Pohjois-Savon kulttuuriympäristö osa 2. Pohjois-Savon kulttuuriympäristöselvitys

Kiuruvesi 58

Asema-alue Tyyppipiirustukset Carl Ungern, Gunnar Aspelin ja Ivar Pladhan Valtakunnallisesti merkittävä v. 1993 luetteloinnissa, valtakunnallisesti merkittävä v. 2003 luetteloinnissa, kuuluu valtakunnallisen menettelytapasopimuksen rautatieasemiin. Vanha säästöpankki Rakennusmestari Pekka Lind v. 16 Valtakunnallisesti merkittävä v. 1993 luetteloinnissa. Savon ja Pohjanmaan yhdistävä poikittaisrata vihittiin käyttöön 1926. Rakentaminen oli alkanut Iisalmesta ja eteni Ylivieskaan Kiuruveden kautta, jonne väliaikainen liikennöinti aloitettiin v. 1923. Lähes koko alueen rakennukset on rakennettu vuosina 1923-1924 ja ne edustavat aikakauden uusklassismia. V-luokan kaksikerroksiseen asemarakennukseen tuli neljä virkahuonetta, odotussali ja virkailijoille kuusi asuinhuonetta. Aseman lähettyville tuli varastomakasiini, vaihdekopit, huoltorakennus ja rata-autotalli. Alueen koillispäässä on säilynyt punatiilipintainen vesitorni. Aseman kaakkoispuolelle rakennettiin kaksi asuinrakennusta talousrakennuksineen. Aseman sijainti, alun perin keskustan ulkopuolella, ohjasi taajaman kasvua asemansuuntaan. Keskustasta tällöin asemalle rakennettu Asematie on edelleen yksi taajaman pääkaduista, vaikka aseman matkustajaliikennettä palveleva käyttö on 2000- luvulla päättynyt. Osulan vanha liikekeskusta Valtakunnallisesti merkittävä v. 1993 luetteloinnissa. Osulan vanhassa liikekeskustassa on säilynyt rakennushistoriallisesti mielenkiintoisia liikerakennuksia sekä maaseututaajamille tyypillistä sotien välistä rakennuskantaa. Kirkonkylän keskusta alkoi muodostua 1800-luvun lopulla risteysalueelle maakaupan vapauduttua. Risteysalue noudattelee arkkitehti Otto I. Meurmanin laatimaa Kiuruveden taajaväkisen yhdyskunnan asemakaavaa vuodelta 1926. Alueen vanhin rakennus on v.1916 valmistunut vanha Säästöpankki, jonka suunnitteli paikkakunnalla vaikuttanut rakennusmestari Pekka Lind (suunnitteli mm Ryönän ja Honkarannan koulut sekä Linnilän tilan laajennuksen). Rakennus on ulkopinnaltaan rapattu, mutta runkona on harvinainen pystyhirsirunko. Vuonna 1923 rakennus sai koulurakennuksiin erikoistuneen arkkitehti Toivo Salervon suunnitteleman tiilirunkoisen, yhteiskoulun käyttöön tarkoitetun laajennuksen. Säästöpankki muutti rakennuksesta v. 1962 uuden liiketalon valmistuttua torin laidalle ja koulutoiminta lakkasi rakennuksessa v. 1986. Kunta osti rakennuksen Säästöpankilta v. 1989, minkä jälkeen tiloja ovat käyttäneet eri järjestöt ja kansalaisopisto. Osula N. Pulkka/ KK n rakennusosasto v. 1916, laajennus Paavo Lehtonen v. 1963 Valtakunnallisesti merkittävä 1993 luetteloinnissa. Vuonna 1907 perustetun Työväen Osuuskaupan myymälä toimi aluksi työväentalolla. Vuonna 1938 rakennettiin uusi funktionalismia edustava toimitalo, jonka oli suunnitellut osuuskaupan rakennusosastolla N. Pulkka. Kaksikerroksisen rakennuksen ensimmäiseen kerrokseen tuli myymälätilat ja toiseen kerrokseen kahvila, toimisto sekä johtajan asunto. Vuonna 1963 rakennusta laajennettiin. Vaikka tiloihin ja julkisivuihin on tehty paljon muutoksia, näkyy rakennuksesta ennen 1940-lukua kirkonkylien ilmettä mullistanut reipasotteinen osuuskauppafunkis. 60

