EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO KOMISSION TIEDONANTO. Terveyspalveluita koskeviin yhteisön toimiin liittyvä kuuleminen

FI FI FI

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO Bryssel, 26.syyskuuta 2006 SEC (2006) 1195/4 KOMISSION TIEDONANTO Terveyspalveluita koskeviin yhteisön toimiin liittyvä kuuleminen FI FI

1. JOHDANTO Korkealaatuiset terveyspalvelut ovat erittäin tärkeitä yhteisön kansalaisille. 1 Oikeus terveydenhoitoon tunnustetaan myös Euroopan unionin perusoikeuskirjassa 2. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on tuonut selvästi esiin, että perustamissopimuksen vapaata liikkuvuutta koskevia määräyksiä sovelletaan myös terveyspalveluihin, riippumatta siitä miten ne järjestetään tai rahoitetaan kansallisella tasolla. Monet terveydenhoitoalan sidosryhmät ovat kuitenkin pyytäneet lisäselvennystä siihen, mitä yhteisön lainsääntö merkitsee yleisesti ottaen terveyspalveluiden kannalta. Komission vuoden 2004 alussa esittämään ehdotukseen direktiiviksi palveluista sisämarkkinoilla 3 sisältyi säännöksiä, joilla kodifioidaan yhteisöjen tuomioistuimen tuomiot vapaan liikkuvuuden periaatteen soveltamisesta terveyspalveluihin. Euroopan parlamentti ja neuvosto eivät kuitenkaan pitäneet tätä lähestymistapaa asianmukaisena vaan kehottivat komissiota laatimaan alaa koskevia erityisehdotuksia. Tämän vuoksi komissio sitoutui vuotta 2007 koskevassa toimintastrategiassaan kehittämään yhteisön puitteet turvallisia, korkealaatuisia ja tehokkaita terveyspalveluja varten lujittamalla jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja tuomalla varmuutta terveyspalveluja ja terveydenhoitoa koskevan yhteisön lainsäädännön soveltamiseen. 4 Tässä tulee esiin komission sitoutuminen osana Euroopan kansalaisten toimintasuunnitelmaa tehokkaampiin keinoihin, joilla varmistetaan kansalaisten oikeudet saada terveydenhoitoa kaikkialla Euroopassa. 5 Siinä tulevat esiin myös yleishyödyllisiä palveluita koskevan valkoisen kirjan 6 tavoitteet, joiden mukaan on kehitettävä järjestelmällinen toimintatapa, jolla voidaan kartoittaa ja tunnistaa yleishyödyllisten sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluiden erityispiirteet ja selkeyttää niiden toimintapuitteita; nämä täydentävät yleishyödyllisistä sosiaalipalveluista hiljattain annettua tiedonantoa 7. Vuonna 2005 julkaistussa potilaiden liikkuvuutta ja terveydenhuollon kehityssuuntauksia EU:ssa koskevassa raportissa Euroopan parlamentti kehotti komissiota toteuttamaan toimia useilla aloilla, jotka liittyvät potilaiden liikkuvuuteen ja terveydenhuoltojärjestelmien laajempaan yhteistyöhön. Neuvostossa 1. kesäkuuta 2006 kokoontuneet terveysministerit antoivat EU:n terveysjärjestelmien yhteisiä arvoja ja periaatteita koskevan lausuman 8, jossa korostettiin EU:n terveysjärjestelmiä tukevien arvojen ja periaatteiden suojelua ja kehotettiin toteuttamaan aloitteita, jotka selkeyttävät Euroopan kansalaisille heidän oikeuksiaan heidän siirtyessään jäsenvaltiosta toiseen ja jotka kirjaavat nämä arvot ja periaatteet lainsäädäntöön oikeusvarmuuden takaamiseksi. 1 2 3 4 5 6 7 8 Ks. Eurobarometri 63 http://ec.europa.eu/public_opinion/archives/eb/eb63/eb63_en.htm. Ks. terveydenhoitoa käsittelevä 35 artikla. KOM(2004) 2, 13.1.2004. KOM(2006) 122, 14.3.2006. Ks. KOM(2006) 211, 10.5.2006, erityisesti sivu 5. KOM(2004) 374, 12.5.2004. KOM(2006) 177, 26.4.2006, Yhteisön Lissabon-ohjelman täytäntöönpano Yleishyödylliset sosiaalipalvelut Euroopan unionissa. EU:n terveysjärjestelmien yhteiset arvot ja periaatteet neuvoston päätelmät, neuvoston 2733. istunto, työllisyys, sosiaalipolitiikka, terveys ja kuluttaja-asiat, Luxemburg 1. 2.6.2006. FI 2 FI

