KHALL 64 25.3.2013 Valtiovarainministeriö lähetti kuntiin 22.11.2012 lausunnolle kuntarakennelakiluonnoksen.

Kunnanhallitus 64 25.02.2013 Valtuusto 38 05.03.2013 Lausunto kuntarakennelakiluonnoksesta 45/03.00/2013 KHALL 64 25.3.2013 Valtiovarainministeriö lähetti kuntiin 22.11.2012 lausunnolle kuntarakennelakiluonnoksen. Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen hallitusohjelman mukaan hallitus toteuttaa koko maan laajuisen kuntauudistuksen, jonka tavoitteena on vahvoihin peruskuntiin pohjautuva elinvoimainen kuntarakenne. Osana kuntauudistusta hallitus käynnisti syksyllä 2011 hallitusohjelman mukaisen koko maan kattavan selvityksen kullekin alueelle tarkoituksenmukaisesta kunta- ja palvelurakenteesta. Kunnallishallinnon rakenne -työryhmän selvitys Elinvoimainen kunta- ja palvelurakenne (valtiovarainministeriön julkaisuja 5a/2012 ja 5b/2012) valmistui helmikuussa 2012. Valtiovarainministeriö asetti helmikuussa 2012 kuntarakennelakia valmistelevan työryhmän, jonka tehtävänä oli seurata ja arvioida kunta- ja palvelurakenneselvityksestä saatavaa palautetta ja sen pohjalta laatia yhteenveto alue- ja kuulemiskierroksesta sekä tehdä uudistuksen vaikutusarviointi ja laatia tarkennettu esitys uudistuksen kriteereistä ja toteuttamistavoista. Lisäksi työryhmän tuli valmistella luonnos hallituksen esityksestä kuntauudistusta ohjaavaksi rakennelaiksi. Hallitus linjasi kuntauudistuksen etenemistä iltakoulussaan 5.6.2012 sekä antoi seuraavana päivänä tiedonannon eduskunnalle kuntauudistuksen etenemisestä (VNT 2/2012 vp). Hallitus antoi linjauksissaan määrittelemiensä tarkastelunäkökulmien perusteella tarkempien uudistuksen kriteerien valmistelun rakennelakia valmistelevan työryhmän tehtäväksi. Työryhmän valmistelemat tarkemmat kriteerit vahvistettiin hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmässä 27.6.2012. Nyt kyseessä oleva kuntarakennelakiluonnos on valmisteltu hallituksen linjausten pohjalta. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi nykyistä kuntajakolakia, ja samalla lain nimike muutettaisiin sen sisältöä paremmin kuvaavaksi kuntarakennelaiksi. Lakiin lisättäisiin säännökset kuntien selvitysvelvollisuudesta, selvitysperusteista ja niistä poikkeamisesta sekä muutettaisiin kuntien yhdistymisen taloudellista tukea koskevia säännöksiä. Lisäksi ehdotetaan kielilain muuttamista eräiltä osin. Sosiaali- ja terveyspoliittinen ministerityöryhmä on linjannut palvelurakenneuudistuksen jatkoa 15.11.2012. Näitä linjauksia koskeva muistio on lausuntopyynnön liitteenä. Valtiovarainministeriö pyytää jakelussa mainituilta tahoilta lausuntoa

oheisesta luonnoksesta yleisesti sekä erityisesti lausumaan seuraavista kysymyksistä: - selvitysvelvollisuudesta, selvitysperusteista (ml. poikkeusperusteista) ja selvitysvelvollisuuden sisällöstä; - esityksen sisältämistä määräajoista ja menettelyistä; - valtioneuvoston toimivallasta päättää kuntajaon muuttamisesta; - yhdistymisavustuksien ehdoista ja määrästä; - sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävien turvaamisesta sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakennetta koskevien linjausten mukaisesti. Liite 8/25.2.13 Lausuntopyynnön liite 1: Kuntarakennelakiluonnos perusteluineen Liite 9/25.2.13 Lausuntopyynnön liite 2: Kaavio kuntauudistuksen etenemisestä Liite 10/25.2.13 Lausuntopyynnön liite 3: Muistio kuntauudistuksen hankkeista Liite 11/25.2.13 Lausuntopyynnön liite 4: Muistio sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen linjauksista Toisen lausuntokierroksen ehdoton vastaamisaika on 7.3.2013 eikä siihen saa jatkoaikaa. Kuntien on annettava 30.11.2013 mennessä ilmoitus selvitysalueesta. Kriteerit selvityksille on laadittu niin, että lähes kaikki Suomen kunnat täyttävät ne. Kuntien yhdistymisselvitykset ja -esitykset on annettava 1.4.2014 mennessä. Kuntajaon muutokset tulisivat tehdyn aikataulun mukaisesti voimaan 2015-2017, kuitenkin viimeistään 1.1.2017. Uusi kuntalaki ja valtionosuuslaki sekä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaki tulevat voimaan 1.1.2015 alkaen. Valmistelija/lisätietoja Kunnanjohtaja Juri Nieminen, puh. 044 778 0210, sähköposti: etunimi.sukunimi@asikkala.fi Ehdotus: Kunnanhallitus esittää valtuustolle, että Asikkalan kunta antaa seuraavan lausunnon kuntarakennelakiluonnoksesta: 1) Yleistä Perustuslain 121 :n mukaan kunnille voidaan antaa tehtäviä vain lailla. Tehtäviä säädettäessä on huolehdittava siitä, että kunnilla on tosiasialliset edellytykset suoriutua tehtävistään. Tähän liittyy myös Euroopan itsehallinnon peruskirjan 9.2 artikla "paikallisviranomaisten voimavarojen tulee olla riittävät suhteessa niihin velvoitteisiin, jotka niille on annettu perustuslaissa ja muissa laeissa". Lainsäädännön kautta asetettujen ongelmien (tehtävien ylikuorma) hoitaminen velvoittamalla kuntia kuntaliitoksiin on lähtökohdiltaan

virheellinen ja väärä, koska liitokset eivät ratkaise nykyisten tai tulevien kuntien talouden epätasapainon perusongelmaa. Kuntarakennelain tavoitteeksi asetettu kansalaisten yhdenvertaisten palvelujen turvaaminen tulee toteuttaa ensisijaisesti vähentämällä kuntien tehtävävelvoitteita tai lisäämällä valtion rahoitusta siten, että velvoitteet ja kuntien kyky selviytyä niistä ovat tasapainossa. Tulevaisuuden haasteet ja tehdyt ennusteet huomioon ottaen näyttää todennäköiselle, että kunnilla ei ole tosiasiallisia edellytyksiä suoriutua palveluvelvoitteistaan ilman poikkeuksellisen rajuja veronkorotuksia. Tieteellistä tai edes empiiristä näyttöä siitä, että kuntaliitokset ratkaisisivat kuntatalouden ongelmat, ei ole esitetty. Suomen talouden kasvun hidastuminen suhteessa ikääntymisestä johtuvaan palvelukysynnän lisääntymiseen tulee luomaan kunnille taloudellisesti kestämättömän tilanteen riippumatta kuntarakenteesta. Kuntajakolain nimeä ei tulisi muuttaa kuntarakennelaiksi, koska kuntarakennetta ei tule ohjata ylhäältä päin vaan sen tulee muodostua kuntalaisten enemmistön tahdon pohjalta ilman suoria tai epäsuoria pakkokeinoja. Laki on rakennekeskeinen, eikä se ota riittävästi huomioon erilaisia palvelujen järjestämistapoja, mikä on hallintorajoja olennaisesti tärkeämpää kustannushyötyjä haettaessa. Aiemmin tehtyjen kuntaliitosten hyötyjen ja haittojen arviointi on puutteellista eikä empiiristä näyttöä esitetystä nykyistä olennaisesti suuremman kuntakoon hyödyistä ole. Suuruuden ekonomia pätee vain osaan kunnallista palvelutuotantoa ja niissäkin selittävä tekijä on tuotantoyksikön optimikoko, ei kuntakoko. Optimikoko vaihtelee eri toiminnoissa eikä optimaalista kuntakokoa ole olemassa. Niin suuret kunnat, joissa erikoissairaanhoito voidaan hoitaa ympäri Suomen kunnissa ilman yhteistoimintaa, eivät ole mahdollisia ja kyseessä ei olisi enää kunta vaan alue. Kuntien välistä yhteistyön tarvetta ei voida poistaa todella suurellakaan kuntakoolla vaan tilalle syntyy yhtiö- ja liikelaitosrakenteita, jotka eivät ole demokraattisen valvonnan piirissä sen vertaa kuin kuntayhtymät ja muut kuntayhteistyörakenteet. Kunnalliseen itsehallintoon kuuluu olennaisesti oikeus järjestää palvelut haluamallaan tavalla, täten valtion ei tule rajoittaa kuntien päätösvaltaa. Kuntien yhteistoiminta on sopimusperusteista, sopimusvapauteen perustuvaa, eikä valtion tule määrätä tehottomaan pakkoyhteistyöhön. Kuntarakennelain keskeiset ehdotukset ovat täynnä kauniita ja hienoja tavoitteita, mutta miten ne konkreettisesti saavutetaan jää epäselväksi. Esitetyt suurkunnat johtaisivat monelta osin nykyistä heikompaan tilanteeseen. Ehdotukset sisältävät paljon ympäripyöreyksiä, kuten "Kuntajaon muuttamisen edellytykseksi lisättäisiin se, että muutos edistää kuntajaon kehittämisen tavoitteita". Kuka määrittää mikä on kuntajaon kehittämisen tavoite ja ennen kaikkea kuka muu päättää kuntajaotuksesta kuin kunta itse? Koko lakitekstiluonnos on täynnä vastaavia epämääräisyyksiä, jotka sisältävät yhden ainoa signaalin eli suuremmat kunnat. Tavoitteena lakiluonnoksessa on vahvat peruskunnat, jotka pystyvät

