LUONNOS KOMISSION JA NEUVOSTON YHTEISEKSI TYÖLLISYYSRAPORTIKSI. oheisasiakirja komission tiedonantoon yhteisestä kasvuselvityksestä 2015

EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 28.11.2014 COM(2014) 906 final LUONNOS KOMISSION JA NEUVOSTON YHTEISEKSI TYÖLLISYYSRAPORTIKSI oheisasiakirja komission tiedonantoon yhteisestä kasvuselvityksestä 2015 FI FI

Luonnos yhteiseksi työllisyysraportiksi, joka perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 148 artiklaan, on osa komission vuotuista kasvuselvitystä talouspolitiikan vuoden 2015 EU-ohjausjakson käynnistämiseksi. Yhteinen työllisyysraportti on keskeinen tekijä taloudellisen ohjauksen vahvistamisessa. Sillä tuetaan vuotuiseen kasvuselvitykseen sisältyviä tärkeimpiä työllisyyttä koskevia viestejä. Raportin sisältämä analyysi perustuu Euroopan työllisyys- ja yhteiskunnallisen tilanteen kehittymiseen, työllisyyssuuntaviivojen 1 täytäntöönpanoon ja kansallisten uudistusohjelmien tarkastelun tuloksiin, joiden perusteella neuvosto antoi 8. heinäkuuta 2014 maakohtaiset suositukset, sekä niiden tähänastisen täytäntöönpanon arviointiin. Työllisyys- ja sosiaalinen tilanne edelleen huolestuttava Komission laatimaa syksyn talousennustetta leimaavat hidas kasvu ja korkea mutta suhteellisen vakaa työttömyys (24,6 miljoonaa ihmistä). Tilanne vaihtelee edelleen suuresti maasta toiseen etenkin euroalueella. Työttömyydestä on tulossa rakenteellista myös suhteellisen hyvin menestyvissä maissa, kuten pitkäaikaistyöttömien määrän kasvu osoittaa. Hyvin toimivia työmarkkinoita tukevia uudistuksia on jatkettava Useat jäsenvaltiot ovat toteuttaneet uudistuksia maakohtaisten suositusten mukaisesti. Uudistusten ensimmäiset myönteiset vaikutukset ovat näkyvissä: esimerkiksi työvoimaosuus on kasvanut. Investointeja tarvitaan kuitenkin lisää, jotta voidaan tukea kasvua ja luoda sellainen toimintaympäristö, jossa syntyy ihmisarvoisia työpaikkoja. Jäsenvaltiot ovat edistyneet nuorisotakuun toteuttamisessa torjuakseen nuorisotyöttömyyttä. Tarvitaan kuitenkin lisätoimia, joissa painotetaan etenkin julkisia työvoimapalveluja, räätälöityjä aktiivisia työmarkkinatoimenpiteitä sekä ammatillista koulutusta. Jäsenvaltioiden olisi tarjottava yrityksille toimintaympäristö, joka auttaa niitä tarjoamaan oppisopimuspaikkoja, jotka taas helpottavat siirtymistä koulutuksesta työelämään. Investoimalla henkilöpääomaan koulutuksen kautta parannetaan tuottavuutta Monissa jäsenvaltioissa on pyritty ottamaan käyttöön toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on parantaa osaamisen tarjontaa ja edistää aikuiskoulutusta. Eräissä maissa on pyritty parantamaan ensimmäisen, toisen ja kolmannen asteen koulutusjärjestelmiä, toisissa taas on 1 Neuvoston päätös 2010/707/EU, annettu 21 päivänä lokakuuta 2010, jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (EUVL L 308, 24.11.2010, s. 46). 2

puututtu koko koulutusstrategiaan. Jäsenvaltioiden on jatkettava ammatillisen koulutuksen järjestelmiensä uudistamista lisätäkseen työntekijöiden tuottavuutta, kun taitovaatimukset muuttuvat nopeasti. Vero- ja etuusjärjestelmien pitäisi tukea työpaikkojen luomista Työttömyysetuusjärjestelmät olisi kytkettävä paremmin aktivoimiseen. Lisäksi tarvitaan tukitoimia ja muita toimenpiteitä, joilla lisätään pitkäaikaistyöttömien integroitumista työmarkkinoille. Jäsenvaltioiden olisi jatkettava ja joissain tapauksissa tehostettava toimenpiteitä, joilla puututaan työmarkkinoiden segmentoitumiseen yksinkertaistamalla työlainsäädäntöä. Verojärjestelmiin on ryhdytty tekemään joitakin uudistuksia, joilla pyritään vähentämään työpaikan vastaanottamisen pidäkkeitä ja samalla keventämään työn verotusta, jotta yritykset voisivat palkata (uudelleen) nuoria ja pitkäaikaistyöttömiä. Useat jäsenvaltiot ovat muokanneet palkanmuodostusmekanismeja edistääkseen palkkakehityksen sovittamista tuottavuuteen ja tukeakseen kotitalouksien käytettävissä olevia tuloja. Erityisesti on keskitytty vähimmäispalkkoihin. Muutama jäsenvaltio on etsinyt keinoja työpaikkojen luomiseen kohdistamalla tukea uusien työntekijöiden (määräaikaiseen) palkkaamiseen, palkkoihin tai sosiaaliturvamaksuihin. Sosiaalisen suojelun järjestelmien nykyaikaistaminen Sosiaalisen suojelun järjestelmiin on tehty uudistuksia. Eläkeikää nostetaan ja naisten ja miesten eläkeiän eroja supistetaan. Jäsenvaltioissa pyritään antamaan työntekijöille mahdollisuus jatkaa työelämässä pitempään ja nostaa eläkkeen määrää eläkkeellejäämistä lykkäämällä. Sosiaalisen suojelun järjestelmillä aktivoidaan ne, joilla on mahdollisuuksia päästä työmarkkinoille sekä suojellaan niitä, jotka ovat ajautuneet kauimmaksi työmarkkinoilta, ja suojellaan yleensäkin ihmisiä riskeiltä eri elämänvaiheissa. Jäsenvaltiot lisäävät toimiaan saavuttaakseen paremmin ne, joiden köyhyysriski on suuri, etenkin lapset ja ikääntyneet. Terveydenhuoltomenoja tarkistamalla edistetään lisäksi keinoja parantaa toimien tehokkuutta kansalaisten kannalta ja lisätä kustannustehokkuutta. 1. TYÖMARKKINOIHIN JA SOSIAALISIIN SEIKKOIHIN LIITTYVÄT KEHITYSSUUNTAUKSET JA HAASTEET EUROOPAN UNIONISSA 3

Työttömyysaste laskee EU28:ssa hiljalleen mutta on edelleen korkea Työttömyysaste putosi vuosina 2004 2008 yli 2 prosenttiyksikköä. Finanssi- ja talouskriisi on kuitenkin aiheuttanut sen, että työttömyystilanne on tämän jälkeen heikentynyt merkittävästi (kuvio 1). Vuoden 2008 ja vuoden 2013 välisenä aikana EU28:n (kausitasoitettu) työttömyysaste nousi 7,0 prosentista 10,8 prosenttiin. Tuoreemmat Eurostatin luvut osoittavat, että työttömyysaste on laskenut myös sen jälkeen: syyskuussa 2014 se oli 10,1 prosenttia (11,5 prosenttia euroalueen 18 maassa). Aste on pienin sitten helmikuun 2012, ja se on pysynyt vakaana elokuuhun 2014 verrattuna. Absoluuttisina lukuina kyse on 24,6 miljoonasta työttömästä eli vähemmästä kuin edellisvuonna (26,4 miljoonaa). Kun tarkastellaan tilanteen kehittymistä työmarkkinoilla eri ryhmissä, huomataan, että nuorisotyöttömyysaste on rakenteellisesti korkeampi kuin keskimääräinen aste ja että se reagoi voimakkaammin suhdanteisiin. Myös vähän koulutettujen työttömyysaste on rakenteellisesti korkeampi. 2 Iäkkäämpien työntekijöiden työttömyysaste on suhteellisen pieni, mutta heidän on yleisesti ottaen vaikeampi löytää työtä työttömäksi jouduttuaan. Naisten ja miesten työttömyysaste on ollut lähes samalla tasolla vuodesta 2009. Kaavio 1: Työttömyysasteen kehitys 28 jäsenvaltion EU:ssa 2004 2013 kaikki yhteensä, nuoret, ikääntyneet, heikosti koulutetut ja naiset (vuosittaiset tiedot) 25 20 15 10 5 0 Lähde: Eurostat. 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Yhteensä (15-74) Nuoret (15-24) Ikääntyneet (55-64) Heikosti koulutetut (ISCED 0-2) Naiset Työttömyyden kehitys EU:ssa vaihtelee edelleen huomattavasti, mutta erojen kasvu on pysähtynyt. Syyskuussa 2014 työttömyysasteiden ääripäitä edustivat Saksa (5,0 %) ja Itävalta (5,1 %) ja toisaalta Espanja (24,0 %) ja Kreikka (26,4 % heinäkuussa). Työttömyys väheni 2 Sama pätee myös unionin ulkopuolisten maiden kansalaisiin ja vammaisiin. Unionin ulkopuolisten maiden kansalaisten työttömyysaste oli 21,7 prosenttia vuonna 2013 (14,3 % vuonna 2008), ja vammaisten työttömyysaste on lähes kaksi kertaa niin suuri kuin muiden. 4

