 3,3 m ja keskimääräinen talvialenema on noin 3,1 m. Keski-Keron ja Iso-Keron väliin on tehty pohjapato, jonka seurauksena veden korkeuden vaihtelu ja talvialenema Keski-Kerossa on noin 1,4 m pienempi kuin Iso-Kerossa. Järven säännöstelykäytännölle on yhteistyössä eri osapuolten kanssa laadittu säännöstelyn tavoitetasot, joita noudattamalla ekologiset näkökohdat tulevat huomioitua ilman, että alapuolisessa vesistössä aiheutuu tulvahaittoja tai merkittäviä energiataloudellisia menetyksiä. Polojärvi on voimakkaasti muutettu järvi. Sen pinta-ala on 8,0 km 2 ja keskisyvyys noin neljä metriä. Polojärveä säännöstellään voimatalouden, tulvasuojelun ja virkistyskäytön tarpeet huomioiden. Luvan mukainen säännöstelyväli on 4,0 m, mutta järven luusuaan tehdyn säädettävän pohjapadon ansiosta keskimääräinen vuoden vedenkorkeuden vaihtelu on noin hieman yli kaksi metriä ja järven keskimääräinen talvialenema on noin kaksi metriä. Järven säännöstelykäytännölle on yhteistyössä eri osapuolten kanssa laadittu säännöstelyn tavoitetasot, jota noudattamalla ekologiset näkökohdat tulevat huomioitua ilman, että alapuolisessa vesistössä aiheutuu tulvahaittoja tai merkittäviä energiataloudellisia menetyksiä. Järvellä on ongelmana turverantojen lisääntynyt eroosio. Kostonjärvi on voimakkaasti muutettu järvi. Sen pinta-ala on 43,7 km 2 ja keskisyvyys 5,1 m. Järveä säännöstellään voimatalouden, tulvasuojelun ja virkistyskäytön tarpeet huomioiden. Luvan mukainen säännöstelyväli on 5,0 m, mutta keskimääräinen vuoden vedenkorkeuden vaihtelu on noin 4,3 m. Järven keskimääräinen talvialenema on noin 4,0 m. Järven säännöstelykäytännölle on yhteistyössä eri osapuolten kanssa laadittu säännöstelyn tavoitetasot, joita noudattamalla ekologiset näkökohdat tulevat huomioitu ilman, että alapuolisessa vesistössä aiheutuu tulvahaittoja tai merkittäviä energiataloudellisia menetyksiä. Järven rantaviivasta noin kahdeksan prosenttia on suojattu kivimateriaalilla. 18

23 4.2 Vesimuodostumien tila Vesienhoitoalueen pohjoisella osa-alueella luokiteltiin kaikkiaan 52 järveä (pinta-ala 926 km 2 ). Näistä 41 kpl (858 km 2 ) oli hyvässä, erinomaisessa tai hyvässä saavutettavissa olevassa tilassa. Jokia tai jokijaksoja luokiteltiin kaikkiaan 39 kpl (kokonaispituus km), joista vähintään hyvässä tai hyvässä saavutettavissa olevassa tilassa oli 28 kpl (1 179 km). Koillismaalla vesistöt ovat hyvässä, osin jopa erinomaisessa tilassa (kuvat 5 ja 6). Heikommassa tilassa olevia vesimuodostumia on Perämereen laskevissa vesistöissä. Ongelmia on myös pienissä humuspitoisissa järvissä. Kaikista vesimuodostumista ei ole riittävästi tietoa vesien tilan arviointia varten. Kuva 5. Vesienhoitoalueen pohjoisten vesistöjen vesimuodostumien ekologinen tila. Keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesimuodostumien tila on esitetty kuvassa 6. 19

24 Kuva 6. Vesienhoitoalueen pohjoisten vesistöjen voimakkaasti muutettujen vesimuodostumien tila suhteutettuna parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan. Kiiminkijoki saa alkunsa Kiiminkijoki -nimisenä Puolangalta Kivarinjärvestä. Joki virtaa sivuuomineen Utajärven, Pudasjärven, Ylikiimingin ja Kiimingin kuntien alueilla laskien Perämereen Haukiputaalla Oulun pohjoispuolella. Iso-Puutiojärvestä alkavan joen pituus on noin 178 kilometriä. Kiiminkijoen alaosa Nuorittajoen haarasta alaspäin on hyvässä tilassa ja yläosa erinomaisessa tilassa. Suurin sivujoki, Nuorittajoki, yhtyy Kiiminkijoen pääuomaan Ylikiimingissä noin 83 kilometrin päässä jokisuusta. Nuorittajoki on luokiteltu tyydyttävään tilaan. Kiiminkijoen alaosalta ja Nuorittajoelta on tuloksia koskipohjien kalastosta, pohjaeläimistä ja piilevistä, Kiiminkijoen yläosalta on tietoa kalastosta ja pohjaeläimistä. Muita Kiiminkijoen sivujokia ovat Tilanjoki-Pirttijoki, Jolosjoki ja Vepsänjoki. Tilanjoki-Pirttijoen tila on luokiteltu hyväksi perustuen pääosin vuosina tehtyihin sähkökoekalastuksiin. 20

25 Jolosjokea ja Vepsänjokea ei ole luokiteltu. Vesistöalueella pinta-alaltaan suurimmat järvet ovat Kalhamajärvi, Iso Olvasjärvi, Vihajärvi sekä Auhojärvi. Iso Olvasjärvi on erittäin rehevä järvi, jossa on toistuvia sinileväkukintoja ja talvella ajoittain heikentynyt happitilanne. Iso Olvasjärven vedenlaatuluokitus on välttävä. Järvet sijaitsevat joen keski- ja latva-alueilla. Kiiminkijoen ja sivu-uomien virtaamien vaihtelut ovat vähäjärvisyyden takia suuria. Vepsänjärvi on rehevöitymisestä kärsivä järvi, jossa on talviaikaisia happiongelmia. Kiiminkijoessa 1800-luvun lopulla alkanut uitto oli runsainta vuosina 1937 ja Viimeinen uittovuosi oli 1958, jonka jälkeen virkistyskäyttö on kasvanut joen merkittävimmäksi käyttömuodoksi. Vesistöalue on nykyään suojeltu koskiensuojelulailla. Kiiminkijoki kuuluu Project Aqua - ohjelmaan, jonka tavoitteena on säilyttää vesistöt jatkuvan tieteellisen tutkimustyön kohteina. Lisäksi se on sisällytetty kansainvälisen harvinaisuutensa takia kokonaisuudessaan Natura ohjelmaan. Iijoki on yksi Pohjanmaan suurimmista joista ja kuudenneksi suurin jokivesistö koko Suomessa. Sivujokineen se virtaa Kuusamon, Posion, Ranuan, Taivalkosken, Suomussalmen, Pudasjärven, Yli-Iin ja Iin kuntien alueella. Pääuoman kokonaispituus on 340 km ja korkeusero latvaosien ja merenpinnan välillä 250 m. Suurimpia sivujokia ovat Siuruanjoki, Livojoki, Korpijoki ja Kostonjoki. Iijoki on jaettu Kipinän kohdalta kahteen vesimuodostumaan. Iijoen alaosa on nimetty voimakkaasti muutetuksi ja sen tila on tyydyttävä suhteutettuna parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan (kuva 6). Merkittävin syy siihen, ettei ympäristötavoitetta Iijoen alaosalle ole saavutettu on se, että kalateiden rakentamisella voimalaitosten yhteyteen katsottiin olevan erittäin merkittäviä ekologisia vaikutuksia, koska ne avaisivat vaelluskaloille pääsyn laajoille (noin 800 ha) poikastuotanto- ja lisääntymisalueille. Kalateiden rakentamisen ja käytön ei arvioitu aiheuttavan merkittävää haittaa voimataloudelle. Iijoen keski- ja yläosalla kalasto, pohjaeläimet ja piilevät ilmentävät erinomaista tilaa. Kuitenkin vesistössä on patoja, jotka estävät eliöiden ja sedimentin vapaan liikkumisen, jolloin tila ei voi olla erinomainen, vaan se on arvioitu hyväksi. Siuruanjoen ala- ja keskiosa Ranuanjoen haarasta alaspäin on luokiteltu tyydyttäväksi. Ala- ja keskiosalta on tuloksia koskipohjien kalastosta, pohjaeläimistä ja piilevistä sekä kattavasti vedenlaatuaineistoa. Biologisten laatutekijöiden mukaan laskettua hyvää tilaa laskee jokivesissä poikkeukselliset sinileväesiintymät. Vedenlaatuaineiston perusteella kokonaisfosforipitoisuus ilmentää tyydyttävää tasoa, ajoittain esiintyy myös happamuutta. Siuruanjoen yläosalta on käytettävissä vain vedenlaatutuloksia.niiden perusteella tila on tyydyttävä. Livojoen ekologinen tila on luokiteltu kalaston, pohjaeläinten ja piilevien sekä niitä tukevien vedenlaatutekijöiden perusteella erinomaiseksi. Myös Korvuanjoki on luokiteltu erinomaiseksi vedenlaatutekijöiden perusteella. Kostonjoen tila on hyvä perustuen kalastoon ja sitä tukeviin vedenlaatutekijöihin. Pienemmistä sivujoista Martimonjoen tila on luokiteltu hyväksi alustavan asiantuntija-arvion perusteella. Samoin Iinattijoki-Hirvasjoki-Naamanganjoki on luokiteltu hyväksi kalaston ja vedenlaatuaineiston perusteella. Pärjänjoki on luokiteltu hyväksi kalaston ja piilevätulosten perusteella. Puhosjoki on luokiteltu hyväksi pääasiassa kalastotulosten perusteella; koska jaksolta ei ole käytettävissä vedenlaatutuloksia. Kivarinjoki, Korpijoki, Ranuanjoki ja Luiminkajoki ovat vedenlaadun perusteella luokiteltu tyydyttäviksi. Näissä joissa erityisesti kokonaisfosforin pitoisuudet ovat korkeita ja myös ajoittaista lievää happamuutta esiintyy. 21

26 Kostonjärvi, Polojärvi, Iso- ja Keski-Kero sekä Irnijärvi - Ala-Irni on nimetty voimakkaasti muutetuiksi. Näissä kaikissa tilan arvioitiin olevan hyvä suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan (kuva 6). Oijusluoman, Naamankajärven, Kurkijärvi-Tuuliaisen ja Jaurakkajärven tila on alustavan asiantuntija-arvion perusteella arvioitu hyväksi. Näihin järviin ei kohdistu merkittäviä paineita, joten alustava arvio on tehty, vaikka näistä järvistä ei ole kattavaa aineistoa luokittelun pohjaksi. Tyräjärven tila on tyydyttävä, sillä levähaittarekisterissä on toistuvia, osin runsaitakin, sinilevien massaesiintymiä. Toistuvat levähaitat alensivat myös Soivionjärven luokan tyydyttäväksi. Livojärven tila on vedenlaatuaineiston perusteella erinomainen. Ranuan kunnan alueella sijaitsevat Takajärvi, Ranuanjärvi, Kuhan-Takajärvi ja Luiminkajärvi ovat vedenlaatutekijöiden perusteella luokiteltu tyydyttäviksi. Järvet ovat reheviä ja niissä on säännöllisesti runsaita leväkukintoja ja kevättalvella hapettomuutta. Ranuanjärven ja Luiminkajärven syvänteitä hapetetaan. Takajärvessä, Ranuanjärvessä ja Kuhan-Takajärvessä sisäinen kuormitus on melko voimakasta. Kuhan-Takajärvessä on havaittu kalakuolema kesällä Olhavanjoen vesistöalue sijaitsee Iin kunnan alueella. Vesistöalueen suurin järvi on Kaihuanjärvi, jonka pinta-ala on 43 ha. Vesistöalueen yläosalla Kaihuanjärveen laskee Paskajoki. Olhavanjoen pituus Kaihuanjärvestä rannikolle on 29 km. Olhavanjoki on vedenlaatutekijöiden perusteella luokiteltu tyydyttäväksi. Kaihuanjärveä ja Paskajokea ei ole luokiteltu. Kuivajoen vesistöalue ulottuu Iin, Ranuan ja Pudasjärven kuntien alueille. Kuivajoki laskee Perämereen Kuivaniemen taajaman kohdalla. Kuivajoen pituus Oijärvestä mereen on noin 40 km. Kuivajoen tila on luokiteltu hyväksi kalaston ja pohjaeläimistön perusteella. Koska Kuivajokeen kohdistuva kokonaiskuormitus on suurehko, voi hyvän tilan säilyminen olla uhattuna. Kuivajoen tärkeimmät sivu-uomat ovat Kivijoki (laskee Oijärveen) sekä Hamarinjoki ja Luujoki. Kivijoki on luokiteltu tyydyttäväksi pääosin korkeiden kokonaisfosforipitoisuuksien perusteella, tosin Kivijoelta on myös yksittäisiä tuloksia kalastosta ja pohjaeläimistöstä. Kivijokeen kohdistuu kohtalainen pistekuormitus. Hamarinjokea ja Luujokea ei ole luokiteltu. Oijärvi on luokiteltu tyydyttäväksi perustuen kasviplanktonin ja kalaston luokitteluun ja niitä tukeviin vedenlaatutekijöihin. Oijärven happitilanne on kevättalvisin toistuvasti erittäin heikko ja järven pohjasedimentistä vapautuu ravinteita. Avovesikautena tuuli sekoittaa matalan järven pohjasedimenttiä, josta vapautuu siten kesälläkin ravinteita veteen. Matilanjärvi-Lammasjärvi-Mursunjärvi tilaa arvioidaan ensisijaisesti luonnonsuojelullisin perustein lintuvetenä. Oulujoen pohjoispuolella Perämereen laskeva Kalimenoja (valuma-alue 224 km 2 ) on tyypiltään keskisuuri turvemaiden joki. Vesistö on välttävässä tilassa korkeasta fosforipitoisuudesta ja ajoittaisesta happamuudesta johtuen. Koillismaalla joet ovat tyypiltään keskisuuria (valuma-alue km 2 ) ja suuria (valuma-alue km 2 ) kangasmaiden tyyppiä (valuma-alueen turvemaiden osuus pienempi kuin 25 %). Järvet ovat yleisimmin tyypiltään suuria (pinta-ala yli 40 km 2 ) vähähumuksisia (luontainen väri alle 30 mg Pt/l) järviä. Alueen länsiosassa jokien valuma-alue on turvemaavaltaista ja järvet humuspitoisempia. Esim. Kiiminkijoen valuma-alueen pinta-alasta noin 60 % on suota. Koutajoen vesistöalue sijoittuu Kuusamon, Posion ja Sallan kuntien alueille. Oulankajoen, Kitkajoen ja Kuusinkijoen kautta alueen vedet laskevat itärajan taakse Paanajärveen ja edelleen Pääjärveen. 22

