1 LUPAPÄÄTÖS Nro 24/05/1 Dnro PSY-2003-Y-174 Annettu julkipanon jälkeen 8.4.2005 ASIA LUVAN HAKIJA Haukkasuon turvetuotantoalueen ympäristölupa, Yli-Ii ja Pudasjärvi Vapo Oy PL 22 40101 JYVÄSKYLÄ
2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO... 4 TOIMINTA JA SEN SIJAINTI... 4 LUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 4 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 4 TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, LAUSUNNOT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE4 TOIMINTA... 5 Yleiskuvaus toiminnasta... 5 Tuotteet, tuotantomäärä ja kapasiteetti... 6 Poltto- ja voiteluaineet... 7 Liikennejärjestelyt... 7 Toiminnan lopettaminen... 7 Ympäristöhallintajärjestelmä... 8 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP)... 8 YMPÄRISTÖKUORMITUS JA SEN RAJOITTAMINEN... 9 Päästöt pintavesiin... 9 Vesiensuojeluratkaisut ja -rakenteet... 9 Rakenteiden ja laitteiden hoito... 9 Vesiin joutuvien päästöjen määrä ja laatu... 10 Päästöt maaperään ja pohjaveteen... 14 Päästöt ilmaan... 14 Melu ja tärinä... 14 Jätteet, niiden ominaisuudet, määrä ja hyödyntäminen... 14 TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ... 15 Alueen hydrologia...15 Alueen luonto ja suojelukohteet... 15 Asutus ja muu rakennettu ympäristö... 16 Vesistön tila ja käyttö... 16 Veden laatu... 16 Kalatalous... 18 Muu vesistön käyttö... 18 Maaperä ja pohjavesiolot... 18 Muut elinkeinot ja toiminnot... 19 Muut kuormittavat toiminnat... 19 TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN... 19 Vaikutus luontoon ja luonnonsuojeluarvoihin... 19 Vaikutus pintavesiin... 20 Vaikutus veden laatuun... 20 Vaikutus vesistön virkistyskäyttöön... 20 Vaikutus kalastoon ja kalastukseen... 21 Vaikutus maaperään ja pohjaveteen... 21 Ilmaan joutuvien päästöjen vaikutus... 21 Melun ja tärinän vaikutukset... 21 Muut vaikutukset... 21 TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU... 22 Käyttötarkkailu... 22 Käyttöpäiväkirja... 22 Vesiensuojelurakenteiden toimivuuden tarkkailu... 22 Päästötarkkailu... 22 Kuntoonpanovaihe... 23 Tuotantovaihe... 23 Poikkeustilanteiden tarkkailu... 23 Suppea tarkkailu... 24 Päästöjen laskenta... 24 Vaikutustarkkailu... 24 Purkuvesistön tarkkailu... 24 Haukkalammen ja Kuikkalammen vedenkorkeuden tarkkailu... 24
Pölytarkkailu... 25 Melutarkkailu... 25 POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN... 25 Työmaan paloturvallisuus... 25 Muut riskit ja häiriötilanteet... 26 Ympäristövahinkovakuutus... 26 VAHINKOJA ESTÄVÄT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET... 26 Kalataloudelliset velvoitteet ja korvaukset... 26 LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY... 27 Lupahakemuksen täydennykset... 27 Lupahakemuksesta tiedottaminen... 27 Lausunnot... 27 Hakijan kuuleminen ja vastine... 32 Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U... 36 YMPÄRISTÖLUPARATKAISU... 36 LUPAMÄÄRÄYKSET... 36 Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi... 36 Päästöt pintavesiin... 36 Päästöt ilmaan... 37 Melu... 37 Jätteet ja niiden käsittely ja hyödyntäminen... 37 Varastointi... 38 Häiriötilanteet ja muut poikkeukselliset tilanteet... 38 Toiminnan lopettaminen... 38 Tarkkailu- ja raportointimääräys... 38 Kalatalousmääräys... 39 OHJAUS ENNAKOIMATTOMIEN VAHINKOJEN VARALLE... 39 RATKAISUN PERUSTELUT... 39 Ympäristöluvan harkinnan perusteet... 39 Luvan myöntämisen edellytykset... 39 Lupamääräysten perustelut... 40 Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi... 40 Tarkkailu- ja raportointimääräys... 40 Kalatalousmääräys... 41 VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN... 42 LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN... 43 Päätöksen voimassaolo... 43 Lupamääräysten tarkistaminen... 43 Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen... 43 PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO... 44 Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus... 44 SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET... 44 KÄSITTELYMAKSU... 44 Ratkaisu... 44 Perustelut... 44 Oikeusohje... 44 MUUTOKSENHAKU... 45 3
4 HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO Vapo Oy on hakenut toistaiseksi voimassa olevaa ympäristölupaa turvetuotantoon Haukkasuolla. Hakemukseen sisältyy jo käytössä olevaa tuotantopinta-alaa auma-alueineen yhteensä 108 hehtaaria. Lisäksi haetaan lupaa nykyisen tuotantoalueen laajennukseen 51,8 hehtaarin pinta-alalle. Hakemus on toimitettu ympäristölupavirastoon 19.12.2003. TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Haukkasuon turvetuotantoalue sijaitsee Yli-Iin kunnassa ja Pudasjärven kaupungissa valtion maalla 23 km Yli-Iin taajamasta itä-kaakkoon ja noin 4,5 km Yli-Iin Haapakosken kylältä kaakkoon. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin 7 d) kohdan mukaan luvanvaraista toimintaa on turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus, jos tuotantoalue on yli 10 hehtaaria. LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 5) c kohdan mukaan ympäristölupavirastossa käsitellään turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus, jos tuotantoalue on yli 10 hehtaaria. TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, LAUSUNNOT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on ympäristönsuojelulainsäädännön voimaanpanosta annetun lain 6 :n nojalla 28.12.2001 (dnro 1101Y1066-133) velvoittanut Vapo Oy:n hakemaan ympäristöluvan Haukkasuon turvetuotantoalueelle. Lupahakemus on määrätty jätettäväksi Pohjois-Suomen ympäristölupavirastolle viimeistään 31.12.2003. Pohjois-Pohjanmaan seutukaavassa Haukkasuon alue on merkitty turvetuotantoalueeksi (EO-T). Maakuntavaltuuston kesäkuussa 2003 hyväksymässä, vahvistamattomassa Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavassa Haukkasuon pohjoisin osa on osoitettu turvetuotannossa olevaksi alueeksi. Toimintaa varten tarvittavat alueet tuotantoon kunnostettavaksi aiotut lisäalueet mukaan lukien hakija on vuokrannut Metsähallitukselta.
