Sontiaisia, liskokuntikkaita ja konnakuoriaisia

Petteri Vihervaara, Jyrki Muona & Timo Vuorisalo Sontiaisia, liskokuntikkaita ja konnakuoriaisia keskiajan selkärangattomat eläimet Johdanto Tiedot keskiajan Turun selkärangattomista eläimistä ovat hyvin puutteellisia. Aikalaiset eivät näistä pienikokoisista ja osaksi varmaan kiusallisista seuralaisistaan mitään mainitse ja vaikka olisivat maininneetkin, heidän käyttämänsä nimitykset eri lajeille olisivat varmasti vaikeasti tulkittavia. Näin ollen täsmälliset tiedot perustuvat kokonaan kaupunkialueen arkeologisissa kaivauksissa taltioituihin eläinnäytteisiin, joista yleensä vain melko vähäinen osa on pystytty tunnistamaan lajilleen tai edes ryhmälleen. Valistuneita arvauksia kaupungin lajistosta voidaan toki esittää myös sen perusteella, mitä tiedämme Turun olosuhteista, esimerkiksi kotieläinten pidosta, hygieniasta ja hyötykasvien viljelystä keskiajalla. Koska kaupunkialueen pihoilla pidettiin 1900-luvun sotavuosiin asti yleisesti kotieläimiä, on syytä olettaa kaupungissa jo keskiajalla eläneen runsaasti esimerkiksi karjanlannasta riippuvaisia hyönteisiä. Kaupungin ulkopuolella ei kovinkaan kaukana tuomiokirkon ympärille kasvaneesta vanhasta keskustasta oli peltoja ja laitumia, joilta on varmasti kulkeutunut näiden elinympäristöjen pieneläimiä kaupungin laidoille. Oman kokonaisuutensa lienee muodostanut Kerttulinmäen alla sijainnut, jo keskiajalla pahoin saastunut ja epäilemättä pahalta haissut Mätäjärven kosteikkoalue rantaniittyineen. Kuumina kesäpäivinä tällä vesiperäisellä, runsaasti konnanleinikkiä ja muita saastuneen ympäristön kasveja kasvaneella alueella on varmaan kuhissut seisoville jätevesialtaille tai pahoin rehevöityneille lampareille tyypillisiä pieneläimiä. 1 Valitettavasti Mätäjärven hyönteislajistoa ei erikseen tutkittu 1980-luvulla tehtyjen Mätäjärven kaivausten yhteydessä. 2 Toisaalta tiedämme, ettei kaupungissa vielä keskiajalla ollut, kaupunkitalojen yrtti- ja kasvitarhoja lukuun ottamatta, 3 varsinaisia puistoja tai puuistutuksia, joten näille tyypillinen lajisto on luultavasti ollut vähäistä. Tässä kirjoituksessa tarkastelemme sekä aiemmin kerättyjä tietoja Turun keskiaikaisista selkärangattomista että omia määritystuloksiamme Åbo Akademin päärakennuksen tontin keskiaikaisista maanäytteistä. Tiedoilla kaupungin keskiaikaisesta lajistosta voi puhtaasti biologisen mielenkiinnon ohella olla merkitystä selvitettäessä kaupungissa satoja vuosia sitten vallinneita olosuhteita. Tietolähteet ja tutkimusmenetelmät Tähän mennessä laajimmin keskiajan Turun selkärangattomia on käsitellyt Ritva Niemi, joka tutki perusteellisesti Mätäjärven kaivauksista löytyneitä sammalpunkkeja (Oribatida). 4 Keskiajan sammalpunkit tosin olivat vain osa hänen aineistoaan, joka ulottui ajanlaskumme alusta 1700-luvulle. Kovakuoriaisten ja muiden pieneläinten jäänteitä on säännöllisesti raportoitu myös kasviarkeo logisten tutkimusten yhteydessä. 5 Mahdollisesti keskiaikaista materiaalia sisältyy myös Aboa Vetus -museon kaivausten hyönteislöytöihin 6, jotka alustavien 1) Vrt. Lempiäinen 1989, 199-200. 2) Kostet & Pihlman 1989, 8-9. 3) Laaksonen 1996, 5. 4) Niemi, 1989. 5) Lempiäinen 1989; 1991; 1999; Aalto 1994; Nurmenniemi 1999. 6) Junnila 1995. Ympäristötieteet asutushistorian selvittämisessä 351 arkeologia_kirja(351-358)uusi 351 17.11.2003, 14:37:05

