Matkussaari Wind Farm Oy Kurikan Matkussaaren tuulivoimapuiston lisäalueiden lepakkoselvitys 2014 AHLMAN GROUP OY Raportteja 52/2014
sisällysluettelo Johdanto... 3 Raportista... 3 Selvitysalueen yleiskuvaus... 3 Työstä vastaavat henkilöt... 3 Tutkimusmenetelmät... 4 Epävarmuustekijät... 5 Lepakoiden elintavoista... 6 Lepakot lainsäädännössä... 6 Lajikohtaista tarkastelua... 6 Tulokset ja päätelmät... 7 Kirjallisuus... 8 Tähän raporttiin suositetaan viittaamaan seuraavasti: Ahlman, S. 2014: Kurikan Matkussaaren tuulivoimapuiston lisäalueiden lepakkoselvitys 2014. Ahlman Group Oy. 2
JOHDANTO Tämä raportti esittelee Matkussaari Wind Farm Oy:n Ahlman Group Oy:ltä tilaaman Kurikan Matkussaaren tuulivoimapuiston lisäalueiden lepakkoselvityksen tulokset, joiden perusteella voidaan arvioida voimaloiden mahdollisia vaikutuksia lepakoihin. Yhtiö tutkii Kurikassa Etelä-Pohjanmaalla sijaitsevan Matkussaaren lisäalueen soveltumista tuulivoimatuotantoon. Tuulivoimapuisto koostuu tuulivoimaloista perustuksineen, niitä yhdistävistä maakaapeleista, kantaverkkoon liittymisasemasta sekä tuulivoimaloita yhdistävistä teistä. Hankkeeseen mahdollisesti sovellettavan YVA-lain (486/1994, muutettu 458/2006) mukaisesta ympäristövaikutusten arviointimenettelyä ei ole vielä päätöstä. Raportista Tässä raportissa esitetään kesäkuun puolivälin ja elokuun puolivälin välisenä aikana 2014 toteutetun lepakkoselvityksen tulokset. Raportti käsittää yleis- ja pohjatietojen lisäksi kuvaukset tutkimusmenetelmistä inventointien tulokset ja mahdolliset maankäyttösuositukset. SELVITYSALUEEN YLEISKUVAUS Tutkimusalue sijaitsee noin kymmenen kilometriä Kurikan keskustan länsipuolella ja 11 kilometriä Jurvan keskustan kaakkoispuolella. Lähimpiä taajamia ovat kaakkoispuolen Pohjoiskylä ja Lounaispuolen Norrinkylä Teuvalla. Pieni osa tutkimusalueesta lounaislaidassa on Teuvan kunnan puolella (kuva 1). Vuoden 2014 lisätutkimusalue on pinta-alaltaan noin 1 055 hehtaarin laajuinen kolmeosainen kokonaisuus, josta kaksi läntisintä aluetta levittäytyy vuonna 2013 inventoitujen Rasakankaan ja Matkussaaren tutkimusalueiden ympärille (Ahlman 2013a ja 2013b). Itäisin rajaus on muista alueista irrallaan oleva Karhunmaan osa-alue. Kolmeosaisella alueella on erittäin runsaasti ojitettuja rämeitä, vähäisesti luonnontilaisia soita, monen eri ikäluokan talousmetsiä, hakkuualoja, taimikoita ja maa-aineksenottoalueita sekä pienialaisesti myös viljelysaluetta. TYÖSTÄ VASTAAVAT HENKILÖT Matkussaaren lisäalueiden pesimäaikaisesta lepakkoselvityksestä vastasivat luontokartoittaja Keijo Seppälä ja biologi Antti Ihantola. Raportin laati luontokartoittaja Santtu Ahlman. 3
Kuva 1. Matkussaaren lisäalueet on merkitty karttaan punaisella katkoviivalla. tutkimusmenetelmät Lepakkoselvityksiä on tehty Suomessa melko niukasti, eikä vakiintuneita menetelmiä vielä ole. Rasakankaan tuulivoimapuistojen selvitys tehtiin melko yleispiirteisenä. Lepakoita havainnoitiin yöllä noin klo 22.30 4.30 välisenä aikana kiertämällä alue mahdollisimman tarkkaan läpi. Inventoinnit tehtiin 15. 16.6., 28. 29.6., 1. 2.7., 12. 13.7., 15. 16.7., 16. 17.7., 17. 18.7., 10. 11.8., 12. 13.8. ja 13. 14.8. Alue kierrettiin läpi pääosin kävellen ja hiljalleen pyöräillen, jolloin detektorin taajuutta vaihdeltiin jatkuvasti, jotta eri aaltopituudella ääntelevät lajit havaitsisi ja erottaisi toisistaan. Tutkimusalueen mahdollisesti potentiaaliset kohteet sekä useat muut paikat saatiin tarkastettua melko kattavasti jokaisella inventointikierroksella. Havainnointia tehtiin sopivan tyyninä ja lämpiminä ajankohtina, jolloin lämpötila oli vähintään 10 C. Liian viileällä, tuulisella tai sateisella säällä lepakot eivät saalista aktiivisesti. Maastoinventoinneissa keskityttiin lähinnä saalistusalueiden ja lisääntymiskolonioiden etsimiseen. Talviaikaiset tarkastuskäynnit eivät kuuluneet selvitykseen. 4
Havainnoinnissa käytettiin ultraäänidetektoria (Petterson D 240X ja Ciel CDB301), joka muuntaa korkeat kaikuluotausäänet ihmiskorvin kuultaviksi. D 240X -laitteella voidaan kuunnella ja määrittää lepakoita reaaliajassa heterodyne-menetelmällä tai varmistaa vaikeiden lajien määritys aikalaajennettujen (time expansion) tallenteiden avulla myöhemmin BatSound-ohjelman avulla. Nauhurina käytettiin Zoomin H4n -laitetta. epävarmuustekijät Lepakkoselvitykseen käytettiin kohtalaisesti aikaa pinta-alaan nähden. Osa lepakoista on kuitenkin saattanut jäädä havaitsematta, sillä joidenkin lepakkolajien ultraääni kuuluu vain hyvin lyhyen matkan päähän (taulukko 1). Elinympäristöjen luonteen vuoksi selvitystä voidaan kuitenkin pitää riittävän tarkkana. Taulukko 1. Suomessa tavattujen lepakkolajien yleisyys, kaikuluotausäänen kuuluvuus ja taajuudet karkeasti esitettyinä. I = yleinen, II = harvalukuinen, III = satunnainen. Kuuluvuus kuvaa etäisyyttä, josta äänen saattaa havaita ja taajuus kilohertseinä vaihteluväliä, jolloin ääni kuuluu parhaiten. Kuuluvuus- ja taajuustietojen lähde: Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry 2006. Laji Tieteellinen nimi Yleisyys I II III Kuuluvuus Taajuus Vesisiippa Myotis daubentoni x - - 15 20 m 40 45 khz Ripsisiippa Myotis nattereri - x - 5 10 m 45 50 khz Viiksisiippa Myotis mystacinus x - - 15 20 m 45 50 khz Isoviiksisiippa Myotis brandtii x - - 15 20 m 45 50 khz Lampisiippa Myotis dasycneme - - x 20 80 m 36 38 khz Vaivaislepakko Pipistrellus pipistrellus - - x 15 20 m 43 50 khz Pikkulepakko Pipistrellus nathusii - x - 15 25 m 55 khz Kääpiölepakko Pipistrellus pygmaeus - - x 15 20 m 38 47 khz Isolepakko Nyctalus noctula - x - 100 m 20 25 khz Pohjanlepakko Eptesicus nilssoni x - - 50 80 m 28 32 khz Etelänlepakko Eptesicus serotinus - - x 50 m 22 27 khz Kimolepakko Vespetilio murinus - - x 50 100 m 25 35 khz Korvayökkö Plecotus auritus x - - 2 5 m 42 50 khz 5
lepakoiden elintavoista Suomessa on tavattu 13 lepakkolajia, jotka ovat kaikki hyönteissyöjiä. Näistä moni on kuitenkin hyvin harvinainen ja epäsäännöllinen laji maassamme, tosin lepakoita on tutkittu Suomessa toistaiseksi varsin vähän. Erikoista lepakoiden käyttäytymisessä on naaraiden muodostamat lisääntymisyhdyskunnat, joissa ne synnyttävät poikasensa. Koiraat pysyttelevät kesällä hyvin pitkälti yksin tai korkeintaan pieninä ryhminä. Päiväpiiloiksi kelpaavat erilaiset rakennukset, puiden kolot ja muut vastaavat paikat. Sopivien ruokailupaikkojen säilyttäminen etenkin lisääntymisyhdyskuntien lähellä on tärkeää etenkin pesiville naaraille. Loppukesän tullen lepakot levittäytyvät ravinnonhakuun erilaisiin ympäristöihin. Talvensa lepakot viettävät horroksessa esimerkiksi kellareissa. Osa lepakkokannasta muuttaa etelämmäksi talvehtimaan. lepakot lainsäädännössä Lepakot kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) mukaisiin lajeihin, joihin kuuluvien yksilöiden luonnossa selvästi havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on uuden luonnonsuojelulain (49 ) mukaisesti kielletty. Lisäksi ripsisiippa on luonnonsuojelulain 47 :n mukaisesti säädetty luonnonsuojeluasetuksella erityistä suojelua vaativaksi lajiksi ja se on arvioitu Suomessa erittäin uhanalaiseksi (EN). Suomi liittyi vuonna 1999 Euroopan lepakoidensuojelusopimukseen (EUROBATS), joka velvoittaa sitoutuneita maita huolehtimaan suojelusta lainsäädännön kautta. Sopimuksen mukaan osapuolten on pyrittävä säilyttämään merkittäviä ruokailualueita. Maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää riittävien selvitysten tekemistä kaavoituksessa. lajikohtaista tarkastelua Suomen yleisimpänä lajina pohjanlepakko osoittautui maastoselvitysten perusteella runsaslukuisimmaksi Matkussaaren alueella tavattavaksi lajiksi. Se esiintyy usein asutuksen lähistöllä sopivan suojaisissa metsiköissä ja toisaalta myös pienissä pihapiireissä, joissa on kuitenkin riittävästi puustoa ympärillä. Suuria ja avoimia alueita pohjanlepakko välttää, joskin se saattaa toisinaan esiintyä myös varsin pienillä metsäkuvioilla vailla rakennuksia. Isoviiksi- / viiksisiippa havaittiin vain yhdessä paikassa, mikä ei todennäköisesti kuvasta alueen kokonaistilannetta kunnolla. Lajiparin ääni voidaan havaita vain noin 15 20 metrin etäisyydeltä, joten löytäminen on haastavaa (taulukko 3). Viiksisiipoista tiedetään Suomessa hyvin vähän, mutta saalistusalueinaan ne käyttävät yleensä suojaisempia metsämaita kuin pohjanlepakot. 6