5 TOIMINTA Yleiskuvaus toiminnasta Haukkasuon turvetuotantoalueen kunnostus on aloitettu vuonna 1996 ja tuotanto on aloitettu vuonna 2000. Hankkeen tarkoituksena on jatkaa Haukkasuon turvetuotantoa auma-alueet mukaan lukien 108 hehtaarin alalla sekä kunnostaa tuotantoa varten uutta pinta-alaa auma-alueet mukaan lukien 51,8 ha. Tuotantoalueen kokonaispinta-ala olisi siten 159,8 ha. Alueelta tuotettu jyrsinpolttoturve toimitetaan pääasiassa Ouluun Kemiran Oyj:n tehtaille sekä kaupungin energialaitokselle. Turpeen tuotantokausi on vuosittain toukokuusta syyskuun alkuun, jolloin aktiivisia tuotantotöitä tehdään noin 30 50 vuorokautta lähinnä alku- ja keskikesän poutajaksojen aikana. Tuotantokaudella töitä tehdään sääolojen salliessa keskeytyksittä ympärivuorokautisesti. Tuotantoon kuuluu turpeen irrottaminen suon pinnasta, tuotteen kuivatus, keräily ja varastointi aumoihin. Turvetta tuotetaan ns. HAKU-menetelmällä. Vastaisuudessa tuotantomenetelmiä voivat olla myös imuvaunutuotanto ja mekaanisen vaunun käyttö. Haukkasuolla kaikissa sarkaojissa on lietesyvennykset sekä lietteenpidättimet. Tuotantokenttien vuosittaiset kunnostustyöt keskittyvät syksyyn ennen vesien jäätymistä, joskin kunnostus- ja huoltotöitä voidaan tarpeen mukaan tehdä kaikkina vuodenaikoina. Kunnostustöihin kuuluu mm. tuotantokenttien muotoilua sekä ojastojen puhdistamista ja kunnostamista, tarvittaessa myös syventämistä. Kunnostusten yhteydessä turvekerroksen alapuolisen kivennäismaan kaivamista pyritään välttämään ja erityisesti sarkaojat kaivetaan vain turvekerrokseen, mikäli se on riittävä syvyys tuotantokenttien kuivattamiseen. Pitkään tuotannossa olleilla kentillä turvekerros on ohut ja sen loppuun hyödyntäminen vaatii usein ojien vesienjohtokyvyn parantamista ulottamalla ojat tai osa ojista alapuoliseen kivennäismaahan saakka (ns. matalakenttäojitukset). Poistetut kivennäismaamassat joudutaan yleensä kuljettamaan tuotantokenttien ulkopuolelle, koska mahdollinen kivennäismaan sekoittuminen tuotettavaan turpeeseen heikentää tuotteiden laatua. Haukkasuolla matalakenttäojituksia on toteutettu noin 20 hehtaarin alalla lohkolla 3, missä ojia on syvennetty kivennäismaahan ulottuvaksi kaikkiaan. Työt on tehty pääasiassa syksyllä 2003. Töiden aikana lohkolta 3 vedet on pumpattu pintavalutukseen. Vastaisuudessa laajoja matalakenttäojituksia koskevat suunnitelmat vesienkäsittelyn muutoksineen esitetään ennakolta ympäristökeskuksen hyväksyttäväksi. Turvekerroksen mataloituessa tuotantoa voidaan tehostaa massan siirroilla. Yleisimmin tämä toteutetaan nostamalla joka toiselta saralta turvemassa esimerkiksi kaivinkoneella viereiselle saralla, jossa siirretyt massat muotoillaan tuotantokoneille sopiviksi kentiksi. Menetelmä mahdollistaa turpeen tehokkaan hyödyntämisen kivisillä tai muuten maaperältään epätasaisilla, tuotantokoneiden toimintaa haittaavilla alueilla. Samalla estetään kivisestä pohjamaasta johtuvaa tulipaloriskiä. Turvemaan tavanomaista tarkempi tarkka poistaminen vähentää lisäksi maan muokkaustarvetta, jos alueella siirrytään metsänkasvatukseen tai muuhun viljelyyn turvetuotannon jälkeen. Massansiirtoalueet eli alueet, joilta turvemassa on poistettu, toimivat yleensä tuotannon tukialueina, jonne muun muassa kerätään tuotantoken-
tiltä poistettuja kiviä. Massansiirtoalueita ei yleensä eroteta tuotantoalueen vesienjohtamisjärjestelyistä eikä niistä aiheudu erityisiä muutoksia vesienkäsittelylle. Massasiirtoja ei toistaiseksi ole suunniteltu tehtäväksi. Tuotannon jatkuessa ne ovat kuitenkin mahdollisesti tarpeen myös Haukkasuolla. Toteutetut massansiirrot merkitään työmaan päiväkirjaan ja massansiirtoalueet ilmoitetaan tuotannosta poistetuiksi alueiksi. Haukkasuon tukikohta-alueella ei ole kiinteitä rakennuksia. Viime vuosina alueella on ollut ainoastaan kevyt siirrettävä varastokoppi. Työmaan taukopaikkana käytetään läheisen Leväsuon tuotantoalueen tiloja. Haukkasuolle on suunniteltu uutta tuotantopinta-alaa yhteensä 51,8 ha. Lisäalueet auma-alueineen ovat lohkot 4 8, jotka jakautuvat kahteen erilliseen alueeseen. Lohko 4 (30,4 ha) sijaitsee lohkon 3 pohjoispuolella. Lohkojen 5 8 muodostama alue sijoittuu siten, että lohko 5 (3 ha) sijaitsee lohkon 8 pohjoispuolella, lohkot 6 (9,8 ha) ja 7 (5,2 ha) lohkon 9 pohjoispuolella sekä lohko 8 (3,4 ha) lohkolta 9 itä koilliseen. Lohkosta 4 noin puolet on nykyisin metsäojitettua kuivahtanutta suota. Lohkot 5 8 sijaitsevat nauhana turvetuotantoon soveltumattoman metsäsaarekkeen ympärillä. Alue on pääosin ojittamatonta suota. Uusien lohkojen kuntoonpanotoimiin on suunniteltu ryhdyttävän mahdollisimman pian lainvoimaisen lupapäätöksen saamisen jälkeen eli arviolta talvella 2005. Kuntoonpanotyöt tehtäneen ainakin osittain talviaikaan maan ollessa jäässä, koska sulan maan aikana kuivattamaton suo ei kanna raskaita koneita. Lohkon 4 kuntoonpano aloitetaan pintavalutuskentän ja sen yläpuolisen laskeutusaltaan rakentamisella. Uuden tuotantokentän valmistelu aloitetaan kaivamalla lohkojen ympärille eristysojat. Ojiin kaivetaan lietealtaat kaivuaikaisen lietteen pysäyttämiseksi. Eristysojien jälkeen kaivetaan kokoojaojat, joilla vedet johdetaan vesienkäsittelyrakenteisiin, jotka ovat käytössä tuotantokentän kuivatusojituksen aloittamisesta lähtien. Tuotantokentät sarkaojitetaan noin 20 metrin välein. Keskimäärin 1 2 vuotta ojituksen jälkeen alue on riittävästi kuivunut pinnanmuokkaustöitä varten. Järeä puusto poistetaan ja tuotantokenttä jyrsitään ja muotoillaan tuotantomenetelmälle sopivaksi. Turpeen tuottaminen uudella lohkolla voidaan aloittaa 2 3 vuoden kuluttua ojitusten aloittamisesta. Kuntoonpanotöiden eteneminen merkitään työmaan käyttötarkkailun päiväkirjaan. 6 Tuotteet, tuotantomäärä ja kapasiteetti Keskimääräinen vuosituotanto nykyisellä tuotantopinta-alalla noin 60 000 m 3. Vuosituotanto voi olla 80 000 90 000 m 3 sen jälkeen, kun lisäalue on otettu tuotantoon. Haukkasuolla tuotetaan lähinnä jyrsinpolttoturvetta, mutta myös palaturvetta.
7 Poltto- ja voiteluaineet Tuotannon aikana koneissa käytetään joko diesel- tai polttoöljyä. Koneiden voiteluun tarvitaan lisäksi moottoriöljyjä ja vaseliineja. Polttoaineiden vuosittainen kulutus nykyisin on noin 30 000 litraa ja voiteluaineita kuluu vastaavasti noin 240 litraa tuotantokaudessa. Poltto- ja voiteluaineet varastoidaan paloviranomaisten vuosittain hyväksymissä säiliöissä ja paikoissa. Palavien nesteiden varastointipaikat merkitään vuosittain päivitettäviin turvallisuussuunnitelmiin. Joutsensuon polttoainehuolto on tällä hetkellä järjestetty kuudella 1 000 5 000 litran siirrettävillä polttoainesäiliöillä, jotka on sijoitettu työmaaalueelle paloviranomaisten hyväksymiin paikkoihin. Säiliöt ovat yhteiset läheisen Leväsuon työmaan kanssa, joten vain osa säiliöistä on käytössä Haukkasuolla. Lisäksi Haukkasuon vesienkäsittelyrakenteisiin kuuluvalla pumppaamolla on oma 1 000 litran polttoainesäiliö pumppaamon välittömässä läheisyydessä. Alueella ei turvetuotantotoiminnassa tai muutoin käytetä muita ympäristölle tai terveydelle vaarallisia aineita. Liikennejärjestelyt Haukkasuon turvekuljetusten liikennöinti suuntautuu Panuman kautta Pudasjärven ja Oulun väliselle valtatielle nro 20. Haukkasuolta turve kuljetetaan käyttökohteisiin pääasiassa talvella. Yhteensä kuljetukset kestävät vuosittain 1 1,5 kk. Toimituskaudella lastausta ja turpeen ajoa tehdään tarvittaessa ympärivuorokautisesti. Turpeen toimittamiseen käytetään perävaunullisia rekka-autoja ja lastaukseen yleensä pyörä- tai kauhakuormaajaa. Tämän hetkisen keskimääräisen vuosituotannon toimittamiseen tarvitaan noin 500 kuormaa. Muutoin tuotantotoiminta aiheuttaa lähinnä vähäistä henkilöautoliikennettä. Tuotantoon käytettäviä koneita siirretään tuotantoalueen ulkopuolisilla teillä joitakin kertoja tuotantokauden aikana. Toiminnan lopettaminen Haukkasuolla alueita ei poistu tuotannosta 10 12 vuoden kuluessa turvekerroksen ehtymisestä johtuen. Tuotannosta mahdollisesti poistettavat alueet rajoittuvat yksittäisiin sarkoihin tai sarkojen osiin. Tuotantoalueella ei siten seuraavan lupakauden aikana ole tarpeen laajassa mitassa toteuttaa jälkihoitoa tai suunnitella mahdollista turvetuotannon jälkeistä käyttöä. Tuotannosta turpeen loppumisen vuoksi poistettavat alueet massansiirtoalueet mukaan lukien palvelevat alkuvaiheessa tuotannon tukialueina. Kun sopivia kokonaisuuksia tai laajempia yhtenäisiä aloja on poistettu tuotannosta, alueet siistitään ja todennäköisesti jätetään aluksi kasvittumaan luontaisesti, ellei muuta mahdollista käyttömuotoa tuolloin ole tiedossa. Myöhemmin alueilla voidaan siirtyä aktiivisiin jälkihoitotoimiin ja uuteen maankäyttömuotoon.