ajoitusten perusteella ovat 1400-luvun alkua nuorempia mutta 1600-lukua vanhempia. 7 Anssi Junnilalta 8 olemme lisäksi saaneet käyttöömme julkaisemattomia tietoja Rettigin kaivausten (nyk. Aboa Vetus -museon) hyönteislöydöistä. Oma tutkimusaineistomme käsitti 21 sattumanvaraisesti kerättyä maanäytettä Turusta Åbo Akademin päärakennuksen tontin arkeologisilta kaivauksilta. Näiden lisäksi tutkimme 16 samoilta kaivauksilta talletettua irtonäytettä, joissa oli yleensä pieni nokare maannosta tai pelkästään pieniin pusseihin kerättyjä eliöiden jäännöksiä. Löytöjen ajoitus perustui kerrostumien keskinäiseen stratigrafiaan, dendrokronologisiin ajoituksiin sekä jossain määrin kerrostumien sisältämään löytöaineistoon. 9 Maannostyypit lajiteltiin multaan, hiekkaan, lantaan ja orgaaniseen kasviainekseen. Näytteistä kymmenen koostui mullasta, kolme hiekasta, viisi lannasta ja kolme sammalesta tai muusta kasviaineksesta. Myös selvät merkit ihmistoiminnasta kuten kompostitai käymäläjäte kirjattiin. Arkeologisten kaivausten yhteydessä kerätyt maa-ainesnäytteet oli säilötty muovipusseihin. Kunkin näytteen tilavuus oli yksi litra lukuun ottamatta näytteitä H61 ja H41, joita oli kaksi litraa, sekä näytettä H52, jota oli ainoastaan 0,5 litraa. Kovakuoriaisten ja muiden selkärangattomien jäännösten erottelemiseksi maaperänäytteistä käytimme menetelmää, joka on osoittautunut hyvin toimivaksi kasvien makrofossiilitutkimuksissa. 10 Aluksi näytteet kuivaseulottiin 4 mm siivilän lävitse, jolloin arkeologiset esineet sekä kookkaat orgaaniset jäännökset kuten luut ja ruodot pystyttiin helposti erottelemaan muusta maannoksesta. Kuivaseulonnan jälkeen näyte upotettiin 7-prosenttiseen kaliumhydroksidiliuokseen (KOH), jossa sen annettiin olla yön yli (12-24 tuntia). Kaliumhydroksidikäsittelyn avulla saadaan näytteistä liuotettuksi kitiinifragmenttien ympärille mahdollisesti muodostuneet kokkareet ja kovat saostumat. KOH-käsittelyn jälkeen kukin näyte siirrettiin muoviämpäriin, johon laskettiin kymmenen litraa lämmintä vettä. Joukkoon lisättiin puoli kilogrammaa suolaa, minkä jälkeen seosta hämmennettiin ja kellutettiin 15 minuutin ajan. Näytteessä olevat kevyemmät orgaaniset partikkelit saatiin näin nousemaan pintaan raskaimman aineksen painuessa pohjalle. Tämän jälkeen vesi ja päällimmäiseksi jäänyt osa näytteestä kaadettiin varovasti siiviläsarjan lävitse, jossa oli 4 mm, 2 mm ja 0,25 mm siiviläverkot. Siivilöihin jäänyttä ainesta huuhdottiin kevyesti juoksevalla vedellä, ja lopulta tiheimmälle siiviläkankaalle jäänyt aines kerättiin lusikalla talteen petrimaljalle. Petrimaljalla aines käytiin läpi stereomikroskoopin avulla, ja kaikki näytteistä löytyneet kasvi- ja eläinjäänteet poimittiin talteen. Jäännökset säilöttiin näyteputkiin 70 prosenttiseen alkoholiin, minkä jälkeen ne etiketöitiin ja määritettiin mahdollisuuksien mukaan. Tarkimpaan määritykseen pyrimme kovakuoriaisaineiston