M 17/Sdk/Ir/52/2 Sodankylä ja Inari Pentti Ervamaa 1975-11-09 SELOSTUS TANKAVAARAN JA MORGAMIN ALUEEN SEKAHIPUISTA TEHDYSTÄ ALUSTAVASTA TUTKIMUKSESTA Ollessani 1950 luvun alkuvuosina mukana geologisen tutkimuslaitoksen kultatutkimuksissa Lapissa, sain esimiehiltäni Esa Hyypältä ja Eetu Savolaiselta tehtäväkseni mm. suorittaa alustava tutkimus tutkimuslaitoksen kokoelmiin hankituista sekahipuista. Tutkimuksen tässä vaiheessa ei sekahippuja saanut millään tavoin rikkoa eikä niistä liioin saanut valmistaa ohut- tai pintahieitä. Näin ollen suoritin tutkimuksen binokulaarimikroskoopilla ainoana apuvälineenä teräväkärkinen neula, jolla hippuja oli lupa kevyesti raaputtaa. Tällainen mikroskoopin alla suoritettu raaputtelu paljasti useissa tapauksissa, että kullan mukana olevat silikaatti- ja oksidirakeet olivat kultaan tarttunutta moreeniainesta tai että limoniitti oli ainoastaan kullan pintaan sekundäärisesti saostuneena ohuena kuorena. Näin aitojen sekahippujen määrä kaventui huomattavasti. Muistaakseni v. 1953 tutkittavanani ollut sekahippukokoelma siirtyi tarkemmin tutkittavaksi prof. Savolaiselle, joka tämän jälkeen on tietääkseni hankkinut runsaasti myös lisämateriaalia. Omalta osaltani vasta alkuun päässyt tutkimus jäi pahasti kesken, jonka vuoksi sitä ei ole aikoinaan tullut raportoitua. Ylijohtaja Stigzeliukselta hiljattain saamani kehotuksen johdosta olen nyt kuitenkin saattanut vanhat muistiinpanoni arkistointikelpoiseen asuun. Oheisessa liiteosassa on erillinen kuvaus jokaisesta sekahipusta. Myös hippujen paino, löytöpaikka ja löytäjä on ilmoitettu. Lopussa on pintapuolisia havaintoja eräistä tutkimuslaitoksen kokoelmiin hankituista platinahipuista.
2 Tutkitut sekahiput jakautuvat alueittain ja mineraaliseurueittain seuraavasti: Tankavaaran alue: Mineraaliseurue Lukumäärä Sekahippujen numerot Kulta + moreeninaineksia 10 2c,4a,4b,5a,5b,5c,8b,l0a, tai sekund. limoniittia l 0g, 50 Kulta + kvartsi 20 1,2e,3a,3b,4c,5e,5f,6a,9 1Ob,10c,10d,10e,1Of,11,13, 16,45,51,52 Kulta + kvartsi + hematiitti 1 la, Kulta + kvartsi + magnetiitti 3 7, 46, 47 Kulta + kvartsi + limoniitti 1 2d Kulta + hematiitti 7 5d, 17a, 17c, 17d, 17e,48,49 Kulta + magnetiitti 3 10h, 12b, 12c, Kulta + limoniitti 6 2a, 2b, 6b, 8a, 12a, 17b, Morgamin alue: Mineraaliseurue Lukumäärä Sekahippujen numerot Kulta + moreeniaineksia 6 21, 26, 27a, 27b, 27c, 38 tai sekund. limoniittia Kulta + kvartsi 6 18,20c,22,23a,30,75 Kulta + kvartsi + hematiitti 1 23b Kulta + kvartsi + magnetiitti 2 24, 32 Kulta + kvartsi + limoniitti 4 20a, 20b, 25, 29 Kulta + hematiitti - Kulta + magnetiitti 10 31, 33, 34, 35, 36, 71, 73, 74, 76, 77 Kulta + limoniitti 4 19, 27d, 37, 72
3 Ottaen huomioon kullan esiintymistavan kallioperässä sekä toisaalta kvartsin rapautumiskestävyyden, ei ole yllättävää, että kullan yleisin seuralaismineraali myös Tankavaaran ja Morgamin sekahipuissa on kvartsi- Se on yleensä kirkasta, verraten karkearakeista juonikvartsia, joka vain hyvin harvoin on kiteytynyt omamuotoisina rakeina. Kvartsi on tavallisesti pieninä pesäkkeinä tai erillisinä rakeina kullassa, mutta joskus sitä on kultaa runsaamminkin, jolloin kulta esiintyy kvartsissa pirotteena ja juonina. Muutamista sekarakeista näkee, että kvartsi on kokonaan tai osaksi lohkeillut pois kullan pinnasta. Kvartsin lisäksi on tutkitussa aineistossa tavattu kullan seuralaismineraaleina rautaoksideja seuraavassa yleisyysjärjestyksessä: limoniitti, magnetiitti, hematiitti. Nämä kaikki esiintyvät vaihtelevissa runsaussuhteissa kultaan sekoittuneina. Limoniitti on sekä Tankavaaran että Morgamin sekahipuissa usein heikosti magneettista, jonka perusteella voi olettaa sen tällaisissa tapauksissa olleen aikaisemmin magnetiittia, joka myöhäisemmissä vaiheissa on muuttunut lähes kokonaan limoniitiksi. Muuttumattomia magnetiitti-kulta sekarakeita on löydetty runsaimmin Morgamin alueelta, etenkin Miessijoen latvalta (kuva 1). Magnetiitti on näissä harvaa poikkeusta lukuun ottamatta hienorakeista, tiivistä, ja kulta esiintyy siinä hienona pirotteena ja ohuina juonina. Tankavaaralta on vain kolme muuttumatonta magnetiitti-kulta sekaraetta, joissa magnetiitti on suomurakenteista. Magnetiitista eroten hematiitti on kullan seuralaisena Tankavaaralla selvästi yleisempi kuin Morgamilla. Rakenteeltaan se on yleensä suomumaista.