pääosin itse vastaamaan peruspalveluiden järjestämisestä ja tuottamisesta sekä tuloksekkaasta kehittämistyöstä. Sosiaali- ja terveyspalvelujen osalta asetelma on mahdoton, koska alle 20 000 asukkaan kunnilta on viety päätösvalta omaan järjestämiseen. Täten vaikuttaa, että lakiteksti on tarkoituksellisesti sisään rakennettu niin, että alle 20 000 asukkaan kunta ei voi täyttää vahvan peruskunnan määritelmää vaikka muilta osin palvelut itse järjestäisi ja harjoittaisi tuloksekasta kehittämistyötä. Koko asetelma on kunnallisen itsehallinnon periaatteiden vastainen ja lakitekstin ilmeinen tarkoitus on päätösvallan ja talousresurssien siirto keskuskaupungeille. 2) Selvitysvelvollisuus ja selvitysperusteet (ml. poikkeusperusteet) ja selvitysvelvollisuuden sisältö Kuntien tulee itse voida määrittää selvitystarve ja selvitysalueet itsehallinnolliseen oikeuteensa perustuen. Kunnallisen itsehallinnon aseman heikentämiseen liittyvien kirjausten tulee perustua ennalta tieteellisin tutkimuksin todennettaviin vahvoihin perusteisiin ja hyvinvointiyhteiskunnan keskeisten lähtökohtien turvaamisen todellisiin vaikutuksiin. Hyvän hallintotavan mukaisia asiantuntija-arviointeja eikä uudistuksen taloudellisia kustannuksia ja arvioita ole esitetty. Selvitysvelvollisuuden osalta tulee määritellä poikkeusmenettelymahdollisuus sellaisissa kunnissa tai sellaisilla alueilla, joissa ollaan samaa kysymystä tai vastaavaa aluejakoselvitystä selvitetty viimeisen neljän vuoden aikana lain voimaan tulosta. Ilman tätä kirjausta päädytään byrokraattisiin, aikaa ja rahaa vieviin prosesseihin, joiden lopputulos on jo ennalta nähtävissä. Tällainen menettely, missä huomio on vain prosessissa, ei sen vaikuttavuudessa, ei kunnioita hyvän hallinnon periaatteita. Selvitysvelvollisuus ja perusteet on rakennettu niin, että ne koskettavat lähes kaikkia Suomen kuntia. Selvitysvelvollisuuskriteerien tarkempi arviointi on tästä syystä tarpeetonta ja yhtä hyvin olisi voitu määrätä kaikki Suomen kunnat tekemään selvitys. Selvitysalueesta poikkeaminen on tehty luvanvaraiseksi ja on ilmeistä, että poikkeaminen tulee kyseeseen vain rajatuilla alueilla, joihin Päijät-Häme ei kuulu. Käytännössä kyseessä on pakkoselvitys vaikka aiempi selvitys olisi vastikään tehty ts. UusiKunta Päijät-Hämeessä. Asikkalan kunta paheksuu selvityspakkoa ja pitää sitä kuntien rahan ja ajan hukkana. 3) Esityksen sisältämät määräajat ja menettelyt Selvitysperusteet eivät ole asianmukaisia eivätkä relevantteja suhteessa olemassa oleviin kuntien haasteisiin ja ratkaisujen etsintään. Kuntien selvitysvelvollisuuden sen enempää kuin selvitysperusteiden osalta ei ole tuotu esiin mitään sellaista selkeää

perustetta, miten nämä tekijät parantaisivat tai edistäisivät lakiluonnokseen esitettyjen tavoitteiden saavuttamista tai ratkaisisivat nyt käsillä olevia kuntatalouden ongelmia, hyvinvointiyhteiskunnan peruspalvelujen säilyvyyttä. Kuntien kustannukset syntyvät lähes yksinomaan lakiin perustuvista palveluvelvoitteista, joihin ei vaikuteta kuntarajoja siirtämällä. Empiiristä tai tutkimuksellista näyttöä siitä, että suurissa kunnissa olisi saavutettu ne edut, joita suurempiin kuntakokoihin tähtäävä lainsäädäntö antaa ymmärtää saavutettavan liitoksin, ei ole. Suurempien kuntien ja laajempien vastuuorganisaatioiden luominen ei ole vastaus sinänsä, koska tieteellisin tutkimuksin on todettu, että kuntien optimikokoa ei ole voitu määritellä; optimikoko vaihtelee eri palveluissa Työpaikkaomavaraisuus tai työssäkäynti ovat asukkaiden valintoja, eivät perusteita kuntaliitoksille. Olennaista on se, miten elinkeinopolitiikkaa edistetään ja hoidetaan yhteistyössä alueilla sekä kannetaan yhteistä vastuuta työpaikkojen kehityksestä ja työllisyydestä. Yhdyskuntarakenteen hajautumiskehitys on asukkaiden valinnan seurausta, ei peruste kuntaliitoksille. Kuntaliitoksen jälkeen samat alueet ovat maaseutumaisia, samat taajama-alueita. Haja-asutuskehitykseen voidaan puuttua maapoliittisella ohjelmalla. Tätä vahvemmat toimenpiteet edellyttävät maanomistajien yhdenvertaiseen asemaan puuttumista ja ovat perustuslaillisia kysymyksiä. Pelkkiin mielikuviin pohjaava, poikkeuksellisen laaja uudistus on omiaan murentamaan päätöksentekojärjestelmän uskottavuutta. Lakiluonnoksessa edellytetään, että kunnat tekevät yhdistymisselvitykset ja niihin perustuvat yhdistymisesitykset 1.4.2014 mennessä. Asikkalan kunta paheksuu esitettyä pakkoaikataulua eikä aio omalta osaltaan esittää yhdistymistä tässä aikataulussa. Lakiluonnoksessa esitetään, että kunnilla olisi velvollisuus ilmoittaa valtiovarainministeriölle 30.11.2013 mennessä, minkä kunnan tai kuntien kanssa se selvittää laissa edellytetysti kuntien yhdistämistä. Asikkalan kunta paheksuu pakkoselvittämistä. Mikäli valtio määrää Asikkalan yhdistymisselvitykseen, ei Asikkalan kunta aio osallistua, auttaa tai maksaa selvitystä miltään osin. Lakiluonnoksessa esitetään, että valtiovarainministeriö voisi määrätä erityisen kuntajakoselvityksen toimittamisesta, jos kunta ei ole 1.4.2014 mennessä tehnyt kuntien yhdistymisesitystä. Asikkalan kunta paheksuu kuntajakoselvityksen teettämistä vastoin kunnan omaa tahtotilaa ja ilmoittaa, että valtiovarainministeriön mahdollisesti määrätessä erityisestä kuntajakoselvityksestä Asikkalan kunta ei aio osallistua, auttaa tai maksaa selvitystä miltään osin. Asetetut määräajat eivät vastaa asianmukaisen valmistelun ja perehtymisen edellyttämiä määräaikoja.

