1(6) Valtion omistajaohjauksesta vastaavan ministerin Jyri Häkämiehen puhe Valtion omistajapolitiikka - seminaarissa Finlandia-talolla 13.11.2007 Hyvät naiset ja herrat, Valtio on järjestänyt säännöllisin väliajoin omistajapolitiikan ajankohtaisia asioita kartoittavan seminaarin. Aihe on hyvin ajankohtainen juuri tänään. Suomessa käydään parhaillaan syvälle käyvää keskustelua valtion roolista omistajana ja vastuunkantajana. Tuon myöhemmin esityksessäni esille omia linjanvetojani aiheesta. Hallituksen värinvaihdos tarjoaa myös mahdollisuuden arvioida muutoksia hallitusten välillä kun punamulta vaihtui sinivihreään. Myös omistajapolitiikan keskittämispäätös on nyt viety toimeen ja uusi omistajaohjausyksikkö on aloittanut työnsä nykymuodossaan. Keskitetty omistajaohjaus Aikaisemmilla vaalikausilla omistajaohjaus oli hajautettu useisiin ministeriöihin ja siten monen eri ministerin vastuulle. Aikaisempi käytäntö, jossa niin toimialan lainsäädännöllinen säätely ja valtion yhtiöiden ohjaus oli saman ministeriön vastuulla, vähintäänkin synnytti huolella rakennetuista palomuurista huolimatta kysymyksen jääviydestä. Siksi jo viime vaalikaudella päätettiin ja nyt tällä vaalikaudella toteutettiin markkinaehtoisesti toimivien yhtiöiden keskittäminen 1. toukokuuta alkaen omistajaohjaukseen ja allekirjoittaneelle tuli ministerivastuu tehtävästä puolustusministerin tehtävien ohella. Omistajaohjaus on keskitetty valtioneuvoston kansliaan. Yksikkö vastaa omistajaohjauksen operatiivisesta toiminnasta eli markkinaehtoisesti toimivien yritysten ohjauksesta ja omistajapoliittisten toimien valmistelusta. Yksikkö avustaa myös erityistehtäviä hoitavien yritysten ohjauksessa niiden ohjaamisesta vastaavia ministeriöitä. Yritysten toimintaympäristön säätelyn ja yritysten ohjauksen erottaminen on oikea ratkaisu. Omistajaohjauksen keskittämisen myötä myös osaaminen keskittyy ja karttuu. Omistajapolitiikan linjanvetojen yhdenmukaisuus tulee myös taatuksi. Omistajapolitiikan tulee olla ennustettavaa, johdonmukaista ja läpinäkyvää. Sitä kautta saavutetaan uskottavuus niin kotimaassa kuin ulkomailla. Tuoton lisäksi muitakin määreitä Uusi hallitus on määrittänyt omistajapolitiikan linjanvedot ohjelmassaan ja sitä täydentävät talouspoliittisen ministerivaliokunnan hyväksymät periaatekannanotto ja palkitsemissääntö. Hallitusohjelman mukaisesti omistajapolitiikka on aktiivista ja markkinaehtoista. Tämä tarkoittaa sitä, että markkinaehtoisissa yrityksissä voidaan valtion omistusosuutta hallitusti alentaa. Yleisenä lähtökohtana on parhaan taloudellisen kokonaistuloksen saavuttaminen. Kriteerinä ei ole yksinomaan osakkeiden myyntihinta, vaan huomiota kiinnitetään erityisesti kansantalouden kilpailukyvyn ja talouden kilpailullisuuden parantamiseen, kotimaisen teollisuuden ja talouselämän
2(6) kilpailukyvyn ja talouden kilpailullisuuden parantamiseen, kotimaisen teollisuuden ja talouselämän toimialakohtaisten toimintaedellytysten turvaamiseen, osaamisen säilyttämiseen ja lisäämiseen sekä työllisyyden turvaamiseen. Omistusjärjestelyjen tavoitteena on myös mahdollisimman vakaan omistuspohjan turvaaminen. Huomiota kiinnitetään myös mahdollisuuteen lisätä muuta kotimaista omistusta. Valtio-omistaja jakaa yhtiöt kolmeen luokkaan: erityistehtävää hoitaviin joissa omistusosuus tulee säilyttää kokonaan, yrityksiin joissa valtiolla on strateginen intressi sekä niihin yhtiöihin joissa valtiolla on puhtaasti finanssi-intressi. Strategisesti merkittäviin yrityksiin, joissa valtion