viime vuonna 21 jäsenvaltiossa, pysyi samana yhdessä ja lisääntyi kuudessa. Eniten se väheni Espanjassa, Kroatiassa, Portugalissa ja Unkarissa. Kasvu jatkui kuudessa jäsenvaltiossa (Ranska, Italia, Liettua, Luxemburg, Itävalta ja Suomi). Pitkäaikaistyöttömyys kasvaa edelleen. Vuoden 2010 ja vuoden 2013 välisenä aikana EU28:n pitkäaikaistyöttömyysaste nousi 3,9 prosentista 5,1 prosenttiin. Kehitys on ollut erityisen kielteistä Kreikassa ja Espanjassa ja hieman lievempää Kyproksella. Selvää parannusta taas on tapahtunut Baltian maissa. Pitkäaikaistyöttömien osuus kaikista työttömistä kasvoi viime vuonna EU28:ssa lisää eli 45,3 prosentista 48,7 prosenttiin (ja euroalueen 18 maassa (EA-18) 47,5 prosentista 51,5 prosenttiin). Pitkäaikaistyöttömyys on miehillä, nuorilla ja heikosti koulutetuilla yleisempää kuin työmarkkinoiden muissa ryhmissä. Se koettelee erityisesti niitä, jotka työskentelevät taantuvissa ammateissa ja taantuvilla toimialoilla. Talouden yleinen tilanne on edelleen tärkeä tekijä, joka määrittää muutoksia pitkäaikaistyöttömyydessä ja siihen ajautumisessa ja siitä pois pääsemisessä. On kuitenkin voimakkaita maakohtaisia vaikutuksia, ja jotkin jäsenvaltiot (kuten Suomi, Alankomaat ja Ruotsi) pystyvät saamaan työttömiä takaisin työhön enemmän kuin muut (esimerkiksi Bulgaria, Kreikka ja Slovakia). Kokonaisuutena katsottuna yksi viidestä pitkäaikaistyöttömästä EU:ssa ei ole koskaan ollut työssä ja kolme neljästä on alle 35- vuotiaita, mikä aiheuttaa syrjäytymisriskin. 3 Kaavio 2: Pitkäaikaistyöttömyysaste prosentteina aktiiviväestöstä EU28:ssa ja jäsenvaltioissa 2010 ja 2013 3 Tarkempaa analyysia työllisyyden pääosaston julkaisussa Key Features. 5

20 15 10 5 0 AT SE FI LU DK NL DE UK MT CZ RO EE BE FR PL HU EU-28 LT SI LV EA-17 CY IT BG IE PT SK ES EL 2013 2010 Lähde: Eurostat. Nuorisotyöttömyysaste on edelleen erittäin korkea mutta osoittaa paranemisen merkkejä. Syyskuussa 2014 nuorten (15 24-vuotiaiden) työttömyysaste oli EU28:ssa 21,6 prosenttia eli 1,9 prosenttiyksikköä pienempi kuin edellisvuonna. Tilanne vaihtelee jäsenvaltioiden välillä hyvin paljon: luvut vaihtelevat Saksan 7,6 prosentista ja Itävallan 9,1 prosentista Kreikan 50,7 prosenttiin (heinäkuussa 2014) ja Espanjan 53,7 prosenttiin. Erot eivät ole enää kasvaneet, mutta ne ovat edelleen suuret. Työelämän ja koulutuksen ulkopuolisten nuorten (15 24-vuotiaiden) osuus on edelleen suuri, jos kohta lähes 70 prosenttia nuorista EU:ssa oli vuoden 2014 ensimmäisellä neljänneksellä koulutuksen piirissä. Työelämän ja koulutuksen ulkopuolisten nuorten osuus on monissa jäsenvaltioissa selvästi suurempi kuin pienimmät vuodesta 2008 kirjatut tasot ja hipoo edelleen enimmäismääriä. Näin on etenkin niissä jäsenvaltioissa, joissa osuus on suurin (esimerkiksi Bulgariassa, Espanjassa, Italiassa, Kreikassa, Kroatiassa, Kyproksella ja Romaniassa). Osuus on melko pieni ja paranemassa Alankomaissa, Itävallassa, Luxemburgissa, Ruotsissa, Saksassa ja Tanskassa. Vuonna 2013 osuus pysyi yli 10 prosentissa selvässä enemmistössä jäsenvaltioita. Työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten osuus on jonkin verran suurempi naisten kuin miesten tapauksessa: vuonna 2013 heitä oli naisista 13,2 prosenttia ja miehistä 12,7 prosenttia (yhteensä 13,0 prosenttia). Nuorten jääminen työelämän ja koulutuksen ulkopuolelle on lähinnä seurausta nuorisotyöttömyyden kasvusta mutta myös sellaisten koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten osuuden kasvusta, jotka eivät aktiivisesti hae työtä. Työelämän ja koulutuksen 6

ulkopuolisten aktiivisesti työtä hakemattomien nuorten osuus oli joissakin jäsenvaltioissa (Bulgaria, Romania, Italia) yli 10 prosenttia. Koulunkäynnin keskeyttäneiden nuorten osuus vähenee vähitellen. Sen ansiosta ollaan lähestymässä tavoitetta, jonka mukaan heidän osuutensa olisi alle 10 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Koulunkäynnin keskeyttäneiden osuus oli vuonna 2013 pudonnut 12 prosenttiin edellisvuoden 12,7 prosentista. Keskeyttäminen on yleisempää pojilla (13,6 %) kuin tytöillä (10,2 %). Koulunkäynnin keskeyttäminen on kuitenkin edelleen vakava ongelma, sillä se koskee viittä miljoonaa ihmistä, joista työttöminä on yli 40 prosenttia. Koulunkäyntinsä keskeyttäneiden osuus oli vuonna 2013 18 jäsenvaltiossa pienempi kuin Eurooppa 2020 -strategiassa tavoitteeksi asetettu 10 prosenttia. Osuus oli suurin Espanjassa ja Maltalla yli 20 prosenttia. Euroopassa on edistytty hyvin sen tavoitteen saavuttamisessa, jonka mukaan korkeaasteen tai vastaavan tutkinnon suorittaneiden osuuden olisi oltava vähintään 40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Vuonna 2013 korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus oli 36,9 prosenttia eli 1,2 prosenttiyksikköä suurempi kuin edellisvuonna. Osuudet ovat suurimmat (yli 50 %) Irlannissa, Liettuassa ja Luxemburgissa. Koko EU:ssa korkea-asteen koulutuksen suorittaa useampi nainen (39,9 %) kuin mies (31,5 %). Kaavio 3: Työelämän ja koulutuksen ulkopuolisten nuorten osuus EU28:ssa ja jäsenvaltioissa vuoden 2014 toisella neljänneksellä. Suurimmat ja pienimmät arvot vuodesta 2008 25 2014, 2. neljännes Matalin sitten 2008 20 Korkein sitten 2008 % väestöstä (15-24) 15 10 5 0 7

