KORKEASTI KOULUTETTUJEN PALVELUT -työryhmän loppuraportti TYÖ- JA ELINKEINOMINISTERIÖ ARBETS- OCH NÄRINGSMINISTERIET MINISTRY OF EMPLOYMENT AND THE ECONOMY PL 32 (Aleksanterinkatu 4) PB 32 (Alexandersgatan 4) P.O. Box 32 (Aleksanterinkatu 4) 00023 Valtioneuvosto Puh. 010 606 000 00023 Statsrådet Tfn 010 606 000 FI-00023 Government Tel + 358 10 606 000 Faksi (09) 1606 2166 www.tem.fi Fax (09) 1606 2166 www.tem.fi Fax + 358 9 1606 2166 www.tem.fi
Sisältö Taustaa... 3 Korkeasti koulutetut tilanteen kuvaus... 4 1. Korkeakoululaitos tänään... 5 1.1. Tutkinnot ja tutkintojärjestelmä... 7 1.2. Korkeakoulutuksen kansainvälistyminen... 7 2. Korkeasti koulutettujen työmarkkinat... 8 2.1. Korkeasti koulutettujen työllistyminen ja sijoittuminen... 8 2.1.1. Korkeasti koulutettujen yrittäjyys... 9 2.1.2. Alueellinen sijoittuminen ja liikkuvuus... 9 2.1.3. Harjoittelu opintojen aikana, työelämävalmennus/työharjoittelu... 10 2.2. Korkeasti koulutettujen työttömyys... 11 3. Korkeasti koulutettujen palvelut - nykytilanteen kuvaus... 13 3.1. Akavalaiset liitot... 13 3.2. Ammattikorkeakoulujen ura- ja rekrytointipalvelut... 14 3.3. Yliopistojen ura- ja rekrytointipalvelut... 15 3.4. Työ- ja elinkeinotoimistot... 16 3.5. Yksityiset palveluntarjoajat... 18 4. Toimintaa ohjaavat strategiset linjaukset... 19 5. TE-hallinnon palveluverkostojen kehittäminen... 20 5.1. Hanketoiminnan dilemma... 21 6. Huomioita korkeasti koulutettujen palveluiden kehittämisestä... 23 7. Työryhmän ehdotukset... 24 LOPPUSANAT... 26 2
Taustaa Keväällä 2009 TEM kutsui Akavan pyynnöstä koolle epävirallisen yhteistyöryhmän pohtimaan korkeasti koulutettujen ohjaus- ja työvoimapalveluja. Ryhmässä ovat olleet mukana TEM:in ja Akavan lisäksi Tekniikan Akateemisten Liitto TEK, Agronomiliitto, korkeakoulujen ura- ja rekrytointipalvelujen edustus (Helsingin yliopisto, Tampereen ja Jyväskylän AMK), Kluuvin TE - toimisto sekä Koulutus- ja kehittämiskeskus Salmia. Yhteistyölle oli selkeä tarve: osa työmarkkinajärjestöistä on viime vuosina laajentanut urapalvelutoimintaansa ja myös oppilaitoksissa on tapahtunut paljon muutoksia palvelujen järjestämisessä. Ryhmä on pyrkinyt hahmottamaan korkeasti koulutettujen palvelujen kokonaistilaa ja tekemään ehdotuksia toiminnan kehittämiseksi. Epävirallisen yhteistyön jatkamisen yhtenä kehittämisehdotuksena oli asettaa työryhmä, jossa mukana olisi myös opetus- ja kulttuuriministeriön edustus. Liitot ja korkeakoulujen ura- ja rekrytointipalvelut toivoivat koulutus- ja työvoimapolitiikan keskinäisen ymmärryksen ja vuoropuhelun syventämistä, OKM:n ja TEM:n hallinnonalueiden raja-aitojen madaltumista ja mahdollisesti myös normiston yhdenmukaistamista niin, että molempien hallinnonalojen tavoitteet ohjaavat politiikkaa samaan suuntaan. Työ- ja elinkeinoministeriön työllisyys ja yrittäjyys osasto, työelämän osaaminen ja laatu (TEM/TYO/TOLA) asetti 10.1.2011 alkaen korkeasti koulutettujen työvoima- ja yrittäjyyspalveluja kehittävän yhteistyöryhmän. Ryhmän tavoitteena on vaikuttaa korkeasti koulutettujen palvelujen kehittämiseen ja siihen liittyvän yhteistyön parantamiseen ja siten työttömyyden alentamiseen ja syrjäytymisen ehkäisyyn. Ryhmän toimikausi päättyi 31.12.2011. Ryhmän tehtävät määriteltiin seuraavasti: o seurata korkeasti koulutettujen työllisyystilannetta o kehittää erityisesti työ- ja elinkeinoviranomaisten palveluja korkeasti koulutetuille o koordinoida, kehittää ja selkeyttää palveluja muiden toimijoiden kanssa o valmistella toimintaan liittyvät kehittämisehdotukset Ryhmään on nimetty seuraavat edustajat: Neuvotteleva virkamies Kai Koivumäki, TEM, työllisyys- ja yrittäjyysosasto/tola Neuvotteleva virkamies Johanna Laukkanen, TEM, työllisyys- ja yrittäjyysosasto/tola Ylitarkastaja Ahti Avikainen, TEM, työllisyys- ja yrittäjyysosasto/typa Erikoissuunnittelija Pertti Linkola, TEM, työllisyys- ja yrittäjyysosasto/typa Ammatinvalintapsykologi Liisa Jaakkonen, Helsingin TE toimisto, Kluuvi Työvoimapalveluasiantuntija Hannu Lehti, Varsinais-Suomen ELY-keskus Kehittämispäällikkö Kirsti Kylä -Tuomola, OKM Asiamies Heidi Hännikäinen, Agronomiliitto Urapalveluiden yksikönjohtaja Sari Taukojärvi, Tekniikan Akateemiset, TEK Työvoimapoliittinen asiamies Heikki Taulu, Akava ry Suunnittelija Leena Itkonen, Helsingin yliopiston urapalvelut Projektipäällikkö Olli Pekkanen, Metropolian Ammattikorkeakoulun Työelämäpalvelut Ryhmä on kuullut asiantuntijoina seuraavia tahoja: Luovan talouden strateginen hanke, Valoa hanke, Cimo ja TEM/TYO/TYPA ja YTY (työ- ja elinkeinoministeriö/työllisyys- ja yrittäjyysosasto/työvoima- ja yrityspalvelut sekä Yrittäjyyden kehittäminen ja yritystuet), työperäinen maahanmuutto & Eures ja Suomen ylioppilaskuntien liitto, SYL. Korkeasti 3
koulutettujen palvelut työryhmä on huomioinut Cimon, VALOA hankkeen, Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) sekä TEM/TYO/YTY-ryhmän (työ- ja elinkeinoministeriö/työllisyys- ja yrittäjyysosasto/yrittäjyyden tukeminen ja yritystuet) näkemyksiä ja kehittämisehdotuksia. Lisäksi raportissa on huomioitu TE-toimistojen korkeakouluneuvojien näkemyksiä, joita on käyty läpi 3.11.2011 pidetyssä valtakunnallisissa korkeakouluneuvojien neuvottelupäivillä. Ryhmälle oli varattu määräraha (TYO/erillishankkeet) mm. asiantuntijoiden matkakustannusten korvaamiseen, kokouskustannuksiin ym. kuluihin. Ryhmän puheenjohtajana toimi Kai Koivumäki TEM:istä 11.8.2011 saakka ja varapuheenjohtajana Heikki Taulu Akava ry:stä. Sihteereinä ovat toimineet Johanna Laukkanen ja Ahti Avikainen TEM:istä. Kai Koivumäen siirryttyä 12.8.2011 lukien Pohjoismaiden ministerineuvostoon töihin, puheenjohtajuus siirtyi Johanna Laukkaselle. Ryhmä kokoontui viisi kertaa kevään 2011 aikana ja kolme kertaa syksyllä 2011. Lisäksi ryhmä oli mukana toteuttamassa valtakunnallista Urapolulla eteenpäin työpajaa maaliskuussa 2011. Työpajan kooste on tämän muistion liitteenä. Koosteesta löytyvät myös kuvaukset eri organisaatioiden palveluista. Korkeasti koulutetut tilanteen kuvaus Korkeasti koulutettujen työelämää ja palveluita tarkastellessa olemme monimutkaisten kysymysten äärellä. Taustalla vaikuttavat koulutus-, työvoima-, alue- ja elinkeinopolitiikka niin valtakunnalliselle kuin alueellisella tasolla. Ryhmän erityiskysymykset nivoutuvat tiiviisti yhteiskunnan ja työelämän suurempiin muutoksiin ja laajempiin yhteiskunnallisiin tavoitteisiin. Esimerkiksi työurien pidentäminen liittyy keskeisesti korkeakoulutukseen hakeutuvien, siellä olevien ja valmistuvien ohjaukseen: nuoret halutaan nopeasti opiskelemaan ja valmistumaan, valmistumisen jälkeen työelämään sekä pysymään työelämässä pidempään. Korkeakoulutukseen tähtäävien urasuunnittelun tukeminen tulisi aloittaa jo lukioaikana hyvällä opinto- ja uraohjauksella. Haaste on suuri, koska tälläkin hetkellä lukiolaisilla on noin tuhat mahdollista hakukohdetta. OKM:n tavoitteena onkin, että toisen asteen aikana laaditaan suunnitelma jatko-opinnoista ja / tai työurasta. Korkeakouluopintojen aikainen urasuunnittelu, opintojen tukeminen ja työelämäkontaktit muodostavat hyvän pohjan työllistymiselle opintojen jälkeen. Urasuunnittelua, työn hakemista ja oman osaamisen markkinointia ja edelleen kehittämistä tukevat tällä hetkellä korkeakoulujen uraja rekrytointipalvelut, TE-toimistojen palvelut ja joskus samanaikaisesti ammattijärjestöjen tarjoamat palvelut. Osin korkeasti koulutettujen palveluiden haasteet nousevat esiin korkeakoulutettujen lukumäärästä, ryhmän aiempaa suuremmasta heterogeenisyydestä ja siitä, että korkeasti koulutettujen työpaikat keskittyvät tietyille maantieteellisille alueille. Vanha sanonta koulutuksen kannattavuudesta pitää edelleen paikkansa, mutta samalla on todettava, että korkeakoulutettujen työttömyys on pitkällä aikavälillä kasvanut. Korkeasti koulutettujen työttömien määrä ei ole koskaan laskenut 1990-lamaa edeltävälle tasolle. 2000-luvulla tapahtuneiden irtisanomisten myötä työttömien absoluuttinen määrä on kasvanut. Korkeakoulutetuilla on koulutusalan sisällä suurta heterogeenisyyttä liittyen uratilanteisiin ja - tavoitteisiin sekä alalle sijoittumiseen. Korkeasti koulutetut löytävät itsensä monista yhteiskunnan uusista työtehtävistä, joissa ei ole taustatukena ammattikuntahistoriaa kymmeniltä vuosilta eikä vakiintuneen ammattikunnan sosiaalista asemaa ja yleistä käsitystä tehtävän sisällöstä esim. webmaster vs. insinööri tai global competence manager vs. opettaja tai verkkoviestinnän ja sosiaalisen median päällikkö vs. kirjastonhoitaja. 4
