Rakenteiden kuntotutkimukset Sisäilmatutkimukset Korjaus- ja rakennesuunnittelu SISÄILMAMITTAUS JA MIKROBIKARTOITUS Rödskogs skola www.suunnittelutoimisto-alinikula.f info@suunnittelutoimisto-alinikula.f Puh:045 6506565
Sivu 2 / 35 Sisällysluettelo 1 Yleistä... 3 1.1 Kohteen yleistiedot... 3 1.2 Tilaaja... 3 1.3 Tutkimukset... 3 1.3.1 Tutkimuksen suorittaja...3 1.3.2 Tutkimuksen ajankohta, tavoite ja laajuus...3 1.3.3 Suoritetut tutkimukset...3 1.3.4 Tutkimuksessa käytetty kalusto...4 2 Rakenneselvitys... 5 3 Tutkimukset... 7 3.1 Silmämääräiset havainnot...7 3.2 Mittaukset... 23 3.2.1 Lämpökamerakuvaus...23 3.3 Laboratoriotulokset...25 3.3.1 Sisäilmatutkimukset...25 3.3.2 Materiaalinäytteet...27 4 Johtopäätökset... 31 5 Korjausehdotus... 33
1 Sivu 3 / 35 Yleistä 1.1 Kohteen yleistiedot Kohde: Osoite: Rödskogs skola Rakennustyyppi: Kerroksia: Valmistumisvuosi: puurakenteinen koulurakennus 1 alkuperäinen osa 1916, laajennusosa 1950 luvun lopulla 1.2 Tilaaja Tilaaja: Pöyry Finland Oy Markku J. Salminen 1.3 1.3.1 Tutkimukset Tutkimuksen suorittaja TJ Tuomas Alinikula tuomas.alinikula@suunnittelutoimisto-alinikula.f GSM: 045 650 6565 1.3.2 Tutkimuksen ajankohta, tavoite ja laajuus Kenttätutkimus kierrokset suoritettiin 11.-16.3.2014. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvitt ä ä s i s ä i l m a n l a a t u a s i s ä i l m a m i t t a u k s i n s e k ä r a k e n t e i d e n mikrobivaurioitumista materiaalinäyttein. 1.3.3 Suoritetut tutkimukset Kohteessa suoritettiin sisäilmamittaus ja mikrobikartoitus. Tutkimukseen sisältyi:
rakenneselvitys asiakkaan toimittamien asiakirjojen pohjalta rakenteiden ja vaurioiden valokuvaaminen lämpökamerakuvaus rakennuksen sisäpuolelta mahdollisten kosteusvaurioiden ja lämmöneristyspuutteiden kartoittamiseksi ilmavirtausten arviointi merkkisavun avulla sisäilmamittaukset mikrobimittaus Andersen keräimellä, laimennusviljelymenetelmä, 5 näytettä sisäilmasta, 1 vertailunäyte ulkoilmasta rakenneavaukset poraamalla, avauskohdat paikattiin, ei pinnoitusta materiaalinäytteenotto rakenneavauskohdista 1.3.4 mikrobianalyysi, laimennusviljelymenetelmä, materiaalinäytteitä 30 kpl Tutkimuksessa käytetty kalusto Tutkimuksessa käytettiin seuraavaa kalustoa: Sivu 4 / 35 Anderssen keräin, näytteenottomaljat näytteenottopihdit, käsityökalut, näytepusseja poraus-ja sahauskalusto muistiinpanovälineet GANN Uni 1 kosteus ja lämpötila-antureiden lukulaite puun piikkikosteusanturi Gann M18 (raskas piikkikosteusanturi) kamera Nikon D3100, laajakulma ja normaalilinssit Dräger merkkisavuampullit, merkkisavupumppu lämpökamera Flir E300, laajakulmalinssi
2 Sivu 5 / 35 Rakenneselvitys Rakenteet on esitetty saatujen tietojen, käytettävissä olevien asiakirjojen sekä kohteessa tehtyjen havaintojen perusteella. Rakennuksen seinärakenteet ovat seuraavat: vanha hirsirakenteinen seinä,alkuperäinen osa: sisäverhous, maalattu lastulevy n. 12mm tai lasikuitutapetti ja puukuitulevy n. 18mm massiivihirsi, arvio 150mm bitumilla kyllästetty rakennuspaperi vanha ulkoverhous n. 30mm bitumilla kyllästetty rakennuspaperi tuuletusrako n. 20mm uusi ulkoverhous n. 15-18mm puurunkoinen lämmöneristetty seinä, laajennusosa: sisäverhous, maalattu lastulevy n. 12mm sisäverhouksen koolaus, ilmarako n. 8mm kovalevy n. 6mm puurunko/lämmöneriste, mineraalivilla+ureaformaldehydi n. 100mm vinolaudoitus n. 22mm bitumilla kyllästetty rakennuspaperi tuuletusrako n. 20mm ulkoverhous n. 15-18mm Rakennuksen pohjoispäädyssä sijaitsevien WC tilojen seinärakenne: sisäverhous, maalattu lastulevy puurunko/lämmöneriste, mineraalivilla+ureaformaldehydi n. 100mm vinolaudoitus n. 22mm bitumilla kyllästetty rakennuspaperi tuuletusrako n. 29mm ulkoverhous n. 12-15mm Vesikatteen ja yläpohjan rakenne on: vesikate, saumapelti ruodelaudoitus+tuuletusrimoitus, yhteensä n. 45mm aluskate, pahvilevy vanha ruodelaudoitus kattokannattajat, käyttöullakko lattialaudoitus n. 20mm palkisto/lämmöneristys, sahanpuru tai turve > 400mm laudoitus sisäverhous