27 Kitkajoki yhtyy Oulankajokeen ennen valtakunnan rajaa ja Kuusinkijoki Venäjän puolella ennen Paanajärveä. Oulankajoki, Kitkajoki ja Kuusinkijoki luokittuivat sekä biologisten laatutekijöiden että vedenlaatutekijöiden osalta erinomaiseen luokkaan. Oulankajoesta ja Kitkajoesta on tietoa kaikista biologisista laatutekijöistä, Kuusinkijoesta pohjaeläimistä ja kalastosta. Koutajoen alueen suurimmat järvet Suomen puolella ovat Yli-Kitka ja Ala-Kitka. Kesälahti on erotettu Yli-Kitkasta omaksi vesimuodostumaksi. Yli-Kitkasta on kasviplanktontietoja vuosilta jaineiston perusteella kasviplanktonluokka ja sitä kautta koko luokka oli hyvä, vaikka tukevat vedenlaatumuuttujat ilmaisivat erinomaista tilaa. Sen sijaan Yli-Kitka Kesälahti luokittui vedenlaatuaineiston perusteella tyydyttäväksi. Ala-Kitkasta vedenlaatutietoja on vähän, ja tilan arviointiin käytettiin Yli-Kitkan tietoja. Välijoki-Varisjoki-Suininginjoki luokiteltiin vedenlaatutulosten perusteella erinomaiseksi. Aventojoelta ei ole vedenlaatutuloksia jaksolta , mutta arviossa käytettiin Oulankajoen tuloksia. Vienan Kemin latvavesistöalue on Koutajoen ohella toinen Pohjois-Pohjanmaan itään laskevista päävesistöalueista. Vienan Kemin latvavesistöalue sijoittuu Kuusamon kaupungin alueelle. Vesistöaluetta luonnehtivat järvien runsaus ja lyhyet järviä yhdistävät jokiosuudet. Vesistöalueen suurimmat järvet ovat Muojärvi-Kirpistö ja Kuusamojärvi. Sinilevien toistuva esiintyminen heikensi Muojärvi-Kirpistön ja Kuusamojärven tilaa erinomaisesta hyväksi. Kuusamojärvestä on erotettu Kirkkolahti-Haaposelkä omaksi vesimuodostumaksi. Kirkkolahti-Haaposelkä luokiteltiin vedenlaatuaineiston perusteella hyväksi (kokonaisravinnepitoisuudet ilmentävät hyvää erinomaista tilaa, yhdellä kolmesta havaintopaikasta (Kuusamonjärvi Ku 1/2) todettiin keväisin huhtikuussa alentuneita hapen pitoisuuksia). Joukamo-Multijärvi -uoman, Syväjoen ja Muojoen tila on luokiteltu alustavan asiantuntija-arvion perusteella hyväksi. Kaikkien vesienhoitoalueen pohjoisten vesistöjen kemiallinen tila on arvioitu hyväksi. Kiiminki-, Iija Kuivajoesta mitattujen metallien pitoisuuksien vuosikeskiarvo ei ylittänyt ympäristönlaatunormeja. Orgaanisten haitallisten aineiden osalta Suomen ympäristökeskus on alustavasti arvioinut, että EU:n asettamat ympäristönlaatunormit eivät ylity. Vesimuodostumakohtaiset luokittelupäätökset, tausta-aineistot ja perustelut löytyvät osoitteesta Pienten järvien ja jokien sekä purojen, norojen ja lähteiden tila Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalueen luokittelematta jääneiden pienten jokien ja järvien, purojen, norojen ja lähteiden ekologisesta tilasta on melko vähän tietoja. Näiden vesien tilaa, tavoitteita ja toimenpidetarpeita tarkastellaan ensimmäisellä suunnittelukaudella pääasiassa vain ryhminä. Tulevilla hoitokausilla pienvesien tilaa ja toimenpidetarpeita selvitetään tarkemmin Alueelliset ympäristöviranomaiset ovat lukujen vaihteessa inventoineet otantaperiaatteella ja kyselyjen avulla arvokkaita ja mahdollisesti vielä luonnontilaisia pieniä järviä ja jokia sekä puroja, noroja ja lähteitä. Luonnontilaisia pienvesistöjä todettiin olevan jäljellä vähän. Pienvesistöjä ovat eriasteisesti muuttaneet aikaisemmin etenkin maatalousmaan laajentamiseksi tehdyt kuivatukset ja sen jälkeen erityisesti metsäojitukset sekä näihin liittyvät purojen perkaukset. Kiintoainekuormituksen aiheuttama liettyminen ja perkauksista johtuvat biotooppimuutokset ovat usein keskeisiä tilaa heikentäneitä tekijöitä vedenlaatumuutosten ja rehevöitymisen ohella. Rannikkoalueilla 23

28 pienvesistöjen tilaa heikentää lisäksi usein happamien sulfaattimaiden kuivatuksen aiheuttama happamuus- ja metallikuormitus. Alueella on paljon pieniä järviä ja lampia. Lukuisten pienten järvien ja lampien vedenpintoja on laskettu. Osa järvistä ja lammista on laskettu kokonaan, jolloin niiden pohjasta on muodostettu ns. puolikuivia alueita. Osittain lasketuissa järvissä haittana on usein liiallinen mataluus ja siitä johtuva rehevyys sekä nopeutunut umpeenkasvu. Suuri osa pienistä järvistä ja lammista on eriasteisesti rehevöityneitä tai niitä uhkaa rehevöityminen. Tehtyjen fosforikuormituksen sietokykyarvioiden mukaan pohjoisten vesistöjen osa-alueella rehevöityneet ja rehevöitymisuhassa olevat vedet sijoittuvat pääosin osa-alueen läntiseen osaan. Rehevöitymiskehitys johtaa järvissä sisäisen kuormituksen muodostumiseen ja voimistumiseen. Vesienhoitoalueen pohjoisten vesistöjen koillisosassa pienten järvien rehevöityminen ei ole yhtä laaja ongelma. Joet ja purot ovat ensisijainen ympäristö suurimmalle osalle uhanalaisista kaloista. Ne pienvedet, joissa on luontaisesti lisääntyviä taimen, nieriä-, siika-, harjus-, nahkiais- tai rapukantoja ovat kalataloudellisesti arvokkaita. Suurten ja keskisuurten jokien virtavesikunnostusten vähentyessä virtavesikunnostuksissa ollaan suuntautumassa enenevästi pienten jokien ja purojen kunnostuksiin Kiiminkijoen ja Iijoen valuma-alueella on tehty purojen tila- ja kunnostustarveselvityksiä. Kiiminkijoen valuma-alueella tehdyssä purokartoituksessa todettiin arvokalakantojen taantuneen. Keskeiseksi syyksi todettiin metsäojitusten aiheuttama liettyminen. Ijoen valuma-alueen puroja on inventoitu tarkemmin vuosina Tarkastelussa oli yhteensä 257 puroa, joiden yhteispituus oli 940 km. Inventoidut purot edustavat alueellisesti noin puolta Iijoen valuma-alueen keski- ja yläosasta. Saadut tulokset eivät kuitenkaan ole suoraan yleistettävissä vesistön alaosalle. Inventoinnin perusteella täysin luonnontilaisia oli vain 2 % tutkituista puroista. Lähes kaikissa puroissa oli kuitenkin sekä luonnontilaisia että muutettuja purojaksoja ja kaikkiaan reilu viidennes (22 %) purojaksoista arvioitiin luonnontilaisiksi. Tutkimuksen mukaan erittäin suuressa kunnostustarpeessa oli jopa 39 % puroista. Vain 17 %:lla puroista ei havaittu kunnostustarvetta. Vesienhoidon tavoite on, että nykyiset luonnontilaisten ja luonnontilaisten kaltaisten pienvesien tila ei heikkene ja ihmistoiminnan muuttamien pienvesien tila paranee. Erityisenä alueellisena tavoitteena on myös, että pohjoisosan joissa ja puroissa erittäin uhanalaisen ja erittäin vaativan lajin, jokihelmisimpukan elinympäristöt säilyvät ja paranevat. 24

29 5. NYKYKÄYTÄNNÖN MUKAISET TOIMENPITEET Koko vesienhoitoaluetta koskevat nykykäytännön mukaiset toimenpiteet on käsitelty toimenpideohjelman osan 1 luvussa 9, jossa on esitetty myös toimenpiteiden suunnittelun sekä niiden jaottelun perusteet. Tässä käsitellään toimenpiteitä erityisesti vesienhoitoalueen pohjoisia vesiä koskien. Nykykäytännön toimenpiteiden kustannukset on esitetty luvussa Asutus Pohjoisella osa-alueella viemäriverkosto kattaa asemakaavoitettujen alueiden lisäksi taajaman lievealueita. Kuusamossa, Pudasjärvellä, Ylikiimingissä, Kiimingissä ja Haukiputaalla myös kyliä on viemäröity kunnalliseen verkostoon. Kiiminkijoen vesistöalueella 80 % vesijohtoon liittyneistä kiinteistöistä on liittynyt kunnalliseen viemäriin. Mikäli kuntien asukaskehitys jatkuu 2000-luvun tasolla, noin 700 uutta asukasta saadaan viemärin piiriin vuosittain. Viemäriverkoston ulkopuolella asuu noin asukasta (2 800 taloutta), joista 50 % on arvioitu liitettävän kunnalliseen viemäriverkostoon tai siirtoviemäriin. Iijoen vesistöalueella 60 % vesijohtoon liittyneistä kiinteistöistä on liittynyt kunnalliseen viemäriin. Mikäli kuntien asukaskehitys jatkuu 2000-luvun tasolla, noin 180 uutta asukasta saadaan viemärin piiriin vuosittain. Viemäriverkoston ulkopuolella asuu hieman alle asukasta (6 500 taloutta), joista hieman yli 10 % on arvioitu liitettävän kunnalliseen viemäriverkostoon. Noin talouden jätevedet käsitellään jatkossakin kiinteistökohtaisesti. Ii- ja Kiiminkijoen alaosien osalta selvitetään parhaillaan siirtoviemärin rakentamisvaihtoehtoa, jossa Yli-Iin, Iin, Haukiputaan, Kiimingin ja Ylikiimingin jätevedet johdettaisiin vaiheittain Ouluun puhdistettaviksi. Siirtoviemärin rakentaminen mahdollistaisi Iijokivarren alaosan sekä Ii- Haukipudas-Oulu -välisen rannikkoalueen haja-asutuksen liittämisen siirtoviemäriin. Hajajätevesiasetuksen mukaiset jätevesien käsittelyn tehostamistoimenpiteet on tehtävä pääosin vuoden 2013 loppuun mennessä. 5.2 Teollisuus ja yritystoiminta Teollisuuslaitokset Teollisuuslaitoksille ja kaivostoiminnalle annetaan vesisuojeluun liittyvät määräykset ympäristöluvissa. Päästöjen rajoittaminen perustuu parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan (BAT). Teollisuuden prosessitekniikkaa kehitetään ja ravinteiden käyttöä jätevedenpuhdistamoilla optimoidaan. 25

30 5.2.2 Turvetuotanto Suurimmalla osalla pohjoisen osa-alueen turvetuotannon pinta-alasta (74 %) on käytössä pintavalutuskenttä tai jokin muu tehostettu vesienkäsittelymenetelmä sulan maan aikana. Laskeutusaltailla varustetut turvesuot ovat pääosin vanhoja tuotantoalueita, joille ei ole ollut mahdollista perustaa pintavalutuskenttää tai joille virtaamansäätöä lukuun ottamatta ei ole ollut teknistaloudellisesti kannattavaa ottaa käyttöön vesiensuojelullisesti tehokkaampia rakenteita. Kaikkien toiminnassa olevien turvetuotantoalueiden vesiensuojelu on ratkaistu ympäristöluvissa. Uusien turvetuotantoalueiden vesienkäsittelyrakenteina käytetään pintavalutuskenttää tai muuta vähintään yhtä tehokasta vesiensuojelumenetelmää. Lisäksi alueelta turvetuotannosta poistuvien alueiden jälkihoidosta huolehditaan niin, että siitä aiheutuu mahdollisimman vähän vesistökuormitusta ennen alueiden siirtymistä muuhun maankäyttöön. Turvetuotannon jälkihoidosta annetaan erikseen määräykset ympäristöluvissa Turkistarhaus Turkistarhauksen vesiensuojelumääräykset annetaan niiden lupakäsittelyn yhteydessä. Vesiensuojelun tehostamiseksi turkistarhoilla otetaan käyttöön halliratkaisuja ja vesitiiviitä lanta-alustoja. Lisäksi rehuja ja ruokintamenetelmiä sekä lannan käsittelyä ja hyötykäyttöä kehittämällä voidaan vähentää vesistökuormitusta Kalankasvatus Kalankasvatus- ja kalanviljelylaitoksien laitoskohtaiset vesiensuojeluratkaisut määrätään ympäristöluvissa. Vesiensuojelurakenteina käytetään maa-altaita, pyörreselkeyttimiä tai rumpusiivilää. Maaallaslaitosten vesiensuojelutoimia on edelleen kehitettävä. Vesiensuojelun kannalta laitosten huolellisella hoidolla on suuri merkitys. Lisäksi fosforia vähän sisältävän rehun käytöllä, automaattiruokinnalla ja kalojen hyvinvoinnista huolehtimalla vähennetään päästöjä alapuoliseen vesistöön. Kalankasvatuksen haittoja voidaan pienentää myös sijainninohjauksella. 5.3 Maatalous Maatalouden ympäristötuki Maatalouden ympäristötuen perustuen toimenpiteillä on keskeinen merkitys vesistökuormituksen vähentämisessä. Perustoimenpiteiden lisäksi pohjoisen osa-alueen viljelijät ovat valinneet kuormitusta vähentäviä ympäristötuen lisätoimenpiteitä (taulukko 10). Viljelijöillä ei ole harvoja erityistapauksia lukuun ottamatta mahdollisuuksia muuttaa lisätoimenpidettä eikä toisen lisätoimenpiteen lisääminen sopimukseen ole myöhemmin mahdollista. 26

31 Taulukko 10. Ympäristötuen lisätoimenpiteeseen sitoutuneiden tilojen lukumäärä v maatalouden lisätoimenpiteitä edellyttävissä jokivesimuodostumissa (lkm). Ympäristötuen lisätoimenpide Kiiminkijoki Sitoutuneiden tilojen lukumäärä (kpl) Siuruanjoki ja Korpijoki (Iijoki) Kalimenoja, Olhavanjoki ja Kuivajoen Kivijoki Vähennetty lannoitus Typpilannoituksen tarkentaminen peltokasveilla Talviaikainen kasvipeitteisyys ja kevennetty muokkaus Lannan levitys kasvukaudella Ravinnetase Kosteikot Peltoviljelyn kuormitusta voidaan tehokkaasti vähentää kosteikoilla. Vuonna 2007 pohjoisten vesistöjen alueella ei ollut toiminnassa yhtään erityistuella rakennettua laskeutusallasta tai kosteikkoa. Nykyiseen maatalouden tukijärjestelmään sisältyy mahdollisuus monivaikutteisten kosteikkojen rakentamiseen (ei-tuotannollisten investointien tuki) ja hoitoon (maatalouden ympäristötuen erityistuki), jotka olivat ensimmäistä kertaa haettavana v Monivaikutteisten kosteikkojen perustamistarve ja -mahdollisuudet ovat vielä lähes kokonaan selvittämättä. Sopivia kosteikkokohteita ei ole vielä kartoitettu. Peltojen suojavyöhykkeet Pohjoisten vesistöjen alueilla suojavyöhykkeiden yleissuunnittelun tarve on arvioitu vähäiseksi. Yleissuunnitelma on laadittu vain Siuruanjokialueelle. Alueella on sopimuksia suojavyöhykkeistä yhteensä 2,1 ha:n alalle. Yleissuunnitelma löytyy osoitteesta: > pohjoispohjanmaa > ympäristönsuojelu > vesiensuojelu > Maa- ja metsätalouden ympäristönsuojelu > Suojavyöhyketietopaketti viljelijöille. Suositeltujen ja tähän mennessä perustettujen suojavyöhykkeiden sijainti on esitetty kuvassa 7. Lisäksi erityistuella on mahdollisesti perustettu jonkin verran sellaisia rannoille sijoittuvia maiseman ja luonnon monimuotoisuuskohteita, jotka toimivat samalla suojavyöhykkeinä. 27