omistusosuus halutaan säilyttää yli 50 prosentissa, lukeutuvat Fortum, Finnair ja Neste Oil. Finnairin osalta omistuksen strategisuus tarkoittaa sitä, että syrjäisenä maana Suomea kotimaanaan pitävä lentoyhtiö tarjoaa kansalaisilleen ja yrityksilleen keskimääräisesti paremmat lentoyhteydet ulkomaille. Katse Helsinki-Vantaan lentokentän lähtötauluun todistaa sen. Valtio-omistaja tämän linjauksen mukaisesti varautuu merkitsemään omistusosuuttaan vastaavan määrän osakkeita yhtiön tulevassa annissa. Energian tuotannon ja jakelun varmistaminen kaikissa olosuhteissa on yhteiskunnan tehtävä. Vaikka energiamarkkinat ovat Suomessa vapaan kilpailun piirissä, on nähty tarkoituksenmukaisena säilyttää valtion omistusosuus Fortumissa ja Neste Oilissa yli 50 prosentissa. Parhaillaan EU:n komissio valmistelee kantaverkkojen omistusosuutta säätelevää esitystä. Valtio omistaa tätä nykyä 12,3 prosenttia voimansiirtoa hoitavasta Fingridistä ja nähtäväksi mihin lopputulokseen EU tulee päätymään. Toivon, että suomalainen nykymalli saa EU:n hyväksynnän. Periaatepäätös Kuten jo aiemmin sanoin valtio tähtää ennustettavaan, johdonmukaiseen ja läpinäkyvään omistajapolitiikkaan. Hallitusohjelman ohella valtioneuvoston periaatepäätökset ja talouspoliittisen ministerivaliokunnan kannanotot ovat julkisia. Nykyinen hallitus antoi periaatepäätöksen kesäkuun alussa. Päätös konkretisoi ja täsmentää hallitusohjelman linjauksia. Erityistehtävää hoitavia yhtiöitä ovat mm. Alko, Finnvera ja Veikkaus. Niillä on tunnetut erityistehtävät hoidettavanaan, vaikka myös niissä tulee pyrkiä hyvään toiminnalliseen tulokseen. Pääosa valtion omistamista yhtiöistä on markkinaehtoisia. Niiden toiminnan, tuloksen ja rahoitusrakenteen tulee olla vertailukelpoisia muihin yhtiöihin nähden. Myös silloin kun yhtiöihin liittyy strateginen omistus, yhtiöt toimivat selkeän liiketoiminnallisin periaattein. Strategiset intressit liittyvät vain omistukseen, eivät liiketoimintaan. Markkinaehtoisten yhtiöiden omistajaohjauksen lähtökohtana on omistajien yhdenvertaisuus. Valtio ei edellytä itselleen erivapauksia eikä se myöskään puutu yhtiön hallituksen ja toimivan johdon päätöksentekoon. Osakeyhtiölain kirjain ja henki ovat yksiselitteisiä tässä suhteessa. Yhtiön hallitus vastaa liiketoiminnallisista päätöksistä ja valtio muiden omistajien tapaan käyttää omistajavaltaansa yhtiökokouksessa.
3(6) Palkitsemisen kohtuullisuus Valtioneuvoston periaatepäätökseen liittyy talouspoliittisen ministerivaliokunnan vahvistama palkitsemiskannanotto. Sitä tulee noudattaa tinkimättömästi kun valtio määrittää enemmistöomistajana näkemyksensä markkinaehtoisissa yhtiöissä päätettäviin järjestelyihin. Linjauksia pyritään soveltamaan myös valtion osakkuusyhtiöissä. Palkitsemiskannanoton mukaan valtio-omistaja varmistaa, että yhtiöt voivat palkata ja pitää palveluksessaan sellaiset henkilöt, joita ne tarvitsevat menestyäkseen. Sen lisäksi palkitseminen on tärkeää rekrytoinnissa ja yhtiöön sitouttamisessa ja se myös viestii sijoittajille siitä, kuinka yhtiön omistajat panostavat johtoon, hallitukseen ja henkilöstöön. Palkitsemisen tulee täyttää myös kohtuullisuuden vaatimus. Siksi valtio-omistaja ei hyväksy optioita ja palkitsemiselle on asetettu rajat, joita satunnaiset pörssikurssimuutokset eivät voi ylittää. Palkitsemista koskevat päätökset kuuluvat kuitenkin ensisijassa yhtiöiden hallituksille. Sen ohella, että hallituksen tulee huolehtia palkitseminen kilpailukykyisyydestä, tulee sen vastata siitä, etteivät