Lähde: Eurostat (työvoimatutkimus, kausitasoittamattomat tiedot, neljän vuosineljänneksen keskiarvo vuoden 2014 toiseen neljännekseen saakka, PO EMPL:n laskelmat). Työvoimaosuus on pitänyt pintansa kriisivuosina useimmissa jäsenvaltioissa. Tämä johtuu pääasiassa ikääntyneiden työntekijöiden (55 64-vuotiaiden) ja naisten työvoimaosuuksien kasvusta. Vuoden 2008 ensimmäisen neljänneksen ja vuoden 2014 ensimmäisen neljänneksen välisenä aikana 15 64-vuotiaiden työvoimaosuus kasvoi EU28:ssa 70,3 prosentista 72,0 prosenttiin, joskin jäsenvaltioiden välillä oli suuria eroja. Työvoimaosuus kasvoi eniten Tšekissä, Unkarissa, Liettuassa, Luxemburgissa, Maltalla ja Puolassa ja supistui eniten Tanskassa (tosin erittäin korkealta lähtötasolta) ja Irlannissa. Vaikka naisten työvoimaosuus on ajan myötä kasvanut, se on edelleen huomattavasti pienempi kuin miesten. Vuoden 2014 ensimmäisellä neljänneksellä ero oli 11,7 prosenttiyksikköä (miesten työvoimaosuus oli 77,9 prosenttia ja naisten 66,2 prosenttia). Miesten ja naisten työvoimaosuuksien erot ovat erityisen suuria Kreikassa ja Italiassa. Joissakin jäsenvaltioissa, kuten Alankomaissa, Itävallassa ja Saksassa, naisten työvoimaosuus taas on korkea ja osa-aikatyötä tekevien naisten osuus suuri. Nykyisen negatiivisen suuntauksen olisi käännyttävä jyrkästi, jotta Eurooppa 2020 - strategiassa yleistavoitteeksi asetettu 75 prosentin työllisyysaste (20 64-vuotiaat miehet ja naiset) saavutettaisiin. Työllisyysaste on kriisin puhkeamisesta lähtien EU28:ssa pudonnut lähes 1,5 prosenttiyksikköä vuoden 2008 huippuluvuista 68,4 prosenttiin vuoden 2014 ensimmäisellä neljänneksellä. Kehitys on ollut eri jäsenvaltioissa hyvin erilaista (kaavio 4). Vuosien 2008 ja 2013 ensimmäisten neljännesten välillä työllisyyskasvu oli erityisen negatiivista useissa Etelä-Euroopan maissa, Baltian maissa, Bulgariassa ja Irlannissa. Kasvu on ollut vahvaa Luxemburgissa ja Maltalla ja lievemmässä määrin Saksassa. Kehitys on viime vuoden aikana ollut aiempaa vaatimattomampaa. Työllisyys on kasvanut myös useissa sellaisissa maissa, joissa se oli aiempina vuosina heikkoa. Työllisyyskehitys ei ole ollut tasaista. Kun (20 64-vuotiaiden) miesten työllisyysaste on vuodesta 2008 vuoteen 2014 laskenut yli 3 prosenttiyksikköä (77,4 prosentista 74,0 prosenttiin vuosien 2008 ja 2012 ensimmäisten neljännesten välisenä aikana), naisten työllisyysaste on supistunut hyvin vähän, ja viime vuonna se jopa kasvoi jonkin verran (0,8 prosenttia). Ikääntyneiden työllisyysaste on noussut merkittävästi (6,2 prosenttiyksikköä vuoden 2008 ensimmäisestä neljänneksestä vuoden 2014 alkuun, jolloin se oli 50,9 prosenttia). Nousu on ollut merkittävää Belgiassa, Saksassa, Ranskassa, Unkarissa, Italiassa, Luxemburgissa, Alankomaissa ja Puolassa, ja etenkin ikääntyneiden naisten työllisyysaste on 8

noussut (8,4 prosenttiyksikköä). Kun tarkastellaan kehitystä koulutustasoittain, työllisyysaste on pienentynyt eniten heikosti koulutettujen ja pysynyt kutakuinkin ennallaan keskitasoisesti tai korkeasti koulutettujen työntekijöiden ryhmässä. Unionin ulkopuolisten maiden kansalaisten (20 64-vuotiaat) työllisyysaste on EU28:ssa laskenut vuosien 2008 ja 2014 ensimmäisten neljännesten välisenä aikana 62,4 prosentista 55,4 prosenttiin. Työllisyyden alakohtaista kehitystä tarkasteltaessa voidaan todeta, että palvelualan osuus kasvaa edelleen ja teollisuuden ja maatalouden työllisyys heikkenee. Vastaavat osuudet ovat tätä nykyä noin 72,5 %, 22,4 % ja 5 %. Vaikka kriisivuosien aikana tapahtunut kehitys on vaikuttanut haitallisesti vakituisiin työsuhteisiin, suurin osa sopeuttamistoimista on kohdistunut tilapäisiin työpaikkoihin (työsuhdetta ei ole jatkettu). Kokoaikaisten työsuhteiden määrä on vuosien 2008 ja 2014 ensimmäisten neljännesten välillä vähentynyt karkeasti 8,1 miljoonalla. Sen sijaan osa-aikaisten työpaikkojen määrä on lisääntynyt tasaisesti viime vuosina: yli neljällä miljoonalla sitten vuoden 2008 ensimmäisen neljänneksen. Kaavio 4: Työllisyyskasvu (työlliset 20 64-vuotiaat) vuoden 2008 ensimmäisestä neljänneksestä lähtien jäsenvaltioittain 25,0% 20,0% 15,0% 10,0% 5,0% 0,0% -5,0% EL ES LV PT BG IE LT SI EE HR DK FI EA-18 IT SK EU-28 CY NL CZ PL FR HU RO BE UK SE AT DE MT LU -10,0% -15,0% -20,0% -25,0% Lähde: Eurostat, PO EMPL:n laskelmat 2008, 1. nelj. - 2013, 1. nelj. 2013, 1. nelj. - 2014, 1. nelj. Työllisyystilanne todennäköisesti paranee hieman tulevaisuudessa lähinnä BKT:n ennustetun kasvun seurauksena. Useat suuntaukset johtavat keskipitkällä aikavälillä 9

työpaikkojen määrän lisääntymiseen nykyisestä etenkin tietyillä aloilla. 4 Teknologian kehitys luo uusia työpaikkoja tieto- ja viestintätekniikan alalle (vuoteen 2015 mennessä alalla odotetaan olevan tarjolla 900 000 avointa työpaikkaa), ja ikääntyminen lisännee nykyisestä ja tulevasta julkisen terveydenhuollon määrärahojen niukkuudesta huolimatta terveysalan työntekijöiden ja palvelujen tarvetta keskipitkällä aikavälillä. Lisäksi vihreä talous voi lisätä vihreiden työpaikkojen määrää. 5 Myös muilla huipputekniikkaan nojaavilla aloilla on jatkossa tarvetta palkata runsaasti keskimääräisen ja korkean osaamistason työvoimaa. Näin on esimerkiksi liikenteen alalla, jolla on vastattava ilmailun ja henkilöliikenteen kasvuun ja kompensoitava vuoteen 2020 mennessä alalta eläkkeelle jäävien ikääntyneiden työntekijöiden suuri osuus. Pieniä ja keskisuuria yrityksiä pidetään perinteisesti työllisyyskasvun moottoreina. Eräiden tutkimusten mukaan 85 prosenttia uusista työpaikoista EU:ssa tuli vuosina 2002 2010 pk-yrityksiin. Työllisyys EU:n pk-yrityksissä sitä vastoin väheni vuosina 2010 2013 puolella prosentilla. Kun luvuista jätetään pois rakennusala, joka työllisti vuonna 2008 pkyritysten työntekijöistä joka seitsemännen, kasvua oli hieman eli 0,3 prosenttia mutta selvästi vähemmän kuin suurissa yrityksissä (2 %). Muun kuin rahoitussektorin luotonsaantimahdollisuudet ovat edelleen monissa jäsenvaltioissa heikot. Taustalla on sekä tarjontaan että kysyntään liittyviä tekijöitä, kuten toimialojen rakenneuudistukset ja rahoituskriisiä seurannut velkaantumisen purkaminen. Lisäksi pankkien antolainauskorot ovat heikossa asemassa olevissa jäsenvaltioissa EKP:n hiljattaisista toimista huolimatta edelleen korkeat, mikä vaikuttaa pääasiassa pk-yrityksiin. Rahoituksen heikko saatavuus todennäköisesti myös vähentää uusyritysten määrää. Se on huolestuttavaa, kun otetaan huomioon, että pk-yrityksistä nimenomaan nuorien yritysten osuus työpaikkojen nettolisääntymisestä on merkittävä. Pk-yritysten työllisyyskehitys on ollut heikkoa vuodesta 2010, mikä osoittaa, että sopivilla ratkaisuilla rahoitussektorien ongelmiin voi olla työllisyyttä tukevia vaikutuksia. Uusyrityksiä tukevilla toimilla on niilläkin vahvaa työllisyysvaikutusta. Työmarkkinat ovat monissa jäsenvaltioissa edelleen voimakkaasti segmentoituneet. Nuorison työllisyydelle on ominaista, että sekä tilapäisten että osa-aikaisten työpaikkojen osuudet ovat suuret: vuoden 2014 ensimmäisellä neljänneksellä tilapäisten työpaikkojen osuus 4 5 Ks. komission yksiköiden valmisteluasiakirja Exploiting the employment potential of ICTs, 18.4.2012, SWD(2012) 96, komission yksiköiden valmisteluasiakirja aiheesta An action plan for the EU healthcare workforce, 18.4.2012, SWD(2012) 93, ja komission yksiköiden valmisteluasiakirja Exploiting the employment potential of green growth, 18.4.2012, SWD(2012) 92. Ks. myös komission tiedonanto Vihreän työllisyyden aloite: Vihreän talouden työllistämismahdollisuuksien hyödyntäminen, 2.7.2014, COM(2014) 446. 10

