1 YMPÄRISTÖLUPAPÄÄTÖS Nro 3/07/2 Dnro Psy-2005-y-144 Annettu julkipanon jälkeen 2.1.2007 ASIA LUVAN HAKIJA Haaponevan turvetuotantoalueen ympäristölupa ja turvetuotannon lopettamiseen liittyvien vesiensuojelutoimien vahvistaminen, Haapavesi Vapo Oy PL 22 40101 JYVÄSKYLÄ
2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO... 4 TOIMINTA JA SEN SIJAINTI... 4 LUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 4 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 4 TOIMINTAA KOSKEVAT PÄÄTÖKSET, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE... 4 TOIMINTA... 5 Yleiskuvaus toiminnasta... 5 Tuotteet ja tuotanto...5 Tuotantomenetelmät ja -vaiheet... 5 Vesien käsittely... 6 Lisäalueen kuntoonpanosuunnitelma... 7 Poltto- ja voiteluaineet... 8 Liikennejärjestelyt... 8 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP)... 8 Ympäristöjohtamisjärjestelmä... 9 YMPÄRISTÖKUORMITUS... 9 Päästöt pintavesiin... 9 Vedenlaatu... 9 Veden määrä... 10 Päästöt... 10 Arvio tulevasta kuormituksesta... 11 Päästöt ilmaan... 13 Melu ja tärinä... 14 Päästöt maaperään ja pohjaveteen... 14 Jätteet... 15 TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ... 15 Alueen hydrologia...15 Alueen luonto ja suojelukohteet... 16 Asutus ja muu rakennettu ympäristö... 16 Vesistön tila ja käyttö... 16 Vedenlaatu... 16 Kalatalous ja kalastus... 18 Virkistyskäyttö... 19 Pohjavedet... 19 TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN... 19 Vaikutus luontoon ja luonnonsuojeluarvoihin... 19 Vaikutus pintavesiin... 19 Vaikutus kalastoon ja kalastukseen... 20 Pölyn vaikutus... 21 Melun vaikutus... 21 TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU... 21 Käyttötarkkailu... 21 Päästötarkkailu... 22 Tehostettu tarkkailu... 22 Suppea tarkkailu... 23 Poikkeustilanteiden tarkkailu... 23 Vaikutustarkkailu... 23 Vesistötarkkailu... 23 Kalataloudellinen ja biologinen tarkkailu... 23 Muut vaikutustarkkailut... 23 Raportointi... 24 Laadun varmistus... 24 POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN... 24 Työmaan paloturvallisuus... 24 Muut riskit ja häiriötilanteet... 25 Ympäristövahinkovakuutus... 25
VAHINKOJA ESTÄVÄT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET... 26 Kalataloudelliset velvoitteet... 26 Korvaukset... 26 TURVETUOTANTOTOIMINNAN LOPETTAMINEN... 26 Hakemus... 26 Pinta-alat... 27 Jälkihoito... 27 Ympäristönsuojelurakenteet... 27 Tarkkailut... 28 Uudet maankäyttömuodot... 28 LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY... 28 Lupahakemuksesta tiedottaminen... 28 Lausunnot... 28 Hakijan kuuleminen ja vastine... 30 Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U... 32 Ympäristöluparatkaisu... 32 Hakemuksen osittainen hylkääminen... 32 LUPAMÄÄRÄYKSET... 32 Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi... 32 Päästöt vesiin... 32 Päästöt ilmaan... 34 Melu... 34 Jätteet ja niiden käsittely ja hyödyntäminen... 34 Varastointi... 34 Häiriötilanteet ja muut poikkeukselliset tilanteet... 34 Toiminnan lopettaminen lohkoilla 3 5... 35 Toiminnan lopettaminen lohkoilla 1, 2, 6 ja lisäalueella 2 B... 35 Tarkkailu- ja raportointimääräys... 36 Kalatalousmaksu... 36 OHJAUS ENNAKOIMATTOMAN VAHINGON VARALTA... 36 RATKAISUN PERUSTELUT... 36 Ympäristöluvan harkinnan perusteet... 36 Luvan myöntämisen edellytykset... 36 Hakemuksen osittainen hylkääminen... 37 Lupamääräysten perustelut... 37 Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi... 37 Määräykset toiminnan lopettamisen jälkeisistä toimista... 38 Tarkkailu- ja raportointimääräys... 38 Kalatalousmaksu... 39 VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN... 39 LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN... 39 Päätöksen voimassaolo... 39 Lupamääräysten tarkistaminen... 40 Korvattavat päätökset... 40 Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen... 40 PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO... 40 Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus... 40 SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET... 40 KÄSITTELYMAKSU... U 41 Ratkaisu... 41 Perustelut... 41 Oikeusohje... 41 MUUTOKSENHAKU... 42 3
4 HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO Vapo Oy on 17.10.2005 hakenut toistaiseksi voimassa olevaa ympäristölupaa Haaponevan turvetuotantoalueelle ja turvetuotannon lopettamiseen liittyvien vesiensuojelutoimien vahvistamista. TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Haaponevan turvetuotantoalueella on tarkoitus jatkaa jyrsinpolttoturpeen tuotantoa noin 415,5 ha:n alalla ja kunnostaa tuotantoon 23,6 ha:n suuruinen lisäalue. Tuotantoalueen vedet johdetaan vesiensuojelurakenteiden kautta Humalojaan ja Lylyojaan, jotka laskevat Pyhäjokeen. Haaponevan turvetuotantoalue sijaitsee Haapaveden kaupungissa 5 10 km kaupungin keskustasta pohjoisluoteeseen. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin 7 d) kohdan mukaan luvanvaraista toimintaa on turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus, jos tuotantoalue on yli 10 hehtaaria. LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 5 c) kohdan mukaan ympäristölupavirastossa käsitellään turvetuotantoa ja siihen liittyvää ojitusta koskeva asia, jos tuotantoalue on yli 10 hehtaaria. TOIMINTAA KOSKEVAT PÄÄTÖKSET, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOI- TUSTILANNE Pohjois-Suomen vesioikeus on 19.1.1995 antamallaan päätöksellä nro 7/95/2 myöntänyt Vapo Oy:lle toistaiseksi voimassa olevan luvan johtaa Haaponevan noin 453 ha:n laajuisen turvetuotantoalueen kuivatusvedet Humalojan ja Lylyojan kautta Pyhäjokeen. Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on 7.6.2000 antamallaan päätöksellä nro 29/00/2 muuttanut edellä mainittua vesioikeuden päätöstä lupamääräysten ja kalatalousmaksujen osalta sekä velvoittanut Vapo Oy:n hakemaan ympäristölupaa vuoden 2005 loppuun mennessä. Vaasan hallintooikeus on 9.3.2001 antamallaan päätöksellä muuttanut ympäristölupaviraston päätöksen eräitä lupamääräyksiä mm. korvausvelvoitteiden osalta ja pysyttänyt Latvalammen tarkkailuvelvoitteen ja Pirnesjärven ruoppausvelvoitteen. Korkein hallinto-oikeus on 12.5.2003 antamallaan päätöksellä kumonnut Vaasan hallinto-oikeuden antaman määräyksen liikaa maksettujen kalatalousmaksujen palauttamisesta. Hakija on vuokrannut alueita turvetuotantoaluetta varten seitsemästä eri tilasta.
Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavassa Haaponeva on merkitty tuotannossa olevaksi turvesuoksi. 5 TOIMINTA Yleiskuvaus toiminnasta Haaponevan turvetuotantoalue on kunnostettu tuotantoon vuosina 1987 1992. Hankkeen tarkoituksena on jatkaa turvetuotantoa auma-alueet mukaan lukien 415,5 hehtaarin alalla sekä kunnostaa tuotantoon 23,6 ha korvaamaan tuotannosta poistuneita alueita. Haaponevan vedet johdetaan kahta eri reittä alapuoliseen vesistöön. Suurin osa vesistä johdetaan Humalojan kautta Pyhäjokeen ja osa Lylyojan kautta Pyhäjokeen. Tuotteet ja tuotanto Alueelta tuotetaan jyrsinpolttoturvetta. Keskimääräinen vuosituotanto on nykyisin noin 150 000 m 3 jyrsinpolttoturvetta ja lisäalueen käyttöönoton jälkeen noin 170 000 m 3. Jyrsinpolttoturve toimitetaan turvetta käyttäville asiakkaille pääasiassa Fortum Oy:n Haapaveden voimalaitokselle. Tuotantomenetelmät ja -vaiheet Tuotantokausi on sulan maan aikana toukokuusta syyskuun alkuun, jolloin aktiivisia tuotantotöitä on noin 40 60 vuorokautta alku- ja keskikesän poutajaksoilla. Myös muuna aikana tuotanto saattaa olla mahdollista. Tuotantokaudella töitä tehdään sääolojen salliessa keskeytyksittä ympärivuorokautisesti. Tuotantoon kuuluu turpeen irrottaminen suon pinnasta, tuotteen kuivatus, keräily ja varastointi aumoihin. Tuotantomenetelminä alueella voidaan käyttää kaikkia turvetuotannon yleisesti käytössä olevia menetelmiä eli ainakin HAKU-menetelmää ja mekaanista kokoojavaunua. Haaponevan turvekuljetuksia voi olla kaikkina vuodenaikoina asiakkaiden tarpeiden mukaan. Kuljetukset kestävät vuosittain noin 1 2 kuukautta. Tuotantokenttien kunnostustyöt keskittyvät syksyyn ennen vesien jäätymistä, joskin kunnostus- ja huoltotöitä voidaan tarpeen mukaan tehdä kaikkina vuodenaikoina. Kunnostustöihin kuuluu mm. tuotantokenttien muotoilua, ojien puhdistamista ja kunnostamista sekä tarvittaessa niiden syventämistä. Kunnostusten yhteydessä turvekerroksen alapuolisen kivennäismaan kaivamista pyritään välttämään. Sarkaojat kaivetaan vain turvekerrokseen, mikäli se on riittävä syvyys tuotantokenttien kuivattamiseen. Tuotantoalueen turvekerroksen mataloituessa voidaan tuotantoa tehostaa turvemassan siirroilla. Nämä toteutetaan siten, että joka toiselta saralta turvemassa nostetaan kaivinkoneella viereiselle saralle, jossa siirretyt massat muotoillaan tuotantokoneille sopiviksi kentiksi ja tuotetaan normaalisti. Turvemassan siirtojen tarkoituksena on edistää turpeen loppuun hyödyn-
tämistä alueilla, joissa turvekerroksen alla olevan pohjamaan kivisyys tai muu epätasaisuus haittaa turvetuotantokoneiden toimintaa. Massansiirroilla myös estetään kivisestä pohjamaasta johtuvaa tulipaloriskiä. Turvemassan tarkempi poistaminen vähentää lisäksi maan muokkaustarvetta, jos alueella siirrytään metsänkasvatukseen tai muuhun viljelyyn turvetuotannon päätyttyä. Massansiirtoalueet eli ne alueet, joilta turvemassa on poistettu, toimivat yleensä tuotannon tukialueina mm. tuotantokentiltä poistettujen kivien keräysalueina. Massansiirtoalueita ei yleensä eroteta tuotantoalueen vesienjohtamisesta eikä massansiirtoihin muutoinkaan liity erityisiä vesienkäsittelyn muutoksia. Massansiirtoalueet jätetään yleensä, mahdollisen maanpinnan tasoittamisen jälkeen, kasvittumaan luontaisesti, kunnes ne yhdessä muutoin tuotannosta poistettujen alojen kanssa muodostavat suurempia yhtenäisiä kokonaisuuksia, joilla voidaan siirtyä aktiivisiin jälkihoitotoimiin tai uuteen maankäyttömuotoon. Toteutetut massansiirrot merkitään työmaan päiväkirjaan ja massansiirtoalueet ilmoitetaan tuotannosta poistetuiksi aloiksi. Mikäli massansiirtoihin poikkeuksellisesti liittyy vesienkäsittelyn muutoksia, esimerkiksi ns. matalakenttäojituksia, esitetään ne etukäteen ympäristökeskuksen tarkastettavaksi. 6 Vesien käsittely Ulkopuoliset vedet johdetaan eristysojilla tuotantoalueen ja vesiensuojelurakenteiden ohi alapuoliseen vesistöön. Nykyinen tuotantoalue on kokonaisuudessaan eristysojitettu. Sarkaojat on varustettu lietteenpidättimillä ja niiden yläpuolelle kaivetuilla lietesyvennyksillä. Tuotantokenttien madaltuessa voidaan osalla aluetta joutua tilanteeseen, jossa sarkaojarakenteita ei enää voida sijoittaa turpeeseen. Lietesyvennysten ja sarkaojien kaivamistarve ratkaistaan tällöin tapauskohtaisesti. Mikäli riittävä kuivatus saadaan muutoin aikaan, ei rakenteita yleensä kaiveta kivennäismaahan ulottuviksi. Suurin osa (61,9 ha) lohkon 1 vesistä sekä lohkojen 2 4 vedet (271,9 ha) johdetaan pintavalutuskentälle 2. Lohkojen 2 4 ja 2B vedet johdetaan nykyisten laskeutusaltaiden 3 8 kautta laskuojaa pitkin pumppaamolle 2. Lohkon 1 vedet johdetaan pääosin olemassa olevia ojia pitkin pumppaamolle 2. Pumppaamolta vedet johdetaan purkuputkea pitkin jako-ojaan. Jako-ojasta vedet johdetaan halkaisijaltaan 110 mm:n putkilla pintavalutuskentän ja jako-ojan välissä sijaitsevan penkereen läpi pintavalutuskentälle. Jako-ojan alapäästä vedet kulkeutuvat jakoaltaan kautta pintavalutuskentälle. Putkien sijoittelulla on pyritty veden mahdollisimman tasaiseen jakautumiseen koko kentän alueelle. Pintavalutuskentän 2 mitoitustiedot ovat: kentän valuma-alue 345 ha, kentän pinta-ala 9 ha, kentän pinta-alan osuus valuma-alueen alasta 2,6 %, veden valuntamatka kentällä 250 510 m, kentän kaltevuus 0,5 0,9 % ja turpeen paksuus keskimäärin 1,1 m. Lohkon 1 loppuosan (10,5 ha) vedet johdetaan olemassa olevia ojastoja pitkin entisen kemikaloinnin pumppaamoaltaan ja laskeutusaltaiden 1 2 kautta laskuojaan 4. Lohkon 5 vedet johdetaan haihdutusaltaan kautta. Ne vedet, joita kenttä ei ehdi käsitellä, johdetaan ylivuotoputkella pintavalutuskentälle 1.
Pintavalutuskentän 1 mitoitustiedot ovat: valuma-alue 53,8 ha, josta tuotanto-aluetta 37,3 ha, kentän pinta-ala 2,1 ha, kentän pinta-alan osuus tuotantoalueen alasta noin 5,8 %, veden valuntamatka kentällä 150 200 m, kentän kaltevuus 0,13 % ja turpeen paksuus keskimäärin 1,0 m. Pintavalutus- ja haihdutuskenttiä käytetään vuodessa niinä aikoina, jolloin pumppaus on sääolosuhteiden puolesta mahdollista. Muina aikoina vedet johdetaan, lohkoa 5 lukuun ottamatta, olemassa olevien laskeutusaltaiden kautta alapuoliseen vesistöön. Lohkon 5 talviaikaiset vedet kerätään suon ojastoihin ja pumppaamoaltaaseen. Vedet johdetaan keväällä lumen sulamisen alettua haihdutus- pintavalutuskentän 1 kautta eristysojaa pitkin Humalojaan. Lohkon 4 itäosassa olevan tuotannosta poistuneen alueen (20,8 ha) vedet johdetaan laskeutusaltaan 9 kautta laskuojaa 2 pitkin Humalojaan. Alueen jälkikäyttömuotona on ruokohelpiviljely. Lohkon 6 vedet johdetaan laskeutusaltaiden 10 11 kautta laskuojaan 5. Lohkon 6 vesiensuojelun tehostamismahdollisuuksia on selvitetty vuoden 2002 aikana. Selvityksen mukaisesti vesiensuojelua on tehostettu asentamalla laskeutusaltaan 10 (49,1 ha) mittapadon tilalle virtaamansäätöpato. Laskeutusaltaalle 11 (10,7 ha) ei ole esitetty virtaamansäätöä, koska sen käyttöönotto olisi vaatinut altaan alapuolisen laskuojan syventämisen. Laskuojassa turpeen alapuolinen maalaji on hiekkaa, minkä vuoksi ojan syventäminen olisi voinut aiheuttaa suuremman kiintoainekuormituksen. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus on hyväksynyt suunnitelman 31.12.2002. Vuonna 2002 tehdyn selvityksen mukaan Haaponevalta ei ole löytynyt lohkon 6 lähistöltä pintavalutuskentäksi sopivaa suoaluetta. Kemikalointi ei ole teknis-taloudellisesti järkevä ratkaisu alueen pienen koon sekä suurten perustamiskustannusten ja lyhyen toiminta-ajan takia. 7 Lisäalueen kuntoonpanosuunnitelma Haaponevalle on suunniteltu uutta tuotantoaluetta 23,6 ha ja se sijoittuu lohkolle 2B. Suunnitelman mukaisen uuden tuotantolohkon kuntoonpano aloitetaan kaivamalla alueen ympärille eristysoja, jolla ohjataan ulkopuoliset vedet tuotantoalueen ja vesiensuojelurakenteiden ohi laskuojaan. Kaivuaikaista kuormitusta pienennetään kaivamalla uuteen eristysojaan kaksi lieteallasta. Eristysojien valmistumisen jälkeen kuntoonpanoa jatketaan kaivamalla reuna- ja kokoojaojat. Näiden ojien vedet ohjataan jo aiemmin rakennettujen laskeutusaltaiden 3 4 ja pumppaamon 2 kautta pintavalutuskentälle 2. Edellä mainittujen työvaiheiden valmistuttua kuntoonpanoa jatketaan kaivamalla tuotantolohkoille sarkaojat. Uusi tuotantoalue on suunniteltu 20 metrin sarkaleveydelle. Sarkaojien alapäähän kaivetaan allassyvennykset ja niiden alapuolelle asennetaan päisteputket ja lietteenpidättimet. Lopuksi sarat muotoillaan kunnostusjyrsimellä, minkä jälkeen voidaan aloittaa turpeen kunnostustuotanto. Uudelta tuotantoalueelta tuotettava turve on suunniteltu varastoitavaksi lohkoilla 2 ja 4 oleville auma-alueille.
