Kiitos ja tavoitteita

2/2005

C TM

Kiitos ja tavoitteita Kiitän jäsenkuntaa liiton valtuuskunnan saamasta luottamuksesta. Sitä tarvitaan kipeämmin kuin koskaan. Tulevalla valtuuskuntakaudella uudistettava eläinlääkintähuoltolaki on keskeisin asia. Se vaikuttaa ratkaisevasti meidän päivittäiseen työhömme. Uudistuksen suunta on vielä auki. Meillä on ohjat käsissä niin kauan kuin tiedämme, mihin suuntaan olemme menossa. Jos pyrimme keskenämme vastakkaisiin suuntiin tai kaivaudumme poteroihimme, joku muu kyllä tulee ja taluttaa meidät parhaaksi katsomaansa pilttuuseen. Tärkeintä on yhteisten koko yhteiskuntaa palvelevien tavoitteiden löytäminen. Siinä meidän luulisi olevan vahvoilla. Näyttäytyväthän lääkärit ja eläinlääkärit muiden ammattikuntien silmissä joskus jopa kiusallisen kollegiaalisina ja yhtenäisinä. Tavoitteiden sopimiseen tarvitaan meitä kaikkia. Ohessa hahmottelen ajatuksiani yhteisen työmme pohjaksi. Hedelmällisintä lienee katsoa eläinlääkintähuoltoa kotieläintalouden tukielinkeinona. Tässä katsannossa myös lemmikki- ja harrastuseläimet ovat eräänlaisia hyödykkeitä. Eläinlääkintähuollon tulee tukea kaikkien kotieläinten pitoa siten, että eläimet voisivat palvella omistajiaan parhaalla mahdollisella tavalla, eivätkä muuttuisi yleiseksi riesaksi. Tukea tarvitaan sekä hyvinvoinnin edistämiseen että taloudellisten ja tartunnallisten riskien minimointiin. Työssä voidaan onnistua vain, jos eläinlääkintähuollon yhteyksiä elinkeinoon vahvistetaan. Viranomaisten rooli viimeisenä yhteiskunnan edunvalvojana on kuitenkin kiistaton. Koko yhteiskuntaa koskevien tavoitteiden saavuttamiseen tarvitaan nykyistä enemmän julkista rahoitusta. Lisärahoitusta kannattaa suunnata hyvinvoinnin edistämiseen, ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon ja palveluiden tason nostamiseen. Yhteiskunnan vastuuta on osittain ulotettava nykyistä peruseläinlääkintähuoltoa laajemmalle. Tässä pitäisi ottaa huomioon paikalliset olot. Seutukuntien pitäisi tarjota myös erikoiseläinlääkintäpalveluja alueellaan runsaasti oleville kotieläintalouden osa-alueille. Tätä varten voitaisiin luoda eri eläinlajien lukumääriin perustuvia rajoja sekä palveluiden laatukriteereitä. Yksityissektori pitäisi ottaa mukaan erikoispalveluiden järjestämiseen. Järjestelmä pitää rakentaa siten, ettei se vääristä kilpailua. Järjestelmän tulee ottaa huomioon maan osien erot. Sen pitää olla riittävän joustava, koska samat pelisäännöt eivät toimi sekä kasvukeskuksissa että syrjäseudulla. Matkoista aiheutuvia kustannuksia on pyrittävä minimoimaan. Yksittäisen henkilön työtehtävien kirjoa on vähennettävä ainakin tiheään asutuilla alueilla, jotta ammattitaitoa ja tuottavuutta voitaisiin ylläpitää. Etäisyyksien kasvaessa monitoimiosaajien kilpailukyky paranee. Aluillaan oleva seutukuntamalli luo mahdollisuuksia paikallisten olosuhteiden mukaiseen työtehtävien jakamiseen nykyistä paremmin. Kunnaneläinlääkärikuntaa jo pitkään vaivannutta kaksoisroolia on selkeytettävä. Praktikoillekin on ainakin syrjäisemmillä alueilla silti jätettävä oikeus virkatehtävien suorittamiseen. On tarkoin sovittava, minkä tyyppisiä virkatehtäviä praktisoivalla eläinlääkärillä on oikeus tehdä. Mielestäni praktikolle sopisivat tarkastukset ja niitä koskevat todistukset sekä näytteenottotehtävät. Sen sijaan eläinten omistajille annettavat määräykset määräaikoineen ja muine pakkotoimineen kuuluisivat erillisille virkaeläinlääkäreille. Erillinen virkaeläinlääkärijärjestelmä saaneekin uutta vauhtia CAP-tukeen liittyvistä eläinten hyvinvointitarkastuksista. Edellä esittämistäni mahdollisista tavoitteista saa käsityksen, kuinka laajasta vyyhdestä on kysymys. Sen sorvaaminen lainsäädännöksi on suuri urakka. Eläinlääkärikunnan tavoitteiden varmistamiseksi jäsenistön laaja tuki on välttämätöntä. Mahdolliset sisäiset ristiriidat pitäisikin sopia jo alkumetreillä, etteivät ne aiheuta hankausta kriittisellä loppusuoralla. Tuomas Herva valtuuskunnan puheenjohtaja 59

E L Ä I N L Ä Ä K Ä R I S U O M E N E L Ä I N L Ä Ä K Ä R I L E H T I F I N S K V E T E R I N Ä R T I D S K R I F T 2/2005 Tieteelliset artikkelit 63 Sikaruton havaitsemiseen kuluva aika simuloitu ennuste Elapsed time to detect classical swine fever predicted by simulation Saara Raulo ja Tapani Lyytikäinen Muut artikkelit 80 Kainuun hallintokokeilu tiivistää eläinlääkäreiden yhteistyötä Kimmo Rauatmaa 83 Tarttuvat sikataudit jo lähes historiaa Pohjanmaalla Virpi Ala-Risku 87 Vasikkakuolleisuuden hallinta naudanlihan tuotannossa Pirjo Aho 90 Koiran epilepsiageeni löydettiin suomalaisvoimin Hannes Lohi 92 Mielenkiintoinen tapaus: perikardiitti Bela Arosalo 94 Merta edempänä hevosopissa Meri Rantakallio Vakiot 59 Pääkirjoitus: Kiitos ja tavoitteita 62 Ledare: Ett tack och målsättningar 96 Valtuuskunta 2005-2007 98 Puheenjohtajan palsta 100 Ajankohtaista EELAsta 101 Vapaa-aika alkaa välittömästi 102 Microglossus 104 Henkilöuutiset 106 Kurssit 110 Fennovet järjestää 112 Apurahat 113 Avoimet työpaikat 72 Sarcina-tyyppisen bakteerin aiheuttama juoksutusmahatulehdus ja -tympania vasikalla Tapausselostus Sarcina-like bacteria in a calf with abomasitis and abomasal tympany. A case report Kati Dillard ja Marjukka Anttila Kainuun mallista s. 80 Sikataudit lähes historiaan s. 83 Koiran epilepsiageeni löydetty s. 90 Uusi valtuuskunta kuvina s. 96 Mari Heinonen Ur innehållet Den vetenskapliga artikeln simulerar den tid som går åt för att upptäcka svinpest i Finland. De övriga artiklarna berättar ur en veterinärs perspektiv om förvaltningsförsöket i Kajanaland, om att minska smittosamma svinsjukdomar i Österbotten och om att minska på kalvars dödlighet på produktionsgårdar. Det intressanta fallet behandlar perikardit hos en ponny. Ledaren har signerats av fullmäktiges nya ordförande och fullmäktige presenteras en corpore, inklusive bilder, på sid. 96 Tieteellisesti tarkistettu Genomgått vetenskaplig granskning Kansikuva/Pärmbild: Toukka lumella/fjärillarven på snön. Kuva: Jussi Murtosaari