Tulokset ja päätelmät Matkussaaren tutkimusalueelta löydettiin 14 pohjanlepakkoyksilöä, mutta selviä keskittymiä tai merkittäviä ruokailupaikkoja ei löydetty, sillä suurin keskittymä oli Sotkalammin kolme yksilöä (kuva 2). Myöskään lisääntymiskolonioita ei havaittu. Lisäksi tutkimusalueella tehtiin havainto yhdestä isoviiksi-/viiksisiipasta. Kokonaispinta-alaan suhteutettuna kokonaisyksilömäärä on kohtalainen. Maastoselvityksen perusteella tutkimusalue on tavanomainen lepakoiden esiintymisen kannalta, eikä alueelle voida esittää erityisiä maankäyttösuosituksia. Tutkimusalueen lisäksi pohjanlepakoita havaittiin yhteensä 12 yksilöä alueen ulkopuolella siirtymien aikana. Kuva 2. Matkussaaren tutkimusalueen pohjanlepakkohavainnot kesäkuussa (musta pallo), heinäkuussa (vihreä pallo) ja elokuussa (punainen pallo). Isoviiksi-/viiksisiippahavainto esitetään sinisellä pallolla. Samoiksi yksilöiksi tulkitut havainnot on yhdistetty viivoilla. 7
KIRJALLISUUS Ahlman, S. 2013a: Kurikan Rasakankaan tuulivoimapuiston pesimälinnusto-, ja liito-oravaselvitys 2013. Ahlman Group Oy. Ahlman, S. 2013b: Kurikan Matkussaaren tuulivoimapuiston pesimälinnusto-, viitasammakkoja liito-oravaselvitys 2013. Ahlman Group Oy. Baerwld, EF., Edworthy, J., Holder, M. & Barclay, RMR 2008: A Large-Scale Mitigation Experiment to Reduce Bat Fatalities at Wind Energy Facilities. The Journal of Wildlife Management 73 (7): 1077 1081. Barataud, M. 2002: The World of Bats. Sittelle Publishers. Mens, France. Barclay, MRM, Baerwald, EF, Gruver, JC 2007: Variation in bat and bird fatalities at wind energy facilities: assessing the effects of rotor size and tower heigh. Canadian Journal of Zoology 85: 381 387. Crawford, RL., Baker, W. 1981: Bats killed at a north Florida television tower: a 25-year record. Journal of mammalogy 62: 651 652. EUROBATS 2001: Agreement of the Conservation of Bats in Europe. Furmankiewicz, J., Kucharska, M. 2009: Migration of Bats along a Large River Valley in Southwestern Poland. Journal of Mammalogy 90 (6): 1310 1317. Jakobsson, N. (toim.) 2008: Ympäristön- ja luonnonsuojelu 2008. Lakikokoelmat. Edita Publishing Oy. Helsinki. Kunz, T., Arnet, EB., Erickson, WP., Hoar, AR., Johnson, GD., Larkin, RP., Strickland, MD., Thresher, RW., Tuttle, MD. 2007: Ecological impacts of wind energy development on bats: questions, research, needs, and hypotheses. The Ecological Society of America 5 (6):315 324. Kuvlesky, JR. P., Brennan, L., Morrison, M., Boydston, K., Ballard, B., Bryant, F. 2007: Wind Energy Development and Wildlife Conservation: Challenges and Opportunities. The Journal of Wildlife Management 71 (8): 2487 2498. 8
Lappalainen, M. 2003: Lepakot. Toinen painos. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki. Pettersons, G. 2009: Seasonal migrations of north-eastern populations of nathusius bat Pipistrellus nathusii (Chiroptera). Myotis 41 42:29 56. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen Ympäristö 742. Ympäristöministeriö. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Ympäristöministeriö a) luontodirektiivin II, IV ja V -liitteiden lajit http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=9045&lan=fi#a7. 9
10
Lehtivuoret Wind Farm Oy Kurikan Lehtivuorten tuulivoimapuiston lisäalueiden lepakkoselvitys 2014 AHLMAN GROUP OY Raportteja 45/2014
sisällysluettelo Johdanto... 3 Raportista... 3 Selvitysalueen yleiskuvaus... 3 Työstä vastaavat henkilöt... 3 Tutkimusmenetelmät... 4 Epävarmuustekijät... 5 Lepakoiden elintavoista... 6 Lepakot lainsäädännössä... 6 Lajikohtaista tarkastelua... 6 Tulokset ja päätelmät... 7 Kirjallisuus... 8 Tähän raporttiin suositetaan viittaamaan seuraavasti: Ahlman, S. 2014: Kurikan Lehtivuorten tuulivoimapuiston lisäalueiden lepakkoselvitys 2014. Ahlman Group Oy. 2
JOHDANTO Tämä raportti esittelee Lehtivuoret Wind Farm Oy:n Ahlman Group Oy:ltä tilaaman Kurikan Lehtivuorten tuulivoimapuiston lisäalueiden lepakkoselvityksen tulokset, joiden perusteella voidaan arvioida voimaloiden mahdollisia vaikutuksia kyseisiin eliöryhmiin. Yhtiö tutkii Kurikassa Etelä-Pohjanmaalla sijaitsevan Lehtivuorten alueen soveltumista tuulivoimatuotantoon. Tuulivoimapuisto koostuu tuulivoimaloista perustuksineen, niitä yhdistävistä maakaapeleista, kantaverkkoon liittymisasemasta sekä tuulivoimaloita yhdistävistä teistä. Hankkeeseen ei sovelleta YVA-lain (486/1994, muutettu 458/2006) mukaista ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Tuulivoimapuiston alueelta tehtiin kattavat luontoselvitykset vuonna 2013 (Ahlman 2013), mutta varovaisuusperiaatteen mukaisesti tutkimusaluetta laajennettiin hieman. Lisäalueilta tehtiin täydentäviä tutkimuksia maastokaudella 2014. Raportista Tässä raportissa esitetään kesäkuun lopun ja elokuun alkupuolen välisenä aikana 2014 toteutetun lepakkoselvityksen tulokset. Raportti käsittää yleis- ja pohjatietojen lisäksi kuvaukset tutkimusmenetelmistä inventointien tulokset ja mahdolliset maankäyttösuositukset. SELVITYSALUEEN YLEISKUVAUS Suunniteltu hankealue sijaitsee noin viisi kilometriä Kurikan keskustan länsipuolella. Lähimpiä taajamia ovat koillispuolen Kampinkylä, kaakkoispuolen Kuusistonloukko ja eteläpuolen Juonenkylä (kuva 1). Vuoden 2014 lisätutkimukset koskevat kahta erillistä lisäaluetta, jotka ovat kiinni vuoden 2013 hankealueessa. Kyseessä on näin ollen sama tuulivoimapuisto, jonka reunavyöhykkeiltä tutkittiin lisää mahdollisia luontoarvoja. Kaksi lisäaluetta muodostaa yhteensä 160 hehtaarin laajuisen kokonaisuuden, johon lukeutuu eniten ojitettuja rämeitä. Alueella on myös vähäisesti mäntyvaltaisia kangasmetsiä sekä pieni turvetuotantoalue ja luonnontilaisia soita. TYÖSTÄ VASTAAVAT HENKILÖT Kurikan Lehtivuorten tuulivoimapuiston lisäalueiden pesimäaikaisesta lepakkoselvityksestä vastasivat luontokartoittaja Keijo Seppälä ja biologi Antti Ihantola. Raportin laati luontokartoittaja Santtu Ahlman. 3
Kuva 1. Lehtivuorten lisäalueet on merkitty karttaan punaisella katkoviivalla. tutkimusmenetelmät Lepakkoselvityksiä on tehty Suomessa melko niukasti, eikä vakiintuneita menetelmiä vielä ole. Lehtivuorten tuulivoimapuistojen selvitys tehtiin melko yleispiirteisenä, mutta kuitenkin maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämällä tavalla. Lepakoita havainnoitiin yöllä noin klo 22.30 4.30 välisenä aikana kiertämällä alue mahdollisimman tarkkaan läpi. Inventoinnit tehtiin 24. 25.6., 11. 12.7. ja 6. 7.8. Alue kierrettiin läpi pääosin kävellen, jolloin detektorin taajuutta vaihdeltiin jatkuvasti, jotta eri aaltopituudella ääntelevät lajit havaitsisi ja erottaisi toisistaan. Tutkimusalue saatiin kokonaisuudessaan tarkastettua varsin kattavasti jokaisella inventointikierroksella. Havainnointia tehtiin sopivan tyyninä ja lämpiminä ajankohtina, jolloin lämpötila oli vähintään 10 C. Liian viileällä, tuulisella tai sateisella säällä lepakot eivät saalista aktiivisesti. Maastoinventoinneissa keskityttiin lähinnä saalistusalueiden ja lisääntymiskolonioiden etsimiseen. Talviaikaiset tarkastuskäynnit eivät kuuluneet selvitykseen. 4