Terveyspalveluita koskevien yhteisön toimien toteuttaminen ei tarkoita kansallisten terveydenhuolto- tai sosiaaliturvajärjestelmien yhdenmukaistamista. Terveydenhuolto- ja sosiaaliturvajärjestelmistä saatavat etuudet ja järjestelmien organisointi ovat edelleen jäsenvaltioiden vastuulla toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Yhteisön toimien toteuttaminen ei merkitse myöskään askelta taaksepäin nykyisestä tilanteesta. Kaikissa yhteisön toimissa on noudatettava yhteisöjen tuomioistuimen alalla jo vahvistamia periaatteita samoin kuin muitakin eurooppalaisia terveydenhuoltojärjestelmiä koskevia yhteisön säännöksiä ja perusperiaatteita, kuten tasapuolisuuden, yhteisvastuullisuuden ja universaalisuuden periaatteita. Komissio katsoo, että yhteisön toimien olisi perustuttava kahteen pilariin: oikeusvarmuuteen, jonka kansalaiset sekä terveydenhuoltoalan valtakunnalliset ja paikalliset toimijat katsovat tällä hetkellä puuttuvan. On käsiteltävä niiden Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomioiden laajempaa soveltamista, jotka koskevat potilaiden, terveydenhoitohenkilöstön sekä terveyspalveluiden vapaaseen liikkuvuuteen liittyviä perustamissopimuksen määräyksiä. Tässä on keskityttävä erityisesti valtioiden rajat ylittävään terveydenhoitoon, jolla on vaikutuksia kaikkiin terveyspalveluihin siitä riippumatta tarjotaanko niitä valtioiden rajat ylittävästi vai ei. jäsenvaltioiden tukemiseen aloilla, joilla Euroopan laajuiset toimet voivat tuoda lisäarvoa niiden kansallisiin terveydenhuoltotoimiin. Näin terveydenhuoltojärjestelmistä vastaavien tahojen (myös sosiaaliturvalaitosten) pitäisi saada käyttöönsä selvä yhteisön lainsäädäntökehys, jonka puitteissa ne voivat toimia ja hyödyntää terveydenhuoltojärjestelmien välistä yhteistyötä, jos se edistää turvallisten, korkeatasoisten ja tehokkaiden terveyspalveluiden tarjontaa. Tämän tiedonannon tarkoituksena on järjestää kuuleminen aiheista, joita olisi käsiteltävä terveyspalveluita koskevissa yhteisön toimissa, sekä asianmukaisista välineistä, joita eri aloilla olisi hyödynnettävä. Vastauksia kuulemiseen, jossa keskitytään esitettyihin yhdeksään erityiskysymykseen, odotetaan 31. tammikuuta 2007 mennessä. 2. TERVEYSPALVELUITA KOSKEVIEN YHTEISÖN TOIMIEN TARVE 2.1. Oikeusvarmuuden tarve Sisämarkkinasääntöjen käytöstä terveydenhoidon saamiseksi muissa jäsenvaltioissa ryhdyttiin keskustelemaan oikeastaan vasta vuonna 1998 yhteisöjen tuomioistuimen antamien tuomioiden jälkeen. Siihen saakka ainoana yhteisön järjestelynä, jonka ansiosta potilaat voivat saada hoitoa ulkomailla (muutoin kuin maksamalla itse hoidon), pidettiin sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annettuja asetuksia, erityisesti asetuksia (EY) N:o 1408/71 ja 574/72. 9 Asetukset antavat henkilöille, jotka tarvitsevat hoitoa oleskellessaan toisen jäsenvaltion alueella, oikeuden samoihin etuuksiin kuin oleskelujäsenvaltiossa vakuutetuille potilaille, kun he käyttävät eurooppalaista sairaanhoitokorttia. Asetuksilla varmistetaan myös toisessa jäsenvaltiossa suunnitellun hoidon kustannusten korvaaminen, kunhan hoitoon on haettu etukäteen lupa, sekä vastaanottavan ja lähettävän jäsenvaltion rahoitussaatavien hoitaminen. Nämä puitteet pysyvät edelleen voimassa. 9 EYVL L 149, 5.7.1971, s. 2, ja EYVL L 74, 27.3.1972, s. 1, sellaisina kuin ne ovat myöhemmin muutettuina. FI 3 FI

Vuonna 1998 tuomioistuin vahvisti uusia periaatteita kahdella asiassa antamallaan tuomiolla 10, jotka koskivat perustamissopimuksen vapaata liikkuvuutta koskevien määräysten suoraa soveltamista ulkomailla olevien potilaiden (tästä käytetään myös termiä potilaiden liikkuvuus, ks. kohta 2.2) terveydenhoitopalveluiden korvaamiseen. Tuomioissaan tuomioistuin toi selvästi esiin, että kun terveydenhoitopalveluita tarjotaan maksua vastaan, niitä on pidettävä perustamissopimuksessa tarkoitettuina palveluina ja niihin on näin ollen sovellettava palveluiden vapaata liikkuvuutta koskevia määräyksiä. Tuomioistuin katsoi lisäksi, että tämän seurauksena toimet, joiden mukaisesti toisessa jäsenvaltiossa aiheutuneiden kustannusten korvaamiseksi edellytetään ennakkolupaa, muodostavat esteen palveluiden vapaalle tarjoamiselle, vaikkakin tällaiset esteet voivat olla perusteltuja yleisen edun mukaisista pakottavista syistä. Näiden ja myöhempien asioiden 11 seuraavat periaatteet: perusteella tuomioistuimen tuomioista on kehitetty Henkilöillä on oikeus saada missä tahansa toisessa jäsenvaltiossa ilman ennakkolupaa sellaista muuta kuin sairaalahoitoa, johon heillä on oikeus omassa jäsenvaltiossaan, ja saada omasta järjestelmästä saatavan korvauksen tasoinen korvaus. He voivat myös mennä mihin tahansa toiseen