Ett tack och målsättningar Suomen Eläinlääkärilehti 2005, 111, 2 Jag tackar medlemskåren för det förtroende ni visat fullmäktige. Det behövs nu mera än någonsin. Under kommande mandatperiod är förnyandet av veterinärvårdslagen en central sak. På ett avgörande sätt kommer den att inverka på vårt dagliga arbete. Den riktning arbetet kommer att ta är ännu öppen. Vi har tyglarna i vår hand så länge vi vet i vilken riktning vi är på väg. Om vi sinsemellan drar i olika riktningar eller gräver ned oss i skyttegropar leder någon annan oss säkert in i den spilta som anses vara lämplig. Det viktigaste är att hitta gemensamma mål som tjänar hela samhället. Där borde vi vara på den starka sidan. I övriga yrkesgruppers ögon ter sig läkarna och veterinärerna som pinsamt kollegiala och enhetliga. Vi behövs alla för att komma överens om målen. Här skisserar jag upp mina egna tankar till bas för vårt gemensamma arbete. Det mest fruktsamma torde vara att se veterinärvården som en stödfunktion för lantbruket. I detta perspektiv är också sällskaps- och hobbydjur ett slags förnödenheter. Veterinärvården bör stöda djurhållning så att djuren kan tjäna sina ägare på bästa möjliga sätt utan att bli till ett allmänt otyg. Det behövs stöd både till att befrämja välmåendebefrämjande åtgärder och för att minimera ekonomiska samt smittorisker. Arbetet kan lyckas blott om man förstärker bindningarna mellan veterinärvården och branschen. Tjänstemännens roll som samhällets yttersta intressebevakare är dock odiskutabel. För att uppnå de mål som har uppställts för hela samhället krävs ökad offentlig finansiering. Det lönar sig att rikta tilläggsfinansieringen till att öka välmåendet, till förebyggande hälsovård och till att höja på standarden av tjänsterna. Det offentliga ansvaret utvidgas att omfatta mera än den nuvarande basveterinärvården. Här borde man beakta lokala omständigheter. De regionala enheterna borde bjuda ut också specialistveterinärtjänster till sådana husdjurshållningsenheter som förekommer rikligt på området. För detta ändamål kunde man skapa gränser som grundar sig på djurmängder och kvalitetskriterier för tjänsterna. Den privata sektorn borde införlivas i produktionen av tjänster. Systemet bör byggas upp på ett sätt som inte förvränger konkurrensen. Systemet bör beakta skillnaderna i de olika delarna av landet. Det bör även vara tillräckligt flexibelt emedan samma regler inte gäller för både tillväxtcentra och glesbygd. Resekostnaderna bör i mån av möjlighet minimeras. Åtminstone i tätt bebodda områden måste man minska på enskilda personers diversitet i arbetet så att yrkeskunskap och produktivitet kan upprätthållas. Med ökande avstånd ökar konkurrenskraften hos dem som har många talanger. Den regionala modellen som tår i knopp skapar förutsättningar att bättre än tidigare dela upp uppgifterna enligt regionala behov. Den dubbelroll som en längre tid har besvärat kommunalveterinärkåren bör klargöras. Praktikern bör dock, åtminstone i glesbygderna, beredas rätt att utföra sina tjänsteuppgifter. Man bör noggrant komma överens om vilka tjänsteuppgifter en praktiserande veterinär har rätt att utföra. Jag tycker att lämpliga uppgifter för en praktiker vore inspektioner och med dem behäftade intyg samt provtagningsuppgifter. Däremot skulle uppgifter som att tilldela direktiv och begränsningar inklusive tidsgränser till djurägare höra till speciella tjänsteveterinärer. Systemet med speciella tjänsteveterinärer får troligen ny fart av de hälsogranskningar för djur som kommer med CAP-stödet. De potentiella mål jag ovan har skisserat ger en uppskattning av hur omfattande härva vi har att göra med. Att svarva det till lagstiftning är en omfattande uppgift. För att säkra veterinärkårens intressen är det viktigt med ett brett stöd i medlemskåren. Eventuella inre motsättningar borde man reda ut i loppets början så att de inte ställer till besvär på den kritiska slutrakan. Tuomas Herva ordförande fullmäktig 62 Suomen Eläinlääkärilehti Finsk Veterinärtidskrift Suomen Eläinlääkäriliitto ry:n jäsenlehti Medlemsblad för Finlands Veterinärförbund r.f. Vuodesta 1893 www.sell.fi Päätoimittaja Huvudredaktör: Antti Nurminen (vastaava toimittaja, ansvarig redaktör) puh. 0400 888 612 antti.nurminen@sell.fi Toimitussihteeri Redaktionssekreterare: Anna Parkkari puh. (09) 7745 4817 faksi (09) 7745 4818 toimitus@sell.fi Kirjoitusohjeet Direktiv för skribenter: www.sell.fi, lehden kohdalta tai tilaa riitta.puro@sell.fi Ilmoitusasiat Anmälningsärenden: Pirkko Nousiainen puh. (09) 7745 4814 pirkko.nousiainen@sell.fi Tieteellinen toimituskunta Vetenskapligt redaktionsråd: dosentti Marja-Liisa Hänninen ELT Liisa Kaartinen professori Terttu Katila professori Hannu Korkeala dosentti Sven Nikander professori Satu Pyörälä ELT Mirja Ruohoniemi professori Hannu Saloniemi ELT Timo Soveri Toimitusneuvosto Redaktionsråd: puheenjohtaja Tuomas Herva jäsenet Mari Heinonen, Janne Lunden, Leena Saijonmaa-Koulumies, Minna Viitanen, Raisa Iivonen ja Anna Parkkari sihteeri Toimitus Redaktion: Suomen Eläinlääkäriliitto Mäkelänkatu 2 C, 4. krs 00500 Helsinki puh. (09) 7745 4817 faksi (09) 7745 4818 toimitus@sell.fi Pääkirjoituksen ruotsinnos/ Översättning av ledaren Leif Wikman Painos Upplaga: 2 200 Tilaushinnat 2005 Prenumerationspriser 2005: 90 e, eläinlääketieteen opiskelijoille, jotka eivät vielä ole liiton jäseniä ja liiton eläkkeellä oleville jäsenille 35 e, EKYn jäsenille 20 e, pohjoismaisten eläinlääkäriliittojen jäsenet 45 e. 90 e, för vet.med. studerande och pensionerade 35 e, för EKY medlem 20 e, för medlem nordiska veterinärförbund 45 e. ISSN 0039-5501 Painopaikka Uusimaa Oy, Porvoo Aikakauslehtien liiton jäsen

Saara Raulo ja Tapani Lyytikäinen Sikaruton havaitsemiseen kuluva aika simuloitu ennuste Elapsed time to detect classical swine fever predicted by simulation YHTEENVETO Villisioissa endeemisenä esiintyvän sikaruton lisäksi EU:n alueella on koettu sikaruttoepidemioita myös taudista vapaina olleissa maissa. Tällaisia epidemioita esiintyi muun muassa Belgiassa vuonna 1993 94, Hollannissa vuonna 1997 98 ja Englannissa vuonna 2000. Näissä epidemioissa tavattiin yleisesti myös sikaruton lievään taudinmuotoon liitettäviä oirekuvia. Ensimmäisten eläinten tartunnasta taudin ensihavaintoon sikarutosta vapaissa maissa arvioidaan kuluneen useita viikkoja. Ensihavaintoon kuluvan ajan on laskettu vaikuttavan merkittävästi epidemian lopullisiin mittasuhteisiin ja siten vaikuttavan epidemian seurauksiin. Tutkimuksen lähtökohtana oli selvittää sikaruton havaitsemismahdollisuutta nykyisin Suomessa vallitsevissa oloissa ja arvioida taudin ensihavaintoaika sikarutonesiintymälle, joka kliinisesti ilmentyisi Euroopan epidemioiden kaltaisin oirekuvin. Ensihavaintoaika arvioitiin epidemiologisen simulaatiomallin avulla. Simulointimallilla jäljiteltiin taudinhavaitsemiseen johtavia tapahtumia, alkaen tilalla tehdyistä ensihavainnoista, aina sikaruttoanalyysiin. Ensimmäiseen sikaruttohavaintoon Suomessa arvioitiin kuluvan todennäköisimmin yhdeksän viikkoa siitä, kun ensimmäinen tuotantotila on saanut maassamme tartunnan. Puolet arvioiduista ensihavaintoajoista sijoittuivat 48 ja 86 vuorokauden välille. Suomelle arvioitu ensihavaintoaika vastaisi Euroopassa toteutuneita muiden kuin villisikaperäisten epidemioiden ensihavaintoaikoja. Sikaruttotutkimuksiin päädyttäisin todennäköisimmin tilalla tehdystä aloitteesta. Välittömästi sikaruttoepäilyyn tilalla havaittujen kliinisten oireiden perusteella päädyttäisiin äärimmäisen harvoin. Sikaruttodiagnoosiin päädyttäisiin mitä todennäköisimmin eläinlääkärin käytyä toistuvasti tilalla ja vasta kun uusintanäytteitä lähetettäisiin tutkittavaksi tilan ongelman syyn selvittämiseksi. Käynnistyttyään tutkimus johtaisi suurella todennäköisyydellä positiiviseen sikaruttotulokseen. Jouduttamalla sikaruttoanalyysiin johtavia toimintapäätöksiä tilalla ja tutkimuslaboratoriossa sikaruton ensihavaintoaikaa Suomessa olisi mahdollista lyhentää. SUMMARY In addition to the endemic occurrence of classical swine fever (CSF) in wild boar, in the EU-countries, several countries have experienced an outbreak of CSF preceded by a period of official freedom of disease. Such epidemics have occurred in Belgium in 1993 94, in the Netherlands in 1997 98, and in the UK in 2000. Characteristics for those epidemics were the manifestation of mild and vague clinical signs of CSF on the infected farms. In these cases, detection of the index outbreak took place only after several weeks. The length of the time until first detection has a major influence on the final size and duration of an epidemic, and thus affects final consequences. In order to investigate structures most likely leading to detection, factors affecting, and length of predicted first detection time of CSF in Finland, a simulation modeling approach was applied. Prevailing conditions in Finland, and an outbreak with clinical manifestation resembling that in Europe, were taken in account. The model simulates events starting from first observation of disease on the farm, until positive CSF analyses. Detection of the index outbreak will most probably take place nine weeks after the first farm has been infected in Finland. Fifty percent of the observations fit between 48 and 86 days. Initiative action towards CSF diagnosis will take place on the farm. Expected detection time of the index farm in Finland, as revealed by the model, corresponds to experienced non-wild boar related epidemics in Europe. Direct suspicion based on clinical signs is not likely. On the contrary, it is likely that the veterinarian will pay several visits on the farm, and successive samples will be sent for analysis before final CSF diagnosis. On the other hand, once CSF analysis concluded, analysis will most likely reveal positive of CSF. By accelerating decisions on the farm and at the investigating laboratory, it is possible to cut the time passing before detecting the index farm in Finland. 63