Sivu 6 / 35 Alapohjan rakenne on: lakattu lattialaudoitus n. 30mm: paikoitellen muovimatto laudoituksen päällä palkisto/lämmöneristys, ylimmän sekundääripalkin korkeus avauskohdissa 80mm, lämmöneristeenä sahanpuru, korjatuissa kohdissa mineraalivilla. paikoitellen lämmöneriste ei täytä eristetilaa aluslaudoitus hirsirakenteiset kannatuspalkit
3 3.1 Sivu 7 / 35 Tutkimukset Silmämääräiset havainnot Ullakolla katon antenniläpiviennin havaitussa vuotokohdassa sahanpurueriste on pinnalta kuivaa, mutta syvemmällä märkää. Sahanpurun yläpinnan ja lattialaudoituksen välillä on ilmarako, joten ilmavirtaukset kuivattavat sahanpurua yläpinnasta. Sahanpurun kuivuminen kertoo myös siitä, että kosteus ei tiivisty sahanpurun pintaan liian kostean ilman seurauksena. Sahanpurun märkyys on mahdollista todeta silmämääräisesti: sahanpuru tuntuu koskettamalla kostealta/nihkeältä, sahanpuruun kaivettuun kuoppaan jää pystysuorat seinämät. Kuivassa sahanpurussa puru olisi irtonaista ja valuisi reunoilta kuopan pohjalle ja kuopan seinämät eivät pysyisi pystysuorina (kuva 3.1). Ullakon varastotilan aluskatteessa esiintyy runsaasti vesivuotojälkiä. Aluskate on uusittu edellisen kattokorjauksen yhteydessä. Muualla vastaavia valumajälkiä ei esiinny (kuva 3.2). Ullakon varaston lattian avauskohdassa sahanpuru on käsin tunnustelemalla nihkeää (kuva 3.3). Paikoin yläpohjan lämmöneriste on sahanpurun sijasta turvetta, joka on havaintojen perusteella kuivaa (kuva 3.4). Yläpohjan ulkoseinälaudoitus on paikoin kärsinyt kosteusrasituksesta. Mahdollisesti laudoitus ei ole tiivis ja vesi on päässyt tunkeutumaan laudoituksen väleistä (kuva 3.5). Vanhan osan länsijulkisivun seinärakenne on alakerran osalta hirsirakenteinen. Hirsirakenteisessa ulkoseinärakenteessa on ulkoverhouksen taakse jätetty vanha ulkoverhous. Seinärakenteen ulkopinnassa on useampia bitumilla kyllästettyä paperia, vanhan hirsirakenteen ja vanhan ulkoverhouksen ulkopinnoissa (kuvat 3.63.8). Vanhan ulkoverhouksen jättäminen uuden ulkoverhouksen taakse voi heikentää rakenteen kuivumiskykyä. Lisäksi useampi bitumilla kyllästetty paperi lisää rakenteen ulkopinnan vesihöyrynvastusta. Rakenteen ulkopinnan liian suuri vesihöyrynvastus voi estää kosteuden poistumista rakenteesta. Vanhan osan länsijulkisivun ulkoseinän hirsirakenteen sisäpuolella on puukuitulevy ja lasikuitutapetti (kuva 3.9). Hygroskooppiset aineet ja rakenteet, kuten puupohjaiset tuotteet, kykenevät sitomaan ja luovuttamaan ilman kosteutta ja näin tasaavat ilman kosteuden vaihteluita. Jos hygroskooppisen materiaalin pintaan laitetaan pintakäsittely (maali, lakka, tapetti jne.), saattaa pinnoitteen suuri höyrynvastus estää kosteusteknisen vuorovaikutuksen huoneilman ja rakenteen välillä. Tällöin ilmanvaihto jää ainoaksi keinoksi sisäilman kosteuden hallintaan, ellei kosteuden tuottoa ryhdytä säännöstelemään tai ilmaa kuivattamaan. Vanhat hirsi- ja sahanpurueristeiset seinärakenteet toimivat parhaiten ns. hengittävinä rakenteina ja silloin ei pitäisi käyttää tiiviitä maali tai tapettikerroksia.