Kuntajakoselvityksen tekemiseen määriteltyä neljän kuukauden aikaa (ilmoitettava 30.11.2013 selvityskunta/kunnat ja yhdistymisselvitys valmiina 1.4.2014) ei voida miltään osin pitää hallintolain mukaisena hyvän hallinnon tai kuntien ja kuntalaisten oikeusturvan mukaisena menettelynä. Kuntaliitosselvityksen olennaisin kysymys on se, miten liitos parantaisi nykyisten erillisten kuntien asemaa suhteessa taloudellisiin ja muihin keskeisiin haasteisiin sekä miten liitos vaikuttaisi kuntalaisten palveluihin eli palveluiden saatavuuteen ja saavutettavuuteen. Olennaista on pohtia myös liitoksen hyötyjä ja haittoja kuntalaisten näkökulmasta. Asikkalan kunta paheksuu kokonaisuutena lakiluonnoksen määräaikoja ja menettelytapoja. 4) Valtioneuvoston toimivalta päättää kuntajaotuksen muuttamisesta Perustuslain 121 :n mukaan Suomi jakaantuu kuntiin, joilla on itsehallinto. Kuntarakennelakiesitys puuttuu kuntien itsehallinnolliseen oikeuteen siinä määrin, että laki on hyväksyttävä perustuslain säätämisjärjestyksessä. Myös valtioneuvoston toimivallasta kuntajaon osalta tulee päättää perustuslain säästämisjärjestyksessä. Valtioneuvoston toimivaltaa päättää kuntajaotuksen muuttamisesta ei tule muuttaa miltään osin eikä kunnallista itsehallintoa heikentää. Asikkalan kunta paheksuu lakitekstiluonnoksen esitystä päätösvallan siirtämisestä kuntajaotuksessa pois asianomaiselta kunnalta. 4 e kohdan 2 määritelmää erityisen vaikeassa asemassa olevasta kunnasta ei tulisi muuttaa vaan kaikkien kuuden (6) raja-arvon tulisi täyttyä kuten tähänkin asti. Neljän (4) kriteerin käyttäminen johtaa tilanteeseen, jossa investoinneista johtuva velkaantuminen laukaisee kriisikuntakriteerit vaikka kunnalla ei olisi muita oleellisia talousvaikeuksia. Velkaantuminen on ylikorostunut kriteeri kriisikunnan määrittelyssä suhteessa käyttötalouteen. Vaikeassa taloudellisessa asemassa olevien kuntien arviointimenettelyyn kytketty valtioneuvoston toimivalta päättää kuntien yhdistymisestä on kyseenalainen jos samalla vaikeassa taloudellisessa asemassa olevien kuntien määrittelykriteereitä lievennetään. Tällaisen pakkokeinon käyttäminen tulee tapahtua vain poikkeustapauksissa jos kunnalla ei ole mitään mahdollisuuksia selvitä lakisääteisistä palveluista alle 3 % koko maan keskiarvon ylittävällä veroasteella (verokatto). Taloudellisesti vaikeassa asemassa olevan kunnan kriteerit on määriteltävä yksiselitteisesti, jotta asiassa ei voida käyttää tarkoitushakuista poliittista harkintaa ja kriteerien on oltava sellaiset, että niiden piiriin joutuu vain tahallisesti todella huonosti taloutensa hoitanut kunta. Valtionosuusjärjestelmää on myös tarvittaessa muutettava niin, että kustannustehokkaasti

palvelunsa tuottava kunta ei voi joutua kriisikuntalistalle alhaisesta tulopohjasta johtuen vaan syyn on oltava omista päätöksistä ja toiminnasta johtuva huono taloudenpito. Täten myöskään sosiaalija terveysmenoista johtuvan talouden kriisiytymisen ei tule johtaa kriisikuntalistalle joutumiseen, mikäli kunnalta on viety päätösvalta kustannusten hallintaan. Asikkalan kunta esittää, että kunnanosaliitoksissa kuntalaisten omaa mielipidettä tulisi kuunnella enemmän eikä osakuntaliitosta tule toteuttaa tai evätä luovuttavan tai vastanottavan kunnan mielipiteen perusteella vaan alueen asukkaiden 2/3 enemmistön tahdon mukaan. Pienemmällä kannatuksella osakuntaliitosta ei toteutettaisi kumpaankaan suuntaan. Asikkalan kunta paheksuu sitä, että osakuntaliitoksia toteutetaan lähinnä pienemmästä kunnasta isompaan (esimerkkinä Sipoo) eikä kuntalaisten omaa mielipidettä oteta huomioon. Kaikessa demokraattisessa toiminnassa päätökset tulisi tehdä kansalaisten tahdon mukaisesti. 5) Yhdistymisavustuksien ehdot ja määrä Yhdistymisavustuksia ei voida sitoa määräaikojen noudattamiseen, koska määräajat jo lähtökohdiltaan ovat hallintolain ja hyvän hallinnon vastaisia. Yhdistymisavustusten sitominen tiettyjen määräaikojen noudattamiseen on epäoikeudenmukaista, koska määräajat eivät anna riittävästi aikaa löytää yhteiseen tahtotilaan perustuvia ratkaisuja ja pakon alla tehnyt ratkaisut eivät ole kestäviä eivätkä edesauta toimivien rakenteellisten kokonaisuuksien rakentamista ja alueen asukkaiden palveluiden yhdenvertaisuuden turvaamista. Yhdistymisavustusten sitominen tiettyihin kriteereihin ei edistä yhdenvertaisuutta, vaan kaikissa mahdollisesti toteutuvissa kuntaliitoksissa tulee kunnilla olla yhdenvertaiset mahdollisuudet saada yhdistymisavustusta. Valtiolla on oikeus jatkaa verorahojen tuhlaamista yhdistymisavustuksiin, valtionosuuksien kompensoimiseen ja kuntaliitoskuntien talouden kriisiytyessä jakaa niille harkinnanvaraista valtionosuutta. Järkevämpää olisi kuitenkin pidättyä yhdistymisavustuksista, koska ainoa järkevä syy tehdä kuntaliitos on talous eikä liitosavustusta tarvita jos kuntaliitos synnyttää taloudellisia hyötyjä. Valtionosuusjärjestelmä tulisi muuttaa kuntakoko- ja kuntarajariippumattomaksi asukkaiden paikkatietojärjestelmän pohjalta toimivaksi, jolloin sitä voitaisiin yksinkertaistaa ja valtionosuus jakaa väestörakenteen, todellisen sairastavuuden ja etäisyystekijöiden perusteella. Tällöin valtionosuuksien kompensoiminen muuttuisi kuntaliitostilanteissa tarpeettomaksi, koska valtionosuutta ei määritä kuntaraja vaan asukkaan ikä, todellinen sairastavuus ja sijainti paikkatietojärjestelmässä. 6) Sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävien turvaaminen sosiaalija terveydenhuollon palvelurakennetta koskevien linjausten