Koulutus ei välttämättä suoraan vastaa työmarkkinoita vaan oma urapolku pitää etsiä ja luoda itse. Tämä on tilanne etenkin niin sanottujen generalistitutkinnon suorittaneiden osalta (verrattuna professioalan tutkinnon, esimerkiksi opettajan, lääkärin tai sairaanhoitajan tutkintoihin). Tämä luo omat haasteensa tarjolla oleville korkeasti koulutettujen ohjaus- ja neuvontapalveluille. Yleisen koulutustason sekä korkeakoulujen sisäänottojen nousun myötä korkeasti koulutettujen tehtävät työmarkkinoilla vaihtelevat todella paljon: toimihenkilötasoisia tehtäviä tekevistä, syvällistä asiantuntijatyötä tekeviin ja ylimmässä johdossa toimiviin. Myös työnteon tavat ja tulonmuodostus ovat monimuotoistuneet. Yksittäisen ihmisen toimeentulo ei tule enää välttämättä yhdestä lähteestä, vaan toimeentulo palkansaajana, freelancerina tai yrittäjänä voi koostua useista erilaisista osista. Korkeakoulutetut myös vaihtavat työtehtäviä, työnantajia ja alaa, jopa uraa entistä useammin. Heidän työnsä eivät ole kaikilta osin samalla lailla aikaan ja paikkaan sidottuja kuin aiemmin. Työelämässä menestyminen edellyttää kaikilta työntekijöiltä ja työnhakijoilta ura- ja työnhakutaitoja, jotka voidaan nähdä myös eräänlaisina kansalaistaitoina. Työnhaun ja urasuunnittelun tekniikkaa voidaan opettaa, mutta sisällön urasuunnitelmille tuottaa ja uravalinnat tekee korkeasti koulutettu itse. Ohjaus- ja neuvontatyön tekevien keskeinen tehtävä on voimaannuttaa korkeasti koulutettu asiakas niin, että tämä voi rakentaa positiivisella tavalla omaa tulevaisuuttaan ja kykenee tekemään tilanteensa vaatimia valintoja. Vaateet korkeasti koulutettujen palveluille ovat moninaiset. Palvelun tarjoajien tulisi tuntea korkeakoulutusta, korkeasti koulutettujen työmarkkinoita ja korkeakoulutettujen sisällä olevia hyvin erilaisia ryhmiä ja tyyppejä. Palveluita tulisi tarjota paitsi kotimaisilla kielillä myös englanniksi, mahdollisesti myös muilla kielillä. Korkeakoulujen toiminnassa tulisi kiinnittää enemmän huomiota opiskelijoiden kokonaisvaltaiseen ohjaukseen ja vastavalmistuneiden työllistymisen tukemiseen. Korkeakoulutuksen rahoitukseen tulisi sisältyä elementtejä, jotka palkitsevat korkeakouluja valmistuneiden työllistymisen edistämisestä. 1. Korkeakoululaitos tänään Suomessa on nyt yhteensä 41 korkeakoulua: 16 yliopistoa ja 25 ammattikorkeakoulua. Opetus- ja kulttuuriministeriön tavoitteena on, että vuonna 2020 yliopistoja on 15 ja ammattikorkeakouluja 18. 5
Kuvion lähde: Tilastokeskus Korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus Suomen 25-64-vuotiaasta väestöstä on kolminkertaistunut viimeksi kuluneen kolmenkymmenen vuoden aikana. Kehitys jatkuu samansuuntaisena myös tulevaisuudessa. Samaan aikaan, kun korkeakoulutettujen määrä on kasvanut huimasti, myös korkeakoulutus on muuttunut. Suomessa korkeakoulututkinnot tulivat niin sanotun Bolognan prosessin mukaisiksi vuonna 2005. Ensimmäisen syklin tutkinto on yliopistoissa 3-vuotinen kandidaatti (180 opintopistettä) ja ammattikorkeakouluissa 3,5 4-vuotinen perustutkinto (210 240 op.). Toisen syklin tutkintoja ovat yliopistojen 2-vuotinen maisteri (120 op.) ja ammattikorkeakoulujen 1 1,5- vuotinen ylempi AMK-tutkinto (60 90 op.). Poikkeuksia ovat lääketiede, hammaslääketiede ja eläinlääketiede, joilla on oma tutkintojärjestelmänsä. Bolognan prosessiin liittyi yliopistojen tutkintorakenteen uudistus ja vuosien 2005 2008 välinen vanhojen tutkintojen siirtymäaika. Vuoteen 2008 oli mahdollista suorittaa loppuun hyvinkin kauan sitten aloitettuja tutkintoja vanhojen vaatimusten mukaisesti, mikä aiheutti valtavan tutkintopiikin juuri vuonna 2008. Tekniikan alalla ja lääketieteissä vastaava siirtymäaika kesti vuoteen 2010 saakka. Bolognan prosessin myötä liikkuvuus korkeakoulujen välillä ja myös koulutusohjelmasta toiseen on lisääntynyt. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että niin sanottujen putkitutkintojen rinnalle (kandi- ja maisteritutkinnot samassa pääaineessa), opiskelija voi nyt suorittaa kanditutkinnon yhdessä oppiaineessa ja siirtyä sitten maisteriohjelmaan, joka yleensä on poikkitieteellinen. Näin valmistuneiden tutkintotausta on aiempaa heterogeenisempi. Suurin syy korkeakoulutettujen määrän kasvuun ja korkeakoulututkintojen valikoiman moninaistumiseen on ammattikorkeakoulu-uudistus. Se käynnistyi 1990-luvulla ja ensimmäiset vakinaiset ammattikorkeakoulut aloittivat vuonna 1996. Vuodesta 2003 ammattikorkeakouluilla on ollut yliopistojen kaltainen sisäinen itsehallinto. Ammattikorkeakoulujen perustutkinto on ammattikorkeakoulututkinto, joka rinnastetaan julkisiin virkoihin valittaessa alempaan 6
korkeakoulututkintoon tai korkeakoulututkintoon. Vuodesta 2005 lähtien ammattikorkeakouluissa on voinut suorittaa myös ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon, joka kelpoisuusvaatimuksissa rinnastetaan ylempään korkeakoulututkintoon. Ammattikorkeakoulututkinnot eivät kuitenkaan useissa tapauksissa sellaisenaan riitä jatko-opintoihin yliopistoissa vaan maisteriopintoihin tai tieteellisiin jatko-opintoihin tarvitaan yleensä täydentäviä osuuksia. Korkeakoulututkinnon suorittaneiden työmarkkinoilla ammattikorkeakoulututkinnot ovat yhä hankalasti hahmottuva kokonaisuus, koska selkeitä nimikkeitä ei vieläkään ole saatu luotua. Ongelmana ovat myös sekä tietämättömyys työnantajien keskuudessa että ylimitoitetut työmarkkinaodotukset joiltakin koulutusaloilta valmistuneiden kohdalla. 1.1. Tutkinnot ja tutkintojärjestelmä Vuonna 2009 yliopistoissa suoritettiin 10 775 alempaa korkeakoulututkintoa, 10 535 ylempää korkeakoulututkintoa ja1 642 tohtorintutkintoa. Tutkintouudistuksen päätyttyä useimpien alojen osalta vuonna 2008 ylempien korkeakoulututkintojen määrän trendikehitys vinoutui ja tästä johtuen vuonna 2009 tutkintojen määrä väheni huomattavasti. Yliopistoittain eniten tutkintoja suoritettiin Helsingin yliopistossa (1 561), Teknillisessä korkeakoulussa (1 163) ja Oulun yliopistossa (1 108). Aloittain tarkasteltuna eniten maistereita valmistui teknillistieteelliseltä alalta (2 812), humanistisilta aloilta (1 340) ja kauppatieteistä (1 175). Tohtoreita valmistui eniten teknillistieteelliseltä alalta, luonnontieteistä ja lääketieteellisistä oppiaineista. Vuonna 2009 yliopistoissa tutkintojen keskimääräinen suoritusaika oli 6 vuotta. Aloittain tarkasteltuna pisin tutkinnon suoritusaika oli eläinlääketieteellisillä alalla ja lyhin liikunta- ja terveystieteissä sekä kuvataidealalla 1. Ammattikorkeakouluissa suoritettiin vuonna 2009 yhteensä 20 985 tutkintoa, joka on 785 tutkintoa vähemmän kuin edellisenä vuonna. Nuorten koulutuksen tutkintoja oli 16 616, aikuiskoulutuksen tutkintoja suoritettiin 3428 ja ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suoritti 941 opiskelijaa. Naisten osuus kaikista valmistuneista oli 67 %. Koulutusalakohtaisesti eniten tutkintoja suoritettiin sosiaali-, terveys ja liikunta-aloilta (6 573), tekniikan- ja liikenteen aloilta (5 158) ja yhteiskuntatieteiden-, liiketalouden- ja hallinnon aloilta (4 298). Keskimääräinen valmistumisaika nuorten koulutuksesta on pysynyt jokseenkin samana (4,2 vuotta) vuodesta 2003 saakka. Koulutusalakohtaisesti valmistumisajat vaihtelevat välillä 3,8-4,5 vuotta. Nuorten koulutuksessa nopeimmin valmistuttiin sosiaali-, terveys- ja liikunnan aloilta (3,8 vuotta). Aikuiskoulutuksessa lyhin valmistumisaika oli humanistisilta- ja kasvatusaloilta (2,7 vuotta). Ylempien korkeakoulututkintojen osalta nopeimmin valmistuttiin kulttuurialoilta (1,5 vuotta) 1. 1.2. Korkeakoulutuksen kansainvälistyminen Samaan aikaan, kun korkeakoulutettujen määrä on kasvanut, se on myös kansainvälistynyt voimakkaasti. Yhä useampi suomalainen nuori suorittaa joko osan opinnoistaan tai koko tutkinnon ulkomaisessa korkeakoulussa. Suomessa on myös yhä enemmän ulkomaalaisia opiskelijoita, jotka suorittavat koko tutkinnon suomalaisen korkeakoulun vieraskielisessä ohjelmassa. Kansainvälisyys on myös jatkossa keskeinen osa Suomen korkeakoulupolitiikkaa. Lukuvuonna 2009 2010 ulkomaisissa korkeakouluissa opiskeli 4 596 suomalaista. Suosituimmat opiskelumaat ovat Iso-Britannia ja Ruotsi, tämän jälkeen Viro ja USA. Ulkomailla opiskellaan 1 Korkeakoulut 2011 yliopistot ja ammattikorkeakoulut, Opetus- ja kulttuuriministeriö 7