Sivu 8 / 35 Vanhan osan eteläjulkisivun ulkoseinän hirsirakenteen sisäpuolella on on kovalevy ja lastulevy (kuva 3.10). Alkuperäinen seinärakenne on tehty rakennusajankohdan ohjeistuksen mukaan. N ykyi se n o hj e i st uk se n m ukaa n p uu ra ke n te i si ss a se i n i ssä si sä pi n n an vesihöyrynvastus tulisi olla viisinkertainen ulkopintaan verrattuna, jotta kosteuden poistuminen rakenteesta on riittävä. Tämä vaatimus on yleensä saavutettu hengittävissä seinärakenteissa käyttämällä bitumilla kyllästettyä paperia kantavan rakenteen tai lämmöneristyksen sisäpinnassa ja tavallista paperia kantavan rakenteen tai lämmöneristyksen ulkopinnassa. nykyinen seinärakenne ei ole nykytiedon mukaan kosteusteknisesti toimiva. Laajennusosan itäjulkisivulla on puurunkoinen ja lämmöneristetty seinärakenne. Seinärakenteen ulkoverhouksen takana on tuuletusrako ja vinolaudoitus. Vinolaudoituksen ulkopinnassa on bitumipaperi. Bitumipaperin alla on näkyvissä ureaformaldehydieristettä (kuva 3.11). Lämmöneristeenä mineraalivilla. Mineraalivillan seassa on näkyvissä ureaformaldehydieristettä (kuva 3.12). Pohjoisjulkisivulla WC-osan ulkoseinänä on lämmöneristetty seinärakenne. Ulkoverhouksen takana on tuuletusrako ja vinolaudoitus. Vinolaudoituksen päällä on bitumilla kyllästetty paperi. Vinolaudoituksen päällä tuuletusraossa on näkyvissä ureaformaldehydieristettä (kuva 3.13). Ikkunapellitys on kapea ja tuulenpaineen alaisen veden on mahdollista päästä pellityksen alle. Pellityksen alla oleva vesi ei pääse kuivumaan ja pellitykseen liittyvien puurakenteiden korkeampi kosteuspitoisuus saattaa nopeuttaa rakenteiden vaurioitumista (kuva 3.14). Rasitetuimmilla julkisivuilla maali irtoilee ikkunoiden vesipellityksestä ja ikkunapuitteiden kittikyntteet irtoilevat. Vesipellityksen rasitukseen vaikuttaa pellityksen vaakasuoruus (kuva 3.15). Julkisivun maalipinnoite irtoilee kosteusrasitetuimmissa kohdissa. käytetty maalipinnoite on lateksipohjainen (kuva 3.16). Ulkoseinien alaosiin ja ovien puurakenteisiin kynnysrakenteisiin aiheutuu kosteusrasitusta betonirakenteisten portaiden vaakapinnasta roiskuvasta vedestä ja mahdollisesti kinostuvasta lumesta (kuva 3.17). Alapohjan rakenne vaihtelee. Opettajanhuoneen kohdalla alapohjarakenteena on paksu lattialaudoitus ja puupalkisto. Alapuolella on lämmöneristeenä sora/lecasoratäyttö, jota on täytetty ureaformaldehydieristeellä (kuva 3.18). Eteisessä (huonetila 112) komeron kohdalla lattiassa on sementtikuitulevy ja lämmöneristeenä mineraalivillaa. Hirsirakenteisessa väliseinässä esiintyy kosteusrasituksen jälkiä (kuva 3.19). Opetustilan 105 alapohjarakenteena on paksu lattialaudoitus ja puupalkisto. Alapuolella on lämmöneristekerros, lämmöneristeenä sahanpuru. Lattialaudoituksen ja sahanpurun välillä on ilmarako. Silmämääräisesti sahanpuru vaikuttaa kuivalta (kuva 3.20). Alapohjan puurakenteet vaikuttavat kuivilta ryömintätilan luukusta tarkasteltuna. Ryömintätilassa on paljon ylimääräistä orgaanista materiaalia. Hormiperustuksen
Sivu 9 / 35 ympärillä on näkyvissä alapohjan sahanpurueristeen valumista ryömintätilaan alapohjan ja hormiperustuksen liitoksesta (kuva 3.21). Opetustilojen 107 ja 108 välinen seinä on tehty kaksiosaisena liukuovea varten. Seinän väliin puhallettu merkkisavu siirtyy voimakkaasti huonetilan suuntaan (kuvat 3.22 ja 3.23). Myös kädellä on mahdollista tuntea vedon tunnetta seinien välissä lattianrajassa. Seinän välitilassa ei ole pintarakennetta ja lämmöneristyksenä käytetty sahanpuru on näkyvissä (kuva 3.24). Merkkisavumittaus ryömintätilan tuuletusluukuista osoitti ryömintätilan olevan ylipaineinen, joka aiheuttaa ilmavirtauksia alapohjan läpi huonetilaan rakenteiden epätiiveyskohdista. Opetustilojen 107 ja 108 välisen seinän sisäpinnoilla esiintyy valkoista ainesta (kuva 3.25). Tarkempi tarkastelu osoittaa opetustilojen 107 ja 108 välisen seinän sisäpintojen valkoisen aineksen olevan ureaformaldehydieristettä (kuva 3.26).