4 Kuva 1. Morgamin alueen kultasekarakeiden löytöpaikat. 1. Kultaa hienorakeisessa magnetiitissa. 2. Kultaa limoniitissa. 3. Kultaa kvartsissa. Tyypeissä 1 ja 2 on usein vaihtelevissa määrin myös kvartsia. Etuliite ph viittaa E. Savolaisen teettämään pintahieen numeroon, muut numerot ovat P. Ervamaan tutkiman kultasekaraekokoelman näytenumeroita.
5 Tutkitun materiaalin perusteella voidaan sanoa, että ainakin sekahippujen sisältämä kulta on peräisin kultapitoisista kvartsijuonista, jotka enemmän tai vähemmän säännöllisesti ovat sisältäneet myös magnetiittia ja hematiittia, joista magnetiitti on usein voimakkaasti limoniittiutunut. Tutkitussa materiaalissa ei ole nähty mitään todisteita eikä edes selviä viitteitä siitä, että alkuperäiseen mineraaliseurueeseen olisi kuulunut myös karbonaatteja ja/tai sulfideja. Otaniemessä, 9 pnä marraskuuta 1975 Liiteosa: Kuvaus 84 sekahipusta ja muutamasta platinahipusta
Liite raporttiin M 17/Sdk/Ir/52/2 HAVAINTOJA TANKAVAARAN ALUEEN KULTASEKAHIPUISTA
N:o 1 4502, 9 mg Kulta ja kvartsi Pääosaksi kultaa, joka hyvin rosoista. Kuopissa olevan moreeniaineksen alta paljastui hiukan tummaa, karkearakeista kvartsia, joka ilmeisesti primäärisesti kullan mukaan kuuluvaa. N:o 1a 4502, 9 mg (halkaistu) Kulta, kvartsi, suomuhematiitti Hippu on hyvin rosopintainen, kuopissa ja onteloissa runsaasti moreeniainesta joka ei lähde pesemällä pois, kylläkin neulalla varovasti raaputtamalla. Kvartsia on noin 120 kullan määrästä. Se on sameaa, jotkut rakeet punertavia, granaatin näköisiä. Kvartsirakeiden raoissa ja väleissä on kultaa ohuina juonina. Hematiittia on pieninä suomuina kullassa tai isompina suomukasautumina juonikvartsin reunoilla. Suomujen väleissä on joskus kultakalvoja samaan tapaan kuin V. Saarisen hipussa Hevoskurulta.
N:o 2a 264,4 mg Limoniitti ja kulta, mahdollisesti kvartsi. Päämineraali limoniitti on hyvin hienorakeista, punertavan ruskeaa Kultaa on vain hipun yhdellä reunalla (ks. kuva). Arviolta sitä on 150 limoniitin määrästä. Kvartsia on mahdollisesti hyvin vähän limoniitissa. N:o 2b 68, 0 mg Limoniitti ja kulta. Limoniitti on hienorakeista, kuitenkin hiukan karkeampaa kuin 2a:ssa. Hipun pinnassa se on kulunut syville kuopille, joissa on hippuun kuulumatonta moreeniainesta. Kultaa on jokseenkin saman verran kuin limoniittia. Pieninä rakeina limoniittiin sekoittuneena.
N:o 2c 62, 1 mg Kulta ja limoniitti. Neulalla raaputtelemalla voi todeta, että limoniitti on ainakin pääosaksi kullan pintaan saostuneena ohuena kuorena. N:o 2d 52,1 mg Limoniitti, kulta, kvartsi. Limoniitti on punaruskeaa, hienorakeista. Kvartsi on huomattavan karkearakeista juonikvartsia, esiintyy silmäkkeinä limoniitissa. Kulta on kvartsissa hienona pirotteena sekä limoniitissa isompina (0, 5-1 mm) läiskinä (ks. kuva).
N:o 2e 43, 0 mg Kulta ja kvartsi. Kulta, jota on enemmän kuin kvartsia, on karkearakeisten juonikvartsisilmäkkeiden ympärillä isoina rakeina, jonkin verran sitä on myös hienona pirotteena kvartsissa tai ohuina kalvoina kvartsirakeiden väleissä. N:o 3a 2211,3 mg Kulta ja hiukan kvartsia. Rosoisen kullan syvälle kuluneissa kuopissa on kirkasta kvartsia. Joskus kvartsirakeiden väleissä on ohuita kultakalvoja.