palkitsemisratkaisut johda kohtuuttomuuksiin. Myös yritysten henkilöstöllä tulee olla oikeudenmukainen mahdollisuus hyötyä yrityksen hyvästä menestyksestä. Keskeisiä välineitä ovat tulospalkkiot ja henkilöstörahastot. Palkitsemisen ohella valtio-omistaja painottaa hyvän henkilöstöpolitiikan merkitystä. Myös henkilöstön kuulemissa ja mukaan ottamisessa päätöksentekoon valtionyhtiöiden tulee olla esimerkillisiä. Omistuksen kasvollisuus Sen lisäksi, että valtio-omistaja on linjannut toimintansa periaatteita, se on soveltanut niitä jo käytäntöön. Hallitusohjelmassa mainittu aktiivisuus konkretisoitui, kun valtio myi Kemira GrowHown osakkeet, 30 prosenttia yhtiön osakekannasta, maailman suurimmalle typpipohjaisten lannoitteiden tuottajalle, norjalaiselle Yaralle, jolla ei ennestään ollut mittavia fosfaattivarantoja. Oli nähtävissä, että lannoitetuotanto, joka on kansainvälisesti hyvin kilpailtu ala, on keskittymässä yhä suurempiin ja globaalisemmin toimiviin yhtiöihin. GrowHow olisi arviomme mukaan ollut liian pieni toimimaan yksin. Sillä ei ollut edellytyksiä hakea kasvua yritysostojen kautta. Norjalainen Yara ilmoitti myös, että GrowHown suomalaiset yksiköt ovat puuttuva pala sen tuotannosta ja että Savukosken Soklin kaivoksen avaaminen ottaa askeleen eteenpäin. Myös tarjottu hinta vastasi valtion käsitystä yhtiön arvosta. Näiden seikkojen jälkeen oli perusteet edistää sellaista ratkaisua, joka turvaa kotimaisen tuotannon ja työpaikat, tosin ulkomaisessa omistuksessa. Elokuussa valtio-omistaja, huolellisen valmistelun jälkeen, myi lähes kolmanneksen Kemirasta niin, että valtio jäi edelleen toiseksi suurimmaksi omistajaksi yhtiöön. Pääosa osakkeista myytiin Oras Investille, josta tuli näin kotimainen ankkuriomistaja Kemiraan. Myös kotimaiset instituutiosijoittajat tulivat huomattavaksi omistajiksi yhtiöön. Tämän kaupan tavoitteena oli saada yhtiölle vakaa ja pitkäaikainen kotimainen teollinen omistaja, jolla on hyvät edellytykset ottaa vastuuta yhtiön tulevasta kehityksestä. Uudella suurimmalla omistajalla on näyttöä ja kokemusta teollisesta omistajuudesta sekä kansainvälisestä liiketoiminnasta. Kasvollinen kotimainen omistajuus tuli kaupan päälle tässä kaupassa ja sitä Suomen hallituksen ministerinä mielelläni puolustan.
4(6) Myynneillä valtio on tienannut tänä vuonna 863 miljoonaa euroa. Vuosittaisten myyntitulojen osalta hallitusohjelmassa on linjattu, että yli 400 miljoonan ylittävältä osalta 25 prosenttia, kuitenkin enintään 150 miljoonaa euroa, voidaan kohdentaa talouden kasvua edistäviin hankkeisiin. Itse tulkitsen, että panostukset osaamiseen korkeakouluihin ja innovaatioyliopistoon tutkimuksen ja tuotekehitykseen sekä infrastruktuuriin kuuluvat tämän säännön piiriin. Valtio myös ostaa, ei vain myy Valtio ei pelkästään luovu omistuksistaan, vaan on tarvittaessa valmis myös sijoittamaan yhtiöidensä osakkeisiin silloin, kun se on näiden toiminnan kehittämiseksi perusteltua. Vuoden alussa valtio osallistui Spondan osakeantiin 85 miljoonalla eurolla, jonka yhtiö järjesti kiinteistösijoitusyhtiö Kapiteelin oston rahoittamiseksi. Tällä hetkellä eduskunnan käsiteltävänä on esitys vuoden kolmanneksi lisätalousarvioksi. Hallitus hakee valtuuksia osallistua tulevaan Finnairin osakeantiin. Osakeannilla Finnair hakee rahoitusta yhtiön strategian mukaiselle konehankinnoille. Lisätalousarvioesityksen mukaisesti valtio hakee valtuutta merkitä osakkeita enintään 139,5 miljoonalla eurolla. Uusia yhtiöitä myös syntyy Minulta on kysytty, voiko