UUSIUTUVA ENERGIAPOLITIIKKA Vertailevia skenaarioita Kauppa- ja teollisuusministeriön Energiatalous 2025 -skenaariotarkasteluihin Hiilidioksidipäästöjä voidaan vähentää 40% vuoteen 2030 mennessä lisäämällä uusiutuvia energialähteitä ja energiatehokkuutta
SISÄLLYSLUETTELO ESIPUHE...3 1. YHTEENVETO...4 1.1 Uusiutuvilla energialähteillä voidaan vähentää tehokkaasti päästöjä...4 1.2 Poliittiset ohjauskeinot ratkaisevassa asemassa päästöjen vähentämisessä...6 2. UUSIUTUVA ENERGIAPOLITIIKKA - SKENAARIOT...10 2.1 Skenaarioiden taustaoletukset on pyritty pitämään samoina kuin KTM:n skenaarioissa...10 2.2 Skenaarioiden ympäristötavoitteena on päästöjen vähennys ilman lisäydinvoimaa...11 2.3 Energiantuotannon kehitys vuosina 2000-2030 Uusiutuva energiapolitiikka skenaarioissa...12 2.4 Taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset...18 2.5 Laskentamallin rakenne...21 3. UUSIUTUVA ENERGIAPOLITIIKKA - KEINOT...23 Puu 2000-luvun energialähteenä Suomessa...23 Energiansäästön potentiaalit ovat vieläkin mittavat...24 Tuulivoima on maailman nopeimmin kasvava energiamuoto...25 Passiivinen ja aktiivinen aurinkoenergia on kypsää teknologiaa...26 Poliittiset ohjauskeinot ovat avainasemassa...27 LÄHTEET...29 Keinoja energiantuotannon ohjaamiseksi vähäpäästöiseen suuntaan Ekologinen verouudistus eli energiaverojen nostaminen ja työn verotuksen laskeminen Sähköntuotannon polttoaineisiin kohdistuva ohjaava energiaverotus Uusien turve- ja hiililauhdevoimaloiden rakentamisen lopettaminen poliittisella päätöksellä Tuulivoiman osto- tai määrävelvoitelainsäädäntö Tuuli- ja puuenergian tukien nostaminen energiantuotantoa ohjaavalle tasolle Julkisyhteisöjen kanssa tehtävät sopimukset tuuli- tai puuvoiman hankinnasta Kotitaloussähkön verotuksen nostaminen joillakin penneillä ja tulojen rahastoiminen uusiutuviin energialähteisiin Rakennusten energiankulutusnormien tiukentaminen Rakennusten energiansäästöremonttien sekä lämpöpumppujen avustukset ja lainat Sähkölämmityksen kieltäminen uudisrakennuksissa Laitteiden energiankulutusnormien tiukentaminen 2
ESIPUHE Uusiutuva energiapolitiikka -skenaariot perustuvat tutkimusten osoittamiin mahdollisuuksiin. Energiantuotanto on maailmanlaajuisten ympäristöhaasteiden edessä. Ilmastonmuutoksen hillitseminen vähemmän vaaralliselle tasolle vaatii hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n mukaan 50-80 % päästöjen vähennystä seuraavina vuosikymmeninä. Samalla muut ympäristöhaasteet, esimerkiksi ydinvoiman kasvavat riskit, pitää ottaa huomioon. Suomen ympäristöjärjestöjen teettämät Uusiutuva energiapolitiikka -skenaariot kokoavat yhteen tutkimus- ja teknologiaohjelmissa esiin tulleita keinoja, joilla Suomi voisi siirtyä nykytilanteesta kohti kestävämpää energiantuotantoa. Näiden keinojen mahdollisuuksia ei riittävästi ole huomioitu aikaisemmissa päästöjen vähentämistä tarkastelevissa skenaarioissa. Skenaarioiden taustaoletukset ovat samat kuin Kauppa- ja teollisuusministeriön skenaarioissa. Uusiutuva energiapolitiikka -skenaarioissa esitettyjä keinoja ja niiden vaikutuksia vertaillaan Kauppa- ja teollisuusministeriön vuonna 1997 julkaisemiin energiapolitiikka (EPO) -energiaskenaarioihin (Energiatalous 2025). Lähtökohtana on tutkia, mitä tapahtuisi hiilidioksidipäästöille, jos uusiutuvia energialähteitä ja energiansäästöä lisätään tutkittujen potentiaalien mukaisesti. Uusiutuva energiapolitiikka -skenaariot ja niiden taustalla olevat tutkimukset osoittavat, että Kauppa- ja teollisuusministeriön lähtöoletuksia käyttäen hiilidioksidipäästöjä voidaan vähentää varsin nopeasti ilman uutta ydinvoimaa tai vesivoimaa. Koska skenaariot on tehty vertailuna KTM:n skenaarioihin, ne eivät edusta suoraan järjestöjen ajamaa energiapolitiikkaa. Kestävään energiantuotantoon siirtyminen vaatii tuotantorakenteen muutosten lisäksi myös merkittävää energiankulutuksen vähentämistä. Skenaariot kuitenkin osoittavat, että nykyisilläkin talouskasvuoletuksilla päästöjä voidaan vähentää merkittävästi nopeammin. Uusiutuvia energialähteitä lisäämällä päästöjä voidaan vähentää tehokkaasti. Tämän julkaisun toivotaan edistävän monipuolista ja perusteellista keskustelua energiatehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden merkityksestä. Keskustelun tuloksena toivotaan syntyvän realistinen ilmastostrategia ilmastonmuutoksen ja ympäristön tilan heikkenemisen torjumiseksi sekä hyvinvoinnin säilyttämiseksi. Tällöin myös toimenpiteiden hyödyt ympäristölle, työllisyydelle ja taloudelle on tuotava tarkasteluun mukaan todellisella painoarvollaan. Skenaarioiden kuvaama suuntaus on energiataloudessa osittain jo käynnissä, esimerkiksi markkinat vaativat yhä enemmän yrityksiltä ympäristökilpailukykyä. Se, kuinka nopeasti pääsemme eteenpäin, riippuu kuitenkin ratkaisevasti poliittisesta tahdosta. Suomalaisessakin energiakeskustelussa olisi aika huomata, että yhden lyhytnäköisen ratkaisun sijaan tarvitsemme useita tarpeiden mukaan kasvavia energiaratkaisuja. Ydinvoimaan investoiminen hidastaisi uusiutuvien energialähteiden kehitystä ja energian käytön tehostamista. Näin se jarruttaisi energiantuotannon muutosta ympäristöhaasteiden edessä. 3
1. YHTEENVETO 1.1 Uusiutuvilla energialähteillä voidaan vähentää tehokkaasti päästöjä Uusiutuva energiapolitiikka skenaarioissa: Hiilidioksidipäästöt putoavat noin 40 % nykyisestä tasosta vuoteen 2030 mennessä Hiiltä korvataan puulla, kaasulla ja tuulivoimalla ohjaavan energiaverotuksen avulla Sähkön ja lämmön yhteistuotantoa lisätään teollisuudessa ja kaukolämmön tuotannossa Paperiteollisuuden energiatehokkuuden lisääminen tuottaa satojen miljoonien markkojen säästöt Kotitalouksissa laitteiden sähkönkulutus pienenee normiohjauksella Matalaenergiataloilla ja lämpöpumpuilla säästetään rakennusten lämmityksessä merkittävästi energiaa Skenaarioissa hiilidioksidipäästöt putoavat 40 % nykyisestä tasosta vuoteen 2030 mennessä Kioton sopimuksen tavoite saavutetaan skenaarioissa vuonna 2005. Päästöjen vähennys toteutetaan ilman lisäydinvoiman rakentamista (Uusiutuva 1 -skenaario) tai nykyisen ydinvoiman hitaalla alasajolla (Uusiutuva 2 -skenaario). Kuva 1. Energian kokonaiskulutus vuosina 1997 ja 2025. (Lähteet: Energiatilastot 1997, Uusiutuva 1 -skenaario) Runsaspäästöistä hiiltä korvataan puulla, maakaasulla ja tuulivoimalla Vuoteen 2010 mennessä pelkän sähkön tuottaminen, eli hiili- ja turvelauhdevoima, loppuu sähkön ja lämmön yhteistuotannon kasvaessa. Puun käyttö sähkön ja lämmön yhteistuotannossa sen sijaan kaksinkertaistuu nykyisestä tasosta VTT:n tutkiman taloudellisesti hyödynnettävissä olevan potentiaalin mukaisesti. Merellä sijaitsevissa tuulipuistoissa tuotetaan 16 % sähköstä vuonna 2030 Tuulivoima lisääntyy asteittaisesti, vuonna 2010 tuulivoimalla tuotetaan 4 % sähköstä ja vuoteen 2030 mennessä osuus kasvaa 16 % sähköntuotannosta. Suurin osa tuulivoimaloista rakennetaan merelle tuulipuistoihin. Kuvassa 2 tuulivoima on yhdistetty vesivoimaan, jonka määrä ei lisäänny. Sähkön ja lämmön yhteistuotantoa lisätään sekä kaukolämmössä että teollisuuden tuotantoprosesseissa Maakaasun osuus kasvaa vuoteen 2010 mennessä kaksinkertaiseksi ja pysyy tällä tasolla vuoteen 2025 saakka. Kaasun käyttö lisääntyy lähinnä sähkön ja lämmön yhteistuotannossa. Uusilla tehokkailla kaasukombivoimaloilla voidaan tuottaa enemmän sähköä nykyisellä lämpömäärällä. Teollisuuden sähkön ja lämmön yhteistuotanto eli vastapainevoima lisääntyy myös siirryttäessä sellun tuotannossa syntyvän puuperäisen mustalipeän kaasutukseen. Sähkön tuonti voidaan lopettaa vuonna 2012 ja myöhemmin voidaan siirtyä myymään sähköä pohjoismaisille sähkömarkkinoille. Sähkön myynti näkyy kuvassa 2 negatiivisella asteikolla. 4