runsaasti kaupallisia ja yhteiskuntatieteellisiä aloja, humanistisia ja taidealoja sekä toisaalta lääketieteitä. KELA:n selvityksen mukaan ulkomailla tutkinnon suorittaneiden integroituminen Suomen työmarkkinoille on hieman vaikeampaa kuin Suomessa opiskelleiden. Ulkomailla tutkinnon suorittaneet joutuvat hieman useammin työttömäksi valmistumisen jälkeen. Lisäksi ulkomailla opiskelleiden työuran alku on kotimaassa opiskelleita rikkonaisempi (työt pienemmissä pätkissä, välissä enemmän työttömyysjaksoja). Osin ilmiö johtunee siitä, että ulkomailla opiskelleet eivät välttämättä pysty opintojensa aikana verkostoitumaan alalleen Suomessa, ja tämä puolestaan vaikeuttaa työllistymistä. Myös ulkomaisten tutkinto-opiskelijoiden määrä Suomen korkeakouluissa on viime vuosina voimakkaasti kasvanut. Vuonna 2010 Suomessa opiskeli jo 15 700 ulkomaalaista opiskelijaa, heistä noin puolet yliopistoissa ja puolet ammattikorkeakouluissa. Eniten opiskelijoita tulee Euroopan ja Aasian maista (40,2 % ja 35,6 %). Yleisimmät kansalaisuudet ovat Kiina, Venäjä, Viro, Nigeria ja Nepal. Tilastokeskuksen tietojen mukaan (Vuonna 2007 korkeakoulututkinnon suorittaneiden tilanne vuoden 2008 lopulla, lähde: Tilastokeskus) tutkinnon suorittaneista ulkomaalaisista noin kolmasosa muuttaa maasta pois vuoden kuluessa valmistuessaan ja vajaa puolet työllistyy Suomeen. Suurimpia esteitä työllistymiselle Suomessa ovat puutteellinen suomen ja/tai ruotsin kielen taito sekä kontaktien puute. Kaikki eivät myöskään pääse työvoimapoliittisten toimenpiteiden piiriin. 2. Korkeasti koulutettujen työmarkkinat Työmarkkinat elävät jatkuvassa muutoksessa, vanhoja työtehtäviä häviää ja uusia syntyy tilalle. Tämä luo omat haasteensa elinikäisen oppimisen näkökulmasta, mitä opiskella ja miten ylläpitää/lisätä osaamista, jotta opintojen kautta saatu osaaminen vastaa työmarkkinoiden tarpeita. Suomea on perinteisesti pidetty tutkintokeskeisenä maana, ilman tutkintoa työllistyminen on huomattavasti vaikeampaa. Tutkinto toimii siis eräänlaisena pääsylippuna työmarkkinoille. Tuominen, Rautapuro ja Puhakka 2 ovat selvittäneet maistereiden työllistymisvaikeuksia vuosina 2001-2003 Joensuun yliopistosta valmistuneiden kokemusten perusteella. Artikkelissaan he nostavat esiin myös työmarkkinoille siirtymiseen vaikuttavia syitä. Merkittävänä tekijänä työmarkkinoille siirtymiselle on koulutusala ja onko suoritettu tutkinto professio- vai generalistitutkinto. Työmarkkinoille siirtymisen näkökulmasta professiotutkinnon suorittaneiden siirtyminen työmarkkinoille sujuu helpommin ja joutuisammin kuin generalistien. Tutkimusten mukaan gereralistit kokevat vaikeuksia erityisesti kolmen valmistumisen jälkeisen vuoden aikana. Tilanne kuitenkin muuttuu työuran päästyä vauhtiin ja generalistit kokevatkin työuralla etenemismahdollisuudet professiotutkinnon suorittaneita parempina ja myös palkkakehitys on positiivisempaa. 2.1. Korkeasti koulutettujen työllistyminen ja sijoittuminen Korkeasti koulutetut työllistyvät vähemmän koulutettuja useammin pysyvään kokoaikatyöhön, mutta varsinkin nuorilla uraansa vielä etsivillä erilaiset määräaikaisuudet sekä osa-aikatyö ovat yleisiä. Työtehtävien perusteella joukko voidaan jakaa karkeasti kolmeen ryhmään: johtajiin ja esimiesasemassa oleviin, asiantuntijatyötä tekeviin sekä opetus- ja koulutustehtävissä työskenteleviin. Työnantajasektoreittain tarkasteltuna yksityinen sektori on suurin, edustaen noin puolta kaikista korkeasti koulutetuista, kuntiin ja valtiolle sijoittuu vajaa puolet ja harvempi kuin joka kahdeskymmenes työllistää itsensä yrittäjänä tai ammatinharjoittajana. 2 Tuominen, V., Rautopuro, J., & Puhakka, A. (2011). Maistereiden työllistymisvaikeudet, Työpoliittinen Aikakauskirja 3/2011 8
Korkeasti koulutettujen määrän vuosikymmeniä jatkuneen kasvun ja työmarkkinoiden tätä hitaamman muutoksen myötä koulutusta vastaamaton työllistyminen on osoittautunut pysyväksi ja yhä pahentuneeksi ongelmaksi. Työmarkkinoiden kysyntä ei ole riittänyt tarjoamaan koulutusta vastaavaa työtä kaikille korkeasti koulutetuille, joten osa on joutunut tyytymään koulutustasoa selkeästi vaatimattomampien tehtävien tekemiseen. Monilla työllistymisen laatu paranee työuran alun jälkeen, mutta toisaalta työuran huono alku indikoi usein myös ongelmia myöhemmällä työuralla. Uran tueksi onkin entistä useammin tarpeen, että asiantuntevaa neuvontaa ja opastusta on tarvittaessa saatavilla esimerkiksi lisäkoulutusvaihtoehtoja pohdittaessa. 2.1.1. Korkeasti koulutettujen yrittäjyys Yrittäjien koulutustaso on perinteisesti alempi kuin palkansaajilla. Se on kuitenkin ollut nousussa vuodesta 1997 lähtien. Alemman tai ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita oli yrittäjistä 40 prosenttia v. 2009 (vert. v. 1997 n. 25 %). Myös akateemisten yrittäjien absoluuttinen määrä on kasvanut ja samalla akateemisten toimihenkilöiden ja viranhaltijoiden sivutoimien harjoittaminen on yleistynyt. Tyypillistä korkeasti koulutettujen yrittäjyydelle on usein yksinyrittäjyys. Lisäksi tiedetään, että yrittäjyysaktiivisuus on alhainen esim. akateemisten naisten joukossa, koska heidän koulutuksensa usein suuntautuu humanistisille aloille, yhteiskuntatieteisiin tai sosiaali- tai terveydenhuoltoon. Yrittäjyydessä on pieni määrittelyongelma: henkilö tilastoituu yrittäjäksi vasta jos omistaa itse tai perheensä kautta vähintään 30 prosenttia yrityksestä. Osa korkeasti koulutettuja yrittäjiä toimii osakeyhtiömuotoisissa tiimiyrityksissä eivätkä tilastoidu yrittäjiksi vaan palkansaajiksi. AKAVAn selvityksen mukaan akavalaiset yrittäjät työskentelevät pääasiassa yksin ja yrittäjyys on usein palkkatyön kaltaista toimintaa. Se voi tarjota kuitenkin mahdollisuuden mielekkääseen ja laadukkaaseen työhön, joka tarjoaa palkkatyötä paremmat ansiot. Akavalaisia yrittäjiä ja ammatinharjoittajia on noin 24 000. Yrittäjyyttä tulisi käsitellä nykyistä enemmän osana uraohjausta ja työelämätaitojen opetusta oppilaitoksissa ja yhtenä uravaihtoehtona muiden joukossa. Yrittäjyyskasvatusta tulisi lisätä läpi koko koulutusjärjestelmän. Korkeasti koulutetut aloittavat asiantuntijayrittäjinä usein vasta keski-iässä. Heille tarvittaisiinkin lisää tukea ja ohjausta joustavia tapoja siirtyä palkkatyöstä yrittäjyyteen. Yrittäjyyden ympärille uutena ilmiönä ovat syntyneet opiskelijayhteisöt, jotka pyrkivät toiminnallaan aktiivisesti tukemaan ja kannustamaan yrittäjyyteen ryhtymistä opintojen aikana. Esimerkkeinä joistakin käynnissä olevista opiskelijoiden tai valmistuneiden korkeasti koulutettujen yrittämistä mahdollistavista ja edistävistä hankkeista voidaan mainita: Jyväskylän ammattikorkeakoulun yrityshautomo, Aalto Entrepreneurship Society (AES), Oili-hanke (Kuopio), Ossi-hanke (Joensuu), Demola (Tampere), Protomo sekä Yhdessä yrittämään -hanke. Lyhyet hankekuvaukset löytyvät liitteestä nro 4. 2.1.2. Alueellinen sijoittuminen ja liikkuvuus Korkeakoulutettujen työmarkkinat ovat myös hyvin alueelliset. Yliopistoista valmistuneet keskittyvät tietyille alueille. Asiaa on tutkittu vuonna 2003 kuudestatoista silloisesta yliopistosta valmistuneen maisterin osalta viisi vuotta valmistumisen jälkeen (siis vuoden 2008 tilanne), mutta trendi lienee yleistettävissä laajemminkin korkeakouluista valmistuneisiin. Vuonna 2003 valmistuneiden maistereiden osalta vain kahden maakunnan alueella, Uudellamaalla ja Pirkanmaalla, asuvien määrä lisääntyi verrattuna tilanteeseen ennen opiskelujen aloittamista. Tulos on samantyyppinen kuin Suomen sisäisessä muuttoliikkeessä muutenkin, mutta korkeasti koulutettujen osalta keskittyminen on selvempää. Maakuntien sisällä korkeasti koulutetut keskittyvät tiettyihin (yliopisto)kaupunkeihin. Vuonna 2003 valmistuneista kaksi kolmasosaa asui viisi vuotta myöhemmin yhdessätoista Suomen kunnassa (Helsinki (1566 asujaa), Espoo (690 asujaa), 9
