Suomen Lääkärilehden kirjoitusohjeet 2007

Suomen Lääkärilehden kirjoitusohjeet 2007 keskustelua SLL 10 1083-7 6.3.2006 09:46 Sivu 1083 lääketiede Katsausartikkeli Jura Numminen, Sanna Toppila-Salmi LL 5 399-400 1.2.2006 09:33 Sivu 399 3.2.2006 pääkirjoitus Haasteellinen leveäkompleksinen takykardia terveydenhuolto N Suomen Lääkärilehden numerossa 7/2006 (2006;61:724 6) on Ilman ajanvarausta -palstalla esitetty potilastapaus, jonka sisältö antaa aiheen huomautukseen. Potilaalla oli sairaalaan tullessa pitkäkestoinen leveäkompleksinen takykardia, jonka aikana oli voimakasta kipua rinnassa, kylmänhikisyyttä ja matala verenpaine. Takykardia uusiutui ja sitä hoidettiin rytminsiirrolla ja antamalla amiodaronia. Kirjoittaja esittää kysymyksessä olevan kammiotakykardia. Tähän EKGlöydös sopii, joskin distaalisen johtoradan ylläpitämä haaratakykardia ja supraventrikulaarinen takykardia voivat myös tulla kysymykseen. Varjoainekuvauksessa todettiin oikean sepelvaltimon olleen tukkeutunut. Kirjoitus antaa ymmärtää, että kysymyksessä oli akuutti oikean kammion sydäninfarkti ja että takykardia oli sen aiheuttama. On kuitenkin huomattava, että sydänlihaksen merkkiaineet olivat normaalit, minkä takia suonen tukkeutuminen akuutisti ei ole uskottava. Kertomus paljastaakin, että viikkoa aikaisemmin, rintakivun aikana otetussa EKG:ssa oli todettu ST-tason muutoksia, ja tällöin on myös saattanut tapahtua infarktoitumista. Kysymyksessä on todennäköisesti ollut aiemman, pienen infarktiarven aiheuttama pitkäkestoinen kammiotakykardia. Perustietoihin kuuluu, että akuutti sepelvaltimon tukkeutuminen ei aiheuta pitkäkestoista yhdenmuotoista takykardiaa, vaan monimuotoisen, epävakaan kammiotakykardian, joka pitkittyessään muuttuu kammiovärinäksi. Lähtökohtana on pidettävä, että pitkäkestoisen yhdenmuotoisen takykardian uusiutumisvaara on pysyvä. Käypään menettelyyn kuuluu elektrofysiologinen tutkimus, jolla selvitetään rytmihäiriön syntytapa ja uusiutumisvaara. Kuvatulla potilaalla sairaalaantulovaiheen rintakivun voidaan katsoa johtuneen takykardiasta, joka aiheutti iskemian aiemmin tukkeutuneen suonen alueelle, eikä viittaavan sydänkohtauksen aiheuttamaan kammiotakykardiaan. Sepelvaltimon tukoksen avaamisesta voidaan odottaa hyötyä, vaikka rintakipuoiretta ei esiintyisikään normaalin rytmin aikana, sillä takykardian uusiutuessa oireet ovat todennäköisesti yhtä vaikeat. Tärkeätä on tietää, että pitkäkestoinen yhdenmuotoinen kammiotakykardia ei johdu akuutista infarktista, vaan vaatii erillisen huomion. Se voi aiheuttaa iskemiaa ja lisätä sydänlihaksen merkkiaineiden pitoisuutta, joten kivun ja merkkiaineiden yhdistelmä ei yksistään riitä akuutin suonitukoksen diagnosointiin. Leveäkompleksinen takykardia on paitsi diagnostinen myös tiedollinen haaste. Konsultaatioapua antavat rytmihäiriöiden hoitoon perehtyneet kardiologit. Lauri Toivonen Ensihoito selkeää, jatkossa tarvitaan erityisosaamista N Kiitän dosentti Lauri Toivosta täsmennyksestä Ilman ajanvarausta -palstalla olleeseen leveäkompleksista takykardiaa koskevaan tapaukseen. Toivonen viittaa kirjoituksessaan siihen, että kyseisen tyyppinen takykardia esiintyy jo syntyneen infarktiarven laukaisemana, eikä yleensä akuutin sydäninfarktin yhteydessä. Leveäkompleksisen takykardian tarkka EKG-diagnostiikka on haastavaa ja vaatii kokemusta. Kirjoituksen päätarkoitus oli esittää kyseisen tyyppisen takykardiakohtauksen ensihoitoperiaate, joka on yksiselitteisesti sähköinen rytminsiirto anestesiassa, jos takykardia on hemodynaamisesti huonosti siedetty. Leveäkompleksisen, yhdenmuotoisen takykardian etiologialla ei välittömässä ensihoitovaiheessa ole toteutettavan oireenmukaisen hoidon osalta merkitystä. Kuten Toivonen tuo esille, jatkohoidon osalta on tärkeää selvittää takykardian taustalla oleva tekijä. Esitetyssä tapauksessa potilaalla oli ollut iskeemiseksi sopiva rintakipuperiodi noin viikkoa aiemmin. Nykyisen takykardian yhteydessä ei ollut sydänlihasiskemian merkkiaineiden nousua, joka sulkee pois akuutin sydäninfarktin, kuten Toivonen tuo esille. Sydämen varjoainetutkimuksessa rytmihäiriöepisodia seuraavana päivänä todettu oikean sepelvaltimon tukos on todennäköisesti vanhempaa perua ja Aikuispotilaan krooninen poskiontelotulehdus: missä syy, mikä hoito? Tärkein tieto dosentti, osastonylilääkäri Hyks, kardiologian klinikka on voinut ilmetä esimerkiksi viikkoa aiemmin, vaikka EKG:ssa ei ollut nähtävissä muutoksia. Merkintää oikeanpuoleisten rintakytkentöjen (V4r esimerkiksi) tarkistamisesta ei ollut viikon takaisessa lähetteessä. Potilasta hoitaneet kardiologit ovat päätyneet artikkelissa esitettyyn hoitolinjaan. Potilaalle oli harkittu oireenmukaiseksi hoidoksi rytmihäiriötahdistinta, mutta siitä oli toistaiseksi pidättäydytty. Vesa Lund LT, anestesiologian erikoislääkäri osastonylilääkäri, tehohoidon tulosyksikkö Satakunnan keskussairaala, Pori K Uusi kliininen poskiontelotulehduksen määritelmä perustuu potilaan oirekuvaan, kliinisiin sekä röntgenologisiin tutkimuslöydöksiin, taudin vaikeusasteeseen ja taudin kestoon. K Krooninen poskiontelotulehdus todetaan, mikäli potilaalla esiintyy yli 12 viikon ajan kaksi tai useampi seuraavista oireista: nenän tukkoisuus, limaneritys, kasvojen alueen kipu- tai paineoire tai hajuaistin heikkeneminen. K Tutkimuslöydöksinä voidaan havaita märkäistä eritettä keskikäytävässä, limakalvoturvotusta ja joskus nenäpolyyppeja. Röntgenologisena löydöksenä pidetään limakalvojen kroonista paksuntumista. Taudin vaikeusaste määritetään kipujanan avulla. K Kroonisen poskiontelotulehduksen syntymiseen vaikuttavat ostiomeataalisen kompleksin tukkeutuminen, värekarvatoiminnan heikkeneminen, allergiset sairaudet, tietyt anatomiset rakennevariaatiot sekä nenäpolypoosi. K Avoterveydenhuollossa kroonista poskiontelotulehdusta voidaan hoitaa paikalliskortisonilla ja nenähuuhteluilla. Allergian hoito pyritään optimoimaan. Antibiootti ei ole tarpeellinen kroonisessa poskiontelotulehduksessa. A Suomen Lääkärilehti 10/2006 vsk 61 Työpaikkaväkivalta kohdistuu nuoriin lääkäreihin Lähtökohdat Noin 140 000 työntekijää joutuu vuosittain työpaikkaväkivallan uhriksi. Väkivallan uhka on lisääntynyt terveydenhuoltoalalla. Lääkärien työturvallisuuden parantamiseksi tarvitaan lisätietoja työpaikkaväkivallan yleisyydestä ja kohdentumisesta. Menetelmät Tutkimus perustuu vuoden 2005 maaliskuussa tehdyn Lääkärikyselyn tietoihin. Työpaikkaväkivaltaa koskeviin kysymyksiin vastasi lähes 13 000 lääkäriä. Pääanalyysimenetelmänä käytettiin logistista regressioanalyysia. Tulokset Lähes joka viides lääkäri oli kohdannut fyysistä väkivaltaa tai uhkailua edellisen vuoden aikana. Suurin osa väkivallasta on uhkailua, ja fyysisen väkivallan kohteeksi joutui noin joka sadas lääkäri. Väkivaltainen käytös kohdistuu useimmin naislääkäreihin ja alle 35-vuotiaisiin lääkäreihin. Mielenterveystoimistoissa työskentelevillä lääkäreillä on suurin riski joutua väkivallan uhriksi. Päätelmät Työturvallisuusasioiden tulee olla kiinteä osa lääkärien työhön perehdyttämistä. Lääkäreitä tulee kannustaa raportoimaan potilaan väkivaltaisesta tai uhkaavasta käyttäytymisestä. Väkivaltatapauksia, myös lieviä, tulee seurata koko maassa yhtenäisten luokittelukriteerien mukaisesti. T Suomen Lääkärilehti 10/2006 vsk 61 ikuiset sairastavat 2 5 nuhakuumetta vuodessa, lapset 7 10. Nuhakuume komplisoituu 2,5 %:lla aikuisista ja lapsista noin 10 %:lla, ja tällöin kehittyy äkillinen poskiontelotulehdus. Näistä infektioista vain 60 %:ssa voidaan viljelyllä osoittaa bakteerikasvusto, kun näyte on otettu poskiontelopunktion eritteestä (1). Osalla potilaista oireet ovat vähäiset ja tauti paranee spontaanisti. Poskiontelotulehduksen pitkittyminen tai kroonistuminen on kuitenkin yksi yleisimmistä terveydenhuollon ongelmista, ja sillä on huomattava vaikutus niin terveydenhuollon kustannuksiin kuin yksilön yleiseen terveydentilaan ja hyvinvointiin. Kansainvälisissä tutkimuksissa on arvioitu, että yli kolme kuukautta kestäviä poskiontelo-oireita esiintyy 15 16 %:lla väestöstä (2). Kuitenkin tilastojen valossa ainoastaan 2 %:lla väestöstä voidaan löytää ICD-luokituksen mukainen kroonisen poskiontelotulehduksen diagnoosi (3). Aivan viime aikoihin asti poskiontelotulehdukset on luokiteltu taudin keston perusteella akuutteihin, subakuutteihin, kroonisiin tai