Havainnoinnissa käytettiin ultraäänidetektoria (Petterson D 240X ja Ciel CDB301), joka muuntaa korkeat kaikuluotausäänet ihmiskorvin kuultaviksi. D 240X -laitteella voidaan kuunnella ja määrittää lepakoita reaaliajassa heterodyne-menetelmällä tai varmistaa vaikeiden lajien määritys aikalaajennettujen (time expansion) tallenteiden avulla myöhemmin BatSound-ohjelman avulla. Nauhurina käytettiin Zoomin H4n -laitetta. epävarmuustekijät Lepakkoselvitykseen käytettiin kohtalaisesti aikaa pinta-alaan nähden. Osa lepakoista on kuitenkin saattanut jäädä havaitsematta, sillä joidenkin lepakkolajien ultraääni kuuluu vain hyvin lyhyen matkan päähän (taulukko 1). Elinympäristöjen luonteen vuoksi selvitystä voidaan kuitenkin pitää riittävän tarkkana. Taulukko 1. Suomessa tavattujen lepakkolajien yleisyys, kaikuluotausäänen kuuluvuus ja taajuudet karkeasti esitettyinä. I = yleinen, II = harvalukuinen, III = satunnainen. Kuuluvuus kuvaa etäisyyttä, josta äänen saattaa havaita ja taajuus kilohertseinä vaihteluväliä, jolloin ääni kuuluu parhaiten. Kuuluvuus- ja taajuustietojen lähde: Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry 2006. Laji Tieteellinen nimi Yleisyys I II III Kuuluvuus Taajuus Vesisiippa Myotis daubentoni x - - 15 20 m 40 45 khz Ripsisiippa Myotis nattereri - x - 5 10 m 45 50 khz Viiksisiippa Myotis mystacinus x - - 15 20 m 45 50 khz Isoviiksisiippa Myotis brandtii x - - 15 20 m 45 50 khz Lampisiippa Myotis dasycneme - - x 20 80 m 36 38 khz Vaivaislepakko Pipistrellus pipistrellus - - x 15 20 m 43 50 khz Pikkulepakko Pipistrellus nathusii - x - 15 25 m 55 khz Kääpiölepakko Pipistrellus pygmaeus - - x 15 20 m 38 47 khz Isolepakko Nyctalus noctula - x - 100 m 20 25 khz Pohjanlepakko Eptesicus nilssoni x - - 50 80 m 28 32 khz Etelänlepakko Eptesicus serotinus - - x 50 m 22 27 khz Kimolepakko Vespetilio murinus - - x 50 100 m 25 35 khz Korvayökkö Plecotus auritus x - - 2 5 m 42 50 khz 5
lepakoiden elintavoista Suomessa on tavattu 13 lepakkolajia, jotka ovat kaikki hyönteissyöjiä. Näistä moni on kuitenkin hyvin harvinainen ja epäsäännöllinen laji maassamme, tosin lepakoita on tutkittu Suomessa toistaiseksi varsin vähän. Erikoista lepakoiden käyttäytymisessä on naaraiden muodostamat lisääntymisyhdyskunnat, joissa ne synnyttävät poikasensa. Koiraat pysyttelevät kesällä hyvin pitkälti yksin tai korkeintaan pieninä ryhminä. Päiväpiiloiksi kelpaavat erilaiset rakennukset, puiden kolot ja muut vastaavat paikat. Sopivien ruokailupaikkojen säilyttäminen etenkin lisääntymisyhdyskuntien lähellä on tärkeää etenkin pesiville naaraille. Loppukesän tullen lepakot levittäytyvät ravinnonhakuun erilaisiin ympäristöihin. Talvensa lepakot viettävät horroksessa esimerkiksi kellareissa. Osa lepakkokannasta muuttaa etelämmäksi talvehtimaan. lepakot lainsäädännössä Lepakot kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) mukaisiin lajeihin, joihin kuuluvien yksilöiden luonnossa selvästi havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on uuden luonnonsuojelulain (49 ) mukaisesti kielletty. Lisäksi ripsisiippa on luonnonsuojelulain 47 :n mukaisesti säädetty luonnonsuojeluasetuksella erityistä suojelua vaativaksi lajiksi ja se on arvioitu Suomessa erittäin uhanalaiseksi (EN). Suomi liittyi vuonna 1999 Euroopan lepakoidensuojelusopimukseen (EUROBATS), joka velvoittaa sitoutuneita maita huolehtimaan suojelusta lainsäädännön kautta. Sopimuksen mukaan osapuolten on pyrittävä säilyttämään merkittäviä ruokailualueita. Maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää riittävien selvitysten tekemistä kaavoituksessa. lajikohtaista tarkastelua Suomen yleisimpänä lajina pohjanlepakko osoittautui maastoselvitysten perusteella ainoaksi Lehtivuorten alueella tavattavaksi lajiksi. Se esiintyy usein asutuksen lähistöllä sopivan suojaisissa metsiköissä ja toisaalta myös pienissä pihapiireissä, joissa on kuitenkin riittävästi puustoa ympärillä. Suuria ja avoimia alueita pohjanlepakko välttää, joskin se saattaa toisinaan esiintyä myös varsin pienillä metsäkuvioilla vailla rakennuksia. 6
Tulokset ja päätelmät Kurikan Lehtivuorten tutkimusalueelta löydettiin kesäkuussa kaksi pohjanlepakkoyksilöä ja elokuussa yksi yksilö (kuva 2). Heinäkuussa ei havaintoja tullut lainkaan. Lisäksi alueelta toiselle siirryttäessä läheisien tielinjojen varsilla havaittiin yhteensä kuusi eri yksilöä. Tutkimuksen aikana ei näin ollen löydetty selviä keskittymiä, merkittäviä ruokailupaikkoja tai lisääntymisyhdyskuntoa. Maastoselvityksen perusteella tutkimusalue on tavanomainen lepakoiden esiintymisen kannalta, eikä alueelle voida esittää erityisiä maankäyttösuosituksia. Kuva 2. Tutkimusalueen pohjanlepakkohavainnot 24. 25.6. (musta pallo) ja 6. 7.8. (punainen pallo). 7
KIRJALLISUUS Ahlman, S. 2013: Kurikan Lehtivuorten tuulivoimapuiston lepakkoselvitys 2013. Ahlman Group Oy. Baerwld, EF., Edworthy, J., Holder, M. & Barclay, RMR 2008: A Large-Scale Mitigation Experiment to Reduce Bat Fatalities at Wind Energy Facilities. The Journal of Wildlife Management 73 (7): 1077 1081. Barataud, M. 2002: The World of Bats. Sittelle Publishers. Mens, France. Barclay, MRM, Baerwald, EF, Gruver, JC 2007: Variation in bat and bird fatalities at wind energy facilities: assessing the effects of rotor size and tower heigh. Canadian Journal of Zoology 85: 381 387. Crawford, RL., Baker, W. 1981: Bats killed at a north Florida television tower: a 25-year record. Journal of mammalogy 62: 651 652. EUROBATS 2001: Agreement of the Conservation of Bats in Europe. Furmankiewicz, J., Kucharska, M. 2009: Migration of Bats along a Large River Valley in Southwestern Poland. Journal of Mammalogy 90 (6): 1310 1317. Jakobsson, N. (toim.) 2008: Ympäristön- ja luonnonsuojelu 2008. Lakikokoelmat. Edita Publishing Oy. Helsinki. Kunz, T., Arnet, EB., Erickson, WP., Hoar, AR., Johnson, GD., Larkin, RP., Strickland, MD., Thresher, RW., Tuttle, MD. 2007: Ecological impacts of wind energy development on bats: questions, research, needs, and hypotheses. The Ecological Society of America 5 (6):315 324. Kuvlesky, JR. P., Brennan, L., Morrison, M., Boydston, K., Ballard, B., Bryant, F. 2007: Wind Energy Development and Wildlife Conservation: Challenges and Opportunities. The Journal of Wildlife Management 71 (8): 2487 2498. 8
Lappalainen, M. 2003: Lepakot. Toinen painos. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki. Pettersons, G. 2009: Seasonal migrations of north-eastern populations of nathusius bat Pipistrellus nathusii (Chiroptera). Myotis 41 42:29 56. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen Ympäristö 742. Ympäristöministeriö. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Ympäristöministeriö a) luontodirektiivin II, IV ja V -liitteiden lajit http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=9045&lan=fi#a7. 9
10
Kalistanneva Wind Farm Oy Kurikan Kalistannevan tuulivoimapuiston lisäalueiden lepakkoselvitys 2014 AHLMAN GROUP OY Raportteja 60/2014
sisällysluettelo Johdanto... 3 Raportista... 3 Selvitysalueen yleiskuvaus... 3 Työstä vastaavat henkilöt... 3 Tutkimusmenetelmät... 4 Epävarmuustekijät... 5 Lepakoiden elintavoista... 6 Lepakot lainsäädännössä... 6 Lajikohtaista tarkastelua... 6 Tulokset ja päätelmät... 7 Kirjallisuus... 8 Tähän raporttiin suositetaan viittaamaan seuraavasti: Ahlman, S. 2014: Kurikan Kalistannevan tuulivoimapuiston lisäalueiden lepakkoselvitys 2014. Ahlman Group Oy. 2