Tampere (474), Oulu (341), Turku (298), Jyväskylä (228), Vantaa (227), Kuopio (145), Lappeenranta (109), Joensuu (102), Vaasa (89)). (Lähde: Tuominen: Paluu Nokian taakse teoksessa Puhakka & Tuominen (toim.) Kunhan viisi vuotta kuluu. 2011.) 2.1.3. Harjoittelu opintojen aikana, työelämävalmennus/työharjoittelu Korkeakouluopintoihin liittyvä harjoittelu voi olla pakollista, vaihtoehtoista tai vapaaehtoista Ammattikorkeakouluissa harjoittelu on osa pakollisia opintoja muodostaen opinnoista 15-30 % alasta riippuen. Yliopistotutkinnoissa harjoittelu on professioaloilla pääsääntöisesti pakollista ja sitä on enemmän ja / tai useammin kuin generalistialoilla. Harjoittelun tulisi olla ohjattua ja laadultaan opintoja tukevaa. Yksi sen tavoitteista onkin teoreettisten opintojen peilaaminen käytäntöön. Opiskelijat pitävät harjoittelua tärkeänä työelämään suuntaavana kokemuksena, jossa he pääsevät näkemään alan todellisuutta. Heidän kannaltaan olennaista on työkokemuksen hankkiminen, oman kiinnostuksen suuntaaminen ja työllistymistä edistävien suhteiden luominen. Harjoittelupaikan hankkiminen (työhakemukset, työhaastattelu jne.)on myös hyvää harjoittelua myöhempään työpaikan hakemiseen. Selvitysten mukaan opintojen aikaisella harjoittelulla on tuntuva merkitys valmistumisen jälkeisessä työllistymisessä. Ulkomaille lähtevistä ammattikorkeakouluopiskelijoista vajaa puolet ja yliopisto-opiskelijoista runsas kymmenesosa teki ulkomailla kansainvälisen harjoittelujakson. Suomalaisten vaihtoopiskelijoiden ja harjoittelijoiden määrä on kasvanut 2000-luvun aikana noin 50 prosentilla ja 2010 ulkomaille lähti jo yli 10 000 opiskelijaa. Vaihto-opiskelun ja harjoittelun yleistyessä ne eivät sellaisenaan tarjoa etulyöntiasemaa työelämään siirryttäessä. CIMOn tekemän selvityksen mukaan (Garam 2005) suomalaiset työnantajat arvostavat vastavalmistuneiden kansainvälistä kokemusta, vaikka kansainvälinen kokemus ei automaattisesti takaa parempia työnsaantimahdollisuuksia. Olennaista on osata kertoa, mitä hyötyä ulkomailla olosta on ollut tutkinnon ja tulevien työtehtävien kannalta. Opiskelijoiden kannalta pulmana näyttää usein olevan ulkomaisen harjoittelun rahoitus. Moni opiskelija löytää ulkomaisen harjoittelupaikkansa itse, mutta harjoittelu on usein palkatonta, eikä korkeakoulujen satunnaisen tuen lisäksi tällä hetkellä ole olemassa rahoitusinstrumenttia tähän tarkoitukseen. Tilanne on parempi EU/ETA-maihin harjoitteluun lähdettäessä, sillä näihin maihin on olemassa Erasmus-harjoittelutuki. Valmistumisen jälkeen työnhakijoina olevilla korkeasti koulutetuilla on tarvittaessa mahdollisuus päästä työhallinnon työelämävalmennukseen ja työharjoitteluun. Työelämävalmennus on korkeakoulutetuille työnhakijoille selvästi merkittävämpi toimenpide, siihen osallistui vuonna 2010 yli 3.400 korkeakoulutettua työnhakijaa kun työharjoitteluun osallistuneita oli vain 344. Korkeasti koulutettujen määrät työelämävalmennuksessa ja työharjoittelussa 2010 Tutkinto Työelämävalmennus Työharjoittelu Yhteensä Alempi korkeakouluaste 1 921 164 2 085 Ylempi korkeakouluaste 1 427 177 1 604 Tutkijakoulutus 61 3 64 Yhteensä 3 409 344 3 753 Lähde: TEM, työnvälitystilasto. 10
2.2. Korkeasti koulutettujen työttömyys Korkeasti koulutettujen työttömyys on hitaassa laskussa lukuun ottamatta tutkijakoulutuksen suorittaneita joiden työttömyys kasvaa edelleen. Marraskuussa 2011 oli alemman korkeakoulututkinnon suorittaneita työttömänä laskentapäivänä 12682 kun vastaava luku vuotta aiemmin oli 12874. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita oli työttömänä 10492 kun heitä vuotta aiemmin oli 10671. Tutkija-asteella työttömien määrä oli 810 ja viime vuonna vastaavaan aikaan 762. Suuria työttömien ryhmiä ovat mm. insinöörit (4134 työtöntä marraskuussa), tradenomit (1882), filosofian maisterit (hum.) (1585), diplomi-insinöörit (1551), kauppatieteilijät (1236) ja filosofian maisterit (luonn.) (1111). Kaikki 2010/11 2011/11 Muutos, lkm Muutos, % Korkeasti koulutetut: Alempi korkeakouluaste 12 874 12 682-192 -1,5 Ylempi korkeakouluaste 10 671 10 492-179 -1,7 Tutkijakoulutus 762 810 48 6,3 Korkeasti koulutetut yhteensä 24 307 23 984-323 -1,3 Kaikki työttömät yhteensä 227 569 217 521-10 048-4,4 Vastavalmistuneet 2010/11 2011/11 Muutos, lkm Muutos, % Korkeasti koulutetut: Alempi korkeakouluaste 1 341 1 263-78 -5,8 Ylempi korkeakouluaste 891 811-80 -9,0 Tutkijakoulutus 45 33-12 -26,7 Korkeasti koulutetut yhteensä 2 277 2 107-170 -7,5 Vastavalmistuneet työttömät yhteensä 8 679 9 396 717 8,3 * pienet lukumäärät: suuri satunnaisvaihtelu Tarkasteltaessa työttömyyttä koulutusaloittain 3 vuosina 2003 2010, tutkijakoulutusasteella työttöminä olevien filosofian tohtoreiden (biologia, biotieteet ja ympäristötieteet) on ollut kasvussa aina vuodesta 2003 lukien. Suurimmat työttömyysryhmät tutkijakoulutuksen suorittaneissa muodostuu filosofian aloista erityisesti kemian ja muiden luonnontieteellisten alojen osalta. Lisäksi vuodesta 2003 lukien valtiotieteen työttömien tohtoreiden määrä on ollut kasvussa. Selkeä lasku työttömyydestä vuodesta 2003 lukien on tapahtunut lääketieteen tohtoreiden kohdalla. Kokonaisuudessaan työttömien tohtoreiden määrä on pieni verrattuna muihin korkeakouluasteen tutkinnon suorittaneisiin. 3 Lehtinen, M., Heinisuo, J., & Kesä, M., (2011). Osaa ja työllisty, selvitys korkeasti koulutettujen tulevaisuuden aloista ja työllistymisestä. Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus), Pirkanmaan ennakointipalvelu 1/2011v. 11
Ylemmällä korkeakouluasteella suurimmat työttömien määrät vuosina 2003 2010 muodostivat kielitieteistä valmistuneet filosofian maisterit ja kandidaatit. Kauppatieteiden maisterit ja kandidaatit muodostivat toiseksi suurimman työttömien ryhmän ja kolmanneksi eniten työttömiä oli kasvatustieteiden maisterin ja kandidaatit opettajakoulutuksesta. Diplomi-insinööreistä suurimmat työttömien määrät olivat prosessi- ja materiaalitekniikan sekä kone- ja energiatekniikan koulutusalalta. 3 Alemman korkeakoulututkinnon suorittaneista suurimmat työttömien määrät olivat selkeästi insinööreillä. Terveydenhuollon ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden työttömyysmäärät ovat vuodesta 2003 lukien laskeneet selkeästi. Ammattikorkeakouluinsinööreillä (kone-, energia-, kuljetus-, sähkö- ja automaatio, tieto- ja tietoliikennetekn., rakennus- ja maanmittaustekn.) on tasainen korkea työttömyys. Kone-, energia- ja kuljetustekniikan insinöörien työttömyys oli neljänneksen korkein koko maassa. Valtakunnallisesti 40:stä eniten työttömyyttä kohdanneesta alemman korkeakoulututkinnon koulutusalasta insinöörien osuus oli suurin (12 eri koulutustaustaa). 