8 Poltto- ja voiteluaineet Tuotannon aikana koneissa käytetään joko diesel- tai polttoöljyä. Koneiden voiteluun tarvitaan lisäksi moottoriöljyjä ja vaseliineja. Polttoaineiden vuosittainen kulutus on noin 100 000 litraa ja voiteluaineita kuluu vastaavasti noin 800 litraa tuotantokaudessa. Poltto- ja voiteluaineet varastoidaan paloviranomaisten hyväksymissä säiliöissä ja paikoissa. Palavien nesteiden varastointipaikat merkitään vuosittain päivitettäviin turvallisuussuunnitelmiin. Tuotantokoneiden polttoainehuolto on tuotantoaikana järjestetty kuudella 1 000 5 000 litran polttoainesäiliöllä, joita säilytetään työmaalla paloviranomaisten hyväksymissä paikoissa. Lisäksi pumppaamoa varten työmaalla on yksi 1 000 litran kaksivaippainen säiliö. Alueella ei turvetuotantotoiminnassa tai muutoin käytetä muita ympäristölle tai terveydelle vaarallisia aineita. Liikennejärjestelyt Turpeen toimittamiseen käytetään perävaunullisia rekka-autoja ja lastaukseen pyörä- tai kauhakuormaajaa. Keskimääräisen vuosituotannon toimittamiseen tarvitaan noin 1 300 autokuormallista. Haaponevan turpeen toimitukset suuntautuvat metsäautotietä Oulainen Haapavesi-tielle ja Haapaveden kautta voimalaitokselle. Turvekuljetusten lisäksi tuotantotoiminta aiheuttaa lähinnä vähäistä henkilöautoliikennettä. Tuotantoon käytettäviä koneita siirretään tuotantoalueen ulkopuolisilla teillä joitakin kertoja tuotantokauden aikana. Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) Haaponevan vesienkäsittely perustuu sarkaojarakenteisiin, laskeutusaltaisiin, virtaamansäätöpatoihin, haihdutus-imeytysaltaaseen ja pintavalutukseen. Hakija on katsonut, että nykyiset vesienkäsittelymenetelmät vastaavat tämän päivän tietämyksen mukaan Haaponevan olosuhteissa parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT). Haaponevan jätehuolto on järjestetty jätelainsäädännön edellyttämällä tavalla. Jätteiden määrä on vähäinen. Jätteet säilytetään asianmukaisesti ennen niiden kaatopaikalle tai jatkokäsittelyyn toimittamista ja jätemääristä pidetään kirjaa. Polttoöljyjen sekä jäteöljyjen varastointi järjestetään niin, että minimoidaan riskit öljyn joutumisesta maaperään tai vesistöön. Tuotantoalueella työskenteleville annetaan säännöllisesti koulutusta ja opastusta ympäristönsuojelurakenteiden hoidosta, ympäristöä mahdollisimman vähän kuormittavista työtavoista sekä toiminnasta poikkeustilanteissa. Hakijan arvion mukaan Haaponevan toiminnassa sovelletaan kaikilta osiltaan vesienkäsittely, pöly- ja meluhaitat, jätteiden käsittely sekä liikenne huomioon ottaen parasta käyttökelpoista tekniikkaa sekä ympäristön kannalta parasta käytäntöä (BEP).
9 Ympäristöjohtamisjärjestelmä Vapo Oy:n energiatoimialalla on yhdistetty laatu- ja ympäristöjärjestelmä. Järjestelmää sovelletaan mm. varmistamaan, että prosessien toteuttaminen ja ympäristöasioiden hoito on tehokasta ja jatkuvasti kehittyvää. Järjestelmä on rakennettu standardien SFS-ISO 14 001 ja SFS-ISO 9 001:2 000 mukaisesti. Järjestelmälle on myönnetty laatusertifikaatti vuonna 1997 ja ympäristösertifikaatti vuonna 2001. Sertifioinnista vastannut ulkoinen arvioija tekee järjestelmän määräaikaistarkastuksen puolen vuoden välein. Järjestelmässä olevia laatu- ja ympäristökäsikirjaa sekä työohjeita täydentävät muut erillisohjeet, tietojärjestelmät ja rekisterit. YMPÄRISTÖKUORMITUS Päästöt pintavesiin Turvetuotannon merkittävimmät päästöt kohdistuvat vesistöön. Turvetuotantoalueelta lähtevän veden kiintoaineen, humuksen ja ravinteiden pitoisuudet ovat usein suurempia kuin luonnontilaisen suon pitoisuudet. Lisäksi turvetuotantoalueen valumavesi sisältää rautaa, mikä yhdessä humuksen kanssa aiheuttaa veden ruskean värin. Erot vesien laadussa eri soiden välillä saattavat olla huomattavan suuria. Myös samalta suolta tulevien vesien laadussa on eroja eri vuosien välillä mm. hydrologisista tekijöistä johtuen. Kuntoonpanovaiheessa valunta ojitettavalta suolta kasvaa erityisesti, jos suo on aikaisemmin ollut luonnontilainen. Ojituksen jälkeen veden kulkeutumisreitit suolla muuttuvat. Luonnontilaisella suolla sadevesi kulkee suon pintakerroksessa, jossa veden johtavuus on suuri. Valumavesi on luonnontilaisella suolla kosketuksissa pääasiassa elävän tai vain hieman hajonneen kasvimateriaalin kanssa. Ojitus ja sitä seuraava pohjaveden pinnan lasku lisäävät sateen imeytymistä turpeeseen, jolloin suurempi osa valumasta muodostuu suohon imeytyneestä vedestä (Klöve 2000). Ojitetulla suolla pintavalunta on luonnontilaista suota vähäisempää. Tuotantovaiheessa kokonaisvalunta ei poikkea suuresti luonnontilaisesta suosta, mutta veden erilainen kulkeutuminen suolla voi muuttaa valunnan ajallista vaihtelua sekä vaikuttaa valumaveden sisältämiin ainepitoisuuksiin. Vedenlaatu Haaponeva on ollut vuosina 2003 2004 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen turvetuotannon kuormitustarkkailusuona. Tarkkailukohteena oli pintavalutuskenttä 2, jolle valtaosa turvetuotantoalueen kuivatusvesistä johdetaan. Haaponeva on ollut tarkkailussa myös vuosina 1995 1997 (laskeutusallas). Haaponevan pintavalutuskentältä lähtevän veden laatu on ollut parempi kuin pintavalutuskentällisillä soilla keskimäärin. Seuraavassa taulukossa on esitetty Haaponevan pintavalutuskentältä purkautuneen veden keskimääräinen laatu vuosina 2003 2004 sekä Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen (PPO) alueen pintavalutuskentällisten tarkkailusoiden keskimääräinen vedenlaatu vuosina 1991 2004.