32 Kuva 7. Peltojen suojavyöhykkeiden yleissuunnitelmissa suositellut suojavyöhykkeet pohjoisten vesistöjen alueilla ja toteutetut kohteet. Kotieläintalous Alueella on toiminut 115 (tilanne ) niin suurta eläinsuojaa, että ne ovat ympäristönsuojelulain mukaisesti ympäristölupavelvollisia. Suurin osa lupavelvollisista vanhoista eläinsuojista on jo saanut lupapäätöksen. Lupaehtoja tarkistetaan noin 10 vuoden välein eli vuoden 2010 jälkeen tulevat ensimmäiset luvitetut toiminnot uudelleen tarkasteltavaksi. Uusille eläinsuojille ja olemassa olevien eläinsuojien laajennuksille haetaan jatkuvasti ympäristölupia. Nämä kotieläintalousyksiköt ovat usein verraten suuria. 28

33 Happamuuskuormituksen vähentäminen Lähes kaikissa pohjoisissa joissa näkyy lieviä happamuuskuormituksen vaikutuksia. Rannikkojokien alueilla sulfaattimaiden kuivatusten aiheuttama kuormitus uhkaa lisääntyä kuivatuksen edelleen tehostuessa (lähinnä salaojituksen lisäystavoitteet, metsätalouden kunnostusojitukset ja peruskuivatukset). Happamien sulfaattimaiden sijaintia ja muita ominaisuuksia ei ole kartoitettu ja happamuuskuormitusuhkia ei ole juuri tiedostettu alueella tehdyissä kuivatuksissa. Sulfaattimaita kuitenkin esiintyy, mistä ovat osoituksena eräiden turvetuotantoalueiden pohjamaasta tehdyt havainnot. Em. syistä myöskään happamuuskuormituksen vähentämiseksi ja lisäkuormituksen estämiseksi tarvittavia toimenpiteitä ei ole maa- ja metsätaloutta varten tehdyissä kuivatuksissa tehty. Nykyiset keskeiset toimenpidemahdollisuudet kuormituksen estämiseksi ja vähentämiseksi on kuvattu Osan 1 kohdassa Metsätalous Kaikilla yksityismetsien valtion avustusta saaneilla kunnostusojitushankkeilla ja Metsähallituksen hankkeilla on vesiensuojelusuunnitelma. Suunnitelmassa esitetään mm. tekniset toimet, joilla haitalliset ympäristövaikutukset estetään. Toimenpiteitä ja niiden kustannuksia on esitetty luvussa 6.8. Kiintoaineen laskeutuksen lisäksi käytetään kuormituksen vähentämistä tehostavia, vesien suotautumiseen perustuvia menetelmiä. Pintavalutusta on käytetty Metsähallituksen ojitushankkeilla yleisesti jo pitkään ja tavoitteena on ollut lisätä pintavalutuksen käyttöä myös yksityismetsätalouden hankkeilla. Pintavalutusta on käytetty viime vuosina ja sitä on esitetty uusissa suunnitelmissa käytettäväksi suurten pohjoisten vesistöjen alueilla ympäristökeskuksen metsäojitustietokannan mukaan taulukossa 11 esitetyn mukaisesti. Taulukko 11. Pintavalutuksen osuus ojitusalueiden vesienkäsittelymenetelmänä vuosina sekä vuodesta 2007 eteenpäin. Tiedot metsäojitustietokannasta on koottu kesäkuussa Vesistöalue Pintavalutus ojitusalueiden vesienkäsittelymenetelmänä (ha) ja (sen osuus kaikista ojitusalueista (%)) Vuoden 2007 jälkeen Kiiminkijoki 5 (0,11) 121 (8,9) Nuorittajoki 18 (1,1) 14 (18) Iijoen ala- ja keskiosa 67 (2,6) 55 (20) Siuruanjoki 261 (12) 91 (15) Livo-, Korpi- ja Kostonjoki 85 (4,9) 141 (43) Olhavanjoki ja Kuivajoki 222 (5,5) 0 Koutajoki 9 (4,1) 33 (40) Vienan Kemi 0 0 Perämeren rannikko 5 (0,44) 14 (8,4) Pohjoisen osa-alueen metsätaloudessa ei ole tähän mennessä kiinnitetty huomiota happamien sulfaattimaiden kuivatusten aiheuttaman happamuus- ja metallikuormituksen vähentämistarpeeseen 29

34 5.5 Vedenotto Uusia luvanvaraisia pintavedenottamoita ei ole suunniteltu rakennettavan alueelle. 5.6 Vesistöjen säännöstely Vesistöjä säännöstellään vesilain mukaisissa luvissa annettujen juoksutus- ja vedenkorkeuslupamääräyksiin perustuen. Luvissa voi olla myös määräyksiä haittoja kompensoivista toimenpiteistä. Säännöstelykäytäntöjä on kehitetty ja kehitetään yhteistyössä luvanhaltijoiden, viranomaisten ja järven käyttäjien kanssa siten, että niissä otetaan huomioon ekologian ja virkistyskäytön kannalta tärkeitä näkökohtia siinä määrin, kun se on mahdollista huonontamatta merkittävästi säännöstelystä saatavaa hyötyä. Lupia voidaan vesilaissa määrättyjen viranomaisten hakemuksesta muuttaa, jos säännöstelyn haitat ovat huomattavat. Viime vuosikymmeninä pohjoisella osa-alueella on ekologista tilaa parantavia säännöstelykäytäntöjen kehittämiseen tähtääviä toimenpiteitä tehty etenkin Iijoen vesistöalueen säännöstellyillä latvajärvillä. Kostonjärven, Kynsijärven, Tervajärven, Irninjärven, Polojärven sekä Iso- ja Keski-Keron säännöstelyn haittojen vähentämiseksi on yhteistyössä eri tahojen kanssa laadittu säännöstelysuositukset, joita seuraamalla on voitu vähentää säännöstelyn haittoja. Yhteistyö säännöstelykäytäntöjen edelleen kehittämiseksi jatkuu. Edellä mainittuihin järviin on tehty pohjapatoja, joilla on voitu tietyillä osa-alueilla vähentää säännöstelyn aiheuttamia haittoja. Oijärven säännöstelylupaa on luvulla muutettu mm. virkistyskäytön ja luonnonsuojeluarvojen edistämiseksi. 5.7 Kunnostustoimenpiteet Yleistä Vesistöjen kunnostustoimenpiteissä nykykäytännön mukaisia toimia ovat sellaiset toteuttamiskelpoiset kunnostushankkeet (valmiit suunnitelmat, luvat hankittuna), joiden rahoitus on suhteellisen varmaa. Koska kunnostustoimenpiteiden vaikutukset ovat pitkäkestoisia ja monesti myös pysyviä, luodaan tässä osassa katsaus myös jo tehtyihin vesistökunnostuksiin. Vesienhoitoalueen pohjoisosan kunnat, yhteisöt ja yksityiset kansalaiset ovat esittäneet ympäristökeskukselle vuosina yhteensä 43 alueensa järven, joen tai puron kunnostusaloitetta. Aloitteet on arvioitu mm. alueellisen merkittävyyden, vaikuttavuuden ja realistisuuden perusteella. Aloitteissa esitetyt kunnostustoimenpiteet sisältävät usein myös vesien ekologisen tilan parantamiseen tähtääviä toimia. Osa esitetyistä aloitteista on jo edennyt suunnitteluun, luvitukseen tai toteutukseen. Arvioituja aloitteita pidetään etenkin pienten, luokittelemattomien kohteiden osalta yhtenä lähtökohtana valittaessa uusia kunnostuskohteita Joet Uittoa palvelevat perkaukset ovat muuttaneet lähes kaikkia Kiiminkijoen, Iijoen ja Kuivajoen vesistöalueiden virtavesiä. Puiden jokiuitto on loppunut, ja lähes kaikkien vesistöjen uittosääntö on kumottu. Uittosäännön kumoamiseen on 1980-luvulta lähtien liittynyt kunnostusvelvoite. Iijoen vesistöalueella tehtiin uittosäännön kumoamiseen liittyen erittäin mittavia jokien kunnostustoimia. Kivarinjokea lukuun ottamatta kaikissa yli 200 km 2 :n valuma-alueen omaavissa ja muutamissa pienem- 30

35 missäkin joissa tehtiin kattavat kunnostukset. Kunnostuksissa pyrittiin palauttamaan joen luontainen monimuotoisuus erityisesti virtavesikutuisten kalojen elinympäristövaatimukset huomioiden. Pääosa työstä on ollut perattujen koskien kiveämistä ja muotoilua. Lisäksi kunnostuksiin liittyi usein kuivilleen jääneiden sivu-uomien vesittäminen. Uittoperkausten seurauksena myös monien järvien pinta on laskenut. Uiton loputtua useissa kohteissa on nostettu järven pintaa lähemmäksi luonnontilaista veden korkeutta. Iijoen vesistöalueella uittosäännön kumoamiseen liittyvät kunnostukset ovat loppusuoralla. Seuraavalla hoitokaudella saatetaan loppuun kunnostustyöt Iijoen yläosalla. Jokia, joita ei ole kunnostettu uittosäännön kumoamisen yhteydessä tai joissa vanhoihin kunnostuksiin on ollut tarvetta tehdä täydennyksiä, on kunnostettu pääosin TE-keskuksen toimeksiantona kalataloudellisiin kunnostuksiin varatuilla rahoilla. Tällaisia hankkeita ovat olleet mm. Kuivajoen kunnostaminen ja Kiiminkijoen 1980-luvulla tehtyjen uittosäännön kumoamiseen liittyvien kunnostusten täydentäminen. Kalateiden rakentaminen voi olla voimalaitoslupaan liittyvänä velvoitteena, mutta usein kalateitä on suunniteltu ja rakennettu erilaisten rahoitusten turvin. Usein säännöstelyluvan haltijat ovat näissäkin tapauksissa osallistuneet kustannuksiin. Vesienhoitoalueen pohjoisissa vesistöissä kalateitä on ollut tarve toteuttaa vain Kuusinkijoen Myllykoskella ja Iijoen vesistöalueella. Iijoen alaosalla Raasakan vähävetisessä uomassa on kalatiet rakennettu Puodinkoskeen ja Uiskarinkoskeen sekä Iijoen yläosalla Taivalkosken voimalaitoksen yhteyteen. Iijoen uittosäännön kumoamisen liittyen vesieliöiden vapaata liikkumista edistettiin uoman kunnostustöiden yhteydessä ja mittava määrä säännöstelypatoja muutettiin vesieliöiden kulun mahdollistaviksi pohjapadoksi. Iijoen alaosan vähävetisten uomien pohjapatoihin on pääsääntöisesti rakennettu väylät, jotka mahdollistavat kalojen liikkumisen. Selvitykset kalan kulun turvaamiseksi Iijoen alaosan voimalaitosten ohi ovat lähteneet käyntiin vuonna Kostonjärven luusuan kalatiesuunnitelma on luvanhakuvaiheessa Järvet Järvikunnostuksissa hankkeiden tarkoituksena on yleensä ollut vesistön ekologisen tilan parantamisen lisäksi virkistyskäyttömahdollisuuksien edistäminen esimerkiksi vene- ja uimarantoja kunnostamalla. Taulukossa 12 on kuvattu tarkastelualueella 2000-luvulla toteutettuja, merkittävimpiä luokiteltuihin järviin kohdistuneita kunnostushankkeita. Taulukko 12. Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalueen pohjoisten vesistöjen alueella toteutetut merkittävimmät luokiteltujen järvien kunnostushankkeet 2000-luvulla. Kohde Kunta Ongelmat Toimenpide Oijärvi Ii rehevöityminen säänn. käytännön muutos, poistoja hoitokalastus, niitto Toteutuksen ajankohta Ranuanjärvi Ranua rehevöityminen hapetus, tehokalastus, niitto Takajärvi Ranua rehevöityminen niitto, tehokalastus Luiminkajärvi Ranua rehevöityminen hapetus, tehokalastus, niitto Korvuanjärvi Pudasjärvi vedenpinnan laskusta johtuvat haitat Torankijärvi Kuusamo rehevöityminen vedenpinnan nosto hapetus, poistokalastus, puhdistamon parantaminen Nykykäytännön mukaisia luokiteltuihin järviin kohdistuvia kunnostustoimia ei vesienhoitoalueen pohjoisella toimenpideohjelma-alueella ole vireillä. 31

36 5.7.4 Pienet joet ja järvet sekä purovesistöt, norot ja lähteet Toimenpideohjelmassa tarkastellaan pienehköjä vesistöjä (pinta-alaltaan alle 5 km 2 järviä sekä valuma-alueeltaan alle 200 km 2 jokia) vain ryhmänä. Pohjoisten vesistöjen osa-alueella on paljon tällaisia kohteita. Purojen ja pienten jokien kunnostustarve on suuri. Vesistöjen tilan kokonaisvaltaisessa parantamisessa on viime aikoina huomioitu esimerkiksi valuma-alueen tila ja purojen merkitys rajapintana maa- ja vesiekosysteemien välillä. Aiemmissa purokunnostuksissa on keskitytty peratun uoman monipuolistamiseen pääasiassa kivirakentein sekä tukittujen mutkien uudelleen vesittämiseen. Päähuomio on kiinnitetty purotaimenen elinolojen parantamiseen. Uusimmissa vesienhoitoalueella tehdyissä purokunnostuksissa on lisätty olennaisesti puuaineksen käyttöä. Puurakenteet on suunniteltu sellaisiksi, että ne paitsi monimuotoistavat uomaa, myös puhdistavat puron pohjaa hienosta aineksesta ja sopivissa paikoissa nostavat tulvan ja sen kuljettaman hienon aineksen tulvatasanteille. Toinen keskeinen purojen kunnostustoimenpide on veden pidättäminen valuma-alueille. Viimeisimmässä vuosina toteutetussa Koillismaan metsäpurojen kunnostushankkeessa kunnostettiin yhteensä 15 puroa, yhteispituudeltaan 14,2 km. Pohjoisella osa-alueella jatketaan nykykäytännön mukaisena (käynnissä oleva projekti) metsäpurojen kunnostuksia vuosina keskimäärin kolmella purolla vuodessa. Pienten, luokittelemattomien järvien ja lampien kunnostustarvetta ei tunneta tarkasti, mutta mm. ympäristökeskukseen tulleiden kunnostusaloitteiden perusteella sen voidaan arvioida olevan suuri. Taulukossa 13 on kuvattu tarkastelualueella 2000-luvulla toteutettuja merkittävimpiä pienehköjen järvien kunnostushankkeita. Lisäksi alueella on toteutettu useita pienimuotoisia omaehtoisia "kotijärvien" kunnostustoimia. Keinoina niissä on käytetty lähinnä vesikasvien niittoa ja tehokalastusta. Taulukko 13. Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalueen pohjoisten vesistöjen alueella toteutetut merkittävimmät luokittelemattomien järvien vesistökunnostushankkeet 2000-luvulla. Kohde Kunta Ongelmat Toimenpide Seluskanjärvi Ylikiiminki kuivattu järvi vedenpinnan nosto, rantojen kunnostus Toteutuksen ajankohta Särkijärvi Ii rehevöityminen ruoppaus, hoitokalastus 2004 Heikkilänjärvi Ylikiiminki rehevöityminen poistokalastus 2007 Takalampi Pudasjärvi mataloituminen, umpeenkasvu ruoppaus Siikalampi Taivalkoski rehevöityminen tehokalastus, niitto 2002 Särkijärvi Utajärvi rehevöityminen Ahmasjärvi Ylikiiminki umpeenkasvu, liettyminen tilapäinen kuivatus, vedenpinnan nosto järven tilapäinen tyhjennys, ruoppaus, Iso-Helilampi Kuusamo rehevöityminen vesien johtamisjärjestelyt 2004 Saunajärvi Pudasjärvi rehevöityminen ulk. kuormituksen vähentäminen, tehokalastus, niitto Nälkämölampi Kuusamo rehevöityminen kemikalointi Elijärvi Kuusamo rehevöityminen kemikalointi Uiton muuttamat järvet Koillismaalla (useita) Taivalkoski vedenpinnan laskusta johtuvat haitat vedenpinnan nosto