3 Pirkanmaan ELY-keskuksen toimeksiannosta laaditun Innolink Research Oy:n laatimassa selvityksessä 3 korkeasti koulutettujen tulevaisuuden aloista ja työllistymisestä (1/2011) korkeasti koulutettujen kohdalla usein puhutaan ns. kitkatyöttömyydestä, jolla tarkoitetaan tilannetta, jossa työnhakija työtä etsiessään / vaihtaessaan kokee lyhytaikaista työttömyyttä. Kitkatyöttömyyttä koettelevana alana selvityksessä mainitaan esimerkkinä ICT-ala, joka kehittyi 90-luvulla merkittävästi. ICT-ala on kuitenkin ala, jossa työpaikkatilanne on heikentynyt koulutuspaikkojen lisääntymisen sekä rakennemuutosten vuoksi ja näin osa ICT-alan töistä on siirtynyt halvempiin maihin (esim. Intia). Vastaavasti kitkatyöttömistä puhuttaessa esimerkkinä voidaan mainita hoitovapaalta työelämään palaavat äidit, jotka eivät näy työttömyystilastoissa, koska virallisesti he ovat hoitovapaalla. Tämä ei kuitenkaan aina ole omaan tahtoon perustuva tilanne vaan työttömyyden vaihtoehto. Kitkatyöttömyyttä voidaan selvityksen mukaan tarkastella pätkätyöläisten näkökulmasta ja voidaan nähdä jopa positiivisena asiana. Erityisesti nuorison keskuudessa työn arvostuksen tilalle on noussut vapaa-ajan ja omien elämänvalintojen kunnioitus. Tämän ryhmän keskuudessa elämäntyyli pohjautuu itsensä toteuttamiselle, matkustelulle ja tietynlaiseen boheemisuuteen. On kuitenkin todettava, että vaikka tämä ilmiö on havaittu niin Keski-Euroopassa kuin Suomessakin, ryhmä muodostaa silti vähemmistön kaikista alle 30-vuotiaista työttömistä. Selvityksen mukaan epävarmat tulevaisuuden näkymät saattavat myös aiheuttaa vastavalmistuneiden tai opintojen loppuvaiheessa olevien keskuudessa ratkaisuja, joita ei muuten välttämättä tehtäisi. Työttömyyttä parempana vaihtoehtona nähdään opintojen pitkittäminen. Työttömyys koetaan tällöin heikentävän mahdollisuuksia työllistymiseen ja näin ollen parempana vaihtoehtona koetaan opiskelijana oleminen. Vaihtoehtoisesti heikon työllisyystilanteen vuoksi nuori saattaa jatkaa opintojaan päämäärättömästi ilman realistista suunnitelmaa työelämään siirtymisen näkökulmasta. Opintojen loppuvaiheessa toteutettavalla tehokkaalla uraohjauksella voidaan tukea ja rohkaista siirtymistä korkeakoulusta työelämään. Siirtymävaiheen ongelmia ennaltaehkäisee opintojen aikainen uraohjaus, kyky tunnistaa oma osaaminen ja valmius tuoda esille omat uratoiveet 12
3. Korkeasti koulutettujen palvelut - nykytilanteen kuvaus Korkeasti koulutetuille tarjotaan ohjaus- ja neuvontapalveluja monelta taholta. Markkinoilla toimivat akavalaiset liitot, korkeakoulujen ura- ja rekrytointipalvelut, työ- ja elinkeinohallinto sekä yksityiset palveluntarjoajat. Kaikki nämä toimivat sekä itsenäisesti että tekevät eri muodoissa keskenään yhteistyötä. Osin eri tahojen palvelut liittyvät tiettyyn vaiheeseen (esim. korkeakoulutuksessa vs. työelämässä olevat), osin ne niveltyvät toisiinsa etenkin yksilön siirtymävaiheissa, statuksen muuttuessa (korkeakoulusta työnhakijaksi siirryttäessä, työllisestä työttömäksi, palkansaajasta yrittäjäksi jne.). Osa palveluista tukee laajempaa toiminta- ja urasuunnittelua (esim. opintojen suunnittelu), osa taas on aktiivisesti käytössä tietyissä erityistilanteissa, esim. uran haasteellisissa risteyskohdissa. On oletettavaa, että palveluilla on piilokysyntää ja epävakaa taloudellinen tilanne heiluttaa nyt sellaisiakin ammattialoja, joita on pidetty staattisina, esimerkiksi opettajat. 3.1. Akavalaiset liitot Akavaan kuuluu 34 jäsenliittoa, jotka ovat pääsääntöisesti koulutuspohjaisia. Ne tarjoavat jäsenistölleen työuraa tukevia palvelumuotoja. Monissa liitoissa on sekä ammatillisaatteellista toimintaa että ammattiyhdistystoimintaa. Molemmissa toiminnoissa jäsenkunnan työuran tukeminen on ollut keskeinen periaate. Liittojen palveluvalikoima vaihtelee riippuen liiton koosta ja jäsenten tarpeista. Uraohjaus ja työnvälitys ovat palveluvalikoiman uusimpia. Työvälitystoimintaan tartuttiin useissa liitoissa heti kun se oli mahdollista muille kuin valtiollisille toimijoille 80-luvun lopussa. Uraohjausta muutama liitto on tehnyt jo yli kymmenen vuotta. Tyypillisiä uraa tukevia palveluja ovat sijoittumis- ja palkkatutkimukset sekä opiskelijoille että työssä käyville, työelämän tietopalvelu (oppaat, kirjat, verkkosivut), lainopillinen neuvonta työelämään liittyvissä kysymyksissä ja työsuhdeneuvonta alan pätevyyksistä sekä koulutukset ja tilaisuudet. Osa liitoista tarjoaa myös henkilökohtaista neuvontaa työnhakuun ja urasuunnitteluun itse tai yksityisen palvelutarjoajan kautta. Joillain liitoilla on oma työpaikkaportaali ja/tai yhteistyösuhde kaupallisen työpaikkaportaalin kanssa. Osa kokoaa ammattikuntamatrikkelin kirjamuodossa tai sähköisenä. Palveluja tarjotaan sekä ryhmille että henkilökohtaisesti. Välineinä käytetään kasvotusten tapaamisia sekä eri välineitä kuten puhelin, sähköposti, skype. (Liite: matriisi) Palvelujen taustalla liitoissa on vahvasti ammattikuntakohtainen tieto alan työmarkkinoista, työnantajista, osaamisvaatimuksista, palkkatasosta sekä jäsenten työsuhteisiin liittyvistä ongelmista. Taustatietoa saadaan liittojen jäsenrekistereistä tehdyistä ajoista sekä liittojen tekemistä tutkimuksista, jotka käsittelevät jäsenten työuran ja elämän eri osa-alueita. Liitot tekevät työtä edustamansa ammattikunnan kilpailukyvyn ja ammattitaidon edistämisen eteen. Siksi liittojen palvelutoiminta on nimenomaan jäsenkunnan tarpeisiin räätälöityä. Palvelut pohjaavat vapaaehtoiseen ja luottamukselliseen suhteeseen liiton ja jäsenen välillä. Liitolla ei ole viranomaistehtävää eikä roolia. Akavassa ja monissa Akavan jäsenliitoissa osaamiseen ja uraasioihin liittyvät ovat vielä aiempaa vahvemmin agendalla liittyen sekä opiskelijoihin että tutkinnon suorittaneisiin. Liitot toimivat ja palvelevat jäseniään itsenäisesti, mutta tekevät myös paljon keskinäistä yhteistyötä. Yhteistyötä tehdään sekä pysyvien rakennelmien että vaihtuvien kokoonpanojen kautta. Yhteistyön kokoonpano haetaan joustavasti ja tarkoituksen mukaisesti eri teemojen ympärillä. Uusin urapalveluihin liittyvä yhteistyömuoto on uraohjausta antavien liittojen yhteinen uraryhmä. Ryhmäläiset ovat koostaneet oman työnsä ja oppimisensa tueksi portaalin, jossa voi 13
jakaa tietoa ja kokemuksia. Ryhmä tapaa myös säännöllisesti tarjoten syvempää tiedon käsittelyä sekä vertaistukea. Yhteistyötä tehdään eri muodoissa myös TE-toimistojen, korkeakoulujen ura- ja rekrytointipalveluiden sekä kaupallisten ura- ja rekrytointialan toimijoiden kanssa. 3.2. Ammattikorkeakoulujen ura- ja rekrytointipalvelut Ammattikorkeakoulujen ura- ja rekrytointipalvelut ovat toimineet kymmenkunta vuotta. Jo alkuvaiheessa, 2000-luvun alussa, otettiin käyttöön www.jobstep.net palvelu, jossa työnantajat voivat maksuttomasti ilmoittaa työ- ja harjoittelupaikoista tai myös etsiä opiskelijoiden CV-tietojen perusteella sopivia henkilöitä työtehtäviin. Opiskelijoilla on vastaavasti mahdollisuus hakukriteerejä käyttämällä etsiä työtarjouksia. Lisäksi Jobstepin tietopalveluosuus sisältää työnhakuun ym. liittyvää tietoa opiskelijoille; työnantajille on vastaavasti tietoa AMK-harjoittelusta jne. Palvelussa on nyt n. 62.500 opiskelijakäyttäjää ja rekisteröityneitä työnantajia n. 20.000. Jobstep on kaikkien ammattikorkeakoulujen yhteinen palvelu, toimintaa koordinoi Lahden ammattikorkeakoulu. Jobstepin lisäksi monilla ammattikorkeakouluilla on käytössä oma sähköinen intranet-järjestelmä, joka täydentää työ-, harjoittelu- ja opinnäytetyöpaikkojen välitystä. Ammattikorkeakoulut järjestävät opiskelijoilleen työnantajaesittelyjä ja useilla on myös rekrytointimessutapahtumia, joissa opiskelijat ja työnantajat kohtaavat. Näissä tilaisuuksissa on opiskelijoille tavallisesti tarjolla myös CV-neuvontaa ja ohjausta työnhakuun. Ammattikorkeakouluopintoihin sisältyy harjoittelu työelämässä, samoin erilaiset projektit ja opinnäytetyö, jotka toteutetaan yhteistyössä työelämän kanssa. Tällä tavoin opiskelija tutustuu työelämään jo opintojensa aikana, mikä helpottaa urasuunnittelua ja valmistumisen jälkeistä työllistymistä. Uraohjausta on mahdollista saada opinto-ohjauksen tai esim. harjoittelunohjauksen yhteydessä, myös varsinaista henkilökohtaista (tai ryhmäkohtaista) uraohjausta on joillakin ammattikorkeakouluilla, mutta uraohjaajan nimikkeellä toimivaa henkilökuntaa ei (muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta) ole. Virtuaalisia palveluja urasuunnitteluun on opiskelijoilla käytettävissä, niitä on tehty myös yhteistyössä yliopistojen kanssa (mm. www.uraohjaus.net ). Urasuunnittelua ja työnhakua käsitellään tiettyjen opintojaksojen aikana, usealla ammattikorkeakoululla