Tuotannon päättymistä Haukkasuolla on vaikea arvioida, koska tuotannon edistymiseen vaikuttavat useat seikat, kuten sääolot, tuotantotekniikka, markkinatilanne jne. Tuotannon arvioidaan kuitenkin jatkuvan ainakin 20 25 vuotta. 8 Ympäristöhallintajärjestelmä Vapo Oy:n energiatoimialalla on yhdistetty laatu- ja ympäristöjärjestelmä. Järjestelmää sovelletaan mm. varmistamaan, että prosessien toteuttaminen ja ympäristöasioiden hoito on tehokasta ja kehittyy jatkuvasti. Laatu- ja ympäristökäsikirja ja työohjeet ovat vuodesta 2002 lähtien olleet yhteiset koko toimialalla. Järjestelmä on rakennettu standardien SFS-ISO 14001 ja SFS ISO 9001:2000 mukaisesti. Järjestelmälle on myönnetty laatusertifikaatti vuonna 1997 ja ympäristösertifikaatti vuonna 2001. Sertifioinnista vastannut ulkoinen arvioija tekee järjestelmän määräaikaistarkastuksen puolen vuoden välein. Järjestelmässä olevia laatu- ja ympäristökäsikirjaa sekä työohjeita täydentävät muut erillisohjeet, tietojärjestelmät ja rekisterit. Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) Haukkasuon vesienkäsittely perustuu sarkaojarakenteisiin, laskeutusaltaisiin sekä pääosalla tuotantoaluetta ympärivuotiseen pintavalutukseen. Sulan veden aikana pintavalutus on käytössä 34,5 ha:n suuruisella alueella, jolta tulevat vedet käsitellään routa-aikana laskeustusaltaalla. Myös uusien tuotantolohkojen pääasialliseksi vesienkäsittelyksi on suunniteltu ympärivuotinen pintavalutus. Hakija on katsonut, että nykyiset vesienkäsittelymenetelmät vastaavat Haukkasuon olosuhteissa parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT). Haukkasuon jätehuolto on järjestetty jätelainsäädännön edellyttämällä tavalla. Jätteiden määrä on vähäinen. Jätteet säilytetään asianmukaisesti ennen niiden kaatopaikalle tai jatkokäsittelyyn toimittamista ja jätemääristä pidetään kirjaa. Polttoöljyjen sekä jäteöljyjen varastointi pyritään järjestämään niin, että minimoidaan riskit öljyn joutumisesta maaperään. Tuotantoalueella työskenteleville annetaan säännöllisesti koulutusta ja opastusta ympäristönsuojelurakenteiden hoidosta, ympäristöä mahdollisimman vähän kuormittavista työtavoista sekä toiminnasta poikkeustilanteissa. Hakijan arvion mukaan Haukkasuon toiminnassa sovelletaan kaikilta osiltaan vesienkäsittely, pöly- ja meluhaitat, jätteiden käsittely sekä liikenne huomioon ottaen ympäristön kannalta parasta käyttökelpoista tekniikkaa sekä parasta käytäntöä (BEP).
9 YMPÄRISTÖKUORMITUS JA SEN RAJOITTAMINEN Päästöt pintavesiin Vesiensuojeluratkaisut ja -rakenteet Haukkasuolla kiintoaineen pidättymistä jo sarkaojastoon tehostetaan ojiin kaivetuilla allassyvennyksillä ja päisteputkiin asennetuilla lietteenpidättimillä (sarkaojarakenteet). Järjestely tasaa huippuvirtaamia ja ehkäisee niiden aiheuttamaa kiintoaineskuormitusta alapuolisessa vesistössä. Sarkaojarakenteiden jälkeen lohkoilta 1, 2 ja 9 (yhteensä 73,5 ha) vedet johdetaan ympärivuotisesti painovoimaisesti pintavalutuskentälle 1 ja sen jälkeen Haukkaojassa Iijokeen. Lohkolta 3 (34,5 ha) vedet johdetaan sulan veden aikana laskeutusaltaan 1 kautta pumppaamalla pintavalutuskentälle 1 ja muulloin laskeutusaltaan 1 kautta ohitusojassa Haukkaojaan. Haukkasuon laskeutusaltaat on suunniteltu vuonna 1998 nykyisinkin voimassa olevien mitoitusohjeiden mukaisesti. Ennen tuotantoalueen kuntoonpanon aloittamista vesienkäsittelysuunnitelmaa muutettiin siten, että suunnitelmaan on lisätty nykyinen pintavalutuskenttä, ja yksi kolmesta laskeutusaltaasta jätettiin rakentamatta. Myös uudet tuotantolohkot 4 8 eritysojitettaisiin ja varustettaisiin sarkaojarakenteilla. Lohkolta 4 (30,4 ha) vedet johdettaisiin ympärivuotisesti painovoimaisesti rakennettavien laskeutusaltaan 3 ja pintavalutuskentän 2 kautta laskuojassa 2 Iijokeen. Lohkoilta 5 8 (21,4 ha) vedet johdettaisiin sulan veden aikana laskeutus-/pumppausaltaan 2 kautta pumppaamalla pintavalutuskentälle 1, josta vedet johdettaisiin Haukkaojan kautta Iijokeen. Vastaisuudessa myös lohkoilta 1, 2 ja 9 vedet johdettaisiin tuotantokaudella pumppaamolle 2 ja edelleen pintavalutuskentälle 1. Roudan aikana lohkoilta 1, 2 sekä 5 9 vedet johdetaan painovoimaisesti pintavalutuskentälle 1. Rakenteiden ja laitteiden hoito Allassyvennykset puhdistetaan lietetilan täytyttyä, kuitenkin vähintään kerran vuodessa tuotantokauden jälkeen. Sarkaojien allassyvennykset on kaivettu ja ylläpidetään pääsääntöisesti turvekerroksessa. Tuotantokenttien mataloituessa sarkaojia voidaan joutua kuivatuksen varmistamiseksi syventämään turvekerroksen alapuoliseen kivennäismaahan asti (ns. matalakenttäojitus), jolloin pohjamaalajin salliessa myös sarkaojien allassyvennyksiä syvennetään vastaavasti riittävän lietetilan varmistamiseksi. Pumppaus- ja laskeutusaltaat puhdistetaan tarvittaessa, kuitenkin vähintään kerran vuodessa tuotantokauden päätyttyä. Kaikki laskeutusaltaat varustetaan pintapuomeilla, joilla estetään veden pinnalla mahdollisesti kulkeutuvan turvepölyn pääsy alapuoliseen vesistöön.