JOHDANTO Sikaruttoa on esiintynyt Euroopan alueella vuosittain. Useat sikaruttoepidemiat EU-alueella ovat saaneet alkunsa sikaruttovirusta kantavien villisikojen kautta. Lisäksi sikaruttoepidemioita on esiintynyt myös maissa, joissa villisioilla ei uskota olleen osuutta taudin esiintymään. Nämä maat ovat olleet useita vuosia virallisesti vapaita taudista ja taudin lähteeksi on osoittautunut muun muassa sikojen tuonti maahan tai saastuneen ruokajätteen syöttö (Moennig ym. 2003). Riski sikaruton tulolle Suomeen on arvioitu vuosina 1998 2000 vallinneille olosuhteille, riski arvioitiin olemattomaksi tai alhaiseksi (Rosengren ym. 2002). Suurin maahantuloriski liitettiin sianlihaa sisältävien tuotteiden ja tuoreen sianlihan tuontiin sellaisista maista, joissa oli todettu sikaruttoa. Sikaruttotaudinpurkaumat EU:ssa viimeisen kymmenen vuoden ajalta on koottu taulukkoon 1. Epidemioista muun muassa Belgian 93 94, Hollannin 97 98 ja Englannin 2000 epidemiat, eivät ole osoittautuneet villisikaperäisiksi, ja niistä on kohtuudella julkaisutietoa saatavilla. Pesti-sukuun kuuluvan sikaruttoviruksen kannat jaotellaan taudinaiheuttamiskykynsä mukaan: korkean, kohtalaisen, alhaisen ja avirulenssin viruskantoihin (Van Oirschot 1988). Kannan virulenssi vaikuttaa muun muassa näkyvien taudinoireiden ilmentymään sekä viruksen tartuttavuuteen. Edellä mainituissa Belgian, Hollannin ja Englannin epidemioiden aiheuttajaviruskannat ovat olleet taudinaiheuttamiskyvyltään kohtalaisesti tai alhaisesti virulentteja (Moennig ym. 2003). Tartuntatiloilla tavatut oireet saattoivat ilmentyä usein vaihtelevan epämääräisinä, mikä vaikeutti niiden yhdistämistä sikaruttoon. Oireet saattoivat kehittyä hitaasti, kuolleisuus kohosi merkitsevästi vasta pidemmän ajan kuluessa ja osa eläimistä toipui sairaudesta (Koenen ym. 1996, Elbers ym. 1999, McKinnon 2001). Etenkin vanhemmilla eläimillä oireet esiintyivät lievinä. Emakoilla usein tavattiin aluksi vain ohimenevää kuumeilua ja ruokahaluttomuutta, luomisia tai heikkoina syntyneitä porsaita. Sikarutolle tyypillisiä ihomuutoksia ei aina ollut havaittavissa. Vakavammin oirehtivat alle 12 viikon ikäiset porsaat, joilla esiintyi muun muassa korkea kuume, konjuktiviittia, ripulia ja hermosto-oireita. Kuten kliiniset oireet, patologisanatomiset löydöksetkään eivät olleet aina sikaruton kannalta tunnusomaisia (Elbers ym. 1999). Epidemioista eristetyillä viruskannoilla tehdyt kokeelliset tartunnat ovat tukeneet epidemioiden aikaisia oirehavaintoja (Laevens ym. 1999, Dewulf ym. 2001). Tautiepidemian aiheuttajan ensihavaintoon kuluvaa aikaa kutsutaan ensimmäiseksi korkean riskin ajaksi ( high risk period ). Korkean riskin ajalla tarkoitetaan ajanjaksoa, jolloin tauti voi levitä maassa suurella todennäköisyydellä. Korkean riskin aika käsittää ajan ensimmäisen eläimen tartunnasta maassa, siihen kunnes uhkaa uusille tartunnoille maassa ei katsota enää käytännössä olevan. Korkean riskin aika voidaan erotella kahteen jaksoon. Ensimmäinen korkean riskin aika alkaa ensimmäisestä tartunnasta ja päättyy taudin hallintatoimien aloittamiseen. Toinen korkean riskin aika alkaa taudin hallintatoimien aloittamisesta ja päättyy, kun uhka uusille tartunnoille on väistetty. Taudin hallintatoimien aloituksen edellytyksenä on, että taudin ensihavainto maassa on tapahtunut. Tautiepidemian aiheuttajan ensihavaintoon kuluvan ajan, eli ensimmäisen korkean riskin ajan, on todettu vaikuttavan merkittävästi epidemian lopulliseen kestoon ja mittasuhteisiin ja näin ollen vaikuttavan suuresti epidemiasta aiheutuviin lopullisiin taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin seurauksiin (Mangen ym. 2003). Arviot taudin ensimmäiseen havaitsemiseen kuluneesta ajasta EU:n alueella esiintyneissä epidemioissa vaihtelevat kolmesta jopa kymmeneen viikkoon. Belgiassa 1993 ensihavaintoon kului arviolta kolme (Koenen ym. 1996), Hollannissa 1997 kuusi (Elbers ym. 1999) ja Englannissa 2000 arviolta yhdeksän ja puoli viikkoa (Mckinnon 2001). Tutkimustavoitteet Edellä mainituista lähtökohdista asetettiin tavoitteeksi laatia arvio siitä, kuinka pitkä olisi Suomessa tartunnan tulosta ensimmäiselle sikatilalle tautidiagnoosin varmistumiseen kuluva aika ( ensihavaintoaika ), jos taudin kuva olisi Euroopassa viime vuosina todetun kaltainen. Päämäärän saavuttamiseksi tulee selvittää sikaruton ensihavaintoon Suomessa johtavat keskeiset tekijät, joiden perusteella arvioidaan taudin ensihavaintoaika sekä siihen merkitsevästi vaikuttavat yksittäiset tekijät. Lähtöoletukset ja rajaukset Tutkimustavoitteen lähtökohtana tutkittiin sikaruton havaitsemismahdollisuutta nykyisin Suomessa vallitsevissa oloissa. Oletuksena pidetään, ettei sikarutto esiintyessään erotu oleellisesti tällä hetkellä suomalaisissa sikaloissa tavattavista oireista; oireiden laadun, sairastumistapausten määrän tai sairastuneiden eläinryhmien osalta. Sikaruton tartuttamilla tiloilla saattaa lisäksi olla muuta tautia, joka oireiltaan voi muistuttaa sikaruttoa. Tiloilla voi esiintyä vain tällä hetkellä Suomessa esiintyviä sikatauteja. Viruksen taudinaiheuttamiskyky, tartuttavuus ja sen aiheuttama taudinkuva oletetaan 64

Belgiassa 93 94 ja Hollannissa 97 98 tavatun kaltaiseksi. Sikarutto voi ilmentyä yksittäisellä tilalla pahimmillaan sen tasoisena kuin sen on raportoitu taudinhavaitsemishetkellä olleen Belgiassa 93 94 ja Hollannissa 97 98. Eläinhoitajien kyky havaita oireita sioissa oletetaan saman kaltaiseksi kuin hoitajilla Belgiassa 93 94. Toisaalta eläinhoitajien oletetaan toimivan suomalaisittain. Tutkimus ei sisällä itsestään rajoittuvia tai piileviksi jääviä taudinkuvia, eikä myöskään korkean virulenssin taudin ilmentymämuotoja, jotka poikkeaisivat huomattavasti Belgiassa 93 94 tai Hollannissa 97 98 tavatuista. Tutkimus ei kata huomattavasti suomalaisilla sikatiloilla nykyisellään esiintyneistä poikkeavia taudinkuvia, joiden oletettaisiin vahvasti johtavan tautikuvansa perusteella välittömään kliiniseen sikaruttoepäilyyn. Tutkimukseen ei ole sisällytetty Suomen minisikapopulaatiota, tai sikalarekisterin ulkopuolisia villisikatarhoja ja sikapitopaikkoja. AINEISTO JA MENETELMÄT Eläinhoitajien tartuntataudin tunnistamiskyky, yhteydenottoherkkyys eläinlääkäriin sekä toteutuneet yhteydenotot eläinlääkäriin ja tautien esiintyvyys suomalaisilla sikatiloilla vuonna 2002 selvitettiin kyselyn avulla. Epäsuorat tilojen väliset yhteydet, yhteystavat ja niiden esiintymismäärät on arvioitu analysoimalla sianhoitajille ja sikaloissa lomittaville tehtyjen kyselytulosten perusteella, joilla tutkittiin vuoden 2002 tapahtumia tiloilla. Kysely tuloksia on julkaistu aikaisemmin (Raulo ym. 2003a). Sikatiloilta EELAan saapuneet näytelähetysmäärät ja näyteeräkoot vuonna 2002 selvitettiin EELAn tilastointijärjestelmästä (LIMS). Virologialle saapuneiden sikaperäisten näytteiden lähetetiedot poimittiin EELAan saapuneista näytelähetteistä ajanjaksolta 1999 2002. Näytteille tehdyt virologiset analyysit selvitettiin lisäksi virologian työpäiväkirjoista. Näytelähetysja tutkimustodennäköisyystuloksia on esitetty Raulo ym. 2003b. Teurastamotoiminnan lähdeaineistona käytettiin EVI:n toimittamia lihantarkastus- ja teurashylkytilastoja vuodelta 2002 (EVI). Sikojen siirrot tilojen välillä ja teurastamolle on kuvattu rekisteritietojen mukaisesti. Rekisterilähteinä on käytetty sikasiirto-, osto- ja myyntirekisteritietoja ajanjaksolta 1.5. 31.12.2002 (MMM/TIKE). Tuotantosikaloiden tuotanto- ja sijaintitiedot perustuvat sikalarekisterin vuoden 2002 tietoihin (MMM/TIKE). Sikaruton oire-esiintymät eläinryhmä- ja tilatyypeittäin, oireiden ajalliset esiintymät ja havaittavuus sekä sikaruttoanalyysimenetelmien tehokkuus perustuvat julkaisutietoihin (Koenen ym. 1996, Stegeman ym. 1999, Clavijo ym. 2001, Elbers ym. 2002, Dewulf ym. 2004), joita on täydennetty tutkijayhteistyönä hollantilaisella ja belgialaisella aineistolla. Epidemiologinen simulointimalli Mallilla jäljitellään päätöksentekovaiheita sekä tapahtumaketjua joka etenee siihen, kunnes maassa tehdään ensimmäinen sikaruttohavainto. Malli kuvaa sikaruton ensihavaintoajan määräytymistä ja taudin leviämistä tuona ajanjaksona Suomessa. Ensihavaintoaika käsittää ajan, joka kuluu siitä, kun ensimmäisen kerran suomalaisella tuotantosikatilalla eläimet ovat altistuneet sikarutolle siihen, kunnes ensimmäinen laboratorioanalyysein varmistettu tautihavainto on maassa toteutunut. Mallilla kuvattavat rakenteet jäljittelevät kerättyä aineistoa. Aineisto tai aineiston tilastolliset analyysitulokset muodostavat mallia ohjaavia parametreja. Siltä osin kuin aineisto oli puutteellista, esimerkiksi alhainen havaintomäärä, epävarmuus huomioitiin parametreja arvioitaessa. Tapahtumakulku ohjautuu osaltaan ennakoidusti ja osaltaan sattumanvaraisesti. Malli ottaa huomioon tilojen maantieteellisen sijainnin, sekä tapahtumien aikasuhteet. Malli toteutettiin Monte Carlo -simulaatiolla, jossa yksi toistokerta (iteraatio) simuloi yhden epidemian kulun. Toistamalla mahdollisia epidemian kulkuja lukuisasti saadaan käsitys epidemian tyypillisimmästä kulusta sekä toisaalta mahdollisten epidemioiden kulun vaihtelevuudesta. Simulointimalli rakennettiin useista erillisistä alamalleista. Mallin osien syöttöarvoina käytettyjen tunnuslukujen, parametrisoinnin ja toiminnallisten rakenteiden kuvaukset julkaistaan erillisinä artikkeleina sekä osaltaan meneillään olevan MAKERA-rahoitteisen hankkeen tulosten raportoinnin yhteydessä. Niiltä osin kuin taudin havaitseminen on riippuvaista eläinten siirroista, taudin havaitsemisen liittyvät tapahtumat muodostavat alamalleja eläinten siirtoja kuvaavaan malliosioon. Sikojen siirroista riippumattomat taudin havaitsemiseen liittyvät osiot on rakennettu erillisinä alamalleina. Taudinhavaitsemista jäljittelevät alamallit tai niitten tulostumat on nivottu taudinleviämistä jäljittelevään mallin osaan. Ensihavainnon kannalta malliin sisällytetyt keskeiset asiat ovat: tartuntatilojen tunnistus, tartuntatilojen tilakohtaisten havaintoaikojen muodostuminen tilalla vallitsevista havaintoreiteistä sekä maan ensihavaintoajan johtaminen yksittäisistä tartuntatiloille arvioiduista havaintoajoista. Esitettävät tulokset pohjautuvat julkaisujen (Raulo ja Lyytikäinen 2004 ja Lyytikäinen ja Raulo 2004) jatkoanalyyseihin. Julkaisuaineistona on käytetty 10000 iteraation tuloksia. 65