Sivu 10 / 35 Kuva 3.1: Ullakolla katon antenniläpiviennin vuotokohdassa sahanpurueriste on pinnalta kuivaa, mutta syvemmällä märkää. Sahanpurun märkyys voidaan havaita silmämääräisesti: sahanpuru tuntuu koskettamalla kostealta, sahanpuruun kaivettuun kuoppaan jää pystysuorat seinämät. Kuiva sahanpuru valuisi reunoilta kuopan pohjalle ja kuopan seinämät eivät pysyisi pystysuorina. Kuva 3.2: Ullakon varastotilan aluskatteessa esiintyy runsaasti vesivuotojälkiä. Aluskate on uusittu edellisen kattokorjauksen yhteydessä. Muualla vastaavia valumajälkiä ei esiinny.
Sivu 11 / 35 Kuva 3.3: Ullakon varaston avauskohdassa (M13, M14) sahanpuru on kauttaaltaan nihkeää. Kuva 3.4: Paikoin yläpohjan lämmöneriste on sahanpurun sijasta turvetta, joka on havaintojen perusteella kuivaa.
Sivu 12 / 35 Kuva 3.5: Yläpohjan seinälaudoitus on paikoin kärsinyt kosteusrasituksesta. Mahdollisesti laudoitus ei ole tiivis ja vesi on päässyt tunkeutumaan laudoituksen väleistä. Kuva 3.6: Vanha ulkoseinärakenne, länsijulkisivu, hirsirakenteinen seinä (M9,M10). Kuvassa näkyvissä ulkoverhous ja tuuletusrako. Bitumilla kyllästetty paperi vanhan ulkoverhouksen ulkopinnassa.
Sivu 13 / 35 Kuva 3.7: Vanha ulkoseinärakenne, länsijulkisivu, hirsirakenteinen seinä (M9,M10). Vanha ulkoverhous hirsirakenteen pinnassa. Bitumilla kyllästetty paperi hirsirakenteen ulkopinnassa. Kuva 3.8: Vanha ulkoseinärakenne, länsijulkisivu, hirsirakenteinen seinä (M9,M10). Hirsien välillä kutterilastutilkettä. Hirsi vaikuttaa lujalta puuainekselta ja silmämääräisesti merkkejä vaurioitumisesta ei
Sivu 14 / 35 havaittu. Kuva 3.9: Vanha ulkoseinärakenne, länsijulkisivu, sisäpuoli (M1, M2). Hirsirakenteen sisäpuolella on puukuitulevy ja lasikuitutapetti. Kuva 3.10: Vanha ulkoseinärakenne, eteläjulkisivu, hirsirunkoinen seinärakenne, sisäpuoli (M3, M4). Runkorakenteen sisäpuolella on kovalevy ja lastulevy.
Sivu 15 / 35 Kuva 3.11: Laajennusosan ulkoseinärakenne, itäjulkisivu, puurunkoinen ja lämmöneristetty seinärakenne (M7, M8). Ulkoverhouksen takana on tuuletusrako ja vinolaudoitus. Vinolaudoituksen päällä on bitumilla kyllästetty paperi. Bitumipaperin alla on näkyvissä ureaformaldehydieristettä. Kuva 3.12: Laajennusosan ulkoseinärakenne, itäjulkisivu, puurunkoinen ja lämmöneristetty seinärakenne (M7, M8). Lämmöneristeenä mineraalivilla. Mineraalivillan seassa on näkyvissä ureaformaldehydieristettä.
Sivu 16 / 35 Kuva 3.13: WC-osa, pohjoisjulkisivu (M5, M6). Ulkoverhouksen takana on tuuletusrako ja vinolaudoitus. Bitumilla kyllästetty paperi vinolaudoituksen päällä. Vinolaudoituksen päällä on näkyvissä ureaformaldehydieristettä. Kuva 3.14: Ikkunapellitys on kapea ja kallistus on pieni. Tuulenpaineen alaisen veden on mahdollista päästä pellityksen alle. Pellityksen alla oleva vesi ei pääse kuivumaan ja pellitykseen liittyvien puurakenteiden korkeampi kosteuspitoisuus nopeuttaa rakenteiden vaurioitumista.
Sivu 17 / 35 Kuva 3.15: Rasitetuimmilla julkisivuilla maali irtoilee ikkunoiden vesipellityksestä ja ikkunapuitteiden kittikyntteet irtoilevat. Vesipellityksen rasitukseen vaikuttaa pellityksen vaakasuoruus. Kuva 3.16: Julkisivun maalipinnoite irtoilee kosteusrasitetuimmissa kohdissa. Käytetty maalipinnoite on lateksipohjainen.
Sivu 18 / 35 Kuva 3.17: Ulkoseinien alaosiin ja ovien puurakenteisiin kynnysrakenteisiin aiheutuu kosteusrasitusta betonirakenteisten portaiden vaakapinnasta roiskuvasti vedestä ja mahdollisesti kinostuvasta lumesta. Kuva 3.18: Opettajanhuoneen komerossa (M23,M24) alapohjarakenteena on paksu lattialaudoitus ja puupalkisto. Alapuolella on lämmöneristeenä sora/lecasoratäyttö, jota on täytetty ureaformaldehydieristeellä.