n ph COD Mn Kok. P Kok. N Fe Kiintoaine mg/l μg/l μg/l μg/l mg/l Haaponeva 2004 10 6,7 34 29 823 623 1,2 2003 10 6,5 35 35 852 2 203 2,6 PPO 1991 2004 124 48 68 1 565 7 10 Pitoisuudet ovat olleet lähellä luonnontilaisten alueiden pitoisuuksia kiintoaineen, raudan ja humuksen osalta. Sen sijaan ravinnepitoisuus on Haaponevalta lähtevässä vedessä ollut luonnontilaisen suon pitoisuutta korkeampi. Haaponevan pintavalutuskenttä 2 on tarkkailutulosten ja silmämääräisen seurannan perusteella toiminut hyvin. Maastokatselmuksen yhteydessä (27.5.2005) pintavalutuskentältä lähtevä vesi oli humuksen ja raudan värjäämää, mutta kuitenkin melko kirkasta. Epäorgaanisten ravinteiden osuudet Haaponevan pintavalutuskentältä lähtevässä vedessä ovat olleet selvästi keskimääräistä pienempiä. Vuonna 2004 fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista oli keskimäärin 16 % ja epäorgaanisen typen osuus kokonaistypestä keskimäärin 3 %. Keskiarvo tarkkailuilla pintavalutuskentällisillä soilla oli vastaavasti 27 % ja 16 %. Veden määrä Haaponevalla on mitattu pintavalutuskentältä lähtevän veden määrää kuormitustarkkailun yhteydessä vuosina 2003 2004. Haaponevalla valumat ovat olleet pienempiä kuin tarkkailusoilla keskimäärin. Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen tuotantovaiheen tarkkailusoiden keskivalumat vuosina 1999 2004 ovat olleet 7,2 13,6 l/s km 2 keskiarvon ollessa 10,4 l/s km 2. Haaponevan keskivirtaamat ja -valumat vuosina 2003 2004 tuotantokaudella sekä Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen (PPO) alueen tarkkailusoiden keskiarvot vuosina 1999 2004 ovat olleet seuraavat: Vuosi MQ l/s Mq l/s km 2 Hq l/s km 2 Nq l/s km 2 Haaponeva 2003 27,9 8,1 54,2 0,9 2004 17,9 5,1 45,3 0 PPO 1999 2004 14,0 10,4 111,7 1,8 Päästöt Seuraavassa taulukossa on esitetty Haaponevan tuotantokauden keskimääräinen brutto- ja netto-ominaiskuormitus sekä ylivirtaamatilanteen brutto-ominaiskuormitus pintavalutuskentällä 2 vuosina 2003 2004.
COD Mn g/ha d Kok. P g/ha d Kok. N g/ha d Fe g/ha d 11 Kiintoaine g/ha d BRUTTO 2004 125 0,12 3,4 3,1 5,1 2003 251 0,27 6,4 15,2 29,6 NETTO 2004 0,03 1,2 0 2003 0 0 1,1 4 0 YLIVALUMA (BRUTTO) 2004 1) 748 1,3 36 42 2003 2) 1 109 1,5 38 321 Valuma: 1) 37,7 l/s km 2 2) 44,3 l/s km 2 Haaponevan ominaiskuormitus oli vuonna 2004 selvästi pienempi kuin pintavalutuskentällisillä soilla keskimäärin. Vuonna 2003 Haaponevan ominaiskuormitus oli keskimääräisellä tasolla. Vuosina 1993 2003 Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen turvetuotannon kuormitustarkkailussa käytettiin luonnonhuuhtouman arviointiin Vitmaojan valuma-alueella mitattujen virtaamien ja vedenlaatutulosten perusteella laskettuja huuhtouma-arvoja. Vuonna 2004 luonnonhuuhtouman arvioinnissa siirryttiin käyttämään taustahuuhtoumapitoisuuksia. Virtaamatietona taustahuuhtouman arvioinnissa on käytetty suon omia virtaamatietoja. Happea kuluttavalle ainekselle ja raudalle ei ole esitetty taustapitoisuuksia eikä nettokuormituksia ole siten näiden suureiden osalta arvioitu. Vuoden 2004 nettokuormitusarvot eivät laskentatavasta johtuen ole myöskään suoraan vertailukelpoisia edellisvuosien nettokuormitusarvojen kanssa. Seuraavassa taulukossa on esitetty Haaponevan vuosittainen tuotantoaikainen kuormitus vuosina 1995 2004. T= tuotantopinta-ala. * =Kuormitus mitattu. Vuosi T COD Mn Kok.P Kok.N Kiintoaine COD Mn Kok.P Kok.N Kiintoaine ha kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d BRUTTO NETTO 2004* 416 52 0,068 2,3 15 0,026 1,2 12 2003* 438 105 0,13 3,0 15 0 0,008 0,7 0 2002 408 87 0,214 3,6 24 28 0,211 3,6 23 2001 440 92 0,158 6,7 36 54 0,109 5,9 28 2000 440 142 0,397 8,0 49 0 0,059 2,9 0 1999* 445 29 0,039 5,9 28 0 0 2,5 0 1998 446 136,2 0,356 24,9 327,6 1997* 446 163 0,343 14,61 91,1 1996* 452 82,8 0,170 8,42 41,18 1995* 452 53,1 0,113 4,0 26,4 Keskiarvo 84,5 0,17 4,9 27,8 57,5 0,14 6,9 54,9 Arvio tulevasta kuormituksesta Haaponevan seuraavan lupakauden kuormitus on arvioitu yhteensä 439,1 hehtaarin tuotantoalalle. Kuormitus on arvioitu tilanteessa, kun 1) lisäalue on kuntoonpanossa ja muu alue samanaikaisesti tuotannossa ja 2) koko tuotantokelpoinen alue on tuotannossa.
Kuormitus on arvioitu tarkkailusta saatujen ominaiskuormituslukujen keskiarvoilla. Kunnostusvaiheen kuormitusarviossa on käytetty Pohjois- Pohjanmaan alueen kuntoonpanovaiheen tarkkailusoiden ominaiskuormitusten keskiarvoa vuosilta 1997 2003. Tuotantovaiheen kesäajan kuormitusarviossa on pintavalutuskentällisen alueen osalta käytetty Haaponevan tarkkailusta saatuja ominaiskuormitusarvoja. Laskeutusaltailla käsiteltyjen alueiden osalta on kesäajan kuormituslaskentaan käytetty Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen alueen laskeutusaltaallisten tarkkailusoiden ominaiskuormitusten pitkän ajan keskiarvoa vuosilta 1991 2004. Haihdutus-imeytys/pintavalutuksella käsiteltävän tuotantoalueen (37,3 ha) kuormituksen laskennassa on käytetty pintavalutuskentällisten soiden ominaiskuormitusta. Laskeutusaltaalla ja virtaamansäädöllä käsitellyllä alueella (noin 49 ha) on ominaiskuormituslukuina käytetty em. laskeutusaltaallisten soiden ominaiskuormituslukuja, joissa on otettu huomioon virtaamansäätötutkimuksen mukaiset reduktioluvut: kiintoaine 61 %, kokonaisfosfori 47 %, kokonaistyppi 45 % (Marttila, H. 2005). Seuraavassa taulukossa on esitetty Haaponevan arvioitu brutto- ja nettokuormitus vuodenajoittain ja vuosikuormitus, kun lisäalue (23,6 ha) on kuntoonpanossa ja muu alue (415,5 ha) tuotannossa. 12 Tuleva kuormitus Ala Kiintoaine COD Mn Kok.P Kok.N BRUTTO ha kg/d kg/d kg/d kg/d Talvi (d=161) 416+24 20,6 42,8 0,20 5,3 Kevät (d=31) 191,4 319,3 0,80 29,2 Kesä (d=129) 24,8 106,4 0,13 3,6 Syksy (d=44) 25,6 95,5 0,18 15,0 Vuosi kg/a 13 576 34 717 82 2 883 Tuleva kuormitus Ala Kiintoaine COD Mn Kok.P Kok.N NETTO ha kg/d kg/d kg/d kg/d Talvi (d=161) 416+24 13,4 17,0 0,05 4,6 Kevät (d=31) 97,2 25,2 0,09 12,9 Kesä (d=129) 14,3 19,4 0,05 1,9 Syksy (d=44) 15,6 31,3 0,09 10,7 Vuosi kg/a 7 702 7 398 21 1 856 Seuraavassa taulukossa on esitetty Haaponevan arvioitu brutto- ja nettokuormitus vuodenajoittain ja vuosikuormitus, kun koko tuotantokelpoinen alue (439,1 ha) on tuotannossa. Tuleva kuormitus BRUTTO Ala ha Kiintoaine kg/d COD Mn kg/d Kok.P kg/d Kok.N kg/d Talvi (d=161) 439,1 19,9 26,9 0,19 4,6 Kevät (d=31) 439,1 199,2 291,3 0,79 29,3 Kesä (d=129) 439,1 23,0 100,0 0,13 3,8 Syksy (d=44) 439,1 26,3 94,0 0,18 15,5 Rankkasade 164,9 711,4 0,80 28,4 Vuosi kg/a 13 625 30 757 79 2 769