mukaisesti Talouden tasapaino edellyttää lakisääteisen tehtäväkuorman vähentämistä, monikanavaisen rahoitusjärjestelmän purkamista sekä erikoisen kalliin hoidon edelleen kallistumisen hillintää eli teknologian ja lääketieteen ratkaisujen kilpajuoksun katkaisemista. Kun resursseista 85 %:a kuluu 15 %:den hoitoprosesseihin, ei tätä ongelmaa ratkaista perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon integraatiolla. Kysymys on sen rajan piirtämisestä terveydenhuollolle, mikä ei ole sairaanhoitoa; valtakunnallisista linjauksista, vaikuttavuuden arvioinnista ja kansalaisten omasta vastuun kannosta terveyden edistämisessä. Koko väestön tasavertaiset mahdollisuudet saada tarvetta vastaavat sosiaali- ja terveyspalvelut ei poistu kuntia yhdistämällä ja vastuuorganisaatioiden kokoa kasvattamalla, koska tälläkin hetkellä suurten kaupunkien sisällä on olemassa vastaavia eroja. Sosiaali- ja terveydenhuollon osalta esitetyt rakennemallit ovat omiaan entisestään pirstomaan ja sekavoittamaan sosiaali- ja terveystoimen toimintakenttää, jolloin riskinä on kustannusten kasvu niiden hallinnan sijaan. Sosiaali- ja terveyspoliittisen ministerityöryhmän esityksessä linjauksiksi 15.11.2012 esiintyy useita eri väestöpohjarajoja, eikä ole määritelty, mitkä toiminnot kuuluvat minkin väestöpohjan piiriin. Toiseksi linjaus on epämääräinen kunnallisen itsehallinnon näkökulmasta, koska linjausten mukaisilla väestöpohjarajoilla suurin osa Suomen kunnista menettää päätösvallan osittain tai kokonaan sosiaali- ja terveyspalveluihin. Järjestämisvastuun ts. päätösvallan poistuessa tulisi poistaa myös rahoitusvastuu niin, että kyseisten palvelujen rahoitus ei kierrä enää kuntien budjettien kautta. Asetelma, jossa kunnat ovat rahoittajia ilman vaikutusmahdollisuuksia kuntalaistensa palvelutasoon, saatavuuteen ja kustannustasoon on vastoin kunnallisen itsehallinnon periaatteita. Rahoitusvastaavuuden mukaan se maksaa joka päättää tai toisinpäin se joka päättää myös maksaa. Erityisenä huolena Asikkalan kunta haluaa nostaa linjausten mukaisen erikoissairaanhoidon integraation. Esitetty 50 000 asukkaan väestöpohja on riittämätön erikoissairaanhoidon integraatioon. Päijät-Hämeessä on yli 200 000 asukkaan yhteinen sairaanhoitopiiri ja kattavan palveluvarustuksen keskussairaala. Asetelma, jossa perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon integraatio rikkoo toimivan keskussairaalan, on erittäin vahingollinen. Monet sosiaalipalvelut ovat lähipalveluja ja niiden mukaan ottaminen erikoissairaanhoidon integraatioon on tarpeetonta. Kotipalvelu, omaishoito ja muut investointeina kevyet, mutta työvoimavaltaiset toiminnot voisivat hyvin jäädä peruskuntien tehtäväksi, sillä paikallistuntemuksella on merkitystä eikä tämän tyyppisissä toiminnoissa ole saatavissa hyötyjä suuruuden ekonomiasta. Varhaiskasvatus on hyvä esimerkki toiminnosta, joka on kuntien itse järjestämää paikallista palvelua, missä kustannuksia ei selitä

organisaatiokoko. Asikkalan kunta haluaa lopuksi todeta huolensa siitä, että esitettyjen linjausten mukaan sosiaali- ja terveyspalvelut järjestettäisiin moniportaisessa himmelimallissa, missä peruskuntien päätösvaltaa rajataan alle 50 000 asukkaan väestöpohjalla. Esitetty malli on täysi poikkeus yleiseurooppalaisesta mallista, missä raskaat synergiahyötyjä tuottavat palvelut ovat aluetasolla ja lähipalvelut kuntatasolla. Väestöpohjista ja suurista palvelutuottajamonopoleista käsin ei päästä kasvaviin kustannuksiin kiinni ja lisäksi palvelut etääntyvät käyttäjistä. Suuntaa tulisi hakea väestöpohjaltaan linjauksia huomattavasti suuremmasta noin 10-20 järjestäjästä, asiakkaan vapaasta hakeutumisesta ja vapaasta tuotantoyksikkökoosta, mikä synnyttäisi kilpailua ja tarjonta määräytyisi kysyntää vastaavaksi kattavasti koko Suomessa. 7) Lopuksi Asian käsittely kunnanhallituksen kokouksessa: Asikkalan kunta huomauttaa, että yhteenvetoa lausunnoista tehtäessä on huomioitava ainoastaan kuntien antamat lausunnot, ei muiden tahojen lausuntoja, joilta lausuntoja on pyydetty. Kunnallinen itsehallinto ja kuntarajoista päättäminen kuuluu kunnille itselleen eikä muiden eturyhmien ja tahojen näkemyksiä tule ottaa huomioon asian käsittelyssä. Muilla tahoilla, joilta lausuntoja on pyydetty, on omia intressejään, jotka eivät osu yksiin kuntien ja kuntalaisten etujen kanssa. Asikkalan kunta katsookin, että kunnalliseen itsehallintoon liittyvissä lausuntopyynnöissä kyselyt tulisi kohdentaa vain kunnille itselleen. Kunnilta ei ole kysytty mielipidettä jakelulistassa olevien muiden toimijoiden olemassaolon oikeutukseen tai niiden toimintatapoihin. Täten kunnallisesta itsehallinnosta lausuminenkin kuuluu ainoastaan kunnille. Asikkalan kunta korostaa, että valtion tulee kunnioittaa kunnallista itsehallintoa ja tekemiään sitoumuksia (mm. Euroopan neuvoston peruskirja) ja pidättyä pakkokeinoista sekä muusta kunnallisen itsehallinnon rajoittamisesta, kuten väestöpohjarajoista sekä yksityiskohtaisesta laki- ja normiohjauksesta. Toimiva työnjako valtion ja kuntien välillä, rahoitusperiaatteen noudattaminen tehtäviä säädettäessä ja suvereniteetin kunnioittaminen ovat oikeudenmukaisen yhteiskunnan tunnusmerkkejä. Kunnallisen itsehallinnon vahvistaminen on mahdollisuus, jolla valtio pääsisi irti tarpeesta puuttua kaikkeen yksityiskohtaisesti, mahdollistaa valtionhallinnon sopeutustoimet ja kunnille päätösvallan järjestää palvelut haluamallaan tavalla taloudellinen kantokyky ja paikalliset tarpeet huomioiden. Hannu Mäkinen esitti, että Asikkalan kunta antaa kuntarakennelakiluonnoksesta seuraavan lausunnon: "1. Yleistä

Suomen kuntarakenne on jäänyt jälkeen yleisestä yhteiskuntakehityksestä. Kuntarakennetta kehittämällä maamme luo edellytyksiä julkishallinnon menojen jatkuvan nousun hidastamiseksi ja siten parantaa pitkällä aikavälillä Suomen kilpailukykyä globaalissa taloudessa. Nykyinen epätarkoituksenmukainen kuntarakenne synnyttää vinoutunutta kuntien välistä kilpailua, etujen osaoptimointia ja kuntarakenteen hajautumista. Valtiovallalla on vastuu maamme kokonaisvaltaisesta kehittämisestä ja siksi kuntarakenteen vahvistamispyrkimykset ovat oikean suuntaisia. 2. Selvitysvelvollisuus ja selvitysperusteet Tarkoituksenmukainen kuntarakenne edellyttää riittävää väestöpohjaa, työpaikkaomavaraisuutta, ehyttä yhdyskuntarakennetta ja myös tulevaisuuden näkökulmasta hallinnassa olevaa kuntataloutta. Näiden näkökulmien perusteella Asikkalan kunnan tulee pohtia pitkän aikavälin kehittymismahdollisuuksiaan yhdessä lähimpien päijäthämäläisten naapurikuntiensa kanssa. Näitä ovat erityisesti Padasjoki, Hollola (tai sen Vesijärven itäpuolinen osa) ja Lahti. Kuntarakenne on silpoutunut epätarkoituksenmukaiseksi valtatie 24 varrella Lahti-Vääksy välillä. Alueen yhdistymisen edut ja haitat tulisi selvittää huomioiden erityisesti Asikkalan kuntastrategian toteuttamista vahvistavat näkökulmat. 3. Esityksen sisältämät määräajat ja menettelyt Kunnan mahdollisuus toimia uskottavasti itsenäisenä peruskuntana edellyttää riittävää palvelujen kysyntää, tarkoituksenmukaista yhdyskuntarakennetta, työpaikkaomavaraisuutta ja pitkän aikavälin näkemystä kunnallistalouden vahvuudesta. Kunnalla tarvitsee myös riittävästi eri alojen asiantuntemusta omaavia virkamiehiä, jotka pystyvät toteuttamaan riittävän palvelurakenteen ja kehittämispanoksen ilman kohtuutonta konsulttien ja muun ulkopuolisen asiantuntemuksen käyttöä. Asikkalan kunnan heikkoutena on pieni syntyvien ikäpolvi, väestön nopea vanheneminen, laaja työssäkäynti erityisesti Lahdessa, matala tulotaso ja sitä myöten pieni verokertymä. Asikkalan kuntatalous on ilmeisesti kriisiytymässä lähivuosina ja veroprosentti uhkaa ylittää kunnallisen kipurajan. Asikkalan palvelutuotannosta taloudellisesti mitattuna yli puolet tuotetaan muiden kuntien kanssa yhdessä. Näillä perusteilla Asikkalan kunnan todellinen itsenäisyys tällä hetkellä on näennäistä. Asikkalan kunta on valmis lähtemään selvittämään oman tulevaisuutensa vaihtoehtoja valtioneuvoston esittämän aikataulun mukaisesti. 4. Valtioneuvoston toimivalta päättää kuntajaotuksen muuttamisesta Valtiovalta antaa kunnille resurssit toteuttaa kunnallisten palvelujen järjestämistä itsehallintoon perustuvalta pohjalta, joten valtiovallalla on myös oikeus ja velvollisuus tarkastella kuntarakenteen kokonaisuutta ja hakea tarkoituksenmukaisia uudistuksia taloudellisten ja yhdenmukaisten palvelujen turvaamiseksi nyt ja

