A-KLINIKKASÄÄTIÖ Toimintakertomus 2005 SISÄLLYS VUOSIKATSAUS 2005... 2 TALOUS... 13 ORGANISAATIO... 15 PAIKALLINEN JA ALUEELLINEN TOIMINTA... 19 Anjalankosken A-klinikkatoimi... 19 Espoon A-klinikka ja katkaisuhoito... 20 Espoon nuorisoasema... 21 Helsingin nuorisoasema... 23 Helsingin Vinkki... 25 Hietalinna-yhteisö... 27 Järvenpään sosiaalisairaala... 28 Kettutien A-poliklinikka... 30 Kokemäen perhe- ja päihdeklinikka... 32 Kouvolan A-klinikkatoimi... 33 Kuusankosken A-klinikkatoimi... 35 Kymen A-klinikkatoimi... 37 Lahden A-klinikkatoimi... 40 Mikkelin A-klinikkatoimi... 41 Salon A-klinikkatoimi... 42 Tampereen A-klinikkatoimi... 44 Turun A-klinikkatoimi... 47 Vammalan päihdeklinikkatoimi... 50 VAIKUTTAMISTOIMINTA... 53 TIEDOTUSTOIMINTA... 56 KEHITTÄMISTOIMINTA... 62 KOULUTUSTOIMINTA... 66 TILASTOTAULUKOT... 70 A-klinikat... 70 Nuorisoasemat... 71 Katkaisuhoitoasemat... 71 Kuntoutusyksiköt... 72 Järvenpään sosiaalisairaala... 73 Huumeidenkäyttäjien erityispalvelut... 73 1
VUOSIKATSAUS 2005 Toiminta-ajatus ja tehtävät A-klinikkasäätiö pyrkii vähentämään päihdehaittoja sekä parantamaan päihdeongelmaisten ja heidän läheistensä asemaa tarjoamalla monipuolisia päihdepalveluja. Säätiön tehtävät ovat sekä tyypillisiä järjestötehtäviä että kuntien toimeksiannosta toteutettua palvelutoimintaa. A-klinikkasäätiö tarjoaa hoidon ja kuntoutuksen lisäksi varhaisvaiheen palveluja ja tekee ehkäisevää päihdetyötä. Perustehtävää tuetaan tiedotus-, koulutus-, kehittämis- ja tutkimustoiminnalla. Säätiö toteuttaa päihdetyötä valtakunnallisessa keskustoimistossa, A-klinikoilla, nuorisoasemilla, katkaisuhoitoasemilla, Järvenpään sosiaalisairaalassa ja muissa palveluyksiköissä. A-klinikkasäätiön kansainvälinen toiminta painottuu lähialueille ja Euroopan unioniin. Toiminnan tavoitteet ja visiot ovat A-klinikkasäätiöllä toiminta-alueeseen ja toimintasektoriin sidottuja. Paikalliset, valtakunnalliset ja kansainväliset toimintaympäristöt ovat erilaisia ja samoin on eroja hoidon, tiedotuksen ja koulutuksen sekä kehittämisen ja tutkimuksen maailmoissa. Erilaisten toimintaympäristöjen ja toimintasektoreiden välisen vuoropuhelun kautta pyritään vuosittain määrittelemään myös koko A-klinikkasäätiötä koskevia yhteisiä painopisteitä ja visioita. Toimintavuonna valtakunnallisina painopisteinä olivat säätiön tuottamien palveluiden laadun arviointi ja kehittäminen ja hoitomenetelmien puolella mm. perhetyö. Toimintakertomuksessa tarkastellaan A-klinikkasäätiön vuoden 2005 toimintaa yleisesti ja toimintayksiköittäin sekä toimintasektoreittain. A-klinikkasäätiö tuli toimintavuonna toimineeksi 50 vuotta. Syntymäpäivää juhlittiin 7.10. Helsingin Vanhalla ylioppilastalolla koko säätiön henkilöstölle ja säätiön yhteistyökumppaneiden edustajille tarkoitetussa juhlaseminaarissa. Juhlan kunniaksi valmistui FM Jukka Ahosen laatima historiikki Päihdehuoltoa rakentamassa A-klinikkasäätiö 1955 2005. A-klinikkasäätiöllä oli toimintavuoden lopussa 846 työntekijää, joista vakinaisessa työsuhteessa noin 70 %. Henkilöstön määrä on kasvanut edellisestä vuodesta lähes 4 %. Työntekijöistä naisia on 76 % ja työntekijöiden keski-ikä on 41,7 vuotta. Säätiön paikalliset toimintayksiköt suorittivat kertomusvuonna erilaista ehkäisevää toimintaa ja antoivat monipuolisia palveluita päihdeongelmaisille ja heidän läheisilleen sekä yhteistyökumppaneille erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä työ- ja koulumaailmassa. Säätiön paikallisten toimintayksiköiden työ oli kiinteä osa kuntien hyvinvointipalveluiden kokonaisuutta. Palvelujen sisältö ja painotukset vaihtelivat paikkakunnittain ja niitä säätelivät 107 kunnan kanssa tehdyt 130 ostopalvelusopimusta. Toimintavuoden aikana neuvoteltiin valmiiksi Hämeenlinnan seutukunnan päihdehuollon palvelujen tuottamistehtävän siirtyminen A-klinikkasäätiölle vuoden 2006 alusta lähtien. A-klinikkasäätiön toiminta järjestönä ja palvelujen tuottajana laajeni ja monipuolistui jonkin verran sosiaalisten ongelmien syvetessä ja lisääntyneiden tuen ja hoidon 2
tarpeiden mukaan. Säätiöllä oli edelleen hyvä mahdollisuus erilaisten projektien kautta kehittää alueellisia ja paikallisia toimintojaan. Samaan aikaan joissakin kunnissa näkyivät kuntatalouden vaikeudet ostopalveluihin kohdentuvina säästövaatimuksina. Myös orastavat ostopalveluiden kilpailuttamisvaatimukset kertoivat hyvinvointipalveluiden organisointiin ja rahoitusmalleihin vaikuttavista EU-direktiiveistä. Valtakunnallisissa vaikutustehtävissään säätiö törmäsi yleisemminkin suomalaisten kuntien kasvaneisiin eroihin mahdollisuuksissa turvata perus- ja erityispalveluitaan. Erityispalveluille on monissa säätiön yhteistyökumppanikunnissa delegoitu aikaisempaa selvemmin päihdehaittojen viimesijainen ehkäisytehtävä. Päihdepalvelut nähdään päihdeongelmien ratkaisun ensisijaisena välineenä. Joissakin kunnissa säätiön yksiköt toimivat kunnallisten päihdehuoltopalveluiden ja muiden sosiaalija terveysjärjestöjen tuottamien päihdepalveluiden rinnalla ja täydentäjinä. Muutamissa kunnissa säätiön yksiköt olivat lähes ainoita erityispalveluiden tuottajia. Vaikka A-klinikkasäätiön yksiköt sijoittuvat toiminnaltaan ensisijaisesti jo syntyneiden, usein jo pitkälle edenneiden ongelmien käsittelyyn, säätiön asiantuntijoita on käytetty myös erääksi valtakunnalliseksi painopisteeksi asetetun varhaisen tuen ja puuttumisen työmallien kehittelyssä. Tästä esimerkkinä on sosiaali- ja terveysministeriön rahoittama terveydenhuollon henkilöstön huumeongelmien käsittelyvalmiuksien kehittämiseen tähtäävä Huuko-koulutus. Säätiötä on lisäksi käytetty seutukunnallisten päihdestrategioiden laadinnassa. Näistä esimerkkinä voidaan mainita Porin seutukunnan, Rauman seudun ja Vakka-Suomen ja Harjavallan-Kokemäen alueen päihdestrategiat. Päihdetyön kokonaisuuden kehittäminen A-klinikkasäätiön vaikuttamis-, palvelu- ja kehittämistoiminta järjestönä ja palveluiden tuottajana jakautui karkeasti kolmeen tasoon: 1) ehkäisevään päihdetyöhön, 2) varhaisvaiheen päihdetyöhön ja 3) korjaavaan päihdetyöhön. Näitä toteutettiin sekä A-klinikkasäätiön keskustoimistossa että alueyksiköissä. Näistä muodostui kokonaisuus, jossa painopiste oli toisaalta ehkäisyyn liittyvässä varhaisvaiheen päihdepulmien käsittelymallien ja toisaalta kaikkein syrjäytyneimpien päihdeongelmaisten aseman ja oikeuksien ajamisessa sekä tuen ja hoidon kehittämisessä. Lisääntyneet matalan kynnyksen tuen ja huumehoidon tarpeet sävyttivät säätiön toimintaa aikaisempaa enemmän kaikilla tasoilla. Tässä törmättiin myös mm. koventuneesta asenneilmastosta nousevaan kansalaisvastustukseen huumeongelmaisille tarkoitettujen tukipisteitten sijoittumista vastaan. A-klinikkasäätiön keskustoimiston työ painottui järjestötehtävien lisäksi omaan organisaatioon suuntautuvien hallinto-, palvelu- ja koordinointitehtävien lisäksi edelleen jonkin verran kasvaneisiin valtakunnallisiin kehittämis-, koulutus- ja tiedotustehtäviin sekä kansainvälisiin EU-hankkeisiin. Valtakunnallisesti toimivassa Järvenpään sosiaalisairaalassa sen toteuttamien palvelutehtävien rinnalla toimi monipuo- 3