osalta. Eräissä tapauksissa näytteet pystyttiinkin tunnistamaan lajilleen. Kaikki eläinnäytteet on tallennettu löytötietoineen Turun yliopiston eläinmuseon kokoelmiin. Muutamaan näytteeseen oli ilmeisesti säilytysolosuhteiden takia päässyt munimaan sienisääskiä (Diptera, heimo Mycetophilidae), joiden toukat käyttävät sienirihmastoa ja muuta orgaanista ainesta ravintonaan. Näytteiden kontaminaation olisi voinut estää pakastamalla näytteet tuoreeltaan tai vaihtoehtoisesti kuivalla ja ilmatiiviillä varastoinnilla. Nopean jatkokäsittelyn ansiosta näiden näytteiden biologiselle materiaalille ei kuitenkaan päässyt syntymään vahinkoa, joskin aineistoon kuulumattomien sienisääskien runsaus hidasti näytteiden läpikäymistä. Poistimme tutkimusaineistosta (näyte H87) myös yhden erittäin hyväkuntoisen hierakkakuoriaisen (heimo Chrysomelidae, Gastroidea polygoni), joka lähes varmasti oli joutunut aineistoon vasta näytettä talletettaessa. Eläinlöydöt SAMMALELÄIMET Turun kaupunkiarkeologisissa kaivauksissa on löytynyt jonkin verran sammaleläimiin (pääjakso Bryozoa) kuuluvan, makeissa vesissä elävän kulkusammaleläimen (Cristatella mucedo) statoblasteja. Statoblastit ovat tämän liikkuvia runkokuntia muodostavan lajin kovakuorisia lepoasteita, joiden avulla se leviää uusille alueille. Ne 7) Sartes 2003. 8) Junnila 2001. 9) Maakerrostumien ajoitukset ks. Saloranta & Seppänen 2000. 10) Lempiäinen 1999. 352 Kaupunkia pintaa syvemmältä arkeologia_kirja(351-358)uusi 352 17.11.2003, 14:37:06

on helppo tunnistaa lajilleen. Yksi kulkusammaleläimen statoblasti esimerkiksi löytyi Mätäjärven kaivauksissa 1500-luvun kerrostumista. 10 Tämän ja muiden löytöjen perusteella on vaikea tehdä päätelmiä alueen olosuhteista, sillä statoblastit leviävät helposti uusille alueille esim. lintujen mukana. NIVELMADOT Lempiäisen mukaan nivelmatoihin (pääjakso Annelida) kuuluvien lierojen (luokka Oligochaeta, heimo Lumbricidae) munakoteloita löytyy usein vanhoista maakerrostumista. Niitä on löytynyt esimerkiksi Turun Vanhan Suurtorin keskiaikaisista kerrostumista. 12 ja Turun linnan esilinnan kaivausten yhteydessä. 13 Löytöjen käyttökelpoisuutta vähentää se, että nykyisetkin lierot voivat ulottaa käytäviään melko syvälle, ja niiden munakoteloita saattaa siten päätyä jopa keskiaikaisiin kerrostumiin. Näytteistä löytyneiden lierojen munakoteloiden ajoitus on siten epävarmaa. Ajoitusongelmista huolimatta on erittäin todennäköistä, että Turussa nykyäänkin tavattavia lieroja on elänyt runsaasti myös keskiajan Turun tunkioissa ja kosteissa maaperissä. NIVELJALKAISET Hämähäkkieläimet Punkit Sammalpunkit (Oribatida) ovat maaperän dominoivin punkkiryhmä. Ne käyttävät ravintonaan lahoavaa kasvimateriaalia, sienirihmastoja, jäkälää ja muita maaperässä runsaita aineksia. Niiden hyvin säilyviä ja lajilleen tunnistettavia kitiinikuoria löytyykin yleensä maaperänäytteistä runsaasti. Niemi löysi jaksolle 1260-1300 jkr ajoitetusta Mätäjärven näytteestä 113 punkkiyksilöä, jotka kuuluivat 17 eri lajiin. 