Pankkila Jaakko Tähtinen v. 1952 Valtakunnallisesti merkittävä v. 1993 luetteloinnissa. Pohjoismaiden Yhdyspankki rakensi v. 1952 Jaakko Tähtisen suunnitteleman uuden pankkirakennuksen korvaamaan vanhat tilat, jotka sijaitsivat pankin v. 1915 ostamassa, alun perin kauppa- ja asuintiloiksi rakennetussa kauppakartanossa. Vanhan Säästöpankin vieressä sijaitsevaan pankkirakennukseen tuli tyypillisesti liikehuoneistot ensimmäiseen ja asuinhuoneita toiseen kerrokseen. Pankkilaa on melko paljon muutettu detaljeiltaan, mutta ulkohahmoltaan se on merkittävä Osulan risteyksen sotien välisen rakennuskannassa. Hahmoltaan se on myös tunnistettavissa SYP:n monille Suomen paikkakunnille 1950-luvulla rakentamaksi pankkirakennukseksi, jotka ovat Jaakko Tähtisen suunnittelemia (Pohjois-Savossa mm Suonenjoen Asemakadun entinen pankkirakennus). Talon kehikko on siirretty paikalle vanhasta rakennuksesta v. 1910. Rakennuksen osti v. 1914 kunnanlääkäri Aaro Väänänen asunto- ja vastaanottotiloikseen. Vuonna 1923 rakennusta korotettiin toisella kerroksella. Vuonna 1963 rakennus siirtyi kunnalle, joka muutti sen asuntokäyttöön. Nykyiseen asuun ja toimintaan rakennus peruskorjattiin v. 1885. Entinen apteekki, Ortodoksinen kirkko Apteekkirakennus rakennettu 1910-1920-luvun vaihteessa, muutettu kirkoksi ja vihitty käyttöön v. 1957. Ev.lut. kirkko Bertel Liljeqvist v. 1941 Valtakunnallisesti merkittävä v. 1993 luetteloinnissa. Kiuruveden v. 1941 valmistunut rapattu pitkäkirkko on kunnan kolmas kirkko. Aiempi, v. 1852 vanhan hautausmaan keskelle rakennettu kirkko oli palanut v. 1937. Paikkakunnalla syntynyt arkkitehti Saara Kivikanervo laati uuteen kirkkoon ensimmäiset luonnokset, mutta seurakunta päätyi modernien luonnosten sijaan perinteisempään, Bertel Liljeqvistin suunnittelemaan kirkkotyyppiin. Kirkon tunnusmerkkeinä on suhteellisen korkea harjakatto, vaaleiksi rapatut ulkoseinät, korkeatornin huippu ja pääoven portaalinomainen korotus. Kiurujärven avoimessa rantamaisemassa sijaitseva kirkko on Pohjois-Savon kirkoista ehkäpä parhaiten säilyttänyt näkyvyytensä taajamakuvassa - muissa kasvillisuus yleensä peittää kirkon. Nivan koulurakennukset ja lähiympäristö Niemisenkadun varrella sijaitsevat Ortodoksikirkon ja Puistola sekä Nivan koulun koulurakennukset muodostavat laajahkon puistomaisen julkisten rakennusten alueen. Puistola, nykyään päiväkoti Siirretty paikalle v. 1910, laajennettu ja korotettu v. 1923, peruskorjaus arkkitehti Mirja Nuutinen v. 1985. Kiuruvedelle perustettiin v. 1949 siirtokarjalaisten myötä ortodoksinen seurakunta. Kirkkorakennukseksi muutettiin aiemmin apteekkina toiminut rakennus. Muutossuunnitelmat oli laatinut Yleisten rakennusten ylihallituksen arkkitehti Selim Savonius. Muutossuunnitelmissa mm. poistettiin osa yläkerran huoneista sekä portaikko parvekkeineen, julkisivut rapattiin ja katolle rakennettiin torni. Rakennuksessa olleet pystyhirsiset väliseinät poistettiin v. 1960. Rakennuksessa olleesta kirkkoherran