liseen kliiniseen hoitotutkimukseen keskittyvä tutkimusyksikkö. A-klinikkasäätiön saamat Raha-automaattiyhdistyksen, Terveyden edistämisen keskuksen, sosiaali- ja terveysministeriön ja Euroopan unionin avustukset mahdollistivat valtakunnallisten kehittämistehtävien toteuttamisen suunnitelmien mukaisesti. Osa kehittämishankkeista sijoitettiin säätiön paikallisiin yksiköihin. Keskustoimistossa toimivan kehittämisyksikön yleisenä tehtävänä oli tuottaa päihdetyön sekä toimintaorganisaation, palvelujärjestelmän että toimintaympäristöjen kehittämisen asiantuntijapalveluita. Koulutuksella taas pyrittiin edistämään päihdehuollon työmuotojen uudistumista, projekteissa ym. kehitettyjen innovaatioiden leviämistä ja henkilöstön valmiuksien kehittymistä. A-klinikkasäätiöllä säilyi edelleen merkittävä asema erityisesti päihdehuollon ammatillisen täydennyskoulutuksen järjestäjänä. Eräänä painopisteenä valtion budjetissa olleen määrärahan turvin oli erityisesti huumausaineiden käyttäjien hoitoon liittyvän koulutuksen kehittäminen. Alueyksiköiden oma koulutustoiminta vahvistui entisestään kertomusvuonna. Ehkäisevä päihdetyö ja muu vaikuttamistoiminta A-klinikkasäätiön toteuttama ehkäisevä päihdetyö kohdistui periaatteessa koko väestöön. Sen menetelminä käytettiin tiedotusta, koulutusta, kehittämistoimintaa ja muuta vaikutustoimintaa. Kansalaisten elinoloihin ja elintapoihin vaikuttava rakenteellinen työ ja yhteistyöverkostojen luominen muihin hyvinvointitoimijoihin ja kansalaisiin olivat osa säätiön ehkäisevää työtä. A-klinikkasäätiön asiantuntijoita käytettiin mm. sosiaalialan osaamiskeskusten valtakunnallisessa seurantaryhmässä, päihde- ja raittiusasiain neuvottelukunnassa, kansanterveyden neuvottelukunnassa, tietoteknologian ja ehkäisevän päihdetyön laadun kehittämisryhmissä, kansallisen terveydenhuoltoprojektin ja kansallisen sosiaalialan kehittämisprojektin alaryhmissä sekä rahapelifoorumin haittajaostossa. Lisäksi A-klinikkasäätiö oli mukana eurooppalaisen köyhyysverkoston toiminnassa, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vastaisessa strategiatyössä ja asunnottomuuden ehkäisy- ja vähentämisohjelmatyössä. A-klinikkasäätiön toiminta varhaisvaiheen päihdetyön alueella kohdentui alkoholin suurkuluttajiin ja huumausaineiden kokeilijoihin ja käyttäjiin, joille päihteidenkäyttö aiheutti huomattavia sosiaalisia ja terveydellisiä riskejä. Varhaisvaiheen päihdetyön muotoina olivat mm. riskiryhmien etsintä ja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa tapahtunut puuttuminen ongelmiin, tarvittaessa käyttäen hyväksi moniammatillisia yhteistyöverkostoja. Yksittäisistä hankkeista voi mainita esimerkkinä laajan telemaattisten menetelmien kehittämistyön neuvonta- ja anonyymipalveluineen. Säätiöllä oli edustus valtakunnallisen varhaisen puuttumisen työmalleja kehitelleen projektin (Varpu) johtoryhmässä. A-klinikkasäätiö myös koordinoi valtakunnallista 22 järjestön varhaisvaiheen internet-portaalia (www.apua.info). 4
Hoito A-klinikkasäätiön paikallisissa ja alueellisissa toimintayksiköissä toteutetun korjaavan päihdetyön tavoitteena oli päihteiden ongelmakäytön vähentäminen ja käytöstä aiheutuneiden haittojen ja kärsimysten lievittäminen. Päihteiden ongelmakäyttö luo tai kärjistää myös muita ongelmia käyttäjän lähipiirissä. Sen vuoksi kokonaisvaltaisella, moniammatillisella työotteella ja perhekeskeisellä työllä oli merkittävä rooli. Uusia hoitomenetelmiä ja toimintamalleja suunniteltiin mm. moniriippuvaisille, ruiskuhuumeita käyttäville, maahan muuttaneille, erilaisille vammaisryhmille ja ongelmapelaajille. Säätiöllä oli edustus Stakesin ja Suomen Kuntaliiton päihdetyön laatusuositusryhmässä sekä Duodecim-seuran ja Päihdelääketieteen yhdistyksen päihdeongelmien Käypä hoito -työryhmässä. A-klinikkasäätiö pyrki virittämään laatukeskustelua monilla foorumeillaan, niin hoitotyössä kuin sitä tukevan tiedotuksen, koulutuksen sekä kehittämisen ja tutkimuksen piirissä. Säätiön oma laatutyöryhmä jatkoi koko säätiön laatutyön koordinointia. Tähänastisesta työstä valmistui raportti. Laatutyöryhmä valmisteli myös seuraavia koko säätiötä koskevia ns. ydinprosesseja, joiden kautta säätiön yhtenäisyyttä ja ison asiantuntijaorganisaation mahdollistamaa suuruuden ekonomiaa yritetään paremmin hyödyntää koko säätiön ja sen yhteistyökumppaneiden hyväksi. Monipuolisen asiantuntijuuden ja laadunhallinnan tietoperustana keskustoimistossa jatkettiin sekä tutkimus- että kokemustiedon keruukäytäntöjen kehittämistä. Muutamat toimintayksiköt keräsivät järjestelmällistä asiakaspalautetta ns. toisen tiedon, kokemustiedon, systematisoimiseksi ja kehittivät ns. sosiaalisen raportoinnin menetelmää tiedonkeruussaan. Säätiön hoito- ja tutkimuseettinen toimikunta käsitteli hoidossa esiin nousseita hoitoeettisiä kysymyksiä. Säätiön valtakunnallinen yhteistoimintaneuvottelukunta (SVYNK) aktivoi keskustelua säätiön arvoista sekä valtakunnallisella että paikallisella tasolla. Toimintavuonna kehiteltiin myös telemaattisia tiedonhallintakeinoja. Tietoa koottiin omiin, valtakunnallisten toimijoiden (mm. Stakes) sekä kansainvälisten tahojen (mm. EU ja eurooppalaiset yhteistyöverkostot) rekistereihin ja muihin tietopankkeihin. Tietoa käytettiin päihdepalveluiden seurannassa, arvioinnissa ja kehittämisessä samoin kuin tätä perustehtävää tukevassa tiedotus-, koulutus-, kehittämis- ja tutkimustoiminnassa. A-klinikkasäätiön toiminnan haasteista ja reunaehdoista A-klinikkasäätiön toimintaan vaikuttivat päihteidenkäyttöön liittyvien tekijöiden ohella monet yhteiskunnalliset tekijät. Säätiön yksiköissä näkyivät 1990-luvun lopulla nousuun kääntynyt alkoholinkäyttö ja lisääntyneet alkoholihaitat. Suomalaiset lisäsivät ennätysvuoden 2004 jälkeen edelleen juomistaan vuonna 2005. Suomalaiset joivat noin 10,6 litraa absoluuttialkoholia henkeä kohti. Vuoden 2004 keväällä Viron 5