jäsenvaltioon sairaalahoitoon, johon heillä on oikeus omassa jäsenvaltiossaan, edellyttäen että he saavat ensin luvan omasta järjestelmästään. Lupa on annettava, ellei omasta järjestelmästä saa hoitoa lääketieteellisesti hyväksyttävän ajan kuluessa terveydentilaan nähden. Korvauksen saa vähintään saman tasoisena kuin omasta järjestelmästä saatava korvaus. Asiassa Watts 16. toukokuuta 2006 annetulla tuomiolla 12 tehtiin kaksi selvennystä: Ensinnäkin jotkin jäsenvaltiot, joiden järjestelmä perustuu integroituun julkiseen rahoitukseen ja terveyspalveluiden tarjoamiseen, katsoivat että palveluiden vapaata tarjontaa koskevat perustamissopimuksen määräykset eivät koskeneet niitä; Watts-tuomiossa vahvistettiin, että ne koskevat. Toiseksi jotkin jäsenvaltiot ovat katsoneet, että perustamissopimuksen 152 artiklan 5 kohdan mukainen vaatimus ottaa täysimääräisesti huomioon jäsenvaltioiden terveyspalvelujen ja sairaanhoidon järjestämiseen ja tarjoamiseen liittyvät velvollisuudet estää yhteisön lainsäädännön sitovat velvoitteet terveydenhuoltojärjestelmien osalta. Tuomiossaan tuomioistuin totesi, että määräys ei estä sitä mahdollisuutta, että jäsenvaltiota edellytetään tekemään mukautuksia kansalliseen sosiaaliturvajärjestelmäänsä muiden perustamissopimuksen määräysten kuten 49 artiklan taikka perustamissopimuksen määräysten perusteella annettujen yhteisön toimenpiteiden kuten asetuksen (EY) N:o 1408/71 22 artiklan perusteella. Tuomioistuimen tuomiot näissä asioissa ovat selviä, eikä sen tunnustamien potilaiden oikeuksien harjoittamiseen vaadita mitään ennakkoedellytyksiä. On kuitenkin tarpeen lisätä selkeyttä, jotta taataan terveyspalveluiden saamisen ja tarjoamisen vapauden yleinen ja tosiasiallinen soveltaminen, ja on käsiteltävä mm. seuraavia kysymyksiä: 10 11 12 Asia C-158/96, Kohll, Kok. 1998, s. I-1931, ja asia C-120/95, Decker, Kok. 1998, s. I-1831. Esim. asia C-368/98, Vanbraekel, Kok. 2001, s. I-5363; asia C-157/99, Smits ja Peerbooms, Kok. 2001, s. I-5473; asia C-56/01, Inizan, Kok. 2003], s. I-12403; asia C-8/02, Leichtle, Kok. 2004, s. I-2641; asia C-385/99, Müller-Fauré ja Van Riet, Kok. 2003, s. I-4503. Asia C-372/04, Watts, tuomio annettu 16. toukokuuta 2006, ei vielä julkaistu. FI 4 FI

koskevatko terveyspalveluita yhteiset arvot ja periaatteet, joihin kansalaiset voivat luottaa kaikkialla EU:ssa, ja mitä käytännön seikkoja on selvennettävä niiden kansalaisten kannalta, jotka haluavat hakeutua terveydenhoitoon toiseen jäsenvaltioon minkälaista liikkumavaraa jäsenvaltioilla on omien järjestelmiensä hoitamisessa ja suunnittelussa niin, ettei synny perusteettomia esteitä vapaalle liikkuvuudelle miten voidaan sovittaa yhteen yksilöllisten oikeuksien suurempi valinnanvapaus ja terveydenhuoltojärjestelmien rahoituksen kestävyys miten turvataan asianmukainen taloudellinen korvaus rajatylittävästä terveydenhoidosta, jonka vastaanottavan valtion terveydenhuoltojärjestelmä tarjoaa miten potilaat ja terveydenhoitohenkilöstö voivat kartoittaa, verrata tai valita terveydenhoitopalvelujen tarjoajia muissa maissa mikä on yhteys terveyspalveluiden ja niihin liittyvien palveluiden kuten sosiaalipalveluiden ja pitkäaikaishoidon välillä. Tässä tiedonannossa keskitytään näihin seikkoihin. 2.2. Valtioiden rajat ylittävän terveydenhoidon eri lajeja Potilaiden liikkuvuus on vain yksi neljästä mahdollisesta valtioiden rajat ylittävän terveydenhoidon lajeista, jotka kaikki kuuluvat tämän kuulemisen piiriin. Nämä ovat: valtioiden rajat ylittävä palveluiden tarjonta (palvelun tarjoaminen yhden jäsenvaltion alueelta toisen jäsenvaltion alueelle) esim. etälääketieteen palvelut, etädiagnoosit ja -lääkemääräykset, laboratoriopalvelut palvelujen käyttö ulkomailla (eli potilas menee toisessa jäsenvaltiossa toimivan terveydenhoidon tarjoajan luo saadakseen hoitoa); tästä käytetään nimitystä potilaiden liikkuvuus ; kuten edellä todettiin, eurooppalaisen sairaanhoitokortin on tarkoitus kattaa hoito, joka tulee välttämättömäksi oleskeltaessa tilapäisesti toisessa jäsenvaltiossa muusta syystä palvelun tarjoajan pysyvä läsnäolo (eli terveydenhoidon tarjoajan sijoittautuminen toiseen jäsenvaltioon), kuten suurten palveluntarjoajien paikalliset klinikat ja henkilöiden tilapäinen läsnäolo (eli terveydenhoitohenkilöstön liikkuvuus, esim. muuttaminen tilapäisesti potilaan jäsenvaltioon tarjoamaan palveluita). 