asunnosta on myöhemmin tehty seurakunnan toimitiloja. Alkuperäisen rakennuksen oli apteekkari Berndt Emil Forsblom rakennuttanut seudulle poikkeuksellisesti tiilirunkoisena, koska tämän aiemman puinen apteekkirakennus oli tuhoutunut tulipalossa. Aivan keskustan tuntumassa sijaitseva kirkko puistoineen on taajaman liikerakennusten lomassa huoliteltu ja vehreä keidas. Nivan koulu ja opettajien asunnot Arkkitehti Aarne Timonen v. 1958, peruskorjaus arkkitehtitoimisto Nylund (valm. v. 2002) 61

Nivan koulurakennus ja opettajien asunnot rakennettiin v. 1958 taajaman julkisista rakennuksista useita suunnitelleen, Kiuruvedeltä kotoisin olleen arkkitehti Aarne Timosen suunnittelemana. Aiemmat kansakoulut sijaitsivat nykyisen kunnantalon paikalla. Rakennukset edustivat sodanjälkeistä romanttissävytteistä ja herkkää suunnittelua, mikä näkyi mm parvekekaiteiden ja räystäiden detaljoinneissa. Vaihtelevien, eri rakennusmassoja korostavien ja aikakaudelle tyypillisten vaaleiden värien käyttö on vielä nähtävissä opettajille rakennetuissa kolmessa pienkerrostalossa. Koulurakennuksen pohjaratkaisuna oli aikakaudella suosittu sivukäytävämalli, myöhemmässä peruskorjauksessa ja laajennuksessa koulun sivukäytävistä on tosin luovuttu. Opettajan asunnot sijaitsevat katulinjoihin nähden vinossa kulmassa valoisien, ympäristöön saumattomasti liittyvien piha-alueiden keskellä, mikä oli yksi funktionalismin suosimista kaupunkisuunnittelupiirteistä. Kolme pienkerrostalotyyppistä opettajan asuintaloa ovat koko maakunnassa poikkeukselliset, tyypillisempää aikakaudelle oli asuntojen rakentaminen joko itse koulurakennukseen (Pielaveden lukio) tai yhteen kerrostaloon (Rautavaara ja Juankoski). Rakennukset muodostavat yhdessä viereisen yläasteen kanssa komean koulurakennusten kokonaisuuden. Tori O.I. Meurmanin asemakaava v. 1928, torialueen kehittämissuunnitelma arkkitehti Jari Saarnio v. 1998.. Arkkitehti Otto I. Meurman suunnitteli v. 1928 Kiuruveden taajaväkisen yhdyskunnan asemakaavan, jossa tori oli sijoitettu nykyiselle paikalle. Tori alkoi muodostua varsinaisesti 1930-luvulla laahkojen eli lautarakenteisten myyntikojujen myötä. Vuonna 1938 rakennettiin torin eteläpäähän Lottakahvila, joka toimi myöhemmin linja-autoasemana vuoteen 1969. Tori sai nykyisen hahmonsa 1950-1960- luvuilla kolmen eri pankin rakennettua liiketalonsa sen ympärille, mm arkkitehti Aarne Timosen Osuuspankin kolmikerroksisen asuin ja liikerakennuksen (rakennettu v. 1951). Torikokonaisuutta on myöhemmin kehitetty arkkitehtuurikilpailun (1989) avulla, jonka perusteella torialue on laatoitettu ja aukion pohjoispäähän on rakennettu kioskeille ja kahvilalle toritalo. Kiuruveden tori on - Kuopion torin ohella - maakunnallisesti yksi parhaiten taajamakuvassa keskeiseksi, edelleen eläväksi julkiseksi tilaksi hahmottuvista torikokonaisuuksista. Vanha hautausmaa ja kotiseutumuseo Vanha hautausmaa ja kellotapuli edustavat taajaman vanhinta säilynyttä miljöötä. Viereinen kotiseutumuseon alue tukee kaupunkikuvallisesti aluetta luontevasti. Huomionarvoinen on myös Kirkkotien kulku hautausmaan aidan vieressä vanhojen