toistuviin poskiontelotulehduksiin. The European Academy of Allergology and Clinical Immunology (EAACI) on yhteistyössä The European Rhinology Societyn (ERS) kanssa laatinut uudet suositukset poskiontelotulehduksien määritelmistä yhtenäistääkseen aikaisemmin vaihtelevat määritelmät. Luokittelu haluttiin myös linjaan WHO:n alaisen työryhmän aiemmin valmisteleman muiden nuhien luokittelun kanssa (4). Uusi suositus sisältää kliiniset, epidemiologiset sekä tutkimuksissa käytettävät poskiontelotulehduksen määritelmät. Tämän ns. EP3OS-julkaisun mukainen uusi kliininen poskiontelotulehduksen määritelmä perustuu potilaan oirekuvaan, kliinisiin sekä röntgenologisiin tutkimuslöydöksiin, taudin vaikeusasteeseen ja taudin kestoon (5) (taulukko 1). Kroonisen poskiontelotulehduksen syyt ja altistavat tekijät Kroonisen poskiontelotulehduksen syntymiseen olennaisesti vaikuttava tekijä on ostiomeataalisen kompleksin tukkeutuminen. Se aiheuttaa onteloiden ilmastointihäiriön ja liman kuljetus vaikeutuu. Tämä toiminnallinen yksikkö muodostuu poskionteloiden luonnollisten ulosvirtauskanavien, etummaisten seulalokeroiden sekä processus uncina- Asiantunteva potilas on vastuullinen yhteistyökumppani T Terveydenhuoltotutkimus Mira Kajantie, Jukka Vänskä yöpaikkaväkivaltaan on kiinnitetty Suomessa viime vuosina entistä enemmän huomiota. Työpaikalla kohdattu väkivalta vaikuttaa suoraan henkilön fyysiseen terveyteen, mutta jatkuva henkisen tai fyysisen hyökkäyksen uhka on myös työviihtyvyyttä ja työssä jaksamista vähentävä tekijä (1,2). Työpaikkaväkivalta koskettaa laajaa työntekijäjoukkoa: vuonna 2003 tehdyn haastattelututkimuksen mukaan viisi prosenttia työvoimasta eli noin 140 000 työntekijää oli edeltävän vuoden aikana joutunut työssään väkivallan tai uhkailun kohteeksi (3). Työpaikoilla tapahtuvalle väkivallalle on ominaista sen kasautuminen tiettyihin ammatteihin. Riski on suuri erityisesti terveydenhuollon ja sosiaalialan sekä turvallisuus- ja palvelualan ammateissa (4). Väkivalta- ja uhkatilanteet työpaikoilla ovat lisääntyneet Suomessa viime vuosikymmeninä. Nykyään työpaikkaväkivallan kohteena on miltei kaksi kertaa useammin nainen kuin mies. Vielä vuonna 1980 enemmistö työpaikkaväkivallan kohteeksi joutuneista oli miehiä. Osaltaan kehitystä voidaan selittää ammattirakenteen muutoksella. Työntekijöiden määrä on kasvanut esimerkiksi naisvaltaisella terveydenhuoltoalalla, jolla työpaikkaväkivallan riski on keskimääräistä suurempi (3). Lääkärien määrä Suomessa on kasvanut voimakkaasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vuoden 2005 maaliskuussa työikäisiä lääkäreitä oli jo yli 18 000, kun vielä 10 vuotta aiemmin heitä oli alle 15 000. Lääkärikunta on myös naisvaltaistunut suhteellisen nopeasti, ja vuonna 2005 noin 53 % työssä olevista lääkäreistä oli naisia. Lääkäreistä lähes puolet (47 %) työskentelee sairaaloissa ja 23 % terveyskeskuksissa (5). Työpaikkaväkivallan yleistymisen myötä työntekijät kokevat olonsa työpaikoilla aiempaa turvattomammaksi. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2003 useampi kuin joka neljäs palkansaaja kertoi ainakin ajoittain ajattelevansa väkivallan kohteeksi joutumisen vaaraa työssään, kun 1980-luvun alussa niin teki vain joka kymmenes (6). Väkivallan uhkan tiedostaminen on lisääntynyt erityisesti terveydenhuoltoalan ammateissa. Vuonna 2003 jopa seitsemän kymmenestä alalla työskentelevästä ajatteli väkivallan uhkaa työssään ainakin ajoittain (7). Lähes aina lääkärin uhkailija tai pahoinpitelijä on hoidettavana oleva potilas. Myös potilaiden omaiset käyttäytyvät joskus lääkäriä kohtaan väkivaltaisesti (5). Tyypillistä työpaikkaväkivallalle on se, että tekijä on päihteiden vaikutuksen alainen (3). Terveydenhuollon alalla vaa- 1083 Suomen Lääkärilehti 5/2006 vsk 61 ässä lehdessä julkaistavassa tutkimuksessa (s. 465 70) sekä lääkärit että potilaat arvioivat kiireen ja riittämättömän henkilökuntamäärän heikentävän hoidon laatua eniten. Potilaan ja lääkärin vuorovaikutusta he sen sijaan arvioivat jossain määrin eri tavalla: lääkärit ajattelivat yksityisyyden ja potilaan arvostuksen toteutuvan hyvin, mutta potilaat kokivat näiden asioiden toteutumisen heikoksi. Potilaat olisivat toivoneet myös enemmän tietoa sairaudestaan ja mahdollisuutta osallistua hoitonsa suunnitteluun, kuten tuoreessa englantilaisessa tutkimuksessa (1). Potilaille hoidon laatu on kokemuksellista; heille laadun yksikkönä ei toimi tilasto eikä numero. Ystävällinen kohtelu, kiinnostunut henkilökunta, mahdollisuus osallistua hoitopäätöksiin, riittävä ajankäyttö, opastus ja neuvonta sekä lääkärin hyvä ammattitaito ovat mittarin tärkeimmät tekijät. Palvelujen saatavuus, työntekijöiden tavoitettavuus ja pysyvät hoitosuhteet sijoittuvat myös potilaiden prioriteettilistalle (1). Sairastuessaan ihminen joutuu luopumaan oman ruumiinsa yksityisyydestä ja osasta identiteettiään, mikä loukkaa inhimillistä arvokkuutta ja koskemattomuutta. Jostain syystä sairaalan, armeijan ja vankilan sisääntuloseremoniat muistuttavat toisiaan: riisuudutaan ilkosilleen, omat vaatteet vaihdetaan ankeisiin kaapuihin ja sitten reippaasti tupaolosuhteisiin. Kaikkiin liittyy kokemus hallinnan tunteen menettämistä. Häpeän tunteet lievittyvät oleellisesti, jos henkilökunta jaksaa ja ehtii kohdata potilaan arvostavasti. Jos potilas sen sijaan kokee muuttuneensa heillekin eikeneksikään, hän alkaa usein pelätä, toteutuuko hänen sairautensakaan hoito parhaalla mahdollisella tavalla. Kuten kuopiolaisten tutkimus tässä lehdessä osoittaa, nuoret ja koulutetut potilaat vaativat hoidoltaan eniten. Potilaiden tyytymättömyys siihen, että sairastaminen on niin julkista, on noussut viime vuosina esiin myös muiden maiden lehdistössä (2). Tyypillistä on, ettei lääkäri välttämättä huomaa toiminnassa mitään erityistä, mutta potilas loukkaantuu. Sairaana ihminen muuttuu herkkätuntoisemmaksi. Mikä ei ole hienotunteista ja empaattista, tuntuu kylmältä. Juuri tämä muutos tekee potilaan ja lääkärin käsityksen hoidon laadusta erilaiseksi. Yhä enemmän on potilaita, jotka etsivät tietoa sairaudestaan ja haluavat olla mukana päätöksenteossa. Päättämistä tärkeämpää monelle on, että lääkäri kuuntelee, arvostaa potilaan kysymyksiä ja kertoo eri vaihtoehdoista. Internet ja potilasjärjestöt kouluttavat potilaista oman sairautensa asiantuntijoita. Tämä tarkoittaa potilas-lääkärisuhteen muuttumista yhteistyöksi ja edellyttää painopisteen siirtämistä piirun verran potilaan suuntaan. Asiantunteva potilas voi olla vaativa, mutta myös hyvä yhteistyökumppani, sillä osallistuminen hoitopäätöksen tekemiseen tarkoittaa myös vastuun ottamista sen toteutumisesta. Kehittyneiden maiden lääketiede on muuttunut sairauksia ehkäisevään suuntaan, ja silloin potilaan oman osuuden tuleekin korostua. Pitäisikö potilaiden kritiikkiä kuunnella? Eihän meillä ole potilaista julkisella sektorilla pulaa. Monien mielestä taitava operoija on sentään parempi vaihtoehto kuin ystävällinen tumpelo. Vastakkain on tässä kuitenkin asetettu väärät vaihtoehdot, sillä nämä ominaisuudet eivät ole toisistaan riippuvia. Miksi potilaan pitäisi osallistua hoitopäätöksiin, kun lääkäri kuitenkin tietää paremmin? Ja eikö sairaalassa kuulukin olla ankeaa, eihän sinne viihtymään ole tultu? Vaikka unohtaisimme potilaslain edellyttämän inhimillisen kohtelun ja potilaan oikeuden osallistua hoitoonsa (3), jää jäljelle p:n arvoja tyytyväiset ja aktiiviset potilaat nimittäin sitoutuvat omaan hoitoonsa ja tervehtyvät. Lääkärikin jaksaa paremmin hoitosuhteiden onnistuessa. Hienotunteisuus ja potilaiden toiveiden huomioon ottaminen edellyttävät riittävää ja hyvinvoivaa henkilökuntaa sekä halua parantaa laatua. Potilaiden kohtelun parantamisen edellytyksenä on myös vuorovaikutustaitojen lisääminen. Koulutusta tulisikin järjestää kiinnostuneille lääkäreille ja kaikille sairaalan työntekijöille, naulakko-, infopiste- ja kahvilatyöntekijöitä unohtamatta. Päivi Hietanen Kirjallisuutta 1 Coulter A. The NHS revolution: Health care in the market place. What do patients and the public want from primary care? BMJ 2005;331:1199 200. 2 Carey B. Being a patient: In the Hospital, a Degrading Shift From Person to Patient. The New York Times, August 16, 2005. 3 Saarni S, toim. Lääkärin etiikka. Suomen Lääkäriliitto 2005. 399 1076 Suomen Lääkärilehti 10/2006 vsk 61 1121