tulevaisuudessa koko väestölle asuinkunnasta riippumatta. 5. Yhdistymisavustuksien ehdot ja määrä Kuntien yhdistymisavustukset ovat tarkoituksenmukainen tapa tasoittaa kuntaliitoksista aiheutuvia ylimääräisiä kustannuksia. Avustusten avulla pitää voida myös tasoittaa liittyvien kuntien palvelutasoeroja siten, että varoja käytetään suhteellisesti eniten heikommassa asemassa olevien uuden kunnan osien (esim. Asikkala) palvelutason kehittämiseen." Tuomo Riihilahti kannatti Mäkisen tekemää esitystä. Aaro Moilanen esitti, että asia jätetään pöydälle. Esitystä ei kannatettu, joten se raukeaa. Puheenjohtaja päätti keskustelun ja totesi Hannu Mäkisen tehneen esittelijän esityksestä poikkeavan kannatetun esityksen, joten asia oli ratkaistava äänestämällä. Puheenjohtaja esitti suoritettavaksi nimenhuutoäänestyksen ja teki seuraavan äänestysesityksen: "Ne jotka kannattavat esittelijän esitystä vastaavat JAA, ja ne jotka kannattavat Hannu Mäkisen tekemää esitystä vastaavat EI." Hyväksyttiin yksimielisesti puheenjohtajan äänestysesitys ja -tapa. Suoritetussa äänestyksessä annettiin 5 jaa-ääntä (Hanna Hasala, Kari Kitala, Aaro Moilanen, Merja Palokangas-Viitanen, Mika Vartiainen) ja 2 ei-ääntä (Hannu Mäkinen, Tuomo Riihilahti). Puheenjohtaja totesi äänestyksen tuloksen, jonka mukaan kunnanhallitus hyväksyi esittelijän esityksen. Päätös: Edellä selostetun käsittelyn ja äänestyksen jälkeen kunnanhallitus hyväksyi esittelijän esityksen. KVALT 38 5.3.2013 Liite 3/5.3.13 Lausuntopyynnön liite 1: Kuntarakennelakiluonnos perusteluineen Liite 4/5.3.13 Lausuntopyynnön liite 2: Kaavio kuntauudistuksen ete nemisestä Liite 5/5.3.13 Lausuntopyynnön liite 3: Muistio kuntauudistuksen hankkeista Liite 6/5.3.13 Lausuntopyynnön liite 4: Muistio sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen linjauksista Valmistelija/lisätietoja Kunnanjohtaja Juri Nieminen, puh. 044 778 0210, sähköposti: etunimi.sukunimi@asikkala.fi Ehdotus: Valtuusto päätää, että Asikkalan kunta antaa seuraavan lausunnon kun ta rakennelakiluonnoksesta: 1) Yleistä Perustuslain 121 :n mukaan kunnille voidaan antaa tehtäviä vain lailla. Tehtäviä säädettäessä on huolehdittava siitä, että kunnilla on

tosiasialliset edellytykset suoriutua tehtävistään. Tähän liittyy myös Euroopan itsehallinnon peruskirjan 9.2 artikla "paikallisviranomaisten voimavarojen tulee olla riittävät suhteessa niihin velvoitteisiin, jotka niille on annettu perustuslaissa ja muissa laeissa". Lainsäädännön kautta asetettujen ongelmien (tehtävien ylikuorma) hoitaminen velvoittamalla kuntia kuntaliitoksiin on lähtökohdiltaan virheellinen ja väärä, koska liitokset eivät ratkaise nykyisten tai tulevien kuntien talouden epätasapainon perusongelmaa. Kuntarakennelain tavoitteeksi asetettu kansalaisten yhdenvertaisten palvelujen turvaaminen tulee toteuttaa ensisijaisesti vähentämällä kuntien tehtävävelvoitteita tai lisäämällä valtion rahoitusta siten, että velvoitteet ja kuntien kyky selviytyä niistä ovat tasapainossa. Tulevaisuuden haasteet ja tehdyt ennusteet huomioon ottaen näyttää todennäköiselle, että kunnilla ei ole tosiasiallisia edellytyksiä suoriutua palveluvelvoitteistaan ilman poikkeuksellisen rajuja veronkorotuksia. Tieteellistä tai edes empiiristä näyttöä siitä, että kuntaliitokset ratkaisisivat kuntatalouden ongelmat, ei ole esitetty. Suomen talouden kasvun hidastuminen suhteessa ikääntymisestä johtuvaan palvelukysynnän lisääntymiseen tulee luomaan kunnille taloudellisesti kestämättömän tilanteen riippumatta kuntarakenteesta. Kuntajakolain nimeä ei tulisi muuttaa kuntarakennelaiksi, koska kuntarakennetta ei tule ohjata ylhäältä päin vaan sen tulee muodostua kuntalaisten enemmistön tahdon pohjalta ilman suoria tai epäsuoria pakkokeinoja. Laki on rakennekeskeinen, eikä se ota riittävästi huomioon erilaisia palvelujen järjestämistapoja, mikä on hallintorajoja olennaisesti tärkeämpää kustannushyötyjä haettaessa. Aiemmin tehtyjen kuntaliitosten hyötyjen ja haittojen arviointi on puutteellista eikä empiiristä näyttöä esitetystä nykyistä olennaisesti suuremman kuntakoon hyödyistä ole. Suuruuden ekonomia pätee vain osaan kunnallista palvelutuotantoa ja niissäkin selittävä tekijä on tuotantoyksikön optimikoko, ei kuntakoko. Optimikoko vaihtelee eri toiminnoissa eikä optimaalista kuntakokoa ole olemassa. Niin suuret kunnat, joissa erikoissairaanhoito voidaan hoitaa ympäri Suomen kunnissa ilman yhteistoimintaa, eivät ole mahdollisia ja kyseessä ei olisi enää kunta vaan alue. Kuntien välistä yhteistyön tarvetta ei voida poistaa todella suurellakaan kuntakoolla vaan tilalle syntyy yhtiö- ja liikelaitosrakenteita, jotka eivät ole demokraattisen valvonnan piirissä sen vertaa kuin kuntayhtymät ja muut kuntayhteistyörakenteet. Kunnalliseen itsehallintoon kuuluu olennaisesti oikeus järjestää palvelut haluamallaan tavalla, täten valtion ei tule rajoittaa kuntien päätösvaltaa. Kuntien yhteistoiminta on sopimusperusteista, sopimusvapauteen perustuvaa, eikä valtion tule määrätä tehottomaan pakkoyhteistyöhön. Kuntarakennelain keskeiset ehdotukset ovat täynnä kauniita ja hienoja tavoitteita, mutta miten ne konkreettisesti saavutetaan jää epäselväksi. Esitetyt suurkunnat johtaisivat monelta osin nykyistä heikompaan tilanteeseen. Ehdotukset sisältävät paljon ympäripyöreyksiä, kuten "Kuntajaon muuttamisen edellytykseksi lisättäisiin se, että muutos edistää kuntajaon kehittämisen tavoitteita". Kuka määrittää