N:o 3b 1885, 3 mg Kulta ja kvartsi Kullan seassa on n. 110 juonikvartsia, josta suuri osa punertavaa, rapautunutta, helposti murenevaa. Rapautunut kvartsi on kulunut syville kuopille.. Kulta on kauniisti ohuina juonina ja pirotteena kvartsissa. N:o 4a 2368, 2 mg Kulta ja siihen tarttunutta moreenin ainesta Kullassa on useita aivan sileitä pintoja, jotka ehkä ovat kidepainanteita. Kaksi tällaista pintaa muodostaa keskenään noin 100*:n kulman. Kullan kuopissa on moreeniainesta mm. kvartsia, kiillettä ja grannattia.
N:o 4b 1303, 4 mg Kulta Litteä, hyvin huokoinen kultahippu. N:o 4c 1706, 8 mg Kulta ja hiukan kvartsia Kullan mukana on hiukan, n. 150, kirkasta kvartsia joka näyttää olevan primäärisesti kullan mukaan kuuluvaa. N:o 5a 1070,5 mg Kulta Hyvin rosoisen kullan kuopissa ja onteloissa on ainoastaan sekundääristä moreeniainesta,joka raaputtamalla helposti irtaantuu. N:ot 5 b (973,6 mg) ja 5c (660,5 mg) ovat samasta paikasta ja samanlaisia kuin 5a.
N:o 5d 342 mg, litteä Kulta ja hematiitti Kullan pinnassa, raoissa ja onkaloissa on oranssin punaista jauhetta, joka ilmeisesti rapautunutta hematiittia. Rapautumatonta, hienorakeista hematiittia on hiukan pieninä kasautumina. Hematiitti ei ole magneettista. Erästä hematiittiläiskää raaputtamalla saattoi todeta sen jatkuvan syvälle kullan sisään, jossa se vaihettuu punaiseksi jauheeksi. N:o 5e 261,8 mg, pitkulainen Kulta ja hiukan kvartsia Kullassa on muutamia pieniä kvartsirakeita, joista suurin 1 mm läpimittainen. Sen pinnassa on pieniä pistemäisiä kultahitusia, jotka ovat lujasti kiinni kvartsissa. N:o 5f 885, 5 mg Kulta + hiukan kvartsia Hippu on hyvin tiivisrakenteinen, pintakin tavallista sileämpi. Kullan seassa on useita 0, 25-1, 50 mm läpimittaisia kvartsirakeita, joista osa jossain määrin omamuotoisia. Kvartsirakeiden väleissä ja raoissa ohuita kultakalvoja, hiukan on kultaa myös hienona pirotteena kvartsissa.
N:o 6a 2116,5 mg Kulta ja kvartsi Pääosa hipusta on kultaa. Eräällä sivulla on runsaasti sameahkoa juonikvartsia pesäkkeenä, jossa ohuita kultajuonia ja -pirotetta. Siellä täällä muuallakin on yksinäisiä pieniä kvartsirakeita. N:o 6b Tankavaara, Virtasen huutomo 1102,8 mg Kulta ja limoniitti Kullassa olevat epämuotoiset limoniittiläiskät ovat säännöllisesti kuluneet syvälle kuopalle. Limoniitissa on heikkoa kultapirotetta. Joskus limoniitissa on heikkoa, epäselvää omamuotoisuutta, mahdollisesti jäänteenä alkuperäisestä mineraalista (rikkikiisu?). Lisäksi kullassa on kauniita kidepainanteita. N:o 7 5259, 0 mg Kulta, kvartsi, magnetiitti Kullassa muutamia pieniä, erillisiä kvartsi- ja magnetiittirakeita. Ne ovat lujasti kiinni kullassa. Ei voi kuitenkaan varmuudella sanoa, kuuluvatko ne tässä kullan primääriseen mineraaliseurueeseen.
N:o 8a 3193,6 mg Kulta, limoniitti Rosoisen kullan kuopissa ja onkaloissa runsaasti moreeniainesta. Eräällä laidalla limoniittia, - joka osaksi ohuena kuorena kullan pinnassa, osaksi jatkuu syvälle kullan onkaloihin, jolloin siinä myös hienoa kultapirotetta. Limoniitti voi olla jonkin primäärisen rautamineraalin muuttumistuloksena. N:o 8b Ke Ke 2660, 0 mg Kulta Runsas silikaattiaines näyttää kokonaan olevan kultaan tarttunutta moreeniainesta. N:o 9 406, 5 mg Kulta ja hiukan kvartsia Kullassa on hyvin vähän kvartsia pieninä erillisinä rakeina.