Suomen Lääkärilehti K Vastaava päätoimittaja Taito Pekkarinen (muut kuin lääketieteelliseen osioon liittyvät käsikirjoitukset). Sähköposti: taito.pekkarinen@fimnet.fi puh. (09) 3930 751 K Lääketieteellinen päätoimittaja Päivi Hietanen (lääketieteelliseen osioon tarkoitetut käsikirjoitukset). Sähköposti: paivi.hietanen@fimnet.fi puh. (09) 3930 829 K Toimituspäällikkö Esa Ilmolahti Sähköposti: esa.ilmolahti@fimnet.fi puh. (09) 3930 748 K Toimitussihteeri Heli Mikkola Sähköposti: heli.mikkola@fimnet.fi puh. (09) 3930 754 Suomen Lääkärilehti puh. (09) 3930 91 PL 49, 00501 Helsinki käyntiosoite: Mäkelänkatu 2, 6. krs www.laakarilehti.fi

Sisällysluettelo 1. Suomen Lääkärilehteen lähetettävät artikkelit... 4 2. Julkaisemisen yleissäännöt... 4 3. Sidonnaisuuksien ilmoittaminen... 5 4. Käsikirjoitus... 5 Alkuperäistutkimus Katsaus Tapausselostus 5. Kirjoituksen rakenne... 6 6. Kieliasu... 9 7. Taulukot... 9 8. Kuviot ja kuvat... 9 9. Kirjallisuusviitteet... 10 10. Englanninkielinen yhteenveto... 10 Liitteet Lääkärilehden internet-oheisaineisto... 11 Tiivistelmä internet-oheisaineiston tekijänoikeuslaista... 11 Julkaisusopimus... 12 (palautettava) Tarkistuslista lääketieteelliseen käsikirjoitukseen... 13 (palautettava) Sidonnaisuuksien ilmoittaminen... 14 (palautettava) 3

1. Suomen Lääkärilehteen lähetettävät artikkelit Suomen Lääkärilehti on Suomen Lääkäriliiton julkaisu, ja siinä julkaistaan lääketieteellisiä ja terveydenhuoltoon liittyviä alkuperäistutkimusartikkeleita ja katsauksia. Niiden aiheiden tulee olla yleisesti kiinnostavia ja teksti on voitava ymmärtää ilman kyseisen alan erityisasiantuntemusta. Tekstiä elävöittävät kuvat ja taulukot ovat erityisen toivottavia. Lisäksi lehdessä julkaistaan useita lääketiedettä ja terveydenhuoltoa käsitteleviä vakiopalstoja sekä pääkirjoituksia. Tämä aineisto on pääosin pyydettyä tai toimituksellista, mutta ehdotukset ovat aina tervetulleita; käsikirjoituksesta kannattaa kuitenkin keskustella toimituksen kanssa etukäteen. Lehden Keskustelua- ja Näkökulma -palstoille voi myös lähettää kirjoituksia. Kliinisten alkuperäistutkimusten on noudatettava Maailman lääkäriliiton hyväksymän Helsingin julistuksen ohjeita tutkittavien informoimisesta, suostumuksen hankkimisesta ja potilasturvallisuudesta. 2. Julkaisemisen yleissäännöt K Sopimus s. 12 Suomen Lääkärilehdelle tarjottavan artikkelin tulee pääsääntöisesti olla ennen julkaisematon. Lähtökohta on myös, että artikkelia tarjotaan yhteen lehteen kerrallaan. Alkuperäistutkimus- ja katsausartikkelit arvioi kaksi toimituksen ulkopuolista asiantuntijaa. Suomen Lääkärilehti julkaisee artikkelit sekä painetussa lehdessä että sähköisesti internetissä. Tekijänoikeudet julkaistavaksi hyväksyttyyn artikkeliin siirtyvät kansainvälisen tekijänoikeuskäytännön mukaisesti Suomen Lääkärilehdelle (tarkemmat ohjeet lehden verkkosivuilla julkaistuissa kirjoitusohjeissa, www.laakarilehti.fi). Lainatessaan artikkeliin kuvia tai kuvioita muista julkaisuista kirjoittajan on hankittava sekä paperiversion että sähköisen version kattava julkaisulupa. Samoin valokuvissa esiintyviltä ihmisiltä, esimerkiksi potilailta, kirjoittajan on pyydettävä vastaava lupa julkaisemiseen. Suomen Lääkärilehteen julkaistavaksi hyväksytty tai Suomen Lääkärilehdessä jo julkaistu artikkeli voidaan julkaista toisessa painotuotteessa tai sähköisessä mediassa vain Suomen Lääkärilehden suostumuksella. Suomen Lääkärilehdellä on oikeus ilman artikkelin kirjoittajan suostumusta julkaista artikkeli sähköisessä muodossa Suomen Lääkärilehden sähköisissä palveluissa. Mikäli lehdessä julkaistavasta tutkimuksesta järjestetään tiedotustilaisuus, se on ajoitettava julkaisemispäivään tai sen jälkeen. Kansainvälisessä ammattilehdessä aiemmin julkaistu tutkimusraportti voidaan julkaista Suomen Lääkärilehdessä, mikäli asiasta tiedottaminen lehden lukijakunnalle nähdään erityisen tarpeelliseksi. Kirjoittajan on käsikirjoitusta päätoimittajalle tarjotessaan liitettävä mukaan kopio alkuperäisestä artikkelista tai sen käsikirjoitus, mikäli sitä ei vielä ole julkaistu. Lisäksi hänen on pyydettävä aineiston ensimmäisenä julkaisseen lehden päätoimittajalta kirjallinen lupa julkaisemiseen Suomen Lääkärilehdessä. Uudelleenjulkaisemisen sääntönä on, että toisen kerran julkaistaessa artikkeli on kirjoitettu eri lukijaryhmälle kuin alkuperäinen eikä se ole suora käännös alkuperäisestä, vaan esimerkiksi lyhennelmä. Kaikki kirjoittajat vastaavat artikkelin koko sisällöstä, ja heidän kaikkien otaksutaan osallistuneen käsikirjoituksen työstämiseen. Alkuperäistutkimuksessa tämä tarkoittaa myös merkittävää panosta tutkimuksen suunnittelussa tai aineiston hankkimisessa tai tulosten analysoinnissa ja tulkinnassa. Lopullisen käsikirjoituksen tulee olla jokaisen kirjoittajan hyväksymä, ja osoitukseksi tästä on saatekirjeessä oltava artikkelia julkaistavaksi tarjottaessa kaikkien kirjoittajien allekirjoitus. 4