oli 42,4 ja osa-aikaisten 31,9 prosenttia kaikista työpaikosta. Koko työväestöä tarkasteltaessa nämä osuudet olivat huomattavasti pienemmät: tilapäisten työpaikkojen osuus oli noin 13 ja osa-aikaisten noin 19 prosenttia. Naiset tekevät osa-aikatyötä yleisemmin kuin miehet. Vuoden 2014 ensimmäisellä neljänneksellä osa-aikatyötä tekevien naisten osuus oli 32 prosenttia ja miesten 8,3 prosenttia. Alankomaissa, Belgiassa, Itävallassa, Saksassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa osa-aikatyötä tekevien naisten osuus oli yli 40 prosenttia. Nykyisessä makrotaloudellisessa tilanteessa tilapäis- ja osa-aikatyö, joka ei aina perustu vapaaehtoisuuteen, 6 voi auttaa luomaan työpaikkoja ja saattaa keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä muodostaa perustan vakinaiseen tai kokoaikaiseen työsuhteeseen siirtymiselle (esimerkiksi nuorten tapauksessa). Segmentoituminen näkyy myös miesten ja naisten vaikeasti poistettavissa palkkaeroissa sekä niiden työntekijöiden pienessä osuudessa, joiden työsuhdeturva paranee työsopimuksen muuttumisen seurauksena. Kohtaanto työmarkkinoilla on heikentynyt useissa jäsenvaltioissa. Vaikka avoimien työpaikkojen määrä on muutaman viime vuoden ajan pysynyt keskimäärin suhteellisen vakaana, työttömyys on lisääntynyt, mikä saattaa kieliä kohtaannon heikkenemisestä työmarkkinoilla. Beveridge-käyrä (kuvio 5) osoittaa, että rakenteellinen työttömyys on lisääntynyt vuoden 2011 puolivälistä alkaen. 7 Kohtaanto on heikentynyt useimmissa jäsenvaltioissa merkittävänä poikkeuksena on etenkin Saksa. Tämä kielteinen yleissuuntaus on seurausta etenkin negatiivisista sokeista työvoiman kysynnässä ja osaamisen kohtaantoongelman pahenemisesta. 8 Se osoittaa, että talouskriisiin liittyvä työllistymismahdollisuuksien puute aiheuttaa hystereesivaikutuksia, joihin on puututtava investoimalla inhimilliseen pääomaan ja tehostamalla osaamisen kohtaantoa. 6 Esimerkiksi ei-vapaaehtoisen osa-aikatyön osuus (prosentteina osa-aikatyöstä kokonaisuutena) oli EU28:ssa 29,6 prosenttia vuonna 2013 eli suurempi kuin vuonna 2008, jolloin se oli 25,3 prosenttia. 7 Beveridge-käyrä eli UV-käyrä esittää graafisesti työttömyysasteen (U) ja avointen työpaikkojen (V) välisen suhteen (avoimien työpaikkojen määrä osuutena työvoimasta). Käyrä on laskeva, sillä työttömyysaste on yleensä korkeampi samaan aikaan kun avoimia työpaikkoja on vähän. Jos käyrä suuntautuu ajan myötä ylös ja oikealle, tiettyä avointen työpaikkojen määrää vastaa entistä korkeampi työttömyys, mikä kertoo kohtaannon heikkenemisestä työmarkkinoilla. 8 Labour Market Developments in Europe, 2013, Euroopan komissio. 11

Kaavio 5: Beveridge-käyrä, EU28, 2008 (1. nelj.) 2014 (1. nelj.) 12 10 työvoimapulaindikaattori 08Q1 8 6 11Q1 14Q1 13Q1 12Q1 4 09Q1 2 10Q1 työttömyysaste (%) 0 6,5 7,5 8,5 9,5 10,5 11,5 Lähde: Eurostat. Huom. LSI (pystyakseli) kuvaa työvoimapulan indikaattoria, joka perustuu EU:n yrityskyselyn tuloksiin (niiden teollisuusyritysten prosenttiosuus, jotka ovat ilmoittaneet työvoimapulan rajoittavan tuotantoaan). UR on työttömyysaste. Työttömien määrän lisääntyminen kriisin aikana, pitkäaikaistyöttömien osuuden kasvu ja näistä seurauksena oleva kohtaannon heikkeneminen asettavat vakavia haasteita aktiiviselle työvoimapolitiikalle ja julkisille työvoimapalveluille. Työvoiman liikkuvuus EU:n sisällä on edelleen varsin vähäistä etenkin suhteessa koko EU:n työmarkkinoiden kokoon. Joka neljäs EU:n kansalainen kertoo voivansa harkita työskentelemistä toisessa EU-maassa seuraavien kymmenen vuoden aikana, mutta vuoteen 2013 mennessä vain 3,3 prosenttia EU:n taloudellisesti aktiivisesta väestöstä asui toisessa EUmaassa. Maiden väliset erot ovat kuitenkin varsin suuria (kaavio 6). Työttömyysaste vaihtelee EU-maiden välillä merkittävästi, ja muuttohaluisten ihmisten kasvava määrä on sen vuoksi näkynyt liikkuvuuden kasvuna vuodesta 2011 vain osittain. Liikkuvuus on melko vähäistä eikä niin suurta, että se todellisuudessa tasapainottaisi EU-maiden työmarkkinoilla esiintyviä valtavia eroja. 9 9 Lisätietoja työllisyyden pääosaston julkaisussa Key Features. 12

Kaavio 6: Liikkuvuusaste jäsenvaltioittain asumisvuosien mukaan 2013 16 14 12 Yli 10 vuotta 5-10 vuotta 10 8 Alle 5 vuotta 6 4 2 0 LV LT RO CY BG LU PL EE SK HU PT IE EL NL AT HR BE CZ DK IT FI ES FR SE DE UK Lähde: Key Features, PO EMPL. Huomautuksia: Liikkuvuusasteella tarkoitetaan toisessa jäsenvaltiossa vuonna 2013 asuneiden työikäisten määrää prosentteina sen maan työikäisestä väestöstä, jonka kansalaisia he ovat. Maltan ja Slovenian luvut eivät pienuutensa vuoksi ole luotettavia. Kyproksen, Luxemburgin, Ruotsin, Suomen, Tanskan ja Viron luvut eivät otoksen pienuuden vuoksi ole luotettavia. Osaamisen tarjontaa on edelleen parannettava. Useat suuntaukset, etenkin globalisaatio ja (osaamista edellyttävät) teknologiset muutokset, ovat vähitellen muuttaneet eri taitotasoja edustavan työvoiman suhteellista kysyntää. Lisäksi taitojen keskinäinen tärkeysjärjestys on muuttunut. Sekä tieto- ja viestintätekniikkataidoista että ns. pehmeistä taidoista, kuten viestintätaidoista, on tullut entistä tärkeämpiä monissa ammateissa. Vaikka keskimääräinen koulutustaso on ajan myötä parantunut, työntekijöiden osaaminen ei ole pysynyt osaamiskysynnän kehityksen tahdissa. Osaamisen kysynnän ja tarjonnan suhteessa tapahtuneiden muutosten vuoksi korkean osaamistason työntekijöillä on paremmat mahdollisuudet työllistyä kuin korkean ja matalan osaamistason välissä olevilla ja matalan osaamistason työntekijöillä. Työmarkkinaennusteet vahvistavat, että suuntaus jatkuu tulevina vuosina. 10 Euroopan osaamispohjaan liittyvät rakenteelliset puutteet uhkaavat Euroopan kasvupotentiaalia. Viimeaikaisten tietojen 11 perusteella noin 20 prosentilla työikäisestä väestöstä on hyvin matala osaamistaso, ja eräissä maissa (kuten Espanjassa ja Italiassa) tämä osuus on sitäkin suurempi. Erittäin hyvän osaamistason työntekijöiden osuus on suuri vain muutamissa maissa (Alankomaat, Ruotsi, Suomi ja Viro), ja useimmat Euroopan maat ovat 10 Ks. esimerkiksi Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksen (Cedefop) julkaisu Future Skills Supply and Demand in Europe. 11 OECD ja Euroopan komissio julkaisivat lokakuussa 2013 aikuisten ammatillisesta osaamisesta tekemänsä uuden tutkimuksen (Survey on Adult Skills, PIAAC) tulokset. 13