Sivu 19 / 35 Kuva 3.19: Eteisessä (huonetila 112) komeron lattiassa on sementtikuitulevy ja lämmöneristeenä mineraalivillaa (M29, M30). Hirsirakenteisessa väliseinässä esiintyy kosteusrasituksen jälkiä. Kuva 3.20: Opetustilan 105 alapohjarakenteena on paksu lattialaudoitus ja puupalkisto. Alapuolella on lämmöneristekerros, lämmöneristeenä sahanpuru. Silmämääräisesti sahanpuru vaikuttaa kuivalta.
Sivu 20 / 35 Kuva 3.21: Alapohjan puurakenteet vaikuttavat kuivilta ryömintätilan luukusta tarkasteltuna. Ryömintätilassa on paljon ylimääräistä orgaanista materiaalia. Hormiperustuksen ympärillä on näkyvissä alapohjan sahanpurueristeen valumista ryömintätilaan alapohjan ja hormiperustuksen liitoksesta. Kuva 3.22: Opetustilojen 107 ja 108 välinen seinä tehty kaksiosaisena liukuovea varten. Seinän väliin puhallettu merkkisavu siirtyy voimakkaasti huonetilan suuntaan.
Sivu 21 / 35 Kuva 3.23: Opetustilojen 107 ja 108 välinen seinä tehty kaksiosaisena liukuovea varten. Seinän väliin puhallettu merkkisavu siirtyy voimakkaasti huonetilan suuntaan. Kuva 3.24: Opetustilojen 107 ja 108 välisen väliseinän välitilassa ei ole pintarakennetta ja lämmöneristyksenä käytetty sahanpuru on näkyvissä.
Sivu 22 / 35 Kuva 3.25: Opetustilojen 107 ja 108 välisen seinän sisäpinnoilla esiintyy valkoista ainesta. Kuva 3.26: Tarkempi tarkastelu osoittaa opetustilojen 107 ja 108 välisen seinän sisäpintojen valkoisen aineksen olevan muuallekin puhallettua ureaformaldehydieristettä
3.2 3.2.1 Sivu 23 / 35 Mittaukset Lämpökamerakuvaus Kohteessa suoritettiin lämpökamerakuvaus. Yleensä lämpökuvaus suoritetaan aikaisin aamulla jolloin rakennuksen ulkovaippa on yön aikana jäähtynyt ja saavutetaan riittävä lämpötilaero ulko- ja sisätilojen välille. Tässä kohteessa tämä ei ollut mahdollista vaan tutkimukset suoritettiin iltapäivällä ja illalla. Lisäksi ulkoilman lämpötila oli lämpimämpi kuin lämpökuvauksen suosituksissa (suositus kylmempi kuin +5 ). Tästä johtuen lämpökuvauksessa on mahdollista havaita vain suuret puutteet. Ulkoseinärakenteissa ei lämpökuvauksessa havaittu puutteita. Opetustilojen 107 ja 108 välisen seinän kohdalla esiintyy ympäristöään kylmempiä lämpötiloja (kuva 3.27). Myös opetustilan 107 työ ulkoseinän ja opetustilojen 107 ja 108 välisen väliseinän kohdalla esiintyy ympäristöään kylmempiä lämpötiloja (kuva 3.28).
Sivu 24 / 35 Kuva 3.27: Opetustilojen 107 ja 108 välisen seinän kohdalla esiintyy kylmempiä lämpötiloja. Kuva 3.28: Opetustilan 107 ulkoseinän ja opetustilojen 107 ja 108 välisen väliseinän kohdalla esiintyy kylmempiä lämpötiloja.
3.3 Sivu 25 / 35 Laboratoriotulokset Terveysperusteisia raja-arvoja sieni-itiöpitoisuuksille ei ole olemassa. Julkaisussa Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita: Asumisterveysohje on annettu tulkintaohjeita taajamissa sijaitsivien asuinrakennusten mikrobipitoisuuksille. Toimisto- ja koulurakennuksissa tulkintaohjeiden mukaan mikrobipitoisuudet ovat pienemmät kuin asuinrakennuksissa. 3.3.1 Sisäilmamittaukset Kohteesta otettiin sisäilmanäyteitä 5 kpl ja ulkoilmasta 1 vertailunäyte. Työterveyslaitoksen ohjeiden mukaan toimisto- ja koulurakennuksissa sovelletaan talvikaudella julkaisun Atmospheric Environment 2007, Salonen H. et. al. rajaarvoja. Toimisto- ja koulurakennuksen sisäilman ilmanäytteen sieni-itiöpitoisuudet yli 50 cfu/m3 j a b akteeri-itiöpitoisuudet yli 600cfu/m3 sekä aktinobakteeriitiöpitoisuudet (sädesienet) yli 5cfu/m3 viittaavat julkaisun mukaan haitalliseen kasvustoon sisätiloissa. Lumettomana vuodenaikana sisäilmanäytteiden mikrospitoisuuksia verrataan ulkoilmanäytteiden mikrobipitoisuuksiin ja lajistoon. Tilanne tulkitaan tavanomaiseksi, mikäli sisäilman sieni-itiö ja aktinobakteeripitoisuudet ovat pienempiä kuin ulkoilman pitoisuudet ja lajisto on samankaltainen molemmissa näytteissä (Bioaerosols: Assessment And Control 1999). Seuraavassa taulukossa on esitetty ilmanäytteiden tutkimustulokset. Punaisella on merkitty raja-arvot ylittävät pitoisuudet ja tulkintaan vaikuttaneet lajikkeet, paksunnettuna kosteusvauriota indikoivat lajikkeet.