3. Sidonnaisuuksien ilmoittaminen Suomen Lääkärilehti pyrkii varmistautumaan julkaisemiensa kirjoitusten sisällön puolueettomuudesta. Pyydämme kirjoittajia ilmoittamaan kaikki sellaiset sidonnaisuutensa, joilla voi arvioida olevan merkitystä käsikirjoituksen sisällön muotoutumisessa. Tiedot sidonnaisuuksista ovat luottamuksellisia ja niitä käytetään vain käsikirjoituksen käsittelyn yhteydessä, niitä ei säilytetä eikä arkistoida. Mikäli ilmoitettu sidonnaisuus arvioidaan toimituksessa kirjoituksen sisällön puolueettomuuden kannalta merkittäväksi, toimitus julkaisee maininnan tästä artikkelin lopussa. Sidonnaisuudet eivät sinällään vaikuta julkaisupäätökseen, vaan se tehdään sisällöllisin ja toimituksellisin perustein. Sidonnaisuudet ilmoitetaan kahdelta edeltäneeltä vuodelta. Seuraavassa ohjeellinen luettelo sidonnaisuuksista, joista pyydetään ilmoittaminen: K Lomake s. 14 Kirjoittaja on saanut apurahaa tai muuta taloudellista tukea julkaistavaksi tarjotun artikkelin kirjoittamiseksi. toiminut toistuvasti lääkeyrityksen tilaisuudessa esiintyjänä tai osallistunut vastaavan tilaisuuden suunnitteluun saaden tehtävästään palkkion. matkustanut ja osallistunut lääkeyrityksen kustannuksella (matkat, osallistumismaksu) ulkomaiseen kongressiin. saanut lääkeyritykseltä tai sen hallinnoimalta rahastolta tutkimusapurahaa. osallistunut lääkeyrityksen hallintoelimen toimintaan, tai hänen omistussuhteesta seuraa merkittävä tulo tai määräysvalta yrityksen hallinnossa. toiminut terveydenhuoltoalan yrityksen johdossa (hallitus, päätöksiä valmisteleva tai neuvoa antava elin). Esimerkiksi sitä, että kirjoittaja on osallistunut koulutustilaisuuden yhteydessä lääkeyrityksen tarjoamalle aterialle tai luennoinut julkisen yhteisön tai yhdistyksen järjestämässä tilaisuudessa, jota lääkeyritys on tukenut taloudellisesti, ei tarvitse ilmoittaa. Myöskään tutkimusapurahaa rahastosta, jonka pääomaa lääkeyritys on kartuttanut, ei katsota sidonnaisuudeksi. Ilmoittaa ei tarvitse sitä, että on lääkeyrityksen pienomistaja, kun osakkeet tai muu omistussuhde eivät anna merkittävää määräysvaltaa yrityksessä. 4. Käsikirjoitus Kirjoituksen lähettäminen ja muotoseikat Julkaistavaksi tarjottava lääketieteellinen tai terveydenhuoltoartikkeli lähetetään kolmena täydellisenä kappaleena paperille tulostettuna (alkuperäinen ja kaksi kopiota) ja cd:lle tai dvd:lle tallennettuna. Taulukot ja kuviot lähetetään erillisillä liuskoilla. Lääketieteelliseen osioon tarkoitetut alkuperäistutkimukset ja katsaukset lähetetään lääketieteelliselle päätoimittajalle, kaikki muu aineisto osoitetaan vastaavalle päätoimittajalle. Keskustelu- ja Näkökulma-palstalle tarkoitetut kirjoitukset voidaan toimittaa sähköpostin liitetiedostona vastaavalle päätoimittajalle. Paperille tulostetussa käsikirjoituksessa rivivälin on oltava suuri (1,5 tai 2) ja paperin vasempaan laitaan jätetään 5 cm:n marginaali. Sivut numeroidaan. Tekstissä ei pidä käyttää muotoiluja, kuten sisennyksiä, lihavointeja, kursivointeja, harvennuksia tai alleviivauksia. Myöskään tekstinkäsittelyohjelman tavutusta ei pidä käyttää. Kappaleet erotetaan toisistaan kahdella rivinvaihdolla, samoin otsikot tekstistä. Lääketieteellisten alkuperäistutkimuksen ja katsauksen tekstiosan enimmäispituus on 22 000 25 000 merkkiä välilyönnein, terveydenhuoltoartikkelien 16 000 merkkiä. Terveydenhuolto-osastossa julkaistaan myös lyhyitä tutkimusraportteja, joiden pituus on korkeintaan 9 000 merkkiä. Näkökulma-tyyppisten kirjoitusten pituudeksi suositellaan enimmillään 9 000 merkkiä ja keskustelupuheenvuorojen 2 000 2 500 merkkiä välilyönnein. K Tarkistuslista s. 13 5