EU- jäsenyyden kynnyksellä pakon edessä tehdyt alkoholijuomien hinta- ja veroratkaisut erityisesti väkevän kirkkaan viinan 40 %:n hinnanalennus ovat merkinneet suomalaiselle päihdehuollolle vaikeita aikoja. Kokonaiskulutuksen lisäyksen on arvioitu kaatuneen erityisesti alkoholin suurkuluttajien ja päihdeongelmaisten suihin. Arvion mukaan 20 % alkoholinkäyttäjistä juo noin 70 % kaikesta alkoholista. He juovat keskimäärin 250 koskenkorvapullollista vastaavan määrän alkoholia vuosittain. Suurkuluttajien määrä on noussut selvästi ollen arviolta noin 500 000, ja alkoholihaitat ovat kasvaneet dramaattisesti. Jo vuonna 2004 alkoholiin liittyvät sairaalahoidot lisääntyivät selvästi. Suurin lisäys, 25 prosenttia, oli 55 64-vuotiaiden hoitojaksoissa. Mm. alkoholikuolemat lisääntyivät noin 20 %:lla verrattuna ennen hinnanalennuksia olleeseen tilanteeseen. Maksakirroosikuolemat lisääntyivät 30 ja alkoholimyrkytykset 20 %. Sairaaloiden ja terveyskeskusten vuodeosastoilla kirjattiin lähes 36 500 alkoholiin liittyvää hoitojaksoa, mikä oli yli 10 % enemmän kuin vuonna 2003. Päihtymystilan aiheuttamat hoitojaksot lisääntyivät 12 %:lla. Vuoden 2004 kevään jälkeen alkoholin suurkuluttajat ovat siirtäneet juomisensa painopistettä väkevistä viineistä ja oluista kirkkaisiin alkoholijuomiin. Päihdehuollon erityishoitopaikkojen asiakkaat ovat A-klinikkasäätiön yksiköissä suoritettujen seurantojen mukaan olleet entistä huonokuntoisempia. Maksa-arvot ja promillemäärät ovat olleet aikaisempaa korkeammalla. Katkaisuhoidon tarve on lisääntynyt rajujen juomisputkien seurauksena. Asiakkaat ovat kertoneet käyttäneensä alkoholiin saman verran euroja kuin ennenkin, mutta ostaneensa mietojen juomien sijasta halpoja väkeviä. Niitä on juotu samaan tahtiin kuin aikaisemmin viinejä. A-klinikoilla ajokorttiseurantojen määrät ovat lisääntyneet, samoin asiakkaiston piirissä tapahtuneiden törkeiden rattijuopumusten määrät. A-klinikkasäätiön toiminnassa näkyi vuonna 2005 lisäksi myös suonensisäisesti huumeita käyttävien ongelmien vaikeutuminen, vaikkei huumeidenkäyttäjien kokonaismäärässä ole tapahtunutkaan enää lisääntymistä. Heidän monipuolisten hoito- ja kuntoutuspalveluidensa järjestäminen joko ostopalveluina tai itse on ollut monille kunnille vaikeaa. Toisenlaisia haasteita säätiön toimintaan on tuonut 1990-luvun laman seurauksena syntynyt suuri pitkäaikaistyöttömien joukko. Vaikkei työttömyys yksiselitteisesti johda juomiseen, laajassa pitkäaikaistyöttömien joukossa on kuitenkin kova ydin, jolla on myös päihde- ja/tai mielenterveysongelmia. Tämä on yksi yhteiskuntamme suurimmista ja ajankohtaisimmista haasteista. Pitkittynyt työttömyys ja syventynyt päihdeongelma johtavat yksilöitä ja perheitä herkästi pysyvään köyhyyteen ja syrjäytymiseen. A-klinikkasäätiön toimintayksiköt ovat viime vuosina kohdanneet enenevässä määrin tätä asiakasryhmää. Muutamat säätiön yksiköt kehittivät päihdeongelmastaan kuntoutuville pitkäaikaistyöttömille työllistämiseen tähtääviä erilaisia räätälöityjä toimintamalleja. Suomessa on kattavat hyvinvointipalvelut, mutta julkisten palveluiden saavutettavuudessa ja kyvyssä käsitellä moniongelmaisuutta ja syrjäytymiskierteitä on 6
suuria vaikeuksia. Yksilöllisyyden ja erilaisuuden huomioiminen toteutuu usein varsin huonosti ja hyvinvointivaltion lupaus huolenpidosta jää näin vain retoriseksi puheeksi osalle kansalaisia. Vaikeasti diagnosoitavien, ei selkeästi alkavien eikä päättyvien ilkeiden ongelmien käsittelyä vaikeuttaa mm. ammatillisesti ja hallinnollisesti sektoroitunut palvelujärjestelmämme. Pirstaleisten palveluiden, tukitoimenpiteiden ja taloudelliseen toimeentuloon liittyvien etuuksien yhteensovittaminen ei suurista ponnistuksista huolimatta ota onnistuakseen. Päihdeongelmaisten asunnottomuuteen ja huonosti asumiseen on kiinnitetty huomiota aktiivisin toimin myös A-klinikkasäätiön piirissä samalla kun maassa on toteutettu laajaa kansallista asunnottomuuden vähentämisohjelmaa, jonka johtoryhmässä A-klinikkasäätiöllä oli edustus. Säätiö tarjosi eri puolille maata sijoittuvissa tuki- ja palveluasunnoissaan ja yhteisökodeissaan tuettua asumista kuntoutuville päihdeongelmaisille. Tukiasuntoja oli tarjolla noin 150 ja palveluasuntoja ja yhteisökotitoimintaa oli noin 50 asumispaikalla. Säätiöllä on ollut Raha-automaattiyhdistyksen avustus pääkaupunkiseudun asunnottomuusohjelmaan liittyen erityisesti huumeriippuvaisten vaikean asuntotilanteen helpottamiseksi. Säätiö jatkoi myös ongelmapelaajille tarkoitettujen tuki- ja hoitomuotojen kehittämistä yhdessä Sininauhaliiton kanssa: syksyllä 2005 käynnistetty palveleva puhelin Peluuri ongelmapelaajille ja heidän läheisilleen jatkoi voimakasta kasvuaan. Hanketta koordinoi sosiaali- ja terveysministeriö, ja toiminnan kustannuksista vastaavat rahapeliyhteisöt. Raha-automaattiyhdistyksen rahoittamana hankkeena Hietalinna-yhteisö käynnisti ongelmapelaajille tarkoitetun yhteisöhoitomallin kehittelytyön. A-klinikkasäätiön tarjoamien hoitopalvelujen käytöstä A-klinikkasäätiön tuottamissa avohoitopalveluissa oli asiakkaita vuonna 2005 lähes 24 500, kuntoutuspalveluissa noin 4 500 ja asumispalveluissa noin 300. Kaiken kaikkiaan säätiön toimintayksiköt kohtasivat kasvokkain yli 29 000 päihdeongelmaista ja heidän läheistään. Avopalvelukäyntejä kertyi noin 303 500, kuntoutumisyksiköiden hoitovuorokausia yli 100 000 ja asumispalveluissa noin 86 500 vuorokautta. A-klinikoilla asiakasmäärä säilyi lähes ennallaan mutta käyntikerrat lisääntyivät hieman. Alkoholipoliittisesti ongelmallinen tilanne ei näy asiakasmäärissä, koska A-klinikoiden resursseja ei ole viime vuosina voitu lisätä kokonaiskulutuksen ja haittojen kasvun mukana. Jonot monilla A-klinikoilla ovat jo vuosia olleet huomattavia. Sen sijaan nuorisoasemien sekä asiakas- että käyntimäärien kasvu jatkui edelleen. Lisäys kohdentui sekä nuorimpiin 16 19-vuotiaisiin että vanhimpiin 25 30-vuotiaisiin asiakkaisiin. Selvää lisäystä tapahtui myös huumeidenkäyttäjille tarkoitetuissa terveysneuvonta- ja muissa matalan kynnyksen avopalveluissa sekä korvaushoidossa. Laitosmaisten yksiköiden asiakas- ja hoitovuorokausien kokonaismäärä pysyi lähes ennallaan, mutta hoitojaksot lisääntyivät selvimmin Jär- 7
Kuvio 1. A-klinikkasäätiön asiakkaat A-klinikat ja nuorisoasemat 1954 2005 % 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 1954 1957 1960 1963 1966 1969 1972 1975 1978 1981 1984 1987 1990 1993 1996 1999 2002 2005 A-kl: alle 30-vuotiaat A-kl: naisasiakkaat A-kl: avio-/avoliitossa NA: alle 30-vuotiaat NA: naisasiakkaat venpään sosiaalisairaalassa. Tuki- ja palveluasuntojen käyttövuorokaudet kasvoivat. Selviämisaseman käyttö väheni hieman mutta päiväkeskusten käyttö lisääntyi. (Katso tilastotaulukot) A-klinikkasäätiö ylläpitää Päihdelinkki-internetsivustoa, jolla käsitellään päihteitä ja muita riippuvuuksia. Sen yhdeksi osaksi on liitetty internet-riippuvuutta mittaava itsearviointitesti. Vuonna 2005 testi tehtiin keskimäärin 7 000 kertaa kuukaudessa. Säätiön telemaattiset palvelut ovat laajentuneet niin mittaviksi, että säätiön internetja puhelinpalveluilla on kuukausittain noin 34 000 eri käyttäjää. Tämän toiminnan kehittämistä ja laajenemista vaikeutti edelleen merkittävästi verkossa tapahtuvan palvelutoiminnan valtakunnallisten rahoitusmallien puuttuminen. A-klinikkasäätiö tavoittaa myös runsaasti suomalaisia tiedotusvälineiden kautta. Säätiö esiintyi kuukausittain keskimäärin 75 kertaa lehdissä ja sähköisissä tiedotusvälineissä. 8