KESKEISET TULOKSET Ensihavainnon mahdollistavat reitit Suomessa!" #" $" %&'!(&)!))! (*+,!%(!-.))!,+(&&/&%*+,!/(! -./012. 3245267 01+2343 Ensimmäiseksi kartoitettiin tavat, jotka voisivat Suomessa johtaa tutkimuksiin sikaruton varalta. Tutkimusaloite voi lähteä tartunnan saaneelta tilalta sioissa esiintyvien kliinisten oireiden vuoksi. Tilalla tehdyt havainnot voivat johtaa välittömästi kliiniseen sikaruttoepäilyyn tai vaihtoehtoisesti käynnistää taudinsyyn selvityksen, joka ennen pitkään päätyisi tutkimuksiin myös sikaruton varalta. Teurastamolla tehtyjen havaintojen perusteella voidaan niin ikään päätyä välittömään kliiniseen sikaruttoepäilyyn tai käynnistää tutkimukset, jotka päätyisivät sikaruttoanalyysiin. Lisäksi sikaruttoa tutkitaan maassamme säännöllisesti kantakoe- ja keinosiemennysasemilta (Raulo ym. 2003b). Edellä mainitut ensihavaintoon johtavat tapahtumaketjut osoittautuivat eläinsiirroista riippumattomiksi havaintoreiteiksi tai eläinsiirtoihin liittyviksi havaintoreiteiksi. Ensin mainittuja ovat tilalla tapahtuvasta aloitteesta käynnistyvät havaintoreitit. Eläinsiirroista riippuvia ovat teurastamolla käynnistyvät havaintoreitit ja kantakoe- ja keinosiemennysasemien rutiinitutkimukset. Koska päätavoitteena oli määrittää aika, joka havaitsemiseen kuluisi, tarkasteltiin seuraavaksi edellä mainittuja tutkimuksiin johtavia reittejä yksityiskohtaisemmin. Tilalta lähtevän aloitteen ja sikaruttotutkimusten välille huomattiin liittyvän useita yksittäisten henkilöiden tekemiä päätöksiä. Kunkin päätöksentekovaiheen todettiin muodostavan mahdollisen viiveen lopulliseen havaitsemisaikaan. Teurastamoaloitteen jälkeen päätöksentekovaiheita vaikuttaisi olevan vähemmän, joten ajallisesti havaintoon voitaisiin päätyä nopeammin. Kaikkein nopein havainto- ()*+,- )**.*/+ -./012. 32452678 9::63/;27 ()*+,- )**.*/+ 01232405677089:; <=>29214;01;5>0;!"#$%&''() $*$+,,!" 2+)3-1,7()83, 5()!+2-2*4*29:!"#$%&''() $*$+,,!" );<=;.5(, 5()!+2-2*4*29:!"#$%&''() $*$+,,!" 92?5@A001=672BC:; $%D;9A962>214 5+.3- /6221 23/.35265 -()*+,- )**.*/+ 5+.3- /6221 5+.3- /6221!"#$%&''() $*$+,,!"!"#$%$&"'!"#$%&''() $*$+,,!" 5+.3- /6221 5+.3- /6221!"#$%&''() $*$+,,!" 5+.3- /6221 6192022E24=4 545BCC920AB19:; 619202E=;B5F1@501@C;545BC929 5+.3- /6221!!"# Sikaruttoanalyysiin ja epäilyyn johtavat reitit ja niihin liittyvät päätöksentekokohdat. Kaaviot kuvaavat tilalähtöistä (A), teurastamolähtöistä (B) ja rutiiniseurantatutkimuslähtöistä (C) tapahtumaketjua, jotka mahdollistavat sikaruton ensihavainnon Suomessa. *muun muassa sikatautiasiantuntijat ja patologit Pathways leading to CSF analysis or suspicion, and decisions involved. Figures represent schematic paths starting from the farm (A), abattoir (B), or the routine like monitoring scheme (C) that may lead to first detection of CSF in Finland. *swine disease experts, pathology etc. reitti teoriassa on rutiininomainen tutkimusohjelma, koska se ei sisällä yhtään yksittäistä päätöksenteon vaihetta (Kuva 1). Tilalta lähtevän aloitteen ja EELAn Virologian tutkimusyksikköön päätyvän sikaruttotutkimuksen välinen päätöksentekoketju ra- 66

kennettiin simulointimalliin. Mallin avulla arvioitiin yksittäiselle tilalla kokonaisaika, joka kuluisi siitä, kun tila saisi tartunnan, siihen kunnes tilalta päätyisi näytteitä sikaruttotutkimukseen, joka osoittaisi tilalla olevan sikaruttoa. Tilakohtaista havaintoaikaa täydennettiin teurastamo- ja rutiinitutkimuslähtöisin havaintoreitein. Sekä teurastamoaloite että rutiinitutkimukset ovat sidoksissa sikojen lähettämiseen teuraaksi tartunnan saaneelta tilalta. Sikojen siirtoja tilalta teurastamolle jäljitettiin sikasiirtorekisteritilastoinnin avulla. Ottaen huomioon tilan sikojen teuraaksi lähettämisen todennäköisyys ja rutiinitutkimuksen piiriin kuuluminen, arvioitiin kullekin tilalle tilakohtainen lyhyin sikaruton havaitsemisaika. Todennäköisin ensihavaintoaika Suomessa Taudin leviäminen ensimmäiseltä tartunnan saaneelta tilalta simuloitiin erikseen. Simuloinnissa huomioitiin eläinten siirrot tilojen välillä, eläinkuljetusvälineiden käynnit tiloilla sekä muut taudin leviämistä tilojen välillä mahdollistavat yhteydet vuoden 2002 mukaisesti. Kaikista tartunnan saaneiden tilojen yksittäisistä havaintoajoista lyhyin aika määrää lopulta ensimmäiseen havaintoon kuluvan ajan maassa. Yhdistämällä taudin leviäminen ja taudinhavaitseminen saatiin alustava arvio sikaruton ensihavaintoajalle Suomessa. Ensimmäiseen sikaruttohavaintoon Suomessa kuluisi tyypillisesti yhdeksän viikkoa ja kaksi päivää siitä, kun ensimmäinen tila on saanut maassamme tartunnan (kuva 2). Taudin ensimmäiseen havaintoaikaan maassa näyttäisi olennaisesti vaikuttavan muun muassa ensimmäiseksi tartunnan saaneen sikatilan tuotantotyyppi. Ensimmäiseksi tartunnan saaneen tilan tuotantotyypistä riippuen, ensimmäinen korkeanriskinaika näyttäisi '""!"" &"" %"" $"" #"" " vaihtelevan kuudesta kahteentoista viikkoon (Lyytikäinen ja Raulo 2004). Sikaruttotutkimuksiin päädyttäisin todennäköisimmin tilalla tehdystä aloitteesta, eläinlääkärin käytyä tilalla useamman kerran ja vasta kun näytteitä olisi lähetetty tutkittavaksi toistuvasti. Havainto tilalla tehdystä aloitteesta, sekä siihen liittyvät päätökset ja viiveet!" #"" #!" $"" ()*+*),-.*//)*.,- 0*12-02304--2.025 627.893:/8#.0 *-9,;0*:-8*-80<,8;:4-037 Suhteellinen jakauma ajasta, joka kuluisi ensimmäisen tilan tartunnasta, siihen kunnes maassa saadaan ensimmäinen positiivinen sikaruttoanalyysitulos. Jakauma kuvaa 10 000 iteraation aikatuloksia. Keskihavainto (mediaani) on 65 päivää, 50 prosenttia havainnoista on 48 ja 86 päivän väliltä, 95 prosenttia havainnoista on alle 133 päivää (Raulo ja Lyytikäinen 2004, Lyytikäinen ja Raulo 2004 julkaisuaineiston jatkoanalyysi). Relative results distribution of 10 000 iterations. Single iteration represents the time from infection until detection (in days) of the index farm in Finland by a positive CSF analysis result. Median detection time 65 days, 50 % of observations between 48 and 86 days, 95 % of observations < 133 days (Raulo and Lyytikäinen 2004, Lyytikäinen and Raulo 2004 extended analysis). Kuten edellä todettiin, maan ensimmäiseen sikaruttohavaintoon päädyttäisiin todennäköisimmin tilalta tehdyn aloitteen vuoksi. Alustavien tulosten mukaan yksittäisellä tilalla sikarutto havaittaisiin epidemiasta riippumattomana, tilan tuotantotyypistä riippuen, kuudesta kuuteentoista viikkoa tilan tartunnasta (Raulo ja Lyytikäinen 2004). Ottaen huomioon, että taudinkuvan tilalla ajatellaan olevan Belgiassa 93 94 ja Hollannissa 97 98 todetun kaltainen, suoraan kliiniseen epäilyyn päädyttäisiin äärimmäisen harvoin (Raulo ym. 2003b). Yksittäisen tilan tartunnasta sikaruton havaitsemiseen kuluvana aikana ehditään tilalla ja sillä todettuun ongelmaan liittyen tehdä useita toimintapäätöksiä, joista osa ohjaa tutkimuksia kohti sikaruttoanalyysiä. Yksittäisen tilan havaintoaika ja siihen johtavien tekijöiden aikasuhteita analysoitiin mahdollisten merkittävien viivekohtien tunnistamiseksi (Raulo ja Lyytikäinen 2004). Porsastuotantotilalla ensimmäiset sikarutto-oireet olisivat havaittavissa 11 23 vuorokauden kuluttua tilan tartunnasta. Niistä päivistä, jolloin 67