37 Nykykäytännön mukaisena toimenpiteenä tehdään Lapin ympäristökeskuksen alueella kunnostustarpeessa olevien pienten järvien kartoitus sekä arviolta noin 5 järven tilan ja kunnostusmahdollisuuksien alustava selvitys Valuma-alueen vedenpidätyskyvyn parantaminen Vesienhoitoalueen pohjoisosassa valuma-alueen vedenpidätyskykyä on parannettu viime vuosikymmeninä palauttamalla luonnontilaan muutamia soita (mm. Vehmaansuo Kiimingissä). Useiden aikanaan laskettujen järvien vesipinnan nosto on osaltaan muuttanut virtaamavaihteluita kohti luonnontilaa. Erityisesti Iijoen vesistöalueella on nostettu useiden uiton vuoksi laskettujen järvien vesipintaa. Aikoinaan kuvattujen tai laskettujen järvien rannoille on usein rakennettu kiinteistöjä, jotka rajoittavat vedenpinnan nostoa. 33

38 6 VESIEN TILATAVOITTEET JA TOIMENPITEET NIIDEN SAA- VUTTAMISEKSI 6.1 Yleistä Tässä luvussa on käsitelty vesistöittäin pohjoisen osa-alueen luokitellut vesimuodostumat (luvut ). Aluksi on kuvattu vesimuodostumien tilatavoitteita ja arvioitu, riittävätkö nykykäytännön mukaiset toimenpiteet tilatavoitteiden saavuttamiseen. Tarvittaessa vesimuodostumille on esitetty lisätoimenpiteitä ja sen jälkeen arvioitu toimenpiteiden vaikutuksia. Jos nykykäytännön toimenpiteet ja lisätoimenpiteet eivät yhdessäkään toteutettuna näytä riittävän tilatavoitteen saavuttamiseen vuoteen 2015 mennessä, on vesimuodostumalle esitetty lisäaikaa tavoitteen saavuttamiseen joko vuoteen 2021 tai 2027 saakka (kuva 8). Joillekin vesimuodostumille on kirjattu alueellisesti tärkeitä toimenpiteitä. Nämä toimenpiteet eivät liity suoranaisesti vesienhoidon tavoitteiden saavuttamiseen, eikä niitä käsitellä vesienhoitosuunnitelmassa. Ryhminä käsiteltävät pienet, luokittelemattomat vedet on käsitelty luvussa 6.7 ja toimenpiteiden kustannukset luvussa 7. Toimintokohtaiset yleiset toimenpiteet on esitetty toimenpideohjelman osassa 1 (luvut 9 ja 10) ja ohjauskeinojen kehittämistarpeet osassa 7 (luku 5.1). Eri toimintojen osalta seuraavassa on esitetty kullakin vesistöalueella erityisesti painotettavia lisätoimenpiteitä. Kuva 8. Toimenpiteiden suunnittelun eteneminen. 34

39 6.2 Kiiminkijoen vesistö Vesien tilatavoitteet Kiiminkijoen vesistön vesimuodostumien tila vaihtelee välttävästä erinomaiseen (kuva 9). Erinomaisessa tilassa olevan Kiiminkijoen yläosan tavoitteena on erinomaisen tilan säilyttäminen. Nuorittajoella tavoitteena on päästä tyydyttävästä hyvään tilaan ja Iso-Olvasjärvellä sekä Vepsänjärvellä välttävästä hyvään tilaan. Muiden yksilöllisesti tarkasteltujen vesimuodostumien tavoitteena on tilan säilyttäminen vähintään hyvänä. Naturan mukainen suojeluperuste (Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit) ei aiheuta tavanomaisesta poikkeavia tilatavoitteita. Suurin este hyvän ekologisen tilan saavuttamiselle on liian suuri ravinne- ja kiintoainekuormitus Nuorittajoella sekä happamuuden aiheuttamat haitat Nuorittajoessa ja Kiiminkijoen alaosalla. Nuorittajoen vesistöalueella ihmisen aiheuttamaa fosforikuormitusta tulisi saada vähennetyksi noin viidennes nykyisestä, jotta joen keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus alenisi tasolle 40 µg/l. Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalueella Viinivaara -hankkeella (Oulun kaupungin pohjavedenottohanke Pudasjärven, Utajärven ja Ylikiimingin kuntien alueilta) voi olla vesienhoitolain 23 :n mukaisia vaikutuksia ympäristötavoitteiden saavuttamiseen. Hanketta on supistettu valmistelun yhteydessä siten, että vedenoton vaikutukset Olvassuon ja Kiiminkijoen Natura-alueisiin ovat mahdollisimman vähäiset. Vedenottomäärää on alkuperäisestä suunnitelmasta pienennetty. Lisäksi vedenottamoiden sijoittelu ja ottomäärät on suunniteltu siten, että vaikutukset kohdistuisivat mahdollisimman vähän Natura-alueisiin. Kuva 9. Kiiminkijoen vesistön ekologinen tila. 35

40 6.2.2 Nykykäytännön mukaisten toimenpiteiden riittävyys Nykykäytännön mukaisilla toimenpiteillä sektoreista ainoastaan haja-asutuksen kuormitus pienenee huomattavasti (70 %). Maatalouden kuormitus pienenee vain 1 2 %. Kokonaisuudessaan ihmisen aiheuttama kuormitus pienenee nykykäytännön mukaisilla toimenpiteillä toimenpideohjelman pohjoisen osa-alueen vesistöissä noin 10 %. Nuorittajoen fosforipitoisuus alenee vuoteen 2015 mennessä nykytasolta (47 g/l) tasolle 44 g/l. Kiiminkijoen alajuoksulla vähimmäistavoitteen saavuttaminen ei edellytä nykyistä tehokkaampaa ravinnekuormituksen vähentämistä. Jokisuun jatkuva liettyminen edellyttää kuitenkin mahdollisimman tehokasta kiintoainekuormituksen vähentämistä. Erityisesti kiintoainekuormituksen vähentäminen on ensiarvoisen tärkeää myös lohen ja taimenen luontaisen lisääntymisen turvaamisen kannalta. Viimeksi mainittu koskee myös Kiiminkijoen yläosaa. Pääuoman alaosa ja mm. suurimman sivu-uoman Nuorittajoen alaosa sijaitsevat korkeusvyöhykkeellä, jolla kaikkien maankuivatustoimenpiteiden yhteydessä tulee ottaa huomioon happaman sulfaattimaan mahdollinen esiintyminen (100 m korkeuskäyrän alapuolella). Esimerkkinä sulfaattimaan esiintymisestä on vanha Kuusisuon turvetuotantoalue Nuorittajokivarressa noin 100 m:n korkeudella merenpinnasta ja kaksi muuta vanhaa turvetuotantoaluetta pääuoman varrella noin 75 m:n korkeudella. Niiden pohjamaalajiksi on analysoitu hapan sulfaattimaa, josta on todettu happamuuskuormitusta. Nuorittajoessa ph-minimi on alle hyvän alarajan ja Kiiminkijoen alaosalla lähellä sitä. Happamuuden vähentämiseksi Kiiminkijoen alaosalla ja Nuorittajoella nykykäytännön mukaiset toimenpiteet eivät riitä. Kiiminkijoen yläosa on erinomaisessa tilassa, mutta tilan säilyminen on epävarmaa ilman lisätoimenpiteitä. Tähän liittyy mm. riski kuormituksen aiheuttamista häiriöistä lohikalojen luontaiselle lisääntymiselle. Hydrologinen ja morfologinen tila vesimuodostumissa on jo nykyisellään riittävän hyvä ympäristötavoitteen saavuttamiseksi. Kiiminkijoen vesistön tarkastelluista vesimuodostumista ainoastaan Tilanjoki-Pirttijoessa sekä Vihajoki-Heinijoessa ja Kalhamajärvessä saavutettava vähenemä kuormituksessa riittää tilatavoitteen saavuttamiseen (taulukko 14). Lisätoimenpiteitä kuormituksen vähentämiseksi tarvitaan Kiiminkijoen alaosalla, Kiiminkijoen yläosalla, Nuorittajoella, Vepsänjärvellä sekä Iso Olvasjärvellä. Kiiminkijoen ala- ja yläosalla tilatavoitteen säilyttäminen nykykäytännön mukaisilla toimenpiteillä on uhattuna. 36

41 Taulukko 14. Nykykäytännön mukaisten toimenpiteiden riittävyys Kiiminkijoen vesistön tilan kannalta. Vesimuodostuma Nykytila Tilatavoite Arvioi tilasta v. 2015, jos toteutetaan vain nykykäytännön mukaisia toimenpiteitä Tarvitaanko lisätoimenpiteitä? Kiiminkijoen alaosa Hyvä Hyvä/Natura Tyydyttävä* Kyllä Kiiminkijoen yläosa Erinomainen Erinomainen /Natura Hyvä* Kyllä Nuorittajoki Tyydyttävä Hyvä/Natura Tyydyttävä Kyllä Tilanjoki_Pirttijoki Hyvä Hyvä/Natura Hyvä Ei Vepsänjärvi Välttävä Hyvä/Natura Välttävä Kyllä Iso-Olvasjärvi Välttävä Hyvä/Natura Välttävä Kyllä Kivarinjärvi Hyvä Hyvä/Natura Hyvä Ei Vihajoki_Heinijoki Hyvä Hyvä/Natura Hyvä Ei Kalhamajärvi Hyvä Hyvä/Natura Hyvä Ei * tilan säilyminen ilman lisätoimenpiteitä on epävarmaa Ehdotukset lisätoimenpiteiksi Toimintokohtaiset lisätoimenpiteet Asutus Siirtoviemäriverkosto alueelle on osin rakennettu ja Ylikiimingin ja Kiimingin jätevedet johdetaan Haukiputaalle puhdistettaviksi. Vuonna 2007 valmistuneen vesihuollon alueellisen yleissuunnitelman mukaan jätevesien puhdistus keskitettäneen vaiheittain Oulun Taskilan jätevedenpuhdistamolle. Haukiputaalla sijaitsevan Leton jätevedenpuhdistamon osalta kunnat ovat jo sopineet jätevesien johtamisesta Ouluun vuoteen 2013 mennessä. Ervastinrannan keskuspuhdistamon osalta neuvottelut ovat käynnissä. Mikäli hanke katsotaan perustelluksi ja rahoitus saadaan järjestettyä, rakennetaan suunnittelujakson aikana Haukiputaalta Ouluun siirtoviemäri. Haja-asutus pyritään etenkin Haukipudas-Oulu väliseltä alueelta liittämään mahdollisuuksien mukaan siirtoviemäriin. Jo rakennettuja siirtoviemäreitä pyritään myös mahdollisuuksien mukaan hyödyntämään haja-asutuksen jätevesiasetuksen toimeenpanossa. Turvetuotanto Kiiminkijoella ja Nuorittajoella tarvitaan lisätoimenpiteitä vanhojen turvetuotantoalueiden vesiensuojelurakenteiden hoidossa sekä jälkihoidon ja -käytön suunnittelussa. Uuden turvetuotantoalueen lupakäsittelyssä on arvioitava turvetuotannon vaikutuksia vesistön happamuuskuormitukseen. Jos riski vesistön happamoitumiseen on olemassa, on tarvittavilla toimenpiteillä tai rajoituksilla estettävä haittojen syntyminen. Uusilla turvetuotantoalueilla lisätään toimenpiteitä tuotannon ulkopuolisen ajan kuormituksen vähentämiseksi ottamalla käyttöön pintavalutus tai muu tehostettu vesienkäsittelymenetelmä ympärivuotisesti. 37

42 Maatalous Pääosa maataloudesta sijoittuu Kiiminkijoen alaosalle. Myös suurimman sivujoen Nuorittajoen vesistöalueella pääosa maataloudesta on sijoittunut alajuoksun varrelle. Maatalouden vesiensuojelun lisätoimenpiteissä korostuvat etenkin peltojen kiintoaine-, ravinne- ja happamuuskuormitusta vähentävät toimenpiteet. Ravinnekuormituksen vähentämisessä keskeisiä ovat mm. toimenpiteet, joilla optimoidaan lannoitusta peltoviljelyssä ja lisätään toimenpiteitä, jotka alentavat tyydyttävää viljavuustasoa korkeampia peltomaiden fosforipitoisuuksia vähennetään monivuotisten nurmien pintalannoitusta Vesistöalueella sijaitsevien pienten vesistöjen ja niitä pienempien vesien suojeluun tarvitaan paikallisesti monipuolisesti lisätoimenpiteitä, mm. peltojen suojavyöhykkeitä ja monivaikutteisia kosteikkoja. Tarpeellista on myös mm. nautakarjan jaloittelutarhojen sekä porotarhojen vesiensuojelutilanteen ja toimenpidetarpeiden selvittäminen. Metsätalous Metsätalouden lisätoimenpiteissä korostuvat mm. kiintoaine-, ravinne- ja happamuuskuormitusta vähentävät toimenpiteet. Ottaen huomioon metsäohjelmassa esitetty kunnostusojitusten ja metsänlannoitusten lisäämistavoite kuormituksen merkittävä vähentäminen nykytasosta edellyttää vesiensuojelulta erinomaista tasoa. Tätä korostaa myös lohen ja taimenen luontaisen lisääntymisen edellytysten turvaaminen sekä pienten vesien tilan parantamistarpeet. Metsätaloudessa keskeisintä on kunnostusojitusten, hakkuiden, maanmuokkausten ja lannoitusten kuormituksen vähentämisen tehostaminen vesien suotautumiseen perustuvilla menetelmillä. Tällöin mm.: käytetään pintavalutusta ja muita kosteikkoja laajamittaisesti ojitusten ja maanmuokkausalueiden vesiensuojelussa kiintoaineen laskeutukseen perustuvien menetelmien lisäksi jätetään metsätalouden vesiensuojeluohjeiden mukaiset suojavyöhykkeet ja -kaistat hakkuissa ja lannoituksissa sekä lannoituksissa ojien varsiin lannoittamattomat kaistat laaditaan pintavalutuskenttien ja kosteikkojen yleissuunnitelmat metsätalouden vesiensuojelun kannalta keskeisille alueille koko vesistöalueella. Peruskuivatus Metsä- ja maataloutta sekä turvetuotantoa varten tarvitaan tehokasta peruskuivatusta. Sen vesiensuojelun erinomainen taso on välttämätöntä mm. vesistön kalataloudellisten tavoitteiden turvaamiseksi. Happamuus Happamuuden vähentämisessä ja uuden kuormituksen estämisessä ovat keskeisiä happamien sulfaattimaiden kuivatusten vesiensuojelutoimenpiteet. Tällöin tarvitaan mm. happamien sulfaattimaiden täsmäkartoitusta. Myös mustaliuskekallioperän alueilla tulee kiinnittää erityistä huomiota vesiensuojelutoimenpiteisiin. Kunnostus Rehevöityneillä järvillä selvitetään kunnostustarpeita mm. sisäisen kuormituksen vähentämiseksi ja tarvittaessa laaditaan kunnostussuunnitelmat. Pienvesien kunnostustarpeet on käsitelty luvussa