Esimerkki Lähtökohdat Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää sepelvaltimotautikohtauksen hoidon muutosta. Menetelmät Tutkimuksessa verrattiin kahta aineistoa, joihin kuului perättäisiä sairaalahoitoon sepelvaltimotautikohtauksen diagnoosilla otettuja potilaita. Aineiston muodostivat 85 TROPO 1 -tutkimuksen potilasta vuosilta 1992 93 ja 71 FINACS 2 - tutkimuksen potilasta vuodelta 2003. ST-nousuinfarktit jätettiin aineiston ulkopuolelle. Tulokset Kymmenen vuoden aikana potilaiden keski-ikä nousi 64 vuodesta 70 vuoteen. Tästä huolimatta sairaalakuolleisuus pieneni 8,2 %:sta 2,8 %:iin. Oleellinen muutos todettiin sairaalahoitojakson aikana varjoainekuvauksella tutkittujen potilaiden osuudessa, joka kasvoi 4,7 %:sta 43,7 %:iin. Angioplastialla hoidettujen osuus kasvoi 2,4 %:sta 21,1 %:iin ja ohitusleikkauksella hoidettujen 0 %:sta 11,2 %:iin. Antitromboottisten lääkkeiden käyttö lisääntyi. Kotiutusvaiheen lääkityksessä statiinien ja ACE:n estäjien käyttö lisääntyi, kun taas kalsiumkanavan salpaajien käyttö väheni. Sairaalahoidon kesto lyheni keskimäärin 1,6 vuorokautta. Päätelmät Sepelvaltimotautikohtauksen hoito sairaalassa on tehostunut olennaisesti ja sairaalakuolleisuus on pienentynyt, vaikka potilaiden keski-ikä on noussut ja sairaalahoitoaika on lyhentynyt. 5. Kirjoituksen rakenne Käsikirjoituksen alkuun laaditaan otsikkosivu, jossa on otsikon lisäksi kirjoittajan nimi siinä muodossa, jota hän haluaa käytettävän, korkein akateeminen oppiarvo, virka-asema sekä laitos ja osasto, jossa kirjoittaja työskentelee. Nämä tiedot ilmoitetaan kaikista kirjoittajista, siinä järjestyksessä kuin heidät on tarkoitus luetella. Lisäksi otsikkoarkille merkitään yhteyshenkilön nimi, osoite, puhelinnumero ja sähköpostiosoite. Alkuperäistutkimukset ja niitä vastaavat terveydenhuollon tutkimukset Tiivistelmä Käsikirjoituksen toiselle sivulle laaditaan tiivistelmä, jossa käytetään seuraavia väliotsikoita: Lähtökohdat, Menetelmät, Tulokset ja Päätelmät. Tiivistelmän enimmäispituus on 1 000 merkkiä. Lähtökohdissa kerrotaan tutkimuksen tarkoitus ja kysymyksenasettelu. Menetelmissä kuvataan tutkimusasetelma (prospektiivinen/retrospektiivinen, diagnostiikkaa koskeva/hoitotutkimus/preventiotutkimus, kohortti/satunnaistettu/tapaus-verrokkitutkimus). Hoitotutkimuksesta ilmoitetaan osallistujien lukumäärä, sukupuoli ja hoito. Osallistujien valintakriteerit ja valikoituminen kuvataan myös. Keskeiset päätetapahtumat mainitaan. Tuloksissa ilmoitetaan lyhyesti päätulokset 95 %:n luottamusväleillä sekä soveltuvissa tilanteissa tilastollinen merkitsevyys ja NNT. Päätelmiin kirjoitetaan keskeinen tuloksiin pohjautuva päätelmä ja sen merkitys. Yhteenvetolaatikko Kolmannelle sivulle laaditaan yhteenveto, jossa on kaksi otsikkoa: Tästä asiasta tiedettiin ja Tämä tutkimus opetti. Molempien alle sijoitetaan 3 4 lausetta ranskalaisin viivoin. Artikkelin taitossa tästä muodostetaan laatikko, jossa on kirjoituksen ydinviesti. Johdanto Tutkimusseloste aloitetaan otsikoimattomalla johdannolla aiheeseen. Johdantokappaleen tulee olla lyhyt ja siinä tulee selvästi mainita tutkimuksen tavoitteet. Kirjallisuuden referointi on johdannossa tarpeen siinä määrin kuin se johdattaa lukijan aiheeseen ja antaa taustan sille, miksi tutkimus on tehty. Aineisto ja menetelmät Aineisto ja menetelmät -osassa kuvataan, miten tutkimuksen tavoitteessa asetettuihin kysymyksiin on etsitty vastaus. Menetelmät on pyrittävä selvittämään lyhyesti, kuitenkin niin, että muut voivat selvityksen perusteella tarvittaessa toistaa tutkimuksen. Tutkimuksessa mahdollisesti käytetty kyselylomake on liitettävä käsikirjoitukseen, jotta se voidaan julkaista lehden sähköisessä versiossa. Tilastomenetelmät Tutkimusasetelman kuvaamisessa on usein selkeää käyttää vuokaaviota (ks. JAMA 1995;273:408). Käytetyt tilastomenetelmät on hyvä ilmoittaa niin tarkasti, että lukija voi tarvittaessa tarkistaa analyysit. Tämä edellyttää aineiston raportoimista sellaisilla tunnusluvuilla, joilla analyysit voi toistaa. Tuloksista annetaan tunnusluvut (esim. luottamusvälit), jotka kuvaavat, kuinka tarkka arvio esimerkiksi intervention tehosta on saatu ja kuinka suuri teho on, pelkkien hypoteesien testauksen (p-arvot) sijasta. Tilastolliset termit, lyhenteet ja symbolit määritellään. Jos tutkimuksessa on käytetty vähänkin epätavallisia menetelmiä, niistä on annettava tarkat kirjallisuusviitteet. Myös analyysiohjelmat, joilla tulokset saatiin, rapotoidaan. Tulokset Tulokset tulee ilmoittaa loogisessa järjestyksessä vastaten tutkimuksen tavoitteisiin. Tärkeimmät tulokset kirjoitetaan ensin. Taulukoita ja kuvioita käytetään keskeisten tulosten esittämiseen ja tilastollisen validiteetin osoittamiseen. Taulukoita ja kuvioita tehdään siis vain niistä tuloksista, jotka selventävät tutki- 6

muksen päätavoitteita, eikä niiden tietoja toisteta tekstissä eikä toisissaan. Kun numeerisia tuloksia esitetään johdoksina, kuten prosentteina, on esitettävä myös absoluuttiset luvut, joista johdokset on laskettu. Pohdinta Pohdintaosiossa kootaan yhteen päätulokset, käsitellään omaan tutkimukseen liittyviä ongelmia ja arvioidaan kriittisesti tutkimusmenetelmiä. Oman tutkimuksen heikkouksia ja vahvuuksia arvioidaan suhteessa muiden tutkimuksiin ja verrataan saatuja tuloksia kirjallisuudessa aiemmin esitettyihin tuloksiin. Pohdinnassa tulee myös esittää, mikä on tutkimuksen merkitys kliinikoille tai terveydenhuollon päättäjille. Pohdinnassa ja päätelmissä on keskityttävä vain asioihin, joihin tulokset antavat aihetta. Lopuksi voidaan esittää, mitä aiheesta tulisi vielä tutkia. Kiitokset Artikkelin loppuun voidaan liittää kiitokset niille henkilöille, jotka ovat osallistuneet alkuperäisjulkaisussa raportoituun tutkimukseen, mutta joiden panos ei ole riittävä kirjoittajaksi. Englanninkielinen tiivistelmä Alkuperäisartikkelista laaditaan englanninkielinen tiivistelmä (ks. s. 10). Lyhyesti Terveydenhuolto-osastolla julkaistaan myös lyhyitä, aukeaman mittaisia raportteja suppeista ja yksinkertaisista selvityksistä tai kokeiluista. Teksti alkaa taustaa valottavalla johdannolla. Aineisto ja menetelmät esitetään lyhyesti samassa kappaleessa tulosten kanssa. Keskeiset tulokset voidaan esittää tiiviisti myös taulukkona tai kuviona. Pohdinta-osassa tarkastellaan tulosten merkitystä. Raportin olennainen sanoma kiteytetään yhteen virkkeeseen otsikon alle. Lyhyesti-raportin enimmäispituus on 9 000 merkkiä välilyönnein. Kirjallisuusviitteitä voi olla korkeintaan 10 ja tarvittaessa ne julkaistaan vain sähköisessä versiossa. Esimerkki Tärkein tieto K Terveyspalveluiden tarpeen arviointia tarvitaan terveyspalvelujen järjestämisen perustaksi. K Terveyspolitiikan linjavetojen ja terveydenhuollon strategisen suunnittelun olisi perustuttava tietoihin väestön terveydentilasta, terveyspalvelujen tarpeesta ja tarpeiden tyydyttymisestä. K Kansanterveyslaitoksen koordinoima DONAU-tutkimus kehittää nyt menetelmää erityisesti erikoissairaanhoidon tarpeen arvioimiseksi. K Väestökyselyssä saatavia tietoja verrataan terveystarkastuksen tuloksiin, jolloin voidaan mitata kyselyn pätevyys näiden sairauksien hoidon tarpeen ja hoidon tyydyttymisen osoittimena. K Tulosten perusteella kehitetään kyselymenetelmää hoidon tarpeen ja tyydyttymisen arvioimiseksi. Katsaukset Lehti julkaisee Katsaus-otsikon alla sekä perinteisiä laajempia katsauksia, joissa referoidaan kattavasti aiheesta julkaistu kirjallisuus että lyhyempiä käytännönläheisiä kirjoituksia. Katsausartikkelin käsikirjoituksen toiselle sivulle kootaan 4 6 erilliseen lauseeseen keskeiset asiat esimerkiksi diagnostiikasta, sairauden epidemiologiasta, riskitekijöistä tai uudesta hoitokäytännöstä. Näistä muodostetaan Tärkein tieto -tiivistelmä artikkelin alkuun (enimmäispituus 800 merkkiä). Katsaukset alkavat otsikoimattomalla johdannolla aiheeseen. Sen jälkeen asiaa käsitellään loogisista kokonaisuuksista muodostuneissa jaksoissa. Väliotsikoiden lisäksi on hyvä käyttää täsmentäviä alaotsikoita. Katsausta kirjoittavan on tärkeää pohtia, miten houkuttelisi lukijan tutustumaan kirjoitukseen. Asiat on syytä esittää tiiviisti, lyhyissä kappaleissa. Kirjoittajan on hyvä miettiä, mitkä asiat olisi mahdollista ilmaista tiiviisti taulukossa, jolloin tekstiosuutta voi vastaavasti vähentää. Kirjoituksen loppuun on hyvä laatia yhteenveto. Kättä pidempää -katsauksen erityispiirteitä Tämä palsta on lääketieteellisen katsauksen käytännönläheinen muoto, jonka tavoitteena on antaa lukijoille helposti omaksuttavia toimintaohjeita ja työkaluja jokapäiväiseen potilastyöhön. Yleensä kirjoitus käsittelee jonkin sairauden diagnostiikkaa ja hoitoa tiiviissä muodossa. On eduksi, jos kirjoittajaryhmässä on myös yleislääkäri, koska teksti suunnataan muille kuin erikoisalan asiantuntijoille. Tiedon tulisi olla näyttöön pohjautuvaa, mutta kirjoitus saa sisältää myös vankkaan kliiniseen kokemukseen perustuvia, yleisesti hyväksyttyjä toimintasuosituksia. Tärkeimpien väitteiden perusteluna on useimmiten syytä viitata meta-analyysiin tai hoitosuosituksiin. Tarkoitus ei ole yrittää kattaa kaikkea aiheeseen liittyvää, vaan keskittyä käytännön lääkärille tärkeään tietoon. Kirjoituksessa voi olla kuvia ja tau- 7