vielä kaukana niistä Euroopan ulkopuolisista maista (esimerkiksi Japanista ja Australiasta), joissa tällaisten työntekijöiden osuus on suurin. Tiedot julkisesta varainkäytöstä vahvistavat, että riski inhimilliseen pääomaan tehtävien investointien puutteellisuudesta kasvaa. Euroopassa ei investoida tehokkaasti koulutukseen ja osaamiseen. Se vaarantaa Euroopan keskipitkän aikavälin kilpailukyvyn ja sen työvoiman työllistettävyyden. Yhdeksäntoista jäsenvaltiota on vähentänyt koulutusmenojensa absoluuttista määrää ja 14 jäsenvaltiota koulutusinvestointejaan BKT:hen suhteutettuina. Palkkakehityksessä on ryhdytty ottamaan huomioon tasapainotustarpeet. Nimelliset yksikkötyökustannukset kasvoivat juuri ennen kriisiä useissa jäsenvaltioissa, etenkin Latviassa ja Romaniassa ja vähemmässä määrin Bulgariassa, Irlannissa, Liettuassa ja Virossa (kaavio 7). Kriisin myötä nimellisten yksikkötyökustannusten kasvu on näissä maissa ollut vuodesta 2009 selvästi pienempää (paitsi Bulgariassa). Irlannissa, Latviassa ja Liettuassa kustannukset ovat itse asiassa kääntyneet laskuun ja Romaniassa jääneet liki ennalleen. Nimelliset yksikkötyökustannukset ovat pienentyneet kriisin jälkeen myös Espanjassa ja Kreikassa, joissa ne olivat edellisinä vuosina kasvaneet. Saksassa kehitys on toisenlaista: se on ainoa jäsenvaltio, jossa nimelliset yksikkötyökustannukset pienenivät (joskin vain vähän) ennen kriisiä mutta ovat kasvaneet aivan viime vuosina. Nimellisten yksikkötyökustannusten kehitys on ollut lievää (ennen kriisiä selvempää) myös Alankomaissa, Belgiassa, Itävallassa, Ruotsissa ja etenkin Suomessa. Kehityssuunnan kääntyminen hankaluuksissa olevissa jäsenvaltioissa ja toisaalta ylijäämämaissa on tukenut ulkoisen epätasapainon vähentämistä, jota tarvittiin etenkin euroalueella. On tärkeää, että palkkakehityksessä otetaan myös vastaisuudessa huomioon tarve ulkoisen epätasapainon korjaamiseen ja työttömyyden vähentämiseen. Sen on lisäksi pitkällä aikavälillä vastattava tuottavuuden parantumista. Viimeaikaiset palkankorotukset maissa, joilla on ylijäämä, saattavat lisätä kokonaiskysyntää, jos ne ovat luonteeltaan pysyviä. 12 Kaavio 7: Nimellisten yksikkötyökustannusten kehitys EU28:ssa. Keskimääräiset vuotuiset muutokset 2003 2008 ja 2009 2013 12 Ks. esimerkiksi Is Aggregate Demand Wage-Led or Profit-Led? National and Global Effects, International Labour Office, Conditions of Work and Employment Series No. 40, Geneva, 2012. 14

18 16 14 12 10 8 6 4 2 0-2 DE BE SE NL AT FI FR CZ PL PT UK MT EL IT CY LU SK DK SI HR ES HU IE BG LT EE RO LV -4 2003-2008 2009-2013 Lähde: Eurostat, PO EMPL:n laskelmat Yksikkötyökustannusten vähenemisen ja maltillisen palkkakehityksen vaikutukset ovat näkyneet hintojen alenemisena hitaasti ja vain osittain. Tämän vajaaksi jääneen siirtymävaikutuksen voidaan katsoa olevan osittain seurausta samanaikaisesta välillisten verojen korottamisesta ja julkisen talouden vakauttamisesta johtuvasta hintasääntelystä. 13 Hintojen hitaan reagoivuuden yhteydessä tehdyt nimellisten yksikkötyökustannusten leikkaukset ovat johtaneet työtulo-osuuksien supistumiseen useissa jäsenvaltioissa, etenkin Espanjassa, Irlannissa, Kreikassa ja Portugalissa. Tästä seurauksena ollut voittomarginaalien kasvu ei kuitenkaan ole (vielä) täysin johtanut investointien lisääntymiseen. Verokiila on edelleen suuri useissa jäsenvaltioissa. Huomattavassa osassa jäsenvaltioita on ongelmana suuri ja eräissä tapauksissa kasvava verokiila, etenkin kun on kyse pienipalkkaisista työntekijöistä ja kotitalouksien toisista tulonsaajista. Esimerkkinä voidaan mainita, että pienipalkkaisten työntekijöiden (joiden palkka on 67 % keskipalkasta) tapauksessa verokiila pieneni useimmissa jäsenvaltioissa vuosina 2008 2010 mutta kasvoi jälleen tämän jakson jälkeisinä kolmena vuotena lähes kaikissa jäsenvaltioissa. Vuonna 2013 verokiila vaihteli 20 prosentin tai sitä pienemmästä kiilasta (Malta 2012 ja Irlanti) yli 45 prosentin verokiilaan (Belgia, Ranska, Saksa ja Unkari). Kokonaisverokiilan muutoksiin on vaikuttanut lähinnä henkilötulovero, joka on noussut 15 jäsenvaltiossa 21 jäsenvaltiosta (kaavio 8). Henkilötuloveroa on (ainakin tämäntyyppisten kotitalouksien osalta ja tulotasolla 67 % keskipalkasta) nostettu erityisen paljon Portugalissa ja Unkarissa, kun taas se on pienentynyt varsin selvästi Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Kreikassa. Kun otetaan huomioon sekä henkilötulovero että työntekijöiden 13 Ks. Quarterly Report on the Euro Area, Euroopan komissio, Volume 12, No. 3, 2013. 15

sosiaaliturvamaksut, työntekijöiden vero- ja maksutaakka on kasvanut 10 jäsenvaltiossa. Työnantajilla vastaava taakka on kasvanut vain kolmessa jäsenvaltiossa. Työnantajien sosiaaliturvamaksut ovat yleisesti ottaen säilyneet lähes ennallaan useimmissa jäsenvaltioissa lukuun ottamatta muutamia poikkeuksia: nousu oli suhteellisen voimakasta Puolassa ja Slovakiassa, Ranskassa taso taas putosi melkoisen selvästi. Kaavio 8: Kokonaisverokiilan muutokset vuosina 2010 2012 osatekijöittäin (67 prosenttia keskipalkasta, naimaton, ei lapsia) 5 4 3 sotumaksut, työnantajat sotumaksut, työntekijät henkilötulovero verokiila 2 1 0-1 -2-3 -4-5 UK EL FR NL DE BE CZ DK EE SI SE IT ES LU AT FI IE PL SK PT HU Lähde: Euroopan komissio ja OECD: veroja ja etuuksia koskeva tietokanta. Huom. OECD:hen kuulumattomia maita (Bulgaria, Kroatia, Kypros, Latvia, Liettua, Malta ja Romania) koskevia tietoja ei ole käytettävissä. Joissakin jäsenvaltioissa on haasteena pimeän työn torjunta. Pimeää työtä on monenlaista: virallisessa yrityksessä tehtävästä omaan lukuun tehtävään pimeään työhön. Siihen ei kuitenkaan lueta toimintaa, johon liittyy laittomia tavaroita tai palveluita. Pimeällä työllä on runsaasti kielteisiä vaikutuksia. Makrotalouden näkökulmasta se vähentää verotuloja (tuloveroja ja arvonlisäveroa) ja heikentää sosiaaliturvajärjestelmien rahoituspohjaa. Mikrotalouden näkökulmasta pimeä työ ja muut epätyypilliset työllistämisjärjestelyt, kuten näennäisyrittäjyys, usein vääristävät yritysten välistä tervettä kilpailua ja luovat edellytykset sosiaaliselle polkumyynnille, joka puolestaan estää täysimääräisen sosiaaliturvan tarjoavien laillisten työpaikkojen luomista. Ne myös heikentävät tuottavuutta, koska epävirallisessa taloudessa toimivat yritykset yleensä välttävät virallisen talouden palvelujen ja panosten (kuten luottojen) käyttämistä eivätkä kasva yrityksinä. Vaikka täysin luotettavia numerotietoja harmaan talouden ja pimeän työn laajuudesta ei ole helposti saatavilla, summittaisten tietojen 16