Asiakkaiden ongelmat monimutkaistuvat ja haastavat hoidon A-klinikkasäätiön tuottamien erityispalveluiden työssä painottuvat monipuoliset hoitomenetelmät ja laajemmin sosiaalinen kuntoutus, jossa moniammatillisin toimenpitein autetaan asiakkaita heidän arkielämänsä turvaamisessa ja pidemmällä tähtäimellä lisätään tai pidetään yllä asiakkaiden toimintaedellytyksiä. Vaikka A-klinikkasäätiön työn eettisiin lähtökohtiin kuuluu selkeästi asiakkaan yksilöllisyyttä ja ainutlaatuisuutta kunnioittava työskentely, mahdollisuus ottaa huomioon yksilölliset tarpeet ei ole ollut itsestään selvää. Kuntien ostopalveluissa ja tilaaja-tuottajamallissa asiakkaiden yksilöllisiin tarpeisiin vastaaminen riippuu aina siitä, mitkä ovat toiminnan taloudelliset ehdot ja siitä, miten tilaaja haluaa määritellä asioita. A-klinikkasäätiön toiminnan reunaehdot kulkevat palveluita kuntalaisille ostavien kuntien määrittämissä rajoissa. Tästä seuraa mm. se, että kaikkein suurinta paneutumista edellyttävien asiakkaiden räätälöity käsittely on tullut entistä vaikeammaksi, kun 1990-luvun lamavuosina käyttöön otettu vaihtoehdoton säästämisajattelu on varsinaisen laman jo mentyä ohitse jäänyt päälle hyvinvointipalveluihin, erityisesti kaikkein huono-osaisimmille tarkoitettuihin palveluihin. Kokonaisvaltaista auttamistyötä A-klinikkasäätiön toimintayksiköissä tekevät ammatti-ihmiset tarkastelevat kunkin yksilön tarvitsemia palveluita ja etuuksia ammatilliseettisestä näkökulmasta asiakkaan rinnalla seisten samalla sovittaen yhteen yhteiskunnan kulloinkin auttamistyölle tarjoamia resursseja ja asiakkaiden tarpei- Kuvio 2. Käynnit hoitomuodoittain A-klinikkasäätiön A-klinikat 2005 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % Ryhmäkäynnit Yhteiskäynnit Yksilökäynnit 30 % 20 % 10 % 0 % Anjalankoski Kettutie Espoo Kokemäki Kouvola Kuusankoski Kymi Lahti Mikkeli Salo Tampere Turku Vammala Kaikki 2005 Kaikki 2004 9
ta. Tehtävä on raskas ja kuluttava erityisesti silloin, kun resursseja on vähän, asenteet ovat kovia ja tehokkuusvaatimukset kasvavat. Helpompia aikoja ei näytä olevan tulossa. Kilpailutus- ja tehokkuusajattelu on syvenemässä. Jotta päihdeongelmaisten erityistarpeet tulevat oikeudenmukaisella tavalla huomioon otetuiksi, päihdetyössä olisi kyettävä sanoutumaan irti pelkästä palvelutehdasroolista, joka on vahvistunut kasvavan tuote-, tulos- ja suoritevimmaisen ajattelun voimistumisen myötä. A-klinikkasäätiön toimintayksiköiden asiakkaiden enemmistöltä puuttuivat elämän keskeiset kiinnekohdat: perhe, ihmissuhteet, työ ja koulutus sekä elämän tavoitteet ja päämäärät. Säätiön A-klinikoilla 30 % ja nuorisoasemilla 45 % asiakkaista oli naisia. A-klinikoilla alle 30-vuotiaiden osuus oli alle 16 % ja yli 60-vuotiaiden 11 % kaikista asiakkaista. Nuorisoasemilla asiakkaista 29 % oli alle 20-vuotiaita ja 29 % kuului ikäluokkiaan 20 24-vuotiaat. Asiakkaiden päihteidenkäytössä alkoholin osuus ensisijaisena päihteenä kasvoi jonkin verran, mutta myös sekakäyttö jatkoi hidasta kasvuaan. Tavallisin sekakäyttö oli alkoholin ja lääkeaineiden käyttöä, mutta aikaisempaa useammin mukana oli myös satunnaista tai pysyvämpää huumeidenkäyttöä. Ensisijaisesti kovia huumeita käyttävät keskittyivät piikkihuumeita käyttäville tarkoitettuihin terveysneuvontayksiköihin, mutta heidän osuutensa kasvoi myös muissa A-klinikkasäätiön yksiköissä. Asiakkaista suuri osa oli moniongelmaisia ja moniriippuvaisia, irrallisia ja syrjäytyneitä ja itsemurhavaarassa olevia. A-klinikoiden Kuvio 3. Käynnit työntekijäryhmittäin A-klinikkasäätiön A-klinikat 2005 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % Muu Lääkäri Sairaanhoitaja Sosiaaliterapeutti 20 % 10 % 0 % Anjalankoski Kettutie Espoo Kokemäki Kouvola Kuusankoski Kymi Lahti Mikkeli Salo Tampere 10 Turku Vammala Kaikki 2005 Kaikki 2004
Kuvio 4. A-klinikoiden asiakasrakenne A-klinikkasäätiön A-klinikat 2005 % 60 50 40 30 20 10 0 Anjalankoski Kettutie Espoo Kokemäki Kouvola Kuusankoski Kymi Lahti Mikkeli Salo Tampere Turku Vammala Kaikki 2005 Kaikki 2004 Avio-/avoliitossa Uudet asiakkaat Naisasiakkaat Alle 30-vuotiaat asiakkaista yksinasuvia oli noin 56 %, työttömiä oli yli 36 % ja eläkkeellä noin neljännes. Katkaisuhoitoasemien ja kuntoutusyksiköiden asiakkaista lähes 80 % oli työelämän ulkopuolella. Asiakkaiden riippuvuuskuva A-klinikkasäätiön toimintayksiköissä on monipuolistunut, mutta toisaalta alkoholin osuus ykköspäihteenä on painottunut aikaisempaa enemmän. Huume- ja sekakäyttöriippuvaisiksi luokiteltujen osuudet ovat lähes ennallaan. Ensisijaisesti rahapelien pelaamisesta aiheutuviin ongelmiinsa haki säätiön yksiköistä apua 260 asiakasta, mikä oli edellisvuotta jonkin verran enemmän. Pääosa ongelmapelaajista hakeutui kuitenkin hoitoon ensisijaisen päihdeongelmansa vuoksi. Toimintayksiköiden asiakasprofiileissa oli paljon eroja, mikä oli vaikuttamassa myös toimintayksiköiden työn erilaisiin painotuksiin. Lisäksi seutukunnan muu palvelutarjonta vaikutti yksiköiden toimintaan. Pelkkien tilastolukujen tarkastelu ei anna riittävää kuvaa säätiön toimintayksiköiden työn moninaisuudesta. Sen vuoksi tarvitaan myös laadullisia kuvauksia. Monipuolisempi analyysi osoittaa, että esimerkiksi A-klinikkatoimen palvelujen käyttäjissä kaksoisdiagnoosipotilaat ovat lisääntyneet. Heille on tarjottava hoitoa sekä päihde- että mielenterveysongelmiin. He ovat tarvinneet psykososiaalista tukea sekä valmennusta arkielämässä ja itsenäisessä asumisessa selviytymiseen. Perheellinen asiakas on tarvinnut myös koko perheen tukitoimia. Hoito- ja kuntoutusprosessin aikana on ollut varmistettava lisäksi toipumisprosessin aikainen toimeentulo. Pitkään jatkuneesta monien päihteiden käytöstä johtuvan pitkäkestoisen päihdekuntoutuksen ja siihen liittyvien sosiaalisen kuntoutuksen ja psykososiaalisen tuen 11