Sivu 26 / 35 Taulukko 3.1: Ilmanäytteiden tulokset Taulukko 3.2: Ilmanäytteiden tulokset, vertailunäyte ulkoilmasta Arvot viittaavat kosteusvaurioon näytteissä I2-I5, kosteusvaurioita indikoivien lajikkeiden, sädesienten ja raja-arvojen perusteella. Näytteen I5 homesienipitoisuus
Sivu 27 / 35 on merkittävästi suurempi kuin muissa näytteissä (noin 50 kertaa suurempi kuin raja-arvo). Näytteissä I2 ja I4 ylittyy sädesienten raja-arvo. 3.3.2 Materiaalinäytteet Seinärakenteiden ulkoverhouksen kosteuspitoisuutta on mitattu ulkopuolelta p ii kk iko s t e u s m it t a r il la t a rko i t u ks e n a ka rt o i tt a a se in ä r a ke n t e i d e n kosteusrasitustasoa ja käyttää tätä tietoa materiaalinäytteenottokohtien valinnassa. Materiaalinäytteitä on otettu kattavasti eri kosteusrasitustasoisista kohdista. Materiaalinäytteet on otettu rakenteiden sisäpinnasta tai riittävän syvältä ulkopinnasta, jotta näyte olisi otettu kohdasta, josta mahdollisesti olevat mikrobit voivat päästä sisätilojen hengitysilmaan. Materiaalinäytteen mikrobiologisen viljelyn tulos viittaa materiaalin vaurioitumiseen, mikäli materiaalinäytteen elinkykyisten sieni-itiöpitoisuudet ylittävät 10 000cfu/g, aktinobakteeripitoisuus ylittää 500cfu/g tai näytteessä esiintyy kosteusvaurioon viittaavaa lajikkeistoa. Näytteen bakteeripitoisuus yli 100 000cfu/g viittaa vaurioitumiseen ja bakteerikasvuun materiaalissa. Seuraavissa taulukoissa on esitetty materiaalinäytteiden tutkimustulokset. Punaisella on merkitty raja-arvot ylittävät pitoisuudet ja paksunnettuna kosteusvauriota indikoivat lajikkeet.
Sivu 28 / 35 Taulukko 3.2: Materiaalinäytteiden tulokset, ulkoseinät Näytteen M1 pitoisuus viittaa bakteerikasvuun, näytteissä M4 ja M10 on heikko viite vauriosta. Näytteissä M4 ja M10 esiintyy pieniä määriä kosteusvaurioon viittaavia homesienilajikkeita. Näytteet M1 ja M10 on otettu hirsiseinän tilkemateriaalista, samoista kohdista otetut näytteet M2 ja M9 hirsirakenteesta eivät ole vaurioituneet. Tilke huokoisempana materiaalina vaurioituu herkemmin, mutta myös hirsiseinällä on riski vaurioitua.
Sivu 29 / 35 Taulukko 3.3: Materiaalinäytteiden tulokset, yläpohja Näytteissä M21, M22 ja M31 on vahva viite vauriosta, homesienien arvot ylittyvät 25-581 kertaisesti, bakteerien arvot ylittyvät 34-118 kertaisesti ja sädesienten (aktinobakteerit) arvot ylittyvät 1,8-181 kertaisesti.
Sivu 30 / 35 Taulukko 3.4: Materiaalinäytteiden tulokset, alapohja Näytteissä M29 ja M30 on vahva viite vauriosta, näytteessä M33 heikko viite vauriosta sädesinten osalta. Homesienien arvot ylittyvät 12-51 kertaisesti ja sädesienten (aktinobakteerit) arvot ylittyvät 2 kertaisesti.