N:o 10a 152, 0 mg Kulta Hippu on otettu kokoelmiin siinä olevien kauniiden kidepainanteitten vuoksi. N:o 10b 155,7 mg Kvartsi, kulta (granaatti?) Kvartsi on karkearakeista läpikuultavaa juonikvartsia, jossa ohuita kultajuonia ja pirotetta. Osa hipusta on kompaktia kultaa, jossa pieniä kvartsirakeita. Kvartsin yhteydessä hiukan granaattia, joka on niin lujasti kiinni kvartsissa, että voisi uskoa sen kuuluvan primääriseen mineraaliseurueeseen. Ohuthieestä asia voisi varmistua.
N:o 10c 100,3 mg Kulta ja kvartsi Kompektissa kullassa on muutamia noin 0,5 mm läpimittaisia kvartsirakeita, joiden raoissa joskus kultakalvoja. Erään kvartsirakeen sisällä näkyy kultasulkeuma. Kullan pinnassa on sileitä pintoja, jotka mahdollisesti ovat siitä irronneiden kvartsikiteiden jättämiä. N:o 10d 129,0 mg Kulta ja kvartsi Noin 1/3 hipusta on kirkasta juonikvartsia, samanlaista kuin 10c:ssä. Hippu on lujarakenteinen, joten siitä saisi hyvän hieen. N:o 10e 35, 5 mg Kulta, kvartsi (ja granaatti?) Kvartsi on punertavaa, pigmentin värjäämää. Sen mukana on granaatin näköistä mineraalia. En kuitenkaan raaputtanut sitä irti tarkempaa tutkimusta varten, koska hipusta voisi ensin valmistaa ohuthieen.
N:o 10f 24, 8 mg Kvartsi ja kulta Erittäin kaunis kvartsi-kulta sekarae. Kultaa vain noin 1/3 kvartsin määrästä. Hippu on hauras eikä kestä raaputtelua. N:o 10g 16,6 mg Kulta ja limoniitti Hippu halkastiin jolloin ilmeni, että limoniitti on ohuena kuorena yhtenäisen kultahipun pinnassa tai sen onteloissa. Ilmeisesti limoniitti on kokonaan sekundääristä. N:o 10h 2, 7 mg Suomuinen magnetiitti ja kulta Kulta on ohuina kalvoina magnetiittisuomujen väleissä. Hippu tarttuu kiinni magneettiin. Magnetiitti on täysin suomuhematiitin näköistä, samaa tyyppiä kuin esim. Palokiimaselän juonissa ja eräissä Tankavaaran ja Lemmenjoen alueilta löytyneissä lohkareissa.
N:o 11 Tankavaara, Pääkkösen huuhtomo Sivonen 1915, 1 mg Kulta, hiukan kvartsia Hippu on lähes puhdasta kokoon kääriytynyttä kultaa, kuopissa ja poimuissa moreenin aineksia. Yhdessä kulmauksessa pieni kvartsiraerykelmä, joka ilmeisesti primäärinen. N:o 12a Tankavaara, Hevoskuru Ville Saarinen 88, 8 mg Kulta ja limoniitti Limoniitti on kuorimaisesti kultahipun pinnassa. Hippu tarttuu heikosti kiinni magneettirautaan, josta päätellen sen sisällä voi olla magnetiittia. Limoniitti voi olla magnetiitin rapautumistulosta. N:o 12b Tankavaara, Hevoskuru Ville Saarinen 62, 7 mg Kulta, limoniitti, magnetiitti Päälisin puolin tarkasteltaessa hipussa voi havaita vain kultaa ja hienorakeista limoniittia, joka on osaksi punamultamaisena jauheena, tällöin kai lähinnä hematiittia. Limoniitissa on hienorakeista kultaa pirotemaisesti. Magneettirauta vetää hipun noin 1, 5 mm etäisyydeltä itseensä, josta päätellen magnetiittiakin täytyy olla mukana. Pintahieen valmistus olisi paikallaan.
N:o 12c Tankavaara, Hevoskuru Ville Saarinen 4, 3 mg Kulta, limoniitti, magnetiitti Hippu on samaa tyyppiä kuin 12b. Kultapirotetta limoniitissa kuitenkin on vähemmän. N:o 13 Tankavaara, Pääkkösen huuhtomo A. Jääskeläinen 2326, 1 mg Kulta ja kvartsi Kvartsi on erillisinä Ø 0,5-1 mm kirkkaina rakeina kompaktissa kullassa. Kvartsirakeet ovat osaksi omamuotoisia, niiden raoissa on joskus ohuita kultajuonia. Hipusta voi havaita selvästi, että siitä on lohkeillut kvartsirakeita jolloin kultaan on jäänyt sileitä kvartsin kidepainanteita, joskus myös jätteitä kvatsirakeista. Hipun kuopissa on moreenista peräisin olevaa ainesta, mm. kvartsia, granaattia ja magnetiittia. N:o 16 Löytäjä. Tankavaara, Itkosenkuru Seppälä 12,6 mg Kulta ja hiukan kvartsia Pienen hipun pinnassa yksi ulospistävä kvartsirae, irtosi.