tarve on kasvanut ja vaatinut aikaisempaa intensiivisempiä hoitotoimenpiteitä. Lisäresurssien saamisen välttämättömyys hoitoon ja kuntoutukseen on tullut entistä selvemmäksi. Myös kokonaisvaltaisen hoidon edellyttämän yhteistyön vaatimukset ovat kasvaneet. A-klinikkasäätiön tarjoamien palvelujen lisäksi moniongelmaisten asiakkaiden kokonaisvaltaisen hoidon järjestäminen on edellyttänyt hoidon ja kuntoutuksen aikaisen toimeentulokysymyksen ratkaisemista. Näiden asioiden järjestäminen on ollut usein vaikeata ja aikaa vievää. Työttömien asiakkaiden sosiaaliturva on osoittautunut selvästi heikommaksi kuin työssä olevien. Vuoden 2006 alussa tähän on tulossa muutos. Monet päihdehuollon toimijat myös A- klinikkasäätiöllä ovat taistelleet vuosikymmenten ajan oikeudenmukaisempien kuntoutusajan sosiaaliturvajärjestelyjen puolesta. Taistelu kannatti: 1.1.2006 alkaen myös työttömät saavat oikeuden kuntoutusrahaan päihdehuoltolain mukaisen yksilökuntoutuksen ajalta. Hoidolla on monia tehtäviä A-klinikkasäätiö on joutunut jatkuvasti tarkastelemaan kriittisesti omia hoidollisia lähestymistapojaan. Käyttöön on otettu entistä enemmän sellaisia hoitomuotoja, joiden tehosta on olemassa tieteellistä näyttöä. Osasta hoitomuotoja on hankittu kokemustietoa vuosikymmenten ajan. Päihdetyöhön ei ole realistista odottaa helppoja ratkaisuja, uusia ihmelääkkeitä tai ylivoimaisia hoitotemppuja. Tutkimus ja kokemus on joka tapauksessa osoittanut, että hoito on yleensä sekä välttämätöntä että kannattavaa. Joka tapauksessa se lievittää kärsimyksiä, tarjoaa inhimillistä kohtelua ja tukee päihteidenkäyttäjien omia ponnisteluja. Palaute asiakkailta kertookin, että palveluilla on pääosin kyetty edistämään heidän elämänhallintaansa ja vaikuttamaan suotuisasti heidän päihdekäyttäytymiseensä, terveydentilaansa, vuorovaikutushäiriöihinsä ja sosiaalisiin ongelmiinsa. A-klinikkasäätiön hoitotyöntekijät ovat auttamistyössään joutuneet vastatusten paitsi yhteiskunnallisen eriarvoisuuden myös elämän perustavanlaatuisen epäoikeudenmukaisuuden kanssa, joka ei ole selvitettävissä sen enempää yhteiskuntateorioilla kuin psykologiallakaan. Hoitotyössä on ollut tärkeätä kyetä luomaan ja ylläpitämään toivoa ja etsimään uutta merkitystä elämälle myös niissä tilanteissa, joissa mahdollisuudet mielekkääseen toimintaan ja vuorovaikutukseen ovat erittäin voimakkaasti rajoittuneet. Päihdeongelmien käsittelystä kertyneet kokemukset ovat opettaneet, että tulevaisuudessa päihdeongelmaisten hoitopalveluiden kehittämistyössä ei pidä keskittyä kamppailuun lääketieteellisen ja ei-lääketieteellisen hoitomallin välillä tai esimerkiksi A-klinikkahoidon ja 12 askeleen ohjelmiin perustuvien hoitomallien välillä, vaan ensisijaisesti kokemuksellisen tiedon ja ammatillisen tiedon ja osaamisen paremman yhdistämisen tapoihin. 12
TALOUS A-klinikkasäätiön varsinainen toiminta kulujen loppusummalla mitattuna kasvoi 8,1 % edellisvuoteen verrattuna kulujen loppusumman ollessa 34,3 milj. euroa. Toiminnan kuluista merkittävin osa eli 30,2 milj. euroa katettiin ostopalvelusopimuskuntien maksamilla käyttökorvauksilla sekä muilla hoitotoiminnan tuotoilla, joiden kasvu oli 8,0 % edellisvuoteen verrattuna. Koulutus-, julkaisu- ym. muilla tuotoilla sekä muilla kuin Raha-automaattiyhdistykseltä saaduilla avustuksilla kuluista katettiin 2,1 milj. euroa tulojen kasvun ollessa 4,3 % sekä Raha-automaattiyhdistyksen toiminta- ja projektiavustuksilla 2,8 milj. euroa kasvun edelliseen vuoteen ollessa 25,9 %. Sijoitus- ja rahoitustoiminnan nettokulut 0,1 milj. euroa olivat edellisvuotista suuremmat. Kasvu johtui investointeihin otettujen lainojen merkittävästä lisäyksestä tilikauden aikana. Tilikauden tulos on 1,1 milj. euroa. Tulokseen vaikutti merkittävästi A-klinikkasäätiön keskustoimiston Fredrikinkadulla sijainneiden vanhojen toimitilojen myynnistä saatu satunnainen myyntivoitto 1,0 milj. euroa. Toimitilojen myynnistä saatu kauppahinta myyntivoittoineen käytettiin kokonaisuudessaan keskustoimistolle hankittujen suurempien toimitilojen rahoittamiseen, joten varsinaisen toiminnan rahoituksen kannalta myyntivoitolla ei ole merkitystä. Tilinpäätöksen liitetiedoissa on esitetty toiminnan tuotot ja kulut toiminnanaloittain, joita ovat säätiön keskustoimiston toiminta, projektit, paikallinen toiminta, josta Järvenpään sosiaalisairaala omana kokonaisuutenaan sekä rahoitus. Toiminnanalojen tuotot ja kulut perustuvat A-klinikkasäätiön sisäiseen laskentaan, joka eroaa kirjanpidon tuloslaskelmasta siten, että siinä on huomioitu toimipisteiden lainanhoitokulut sekä toimipisteiden keskinäinen laskutus. Poistoja sisäisessä laskennassa ei ole huomioitu. Keskustoimiston kulut olivat 2,0 milj. euroa kasvun edellisvuoteen ollessa 10,7 %. Kuluista 1,1 milj. euroa, eli 57,0 % katettiin Raha-automaattiyhdistyksen toimintaja projektiavustuksilla, 0,5 milj. euroa eli 27,9 % toimipisteiltä perityillä yleishallintotuotoilla sekä 0,3 milj. euroa eli 15,1 % julkaisu-, koulutus- ym. omilla tuotoilla. Toteutuneiden projektien loppusumma oli 3,4 milj. euroa kasvun ollessa 13,0 %. Raha-automaattiavustuksia projektien rahoittamiseen käytettiin 1,5 milj. euroa kasvun ollessa 33,3 %. Muita rahoituslähteitä olivat mm. sosiaali- ja terveysministeriöltä, Stakesilta, Terveyden edistämisen keskukselta, TE-keskuksilta sekä Euroopan unionilta saadut avustukset. Näiden merkitys projektien rahoituslähteenä pysyi edellisvuotisen suuruisena saatujen avustusten ollessa 1,8 milj. euroa. Järvenpään sosiaalisairaalan toiminta kasvoi 6,1 % kulujen loppusumman ollessa 5,8 milj. euroa ja muiden hoitotoiminnan toimipisteiden 7,5 % kulujen loppusumman ollessa 25,1 milj. euroa. Sosiaalisairaala ja muut toimipisteet pystyivät lyhentämään sisäisiä investointilainojaan 0,9 milj. euroa lainanlyhennysten sisältyessä kokonaiskuluihin. Ns. sisäisiä varauksia, joilla valmistaudutaan tuleviin investointeihin, tehtiin toimipisteiden sisäisessä laskennassa 0,2 milj. euroa. 13
Merkittävimmät investoinnit tilikaudella olivat keskustoimiston uusien toimitilojen hankinta, nettovaikutukseltaan 3,3 milj. euroa, Järvenpään sosiaalisairaalan peruskorjauksen jatkaminen 1,9 milj. eurolla, lisätilan hankinta Tampereen A-klinikkatoimeen, 1,0 milj. euroa, sekä tukiasuntojen hankinta pääkaupunkiseudulta, 0,5 milj. euroa. Kaikkiaan nettoinvestoinnit, joissa vähennyksenä on huomioitu keskustoimiston vanhojen toimitilojen myynnistä saatu kauppahinta, olivat n. 7,2 milj. euroa. Raha-automaattiyhdistyksen investointiavustuksia saatiin 2,3 milj. euroa, joka kohdistui pääasiassa Järvenpään sosiaalisairaalan peruskorjauksen jatkon rahoittamiseen ja jo valmistuneen Lahden A-klinikkatoimen nuorten hoitoyhteisö Stopparin loppurahoitukseen. Lainoja lyhennettiin 0,5 milj. euroa ja uutta lainaa investointien toteuttamiseen otettiin 3,1 milj. euroa. Maksuvalmius tilikaudella pysyi ennallaan likviditeetin ollessa 1,49. Likviditeettiä laskettaessa ei lyhytaikaisessa vieraassa pääomassa olevia lomapalkkavarauksia ole laskettu mukaan. Omaisuutta, johon kohdistuu Raha-automaattiyhdistyksen palautusehto, oli A-klinikkasäätiöllä tilikauden päättyessä 30,0 milj. euroa. Raha-automaattiyhdistyksen investointiavustuksia on palautusehtoiseen omaisuuteen saatu 16,2 milj. euroa. 14