on oma työnhaun ja urasuunnittelun opintojaksokin, joillakin erikseen tilaisuuksia / tapahtumia urasuunnitteluun liittyen. Virtuaalisiakin opintojaksoja on käytettävissä, eräs niistä AMK-Rekryt verkoston suunnittelema Moodle-pohjainen kurssi. Lisäksi ammattikorkeakouluilla on käytettävissä sähköisiä työelämätietouden tietopankkeja, joko itse rakennettuja tai linkitettynä valmiisiin materiaaleihin. Eräät ammattijärjestöt lähettävät kouluille työelämän pelisääntöjä käsitteleviä oppaita, joita hyödynnetään opetuksessa tai joita on opiskelijoiden saatavana muutoin. Ammattijärjestöt tarjoavat myös luennoitsijoita kertomaan ko. koulutusalan työmarkkinoista.yrittäjyys uravaihtoehtona on esillä em. opintojaksoissa, myös muita yrittäjyyttä tukevia toimenpiteitä on menossa (InnoPlaza, Tiimiakatemia jne.) Ammattikorkeakoulut seuraavat valmistuneiden työllistymistä tutkimuksilla: n. vuosi sitten valmistuneille suunnatussa kyselyssä selvitetään työtilannetta ja myös koulutuksen antamien valmiuksien vastaavuutta työelämän tarpeisiin. Vastaava tutkimus tehdään viisi vuotta sitten valmistuneille. Yhä useampi ammattikorkeakoulu on lähtenyt mukaan sijoittumis-/uraseurannan yhteishankkeeseen, kun aiemmin seurantaa tehtiin erillisinä tutkimuksina. 14
Alumnitoimintaa on ollut joillakin ammattikorkeakouluilla jo pidempään, joillakin se on vasta alkuvaiheessa. Alumnit voivat auttaa opiskelijoiden urasuunnittelua kertomalla omasta työurastaan, joillakin ammattikorkeakouluilla toiminta on viety pidemmällekin mentorointi-toiminnan merkeissä. Alumnitoimintaa on sekä yhdistysmuotoisena että ammattikorkeakoulun omana toimintana. Ammattikorkeakoulujen ura- ja rekrytointipalveluja selvitettiin keväällä 2011 tehdyllä kartoituksella, johon 26:sta ammattikorkeakoulusta vastasi 16 (62%). Tulokset ovat saatavissa Urapolulla eteenpäin 23.3.2011 kooste työpajan työskentelystä raportista (löydettävissä: http://www.akava.fi/files/5287/110621_kooste_urapolulla_eteenpain_2011_valmis.pdf). Taulukosta selviää tarkemmin, mitä palveluja eri ammattikorkeakouluissa on tarjolla. Palvelujen toteutustapa vaihtelee, varsinaista ura- ja rekrytointihenkilöstöä ei monessakaan ammattikorkeakoulussa ole lainkaan, vaan tehtäviä hoidetaan osa-aikaisesti. Suuremmilla ammattikorkeakouluilla on 1-2 henkilöä (enimmillään 3) hoitamassa toimintaa, resurssit ovat selvästi pienemmät kuin yliopistoilla. Apuna on, mahdollisuuksien mukaan, opettajia ja muuta henkilökuntaa. ESR-projektit ovat tuoneet lisäresursseja toimintaan, mutta tällöin kyse on väliaikaisesta tilanteesta (1-3 v). Keskinäisen yhteistyön lisäksi ammattikorkeakoulujen yhteistyötahoja ovat yliopistojen ura- ja rekrytointipalvelut, TE-toimistot, ammattiliitot, kauppakamarit, yrittäjäjärjestöt jne. 3.3. Yliopistojen ura- ja rekrytointipalvelut Yliopistojen ura- ja rekrytointipalveluiden perustamisesta vuodesta 1994 lähtien yksiköt ovat olleet tiiviissä yhteistyössä ja kehittäneet yhdessä toimintaansa. Vapaamuotoinen yhteistyö virallistettiin vuonna 2001, kun lähes kaikki yliopistot solmivat yhteistyösopimuksen Aarresaari-verkoston (Suomen akateemiset ura- ja rekrytointipalvelut) toiminnasta. Akateemisten ura- ja rekrytointipalveluiden tunnetuimpia palveluja ovat ura- ja sijoittumisseurannat ja yhteinen työpaikkatietokanta JobBoard, joka sijaitsee osoitteessa www.aarresaari.net. Sivusto on Suomen suosituimpia työ ja ura -teeman verkkosivuja. Yliopistojen ura- ja rekrytointipalveluiden asiakaskunta ja sitä myötä palvelujakauma on tyypillisesti kolmijakoinen: palvelut opiskelijoille, palvelut korkeakoulun henkilökunnalle (opettajille, ohjaajille ja johto) sekä palvelut työnantajille. Ura- ja rekrytointipalveluyksiköt järjestävät opiskelijoilleen työnhaun neuvontaa. Yksiköissä myös yleensä ylläpidetään työpaikkatietokantoja ja välitetään opiskelijoille kotimaisia ja kansainvälisiä harjoittelupaikkoja ja lopputyöpaikkoja. Työelämätietoutta välitetään erilaisilla tietopalveluilla (esim. oppaat, käsikirjasto, uutiskirjeet jne.) ja järjestämällä työelämään liittyviä tilaisuuksia. Suurin osa yksiköistä tarjoaa opiskelijoilleen myös joko henkilökohtaista tai vertaisryhmäpohjaista uraohjausta. Yhä useammin tämä urasuunnittelu on liitetty opintoihin esim. HOPS-työskentelyn, (pakollisten) työelämään orientoivien opintojen, urasuunnittelutaitojen opettamisen tai opinnoissa viivästyneiden tukemisen kautta. Näin ollen yksiköissä ei tänä päivänä tueta pelkästään korkeakoulusta työelämään siirtyviä opiskelijoita, vaan urasuunnittelu kytkeytyy yhä useammin koko opintopolkuun. Opettajille, ohjaajille ja korkeakoulujen johdolle ura- ja rekrytointipalveluyksiköt tarjoavat korkeakoulusta valmistuneiden työllistymisen ja työelämään sijoittumisen määrän ja laadun seurantaa. Tätä työtä yksiköt tekevät paljolti myös keskinäisessä yhteistyössä. Noin puolet yksiköistä tarjoaa henkilökunnalleen osana laajempaa pedagogista tai muuta henkilöstökoulutusta tai itsenäisenä työpajatoimintana koulutusta (ura)ohjauksesta ja opintojen työelämälähtöisyydestä. 15
Työnantajille tarjottaviin palveluihin kuuluvat näkyvyyden tarjoaminen erilaisilla yritys- ja uratapahtumilla. Suurin osa yksiköistä järjestää kampuksillaan messuja tai työnantajatapahtumia. Rajatun näkyvyyden työpaikka- ja harjoittelupaikkatietokannat ovat palvelu myös työnantajille. Ura- ja rekrytointipalveluiden toimintaa ohjaa toiminnassa yhteinen näkökulma koulutukseen ja työelämään: palvelut sijaitsevat korkeakouluissa ja liittyvät täten opetussektoriin, kun taas asiasisällöt sijoittuvat työelämän, urasuunnittelun, ohjauksen ja koulutuksen työelämälähtöisyyden kysymyksiin. Palvelut ovat 90-luvun alun historiaansa verrattuna tiiviimmin kytkeytyneitä korkeakoulun muuhun ohjaus- ja koulutustarjontaan ja tutkintojen tunnettuuteen. Yksiköissä seurataankin tiiviisti korkeakoulumaailman muutoksia. Samaan aikaan yksiköiden on luonnollisesti oltava tietoisia työmarkkinoista ja edustamiensa koulutusalojen mahdollisuuksista ja urapoluista. Tietoa saadaan ensisijaisesti ura- ja rekrytointipalveluiden toteuttamista valmistuneiden työllistymistä kartoittavista kyselyistä (esimerkiksi uraseuranta viisi vuotta valmistumisen jälkeen, sijoittumisseuranta vuosi valmistumisen jälkeen sekä valmistumishetken kyselyt). 3.4. Työ- ja elinkeinotoimistot Työ- ja elinkeinotoimistot (TE-toimistot) palvelevat henkilö- ja työnantaja-asiakkaitaan laajan palveluvalikoiman avulla (mol.fi) ja TE-toimistojen verkosto kattaa koko maan. Henkilöasiakkaille on tarjolla työhakuun ja ammatilliseen kehittymiseen liittyviä palveluja, työllistymistä ja toimeentuloa edistäviä tukipalveluja sekä yrittäjyysneuvontaa. TE-toimistojen monikanavainen palvelu mahdollistaa, että palveluita on tarjolla asiakkaille eri kanavien kautta. TE-toimiston palvelukanavat ovat verkkopalvelut, CC-palvelut ja kasvokkain tapahtuva asiakaspalvelu. Työ- ja elinkeinotoimistojen ohjaus- ja neuvontapalvelut on kuvattu Urapolulla eteenpäin seminaarin liitteessä ja ne ovat kaikkien myös korkeasti koulutettujen asiakkaiden käytettävissä. Lisäksi osassa suurimmista TE- toimistoista on korkeasti koulutettujen palveluihin erikoistuneita virkailijoita ja Helsingin TE-toimiston, Kluuvin toimipisteen palvelut on suunnattu akateemisille asiakkaille. Myös työvoimakoulutusta ja ryhmäpalveluita on järjestetty erityisesti tälle asiakasryhmälle. Korkeakouluneuvojat Valtakunnalliset korkeakouluneuvojien palvelut perustettiin opetusministeriön ja työministeriön yhteisestä aloitteesta työhallintoon korkeakoulupaikkakunnille 1995. Palvelujen tavoitteena on edistää yliopistoista sekä tiede- ja taidekorkeakouluista valmistuvien opiskelijoiden sijoittumista työelämään ja ehkäistä akateemisten vastavalmistuneiden työttömyyden syntyä ja pitkittymistä. Palvelujen toimintamallit ovat alusta lähtien olleet paikallisia ja keskenään erilaisia, mutta keskeisenä tarkoituksena on toimia opiskelusta työelämään siirryttäessä linkkinä yliopistojen, työnantajien ja TE- toimistojen välillä. Työn ennaltaehkäisevän luonteen vuoksi asiakaskohderyhmäksi on sovittu opintojensa loppuvaiheessa olevat opiskelijat ja vuoden sisällä tutkintonsa suorittaneet vastavalmistuneet. Keskeinen osa työstä on henkilökohtaista asiakastyötä. Korkeakouluneuvojissa on ammatinvalintapsykologeja, työvoimaohjaajia ja työvoimaneuvojia. Tällä hetkellä heitä on kolmessa TE -toimistossa: Helsingin Kluuvissa, Jyväskylässä ja Kuopiossa. Syksyllä 2011 valtakunnallisilla korkeakouluneuvojien neuvottelupäivillä todettiin, että palvelut ovat vähentyneet vuosien aikana ja korkeakouluneuvojien tehtäviä on lopetettu ja muutettu toisenlaiseksi tehtävänkuviksi useissa TE-toimistoissa. Akateemisten vastavalmistuneiden siirtymävaiheen palvelut koettiin edelleen tärkeäksi tueksi siirryttäessä yliopistosta työelämään. 16