43 Vesimuodostumakohtaiset lisätoimenpiteet Kiiminkijoen alaosa ja Nuorittajoki Keskeisiä ovat lisätoimenpiteet, joilla vähennetään ja estetään etenkin ravinne- ja kiintoainekuormitusta sekä happamuus- ja metallikuormitusta Tällöin edellä yleisesti esitettyjen toimenpiteiden lisäksi mm.: - optimoidaan lannoitusta peltoviljelyssä ja lisätään toimenpiteitä, jotka alentavat tyydyttävää viljavuustasoa korkeampia peltomaiden fosforipitoisuuksia. Vähennetään monivuotisten nurmien pintalannoitusta - laaditaan tarvittaessa peltoalueiden kuivatusvesien puhdistamiseksi monivaikutteisten kosteikkojen yleissuunnitelma - perustetaan peltojen suojavyöhykkeitä ja monivaikutteisia kosteikkoja - selvitetään sulfaattimaiden esiintyminen täsmäkartoituksella - toteutetaan osassa 1 esitettyjä lisätoimenpiteitä happamien sulfaattimaiden aiheuttaman kuormituksen vähentämiseksi ja uuden kuormituksen muodostumisen estämiseksi - mustaliuskekallioperän alueilla otetaan huomioon happamuuskuormituksen uhka, joka voi aiheutua ko. kuivatusten tai esim. maa-ainesten oton seurauksena - sulfaattimailla turvetuotantoalueiden loppuvaiheen tuotantotoimenpiteet ja jälkihoitotyöt tehdään erityisen huolellisesti ja tarvittaessa happamia kaivuumaita kalkitaan - rakennetaan Haukipudas-Oulu -välille siirtoviemäri, mikäli hanke osoittautuu perustelluksi ja sille järjestyy rahoitus Kiiminkijoen yläosa Vesiensuojelussa ovat yläjuoksulla keskeisiä edellä esitetyt metsätalouden lisätoimenpiteet. Mahdollisten uusien vesistöä kuormittavien hankkeiden sijoittumisessa tälle osa-alueelle tulee ottaa huomioon mahdollinen riski erinomaisen tilan vaarantumisesta. Vepsänjärvi - vähennetään ulkoista ravinne- ja kiintoainekuormitusta edellä esitetyin toimenpitein etenkin metsä- ja maataloudessa - lisätään mm. kotitalouksien jätevesien käsittelyn neuvontaa - laaditaan kuormitusselvitys sekä kunnostussuunnitelma järven kunnostamiseksi Iso-Olvasjärvi - vähennetään ulkoista kuormitusta edellä esitetyin toimenpitein etenkin maa- ja metsätaloudessa - selvitetään tarvetta kunnostustoimiin sisäisen kuormituksen vähentämiseksi Toimenpiteiden vaikutukset ja arvio tilatavoitteen saavuttamisesta Arvio esitettyjen toimenpiteiden vaikutuksista vesien tilaan Nykykäytännön mukaisilla ja esitetyillä lisätoimenpiteillä maatalouden kuormitus vähenee pohjoisilla vesistöillä 5 20 %, metsätalouden kuormitus 20 %, haja-asutuksen 70 % ja pistekuormituksen 5 %. Maatalouden nykykuormituksessa, toimenpiteiden tarpeessa ja niiden vaikuttavuudessa on aluekohtaisia eroja. Ihmisen aiheuttama fosforikuormitus pienenee pohjoisilla vesistöillä %. Nuorittajoen fosforipitoisuuden arvioidaan laskevan nykytasolta (47 g/l) tasolle 38 g/l. Maa- ja metsätalouden jokea rehevöittävä ravinnekuormitus siirtyy suurimmaksi osaksi kevättulvan ja mahdollisten muiden tulvien aikana joesta nopeasti merialueelle vaikuttaen erityisesti siellä. Kiiminkijoen rehevöitymiseen vaikuttavat lähinnä kesäaikana jokeen tulevat ravinteet. Esitetyt lisätoimenpiteet saattavat vähentää kesäajan kuormitusta tehokkaammin kuin tulva-aikojen kuormitusta, joten suhteellinen kuormitusvähenemä voi kesällä olla edellä esitettyä suurempi. 39

44 Taulukko 15. Arvio esitettyjen toimenpiteiden riittävyydestä vesien tilatavoitteiden saavuttamisen tai ylläpitämisen kannalta Kiiminkijoen vesistössä vuoteen 2015 mennessä. +++: muutos on riittävä, ++: muutos on merkittävä, mutta ei riittävä, +: muutosta tapahtuu, mutta ei läheskään riittävästi, 0: ei muutosta. Tyhjä ruutu: ei muutostarvetta. Vesimuodostuma Morfologinen tila Hydrologinen tila Rehevyys Happamuus Happitilanne Kokonaistila Kiiminkijoen alaosa Kiiminkijoen yläosa Nuorittajoki Vepsänjärvi Iso-Olvasjärvi Määräaikojen pidentämistarve Valtaosassa tarkastelluista vesimuodostumista vesien tilatavoite saavutetaan esitettyjen lisätoimenpiteiden ansiosta vähintään vuonna Iso-Olvasjärvessä tarvittaneen lisäaikaa vuoteen 2021 (taulukko 16). Siellä a-klorofyllipitoisuudet ovat erittäin korkeat suhteessa fosforipitoisuuteen ja typpeä on runsaasti. Järvi on matala ja mahdollisesti sisäkuormitteinen. Tämän takia toimenpiteiden vaikutukset näkyvät viiveellä. Myös Vepsänjärven tilatavoite on arvioitu saavutettavan vasta vuoteen 2021 mennessä, koska rehevyyden aiheuttamaa haittaa ei saada hallintaan vuoteen 2015 mennessä. Taulukko 16. Toimenpiteiden riittävyys Kiiminkijoen vesistön tilatavoitteiden saavuttamisen kannalta sekä mahdollinen jatkoajan tarve. Vesimuodostuma Nykytila Tilatavoite Arvio tilasta v. 2015, kun toteutetaan nykykäytännön ohella lisätoimenpiteet Riittävätkö nykykäytäntö ja lisätoimenpiteet tilatavoitteen saavuttamiseen v. 2015? Jatkoajan tarve vuoteen Kiiminkijoen alaosa Hyvä Hyvä/Natura Hyvä Kyllä - Kiiminkijoen yläosa Erinomainen Erinomainen /Natura Erinomainen Kyllä - Nuorittajoki Tyydyttävä Hyvä/Natura Hyvä Kyllä - Vepsänjärvi Välttävä Hyvä/Natura Tyydyttävä Ei 2021 Iso-Olvasjärvi Välttävä Hyvä/Natura Tyydyttävä Ei 2021 Esitettyjen toimenpiteiden muut vaikutukset Kiiminkijoen vesistössä suunnittelukaudella toteutettavat toimenpiteet edistävät jonkin verran tulvasuojelua ja virkistyskäyttöä sekä kalastusta (taulukko 17). Toimenpiteillä on jonkin verran myönteistä vaikutusta myös asuinympäristöön ja viihtyvyyteen. Koska selvityksillä ja suunnitelmilla ei ole vielä vaikutusta vesien tilaan eikä sitä myötä vesien käyttötarkoituksiin tai muihin tarkasteltuihin seikkoihin, ei niitä ole tarkasteltu tässä yhteydessä. Luonnonsuojelun osalta on arvioinnissa otettu huomioon luonnonsuojelulaissa sekä direktiivissä mainitut lajit. 40

45 Taulukko 17. Esitettyjen toimenpideyhdistelmien vaikutukset Kiiminkijoen vesistön käyttötarkoituksiin sekä niiden yhteiskunnalliset vaikutukset hoitokaudella = ei vaikutusta, +/- vähäinen vaikutus, ++/-- selvä vaikutus, +++/--- merkittävä vaikutus. Vaikutuksen kohde Suhteellinen vaikutus Vesien käyttö Vedenhankinta 0 Tulvasuojelu + Maankuivatus - Virkistyskäyttö + Luonnonsuojelu + Vesivoiman tuotanto 0 Kalastus + Yhteiskunnalliset seikat Toimeentulo 0 Terveys 0 Yhdyskuntarakenne 0 Asuinympäristö ja viihtyisyys + Maisema Iijoen vesistö Vesien tilatavoitteet Iijoen vesistön järvet ja joet ovat pääosin hyvässä tai jopa erinomaisessa tilassa (kuva 10). Näiden vesimuodostumien tavoitteena onkin se, että nykytila ei heikkene. Vesistön alaosalla on sellaisia vesimuodostumia, joiden nykytila on tyydyttävä. Ne on saatava vähintään hyvään tilaan. Osasta vesimuodostumia ei ole tarpeeksi tietoa luokittelua varten. Voimakkaasti muutettujen vesistöjen tilaa ja tilatavoitetta tarkastellaan suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan. Iijoen alaosan tila on tyydyttävä ja voimakkaasti muutetuiksi nimettyjen järvien tila hyvä suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan. Natura-alueisiin kuuluvat Livojärvi (edustava karu ja kirkasvetinen järvi) ja Pudasjärvi (luontotyypit ja linnusto). Tavanomainen tilatavoite ei näissä kohteissa vaaranna suojelutavoitteita. Suurin este hyvän ekologisen tilan saavuttamiselle on liian suuri ravinne- ja kiintoainekuormitus Kivarin-, Siuruan-, Ranuan- Luiminka- ja Korpijoissa sekä happamuuden aiheuttamat haitat Kivarin-, Siuruan-, Korpi- ja Ranuanjoissa. Yksilöitynä alueellisesti tärkeänä tavoitteena on raakun elinolosuhteiden turvaaminen Livo-, Kouvan- ja Pärjänjoella. Kivarinjoessa ja Korpijoessa tulisi ihmisen aiheuttamaa fosforikuormitusta saada vähennetyksi noin kolmanneksen nykyisestä, jotta joen keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus alenisi "hyvän" tasolle (Kivarinjoella 40 µg/l ja Korpijoella 35 µg/l). Siuruanjoen ala- ja keskiosalla vähentämistarve on huomattavasti pienempi, noin viidennes nykytasosta ja Siuruanjoen yläosalla vieläkin vähäisempi. 41

46 Kuva 10. Iijoen vesistön tila. Takajärvestä laskeva Ranuanjoki luokittuu tyydyttäväksi. Joen ravinnepitoisuus ylittää "Hyvän/tyydyttävän" tilan raja-arvon fosforipitoisuuden osalta, joten jokeen kohdistuvaa ravinne- ja kiintoainekuormitusta tulee vähentää. Korkea fosforikuorma johtunee suureksi osaksi rehevöityneistä Ranuanjärvestä ja Takajärvestä tulevasta ravinnekuormasta, mutta myös itse Ranuanjokeen kohdistuu kuormitusta valuma-alueella harjoitettavasta maa- ja metsätaloudesta, Ranuan jätevedenpuhdistamolta ja valuma-alueella sijaitsevilta turvetuotantoalueilta. Vaikka Siuruanjoki kuntoon - hankkeen mukaiset hoitotoimet luultavasti tulevaisuudessa vähentävät järviltä jokeen kohdistuvaa kuormitusta, suoraan jokeen kohdistuvaan kuormitukseen saattaa olla tarpeen puuttua. Tiedot Ranuanjoen tilasta perustuvat pääosin vedenlaatutietoihin, biologista tietoa joesta on kerätty vähän. Myöskään joen uoman tai lähivaluma-alueen tilasta ei ole tehty kartoituksia. Nykytiedot eivät riitä toimivan ja kustannustehokkaan kunnostuksen suunnitteluun. Hajakuormituksen ja sisäisen kuormituksen rehevöittämiä Ranuanjärveä ja Takajärveä koskevia kunnostustoimenpiteitä on toteutettu jo 1980-luvulta lähtien. Järvien alivedenpintaa on nostettu, ja Ranuanjärven hapetus käynnistyi 1980-luvun lopulla. Tehokkaampaa hapetusta ja ilmastusta Ranuanjärven molemmissa syvänteissä on toteutettu talvisin vuodesta 2001 alkaen. Myös tehokalastusta on toteutettu 2000-luvulla, erityisesti vuosina Siuruanjoki kuntoon -hankkeen puitteissa. Järviin kohdistuvaa hajakuormitusta, erityisesti maatalouden ja haja-asutuksen osalta, pyritään vähentämään nykykäytännön mukaisilla toimenpiteillä. 42

47 Iijoen alaosalla tilatavoitteen saavuttamisen edellytyksenä on vaelluskalojen kulun turvaaminen Iijoen vesistön yläosalle. Kivarinjoella morfologisen tilan parantaminen edesauttaa ympäristötavoitteen saavuttamista. Hydrologisen ja morfologisen tilansa puolesta muut Iijoen vesistöalueen yksittäin käsiteltävät järvet ja joet ovat jo vesienhoitolain tarkoittamassa tavoitetilassa. Kuitenkin tietyille vesimuodostumille on asetettu alueellisesti tärkeäksi katsottuja yksilöllisiä tavoitteita. Kalan kulkuun liittyviä tavoitteita on asetettu Kostonjärvelle, Irnijärvelle, Kurkijärvi-Tuuliaiselle sekä Hirvasjoelle. Lisäksi alueellisia säännöstelyn kehittämiseen liittyviä tavoitteita on asetettu usealle säännöstellylle järvelle. Iijoen vesistöalueella valuma-alueeltaan yli 200 km 2 jokia jäi aineiston puutteen vuoksi luokittelematta Posion Mäntyjoki-Laukunjoki ja Kuusijoki-Unijoki. Yli viiden neliökilometrin kokoisista järvistä luokittelematta jäi Pudasjärven Panumajärvi ja Taivalkosken Koviojärvi Nykykäytännön mukaisten toimenpiteiden riittävyys Toimintasektoreista vain haja-asutuksen kuormitus pienenee huomattavasti (70 %) nykykäytännön mukaisilla toimenpiteillä. Maatalouden kuormitus pienenee vain 1 2 %. Kaikkiaan ihmisen aiheuttama kuormitus pienenee toimenpideohjelman pohjoisen osa-alueen vesistöalueilla nykykäytännön mukaisilla toimenpiteillä noin 10 %, Jokien fosforipitoisuus alenee noin 2 g/l, joka saattaa riittää hyvän tilan rajapitoisuuden alittamiseen mahdollisesti vain Siuruanjoen yläosalla. Jokien ja järvien hydrologisessa tilassa ei tapahdu juurikaan muutoksia nykykäytännön mukaisilla toimenpiteillä. Merkittävimmät nykykäytännön mukaisten virtavesikunnostusten vaikutukset kohdistuvat Iijoen yläosalle, joka on jo saavuttanut ympäristötavoitteen. Tällä hetkellä hyvää huonomassa tilassa olevista vesimuodostumista nykykäytännön mukaisten toimenpiteiden on arvioitu riittävän tilatavoitteen saavuttamiseen ainoastaan Siuruanjoen yläosalla. Lisätoimenpiteitä tarvitaan Iijoen alaosalla, Siuruanjoen alaosalla, Kivarinjoella, Ranuanjoella, Korpijoella, Soivionjärvellä, Tyräjärvellä, Takajärvellä ja Ranuanjärvellä. Näissä vesimuodostumissa tilatavoitteita ei saavuteta nykykäytännön mukaisilla toimenpiteillä vuoteen 2015 mennessä (taulukko 18). 43