ORGANISAATIO Hallinto A-klinikkasäätiö toimintayksikköineen on juridisesti yksityinen organisaatio, joka tuottaa päihdehuollon asiantuntijapalveluja. Sen tavoitteet asetetaan ja tärkeimmät päätökset tehdään elimissä, joissa kunnat, kuntaliitto ja valtio ovat keskeisesti mukana. A-klinikkasäätiön ylin päättävä ja toimintaa valvova elin on valtuuskunta, jonka toimikausi on neljä vuotta. Valtuuskunnan jäsenet edustavat säätiön perustajayhteisöjä, toimintayksikköpaikkakuntia, säätiön toimialaan liittyviä järjestöjä ja asiantuntijoita Kuvio 5. A-klinikkasäätiön organisaatio VALTUUSKUNTA HALLITUS TOIMITUS- JOHTAJA KESKUSTOIMISTO: Valtakunnallinen ja kansainvälinen asiantuntijatoiminta * vaikutustoiminta * tiedotus ja valistus * Tiimi ja muu julkaisutoiminta * tutkimus- ja kehittämistoiminta * koulutus * kansainvälinen toiminta ja projektit ALUEJOHTAJA Kuntaneuvotteluyhteydet YKSIKÖT: Alueellinen ja paikallinen asiantuntijatoiminta * A-klinikat * hoitopalvelut * Kettutien A-poliklinikka * koulutus, konsultointi, * nuorisoasemat työnohjaus * Hietalinna-yhteisö * suunnittelu ja * kuntoutusyksiköt kehittäminen * katkaisuhoitoasemat * tiedotus ja vaikutus * kuntoutuskodit * tukiasunnot * päivä-/toimintakeskukset * selviämisasema * Järvenpään sosiaalisairaala * iv-huumeidenkäyttäjien erityispalvelut 15
sekä valtiovaltaa. Valtuuskunta asettaa säätiön toiminnasta vastaavan hallituksen aina kaksivuotiskaudeksi. Hallitus valitsee toimitusjohtajan, joka johtaa säätiön toimintaa. Toimitusjohtaja valitsee paikallisia toimintakokonaisuuksia johtavat aluejohtajat sekä keskustoimiston toimihenkilöt. Sääntöjen mukaan hallitus voi nimetä toimikaudekseen paikalliselle yksikölle johtokunnan, jonka tehtävä on paikallisten olosuhteiden asiantuntijana osallistua toiminnan suunnitteluun ja kehittämiseen ja toimia yksikön yleisten toiminta- ja talousedellytysten turvaamiseksi. Johtokunnan tehtävät voidaan paikallisella tasolla hoitaa myös vapaamuotoisemmalla yhteistyöllä. Tällä hetkellä yksiköillä ei ole johtokuntia. Toimikaudeksi 2005 2008 valitun valtuuskunnan puheenjohtaja on ylijohtaja Matti Heikkilä (Stakes). Varapuheenjohtajat ovat toiminnanjohtaja Jukka Mäki (Kriminaalihuollon tukisäätiö) ja sosiaalijohtaja Niina Korpelainen (Kuusankoski). Toimikaudeksi 2004 2005 valitun hallituksen puheenjohtaja oli varatuomari Jyrki Kivistö. Muut jäsenet olivat tutkimusprofessori Salme Ahlström, sosiaalijohtaja Marja- Liisa Grönvall (varapuheenjohtaja), ylijohtaja Matti Heikkilä, kehittämispäällikkö Ritva Kuikka, sosiaalitoimenjohtaja Maija Kyttä, toimialajohtaja Sakari Laari, perusturvajohtaja Jussi Merikallio ja suunnittelupäällikkö Seppo Prunnila (k. 14.6.2005). Työntekijöiden edustajana hallituksen työskentelyyn osallistui pääluottamusmies Lasse Lehmusoksa. Hallituksen esittelijä on toimitusjohtaja Lasse Murto ja tarvittaessa johtoryhmän muut jäsenet, talousjohtaja Kari Pätynen ja johtava ylilääkäri Rauno Mäkelä. Hallinnollinen sihteeri Sisko Pajunen toimii hallintoelinten sihteerinä. Säätiön tilintarkastajat olivat KTM Matti Kalliolahti (KHT) ja KTM Risto Mäkiö (KHT) sekä varalla kaupunkitarkastaja Silvo Kaasalainen ja KTM Minna Riihimäki (KHT). A-klinikkasäätiö on Raha-automaattiyhdistyksen, Sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteistyöyhdistys YTY ry:n, Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton, Terveyden edistämisen keskuksen, Takuu-säätiön, Kriminaalihuollon tukisäätiön ja Jyväskylän seudun päihdepalvelusäätiön jäsen. Lisäksi A-klinikkasäätiö on jäsen Euroopan terapeuttisten yhteisöjen liitossa (European Federation of Therapeutic Communities, EFTC), ICAA:ssa (International Council on Alcohol and Addictions) ja Euroopan köyhyysverkoston Suomen osastossa (EAPN-Fin). Toimintalohkot ja yksiköt Vuonna 1955 perustettu A-klinikkasäätiö tuottaa päihdehuollon erityispalveluja ja toimii yleisesti päihdehaittojen vähentämiseksi. Toiminta jakautuu kolmeen päälohkoon: Valtakunnallinen toiminta on päihdehuollon yleisen kehityksen seurantaa ja siihen osallistumista, tiedottamista ja julkaisutoimintaa, koulutusta, kehittämistä ja tutkimusta sekä toimintayksiköiden ohjausta, koordinointia ja yleispalvelua. Keskustoimistossa oli toimintavuonna 44 työntekijää, joista yksi opintovapaalla koko vuoden ja kolme osa-aikatoimisia. 16
Kansainväliseen toimintaan kuuluvat yhteistyö ja projektit Pohjoismaiden, Viron ja muiden ns. lähialueiden kanssa sekä EU:n piirissä, samoin kuin muu kansainvälinen kanssakäyminen. Paikallisia toimintayksiköitä ovat A-klinikat, nuorisoasemat, kuntoutumisyksiköt (katkaisuhoito- ja/tai kuntoutuspalveluja tai asumispalveluja), päivätoimintakeskukset, erityispalvelut huumausaineiden käyttäjille ja tukiasumispalvelut sekä Järvenpään sosiaalisairaala. A-klinikka/A-poliklinikka on avohoitoyksikkö, josta voi hakea apua sekä päihde- ja muissa riippuvuusongelmissa että erilaisissa sosiaalisissa ja mielenterveydellisissä kriiseissä. Hoitopalvelujen lisäksi klinikat tuottavat koulutus- ja tiedotuspalveluja. Työntekijät ovat sosiaalialan ja terveydenhuollon ammattihenkilöstöä sekä tarpeen mukaan toimisto- ym. henkilökuntaa. Nuorisoasema on nuoria ja heidän omaisiaan päihde- ja sopeutumisongelmissa palveleva avohoitoyksikkö, jonka toimintamuodot ja henkilökuntarakenne ovat pitkälti samat kuin A-klinikoilla. Kuntoutumisyksikkö-nimikkeen alla voi olla useita eri hoitovaiheita ja toimintatyyppejä: katkaisuhoito, kuntoutumishoito, terapeuttinen hoitoyhteisö ja asumispalveluja. Katkaisuhoidossa pyritään lyhyen (4 7 päivää) hoitojakson aikana katkaisemaan turvallisesti päihteiden käyttökierre ja luomaan edellytykset fyysiselle ja sosiaaliselle kuntoutumiselle. Intensiivisellä kuntoutumisjaksolla (yleensä 2 4 viikkoa) aloitetaan fyysinen ja henkinen kuntoutus. Hoitoyhteisössä tavoitteena on sosiaalinen kuntoutuminen vastuullisen yhteistoiminnan harjoittelun kautta. Asumispalvelujen (kuntoutumiskoti, hoitokoti, palveluasunto) tavoitteena on kuntouttaa asiakas itsenäiseen asumiseen ja mahdollisesti myös työhön. Tukiasunto on tarkoitettu väliaikaiseen asumiseen. Yhteisökoti on tarkoitettu pysyväisluontoisemmaksi asumisvaihtoehdoksi. Lisäksi joillakin paikkakunnilla on erityyppisiä päivätoimintatiloja, jotka toimivat joko A-klinikkatoimen työntekijöiden tai paikallisen A-killan ohjauksessa. Huumausaineiden iv-käyttäjien erityispalveluyksiköitä ovat terveysneuvontapisteet ja muut vastaavat palvelut sekä vieroitus- ja korvaushoitoa antavat yksiköt. Näitä palveluja on saatavana myös joiltakin A-klinikoilta. Henkilökuntatoiminta A-klinikkasäätiön henkilökunnasta suuri osa kuuluu Valtion ja erityisalojen ammattiliitto VAL ry:hyn (loppuvuodesta liittyi osaksi Julkisten ja hyvinvointialojen ammattiliitto JHL ry:tä) A-klinikkasäätiön työntekijät ry:n jäseninä. Järvenpään sosiaalisairaalan työntekijöistä suuri osa on myös VAL:n (JHL) piirissä, osa on järjestäytynyt Tehyyn, Akavaan, Talentiaan ym. vastaaviin ammattiyhdistyksiin. Johtajat muodostavat A-klinikkasäätiön aluejohtajat ry:n. A-klinikkasäätiö kuuluu työnantajana Sosiaalialan työnantaja- ja toimialaliittoon (Elinkeinoelämän keskusliitto). 17