perusteella nämä ilmiöt muodostavat haasteen joissakin jäsenvaltioissa. 14 Sitä paitsi pimeä työ saattaa olla valtaamassa lisää alaa useiden sosioekonomisten suuntausten vuoksi. Sellaisia ovat resurssien uudelleenkohdentaminen toimialojen välillä, talouden kansainvälistyminen, tavanomaisten työnteon muotojen väheneminen ja sosiaalinen ahdinko joissain jäsenvaltioissa. Talouden kehitys vaikuttaa yleensä eri tavoin eri väestönosiin, mutta eriarvoisuus on lisääntynyt monissa jäsenvaltioissa. Vaikka ylimmän ja alimman tuloviidenneksen tuloosuuksien suhde 15 EU:ssa säilyi vuosina 2008 2013 keskimäärin ennallaan, jäsenvaltioiden välillä on suuria ja kasvavia eriarvoisuuteen liittyviä eroja (kuvio 9). Eriarvoisuus on lisääntynyt suurimmassa osassa eteläisiä jäsenvaltioita (Espanjassa, Kreikassa, Italiassa ja Kyproksella) sekä Kroatiassa, Virossa, Tanskassa ja Unkarissa ja jossakin määrin myös Irlannissa ja Itävallassa. Vaikka tilanne on viime aikoina parantunut, eriarvoisuus on edelleen ongelma etenkin Bulgariassa, Kreikassa, Latviassa, Romaniassa, Espanjassa ja Liettuassa (ks. myös kaavio V luvussa 3). Kaavio 9: Tulonjaon eriarvoisuus (ylimmän ja alimman tuloviidenneksen tulo-osuuksien suhde) 2008 2012 Lähde: Eurostat, EU-SILC 2013. Tulovuosi 2012. Huom. * Vuoden 2011 tiedot (vuoden 2012 tietoja ei ole vielä saatavilla Alankomaiden, Belgian, Irlannin, Kreikan, Kroatian, Luxemburgin, Portugalin, Ranskan, Romanian, Ruotsin, Saksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan osalta). 14 Ks. esim. Eurofound (2013), Tackling Undeclared Work in 27 European Union Member States and Norway: Approaches and Measures Since 2008, Eurofound, Dublin, sekä Hazans, M. (2011), Informal Workers Across Europe, Research Paper 5912, Maailmanpankki, Washington DC, Yhdysvallat. 15 Ylimmän ja alimman tuloviidenneksen tulo-osuuksien suhteella mitataan tulonjaon eriarvoisuutta. Laskennassa suurituloisimman 20 prosentin (ylin tuloviidennes) saama kokonaistulo suhteutetaan pienituloisimman 20 prosentin (alin tuloviidennes) saamaan kokonaistuloon. Tuloina otetaan huomioon ekvivalentti käytettävissä oleva tulo. 17

Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riski on kasvanut huomattavasti, ja myös erot jäsenvaltioiden välillä ovat kasvussa. Niiden eurooppalaisten määrä, joihin kohdistuu köyhyysriski tai sosiaalisen syrjäytymisen riski, kasvoi vuonna 2008 tapahtuneen kriisin puhkeamisen ja vuoden 2012 välisenä aikana huolestuttavat 8,7 miljoonaa henkeä (mukana ei ole Kroatia), ja vuonna 2012 tämän riskiryhmän osuus oli 25,1 prosenttia EU28:n väestöstä (kuvio 10). Kaavio 10: Köyhyysriskin ja sosiaalisen syrjäytymisen riskin kehitys vuosina 2008 2012, riskiaste Lähde: Eurostat, EU-SILC 2013. Tulovuosi 2012. Huom. * Vuoden 2011 tiedot (vuoden 2012 tietoja ei ole saatavilla Alankomaiden, Belgian, Irlannin, Kreikan, Kroatian, Luxemburgin, Portugalin, Ranskan, Romanian, Ruotsin, Saksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan osalta). Köyhyysasteen kehittymisen vaihtelee huomattavasti ikäryhmien välillä. Kriisi on yleisesti ottaen koetellut eniten työikäisiä (kaavio 11 ja luvun 3 kaavio IV). Tämä johtuu lähinnä työttömyyden, alityöllistettyjen kotitalouksien ja työssäkäyvien köyhyyden kasvusta. Vuonna 2012 noin 50 miljoonalla työikäisellä tulot olivat alle 60 prosenttia kansallisesta kulutusyksikköä kohti lasketusta mediaanitulosta EU28:ssa. Yhteensä 31,8 miljoonaa kärsi vakavasta aineellisesta puutteesta (31,5 miljoonaa vuonna 2013). Vuonna 2012 kaikkiaan 10,9 prosenttia 18-59-vuotiaista eli työttömässä kotitaloudessa. Kaavio 11: Köyhyysriskin ja sosiaalisen syrjäytymisen riskin kehitys vuodesta 2005 EU28, yhteensä, lapset, työikäiset ja ikääntyneet 18

30 25 20 15 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 Yhteensä Lapset (0-17) Työikäiset (18-64) Ikääntyneet (65+) Lähde: Eurostat, EU-SILC. Huom. Vuosilta 2005 2009 EU27:n keskiarvo. Vuosilta 2010 2012 EU28:n keskiarvo. Vuoden 2013 SILC-tietoja ei vielä saatavilla. Ikääntyneisiin (65 vuotta täyttäneisiin) kohdistuneet vaikutukset ovat olleet suhteessa vähäisempiä, sillä heidän köyhyysriskinsä ja sosiaalisen syrjäytymisen riskinsä on pienentynyt useimmissa jäsenvaltioissa. Ikääntyneiden köyhyys koskettaa kuitenkin edelleen useammin naisia kuin miehiä. Nämä suhteelliset edistysaskeleet eivät kuitenkaan välttämättä merkitse ikääntyneiden todellisen tulotason muuttumista, vaan niiden taustalla on ennen muuta se, että eläkkeet ovat pysyneet pääosin ennallaan, kun taas työikäisten tulotason kehitys on pysähtynyt tai tulot ovat pudonneet. Lasten köyhyysriski ja sosiaalisen syrjäytymisen riski on kasvanut vuodesta 2008 heidän (pääosin työikäisten) vanhempiensa tilanteen heikkenemisen myötä. Riski on yli 20 jäsenvaltiossa suurempi kuin vuonna 2008, ja yksinhuoltajatalouksilla köyhyysriski ja sosiaalisen syrjäytymisen riski on yli kaksinkertainen (EU28: 47,8 % vuonna 2012) kahden huoltajan talouksiin verrattuna (24,4 %). Yhden huoltajan kotitalouksiin kohdistuu huomattavasti suurempi köyhyysriski kaikissa jäsenvaltioissa. Se vaihtelee 35 prosentista (Slovenia, Suomi ja Tanska) 78 prosenttiin (Bulgaria). Myös perheisiin, joissa on kolme tai useampia lapsia, kohdistuu merkittävästi kokonaisväestön riskiä suurempi köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riski (EU-28: 30,9 prosenttia). Kriisin aiheuttamalla työmarkkinaolosuhteiden heikentymisellä on ollut välittömämpi vaikutus työikäisiin miehiin kuin naisiin. Naisiin kohdistuu kuitenkin suurempi (jatkuvan) köyhyyden tai syrjäytymisen riski kuin miehiin hoitojärjestelyihin liittyvien työvoiman ulkopuolella vietettyjen jaksojen ja (vapaaehtoisen tai ei-vapaaehtoisen) osa-aikatyön vuoksi. 19