JOHDANTO Tämä raportti esittelee Kalistannevan Wind Farm Oy:n Ahlman Group Oy:ltä tilaaman Kurikan Kalistannevan tuulivoimapuiston lisäalueiden lepakkoselvityksen tulokset, joiden perusteella voidaan arvioida voimaloiden mahdollisia vaikutuksia lepakoihin. Yhtiö tutkii Kurikassa Etelä-Pohjanmaalla sijaitsevan Kalistannevan lisäalueiden soveltumista tuulivoimatuotantoon. Tuulivoimapuisto koostuu tuulivoimaloista perustuksineen, niitä yhdistävistä maakaapeleista, kantaverkkoon liittymisasemasta sekä tuulivoimaloita yhdistävistä teistä. Hankkeeseen mahdollisesti sovellettavan YVA-lain (486/1994, muutettu 458/2006) mukaisesta ympäristövaikutusten arviointimenettelystä ei ole vielä päätöstä. Raportista Tässä raportissa esitetään kesäkuun jälkipuolen ja elokuun lopun välisenä aikana 2014 toteutetun lepakkoselvityksen tulokset. Raportti käsittää yleis- ja pohjatietojen lisäksi kuvaukset tutkimusmenetelmistä inventointien tulokset ja mahdolliset maankäyttösuositukset. SELVITYSALUEEN YLEISKUVAUS Tutkimusalue sijaitsee noin kymmenen kilometriä Kurikan keskustan luoteispuolella. Lähimpiä taajamia ovat kaakkoispuolen Riitaluoma, itäpuolen Viitala ja koillispuolen Hiivaloukko (kuva 1). Tutkimusalue on pinta-alaltaan noin 532 hehtaarin laajuinen viisiosainen kokonaisuus, joka levittäytyy vuonna 2013 inventoitujen Kalistannevan ja Pahkavuoren tutkimusalueiden ympärille (Ahlman 2013a ja 2013b). Viisiosaisella alueella on tavanomaisia metsätalouskäytössä olevia kasvatusmetsiä, hakkuualoja, taimikoita, ojitettuja rämeitä, vähäisesti turvetuotantoalueita sekä luonnontilaisia soita. Vesistöjä on hyvin niukasti, eikä viljelysalueita ole yhtä hyvin pientä rajausta lukuun ottamatta lainkaan. TYÖSTÄ VASTAAVAT HENKILÖT Kalistannevan lisäalueiden pesimäaikaisesta lepakkoselvityksestä vastasivat luontokartoittaja Keijo Seppälä ja biologi Antti Ihantola. Raportin laati luontokartoittaja Santtu Ahlman. 3
Kuva 1. Kalistannevan lisäalueet on merkitty karttaan punaisella katkoviivalla. tutkimusmenetelmät Lepakkoselvityksiä on tehty Suomessa melko niukasti, eikä vakiintuneita menetelmiä vielä ole. Kalistannevan tutkimusalueen selvitys tehtiin melko yleispiirteisenä, mutta kuitenkin maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämällä tavalla. Lepakoita havainnoitiin yöllä noin klo 22.30 4.30 välisenä aikana kiertämällä alue mahdollisimman tarkkaan läpi. Inventoinnit tehtiin 25. 26.6., 29. 30.6., 12. 13.7., 13.7. 14.7., 14. 15.7., 16. 17.8., 18. 19.8. ja 22. 23.8. Alue kierrettiin läpi kävellen ja hiljalleen pyöräillen, jolloin detektorin taajuutta vaihdeltiin jatkuvasti, jotta eri aaltopituudella ääntelevät lajit havaitsisi ja erottaisi toisistaan. Tutkimusalueen mahdollisesti potentiaaliset kohteet sekä useat muut paikat saatiin tarkastettua melko kattavasti jokaisella inventointikierroksella kesä-, heinä- ja elokuussa. Havainnointia tehtiin sopivan tyyninä ja lämpiminä ajankohtina, jolloin lämpötila oli vähintään 10 C. Liian viileällä, tuulisella tai sateisella säällä lepakot eivät saalista aktiivisesti. Maastoinventoinneissa keskityttiin lähinnä saalistusalueiden ja lisääntymiskolonioiden etsimiseen. Talviaikaiset tarkastuskäynnit eivät kuuluneet selvitykseen. 4
Havainnoinnissa käytettiin ultraäänidetektoria (Petterson D 240X ja Ciel CDB301), joka muuntaa korkeat kaikuluotausäänet ihmiskorvin kuultaviksi. D 240X -laitteella voidaan kuunnella ja määrittää lepakoita reaaliajassa heterodyne-menetelmällä tai varmistaa vaikeiden lajien määritys aikalaajennettujen (time expansion) tallenteiden avulla myöhemmin BatSound-ohjelman avulla. Nauhurina käytettiin Zoomin H4n -laitetta. epävarmuustekijät Lepakkoselvitykseen käytettiin kohtalaisesti aikaa pinta-alaan nähden. Osa lepakoista on kuitenkin saattanut jäädä havaitsematta, sillä joidenkin lepakkolajien ultraääni kuuluu vain hyvin lyhyen matkan päähän (taulukko 1). Elinympäristöjen luonteen vuoksi selvitystä voidaan kuitenkin pitää riittävän tarkkana. Taulukko 1. Suomessa tavattujen lepakkolajien yleisyys, kaikuluotausäänen kuuluvuus ja taajuudet karkeasti esitettyinä. I = yleinen, II = harvalukuinen, III = satunnainen. Kuuluvuus kuvaa etäisyyttä, josta äänen saattaa havaita ja taajuus kilohertseinä vaihteluväliä, jolloin ääni kuuluu parhaiten. Kuuluvuus- ja taajuustietojen lähde: Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry 2006. Laji Tieteellinen nimi Yleisyys I II III Kuuluvuus Taajuus Vesisiippa Myotis daubentoni x - - 15 20 m 40 45 khz Ripsisiippa Myotis nattereri - x - 5 10 m 45 50 khz Viiksisiippa Myotis mystacinus x - - 15 20 m 45 50 khz Isoviiksisiippa Myotis brandtii x - - 15 20 m 45 50 khz Lampisiippa Myotis dasycneme - - x 20 80 m 36 38 khz Vaivaislepakko Pipistrellus pipistrellus - - x 15 20 m 43 50 khz Pikkulepakko Pipistrellus nathusii - x - 15 25 m 55 khz Kääpiölepakko Pipistrellus pygmaeus - - x 15 20 m 38 47 khz Isolepakko Nyctalus noctula - x - 100 m 20 25 khz Pohjanlepakko Eptesicus nilssoni x - - 50 80 m 28 32 khz Etelänlepakko Eptesicus serotinus - - x 50 m 22 27 khz Kimolepakko Vespetilio murinus - - x 50 100 m 25 35 khz Korvayökkö Plecotus auritus x - - 2 5 m 42 50 khz 5
lepakoiden elintavoista Suomessa on tavattu 13 lepakkolajia, jotka ovat kaikki hyönteissyöjiä. Näistä moni on kuitenkin hyvin harvinainen ja epäsäännöllinen laji maassamme, tosin lepakoita on tutkittu Suomessa toistaiseksi varsin vähän. Erikoista lepakoiden käyttäytymisessä on naaraiden muodostamat lisääntymisyhdyskunnat, joissa ne synnyttävät poikasensa. Koiraat pysyttelevät kesällä hyvin pitkälti yksin tai korkeintaan pieninä ryhminä. Päiväpiiloiksi kelpaavat erilaiset rakennukset, puiden kolot ja muut vastaavat paikat. Sopivien ruokailupaikkojen säilyttäminen etenkin lisääntymisyhdyskuntien lähellä on tärkeää etenkin pesiville naaraille. Loppukesän tullen lepakot levittäytyvät ravinnonhakuun erilaisiin ympäristöihin. Talvensa lepakot viettävät horroksessa esimerkiksi kellareissa. Osa lepakkokannasta muuttaa etelämmäksi talvehtimaan. lepakot lainsäädännössä Lepakot kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) mukaisiin lajeihin, joihin kuuluvien yksilöiden luonnossa selvästi havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on uuden luonnonsuojelulain (49 ) mukaisesti kielletty. Lisäksi ripsisiippa on luonnonsuojelulain 47 :n mukaisesti säädetty luonnonsuojeluasetuksella erityistä suojelua vaativaksi lajiksi ja se on arvioitu Suomessa erittäin uhanalaiseksi (EN). Suomi liittyi vuonna 1999 Euroopan lepakoidensuojelusopimukseen (EUROBATS), joka velvoittaa sitoutuneita maita huolehtimaan suojelusta lainsäädännön kautta. Sopimuksen mukaan osapuolten on pyrittävä säilyttämään merkittäviä ruokailualueita. Maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää riittävien selvitysten tekemistä kaavoituksessa. lajikohtaista tarkastelua Suomen yleisimpänä lajina pohjanlepakko osoittautui maastoselvitysten perusteella ainoaksi Kalistannevan alueella tavattavaksi lajiksi. Se esiintyy usein asutuksen lähistöllä sopivan suojaisissa metsiköissä ja toisaalta myös pienissä pihapiireissä, joissa on kuitenkin riittävästi puustoa ympärillä. Suuria ja avoimia alueita pohjanlepakko välttää, joskin se saattaa toisinaan esiintyä myös varsin pienillä metsäkuvioilla vailla rakennuksia. 6
Tulokset ja päätelmät Kalistannevan tutkimusalueelta ja sen välittömästä läheisyydestä havaittiin 26 pohjanlepakkoyksilöä, mutta selviä keskittymiä tai merkittäviä ruokailupaikkoja ei löydetty (kuva 2). Myöskään lisääntymiskolonioita ei havaittu. Kokonaispinta-alaan suhteutettuna kokonaisyksilömäärä on kohtalainen. Maastoselvityksen perusteella tutkimusalue on tavanomainen lepakoiden esiintymisen kannalta, eikä alueelle voida esittää erityisiä maankäyttösuosituksia, sillä valtaosa yksilöistä keskittyi tielinjojen läheisyyteen, eikä metsäisillä osuuksilla tehty juuri lainkaan havaintoja. Kuva 2. Kalistannevan tutkimusalueen pohjanlepakkohavainnot kesäkuussa (musta pallo), heinäkuussa (vihreä pallo) ja elokuussa (sininen pallo). Samoiksi yksilöiksi tulkitut havainnot on yhdistetty viivoin. 7