Helsingin TE -toimisto, Kluuvi Helsingin TE -toimiston Kluuvin yksikkö palvelee helsinkiläisiä akateemisen tutkinnon suorittaneita asiakkaita. Koko maan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista työttömistä työnhakijoista 37 % on tällä hetkellä asiakkaana Uudellamaalla ja noin 20 % Helsingin, Kluuvissa. Palvelutuotteet ovat samat kuin muissakin TE -toimistoissa, mutta sisällöllisesti palveluissa pyritään ottamaan huomioon akateemisten asiakkaiden palvelutarpeet ja työnhaun erityispiirteet. Akateemisesti koulutettujen työmarkkinat ja rekrytoinnit poikkeavat muista asiakasryhmistä. Vain harvat akateemiset tutkinnot valmistavat suoraan ammattiin. Monella akateemisella työnhakijalla on yleispätevää osaamista moneen tehtävään, muuta ei niinkään aina työnantajan arvostamaa ns. kovaa osaamista. Kiinnostukset, taipumukset, valmiudet ja osaaminen pitää ensin tunnistaa ja räätälöidä työnantajan tarpeisiin sopivaksi. Usein työ on suunniteltava tai luotava itse. Tämä kaikki on vaativaa ja monet tarvitsevat siihen tukea. Usein kuitenkin virheellisesti ajatellaan, että akateemiset asiakkaat osaavat tehdä yksin urasuunnitelmia ja hakea itselleen sopivaa työtä. Akateemisten asiakkaiden laadukas ja tarkoituksenmukainen palvelu TE-toimistossa edellyttää tutkintojen sisältöjen, koulutuskentän ja työmarkkinoiden tuntemusta. Tätä asiakkaat myös virkailijoilta odottavat. Akateemista koulutusta vaativissa tehtävissä työnhakuprosessit ovat pitkiä, monivaiheisia sekä yhä useammin kansainvälisiä, työnhakukanavia on paljon ja piilotyömarkkinat ovat laajat. Viralliset työttömyysluvut eivät myöskään kerro, että monet työ- ja elinkeinotoimiston asiakkaat ovat työllistyneet epätarkoituksenmukaisesti ja etsivät edelleen tästä syystä paikkaansa työelämässä. Akateeminen työtön tai epätarkoituksenmukaisesti sijoittunut tulee yhteiskunnalle kalliiksi. Akateemisten asiakkaiden palvelutarpeisiin vastaaminen pohjautuu virkailijoiden kokemuksen kautta kertyneeseen tietoon mm. akateemisten tutkintojen sisällöistä, akateemisista työmarkkinoista ja akateemisten rekrytoinnin ominaispiirteistä. Riittävän työmarkkina- ja koulutustietouden hankkiminen ja hallitseminen on haastavaa. Asiakaspalvelun edellyttämän ammattitaidon hankkiminen vie aikaa ja sen säilyttämiseen on panostettava. Käytännössä erikoistuminen on usein välttämätöntä. Erikoistuminen on mahdollistanut Kluuvissa kohderyhmälle suunnattujen palvelujen rakentamisen sekä erityishankkeet. Myös verkostoituminen sidosryhmien kanssa on helpompaa. Viime keväänä Kluuvissa on käynnistynyt ulkopuolisia verkostoja hyödyntävä hanke TalentURA. Akateemisissa työnhakijoissa on erilaisia ryhmiä, joilla on osittain myös erilaisia palvelutarpeita. Tämä on otettu huomioon mm. työvoimakoulutusta ja työnhakuryhmäpalveluita suunniteltaessa. Näitä palveluita on suunnattu esim. jatkotutkinnon suorittaneille, akateemisille maahanmuuttajille, luovien alojen hakijoille, vastavalmistuneille sekä teknisen tai taloudellisen yliopistokoulutuksen omaaville. Akateemisten vastavalmistuneiden ja vuoden sisällä yliopistoista valmistuvien opiskelijoiden tukena toimii viisihenkinen korkeakouluneuvojien tiimi. Tiimissä on kaksi urapsykologin nimikkeellä toimivaa ammatinvalintapsykologia, joiden työ painottuu urasuunnitteluun ja kolme korkeakouluneuvojan nimikkeellä toimivaa työvoimaohjaajaa, jotka tarjoavat apua ja ohjausta työnhaussa. Korkeakouluneuvojat ja urapsykologit tapaavat asiakkaita sovittuina vastaanottoaikoina myös yliopistojen ura- ja rekrytointipalvelujen tiloissa. Palvelujen pohjalla on vuosien aikana karttunut tieto ja ymmärrys vastavalmistuneiden tilanteesta ja mahdollisuuksista työmarkkinoilla. Opintojen päättyminen ja siirtyminen yliopistosta työelämään on tärkeä ja herkkä siirtymävaihe ihmisen työuralla, joka vaatii omien vahvuuksien, osaamisen ja kiinnostusten tunnistamista sekä aloitusvaiheeseen sopivien vaihtoehtojen ja yleensä työelämävaihtoehtojen tuntemusta. 17
TE -toimisto 2015 ja Uudenmaan sateenvarjohanke Uudenmaan ELY -keskus on käynnistänyt TEM:n TE -toimisto 2015 linjausten ja strategian pohjalta oman alueellisen sateenvarjohankkeensa. Sateenvarjohanke on Uudenmaan TE - toimistojen palvelumallien ja palveluverkon kehittämishanke, jonka tavoitteena on tehostaa ja tiivistää toimistoverkkoa, kehittää asiakas- ja hallinnon palveluja sekä toteuttaa täysimääräinen monikanavaisten palvelujen käyttöönotto. Uudenmaan Sateenvarjohankkeen alla toimii palveluverkkotyöryhmä, jonka tavoitteena on kehittää mahdollisimman tehokkaasti toimiva palveluverkko Uudenmaan alueelle. Tällä hetkellä on tiedossa, että Uudenmaan ELY -keskuksen alueelle tulee yksi TE -toimisto. Toimipisteistä on myös tullut ehdotus. Siinä Helsinkiin suunnitellaan kolmea toimipistettä, joiden sijaintia ei ole vielä päätetty. Kluuvin tavoin toimiva akateemisiin asiakkaisiin keskittynyt toimipiste todennäköisesti lopettaa toimintansa ja toiminta organisoidaan palvelutarpeen mukaisiin palvelulinjoihin. Miten akateemisten asiakkaiden palvelut tullaan Helsingissä ja Uudenmaan alueella järjestämään on vielä avoinna. Helsingin Kluuvin toimistosta on lähtenyt kaksi kannanottoa Akateemisten palvelujen laadun säilyttämisen puolesta toimistoverkkouudistuksessa. Niissä on otettu kantaa siihen, että riittävän iso virkailijajoukko voisi keskittyä akateemisten palveluihin. Sateenvarjohankkeessa edetään niin, että ensin palveluverkkotyöryhmä ottaa kantaa toimipaikkojen tulevaan sijaintiin Uudellamaalla ja myöhemmin ratkaistaan mahdolliset palveluihin erikoistumiset eri toimipisteissä. 3.5. Yksityiset palveluntarjoajat Ohjaus- ja neuvontapalveluja tarjoaa myös kasvava joukko yksityisen sektorin toimijoita. Yksityisiä palveluntarjoajia on monenlaisia, ne tarjoavat palvelujaan maksusta toisin kuin muut alan toimijat pääsääntöisesti. He joutuvat toimimaan hinnoittelussa ja tarjonnassa markkinatalouden ehdoilla. Tarjolla olevia palveluja ovat: työpaikkaportaalit, headhunting, henkilöstövuokraus, lokalisointipalvelut, uravalmennus, coaching, outplacement-palvelut, työnohjaus, soveltuvuusarviointi, rekrytointi. Osa palvelun tarjoajista tuottaa palveluja sekä tietoa opiskelijoille, vastavalmistuneille ja heidän tuleville työnantajilleen mm. työnantajamielikuvista ja sen rakentamisesta. Osa yrityksistä toimii vain kansallisesti, mutta ne voivat olla samalla myös osa kansainvälistä verkostoa. Osa toimijoista on puhtaasti osa kansainvälistä konsernia. Jotkut työpaikkoja välittävistä yrityksistä ovat osa mediakonsernia (Sanoma ja Talentum). Alalla on myös paljon yhden tai muutaman hengen yrityksiä. Ominaista alalla on myös että se on jatkuvassa muutoksessa ja liikkeessä. Uusia yrityksiä syntyy, vanhoja poistuu, osa fuusioituu tai muodostaa kansallisia tai kansainvälisiä verkostoja. Osa yrityksistä toimii vain verkkomaailmassa, ja sosiaalinen media vaikuttanee jatkossa palvelukenttään ja -kanaviin. Työnantajat saattavat ulkoistaa koko HR-toimintonsa ulkopuoliselle palveluntarjoajalle, jos ei ole tarvetta kokopäivätoimiselle HR-vastaavalle. Palveluja ostetaan myös erikoistilanteissa esim. rekrytoinnin tai irtisanomisten yhteydessä. Yrityksillä voi olla eri tavoin toteutettuja yhteistyösuhteita ulkopuolisten palveluntarjoajien kanssa ( hovihankkijat ). Isot yritykset voivat irtisanomistilanteissa perustaa esim. työnhakukeskuksia joihin hankitaan palveluja yksityisiltä toimijoilta, TE-toimistoilta tai liitoilta. 18