Unionin ulkopuolisten maiden kansalaisten (18 64-vuotiaat) köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riski (48,9 prosenttia) oli vuonna 2012 huomattavasti suurempi kuin EU:n kansalaisten (24,3 prosenttia). Kasvua oli vuodesta 2012 vuoteen 2013 yli 3 prosenttiyksikköä. Kotitalouksien käytettävissä olevat reaalibruttotulot olivat EU:ssa keskimäärin kasvaneet vuoden 2013 loppuun mennessä pienennyttyään jatkuvasti lähes neljän vuoden ajan (kotitalouksien käytettävissä olevia bruttotuloja käsitellään tarkemmin luvussa 3). Taustalla oli markkinatulojen kasvaminen (työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien työvoimakustannukset ja omaisuustulot) sekä kotitalouksille myönnettyjen sosiaalietuuksien kasvu. 16 Jää nähtäväksi, jatkuuko tilanteen vuonna 2013 tapahtunut paraneminen, kun työpaikkoja syntyy edelleen suhteellisen vähän, vero- ja etuusjärjestelmien vaikutus on edelleen heikko ja vuoden 2014 tuoreimmat tiedot viittaavat tilanteen uuteen heikkenemiseen (kaavio 12). Kaavio 12: Kotitalouksien käytettävissä olevan bruttotulon kasvuun vaikuttavat osatekijät 6 EU Työntekijöiden työvoimakustannukset muutos edellisvuodesta (%) 4 2 0-2 -4-6 -8 Q1 Q2 Q3 Q4 Q1 Q2 Q3 Q4 Q1 Q2 Q3 Q4 Q1 Q2 Q3 Q4 Q1 Q2 Q3 Q4 Q1 Q2 Q3 Q4 Q1 Q2 Q3 Q4 Q1 Q2 Q3 Q4 Q1 Q2 Q3 Q4 Q1 Q2 Itsenäisten ammatinharjoittajien työvoimakustannukset Omaisuusvero (netto) Sosiaalietuudet (netto) Sosiaalimaksut (netto) Muut tämänhetkiset tulonsiirrot (netto) Tuloverotus, varakkuus (negat.) Kotitalouksien käytettävissä olevat reaalibruttotulot Reaalimääräinen BKT 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Lähde: Eurostat sektoritilit. Vero- ja etuusjärjestelmien muutosten vaikutukset eri tuloryhmiin viime vuosina vaihtelivat suuresti maasta toiseen. 17 Vero- ja etuusjärjestelmien muutokset vaikuttivat sisällöstään riippuen eri tavoin suuri- ja pienituloisiin kotitalouksiin. Joissakin jäsenvaltioissa haitalliset vaikutukset heikensivät etenkin pienituloisten kotitalouksien elintasoa entisestään. 16 Lisätietoja julkaisussa EU Employment and social situation, Quarterly Review, kesäkuu 2014. 17 EU Employment and Social Situation Quarterly Review (maaliskuu 2014) Supplement on trends in social expenditure (2014). 20

Toiset jäsenvaltiot, jotka kiinnittivät enemmän huomiota siihen, miten niiden vero- ja etuusjärjestelmien muutokset vaikuttivat tulonjakoon, pystyivät varmistamaan, ettei pienituloisiin kotitalouksiin kohdistunut kohtuuttomia vaikutuksia. Tällaiset eri tuloryhmiin kohdistuvat vaikutukset eivät olleet yhteydessä sopeutustoimien kokonaislaajuudessa oleviin eroihin. Sosiaalimenojen kasvu on vuonna 2009 saavutetun huipun jälkeen ollut negatiivista vuodesta 2011. Kriisin alkuvaiheissa (vuoteen 2009 asti) sosiaalimenojen kasvu johtui pääasiassa työttömyysmenojen ja vähemmässä määrin myös muiden menojen (etenkin eläkeja terveydenhuoltomenojen) kasvusta. Sosiaalimenojen kasvu hidastui vuonna 2010. Tämä oli seurausta yhteisvaikutuksesta, joka johtui finanssipoliittisten elvytystoimenpiteiden päättymisestä ja elpyvissä jäsenvaltioissa normaalista automaattisen vakautuksen asteittaisesta lopettamisesta. Vuodesta 2011 lähtien etenkin luontoisetuuksista ja palveluista johtuvat sosiaalimenot ovat supistuneet huolimatta siitä, että taloudelliset ja sosiaaliset olosuhteet ovat edelleen heikentyneet (kuvio 13). 18 Kaavio 13: Raha- ja luontoisetuisuuksien vaikutus julkisten reaalisten sosiaalimenojen kasvuun EU:ssa (2001 2012) 6% 5% 4% 3% 2% 1% 0% -1% -2% 2001-2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 EU-27 Lähde: Kansantalouden tilinpito, PO EMPL:n laskelmat. raha luontois Kriisi on muuttanut myös sosiaalisen suojelun menojen rakennetta. Asukasta kohti lasketut (reaaliset) sosiaalisen suojelun menot ovat vuodesta 2007 vuoteen 2011 kasvaneet EU27:ssä kahdeksan prosenttia (kaavio 14). Suurimmat lisäykset ovat peräisin eläkkeistä (kasvavien vanhuus- ja perhe-eläkkeiden osuus kokonaiskasvusta oli 44 %) sekä 18 Ks. EU Employment and social situation, Quarterly Review, maaliskuu 2013. Analyysi osoittaa, että sosiaalimenot ovat vuodesta 2011 vähentyneet sopeutuksen seurauksena enemmän kuin viimeksi kuluneiden 30 vuoden vastaavilla taantumajaksoilla. 21

terveydenhuollosta ja työkyvyttömyydestä (32 %). Jäsenvaltioiden väliset erot ovat merkittäviä: sosiaalisen suojelun kokonaismenot asukasta kohti kasvoivat vuosina 2007 2011 alle 5 prosenttia neljässä ja toisaalta yli 15 prosenttia seitsemässä jäsenvaltiossa. Kaavio 14: Asukasta kohti laskettujen sosiaalisen suojelun menojen muutokset 2007 2011 sosiaalisen suojelun osa-alueittain Huom. Eri osa-alueiden vaikutus sosiaalimenojen kokonaiskasvuun (asukasta kohti vakaina vuoden 2005 hintoina). Lähde: ESSPROS. Sosiaalisen suojelun menojen (asukasta kohti) muutos 2007-2011 50% 40% 30% 20% 10% 0% -10% HU EL SE UK IT DK AT FR PT DE EU-27 CZ LT FI LU SI BE NL MT LV ES CY EE SK PL RO BG IE Terveys ja työkyvyttömyys Vanhuus ja perhe Perhe/lapset Työttömyys Syrjäytyminen ja asuminen Heikommassa asemassa olevien ja pienituloisten väestöryhmien on joissakin jäsenvaltioissa edelleen vaikeampi saada terveydenhuoltopalveluja. Kokonaisuutena katsottuna niiden pienituloisimpien, jotka ilmoittivat terveydenhuoltotarpeidensa jääneen täyttymättä, osuus kasvoi EU27:ssä vuosina 2008 2012 vain hieman, mutta esimerkiksi Suomessa, Portugalissa ja Kreikassa se kasvoi huomattavasti (ks. kaavio 15). Osuus oli vuonna 2012 suurin Latviassa, Bulgariassa ja Romaniassa. Niiden osuus, joiden terveydenhuoltotarpeet jäivät täyttymättä, pieneni eniten Bulgariassa ( 11,4 prosenttiyksikköä 2008 2012), mutta vuonna 2012 osuus pysyi merkittävän suuruisena (16,9 %). 22

Kaavio 15: Täyttämättä jäänyt terveyspalvelujen tarve, pienituloisin viidennes, 2008 2012 10 5 Muutos prosenttiyksikköinä % 25 20 0 15-5 10-10 5-15 SI* NL AT* ES LU* MT DK CZ UK IE* SE LT DE SK BE* FR PT EU -EU - CY FI HU HR EE PL EL IT RO BG LV 28 27 Muutos (2008-2012) 2012 (*-2011) 0 Lähde: Eurostat, EU-SILC 2012. Huom. Täyttämättä jäänyt terveyspalvelujen tarve: liian kallista, liian pitkä matka tai liian pitkät jonot. * Vuoden 2011 tiedot (vuoden 2012 tietoja ei ole saatavilla Belgian, Irlannin, Itävallan ja Luxemburgin osalta, vuoden 2008 tiedot puuttuvat Kroatian ja EU28:n osalta). 23