Tuleva kuormitus Ala Kiintoaine COD Mn Kok.P Kok.N NETTO Ha Kg/d kg/d kg/d kg/d Talvi (d=161) 439,1 12,2 1,2 0,03 3,9 Kevät (d=31) 439,1 99,3 8,0 0,07 12,6 Kesä (d=129) 439,1 8,0 15,8 0,06 1,7 Syksy (d=44) 439,1 15,9 29,2 0,09 10,9 Vuosi kg/a 6 842 3 802 17 1 729 13 Haaponevan tuotantokauden aikainen keskimääräinen nettokuormitus on arvion mukaan 8 kg/d kiintoainetta, 15,8 kg/d COD Mn, 0,06 kg/d fosforia ja 1,7 kg/d typpeä. Vuositasolla Haaponevan tuotantoaikaisen nettokuormituksen on arvioitu olevan noin 6 800 kg/a kiintoainetta, 17 kg/a fosforia ja 1 700 kg/a typpeä. Kemiallisen hapenkulutuksen nettovuosikuormitus on todellisuudessa todennäköisesti arvioitua suurempi, koska kemiallisen hapenkulutuksen osalta ei nettolaskentaa tehty lainkaan vuoden 2004 osalta turvetuotannon tarkkailussa Haaponevan ollessa tarkkailusuona ja vuonna 2003 nettokuormitus oli 0. Arvio tuotannonaikaisen kuormituksen kohdistumisesta Humalojaan ja Lylyojaan on esitetty seuraavassa taulukossa. Tuotantovaiheen kuormitus Ala ha Kiintoaine kg/d COD Mn kg/d Kok.P kg/d Kok.N kg/d Humalojaan Kesän keskiarvo (brutto) 379 10,1 78 0,1 2,3 Kesän keskiarvo (netto) 2,6 5,7 0,03 0,9 Rankkasade 117,5 566 0,7 23,1 Lylyojaan 60 Kesän keskiarvo (brutto) 12,8 21,9 0,03 0,9 Kesän keskiarvo (netto) 5,4 10,1 0,03 0,8 Rankkasade 47,1 145,4 0,1 0,1 Turvetuotantoalueen kuormitus on riippuvainen valuntaoloista. Ylivirtaamatilanteessa kuormitus voi hetkellisesti olla selvästi keskimääräistä suurempi ja alivalumakaudella se jää keskimääräistä alhaisemmaksi ja voi jopa loppua kokonaan. Haaponevan lisäalue on suhteellisen pieni (noin 5 % koko tuotantopintaalasta) muuhun tuotantoalueeseen nähden, joten lisäalueen kuntoonpanon aikana aiheutuva lisäkuormitus näkyisi lähinnä COD Mn -kuormituksen lisääntymisenä. Koska lisäalueen vedet johdetaan samalle pintavalutuskentälle kuin tuotantoalueen vedet, ei lisäalueen kuntoonpanoajan kuormitusta voi käytännössä erottaa tuotantovaiheen kuormituksesta. Päästöt ilmaan Turvetuotannon mahdolliset pölyhaitat liittyvät pääasiassa energiankäyttöön tarkoitetun jyrsinturpeen tuotantoon ja ajoittuvat kesän tuotantokaudelle. Mitä maatuneempaa turve on, sitä enemmän se pölyää. Myös sääolosuhteet, etenkin tuulen voimakkuus ja suunta, vaikuttavat pölyämiseen ja pölyn leviämiseen. Tuulen nopeuden ylittäessä 10 m/s tuotanto keskeytetään lisääntyneen tulipaloriskin vuoksi. Aumaus ja lastaus ovat myös pölyäviä työvaiheita. Pölyhaitan esiintymiseen vaikuttaa myös asutuksen tai vesistön läheisyys, maaston muodot sekä suojaavan puuston esiintyminen.
Liikenne voi aiheuttaa satunnaisesti pölyämistä. Rekkojen ulkopuolelle lastauksen yhteydessä jäänyt turve karisee yleensä lähes kokonaan pois jo ennen yleiselle tielle tuloa. Turvekuormat peitetään pölyämisen estämiseksi. Tutkimustulosten sekä vuosia useilla tuotantoalueilla jatkuneiden laskeumamittausten perusteella voidaan todeta, että turvetuotannon aiheuttaman pölyämisen viihtyvyyshaitan rajana on avoimessa maastossa noin 500 metriä ja tuotannon aiheuttama pölyn lisäys voidaan erottaa taustalaskeumasta pölyämiselle suotuisissa oloissa noin kilometrin etäisyydelle toimintakohdasta. Myös pienhiukkasten pitoisuuden on todettu putoavan voimakkaasti viimeistään noin 500 metrin etäisyydellä pölylähteestä. Turveperäinen pöly ei ole terveydelle eikä ympäristölle vaarallista, mutta tummana se on pieninäkin pitoisuuksina helposti erottuvaa ja voi siten aiheuttaa viihtyvyyshaittaa. Kasvillisuuden, erityisesti puuston, on todettu tehokkaasti vähentävän pölyn kulkeutumista tuotantoalueen ympäristöön. 14 Melu ja tärinä Tutkimusten mukaan turvetuotannon työvaiheista jyrsintä ja turpeen nosto imuvaunulla aiheuttavat hetkellistä 55 db:n melua 100 200 metrin etäisyydelle työskentelykohdasta. Palaturpeen nosto ja turvekenttien kunnostustoimet aiheuttavat laskennallisen arvioinnin perusteella 55 db:n melutasoja 300 400 metrin etäisyydelle työskentelykohdasta. Mittaukset on tehty todellisissa työskentelytilanteissa avoimessa maastossa. Kasvillisuuden (puuston) on todettu tehokkaasti vaimentavan äänen voimakkuutta. Tuotannon ja liikenteen aiheuttamaa melua voidaan ajoittain havaita tuotantoalueen läheisyydessä. Melu ei ole jatkuvaa, ja luonteeltaan se on samanlaista kuin normaali maatalouden harjoittamisesta lähtevä melu (lähinnä traktorit). Päästöt maaperään ja pohjaveteen Turvetuotantotoiminta ei normaalitilanteessa aiheuta päästöjä maaperään eikä maaperän saastumisen vaaraa. Poltto- ja voiteluaineiden käyttö sekä jätteiden keräys- ja lyhytaikainen säilytys työmaa-alueella voivat aiheuttaa vuotoja maaperään poikkeustapauksissa, lähinnä säilytysastioiden rikkoontumisen vuoksi. Päästöjä pyritään ehkäisemään aineiden ja astioiden huolellisella käsittelyllä ja sijoittamalla astiat/säiliöt paikkoihin, joissa mahdollinen vuoto rajoittuu mahdollisimman pienelle alueelle ja on helposti puhdistettavissa. Haaponevan turvetuotanto ei aiheuta myöskään poikkeustilanteissa erityistä vaaraa päästöistä pohjaveteen, koska tuotantoalueella kerrallaan säilytettävät polttoainemäärät ovat pieniä ja turveperäinen maa johtaa huonosti nesteitä, jolloin mahdolliset vuodotkin rajoittuvat pienelle alueelle ja ovat helposti puhdistettavissa.