14 Ylivoimaisesti runsain laji oli Scutovertex minutus, jonka osuus kokonaisyksilömäärästä ylsi yli 60 prosentiin. Myöhemmässä, 1400-luvun näytteessä sammalpunkkilajisto oli vielä rikkaampi. Punkkeja löytyi tästä näytteestä 134 yksilöä 34 eri lajista. Mätäjärven alueen sammalpunkkilajisto olikin rikkaimmillaan juuri keskiajalla, jolloin pilaantunutta ja ilmeisesti myös kuivatusyritysten kohteena ollutta pikkujärveä ympäröivät soistuvat ja kosteat rantaniityt. 15 1400-luvun lopulla järvi täytettiin osittain, ja 1500-luvulta alkaen Mätäjärvi oli enää hyödytön, vain osan vuotta selvästi vetinen joutomaa, jota käytettiin kaatopaikkana. Tässä vaiheessa punkkien määrät vähenivät, ja tiettyjen kompostilajien ilmaantuminen (esimerkiksi Dinychus carinatus, joka ei kuulu sammalpunkkeihin) kerrostumiin kertoo järven muuttumisesta ihmistoiminnan vaivaamaksi jätealueeksi. 16 Åbo Akademin tontin kaivausten 21 näytteestä löydettiin yhteensä 323 punkkia, joista suurin osa oli sammalpunkkeja. Niitä ei määritetty lajilleen. Lisäksi näytteistä löytyi Mesostigmata-ryhmän punkkeja, ja 1300-luvun lopulle ajoitetusta näytteestä H52 löytyi kolme Ixodes-sukuun kuuluvaa punkkia, jotka tunnetaan paremmin puutiaisina. Hämähäkit Pehmeäruumiisten hämähäkkien jäännöksiä löytyy kaivauksista yleensä niukasti. 1300-luvun lopulle ajoitetusta Åbo Akademin tontin kaivausten näytteestä H41 löytyi yksi Linyphiidae-heimoon ja todennäköisesti Agynetasukuun kuuluva hämähäkki. Hyönteiset Verkkosiipiset Åbo Akademin tontin kaivausten näytteestä H52 löytyi yksi ja näytteestä H61 kaksi harsokorennon (heimo Chrysopidae) toukkaa. Näytteet ajoittuvat jaksolle 1300-luvun lopusta 1400-luvun alkuun. Harsokorennot ovat kulttuurialueilla hyvin yleisiä. Niiden toukat syövät yksinomaan kirvoja ja ovat siten ihmisen kannalta hyödyllisiä. Kaksisiipiset Kaksisiipisten (Diptera) jäännöksiä löydettiin Åbo Akademin tontin kaivauksilta runsaammin kuin minkään muun eläinryhmän jäännöksiä: 14 näytteestä yhteensä 1545, minkä lisäksi niitä löytyi seitsemästä irtonäytteestä186 kappaletta. Ryhmään kuuluvat jäännökset olivat pääasiassa kärpästen kotelokoppia, joista suurin osa kuului raatokärpästen (Calliphoridae) ja sukaskärpästen (Muscidae) heimoihin. Erityisen runsaasti kärpästen kotelokoppia löytyi näytteistä H20, H52 ja H61, mikä viittaa näytteenottopaikalla olleeseen, toukkien ravinnoksi sopivaan orgaaniseen ainekseen, esimerkiksi lantaan tai ruuantähteisiin. Kärpästen kotelokoppia löytyi runsaasti myös Aboa Vetus -museon kaivauksilta. 17 11) Lempiäinen 1989, 204. 12) Lempiäinen 1991; Nurmenniemi 1999, 51. 13) Aalto 1994, 30. 14) Niemi, 1989. 15) Lempiäinen, Niemi, Räsänen, Salonen, Terho, Vuorela & Vuorisalo 1986, 126-127. 16) Niemi 1989, 217. 17) Junnila 1995. Ympäristötieteet asutushistorian selvittämisessä 353 arkeologia_kirja(351-358)uusi 353 17.11.2003, 14:37:06