N:o 17a Tankavaara, Hevoskuru Ville Saarinen 147, 9 mg Hematiitti ja kulta Kulta on pienisuomuisessa hematiitissa hyvin hienorakeisena pirotteena tai isompina läiskinä (ks. kuva). Hematiitti on hyvin heikosti magneettista. N:o 17b Tankavaara, Hevoskuru Ville Saarinen 81, 9 mg, pitkulainen Limoniitti ja kulta Hipun toisessa päässä noin 2, 5 mm pituinen limoniittikasautuma, jossa kultaa hienona pirotteena ja kalvoina. Muu osa hipusta puhdasta kultaa. N:o 17c Tankavaara, Hevoskuru Ville Saarinen 11, 9 mg Hematiitti ja kulta Hematiitti on tässä punaisena pehmeänä jauheena. Muuten hippu on täysin 17a:n kaltainen.
N:o 17d Tankavaara, Hevoskuru Ville Saarinen 17,8 mg Punamultamainen hematiitti ja kulta Rauta-aines on tässä vieläkin pehmeämpää kuin 17c:ssä. Samanlainen on myös hippu 17e, paino 3, 0 mg. N:o 17e Tankavaara, Hevoskuru Ville Saarinen 3, 0 mg Kulta ja punamultamainen hematiitti Hipun pienuus vaikeuttaa tutkimusta. Näyttää rakenteeltaan ja mineraalikoostumukseltaan saman tyyppiseltä kuin 17c ja 17d. N:o 45 J. Virtanen 1952 1286,0 mg Kulta ja kvartsi Kulta on tunkeutunut breksiamaisesti sameaan, pienirakeiseen juonikvartsiin. Kvartsissa on joitakin kidepintoja näkyvissä, pitemmälle kehittyneitä omamuotoisia rakeita ei kuitenkaan ole. N:o 46 J. Virtanen 1950 116 mg Magnetiitti, kulta ja kvartsi Magnetiitti, jota on noin puolet, on hyvin säilynyttä suomumagnetiittia. Kulta, jota lähes puolet sekahipusta, esiintyy kalvoina ja pesäkkeinä magnetiittisuomujen väleissä kuten hipussa 10 h. Kvartsi on hienorakeista, rapautunutta, punaiseksi värjäytynyttä. Se on yhtenäisenä pienenä raerykelmänä.
N:o 47 J. Virtanen 1950 38, 3 mg Kvartsi, kulta ja suomumagnetiitti runsaussuhteessa 7:2:1 Kulta on enimmäkseen ohuina kalvoina ja hienona pirotteena kvartsissa, osaksi myös magnetiitissa, joka esiintyy pieninä suomukasautumina kvartsissa. PE/1957 N:o 48 J. Virtanen 1952 63, 0 mg Suomuhematiitti ja kulta Hematiitti on täysin rapautumatonta, ei ollenkaan magneettista. Kulta, jota n. 1/3, on hematiittisuomujen väleissä kalvoina tai isompina pesäkkeinä. N:o 49 J. Virtanen 1952 44 mg Hematiitti ja kulta Hematiitti, jota n. 1/3, on hyvin pienisuomuisina kasautumina kullassa. Hematiitti on hyvin heikosti magneettista.
N:o 50 J. Virtanen 1952 4, 5 mg Kulta ja limoniitti Limoniitti on sekundäärisesti saastuneena kuorena kullan pinnassa.. N:o 51 J. Virtanen 1952 80, 0 mg Kulta ja kvartsi Kvartsia on vain yksi suuri kirkas rae, mutta kidepainanteista päätellen sitä on ollut enemmänkin. N:o 52 J. Virtanen 76, 2 mg Kulta, kvartsi ja serisiitti Serisiitti on rapautuneina pehmeinä suomupinkkoina kullan ja kvartsin seassa. Binokkeli tutkimuksen perusteella ei voi olla varma serisiitin primäärisyydestä.
HAVAINTOJA MORGAMIN ALUEEN KULTASEKAHIPUISTA N:o 18 Morgam, Jäkälä-äytsi Kullervo Korhonen 24 570, 0 mg Kulta ja kvartsi Sekahippu on löydetty elokuussa 1951 Jäkälä-äytsiltä kaivospiirin 688 yläpäästä. Hippu on ollut granuliittisen pohjakallion raossa noin 20 cm kallion pinnasta. Hipun on lahjoittanut geologiselle tutkimuslaitokselle Kullervo Korhonen 26.2. 1952. Hipun yhdellä laidalla on runsaasti karkearakeista juonikvartsia. Kvartsirakeiden väleissä ja raoissa ohuita kultajuonia. Muualla hipun pinnassa on punaisia läiskiä joissa on ainakin kvartsia, hematiittia ja limoniittia. Läiskät voi raaputtamalla todeta aivan pinnallisiksi. Ilmeisesti ne ovat kultaan sekundäärisesti tarttunutta ainesta. N:o 19 Morgam, Ruittuäytsi Eenokki Kangasniemi 613,5 mg Limoniitti ja kulta Kulta on hienona tasaisena pirotteena tiivisrakenteisessa punaruskeassa limoniitissa, joka on hyvin heikosti magneettista. Hipun levymäinen muoto viittaa siihen, että limoniitti olisi levyrakenteisen magnetiitin tai hematiitin muuttumistulosta.