valtio-omistaja olla perustamassa uusia valtionyhtiöitä. Vastaus kuuluu kyllä. Kesällä saatiin päätökseen Geologisen tutkimuskeskuksen kemian analyysipalvelujen yhtiöittäminen. Laboratorio-, mittaus- ja testauspalvelut sekä niihin liittyvät asiantuntijapalvelut siirrettiin markkinaehtoisesti toimivaan osakeyhtiö Labtiumiin. Sen liiketoiminta käynnistyi syyskuun alussa. Yhtiöittämisen seurauksena kilpailutilanne selkiytyi huomattavasti. Parhaillaan on valmisteltavana myös tieliikelaitoksen yhtiöittäminen. Tarkoituksena on että uusi osakeyhtiö, Destia Oy aloittaisi toimintansa ensi vuoden alussa. Tämä on viimeisin askel Destian kehityksessä valtionvirastosta liikelaitoksen kautta markkinaehtoiseksi toimijaksi. Valtionyhtiölaki on tekninen uudistus Eduskunta ja sen talousvaliokunta käsittelee korkealla profiililla hallituksen esitystä uudeksi valtionyhtiölaiksi. Se valmisteltiin edellisen hallituksen toimesta, mutta sen antaminen siirtyi uudelle hallitukselle, jonka ohjelmaan se kuuluu. Uusi laki korvaa vuonna 1991 säädetyn valtionyhtiölain, joka on monelta osin jo vanhentunut. Uudella lailla täsmennetään eduskunnan ja valtioneuvoston toimivaltaa omistajapolitiikassa. Esityksen mukaan eduskunta päättää missä yhtiöissä valtio voi luopua yksinomistuksesta tai määräysvallasta. Valtioneuvosto päättää osakkaiden ostamisesta tai myymisestä omistajaohjausyksikön valmistelun pohjalta. Laki korostaa eduskunnan päätösvaltaa erityistehtävää ja valtiolle strategisesti tärkeiden markkinaehtoisten yhtiöiden omistuksesta päätettäessä. Samalla uudistus lisää valtioneuvoston toimivaltaa valtuuksien puitteissa niissä yhtiöissä, joihin ei liity strategista intressiä.
5(6) Faktat ja fiktiot sekaisin julkisessa keskustelussa Kuten edellä kerrotusta ilmenee, hallitus on toiminut varsin aktiivisesti omistajapolitiikassa. Myös julkinen keskustelu on ollut vilkasta. Haluan myös omalta osaltani edistää vuoropuhelua eduskunnan kanssa. Vaikka omistajapolitiikkaan liittyy erityisesti valmisteluvaiheissa liikesalaisuuksia, ovat omistajapolitiikan avoimuus ja läpinäkyvyys keskeisiä asioita, onhan kyseessä valtava kansallisomaisuus, jonka hoito kiinnostaa niin eduskuntaa, mediaa kuin kansalaisia. Olen itse luonnehtinut rooliani kuolemanlaaksoksi. On jo nyt nähtävissä, että esimerkiksi myyntitilanteissa aina löytyy joku, jonka mielestä ei olisi pitänyt myydä ollenkaan, myytiin väärälle taholle, väärään hintaan tai väärään aikaan. Kun olen peräänkuuluttanut ehdotuksia mitä halutaan, ovat ehdotukset kovin vähäisiä. Olen ollut ymmärtävinäni, että suomalainen omistus ja yrittäjyys on asia ja arvo jota pidetään korkeassa arvossa. Yhdyn siihen ihailijoiden joukkoon, jotka tervehtivät suurella ilolla kun Marimekon johtoon ja omistukseen saatiin mukaan tunnettu osaaja - Mika Ihamuotila. Mielestäni myös Kemirassa tapahtui Marimekko-ilmiö. Kotimainen kasvollinen omistaja Paasikiven perhe - ottaa nyt vastuuta yhtiön tulevasta. Tällaista kehitystä valtio-omistaja omissa ratkaisuissaan haluaa tukea. Valtionyhtiölain eduskuntakäsittelyn yhteydessä on myös maalattu aiheettomia uhkakuvia. On väitetty, että myyntivaltuudet ovat sama asia kuin myynti. Näin ei asianlaita ole. Valtuudet antavat mahdollisuuden myydä, mutta se ei tarkoita sitä, että niin olisi nyt tapahtumassa. Ajankohtainen toive ja kysymys on se, voiko omistaja vaikuttaa pörssiyhtiön liiketoimintapäätöksiin kuten päätöksiin sulkea tehtaita. Osakeyhtiölain mukaan yhtiön liiketoimintapäätökset tekee yhtiön hallitus