4 Sivu 31 / 35 Johtopäätökset Tutkimuksen kohteena oli puurakenteinen 1916 rakennettu ja 1950- luvulla laajennettu koulurakennus. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää sisäilman laatua sisäilmamittauksin sekä rakenteiden mikrobivaurioitumista materiaalinäyttein. Ulkoseinärakenteessa on ulkoverhouksen taakse jätetty vanha ulkoverhous. Vanhan ulkoverhouksen jättäminen uuden ulkoverhouksen taakse voi heikentää rakenteen kuivumiskykyä. Seinärakenteen ulkopinnassa on useampia bitumilla kyllästettyjä rakennuspapereita, vanhan hirsirakenteen ja vanhan ulkoverhouksen ulkopinnoissa. Useampi bitumilla kyllästetty paperi lisää rakenteen ulkopinnan vesihöyrynvastusta. Rakenteen ulkopinnan liian suuri vesihöyrynvastus voi estää kosteuden poistumista rakenteesta. Myöskään ulkoverhouksen takana oleva kapea tuuletusrako ei riittävästi kuivata rakennetta. Sisäpinnassa on pääosin pelkkä verhouslevy. Alkuperäinen seinärakenne on tehty rakennusajankohdan ohjeistuksen mukaan. Nykyisen ohjeistuksen mukaan puurakenteisissa avohuokoisilla lämmöneristeillä eristetyissä seinissä sisäpinnan vesihöyrynvastus tulisi olla viisinkertainen ulkopintaan verrattuna, jotta kosteuden poistuminen rakenteesta on riittävä. Tämä vaatimus on yleensä saavutettu hengittävissä seinärakenteissa käyttämällä bitumilla kyllästettyä paperia kantavan rakenteen tai lämmöneristyksen sisäpinnassa ja tavallista paperia kantavan rakenteen tai lämmöneristyksen ulkopinnassa. Nykyisellään seinärakenne ei ole nykytiedon (mm. RakMk C2) mukaan kosteusteknisesti toimiva. O pe t ta j a nh u on e e ss a on kä yt e tt y l a si ku i t u ta pe t ti a p i nt a ma te r i a al i n a. Hygroskooppiset aineet ja rakenteet, kuten puupohjaiset tuotteet, kykenevät sitomaan ja luovuttamaan ilman kosteutta ja näin tasaavat ilman kosteuden vaihteluita. Jos hygroskooppisen materiaalin pintaan laitetaan pintakäsittely (maali, lakka, tapetti jne.), saattaa pinnoitteen suuri höyrynvastus estää kosteusteknisen vuorovaikutuksen huoneilman ja rakenteen välillä. Tällöin ilmanvaihto jää ainoaksi keinoksi sisäilman kosteuden hallintaan, ellei kosteuden tuottoa ryhdytä säännöstelemään tai ilmaa kuivattamaan. Vanhat hirsi- ja sahanpurueristeiset seinärakenteet toimivat parhaiten ns. hengittävinä rakenteina ja silloin ei pitäisi käyttää tiiviitä maali tai tapettikerroksia. Yläpohjan lämmöneristeen havaittiin olevan paikoin kastunut, todennäköisin syy kastumiseen ovat paikalliset kattovuodot. Sahanpurulämmöneriste suodattaa hyvin homeitiöitä, mutta lämmöneristeen lämpimän puolen tulisi pysyä kuivana. Osassa avauskohdista lämmöneristeen todettiin olevan kastunut myös lämmöneristeen lämpimällä puolella. Alapohjan lämmöneristeen todettiin pääsääntöisesti olevan kuivaa, yksittäisessä kohdassa lämmöneriste on vaihdettu mineraalivillaan todennäköisesti kosteusvaurion korjauksen yhteydessä (eteisen komero, huonetila 112). Kohteessa suoritettiin lämpökamerakuvaus. Yleisesti matalat pintalämpötilat johtuvat eristevirheistä, rakenteellisista kylmäsilloista, ilmavuodoista ja kosteusvaurioista. Lämpötilaindeksin välttävän tason alittuminen voi aiheuttaa
Sivu 32 / 35 terveyshaittaa (Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita, Asumisterveysohje). Yleensä lämpökuvaus suoritetaan aikaisin aamulla jolloin rakennuksen ulkovaippa on yön aikana jäähtynyt ja saavutetaan riittävä lämpötilaero ulko- ja sisätilojen välille. Tässä kohteessa tämä ei ollut mahdollista vaan tutkimukset suoritettiin iltapäivällä ja illalla. Lisäksi ulkoilman lämpötila oli lämpimämpi kuin lämpökuvauksen suosituksissa (suositus kylmempi kuin +5 ). Tästä johtuen lämpökuvauksessa on mahdollista havaita vain suuret puutteet. Opetustilojen 107 ja 108 välisen seinän kohdalla esiintyy ympäristöään kylmempiä lämpötiloja. Samassa kohdassa havaittiin myös merkkisavukokeessa voimakkaita i l m a v i r t a u k s i a a l a p o h j a r a ke n t e e n l ä p i r y ö m i n t ä t i l a s t a h u o n e t i l a a n. Merkkisavumittaus ryömintätilan tuuletusluukuista osoitti ryömintätilan