Kotitalouksissa säästetään sähköä yli kolmannes nykyisestä kulutuksesta vuoteen 2030 mennessä Energiansäästöä edistetään tiedottamalla ja tiukentamalla laitteiden energiankulutusnormeja. Sähkön kulutus lähtee laskuun vuoden 2005 jälkeen. Uudisrakennusten normit tiukkenevat ja 2000-luvun alussa rakennettavien uusien rakennusten energiankulutus on noin puolet pienempi kuin vanhojen rakennusten. Tämä oletus vastaa VTT Rakennustekniikan RAKET-ohjelman tuloksia, joiden mukaan tällaisten matalaenergiatalojen rakentaminen maksaa itsensä takaisin kymmenessä vuodessa halvempina lämmityskustannuksina. Kuva 2. Sähköntuotanto Uusiutuva 1 -skenaariossa Ydinvoimaloiden tuotanto korvaantuu Uusiutuva 2 - skenaariossa asteittaisesti kaukolämpövoiman, teollisuuden vastapainevoiman ja tuulivoiman kasvulla. Sähkön tuonti, joka Uusiutuva 1 -skenaariossa loppuu, kasvaa muutamiksi vuosiksi takaisin nykyiselle tasolle voimaloiden suljemisen jälkeen. Sähköä ostetaan Pohjoismaiden Lämpöpumpuilla tuotetaan energiaa vuonna 2010 lähes ydinvoimalan tuotannon verran Lämpöpumpuilla kerätään maahan varastoitunutta lämpöä putkiston avulla asuinrakennusten lämmitykseen. Ruotsissa 300 000 lämpöpumppua tuottavat nykyään energiaa vuosittain 10 TWh eli puolentoista ydinvoimalan tuotannon verran. Myös Suomessa lämpöpumput yleistyvät siten, että vuonna 2010 niitä on 150 000. Niillä korvataan lähinnä sähkö- ja öljylämmitystä. Sähkölämmitys kielletään uusissa rakennuksissa vuonna 2003. Uusiutuva 2 -skenaariossa ydinvoimasta luovutaan useiden muiden länsimaiden tahdissa Kuva 3. Sähköntuotanto Uusiutuva 2 -skenaariossa ja Keski-Euroopan avoimilta sähkömarkkinoilta ja tuonti Venäjältä loppuu. Uusiutuva 2 -skenaariossa ei tarvita uutta lauhdevoimaa eivätkä Suomen hiilidioksidipäästöt nouse verrattuna Uusiutuva 1 -skenaarioon. Ensimmäinen ydinreaktori poistetaan skenaariossa käytöstä vuonna 2010 ja loput vuosina 2015, 2020 ja 2025. Tällä aikataululla voimalat suljettaisiin jäljessä voimayhtiöiden alkuperäisestä aikataulusta ja voimaloiden käyttöikä pitenisi suunnitellusta. Ympäristönäkökulmasta Uusiutuva 2 -skenaarion aikataulu onkin liian hidas ja voimalat tulisi sulkea nopeammin. 5
1.2 Poliittiset ohjauskeinot ratkaisevassa asemassa päästöjen vähentämisessä Nykyinen energiaverotus ja tuotantotuet eivät ohjaa investointeja vähäpäästöiseen suuntaan Suomen nykyinen energiaverotus ei ohjaa sähköntuotantoa vähäpäästöiseen suuntaan, kuten esimerkiksi maakaasuun, koska sähköntuotannon polttoaineita ei veroteta ja ne ovat energiaverotuksen kannalta yhdenveroisessa asemassa. Tehokasta ohjaavaa vaikutusta ei saada aikaan myöskään pelkästään tukemalla uusiutuvia energianlähteitä, kuten nyt tehdään. Pelkkä uusiutuvien energialähteiden tukeminen ei kannusta muuttamaan nykyisiä tuotantotapoja, jos vanhoja hiilivoimaloita käytetään ympäristökustannuksista piittaamatta. hinta on Suomessa nykyisellään Euroopan toiseksi alhaisin (Carlson & Heikkinen 1998). EU:n energiaverojen harmonisointi antaa lisämahdollisuuden nostaa energiaverotusta kilpailukykyä heikentämättä. Uusiutuvien energialähteiden lisääminen parantaa työllisyystilannetta Uusiutuvat energialähteet työllistävät huomattavasti enemmän tuotettua energiayksikköä kohden perinteisiin polttoaineisiin verrattuna. Tämä ei tarkoita, että uusiutuvat energialähteet olisivat välttämättä kalliimpia vaan että suurempi osuus kustannuksista on työkustannuksia eikä Kuvat 6 ja 7. Uusiutuvien energialähteiden työllistävyys tuotettua energiayksikköä kohden (Lähteet: Mäenpää 1995, EU Commission 1999, Fortum 1998) Polttoaineiden hiilidioksipäästöihin perustuva ohjaava energiaverotus otetaan käyttöön vuonna 2002 Uusiutuvien energialähteiden tukia nostetaan vuosina 2000-2002 voimakkaasti. Lisäksi vuonna 2002 sähköntuotannossa ryhdytään jälleen verottamaan polttoaineita hiilidioksidipäästöjen mukaan. Uusia hiili- ja turvelauhdevoimaloita ei poliittisella päätöksellä enää saa rakentaa vuoden 2001 jälkeen. Ohjaavalla energiaverotuksella edistetään siirtymistä vähäpäästöisiin polttoaineisiin, kuten kaasuun ja puuhun, myös sähkön ja lämmön yhteistuotannossa. Energiaverotuksen vaikutuksia lievennetään laskemalla työn verotusta Ekologinen verouudistus parantaa työllisyyttä, vähentää kustannuksia kansantalouden kannalta ja lieventää muutosten vaikutuksia myös yrityksiin. Energiaverotus ei välttämättä vaaranna energiaintensiivisen teollisuuden kilpailukykyä, koska päästöjä vähennetään kilpailijamaissa voimakkaammin ja esimerkiksi metsäteollisuuden sähkön materiaalikustannuksia. EU:n komissio arvioi, että tuulivoiman työllistämisvaikutus on tuotettua energiayksikköä kohden noin 3-5 -kertainen verrattuna hiili- tai ydinvoimaan. Myös puuvoima työllistää tutkimuksien mukaan voimakkaasti hiiltä ja kaasua enemmän. Teollisuuden tuotantotapoihin vaikuttaminen on tärkeä osa energiapolitiikkaa Sellu- ja paperiteollisuuden investointeja ohjataan energiapolitiikalla vähemmän sähköä kuluttavaan sellun ja puuvapaiden hienopaperien tuotannon suuntaan. Myös mekaanisessa massantuotannossa voidaan säästää sähköä. Tekniikan kehittämiskeskus TEKESin Kestävä paperi -teknologiaohjelmassa osoitettiin, että mekaanisen massanvalmistuksen sähkönkulutusta on mahdollista vähentää keskimäärin 10 % jo lähivuosina. Ohjelmassa arvioitiin, että sähkön säästö tuottaisi teollisuudelle 180 miljoonan markan vuotuiset säästöt. 6
Suomessa tuulivoiman tuet ovat EU:n alhaisimmat Tuulivoiman alhaiset tuet ovat näkyneet EU:n pienimpänä tuulivoimakapasiteettina. Suomessa tuulivoimaa tuetaan sähkönveron palautuksilla ja investointituilla. Tuulivoiman tuet tulee kuitenkin nostaa muiden Euroopan maiden tasolle. ansiosta laskeneet noin 45 markkaan megawattitunnilta. Kivihiilen polttoainekustannukset lämmöntuotannossa ovat rannikolla 75 mk/mwh. Lämmöntuotannossa polttoaineita verotetaan hiilidioksidipäästöjen mukaan. Tuulivoimalle asetetaan vuonna 2002 määrävelvoite, joka velvoittaa energiayhtiöt tuottamaan tietyn osan sähköstä tuulivoimalla. Vastaavanlaisia järjestelmiä on Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa, joissa sähkömarkkinat ovat avoimet, kuten Suomessa. Tuulivoima saa pitkäjänteistä tukea, joka mahdollistaa myös vientiin suuntautuvan tuulivoimateollisuuden kasvun jatkumisen. Määrävelvoite voidaan lopettaa vuonna 2010, kun tuulivoiman kustannukset saavuttavat muiden tuotantotapojen kustannukset. Uusiutuvien energialähteiden hinnat lähestyvät nopeasti perinteisten energialähteiden hintoja Uusiutuvat energiamuodot kasvavat erittäin nopeasti ja tämä laskee niiden kustannuksia. Tuulella tuotetun sähkön hinta on nyt ilman tukia alimmillaan Suomessa 20 p/kwh ja keskihinta on 25 p/kwh. European Wind Energy Association (EWEA) arvioi, että tuulivoiman hinta puolittuu vuoteen 2020 mennessä ja EU:n komission tavoite pudotukselle on vieläkin nopeampi. Uuden ydinvoimalan on KTM:n teettämissä tutkimuksissa arvioitu tuottavan sähköä 17 p/kwh, jos se kymmenen vuoden kuluttua käynnistyisi. Tuulella tuotettu sähkö siis saavuttaisi hyvillä sijoituspaikoilla perinteisten sähköntuotantomuotojen kustannukset jo vuosina 2007-2010. Myös metsähakkeen tuotantokustannukset ovat kehitystyön Kuva 4. Tuulivoiman hyvityshinta EU-maissa eri tukimuodot yhteenlaskien (Lähteet: Wagner 1996 teoksessa Lund 1997, Tuulensilmä 2/98) Muutosten kustannuksia arvioivissa tutkimuksissa on tehty ongelmallisia taustaoletuksia. Päästöjen vähentämisen kustannuksista Suomessa on tehty useita tutkimuksia. Lähes kaikkia näitä tutkimuksia voidaan kuitenkin kritisoida ongelmallisista taustaoletuksista. Suurimmassa osassa tutkimuksista päästöjen kannalta merkittäviä energiantuotantotapojen muutoksia ei ole mallinnettu. (Honkatukia 1999, Honkatukia 1998, Jerkkola 1998, Jerkkola 1997, Pohjola 1997.) Lisäksi uuden teknologian kustannusten on oletettu laskevan huomattavasti hitaammin kuin mitä teknologiaohjelmissa Kuva 5. Tuulivoiman kustannuskehitys (Lähde: EU Commission 1999, VESTAS Wind Systems A/S) 7