ja tämän näkemyksen vahvisti oikeuskansleri Soneran investointeja koskeneessa päätöksessään. Yksi jos toinenkin poliitikko, varsinkin jos on kysymyksessä opposition edustaja, vaatii valtioomistajaa puuttumaan Stora Enson päätöksiin. Moni tekee niin, vaikka hyvin tietää lain vaatimukset. Sinänsä ymmärrän hyvin työttömiksi jääneiden ihmisten toivottomuuden tunteen. Valtiolle jää näissä tilanteissa kontolleen korjaustoimet, joilla huolehditaan työttömiksi jääneiden ihmisten tilanteesta ja käynnistetään toimia, joilla tähdätään korvaavien uusien työpaikkojen luomiseen. Henkilökohtaisesti odotan, että yhtiöt, tässä tapauksessa Stora Enso, kantavat vastuuta tilanteen jälkihoidosta ja uuden alun luomisesta. Mitä tästä kaikesta on vedettävissä yhteen. Ainakin se, että valtion omistus pörssiyhtiöissä on omiaan luomaan vääriä odotuksia siitä miten yksi omistaja, esimerkiksi valtio-omistaja, voi vaikuttaa yhtiön päätöksiin. Tällaisen pörssiyhtiön päätökset alistetaan aina julkiseen ja usein varsin populistiseen keskusteluun. Itse olen hyvin huolissani tällä hetkellä EU:n tulevista linjanvedoista energiapolitiikassa ja erityisesti velvoitteista lisätä uusiutuvan energian osuutta. On pelättävissä, että Suomi, joka on uusiutuvan energian hyödyntämisessä EU:n priimuksia, olisi saamassa lisäkuormaa, joka söisi monien keskeisten yhtiöiden kilpailukykyä. Näitä yhtiöitä ovat mm. Rautaruukki ja Outokumpu.
6(6) Jos Suomi epäonnistuu Brysselin edunvalvonnassaan ja Suomelle määrätään liian kunnianhimoinen kasvuvelvoite uusiutuvan energian hyödyntämisessä, tulee näiden yhtiöiden Suomen tuotannolle sellainen hintalappu, joita niiden kilpailijoilla ei ole. Siksi kaikkien niiden, jotka ovat huolissaan perusteollisuuden työpaikoista, pitäisi vastustaa ylisuurta uusiutuvan energian kasvuvelvoitetta. Meidän tulee antaa vihreä valo ydinvoiman lisäämiselle Suomessa. Muuttuneessa tilanteessa on otettava myös vesivoiman rakentaminen ohjelmaan. Tällä tarkoitan Vuotoksen altaan rakentamista. Neuvonantajaryhmä aloittaa Meille kaikille suomalaisille on tärkeää, että valtion salkkua, yhteistä omaisuuttamme, hoidetaan hyvin. On tärkeää katsoa tulevaisuuteen ja miettiä, miten voimme edelleen kehittää valtion omistajaohjausta koko kansakunnan intressien hyväksi. Siksi olen päättänyt perustaa omistajaohjauksen tueksi neuvonantajaryhmän, jonka tehtävänä on pohtia valtion omistajaohjausta. Tämä ryhmä ei tee päätöksiä yksittäisistä myynneistä tai ostoista, sillä se kuuluu valtioneuvoston toimivaltaan. Sen sijaan uskon neuvonantajaryhmän tuovan arvokasta osaamista ja lisäarvoa mm. kansainvälistymiskehityksen arvioinnissa, palautteenantajana käytännön omistajaohjauksessa sekä palkitsemisja osallistumisjärjestelmien kehittämisessä. Olen hyvin tyytyväinen, että neuvonantajaryhmä edustaa monipuolisesti yhteiskuntaamme. Kiitän jo etukäteen sen jäseniä panoksesta valtion ja suomalaisten hyväksi. Ryhmän puheenjohtajaksi olen kutsunut vuorineuvos Jaakko Rauramon. Sen muut jäsenet ovat toimitusjohtaja Ilkka Brotherus, toimitusjohtaja Anne Brunila, toimitusjohtaja Satu Huber, toimitusjohtaja Marjo Raitavuo, toimitusjohtaja Harri Sailas, puheenjohtaja Erkki Vuorenmaa ja toimitusjohtaja Matti Vuoria. Toivon, että myös neuvonantajaryhmän myötä tuleva omistajaohjauskeskustelun taso nousee ja yksittäiset irtopisteiden keruuyritykset jäävät omaan arvoonsa. Meidän tulee viisaasti hoitaa valtion omaisuutta, onhan sillä suuri vaikutus talouteen, työllisyyteen ja maamme tulevaan kehitykseen.