Piispainkokouksen lausunto kirkkohallitukselle n:o /995 (5) AMMATILLINEN KOULUTUS KIRKON VIRKOIHIN Kirkkohallitus käsitteli täysistunnossaan 5.2.994 kirkkoneuvos Heikki Mäkeläisen muistion pohjalta kysymystä kirkon virkoihin koulutettavien lukumääristä. Kirkkohallitus päätti pyytää piispainkokouksen lausuntoa tai vaihtoehtoisesti kannanottoa aloituspaikkojen määristä kirkollisia virkoja varten. Mikäli piispainkokous antaa lausunnon, kirkkohallitus jatkaa asian käsittelyä. Uuden kirkkojärjestyksen mukaan piispainkokous antaa edelleen määräyksiä seurakunnalliseen työhön otettavilta viranhaltijoilta vaadittavista tutkinnoista, mutta kirkkojärjestyksessä ei ole säännöksiä, kuuluuko kysymys aloituspaikoista piispainkokoukselle vai mahdollisesti kirkkohallitukselle. Piispainkokous esittää lausuntonaan kunnioittavasti seuraavan. Viime vuosina on useissa eri yhteyksissä ollut esillä kysymys kirkon työntekijöiden ammatillisen peruskoulutuksen koordinoimisesta kirkon keskushallinnossa. Yhteydenpidossa valtion kouluviranomaisiin ja toisaalta koulutuslaitoksiin on erilaisten asioiden yhteydessä jouduttu pohtimaan, kuka missäkin asiassa edustaa kirkkoa. Koordinoinnin tarvetta on sekä suurissa periaatekysymyksissä että päivittäisessä yhteydenpidossa ja koulutuksen seurannassa. Piispainkokous on aikaisemmin edustanut sitä kantaa, että käytännön työ peruskoulutuksen koordinoinniksi tulee kirkon hallinnossa uskoa kirkon koulutuskeskukselle. Niinpä piispainkokous esim. istunnossaan 3. 4.9.988 (4 ) kehotti kirkon koulutuskeskusta asettamaan työryhmän, jonka tehtäväksi tuli selkeyttää ja yhdenmukaistaa kirkon virkaan opiskelevien peruskoulutuksen seurantaa. Silloisen valmistusvaliokunnan käsityksen mukaan kirkon koulutuskeskuksen tehtäviä tulisi laajentaa peruskoulutuksen koordinoinnin suuntaan ja ylin koordinointivastuu säilyttää edelleen piispainkokouksella. Istunnossaan 5. 6.3.99 (8 ja 32 ) piispainkokous totesi, että piispainkokouksella on kirkon työntekijöiden peruskoulutuksen ylin koordinointivastuu kirkon
keskushallinnossa yhteistyössä kirkkohallituksen ja kirkon keskusten kanssa. Samalla piispainkokous kehotti kirkon koulutuskeskusta tekemään esityksen keskuksen ohjesäännön tarkistamiseksi siten, että keskuksen tehtäviin liitetään kirkon työntekijöiden peruskoulutuksen kehittäminen. Samassa yhteydessä pyrittiin yhdenmukaistamaan ja tehostamaan eri koulutusalojen kirkollisten seurantaryhmien työskentelyä. Kirkon koulutuskeskuksen taholta ilmaistiin, että keskuksen toimenkuvan laajentaminen koskemaan kirkon työntekijöiden peruskoulutusta on periaatteessa mahdollinen, mutta edellyttää lisäresursseja. Näiden lisäresurssien saaminen on osoittautunut mahdottomaksi. Uusi kirkkolaki, kirkkojärjestys ja kirkkohallituksen ohjesääntö ovat aiheuttaneet koordinoinnin organisoimisessa osittain uuden tilanteen. Kirkkohallituksen kokoonpano on laajentunut siten, että kirkon hengellinen elämä ja toiminta ovat entistä vahvemmin edustettuina. Kirkkojärjestyksen mukaan piispainkokouksen tehtävänä on hyväksyä pappisvirkaan, lehtorin, kanttorin ja diakonian virkaan kelpoisuusehtona oleva tutkinto. Tarvittaessa piispainkokous voi antaa määräyksiä lapsija nuorisotyöhön tai muuhunkin seurakunnalliseen työhön otettavilta viranhaltijoilta vaadittavista tutkinnoista. Kirkkohallituksen uuden ohjesäännön mukaan toiminnallisen osaston tehtävänä on mm. kirkon työntekijöiden ammatillisen