arvoon sopivien puiden suojassa. Vanha hautausmaa Perustettu v. 1762 Vanha hautausmaa perustettiin v. 1762 nykyisen hautausmaan pohjoisosaan, jonne muutamia vuosia myöhemmin rakennettiin pitäjän ensimmäinen kirkko ja tapuli. Kirkkotarhan ympärille rakennettiin hirsiaita paanukattoisine porttirakennuksineen. Aita on myöhemmin korvattu nykyisillä kiviaidoilla. Nykyisen sankarihautausmaan paikalla oli aikaisemmin toinen kirkko. Tämän tuhouduttua tulipalossa v. 1937, rakennettiin nykyinen kirkko hautausmaan ulkopuolelle muutaman sadan metrin päähän. Kellotapuli 1762 Tapuli on rakennettu Kiuruveden ensimmäisen kirkon yhteydessä pohjalaisen rakennusmestari Anders Brovallin johdolla v. 1765. Tapuli on kolminivelinen pohjalainen renessanssitapuli Iisalmen ja Pielaveden kirkkosaaren tapulien tavoin, jotka oletetaan myös Anders Brovallin rakentamiksi. Tapulin nykyinen asu on vuodelta 1896, jolloin tapuli vuorattiin, katto uusittiin ja kellojen aluslaudoitus vahvistettiin. Tapulin käyttö kellojen soittamiseen jäi uuden kirkon valmistuttua, mutta tapulin alatila palveli ruumishuoneena vuoteen 1975. 62

Kotiseutumuseo Museo perustettu 1970-1980 luvuilla Valintaperuste:R, H, M Kiuruveden nykyisen kotiseutumuseon pihapiiri on muodostettu 1970-1980 luvuilla, jolloin paikalle siirrettiin museon aiemmalta paikalta, Museomäeltä aitat ja tuulimylly, Luupuvedeltä Hyvärilän v. 1915 rakennettu asuinrakennus, navetta Koivujärvellä sekä navettalato ja sauna Sulkavanjärveltä. Hautausmaan viereen alun perin lainajyvästöksi v. 1860 rakennetusta ja myöhemmin arkkitehti Aarne Timosen suunnitelmin siunauskappeliksi muutetusta rakennuksesta tehtiin esinemuseo v. 1977. Lapinsaaren kulttuurimaisema Runsaan kilometrin pituinen, Kiurujärvessä sijaitseva Lapinsaari rajaa taajaman itäsivua luoden yhdessä kauempana näkyvän Hingunniemen laidunmaisemien kanssa hienon maisemanäkymän. Kiuruveden toinen kirkkoherra rakennutti Lapinsaareen itselleen v. 1902 asuintilan, joka edelleen toimii maatilana. Myöhemmin päärakennus sai jugendpiirteitä K.P. Lappalaisen, merkittävän kiuruvetisen liikemiehen, ostettua tilan. Huvila Lappi Arkkitehti Saara Kivikanervo v. 1933, korjattu arkkitehti Aimo Nissi 2000-luvulla Saaren metsäiseen osaan K.P. Lappalainen rakennutti itselleen v. 1933 Lappi-nimisen eläkeläishuvilan. Pienehkön kaksikerroksisen rakennuksen suunnitteli hänen arkkitehdiksi valmistunut tyttärensä, Saara Kivikanervo. Kaksikerroksisen rakennuksen yläkerta suunniteltiin tyttären perheen kesälomavierailuja varten. Hirsirunkoine vaakalaudoituksella vuorattu kuutiomainen rakennus edustaa varhaista funktionalismia kulmaikkunoineen ja epäsymmetrisine julkisivuineen. Kirkonkylän yksittäiset kohteet Vanha pappila 1810-luvulla, laajennus ja kattomuodon muutos 1870-1880 vaihde, muutoksia rak.mest. O.V. Salmi v. 1952, peruskorjauksia Esko Tiikkainen v. 1984. Kiuruvedelle perustettiin v. 1763 Iisalmen kirkkopitäjään kuuluva kappeliseurakunta. Kappalaisen asuinpaikaksi ostettiin Kiurujärven rannalta Hyvölänniemen tila. Tälle 1810-luvulla rakennettua vanhaa pappilaa kutsutaan siksi myös kappalaisen pappilaksi. Talo oli alun perin matala, aumakattoinen empirerakennus. 