lukkoja, joihin tiivistetään keskeisiä asioita. Tekstin maksimipituus on lehdessä kaksi, korkeintaan kolme sivua (8 000 10 000 merkkiä välilyönnein); tässä eivät ole mukana taulukot. Kirjallisuusviitteitä voi olla korkeintaan kymmenen. Katsausartikkeleista kirjoitetaan englanninkielinen tiivistelmä (ks. s. 10). Tapausselostus Johdannossa kuvataan esiteltävä tapaus yhdellä lauseella ja mainitaan ongelman yleisyys. Varsinaisessa raportissa kootaan yhteen kertynyt tieto: esitellään potilaan anamneesi, tehdyt tutkimukset ja tapauksen kannalta oleelliset konsultaatiot. Kerrotaan positiiviset ja negatiiviset löydökset ja kuvataan hoito ja lopputulos. Selostuksen voi jakaa seuraaviin kappaleisiin: anamneesi, kliininen tutkimus, laboratorio- ja kuvantamistutkimukset, hoito ja hoidon tulos. Pohdintaosan alussa voi perustella, miksi tapausselostus on kirjoitettu. Pohdinnassa esitetään myös keskeinen aiheesta aiemmin julkaistu tieto. Sairauden ja valittujen toimenpiteiden syitä on hyvä selvittää ja pohtia, miten nämä vaikuttavat lopputulokseen: Miten tilanne poikkesi tavanomaisesta? Mitä tapauksesta voi oppia? Tässä osassa tulee näkyä, minkä viestin haluaa välittää lukijalle. Kuvat rikastuttavat usein tapausselostuksia. Tapausselostuksen suosituspituus on enintään 13 000 merkkiä välilyönnein. Toiselle sivulle kootaan 4 6 erilliseen lauseeseen keskeiset asiat. Tapausselostuksesta laaditaan englanninkielinen yhteenveto (ks. s. 10). Pääkirjoitus Suomen Lääkärilehti julkaisee sekä tarjottuja että pyydettyjä lääketieteellisiä ja terveydenhuoltopoliittisia pääkirjoituksia, jotka ovat joko yhteydessä lehden muuhun sisältöön tai käsittelevät itsenäisiä teemoja. Pääkirjoituksessa kirjoittaja esittää näkemyksensä jostakin ajankohtaisesta aiheesta, jolla on yleistä mielenkiintoa. Terveydenhuoltopoliittiset pääkirjoitukset julkaistaan lehden alussa ja lääketieteelliset avaavat lehden lääketieteellisen osion. Tieteellisessä pääkirjoituksessa aihetta taustoitetaan jo julkaistulla tiedolla (ajankohtaisia keskeisiä viitteitä korkeintaan 8) ja pohditaan uusien havaintojen merkitystä suhteessa aiempaan tietoon. Siinä hahmotetaan teeman ydinongelmia ja kehityssuuntia, ja niihin esitetään perusteltu kannanotto. Tärkeää on, että käsiteltävä asia esitetään muiden kuin alan asiantuntijoiden ymmärrettäväksi tarkoitetussa laajuudessa. Pääkirjoitus julkaistaan tekijänsä nimellä. Sillä osoitetaan sitä, että kirjoitus on ensisijaisesti kirjoittajan näkemys, joka on arvioitu laadultaan Suomen Lääkärilehden pääkirjoituksen arvoiseksi. Huolimatta siitä, että pääkirjoitus on laadittu päätoimittajan pyynnöstä, päätoimittaja voi edellyttää kirjoituksen korjailua ja mahdollisesti myös hylätä tarjotun kirjoituksen. Pääkirjoituksen suosituspituus on 4 000 merkkiä eli yksi painosivu. Perustelluista syistä kirjoitus voi olla myös pitempi, erityisesti jos aihetta on syytä valottaa kuvalla tai taulukolla. Terveydenhuoltopoliittinen pääkirjoitus lähetetään vastaavalle päätoimittajalle (taito.pekkarinen@fimnet.fi) sähköpostin liitetiedostona. Lääketieteellinen pääkirjoitus lähetetään lääketieteelliselle päätoimittajalle (paivi.hietanen@fimnet.fi) ja kirjoituksen käsittelevälle toimittajalle (marianne.jansson@fimnet.fi). Keskustelua-palsta Keskustelua-palstalla julkaistaan tiiviitä kannanottoja ja kommentteja ajankohtaisiin artikkeleihin tai ilmiöihin. Palstalla on tarkoitus kommentoida ensisijaisesti Lääkärilehdessä julkaistuja artikkeleita tai lääkärikuntaa muuten koskettavia ajankohtaisia asioita. Palstalle tarjottavassa kirjoituksessa on syytä keskittyä olennaisimpaan asiaan ja jättää taustoittaminen 1 2 lauseeseen. Asian ydin on hyvä tuoda esiin heti otsikossa. Tarvittaessa asiaa voi perustella viitteillä, joita kuitenkin julkaistaan enintään 8. Palstalla julkaistavien kirjoitusten enimmäispituus on 2 000 2 500 merkkiä, toimituksen harkinnan mukaan tästä voidaan kuitenkin poiketa. Toimitus lyhentää ja otsikoi tekstejä tarvittaessa. 8

Näkökulma-palsta Näkökulma-palstalla julkaistaan kannanottoja tieteellisiin tai lääkärikuntaa muuten kiinnostaviin ajankohtaisiin aiheisiin. Toisin kuin keskustelua-palstalla, aihetta voi myös taustoittaa kohtuullisesti ja perustella useammilla viitteillä. Palstan artikkelien enimmäispituus on noin 8 000 merkkiä (yksi aukeama). Toimitus lyhentää ja otsikoi tekstejä tarvittaessa. 6. Kieliasu Suomen Lääkärilehdessä julkaistavien kirjoitusten toimituskäsittelyyn sisältyy tekstin ja kieliasun tarkistus, mutta kirjoittajan on alun perin pyrittävä viimeistelemään kirjoitus mahdollisimman hyvin. Vierasperäisiä sanoja on vältettävä, jos on olemassa hyvä suomenkielinen vastine. Lyhenteiden käyttö ei ole suositeltavaa, eikä varsinkaan tilapäisiä lyhenteitä pidä käyttää edes taulukoissa. Vain tavallisten mittayksiköiden lyhenteitä ja muita aivan tavallisimpia lyhenteitä (esim. EEG, EKG, DNA) voi käyttää selittämättä, muuten nimitys kirjoitetaan ensi kerran kokonaan ja perään merkitään sulkeisiin lyhenne, jota tekstissä myöhemmin käytetään, esim. gonadoliberiini (GnRH), multippeliskleroosi (MS). Mittayksiköinä käytetään SI-järjestelmän yksiköitä, ellei jokin muu käytäntö ole vakiintunut. Kirjoituksessa mainituista laitteista merkitään sulkeisiin myös laitteen merkki ja valmistaja. Lääkkeistä käytetään ensisijaisesti vaikuttavan aineen geneeristä nimeä, vain poikkeustapauksissa lääkevalmisteen kauppanimeä. 7. Taulukot Taulukko pitää voida ymmärtää ilman, että lukee artikkelia samaan aikaan. Taulukossa ei toisteta tekstissä sanottua. Taulukot lähetetään kukin erillisellä liuskalla numeroituina. Tekstissä viittaus taulukkoon merkitään sulkeisiin (taulukko 1). Taulukon otsikkoteksti, sarakeotsikko-osa ja taulukkoriviosa erotetaan toisistaan vaakalinjoin; pystylinjoja ei taulukoissa käytetä lainkaan. Alaviitteet merkitään numeroin yläindeksin tapaan. 8. Kuviot ja kuvat Kuviot ja piirrokset laaditaan lopulliseen muotoon toimituksessa. Graafisista kuvioista on artikkelin mukana lähetettävä sekä kuviotiedostot että selkeät laatukirjoittimella tulostetut versiot ja myös muuttujien numeeriset arvot. Numeroidut kuvatekstit kirjoitetaan erilliselle sivulle artikkelin loppuun. Kuvioiden tekstien on oltava suomenkielisiä (samalla kielellä kuin kirjoituskin). Mustavalkoiset valokuvat, samoin kuin esimerkiksi röntgenkuvat, lähetetään paperikopioina, värikuvat mieluiten dioina ilman särkyviä kehyksiä. Kirjoittajan on hyvä antaa ohjeet kuvan rajauksesta niin, että olennainen osa tulee hallitsevasti esiin. Kuvaan lisättyjen korostusmerkkien, kuten nuolten, on erotuttava selvästi. Jos kuva tai kuvio on lainattu muusta julkaisusta, kirjoittajan on hankittava sille kirjallinen julkaisulupa, joka kattaa sekä Suomen Lääkärilehden paperiversion että muut versiot ja lähetettävä se artikkelin mukana päätoimittajalle. Potilasta esittävä valokuva on rajattava tai peitettävä siten, ettei häntä voi tunnistaa, tai sitten häneltä on hankittava kirjallinen lupa kuvan julkaisemiseen. Kuvia voi lähettää myös digitaalisessa muodossa. Digitaaliset kuvat tulee toimittaa alkuperäisinä kuvatiedostoina. Kuvaoriginaalit ovat alkuperäisiä TIFF-, JPG- tai EPS-muotoon tallennettuja kuvatiedostoja. Tekstitiedostoon (Word, WP, Power Point tms.) sijoitettu kuva ei kelpaa kirjapainoteknisistä syistä. Kuvien kokoa tai resoluutiota ei saa pienentää. Kirjapainotekniset suositukset kuvalle ovat seuraavat: kuva on lopullisessa koossa (keskikokoinen kuva: leveys 120 mm, sivun levyinen kuva 170 mm), CMYK-muodossa, resoluutio noin 300 pikseliä/tuuma. Tallennus TIFF- tai EPS-muotoon. Lisätietoja kuvien digitaalisesta toimittamisesta ja kuvien toimitus sähköpostitse: kuvat.laakarilehti@sun.fimnet.fi, puh. (09) 3930 749. Taulukko 1. Raskauden aiheuttama vaara sydänsairauksissa. Pieni vaara pienet oikovirtaukset hiippaläpän prolapsi kaksiliuskainen aorttaläppä ilman ahtaumaa lievä tai kohtalainen keuhkovaltimoläpän ahtauma lievä läppävuoto ja normaali vasen kammio Kohtalainen vaara suuri vasen-oikea oikovirtaus korjaamaton aortan koarktaatio mitraali- tai aorttaläpän ahtauma vaikea keuhkovaltimoläpän ahtauma mekaaninen tekoläppä kohtalainen vasemman kammion vajaatoiminta peripartaalisen kardiomyopatian jälkitila ja hyvä vasemman kammion toiminta Kuvio 3. Protonipumpun estäjät -ryhmän lääkkeistä korvausta saaneiden osuudet ikäryhmittäin Suomessa heinä-syyskuussa 2005, promillea. 9