10 Vesiin joutuvien päästöjen määrä ja laatu Tarkkailuaineisto Haukkasuolla on toteutettu ennakkotarkkailua vuosina 1991 1994 ennen kuntoonpanotoimien aloittamista. Näytteet on otettu Haukkaojaan asennetulta mittapadolta, joten myös kuormitukset on voitu laskea. Kaikilta näytekerroilta ei kuitenkaan ole ollut virtaamatietoja, vaan kuormitusarvio perustuu kolmen näytekerran tietoihin vuonna 1991 ja viiden näytteenottokerran tietoihin vuonna 1994. Ennakkotarkkailun kuormitus on laskettu näytteenottohetken virtaamatietojen perusteella. Haukkasuo kuuluu Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen turvetuotantosoiden kuormitustarkkailuohjelmaan. Tuotantoalue on ollut kuntoonpanovaiheen tarkkailusuona vuosina 1996 ja 1997 ja tuotantovaiheen tarkkailusuona vuosina 2002 ja 2003. Tuotantovaiheessa tarkkailu on rajoittunut ainoastaan tuotantokaudelle. Vuosien 2000 ja 2001 kuormitus on arvioitu Pohjois-Pohjanmaan alueen kaikkien pintavalutuskentällisten tarkkailusoiden keskimääräisten ominaiskuormituslukujen perusteella. Valumat Haukkasuolta kuntoonpanovaiheen tarkkailuvuosina tulleet keskivalumat eri vuodenaikoina olivat: 1996 l/s km 2 1997 l/s km 2 talvi 18,8 29,8 kevät 12,1 ei mitt. kesä 1,9 9,6 syksy 6,3 9,2 Tuotantovaiheessa tuotantokaudella toukokuun puolivälistä syyskuun puoliväliin saakka keskivaluma (MQ) pienimpien valumien keskiarvo (NQ) ja suurimpien valumien keskiarvo Haukkasuolla olivat: 2003 2002 l/s km 2 l/s km 2 MQ 8,2 9,4 NQ 0 1,3 HQ 79 72 Tuotantoalueelta johdetun veden laatu Kunnostusvaiheen tarkkailussa Haukkasuon tuotantoalueelta johdetun veden laatu vuosina 1996 ja 1997 (suluissa) on keskimäärin ollut: Kiintoaine mg/l COD Mn mg/l Kok.P µg/l Kok.N µg/l NH 4 -N µg/l talvi 11 (11) 19 (15) 78 (102) 1 700 (2 000) 1 200 (1 600) kevät 5,9 (-) 21 (-) 50 (-) 930 (-) 16 (-) kesä 4,5 (2,2) 43 (29) 36 (44) 1 000 (1 500) 8 (350) syksy 6,4 (4,8) 21 (13) 69 (70) 1 000 (2 100) 390 (1 200)
Haukkasuolta johdetun veden laatu tuotantokaudella tarkkailuvuosina toukokuun puolivälistä syyskuun puoliväliin sekä ennakkotarkkailuvuosina kesällä on keskimäärin ollut: 2002 2003 1991 1994 Kiintoaine, mg/l 4,2 8,4 12 COD Mn, mg/l 24 29 21 Kok. P, µg/l 33 52 57 PO 4 -P, µg/l 4 11 29 Kok. N, µg/l 750 980 670 NO 2 +NO 3 -N, µg/l 3 5 - NH 4 -N, µg/l 10 230 47 Fe, µg/l 3 400 8 100 4 200 11 Haukkasuolta vuonna 2002 johdettu vesi oli typpipitoisuutta lukuun ottamatta laadultaan parempaa tai samaa tasoa kuin ennakkotarkkailussa vuosina 1991 1994 ja kaikilta osin selvästi parempaa kuin Pohjois- Pohjanmaan pintavalutuskentällisillä tarkkailusoilla keskimäärin. Vuoden 2003 kesäkuun lopussa pintavalutuskentän penkan sorruttua vedet johdettiin suoraan kentän alaosaan, mistä syystä kenttä ei enää ollut mitoitukseltaan riittävä. Lisäksi tehdyt ojitusjärjestelyt ovat saattaneet heikentää veden laatua. Sanotuista syistä vuoden 2003 keskimääräiset tarkkailutulokset eivät vastaa normaalia tilannetta Haukkasuolla. Aiheutunut vesistökuormitus Turvetuotannon kokonaiskuormitus muodostuu luonnonhuuhtoumasta ja tuotannon aiheuttamasta kuormituksesta (nettokuormitus). Pohjois- Pohjanmaan alueella luonnonhuuhtouman arvioimisessa on käytetty Siuruanjoen valuma-alueella sijaitsevan Vitmaojan valuma-alueella mitattuja huuhtoumia. Seuraavassa taulukossa on esitetty tuotantokaudella vuosina 2000 2003 Haukkasuon turvetuotantoalueen brutto- ja nettokuormitus tuotantoalue, kuntoonpanoala (KP ala) ja tuotantokuntoinen, väliaikaisesti tuotannosta pois olleet alueet mukaan: Vuosi Tuot.ala ha KP ala ha Kok.ala ha Kiintoaine kg/d COD Mn kg/d Kok.P kg/d Kok.N kg/d Brutto 2000 85 23 108 4,2 36 0,047 1,3 2001 102-108 2,4 29 0,028 0,78 2002 104 3 109 3,8 19 0,026 0,57 2003 108 6,2 26 0,046 0,97 Ka. 4,2 28 0,037 0,91 Netto 2000 85 23 108 0 3,8 0 0,39 2001 102-108 0,59 20 0,016 0,60 2002 104 3 109 2,5 13 0,019 0,47 2003 108 0 0 0,011 0,39 Ka. 0,77 9,1 0,012 10,46
Vastaavasti vuosina 1991 ja 1994 tehdyn ennakkotarkkailun tulosten mukainen kuormitus kesien keskiarvona on ollut: Ennakkotarkkailu, vuodet 1991 ja 1994 Kiintoaine COD Mn Kok.P Kok.N kg/d kg/d kg/d kg/d Keskiarvo 15 16 0,045 0,47 12 Vuonna 2000 tuotantoalueella tehtiin vielä kuntoonpanotöitä, mistä johtuen aiheutunut vesistökuormitus oli suurempi kuin vuosina 2001 ja 2002. Vuosittainen nettokuormitus vaihtelee suuresti sääolojen sekä että arvioidun luonnonhuuhtouman vaihtelujen takia. Vuonna 2003 poikkeuksellinen vesistökuormitus on kuitenkin osaksi johtunut edellä mainitusta pintavalutuskentän penkan sortumisesta. Haukkasuon ennakkotarkkailussa vesistökuormitus vaihteli hyvin paljon. Kesän keskimääräinen kiintoainekuormitus oli selvästi korkeampi kuin tuotantovaiheessa. Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn ) ja typpikuormitus olivat alhaisempia ja fosforikuormitus hieman suurempi kuin tuotantovaiheessa. Haukkasuolta on edeltä ilmenevästi tuotantovaiheen tarkkailutuloksia ainoastaan tuotantokauden ajalta. Vuotuinen aiheutuva vesistökuormitus on arvioitu laskemalla Haukkasuolle ominaiskuormitus käyttäen hyväksi Pohjois-Pohjanmaan alueen tarkkailusoiden ominaiskuormituksia eri vuodenaikoina vuosina 2000 2002. Näin Haukkasuon vuosikuormitukseksi on arvioitu: Brutto, kg/a Netto, kg/a Kiintoaine 2 360 1 750 COD Mn 7 150 2 500 Kok.P 14 6,9 Kok.N 500 340 Vastaisuudessa aiheutuva vesistökuormitus Lisäalueilta kuntoonpanovaiheessa tuleva vesistökuormitus on arvioitu Haukkasuon kuntoonpanovaiheessa vuosina 1996 ja 1997 saatujen tarkkailutulosten perusteella. Tuotantovaiheessa tuotantokaudella tulevaa kuormitusta arvioitaessa on käytetty Haukkasuon vuodelta 2002 saatuja tarkkailutuloksia. Tuotantokauden ulkopuolella tuotantovaiheessa ei päästöjä ole tarkkailtu, mistä syystä syksyllä, talvella ja keväällä kuormitus on arvioitu käyttämällä Pohjois-Pohjanmaan alueen tarkkailusoiden vuosien 2000 2002 tarkkailutulosten keskiarvojen perusteella ja näin saatuja ominaiskuormituslukuja. Kuntoonpanovaiheen ali- ja ylivalumanaikaiset ominaiskuormitukset on laskettu tuotantoajan suhteellisten muutosten perusteella. Kesällä alivalumakauden kuormitusarviossa on otettu huomioon kuormituksen väheneminen alivalumakaudella. Ylivalumakauden kuormitusarvio perustuu Haukkasuolla 27.5.2003 mitattuun kuormitukseen (q=50,6 l/s km 2 ), koska pintavalutuskenttä toimi vielä tuolloin normaalisti ja koska vuodelta 2002 ei ole käytettävissä ylivaluman aikaista näytettä. Keskimääräinen kuormitus on esitetty sekä brutto- että nettomääräisenä ja nettokuormituksen laskennassa luonnonhuuhtoumana on käytetty Vitmaojalta mitattuja huuhtoumia.