1870-1880-luvun vaihteessa rakennusta laajennettiin sekä muutettiin katto satulakatoksi. Vuonna 1952 edellisessä laajennuksessa rakennetut keittiö ja huone purettiin uuden eteis- ja porrasjärjestelyjen tieltä ja keittiö rakennettiin uuteen paikkaan. Rakennuksen alle rakennettiin tilat keskuslämmitykselle ja saunalle. Samalla huoneista purettiin uunit, sisäkattoja laskettiin ja seiniä levytettiin. Yläkertaan rakennettiin yhden asuinhuoneen lisäksi useita huoneita. Myöhemmät ovat olleet osittain palauttavia (sisäkattolevytyksiä poistettu). Pihapiirissä on säilynyt leikkimökki 1880-lta ja 1800- luvun puolivälissä rakennettu aitta, jossa toimi mm Kiuruveden ensimmäinen posti (1882-1902). Pappila on toiminut kappalaisen virka-asuntona. Rovastin pappila 1884, laajennus Juhani Malmiäyräs 1939. Kiuruvesi itsenäistyi v. 1862 Iisalmen emäseurakunnasta. Tällöin kappalaisen pappila jätettiin pitäjänapulaiselle ja kirkkoherralle rakennettiin v. 1884 uusi virkatalo sitä varten hankitulle maalle kirkonkylän rantaan. Pappilaan kuuluneista rakennuksista on jäljellä vain päärakennus, kun muut, tuparakennus, talli, navetta, jyväaitta, halkovaja, huussi, kellari, sauna, riihi ja puoti on purettu. Pappila on pohjaltaan karoliininen jatkettuna yhdellä huoneparilla. Ulkovuoraus on luultavasti 1890- luvulla, pääteltynä vuorauksen koristetyypistä, joka on samanlainen kuin v. 1896 vuorattu kellotapuli. Vuonna 1939 pappilaa laajennettiin Juhani Malmiäyräksen suunnittelemalla arkisto- ja virastosiivellä sekä kellarilla. Tällöin yläkertaan tehtiin myös asuinhuoneita. Rakennuksen käyttö pappilana on päättynyt v. 2005, rakennuksen omistaa edelleen surakunta. Vuodesta 2007 se on ollut nuorten toimintapaikkana. Siellä toimii myös rippikoulu- ja nuorisotyön toimisto. 63

Kiuruveden kunnantalo, nykyinen kaupungintalo Arkkitehdit Reijo ja Kari Niskasaari, Kaarlo Viljanen, Ilpo Väisänen v. 1984 Ohenmäen koulu Valintaperuste: R (ei inventointitietoja) Kiuruveden kunnantalo, vuodesta 1993 kaupungintalo, rakennettiin arkkitehtikilpailussa voittaneen ehdotuksen perusteella. Suunnitelmat edustivat tuolloin uutta Oulun koulun tyylisuuntaa, mille oli ominaista perinteisen muotokielen soveltaminen moderniin rakennustekniikkaan. Päätös uuden kunnantalon rakentamisesta oli tehty kunnan 100- vuotisjuhlien yhteydessä v. 1973. Kunnantalon paikalta purettiin v. 1885 rakennettu kansakoulu, joka oli vuodesta 1958 palvellut kunnantalona. Rakennus edustaa myös aikakautta, jolloin lukuisiin kuntiin rakennettiin suuria ja näyttäviä kunnantaloja. Haja-asutusalueet Tuuliaismäen navetta Aittojärven kylällä, Tuuliaismäen tilalla on säilynyt parsityypiltään harvinainen hirsinavetta, joka lienee myös seudun vanhimpia. Kiuruvesi on kuulunut kansatieteellisesti jo varhain ns. luontinavettojen alueeseen. Näissä lanta luotiin päivittäin ulos navetasta, kun ns. sekasontanavetassa lanta luotiin vain keväällä ulos. Tuuliaismäen navetassa lehmäparret on salvottu kapeista hirsistä ja ne sijaitsevat vanhan tavan mukaan rakennuksen sivuseinillä, siten että lehmät olivat kytkettyinä pää sivuseinään päin. Keskellä rakennusta on puinen silta ja päätyseinälle päättyvät lantakourut. Myöhemmissä navettatyypeissä betonista valettujen syöttöpöytien yleistyttyä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä syöttöpöytä sijoitettiin keskelle navettaa. Tila on muodostettu v. 1801 isojaossa. 