arvioidaan (Lehtilä & Tuhkanen 1999). Tutkimusten lähtökohdat johtavat siihen, että päästöjen vähentäminen leikkaa suoraan kulutusta ja talouden kasvua, koska vähäpäästöisen energiantuotannon mahdollisuuksia ei ole malleissa huomioitu riittävästi. Tämä saa päästöjen vähentämisen näyttämään epärealistisen kalliilta. Johtopäätöksiä: Suomen hiilidioksidipäästöjä voidaan uusiutuvia energialähteitä, maakaasua ja energiansäästöä lisäämällä vähentää nopeasti Ekologinen verouudistus ja uusiutuvien energialähteiden lisääminen parantavat työllisyystilannetta Uusiutuvien energialähteiden tuet ovat nykyisellään riittämättömiä ohjaamaan energiantuotantoa Uusiutuvien energialähteiden kustannukset lähestyvät perinteisten energialähteiden kustannuksia Teollisuuden tuotantotapoihin vaikuttaminen on tärkeä osa energiapolitiikkaa Yleistä energiankulutuksesta Vuonna 1997 Suomen kokonaisenergiankulutus oli 31 Mtoe eli miljoonaa ekvivalenttista öljytonnia. Tähän sisältyi sekä sähkön ja lämmön tuotanto että liikenteen polttoaineet. Teollisuus kulutti energiasta yli puolet, lämmitys 20 % ja liikenne 13 %. Vuonna 1997 sähköä kulutettiin 73 TWh. Suurin sähkön kuluttaja Suomessa oli teollisuus. Paperiteollisuus kulutti 23 TWh sähköä eli yli puolet koko teollisuuden sähkönkulutuksesta ja kolmasosan koko Suomen sähkönkulutuksesta (Energiatilastot 1997). Erityisen paljon sähköä kuluttaa eräiden paperilaatujen raaka-aineen, mekaanisen massan tuotanto, jossa puusta hierretään massaa kiveä tai metallia vasten. Kemiallisen massan eli sellun tuotanto taas käyttää puuperäisiä polttoaineita ja on energiaomavaraista. (Lähde: Energiatilastot 1997) 8
Energiasanastoa: Aktiivinen aurinkolämpö Auringon säteilyn hyväksikäyttämistä esimerkiksi aurinkokeräimien tai lämpöpumppujen avulla. Aurinkokeräin Auringon säteilylle altistettu putkisto, jossa lämmitettyä nestettä käytetään asuntojen ja käyttöveden lämmitykseen. Aurinkosähkö Sähkön tuottamista auringon säteilystä, esimerkiksi aurinkopaneeleilla. Bioenergia Esimerkiksi puulla, energiapajulla, biokaasulla ja turpeella tuotettua lämpöä ja sähköä. Biokaasu Biologisesta aineesta, vaikkapa lannasta tuotettua metaania, jota voidaan polttaa kuten maakaasua. EWEA European Wind Energy Association, Euroopan tuulivoimahdistysten ja -yritysten kattojärjestö. Hyötysuhde Suhde, jolla voimala pystyy käyttämään polttoaineen energian hyödyksi. Esimerkiksi kaasukombivoimalan hyötysuhde on yli 90 % kun taas tavallisen hiililauhdevoimalan noin 35 %. IPCC Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (Intergovernmental Panel on Climate Change), YK:n perustama tieteellinen elin, joka tuottaa tietoa ilmastonmuutoksesta. Toimintaan osallistuu 2500 tutkijaa. Kombivoimala Kombivoimalassa sähköntuotannon hukkalämmöllä höyrystetään vettä ja tuotetaan lisäsähköä höyryturbiinilla. Tästä syystä esimerkiksi kaasukombivoimalaitoksen hyötysuhde on erittäin korkea. Kaukolämpövoima Sähkön tuottamista kaukolämmöntuotannon yhteydessä. Kemiallinen massantuotanto Sellunkeitossa puun kuidut erotetaan kemiallisesti eli siitä tehdään sellua. Selluntuotannon polttoaineena ovat puuperäiset polttoaineet. Lauhde- eli lauhdutusvoima Sähkön erillistuotantoa, jossa sähköntuotannon yhteydessä syntyvä lämpö menee hukkaan. Lämpöpumppu Asuntokohtainen lämmityslaitteisto, jossa maasta tai vesistöstä kerätään putkiston ja kompressorin avulla lämpöä asuinrakennuksen lämmitykseen ja lämpimän veden tuottamiseen. Maalämpö ks. lämpöpumppu. Matalaenergiatalot Energiaa säästävää teknologiaa sisältäviä rakennuksia, jotka kuluttavat 50-70 % vähemmän lämmitysenergiaa. Mekaaninen massantuotanto Paperin raaka-aineen eli massan tuottaminen hiertämällä puuta metallia tai kiveä vasten. Offshore-tuulivoimalat Meren matalikoille rakennettavia tuulivoimaloita, jotka on yhdistetty merikaapelilla sähköverkkoon. Passiivinen aurinkolämpö Rakennusten suunnittelu siten, että maksimoidaan sisään tuleva aurinkoenergia ja minimoidaan energian karkaaminen ulos mm. hyvällä eristyksellä ja ilmanvaihdolla. Rakennusaste Sähkön ja lämmön yhteistuotannossa rakennusaste on suhde, jolla sähköä pystytään tuottamaan verrattuna lämpöön. Esimerkiksi kaasukombivoiman eli kaasuturbiinilaitosten rakennusaste on korkeampi kuin tavanomaisten voimalaitosten eli niillä voidaan tuottaa enemmän sähköä verrattuna samaan lämpömäärään. Teollisuuden vastapainevoima Sähkön ja lämmön tuottamista osana teollisuuden tuotantoprosessia ja lämmön käyttämistä teollisuuden prosesseissa tai kaukolämmityksessä. Vastapainevoimalaitokset voivat myös myydä ylijäämäsähköä sähköverkkoon. Yhdistetty sähkön ja lämmön tuotanto Energiantuotantotapa, jossa sähköntuotannossa syntyvä lämpö käytetään hyödyksi esimerkiksi kaukolämmitykseen tai teollisuuden prosesseissa. Ks. vastapainevoima. Energiayksiköt ja etuliitteet Tärkeimpiä energiaan liittyviä yksikköjä ja lyhenteitä ovat: J, joule toe, ekvivalenttinen öljytonni Wh, wattitunti Etuliitteet: k kilo 1000 M mega 1 000 000 G giga 1 000 000 000 T tera 1 000 000 000 000 P peta 1 000 000 000 000 000 1 Mtoe on 1 000 000 toe, 1 TWh on 1 000 000 000 kwh Muuntokertoimet energiayksiköiden välillä: 1 toe = 11,63 MWh= 41,868 GJ 1 MWh = 0,086 toe = 3,6 GJ 1 GJ = 0,2778 MWh = 0,02388 toe 9
2. UUSIUTUVA ENERGIAPOLITIIKKA SKENAARIOT 2.1 Skenaarioiden taustaoletukset on pyritty pitämään samoina kuin KTM:n skenaarioissa Uusiutuva energiapolitiikka -skenaarioiden lähtökohtana on energiapolitiikan keinojen vertailu Kauppa- ja teollisuusministeriön energiapolitiikka-skenaarioihin, joissa hiilivoimaa korvataan kaasulla ja jonkin verran puulla sekä rakentamalla lisää ydinvoimaa (Energiatalous 2025). Skenaariot laskettiin Tampereen yliopistossa Ympäristöministeriön hankkeena kehitetyllä Long-range Integrated Development Analysis (LINDA) -mallilla, jonka kehitykseen on osallistunut myös Tampereen teknillinen korkeakoulu. Malli on rakenteeltaan samankaltainen kuin laskentamalli, jolla EPO-skenaariot on laskettu. Mallin rakennetta esitellään kohdassa 2.5. Jotta vertailu olisi mahdollista, oletukset talouden eri sektorien talouskasvusta vuosina 1995-2025, rakennuskannan kehityksestä ja väestönkasvusta on pyritty pitämään samoina. Sen sijaan energiantuotanto ja -kulutus muuttuu nopeammin. Varsinkin energiansäästöinvestointien ja uusiutuvien energialähteiden, puun, tuulen ja maalämmön on oletettu lisääntyvän nopeammin kuin KTM:n EPO-skenaarioissa. Myös liikennepolttoaineiden kulutus laskee nopeammin kuin EPO-skenaarioissa ja on enemmän Liikenneministeriön LIPASTO-mallin arvioiden suuntainen (Mäkelä 1997). Uusiutuva energiapolitiikka -skenaarioissa liikenteen energiansäästömahdollisuuksia ei kuitenkaan käsitellä. Oletukset energiatehokkuuden kasvusta perustuvat rakennusten osalta VTT Rakennustekniikan RAKET- ja ETRR-teknologiaohjelmiin (Laine 1998, Saarimaa et al 1994), metalliteollisuuden sähkönkulutuksen osalta SULAohjelmiin (Hakulin 1994) ja sellu- ja paperiteollisuuden osalta TEKESin Kestävä paperi -teknologiaohjelmaan (Lähepelto 1998). Kotitalouksien ja palveluiden energiansäästöpotentiaalit perustuvat KTM:n energiansäästötoimikunnan laajaan kartoitukseen vuodelta 1991 (Lepistö 1991), jonka tuloksia voidaan pitää vielä ajankohtaisina. Uusiutuvien energialähteiden potentiaalit perustuvat VTT Energian tutkimuksiin, esimerkiksi NEMO 2 ja Bioenergia-ohjelmien tuloksiin. (Holttinen 1998, Sommerdahl et al 1994, Alakangas 1998, Asplund 1997, Helynen & Nousiainen 1996). Uusiutuvien energiantuotantomuotojen asiantuntijoilta ja yrityksiltä hankittiin arviot uusiu- Kuva 10. Uusiutuva-skenaarioiden hiilidioksidipäästöt verrattuna KTM:n EPO skenaarioihin. tuvien energianlähteiden realistisesta kehityksestä ja hintatasosta. Nykyisten tutkimusten osoittamat potentiaalit on skenaarioissa oletettu olevan käytössä vuonna 2015. Vuosina 2015 2030 skenaarioissa oletetaan tutkimusten ja teknisen kehityksen tuottavan edelleen lisää säästömahdollisuuksia. 10