2.3. Yhteisön toimien relevanssi terveydenhuoltojärjestelmän yleisten tavoitteiden kannalta Terveyspalveluita koskevat yhteisön toimet vaikuttavat välttämättä myös terveydenhuoltojärjestelmien laajempiin haasteisiin valtioiden rajat ylittävän terveydenhoidon lisäksi. Terveydenhuoltojärjestelmien kulut julkisista varoista ovat nousseet huomattavasti nopeammin kuin inflaatio viime vuosina, ja niiden odotetaan nousevan yhdestä kahteen prosenttiin BKT:stä useimmissa jäsenvaltiossa vuoteen 2050 mennessä, mikä on suoraa FI 5 FI

vaikutusta väestön ikääntymisestä. 13 Tulevia kustannuksia koskevat ennusteet ovat kuitenkin erittäin riippuvaisia muutoksista tiettyjen hoitopakettien tarjoamiskustannuksissa. Terveydenhuoltojärjestelmien kestävyyden kannalta olennaista on näin ollen hillitä kustannuksia ja parantaa tehokkuutta samoin kuin toteuttaa ennaltaehkäiseviä ja terveyttä edistäviä toimenpiteitä, joilla maksimoidaan terveenä elettyjen elinvuosien määrää (mitattuna terveen elinajan indikaattorilla). Terveydenhuolto- ja sosiaaliturvajärjestelmien kestävyyden turvaaminen jatkossa edellyttää toimia, joilla pyritään parantamaan tehokkuutta ja toimivuutta mutta noudatetaan samalla yhteisiä eurooppalaisia tavoitteita, joiden mukaan kaikkien on saatava rahoituksellisesti kestävältä pohjalta korkealaatuista terveydenhoitoa, joka perustuu tasapuolisuuteen, yhdenvertaisuuteen ja yhteisvastuullisuuteen. Euroopan laajuisen yhteistyön käytännön hyöty on tullut esiin kasvaneessa terveyspalveluita koskevassa valtioiden rajat ylittävässä yhteistyössä, jota on tehty useimpien unionin sisärajojen yli. Raja-alueilla asuvien kansalaisten lähin sairaala saattaa sijaita naapurijäsenvaltiossa. Pienemmissä jäsenvaltiossa ei aina ole ehkä tehokasta tai turvallista tehdä erikoisalan diagnoosia tai antaa hoitoa, jos potilaita on niin vähän, että terveydenhoitohenkilöstön erityistaitojen ylläpitäminen on vaikeaa tai investoinnit tarvittaviin laitteisiin eivät ole perusteltuja. Tulevissa yhteisön toimissa olisi otettava huomioon nykyisestä yhteistyöstä saadut kokemukset. Yhteistyö ei koske pelkästään maiden välillä siirtyviä potilaita vaan myös terveydenhoitohenkilöstön liikkuvuutta samoin kuin monimutkaisempia rakenteita kuten osaamiskeskusten verkottumista tai asiantuntemuksen siirtämistä. Tieto- ja viestintätekniikalla (ehealth) voidaan tukea liikkuvuutta ja hoidon jatkuvuutta ja jopa mahdollistaa rajatylittävä terveydenhoito niin, että potilas ja terveydenhoitohenkilöstö eivät lähde omasta maastaan. Rajatylittävässä terveydenhoidossa on kuitenkin kohdattu usein ongelmia, jotka johtuvat asiaan liittyvien maiden sääntöjen yhteensopimattomuudesta sekä avointen lainsäädäntöpuitteiden ja eurooppalaisen yhteistyörakenteen puutteesta. 14 Direktiiviin 95/46/EY 15, joka koskee yksilöiden suojelua henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaata liikkuvuutta, sisältyy erityissäännöksiä terveyttä koskevista tiedoista, mutta niistä ei ehkä olla riittävästi tietoisia terveydenhuoltoalalla. Terveydenhuoltoon ja pitkäaikaishoitoon sovellettavalla avoimella koordinointimenetelmällä ollaan kehittämässä tiedonvaihtoa, vertaisarviointeja ja vertailuja, ja terveyspalveluja ja sairaanhoitoa käsittelevä korkean tason ryhmä 16 on kehittämässä käytännön yhteistyötä esimerkiksi terveysteknologian arvioinnin alalla. Yhteisön kilpailupolitiikan avulla voidaan myös varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset terveydenhoitoa tarjoaville ja rahoittaville talouden toimijoille ja edistää tehokkaiden palveluiden kehittämistä ja parantamista. EU:n 13 14 15 16 The impact of ageing on public expenditure: projections for the EU25 Member States on pensions, health care, long-term care, education and unemployment transfers (2004-2050), European Economy Special Report 1/2006, laatinut talouden ja rahoituksen pääosasto. Ks. Patient Mobility in the European Union learning from experience, toimittaneet Magdalene Rosenmöller, Martin Mckee ja Rita Baeten, julkaisija World Health