mikä on kuntajaon kehittämisen tavoite ja ennen kaikkea kuka muu päättää kuntajaotuksesta kuin kunta itse? Koko lakitekstiluonnos on täynnä vastaavia epämääräisyyksiä, jotka sisältävät yhden ainoa signaalin eli suuremmat kunnat. Tavoitteena lakiluonnoksessa on vahvat peruskunnat, jotka pystyvät pääosin itse vastaamaan peruspalveluiden järjestämisestä ja tuottamisesta sekä tuloksekkaasta kehittämistyöstä. Sosiaali- ja terveyspalvelujen osalta asetelma on mahdoton, koska alle 20 000 asukkaan kunnilta on viety päätösvalta omaan järjestämiseen. Täten vaikuttaa, että lakiteksti on tarkoituksellisesti sisään rakennettu niin, että alle 20 000 asukkaan kunta ei voi täyttää vahvan peruskunnan määritelmää vaikka muilta osin palvelut itse järjestäisi ja harjoittaisi tuloksekasta kehittämistyötä. Koko asetelma on kunnallisen itsehallinnon periaatteiden vastainen ja lakitekstin ilmeinen tarkoitus on päätösvallan ja talousresurssien siirto keskuskaupungeille. 2) Selvitysvelvollisuus ja selvitysperusteet (ml. poikkeusperusteet) ja selvitysvelvollisuuden sisältö Kuntien tulee itse voida määrittää selvitystarve ja selvitysalueet itsehallinnolliseen oikeuteensa perustuen. Kunnallisen itsehallinnon aseman heikentämiseen liittyvien kirjausten tulee perustua ennalta tieteellisin tutkimuksin todennettaviin vahvoihin perusteisiin ja hyvinvointiyhteiskunnan keskeisten lähtökohtien turvaamisen todellisiin vaikutuksiin. Hyvän hallintotavan mukaisia asiantuntija-arviointeja eikä uudistuksen taloudellisia kustannuksia ja arvioita ole esitetty. Selvitysvelvollisuuden osalta tulee määritellä poikkeusmenettelymahdollisuus sellaisissa kunnissa tai sellaisilla alueilla, joissa ollaan samaa kysymystä tai vastaavaa aluejakoselvitystä selvitetty viimeisen neljän vuoden aikana lain voimaan tulosta. Ilman tätä kirjausta päädytään byrokraattisiin, aikaa ja rahaa vieviin prosesseihin, joiden lopputulos on jo ennalta nähtävissä. Tällainen menettely, missä huomio on vain prosessissa, ei sen vaikuttavuudessa, ei kunnioita hyvän hallinnon periaatteita. Selvitysvelvollisuus ja perusteet on rakennettu niin, että ne koskettavat lähes kaikkia Suomen kuntia. Selvitysvelvollisuuskriteerien tarkempi arviointi on tästä syystä tarpeetonta ja yhtä hyvin olisi voitu määrätä kaikki Suomen kunnat tekemään selvitys. Selvitysalueesta poikkeaminen on tehty luvanvaraiseksi ja on ilmeistä, että poikkeaminen tulee kyseeseen vain rajatuilla alueilla, joihin Päijät-Häme ei kuulu. Käytännössä kyseessä on pakkoselvitys vaikka aiempi selvitys olisi vastikään tehty ts. UusiKunta Päijät-Hämeessä. Asikkalan kunta paheksuu selvityspakkoa ja pitää sitä kuntien rahan ja ajan hukkana. 3) Esityksen sisältämät määräajat ja menettelyt Selvitysperusteet eivät ole asianmukaisia eivätkä relevantteja suh-

teessa olemassa oleviin kuntien haasteisiin ja ratkaisujen etsintään. Kuntien selvitysvelvollisuuden sen enempää kuin selvitysperusteiden osalta ei ole tuotu esiin mitään sellaista selkeää perustetta, miten nämä tekijät parantaisivat tai edistäisivät lakiluonnokseen esitettyjen tavoitteiden saavuttamista tai ratkaisisivat nyt käsillä olevia kuntatalouden ongelmia, hyvinvointiyhteiskunnan peruspalvelujen säilyvyyttä. Kuntien kustannukset syntyvät lähes yksinomaan lakiin perustuvista palveluvelvoitteista, joihin ei vaikuteta kuntarajoja siirtämällä. Empiiristä tai tutkimuksellista näyttöä siitä, että suurissa kunnissa olisi saavutettu ne edut, joita suurempiin kuntakokoihin tähtäävä lainsäädäntö antaa ymmärtää saavutettavan liitoksin, ei ole. Suurempien kuntien ja laajempien vastuuorganisaatioiden luominen ei ole vastaus sinänsä, koska tieteellisin tutkimuksin on todettu, että kuntien optimikokoa ei ole voitu määritellä; optimikoko vaihtelee eri palveluissa Työpaikkaomavaraisuus tai työssäkäynti ovat asukkaiden valintoja, eivät perusteita kuntaliitoksille. Olennaista on se, miten elinkeinopolitiikkaa edistetään ja hoidetaan yhteistyössä alueilla sekä kannetaan yhteistä vastuuta työpaikkojen kehityksestä ja työllisyydestä. Yhdyskuntarakenteen hajautumiskehitys on asukkaiden valinnan seurausta, ei peruste kuntaliitoksille. Kuntaliitoksen jälkeen samat alueet ovat maaseutumaisia, samat taajama-alueita. Haja-asutuskehitykseen voidaan puuttua maapoliittisella ohjelmalla. Tätä vahvemmat toimenpiteet edellyttävät maanomistajien yhdenvertaiseen asemaan puuttumista ja ovat perustuslaillisia kysymyksiä. Pelkkiin mielikuviin pohjaava, poikkeuksellisen laaja uudistus on omiaan murentamaan päätöksentekojärjestelmän uskottavuutta. Lakiluonnoksessa edellytetään, että kunnat tekevät yhdistymisselvitykset ja niihin perustuvat yhdistymisesitykset 1.4.2014 mennessä. Asikkalan kunta paheksuu esitettyä pakkoaikataulua eikä aio omalta osaltaan esittää yhdistymistä tässä aikataulussa. Lakiluonnoksessa esitetään, että kunnilla olisi velvollisuus ilmoittaa valtiovarainministeriölle 30.11.2013 mennessä, minkä kunnan tai kuntien kanssa se selvittää laissa edellytetysti kuntien yhdistämistä. Asikkalan kunta paheksuu pakkoselvittämistä. Mikäli valtio määrää Asikkalan yhdistymisselvitykseen, ei Asikkalan kunta aio osallistua, auttaa tai maksaa selvitystä miltään osin. Lakiluonnoksessa esitetään, että valtiovarainministeriö voisi määrätä erityisen kuntajakoselvityksen toimittamisesta, jos kunta ei ole 1.4.2014 mennessä tehnyt kuntien yhdistymisesitystä. Asikkalan kunta paheksuu kuntajakoselvityksen teettämistä vastoin kunnan omaa tahtotilaa ja ilmoittaa, että valtiovarainministeriön mahdollisesti määrätessä erityisestä kuntajakoselvityksestä Asikkalan kunta ei aio osallistua, auttaa tai maksaa selvitystä miltään osin. Asetetut määräajat eivät vastaa asianmukaisen valmistelun ja pe-

rehtymisen edellyttämiä määräaikoja. Kuntajakoselvityksen tekemiseen määriteltyä neljän kuukauden aikaa (ilmoitettava 30.11.2013 selvityskunta/kunnat ja yhdistymisselvitys valmiina 1.4.2014) ei voida miltään osin pitää hallintolain mukaisena hyvän hallinnon tai kuntien ja kuntalaisten oikeusturvan mukaisena menettelynä. Kuntaliitosselvityksen olennaisin kysymys on se, miten liitos parantaisi nykyisten erillisten kuntien asemaa suhteessa taloudellisiin ja muihin keskeisiin haasteisiin sekä miten liitos vaikuttaisi kuntalaisten palveluihin eli palveluiden saatavuuteen ja saavutettavuuteen. Olennaista on pohtia myös liitoksen hyötyjä ja haittoja kuntalaisten näkökulmasta. Asikkalan kunta paheksuu kokonaisuutena lakiluonnoksen määräaikoja ja menettelytapoja. 4) Valtioneuvoston toimivalta päättää kuntajaotuksen muuttamisesta Perustuslain 121 :n mukaan Suomi jakaantuu kuntiin, joilla on itsehallinto. Kuntarakennelakiesitys puuttuu kuntien itsehallinnolliseen oikeuteen siinä määrin, että laki on hyväksyttävä perustuslain säätämisjärjestyksessä. Myös valtioneuvoston toimivallasta kuntajaon osalta tulee päättää perustuslain säästämisjärjestyksessä. Valtioneuvoston toimivaltaa päättää kuntajaotuksen muuttamisesta ei tule muuttaa miltään osin eikä kunnallista itsehallintoa heikentää. Asikkalan kunta paheksuu lakitekstiluonnoksen esitystä päätösvallan siirtämisestä kuntajaotuksessa pois asianomaiselta kunnalta. 4 e kohdan 2 määritelmää erityisen vaikeassa asemassa olevasta kunnasta ei tulisi muuttaa vaan kaikkien kuuden (6) raja-arvon tulisi täyttyä kuten tähänkin asti. Neljän (4) kriteerin käyttäminen johtaa tilanteeseen, jossa investoinneista johtuva velkaantuminen laukaisee kriisikuntakriteerit vaikka kunnalla ei olisi muita oleellisia talousvaikeuksia. Velkaantuminen on ylikorostunut kriteeri kriisikunnan määrittelyssä suhteessa käyttötalouteen. Vaikeassa taloudellisessa asemassa olevien kuntien arviointimenettelyyn kytketty valtioneuvoston toimivalta päättää kuntien yhdistymisestä on kyseenalainen jos samalla vaikeassa taloudellisessa asemassa olevien kuntien määrittelykriteereitä lievennetään. Tällaisen pakkokeinon käyttäminen tulee tapahtua vain poikkeustapauksissa jos kunnalla ei ole mitään mahdollisuuksia selvitä lakisääteisistä palveluista alle 3 % koko maan keskiarvon ylittävällä veroasteella (verokatto). Taloudellisesti vaikeassa asemassa olevan kunnan kriteerit on määriteltävä yksiselitteisesti, jotta asiassa ei voida käyttää tarkoitushakuista poliittista harkintaa ja kriteerien on oltava sellaiset, että niiden piiriin joutuu vain tahallisesti todella huonosti taloutensa hoitanut kunta. Valtionosuusjärjestelmää on myös tarvittaessa muutettava niin, että kustannustehokkaasti palvelunsa tuottava kunta ei voi