olevan ylipaineinen, joka aiheuttaa ilmavirtauksia alapohjan läpi huonetilaan rakenteiden epätiiveyskohdista. Myös opetustilan 107 ulkoseinän ja opetustilojen 107 ja 108 välisen väliseinän kohdalla esiintyy ympäristöään kylmempiä lämpötiloja. Sisäilmanäytteiden arvot viittaavat kosteusvaurioon näytteissä I2-I5, kosteusvaurioita indikoivien lajikkeiden, sädesienten ja raja-arvojen perusteella. Näytteen I5 pitoisuus on merkittävästi suurempi kuin muissa näytteissä (noin 50 kertaa suurempi kuin raja-arvo). Näytteissä I2 ja I4 ylittyy sädesienten raja-arvo. Seinärakenteiden ulkoverhouksen kosteuspitoisuutta on mitattu ulkopuolelta p ii kk iko s t e u s m it t a r il la t a rko i t u ks e n a ka rt o i tt a a se in ä r a ke n t e i d e n kosteusrasitustasoa ja käyttää tätä tietoa materiaalinäytteenottokohtien valinnassa. Materiaalinäytteitä on otettu kattavasti eri kosteusrasitustasoisista kohdista. Materiaalinäytteet on otettu rakenteiden sisäpinnasta tai riittävän syvältä ulkopinnasta, jotta näyte olisi otettu kohdasta, josta mahdollisesti olevat mikrobit voivat päästä sisätilojen hengitysilmaan. Ulkoseinärakenteiden materiaalinäytteen M1 pitoisuus viittaa bakteerikasvuun. Näytteissä M4 ja M10 on heikko viite vauriosta. Näytteissä M4 ja M10 esiintyy pieniä määriä kosteusvaurioon viittaavia homesienilajikkeita. Näytteet M1 ja M10 on otettu hirsiseinän tilkemateriaalista, samoista kohdista otetut näytteet M2 ja M9 hirsirakenteesta eivät ole vaurioituneet. Tilke huokoisempana materiaalina vaurioituu herkemmin, mutta myös hirsiseinällä on riski vaurioitua. Yläpohjan materiaalinäytteissä M21 ja M22 on vahva viite vauriosta, homesienien arvot ylittyvät 25-290 kertaisesti, bakteerien arvot ylittyvät 34-118 kertaisesti ja sädesienten (aktinobakteerit) arvot ylittyvät 1,8-181 kertaisesti. Alapohjan materiaalinäytteissä M29 ja M30 on vahva viite vauriosta, homesienien arvot ylittyvät 12-51 kertaisesti ja sädesienten (aktinobakteerit) arvot ylittyvät 2 kertaisesti. Rakennuksessa on tehtyjen sisäilmamittausten ja mikrobikartoituksen perusteella kosteus- ja mikrobivaurioita. Rakenteita korjaamallakaan ei voida sisäilmariskejä täydellä varmuudella poistaa. Ihmisten oleskelu tiloissa saattaa altistaa tilan käyttäjät rakenteissa esiintyville mikrobikasvustoille, jotka voivat aiheuttaa terveyshaittaa.
5 Sivu 33 / 35 Korjausehdotus Mikäli rakennus päätetään korjata, tulee rakenteet pyrkiä korjaamaan kosteusteknisesti toimiviksi. Vaurioiden laajuus tulee selvittää rakenteita avattessa ja vaurioituneet rakenteet ja materiaalit tulee purkaa ja poistaa riittävän laajalti. Laajuus tulee määritetllä erillisen suunnittelun perusteella. Purku ja korjaustöissä tulee huolehtia asianmukaisesta suojauksesta ja suojautumisesta. Korjaustöiden oletetun laajuuden takia ei rakennusta ole mahdollista korjaustöiden aikana käyttää. Korjausehdotukset, minimitaso: kaikkien ulkoverhousten purkaminen ulko-osien bitumilla kyllästettyjen rakennuspaperien poistaminen hirsiseinän päälle lisälämmöneristys, esim 25mm huokoinen puukuitulevy, riittävä tuuletusrako, uusi ulkoverhous lämmöneristettyjen osien lämmöneristeen korvaaminen puukuitupohjaisella lämmöneristeellä (eriste joka kykenee sitomaan kosteutta, ei mineraalivilla), riittävä tuuletusrako, uusi ulkoverhous. sisäverhouksen uusiminen, lämmöneristeen/rungon sisäpintaan bitumilla kyllästetty rakennuspaperi. sisäpintaan lastulevy tai puukuitulevy, ei esim. lasikuitutapettia ym. muuta liian tiivistä kerrosta. alapohjan vaurioituneiden alueiden lämmöneristeen uusiminen ryömintätilan muuttaminen ali-paineiseksi yläpohjan vaurioituneiden alueiden lämmöneristeen uusiminen, suositellaan toistuneiden kattovuotojen takia kaiken eristeen uusimista ja korvaamista puukuitupohjaisella lämmöneristeellä Helsingissä 15.4.2013 TJ Tuomas Alinikula tuomas.alinikula@suunnittelutoimisto-alinikula.f GSM:045-6506565 Helsingissä 15.4.2013
Sivu 34 / 35 Näytteenottokohdat, punaisella vauriota indikoivat näytetulokset, kursiivilla hieman kohonneet arvot. 1. kerros
Ullakko Sivu 35 / 35