Kuva 1. Sontiainen eli isosittiäinen (Geotrupes stercorarius) elää lehmän lannalla. Vasemmalla museonäyte Turun yliopiston eläinmuseon kokoelmista, oikealla keskiaikaisen sontiaisen osia Åbo Akademin tontin kaivauksilta. Valokuva: Veikko Rinne. Kuva 2. Metsäsittiäinen (Geotrupes stercorosus) on sontiaista selvästi pienempi ja Åbo Akademin tontin kaivauslöydöissä myös sitä vähälukuisempi. Vasemmalla museonäyte Turun yliopiston eläinmuseon kokoelmista, oikealla keskiaikaisen metsäsittiäisen osia Åbo Akademin tontin kaivauksilta. Valokuva: Veikko Rinne. Kirput suhteen varsin erikoistuneita, ja niiden löytymisen perusteella voidaan siten saada tietoa alueen olosuhteista kerrostuman syntyaikana. Etenkin maakiitäjäisiä (heimo Carabidae) on paljon käytetty ympäristömuutosten bioindikaattoreina.20 Ennen Åbo Akademin tontin kaivauksia kovakuoriaisnäytteitä oli Turussa tutkittu järjestelmällisesti vain Aboa Vetus -museon tontin kaivausten yhteydessä.21 Alueen kerrostumista, jotka saattavat olla osittain keskiaikaisia, löytyi mm. Aphodius-suvun lantakuoriaisen ja kosteilla pelloilla ja rannoilla tavattavan mäyräkiitäjäisen (Clivina fossor) jäännöksiä.22 Yhteenveto Åbo Akademin tontin keskiaikaisista kovakuoriaislöydöistä on esitetty taulukossa 1. Löydöt edustavat kahdeksaa kovakuoriaisheimoa ja pariakymmentä sukua tai alaheimoa. Varmuudella tunnistettuja lajeja oli neljä: lannasta riippuvaiset sontiainen (Geotrupes stercorarius, kuva 1) ja metsäsittiäinen (G. stercorosus, kuva 2), ripsikuoriaisiin kuuluva yleinen pienikokoinen laji (Ptenidium nitidum) sekä vähämyyräkiitäjäinen (Dyschirius globosus). Tunnistettuja kovakuoriaissukuja olivat edellisten lisäksi kätkökiitäjäiset (Trechus), pallovesiäiset (Cercyon), mantukuntikkaat (Philonthus), liskokuntikkaat (Quedius), murasonkiaiset (Carpelimus), lyhytsiipissuvut Oxytelus ja Leptacinus, lantakuoriaiset (Aphodius) sekä konnakuoriaiset (Epuraea) (taulukko 1). Åbo Akademin tontin kaivausten maanäytteestä m139, joka on ajoitettu 1300-luvun lopulle, löytyi yksi ihmiskirppu (Siphonaptera: Pulex irritans). Kirput ovat pienikokoisia, kyljiltään litteitä ja siivettömiä hyönteisiä, jotka elävät nisäkkäiden ja lintujen ulkoloisina. Suomessa kirppuja on tavattu noin 45 lajia, joista ihminen joutuu yleensä tekemisiin kissankirpun tai koirankirpun kanssa. Kumpikin laji pistää tilaisuuden tullen ihmistäkin. Keskiajan Turussa elänyt ihmiskirppu on parantuneen asuntohygienian myötä käynyt Suomessa hyvin harvinaiseksi.18 Pistiäiset Åbo Akademin tontin kaivausten näytteestä H52, joka on 1300-luvun lopulta, löytyi vain yksi muurahaisen (heimo Formicidae) jäännös. Yleensä muurahaisten jäännöksiä löytyy maaperäkerrostumista runsaasti. Kovakuoriaiset Kovakuoriaiset ovat maailman ja Suomen runsaslajisin hyönteisryhmä, josta meillä tunnetaan noin 3640 lajia.19 Vuosittain löytyy muutama maallemme jokin uusi laji. Kovakuoriaiset ovat arkeoentomologisesti antoisa tutkimuskohde, koska niiden kitiiniosat säilyvät kerrostumissa melko hyvin ja ovat usein lajilleen tunnistettavia. Monet kovakuoriaiset ovat lisäksi elinympäristönsä 18) Chinery 1978, 241. 19) Silfverberg 1996. 20) Desender, Maelfait & Baer 1991; Desender 1996; Luff 1990; Thiele 1977. 354 21) Junnila 1995. 22) Junnila 1995; vrt. Renkonen 1934, 20. Kaupunkia pintaa syvemmältä arkeologia_kirja(351-358)uusi 354 17.11.2003, 14:37:07