joutua kriisikuntalistalle alhaisesta tulopohjasta johtuen vaan syyn on oltava omista päätöksistä ja toiminnasta johtuva huono taloudenpito. Täten myöskään sosiaali- ja terveysmenoista johtuvan talouden kriisiytymisen ei tule johtaa kriisikuntalistalle joutumiseen, mikäli kunnalta on viety päätösvalta kustannusten hallintaan. Asikkalan kunta esittää, että kunnanosaliitoksissa kuntalaisten omaa mielipidettä tulisi kuunnella enemmän eikä osakuntaliitosta tule toteuttaa tai evätä luovuttavan tai vastanottavan kunnan mielipiteen perusteella vaan alueen asukkaiden 2/3 enemmistön tahdon mukaan. Pienemmällä kannatuksella osakuntaliitosta ei toteutettaisi kumpaankaan suuntaan. Asikkalan kunta paheksuu sitä, että osakuntaliitoksia toteutetaan lähinnä pienemmästä kunnasta isompaan (esimerkkinä Sipoo) eikä kuntalaisten omaa mielipidettä oteta huomioon. Kaikessa demokraattisessa toiminnassa päätökset tulisi tehdä kansalaisten tahdon mukaisesti. 5) Yhdistymisavustuksien ehdot ja määrä Yhdistymisavustuksia ei voida sitoa määräaikojen noudattamiseen, koska määräajat jo lähtökohdiltaan ovat hallintolain ja hyvän hallinnon vastaisia. Yhdistymisavustusten sitominen tiettyjen määräaikojen noudattamiseen on epäoikeudenmukaista, koska määräajat eivät anna riittävästi aikaa löytää yhteiseen tahtotilaan perustuvia ratkaisuja ja pakon alla tehnyt ratkaisut eivät ole kestäviä eivätkä edesauta toimivien rakenteellisten kokonaisuuksien rakentamista ja alueen asukkaiden palveluiden yhdenvertaisuuden turvaamista. Yhdistymisavustusten sitominen tiettyihin kriteereihin ei edistä yhdenvertaisuutta, vaan kaikissa mahdollisesti toteutuvissa kuntaliitoksissa tulee kunnilla olla yhdenvertaiset mahdollisuudet saada yhdistymisavustusta. Valtiolla on oikeus jatkaa verorahojen tuhlaamista yhdistymisavustuksiin, valtionosuuksien kompensoimiseen ja kuntaliitoskuntien talouden kriisiytyessä jakaa niille harkinnanvaraista valtionosuutta. Järkevämpää olisi kuitenkin pidättyä yhdistymisavustuksista, koska ainoa järkevä syy tehdä kuntaliitos on talous eikä liitosavustusta tarvita jos kuntaliitos synnyttää taloudellisia hyötyjä. Valtionosuusjärjestelmä tulisi muuttaa kuntakoko- ja kuntarajariippumattomaksi asukkaiden paikkatietojärjestelmän pohjalta toimivaksi, jolloin sitä voitaisiin yksinkertaistaa ja valtionosuus jakaa väestörakenteen, todellisen sairastavuuden ja etäisyystekijöiden perusteella. Tällöin valtionosuuksien kompensoiminen muuttuisi kuntaliitostilanteissa tarpeettomaksi, koska valtionosuutta ei määritä kuntaraja vaan asukkaan ikä, todellinen sairastavuus ja sijainti paikkatietojärjestelmässä. 6) Sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävien turvaaminen sosiaalija terveydenhuollon palvelurakennetta koskevien linjausten mukaisesti Talouden tasapaino edellyttää lakisääteisen tehtäväkuorman vähen-

tämistä, monikanavaisen rahoitusjärjestelmän purkamista sekä erikoisen kalliin hoidon edelleen kallistumisen hillintää eli teknologian ja lääketieteen ratkaisujen kilpajuoksun katkaisemista. Kun resursseista 85 %:a kuluu 15 %:den hoitoprosesseihin, ei tätä ongelmaa ratkaista perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon integraatiolla. Kysymys on sen rajan piirtämisestä terveydenhuollolle, mikä ei ole sairaanhoitoa; valtakunnallisista linjauksista, vaikuttavuuden arvioinnista ja kansalaisten omasta vastuun kannosta terveyden edistämisessä. Koko väestön tasavertaiset mahdollisuudet saada tarvetta vastaavat sosiaali- ja terveyspalvelut ei poistu kuntia yhdistämällä ja vastuuorganisaatioiden kokoa kasvattamalla, koska tälläkin hetkellä suurten kaupunkien sisällä on olemassa vastaavia eroja. Sosiaali- ja terveydenhuollon osalta esitetyt rakennemallit ovat omiaan entisestään pirstomaan ja sekavoittamaan sosiaali- ja terveystoimen toimintakenttää, jolloin riskinä on kustannusten kasvu niiden hallinnan sijaan. Sosiaali- ja terveyspoliittisen ministerityöryhmän esityksessä linjauksiksi 15.11.2012 esiintyy useita eri väestöpohjarajoja, eikä ole määritelty, mitkä toiminnot kuuluvat minkin väestöpohjan piiriin. Toiseksi linjaus on epämääräinen kunnallisen itsehallinnon näkökulmasta, koska linjausten mukaisilla väestöpohjarajoilla suurin osa Suomen kunnista menettää päätösvallan osittain tai kokonaan sosiaali- ja terveyspalveluihin. Järjestämisvastuun ts. päätösvallan poistuessa tulisi poistaa myös rahoitusvastuu niin, että kyseisten palvelujen rahoitus ei kierrä enää kuntien budjettien kautta. Asetelma, jossa kunnat ovat rahoittajia ilman vaikutusmahdollisuuksia kuntalaistensa palvelutasoon, saatavuuteen ja kustannustasoon on vastoin kunnallisen itsehallinnon periaatteita. Rahoitusvastaavuuden mukaan se maksaa joka päättää tai toisinpäin se joka päättää myös maksaa. Erityisenä huolena Asikkalan kunta haluaa nostaa linjausten mukaisen erikoissairaanhoidon integraation. Esitetty 50 000 asukkaan väestöpohja on riittämätön erikoissairaanhoidon integraatioon. Päijät-Hämeessä on yli 200 000 asukkaan yhteinen sairaanhoitopiiri ja kattavan palveluvarustuksen keskussairaala. Asetelma, jossa perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon integraatio rikkoo toimivan keskussairaalan, on erittäin vahingollinen. Monet sosiaalipalvelut ovat lähipalveluja ja niiden mukaan ottaminen erikoissairaanhoidon integraatioon on tarpeetonta. Kotipalvelu, omaishoito ja muut investointeina kevyet, mutta työvoimavaltaiset toiminnot voisivat hyvin jäädä peruskuntien tehtäväksi, sillä paikallistuntemuksella on merkitystä eikä tämän tyyppisissä toiminnoissa ole saatavissa hyötyjä suuruuden ekonomiasta. Varhaiskasvatus on hyvä esimerkki toiminnosta, joka on kuntien itse järjestämää paikallista palvelua, missä kustannuksia ei selitä organisaatiokoko. Asikkalan kunta haluaa lopuksi todeta huolensa siitä, että esitettyjen linjausten mukaan sosiaali- ja terveyspalvelut järjestettäisiin moniportaisessa himmelimallissa, missä peruskuntien päätösvaltaa raja-