Energia ja ilmastonmuutos Energiantuotannossa syntyy noin 75 % Suomen hiilidioksidipäästöistä Energiantuotannon muutokset ovat avainasemassa ilmastonmuutoksen hidastamisessa, koska energiantuotanto synnyttää noin 75 % Suomen hiilidioksidipäästöistä. Eri polttoaineet tuottavat kuitenkin poltettaessa eri määrän päästöjä: turve, hiili ja öljy tuottavat eniten hiilidioksidia tuotettua energiayksikköä kohden. Vuonna 1996 Suomi päästi kasvihuonekaasuja ilmakehään määrän, joka vastaa 78,3 miljoonaa tonnia (Mt) hiilidioksidia. Kioton protokollassa Suomi sitoutui osana ns. EU:n kuplaa palauttamaan päästöt vuoden 1990 tasolle tavoitekaudella 2008-2012. Vuonna 1990 kasvihuonekaasujen kokonaispäästömäärä oli 72,9 Mt ja hiilidioksidipäästöt olivat tästä 53,8 Mt. (Ympäristöministeriö 1999.) Kioton tavoite on kuitenkin riittämätön hidastamaan ilmastonmuutosta ja myöhemmät tavoitteet ovat todennäköisesti huomattavasti tiukempia. IPCC:n mukaan Kuva 11. Polttoaineiden hiilidioksidipäästöt tuotettua energiayksikköä kohti (Lähde: Vehmas et al 1998) Kuva 12. Hiilidioksidipäästöjen vähennystahti, jos pitoisuudet stabiloidaan 350 ppmv tasolle. (Lähde: IPCC 1997) ilmastonmuutoksen hidastamiseksi pienemmän riskin tavoitteeseen vaaditaan päästöjen puolittaminen vuoteen 2035 mennessä, päästöjen lopettaminen kokonaan vuoteen 2060 mennessä ja tämän jälkeen hiilidioksidin sitomista ilmakehästä. Tällä vähennysvauhdilla ilmakehän hiilidioksidipitoisuudet voidaan stabiloida hiukan nykyistä alemmalle, 350 tilavuusmiljoonasosan (ppmv) tasolle ja ilmastonmuutosta voidaan hidastaa pienemmän riskin tavoitteeseen eli 0,1 asteen lämpenemiseen vuosikymmenessä. Päästöjen stabiloiminen korkeammalle pitoisuustasolle merkitsisi altistumista ilmastonmuutoksen vaikutuksille: ravinnontuotannon heikkenemiselle, merenpinnan nousulle ja ekosysteemien nopealle rapautumiselle. Kuitenkaan edes 50 % vähennys seuraavien vuosikymmenten aikana ei vielä ole Suomelle oikeudenmukainen päästöjen vähennystavoite, jos tarkastellaan teollistuneiden maiden ja kehitysmaiden välistä taakanjakoa, vaan teollistuneiden maiden tulisi vähentää päästöjään noin 80 % (Ulvila & Åkerman 1996). 2.2 Skenaarioiden ympäristötavoitteena on päästöjen vähennys ilman lisäydinvoimaa Uusiutuva energiapolitiikka -skenaarioiden eräs lähtökohta on tutkia, millä keinoilla Suomi voi vähentää energiantuotannon hiilidioksidipäästöjä ilmastonmuutosta hidastavalle tasolle muut ympäristövaikutukset, kuten esimerkiksi ydinvoiman haitat huomioiden. Lisäksi Uusiutuva 2 -skenaariossa tutkitaan, miten ydinvoimasta luopuminen vaikuttaa hiilidioksidipäästöihin, jos uusiutuvia energialähteitä lisätään. Uusiutuva 1 -skenaariossa Suomi pääsee Kioton tavoitteeseen vuonna 2005 ja vähentää edelleen hiilidioksidipäästöjä 37 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Kuvassa 10 Uusiutuva-skenaarion hiilidioksidipäästöjä verrataan KTM:n EPO-skenaarioihin. EPO2- skenaariossa Kioton tavoitteeseen päästään vuonna 2010 ydinvoimaa lisäämällä. EPO1-skenaariossa vuoden 1990 tasolle päästäisiin reilusti Kioton sopimuksesta jäljessä, vasta noin vuonna 2020. Vuonna 2030 energiantuotannon ja -kulutuksen hiilidioksidipäästöt ovat Uusiutuva energiapoliitiikka -skenaarioissa 34 Mt. Tällä päästöjen vähennystahdilla ei aivan päästä hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n pienemmän riskin tavoitteeseen, jossa haitallisimmat vaikutukset ekosysteemeille ja ravinnontuotannolle voidaan välttää. Lisäksi tarvitaan siis myös muita keinoja, esimerkiksi liikennepolitiikassa, kansainvälisessä yhteistyössä sekä muiden kasvihuonekaasujen vähentämisessä. Varsinkin liikennepolitiikalla on mahdollista toteuttaa huomattavia lisävähennyksiä. 11
2.3 Energiantuotannon kehitys vuosina 2000-2030 Uusiutuva energiapolitiikka-skenaarioissa Uusiutuva energiapolitiikka -skenaarioissa hiiltä ja turvetta korvataan maakaasulla ja puulla. Vuoteen 2010 mennessä maakaasun käyttö lähes kaksinkertaistuu nykyisestä kuten KTM:n EPO1-skenaariossakin. Maakaasu jää kuitenkin Uusiutuva energiapolitiikka -skenaarioissa tälle tasolle ja vuoden 2010 jälkeen puuenergia kasvaa voimakkaimmin. Vuonna 2025 maakaasulla tuotetaan 18 % energiasta nykyisen 11 % sijaan. Puuenergian lisäys vuoteen 2025 on VTT:n mukaan teknisesti mahdollista, mutta raaka-aineen korjuukustannukset eivät ole nykyisellä sähkön hinnalla kilpailukykyisiä. VTT:n arvioima 11,8 Mtoe:n tekninen potentiaali kuitenkin perustuu nykyään käytössä olevaan teknologiaan, joka on kehitystyön ansiosta muuttumassa (Asplund 1997). Uusiutuva energiapolitiikka -skenaarioissa raakaaineen kustannukset tulevat vuosina 2010-2015 kilpailukykyisiksi teknologian kehittyessä ja fossiilisten polttoaineiden hintojen noustessa. Uusiutuva-skenaarioissa selluteollisuuden puuperäisillä jäteliemillä tuotetun energian määrä nousee 4,3 Mtoe vuoteen 2025 mennessä. Kauppa- ja teollisuusministeriön EPO1-skenaariossa tuotetaan tällöin jäteliemillä 5,2 Mtoe. Kasvu on riippu- Kuva 13. Polttoaineiden käyttö vuosina 1970-2030 Uusiutuva 1 -skenaariossa. Puuenergia lähes kaksinkertaistuu vuoteen 2010 mennessä Puuenergian käyttö kasvaa sekä puuhakkeen että sellunkeitossa syntyvien puuperäisten jäteliemien osalta. Puuperäisten polttoaineiden käyttö ilman jäteliemiä lähes kaksinkertaistuu nykyisestä ja on 3,8 Mtoe vuonna 2010. Lisäys on VTT:n Bioenergia-ohjelmassa arvioidun taloudellisesti hyödynnettävissä olevan 4,7 Mtoe:n potentiaalin sisällä (Alakangas 1997, Helynen 1996). Vuoteen 2025 mennessä tuotetaan puupolttoaineilla energiaa ilman jäteliemiä 7,4 Mtoe. Tähän määrään sisältyy myös maatiloilla tuotettu biokaasu, jolla saadaan energiaa noin 0,5 Mtoe. vaista sellu- ja paperiteollisuuden kasvusta, joka sinällään ei ole ympäristöjärjestöjen mielestä toivottavaa. Sellutehtaissa siirrytään kuitenkin mustalipeän kaasutukseen, joka lisää puusta tuotettavan sähkön määrää. Yhteensä puuperäisillä polttoaineilla tuotetaan vuonna 2025 kokonaisenergiantarpeesta nykyisen 19 % sijaan 38 % eli puu nousee energialähteenä vastaavaan asemaan kuin öljy nykyisin. KTM:n EPO1-skenaariossa puuenergia kasvaa hiukan hitaammin ja kasvu keskittyy selluteollisuuteen, varsinkin hake-, jäte-, ja polttopuu lisääntyisi vain 2,4 Mtoe vuoteen 2010 ja 3,1 Mtoe vuoteen 2025 mennessä. Ei kuitenkaan ole syytä olettaa, etteikö puuenergian potentiaaleja voitaisi ottaa käyttöön huomattavasti nopeammin kuin KTM:n arvioissa. Rajoittavia tekijöitä eivät ole enää niinkään tekniset potentiaalit tai kustannukset kuin poliittinen tahto. 12