1860-luvulla rakennettu asuinrakennus oli aiemmin paritupa, myöhemmin rakennuksen toinen pää on siirretty muualle. Tila sijaitsee pienen peltosaarekkeensa keskellä metsäisellä Suomenselän alueella. Korpijoella sijaitseva Ohenmäen koulu on vuosia ollut tyhjillään. Kaksikerroksinen malliltaan kuutiomainen klassistinen koulu on kuitenkin tyyppinsä hyvä edustaja, joka on julkisivuiltaan säilyttänyt alkuperäiset detaljinsa. koulun tyypillisiä 1920- klassismin tunnusmerkkejä ovat pystyrimoitetut julkisivut, ristikkokaitein varustetut avokuistit ja ullakon ns. lunetti-ikkunat. Peilirakenteisissa ulkoovissa ja niihin liittyvissä ikkunoissa on käytetty klassismin pyörö- ja kaariaiheita. Samalla 1920-1930-luvun mallilla on rakennettu Varpaisjärven Petäyksen entinen koulu, jonka rakennushistoriallista arvoa laskee kuitenkin myöhemmin rakennukseen asennetut, tyyliin sopimattomat ikkunat. Luupujoen koulu Valintaperuste: (R) (ei inventointitietoja) Luupuveden koulu edustaa onnistuneesti ja rakennuksen ominaispiirteitä ymmärtäen asuinkäyttöön muutettua koulua. Erityispiirteenä koulussa on säilyneet piharakennukset, joissa toisessa oli alun perin koulun keittiö. Paara asuinrakennuksen keittiö- ja kamariosa v. 1901, aitta n. v. 1808, muutoksia rak.mest. Pekka Lind. Paaran tila on Remes-suvun kantatila vuodelta 1622. Pihapiiri sijaitsee loivassa Osmankijärven rantamaisemassa, jossa pihapiiri näkyy pitkälle, erityisesti sen suuri kolmikerroksinen, pohjalaistyyppinen aitta. Aitan rakensivat perimätiedon mukaan härmäläiset Suomen sodan aikoihin. Aitassa on mm Suomen suurin oven avain. Toinen samantyyppinen taitekattoinen aitta sijaitsee Pohjois- Savossa Pielaveden Vaaraslahdessa. 64

Asuinrakennus muodostuu v. 1901 rakennetusta keittiö- ja kamariosasta ja sen yhteyteen v. 1928 siirretystä tuvasta, joka oli aiemmin pihan toisella puolen savutupana. Rakennuksen ikkunat ja ulkoovi sekä kulmistaan viistetty kuisti on 2000-luvun alussa uusittu. Navetta on rakennettu v. 1914 porakivistä. Laukkalan aitat ja puotitalli Valintaperuste: R Piekäälä mm. savutupa v. 1857 Paikalla on asuttu 1500-luvulta. Piha sijaitsee maisemallisesti viehättävästi loivasti kumpuilevien peltojen keskellä. Pihapiirin rakennuksista vanhimpia ovat 1800-luvun alun aitat ja puotitalli. Nykyinen päärakennus on 1920-1930-luvulta. Hieman ulompana nykyisestä pihapiiristä on v. 1857 rakennettu savutupa, joka on muutettu kotimuseoksi. Savutuvan uunin kiviosa on rakennettu salvotun hirsirakenteen päälle. Savutuvan tuntumassa on yli satavuotias riihi- ja latorakennuksia. Hankaniemi Laukkalan tila on ollut asuttu ainakin 1700-luvulta. Pihan vanhimmassa rakennuksessa, korkeassa otsallisessa ruisaitassa on vuosiluku 1777, muut rakennukset ovat miltei kaikki 1800-luvulta. Ruisaitan