!""#!""$!""%!""&!""'!""" ())) ())! ())( ())* ())#+,-./01/ * * 2 34-51/634-5178 #' '! 2 39:01/;<; =4>?459@10/! #* 2 $! $( 37-5/>1/ ' ' #!! *( 2 205-/0A16BC!% 2:D/0E/6FD/10 &' (! **!% =9--/0A16GH #(# $ IA/-1/6IA/-J ($ #( #" $$!' " * $ 2 IAK@/-A/6,7:A>1/! ( (! 2 C>9/A1/6L>9/A1/ &!) (! 2 H7M48.7>56;;;;;;;;;;;;;;; H7M48.97>5 N/O4P901/6;;;;;;;;;;;;;; N/Q4P901/ & && 2!"!$ *(!( N9-P9@1/ & ( R/0:O/6S>/0Q4 " R98/01/! $( F/O:/6T4>8/0J!!& $( # ##!! #!$!&# *&' #$! 2 F4>.1/;<;N90A4045>9 &* %( %"!&(!(' $( F-9@/O1/ "& ")!# (! #) #' 2 F@41A:16FU1A?4>-/0P #& (% V:4OO16L?4QW ( ( (!!* BO>/10/6BO>/104! ( X40KEK6R7::1/ (%!)!!!#!%!# " G784>9A;@11AA//@/A;A/7P10D7>O/7:A40;-7O78KK>KK0;@79P4::/Y;2;Z;4:110AJ0JAY;+A/881[A97O9O77;())#Y;41;@1--1:1O/\ /-O71:1O:1;@/>81:A7044A;4D1P481/A;O9>9:A4AA7];HKWP4^;_I2; G78.4>:;10P1Q/A4:;AW4;078.4>;9`;97A.>4/O:;10;/;J4/>Y;2;Z;9QQ7>>4PY;+a/07/>J[N/J;())#Y;090\U1-P;.9/>;9>1510; 4D1P481Q:;W15W-15WA4P];R4`4>40Q4^;_I2; Sikaruttoesiintymät Euroopassa vuosina 1994 2004. Classical swine fever outbreaks in Europe from 1994 to 2004. 68

oireita olisi havaittavissa tilalla, omistajan arvioitiin havaitsevan noin 44 prosenttia ja ensihavaintonsa perusteella ottavan yhteyttä eläinlääkäriin noin 55 prosenttia todennäköisyydellä. Tästä seurasi, että ensimmäinen eläinlääkärin käynti tilalla tapahtuisi vasta 20 38 vuorokauden kuluttua tilan tartunnasta. Varsin epätodennäköiseksi (keskimäärin p=0,002) osoittautui, että eläinlääkärin ensimmäisen tilakäynnin tuloksena lähetettäisiin tutkittavaksi näytteitä ongelman selvittämiseksi. Näytteiden lähettämisen todennäköisyys kasvaa huomattavasti jo seuraavalle käynnille (keskimäärin p=0,5). Eläinlääkäriin oltaisiin jopa viisi kertaa yhteydessä, ennen kuin tutkimusnäytteitä lähetettäisiin tilan terveysongelman selvittämiseksi. Tulosten mukaan ensimmäisen kerran virologisiin tutkimuksiin päätyisi tilalta näytteitä 39 69:n vuorokauden kuluttua tilan tartunnasta. Keskimäärin vasta tilan toiseen virologiseen tutkimukseen ongelman selvittämiseksi sisällytettäisiin muiden tutkimusten lisäksi sikaruttoanalyysi (keskimäärin p=0,6). Ensimmäinen sikaruttoanalyysi suurella todennäköisyydellä (keskimäärin p=0,9) osoittautuisi positiiviseksi. Sikaruttoanalyysiä jouduttavat päätökset tehtäisiin keskimäärin lihasikalan osalta porsastuotantosikalaa nopeammin (Raulo ja Lyytikäinen 2004) analyysiin johtavien rakenteiden eroamatta kuitenkaan oleellisesti toisistaan. POHDINTA Ensihavainnon merkitys lopulliseen epidemiaan ja sen seurauksiin Saavutettujen tulosten mukaan odotettava ensihavaintoajan pituus Suomessa ei poikkeaisi merkittävästi Euroopassa koettujen epidemioiden ensihavaintoajoista, jotka eivät ole osoittautuneet villisikaperäisiksi. Tämän perusteella voisi olettaa, että ensihavaintoon mennessä tartunnan ehtisi jo saada useampi sikatila, joten Suomessakin voitaisiin kokea epidemian kaltainen taudinpurkaus. Ensihavaintoajan pituudella on selkeä yhteys tartuntatilojen lukumäärään. Tartuntatiloja ensihavaintohetkellä Belgian 93 94 epidemian aikana arvioidaan olleen jo viidestä kahdeksaan. Ensihavaintoon arvellaan kuluneen kolme viikkoa viruksen maahan tulosta. Vastaavasti Hollannissa 97 98 kuuden viikon ensihavaintoaikana tartunnan oli saanut 38 tilaa (Elbers ym. 1999), ja Englannin vuoden 2000 epidemian yhdeksän ja puolen viikon ensihavaintoaikana tartunta oli levinnyt kolmelle neljälle tilalle (McKinnon 2001). Epidemioiden aikana tartunnan saaneita tiloja löytyi lopullisesti 48 Belgiassa, 429 Hollannissa ja 16 Englannissa (taulukko 1). Kaikkien tartuntatilojen löytämiseksi kului aikaa Englannin kolmesta kuukaudesta (McKinnon 2001) Hollannin 13 kuukauteen (Elbers ym. 1999). Belgiassa tartuntatilat jäljitettiin seitsemässä kuukaudessa (Sharpe 1999). Kaikki kolme maata edustavat Euroopan sikatiheimpiä maita. Ensihavaintoaikaan mennessä tartunnan saaneiden tilojen lukumäärän on osoitettu ennustavan hyvin epidemian lopullista laajuutta ja kestoa sekä epidemiasta koituvia taloudellisia seurauksia (Mangen ym. 2003). Eläintautien, kuten sikaruttoepidemian, aiheuttamat taloudelliset menetykset kohdistuvat sikatuottajien lisäksi yhteiskunnan maksettaviksi. Sianlihan jatkotuotannon kärsimät taloudelliset menetykset voivat olla huomattavia taudin aiheuttaman kysyntä- tai kustannussokin vuoksi. Myös kuluttajat Suomessa saattaisivat kärsiä kohonneiden kuluttajahintojen myötä (Niemi 2002). Ensihavainto maassa käynnistää taudin leviämistä rajoittavat ja hävittämiseen tähtäävät hallintotoimet. Hallintotoimien myötä syntyy maahan uusia taudinhavaitsemisen mahdollistavia reittejä. Tartunnan saaneeksi todetun tilan kontakteja jäljittämällä voidaan muut tartuntatilat tunnistaa jopa ennen taudin oireiden esiintymistä tilalla. Hallintotoimet käsittävät myös suoja- ja valvontavyöhykkeiden perustamisen. Vyöhykkeillä toimitettavat sikatilojen tutkimukset osaltaan jouduttavat tartuntatilojen löytymistä. Tieto taudin esiintymisestä maassa eittämättä vaikuttaa myös yleiseen tautitietoisuuteen. Kohonneen tautitietoisuuden voidaan ajatella muuttavan maassa aikaisemmin vallinneiden taudinhavaitsemisreittien tehokkuutta ja niiden keskinäistä merkitystä johtaa tautihavaintoon. Tietoisuus vahvistetusta ensihavainnosta voi lisätä kliinisiin oireisiin perustuvia tautiepäilyjä tai ainakin jouduttaa merkittävästi näytteiden lähetystä sikaruttotutkimuksiin. Tehostunut tartuntatilojen jäljittäminen nopeuttaa taudinhävittämistä ja samalla edesauttaa taudin leviämisen rajoittamista maassa. Ensihavaintoajan lyhentämismahdollisuudet Suomessa Todennäköisin sikaruton ensihavaintoon johtava tapahtumareitti nykyisillään Suomessa käynnistyisi tilalla tehdystä aloitteesta. Yksittäisen tilan tartunnasta sikaruton havaitsemiseen kuluvana aikana tehtäisiin tilalla ja sen ulkopuolella useita toimintapäätöksiä, joista osa ohjaisi kulkua kohti sikaruttoanalyysiä. Sikaruton ensihavaintoaikaa Suomessa on mahdollista lyhentää. Yksittäisen tilan havaintoaikaan ja siihen johtavien tunnistettujen viivekohtien perusteella havaintoaikaan johtavia toimintapäätöksiä voitaisiin jouduttaa tilalla ja tutkimuslaboratoriossa. Lisäksi seurantajärjestelmän kattavuutta 69