Heimo Laji/ryhmä Löytöpaikkakoodit/ajoitus Carabidae, Dyschirius globosus H13 (1400-l. loppu-1500-l.alku) maakiitäjäiset Trechus sp. H36 (1300-l. loppu-1400-l. alku) Hydrophilidae, Cercyon sp. H6,H13,H30,H70,m138 (1300-l. loppu-1500-l. alku) vesiäiset Ptiliidae, Ptenidium nitidum H20 (1400-l. puoliväli) ripsikuoriaiset Ptiliidae sp. H20 (sama) Staphylinidae, Philonthus sp. H13,H32,H36,m138 (1300-l. loppu-1500-l. alku) Leptacinus sp. H6 (1300-l. loppu-1400-l. alku) Quedius sp. m39,m138,h84 (1300-l. loppu-1500-l. alku) Oxytelus sp. m39 (1400-l. loppu-1500-l. alku) Carpelimus sp. H20,H41 (1300-l. loppu-1400-l. puoliväli) Xantholininae sp. H6 (2 toukkaa),h36,m138 (1300-l. loppu-1400-l. loppu) Omaliinae sp. m138 (1400-luvun loppu) Staphylininae sp. m39 (2 toukkaa, 1400-l. loppu-1500-l. alku) Aleocharinae sp. H6,H58 (1300-l. loppu-1400-l. alku) Staphylinidae sp. H6,H32,H65 (1300-l. loppu-1400-l. puoliväli) Scarabaeidae, Geotrupes stercorarius H72,H82,H85,H86,H87,H88 (1300-l. loppu-1400-l. puoliväli) lehtisarviset Geotrupes stercorosus H71 (1300-l. loppu-1400-l. alku) Geotrupes sp. H65,H75,H81,H84 (1300-l. loppu) Aphodius sp. H84 (1300-l. loppu) Nitidulidae, Epuraea sp. H13 (1400-l. loppu-1500-l. alku) kiiltokuoriaiset Chrysomelidae, Chrysomelidae sp. H6 (1300-l. loppu-1400-l. alku) lehtikuoriaiset Curculionidae, Curculionidae sp. m138,h30 (2 lajia) (1300-l. loppu-1400-l. loppu) kärsäkkäät Tunnistamattomat m138,h65 (1300-l. loppu-1400-l. loppu) kovakuoriaiset Taulukko 1. Åbo Akademin tontin kaivausten keskiaikaiset kovakuoriaisjäännökset alustavine ajoituksineen. Kirjain- ja numerokoodit viittaavat näytenumeroihin. Keskiajan Turku selkärangattomien elinympäristönä Åbo Akademin tontin kaivauksilta löytyneet keskiaikaiset selkärangattomien jäännökset, etenkin kovakuoriaisten jäännökset ja kärpästen kotelokopat, kertovat ihmistoiminnan vahvasti muokkaamasta alueesta, jossa karjanlantaa ja erilaisia kosteita jätetunkioita on ilmeisesti ollut runsaasti. Täysin lannasta riippuvaisia ovat mm. lantakuoriaiset (Aphodius) sekä sittiäislajit. Myös monet lyhytsiipiset, kuten mantukuntikkaat, ovat runsaita lannassa ja kosteilla tunkioilla. Lannassa elävät myös useimmat maamme pallovesiäisistä (suku Cercyon). 23 Sittiäis- ja lantakuoriaislöydöt ajoittuvat jaksolle 1300-luvun lopusta 1400-luvun alkuun, jolloin karjaa tiedetään pidetyn lähistöllä ja läheistä Mätäjärveä käytettiin teurasjätteiden kaatopaikkana. 24 Nämä löydöt sekä maakerrostumista löytynyt lanta tukevat luulöytöihin perustuvaa käsitystä karjanpidosta löytöpaikoilla tai niiden läheisyydessä. Lehmänlantaan erikoistuneen sontiaisen runsaus Åbo Akademin tontin kerrostumissa saattaa viitata etenkin nautakarjan runsauteen alueella. 25 Vähämyyräkiitäjäinen (Dyschirius globosus) on palearktisella alueella laajalle levinnyt ja ekologisesti joustava laji, joka on runsaimmillaan niityillä, viljelymailla ja rannoilla. 26 Nimensä kuoriainen on saanut siitä, että se 23) Renkonen 1934, 33. 24) Vuorisalo & Virtanen 1989, 226. 25) Vrt. Chinery 1978, 303. 26) Renkonen 1934, 20; Thiele 1977, 32, 112. Ympäristötieteet asutushistorian selvittämisessä 355 arkeologia_kirja(351-358)uusi 355 17.11.2003, 14:37:08