Organisation, 2006, Europe 4 Patients -hankkeen ja eurooppalaisten terveydenhuoltojärjestelmien seurantakeskuksen (European Observatory on Health Care Systems and Policies) puolesta, (ISBN 92 890 2287 6), tukea on saatu tutkimuksen ja teknologian kehittämisen kuudennesta puiteohjelmasta. EYVL L 281, 23.11.1995. Korkean tason asiantuntijaryhmä muodostuu jäsenvaltioiden edustajista (ja muut sidosryhmät osallistuvat niiden asiantuntemukseen kuuluvien aiheiden käsittelyyn), ja se perustettiin viemään eteenpäin potilaiden liikkuvuudesta ja terveydenhuollon kehityssuuntauksista Euroopan unionissa järjestetyn korkean tason pohdintaprosessin suosituksia (ks. KOM(2004) 301, 20.4.2004). FI 6 FI

tutkimuspuiteohjelmilla parannetaan osaltaan kaikkien Euroopan terveydenhuoltojärjestelmien tehokkuutta ja toimivuutta. Eurooppalaista sähköisen terveydenhuollon (ehealth) aluetta koskevalla toimintasuunnitelmalla 17 pyritään ottamaan käyttöön turvalliset ehealth-rakenteet, -järjestelmät ja -palvelut, ja rakennerahastoista tuetaan investointeja terveydenhoitoalan infrastruktuureihin. Vielä on kuitenkin paljon tehtävää Euroopan laajuisen yhteistyöpotentiaalin hyödyntämiseksi. 2.4. Valtioiden rajat ylittävän terveydenhoidon luonne ja vaikutus Kansalaisille valtioiden rajojen yli tarjottavan terveydenhoidon talous-, sosiaali- ja terveysvaikutukset on analysoitava huolellisesti. Analyysissä olisi käsiteltävä eurooppalaisen yhteistyön vaikutusta vastaanottaviin maihin (myös asianmukaisia korvauksia rajatylittävästä terveydenhoidosta) ja pienempiin jäsenvaltioihin samoin kuin potentiaalisia hyötyjä ja mittakaavaetuja. Yleensä potilaat haluavat hoitoa mahdollisimman lähellä kotia, ja nykyinen potilaiden liikkuvuus on melko vähäistä, arviolta noin 1 prosentti kaikista terveydenhoidon julkisista kustannuksista. Luku on kuitenkin hyvin summittainen, koska useimmista Euroopan terveydenhuoltojärjestelmistä ei saada tarvittavia tietoja, jotta tilanteesta saataisiin tarkempi kuva. On selvää, että paljon useammat potilaat ovat periaatteessa kiinnostuneita rajatylittävästä terveydenhoidosta. 18 Tietojen puute terveydenhoitomahdollisuuksista muissa jäsenvaltioissa sekä selkeiden puitteiden puute estävät kuitenkin hoitoon hakeutumista ulkomaille, silloinkin kun se olisi asianmukaista. Kysymys 1: Mikä on valtioiden rajat ylittävän terveydenhoidon tämän hetkinen (paikallinen, alueellinen, valtakunnallinen) vaikutus terveydenhuoltojärjestelmien saatavuuteen, laatuun ja rahoituksen kestävyyteen ja miten tilanne saattaa kehittyä? 3. MAHDOLLISET YHTEISÖN TOIMIEN ALAT 3.1. Oikeusvarmuus Tarvitaan selkeyttä, jotta vapaata liikkuvuutta koskevien perustamissopimuksen määräysten yleinen soveltaminen edellä esitetyn lainsäädännöllisen kehityksen seurauksena terveydenhuoltopalveluihin helpottuisi sekä kansalaisten että terveydenhuoltojärjestelmien kannalta. Seuraavissa neljässä kohdassa esitetään mahdollisia käsiteltäviä aiheryhmiä ja niitä koskevia kuulemiseen liittyviä kysymyksiä. 3.1.1. Tietoa ja selkeyttä koskevat vähimmäisvaatimukset valtioiden rajat ylittävän terveydenhoidon mahdollistamiseksi Tähän voisi sisältyä rajatylittävän terveydenhoidon saamiseksi vaadittavien menettelyiden ja edellytysten selkeyttäminen, esimerkiksi tuomioistuimen esiin tuoman edellytyksen, jonka mukaan lupa ulkomailla annettavaan hoitoon on myönnettävä, jos kyseistä hoitoa ei voida tarjota kotimaassa ilman kohtuutonta viivästystä (vaikkakin tässä olisi keskityttävä enemmän harkintaprosessiin kuin 17 18 KOM(2004) 356: ehealth parempaa terveydenhuoltoa Euroopan kansalaisille: Eurooppalaista sähköisen terveydenhuollon aluetta koskeva toimintasuunnitelma. Ks. Europe for patients -hankkeen tuloksia (www.europe4patients.org). FI 7 FI