48 Taulukko 18. Nykykäytännön mukaisten toimenpiteiden riittävyys Iijoen vesistön tilan kannalta. Vesimuodostuma Nykytila Tilatavoite Arvioi tilasta v. 2015, jos toteutetaan vain nykykäytännön mukaisia toimenpiteitä Tarvitaanko lisätoimenpiteitä? Iijoen alaosa Tyydyttävä* Hyvä*/Natura Tyydyttävä* Kyllä Iijoen keski- ja yläosa Hyvä Hyvä/Natura/EUuimavesi Hyvä Ei Kivarinjoki Tyydyttävä Hyvä/Natura Tyydyttävä Kyllä Martimonjoki Hyvä Hyvä Hyvä Ei Iinattijoki_Hirvasjoki_Naamanganjoki Hyvä Hyvä Hyvä Ei Iijärvi-Irnijärvi_uomat Hyvä Hyvä Hyvä Ei Siuruanjoen ala- ja keskiosa Tyydyttävä Hyvä Tyydyttävä Kyllä Siuruanjoen yläosa Tyydyttävä Hyvä Hyvä Ei Ranuanjoki Tyydyttävä Hyvä Tyydyttävä Kyllä Luiminkajoki Tyydyttävä Hyvä Hyvä Ei Livojoki Erinomainen Erinomainen Erinomainen Ei Kouvanjoki Erinomainen Erinomainen Erinomainen Ei Pärjänjoki Hyvä Hyvä/Natura Hyvä Ei Kostonjoki Hyvä Hyvä Hyvä Ei Kurkijoki_Kynsijoki_Soilunjoki_Raatejoki Hyvä Hyvä Hyvä Ei Korpijoki Tyydyttävä Hyvä/Natura Tyydyttävä Kyllä Puhosjoki Hyvä Hyvä Hyvä Ei Korvuanjoki Erinomainen Erinomainen Erinomainen Ei Jongunjärvi Erinomainen Erinomainen Erinomainen Ei Jokijärvi Erinomainen Erinomainen Erinomainen Ei Irnijärvi_Ala-Irni Hyvä* Hyvä*/Natura Hyvä* Ei Iso- ja Keskikero Hyvä* Hyvä* Hyvä* Ei Polojärvi Hyvä* Hyvä* Hyvä* Ei Soivionjärvi Tyydyttävä Hyvä Tyydyttävä Kyllä Iijärvi Erinomainen Erinomainen Erinomainen Ei Tyräjärvi Tyydyttävä Hyvä Tyydyttävä Kyllä Takajärvi Tyydyttävä Hyvä Tyydyttävä Kyllä Oijusluoma Hyvä Hyvä Hyvä Ei Naamankajärvi Hyvä Hyvä Hyvä Ei Kurkijärvi-Tuuliainen Hyvä Hyvä Hyvä Ei Jaurakkajärvi Hyvä Hyvä Hyvä Ei Ranuanjärvi Tyydyttävä Hyvä Tyydyttävä Kyllä Kuhan_Takajärvi Tyydyttävä Hyvä Hyvä Ei Luiminkajärvi Tyydyttävä Hyvä Hyvä Ei Livojärvi Erinomainen Erinomainen/Natura Erinomainen Ei Kostonjärvi Hyvä* Hyvä* Hyvä* Ei Kynsijärvi_Kynsilampi Hyvä Hyvä Hyvä Ei Kaukuanjärvi Hyvä Hyvä Hyvä Ei Puhosjärvi Erinomainen Erinomainen Erinomainen Ei Pudasjärvi Hyvä Hyvä/Natura Hyvä Ei Lylyjoki Hyvä Hyvä Hyvä Ei Naamankajoki_Hukkajoki_Elätinjoki Hyvä Hyvä Hyvä Ei Suolijoki_Näljänkäjoki_Junnojoki Hyvä Hyvä Hyvä Ei Suolijärvi Hyvä Hyvä Hyvä Ei Rääpysjärvi Erinomainen Erinomainen/Natura Erinomainen Ei Kuusijärvi Hyvä Hyvä Hyvä Ei Iso ja Pieni Siikajärvi Erinomainen Erinomainen Erinomainen Ei Korvuanjärvi Hyvä Hyvä Hyvä Ei Pyhäjärvi Hyvä Hyvä Hyvä Ei Naamankajärvi-Polvijärvet Hyvä Hyvä Hyvä Ei Lohijoki Erinomainen Erinomainen Erinomainen Ei *suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan 44

49 Seuraaville vesimuodostumille esitetään alueellisesti tärkeäksi katsottuja yksilöityjä tavoitteita, jotka edellyttävät toimenpiteitä: Iinattijoki_Hirvasjoki_Naamanganjoki, Livojoki, Kouvanjoki, Pärjänjoki, Irnijärvi-Ala-Irni, Polojärvi, Iso- ja Keski-Kero ja Kostonjärvi Ehdotukset lisätoimenpiteiksi Toimintokohtaiset lisätoimenpiteet Yhdyskuntien jätevesien puhdistus Iijoen alaosan osalta on mahdollista, että jätevesien puhdistus keskitetään suunnittelujakson aikana Iihin tai Ouluun. Neuvottelut ja jatkoselvitykset keskittämisestä ovat käynnissä. Mikäli jätevesien keskittäminen osoittautuu perustelluksi ja hankkeelle saadaan rahoitus järjestettyä, rakennetaan Yli- Iistä Iin kautta Haukiputaalle siirtoviemärit. Haukiputaalta jätevedet johdetaan edelleen Ouluun Taskilan jätevedenpuhdistamolle käsiteltäviksi. Iijokivarren alaosan haja-asutus saataisiin näin ollen suurelta osin liitettyä siirtoviemärin piiriin. Kuusamoon on suunniteltu rakennettavan siirtoviemäri, jolla johdetaan Rukan, Käylän ja Kuusamon keskustaajaman jätevedet käsiteltäväksi keskuspuhdistamoon. Tämä mahdollistaa hajaasutuksen liittämisen viemäriin silloin, kun se on perusteltua. Turvetuotanto Uusilla turvetuotantoalueilla lisätään toimenpiteitä tuotannon ulkopuolisen ajan kuormituksen vähentämiseksi ottamalla pintavalutus tai muu tehostettu vesienkäsittelymenetelmä ympärivuotiseen käyttöön. Maatalous Suurin osa pelloista on monivuotisessa nurmiviljelyssä ja lypsykarjatalous on vallitsevana tuotantosuuntana. Keskeisiä ovat mm. lisätoimenpiteet, joilla optimoidaan lannoitusta peltoviljelyssä ja lisätään toimenpiteitä, jotka alentavat mahdollisia tyydyttävää viljavuustasoa korkeampia peltomaiden fosforipitoisuuksia vähennetään monivuotisten nurmien pintalannoitusta Vesistöalueella sijaitsevien pienten vesistöjen ja niitä pienempien vesien suojeluun tulee kiinnittää erityistä huomiota. Tällöin tarvitaan paikallisesti monipuolisesti lisätoimenpiteitä, mm. peltojen suojavyöhykkeitä ja monivaikutteisia kosteikkoja Tarpeellista on myös mm. nautakarjan jaloittelutarhojen sekä porotarhojen vesiensuojelutilanteen ja toimenpidetarpeiden selvittäminen Metsätalous Metsätalouden lisätoimenpiteissä korostuvat mm. kiintoaine- ja ravinnekuormitusta vähentävät toimenpiteet. Ottaen huomioon metsäohjelmassa esitetty kunnostusojitusten ja metsänlannoitusten lisäämistavoite kuormituksen merkittävä vähentäminen nykytasosta edellyttää vesiensuojelulta erinomaista tasoa. 45

50 Metsätaloudessa keskeistä on kunnostusojitusten, hakkuiden, maanmuokkausten ja lannoitusten kuormituksen vähentämisen tehostaminen vesien suotautumiseen perustuvilla menetelmillä. Tällöin mm.: käytetään pintavalutusta ja muita kosteikkoja laajamittaisesti ojitusten ja maanmuokkausalueiden vesiensuojelussa kiintoaineen laskeutukseen perustuvien menetelmien lisäksi jätetään metsätalouden vesiensuojeluohjeiden mukaiset suojavyöhykkeet ja -kaistat hakkuissa ja lannoituksissa sekä lannoituksissa ojien varsiin lannoittamattomat kaistat laaditaan pintavalutuskenttien ja kosteikkojen yleissuunnitelmia metsätalouden vesiensuojelun kannalta keskeisille vesistöalueille. Mallina voidaan soveltaa esimerkiksi Siuruanjoki kuntoon -yhteishankkeessa Siuruanjokialueelle tehtyä suunnittelua. Peruskuivatus Metsä- ja maataloutta sekä turvetuotantoa varten tarvitaan tehokasta peruskuivatusta. Sen vesiensuojelun erinomainen taso on välttämätöntä mm. vesistön kalataloudellisten tavoitteiden turvaamiseksi. Kunnostukset Iijoen vesistöalueella on vain kaksi vesimuodostumaa, joissa morfologisen tilan parantaminen tai kalojen vaellusmahdollisuuksien turvaaminen on katsottu kustannustehokkaaksi toimenpiteeksi ympäristötavoitteen saavuttamiseksi. Iijoen alaosalle tehdään suunnitelma kalateiden rakentamisesta. Kivarinjoelle suunnitellaan ja toteutetaan kalataloudellinen kunnostus. Lisäksi alueellisesti tärkeän tavoitteen saavuttamiseksi selvitetään kalatien rakentamistarvetta kahdessa kohteessa ja toteutetaan Kostonjärven säännöstelypadon kalatie. Ranuanjärven ja Takajärven tilan parantamiseksi järviin kohdistuvia kunnostustoimenpiteitä tulee jatkaa. Pienvesien kunnostustarpeet on käsitelty luvussa 6.7. Säännöstely Iijoen vesistöalueella säännöstellyt vedet ovat pääosin jo saavuttaneet ympäristötavoitteen, joten Iijoen alaosaa lukuun ottamatta toimenpiteet säännöstelyn kehittämiseksi on esitetty alueellisesti tärkeäksi katsottujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Iijoen alaosalla selvitetään säännöstelykäytäntöjen muuttamista siten, että säännöstely edistää kalojen vaellusmahdollisuuksia. Säännöstellyillä järvillä jatketaan säännöstelykäytäntöjen kehittämistä ekologiset ja virkistyskäyttönäkökohdat huomioon ottaen. Uhanalaisten lajien suojelu Iijoen vesistöalueella tulee tehdä toimenpiteitä jokihelmisimpukan (raakun) suojelemiseksi kohteilla, jotka ovat jo saavuttaneet ympäristötavoitteen. Toimenpiteet tehdään alueellisesti tärkeäksi katsotun tavoitteen saavuttamiseksi. - kartoitetaan jokihelmisimpukan (raakun) esiintyminen potentiaalisilla kohteilla, joilta esiintymistietoja ei vielä ole - laaditaan toimenpideohjelma raakkupopulaatioiden suojelulle - turvataan raakkupopulaatioiden elinolosuhteet vesiensuojelutoimenpitein 46

51 Vesimuodostumakohtaiset lisätoimenpiteet sekä alueellisesti tärkeät toimenpiteet Iijoen alaosa - laaditaan kalatiesuunnitelmat kaikkiin pääuoman voimalaitoksiin - selvitetään säännöstelykäytäntöjen muuttamista siten, että säännöstely edistää kalojen vaellusmahdollisuuksia - rakennetaan siirtoviemärit Yli-Iistä Iihin sekä laajennetaan ja saneerataan Iin jätevedenpuhdistamo tai vaihtoehtoisesti rakennetaan siirtoviemärit Yli-Iistä Iin kautta Haukiputaalle, josta edelleen jätevedet johdetaan Ouluun Taskilan puhdistamolle. Hanke toteutetaan, mikäli se osoittautuu perustelluksi ja sille järjestyy rahoitus. Toimenpiteen päätarkoitus on parantaa rannikkovesien tilaa Iin edustalla. Kivarinjoki Kivarinjoella tarvitaan kaikkia toteutettavissa olevia toimenpiteitä maankäytöstä aiheutuvan ravinne- ja kiintoainekuormituksen vähentämiseksi. Keskeisimpiä ovat lisätoimenpiteet, joilla vähennetään kuormitusta metsätaloudessa ja peruskuivatuksissa. Metsähallituksen ojitushankkeilla on käytetty pintavalutusta vesienpuhdistuksen tehostamiseksi. Erityisesti yksityismetsien vesiensuojelun tehostamista varten laaditaan pintavalutuskenttien ja kosteikkojen yleissuunnitelma, jonka laajuus määritellään tarkemmin suunnittelun alussa. - laaditaan suunnitelma perattujen jokiosuuksien kunnostamiseksi ja kunnostusten toteuttaminen Iinattijoki_Hirvasjoki_Naamanganjoki - selvitetään tarvetta tehdä kalatie Hirvaskosken säännöstelypadon ohi (*(** Siuruanjoen ala- ja keskiosa Keskeisimpiä ovat lisätoimenpiteet, joilla vähennetään ravinne- ja kiintoainekuormitusta metsä- ja maataloudessa, turvetuotannossa sekä peruskuivatuksissa. Tällöin voidaan hyödyntää mm.: Siuruanjoki kuntoon yhteishankkeessa laaditussa pintavalutuskenttien yleissuunnittelussa esitettyjä kohteita, jotka on merkitty metsätahojen tietokantoihin ja hankkeessa luotuja hajakuormituksen vesiensuojelun esittelykohteita. Siuruanjoelle on laadittu myös peltojen suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma. Ranuanjoki - laaditaan tarkempiin tilaselvityksiin perustuva vesienhoitosuunnitelma, jonka pohjalta voidaan laatia kunnostussuunnitelma Korpijoki - tehostetaan hajakuormituksen vähentämistä Irnijärvi - Ala-Irni - selvitetään tarvetta tehdä kalatie säännöstelypadon ohi (*(** - jatketaan ekologisten säännöstelykäytäntöjen noudattamista ja edelleen kehittämistä huomioiden myös alapuoliset jokialueet* - selvitetään vyörymärantojen ekologisia vaikutuksia ja ekologisten rannansuojausmenetelmien kehittämismahdollisuuksia ja toteutetaan tärkeämmiksi katsottuja rannansuojauksia (* Polojärvi - jatketaan ekologisten säännöstelykäytäntöjen noudattamista ja edelleen kehittämistä huomioiden myös alapuoliset jokialueet (* - selvitetään vyörymärantojen ekologisia vaikutuksia ja ekologisten rannansuojausmenetelmien kehittämismahdollisuuksia ja toteutetaan tärkeämmiksi katsottuja rannansuojauksia (* 47