muuttamalla voitaisiin ensihavaintoaikaa lyhentää. Omistajien ja eläinten hoitajien koulutus ongelmien välittömäksi tunnistamiseksi voisi nopeuttaa yhteydenottoa tilalta eläinlääkäriin. Sianhoitajille tehdyn kyselyn perusteella kuitenkin todettiin yhteydenoton olevan jo nykyisellään korkean (Raulo ym. 2003a). Ongelman nopeampi tunnistaminen tilalla ei siten ehkä lyhentäisi merkittävästi ensihavaintoaikaa nykyisestään. Joutuisampi päätös lähettää ja nykyistä useampi näytelähetys sikatiloilta tutkimuslaboratorioon voisi lyhentää ensihavaintoaikaa maassa. Käytännössä tutkimuslähetyksiin liittyy aina kustannuksia, jotka osaltaan estävät näytelähetysmäärien merkittävää kasvattamista. Ensihavaintoaika voisi lisäksi lyhentyä, jos tutkimuslaboratorioon saapuvista sikanäytteistä tutkittaisiin nykyistä useampi myös sikaruton varalta. Kuten jo tutkimuksen varhaisessa vaiheessa todettiin, nykyolosuhteissa teoreettisesti nopeiten sikaruttohavaintoon päästäisiin rutiininomaisen tutkimuksen kautta, koska se ei ole riippuvainen yksittäisten henkilöiden toimintapäätöksistä. Seurannan tutkimuskohteiden laajentaminen sisältämään myös seurannan piiriin kuulumattomilta tiloilta lähetettyjä ongelman sairauden tai kuoleman syyn selvittämiseen liittyviä näytteitä voisi olla tällainen toimenpide. Seurannan kaltaisen järjestelmän laajentaminen koskettamaan tutkimuksiin nykyisellään päätyviä sikanäytteitä ei kuitenkaan vähentäisi yksittäisten päätöksentekijöiden merkitystä tilalla ottaa yhteyttä eläinlääkäriin, eikä yksittäisen eläinlääkärin osuutta näytelähetyksen toteutumiseen. 70 KIITOKSET Edellä esitetyt alustavat tulokset kuuluvat osaltaan laajempaan MAKERA-rahoitteiseen Sikaruton terveydelliset ja taloudelliset vaikutukset Suomessa - tutkimushankkeeseen (MMM 3909/502/2001). Kiitämme EELAn virologian ja patologian tutkimusyksiköitä, sekä MMM/TIKE:ta hyvästä yhteistyöstä. KIRJALLISUUS Clavijo, A., Lin, M., Riva, J., Zhou, E.M. Application of competitive enzymelinked immunosorbent assay for the serologic diagnosis of classical swine fever virus infection. J Vet. Diagn. Invest. 2001; 13: 357 360. Dewulf, J., Laevens, H., Koenen, F., Minitiens, K., de Kruif, A. An experimental infection with classical swine fever virus in pregnant sows: Transmission of the virus, course of the disease, antibody response and effect on gestation. J. Vet. Med. 2001; 48: 583 591. Dewulf, J., Koenen, F., Minitiens, K., Denis, P., Ribbens, S., de Kruif, A. Analytical performance of several classical fever laboratory diagnostic techniques on live animals for detection of infection. J Virol. Metho. 2004; 119: 137 143. Elbers, A.R.W., Stegeman, A., Moser, H., Ekker, H.M., Smak, J.A, Pluimers, F.H.. The classical swine fever epidemic 1997 1998 in the Netherlands: descriptive epidemiology. Prev. Vet. Med. 1999; 42: 157 184. Elbers, A.R.W., Bouma, A., Stegeman, J.A. Quantitative assessment of clinical signs for the detection of classical swine fever outbreaks during an epidemic. Vet. Microbiol. 2002; 85: 323 332. Koenen, F., Van Caenegem, G., Vermeersch, J.P., Vandenheede, J., Deluyker, H. Epidemiological characteristics of an outbreak of classical swine fever in an area of high pig density. Vet. Rec. 1996; 139: 367 371. Laevens, H., Koenen, F., Deluyker, H., de Kruif, A. Experimental infection of slaughter pigs with classical swine fever virus: transmission of the virus, course of the disease and antibody response. Vet. Rec.1999; 145: 243 248. Lyytikäinen, T. ja Raulo, S.M. Spread of CSF by the time of first detection in Finland. Society of Veterinary Epidemiology and Preventive Medicine, Annual Conference Martigny 24 th to 26th March, Sveitsi. 2004; Posteriesitys. McKinnon, J.D. Some clinical and epidemiological aspects of the outbreak of classical swine fever in East Anglia in 2000. DEFRA, State Veterinary Journal 2001; 11: 2 7. Mangen, J.M., Mourits, M.C.M, Nielen, M. Proceedings of the 10 th International Symposium of Veterinary Epidemiology and Economics, Vina del Mar, Chile 2003; Abstrakti no. 378. Moennig, V., Floegel-Niesmann, G., Greiser-Wilke, I. Clinical signs and epidemiology of classical swine fever: A review of new knowledge. Vet. J 2003; 165: 11 20. Niemi, J.K. Eläintautiriskien ekonomiaa. MTT:n selvityksiä 2002; 12: 39s. Raulo, S.M. ja Lyytikäinen, T. Detection of CSF on a pig farm in Finland. Society of Veterinary Epidemiology and Preventive Medicine, Annual Conference Martigny 24 th to 26th March, Sveitsi. 2004; Posteriesitys. Raulo, S.M., Lyytikäinen T., Rautiainen, E., Maijala, R. Taudeilta suojautuminen. Sika 2003a; 5: 31 33. Raulo, S.M., Lyytikäinen T., Rautiainen, E., Maijala, R. Modeling detection of CSF on a pig farm in Finland. 10 th International Symposium of Veterinary Epidemiology and Economics, Vina del Mar, Chile 2003b; Abstrakti no. 210. Rosengren, H., Rautiainen, E., Lyytikäinen, T., Maijala, R. Kvalitatiivinen riskinarviointi: Klassisen sikaruton maahantulo ja leviäminen Suomessa. Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitos julkaisu 2002; 6: 26 48. Stegeman, A., Elbers, A.R.W., Bouma, A., de Smit, H., de Jong, M.C.M. Transmission of classical swine fever virus within herds during the 1997 1998 epidemic in The Netherlands. Prev. Vet. Med. 1999; 42: 201 218. Van Oirchot, J.T. Description of the virus infection. Teoksessa: Classical swine fever and related viral infections. Liess B. (toim.) Martinus nijhoff Publishing, Boston, USA 1988. s. 298. KIRJOITTAJIEN OSOITTEET ELT Saara Raulo Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitos EELA, Riskinarvioinnin tutkimusyksikkö PL 45 (Hämeentie 57) 00581 Helsinki puh. (09) 3931 620 saara.raulo@eela.fi FT Tapani Lyytikäinen Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitos EELA, Riskinarvioinnin tutkimusyksikkö PL 45 (Hämeentie 57) 00581 Helsinki

Kati Dillard ja Marjukka Anttila Sarcina-tyyppisen bakteerin aiheuttama juoksutusmahatulehdus ja -tympania vasikalla Tapausselostus Sarcina-like bacteria in a calf with abomasitis and abomasal tympany A case report YHTEENVETO Juoksutusmahan tympania ja tulehdus on useissa maissa merkittävä vasikoiden ja karitsojen tauti, joka on yhdistetty Sarcina -tyyppisten bakteerien lisääntymiseen juoksutusmahassa. Taudille on tyypillistä voimakas äkillinen puhaltuminen ja eläimen nopea menehtyminen. Sarcina -tyyppisiä bakteereja ei Suomessa ole aikaisemmin todettu juoksutusmahan tulehduksien yhteydessä vasikoilla tai muilla eläimillä. Sairauden esiintyminen voi liittyä pikkuvasikoiden hoito- ja ruokintakäytäntöjen muuttumiseen. Vasikoita kasvatetaan yhteiskarsinoissa, joissa juomarehua on jatkuvasti saatavilla. Juomarehua valmistetaan kerralla suuria määriä, jolloin sen lämpötila laskee vähitellen ja hyvän hygienian ylläpito on vaikeampaa. Sarcina -tyyppisten bakteerien lisääntyminen aiheuttaa juoksutusmahassa voimakkaan tulehduksen ja kaasun muodostuksen. Sen eristäminen on vaikeaa, mutta se voidaan tunnistaa juoksutusmahan sisällössä ja limakalvoleikkeissä kohtalaisen helposti tyypillisen morfologiansa ansiosta. ABSTRACT Abomasal tympany and inflammation is an emerging disease in calves and lambs and is associated with proliferation of Sarcina-like bacteria in the abomasum. Severe acute bloat and high mortality are typical for the disease. Sarcina-like bacteria have not previously been detected in Finland in association with abomasitis in calves or lambs. The disease may be associated with changes in the management and feeding of young calves. Calves are reared in groups with ad libitum feeding of milk replacer. Large quantities of milk replacer is mixed at a time and consumed gradually during the day. The temperature of the liquid feed gradually decreases and it becomes difficult to control the growth of various bacteria. Proliferation of Sarcina-like bacteria in the abomasum results in severe inflammation and gas production. Sarcina-bacteria are difficult to culture but they can be identified in the abomasal contents due to typical morphology. JOHDANTO Puhaltuminen eli tympania on usein seurausta epänormaalista kaasun muodostuksesta ruoansulatuskanavassa. Vasikoiden pötsipuhaltuminen voi olla krooninen tai toistuva ongelma tietyillä tiloilla. Vasikka voi myös kuolla äkillisesti asfyksian ja sydämen toiminnanvajauksen seurauksena. Juoksutusmahan tympaniaa esiintyy tavallisesti nuorilla vasikoilla. Se liittyy usein juoksutusmahan tulehdukseen ja johtaa usein eläimen nopeaan kuolemaan. Monet eri hoitoon ja ruokintaan liittyvät tekijät on yhdistetty tympanian kehittymiseen vasikoilla, karitsoilla ja kileillä (Gitter ym. 1957, Roeder ym. 1987, Katchuik 1992, Radostitis ym. 2000, Jelinski ym. 1996, Vatn ym. 2000a). Tällaisia ovat muun muuassa karvapallojen esiintyminen, äkillinen ruokinnan muutos, teollisten juomarehujen käyttö, kerralla nautittu suuri juomarehun 72