minkään tietyn kauden asettamiseen). Siihen voisi sisältyä myös mekanismeja, joiden kautta potilaat voisivat valittaa rajatylittävää hoitoa koskevista päätöksistä (esimerkiksi vaatimus ottaa käyttöön muutoksenhakumenettelyt ja -aikataulut ja ilmoittaa niistä). Oikeus saada terveydenhoitoa muissa maissa ei riitä, ellei potilailla tai terveydenhoitohenkilöstöllä ole riittäviä tietoja, jotta he voisivat tehdä tietoon perustuvia valintoja hoidosta ja hoidon tarjoajista muissa jäsenvaltioissa. Olisi myös taattava terveystietojen siirtäminen terveydenhuoltojärjestelmien välillä. Sen olisi perustuttava jo käynnissä oleviin toimiin, jotka liittyvät sähköisiä potilastietoja koskevien yhteentoimivien standardien tai eurooppalaisen sairaanhoitokortin kehittämiseen ja jotka tarjoavat pääsyn kansalaisten terveystietoihin. Kysymys 2: Minkälaista oikeudellista selvennystä ja käytännön tietoja eri tahot (esim. viranomaiset, ostajat, tarjoajat, potilaat) tarvitsevat, jotta mahdollistetaan turvallinen, korkealaatuinen ja toimiva valtioiden rajat ylittävä terveydenhoito? 3.1.2. Toimivaltaisten viranomaisten ja heidän vastuualueidensa kartoittaminen Keskeinen kysymys sisämarkkinasääntöjen soveltamisessa on olla selvillä siitä, mikä jäsenvaltioiden viranomainen vastaa terveyspalveluiden valvonnasta edellä kohdassa 2.2 tarkoitetun kunkin eri terveyspalvelun tarjonnan osalta. Esimerkiksi mikä viranomainen vastaa muista jäsenvaltioista tuleville tarjottavien terveyspalvelujen laadun ja turvallisuuden varmistamisesta ja mitä valitus- ja korvausjärjestelmiä olisi sovellettava erityyppisiin rajatylittäviin terveyspalveluihin. Käsiteltäviä erityiskysymyksiä ovat hoidon jatkuvuus, kun potilas siirtyy toiseen jäsenvaltioon lääketieteellistä toimenpidettä varten ja palaa sitten omaan jäsenvaltioonsa toimenpiteen jälkeen tai kun hoitoa antavat terveydenhoitoalan ammattilaiset, jotka muuttavat tilapäisesti toiseen valtioon. Kysymys 3: Minkä maan viranomaisten vastuulle eri seikkojen (esim. hoidon valvonta, rahoitusvastuu) pitäisi kuulua? Eroavatko nämä erityyppisistä valtioiden rajat ylittävistä terveydenhoitomuodoista, jotka on kuvattu kohdassa 2.2? 3.1.3. Vastuu terveydenhoidosta aiheutuneista vahingoista ja korvaukset valtioiden rajat ylittävästä terveydenhoidosta Terveydenhoidon tarkoituksena on tietenkin olla hyödyksi potilaalle, mutta toisinaan potilaille aiheutuu vahinkoa terveydenhoidossa tapahtuneista virheistä tai laiminlyönneistä. Tähän liittyen on tärkeää selkeyttää sitä, kuka vastaa potilaan turvallisuudesta valtioiden rajat ylittävässä terveydenhoidossa, miten potilaalle korvataan aiheutuneet vahingot, ja jos kyseessä on hoitovirhe, kenen vahinkovastuusääntöjä sovelletaan ja miten virheitä seurataan. Tämän varmistaminen saattaa vaatia toimivia raportointi- ja tiedonvaihtojärjestelmiä, jotka on integroitu terveydenhuoltojärjestelmiin. Jos vahinko on tapahtunut, olisi oltava selkeä mekanismi, jolla taataan asianmukainen korvaus ja seuranta, jotta vältetään virheen toistuminen. FI 8 FI

Kysymys 4: Kenen pitäisi olla vastuussa turvallisuudesta valtioiden rajat ylittävässä terveydenhoidossa? Jos potilaille aiheutuu vahinkoa, miten potilaiden oikeussuoja olisi taattava? 3.1.4. Tasapuolisen ja kaikkien saatavilla olevan terveydenhoidon takaaminen Potilaiden liikkuvuuden kokonaismäärä on suhteellisen pieni, mutta potilaiden liikkuvuuden osuus voi olla korkeampi joissakin olosuhteissa 19, esimerkiksi raja-alueilla tai suosituissa turistikohteissa, joissa toisinaan yli puolet potilaista saattaa olla ulkomailta sairaaloiden ulkopuolisessa hoidossa, kuten hammashoidossa. Joissakin hiljattain unioniin liittyneissä jäsenvaltioissa esimerkiksi joidenkin hammasklinikoiden potilaista kolmasosa saattaa tulla ulkomailta. On selkeytettävä hoitoa antavien jäsenvaltioiden (eli vastaanottavien valtioiden) mahdollisuuksia varmistaa, että muista jäsenvaltioista tulevien potilaiden hoitaminen ei estä tasapuolisen ja kaikille avoimen terveydenhuoltopalvelun tarjoamista taikka vaaranna jäsenvaltion terveydenhuoltojärjestelmän yleistä kestävyyttä (esim. palvelun järjestämistä ja tarjontaa). Kysymys 5: Mitä toimia tarvitaan sen varmistamiseksi, että muista jäsenvaltioista tulevien potilaiden hoitaminen sopii yhteen tasapuolisten ja kaikille avointen lääketieteellisten ja sairaalapalveluiden tarjoamisen kanssa (esim. taloudellinen korvaus hoidon saamisesta vastaanottavassa valtiossa)? 