Esimerkkejä a) lääketieteelliset artikkelit 1 Pyörälä K, Klaukka T. Sepelvaltimotauti-, diabetes- ja verenpainepotilaiden lipidilääkkeiden käyttö Suomessa vuosina 1996 99. Suom Lääkäril 2001;56:21 8. 2 Ridker PM, Rifai N, Clearfield M ym. Measurement of C- reactive protein for the targeting of statin therapy in the primary prevention of acute coronary events. N Engl J Med 2001;344:1959 65. 3 International Committee of Medical Journal Editors. Uniform Requirements for manuscripts submitted to biomedical journals. Br Med J 1991;302:338 41. 4 Patent protection versus public health. Pääkirjoitus. Lancet 2001;358:1563. 5 Organized medicine s role in the national response to terrorism. http:\\www.ama-assn.org/ama/pub/ article/2036-2317.html b) kirjat ja muut julkaisut 6 Torsti M. Vapaan assosiaation paluu. Helsinki: Yliopistopaino, 2001. 7 Taskinen H. Spontaneous abortions among women occupationally exposed to lead. Kirjassa: Hogstedt C, Reuterwall C, toim. Progress in occupational epidemiology. Amsterdam: Elsevier Science Publishers B. V. 1988:197 200. 8 Nyman K. Hampaiden tila ja hoito Suomessa 1987. Kansaneläkelaitoksen julkaisuja M:76, 1990. 9 Ehkäisevän huumetyön yhteistyöryhmä. Järjestöjen ja viranomaisten työnjako ja yhteistoiminta ehkäisevässä huumetyössä. Sosiaali- ja terveysministeriö, työryhmämuistio 1992:1. Helsinki: Valtion painatuskeskus 1992. 9. Kirjallisuusviitteet Kirjallisuusviitteet merkitään tekstiin sulkeissa olevin numeroin esiintymisjärjestyksessä (1,2) ja luetteloidaan numerojärjestyksessä tekstin loppuun. Kirjallisuusviitteiden määrän tulisi olla korkeintaan noin 40 alkuperäisjulkaisuissa ja perinteisissä katsauksissa, käytännönläheisissä tiiviissä katsauksissa vain 10. Kirjallisuusluetteloon merkitään vain kirjallisia viitteitä; julkaisemattomat havainnot ja suulliset tiedonannot voidaan mainita tekstissä sulkeissa (Virtanen, Matti, henkilökohtainen tiedonanto) (Koskinen, Kauko, julkaisematon havainto). Julkaistavaksi hyväksytty, mutta vielä julkaisematon kirjoitus voidaan merkitä kirjallisuusluetteloon liittämällä siihen maininta painossa. Kirjallisuusluetteloon merkitään lähteestä ensin kirjoittajan nimi, sitten kirjoituksen nimi ja sen jälkeen julkaisutiedot eli painos, julkaisupaikka, kustantaja, painovuosi ja referoitavan osan sivunumerot. Lääketieteellisten aikakauslehtien nimistä käytetään Index Medicuksen lyhenteitä, jotka löytyvät mm. Medline-tietokannasta (esim. Pubmed/Journals database). Lehden nimen perään merkitään vuosiluku, volyymi (ei siis lehden numero) ja sivunumerot. Sivunumeroista merkitään ensimmäinen ja viimeisestä se osa, joka eroaa alkusivun numerosta, esimerkiksi 1234 56. Jos tekijöitä on enemmän kuin kuusi, merkitään kolme ensimmäistä ja niiden jälkeen ym. Viittaukset sähköisiin lähteisiin merkitään www-osoitteina. 10. Englanninkielinen yhteenveto Alkuperäisartikkelien ja katsausten loppuun sijoitetaan 1 400 merkin mittainen englanninkielinen yhteenveto, joka kirjoitetaan erilliselle liuskalle. Alkuperäisartikkelin yhteenveto noudattaa suomenkielisen tiivistelmän rakennetta. Väliotsikot ovat Background, Methods, Results ja Conclusions. Katsausten tiivistelmässä tulisi esittää Tärkein tieto -laatikon tiedot ja aiheen laajempi viitekehys. Englanninkielisen yhteenvedon lopussa luetellaan kaikki kirjoittajat ja lisäksi ilmoitetaan yhteyshenkilön kansainvälinen osoite (englanninkielinen) ja sähköpostiosoite. Malli katsausartikkelin englanninkielisestä yhteenvedosta. English summary Headache and cerebrovascular disorders Headache associated with cerebrovascular disorders is a common problem in the emergency department. The pathophysiology of these headaches is incompletely understood, but mechanisms similar to primary headaches (migraine, tension-type headache) are thought to be in play. Headache is an important part of the clinical spectrum in subarachnoid haemorrhage, arteriovenous malformations of the brain, stroke (ischemic or haemorrhagic), craniocervical artery dissection, sinus thrombosis and central nervous system vasculitis, including temporal arteritis. There are important, although mostly unspecific, clinical clues in headache characteristics associated with these disorders. It is important to recognise these features and to find the secondary headaches, because specific diagnostic and therapeutic interventions are indicated. It is equally important to be familiar with the full spectrum of benign primary headaches, especially migraine, in order not to waste resources in unnecessary investigations. Kirjoitusohjeet tarkistettu 5.4.2006 Mikko Kallela M.D., Department of Neurology Helsinki University Central Hospital E-mail: mikko.kallela@pp.fimnet.fi 10