Puuenergiaa tuetaan ohjaavalla energiaverotuksella ja raaka-aineen korjuun tuilla Puuenergiaa tuetaan Uusiutuva-skenaarioissa ensin nostamalla investointitukia, sähköveron palautusta ja energiapuun korjuun tukia energiantuotantoa ohjaavalle tasolle. Vuonna 2002 otetaan käyttöön myös sähköntuotannon polttoaineisiin kohdistuva verotus. Puuhake koostuu pienpuusta, joka saadaan taimikonhoidosta ja harvennuksista sekä hakkuiden tähdepuusta. Puun energiakäytön kasvattamisessa kiinnitetään erityisesti huomiota metsien biodiversiteetin säilyttämiseen ja metsämaan köyhtymistä ehkäistään kehittämällä tuhkalannoitusta. Samalla kun talousmetsien puunkäyttöä tehostetaan, vanhojen metsien suojelua laajennetaan. Koska näiden alueiden pinta-ala on vähäinen, suojelu ei vaikuta puun käyttöön maanlaajuisesti. Myöskään suojelukohteista Venäjältä ei tuoda puuta Suomeen. Teollisuuden vastapainevoimaa lisätään rakennusastetta nostamalla Teollisuuden sähkön ja lämmön yhteistuotantoa eli vastapainevoimaa lisätään, kun kaasukombivoimalat yleistyvät. Tällä voimalaitostekniikalla vastapainevoiman rakennusastetta voidaan edelleen nostaa eli sähköä voidaan tuottaa enemmän suhteessa lämpöön. Teollisuuden vastapainevoimaa tuotetaan tällä hetkellä hyvin alhaisella kasvaa nykyisestä (Lehtilä & Tuhkanen 1999, Komulainen et al 1994). Sellutehtaiden rakennusasteen kasvun nopeus riippuu polttokattiloiden uudistamisesta ja mustalipeän kaasutuksen kannattavuudesta verrattuna muuhun sähköntuotantoon. Näin myös energiaverotus vaikuttaa siihen, kuinka merkittävästi vastapainetuotannon potentiaaleja otetaan käyttöön. Kaukolämpövoiman ja teollisuuden vastapainevoiman kasvaessa sähkön tuonti varsinkin Venäjältä loppuu ja sähköä voidaan myydä pohjoismaisille sähkömarkkinoille. Sähkön ja lämmön yhteistuotanto lisääntyy kaasukombivoiman yleistyessä myös kaukolämmön yhteydessä. Myös pienten, alle 10 MW voimaloiden käyttö sähkön ja lämmön yhteistuotannossa lisääntyy haja-asutusalueiden voimalaitoksissa, joissa nyt tuotetaan vain kaukolämpöä. Etelä-Suomessa maakaasu kilpailee puun kanssa kaukolämmön polttoaineena, joten puun käyttöä edistetään siellä esimerkiksi korotetuilla investointituilla. Kaukolämpöä lisätään jonkin verran myös laajentamalla kaukolämpöverkkoa. Tuulivoimaa rakennetaan merelle tuulipuistoiksi Tuulivoima lisääntyy skenaarioissa asteittaisesti. Vuoteen 2010 mennessä rakennetaan 1500 MW tuulivoimakapasiteetti eli noin 900 kappaletta 1,5 megawatin voimaloita, jotka tuottavat sähköä 3-4 TWh. Kuvassa 14 tuulivoima Kuva 14. Sähköntuotanto vuosina 1970-2030. rakennusasteella ja sähköntuotannon lisäysmahdollisuudet ovat mittavat. Teollisuuden vastapainevoiman potentiaali on kuitenkin KTM:n skenaarioissa jäänyt varjoon. (Energiatalous 2025). Tähän ei kuitenkaan ole nähtävissä mitään teknistä tai taloudellista syytä. Esimerkiksi VTT:n skenaarioissa ja tutkimuksissa arvioidaan, että sellutehtaiden rakennusaste on yhdistetty vesivoimaan mutta vesivoimaa ei lisätä. Tuulivoimalat käyttäisivät hiukan yli kolmasosan nyt arvioiduista esteettömistä sijoituspaikoista, joiden lähellä ei ole asutusta tai merkittäviä luontokohteita ja jotka sijaitsevat 5 kilometrin päässä 110 kv sähkölinjasta (Sommerdahl et al 1994, Energia-Ekono 1997). Skenaariossa oletetaan, että vuoteen 2010 mennessä myös Suomessa aletaan rakentaa avomerelle laajempia tuulipuistoja. Tämä 13
Kuva 15. Lauhdetuotanto vuosina 1970-2030. voi hintakehityksestä riippuen tapahtua myös aiemmin. Vuonna 2030 skenaarioissa on rakennettu merelle tuulivoimaa 4000 MW eli noin 1600 voimalaa. Tämä ei kuitenkaan ole lähelläkään arvioituja merialueiden potentiaaleja (Holttinen 1998). Vuonna 2030 yhteensä 5500 MW tuulivoimakapasiteetti tuottaa sähköä vuosittain 13-14 TWh sijoituspaikkojen tuulisuudesta riippuen Tuulivoimaa tuetaan määrävelvoitteella Skenaarioissa tuulivoiman tukia nostetaan vuosina 2000-2002 nykyiseltä EU-maiden alhaisimmalta tasolta. Suomalaista tuulivoimateollisuutta edistävän pitkäjänteisen tukipolitiikan aikaansaamiseksi tuulivoimalle säädetään vuonna 2002 määrävelvoite, joka velvoittaa energiayhtiöt tuottamaan tietyn määrän sähköstään tuulivoimalla. Vastaavan tyyppisiä järjestelmiä on käytössä Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa, joissa sähkömarkkinat ovat avoimet. Vuonna 2010 tuulivoiman kustannukset ovat muiden energiantuotantotapojen tasolla niin, että määrävelvoite voidaan lopettaa. Tukipolitiikka vahvistaa edelleen suomalaisen tuulivoimateollisuuden hyviä asemia nopeasti kasvavilla maailmanmarkkinoilla ja tuottaa takaisin vientituloja. Tuulivoimaa voidaan tukea myös sopimusmenettelyllä, jossa julkisyhteisöt sitoutuvat ostamaan tietyn määrän tuulisähköä. Uusia hiili- ja turvelauhdevoimaloita ei enää saa rakentaa vuoden 2001 jälkeen ja hiili- sekä turvelauhdevoiman tuotanto loppuu tiukkenevan verotuksen ja voimaloiden vanhenemisen myötä vuonna 2010. Varsin suuri osa lauhdevoimaloista poistuu käytöstä vuoden 2005 jälkeen normaalin vanhentumisen myötä. Ohjaavalla energiaverotuksella edistetään siirtymistä vähäpäästöisiin polttoaineisiin myös sähkön ja lämmön yhteistuotannossa. Hiilen ja turpeen verotus nousee vuosina 2008-2020 edelleen voimakkaasti suhteessa kaasuun. Hiilen ja turpeen käyttö yhteistuotannossa vähenee voimakkaasti vuoteen 2020 mennessä ja niitä korvataan voimaloissa puulla portaattomasti, ilman uusia investointeja Energiatehokkuus kääntää sähkönkulutuksen laskuun Skenaarion taustaoletuksena on 2,5 % talouskasvu vuosien 1995-2025 välillä kuten KTM:n EPO-skenaarioissakin. Myös energiaintensiivisten teollisuusalojen talouskasvu on oletettu samaksi. Tästä huolimatta sähkön kulutus lähtee laskuun jo vuonna 2005, koska energiansäästökeinoja otetaan käyttöön enemmän kuin KTM:n skenaarioissa. EPO-skenaarioissa sähkönkulutusta ei saada kääntymään laskuun edes vuoteen 2025 mennessä. Teknologiaohjelmien mukaan uudet kustannustehokkaat energiansäästökeinot voidaan kuitenkin ottaa käyttöön aivan lähivuosina (Lähepelto 1998, Hakulin 1994, Laine 1998). Ohjaava energiaverotus suuntaa polttoaineiden käyttöä uusissa laitosinvestoinneissa Vuonna 2002 otetaan käyttöön ohjaava energiaverotus, jossa hiilen, turpeen ja öljyn verotus nousee suhteessa maakaasuun. Verotuksen vaikutuksia lievennetään laskemalla vastaavasti työn verotusta. Kuva 16. Kaukolämmön polttoaineet. 14
Teollisuuden rakenne on tärkeä osa Suomen energiaratkaisuja Eräs keskeinen tekijä skenaarioissa on teollisuuden rakenteen ja tuotantotapojen muutokseen vaikuttaminen. Kauppa- ja teollisuusministeriön energiaskenaariotarkasteluja 2025 -julkaisussa esitetään, että talouden rakenteen normaalia kehitystä ei ole arvioitu säädeltävän energian saatavuudella tai energian hinnalla. Ei ole kuitenkaan mitään luonnonlakimaista normaalia teollisuuden rakenteen kehitystä, vaan tapahtuva kehitys riippuu tehdyistä poliittisista valinnoista. Esimerkiksi sähköä voimakkaasti kuluttava mekaaninen massantuotanto lisääntyi 1960- ja 1970-luvuilla, kun puuraaka-aineen pelättiin loppuvan. Nykyään taas sähköntuotannon tuottamat päästöt aiheuttavat ongelman ja tehtyä energiapolitiikkaa tulisi tarkastella uudestaan. Tässä mielessä teollisuuden investointeja ja niiden ohjausta tulee tarkastella osana Suomen energiaratkaisuja. Sellu- ja paperiteollisuuden energiatehokkuutta kasvatetaan Uusiutuva energiapolitiikka -skenaarioissa metsäteollisuus suuntautuu sähkön hinnan noustessa enemmän sellun ja puuvapaiden painopaperien tuotannon suuntaan ja lisää painehiokkeen tuotantoa enemmän sähköä kuluttavan kuumahierteen sijaan. Tämä suuntaus vastaa Kestävä paperi -ohjelmassa tehtyä skenaariota tilanteesta, jossa sähkön hinta nousee. (Carlson & Heikkinen 1998.) Kauppa- ja teollisuusministeriön vuoden 1997 skenaarioissa (Energiatalous 2025) paperiteollisuuden tuotanto kasvaa huomattavasti enemmän kuin myöhemmissä alan omissa tutkimuksissa on arvioitu (Carlson & Heikkinen 1998). Massan- ja paperintuotannon kokonaisvolyymi kasvaa myös Uusiutuva-skenaarioissa hitaammin, vaikka sellu- ja paperiteollisuuden kasvuprosentit ovat samat kuin KTM:n skenaarioissa. Tämä johtuu siitä, että jalostusarvon kasvun on Uusiutuva-skenaarioissa oletettu syntyvän yhä enemmän laadun parantumisesta kokonaisvolyymin kasvun sijaan, kuten myös teollisuus itse on arvioinut. Lisäksi kuluttajien ympäristövaatimusten kasvaessa laatuun kuuluu tulevaisuudessa myös tuotanto ympäristölle vähiten haitallisilla energiantuotantomuodoilla. Hierteestä