52 Soivionjärvi - vähennetään metsä- ja maatalouden, kalankasvatuksen sekä peruskuivatusten ravinne- ja kiintoainekuormitusta. - laaditaan kuormitus- ja kunnostustarveselvitys Tyräjärvi - vähennetään maa- ja metsätalouden sekä haja-asutuksen ravinne- ja kiintoainekuormitusta. - laaditaan kuormitus- ja kunnostustarveselvitys sekä tarvittaessa kunnostussuunnitelma Iso- ja Keski-Kero - jatketaan ekologisten säännöstelykäytäntöjen noudattamista ja edelleen kehittämistä huomioiden myös alapuoliset jokialueet (* - selvitetään vyörymärantojen ekologisia vaikutuksia ja ekologisten rannansuojausmenetelmien kehittämismahdollisuuksia ja toteutetaan tärkeämmiksi katsottuja rannansuojauksia (* Kostonjärvi - tehdään kalatie säännöstelypadon ohi (* - jatketaan ekologisten säännöstelykäytäntöjen noudattamista ja edelleen kehittämistä huomioiden myös alapuoliset jokialueet (* Takajärvi - selvitään tuuliresuspension aiheuttaman ravinteiden veteen sekoittumisen vähentämismahdollisuuksia Ranuanjärvi - uusitaan Ranuanjärven ilmastuslaitteet - jatketaan hoitokalastusta 2 3 vuoden välein (* Toimenpide alueellisesti tärkeäksi katsotun tavoitteen saavuttamiseksi. (** Toimenpide toteutetaan todennäköisesti vasta toisella hoitokaudella Toimenpiteiden vaikutukset ja arvio tilatavoitteen saavuttamisesta Arvio esitettyjen toimenpiteiden vaikutuksista vesien tilaan Nykykäytännön mukaisilla ja esitetyillä lisätoimenpiteillä maatalouden kuormitus vähenee pohjoisilla vesistöillä 5 20 %, metsätalouden kuormitus 20 %, haja-asutuksen 70 % ja pistekuormituksen 5 %. Maatalouden nykykuormituksessa, toimenpiteiden tarpeessa ja niiden vaikuttavuudessa on aluekohtaisia eroja. Ihmisen aiheuttama fosforikuormitus pienenee pohjoisilla vesistöillä %. Jokimuodostumissa, paitsi ei todennäköisesti Ranuanjoella, pitoisuudet alenevat niin, ettei rehevyys vaaranna hyvän tilan saavuttamista (taulukko 19). Kivarinjoen perattujen alueiden kunnostus edistää merkittävästi tilatavoitteen saavuttamista ensimmäisen hoitokauden aikana. Iijoen alaosalla tehdään suunnitelmat kalateistä ja selvityksiä tarvittavista säännöstelyn muutoksista, joten toimenpiteillä ei ole vaikutusta vesimuodostuman tilaan vielä ensimmäisellä hoitokaudella, mutta toimenpiteet luovat pohjan ympäristötavoitteen saavuttamiseksi seuraavan hoitokauden aikana (taulukko 19). 48

53 Taulukko 19. Arvio esitettyjen toimenpiteiden riittävyydestä vesien tilatavoitteiden saavuttamisen tai ylläpitämisen kannalta Iijoen vesistössä vuoteen 2015 mennessä. +++: muutos on riittävä, ++: muutos on merkittävä, mutta ei riittävä, +: muutosta tapahtuu, mutta ei läheskään riittävästi, 0: ei muutosta. Tyhjä ruutu: ei muutostarvetta. Vesimuodostuma Morfologinen tila Hydrologinen tila Rehevyys Happamuus Happitilanne Kokonaistila Iijoen alaosa Kivarinjoki * +++ Siuruanjoen ala- ja keskiosa Ranuanjoki + + Korpijoki Tyräjärvi + + Soivionjärvi + + Takajärvi Ranuanjärvi *)ei päästä pitoisuuteen 40 ug/l, mutta tämä ei todennäköisesti estä hyvään tilaan pääsyä Määräaikojen pidentämistarve Lisäaikaa vuoteen 2021 tarvitaan Iijoen alaosalla, Ranuanjoella, Takajärvellä, Ranuanjärvellä, Soiviojärvellä ja Tyräjärvellä (taulukko 20). Iijoen alaosalla vaelluskalojen kulkua ei saada toteutetuksi tätä aikaisemmin kaikkiaan viiden kalatien suunnittelun ja lupakäsittelyn takia. Käytettävissä olevilla toimenpiteillä ei saada Ranuanjoen kuormitusta riittävästi vähennetyksi eikä Taka- ja Ranuanjärven sisäistä kuormitusta saada hallintaan. Myöskään Soivionjärvellä ja Tyräjärvellä ei rehevöitymistä aiheuttavaa kuormitusta saada vähennettyä niin nopeasti, että tilatavoite voitaisiin saavuttaa vuonna Taulukko 20. Toimenpiteiden riittävyys Iijoen vesistön tilatavoitteiden saavuttamisen kannalta sekä mahdollinen jatkoajan tarve. Vesimuodostuma Nykytila Tilatavoite Arvio tilasta v. 2015, kun toteutetaan nykykäytännön ohella lisätoimenpiteet Riittävätkö nykykäytäntö ja lisätoimenpiteet tilatavoitteen saavuttamiseen v. 2015? Jatkoajan tarve vuoteen Iijoen alaosa Tyydyttävä* Hyvä*/Natura Tyydyttävä* Ei 2021 Kivarinjoki Tyydyttävä Hyvä/Natura Hyvä Kyllä - Siuruanjoen ala- ja keskiosa Tyydyttävä Hyvä Hyvä Kyllä - Ranuanjoki Tyydyttävä Hyvä Tyydyttävä Kyllä 2021 Korpijoki Tyydyttävä Hyvä/Natura Hyvä Kyllä - Tyräjärvi Tyydyttävä Hyvä Tyydyttävä Ei 2021 Soivionjärvi Tyydyttävä Hyvä Tyydyttävä Ei 2021 Takajärvi Tyydyttävä Hyvä Tyydyttävä Ei 2021 Ranuanjärvi Tyydyttävä Hyvä Tyydyttävä Ei 2021 *suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan 49

54 Esitettyjen toimenpiteiden muut vaikutukset Iijoen vesistössä suunnittelukaudella toteutettavat toimenpiteet edistävät jonkin verran tulvasuojelua ja virkistyskäyttöä, luonnonsuojelullisia tavoitteita sekä kalastusta (taulukko 21). Toimenpiteillä on jonkin verran myönteistä vaikutusta myös asuinympäristöön ja viihtyvyyteen. Tarkastelussa ei ole otettu huomioon alueellisesti tärkeitä toimenpiteitä jo hyvässä tilassa tai hyvässä saavutettavassa olevassa tilassa oleville vesistöille. Koska selvityksillä ja suunnitelmilla ei ole vielä vaikutusta vesien tilaan eikä sitä myötä vesien käyttötarkoituksiin tai muihin tarkasteltuihin seikkoihin, ei niitäkään ole tarkasteltu tässä yhteydessä. Luonnonsuojelun osalta on arviossa otettu huomioon luonnonsuojelulaissa sekä direktiivissä mainitut lajit. Taulukko 21. Esitettyjen toimenpideyhdistelmien vaikutukset Iijoen vesistön käyttötarkoituksiin sekä niiden yhteiskunnalliset vaikutukset hoitokaudella = ei vaikutusta, +/- vähäinen vaikutus, ++/-- selvä vaikutus, +++/--- merkittävä vaikutus. Vaikutuksen kohde Suhteellinen vaikutus Vesien käyttö Vedenhankinta 0 Tulvasuojelu + Maankuivatus - Virkistyskäyttö + Luonnonsuojelu + Vesivoiman tuotanto 0 Kalastus + Yhteiskunnalliset seikat Toimeentulo 0 Terveys 0 Yhdyskuntarakenne 0 Asuinympäristö ja viihtyisyys + Maisema Kuiva- ja Olhavanjoen vesistöt Vesien tilatavoitteet Kuiva- ja Olhavanjoen luokitellut vesimuodostumat ovat hyvässä tai tyydyttävässä tilassa ja tavoitteena on hyvässä tilassa olevien vesimuodostumien osalta turvata niiden nykytila, muiden osalta saavuttaa vähintään hyvä tila vuoteen 2015 mennessä (kuva 11). Matilanjärvi-Lammasjärvi- Mursunjärvi on Natura-aluetta (lintuvesi). Suurimpana esteenä hyvän ekologisen tilan saavuttamiselle on liian korkea ravinnepitoisuus Olhavanjoessa, Kivijoessa ja Oijärvessä sekä happamuuden vaikutukset Kivijoessa. Oijärvessä talviaikainen happitilanne on heikko. 50

55 Kuva 11. Kuivajoen (vasemmalla) ja Olhavanjoen (oikealla) vesistön ekologinen tila. Fosforikuormitusta tulisi saada vähennetyksi Olhavanjoen vesistöalueella noin puoleen nykyisestä ja Kivijoen vesistöalueella noin kolmanneksen nykyisestä, jotta joen keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus alenisi tasolle 40 µg/l. Morfologisen tilan tavoitteena Olhavanjoessa on se, että rakennettujen uoman osien morfologia on mahdollisimman monimuotoinen. Kuivajoella, Oijärvellä sekä Matilanjärvi-Lammasjärvi-Mursunjärvellä hydrologisen tilan tavoitteena on se, että säännöstelykäytäntö edesauttaa tilatavoitteen saavuttamista Nykykäytännön mukaisten toimenpiteiden riittävyys Nykykäytännön mukaisilla toimenpiteillä vain haja-asutuksen kuormitus pienenee huomattavasti (70 %). Maatalouden kuormitusta saadaan vähennetyksi vain 1 2 %. Nykykäytännön mukaisilla toimenpiteillä ihmisen aiheuttama kuormitus pienenee pohjoisilla vesistöalueilla noin 10 %, Olhavanjoen fosforipitoisuus alenee nykytasolta (50,5 g/l ) tasolle 47 g/l. Kivijoella fosforipitoisuuden lasku on samaa suuruusluokkaa. Nykykäytännön mukaisia hydrologiseen ja morfologiseen tilaan vaikuttavia toimenpiteitä ei ole tiedossa. Lisätoimenpiteitä tarvitaan Olhavanjoella, Kivijoella, Kuivajoella ja Oijärvellä. Oijärvellä lisätoimenpiteitä tarvitaan erityisesti talviaikaisen happitilanteen kohentamiseksi. 51

56 Taulukko 22. Nykykäytännön mukaisten toimenpiteiden riittävyys Kuivajoen ja Olhavanjoen vesistöjen tilan kannalta. Vesimuodostuma Nykytila Tilatavoite Arvioi tilasta v. 2015, jos toteutetaan vain nykykäytännön mukaisia toimenpiteitä Tarvitaanko lisätoimenpiteitä? Olhavanjoki Tyydyttävä Hyvä Tyydyttävä Kyllä Kivijoki Tyydyttävä Hyvä/Natura Tyydyttävä Kyllä Oijärvi Tyydyttävä Hyvä Tyydyttävä Kyllä Kuivajoki Hyvä Hyvä Tyydyttävä* Kyllä * tilan säilyminen ilman lisätoimenpiteitä on epävarmaa Ehdotukset lisätoimenpiteiksi Toimintokohtaiset lisätoimenpiteet Jätevesien puhdistaminen Mikäli nykykäytännön mukaiset toimenpiteet saadaan kokonaisuudessaan toteutettua suunnittelujakson aikana, ei lisätoimenpiteitä alueella tarvita. Kiinteistökohtaisten käsittelyratkaisujen käyttöja huoltotoimenpiteisiin on panostettava. Turvetuotanto Uusilla turvetuotantoalueilla lisätään toimenpiteitä tuotannon ulkopuolisen ajan kuormituksen vähentämiseksi ottamalla pintavalutus tai muu tehostettu vesienkäsittelymenetelmä ympärivuotiseen käyttöön. Metsätalous Metsätalouden lisätoimenpiteissä korostuvat mm. kiintoaine-, ravinnekuormitusta vähentävät toimenpiteet. Ottaen huomioon metsäohjelmassa esitetty kunnostusojitusten ja metsänlannoitusten lisäämistavoite kuormituksen merkittävä vähentäminen nykytasosta edellyttää vesiensuojelulta erinomaista tasoa. Tätä korostaa myös mm. merilohen luontaisen lisääntymisen edistämistavoitteet Kuivajoessa sekä pienten vesien tilan parantamistarpeet. Metsätaloudessa keskeisintä on kunnostusojitusten, hakkuiden, maanmuokkausten ja lannoitusten kuormituksen vähentämisen tehostaminen vesien suotautumiseen perustuvilla menetelmillä. Tällöin mm.: käytetään pintavalutusta ja muita kosteikkoja laajamittaisesti ojitusten ja maanmuokkausalueiden vesiensuojelussa kiintoaineen laskeutukseen perustuvien menetelmien lisäksi laaditaan pintavalutuskenttien ja kosteikkojen yleissuunnitelmat metsätalouden vesiensuojelun kannalta keskeisille osa-alueille jätetään metsätalouden vesiensuojeluohjeiden mukaiset suojavyöhykkeet ja kaistat hakkuissa ja lannoituksissa sekä lannoituksissa ojien varsiin lannoittamattomat kaistat 52

57 Maatalous Maatalouden aiheuttamaa kuormitusta vähennetään erityisesti seuraavilla toimenpiteillä: optimoidaan lannoitusta ja lisätään toimenpiteitä, jotka alentavat tyydyttävää viljavuustasoa suurempia peltomaiden fosforipitoisuuksia vähennetään monivuotisten nurmien pintalannoitusta laaditaan tarvittaessa peltoalueiden kuivatusvesien puhdistamiseksi monivaikutteisten kosteikkojen yleissuunnitelma. perustetaan peltojen suojavyöhykkeitä ja monivaikutteisia kosteikkoja Peruskuivatus Metsä- ja maataloutta sekä turvetuotantoa varten tarvitaan tehokasta peruskuivatusta. Sen vesiensuojelun erinomainen taso on välttämätöntä mm. vesistön kalataloudellisten tavoitteiden turvaamiseksi. Happamuus Selvitetään happamien sulfaattimaiden kartoitustarve ja toteutetaan arvioidun tarpeen mukaisesti täsmäkartoitus. Toteutetaan osassa 1 esitettyjä lisätoimenpiteitä happamien sulfaattimaiden aiheuttaman kuormituksen vähentämiseksi ja uuden kuormituksen muodostumisen estämiseksi. Säännöstely Oijärven säännöstelyä tulee kehittää mm. rantojen umpeenkasvun hillitsemiseksi. Kunnostus Olhavanjoen rakenteellista tilaa tulee parantaa jokiuomaa kunnostamalla. Pienvesien kunnostustarpeet on käsitelty luvussa 6.7. Vesimuodostumakohtaiset lisätoimenpiteet sekä alueellisesti tärkeät toimenpiteet Olhavanjoki - toteutetaan mahdollisimman laajasti kuormitusta vähentäviä toimenpiteitä, josta keskeisimpiä ovat toimenpiteet, joilla vähennetään ravinne- ja kiintoainekuormitusta maa- ja metsätaloudessa sekä peruskuivatuksissa (ks. toimintokohtaiset lisätoimenpiteet) - selvitetään mahdollisuutta ohjata vähävetisiin uomiin jatkuva minimivirtaama - tehdään jokeen kalataloudellinen kunnostussuunnitelma ja toteutetaan kunnostus Kivijoki Kivijoen vesistöalueen keski- ja yläosalla pääpaino on metsätalouden ja turvetuotannon kuormituksen vähentämisessä. Alajuoksulla korostuvat maatalouden ja haja-asutuksen vaikutukset. Kivijoen kuormituksen vähentäminen on keskeistä myös Oijärven ja Kuivajoen tilan parantamiseksi. Tilatavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan laajamittaisesti kuormitusta vähentäviä toimenpiteitä. Keskeisimpiä ovat lisätoimenpiteet, joilla vähennetään ravinne- ja kiintoainekuormitusta maa- ja metsätaloudessa sekä peruskuivatuksissa (ks. toimintokohtaiset lisätoimenpiteet). Kuivajoki Tilatavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan laajamittaisesti kuormitusta vähentäviä toimenpiteitä. Keskeisimpiä ovat lisätoimenpiteet, joilla vähennetään ravinne- ja kiintoainekuormitusta maa- ja metsätaloudessa sekä peruskuivatuksissa (ks. toimintokohtaiset lisätoimenpiteet). Joen keski- ja yläosalla sekä Hamarinjoen vesistöalueella pääpaino on metsätalouden ja turvetuotannon kuormituksen vähentämisessä. Alajuoksulla korostuu maatalouden lisätoimenpiteiden tarve. Kivijoelle ja Oijärvelle esitetyt toimenpiteet vaikuttavat myös Kuivajoen tilaan. 53