kaivaa käytäviä kosteaan maahan. Ravinnokseen myyräkiitäjäiset käyttävät mm. lyhytsiipisiä. 26 Vähämyyräkiitäjäistä on aiemmin löydetty mm. keskikaupungin jätekasoista Wienistä 27, mikä sopii hyvin yhteen Turun keskiaikaisen löydön kanssa. Karjanhoitoon voivat liittyä myös löytyneet puutiaiset, joskin osa puutiaislajeista tunnetusti imee verta myös ihmisistä. Löytynyt ihmiskirppu sopii myös hyvin kuvaan melko epähygieenisestä, ihmisenkin loisten asuttamasta ympäristöstä. Biologisesti Turun keskiaikainen lajisto ei sisällä yllätyksiä, eikä kerrostumista ole varmuudella löytynyt yhtään lajia, jota ei nykyäänkin Suomessa tavattaisi. Monet vanhan maanviljelyn ja karjatalouden seuralaislajit, mm. karjanlannasta riippuvaiset hyönteiset, ovat kuitenkin viime vuosikymmeninä jyrkästi vähentyneet, ja useiden Aphodius-lajien katsotaan hävinneen maastamme kokonaan. 29 Åbo Akademin tontin kaivauksilta ei kuitenkaan saatu lajilleen määritetyksi yhtään hävinneeksi luokiteltua lajia. 27) Thiele 1977, 112. 28) Schweiger 1962. 29) Rassi, Alanen, Kanerva & Mannerkoski 2001. 356 Kaupunkia pintaa syvemmältä arkeologia_kirja(351-358)uusi 356 17.11.2003, 14:37:08

Petteri Vihervaara, Jyrki Muona & Timo Vuorisalo Dung Beetles and Human Fleas: Invertebrate Fauna in Medieval Turku The invertebrate fauna of medieval Turku is very poorly known, although statoblasts of the bryozoan Cristatella mucedo, cocoons of earthworms and fragments of mostly unidentified coleopteran species have occasionally been unearthed in urban archaeological excavations. R. Niemi, however, identified 17 species of oribatid mites from the period 1260-1300 AD, as well as 34 species from the 15 th century, in excavations at the site of the ancient lake Mätäjärvi. In recent excavations at the site of Åbo Akademi University we identified e.g. remains of a linyphiid spider (genus Agyneta), green lacewings (Chrysopidae), one human flea (Pulex irritans), cocoons of blow flies (Calliphoridae) and muscid flies (Muscidae), as well as coleopteran fragments representing at least eight families and four identified species (Dyschirius globosus, Ptenidium nitidum, Geotrupes stercorarius, G. stercorosus). Especially the presence of dipteran cocoons, dung beetles (Geotrupes spp. Aphodius sp.), rove beetles (Staphylinidae) and water scavenger beetles (Hydrophilidae) in several soil samples suggests that animal dung and other organic wastes were abundant in the area and sanitary conditions poor during the study period. Ympäristötieteet asutushistorian selvittämisessä 357 arkeologia_kirja(351-358)uusi 357 17.11.2003, 14:37:08

Lähteet PAINAMATTOMAT LÄHTEET Junnila, Anssi 26.1.2001. Sähköpostiviesti Timo Vuorisalolle. Lempiäinen, Terttu 1991. Keskiaikaisia kasvijäänteitä Turun Vanhalta Suurtorilta. Käsikirjoitus, Turun yliopisto, biologian laitos. Nurmenniemi, Elina 1999. Turun Vanhan Suurtorin keskiaikainen kasvillisuus. Turun yliopisto, Biologian laitos, Systemaattis-ekologinen kasvitiede, pro gradu -tutkielma. Saloranta, Elina & Seppänen, Liisa 2000. III Rakennevaiheraportti. Arkeologiset tutkimukset Åbo Akademin tontilla (Turku I/7/4) vuonna 1998. Kaivauskertomus. Turun maakuntamuseo, 29-84. Sartes, Minna 11.7.2003. Sähköpostiviesti T. Vuorisalolle. JULKAISUT Aalto, Marjatta 1994. Esilinnan kasvillisuus. Teoksessa Drake, K. (Toim.) Turun linnan tutkimuksia 1 - Åbo slott studier 1. Turun maakuntamuseo - Åbo landskapsmuseum. Raportteja - rapport 16. Turku, 21-38. Chinery, Michael 1978. Pohjois-Euroopan hyönteiset. Tammi, Helsinki. Desender, K. 1996. Diversity and dynamics of coastal dune carabids. Annales Zoologici Fennici 33, 65-67. Desender, K., Maelfait, J.