2. TYÖLLISYYSSUUNTAVIIVOJEN TÄYTÄNTÖÖNPANO: TYÖLLISYYS- JA SOSIAALIPOLITIIKAN UUDISTUKSET Tässä jaksossa 19 esitetään yhteenveto uudistuksista ja toimenpiteistä, joita jäsenvaltiot ovat toteuttaneet 12 viime kuukauden aikana. Työllisyyssuuntaviivoissa 20 annetaan jäsenvaltioille vakiintuneet toimintaohjeet, joita ne voivat soveltaa työllisyys- ja sosiaalipolitiikan haasteisiin vastaamiseksi nykytilanteessa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamista silmällä pitäen (tavoitteet esiteltiin jaksossa 1). Vuoden 2014 vuotuisessa kasvuselvityksessä esitettiin painopisteet ja toimintaohjeet, joiden mukaisesti jäsenvaltioiden oli määrä toimittaa kansalliset uudistusohjelmansa vuoden 2014 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa. Kansallisia uudistusohjelmia tarkasteltiin vaatimusten mukaisesti, ja neuvosto antoi komission ehdotuksiin perustuvat maakohtaiset suositukset. Työllisyyskomitea ja sosiaalisen suojelun komitea tarkastelevat jäsenvaltioiden suorituskykyä ja edistymistä eri haasteisiin vastaamisessa työllisyyskehityksen seurantavälineen ja sosiaalisen suojelun kehityksen seurantavälineen avulla. Toteutettuja toimintapoliittisia uudistuksia arvioidaan vuoden 2015 EU-ohjausjakson yhteydessä. Euroopan sosiaalirahastosta tuetaan toimia, joilla pyritään saavuttamaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet työttömyyden torjumiseen tähtäävällä toiminnalla, jossa keskitytään erityisesti nuorisoon. Toimintaan kuuluu harjoittelu- ja oppisopimuspaikkojen tarjoaminen uudelleen- ja täydennyskoulutusta varten, koulutustoimien tukeminen köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi sekä hallinnollisten valmiuksien lisäämisen tukeminen. Ohjelmakaudella 2014 2020 Euroopan sosiaalirahasto ja muut EU:n rakenne- ja investointirahastot on valjastettu tiukasti Eurooppa 2020 -strategian poliittisten prioriteettien edistämiseen, minkä lisäksi rahastojen toiminnassa painotetaan tuloksellisuutta. Tämä lujittaa rahastojen asemaa strategian taloudellisina tukipilareina. Kaikilla seuraavissa jaksoissa kuvatuilla aloilla on toteutettu uudistuksia. Edistymisaste kuitenkin vaihtelee aloittain ja jäsenvaltioittain. Lisätoimia siis tarvitaan, vaikka monissa tapauksissa uudistusten tulokset eivät vielä näy kokonaisuudessaan, koska siihen yleensä 19 Tässä jaksossa esitetään tilannekatsaus edellisen yhteisen työllisyysraportin pohjalta. Tilanpuutteen vuoksi se ei ole tyhjentävä eikä sen ole tarkoituskaan kattaa kaikkia uudistuksia ja politiikkatoimia. Yleensä toimenpiteitä, joita on vasta esitetty mutta joita ei ole toimitettu parlamentin hyväksyttäväksi tai kollektiivisiin neuvotteluihin työmarkkinaosapuolten kanssa, ei käsitellä tässä raportissa. 20 Neuvoston päätös 2010/707/EU, annettu 21 päivänä lokakuuta 2012, jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista. 24

menee jonkin aikaa. Yleensä ei myöskään ole mahdollista mitata yksittäisten uudistusten arvoa sinänsä, koska samaan aikaan on saatettu toteuttaa useita uudistuksia. Jäsenvaltioiden olisikin otettava toimintalinjojen ja uudistusten suunnittelussa huomioon myös toimien keskinäinen vuorovaikutus. Jäljempänä olevassa taulukossa esitetään yleiskatsaus vallitsevista sukupuolten välisistä eroista työmarkkinoilla sekä uudistuksista, joilla voidaan edistää sukupuolten välistä tasaarvoa. Uudistukset selostetaan tarkemmin kunkin suuntaviivan kohdalla. Sukupuolten tasa-arvo: Työmarkkinoilla on yhä huomattavaa eriarvoisuutta 21 Edistystä on tapahtunut, mutta sukupuolten väliset erot ovat edelleen suuret. Naisten työllisyysaste on edelleen selvästi pienempi kuin miesten (62,8 % ja 74 % vuoden 2014 alussa). Kokoaikavastaavan työllisyysasteen ero on vielä suurempi (18,3 prosenttiyksikköä vuonna 2013). Lisäksi naisille maksetaan 16 % vähemmän työtunnilta. Kun lasketaan yhteen naisten ja miesten väliset työllisyyserot niin työtuntien määrässä kuin palkassa, sukupuolten välinen kokonaispalkkaero kasvaa suureksi (37 % koko EU:ssa). Koska eläkkeet heijastelevat koko elämän aikaisia ansioita, myös eläkkeiden ero naisten ja miesten välillä on suuri (keskimäärin 39 %). Yli 55-vuotiaiden köyhyysriski ja sosiaalisen syrjäytymisen riski on suurempi naisilla kaikissa jäsenvaltioissa. Kohtuuhintaisten ja laadukkaiden lastenhoitopalvelujen, pitkäaikaishoidon ja kouluajan ulkopuolisen hoidon saanti, joustavat työjärjestelyt sekä asianmukainen lomapolitiikka ovat edelleen ratkaisevan tärkeitä tekijöitä, joilla tuetaan naisten työllisyyttä ja autetaan miehiä ja naisia sovittamaan yhteen työ- ja perhe-elämä. Suurimmassa osassa jäsenvaltioita on edistytty lastenhoitoa koskevien Barcelonan tavoitteiden suhteen vuoden 2005 jälkeen. Kuitenkin vain yhdeksän jäsenvaltiota on saavuttanut tavoitteen, jonka mukaan hoidon piti kattaa 33 % alle kolmivuotiaista lapsista vuonna 2012 22, ja 11 jäsenvaltiota on saavuttanut kolmevuotiaita ja sitä vanhempia alle kouluikäisiä lapsia koskevan 90 %:n kattavuustavoitteen. Joissakin maissa veroetuusjärjestelmät ovat edelleen esteenä sille, että naiset ottaisivat vastaan työtä tai työskentelisivät enemmän. Kyseiset järjestelmät jarruttavat erityisesti kotitalouksien toisen tulonsaajan kokoaikaista työntekoa. 21 22 Yksityiskohtainen analyysi esitetään komission vuotuisessa kertomuksessa naisten ja miesten tasa-arvossa tapahtuneesta edistymisestä. Viimeisimmät saatavissa olevat tiedot; julkaistu keväällä 2014. 25

Työmarkkinoiden eriytyminen ja sukupuolistereotypiat voivat estää miehiä ja naisia toteuttamasta mahdollisuuksiaan täysimittaisesti ja heikentää ammattitaidon ja työpaikkojen kohtaantoa. Naisia on miehiä enemmän yleissivistävässä ja ammatillisessa koulutuksessa, mutta he ovat edelleen yliedustettuina perinteisiin rooleihin liittyvillä opintoaloilla, kuten terveys- ja sosiaalialalla, humanistisissa tieteissä ja opetusalalla. Sen sijaan luonnontieteiden, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan kaltaiset alat ovat edelleen miesvaltaisia. Naisten työllisyyttä ja työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista edistäviä toimia on toteutettu, mutta niiden laajuudessa ja tavoitteissa on suuria eroja eri puolilla EU:ta. Jäsenvaltioiden toteuttamilla toimenpiteillä pyritään esimerkiksi lisäämään (edelleen) lastenhoitopalvelujen saantia ja/tai muuttamaan vanhempainvapaata koskevia säännöksiä tai joustavia työaikajärjestelyjä. Muutamia aloitteita on tehty myös sukupuolten välisen palkkaeron pienentämiseksi tai sellaisten verotuksellisten esteiden poistamiseksi, joiden vuoksi naiset eivät ole kiinnostuneita jäämään tai lähtemään työmarkkinoille. Joissakin jäsenvaltioissa on toteutettu toimenpiteitä, joilla torjutaan lasten köyhyyttä tai mukautetaan etuusjärjestelmää niin, että voidaan tukea (pienituloisia) perheitä tai vanhempia. Monissa maissa miesten ja naisten eläkeikää aiotaan (asteittain) lähentää, mutta joissakin tapauksissa on myös toteutettu toimia, joilla edistetään ikääntyneiden naisten osallistumista työmarkkinoille tai mukautetaan eläkeoikeuksien kertymistä. 2.1 Työllisyyssuuntaviiva 7: Työvoimaosuuden nostaminen ja rakennetyöttömyyden vähentäminen Työsuhdeturvalainsäädännön uudistamisprosessia jatkettiin jäsenvaltioissa monin tavoin työllisyyden kehittymisen tukemiseksi ja segmentoitumisen ehkäisemiseksi. Kroatia hyväksyi työlainsäädäntönsä uudistamisen toisen vaiheen antamalla uuden työlain, jolla helpotetaan joustavien työsopimusten käyttöä, mukaan luettuina osa-aikainen työ, kausityö ja vuokratyö, väljennetään työaikasäännöksiä ja yksinkertaistetaan irtisanomismenettelyjä. Alankomaissa on toteutumassa työmarkkinaosapuolten kattavan sopimuksen perusteella irtisanomismenettelyjen yksinkertaistaminen, irtisanomiskorvauksen määrän määrittäminen työvuosien eikä iän perusteella sekä vuokratyön käyttöä koskevien sääntöjen vahvistaminen. Tarkoituksena on estää työmarkkinoiden segmentoitumista ja uudistaa työttömyysetuusjärjestelmää. Espanjassa on yksinkertaistettu 26