15 Jätteet Tuotantoalueella syntyy vuosittain sekajätettä, jäteöljyä ja öljyisiä jätteitä. Työmaan tukikohta-alueella on jätteiden keräilyä varten järjestetty keräysastiat erilaatuisille jätteille. Jäteöljyt ja muut öljyiset jätteet toimitetaan työmaalta Ekokem Oy:lle. Työmaalle on laadittu jätehuoltosuunnitelma, jota päivitetään tarpeen mukaan vuosittain. Suunnitelmasta käyvät ilmi mm. jätteiden poiskuljettamisesta vastaavat tahot sekä keräysastioiden tyhjennysvälit. Jätehuoltoyrittäjät huolehtivat jätteet eteenpäin jätehuoltosuunnitelmassa esitetyllä tavalla. TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ Alueen hydrologia Haaponevan turvetuotantoalue sijaitsee Pyhäjoen vesistöalueella Mieluskosken (54.022) ja Pirnesjärven (54.025) alueilla. Mieluskosken alueen pinta-ala on 51,05 km 2 ja järvisyys 0,04 %. Pyhäjoen vesistöalueen pintaala Mieluskoskella on 2 013 km 2 ja järvisyys 7,9 %. Pirnesjärven valumaalue on 29,85 km 2 ja järvisyys 15,28 %. Haaponevan turvetuotantoalueen vesiä johdetaan yhteensä noin 380 hehtaarin alalta vesienkäsittelyn ja laskuojien kautta Humalojaan ja edelleen Pyhäjokeen Haapakosken kohdalla. Humalojaa pitkin etäisyys Pyhäjokeen on noin 5 km. Humalojan valuma-alue on 24 km 2. Haaponevan lohkon 6 (59,8 ha) vedet johdetaan Lylyojaan ja edelleen noin 4 kilometrin päässä Pyhäjokeen. Lylyojan valuma-alue on 8,38 km 2. Humalojaan ja Lylyojaan ei johdeta muiden turvetuotantoalueiden vesiä. Haaponevan välittömässä läheisyydessä ei ole muita turvetuotantoalueita. Lähimmät turvetuotantoalueet ovat noin 13 kilometrin päässä sijaitsevat Piipsanneva ja Puutionneva. Humalojan ja Lylyojan keskivirtaama on arvioitu Pyhäjoen Mieluskosken mittauspisteen vuosien 1981 1991 kesä syyskuun valuman perusteella. Käytetty keskivaluma on 8,7 l/s km 2. Kesäajan yli- ja alivalumina on käytetty arvioita 60 l/s km 2 ja 2,0 l/s km 2. Seuraavassa taulukossa on esitetty Humalojan ja Lylyojan arvioidut virtaamat sekä käytetyt valuma-arvot. Mq = keskivaluma, Hq = ylivaluma ja Nq = alivaluma. l/s km 2 Humaloja 24 km 2 l/s Lylyoja 8,4 km 2 l/s Mq (kesä syyskuu) 8,7 209 73 Hq (kesä syyskuu) 60 1 440 504 Nq (kesä syyskuu) 2 48 17
16 Alueen luonto ja suojelukohteet Tuotantoaluetta lähinnä sijaitsevalle lammelle (Latvalammelle) on matkaa noin 50 metriä. Tuotantoalueen länsipuolella sijaitsevalle toiselle lammelle on matkaa noin kilometri. Noin 3 kilometriä Haaponevalta itään sijaitsee Haapaveden lintuvesien ja soiden Natura 2000 -alue. Haaponevan ympäristössä ei sijaitse muutoin arvokkaiksi luokiteltuja pienvesiä, myöskään hankealueen läheisyydessä sijaitsevia lampia ei ole luokiteltu sellaisiksi. Asutus ja muu rakennettu ympäristö Tuotantoaluetta lähimpään vakituiseen asutukseen on matkaa noin 700 metriä. Lähimpään kesäasutukseen Pirnesjärven rannalla on matkaa 450 500 metriä. Muutoin tuotantoalueen välitön ympäristö on asumatonta. Vesistön tila ja käyttö Vesipuitedirektiivin Euroopan komissiolle toimitetussa alkutarkasteluraportissa Pyhäjoen pääuoma on luokiteltu humuspitoiseksi ja joen yläosa on tunnistettu alustavasti voimakkaasti muutetuksi. Koko Pyhäjoen pääuomaan kohdistuu huomattavia ihmistoiminnan aiheuttamia vaikutuksia. Pyhäjoen valuma-alueella suurin fosfori- ja typpikuormittaja on maatalous. Lisäksi maatalouden osuuden on laskettu olevan yli 80 % jokeen saapuvasta vuosittaisesta kiintoainekuormituksesta. Pyhäjoen vesistöön aiheuttavat jätevesikuormitusta 7 taajaman ja 3 pienemmän puhdistamon jätevedet, elintarvike- ja kaivosteollisuus, 19 turvetuotantoaluetta ja Haapaveden voimalaitos. Lisäksi Pyhäjoen vesistöalueella aiheuttavat kuormitusta haja-asutus, loma-asutus sekä maa- ja metsätalous. Pyhäjokeen vaikuttavat myös yläosalla sijaitsevat kolme vesivoimalaitosta ja Haapajärven alapuolella Haapakosken voimalaitos. Vesiensuojelun tavoiteohjelmassa (Ympäristöministeriö) on esitetty toimialakohtaiset kuormituksen vähennystavoitteet vuoteen 2005 mennessä. Hajakuormituksen (maatalous, metsätalous sekä haja- ja loma-asutus) osalta asetettuihin tavoitteisiin ei ole päästy ja metsätalouden kuormituksen osalta kuormituksen arvioidaan jopa lisääntyneen 1990-luvun alun tasosta. Turvetuotannon osalta vertailuvuodeksi on asetettu vuosi 1993 ja ravinnekuormituksen vähentämistavoite on 30 %. Jos verrataan vuosien 2002 2004 keskimääräistä kuormitusta vuoteen 1993 oli turvetuotannon aiheuttama fosforikuormitus 57 % ja typpikuormitus 58 % pienempää Pyhäjoen vesistöalueella, joten vesiensuojelun tavoiteohjelma toteutui turvetuotannon osalta Pyhäjoen vesistöalueella selvästi. Vedenlaatu Humaloja Pyhäjoen yhteistarkkailuraportin mukaan Humalojan pisteen (Hu0) vedenlaatu oli vuonna 2004 parempi kuin keskimäärin Pyhäjoen sivujoissa. Happitilanne oli talvella parempi kuin useimmilla muilla havaintopaikoilla, myös kesällä happitilanne oli keskimäärin hyvä. Myös sähkönjohtavuus 6,4 ms/s ja fosforipitoisuus 79 μg/l olivat keskimääräistä alhaisempia sekä talvella että kesällä. Vesi oli kuitenkin sameaa, ja typpi- ja rautapitoisuudet olivat
melko korkeita. Kesän keskimääräinen typpipitoisuus oli 1 024 μg/l ja rautapitoisuus 3 688 μg/l. Keskimääräinen kiintoainepitoisuus vuonna 2004 oli 9,8 mg/l. Humalojan vedenlaadun kehitys osoittaa kokonaistypen osalta laskevaa ja kokonaisfosforin osalta lievästi nousevaa suuntaa. Kiintoainepitoisuuden ja kemiallisen hapenkulutuksen osalta vedenlaatu on vaihdellut melko paljon, mikä on tyypillistä ojavesille. Virtaaman vaihtelut näkyvät selvästi ojan vedenlaadussa. Vuosien 1998 ja 2004 sateisten kesien vaikutus näkyy ajoittaisina pitoisuuspiikkeinä. Kiintoainepitoisuudessa ei pitkällä aikavälillä ole havaittavissa erityistä suuntaa. Vedenlaatutuloksia ei kuitenkaan ole kaikilta vuosilta, joten aineisto ei ole kattava. Kemiallisen hapenkulutuksen osalta suunta on ollut nouseva. 