KIRJALLISUUS Ahlman, S. 2013a: Kurikan Kalistannevan tuulivoimapuiston pesimälinnusto-, ja liito-oravaselvitys 2013. Ahlman Group Oy. Ahlman, S. 2013b: Kurikan Pahkavuoren tuulivoimapuiston pesimälinnusto-, ja liito-oravaselvitys 2013. Ahlman Group Oy. Baerwld, EF., Edworthy, J., Holder, M. & Barclay, RMR 2008: A Large-Scale Mitigation Experiment to Reduce Bat Fatalities at Wind Energy Facilities. The Journal of Wildlife Management 73 (7): 1077 1081. Barataud, M. 2002: The World of Bats. Sittelle Publishers. Mens, France. Barclay, MRM, Baerwald, EF, Gruver, JC 2007: Variation in bat and bird fatalities at wind energy facilities: assessing the effects of rotor size and tower heigh. Canadian Journal of Zoology 85: 381 387. Crawford, RL., Baker, W. 1981: Bats killed at a north Florida television tower: a 25-year record. Journal of mammalogy 62: 651 652. EUROBATS 2001: Agreement of the Conservation of Bats in Europe. Furmankiewicz, J., Kucharska, M. 2009: Migration of Bats along a Large River Valley in Southwestern Poland. Journal of Mammalogy 90 (6): 1310 1317. Jakobsson, N. (toim.) 2008: Ympäristön- ja luonnonsuojelu 2008. Lakikokoelmat. Edita Publishing Oy. Helsinki. Kunz, T., Arnet, EB., Erickson, WP., Hoar, AR., Johnson, GD., Larkin, RP., Strickland, MD., Thresher, RW., Tuttle, MD. 2007: Ecological impacts of wind energy development on bats: questions, research, needs, and hypotheses. The Ecological Society of America 5 (6):315 324. Kuvlesky, JR. P., Brennan, L., Morrison, M., Boydston, K., Ballard, B., Bryant, F. 2007: Wind Energy Development and Wildlife Conservation: Challenges and Opportunities. The Journal of Wildlife Management 71 (8): 2487 2498. 8
Lappalainen, M. 2003: Lepakot. Toinen painos. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki. Pettersons, G. 2009: Seasonal migrations of north-eastern populations of nathusius bat Pipistrellus nathusii (Chiroptera). Myotis 41 42:29 56. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen Ympäristö 742. Ympäristöministeriö. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Ympäristöministeriö a) luontodirektiivin II, IV ja V -liitteiden lajit http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=9045&lan=fi#a7. 9
10
Joupinkangas Wind Farm Oy Kurikan Joupinkankaan tuulivoimapuiston lepakkoselvitys 2014 AHLMAN GROUP OY RAPORTTEJA 67/2014
SISÄLLYSLUETTELO Johdanto... 3 Raportista... 3 Selvitysalueen yleiskuvaus... 3 Työstä vastaavat henkilöt... 3 Tutkimusmenetelmät... 4 Epävarmuustekijät... 5 Lepakoiden elintavoista... 6 Lepakot lainsäädännössä... 6 Lajikohtaista tarkastelua... 6 Tulokset ja päätelmät... 7 Kirjallisuus... 8 Tähän raporttiin suositetaan viittaamaan seuraavasti: Ahlman, S. 2014: Kurikan Joupinkankaan tuulivoimapuiston lepakkoselvitys 2014. Ahlman Group Oy. 2
JOHDANTO Tämä raportti esittelee Joupinkangas Wind Farm Oy:n Ahlman Group Oy:ltä tilaaman Kurikan Joupinkankaan tuulivoimapuiston lepakkoselvityksen tulokset, joiden perusteella voidaan arvioida voimaloiden mahdollisia vaikutuksia lepakoihin. Yhtiö tutkii Etelä-Pohjanmaalla Kurikassa sijaitsevan Joupinkankaan alueen soveltumista tuulivoimatuotantoon. Tuulivoimapuisto koostuu tuulivoimaloista perustuksineen, niitä yhdistävistä maakaapeleista, kantaverkkoon liittymisasemasta sekä tuulivoimaloita yhdistävistä teistä. Hankkeeseen vaadittavan YVA-lain (486/1994, muutettu 458/2006) mukaisesta ympäristövaikutusten arviointimenettelystä ei ole vielä päätöstä. RAPORTISTA Tässä raportissa esitetään kesäkuun ja elokuun lopun välisenä aikana 2014 toteutetun lepakkoselvityksen tulokset. Raportti käsittää yleis- ja pohjatietojen lisäksi kuvaukset tutkimusmenetelmistä inventointien tulokset ja mahdolliset maankäyttösuositukset. SELVITYSALUEEN YLEISKUVAUS Tutkimusalue sijaitsee noin 15 kilometriä Kurikan keskustan länsipuolella. Lähellä olevia paikkoja ovat muun muassa eteläpuolinen Norinkylä Teuvan puolella, Jurva luoteispuolella ja Pohjoiskylä kaakkoispuolella. Tutkimusalue on noin 979 hehtaarin laajuinen metsäinen kokonaisuus, johon lukeutuu myös hyvin runsaasti ojitettuja rämeitä sekä luonnontilaisia soita. Yleisluonteeltaan alue on varsin karu, eikä reheviä ja ravinteikkaita elinympäristöjä ole mainittavasti. Alueella ei ole myöskään peltolohkoja. Ainoa vesistö koskee pohjoisosan Rauhalammia (kuva 1). TYÖSTÄ VASTAAVAT HENKILÖT Joupinkankaan pesimäaikaisesta lepakkoselvityksestä vastasivat luontokartoittaja-biologi Hanna Tuominen ja luontokartoittaja Keijo Seppälä. Raportin laati luontokartoittaja Santtu Ahlman. 3
Kuva 1. Joupinkankaan tutkimusalue on merkitty karttaan punaisella katkoviivalla. TUTKIMUSMENETELMÄT Lepakkoselvityksiä on tehty Suomessa melko niukasti, eikä vakiintuneita menetelmiä vielä ole. Joupinkankaan selvitys tehtiin melko yleispiirteisenä, mutta kuitenkin maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämällä tavalla. Lepakoita havainnoitiin yöllä noin klo 22.00 4.30 välisenä aikana kiertämällä alue mahdollisimman tarkkaan läpi. Inventoinnit tehtiin 4. 5.6., 5. 6.6., 6. 7.6., 12. 13.6., 16. 17.6., 4. 5.7., 5. 6.7., 6. 7.7., 4. 5.8., 14. 15.8. ja 27. 27.8. Alue kierrettiin läpi kävellen, jolloin detektorin taajuutta vaihdeltiin jatkuvasti, jotta eri aaltopituudella ääntelevät lajit havaitsisi ja erottaisi toisistaan. Tutkimusalueen mahdollisesti potentiaaliset kohteet sekä useat muut paikat saatiin tarkastettua melko kattavasti jokaisella inventointikierroksella. Havainnointia tehtiin sopivan tyyninä ja lämpiminä ajankohtina, jolloin lämpötila oli vähintään 10 C. Liian viileällä, tuulisella tai sateisella säällä lepakot eivät saalista aktiivisesti. Maastoinventoinneissa keskityttiin lähinnä saalistusalueiden ja lisääntymiskolonioiden etsimiseen. Talviaikaiset tarkastuskäynnit eivät kuuluneet selvitykseen. 4
Havainnoinnissa käytettiin ultraäänidetektoria (Petterson D 240X ja Ciel CDB301), joka muuntaa korkeat kaikuluotausäänet ihmiskorvin kuultaviksi. D 240X -laitteella voidaan kuunnella ja määrittää lepakoita reaaliajassa heterodyne-menetelmällä tai varmistaa vaikeiden lajien määritys aikalaajennettujen (time expansion) tallenteiden avulla myöhemmin BatSound-ohjelman avulla. Nauhurina käytettiin Zoomin H4n -laitetta. EPÄVARMUUSTEKIJÄT Lepakkoselvitykseen käytettiin kohtalaisesti aikaa pinta-alaan nähden. Osa lepakoista on kuitenkin saattanut jäädä havaitsematta, sillä joidenkin lepakkolajien ultraääni kuuluu vain hyvin lyhyen matkan päähän (taulukko 1). Elinympäristöjen luonteen vuoksi selvitystä voidaan kuitenkin pitää riittävän tarkkana. Taulukko 1. Suomessa tavattujen lepakkolajien yleisyys, kaikuluotausäänen kuuluvuus ja taajuudet karkeasti esitettyinä. I = yleinen, II = harvalukuinen, III = satunnainen. Kuuluvuus kuvaa etäisyyttä, josta äänen saattaa havaita ja taajuus kilohertseinä vaihteluväliä, jolloin ääni kuuluu parhaiten. Kuuluvuus- ja taajuustietojen lähde: Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry 2006. Laji Tieteellinen nimi Yleisyys I II III Kuuluvuus Taajuus Vesisiippa Myotis daubentoni x - - 15 20 m 40 45 khz Ripsisiippa Myotis nattereri - x - 5 10 m 45 50 khz Viiksisiippa Myotis mystacinus x - - 15 20 m 45 50 khz Isoviiksisiippa Myotis brandtii x - - 15 20 m 45 50 khz Lampisiippa Myotis dasycneme - - x 20 80 m 36 38 khz Vaivaislepakko Pipistrellus pipistrellus - - x 15 20 m 43 50 khz Pikkulepakko Pipistrellus nathusii - x - 15 25 m 55 khz Kääpiölepakko Pipistrellus pygmaeus - - x 15 20 m 38 47 khz Isolepakko Nyctalus noctula - x - 100 m 20 25 khz Pohjanlepakko Eptesicus nilssoni x - - 50 80 m 28 32 khz Etelänlepakko Eptesicus serotinus - - x 50 m 22 27 khz Kimolepakko Vespetilio murinus - - x 50 100 m 25 35 khz Korvayökkö Plecotus auritus x - - 2 5 m 42 50 khz 5