N:o 20a Morgam, Ruittuoja Niilo Raumala 1045,5 mg Kulta, limoniitti ja kvartsi Limoniitti on yhtenäisenä massana kultarungon ympärillä. Pääosa limoniitista on ruostemaisena punaruskeana jauheena, pienempi osa tiivistä mustaa. Limoniitissa on hiukan kultaa pirotteena ja juonina sekä kolme kirkasta kvartsiraetta, joista yksi kauniisti omamuotoinen. Limoniitti on hyvin heikosti magneettista. N:o 20b Morgam, Ruittuoja Niilo Raumala 216,4 mg Limoniitti, kulta ja kvartsi Limoniitti on tässä hyvin tiivisrakenteista, mustaa. Kulta esiintyy limoniitissa pistemäisen pieninä rakeina tai isompina kasautumina. Hipun yhdellä kulmalla on hiukan selvää juonikvartsia, siinäkin hiukan pieniä kultarakeita. N:o 20c Morgam, Ruittuoja Niilo Raumala 153, 2 mg Kulta ja kvartsi Kvartsi ja kulta ovat tiiviisti yhteenkasvaneita, jokseenkin saman verran kumpaakin. Kvartsi on kirkasta, ei kidepintoja. Kullassa on kirkaspintaisia kuoppia joista kvartsi on ilmeisesti irronnut.
N:o 21 Morgam, Jäkälä-äytsi Kullervo Korhonen 13.7. 1951 6 888, 0 mg Kulta Levymäinen kulta on kääriytynyt kasaan. Sen poimuissa, osaksi tasaisilla pinnoillakin, on ruosteen iskostamaa moreeniainesta, jossa voi erottaa kvartsia, kiillettä, hematiittia, granaattia ja maasälpää. N:o 22 Morgam, Pihlajakuru V. Kangasniemi 3 500 mg Kulta ja kvartsi Hyvin rosoinen hippu, koloissa moreeniainesta. Hiukan myös primääristä kvartsia. N:o 23a Morgam, Kaarreoja? 1951 10 930, 3 mg Kvartsi ja kulta Kulta on "iskoksena" korkeassa juonikvartsissa. Kvartsi on osaksi rapautunutta, haurasta, mutta kuitenkin kirkasta. Omamuotoisia rakeita ei ole. N:o 23b Morgam, Kaarreoja? 1951 841, 0 mg Kvartsi, kulta, hematiitti Samaa tyyppiä kuin 23a, tässä lisäksi muutama hyvin pieni tumma suomu, joka ilmeisesti hematiittia.
N:o 24 Morgam, Miessijoki Niilo Ranttila 1878,6 mg Magnetiitti, kulta,kvartsi Magnetiitti on hienorakeista, voimakkaasti magneettista. Kulta, jota on noin 110 magnetiitin määrästä, esiintyy magnetiitissa hienona pirotteena, ohuina juonina tai isompina kasautumina. Kvartsia on muutama pieni yksinäinen rae magnetiitissa. N:o 25 Morgam, Kotaoja I. Isola 90, 8 mg Limoniitti, kvartsi, kulta Kulta on 0, 2-1, 0 mm läpimittaisina rakeina limoniitin ja kvartsin seoksessa. Hippu on rapautunut, hauras. N:o 26 Morgam, Ruittuäytsi Eenokki Kangasniemi Kuusi hippua yht. 212, 8 mg Kulta Hippujen pinnassa on ohut kalvo amorfista limoniittia, joka raaputettaessa lohkeilee helposti irti.
N:o 27a Morgam, Jäkälä-äytsi Kullervo Korhonen 528, 2 mg Kulta Kullan pinnassa on ohut kalvo punaista ja kovaa ruostetta, joka on selvästi sekundääristä. N:o 27b Morgam, Jäkälä-äytsi Kullervo Korhonen 303, 0 mg Kulta Kuten 27a. N:o 27c Morgam, Jäkälä-äytsi Kullervo Korhonen 41, 0 mg Kulta Kullan pinnassa sekundäärinen musta limoniittikalvo. N:o 27d Morgam, Jäkälä-äytsi Kullervo Korhonen 53, 5 mg Kulta ja limoniitti Hipun toinen pää on puhdasta kultaa, toinen pää taas tiivistä limoniittia, jossa kultaa on hyvin hienorakeisena pirotteena.
N:o 29 Morgam, Kivikkopuro Kajanto 1921,5 mg Limoniitti, kvartsi (n. 10 %) ja kulta (n. 10 %) Kulta on hienona pirotteena, juonina ja pesäkkeinä sekä limoniitissa että karkearakeisena kvartsissa, limoniitissa enemmän. Hippu ei tartu kiinni pieneen magneettirautaan, mutta liikahtelee voimakkaasti. Ilmeisesti limoniitissa on jätteinä varhaisempaa magnetiittia. N:o 30 Morgam, Kotaoja, 470 m suusta Jukka Pellinen 4055, 5 mg Kulta ja kvartsi Kaunis kulta-kvartsi sekä hippu. Kvartsi on osaksi sameaa, rapautunutta. Siinä on hiukan punaruskeaa ruostemaista ainetta, jossa jätteenä hiukan hematiittia, joka on selvästi magneettista (martiittia). Hematiittia on niin vähän, että ei voi olla varmaa siitä kuuluuko se primäärisesti mineraaliseurueeseen. Pintahie olisi paikallaan.