taan alle 50 000 asukkaan väestöpohjalla. Esitetty malli on täysi poikkeus yleiseurooppalaisesta mallista, missä raskaat synergiahyötyjä tuottavat palvelut ovat aluetasolla ja lähipalvelut kuntatasolla. Väestöpohjista ja suurista palvelutuottajamonopoleista käsin ei päästä kasvaviin kustannuksiin kiinni ja lisäksi palvelut etääntyvät käyttäjistä. Suuntaa tulisi hakea väestöpohjaltaan linjauksia huomattavasti suuremmasta noin 10-20 järjestäjästä, asiakkaan vapaasta hakeutumisesta ja vapaasta tuotantoyksikkökoosta, mikä synnyttäisi kilpailua ja tarjonta määräytyisi kysyntää vastaavaksi kattavasti koko Suomessa. 7) Lopuksi Asian käsittely valtuuston kokouksessa: Asikkalan kunta huomauttaa, että yhteenvetoa lausunnoista tehtäessä on huomioitava ainoastaan kuntien antamat lausunnot, ei muiden tahojen lausuntoja, joilta lausuntoja on pyydetty. Kunnallinen itsehallinto ja kuntarajoista päättäminen kuuluu kunnille itselleen eikä muiden eturyhmien ja tahojen näkemyksiä tule ottaa huomioon asian käsittelyssä. Muilla tahoilla, joilta lausuntoja on pyydetty, on omia intressejään, jotka eivät osu yksiin kuntien ja kuntalaisten etujen kanssa. Asikkalan kunta katsookin, että kunnalliseen itsehallintoon liittyvissä lausuntopyynnöissä kyselyt tulisi kohdentaa vain kunnille itselleen. Kunnilta ei ole kysytty mielipidettä jakelulistassa olevien muiden toimijoiden olemassaolon oikeutukseen tai niiden toimintatapoihin. Täten kunnallisesta itsehallinnosta lausuminenkin kuuluu ainoastaan kunnille. Asikkalan kunta korostaa, että valtion tulee kunnioittaa kunnallista itsehallintoa ja tekemiään sitoumuksia (mm. Euroopan neuvoston peruskirja) ja pidättyä pakkokeinoista sekä muusta kunnallisen itsehallinnon rajoittamisesta, kuten väestöpohjarajoista sekä yksityiskohtaisesta laki- ja normiohjauksesta. Toimiva työnjako valtion ja kuntien välillä, rahoitusperiaatteen noudattaminen tehtäviä säädettäessä ja suvereniteetin kunnioittaminen ovat oikeudenmukaisen yhteiskunnan tunnusmerkkejä. Kunnallisen itsehallinnon vahvistaminen on mahdollisuus, jolla valtio pääsisi irti tarpeesta puuttua kaikkeen yksityiskohtaisesti, mahdollistaa valtionhallinnon sopeutustoimet ja kunnille päätösvallan järjestää palvelut haluamallaan tavalla taloudellinen kantokyky ja paikalliset tarpeet huomioiden. Hannu Mäkinen esitti, että Asikkalan kunta antaa kuntarakennelakiluonnoksesta seuraavan lausunnon: "1. Yleistä Suomen kuntarakenne on jäänyt jälkeen yleisestä yhteiskuntakehityksestä. Kuntarakennetta kehittämällä maamme luo edellytyksiä julkishallinnon menojen jatkuvan nousun hidastamiseksi ja siten parantaa pitkällä aikavälillä Suomen kilpailukykyä globaalissa taloudessa. Nykyinen epätarkoituksenmukainen kuntarakenne synnyttää vinou-

tunutta kuntien välistä kilpailua, etujen osaoptimointia ja kuntarakenteen hajautumista. Valtiovallalla on vastuu maamme kokonaisvaltaisesta kehittämisestä ja siksi kuntarakenteen vahvistamispyrkimykset ovat oikean suuntaisia. 2. Selvitysvelvollisuus ja selvitysperusteet Tarkoituksenmukainen kuntarakenne edellyttää riittävää väestöpohjaa, työpaikkaomavaraisuutta, ehyttä yhdyskuntarakennetta ja myös tulevaisuuden näkökulmasta hallinnassa olevaa kuntataloutta. Näiden näkökulmien perusteella Asikkalan kunnan tulee pohtia pitkän aikavälin kehittymismahdollisuuksiaan yhdessä lähimpien päijäthämäläisten naapurikuntiensa kanssa. Näitä ovat erityisesti Padasjoki, Hollola (tai sen Vesijärven itäpuolinen osa) ja Lahti. Kuntarakenne on silpoutunut epätarkoituksenmukaiseksi valtatie 24 varrella Lahti-Vääksy välillä. Alueen yhdistymisen edut ja haitat tulisi selvittää huomioiden erityisesti Asikkalan kuntastrategian toteuttamista vahvistavat näkökulmat. 3. Esityksen sisältämät määräajat ja menettelyt Kunnan mahdollisuus toimia uskottavasti itsenäisenä peruskuntana edellyttää riittävää palvelujen kysyntää, tarkoituksenmukaista yhdyskuntarakennetta, työpaikkaomavaraisuutta ja pitkän aikavälin näkemystä kunnallistalouden vahvuudesta. Kunnalla tarvitsee myös riittävästi eri alojen asiantuntemusta omaavia virkamiehiä, jotka pystyvät toteuttamaan riittävän palvelurakenteen ja kehittämispanoksen ilman kohtuutonta konsulttien ja muun ulkopuolisen asiantuntemuksen käyttöä. Asikkalan kunnan heikkoutena on pieni syntyvien ikäpolvi, väestön nopea vanheneminen, laaja työssäkäynti erityisesti Lahdessa, matala tulotaso ja sitä myöten pieni verokertymä. Asikkalan kuntatalous on ilmeisesti kriisiytymässä lähivuosina ja veroprosentti uhkaa ylittää kunnallisen kipurajan. Asikkalan palvelutuotannosta taloudellisesti mitattuna yli puolet tuotetaan muiden kuntien kanssa yhdessä. Näillä perusteilla Asikkalan kunnan todellinen itsenäisyys tällä hetkellä on näennäistä. Asikkalan kunta on valmis lähtemään selvittämään oman tulevaisuutensa vaihtoehtoja valtioneuvoston esittämän aikataulun mukaisesti. 4. Valtioneuvoston toimivalta päättää kuntajaotuksen muuttamisesta Valtiovalta antaa kunnille resurssit toteuttaa kunnallisten palvelujen järjestämistä itsehallintoon perustuvalta pohjalta, joten valtiovallalla on myös oikeus ja velvollisuus tarkastella kuntarakenteen kokonaisuutta ja hakea tarkoituksenmukaisia uudistuksia taloudellisten ja yhdenmukaisten palvelujen turvaamiseksi nyt ja tulevaisuudessa koko väestölle asuinkunnasta riippumatta. 5. Yhdistymisavustuksien ehdot ja määrä Kuntien yhdistymisavustukset ovat tarkoituksenmukainen tapa tasoittaa kuntaliitoksista aiheutuvia ylimääräisiä kustannuksia. Avustusten avulla pitää voida myös tasoittaa liittyvien kuntien palvelutasoeroja siten, että varoja käytetään suhteellisesti eniten heikommas-

sa asemassa olevien uuden kunnan osien (esim. Asikkala) palvelutason kehittämiseen." Tuomo Riihilahti kannatti Mäkisen tekemää esitystä. Puheenjohtaja päätti keskustelun ja totesi Hannu Mäkisen tehneen teh neen kun nan hal li tuk sen esityk sestä poik keavan kannatetun esityk sen, jo ten asia oli rat kaistava äänestämällä. Puheenjoh taja esitti suoritetta vaksi ni men huutoäänestyksen ja teki seuraavan äänestysesi tyksen: "Kun nan halli tuksen esitystä kannattavat vastaavat jaa, ja Mäkisen teke mää esi tystä kan nattavat vas taavat ei." Hyväksyttiin yksi mieli sesti pu heen johtajan äänestysesitys ja -tapa. Suoritetussa äänestyksessä annettiin 23 jaa-ääntä, 4 ei-ääntä ja 8 valtuutettua äänesti tyhjää. Ää nestyslista nro 1 on liittee nä 9/5.3.13. Pu heen joh ta ja to tesi ää nes tyk sen tuloksen, jonka mukaan valtuusto hyväksyi kunnanhallituksen esityksen. Päätös: Edellä selostetun käsittelyn ja äänestyksen jälkeen valtuusto hyväksyi päätöksekseen kunnanhallituksen tekemän esityksen.