peruskoulutuksen kehittäminen (2 9 k.) Aikaisemmat kirkon keskukset on uuden ohjesäännön mukaisesti liitetty kirkkohallituksen virasto organisaatioon. Piispainkokouksen ja kirkkohallituksen tehtävien jakoa jouduttaneen lähivuosina pohtimaan eri yhteyksissä. Alkuperäisen ideansa mukaisesti piispainkokous edelleen on piispojen, tuomiokapitulien ja hiippakuntien neuvotteluelin. Tämän ohella piispainkokouksella on lukuisia kirkkolaissa ja kirkkojärjestyksessä erikseen säädettyjä tehtäviä. Tässä käsiteltävien asioiden osalta piispainkokous, joka käsittelee kirkon uskoa, julistusta ja työtä, päättää hengellisen työn tekijöiltä vaadittavista tutkinnoista. Piispainkokouksen ja kirkkohallituksen tehtävien jaolle uudessa tilanteessa lienee olennaista, miten tulkitaan kirkkohallituksen uuden toiminnallisen mandaatin sisältö. Säännöksiä voitaneen tulkita siten, että kirkkohallituksen tulee huolehtia mm. kirkon ja seurakuntien työn yleisestä edistämisestä, kirkon yhteisestä toiminnasta ja kirkon suhteista yhteiskuntaan. Asioiden ohjautumisessa piispainkokoukselle tai
kirkkohallitukselle tulkinnanvaraisissa tapauksissa tarvittaneen käytännön kokemuksia muutaman vuoden ajalta. Aikaisemmin aiheuttivat keskusteluja tapaukset, joissa kirkon yhteistä toimintaa koskeva asia ei selvästi kuulunut kenenkään tehtäväkuvaan. Näissä tapauksissa lienee nyt selvää, että kirkkohallitus on uudessa järjestelmässä elin, jolle tavalla tai toisella kuuluu valmisteluvastuu. Piispainkokoukselle kuuluisivat sille erikseen säädetyt asiat sekä kirkon opin tulkintaan liittyvät kysymykset. Edellä olevan perusteella voidaan ajatella, että piispainkokoukselle edelleen kuuluu kirkon työntekijöiden peruskoulutuksen ylin koordinointivastuu sikäli, että piispainkokouksen tulee edelleenkin päättää, mitä tutkintoja ja minkä sisältöisiä opintoja vaaditaan kirkon hengellisissä tehtävissä toimivilta työntekijöiltä. Käytännön esimerkkinä voidaan mainita piispainkokouksen päätökset eräiden ammattikorkeakoulujärjestelmän mukaisten koulutussuunnitelmien kokeiluluontoisesta hyväksymisestä. Koulutussuunnitelmien yksityiskohtainen valmistelu sekä tarvittava yhteydenpito kouluviranomaisten ja koulutusta antavien tahojen kanssa on aikaisemminkin uskottu ao. asiantuntijaelimille eli kirkon keskuksille. Mikäli päivittäinen yhteydenpito ja koordinointi olisi organisoitu piispainkokouksen kanslian tehtäväksi, olisi tarvittu huomattavia lisäresursseja, ja tällainen keskuksille rinnakkainen organisaatio olisi ollut epätarkoituksenmukainen. Kirkkohallituksella on nykytilanteessa käytettävissään kirkon keskusten koko asiantuntijakapasiteetti. Piispainkokouksen mielestä on tarkoituksenmukaista, että keskukset edelleenkin toimivat kirkon asiantuntijaeliminä peruskoulutuksen erityiskysymyksissä. Kirkon työntekijöiden ammatillisen peruskoulutuksen käytännön koordinointia hoitaa siis kirkon keskushallinnon nykyisessä rakenteessa kirkkohallituksen toiminnallinen osasto. Edellä hahmoteltua piispainkokouksen ja kirkkohallituksen työnjakoa peruskoulutukseen liittyvissä asioissa voitaneen tulkita siten, että kirkkohallitukselle kuuluu koordinointi, yhteydenpito ja kirkon edun valvonta muissa asioissa kuin työntekijöiltä vaadittavien tutkintojen määrittelemisessä. Täten esim. koulutuksen määrällinen mitoittaminen on asia, jossa kirkkohallituksen tulee toimia kirkon puolesta ja jossa sillä on käytettävissään tarvittava asiantuntemus.