4. Toimintaa ohjaavat strategiset linjaukset Korkeasti koulutettujen palvelujen kehittämisen taustalla työ- ja elinkeinohallinnon näkökulmasta vaikuttavat hallitusohjelman ja siihen pohjautuvien toimeenpanosuunnitelmien painopistealueet. Elinikäisen oppimisen sekä ohjauksen turvaamiseksi ovat Elinikäisen ohjauksen yhteistyöryhmän laatimat ohjauksen strategiset linjaukset toimineet Korkeasti koulutettujen palvelut työryhmän kehittämistyön tukena. Lisäksi työ- ja elinkeinohallinnossa meneillään oleva työ- ja elinkeinotoimistojen palvelujen kehittäminen vaikuttavat siihen, miten korkeasti koulutettujen palvelut ko hallinnonalalla tullaan organisoimaan. Pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelman strategiset politiikkakokonaisuudet ovat 1) köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen ehkäiseminen, 2) julkisen talouden vakauttaminen, 3) kestävän talouskasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn vahvistaminen. Hallitusohjelman mukaan työn ja yrittämisen kilpailukyvyn edistäminen sekä työurien pidentäminen ovat muun muassa kehittämisen kohteena. Tämä tarkoittaa toimenpiteitä, joiden avulla uudistetaan koulutuksen ja tutkimuksen rakenteita sekä rahoitusta, toimitaan tehokkaasti työttömyyttä vastaan ja kehitetään työelämää sekä vahvistetaan ja monipuolistetaan elinkeinorakennetta. Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelma linjaa, että koulutuspolitiikan tavoitteena on taata kaikille, syntyperän, taustan ja varallisuuden rajoittamatta yhtäläiset mahdollisuudet ja oikeudet sivistykseen, laadukkaaseen maksuttomaan koulutukseen sekä täysivaltaisen kansalaisuuden edellytykset. Hallituksen tavoitteena on kaventaa sukupuolten välisiä eroja koulutuksessa, koulutukseen osallistumisessa sekä koulutuksen suorittamisessa sekä vähentää koulutuksen periytyvyyttä Nuorten yhteiskuntatakuu on yksi hallituksen kärkihankkeista. Se toteutetaan niin, että jokaiselle alle 25-vuotiaalle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle tarjotaan työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta. Työministeri on asettanut työryhmän valmistelemaan esitykset nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamiseksi vuoden 2013 alusta. Nuorten yhteiskuntatakuun toteutuminen edellyttää mm. nuorille suunnatun työvoimapoliittisen koulutuksen lisäämistä. Myös oppisopimuskoulutusta on lisättävä ja luotava edellytykset pienille ja keskisuurille yrityksille sen onnistumiseksi. Työtä ja koulutusta yhdistämällä on edistettävä nuorten kiinnittymistä työelämään ja etsittävä sellaisia ammatillisen koulutuksen toimintamalleja, jotka auttavat työelämään pääsyä. Palkattoman työharjoittelun käytöstä on luotava pelisäännöt yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa ja etsivän nuorisotyön toiminta on laajennettava koko maahan. Hallitusohjelman toimeenpanosuunnitelmana toimivassa Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa (KESU) vuosille 2011 2016 linjataan mm elinikäiseen oppimiseen sekä ohjaukseen liittyvät edistämistoimet. Korkeakoulutuksessa opetuksen ja ohjauksen tason nostamiseen sekä tutkintojen läpäisyyn kaikilla tutkintoasteille tulee myös kiinnittää huomiota. Lisäksi ohjaustehtävissä toimivien osaamista tulee ylläpitää ja lisätä jatkuvasti. Sähköisten tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluiden kehittäminen osana SADe-ohjelman Oppijan verkkopalvelua on osa Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman linjauksia. Oppijan verkkopalvelukokonaisuus toteutetaan valtiovarainministeriön koordinoiman sähköisen asioinnin ja demokratian vauhdittamisohjelman (SADe) hankkeena. Oppijan verkkopalvelut -hanke on opetustoimen sähköisen asioinnin verkkopalvelukokonaisuus, jossa on tarkoitus tuottaa opiskelua ja siihen hakeutumista sekä oppimista ja urasuunnittelua tukevia palveluita elinikäisen oppimisen periaatteella. Palvelu on tarkoitettu mm. koulutukseen hakeutujille, opiskelijoille, oppilaitoksille ja 19
koulutuksen järjestäjille. Lisäksi Suomi on osana EU:n kasvustrategiaa (EU 2020 -strategia) sitoutunut kehittämään keskeisiä yhteiskunnan ja talouden osa-alueitaan siten, että suomalainen ja eurooppalainen kilpailukyky vahvistuu, kansalaisten hyvinvointi parantuu ja julkisen talouden kestävyys voidaan turvata. Strategiassa koulutus- ja tiedepolitiikalla on keskeinen asema ja Suomi on kansallisessa ohjelmaluonnoksessa sitoutunut mm. nuorten koulutustason parantamiseen ja varhain koulutuksen päättäneiden osuuden vähentämiseen. Suomi on osana strategiaa asettanut konkreettisiksi tavoitteikseen mm. sen, että vähintään 42 prosenttia 30 34-vuotiaista on suorittanut korkeakoulututkinnon. Elinikäisen oppimisen merkitys yhteiskunnassa on korostunut ja sen edistäminen nähdään keskeisenä välineenä työllistyvyyden parantamisessa ja ylläpitämisessä, ammatillisen liikkuvuuden tukemisessa ja aktiivisen kansalaisuuden edistämisessä. Siirtymät koulutuksen ja työelämän välillä ovat moninaistuneet ja lisääntyneet. Yksilön kyky hallita koulutus- ja ammattiuraa korostuu ja tiedon tarve kasvaa. Opintojen etenemisen ja ura- ja koulutusvalintojen tueksi annetaan erilaista ohjausta ja tuotetaan tietoa työ- ja koulutusmahdollisuuksista sekä tukimuodoista. Työelämässä tarvittavien taitojen ja osaamisen jatkuvan kehittämisen edellytyksenä on, että myös työikäiselle väestölle on tarjolla neuvonta- ja ohjauspalveluja. Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti 1.9.2010 Elinikäisen ohjauksen yhteistyöryhmän. Yhteistyöryhmän asettamista valmisteltiin yhdessä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa. Työryhmä selvitti mm. elinikäisen ohjauksen toteutumisen ongelmia ja kiireisimpiä kehittämistarpeita ja määritteli tältä pohjalta viisi strategista tavoitetta ohjauksen kehittämiselle. Näiden strategisten linjausten toteutumisen edistämisestä vastaa vuonna 2011 OKM:n ja TEM:n asettama elinikäisen ohjauksen ohjaus- ja yhteistyöryhmä, jonka toimikausi on 1.9.2011 31.1.2015. Lisäksi yhteistyöryhmä edistää ja tukee kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluiden kehittämistyötä sekä vahvistaa hallinnonalojen ja eri toimijoiden välistä yhteistyötä. 5. TE -hallinnon palveluverkostojen kehittäminen TE -toimiston yksi tärkeä tehtävä on turvata osaavan työvoiman saatavuus. TE -toimisto 2015 linjausten tavoitteena on TE -toimistojen asiakastyön, palvelujen ja toimintatavan uudistaminen. Linjaukset tehtiin vuonna 2009 ja niiden toimeenpano käynnistyi vuoden 2011 alussa. Osana uudistusta TE -toimistoissa on otettu käyttöön asiakkaiden palvelutarpeisiin perustuvat palvelulinjat ja sähköisiä asiointimahdollisuuksia lisätään. TE -toimistojen palveluvalikoiman ja siihen liittyvien säädösmuutosten valmistelu on käynnissä. Tavoitteena on, että asiakastyö uusin palveluin ja toimintatavoin alkaa 2013. TE -toimistoissa on kolme palvelulinjaa, jotka ovat koko maassa kaikilla alueilla yhdenmukaiset: 1) työnvälitys ja yrityspalvelut 2) koulutus ja osaamisen kehittämisen palvelut 3) työmarkkinoille kuntoutuvien palvelut. Kunkin ELY -keskuksen alueelle muodostetaan yksi hallinnollinen TE -toimisto. TE -toimiston kaikki uudet asiakkaat tulevat palveluprosessiin alkukartoituksen kautta. Alkukartoituksen tavoitteena on tunnistaa asiakkaan tarpeita vastaava palvelulinja. Lisäksi tavoitteena on vastata asiakkaan työllistymistä koskeviin kysymyksiin sekä selvittää asiakkaalle miten hänen palveluprosessinsa jatkuu. Myös maahanmuuttajat ohjataan alkukartoituksen kautta asiakkaan tarvetta vastaavalle palvelulinjalle, jolloin palveluprosessi ei eriydy tarpeettomasti muiden TE -toimiston asiakkaiden palveluprosessista. Tarvittaessa maahanmuuttaja ohjataan myös kotouttamislain mukaiseen 20