LEPAKOIDEN ELINTAVOISTA Suomessa on tavattu 13 lepakkolajia, jotka ovat kaikki hyönteissyöjiä. Näistä moni on kuitenkin hyvin harvinainen ja epäsäännöllinen laji maassamme, tosin lepakoita on tutkittu Suomessa toistaiseksi varsin vähän. Erikoista lepakoiden käyttäytymisessä on naaraiden muodostamat lisääntymisyhdyskunnat, joissa ne synnyttävät poikasensa. Koiraat pysyttelevät kesällä hyvin pitkälti yksin tai korkeintaan pieninä ryhminä. Päiväpiiloiksi kelpaavat erilaiset rakennukset, puiden kolot ja muut vastaavat paikat. Sopivien ruokailupaikkojen säilyttäminen etenkin lisääntymisyhdyskuntien lähellä on tärkeää etenkin pesiville naaraille. Loppukesän tullen lepakot levittäytyvät ravinnonhakuun erilaisiin ympäristöihin. Talvensa lepakot viettävät horroksessa esimerkiksi kellareissa. Osa lepakkokannasta muuttaa etelämmäksi talvehtimaan. LEPAKOT LAINSÄÄDÄNNÖSSÄ Lepakot kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) mukaisiin lajeihin, joihin kuuluvien yksilöiden luonnossa selvästi havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on uuden luonnonsuojelulain (49 ) mukaisesti kielletty. Lisäksi ripsisiippa on luonnonsuojelulain 47 :n mukaisesti säädetty luonnonsuojeluasetuksella erityistä suojelua vaativaksi lajiksi ja se on arvioitu Suomessa erittäin uhanalaiseksi (EN). Suomi liittyi vuonna 1999 Euroopan lepakoidensuojelusopimukseen (EUROBATS), joka velvoittaa sitoutuneita maita huolehtimaan suojelusta lainsäädännön kautta. Sopimuksen mukaan osapuolten on pyrittävä säilyttämään merkittäviä ruokailualueita. Maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää riittävien selvitysten tekemistä kaavoituksessa. LAJIKOHTAISTA TARKASTELUA Suomen yleisimpänä lajina pohjanlepakko osoittautui maastoselvitysten perusteella melko tavalliseksi alueella tavattavaksi lajiksi. Se esiintyy usein asutuksen lähistöllä sopivan suojaisissa metsiköissä ja toisaalta myös pienissä pihapiireissä, joissa on kuitenkin riittävästi puustoa ympärillä. Suuria ja avoimia alueita pohjanlepakko välttää, joskin se saattaa toisinaan esiintyä myös varsin pienillä metsäkuvioilla vailla rakennuksia. 6
TULOKSET JA PÄÄTELMÄT Joupinkankaan tutkimusalueelta ja sen välittömästä läheisyydestä löydettiin 13 pohjanlepakkoa, mutta selviä keskittymiä tai merkittäviä ruokailupaikkoja ei havaittu (kuva 2). Myöskään lisääntymiskolonioita ei löydetty. Kokonaispinta-alaan suhteutettuna kokonaisyksilömäärä on kohtalainen. Maastoselvityksen perusteella tutkimusalue on kuitenkin melko tavanomainen lepakoiden esiintymisen kannalta, eikä alueelle voida esittää erityisiä maankäyttösuosituksia. Kuva 2. Tutkimusalueen pohjanlepakkohavainnot kesäkuussa (musta pallo), heinäkuussa (vihreä pallo) ja elokuussa (punainen pallo). Samoiksi yksilöiksi tulkitut havainnot on yhdistetty viivoilla. 7
KIRJALLISUUS Baerwld, EF., Edworthy, J., Holder, M. & Barclay, RMR 2008: A Large-Scale Mitigation Experiment to Reduce Bat Fatalities at Wind Energy Facilities. The Journal of Wildlife Management 73 (7): 1077 1081. Barataud, M. 2002: The World of Bats. Sittelle Publishers. Mens, France. Barclay, MRM, Baerwald, EF, Gruver, JC 2007: Variation in bat and bird fatalities at wind energy facilities: assessing the effects of rotor size and tower heigh. Canadian Journal of Zoology 85: 381 387. Crawford, RL., Baker, W. 1981: Bats killed at a north Florida television tower: a 25-year record. Journal of mammalogy 62: 651 652. EUROBATS 2001: Agreement of the Conservation of Bats in Europe. Furmankiewicz, J., Kucharska, M. 2009: Migration of Bats along a Large River Valley in Southwestern Poland. Journal of Mammalogy 90 (6): 1310 1317. Jakobsson, N. (toim.) 2008: Ympäristön- ja luonnonsuojelu 2008. Lakikokoelmat. Edita Publishing Oy. Helsinki. Kunz, T., Arnet, EB., Erickson, WP., Hoar, AR., Johnson, GD., Larkin, RP., Strickland, MD., Thresher, RW., Tuttle, MD. 2007: Ecological impacts of wind energy development on bats: questions, research, needs, and hypotheses. The Ecological Society of America 5 (6):315 324. Kuvlesky, JR. P., Brennan, L., Morrison, M., Boydston, K., Ballard, B., Bryant, F. 2007: Wind Energy Development and Wildlife Conservation: Challenges and Opportunities. The Journal of Wildlife Management 71 (8): 2487 2498. 8
Lappalainen, M. 2003: Lepakot. Toinen painos. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki. Pettersons, G. 2009: Seasonal migrations of north-eastern populations of nathusius bat Pipistrellus nathusii (Chiroptera). Myotis 41 42:29 56. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen Ympäristö 742. Ympäristöministeriö. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Ympäristöministeriö a) luontodirektiivin II, IV ja V -liitteiden lajit http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=9045&lan=fi#a7. 9
10
Saunamaa Wind Farm Oy Teuvan ja Kurikan Saunamaan tuulivoimapuiston lisäalueiden lepakkoselvitys 2014 AHLMAN GROUP OY Raportteja 46/2014
sisällysluettelo Johdanto... 3 Raportista... 3 Selvitysalueen yleiskuvaus... 3 Työstä vastaavat henkilöt... 3 Tutkimusmenetelmät... 4 Epävarmuustekijät... 5 Lepakoiden elintavoista... 6 Lepakot lainsäädännössä... 6 Lajikohtaista tarkastelua... 6 Tulokset ja päätelmät... 7 Kirjallisuus... 8 Tähän raporttiin suositetaan viittaamaan seuraavasti: Ahlman, S. 2014: Teuvan ja Kurikan Saunamaan tuulivoimapuiston lisäalueiden lepakkoselvitys 2014. Ahlman Group Oy. 2
JOHDANTO Tämä raportti esittelee Saunamaa Wind Farm Oy:n Ahlman Group Oy:ltä tilaaman Teuvan ja Kurikan Saunamaan tuulivoimapuiston lisäalueiden lepakkoselvityksen tulokset, joiden perusteella voidaan arvioida voimaloiden mahdollisia vaikutuksia lepakoihin. Yhtiö tutkii Kurikassa Etelä-Pohjanmaalla sijaitsevan Saunamaan lisäalueen soveltumista tuulivoimatuotantoon. Tuulivoimapuisto koostuu tuulivoimaloista perustuksineen, niitä yhdistävistä maakaapeleista, kantaverkkoon liittymisasemasta sekä tuulivoimaloita yhdistävistä teistä. Hankkeeseen ei sovelleta YVA-lain (486/1994, muutettu 458/2006) mukaista ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Raportista Tässä raportissa esitetään kesäkuun puolivälin ja elokuun alkupuolen välisenä aikana 2014 toteutetun lepakkoselvityksen tulokset. Raportti käsittää yleis- ja pohjatietojen lisäksi kuvaukset tutkimusmenetelmistä inventointien tulokset ja mahdolliset maankäyttösuositukset. SELVITYSALUEEN YLEISKUVAUS Tutkimusalue sijaitsee noin 14 kilometriä Kurikan keskustan länsipuolella, 11 kilometriä Jurvan keskustan kaakkoispuolella ja 22 kilometriä Teuvan keskustan koillispuolella. Lähimpiä taajamia ovat koillispuolen Pohjoiskylä, itäpuolen Polvenkylä ja lounaispuolella sijaitseva Norinkylä. Tutkimusalue on kahden eri kunnan alueella; osa on Teuvan puolella ja osa Kurikassa (kuva 1). Tutkimusalue on noin 662 hehtaarin laajuinen metsäinen kokonaisuus, johon lukeutuu myös melko runsaasti ojitettuja rämeitä. Luonnontilaisia soita on niukasti, samoin viljelyalueita. Metsien ikärakenne on monin paikoin nuorta ja hakkuualoja sekä taimikoita on yleisesti alueella. TYÖSTÄ VASTAAVAT HENKILÖT Teuvan ja Kurikan Saunamaan tuulivoimapuiston lisäalueiden pesimäaikaisesta lepakkoselvityksestä vastasivat luontokartoittaja Keijo Seppälä ja biologi Antti Ihantola. Raportin laati luontokartoittaja Santtu Ahlman. 3
Kuva 1. Saunamaan lisäalueet on merkitty karttaan punaisella katkoviivalla. tutkimusmenetelmät Lepakkoselvityksiä on tehty Suomessa melko niukasti, eikä vakiintuneita menetelmiä vielä ole. Saunamaan tuulivoimapuistojen selvitys tehtiin melko yleispiirteisenä, mutta kuitenkin maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämällä tavalla. Lepakoita havainnoitiin yöllä noin klo 22.30 4.30 välisenä aikana kiertämällä alue mahdollisimman tarkkaan läpi. Inventoinnit tehtiin 18. 19.6., 26. 27.6., 20. 21.7., 21. 22.7., 22. 23.7., 6. 7.8., 7. 8.8. ja 8. 9.8. Alue kierrettiin läpi pääosin kävellen ja hiljalleen pyöräillen, jolloin detektorin taajuutta vaihdeltiin jatkuvasti, jotta eri aaltopituudella ääntelevät lajit havaitsisi ja erottaisi toisistaan. Tutkimusalue saatiin kokonaisuudessaan tarkastettua melko kattavasti jokaisella inventointikierroksella. Havainnointia tehtiin sopivan tyyninä ja lämpiminä ajankohtina, jolloin lämpötila oli vähintään 10 C. Liian viileällä, tuulisella tai sateisella säällä lepakot eivät saalista aktiivisesti. Maastoinventoinneissa keskityttiin lähinnä saalistusalueiden ja lisääntymiskolonioiden etsimiseen. Talviaikaiset tarkastuskäynnit eivät kuuluneet selvitykseen. 4