17 Pyhäjoki Pyhäjoen kevättalvinen vedenlaatu on parantunut 1980-luvun loppupuolelta nykypäivään. Veden väriluku oli 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa koko joessa ajoittain yli 100 mg/l Pt ja joen alaosalla jopa 200 mg/l Pt. Viime vuosina Pyhäjoen yläosan kevättalvinen väriluku on ollut alle 50 mg/l Pt ja joen keski- ja alaosalla noin 50 100 mg/l Pt. Humuksen määrää kuvaava COD Mn on laskenut koko joessa tasolta 10 mg/l tasolle 7 mg/l. COD Mn :n vaihtelut tarkkailupaikkojen välillä ovat olleet vähäisiä. Vuosina 1989 ja 1990 mitattiin Pyhäjoessa kevättalvella varsin korkeita ravinnepitoisuuksia. Vuodesta 1991 lähtien fosforipitoisuuksissa ei ole tapahtunut suuria muutoksia ja pitoisuustaso on joen yläosalla ollut hieman alle 20 μg/l, keskiosalla hieman yli 20 μg/l ja alaosalla noin 40 μg/l. Vuosina 2003 ja 2004 Pyhäjoen alaosan kokonaisfosforipitoisuus on ollut alhaisempi kuin aikaisempina vuosina. Kevättalven kokonaistyppipitoisuuksissa on puolestaan ollut selvästi laskeva suunta. Korkeimmillaan pitoisuus oli vuonna 1989 noin 1 000 1 400 μg/l, kun se viime vuosina on joen ylä- ja keskiosalla ollut alle 600 μg/l ja alaosalla noin 800 μg/l. Selvimmin kokonaistyppipitoisuus on laskenut joen alaosalla. Kesällä selvää kehitystä vedenlaadussa ei ole tapahtunut. Vuosittaiset vaihtelut Pyhäjoen vedenlaadussa, erityisesti joen keski- ja alaosalla, ovat olleet melko suuria, mikä johtuu pääasiassa virtaamatilanteen vaihteluista. Kuivina kesinä Pyhäjärvestä juoksutettava suhteellisen hyvälaatuinen vesi muodostaa suuren osan Pyhäjoen virtaamasta, mutta sateisempina kesinä sivuvalunnan ja sivujokien merkitys korostuu. Kesällä 2004 vedenlaatu oli sateiden aiheuttamasta huuhtoumasta johtuen tavanomaista heikompi. Vuosien 2000 2003 aineistoihin perustuvan uuden vesistöjen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan Pyhäjoen pääuoman käyttökelpoisuusluokka oli yläosalla "hyvä" ja alempana "tyydyttävä". Luokitellut sivujoet kuuluivat pääasiassa luokkaan "välttävä". Pohjaeläimet Pyhäjoen Haapakosken, johon Humaloja laskee, pohjaeläimistöä on selvitetty vuosina 2001 ja 2004. Lajistossa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Lajisto on pysynyt monipuolisena ja kaikkia keskeisiä koskien pohjaeläinryhmiä on tavattu näytteissä. Pohjaeläimistön heimokoostumuksen perusteella laskettavan vedenlaatuindeksin mukaan Haapakosken näyte-
pisteiden pohjaeläinkoostumus antaa viitteitä vedenlaadun paranemisesta vuodesta 2001 vuoteen 2005. ASPT-arvo kasvoi molemmilla Haapakosken näytepisteillä, mikä viittaisi vedenlaadun paranemiseen. Vedenlaatutulosten mukaan vedenlaatu oli kuitenkin vuonna 2004 Haapakoskessa heikompi kuin vuonna 2001 erityisesti kesällä eli juuri päinvastoin kuin ASPTindeksin perusteella voisi olettaa. 18 Kalatalous ja kalastus Humaloja Humalojan rantatiloille on tehty kalastustiedustelu 1.6.2004 31.5.2005. Kyselyyn vastanneista talouksista kolme ilmoitti kalastavansa Humalojalla. Yksi vastaajista ilmoitti myös harjoittaneensa ravustusta, mutta saalista ei ollut tullut. Kyselyn perusteella kalastus Humalojalla on yleensä ottaen vähäistä ja keskittyy touko syyskuulle. Kalastus alueella on pienimuotoista kotitarve- ja virkistyskalastusta. Pyydyksinä oli käytetty lähinnä heittovapaa ja mato-onkea. Saalis koostui suurimmaksi osaksi hauesta ja ahvenesta. Lisäksi oli saatu pieniä määriä särkeä ja lahnaa. Yksi vastaajista ilmoitti saaneensa Humalojasta harjuksen. Pyhäjoki Pyhäjoen yhteistarkkailun yhteydessä Haapakosken alapuolelta saatujen kirjanpitokalastustulosten mukaan verkoilla saadut saaliit ovat tarkkailujakson aikana vaihdelleet huomattavasti vuosittain. Pyhäjoen Haapajärven alapuolisten alueiden kalastustiedustelutulosten mukaan Pyhäjoesta saatu saalis oli vuonna 2004 samaa tasoa kuin vuonna 1999. Pyhäjoen pääuomalla kalasti vuonna 2004 Mieluskylän osakaskunnan alueella 72 kalastajaa ja Matkanivan osakaskunnan alueella 19 kalastajaa. Mieluskylän alueella kalastus oli pääasiassa heittovapakalastusta, jota harjoitti 85 % kalastajista. Katiskapyyntiä harjoitti 28 % ja verkkopyyntiä 10 % kalastajista. Matkanivan alueella kalastus oli pääasiassa katiskaja heittovapakalastusta. Katiskapyyntiä harjoitti 73 %, heittovapakalastusta 67 % ja verkkopyyntiä 13 % kalastajista. Verkkokalastus oli vähäistä. Kalastus keskittyi avovesikauteen ja etenkin kesä heinäkuulle. Talvikalastus oli vähäistä. Kokonaissaalis Mieluskylän alueella vuonna 2004 oli 1 700 kg, josta haukea oli puolet, lahnaa vajaa viidennes ja ahventa 14 %. Lisäksi saatiin kirjolohta, jonka osuus kokonaissaaliista oli vajaat 10 %. Harjusta saatiin 30 kg. Kokonaissaalis Matkanivan alueella vuonna 2004 oli 500 kg, josta haukea ja ahventa oli molempia noin kolmannes ja särkeä viidennes. Lisäksi saatiin kirjolohta, harjusta, lahnaa ja madetta. Ravuista oli vuonna 2004 vain havainto yhdestä ravusta katiskassa kesäkuussa Mieluskylän alueella. Vapakalastajien mukaan joen limaisuus ja kasvillisuus haittaavat myös viehepyyntiä. Seisovien pyydysten likaantumista kommentoi Mieluskylän alueella 11 ja Matkanivan alueella 10 kalastajaa. Kalastajista 70 80 % arvioi likaantumisen haittaavan pyyntiä tai olevan ajoittain voimakasta. Pyydysten likaantumista aiheuttivat molemmilla alueilla kasvit ja roskat, limoittuminen sekä liete, humus ja turve.
Pyhäjoki kuuluu Itämeren lohikantojen elvyttämisohjelmaan (SAP). Jokeen istutetaan alkuperältään Tornionjoen lohikantaa. Joen alaosan nahkiaiskanta on elinvoimainen. Pyhäjoki on aikoinaan ollut Suomen tuottoisimpia rapuvesiä. Rapukanta romahti välillä, mutta on nyt elpymässä. Merijärven ja Haapaveden välisellä jokiosuudella vuonna 1996 aloitettujen kalataloudellisten kunnostustöiden kohteena on ollut kaikkiaan 33 koskialuetta. Tavoitteena on ollut sopivien kutu- ja poikasalueiden rakentaminen harjukselle, taimenelle ja lohelle. 19 Virkistyskäyttö Humalojan vesistön ja rantojen käyttöä on selvitetty postitse tehdyllä tiedustelulla rantatilojen omistajille. Kyselyyn vastanneista kolme ilmoitti kalastavansa Humalojalla. Muita Humalojan virkistyskäyttömuotoja olivat uiminen ja metsästys (sorsastus). Joen vettä käytettiin myös sauna- ja kasteluvetenä. Humalojan koskimaisuutta pidettiin erityisesti kylää kaunistavana tekijänä, mutta sen vedenlaatua pidettiin huonona. Lylyojalla ei ole virkistyskäyttöarvoa. Pohjavedet Tuotantoaluetta lähimmät pohjavesialueet sijoittuvat Haaponevan itä- ja pohjoispuolelle. Tuotantoalueen pohjoispuolella lähimmillään noin 200 metrin päässä sijaitsee luokkaan I kuuluva Pirnesjärven pohjavesialue. Toinen luokkaan Ι kuuluva pohjavesialue on Apajan pohjavesialue, joka sijaitsee tuotantoalueesta itään noin 1,5 kilometrin etäisyydellä. Tuotantoaluetta lähin pohjavesialue on 170 metrin päässä sijaitseva III-luokan Keltaperän pohjavesialue. TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Vaikutus luontoon ja luonnonsuojeluarvoihin Haaponevan turvetuotannon jatkaminen ei aiheuta haittaa tai vaaraa ympäristön erityisille luonnonoloille, suojelu- tai pohjavesialueille. Toiminnan ei myöskään arvioida vaikuttavan pohjaveden laatuun tai saatavuuteen. Tuotannon jatkaminen ei aiheuta olennaisia muutoksia maisemaan, koska alue on jo valmisteltu tuotantokuntoon. Toiminta-alue ei kuulu asutuksen lähimaisemaan. Tuotantopinta-alan poistaminen turvetuotantokäytöstä muuttaa maisemaa siten, että todennäköisesti poistuma-alueet tulevat muuttumaan kasvipeitteisiksi joko luontaisesti tai viljelyn tuloksena. Lohkon 2B tuotantoon ottaminen muuttaa kasvipeitteisen ja puustoisen alueen avoimeksi, puuttomaksi, tasaiseksi ja kasvittomaksi tuotantokentäksi. Lohkolle 2B ei ole lainkaan välitöntä näköyhteyttä rakennuksista eikä yleiseltä tieltä. Vaikutus pintavesiin Haaponevan turvetuotannon vaikutukset näkyvät kesäaikana lähinnä ravinnepitoisuuksien kasvuna Humalojassa ja Lylyojassa. Suurin osa Haaponevan kuormituksesta kohdistuu Humalojaan, johon laskee turvetuotantoalueen vesiä noin 380 hehtaarin alalta. Humalojan suulla ennen laskua