tuotettujen ohuiden aikakauslehtipaperien heikkoutena on voimakas sähkönkulutus, ja hioke- ja sellupohjaisia papereita pitäisi kehittää vastaamaan markkinoiden ympäristöhaasteeseen. Myös sellupohjaisten paperien kierrätettävyys on huomattavasti parempi kuin mekaanisella massantuotannolla tuotettujen paperien, joten hyvin järjestettynä selluntuotanto saattaa jopa säästää puuta verrattuna mekaaniseen massantuotantoon. Paperin kierrätystä voidaan Suomessa vielä tehostaa nykyiseltä 56 % tasolta (Carlson & Heikkinen 1998). Sellu- ja paperiteollisuuden kasvu ei kuitenkaan ympäristöjärjestöjen näkökulmasta sinänsä ole toivottavaa, vaikka tuotantorakenne muuttuisikin. Massan ja paperin kokonaistuotannon kasvu noudattaa pääsääntöisesti Kestävä paperi -ohjelmassa tehtyä skenaariota vuodelle 2005. Tämä skenaario tehtiin tilanteesta, jossa sähkön hinta nousee ja tuotanto suuntautuu vähemmän sähköä kuluttaviin tuotteisiin, kuten hiokkeeseen ja selluun. (Carlson & Heikkinen 1998.) Uusiutuva-skenaarioissa tuotanto kuitenkin suuntautuu hiokkeeseen ja selluun voimakkaammin kuin Kestävä paperi -ohjelman skenaariossa. Kestävä paperi -ohjelman arviota on käytetty myös VTT:n päästöjenvähennysskenaarioissa (Lehtilä & Tuhkanen 1999). Vuosina 2005-2030 paperintuotannon kokonaiskapasiteetti kasvaa Uusiutuva-skenaarioissa samoin kuin VTT:n skenaarioissa. Massantuotannon sähkön ominaiskulutuksen odotetaan Uusiutuva-skenaarioissa pienentyvän 20 % vuoteen 2030 mennessä. Oletus on varovainen verrattuna TEKESin vuonna 1998 valmistuneen Kestävä paperi -teknologiaohjelman tuloksiin. Ohjelman tutkimusprojekteissa osoitettiin, että mekaanisen massanvalmistuksen sähkönkulutusta on mahdollista vähentää keskimäärin 10 % jo vuoteen 2005 mennessä. Sähkön kulutuksen pieneneminen tuottaisi teollisuudelle 600 miljoonan markan vuotuiset säästöt, joista tehtyjen investointien ja paperin laadun parantamisen jälkeen jää noin 200 miljoonaa markkaa. Ohjelmassa löydettiin viitteitä 30 % energiansäästöstä, ja ohjelman tavoite on puolittaa mekaanisen massantuotannon sähkönkulutus. (TEKES 1998, Lähepelto 1998.) Uu- Kuva 17. Massalaatujen kehitys vuosina 1970-2030. 15
Kuva 18. Paperilaatujen tuotannon kehitys vuosina 1970-2030 Uusiutuva -skenaarioissa. siutuva-skenaarioiden energiansäästöoletus vuoteen 2030 mennessä on siis melko vaatimaton. Sellu- ja paperiteollisuuden lämmön ominaiskulutus on myös oletettu laskevan 20 % vuoteen 2030 mennessä. Arvio on sama kuin VTT:n skenaarioissa (Lehtilä & Tuhkanen 1999). Kotitalouksien sähkönkulutus vähenee laitteiden sähkönkulutusnormien tiukentuessa Uusiutuva energiapolitiikka -skenaarioissa kotitalouksissa säästetään 37 % sähköä vuoteen 2030 mennessä ilman mukavuustason heikkenemistä. Sähkön kulutus kotitalouksissa kasvaa vuoteen 2005 saakka kunnes se lähtee laskuun. Sähkön säästön tekninen potentiaali perustuu KTM:n energiansäästötoimikunnan loppuraporttiin vuodelta 1991, joka on laajin Suomessa energiansäästöstä tehty selvitys. KTM:n energiansäästötoimikunta arvioi myös, että palvelujen tuottamisessa voitaisiin säästää sähköä noin kolmannes (Lepistö 1991). Energiansäästön aikaansaamiseksi Uusiutuva-skenaarioissa oletetaan, että energiansäästöä on edistetty tiedottamalla ja laitteiden sekä niiden komponenttien energiankulutusnormeja on tiukennettu vuoteen 2030 mennessä. Sähkön verotus kotitalouksille myös nousee vuosina 2000-2008. Jo alle pennin korotus kotitaloussähkön verotukseen mahdollistaisi rahastoituna merkittäviä tukiohjelmia uusiutuville energialähteille (Lund 1997). Uusien rakennusten energiankulutuksen puolittamista edistetään normiohjauksella Skenaarioissa myös oletetaan, että uudisrakennusten normit tiukkenevat. 2000-luvun alussa rakennettavien uusien rakennusten energiankulutus on noin puolet pienempi kuin vanhojen rakennusten. Tämä oletus vastaa VTT Rakennustekniikan RAKET-ohjelman tuloksia (Laine 1998). Myös vanhoissa taloissa tehdään peruskorjausten yhteydessä energiansäästöremontteja (Hekkanen 1997). Rakennusten energiansäästö saadaan Uusiutuva-skenaarioissa aikaan rakennusnormeja tiukentamalla. Energiansäästöremonteille, esimerkiksi lämpöpumppuinvestoinneille, ryhdytään jälleen myöntämään avustuksia ja myös lainoja. Lämpöpumput ja aurinkokeräimet yleistyvät uudisrakennuksissa asteittaisesti ja korvaavat lähinnä sähköja öljylämmitystä. Sähkölämmitys kielletään uudisrakennuksissa vuonna 2003, aluksi kaukolämpöverkon lähettyvillä. Vuonna 2010 Suomessa on skenaarioiden mukaan puolet Ruotsin nykyisestä lämpöpumppumäärästä, 150 000 lämpöpumppua, jotka tuottavat vuosittain noin 4,5 TWh energiaa. Vuonna 2025 lämpöpumpuilla tuotetaan vuosittain 7,6 TWh energiaa. Kustannussyistä kolmasosaa vanhoista sähkölämmitteisistä rakennuksista siirrytään lämmittämään maalämmöllä vuoteen 2030 mennessä. Puun polton asema lisälämmityksenä kasvaa. Puulämmitystä on myös mahdollista tukea polttopuun ja puupellettien alennetulla arvonlisäverolla, kuten esimerkiksi Ranskassa tehdään. Nykyään lämpöpumppuja on Suomessa 10 000. Lisäys vuoteen 2010 on nopea mutta ei epärealistinen, jos tarkastellaan Ruotsia, jossa lämpöpumppuja on tavoitteena asentaa 20 000 vuodessa (Swedish...1996). VTT:n skenaariossa lämpöpumppujen potentiaalin on arvioitu olevan 250 000 kappaletta (Lehtilä & Tuhkanen 1999). Uusiutuva 2 -skenaariossa ydinvoimasta luovutaan asteittaisesti Uusiutuva 2 -skenaariossa päästöjen vähentämisen lisäksi aletaan ydinvoimasta poliittisella päätöksellä asteittaisesti luopua samalla tavalla, jota tällä hetkellä suunnitellaan eräissä länsimaissa, muun muassa Saksassa. Ensimmäinen ydinreaktori suljetaan skenaariossa vuonna 2010 ja loput vuosina 2015, 2020 ja 2025. Tämä ei ole missään mielessä nopea ydinvoiman alasajo, vaan voimaloita suljetaan hitaammassa aikataulussa kuin niitä rakennettaessa suunniteltiin. Ympäristönäkökulmasta ydinvoimalat tulisikin sulkea huomattavasti nopeammin kuin Uusiutuva 2 -skenaariossa tapahtuu. Loviisan reaktorit käynnistyivät vuosina 1977 ja 1981 ja Olkiluodon reaktorit 16
Kuva 19. Sähköntuotanto Uusiutuva 2 -skenaariossa. vuosina 1979 ja 1982. Niiden käyttöiäksi suunniteltiin 30 vuotta. Loviisan voimaloilla on tehonkorotusten jälkeen käyttölupa kymmeneksi vuodeksi ja Olkiluodon voimaloilla 20 vuodeksi tästä eteenpäin. (VTT 1999.) Voimaloiden vanheneminen ja kuluminen kuitenkin nostaa turvallisuusriskejä huomattavasti. Uusiutuva 2 -skenaariossa Suomen tuontisähkön hankintaa suunnataan Venäjältä Pohjoismaiden ja muun Euroopan suuntaan, jolloin Suomen kannalta suurimpina riskeinä olevat Venäjän lähialueiden voimalat voidaan sulkea nopeammin. Eurooppalaisten sähkömarkkinoiden avautuminen ja uusien siirtoyhteyksien rakentaminen tasaa sähkönhankinnan ongelmia, jos pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla ei olisi sähköä tulevina vuosikymmeninä riittävästi. Ydinvoimaloiden tuottama sähkö korvataan energiansäästöllä sekä puu- ja tuulivoiman lisäämisellä. Verrattuna Uusiutuva 1 -skenaarioon sähkön tuonti kasvaa hyppäyksittäin voimaloiden sulkemisen jälkeen ja palaa muutamiksi vuosiksi nykyiselle tasolle. Sähköä kuitenkin ostetaan Pohjoismaiden ja myöhemmin Keski-Euroopan avoimilta sähkömarkkinoilta ja tuonti Venäjältä loppuu. Suomen hiilidioksidipäästöt eivät nouse verrattuna Uusiutuva 1 - skenaarioon. Ydinvoiman elinkaaren ympäristövaikutukset Ydinvoiman ongelmallisuus energianlähteenä perustuu sen ympäristövaikutuksiin koko elinkaaren ajalta, uraanin louhimisesta reaktorien turvallisuuteen ja jäteongelmiin. Uraanin louhiminen ja rikastaminen tuottaa suuret määrät radioaktiivista maa-ainesta ja radon-kaasua, jotka ovat aiheuttaneet kaivoksien lähistön asukkaille terveysongelmia. Suomen ydinvoimaloiden uraani