Havainnoinnissa käytettiin ultraäänidetektoria (Petterson D 240X ja Ciel CDB301), joka muuntaa korkeat kaikuluotausäänet ihmiskorvin kuultaviksi. D 240X -laitteella voidaan kuunnella ja määrittää lepakoita reaaliajassa heterodyne-menetelmällä tai varmistaa vaikeiden lajien määritys aikalaajennettujen (time expansion) tallenteiden avulla myöhemmin BatSound-ohjelman avulla. Nauhurina käytettiin Zoomin H4n -laitetta. epävarmuustekijät Lepakkoselvitykseen käytettiin kohtalaisesti aikaa pinta-alaan nähden. Osa lepakoista on kuitenkin saattanut jäädä havaitsematta, sillä joidenkin lepakkolajien ultraääni kuuluu vain hyvin lyhyen matkan päähän (taulukko 1). Elinympäristöjen luonteen vuoksi selvitystä voidaan kuitenkin pitää riittävän tarkkana. Taulukko 1. Suomessa tavattujen lepakkolajien yleisyys, kaikuluotausäänen kuuluvuus ja taajuudet karkeasti esitettyinä. I = yleinen, II = harvalukuinen, III = satunnainen. Kuuluvuus kuvaa etäisyyttä, josta äänen saattaa havaita ja taajuus kilohertseinä vaihteluväliä, jolloin ääni kuuluu parhaiten. Kuuluvuus- ja taajuustietojen lähde: Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry 2006. Laji Tieteellinen nimi Yleisyys I II III Kuuluvuus Taajuus Vesisiippa Myotis daubentoni x - - 15 20 m 40 45 khz Ripsisiippa Myotis nattereri - x - 5 10 m 45 50 khz Viiksisiippa Myotis mystacinus x - - 15 20 m 45 50 khz Isoviiksisiippa Myotis brandtii x - - 15 20 m 45 50 khz Lampisiippa Myotis dasycneme - - x 20 80 m 36 38 khz Vaivaislepakko Pipistrellus pipistrellus - - x 15 20 m 43 50 khz Pikkulepakko Pipistrellus nathusii - x - 15 25 m 55 khz Kääpiölepakko Pipistrellus pygmaeus - - x 15 20 m 38 47 khz Isolepakko Nyctalus noctula - x - 100 m 20 25 khz Pohjanlepakko Eptesicus nilssoni x - - 50 80 m 28 32 khz Etelänlepakko Eptesicus serotinus - - x 50 m 22 27 khz Kimolepakko Vespetilio murinus - - x 50 100 m 25 35 khz Korvayökkö Plecotus auritus x - - 2 5 m 42 50 khz 5
lepakoiden elintavoista Suomessa on tavattu 13 lepakkolajia, jotka ovat kaikki hyönteissyöjiä. Näistä moni on kuitenkin hyvin harvinainen ja epäsäännöllinen laji maassamme, tosin lepakoita on tutkittu Suomessa toistaiseksi varsin vähän. Erikoista lepakoiden käyttäytymisessä on naaraiden muodostamat lisääntymisyhdyskunnat, joissa ne synnyttävät poikasensa. Koiraat pysyttelevät kesällä hyvin pitkälti yksin tai korkeintaan pieninä ryhminä. Päiväpiiloiksi kelpaavat erilaiset rakennukset, puiden kolot ja muut vastaavat paikat. Sopivien ruokailupaikkojen säilyttäminen etenkin lisääntymisyhdyskuntien lähellä on tärkeää etenkin pesiville naaraille. Loppukesän tullen lepakot levittäytyvät ravinnonhakuun erilaisiin ympäristöihin. Talvensa lepakot viettävät horroksessa esimerkiksi kellareissa. Osa lepakkokannasta muuttaa etelämmäksi talvehtimaan. lepakot lainsäädännössä Lepakot kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) mukaisiin lajeihin, joihin kuuluvien yksilöiden luonnossa selvästi havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on uuden luonnonsuojelulain (49 ) mukaisesti kielletty. Lisäksi ripsisiippa on luonnonsuojelulain 47 :n mukaisesti säädetty luonnonsuojeluasetuksella erityistä suojelua vaativaksi lajiksi ja se on arvioitu Suomessa erittäin uhanalaiseksi (EN). Suomi liittyi vuonna 1999 Euroopan lepakoidensuojelusopimukseen (EUROBATS), joka velvoittaa sitoutuneita maita huolehtimaan suojelusta lainsäädännön kautta. Sopimuksen mukaan osapuolten on pyrittävä säilyttämään merkittäviä ruokailualueita. Maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää riittävien selvitysten tekemistä kaavoituksessa. lajikohtaista tarkastelua Suomen yleisimpänä lajina pohjanlepakko osoittautui maastoselvitysten perusteella runsaslukuisimmaksi Saunamaan alueella tavattavaksi lajiksi. Se esiintyy usein asutuksen lähistöllä sopivan suojaisissa metsiköissä ja toisaalta myös pienissä pihapiireissä, joissa on kuitenkin riittävästi puustoa ympärillä. Suuria ja avoimia alueita pohjanlepakko välttää, joskin se saattaa toisinaan esiintyä myös varsin pienillä metsäkuvioilla vailla rakennuksia. Isoviiksi- / viiksisiippa havaittiin vain yhdessä paikassa, mikä ei todennäköisesti kuvasta alueen kokonaistilannetta kunnolla. Lajiparin ääni voidaan havaita vain noin 15 20 metrin etäisyydeltä, joten löytäminen on haastavaa (taulukko 3). Viiksisiipoista tiedetään Suomessa hyvin vähän, mutta saalistusalueinaan ne käyttävät yleensä suojaisempia metsämaita kuin pohjanlepakot. 6
Tulokset ja päätelmät Teuvan ja Kurikan Saunamaan tutkimusalueelta löydettiin kymmenen pohjanlepakkoyksilöä, mutta selviä keskittymiä tai merkittäviä ruokailupaikkoja ei löydetty (kuva 2). Myöskään lisääntymiskolonioita ei havaittu. Lisäksi vuoden 2013 tutkimusalueella tehtiin havainto yhdestä isoviiksi-/viiksisiipasta. Kokonaispinta-alaan suhteutettuna kokonaisyksilömäärä on kohtalainen. Maastoselvityksen perusteella tutkimusalue on tavanomainen lepakoiden esiintymisen kannalta, eikä alueelle voida esittää erityisiä maankäyttösuosituksia. Kuva 2. Saunamaan tutkimusalueen pohjanlepakkohavainnot kesäkuussa (musta pallo), heinäkuussa (vihreä pallo) ja elokuussa (punainen pallo). Isoviiksi-/viiksisiippahavainto esitetään sinisellä pallolla. Samoiksi yksilöiksi tulkitut havainnot on yhdistetty viivoilla. 7
KIRJALLISUUS Baerwld, EF., Edworthy, J., Holder, M. & Barclay, RMR 2008: A Large-Scale Mitigation Experiment to Reduce Bat Fatalities at Wind Energy Facilities. The Journal of Wildlife Management 73 (7): 1077 1081. Barataud, M. 2002: The World of Bats. Sittelle Publishers. Mens, France. Barclay, MRM, Baerwald, EF, Gruver, JC 2007: Variation in bat and bird fatalities at wind energy facilities: assessing the effects of rotor size and tower heigh. Canadian Journal of Zoology 85: 381 387. Crawford, RL., Baker, W. 1981: Bats killed at a north Florida television tower: a 25-year record. Journal of mammalogy 62: 651 652. EUROBATS 2001: Agreement of the Conservation of Bats in Europe. Furmankiewicz, J., Kucharska, M. 2009: Migration of Bats along a Large River Valley in Southwestern Poland. Journal of Mammalogy 90 (6): 1310 1317. Jakobsson, N. (toim.) 2008: Ympäristön- ja luonnonsuojelu 2008. Lakikokoelmat. Edita Publishing Oy. Helsinki. Kunz, T., Arnet, EB., Erickson, WP., Hoar, AR., Johnson, GD., Larkin, RP., Strickland, MD., Thresher, RW., Tuttle, MD. 2007: Ecological impacts of wind energy development on bats: questions, research, needs, and hypotheses. The Ecological Society of America 5 (6):315 324. Kuvlesky, JR. P., Brennan, L., Morrison, M., Boydston, K., Ballard, B., Bryant, F. 2007: Wind Energy Development and Wildlife Conservation: Challenges and Opportunities. The Journal of Wildlife Management 71 (8): 2487 2498. 8
Lappalainen, M. 2003: Lepakot. Toinen painos. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki. Pettersons, G. 2009: Seasonal migrations of north-eastern populations of nathusius bat Pipistrellus nathusii (Chiroptera). Myotis 41 42:29 56. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen Ympäristö 742. Ympäristöministeriö. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Ympäristöministeriö a) luontodirektiivin II, IV ja V -liitteiden lajit http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=9045&lan=fi#a7. 9
10
Rasakangas Wind Farm Oy Kurikan Rasakankaan tuulivoimapuiston lisäalueiden lepakkoselvitys 2014 AHLMAN GROUP OY Raportteja 54/2014
sisällysluettelo Johdanto... 3 Raportista... 3 Selvitysalueen yleiskuvaus... 3 Työstä vastaavat henkilöt... 3 Tutkimusmenetelmät... 4 Epävarmuustekijät... 5 Lepakoiden elintavoista... 6 Lepakot lainsäädännössä... 6 Lajikohtaista tarkastelua... 6 Tulokset ja päätelmät... 7 Kirjallisuus... 8 Tähän raporttiin suositetaan viittaamaan seuraavasti: Ahlman, S. 2014: Kurikan Rasakankaan tuulivoimapuiston lisäalueiden lepakkoselvitys 2014. Ahlman Group Oy. 2