Pyhäjokeen laskennallinen pitoisuuslisä on typen osalta 50 190 μg/l, fosforin osalta 2 6 μg/l ja kemiallisen hapenkulutuksen osalta alle 5 mg/l. Humalojan kiintoainepitoisuuteen Haaponevan vaikutus on vähäinen, pitoisuuslisä on alle 1 mg/l. Lylyojaan laskee Haaponevan turvetuotantoalueen vesiä 59,8 hehtaarin alalta. Lylyojassa pitoisuuslisä on typen osalta 120 140 μg/l ja fosforin osalta 3 5 μg/l. Turvetuotannon vaikutuksesta kiintoainepitoisuus Lylyojassa nousee noin 1 2 mg/l enemmän kuin Humalojassa ja kemiallinen hapenkulutus noin 2 4 mg/l. Haaponevan Pyhäjokeen kohdistuvia vaikutuksia on tarkasteltu Lylyojan alapuolella. Haaponevan turvetuotantoalueen vesien vaikutus Pyhäjoen pääuoman vedenlaatuun on marginaalinen. Laskennalliset pitoisuuslisäykset Pyhäjoessa ovat useimmiten alle määritysrajan. Suurin pitoisuuslisä tulee typen osalta, noin 1 3 μg /l. Esitetty kuormitusvaikutusarvio on lähellä vuoden 2004 Pyhäjoen yhteistarkkailuraportissa esitettyä arviota. Raportin mukaan Haaponevan turvetuotantoalueen bruttokuormituksen laskennallinen osuus Humalojan ainevirtaamasta oli fosforin osalta 5 % ja typen osalta 13,9 %. Haaponevan bruttokuormitus nosti Humalojan fosforipitoisuutta 4 μg/l ja typpipitoisuutta 142 μg/l. Nettokuormituksella laskettuna pitoisuuslisä oli fosforin osalta 2 μg/l ja typen osalta 74 μg/l. Pyhäjoen vesistöalueen koko turvetuotannon keskimääräinen vaikutus Pyhäjoen kokonaisfosforipitoisuuteen on vähäistä. Vuonna 2004 turvetuotannon aiheuttama fosforikuormitus oli suurimmillaan joen keskivaiheilla, noin 0,2 0,3 μg/l. Pyhäjoen typpipitoisuutta turvetuotanto nosti enimmillään noin 15 μg/l joen keskivaiheilla. Pyhäjoen yläosalla ja alaosalla turvetuotannon vaikutus typpipitoisuuteen oli noin 10 μg/l. Kaikki Pyhäjoen valuma-alueen turvetuotantosuot sijaitsevat pääuomaan laskevien sivujokien varsilla, jolloin turvetuotannon vaikutukset keskittyvät sivujokiin. Haaponevan edellisessä vesienjohtamislupahakemuksessa arvioitiin Haaponevan tuotantovaiheen vuonna 1993 lisäävän Humalojan suulla fosforipitoisuutta keskimäärin 27,3 μg/l ja typpipitoisuutta 800 μg/l. Vastaavasti hakemuksessa arvioitiin vuonna 2000 pitoisuuslisän olevan fosforipitoisuuden osalta 25,9 μg/l ja typpipitoisuuden osalta 805 μg/l. Lupakauden aikana mitatun kuormituksen ja vesistön tarkkailutulosten perusteella vaikutukset ovat siten olleet selvästi aikaisemmin arvioitua pienempiä. Tulevalla lupakaudella turvetuotannon vaikutukset tulevat vähenemään pinta-alan pienenemisen vuoksi. Edellisessä lupapäätöksessä hakija velvoitettiin tarkkailemaan turvetuotannon vaikutusta Latvalammen vedenkorkeuteen. Vedenkorkeus on tarkkailujakson aikana pysynyt lupaehtojen mukaisessa korkeudessa (vähintään tasolla N 60 +128,50 m). Toiminta ei tarkkailutulosten perusteella ole muuttanut Latvalammen vesitasetta lupakauden aikana, eikä ole todennäköistä, että vedenpinta jatkossakaan alenisi tuotantotoimien seurauksena. Latvalammen vedenkorkeutta seurataan myös tulevalla lupakaudella. 20 Vaikutus kalastoon ja kalastukseen Haaponevan tuotantoalueen kuormitusvaikutukset ovat havaittavissa Humalojassa ja Lylyojassa. Humalojan kalataloudellinen merkitys on pieni, ja kalasto koostuu vedenlaadun muutoksia melko hyvin kestävistä kevätku-
tuisista hauesta, ahvenesta ja särjestä, joiden kantoihin hankkeen haitalliset vaikutukset ovat vähäisiä. Lylyojalla ei ole kalataloudellista merkitystä. Kaiken Pyhäjokeen kohdistuvan kuormituksen vaikutukset näkyvät selvimmin kalastuksen ja kalojen käyttökelpoisuuden haittoina. Näitä haittoja on esiintynyt Pyhäjoella pitkään ja niitä olisi myös ilman Haaponevan kuormitusta, joka omalta osaltaan kuitenkin vahvistaa niitä. Käytännössä Haaponevan turvetuotantoalueen vaikutuksia ei voida täsmällisesti eritellä muista tekijöistä kuten maa- ja metsätaloudesta, asutuksesta ja muusta turvetuotannosta. Haaponevan aiheuttamien vähäisten kalataloudellisten vaikutusten voidaan vielä muutamien vuosien ajan olettaa säilyvän suunnilleen nykyisellä tasolla. Jatkossa turvetuotannosta aiheutuvat kalataloudelliset vaikutukset tulevat pienenevän pinta-alan myötä vähenemään. 21 Pölyn vaikutus Tuotantoalueelta ympäristöön mahdollisesti leviävä pöly voi satunnaisesti aiheuttaa esteettistä haittaa tuotantoalueen reunoilla ja lähialueilla. Haaponevalla lähin asutus sijaitsee 450 500 metrin päässä Pirnesjärven rannalla. Tuotantoalueen ja asutuksen välissä on pelto, maantie sekä suojaavaa metsää. Asutuksen etäisyys ja sijainti huomioon ottaen toiminnasta ei arvioida aiheutuvan pölyhaittaa asutukselle. Hakijan tietoon ei ole tullut hankealueen toiminnan asutukselle aiheuttamia pölyhaittoja eikä niistä ole valitettu. Pölyn leviäminen ympäristöön voidaan jatkossakin estää ottamalla laatuohjeiden mukaisesti tuulen suunta ja voimakkuus huomioon tuotantotoiminnassa. Melun vaikutus Haaponevan turvetuotantotoiminnan aiheuttamasta melusta ei ole tullut valituksia. Toiminta-alueen pienentyessä meluhaittojen todennäköisyys vähenee. Tuotantoalueen ympäristöä lähimpänä olevat rakennukset sijaitsevat siten, että melun kulkeutuminen niiden alueelle häiritsevässä määrin ei ole todennäköistä. Lisäksi välissä on suojaavaa puustoa. Hakijan tietoon ei ole tullut hankealueen toiminnan asutukselle aiheuttamia meluhaittoja eikä niistä ole valitettu. TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Käyttötarkkailu Käyttötarkkailu liittyy kiinteästi päästötarkkailuun. Sen tarkoituksena on antaa päästötarkkailulle taustatietoja. Siihen kuuluu kuormitukseen liittyvien tietojen hankinta sekä vesiensuojelujärjestelyjen toimivuuden valvonta. Käyttötarkkailun apuna pidetään käyttöpäiväkirjaa. Käyttöpäiväkirjaan merkitään: tiedot tuotantotoiminnan aloittamisesta ja lopettamisesta