3.1.5. Muita seikkoja Myös eettisiä kysymyksiä olisi selkeytettävä samoin kuin jäsenvaltioiden kykyä tehdä erilaisia päätöksiä hoidosta, jonka antamista ne pitävät asianmukaisena (esim. hedelmällisyyshoidot). Terveydenhoitohenkilöstön vapaata liikkuvuutta käsitellään jo laajasti yhteisön lainsäädännössä 20, mutta terveyspalvelujen tarjonnan yhteydessä esiin saattaa tulla lisäkysymyksiä niiltä osin kuin kyse on joko terveydenhoitohenkilöstön tilapäisestä siirtymisestä tai terveydenhoidon tarjoajien sijoittautumisesta toiseen jäsenvaltioon. Kysymys 6: Onko terveyspalvelujen tarjonnan yhteydessä syytä käsitellä jo yhteisön lainsäädännössä käsiteltyjen seikkojen lisäksi lisäkysymyksiä niiltä osin kuin kyse on joko terveydenhoitohenkilöstön tilapäisestä siirtymisestä tai terveydenhoidon tarjoajien sijoittautumisesta toiseen jäsenvaltioon? Kysymys 7: Onko muita kysymyksiä, joiden osalta oikeusvarmuutta olisi parannettava kussakin terveydenhuolto- tai sairausvakuutusjärjestelmässä? Mitä parannuksia toisista jäsenvaltiosta tulevien potilaiden vastaanottamiseen suoraan 19 20 Ks. edellä mainittu julkaisu Patient Mobility in the European Union learning from experience. Ks. erityisesti ammattipätevyyden tunnustamisesta annettu direktiivi 2005/36/EY (EUVL L 225, 30.9.2005, s. 22). FI 9 FI

liittyvät tahot (kuten terveydenhoidon tarjoajat ja sosiaaliturvalaitokset) ehdottavat rajatylittävän terveydenhoidon helpottamiseksi? 3.2. Tuki jäsenvaltioille Potilaiden liikkuvuutta koskevassa pohdintaprosessissa 21 terveysministerit ja muut sidosryhmät kartoittivat aloja, joilla kaikkien jäsenvaltioiden koordinoitujen toimien mittakaavaedut voivat tuoda lisäarvoa kansallisiin terveydenhuoltojärjestelmiin. Asiaa on jo edistetty ottamalla se esiin terveyspalveluja ja sairaanhoitoa käsittelevässä korkean tason ryhmässä 22, ja yhteisön seitsemännestä tutkimuspuiteohjelmasta tuetaan terveyspalveluja koskevaa yhteistyötutkimusta. EU:n tasolla tarvitaan kuitenkin virallisempia puitteita, jotta varmistetaan toimien tehokas ja kestäväpohjainen täytäntöönpano. 3.2.1. Euroopan osaamiskeskusten verkot Jotkin esimerkiksi harvinaisia sairauksia koskevat terveyspalvelut edellyttävät erityistä resurssien tai asiantuntemuksen keskittämistä. Tällaisten osaamiskeskusten eurooppalaisen verkoston luominen edistäisi korkealaatuisen ja kustannustehokkaan hoidon tarjoamista ja toisi näin etuja sekä potilaille että terveydenhuoltojärjestelmille ja edistäisi mahdollisimman korkealaatuista hoitoa. 3.2.2. Terveydenhuollon innovaatioiden potentiaalin hyödyntäminen Terveyspalveluiden keskeisenä haasteena on innovaatioiden hallinta ja sen varmistaminen, että hoitoa annetaan vankan tieteellisen näytön perusteella. Jotta voitaisiin luoda tällainen Euroopan tasoinen tieteellinen perusta, tarvitaan yhteisten kriteerien vahvistamista koskevaa yhteistyötä, jonka avulla levitetään hyviä toimintatapoja, vältetään resurssien päällekkäisyys ja kehitetään yhteisiä tietopaketteja ja tekniikoita jäsenvaltioiden käyttöön, jotta ne voivat parhaiten hyödyntää uutta teknologiaa ja uusia hoitotapoja ja -tekniikoita. 3.2.3. Jaettu perusta poliittista päätöksentekoa varten Nykyisiä terveyspalvelujen tehokkuuden ja toimivuuden varmistamiseksi tarkoitettuja mekanismeja on vahvistettava. Niiltä osin kuin tuloksia on pystytty vertaamaan eri puolilla Eurooppaa (esimerkiksi syövän osalta 23 ), tekniikoissa ja tuloksissa on ollut merkittäviä eroavaisuuksia. Terveydenhoitotietojen ja -indikaattorien saannin ja vertailtavuuden parantaminen voi toimia perustana terveydenhoidon kehittämiselle koko Euroopassa. Joitakin toimintamekanismeja (esim. seurantakeskus) voidaan tarvita huolehtimaan seurannasta ja yhteistyöstä Euroopan tasolla. 21 22 23 Lisätietoja potilaiden liikkuvuudesta ja terveydenhuollon kehityssuuntauksista Euroopan unionissa järjestetyn korkean tason pohdintaprosessista löytyy seuraavalta verkkosivulta: http://ec.europa.eu/health/ph_overview/co_operation/mobility/patient_mobility_en.htm. Ks. http://ec.europa.eu/health/ph_overview/co_operation/mobility/patient_mobility_en.htm. Esimerkiksi virtsarakon syövän eloonjäämisaste on yleisesti kohoamassa, mutta maiden välillä on huomattavia eroja niin, että eloonjäämisaste viiden vuoden jälkeen on Itävallassa 78 % ja Puolassa ja Virossa 47 % (ks. EUROCARE 3 survival of cancer patients in Europe ; http://www.eurocare.it/.) Kesäkuussa 2006 pidetyn EU-huippukokouksen päätelmissä viitattiin tarpeeseen parantaa harvinaisten sairauksien hoitoa EU:n tasolla. FI 10 FI