tulee muun muassa Kanadasta, Australiasta ja Venäjältä. Näissä maissa kaivoksien lähistön asukkaat, varsinkin alkuperäiskansat, ovat joutuneet kärsimään uraaninlouhinnan terveyshaitoista. Reaktorien turvallisuusriskit kasvavat voimaloiden vanhetessa, koska rakenteiden materiaalit kuluvat. Suurin riski voimaloissa ovat jäähdytyspiirien ja kiertopumppujen häiriöt, jotka voivat äärimmillään johtaa ytimen sulamiseen. Suomen kannalta suurimpia riskejä ovat Venäjän ydinvoimalat, esimerkiksi Tshernobyl-tyyppinen voimala Sosnovy Borissa lähellä Suomen rajaa. Riskialttiimpien voimaloiden sulkemista edistäisi, jos Suomi ei ostaisi Venäjältä sähköä. Tästä syystä Uusiutuva energiapolitiikka -skenaarioissa sähkön tuonti Venäjältä loppuu. Jäteongelma on ydinvoiman merkittävin avonainen kysymys. Suomen ydinreaktorit tuottavat korkea-aktiivista jätettä noin 60 tonnia vuodessa. Ydinvoimaloiden jätteen loppusijoitusta ei ole toteutettu missään eli Suomen kallioperään ollaan sijoittamassa korkea-aktiivista jätettä ensimmäisenä maailmassa. Sijoitukseen liittyviä merkittäviä ongelmia ei kuitenkaan ole ratkaistu ja loppusijoituksesta tehtyä ympäristövaikutusten arviointia on kritisoitu rajusti (Richardson 1998). Esimerkiksi jätekapselien metallien korroosionkestävyys erilaisten tekijöiden, vaikkapa bakteerien, vaikutuksen alaisena on puutteellisesti tutkittu. Suomen kallioperä ei myöskään ole kovin vakaata, vaan kallioperässä on murtumia ja siinä tapahtuu siirtymiä. Merkittävä kysymys on lisäksi jääkausien jääpeitteen painovaikutus, joka painaa maaperää voimakkaasti kokoon vielä 500 metrin syvyydessä, johon loppusijoituspaikat on suunniteltu. Jäämassan paino saattaa pystyä rikkomaan jätetangot, koska tankoja suojaavat vain hiekkamainen bentoniittikerros ja verrattain ohuet metallikuoret. Myöskään pohjavesien käyttäytymistä ei varmuudella tunneta (Richardson 1998). Nevadan ydinkoealueilla tehdyt uusimmat tutkimukset osoittavat, että radioaktiivisuus kulkeutuu pohjaveden pienten hiukkasten, kolloidien, mukana huomattavasti uskottua helpommin maan pinnalle (Honeyman 1999). 17
2.4 Taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset Skenaarioissa työllisyystilanne paranee Uusiutuvat energialähteet työllistävät huomattavasti enemmän tuotettua energiayksikköä kohden kuin perinteiset polttoaineet. Tämä ei tarkoita, että uusiutuvat energialähteet olisivat välttämättä kalliimpia vaan, että suurempi osuus kustannuksista on työvoimakustannuksia eikä materiaalikustannuksia. EU:n komissio arvioi, että jokainen Euroopassa asennettu megawatti tuulivoimaa työllistää 15-19 henkilöä (European Commission 1999). Näin laskien 1500 MW tuulivoimaohjelma tuottaisi rakennusvaiheessa Eurooppaan 22 500-28 500 henkilötyövuotta. Näistä työpaikoista osa tulee Suomeen, koska tuulivoiman kotimaisuusaste on komponenttituotannon ansiosta noin 50-60 %. VTT:n arvion mukaan jokainen Suomeen asennettu megawatti tuulivoimaa työllistäisi Suomessa 6,2 henkeä (KTM 1999). Näin 1500 MW tuulivoimaa tuottaisi Suomessa rakennusvaiheessa 9300 henkilötyövuotta. Työllistämisvaikutus on energiayksikköä kohden noin 3-5 -kertainen verrattuna ydin- tai hiilivoimaan. Lisäksi tuulivoimateollisuuden kasvu, varsinkin oman tuulivoimaloiden kokoamislinjan perustaminen Suomeen, esimerkiksi suuren valmistajan lisenssillä, lisäisi työpaikkoja. LINDA-mallilla voi myös arvioida työllisyysvaikutuksia. Tulokset ovat kuitenkin vain suuntaa-antavia eikä niitä voi verrata muilla malleilla tehtyihin arvioihin. Uusiutuvaskenaarioissa uusiutuvien energialähteiden lisääminen ja työn verotuksen lasku kuitenkin johtavat työllisyystilanteen huomattavaan paranemiseen. Vastaavan suuntaiseen tulokseen päästöjen vähentämisen vaikutuksista Suomessa on päätynyt esimerkiksi Honkatukia (1999). Ohjaavaan energiaverotukseen siirrytään teollisuuden kilpailukykyä vaarantamatta Suomen metsäteollisuuden ostama sähkö on Euroopan toiseksi halvinta verrattuna tärkeisiin kilpailijamaihin (Carlson & Heikkinen 1998). Lisäksi EU:n energiaverotuksen yhtenäistäminen nostaa kilpailijamaiden verotusta, jolloin Suomessa energiaverotusta voidaan nostaa säilyttäen nykyinen kilpailukyky. Tärkeillä kilpailijamailla Euroopan ulkopuolella on myös Suomea tiukemmat päästövelvoitteet, joten päästöjen vähentäminen ei vaaranna kilpailukykyä. Päästöjen vähentämisessä edelläkävijämaissa tehtyjä innovaatioita voidaan hyödyntää myös vientituotteina kuten Tanskassa ja Suomessa jo tehdään. Kioton sopimuksen jälkeen päästöjä vähentävän teknologian markkinat ovat kasvaneet voimakkaasti. Ohjaavasta sähkönverotuksesta siirryttiin pois vuonna 1997 hiililauhdevoiman kilpailukyvyn parantamiseksi pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla. Tämä ei kuitenkaan voi olla pitkäaikainen tavoite tilanteessa, jossa päästöjä vähennetään globaalisti. Myös muut perustelut verotuksen muutokselle on osoitettu kyseenalaisiksi (Malaska 1996). Ekologisen verouudistuksen tuottama kaksoishyöty parantaa työllisyyttä ja vähentää päästöjä Päästöverojen nostamisen vaikutuksia voidaan pienentää ohjaamalla kertyvät verotulot työvoimaverotuksen alentamiseen. Näin veroaste pysyy samalla tasolla mutta päästövero ohjaa yrityksiä investoimaan vähäpäästöisiin energialähteisiin. Samalla kun kansantaloudelle kustannuksia aiheuttavat päästöt vähenevät, työvoimaverotuksen pienentäminen parantaa talouden toimintaa. Tilanteessa saavutetaan ns. kaksoishyötyä (double dividend). Ekologinen verouudistus vähentääkin muutosten vaikutuksia kilpailukykyyn verrattuna tilantee-seen, jossa vain energiaverotus nousee. LINDA-malli ei anna suoraan arviota muutosten kustannuksista. Esimerkiksi hiilidioksidiverotuksen tehokasta tasoa on vaikea arvioida. Jotakin muutosten kustannuksista kuitenkin kertoo puulla ja tuulella tuotetun sähkön kustannuskehitys. Tuulella tuotetun sähkön hinta on nyt ilman tukia alimmillaan Suomessa 20 p/kwh ja keskihinta on 25 p/kwh (Tuulensilmä 1/1998, Holttinen 1998). European Wind Energy Association (EWEA) odottaa hinnan putoavan 50 % vuoteen 2020 mennessä. Esimerkiksi uuden ydinvoimalan on KTM:n teettämissä tutkimuksissa arvioitu tuottavan sähköä 17 p/kwh, jos se kymmenen vuoden kuluttua käynnistyisi (Mattila 1997). Tuulella tuotettu sähkö siis saavuttaisi perinteisten sähköntuotantomuotojen kustannukset vuosina 2007-2010. Syitä kustannusten laskuun ovat mm. oppimisprosessit ja tekninen kehitys. Voimaloiden tehon kasvaminen pienentää perustuskustannuksia ja lisäksi laajamittaisen sarjatuotannon edut ovat useilla voimalatyypeillä vielä edessä. EWEA:n arvio kustannusten putoamisesta on varovaisempi kuin havaittu ns. 85 % oppimiskäyrä, jossa hinta putoaa 15 % tuulivoimakapasiteetin kaksinkertaistuessa nykyistä tahtia. EU:n komission Valkoisen kirjan tavoitteena on, että tuulivoiman kustannukset putoaisivat vuoteen 2010 mennessä vielä voimakkaammin kuin EWEA:n arvioissa (Euroopan yhteisöjen...1997). Puuhakkeen tuotantokustannukset harvennushakkuista ovat vuodesta 1993 laskeneet 63 markasta megawattitunnilta parhaimmillaan 31 markkaan megawattitunnilta. Kivihiilen kuluttajahinta lämmöntuotannossa on tällä hetkellä 75 mk /MWh (Asplund 1997). Puuenergian hinta voi tutkimusten mukaan kuitenkin olla suurempi kuin kivihiilen ja silti se on työllistämisvaikutustensa ansiosta kansantaloudelle samanhintaista (Mäenpää 1995). Myös työn verotuksen keventäminen laskee puuhakkeen tuotantokustannuksia. Päästöjen vähennyksen kustannuksia tarkasteltaessa pitää myös ottaa huomioon, että vuoteen 2030 mennessä tuo- 18