parina toisena yksittäisaittana on matalampi, v. 1898 rakennettu otra-aitta. Erityisen hieno on v. 1830 rakennettu suuri puotitalli. Rakennuksen päätyharjan alla on komeat räystäskonsolilaudoitukset ja sivuräystään alaiset hirret on salvottu muuta hirsiseinää ulommas. Tämä Pohjanmaalta tullut rakennustekniikka näyttää levinneen Pohjois-Savon kunnissa Kiuruvedelle ja jonkin verran Pielavedelle, muualla rakenne näkyy vain muutamina yksittäisissä kohteissa. Ns. puotitalli on myös rakennetyyppinä seudulla yleinen, oletettavasti nimensäkin perusteella pohjanmaalta periytyvä aittatyyppi. Rakennus sijaitsi yleensä asuinrakennuksen vieressä tai sitä vastapäätä. Siihen kuuluvan talliosan tunnistaa yleensä oven yläpuolisesta luukusta, josta hangottiin heinät ylisille sekä oven viereisestä ikkunasta. Laukkalan tallissa on säilynyt myös osa pilttuista, joissa hevoset seisoivat kiinnitettyinä päät poikkiseiniin päin. Puotiosassa säilytettiin yleensä ruoka- ja taloustarvikkeita, yläkerroksiin tiloja käytettiin vaate- ym. varastoina ja kesäisin asumiseen. Laukkalan puotiosan lautaoveen on kaiverrettu vinoruudutuskuvio, mikä oli talonpoikainen tapa jäljitellä arvorakennusten koristeellisia paneeliovia. Hankaniemen tila on yksi Kiurujärven rantamaiseman leimallisista ja vanhimmista sukutiloista. Paritupatyyppinen päärakennus on rakennettu vaiheittain kolmesta omille nurkilleen salvotuista hirsikehikoista, joista vanhin on 1820-luvulta. Rakennusta korotettiin v. 1913. Ullakolle rakennettiin huoneet kuitenkin vasta peruskorjauksessa v. 2002. Tila oli Lappalaisten suvulla 1700-luvulta 2000- luvulle. 1900-luvun vaihteessa tilan omisti paikkakunnan monipuolisena liikemiehenä tunnettu K.P. Lappalainen. Hän mm. perusti tilan rantaan tiilitehtaan. Pihan vanha, muutamia vuosia sitten purettu navetta oli rakennettu tehtaan tiilistä. Tilan vanhoista rakennuksista on jäljellä valkoisin nurkkalaudoituksin suojattu, pohjalaistyyppinen aitta sekä vanha paja. Pihaa kehystävät rantalaitumet on mainittu Pohjois- Savon perinnebiotooppiluetteloinnissa (Hankaniemen rantahaka) Lapinniemi Päärakennuksen vanhin osa 1840-luvulta Näkyvästi omalla niemellään Kiurujärven eteläosassa sijaitseva Lapinniemi on isojaossa v. 1788 muodostettu kantatila. Kolmessa vaiheessa rakennetun paritupatyyppisen, ulkoseiniltään osin päreillä vuoratun asuinrakennuksen vanhin osa on vuodelta 1840. Tuvan yli 100 vuotta vanha uuni on muurattu hirsikehikolle kuten myös Heikkisenahon tuvan uuni. Pihaan kuuluu aittoja 1700 ja 1800-luvuilta. 65

Koskenjoen kulttuurimaisema Valtakunnallisesti merkittävä v. 2003 luetteloinnissa, valtakunnallisesti merkittävä v. 1993 luetteloinnissa. Heikkisenaho Heikkisenaho on v. 1891 muodostetun vanhan maatilan pihapiiri, jossa kaikki rakennukset, pientä latoa lukuun ottamatta, on rakennettu ennen toista maailmansotaa. Maalaamattomine hirsipintoineen rakennukset luovat viehättävän ja yhtenäisen kokonaisuuden. Asuinrakennuksen tupa on rakennettu 1800-luvulla, keittiö ja kamarit v. 1927. Pihaan kuuluu kolmiosainen puotitallirakennus sekä hirsirunkoinen v. 1938 rakennettu navetta. Tulotien