määrä, juomarehun lämpötila sekä huono rehuhygienia. Clostridium septicum, Clostridium perfringes tyyppi A sekä Sarcina sp. -bakteerit on yhdistetty vasikoilla äkilliseen juoksutusmahan tulehdukseen ja tympaniaan (Eustis ym. 1981, Roeder ym. 1987 & 1988). Näistä bakteereista vähiten tunnettu on Sarcina-bakteeri. Sen merkitystä ei vielä tarkoin tunneta, mutta se on yhdistetty tautitapauksiin vasikoilla muun muassa Yhdysvalloissa (Aubry 2004). Märehtijöillä Sarcina-lajin bakteereista tunnetaan S. ventriculi ja S. maxima. Ne kestävät hyvin alhaista ph:ta ja muodostavat itiöitä emäksisissä olosuhteissa. Niiden eristäminen on vaikeaa, mutta ne voidaan usein todeta mikroskooppisesti juoksutusmahan sisällössä ja limakalvon pinnassa (Vatn ym. 2000a). Sarcina-tyyppiset bakteerit on yhdistetty tympaniaan vasikoiden lisäksi kileillä, lampailla, koirilla ja hevosilla (DeBey ym. 1996, Vatn ym. 2000b, Aubry 2004). Suomessa Sarcina-tyyppisiä bakteereja ei aikaisemmin ole todettu juoksutusmahan tulehduksen ja tympanian yhteydessä. TAPAUSSELOSTUS Pienehkö ja pirteä, mutta likainen kahdeksan vuorokauden ikäinen välitysvasikka tuotiin tilalle syyskuun lopussa. Karjanhoitajat tarkistivat vasikan kunnon ja totesivat sen normaaliksi. Lähtötilalla vasikka oli saanut täysmaitoa kahdesti päivässä tuttiämpäristä. Kasvatustilalla vasikka sai ensimmäisenä päivänä ainoastaan elektrolyyttiliuosta, minkä jälkeen siirryttiin maitopohjaiseen juomarehuun ad libitum. Juomarehusäiliöön lisättiin 40 o C juomarehua kaksi kertaa päivässä 50 litraa kerralla. Säiliö pestiin kerran kahdessa viikossa. Juomarehuun sekoitettiin 0,05 prosenttia muurahaishappoa. Eläin oli kymmenen vasikan yhteiskarsinassa. Vasikoiden ikä vaihteli tilalle saapuessa kuudesta vuorokaudesta 21 vuorokauteen. Juomarehun lisäksi vasikat saivat vapaasti väkirehua sekä kolmen ensimmäisen viikon aikana kuivaa heinää. Vasikoilla oli lisäksi viereisen karsinan kanssa yhteinen vesiautomaatti. Sonnivasikka vaikutti kehittyvän hyvin, mutta kolme päivää saapumisensa jälkeen sen yleistila huononi äkillisesti. Se ei päässyt jaloilleen. Karjanhoitaja mittasi lämmön, joka oli 39,0 o C. Vasikka sai injektiona pitkävaikutteista oksitetrasykliiniä ja suun kautta eletrolyyttiliuosta ja juomarehua. Eläin kuoli kolme tuntia lääkityksen jälkeen voimakkaasti puhaltuneena. Yhtä aikaa ei sairastunut muita eläimiä, mutta karjanomistaja kertoi myöhemmin, että samantyyppisiä kuolemantapauksia oli tilalla ollut useita. RUUMIINAVAUS- LÖYDÖKSET Vasikka oli lihaksistoltaan normaalisti kehittynyt ja sen rasvavarastot olivat kohtalaiset. Se painoi 40 kg. Se oli voimakkaasti kuivunut. Navan seudussa todettiin paikallinen märkäinen vatsakalvon tulehdus. Etumahoissa todettiin runsaasti pahalta haisevaa nestettä. Juoksutusmaha oli laaja ja täynnä kaasua ja verensekaista nestettä. Sen seinämä oli voimakkaan pöhöinen ja ritisevä. Limakalvossa todettiin useita haavaumia ja limakalvon alla ruskehtavia ilmakuplia. Suoliston sisältö oli niukkaa. Mikroskooppisessa tutkimuksessa ei todettu loisia tai loismunia. Muissa elimissä ei todettu spesifisiä muutoksia. Histologisesti juoksutusmahan seinämässä todettiin voimakas pöhö. Haavaumien kohdalla todettiin voimakas lihaskerrokseen asti ulottuva märkäinen tulehdusreaktio ja nekroosi. Muualla limakalvossa todettiin kohtalainen lymfosyyttien ja plasmasolujen infiltraatio. Limakalvossa ja limakalvon alla todettiin voimakkaasti laajentuneita imusuonia (kaasukuplia). Limakalvonalaiskerros oli voimakkaan pöhöinen ja siinä todettiin lievä neutrofiilisten valkosolujen infiltraatio. Limakalvossa ja limakalvon pinnalla todettiin 3 4 µm:n gram+ kokkibakteereja, jotka muodostivat kahdeksan bakteerin kuutioita. Lisäksi todettiin lukuisia 6 8 µm:n gram+sauvabakteereja limakalvon pinnalla. Maksassa todettiin neutrofiilinen leukostaasi ja navan alueella märkäinen napa- ja vatsakalvontulehdus. Juoksutusmahan bakteriologisessa tutkimuksessa ei todettu spesifistä aerobia tai anaerobia bakteerikasvua. POHDINTAA Juoksutusmahan tympania ja tulehdus on nuorten vasikoiden äkillinen tauti. Yksittäisen eläimen hoitaminen on usein vaikeaa, joten toimenpiteet tilalla kannattaa suunnata uusien tautitapausten ehkäisemiseen. Sarcina-tyyppisiä bakteereja esiintyy normaalisti koirien ja hevosten mahalaukun sisällössä (Vatn ym. 2000b). On todennäköistä, että sitä esiintyy kaikkien märehtijöiden ruoansulatuskanavassa etenkin pötsissä (Costello 2004). Terveillä karitsoilla Sarcina-tyyppisiä bakteereja ei ole todettu juoksutusmahassa (Vatn ym. 2000a). Sopivissa olosuhteissa Sarcinabakteerit lisääntyvät vasikoiden, karitsoiden ja kilien juoksutusmahassa ja aiheuttavat tulehduksen ja voimakkaan kaasun muodostuksen (DeBey ym. 1996, Vatn ym. 2000a, Aubry 2004). Bakteerien aiheuttaman juoksutusmahantulehduksen tärkeimmät altistavat tekijät vaikuttavat liittyvän eläinten juottoon ja juomarehun käsittelyyn. Sarcina- ja muiden bakteerien lisääntymistä edistää runsas määrä juomarehua 73

juoksutusmahassa. Tämän takia on tärkeää, että eläin saa juomarehua riittävän usein ja säännöllisin väliajoin. Sarcina-bakteeri lisääntyy happamissa olosuhteissa. Juoksutusmahan tympaniaa sairastavien lampaiden juoksutusmahan ph on merkittävästi alempi kuin normaalien karitsoiden (Vatn ym. 2000c). Pötsissä juomarehun käymistä tapahtuu silloin, kun märekourun toiminta on epänormaali tai kun eläin nauttii liian suuren määrän juomarehua kerralla. On mahdollista, että muiden esim. Lactobacillus- tai Clostridium-bakteerien lisääntyminen pötsissä ja/tai juoksutusmahassa edistää Sarcina-bakteerien kasvua (Vatn ym. 2000a). Vapaasti saatavilla olevassa juomarehussa bakteerit voivat lisääntyä huonon hygienian ja hitaasti laskevan lämpötilan seurauksena. Sarcina-bakteerien lisääntymistä juomarehussa on voitu vähentää sillä, että juomarehu on valmistuksen jälkeen jäähdytetty + 4 o C:een ennen säiliöön kaatamista sen sijaan, että + 40 asteinen juoma olisi lisätty säiliöön lämpimänä (Costello 2004). Tätä tapaa on käytetty karitsoiden tympanian ennaltaehkäisyssä ongelmatiloilla. Koska kaikentyyppiset bakteerit lisääntyvät lämpimässä, on tärkeää, että juomasäiliö pestään säännöllisesti. Koska myös pötsissä tapahtuva bakteerikäyminen altistaa juoksutusmahan tulehdukselle, on tärkeää, että estetään juomarehun joutuminen etumahoihin ensimmäisten elinviikkojen aikana. Tämä estetään edistämällä märekourun oikeaa toimintaa, johon vaikuttaa muun muassa juomarehun kaseiinipitoisuus, oikea juomaasento, säännöllinen ruokinta ja vasikan riittävä valmistautuminen imemään. Lisäksi on tärkeää, että vasikalla on mahdollisuus saada puhdasta vettä kuivarehuruokinnan alettua. Sarcina-bakteerien lisääntymiselle on tyypillistä voimakas Juoksutusmaha. Limakalvonalaiskudoksessa voimakas pöhö, laajentuneita imusuonia sekä lievä neutrofiilisten valkosolujen infiltraatio. H&E. Mittajana 1 mm. Abomasum. Severe submucosal edema, dilated lymphvessels and mild infiltration of neutrophils. H&E. Bar 1 mm. Juoksutusmaha. Tyypillisiä Sarcina-bakteerin muodostamia kahdeksan bakteerin kuutiota. Gram-värjäys. Mittajana 20 µm. Abomasum. Typical morphology for Sarcina-bacteria, eight bacteria in a cubical formation. Gram-stain. Bar 20 µm. kaasun muodostus ja juoksutusmahan pesäkkeinen kuolioinen tulehdus, joka johtaa haavaumien syntymiseen (Vatn ym. 2000a). C. perfringens, etenkin tyyppi A ym., on yhdistetty vasikoiden juoksu- 74