-P. & Baer, L. 1991. Carabid beetles as ecological indicators in dune management (Coleoptera: Carabidae). Elytron Suppl. 5, 239-247. Junnila, Anssi 1995. Turun muinaiset hyönteiset ja muut niveljalkaiset. Aboa Vetus & Ars Nova Magazine No 1, 36-37. Kostet, Juhani & Pihlman, Aki (toim.) 1989. Turun Mätäjärvi - Mätäjärvi i Åbo. Turun maakuntamuseo - Åbo landskapsmuseum. Raportteja - rapport 10, Turku. Laaksonen, Hannu 1996. Turun puistojen syntyvaiheita. Teoksessa Vuorisalo, T. (Toim.) Monimuotoinen puisto. Turun kaupungin viheryksikkö, Turku, 5-7. Lempiäinen, Terttu 1989. Turun muinaisen Mätäjärven kasvijäänteet. Teoksessa Kostet, J. & Pihlman, A. (Toim.) Turun Mätäjärvi - Mätäjärvi i Åbo. Turun maakuntamuseo - Åbo landskapsmuseum. Raportteja - rapport 10, Turku, 193-205. Lempiäinen, Terttu 1999. Maanäytteiden mahdollisuuksista historiallisen ajan arkeologiassa makrofossiilitutkijan näkökulma. Teoksessa Niukkanen, M. (Toim.) Historiallisen ajan arkeologian menetelmät. Seminaari 1998. Museoviraston rakennushist. osaston julk. 20, 50-56. Lempiäinen, Terttu, Niemi, Ritva, Räsänen, Matti, Salonen, Veli-Pekka, Terho, Anneli, Vuorela, Irmeli & Vuorisalo, Timo 1986. Mätäjärvi-projektin luonnontieteelliset tutkimustulokset kertovat ympäristön muutoksista Turun seudulla. Luonnon Tutkija 90, 120-129. Luff, M. L. 1990. Spatial and temporal stability of Carabid communities in a grass/arable mosaic. Teoksessa Stork, N. E. (Ed.) The role of ground beetles in ecological and environmental studies. Intercept, Andover, Hamphire, 191-200. Niemi, Ritva 1989. Mätäjärven punkkijäännökset. Teoksessa Kostet, J. & Pihlman, A. (Toim.) Turun Mätäjärvi - Mätäjärvi i Åbo. Turun maakuntamuseo - Åbo landskapsmuseum. Raportteja - rapport 10, Turku, 215-219. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (Toim.) 2001. Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Renkonen, O. 1934. Pieni kovakuoriaiskirja. WSOY, Porvoo. Schweiger, H. 1962. Die Insektenfauna des Wiener Stadtgebietes als Beispiel einer Kontinentalen Gross-Stadtfauna. Proc. 11th Intern. Congr. Entomol. Vienna 1960, 3, 184-193 (viite Thielen 1977 mukaan). Silfverberg, Hans 1996. Changes 1991-1995 in the list of Finnish insects. Entomologica Fennica 7, 39-49. Thiele, Hans-Ulrich 1977. Carabid Beetles in Their Environments. A Study on Habitat Selection by Adaptations in Physiology and Behaviour. Springer-Verlag, Berlin. Vuorisalo, Timo & Virtanen, Tapio 1989. Mätäjärven luulöydöt. Teoksessa Kostet, J. & Pihlman, A. (Toim.) Turun Mätäjärvi - Mätäjärvi i Åbo. Turun maakuntamuseo - Åbo landskapsmuseum. Raportteja - rapport 10, Turku, 222-226. 358 Kaupunkia pintaa syvemmältä arkeologia_kirja(351-358)uusi 358 17.11.2003, 14:37:08