A-klinikkasäätiön työntekijät ry:n pääluottamusmies oli Lasse Lehmusoksa ja varapääluottamusmies Sari Pajakallio. Johtajien luottamusmies oli Erkki Tukeva ja varaluottamusmies Matti Rohunen. Alueellisia luottamusmiehiä on kahdeksan: Espoon, Helsingin, Kouvolan, Kymen, Lahden, Tampereen ja Turun alueilla sekä Järvenpään sosiaalisairaalassa. Kouvolan luottamusmiehen alueeseen kuuluvat myös Anjalankosken, Kuusankosken ja Mikkelin toimintayksiköt, Tampereen luottamusmiehen alueeseen Kokemäen ja Vammalan toimintayksiköt, ja Turun luottamusmiehen alueeseen Salon toimintayksikkö. Työsuojelu ja yhteistoiminta Työsuojelun organisoinnin päälinjat on määritelty säätiön työehtosopimuksen liitteenä olevassa työsuojelusopimuksessa. Keskeinen periaate on, että päävastuu työsuojelun toteuttamisesta on paikallisella tasolla. Aluejohtajat toimivat alueellisina työsuojelupäällikköinä. Säätiön työsuojelutoimikunnassa on neljä työntekijöiden ja kaksi työnantajan edustajaa. Säätiön työsuojelupäällikkö on Timo Väisänen. A-klinikkasäätiön yhteistoimintaeliminä ovat paikalliset yt-kokoukset ja säätiön valtakunnallinen yhteistoimintaneuvottelukunta (SVYNK). Valtakunnallisessa neuvottelukunnassa on kuusi vaaleilla valittua työntekijöiden edustajaa ja kolme varaedustajaa sekä kolme säätiön hallituksen nimeämää työnantajan edustajaa ja yksi varaedustaja. Kertomusvuonna SVYNK:n puheenjohtaja oli Sari Pajakallio. Työsuojelutoimikunta on nimennyt edustajansa yhteistoimintaneuvottelukuntaan ja yhteistoimintaneuvottelukunta vastaavasti työsuojelutoimikuntaan yhteistyön tehostamiseksi. 18
PAIKALLINEN JA ALUEELLINEN TOIMINTA A-klinikkasäätiön paikalliset ja alueelliset yksiköt tuottavat erityispalveluja päihdeja muille riippuvuusongelmaisille ja heidän läheisilleen. Yksiköiden toiminnan painopiste on hoitotyössä. Hoitotoiminnan ohella yksiköissä on koulutus-, tiedotus- ja kehittämistoimintaa. Suurimmasta osasta yksiköiden tuottamista hoitopalveluista on solmittu ostopalvelusopimukset yhden tai useamman käyttäjäkunnankunnan kanssa. Anjalankosken A-klinikkatoimi A-klinikkatoimi tuottaa päihdehuollon avohuollon erityispalveluja päihde- ja muille riippuvuusongelmaisille ja heidän läheisilleen Anjalankoskella. Aluejohtaja on Sari Hostikka. Toimintavuoden aikana tuotettiin yksilö-, perhe- ja ryhmäterapia- sekä avokatkaisupalveluja, tuetun asumisen palveluja ja päiväkeskuspalveluja. Toiminnan painopiste on ollut hoitotyössä. Työssä oli keskeistä huumeidenkäyttäjien hoitopalveluiden kehittäminen ja tuetun asumisen sekä päiväkeskuspalveluiden tuottaminen kehitettyjen toimintamallien mukaisesti. A-klinikkakäyntien määrä nousi edellisestä vuodesta ja asiakkaiden määrä ruuhkautti ajoittain päivystys- ja ajanvarausvastaanotot, vaikka hyvin toteutunut päiväkeskustoiminta osaltaan tasoitti A-klinikkakäyntien määrää. Asiakkaiden ryhmä- ja kriisikäynnit lisääntyivät, akupunktiohoito oli entistä suositumpaa. Naisten osuus uusista asiakkaista kasvoi edelleen. Tavoitteen mukaisesti naisille toteutettiin oma keskusteluryhmä. Haasteena resurssien riittävyydelle on ollut se, että osa asiakaskunnasta oli entistä huonokuntoisempaa ja että opioidiriippuvuuden korvaushoidon tarve lisääntyi yllättävästi paikkakunnalla. Työnohjauspalveluita kysyttiin aiempaa enemmän, yhteistyöverkosto kasvoi erityisesti kehitettiin yhteistyötä syrjäytyneiden ja moniongelmaisten asiakkaiden auttamiseen. Oman terveysneuvontatoiminnan aloitus suonensisäisesti huumeita käyttäville ei toteutunut eivätkä liioin suunnitelmat uusien yhteistyömuotojen kehittelystä työpaikkojen päihdepulmiin. Ennaltaehkäisevässä toiminnassa oltiin mukana paikkakunnalla osallistumalla moniammatillisen yhteistyöryhmän kanssa mm. nuorisomessuihin ja päihdeputkitapahtumaan. A-klinikan henkilöstöresurssit pysyivät ennallaan. Työntäyteiseksi toimintavuoden on tehnyt huumehoidon lisääntyminen, asiakkaiden vaikeutuneet ongelmat ja kasvaneet yhteistyöpyynnöt. 19
Päiväkeskuspalveluissa asiakaskäyntitavoite ylitettiin ja uusia asiakkaita saatiin palveluiden pariin. Tavoitteen mukaisesti toiminnallisuutta kehitettiin mm. yhteistyökumppaneiden kanssa järjestetyillä liikuntatapahtumilla. Yhteistyöverkosto vahvistui, päiväkeskus on tarjonnut mm. työelämävalmennettaville harjoittelupaikkoja ja yhdyskuntapalvelupaikkoja. Tuettu asuminen edisti kuntoutumista. Kehittämishankkeessa tuotettu toimintamalli toimi hyvin käytännössä, tukiasukkaat osallistuivat mm. toimintaryhmiin, yhteisökokouksiin ja retkiin. Tukiasukkaiden vaihtuvuus on vähentynyt asiakkaiden sitouduttua yksilöllisiin kuntoutumissuunnitelmiinsa. Osana A-klinikkasäätiön moniongelmaisuuden ja syrjäytymisen vähentämisohjelmaa toteutettu tuetun asumisen projekti päättyi ja alkuvuodesta toteutettiin sen yhteenvetona koulutuspäivä yhteistyökumppaneille. Projektin päätteeksi valmistui tukiasukkaiden talkootyönä A-klinikan tiloihin kuntosali, joka on ollut asiakkaiden käytössä lähes päivittäin. Espoon A-klinikka ja katkaisuhoito Päihde- ja riippuvuusongelmien hoito- ja asiantuntijapalveluja tuotetaan ensisijaisesti ostopalvelusopimuksen tehneille kunnille, joita ovat Espoo, Kauniainen, Sipoo ja Vihti. Eniten palveluja käyttää Espoo, jonka asukasluku on lähes 230 000. Vantaa osti katkaisuhoitopalveluja (737 hoitovuorokautta). Päihdepalveluja tuotettiin yli 1,8 miljoonalla eurolla. Aluejohtaja on Kirsti Aalto. A-klinikalla yksilökäyntejä kertyi 13 392 ja ryhmäkäyntejä oli 4 330, joten poliklinikkakäyntejä tuli yhteensä 17 722, mikä on 1 130 käyntiä enemmän kuin edellisenä vuonna. Suuri osa lisäyksestä oli korvaushoitosuoritteita, joita oli kaikkiaan lähes 6 000. Jakauma naisten ja miesten välillä pysyi samana kuin viime