Kuormitus Vastaisuudessa kiintoaineen, kemiallisen hapenkulutuksen, kokonaisfosforin ja kokonaistypen vesistökuormitus päästöt ovat arviolta: Ala ha Kiintoaine kg/d COD Mn kg/d Kok.P kg/d Kok.N kg/d Nykyinen tuotantoala Kesän keskiarvo (brutto) 108 3,7 18 0,026 0,55 Kesän keskiarvo (netto) 2,4 12 0,024 0,46 Kesän ylivaluma (1 vrk, brutto) 5,2 99 0,23 7,5 Kesän alivaluma (2 vko, brutto) 2,0 5,7 0,009 0,17 Nykyinen tuotantoala + lisäalue kuntoonpanossa Kesän keskiarvo (brutto) 108+53,6 4,3 26 0,037 0,92 Kesän keskiarvo (netto) 2,5 17 0,032 0,78 Kesän ylivaluma (1 vrk, brutto) 5,9 135 0,30 11 Kesän alivaluma (2 vko, brutto) 2,4 8,2 0,012 0,28 Nykyinen + lisäalue tuotannossa Kesän keskiarvo (brutto) 161,1 5,5 27 0,039 0,82 Kesän keskiarvo (netto) 3,5 18 0,035 0,69 Kesän ylivaluma (1 vrk, brutto) 7,7 148 0,34 11 Kesän alivaluma (2 vko, brutto) 3,0 8 0,013 0,25 13 Kuntoonpanovaiheessa vuosina 1996 ja 1997 Haukkasuolta vesistöön tullut kuormitus oli typpeä lukuun ottamatta vähäisempää kuin tuotantovaiheessa, mikä on otettu huomioon ominaiskuormitusta laskettaessa ja siten myös kuntoonpanovaiheen kuormitusarviossa. Eri vuodenaikoina ja vuodessa brutto- ja nettokuormituksen (suluissa) arvioidaan olevan: Kuormitus Ala ha Kiintoaine kg/d COD Mn kg/d Kok.P kg/d Kok.N kg/d Nykyinen tuotantoala Talvi 108 5,2 (3,6) 15 (3,3) 0,029 (0,012) 1,3 (0,93) Kevät 30 (25) 54 (0) 0,16 (0,031) 5,6 (2,7) Kesä 3,7 (2,4) 18 (12) 0,026 (0,024) 0,55 (0,46) Syksy 3,7 (2,2) 16 ( 8,0) 0,032 (0,021) 1,3 (1,1) Vuosi, kg/a 2 363 (1 746) 7 147 (2 498) 14 (6,9) 497 (336) Nykyinen tuotantoala + lisäalue kuntoonpanossa Talvi 108+53,6 18 (16) 34 (18) 0,14 (0,12) 3,5 (3,1) Kevät 33 ( 25) 66 (0) 0,19 (0,031) 6,1 (2,7) Kesä 4,3 (2,5) 26 (17) 0,037 (0,032) 0,92 (0,78) Syksy 5,3 (3,9) 22 (12) 0,052 (0,039) 1,8 (1,6) Vuosi, kg/a 4 619 (3 802) 11 754 (5 563) 35 (26) 931 (735) Nykyinen + lisäalue tuotannossa Talvi 161,1 6,9 (4,7) 23 (5,8) 0,041 (0,018) 1,8 (1,3) Kevät 43 (35) 71 (0) 0,22 (0,031) 7,5 (3,6) Kesä 5,5 (3,5) 27 (18) 0,039 (0,035) 0,82 (0,69) Syksy 4,9 (3,2) 25 (13) 0,050 (0,033) 2,0 (1,7) Vuosi, kg/a 3 324 (2 410) 10 497 (3 907) 20 (10) 693 (496) Suurimmillaan kuormitus on lisäalueiden kuntoonpanovaiheessa. Lisäalueiden ollessa tuotannossa kuormitus tuotantopinta-alan suhteessa eli noin 50 % nykyisestä.
14 Päästöt maaperään ja pohjaveteen Toiminnasta ei normaalitilanteessa aiheudu päästöjä maaperään tai maaperän saastumisen vaaraa. Poltto- ja voiteluaineiden käytöstä sekä jätteiden lyhytaikaisesta varastoimisesta työmaa-alueella voi säilytysastioiden rikkoontumisen seurauksena aiheutua vuotoja maaperään. Päästöt pyritään ehkäisemään kuitenkin ennalta muun muassa valitsemalla varastointialueet niin, että mahdollinen vuoto rajoittuu mahdollisimman pienelle alueelle ja että se on helposti puhdistettavissa. Turvetuotanto ei normaalitilanteessa aiheuta päästöjä pohjavesiin. Haukkasuon turvetuotanto ei aiheuta myöskään poikkeustilanteissa erityistä päästövaaraa pohjaveteen, koska tuotantoalueella kerrallaan säilytettävät polttoainemäärät ovat pieniä ja turveperäinen maa johtaa huonosti nesteitä, jolloin mahdolliset vuodotkin rajoittuvat pienelle alueelle ja ovat helposti puhdistettavissa. Toiminta ei myöskään vaikuta pohjaveden laatuun tai saatavuuteen, koska alueella tai sen läheisyydessä ei sijaitse luokiteltuja pohjavesialueita, vedenottamoita tai kaivoja. Päästöt ilmaan Tuotantoalueelta voi levitä pölyä ympäristöön lähinnä tuotantoalueen reunoille ja lähialueille. Pölyn haittavaikutukset voivat tutkimusten mukaan ulottua vielä noin 500 metrin etäisyydelle pölylähteestä, millä etäisyydellä tuotantoalueesta sijaitsee kaksi lampea. Näistä lähempään Kuikkalampeen on matkaa suunnitellulta lisäalueelta 130 metriä, jolloin lampeen voisi kulkeutua pölyä lohkoilta 7 ja 8. Työmaaliikenteestä voi aiheutua pölyämistä, mutta tuotantoalueelle valtatieltä johtavan reitin varressa ei ole asutusta. Melu ja tärinä Tuotannon ja liikenteen aiheuttamaa melua voidaan ajoittain havaita tuotantoalueen läheisyydessä. Melu ei ole jatkuvaa, ja luonteeltaan se on samanlaista kuin normaali maatalouden harjoittamisesta, kuten traktoreista lähtevä melu. Jätteet, niiden ominaisuudet, määrä ja hyödyntäminen Sekajätteen lisäksi tuotantoalueella syntyy vuosittain noin 200 litraa jäteöljyä ja noin 50 litraa muita öljyisiä jätteitä. Haukkasuolla ei ole erillistä jätteiden keräilypistettä, vaan kaikki jätteet siirretään suoraan läheisen Leväsuon jätteiden keräyspisteeseen. Haukkasuolla on viime vuosina ollut sama tuotantourakoitsija, jolloin taukopaikkana on Leväsuon tukikohta-alue.