Koska koulutusasiat kuitenkin aina liittyvät toisiinsa, tarvitaan piispainkokouksen ja kirkkohallituksen keskinäistä yhteydenpitoa. Piispainkokouksessa käsiteltävien koulutusasioiden valmistelusta vastaavat kulloinenkin valmistusvaliokunta ja piispainkokouksen sihteeri. Tarvittava virkamiesyhteistyö kirkkohallituksen toiminnallisen osaston kanssa on helposti organisoitavissa. Yhteydenpitoa on erinäisissä käytännön asioissa harjoitettu vapaamuotoisessa virkamiestyöryhmässä kirkkoneuvos Heikki Mäkeläisen johdolla. Tämän ryhmän työskentelyyn ovat pysyvästi osallistuneet piispainkokouksen sihteeri Hannu Juntunen, kirkon koulutuskeskuksen johtaja Juha Pihkala sekä kirkon kasvatusasiain keskuksen johtava sihteeri Aimo Peltonen. Työskentelyssä on ollut mukana myös muita kirkkohallituksen toiminnallisen osaston työntekijöitä. Käytännön esimerkkinä voidaan mainita, että tämä epävirallinen virkamiestyöryhmä perehtyi syksyllä 994 opetusministeriöstä saatuun luonnokseen ammattikorkeakoululaiksi sekä pohti, sisältyykö luonnokseen ongelmia kirkon kannalta. Piispainkokouksen valmisteluissa on sovittu kokeiltavaksi sellaista menettelyä, että kirkkohallituksen toiminnallisessa osastossa valmisteltaisiin koulutussuunnitelmien hyväksymistä koskevia piispainkokouksen päätöksiä. Tällöin kirkkohallitus eli käytännössä toiminnallisen osaston ao. asiantuntijaelin toimisi piispainkokouksen valmistusvaliokunnan rinnalla laatien täsmällisen päätösehdotuksen. Piispainkokouksen keskusteluissa on ilmennyt, että jäsenet haluaisivat tehostaa asiantuntijaresurssien käyttöä vaativien koulutusasioiden käsittelyssä. Mainittu kokeilu merkitsisi, että koulutussuunnitelmien yksityiskohdat parhaiten hallitsevat asiantuntijat olisivat kiinteästi mukana myös tarvittavien piispainkokouksen päätösten valmisteluissa. Piispainkokouksen mielestä kirkkohallituksella siis on edellytykset ottaa tarvittaessa kirkon puolesta kantaa kirkon työntekijöiden ammatillisen peruskoulutuksen määrälliseen mitoittamiseen. Kirkkoneuvos Heikki Mäkeläisen muistion yksityiskohtiin piispainkokouksella ei ole huomauttamista. Aloituspaikkojen kokonaismäärä on n. 750. Kirkon koulutuskeskuksessa laaditun arvion mukaisesti korkeintaan vain n. puolet tästä opiskelijamäärästä voi päästä kirkon virkoihin. Tämän takia koulutusmääriä tulisi keskimäärin supistaa. Koulutuksen raju alasajo voisi kuitenkin pitemmällä aikavälillä johtaa vaikeuksiin.
Helsingissä 4 päivänä helmikuuta 995 Arkkipiispa Piispainkokouksen sihteeri John Vikström Hannu Juntunen