N:o 31 Morgam, Miessijoki Pauli Ruokonen 21 000 mg Magnetiitti, limoniitti ja kulta Sekarae on lainattu tutkittavaksi, palautettu. Jokseenkin puolet hipusta on hienorakeista magnetiittia. Limoniitti on tiivistä ja kovaa, ilmeisesti se on syntynyt magnetiitin muuttumistuloksena. Kulta on osaksi hyvin hienona pirotteena magnetiitissa ja limoniitissa, osaksi pieninä pesäkkeinä. N:o 32 Morgam, Miessijoki Arvid Kokko 1952 1894, 9 mg Kvartsi, kulta, magnetiitti Päämineraali kvartsi on sameaa, vain heikosti läpinäkyvää. Ei omamuotoisia rakeita. Kulta jota on noin 1/3, esiintyy kvartsissa osaksi mikroskooppisen hienona pirotteena, osaksi isompina pesäkkeinä ja kalvoina. Lisäksi kullassa on hiukan haurasta, kiillemäisesti lohkeilevaa mineraalia, joka on selvästi,ei kuitenkaan voimakkaasti magneettista. Ilmeisesti tämä on martiittiutunutta suomumaista magnetiittia. N:o 33 Morgam, Miessijoki Arvid Kokko 1952 1631 mg Kulta ja magnetiitti Kulta, jota noin 1/3, on hyvin hienona pirotteena ja kalvoina rakeisessa magnetiitissa. Magnetiitti on verraten hyvin säilynyttä. Siinä ei ole suomurakennetta, ilmeisesti ei myöskään martiittiutumista.
N:o 34 Morgam, Miessijoki Arvid Kokko 1952 633 mg Magnetiitti ja kulta Hippu on samanlainen N:o 33, vain enemmän pyöristynyt ja rapautunut (hauras). N:o 35 Morgam, Miessijoki Ruokanen & Loppukaarre 3878 mg Magnetiitti ja kulta Magnetiitti on hyvin hienorakeista, muuttumatonta, kultaa on noin 1/8. Se on osaksi hienona pirotteena, osaksi ohuina juonina, jotka jatkuvat suoraviivaisina 2-5 mm. Tällainen kulta on kiteytynyt myöhäisessä vaiheessa rakoilleeseen magnetiittiin. Kulta on jakautunut tasaisesti koko hippuun. N:o 36 Jöytäjä: Morgam, Miessijoki Ruokanen & Loppukaarre 167 mg Magnetiitti ja kulta Hippu on samaa tyyppiä kuin 34' ja 35. Kalvomaisia kultajuonia ei tässä kuitenkaan ole.
N:o 37 Morgam, Miessijoki Heinonen 2152 mg Kulta ja limoniitti Valtaosa hipusta on kultaa. Limoniitti on ainakin pääosaksi pintasaostumaa. N:o 38 Morgam, Miessijoki Heinonen 432 mg Kulta Kullan pintaan on saastunut sekundäärisesti ohut limoniittikalvo. N:o 71 Morgam, Miessijoki Arvid Kokko 3686, 0 mg Magnetiitti ja kulta Kulta on rakeisessa magnetiitissa ohuina juonina ja hienona pirotteena, joka osaksi näkyy vasta mikroskoopilla. Kultaa on alle 10 %. N:o 72a Morgam, Miessijoki Heinonen 2150, 0 mg Limoniitti ja kulta Rakenteeltaan täysin samanlainen kuin Miessin latvoilta löydetyt useat magnetiitti-kultasekarakeet. Ilmeisesti alkuperäinen magnetiitti on tässä muuttunut kokonaan limoniitiksi. Hippu on lainattu Heinoselta tutkittavaksi.
N:o 73 Morgam, Miessijoki Arvid Kokko 160, 0 mg Magnetiitti ja kulta Kulta pirotteena ja juonina hienorakeisessa magnetiitissa. Tästä on tehty pintahie. N:o 74 Morgam, Miessijoki Arvid Kokko 63, 0 mg Kulta, limoniitti ja magnetiitti Kulta on runsaana pirotteena limoniitissa, jossa relikteinä pieniä magnetiittirakeita, kokonaisuudessaan sekarae on selvästi magneettinen. Tästä tehty pintahie. N:o 75 Morgam, Miessijoki Arvid Kokko 1890 mg Kulta ja kvartsi Erittäin kaunis lujarakenteinen sekarae, kultaa ja kvartsia jokseenkin saman verran. Tästä tehty pintahie.