tusmahan tulehduksiin (Mills ym. 1990, Roeder ym. 1988). Klostridioosissa tympania on lievempi, ja limakalvossa todetaan verinen pöhö, mutta ei laajoja kuolioisia tulehduspesäkkeitä. C. septicum aiheuttaa harvoin vasikoiden juoksutusmahatulehdusta. Löydökset ovat hyvin samantyyppisiä kuin C. perfringens-infektiossa. Altistavana tekijänä on jäätyneen rehun syönti. Juoksutusmahatulehdus ja tympania on merkittävä karitsoiden sairaus, joka voi osittain liittyä raudan puutteeseen (Vatn 2000d, Vatn ym. 2000e). Norjalaisessa tutkimuksessa Sarcina-tyyppinen bakteeri todettiin 79 prosentilla tympaniaan sairastuneita karitsoita. Lisäksi 39 prosentista karitsoita eristettiin Clostridium fallax ja 20 prosentista karitsoita C. sordellii (Vatn ym. 2000a). Juoksutusmahan tulehdusta vasikoilla voivat aiheuttaa myös Salmonella enterica serotyyppi typhimurium, Neospora caninum, naudan adenovirus, naudan herpesvirus-1, kinokuumevirus, BVD-virus, suu- ja sorkkatautivirus sekä karjaruttovirus (Barr ym. 1991, Barker ym. 1993, Carlson ym. 2002). Näihin tauteihin ei kuitenkaan yleensä liity voimakas tympania. Vanhemmilla eläimillä juoksutusmahatulehdusta voivat aiheuttaa myös Bacillus antracis, Haemonchus spp. ja Ostertagia ostertagia-loiset. Varsinaisia hoitosuosituksia Sarcina tyyppisten bakteerien aiheuttamalle tympanialle ei ole julkaistu. Äkillisen tympanian hoidossa on tärkeää saada juoksutusmaha tyhjentymään kaasusta mahdollisimman nopeasti. Pohjois- Amerikassa on kokeiltu antibioottien, esimerkiksi penisilliini (Aubry 2004) tai oksitetrasykliini/neomysiini (Costello 2004), lisäämistä juomarehuun ongelmatiloilla. Mahdolliset uudet tautitapaukset on näin saatu estettyä, kunnes ennaltaehkäisevät toimenpiteet tilalla on tehty. Kuvaamassamme tapauksessa mahdollisia Sarcina-tyyppisten bakteerien lisääntymiselle altistavia tekijöitä ovat olleet äkillinen ruokinnan muutos, säiliössä olevan juomarehun hitaasti laskeva lämpötila sekä mahdolliset puutteet hygieniassa. KIRJALLISUUS Aubry, P. Abomasitis associated with Sarcina-like organism in young dairy calves. Proceedings of 23 rd World Buiatrics Congress, Québec, July 11 16, 2004. Vol. 34, abstr. 023, s. 104. Barker, I.K., van Dreumel, A.A., Palmer, N. The alimentary system. Teoksessa Pathology of domestic animals Vol. 2. Academic Press, San Diego, 1993. s. 1 317. Barr, B.C., Conrad, P.A., Dubey, J.P., Anderson M.L. Neospora-like encephalomyelitis in a calf: pathology, ultrastructure, and immunoreactivity. J. Vet. Diagn. Invest. 1991, 3: 39 46. Costello, R. Bloat in young calves and other pre-ruminant livestock. Verkkosivu Merrick s Inc. 2004. http://www.merricks.com/tech_bloat.htm. DeBey, B.M., Blanchard, P.C., Durfee, P.T. Abomasal bloat associated with Sarcina-like bacteria in goat kids. JAVMA 1996, 209:1468 1469. Carlson, S.A., Stoffregen, W.C., Bolin S.R. Abomasitis associated with multiple antibiotic resistant Salmonella enterica serotype typhimurium phagetype DT104. Vet. Microbiol. 2002, 85: 233 240. Eustis, T.M., Bergeland, M.E. suppurative abomasitis associated with Clostridium septicum infection. JAVMA 1981, 178: 732 734. Gitter, M, Austwick, P.K.C. The presence of fungi in abomasal ulcers of young calves: a report of seven cases. Vet. Rec. 1957, 69: 924 928. Jelinski, M.D., Ribble, C.S., Campbell, J.R., Janzen, E.D. Investigating the relationship between abomasal hairballs and perforating abomasal ulcers in unweaned beef calves. Canadian Vet. J. 1996, 37: 23 26. Katchuik, R. Abomasal disease in young beef calves: surgical findings and management factor. Canadian Vet. J. 1992, 33: 459 461. Mills, K.W., Johnson J.L., Jensen, R.L., Woodward, L.F., Doster, A.R. Laboratory findings associated with abomasal ulcers/tympany in range calves. J. Vet. Diagn. Invest. 1990, 2: 208 212. Radostitis, O.M., Blood, D.C., Gay, C.C. Diseases of abomasums of cattle. Teoksessa Veterinary medicine, a textbook of the diseases of cattle, pigs, goats and horses, 9. painos, Bailliére Tindall, Lontoo. 2000, s. 319 340. Roeder, B.L., Chengappa, M.M., Nagaraja, T.G. Avery, T.B., Kennedy, G.A. isolation of Clostridium perfringes from neonatal calves with ruminal and abomasal tympany, abomasitis, and abomasal ulceration. JAVMA 1987, 190: 1550 1555. Roeder, B.L., Chengappa, M.M., Nagaraja, T.G. Avery, T.B., Kennedy, G.A. Experimental induction of abomasal tympany, abomasitis, and abomasal ulceration by intraluminal inoculation of Clostridium perfringens type A in neonatal calves. Am. J. Vet. Res. 1988, 49: 201 207. Vatn, S., Tranulis, M.A., Hofshagen M. Sarcina-like bacteria, Clostridium fallax and and Clostridium sordellii in lambs with abomasal bloat, haemorrhage and ulcers. J. Comp. Path. 2000a, 122: 193 200. Vatn, S., Gunnes, G, Nybo, K, Juul, H.M. Sarcina ventriculi in canine and equine acute gastric dilatation. Acta Vet. Scand. 2000b, 41: 333 337. Vatn, S., Ulvund, M.J. Abomasal bloat, hemorrhage and ulcers in young Norwegian lambs. Vet. Rec. 2000c, 146: 35 39. Vatn, S. Abomasal bloat, haemorrhage and ulcers in lambs aetiological and predisposing factors and some comparative aspects. Norsk Veterinaertidsskrift 2000d, 112: 149 155. Vatn, S., Torsteinbo, W.O. Effects of iron dextran injections on the incidence of abomasal bloat, clinical pathology and growth rates of lams. Vet. Rec. 2000e, 146: 462 465. KIRJOITTAJIEN OSOITTEET Kati Dillard Eläinlääkäri Patologian tutkimusyksikkö EELA kati.dillard@eela.fi Puh. (09) 393 1878 Marjukka Anttila Professori, tutkimusyksikönjohtaja Patologian tutkimusyksikkö EELA marjukka.anttila@eela.fi 75

ASIAA ELÄINLÄÄKÄRILLE Ell Terttu Lamminen Kehityspäällikkö, Orion Pharma Eläinlääkkeet NAUTOJEN KIVUNLIEVITYS TUTKIMUKSIA COMFORIONIN KÄYTÖSTÄ Eläinten hyvinvointi ja kivunlievitys ovat tuotantoeläinten hoidossa tärkeitä tavoitteita, jotka eivät saisi olla ristiriidassa tuotannon kannattavuuden kanssa. Esimerkiksi liikuntaelinten kiputilojen on todettu heikentävän nautojen hyvinvointia ja tuotannon taloudellista kannattavuutta (Ward 2001). Kivun syyn ja taustatekijöiden (olosuhteet, ruokinta) selvittämisen ja korjaamisen lisäksi myös eläimen kipua on syytä hoitaa. Kipulääkityksen merkitys tuotannon taloudelliselle kannattavuudelle on osoitettu tieteellisissä tutkimuksissa. O Callaghan-Lowe ym. (2004) totesi sorkkahoidon jälkeen annetun kipulääkkeen (NSAID) lisäävän maitotuotosta sorkkasairauksien takia ontuvilla lehmillä verrattuna kontrolliryhmään, joka ei saanut kipulääkettä. Myös vasikoiden päiväkasvu nupoutuksen jälkeen on todettu olevan suurempi kipulääkettä saaneilla vasikoilla kontrolliryhmään verrattuna (Faulkner ym. 2000). Tutkimuksissa on todettu myös kipulääkkeiden positiivinen vaikutus eläinten paranemiseen mastiitin (Shpigel ym. 1994), liikuntaelinvammojen (Longo ym. 1994) ja hengitystietulehdusten (Lockwood ym. 2003) hoidon yhteydessä sekä kastraation jälkeen (Earley ym. 2002). Kipulääkkeiden käyttö myös tuotantoeläimillä onkin viime vuosina lisääntynyt. Non-steroidaaliset tulehduskipulääkkeet (NSAID) ovat tehokkaimpia ja käytetyimpiä lääkkeitä kivun lievityksessä naudalla. Markkinoilla on suun kautta ja injektioina annettavia valmisteita, vaikuttavina aineina fl uniksiini, ketoprofeeni ja meloksikaami. Myös asetyylisalisyylihappoa voidaan käyttää naudalla kaskadisäännön perusteella, kun sovelletaan kaskadisäännön varoaikoja (liha 28 vuorokautta, maito 7 vuorokautta). Ketoprofeeni on tällä hetkellä yleisimmin käytetty kipulääke naudalla. Comforion mukana kenttäkokeissa Markkinoilla oleva ketoprofeenia sisältävä Comforion-injektio on mukana kahdessa meneillään olevassa HYELTDK Saaren yksikön kenttäkokeessa. Naudan akuutin kolimastiitin hoitoa käsittelevässä tutkimuksessa eläimet on jaettu kahteen ryhmään, joista toinen ryhmä saa tukihoidon lisäksi enrofl oksasiinia (Baytril ) ja toinen ryhmä ainoastaan tukihoidon ilman antibioottia. Tukihoitoon kuuluu ketoprofeeni (Comforion) injektio 1-3 päivänä, tiheä lypsy mahdollisesti oksitosiinia käyttäen sekä nestehoito ja lisäksi muu tukihoito, mikäli se on tarpeellista. Tutkimuksessa seurataan eri hoitoryhmien paranemista sekä akuutin faasin tulehdusreaktiota kolimastiitissa. Tällä hetkellä tutkimuksen potilasaineistoa kerätään vielä. Toinen kenttäkoe tarkastelee ketoprofeenin (Comforion) ja detomidiinin (Domosedan ) vaikutusta nautojen stressi- ja tulehdusvasteeseen sarvien sahauksen ja nupoutuksen jälkeen. Eläinlääkäri Toomas Orron tekemässä kaksoissokkokokeessa kerätään tietoa toimenpiteen vaikutuksesta kliiniseen vasteeseen 76