Kuva 20. Puuhakkeen tuotantokustannusten kehitys vuosina 1992 ja 1996. (Lähde: Asplund 1997) tantokapasiteettia uusitaan voimakkaasti joka tapauksessa. Hiilellä ja turpeella tuotetun sähkön hinta tietenkin nousee Uusiutuva-skenaarioissa. Uusissa sähköä ja lämpöä tuottavissa voimaloissa voidaan kuitenkin siirtyä portaattomasti hiilestä ja turpeesta puupolttoaineisiin, joten itse siirtymästä ei välttämättä aiheudu suuria kustannuksia. Tuulivoiman investointikustannukset ovat melko kilpailukykyisiä verrattuna uuteen ydinvoimaan. 3-4 TWh sähköä tuottavan 1500 MW tuulivoimakapasiteetin investointikustannukset Suomessa ovat valmistajan arvion mukaan heti rakennettuna 9,6 mrd markkaa (Vestas 1999). Kustannukset laskevat EWEA:n arvion mukaisesti 25 % vuoteen 2010 mennessä. Tällöin 1500 MW investointikustannukset ovat kymmenen vuoden sisällä rakennettuna 7,6 mrd markkaa (EU Commission 1999). Samalla tahdilla 8 TWh eli 1000 MW ydinvoimalan tuotannon veraan sähköä tuottavan 3000 MW tuulivoimakapasiteetin investointikustannukset olisivat 15,2 Mrd markkaa. EU:n komission mukaan uusiutuviin energialähteisiin siirtyminen tuottaisi taloudellista voittoa EU:n komission mukaan uusiutuvan energian käytön lisäämisen kustannukset voivat olla negatiiviset, jos kaikki olennaiset tekijät otetaan huomioon. EU:n komission Valkoinen kirja tähtää uusiutuvan energian kaksinkertaistamiseen vuoteen 2010 mennessä. Kirjan mukaan EU:n talous hyötyisi erityisesti terveys-, työvoima- ja kauppasektoreilla huomattavasti enemmän kuin mitä energiantuotannon rakenteellinen muutos maksaisi. Jos EU:ssa rakennettaisiin 22 500 MW uusiutuvaa energiaa, tämä tuottaisi voittoa EU:n kansantaloudelle ja samalla vähentäisi hiilidioksidipäästöjä 40 miljoonaa tonnia vuodessa. EU:n komission tavoitteena onkin 40 000 MW tuulivoimakapasiteetti eli nykyisen kapasiteetin kuusinkertaistaminen vuoteen 2010 mennessä. (Euroopan yhteisöjen...1997.) Tanska saa tuulivoimasta vientituloja ja samalla puolittaa päästönsä vuoteen 2030 mennessä Teknologiaohjelmilla ja uusien tuotteiden kehittämisellä voidaan vähentää rakennemuutoksen vaikutuksia teollisuuteen. Päästötavoitteiden kiristyessä maailmanlaajuisesti uusien vähäpäästöisten tuotteiden ja prosessien kehittäminen aikaisessa vaiheessa on merkittävä kilpailuetu. Eräissä maissa uuden energiateknologian vienti on otettu tietoisesti tavaksi pienentää päästöjen vähentämisen kustannuksia. Esimerkiksi tuulivoimaloiden maailmanmarkkinat kasvavat tällä hetkellä noin 30 % vuodessa ja Tanskassa maailman suurimmilla tuulivoimalavalmistajilla on 3,9 miljardin markan liikevaihto. Tuulivoimateollisuuden kasvun takana on sekä Tanskassa että Saksassa pitkäjänteinen tuulivoiman edistäminen lainsäädännöllisin keinoin, ns. ostovelvoitelain kautta. Lainsäädännön takaama tukitaso on luonut alalle vakautta, joka on mahdollistanut teollisuuden kasvamisen. (EU Commission 1999.) Kotimarkkinoiden kysynnän lisääminen onkin tanskalaisten kokemusten perusteella toiminut vientiapuna ja teollisuus tuottaa tuulivoiman tukia takaisin vientituloina. Näin Tanskalla on mahdollisuus pysyä 50 % päästövähennystavoitteessaan vuoteen 2030 mennessä ja jopa hyötyä tiukasta tavoitteestaan. 19
Suomalainen tuulivoimateollisuus on maailman merkittävimpiä voimaloiden komponenttien valmistajia Myös Suomessa olisi mahdollista saada tuulivoimainvestointeja takaisin vientituloina. Esimerkiksi ABB Motors on tuulivoimaloiden generaattorien valmistajana maailman markkinajohtaja, Valmet Voimansiirto hallitsee vaihteiden maailmanmarkkinoista 20 %, Ahlström Kuitulasi lapojen maailmanmarkkinoista 30-40 % ja Rautaruukki rungon materiaalien maailmanmarkkinoista useita kymmeniä prosentteja. Tuulivoiman maailmanmarkkinat kasvavat 30 % vuodessa, joten vientipotentiaali on merkittävä. Suomalainen tuulivoimateollisuus onkin kasvanut vauhdilla ja voimaloiden kokoaminen Suomessa lisenssillä nopeuttaisi kasvua merkittävästi. Menestyminen kasvavilla markkinoilla vaatii kuitenkin panostusta alan koulutukseen, esimerkiksi tuulivoimakeskuksen perustamista. Päästöjen vähentäminen voi tuottaa suoraa taloudellista hyötyä IPCC:n mukaan 10-30 % kasvihuonekaasupäästöistä voitaisiin vähentää ilman kustannuksia tai taloudellista hyötyä tuottaen, vaikka esimerkiksi terveys- tai kauppasektorien hyötyjä ei laskettaisi mukaan. Vähennyspotentiaali on huomattavasti suurempi, jos otetaan huomioon muiden sektorien hyöty. Samaa mieltä ovat myös noin 2 500 taloustieteilijää ja kahdeksan nobelistia, jotka esittivät vuonna 1997 julkisen lausunnon, jonka mukaan järkevästi toimien ilmastonmuutoksen hidastaminen edistää myös taloutta (Taloustieteilijöiden lausunto 1997). Vaikka Suomessa usein väitetään, ettei mahdollisuuksia energian käytön tehostamiseen ole, osoittavat teknologiaohjelmat jatkuvasti uusia potentiaaleja. Päästöjen vähentäminen järkevällä tavalla voikin tuottaa Suomessa merkittävää taloudellista hyötyä, kuten Kestävä paperi - teknologiaohjelman tulokset osoittavat (Lähepelto 1998). Hyvänä esimerkkinä päästöjen vähentämisen jo toteutuneista hyödyistä on metsäteollisuuden vesistöpäästöjen vähentäminen 1980- ja 1990-luvuilla. Samalla kun päästöjä vesistöihin vähennettiin, tuotantoprosessi tehostui. Tutkimusten mukaan jopa 70 % päästöjen vähentäminen vuoden 1972 tasosta vuoteen 1990 mennessä ei näkynyt yritysten voitoissa (Hetemäki 1996). Ennen päästöjen vähentämisen aloittamista puhuttiin kuitenkin, että päästöjen vähennystavoite ajaa metsäteollisuuden pois Suomesta. Mikä päästöjen vähentämisen kustannuksista tehdyissä tutkimuksissa on ollut vikana? Päästöjen vähentämisen kustannuksista Suomessa on tehty useita tutkimuksia. Lähes kaikkia näitä tutkimuksia voidaan kuitenkin kritisoida ongelmallisista taustaoletuksista. Erilaisia teknisiä keinoja energiasektorin päästöjen vähentämisessä ei käsitellä lainkaan (Honkatukia 1999, Honkatukia 1998, Jerkkola 1997, Jerkkola 1997). Päästöjen kannalta merkittäviä teknisiä keinoja, kuten teollisuuden vastapainevoiman rakennusasteen nostamista tai massantuotannon tuotantotapojen kehitystä, ei malleissa käsitellä lainkaan, vaikka tutkimukset käsittelevät päästöjen vähentämisen kustannuksia. Näin saatu tulos päästöjen vähentämisen keinoista ja niiden kustannuksista on erittäin rajoittunut. Mallissa ei erotella polttoaineiden hiilidioksidipäästöjä ja vähäpäästöisiin polttoaineisiin, esimerkiksi kaasuun ei voi siirtyä. (Jerkkola 1998, Jerkkola 1997). Mallissa on myös oletettu, että energian tuottaminen päästöttömästi ei ole mahdollista kuin ydin- tai vesivoimalla. Kun siirtymistä kaasuun ei huomioida ja ydintai vesivoiman lisärakentaminen on suljettu mallissa pois, vähäpäästöiseen energiantuotantoon siirtymistä ei mallilla voi tarkastella. Verotusmalli, jolla päästöjä vähennetään, ei ohjaa sähköntuotannon polttoaineita (Honkatukia 1998). Koska päästöjen vähennys saadaan aikaan sähkön verotuksella, joka kohtelee kaikkia polttoaineita tasapuolisesti, verotus leikkaa sähkönkulutusta tasaisesti päästövähennyksen aikaansaamiseksi. Tämä tuottaa suuret kustannukset verrattuna siihen, että käytettäisiin ohjaavaa energiaverotusta, joka kohdistuu polttoaineisiin niiden hiilidioksidipäästöjen mukaan. Oletuksia tuotantotapojen hinnoista ei ole esitelty (Honkatukia 1999, Honkatukia 1998, Jerkkola 1998, Jerkkola 1997, Pohjola 1997). Päästöjen vähentämisen kustannuksiin liittyvät oleellisesti oletukset korvaavien energiantuotantomuotojen hintojen kehityksestä. Kuitenkaan näitä kustannusten kannalta tärkeitä lähtöoletuksia ei tutkimuksissa esitellä lainkaan. Suomen on oletettu tekevän päästöjen vähennykset yksin (Honkatukia 1999, Honkatukia 1998, Jerkkola 1997, Pohjola 1997). Merkittävillä kilpailijamailla on kuitenkin tiukemmat päästöjenvähennysvelvoitteet kuin Suomella, teollisuusmaissa keskimäärin 5 % ja EU-mailla 8 % vuoden 1990 tason alle, kun Suomen pitää vain jäädyttää päästönsä 1990 tasolle. 20