JOHDANTO Tämä raportti esittelee Rasakangas Wind Farm Oy:n Ahlman Group Oy:ltä tilaaman Kurikan Rasakankaan tuulivoimapuiston lisäalueiden lepakkoselvityksen tulokset, joiden perusteella voidaan arvioida voimaloiden mahdollisia vaikutuksia lepakoihin. Yhtiö tutkii Kurikassa Etelä-Pohjanmaalla sijaitsevan Rasakankaan lisäalueiden soveltumista tuulivoimatuotantoon. Tuulivoimapuisto koostuu tuulivoimaloista perustuksineen, niitä yhdistävistä maakaapeleista, kantaverkkoon liittymisasemasta sekä tuulivoimaloita yhdistävistä teistä. Hankkeeseen ei sovelleta YVA-lain (486/1994, muutettu 458/2006) mukaista ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Raportista Tässä raportissa esitetään kesäkuun puolivälin ja elokuun puolivälin välisenä aikana 2014 toteutetun lepakkoselvityksen tulokset. Raportti käsittää yleis- ja pohjatietojen lisäksi kuvaukset tutkimusmenetelmistä inventointien tulokset ja mahdolliset maankäyttösuositukset. SELVITYSALUEEN YLEISKUVAUS Tutkimusalue sijaitsee noin 15 kilometriä Kurikan keskustan länsiluoteispuolella ja kuusi kilometriä Jurvan kaakkoispuolella. Lähimpiä taajamia ovat pohjoispuolen Tainuunmäki ja lounaispuolen Kentankylä (kuva 1). Tutkimusalue on pinta-alaltaan noin 774 hehtaarin laajuinen kolmeosainen kokonaisuus, joka levittäytyy vuonna 2013 inventoitujen Rasakankaan ja Kalistannevan tutkimusalueiden ympärille (Ahlman 2013a ja 2013b). Kolmeosaisella alueella on pääosin tavanomaisia metsätalouskäytössä olevia kasvatusmetsiä, hakkuualoja, taimikoita, ojitettuja rämeitä ja luonnontilaisia soita. Alueen itäreunalla on mosaiikkimainen ja allikkoinen suokokonaisuus läheisen Takanevan turvetuotantokentän laidalla. Viljelysalueita ja kulttuuriympäristöjä ei ole käytännössä ollenkaan. TYÖSTÄ VASTAAVAT HENKILÖT Rasakankaan lisäalueiden pesimäaikaisesta lepakkoselvityksestä vastasivat luontokartoittaja Keijo Seppälä ja biologi Antti Ihantola. Raportin laati luontokartoittaja Santtu Ahlman. 3
Kuva 1. Rasakankaan lisäalueet on merkitty karttaan punaisella katkoviivalla. tutkimusmenetelmät Lepakkoselvityksiä on tehty Suomessa melko niukasti, eikä vakiintuneita menetelmiä vielä ole. Rasakankaan tuulivoimapuistojen selvitys tehtiin melko yleispiirteisenä, mutta kuitenkin maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämällä tavalla. Lepakoita havainnoitiin yöllä noin klo 22.30 4.30 välisenä aikana kiertämällä alue mahdollisimman tarkkaan läpi. Inventoinnit tehtiin 16. 17.6., 23. 24.6., 27. 28.6., 30.6. 1.7., 4. 5.7., 6. 7.7., 14. 15.8., 15. 16.8. ja 17. 18.8. Alue kierrettiin läpi kävellen ja hiljalleen pyöräillen, jolloin detektorin taajuutta vaihdeltiin jatkuvasti, jotta eri aaltopituudella ääntelevät lajit havaitsisi ja erottaisi toisistaan. Tutkimusalueen mahdollisesti potentiaaliset kohteet sekä useat muut paikat saatiin tarkastettua melko kattavasti jokaisella inventointikierroksella kesä-, heinä- ja elokuussa. Havainnointia tehtiin sopivan tyyninä ja lämpiminä ajankohtina, jolloin lämpötila oli vähintään 10 C. Liian viileällä, tuulisella tai sateisella säällä lepakot eivät saalista aktiivisesti. Maastoinventoinneissa keskityttiin lähinnä saalistusalueiden ja lisääntymiskolonioiden etsimiseen. Talviaikaiset tarkastuskäynnit eivät kuuluneet selvitykseen. 4
Havainnoinnissa käytettiin ultraäänidetektoria (Petterson D 240X ja Ciel CDB301), joka muuntaa korkeat kaikuluotausäänet ihmiskorvin kuultaviksi. D 240X -laitteella voidaan kuunnella ja määrittää lepakoita reaaliajassa heterodyne-menetelmällä tai varmistaa vaikeiden lajien määritys aikalaajennettujen (time expansion) tallenteiden avulla myöhemmin BatSound-ohjelman avulla. Nauhurina käytettiin Zoomin H4n -laitetta. epävarmuustekijät Lepakkoselvitykseen käytettiin kohtalaisesti aikaa pinta-alaan nähden. Osa lepakoista on kuitenkin saattanut jäädä havaitsematta, sillä joidenkin lepakkolajien ultraääni kuuluu vain hyvin lyhyen matkan päähän (taulukko 1). Elinympäristöjen luonteen vuoksi selvitystä voidaan kuitenkin pitää riittävän tarkkana. Taulukko 1. Suomessa tavattujen lepakkolajien yleisyys, kaikuluotausäänen kuuluvuus ja taajuudet karkeasti esitettyinä. I = yleinen, II = harvalukuinen, III = satunnainen. Kuuluvuus kuvaa etäisyyttä, josta äänen saattaa havaita ja taajuus kilohertseinä vaihteluväliä, jolloin ääni kuuluu parhaiten. Kuuluvuus- ja taajuustietojen lähde: Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry 2006. Laji Tieteellinen nimi Yleisyys I II III Kuuluvuus Taajuus Vesisiippa Myotis daubentoni x - - 15 20 m 40 45 khz Ripsisiippa Myotis nattereri - x - 5 10 m 45 50 khz Viiksisiippa Myotis mystacinus x - - 15 20 m 45 50 khz Isoviiksisiippa Myotis brandtii x - - 15 20 m 45 50 khz Lampisiippa Myotis dasycneme - - x 20 80 m 36 38 khz Vaivaislepakko Pipistrellus pipistrellus - - x 15 20 m 43 50 khz Pikkulepakko Pipistrellus nathusii - x - 15 25 m 55 khz Kääpiölepakko Pipistrellus pygmaeus - - x 15 20 m 38 47 khz Isolepakko Nyctalus noctula - x - 100 m 20 25 khz Pohjanlepakko Eptesicus nilssoni x - - 50 80 m 28 32 khz Etelänlepakko Eptesicus serotinus - - x 50 m 22 27 khz Kimolepakko Vespetilio murinus - - x 50 100 m 25 35 khz Korvayökkö Plecotus auritus x - - 2 5 m 42 50 khz 5
lepakoiden elintavoista Suomessa on tavattu 13 lepakkolajia, jotka ovat kaikki hyönteissyöjiä. Näistä moni on kuitenkin hyvin harvinainen ja epäsäännöllinen laji maassamme, tosin lepakoita on tutkittu Suomessa toistaiseksi varsin vähän. Erikoista lepakoiden käyttäytymisessä on naaraiden muodostamat lisääntymisyhdyskunnat, joissa ne synnyttävät poikasensa. Koiraat pysyttelevät kesällä hyvin pitkälti yksin tai korkeintaan pieninä ryhminä. Päiväpiiloiksi kelpaavat erilaiset rakennukset, puiden kolot ja muut vastaavat paikat. Sopivien ruokailupaikkojen säilyttäminen etenkin lisääntymisyhdyskuntien lähellä on tärkeää etenkin pesiville naaraille. Loppukesän tullen lepakot levittäytyvät ravinnonhakuun erilaisiin ympäristöihin. Talvensa lepakot viettävät horroksessa esimerkiksi kellareissa. Osa lepakkokannasta muuttaa etelämmäksi talvehtimaan. lepakot lainsäädännössä Lepakot kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) mukaisiin lajeihin, joihin kuuluvien yksilöiden luonnossa selvästi havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on uuden luonnonsuojelulain (49 ) mukaisesti kielletty. Lisäksi ripsisiippa on luonnonsuojelulain 47 :n mukaisesti säädetty luonnonsuojeluasetuksella erityistä suojelua vaativaksi lajiksi ja se on arvioitu Suomessa erittäin uhanalaiseksi (EN). Suomi liittyi vuonna 1999 Euroopan lepakoidensuojelusopimukseen (EUROBATS), joka velvoittaa sitoutuneita maita huolehtimaan suojelusta lainsäädännön kautta. Sopimuksen mukaan osapuolten on pyrittävä säilyttämään merkittäviä ruokailualueita. Maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää riittävien selvitysten tekemistä kaavoituksessa. lajikohtaista tarkastelua Suomen yleisimpänä lajina pohjanlepakko osoittautui maastoselvitysten perusteella ainoaksi Rasakankaan alueella tavattavaksi lajiksi. Se esiintyy usein asutuksen lähistöllä sopivan suojaisissa metsiköissä ja toisaalta myös pienissä pihapiireissä, joissa on kuitenkin riittävästi puustoa ympärillä. Suuria ja avoimia alueita pohjanlepakko välttää, joskin se saattaa toisinaan esiintyä myös varsin pienillä metsäkuvioilla vailla rakennuksia. 6
Tulokset ja päätelmät Rasakankaan tutkimusalueelta ja sen välittömästä läheisyydestä havaittiin 23 pohjanlepakkoyksilöä, mutta selviä keskittymiä tai merkittäviä ruokailupaikkoja ei löydetty, sillä suurin keskittymä oli Kittilänkankaan pohjoispuolen kolme yksilöä (kuva 2). Myöskään lisääntymiskolonioita ei havaittu. Kokonaispinta-alaan suhteutettuna kokonaisyksilömäärä on kohtalainen. Maastoselvityksen perusteella tutkimusalue on tavanomainen lepakoiden esiintymisen kannalta, eikä alueelle voida esittää erityisiä maankäyttösuosituksia, sillä valtaosa yksilöistä keskittyi tielinjojen läheisyyteen, eikä metsäisillä osuuksilla tehty juuri lainkaan havaintoja. Kuva 2. Rasakankaan tutkimusalueen pohjanlepakkohavainnot kesäkuussa (musta pallo), heinäkuussa (vihreä pallo) ja elokuussa (punainen pallo). Samoiksi yksilöiksi tulkitut havainnot on yhdistetty viivoin. 7