Suomen Lääkärilehden internet-oheisaineisto Suomen Lääkärilehti painetaan aiempaan tapaan paperille, mutta samalla lehti julkaistaan myös internetissä. Verkkolehdessä voidaan julkaista monenlaista oheisaineistoa, joka täydentää painettua kirjoitusta. Vaikka lehden käsikirjoitukset arvioidaan täydellisinä, ei ole välttämättä esimerkiksi luettavuuden ja tilanpuutteen takia mielekästä painaa niitä kokonaan kaikkia lukijoita varten. Siksi kirjoittajien olisi syytä merkitä jo käsikirjoitukseen kohdat, jotka oleellisen sanoman kärsimättä voidaan siirtää pelkästään sähköiseen versioon (ja tekstissä viitata siihen). Mitä oheisaineistoksi? Oheisaineisto voi olla perinteistä lehdissä julkaistavaa aineistoa kuten kuva, taulukko, artikkeliin liittyvä kysymyssarja, lisätekstiä johonkin artikkelin osioon ja laajennettu kirjallisuusluettelo. Sellaiseksi sopii mainiosti kaikki yksityiskohtainen tieto, joka kiinnostaa esimerkiksi vain joitakuita erikoisasiantuntijoita tai suppeaa lukijaryhmää. Aineisto voi olla myös luettelo aiheeseen liittyvistä wwwlinkeistä, jopa kuvia, animaatioita tai muuta audiovisuaalista aineistoa. Laadultaan oheisaineiston tulee olla yhtä hyvä kuin varsinainen kirjoituskin. On huomattava, että internetissäkin pätevät tekijänoikeudet. Siksi kirjoittajan täytyy itse etukäteen hankkia esimerkiksi kuvan julkaisemiseen kirjallinen lupa tekijältä. Hyperlinkkisivuja voi koota vapaasti. Jos kyseessä on hyperlinkki, se ei lähtökohtaisesti aiheuta tekijänoikeuden loukkausta, vaikka sivu, jolle linkki osoittaa, sisältäisi suojattua aineistoa tai loukkaisi kolmannen osapuolen tekijänoikeuksia. Sen sijaan ns. frame-linkki, joka muodostuu kehyksestä, joka sisältää toisen tekijänoikeuden alaisen kotisivun materiaalia, saattaa johtaa kiellettyyn menettelyyn elinkeinotoiminnassa sopimattomasta menettelystä annetun lain perusteella. Oheisaineiston liittäminen käsikirjoitukseen Painettavaan kirjoitukseen tarkoitetut kuvat ja taulukot numeroidaan juoksevasti ja ne lähetetään käsikirjoituksen liitteenä entiseen tapaan. Myös internet-oheisaineisto laitetaan vastaavasti käsikirjoituksen liitteeksi. Aineistokokonaisuudet numeroidaan juoksevasti. Oheisaineistoon viittaaminen tekstissä Tekstissä viitataan kuviin (esim. kuva 2) ja taulukoihin (esim. taulukot 3 ja 6) ja samalla tavalla myös internetin oheisaineistoon (esim. internetin oheisaineisto 1). Aineisto siirretään internetiin toimituksessa. Artikkelin ensimmäiselle sivulle lisätään siinä vaiheessa oheisaineiston URL tai muu ohje aineiston löytämiseksi. Internetin tekijänoikeuksien pääkohdat Teosten (teksti, kuva, ääni) käyttöön tarvitaan lupa. Internetissä jo olevat työt ovat pääsääntöisesti teoksia. Internet-käyttöön tarvitaan lupa kappaleen valmistamiseen (kopiointi, digitalisoiminen) lupa yleisölle välittämiseen tai julkiseen esittämiseen ja näyttämiseen. Tekijänoikeuslaki rajoittaa siis wwwsivujen tekoa sekä muuta verkossa tapahtuvaa materiaalin levitystä niin, että materiaalin tulee olla joko itse tehtyä tai vapaasti käytettävää. Lisätietoja tekijänoikeuksista löytyy seuraavista internet-osoitteista: http:// www.kopiosto.fi http://www2.kopiraitti.fi Musiikkiteokset ym.: http://www.teosto.fi Kuvateokset: http://www.kuvastory.fi Muut teoslajit ja tekijähakemisto: http://www.kopiosto.fi/multimed Oheisaineiston lukeminen Internetin oheisaineisto on pystyttävä lukemaan ja ymmärtämään lukematta muuta aineistoa. Kuviin olisi siksi aina liitettävä kuvatekstit ja taulukoihin sekä linkkilistoihin samoin otsikko. Kaikki lyhenteet on selitettävä. Jos oheisaineistossa viitataan muihin lähteisiin Oheisaineiston lähdeviitteet, joita ei esiinny varsinaisessa artikkelissa, on lueteltava omassa kirjallisuusluettelossaan aineiston lopussa. 11

Artikkelin käsittelynumero Sopimus Tällä sopimuksella sovitaan, että tekijänoikeudet artikkeliini kuuluvat Suomen Lääkärilehdelle. Artikkeli voidaan julkaista Suomen Lääkärilehdessä ja Suomen Lääkärilehdellä on oikeus tehdä artikkeliin sen julkaisemisen edellyttämiä muutoksia. Artikkeli voidaan julkaista toisessa painotuotteessa tai sähköisessä mediassa Suomen Lääkärilehden suostumuksella. Sen sijaan Suomen Lääkärilehdellä on oikeus yksin ilman artikkelin kirjoittajan suostumusta julkaista artikkeli sähköisessä muodossa Suomen Lääkärilehden nykyisissä tai tulevissa sähköisissä palveluissa (esimerkiksi Internetissä tai CD-ROMilla). Tämä sopimus on tehty samasanaisena kappaleena, yksi (1) Suomen Lääkärilehdelle [vastaava päätoimittaja] ja yksi (1) artikkelin kullekin kirjoittajalle. Päiväys Allekirjoitukset 12

Artikkelin käsittelynumero Tarkistuslista (lääketieteelliset artikkelit) 1. Lähetys sisältää alkuperäisen käsikirjoituksen sekä kaksi sen kopiota sekä alkuperäiset kuvat, taulukot ja käsikirjoituksen levykkeen... 2. Otsikkosivu on kirjoitusohjeiden mukainen... 3. Toisella sivulla on korkeintaan 800 merkkiä sisältävä tiivistelmä tai Tärkein tieto -laatikko... 4. Eettinen toimikunta on hyväksynyt tutkimuksen (alkuperäistutkimukset), minkä osoituksena hyväksynnästä on kopio mukana... 5. Liitteenä on jokaisen kirjoittajan allekirjoittama julkaisusopimus... 6. Liitteenä on jokaisen kirjoittajan allekirjoittama sidonnaisuusilmoitus... 7. Käsikirjoitukseen on merkitty alueet, jotka voidaan julkaista vain sähköisesti... 8. Kirjallisuusviitteet on merkitty tekstiin ja kirjallisuusluetteloon kirjoitusohjeiden mukaisesti... 9. Kuviin on liitetty kuvatekstit, kuvat on numeroitu ja niihin on viitattu tekstissä... 10. Taulukoissa on selittävä tekstiosuus ja kaikki lyhenteet on selitetty... 11. Mukana on englanninkielinen yhteenveto (enintään 1400 merkkiä) ja sen kieliasu on tarkistettu (kieliasusta vastaavan nimi mainittu)... 12. Lainattuihin kuviin, kuvioihin ja uudelleenjulkaisuun on hankittu julkaisulupa... Kirjoittaja, jonka kanssa kirjeenvaihto käydään, vastaa siitä, että tarkistuslista on käyty läpi ja käsikirjoitus noudattaa Suomen Lääkärilehden kirjoitusohjeita. Kirjoittajan nimi ja nimenselvennys: 13

Artikkelin käsittelynumero Sidonnaisuuksien ilmoittaminen Suomen Lääkärilehteen jätettyyn käsikirjoitukseen liittyvä taloudellisia sidonnaisuuksia koskeva ilmoitus Käsikirjoitus: Kirjoittaja: Olen kahden viime vuoden aikana: saanut apurahaa tai muuta taloudellista tukea tämän artikkelin kirjoittamiseksi seuraavilta tahoilta: toiminut toistuvasti lääkeyrityksen/lääkeyritysten tilaisuudessa esiintyjänä tai osallistunut vastaavan tilaisuuden suunnitteluun saaden tehtävästäni palkkion. osallistunut lääkeyrityksen/lääkeyritysten kustannuksella ulkomaiseen kongressiin (matkat, osallistumismaksu). saanut lääkeyritykseltä/lääkeyrityksiltä tai sen/niiden hallinnoimalta rahastolta tutkimusapurahaa. osallistunut lääkeyrityksen/lääkeyritysten hallintoelimen/hallintoelinten toimintaan, tai omistussuhteestani seuraa merkittävä tulo tai määräysvalta yrityksen/yritysten hallinnossa. toiminut terveydenhuoltoalan yrityksen/yritysten johdossa (hallitus, päätöksiä valmisteleva tai neuvoa-antava elin). Päiväys: Allekirjoitus ja nimenselvennys: 14

Tutustu Lääkärilehden verkkosivuihin www.laakarilehti.fi Lääkärilehden verkkosivuilta löydät mm. K Perjantaisin päivittyvän lähtösivun tuoreimman numeron artikkelinostoineen ja uutisineen K Tietoja tulevasta numerosta K Lehden keskustelutaulut K Lehden tietokannan, joka sisältää kaikki artikkelit kokotekstimuodossa vuoden 1992 alusta vapaalla tekstihaulla K Pdf-muotoisen Lääkärilehden linkitettynä sisällysluetteloihin ja tietokantaan K Avoimet työpaikat -tietokannan K Koulutus- ja kokousilmoitukset ja apurahat -tietokannan K Sähköisen lomakkeen, jolla koulutus- ja kokousilmoitukset jätetään julkaistavaksi K Lääkärilehden kirjoitusohjeet K Ohjeita ja aikatauluja ilmoittajille

Kirjoita Lääkärilehteen K Tavoitat lähes jokaisen maamme lääkärin K Kirjoita tieteestä, käytännön potilashoidosta, terveydenhuollosta, ay-toiminnasta K Lehti tarjoaa erinomaisen keskustelufoorumin K Lehteä luetaan myös ammattikunnan ulkopuolella K Kirjoittaminen Lääkärilehteen on lääkärin etuoikeus näkyä ja vaikuttaa K Lehti kuuluu EVO-pistejärjestelmään