N:o 76 Morgam, Miessijoki Jalmari Hepo-oja 3574,0 mg Magnetiitti, kulta ja limoniitti Kulta on pirotteena ja juonina hienorakeisessa magnetiitissa. Tämä on enemmän pyöristynyt kuin Miessin yläjuoksulta löydetyt samantyyppiset sekarakeet. (Pitempi kulkeutumismatka?) N:o 77 Morgam, Miessijoki Jouko Loppukaarre 16 500 mg Magnetiitti ja kulta Sekarae on lainattu tutkittavaksi, palautettu. Kulta on juonina ja pirotteena hienorakeisessa magnetiitissa, jossa on tapahtunut oktaedri- ja kuutiopintojen suuntaista martiittiutumista. Pintahie tehty.
HAVAINTOJA PLATINAHIPUISTA, JOISTA YKSI LUTOLTA, MUUT MORGAMIN ALUEELTA N:o 14 Kaunispää, Luton kuru T. Rantapuoskari 17, 8 mg Platina ja kulta Lähes puhtaan platinan kuopissa näkyy hiukan kultaa. N:o 28 a - h Morgam, Miessijoki Arvid Kokko Kahdeksan hippua, yht. 192,8 mg Platina a) Pyöreä, kova, suhteellisen voimakkaasti magneettinen. b) Kovaa ja kirkasta kuten edellinen, magneettisuus heikompi. c) Kova, kirkas ja tiivis, pinnassa runsaasti sileitä kidepainanteita. Sulkeumana jotain mustaa, voimakaskiiltoista mineraalia, jota ei irrotettu lähempää tutkimusta varten. d-h) Tavallista, edellisiä pehmeämpää ja vähemmän magneettista platinaa. N:o 23e Morgam, Jäkälä-äytsi Kullervo Korhonen 133, 5 mg Platina Hippu on sileäpintainen ja hyvin kova. Neulalla saa siihen vain heikon naarmun. Ilmeisesti joku lejeerinki. Magneettirauta vetää hipun itseensä noin 1 mm etäisyydeltä.
N:o 23f Morgam, Jäkälä-äytsi Kullervo Korhonen 173,4 mg Platina ja kulta Hipun pinta on rosoinen, hohkamainen. Sisempää tiivistä ja pehmeää. Hipussa on kaksi ulospistävää sienimäistä kasvannaista, joiden sisällä kultaa. Ei ollenkaan magneettinen. N:o 23g Läytäjä: Morgam, Jäkälä-äytsi Kullervo Korhonen 95, 8 mg Platina ja kulta Platinahipun laidassa on kaksi erillistä kultaläiskää, joista isompi jatkuu syville kullan sisään. Platina-kulta-rakenteen selvittämiseksi olisi hippu halkaistava. Platina on pehmeää, vain hyvin heikosti magneettista. N:o 23h Morgam, Jäkälä-äytsi Kullervo Korhonen 38, 8 mg Platina Hippu on hyvin vaaleaa, kirkasta platinaa, kovuus jokseenkin sama kuin kullalla. Ei ollenkaan magneettista.
N:o 23i Läytäjä: Morgam, Jäkälä-äytsi Kullervo Korhonen 50, 6 mg Platina Hyvin kova, heikosti magneettinen platina-hippu, pinnassa jokseenkin suorakulmaisia kidepainanteita. N:o 20d Lemmenjoki, Ruittuoja Niilo Raumala 336, 0 mg Platina Pyöreä platinahippu, hyvin pehmeää. Hipun pinnassa on hiukan hyvin pieniä kvartsirakeita, jotka ilmeisesti ovat siihen sekundäärisesti tarttuneita.
JUKKA PELLISEN PLATINAHIPUT Jukka Pellisen platinahippukokoelma on jaettu, muistaakseni Pellisen omasta toimesta, seuraaviin fraktioihin: Kokoelma on ostettu tutkimuslaitokselle 12 540 vanhalla markalla. Ei-magneettinen fraktio: Suurin osa hipuista on kovaa ja tiivistä tavaraa. Jonkin verran on myös hyvin pehmeitä lyijynnäköisiä hippuja joiden pinta tumman harmaa. Pari hippua on huokoista, sienimäistä tyyppiä. Kaikkein pienimmät Kotaojan tammen kohdalta löydetyt hiput ovat hyvin kirkkaita omamuotoisia kiteitä. Niissä näkyy mm. kuutio- ja oktaedripintoja. Muiden hippujen löytö-paikkoja: Iso Morgamoja Kotaojan suun yläpuolel ta Pitkulainen (5 mm) Kolmiomainen, litteä, n. 1/4 g Soikea, sileä Pehmeä, iso Päärynän muotoinen 1, 5 mm Koukunmuotoinen, rosoinen 50 mg Morgamoja tai Kotaoja Heikosti magneettinen fraktio: 1. Suurin hippu Morgamojalta 2. Kidepintainen, jossa punaista ruostetta pinnassa Kotaojalta, noin 600 m suusta ylöspäin 3. 3 mm:n litteähkö hippu, yksi pinta pyöreä, muut rosoisia, väri tavallisen harmaa. Kotaojan huuhtomon yläpäästä. Fraktiot 1-2 mm ja 2-4 mm: Hiput ovat osaksi kidepintaisia, osaksi pyöristyneitä.