58 Oijärvi - tehostetaan hajakuormituksen vähentämistä lähivaluma-alueella käyttäen soveltuvin osin järveen laskevalle Kivijoelle esitettyjä toimenpiteitä - selvitetään mahdollisuutta lisätä kevättulvan tasoa ja huipukkuutta rantojen umpeenkasvun hillitsemiseksi ja tehdään tarvittavat/mahdolliset muutokset säännöstelykäytäntöön luparajojen puitteissa Toimenpiteiden vaikutukset ja arvio tilatavoitteen saavuttamisesta Arvio esitettyjen toimenpiteiden vaikutuksista vesien tilaan Nykykäytännön mukaisilla ja esitetyillä lisätoimenpiteillä maatalouden kuormitus vähenee toimenpideohjelman pohjoisen osa-alueen vesistöillä 5-20 %, metsätalouden kuormitus 20 %, hajaasutuksen 70 % ja pistekuormituksen 5 %. Maatalouden nykykuormituksessa, toimenpiteiden tarpeessa ja niiden vaikuttavuudessa on aluekohtaisia eroja. Kaikkiaan ihmisen aiheuttama fosforikuormitus pienenee %. Fosforipitoisuudet alenevat niin, ettei rehevyys vaaranna hyvän tilan saavuttamista (taulukko 23). Olhavanjoen perattujen alueiden kunnostus ja Oijärven säännöstelykäytännön kehittäminen edistävät ympäristötavoitteen saavuttamista ensimmäisen hoitokauden aikana (taulukko 23). Taulukko 23. Arvio esitettyjen toimenpiteiden riittävyydestä vesien tilatavoitteiden saavuttamisen ja ylläpitämisen kannalta Kuiva- ja Olhavanjoen vesistössä vuoteen 2015 mennessä. +++: muutos on riittävä, ++: muutos on merkittävä, mutta ei riittävä, +: muutosta tapahtuu, mutta ei läheskään riittävästi, 0: ei muutosta. Tyhjä ruutu: ei muutostarvetta. Vesimuodostuma Morfologinen tila Hydrologinen tila Rehevyys Happamuus Happitilanne Kokonaistila Olhavanjoki * +++ Kivijoki Oijärvi Kuivajoki *ei luultavasti päästä pitoisuuteen 40 µg/l mutta tämä ei todennäköisesti estä hyvään tilaan pääsyä Määräaikojen pidentämistarve Kaikissa tarkastelluissa vesimuodostumissa saavutetaan vesien tilatavoite esitettyjen lisätoimenpiteiden ansiosta viimeistään vuonna 2015 (taulukko 24). Taulukko 24. Toimenpiteiden riittävyys Kuiva- ja Olhavanjoen vesimuodostumien tilatavoitteiden saavuttamisen kannalta sekä mahdollinen jatkoajan tarve. Vesimuodostuma Nykytila Tilatavoite Arvio tilasta v. 2015, kun toteutetaan nykykäytännön ohella lisätoimenpiteet Riittävätkö nykykäytäntö ja lisätoimenpiteet tilatavoitteen saavuttamiseen v. 2015? Olhavanjoki Tyydyttävä Hyvä Hyvä Kyllä - Kivijoki Tyydyttävä Hyvä/Natura Hyvä Kyllä - Oijärvi Tyydyttävä Hyvä Hyvä Kyllä - Jatkoajan tarve vuoteen Kuivajoki Hyvä Hyvä Hyvä Kyllä - 54

59 Esitettyjen toimenpiteiden muut vaikutukset Suunnittelukaudella toteutettavat toimenpiteet edistävät jonkin verran tulvasuojelua ja virkistyskäyttöä, luonnonsuojelullisia tavoitteita sekä kalastusta (taulukko 25). Toimenpiteillä on jonkin verran myönteistä vaikutusta myös terveyteen, asuinympäristöön ja viihtyvyyteen sekä maisemaan. Koska selvityksillä ja suunnitelmilla ei ole vielä vaikutusta vesien tilaan eikä sitä myötä vesien käyttötarkoituksiin tai muihin tarkasteltuihin seikkoihin, ei niitä ole tarkasteltu tässä yhteydessä. Luonnonsuojelun osalta on arviossa otettu huomioon luonnonsuojelulaissa sekä direktiivissä mainitut lajit. Taulukko 25. Esitettyjen toimenpideyhdistelmien vaikutukset Olhavanjoen ja Kuivajoen vesistöjen käyttötarkoituksiin sekä niiden yhteiskunnalliset vaikutukset hoitokaudella = ei vaikutusta, +/- vähäinen vaikutus, ++/-- selvä vaikutus, +++/--- merkittävä vaikutus. Vaikutuksen kohde Suhteellinen vaikutus Vesien käyttö Vedenhankinta 0 Tulvasuojelu + Maankuivatus - Virkistyskäyttö + Luonnonsuojelu + Vesivoiman tuotanto 0 Kalastus + Yhteiskunnalliset seikat Toimeentulo +/- Terveys + Yhdyskuntarakenne 0 Asuinympäristö ja viihtyisyys + Maisema Kalimenoja ja Jäälinjärvi Vesien tilatavoitteet Välttävässä tilassa olevan Kalimenojan tavoitteena on saavuttaa hyvä tila. Jäälinjärven tavoitteena on tilan säilyttäminen vähintään hyvänä. Suurin este hyvän ekologisen tilan saavuttamiselle Kalimenojassa on liiallinen happamuus, mutta myös ravinnepitoisuuksia on pienennettävä. Hydrologisen tilan yksilöitynä tavoitteena on vähintään nykytilan turvaaminen. Morfologinen tila tunnetaan puutteellisesti ja se tulisi selvittää Nykykäytännön mukaisten toimenpiteiden riittävyys Nykykäytännön mukaisilla toimenpiteillä vain haja-asutuksen kuormitus pienenee huomattavasti (70 %). Maatalouden kuormitus pienenee vain 2 %. Nykykäytännön mukaisilla toimenpiteillä ihmisen aiheuttama kuormitus pienenee Kalimenojalla muista pohjoisista vesistöistä poiketen yli 30 % johtuen haja-asutuksen suuresta osuudesta kuormituksessa. Kalimenojan fosforipitoisuus alenee 55

60 vuoteen 2015 mennessä nykytasolta 45,5 g/l tasolle 33 g/l. Lisätoimenpiteitä tarvitaan kuitenkin happamuuden takia. Jäälinjärvellä tai Kalimenojalla ei tehdä sellaisia nykykäytännön mukaisia toimenpiteitä, jotka vaikuttaisivat niiden hydrologiseen tai morfologiseen tilaan. Nykykäytännön mukaiset toimenpiteet riittävät tavoitteen saavuttamiseen Jäälinjärvessä. Lisätoimenpiteitä tarvitaan Kalimenojassa, jossa tilatavoitetta ei arvioida saavutettavan nykykäytännön mukaisilla toimenpiteillä vuoteen 2015 mennessä (taulukko 26). Taulukko 26. Nykykäytännön mukaisten toimenpiteiden riittävyys Kalimenojan vesistön tilan kannalta. Vesimuodostuma Nykytila Tilatavoite Arvioi tilasta v. 2015, jos toteutetaan vain nykykäytännön mukaisia toimenpiteitä Kalimenoja Välttävä Hyvä Välttävä Kyllä Jäälinjärvi Hyvä Tarvitaanko lisätoimenpiteitä? Hyvä/EUuimavesi Hyvä Ei Ehdotukset lisätoimenpiteiksi Kalimenoja sijaitsee 100 m korkeuskäyrän alapuolella, jolloin kaikkien maankuivatustoimenpiteiden yhteydessä tulee ottaa huomioon happaman sulfaattimaan mahdollinen esiintyminen. Lisäksi alue sijaitsee osittain mustaliuskekallioperän alueella, mikä myös tulee ottaa huomioon mm. kuivatuksissa ja maa-ainesten otossa happamuus- ja metallikuormituksen riskitekijänä. Kiintoaine- ja ravinnekuormituksen vähentämisen lisätoimenpiteissä pääpaino on alajuoksulla maatalouden ja ylempänä vesistöalueella metsätalouden ja mahdollisten uusien turvetuotantoalueiden vesiensuojelutoimenpiteissä. Jätevesien puhdistaminen Mikäli nykykäytännön mukaiset toimenpiteet saadaan kokonaisuudessaan toteutettua suunnittelujakson aikana, ei lisätoimenpiteitä alueella tarvita. Kiinteistökohtaisten käsittelyratkaisujen käyttöja huoltotoimenpiteisiin on panostettava. Turvetuotanto Uusilla turvetuotantoalueilla on oltava myös tuotantokauden ulkopuolisena aikana käytössä laskeutusallasta tehokkaampi vesiensuojelumenetelmä. Uusien turvetuotantoalueiden lupahakemuksessa selvitetään vesistön happamoitumisriski ja esitetään tarvittavat toimenpiteet tai rajoitukset haittojen ehkäisemiseksi. Sulfaattimailla sijaitsevien turvetuotantoalueiden loppuvaiheen tuotantotoimenpiteet ja jälkihoitotyöt tehdään erityisen huolellisesti. Maa- ja metsätalous Maa- ja metsätalouden vesiensuojelun lisätoimenpiteissä korostuvat kiintoaine- ravinne- ja happamuuskuormitusta vähentävät toimenpiteet. Metsätaloudessa keskeisintä on kunnostusojitusten, hakkuiden ja lannoitusten kuormituksen vähentämisen tehostaminen vesien suotautumiseen perustuvilla menetelmillä kuten pintavalutuksella ja muilla kosteikoilla. Happamien sulfaattimaiden alueilla kuivatusten aiheuttaman happamuuskuormituksen vähentämisessä sovelletaan toimenpideohjelman osassa 1 esitettyjä toimenpiteitä. 56

61 Kunnostukset Kalimenojan rakenteellinen tila ja sen kunnostusmahdollisuudet ja -tarpeet tulee selvittää. Pienvesien kunnostustarpeet on käsitelty luvussa Toimenpiteiden vaikutukset ja arvio tilatavoitteen saavuttamisesta Arvio esitettyjen toimenpiteiden vaikutuksista vesien tilaan Nykykäytännön mukaisilla ja esitetyillä lisätoimenpiteillä maatalouden kuormitus vähenee toimenpideohjelman pohjoisen osa-alueen vesistöillä 5 20 %, metsätalouden kuormitus 20 %, hajaasutuksen 70 % ja pistekuormituksen 5 %. Maatalouden nykykuormituksessa, toimenpiteiden tarpeessa ja niiden vaikuttavuudessa on aluekohtaisia eroja. Kaikkiaan ihmisen aiheuttama fosforikuormitus pienenee Kalimenojalla yli 40 % ja Kalimenojan fosforipitoisuus arvioidaan laskevan nykytasolta 45,5 g/l tasolle 30 g/l. Esitetyt toimenpiteet vaikuttavat vesien kiintoaine- ja ravinnepitoisuuksien sekä happamuuden vähenemisen kautta eliöstön elinolosuhteisiin ja siten parantavat vesien ekologista tilaa (taulukko 27). Taulukko 27. Arvio esitettyjen toimenpiteiden riittävyydestä vesien tilatavoitteiden saavuttamisen tai ylläpitämisen kannalta Kalimenojassa vuoteen 2015 mennessä. +++: muutos on riittävä, ++: muutos on merkittävä, mutta ei riittävä, +: muutosta tapahtuu, mutta ei läheskään riittävästi, 0: ei muutosta. Tyhjä ruutu: ei muutostarvetta. Vesimuodostuma Morfologinen tila Hydrologinen tila Rehevyys Happamuus Happitilanne Kokonaistila Kalimenoja Määräaikojen pidentämistarve Kalimenojalla tarvitaan lisäaikaa vuoteen 2021 (taulukko 28) happamuuden takia. Kyseessä on ilmeisesti sulfaattimaasta peräisin oleva happamuuskuormitus, jota ei saada hallintaan vuoteen 2015 mennessä. Taulukko 28. Toimenpiteiden riittävyys Kalimenojan vesistön tilatavoitteiden saavuttamisen kannalta sekä mahdollinen jatkoajan tarve. Vesimuodostuma Nykytila Tilatavoite Arvio tilasta v. 2015, kun toteutetaan nykykäytännön ohella lisätoimenpiteet Riittävätkö nykykäytäntö ja lisätoimenpiteet tilatavoitteen saavuttamiseen v. 2015? Jatkoajan tarve vuoteen Kalimenoja Välttävä Hyvä Tyydyttävä Ei 2021 Esitettyjen toimenpiteiden muut vaikutukset Esitetyllä toimenpidekokonaisuudella on myönteisiä vaikutuksia virkistyskäyttöön, luonnonsuojeluun, kalastukseen sekä asuinympäristöön ja viihtyisyyteen (taulukko 29). Koska selvityksillä ja suunnitelmilla ei ole vielä vaikutusta vesien tilaan eikä sitä myötä vesien käyttötarkoituksiin tai muihin tarkasteltuihin seikkoihin, ei niitä ole tarkasteltu tässä yhteydessä. Luonnonsuojelun osalta on arviossa otettu huomioon luonnonsuojelulaissa sekä direktiivissä mainitut lajit. 57

62 Taulukko 29. Esitettyjen toimenpideyhdistelmien vaikutukset Kalimenojan vesistön käyttötarkoituksiin sekä niiden yhteiskunnalliset vaikutukset hoitokaudella = ei vaikutusta, +/- vähäinen vaikutus, ++/-- selvä vaikutus, +++/--- merkittävä vaikutus. Vaikutuksen kohde Suhteellinen vaikutus Vesien käyttö Vedenhankinta 0 Tulvasuojelu 0 Maankuivatus 0 Virkistyskäyttö + Luonnonsuojelu + Vesivoiman tuotanto 0 Kalastus + Yhteiskunnalliset seikat Toimeentulo 0 Terveys 0 Yhdyskuntarakenne 0 Asuinympäristö ja viihtyisyys + Maisema Koutajoen ja Vienan Kemin vesistöt Vesien tilatavoitteet Valtaosa itään laskevien vesistöjen vesimuodostumista on hyvässä tai erinomaisessa tilassa. Näiden vesimuodostumien tavoitteena onkin vähintään nykytilan säilyttäminen (kuvat 12 ja 13). Järvistä tyydyttävään tilaan on luokittunut ainoastaan Yli-Kitka Kesälahti ja välttävään tilaan ainoastaan Torankijärvi. Osalle vesimuodostumia nykytilaa ei ole voitu määrittää tiedon puutteen vuoksi. Valuma-alueeltaan yli 200 km2 joista luokittelematta jäivät Sallassa sijaitsevat Savinajoki, Kieskisjoki ja Onkamojoki. Oulangan Natura-alueen kaikki vesiluontoa käsittävät Natura-luontotyypit ovat hyvässä luonnontilassa ja niiden hyvän tilan on säilyttävä. Yli-Kitka Kesälahdella suurin este hyvän ekologisen tilan saavuttamiseksi on rehevöityminen. ravinnepitoisuudet eivät ylitä hyvän rajaa, mutta a-klorofyllipitoisuus on korkea (9,3 µg/l), kun tavoite on alle 7 µg/l. Morfologisen ja hydrologisen tilan suhteen riittää vähintään nykytilan turvaaminen. 58

63 Kuva 12. Vesistöjen ekologinen tila Koutajoen vesistöalueella. Kuva 13. Vesistöjen ekologinen tila Vienan Kemin vesistöalueella. 59