15 TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ Alueen hydrologia Haukkasuon turvetuotantoalue sijaitsee vesistöaluejaottelussa Iijoen vesistöalueen alaosalla (vesistöalue nro 61.1). Vuodesta 2000 lähtien tuotannossa olleen alueen valumavedet on johdettu pintavalutuskentän 1 ja laskuojan 1 kautta Haukkaojassa Iijokeen. Vastaisuudessa osa lisäalueiden vesistä on tarkoitus johtaa pintavalutuskentän 2 ja laskuojan 2 kautta. Molemmat laskureitit sijaitsevat Haapakosken voimalaitoksen alueella (vesistöalue 61.124). Haukkaoja laskee Iijokeen Haapakosken voimalaitoksen yläaltaan kohdalla ja laskuoja 2 voimalaitoksen yläaltaan ja Panumansuvannon yläpuolella. Haukkasuota lähimmällä jatkuvatoimisella virtaamanmittausasemalla Haapakosken voimalaitoksella vuosina 1971 2002 Iijoen vuoden keskivirtaama (MQ) on ollut 132 m 3 /s, keskiylivirtaama (MHQ) 671 m 3 /s ja keskialivirtaama (MNQ) 32 m 3 /s, jota lähellä on ollut myös kesä syyskuun pienin kuukausikeskiarvo. Haukkaoja on pieni puro, jonka vuoden keskivirtaama on arviolta 0,13 m 3 /s ja kesän keskivirtaama 0,01 m 3 /s. Haukkasuon etelä länsipuolella 400 500 metrin etäisyydellä sijaitsee Haukkalampi ja itäpuolella 350 metrin etäisyydellä Kuikkalampi. Tuotantoalueelta johdettavilla vesillä ei ole vaikutuksia mainittuihin lampiin. Molemmat laskuojat alkavat Haukkasuolta. Haukkaojaan laskee vesiä myös metsäojitusalueilta. Laskuojaan 2 sen sijaan laskevat lähinnä Haukkasuolta tulevat vedet. Haukkaojan pituus tuotantoalueen ja Iijoen välillä on hieman alle 3 km ja toisen laskuojan pituus noin 1 km. Iijoen alaosa on voimakkaasti säännöstelty. Kierikin, Pahkakosken ja Haapakosken voimalaitokset sijaitsevat Yli-Iin kirkonkylän yläpuolella ja Maalismaan voimalaitos kirkonkylän alapuolella. Alempana lähellä jokisuuta sijaitsee vielä Raasakan voimalaitos. Haapakosken voimalaitoksen lähivaluma-alueen pinta-ala on 81,5 km 2 ja järvisyys 1,8 %. Koko Iijoen valumaalueen pinta-ala Haapakosken kohdalla on 11 103 km 2. Nykyisin Haukkasuolla tuotannossa olevan alueen osuus Haapakosken voimalaitoksen lähivaluma-alueen pinta-alasta on 1,3 % ja lisäalueiden käyttöönoton jälkeen 2,0 %. Vastaavat osuudet koko Iijoen valuma-alueen pinta-alasta Haapakosken kohdalla ovat 0,01 % ja 0,015 %. Haukkaojan valuma-alue on vain 10 km 2. Alueen luonto ja suojelukohteet Haukkasuon tuotantoaluetta ympäröivät alueet ovat lähes kokonaan metsää tai metsäojitettua suota. Tuotantoalueen läheisyydessä sijaitsevien Haukka- ja Kuikkalammen ympäristössä on jonkin verran ojittamatonta suota. Suunnitellun lohkon 4 (30,4 ha) alueesta noin puolet on metsäojitettua, puuta kasvavaa suota ja noin puolet ojittamatonta puutonta suota. Alueen ympärille kaivetuilla metsäojilla on katkaistu vesien pääsy ympäröiviltä alueilta suolle. Toimenpiteen seurauksena suon luonnontila on oleellisesti muuttunut. Lisäksi ympäröivät metsäiset alueet on ojitettu tehokkaasti.
Länsiosistaan nykyiseen tuotantoalueeseen ja pohjois- ja itärajoiltaan metsäojitusalueisiin rajoittuvat lohkot 5 8 sijaitsevat nauhamaisena muodostelmana turvetuotantoon soveltumattoman metsäsaarekkeen ympärillä. Lohkojen alue on ojittamatonta ja puutonta avosuota, joka jatkuu etelään luonnontilaisena lähes Vantunlampeen saakka. Haukka- ja Kuikkalampi eivät kuulu kalataloudellisesti ja luonnonsuojelullisesti arvokkaisiin Pohjois-Pohjanmaalla vuosina 1990 1992 inventoituihin pienvesiin. Hakijan tietojen mukaan tuotantoalueen läheisyydessä ei ole muitakaan arvokkaita pienvesiä. Tuotantoalueen läheisyydessä ei sijaitse luonnonsuojelualueita. Lähin suojelualue on 3,5 km:n etäisyydellä tuotantoalueesta sijaitseva Hirvisuo, joka kuuluu Natura 2000 -verkostoon (FI 1103830) ja soidensuojeluohjelmaan. Haukkasuon ja sen eteläpuolisen Leväsuon välisellä alueella on Metsähallituksen alue-ekologiseen suunnitelmaan kuuluva Someroharjun rauhoitusalue, joka sijaitsee lähimmillään 800 metrin etäisyydellä tuotantoalueesta. Haukkasuon alue sisältyy Metsähallituksen Vengas Hirvisuo Ylivuotto -alue-ekologiseen suunnitelmaan, jonka mukaan hankealue ei sisällä arvokkaita luontokohteita. Lisäalueista on laadittu kesällä 2004 linnusto- ja kasvillisuusselvitys. 16 Asutus ja muu rakennettu ympäristö Haukkasuon lähiympäristössä ei ole asutusta tai harjoiteta maataloutta. Lähin asuinrakennus vesienjohtamisreitin varrella on 6 km:n etäisyydellä Haapakosken kylässä. Suuremmalle Vantunlammelle on tuotantoaluelta matkaa 1,3 km. Lammen itäpuolelle rakennetulle tilalle on tuotantoalueelta matkaa noin 2 km. Vesistön tila ja käyttö Veden laatu Haukkaoja Vuosien 1991 1994 ennakkotarkkailussa Haukkaojan yläosalle asennetusta mittapadolta näytteitä otettiin kymmenen kertaa maaliskuun ja lokakuun välisenä aikana, mutta pääosin kesällä ja syksyllä. Näytteiden perusteella veden laatu oli keskimäärin: ph Väri COD Mn Kok.P PO 4 -P Kok.N NH 4 -N Fe Kiintoaine Pt mg/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l 6,3 204 21 51 24 660 52 3,8 8,1 Tulosten mukaan vesi oli tummaa, ravinteikasta ja humuspitoista. Veden tummuuteen vaikutti humuksen ohella korkea rautapitoisuus. Kiintoainepitoisuus vaihteli välillä 1,5 7,3 mg/l lukuun ottamatta vuonna 1991 heinäkuun alussa otettua näytettä, jolloin pitoisuus oli poikkeuksellisen korkea eli 39 mg/l, mikä saattoi johtua tuolloin tehdyistä kaivutöistä. Yleisesti ottaen Haukkaojan veden laatu oli selvästi heikompi kuin Iijoessa.