3.2.4. Terveydenhuoltojärjestelmien vaikutustenarviointi Vaikutustenarviointia koskevissa komission integroiduissa suuntaviivoissa on jo erillinen kohta, joka koskee vaikutuksia terveydenhuoltojärjestelmiin. Korkean tason ryhmässä ollaan kehittämässä selvää menetelmää, jolla voidaan arvioida yhteisön ehdotusten vaikutuksia terveydenhuoltojärjestelmiin. Näin komissio voi varmistaa asianmukaisen sääntelyn, jossa noudatetaan terveydenhuoltojärjestelmien tavoitteita. Kysymys 8: Millä tavoin yhteisön toimilla pitäisi tukea jäsenvaltioiden terveydenhuoltojärjestelmiä ja niihin kuuluvia eri toimijoita? Liittyykö tähän aloja, joita ei ole mainittu edellä? 4. VÄLINEET YHTEISÖN TOIMIA VARTEN 4.1. Vaihtoehdot välineiksi Terveyspalvelujen alalla on monenlaisia vaihtoehtoja mahdollisiksi yhteisön tason toimintavälineiksi. Oikeusvarmuus taattaisiin parhaiten sitovalla säädöksellä, joka voisi olla asetus tai direktiivi (esim. 95 artiklan perusteella). Asianmukaisimman muodon valinnassa olisi kuitenkin otettava huomioon tämän kuulemisen tulokset. Käyttöön ollaan myös ottamassa nykyaikaistettu sosiaaliturvajärjestelmien koordinointijärjestelmä, jolla korvataan asetukset (EY) N:o 1408/71 ja 574/72. 24 Komission tulkinta oikeuskäytännöstä (esim. tulkitseva tiedonanto) voisi antaa lisäselvennystä. Komissio onkin jo antanut vuonna 2004 tiedonannon potilaiden liikkuvuudesta ja terveydenhuollon kehityksestä EU:ssa 25, ja siinä käsiteltiin yhteisön lainsäädännön soveltamisperiaatteita alalla. Tiedonanto oli tervetullut, mutta se ei selvästikään vastannut riittävästi esiin tuleviin erityiskysymyksiin. Tarjolla on myös muita kuin lainsäädännöllisiä vaihtoehtoja, esimerkiksi käytännön yhteistyö terveyspalveluja ja sairaanhoitoa käsittelevän korkean tason ryhmän kautta. Avointa koordinointimenetelmää käytetään pyrittäessä luomaan yhteiset puitteet jäsenvaltioiden tukemiseksi niiden uudistaessa ja kehittäessä sosiaaliturvajärjestelmien vastuulla olevaa terveydenhuoltoa ja pitkäaikaishoitoa. 26 Nämä vaihtoehdot voivat olla arvokkaita vietäessä eteenpäin jäsenvaltioiden välistä käytännön yhteistyötä, vaikkakaan ne eivät voi tarjota oikeusvarmuutta. Mitkä tahansa näistä eri välineistä tai ne kaikki voidaan yhdistää kattavaksi yhteisön toimien paketiksi. Oikeusvarmuuden takaaminen vaikuttaa kuitenkin edellyttävän sitä, että ainakin joitakin tekijöitä käsitellään lainsäädäntötoimien kautta. Muita seikkoja voitaisiin käsitellä pehmeämpien mekanismien, kuten suositusten, tiedonantojen ja suuntaviivojen kautta. Terveydenhuoltojärjestelmien käytännön yhteistyön tukeminen (esim. osaamiskeskusten verkottumisen edistäminen) tarvitsee myös todennäköisesti vahvistamista sen varmistamiseksi, että käytössä on rakenteet, jotka mahdollistavat yhteistyön käytännössä. 24 25 26 Ks. KOM(2006) 16 lopullinen, 31.1.2006. KOM(2004) 301, 20.4.2004, Potilaiden liikkuvuudesta ja terveydenhuollon kehityssuuntauksista Euroopan unionissa järjestetyn korkean tason pohdintaprosessin jatkotoimet. Ks. KOM(2004) 304, 20.4.2004. FI 11 FI

Kun otetaan huomioon terveydenhuoltopalvelujen jatkuva uudistaminen, tarvitaan myös mekanismia, joilla nämä välineet ja säännöt pidetään ajan tasalla. Kysymys 9: Millä välineillä olisi asianmukaista käsitellä terveydenhuoltopalveluihin liittyviä eri kysymyksiä EU:n tasolla? Mitä kysymyksiä olisi käsiteltävä yhteisön lainsäädännön kautta ja mitä muilla kuin lainsäädännöllisillä keinoilla? 5. JATKOTOIMET Tähän kuulemiseen annettavat vastaukset, joissa keskitytään edellä oleviin yhdeksään kysymykseen, olisi toimitettava komissiolle 31. päivään tammikuuta 2007 mennessä sähköpostitse osoitteeseen health-services-consultation@ec.europa.eu tai postitse osoitteeseen Euroopan komissio Terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosasto Terveyspalveluja koskeva kuuleminen B232 8/102 B-1049 Bruxelles/Brussel Belgia Kaikki saadut vastaukset julkaistaan, ellei niissä ole nimenomaisesti toisin mainittu. Komissio aikoo tehdä kuulemisen perusteella asianmukaisia ehdotuksia vuonna 2007. FI 12 FI