varrella on eloaitta. Pihapiirin ulkopuolella sijaitsee riihipiha, joskin sen rakennukset ovat varsin huonokuntoiset. Pihaa ympäröiviä peltoalueita kiertää kiviaitoja. Rakennuksissa on säilynyt vanhat sisustukset, joka nostaa kohteen arvoa. Linni Päärakennuksen vanhin osa vuodelta 1894, muutoksia rak.mest. Pekka Lind. Koskenjoen kulttuurimaisema edustaa Pohjois- Savossa harvinaista joenvarsiasutusta, joka on sijoittunut Osmanginjärven ja kirkonkylän välisen koskenjoen ja sen koillisrantaa seuraavan maantien varrelle. Tilakeskukset ympäröivine viljelmineen antavat maisemalle tasapainoisen ja eheän ilmeen. Rannoiltaan pääosin avoin joki kulkee loivapiirteisenä, melko huomaamattomana peltojen halki. Vanhimmat rakennukset ovat 1700-luvulta (Suvannon ja Palosen aitat), mutta kyläkuvalle on tunnusominaisempaa 1900-luvun rakennuskanta). Ryönänjoen kulttuurimaisema Kiurujärven rannalle ja Ryönänjoen varrelle levittäytyvän kylän asutus on vanhaa ja alueella on säilynyt runsaasti siitä kertovaa rakennuskantaa. Kivikauteen ajoittuvat löydöt kertovat paikan sopivuudesta asutukseen. Varhaisen teollisuustoiminnan sekä rautatie- ja laivaliikenteen vaiheet antavat erityispiirteensä alueelle. Alueella sijaitsi mm. kolme mylly- ja sahalaitosta, sähkölaitos, kaksi meijeriä, tiilitehdas lähellä Ryönän pysäkkiä. Palveluja tarjosivat vaatturi, nahkuri sekä useita kauppoja. Järjestyksestä huolehti aikoinaan jopa oma kyläpoliisi. Seuraavat tilat ovat osa Ryönänjoen kulttuurimaisemaa. Lindin suvulla vuodesta 1876 ollut Linni on viereisestä Heikkisenahosta aikoinaan erotettu tila. Useassa vaiheessa rakennetun päärakennuksen tupaosa (vanhin osa) on vuodelta 1894. Jugendilmeensä rakennus sai Kiuruvedellä paljon vaikuttaneen rakennusmestari Pekka Lindin suunnittelemana. Hyvin hoidettu pihapiiri on kartanomainen monine rakennuksineen ja suurine vanhoine puineen. Ryönä Päärakennuksen vanhin osa 1850-luku, vuoraus ja lasikuisti v. 1931 Ryönän tila on Kiuruveden vanhimpia. Sen verotustiedoista on asiakirjamerkintöjä vuodelta 1548. Muinaislöytöjen perusteella on pääteltävissä, että pihapiirin paikalla lienee sijainnut kivikautinen asuinpaikka. 66

Paritupatyyppisen asuinrakennuksen vanhin osa on 1850-luvulta. Myöhemmät laajennukset on rakennettu omille nurkilleen. Vuoraus ja koristeellinen lasikuisti on vuodelta 1931. Pihapiiriin kuuluu maakunnalle tyypillisesti riviin vierekkäin rakennettuja aittoja, jotka näkyvät avoimen laidunmaiseman ympäröiminä uudempien nykyaikaisten maatalousrakennusten kanssa pitkälle järven toiselle puolen. Pihassa on säilynyt metallirakenteinen tuuliroottori, 1900-luvun alun innovaatio, joka maatiloilla käytettiin yleisesti mm veden nostamiseen kaivoista ja järvistä navetoihin. Ryönänjoen entinen koulu Pekka Lind v. 1918 Ryönänjoen koulu kuuluu rakennusmestari Pekka Lindin suunnittelemiin jugendrakennuksiin. Osin taitekattoinen, rimalaudoitettu puurakennus valmistui v. 1918 ja lakkautettiin v. 1972, jonka jälkeen rakennus on muutettu asuinkäyttöön. Säilyneistä erityispiirteenä merkittäviä ovat hienot puuleikkaukset ikkuna- ja ovikehyslaudoissa. 67