17 Iijoki Iijoen pääuoman veden laadusta on esitetty yhteenveto Iijoen yhteistarkkailutulosten perusteella. Veden laatua on tarkasteltu pääasiassa Pahkakoskella sijaitsevan pisteen I46 tulosten perusteella. Iijoen yhteistarkkailussa vuorottelevat intensiivisen ja alueellisen tarkkailun vuodet. Pahkakosken pisteessä veden laatua on tarkkailtu alueellisessa tarkkailussa kolmen vuoden välein, vuosina 1998 ja 2001. Lisäksi Pahkakosken pisteeltä on käytetty aineistoa vuosilta 1990 1996. Tarkastelussa on myös käytetty intensiivisessä tarkkailussa olevan Kipinän pisteen tietoja vuosilta 1998 ja 2001. Piste sijaitsee kuitenkin noin 20 km ylävirtaan ja välille laskee useita sivujokia, puroja sekä valumavedet usealta turvetuotantoalueelta. Haapakoskesta on otettu näytteet kerran vuonna 1993. Kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) ja väriarvojen perusteella Iijoen vesi Pahkakoskella oli humuspitoista vuosina 1998 ja 2001. Veden väri on ollut talvisin noin 70 mg/l Pt ja kesäisin noin 100 mg/l Pt. Rautapitoisuus on ollut keskimäärin 650 750 µg/l. Kesä 1998 oli hyvin sateinen, mikä näkyi veden laadussa lähinnä elokuussa kiintoaine-, fosfori-, rauta- ja humuspitoisuuden kohoamisena. Iijoessa vesi on ollut keskimäärin lievästi hapanta, ja ph:n muutokset ovat olleet pienempiä kuin Iijokeen laskevissa ojissa. Iijoessa vesi on ollut kirkasta ja veden kiintoainepitoisuudet sekä talvi- että kesäaikaan alhaisia. Veden happitilanne on vaihdellut tyydyttävästä hyvään. Talvella fosforipitoisuus on ollut keskimäärin 19 µg/l ja typpipitoisuus 436 µg/l. Kesän keskimääräinen fosforipitoisuus (22 µg/l) on lievästi reheville vesille tyypillinen, kun taas typpipitoisuus (353 µg/l) on karuille vesille tyypillinen. Kasviplanktonin biomassaa kuvaava a-klorofyllipitoisuus on ollut reheville vesille tyypillinen (keskimäärin 8,2 µg/l). Epäorgaanisten ravinteiden pitoisuudet ovat olleet pieniä. Pahkakosken kohdalla mineraaliravinteiden suhteen (NO 3 -N + NH4-N)/PO 4 -P) perusteella arvioituna levätuotantoa rajoittavana minimiravinteena typpi ja fosfori ovat vuorotelleet. Iijoen pääuoman hygieeninen laatu on ollut hyvä. Fekaalisia kolimuotoisia bakteereja määrä on kesällä ollut 0 11 kpl/100 ml. Ympäristöhallinto on luokitellut vesistöt veden laadun ja käyttökelpoisuuden perusteella. Iijoen pääuomassa Haapakoskella veden laatu on vuosien 1994 1997 aineiston perusteella luokkaa "hyvä". Iijoen alue on maamme sateisimpia alueita. Iijoessa runsaan sadannan vaikutus on nähtävissä korkeina valumina. Järvien vähäisestä määrästä johtuen sääolosuhteilla on merkittävä vaikutus virtaamiin ja sitä kautta veden laatuun. Iijoen vesistöalueen yläosan vedet ovat luonnostaan kirkkaita ja niukkaravinteisia. Joen humuspitoisuus ja ravinteisuus lisääntyvät valuma-alueen suoperäisyyden kasvaessa latvoilta jokisuulle siirryttäessä. Iijoen veden laatuun vaikuttavat hyvin voimakkaasti sivujoet, varsinkin Livojoki, Siuruanjoki ja Kostonjoki. Erityisesti joen alaosalla sivujokien vaikutus veden laatuun on huomattava. Iijoen Haapakosken kohdalta syyskuussa 1993 otetussa näytteessä ainepitoisuudet olivat rautapitoisuutta lukuun ottamatta samaa tasoa kuin samaan aikaan Pahkakosken kohdalta otetussa näytteessä. Yhteistarkkailuun liittyen Iijoella on tehty vuosina 1999 ja 2001 vesistön rehevyyttä kuvaavia perifytontutkimuksia. Haukkasuota lähimmät havaintopaikat sijaitsivat suon alapuolella Pahkakosken kohdalla sekä yläpuolella Kipinässä. Tutkimusjaksoja oli kaksi kesällä. Yksi jakso oli kolme viikon
mittainen. Kipinän kohdalla tuloksia on saatu vain yhdeltä jaksolta vuonna 2001, sillä muilla jaksoilla telineet olivat kadonneet. Perifytontutkimusaineisto alueelta on varsin puutteellinen. Näyttää kuitenkin siltä, että perifytonin kasvu lisääntyy Kipinästä Pahkakoskelle. 18 Kalatalous Iijoen vesistöalue kuuluu hallinnollisessa kalastusaluejaottelussa jokisuuta lukuun ottamatta Iijoen kalastusalueeseen. Ala-Kollajan osakaskunta on kalastusoikeuden haltija Haukkasuon alapuolisella Iijoella Haapakosken alapuolelle asti ja sen jälkeen Maalismaalle saakka Karjalankylän osakaskunta. Lisäksi alueella vesialueita omistavat Etelä-Iin osakaskunta ja valtio. Alakollajan osakaskunnan esimiehen mukaan Haukkaojalla ei ole merkittävää kalataloudellista arvoa. Asumattoman ojan varrella ei mahdollisesti kalasteta lainkaan. Iijoen rakennetulle alaosalle kuivatusvetensä laskevien Turveruukki Oy:n soiden ympäristölupahakemuksiin liittyen on tehty kalastustiedustelu Iijoen rantatilallisille noin 20 km:n pituisella jokiosuudella, joka ulottui 3 km Haapakosken yläpuolelta Siuruanjokisuulle. Lähes koko jokivarsi on joen pohjoispuolella varsin tasaisesti asuttua. Tiedustelu tehtiin syyskuun 2002 ja syyskuun 2003 väliseltä ajalta. Selvitysalueella oli yhteensä 142 yksityistä tilaa, joista tiedusteluun vastasi 118 tilaa (83 %). Tiedusteluun vastanneista Iijoella kalasti 59 % tiloista eli 70 tilaa. Taloudesta osallistui kalastukseen keskimäärin 2,7 henkilöä. Iijoella kalastettiin pääasiassa heittovavoilla, verkoilla, katiskoilla ja mato-ongilla. Kalastustiedustelun mukaan Iijoen rakennetun alaosan pyydettävään kalastoon kuuluvat ainakin taimen, kirjolohi, siika, harjus, hauki, ahven, made, säyne, lahna ja särki. Iijoen rakennetun alaosan patoaltaisiin on istutettu viime vuosina lähinnä pyyntikokoista kirjolohta. Sen lisäksi on istutettu jonkin verran 3-vuotiasta järvitaimenta ja 1-kesäistä kuhaa. Kokonaissaalis oli 2 700 kg, josta hauen osuus oli kolmannes sekä kirjolohen ja ahvenen kummankin neljännes. Talouskohtainen saalis oli 39 kg. Nykyisin alueen merkittävin saalislaji on pyyntikokoisena istutettava kirjolohi. Iijoen alaosalla esiintyy satunnaisesti rapua, mutta pyyntivahvaa kantaa ei ole. Syksyllä 2003 tehtyyn kalastustiedusteluun vastanneista yksi kalastaja oli saanut 2 rapua. Iijoen velvoitehoidon tarkkailutulosten mukaan Iijoen rakennetun alaosan kalastus on kotitarve- ja virkistyskalastusta. Kirjolohi-istutusten myötä virkistyskalastuksen suosio on kasvanut. Kalalla käy paikallisten ohella muualta tulevia kalastajia. Muu vesistön käyttö Iijoella haukkasuon lähialueella ei ole yleisiä uimarantoja. Haukkasuon lähiympäristössä ei ole leirintäalueita tai muita matkailukohteita. Maaperä ja pohjavesiolot Haukkasuolta lähimmälle luokitellulle pohjavesialueelle on matkaa yli 5 km. Tuotantoalueen asumattomassa lähiympäristössä ei ole kaivoja tai muita vedenottamoita.
19 Muut elinkeinot ja toiminnot Haukkasuon turvetuotantoalue sijaitsee Kollajan paliskunnan hallinnoimalla poronhoitoalueella ja se on ollut aiemmin ollut porojen laidunaluetta. Alueella liikkuu nykyisinkin poroja, mistä syystä tuotantoalue on aidattu. Hakija ja alueen paliskunta ovat tehneet yhteistoimintasopimuksen, jota on täydennetty suunniteltujen lisäalueiden osalta. Haapakosken voimalaitoksen lähivaluma-alueella on vain vähän asutusta ja maataloutta. Tuotantoalueen läheisyydessä ei ole viljelyalueita. Sekä asutus että maatalous ovat keskittyneet alueen yläosan jokivarteen Kipinän kylän läheisyyteen. Runsaammin asutusta ja maataloutta on jokivarressa. Muut kuormittavat toiminnat Haapakosken voimalaitoksen yläpuolelle johdetaan Haukkasuon lisäksi hakijan Joutsensuon ja Turveruukki Oy:n Matkasuon ja Lavasuon tuotantoalueiden valumavedet. Lisäksi Haapakosken voimalaitoksen yläpuolelle johdetaan kunnostusvaiheessa (kunnostus aloitettu 2003) olevien Turveruukki Oy:n Koivu-Loukassuon ja Ruonasuon valumavedet. Turvetuotantoalueiden kokonaispinta-ala Kipinän ja Yli-Iin välisellä jokiosuudella oli vuonna 2002 noin 1 280 ha. Haapakosken voimalaitoksen alapuolella Haapakosken voimalaitoksen lähivaluma-alueella on toteutettu metsäojituksia vuosina 1997 2001 yhteensä 132,5 ha:n alueella. Lisäksi ojituksia on todennäköisesti tehty suunnitelluiksi ilmoitetuilla yhteensä 105 ha:n suuruisilla alueilla. Näin ollen metsäojituksia on vuosina 1997 2001 noin 240 ha:n alueella. Kipinän ja Yli-Iin välisellä alueella vuosien 1997 2001 yhteenlaskettu ojitusmäärä on ollut noin 1 600 ha eli jonkin verran enemmän kuin turvetuotannon kokonaispinta-ala samalla alueella. TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Vaikutus luontoon ja luonnonsuojeluarvoihin Hakemuksen täydennyksenä toimitetun Haukkasuon kasvillisuus- ja linnustoselvityksen mukaan lisäalueella ei esiinny luonnonsuojelu- tai metsälain mukaisia luontotyyppejä eikä valtakunnallisesti tai alueellisesti uhanalaisia tai silmällä pidettäviä kasvilajeja. Alueella ei myöskään tavattu luonnonsuojelulain mukaisia uhanalaisia tai erityisesti suojeltavia lintulajeja. Metsäojien kuivattava vaikutus ulottuu 10 20 metrin etäisyydellä ojista, mikä on havaittavissa tuotannossa olevan lohkon 9 Kuikkalammen puoleisessa eritysojassa. Toiminta ei ole tarkkailutulosten mukaan vaikuttanut tuotantoalueen läheisyydessä sijaitsevien Vantun-, Haukka-, tai Kuikkalammen vedenkorkeuksiin. Suunniteltuilta lohkoilta lohkojen 7 ja 8 sijaitsevat enää 130 metrin etäisyydellä Haukkalammesta. Sen vedenkorkeudelle aiheutuvien vaikutusten välttämiseksi mainittujen lohkojen kohdalla eristysja reunaojien välistä suojavyöhykettä tiivistetään kaivumailla. Tuotannossa olevalla lohkolla 9 on näin menetellen saatu estettyä veden kulkeutuminen merkittävässä määrin ulkopuoliselta suoalueelta tuotantoalueelle. Toisaalta pohjamaa alueella on silttiä, joten senkään kautta veden kulkeutuminen tuotantoalueelle ei ole mahdollista.