vuonna, avohoidossa naisia oli asiakkaista lähes 35 %. Myös ajokorttiseurannassa olevien käyntimäärä lisääntyi lähes sadalla, eli käyntejä kertyi yhteensä 293. Ryhmistä suosittu oli korva-akupunktioryhmä, jonka käyntimäärä lisääntyi myös lähes sadalla edellisvuodesta ja oli 839. Perhesolussa tehtiin päihdekartoitusta ja arvioitiin tarvittavat tukitoimenpiteet, jotka auttoivat perhettä selviämään arjen vaatimuksista ilman päihteitä. Perhehoito on lyhytkestoinen väliintulo, kun päihdeongelmaperheen tilanne kriisiytyy. Työtä tehtiin hyvässä yhteistyössä lastensuojelun työntekijöiden kanssa. Hoitovuorokausia kertyi 105. Korvaushoidossa lisättiin paikkoja viidellä, joten niitä oli yhteensä 20, naisia asiakkaista oli 4. Metadoni oli korvaushoitolääkkeenä kuudella miehellä. Hoito sujui jo vakiintuneesti ja korvaushoidon koulutusta annettiin mm. terveysasemien henkilöstölle. Omahoitaja- ja lääkäritapaamisia täydennettiin myös ryhmätoiminnalla, jossa keskustelujen lisäksi oli toiminnallisia elementtejä. 20
Katkaisuhoitovuorokausia kertyi 6 387, niistä huume ja/tai lääkevieroitettavat käyttivät noin 300 hoitovuorokautta. Asiakkaiden huonokuntoisuus hoitoon tullessa oli lisääntynyt, samoin mielenterveysongelmat olivat yleisempiä kuin aiemmin. Intervallihoitoja on lisätty, koska ne toimivat hyvin retkahdusten estäjinä. Katkaisuhoitoyksikkö oli suljettuna vuoden aikana lähes kolme viikkoa lomien ja säästöjen vuoksi. Terveysneuvontapiste Vinkin toiminta jatkui Espoossa viidellä alueella. Tapiolan toimitiloissa asiakkailla oli mahdollisuus ruokailla ja Vinkki pääsi muuttamaan viihtyisiin tiloihin Tapiolan terveysasemalle lokakuussa. Leppävaaran Vinkin aukioloa vähennettiin helmikuussa yhteen iltaan, koska näytti siltä, että se oli riittävä alueen tarpeisiin. Espoon keskuksen toimipiste jouduttiin sulkemaan heinäkuussa ja toiminta muutti terveysaseman tiloihin vasta vuodenvaihteen jälkeen. Toiminta oli painottunut iltavastaanottoihin, joita hoitivat tuntityöntekijät. Tavoite, että Vinkit toimivat terveysasemien yhteydessä, alkoi toteutua. Ainoastaan Leppävaaran terveysneuvontapiste tekee poikkeuksen. Ensimmäinen vertaistyönkoulutus oli toukokuussa. Hyvien kokemusten innoittamana sille järjestetään jatkoa myöhemmin. Rokotuksia annettiin Espoon keskuksessa, Tapiolassa, Leppävaarassa ja Matinkylässä. Hiv- ja hepatiittitestejä tehtiin Tapiolassa ja hiv-testejä Espoon keskustassa. Suoritteiden määrä väheni edellisvuoteen verrattuna toimitilojen sulkemisten vuoksi. Yhteensä käyntejä oli 4 303 ja asiakkaita 660, joista naisia 32,9 %. Yhteistyö Työvoiman palvelukeskuksen kanssa Leppävaarassa jatkui. Yksi A-klinikkatoimen työntekijöistä toimi kuntoutusluotsina eli palvelukeskuksessa kokopäiväisesti tukihenkilönä päihdeongelmaisille. Hän teki palveluntarvearvioita ja edisti palveluprosessia asiakkaan työhön ja/tai koulutukseen pääsemiseksi. Henkilöstön määrä oli 37 vakituista työntekijää, joista osa-aikaisia 7. Puolet oli terveydenhuollon ammattilaisia ja toinen puoli sosiaalialan osaajia. Espoon nuorisoasema Espoon nuorisoasema palvelee 12 28-vuotiaita espoolaisia nuoria ja heidän läheisiään. Espoon kaupungin kanssa on ostopalvelusopimus. Vuonna 2005 palveluita ostivat myös Kauniainen, Kirkkonummi ja Vantaa. Nuorisoaseman johtaja on Soile Kiema. Espoo on väkiluvultaan maamme toiseksi suurin kaupunki. Espoo on myös alueeltaan laaja ja sillä on monia pienten kaupunkien kokoisia taajamia, joilla on erilaisia tarpeita. Nuorten elämäntilanteet ja niihin liittyvät ongelmat ovat monimutkaistuneet ja vaativat usein moniammatillista osaamista ja yhteistyötä useiden viranomaistahojen kesken. Nämä tarpeet vaikuttavat Espoon nuorisoaseman toimintaan. Nuorisoaseman toiminnan painopiste on hoitotyössä. Tärkeimpinä hoitomuotoina ovat yksilö-, pari- ja perhekeskustelut sekä verkostotyö. Lääkäripalveluita on mahdollista saada muun hoidon ohella. Hoitotyön menetelmät valitaan asiakkaan sen- 21
hetkisen elämäntilanteen ja tavoitteiden mukaan. Pääsääntöisesti nuorisoasemalla tavataan vielä kotona asuvan nuoren koko perhettä perheterapiassa. Jo kotoaan itsenäistyneiden yksin asuvien tai parisuhteessa asuvien kanssa tehdään yksilötai pariterapiaa. Espoon nuorisoasemalla on jatkettu vuoden 2005 aikana jo vakiintuneen yhteistyön tehostamista eri alueilla toimivien sosiaali- ja terveydenhuollon sekä muiden nuorten parissa toimivien tahojen kanssa. Vuonna 2005 palveltiin tavoitteiden mukaisesti 618 asiakasta 4 877 käynnillä. Työryhmään kuuluivat johtaja, psykologi, kolme sosiaaliterapeuttia, osa-aikainen sairaanhoitaja, kolme osa-aikaista erikoissairaanhoitajaa, osa-aikainen lääkäri ja toimistosihteeri. Talousarvio oli 365 000 euroa. Nuoret tulivat Espoon nuorisoasemalle hyvin monenlaisissa elämäntilanteissa. Päihteet olivat ensisijainen syy (50,6 %) nuorten yhteydenottoihin. Päihteidenkäyttöön liittyvät vaikeudet ovat usein taustalla myös muissa hoitoon tulon syissä. Perhevaikeudet hoitoon tulon syynä ilmoitti 13,4 % nuorista ja kouluvaikeudet 12,9 %. Kahteen edellisvuoteen verrattuna 16 17-vuotiaiden asiakkaiden osuus kasvoi hieman. Nuorten hyvinvointia edistettiin ensisijaisesti perhekeskeisellä lähestymistavalla, jonka tavoitteena oli vaikuttaa myönteisesti nuoren itsenäistymiseen ja elämänhallinnan lisäämiseen sekä vanhemmuuden tukemiseen. Nuorten elämänhallinnan tukemiseksi järjestettiin hoitotyön lisäksi erilaisia keskustelu- ja toiminnallisia ryhmiä. Vanhempainryhmät murrosikäisten ja päihteitä käyttävien nuorten vanhemmille jatkuivat. Lähestymistapoina asiakastyössä käytettiin perheterapeuttisia menetelmiä, ratkaisukeskeisyyttä, kognitiivista työskentelytapaa, taideterapeuttisia ja muita luovia menetelmiä. Ennaltaehkäisevä työ oli olennainen osa nuorisoaseman toimintaa. Tärkeä osuus oli koulujen kanssa tehdyllä yhteistyöllä. Koululaisparlamenttitoiminta on vakiinnuttanut paikkansa ja toiminta jatkuu yhteistyökouluissa. Kenttätyön palvelut laitos- ja kotikäynteineen kuuluvat ns. matalan kynnyksen palveluihin. Kotikäynnit ovat antaneet mahdollisuuden vastata asiakkaan tarpeisiin nopeastikin. Lisäksi käynnit mm. kouluissa, lasten ja nuorten hoitoyksiköissä ja eri laitoksissa ovat mahdollistaneet joustavan yhteistyön. Vuonna 2005 pidettiin 34 informaatio-, alustus- tai koulutustilaisuutta, joissa tavoitettiin noin 2 000 kuulijaa. Yhteistyötahoille annettiin työnohjaus-, koulutus- ja konsultaatiopalveluita. Nuorisoaseman monipuolinen työskentelytapa sekä tiivis yhteistyö muiden hoitotahojen ja sosiaalikeskusten työntekijöiden kanssa antoi mahdollisuuden varhaiseen puuttumiseen nuorten päihdeongelmissa. 22