20 Vaikutus pintavesiin Vaikutus veden laatuun Haukkasuon turvetuotantoalueen kuormituksen vesistövaikutuksia on arvioitu laimenemissuhteen perusteella Iijoessa Haapakosken voimalaitoksen kohdalla. Pitoisuuslisät on laskettu kesän keskimääräisessä virtaamatilanteessa sekä ali- ja ylivirtaamatilanteessa. Virtaamina on käytetty hakemuksessa esitettyjä kesä syyskuun virtaamia ja kuormituksena arvioituja päästöjä pintavesiin. Teoreettiset pitoisuusmuutokset on laskettu siirtämällä kuormitus sellaisenaan laskentakohtaan ottamatta huomioon sedimentaatiota ja muita lasku-uomassa ja jokiuomassa tapahtuvia prosesseja. Haukkasuon turvetuotantoalueen kuormituksen aiheuttamat laskennalliset pitoisuuslisäykset Iijoen pääuomassa jäävät hyvin vähäisiksi. Kaikki laskennalliset pitoisuuslisäykset ovat selvästi kunkin aineen analyyttisen tarkkuuden alapuolella. Tuotantokauden aikana kuormituksen ei ole arvioitu kasvavan nykyisestä tasosta, vaikka lisäalueet otetaan tuotantoon, joten vesistövaikutukset pysyvät nykyisellä tasollaan. Iijokeen johtavissa laskuojassa 2 ja Haukkaojassa pitoisuuslisät ovat selvästi Iijokea suurempia, mutta niillä ei ole arvioitu olevan käyttöarvoa. Haukkasuon kuormituksen on osin arvioitu olevan suurempaa talvella kuin kesällä. Erityisesti lisäalueiden ollessa kuntoonpanossa talviajan kuormitus on arvioitu kesää suuremmaksi. Haukkasuon talviaikaiset ravinnepitoisuuksien lisäykset laskettuna joulu maaliskuun keskivirtaamalla (83 m 3 /s) Haapakosken voimalaitoksen kohdalla ovat suurimmillaan 0,02 µg/l fosforia ja 0,5 µg/l typpeä. Myös talvella lisäykset ovat vähäisiä. Haukkasuolta tuotantovaiheessa tulleen vesi on typpipitoisuutta lukuun ottamatta yleensä ollut laadultaan parempaa kuin Haukkaojan yläosalla ennen turvetuotannon aloittamista. Haukkasuon turvetuotanto ei siten tarkkailutulosten perusteella ole heikentänyt Haukkaojan tai Iijoen pääuoman veden laatua muutoin kuin typen osalta. Haapakosken voimalaitoksen yläaltaaseen laskevat Haukkasuon lisäksi valumavetensä Vapo Oy:n Joutsensuo ja Turveruukki Oy:n Matkasuo ja Lavasuo sekä kunnostusvaiheessa olevat Turveruukki Oy:n Koivu- Loukassuo ja Ruonansuo. Lisäksi Haapakosken voimalaitoksen lähivaluma-alueella on viime vuosina tehty huomattavassa määrin metsäojituksia. Turvetuotannon ja metsäojitusten vesistövaikutukset ovat yhteneväisiä, jolloin niiden yhteisvaikutukset vesistön veden laatuun ja ekologiaan ovat yksittäistä tuotantoaluetta suuremmat. Haukkasuolta vesistöön tullut ja tuleva kuormitus on kuitenkin ollut ja on vastaisuudessa tarkkailutulosten ja tehtyjen arvioiden mukaan vähäisempää kuin ennen turvetuotannon aloittamista. Haukkasuolla ei siten voida todeta olevan yhteisvaikutuksia Iijoen pääuoman veden laatuun muiden tuotantoalueiden ja metsäojitusten kanssa typpipitoisuutta lukuun ottamatta. Vaikutus vesistön virkistyskäyttöön Vesistövaikutusarvion mukaan Haukkasuolta tuotantovaiheessa tulleen veden laatu on typpipitoisuutta lukuun ottamatta yleensä ollut parempi kuin Haukkaojan yläosalla ennen tuotannon aloittamista. Haukkasuolta johdettavien vesien ei siten arvioida aiheuttavan virkistyskäyttöhaittoja Iijoessa.
21 Vaikutus kalastoon ja kalastukseen Vesistövaikutusarvion perusteella Haukkasuolta johdettavilla vesillä ei arvioida olevan haitallisia vaikutuksia myöskään Iijoen kalastoon tai kalastukseen. Vaikutus maaperään ja pohjaveteen Hakijan mukaan toiminnasta ei aiheudu merkittävää maaperän tai pohjaveden pilaantumisriskiä. Ilmaan joutuvien päästöjen vaikutus Tuotantoalueelta ympäristöön mahdollisesti leviävä pöly voi satunnaisesti aiheuttaa vähäistä esteettistä haittaa tuotantoalueen reunoilla. Lähimmillä noin 1,3 kilometrin etäisyydellä tuotantoalueesta sijaitsevalle asutukselle ei aiheudu pölyhaittaa. Liikenteen aiheuttama pölyäminen ei aiheuta erityistä haittaa asutukselle, koska suolta valtatielle johtavan liikennereitin varressa ei ole asutusta. Tuotannosta aiheutuvaa pölyä voi ajoittain kulkeutua lisäalueelta lähimmillään 130 metrin etäisyydellä sijaitsevalle Kuikkalammelle luode-, pohjois-, ja koillistuulella. Ilmatieteen laitoksen Pudasjärven säähavaintoaseman pitkäaikaisseurannan mukaan näiltä ilmansuunnilta tuulee touko elokuussa 8 13 %. Kuikkalampi on pieni suolampi, jolla ei hakijan tiedon mukaan ole kalataloudellista tai virkistyskäytöllistä merkitystä, joten vähäinen pölyäminen ei aiheuta haittaa lammen käytölle. Hakijan tietoon ei ole tullut toiminnan aiheuttamia pölyhaittoja eikä niistä ole valitettu. Melun ja tärinän vaikutukset Tuotannon ja liikenteen aiheuttamaa melua voidaan ajoittain havaita tuotantoalueen läheisyydessä. Koska lähimpään asutukseen on matkaa noin 1,3 km, toiminnasta ei aiheudu meluhaittoja. Muut vaikutukset Tuotannon jatkaminen ei aiheuta olennaisia muutoksia maisemaan. Uudet suunnitellut tuotantolohkot ovat verrattain pieniä pinta-alaltaan eikä niiltä ole näköyhteyttä asutukseen. Myöskään liikenteen aiheuttama pölyäminen tai melu ei aiheuta erityistä haittaa asutukselle, koska suolta lähtevän metsäautotien varressa ei ole asutusta ennen tien yhtymistä vilkkaammin liikennöityyn yleiseen maantiehen.