Ulkoasiainministeriö MINVA UM2015-01283 POL-30 Lee Stefan(UM) 07.10.2015 Viite Asia Ulkoasiainneuvosto 12.10.2015;tavoitemuistiot Ulkoasiainneuvosto kokoontuu 12.10.2015 Luxemburgissa. Asialistalla ovat muuttoliike, Syyria sekä EU-AKT-suhteet/ Cotonou post 2020. Lisäksi tilannekehityksestä riippuen Libya saattaa myös nousta asialistalle: Muuttoliike Syyria Ulkoasiainneuvosto keskustelee muuttoliikkeestä. Suomi katsoo, että pitkällä aikavälillä tärkeintä on, yhteistyössä lähtömaiden ja kansainvälisen yhteisön kanssa, puuttua pakotetun muuttoliikkeen perussyihin ja vaikuttaa kokonaisvaltaisesti niiden vähentämiseen, keinoina esimerkiksi humanitaarinen apu, kehitysyhteistyö, kaupallis-taloudelliset keinot sekä kriisinhallinta. Vuoropuhelua Turkin kanssa tulee tiivistää ja yhteistyötä syventää erityisesti rajavalvonnassa, ihmissalakuljetuksen vastaisessa työssä sekä tiedonvaihdossa. Tuetaan vahvasti Länsi-Balkanin konferenssissa sovittuja toimia sekä tulevaa Vallettan konferenssia, jonka valmistelussa varmistettava afrikkalaisten osapuolten sitoutuminen prosessiin. Suomi tukee EU:n Afrikan maita tukevan muuttoliikerahaston perustamista ja harkitsee osallistumista vähintään kolmella miljoonalla eurolla. EU:n tulee tarkastella, miten sotilaallista ja siviilikriisinhallintaa voitaisiin eri tavoin hyödyntää paikallisten kapasiteettien vahvistamiseksi ja turvallisuusongelmien ratkaisemiseksi. On tärkeää edetä EU:n Välimeren sotilasoperaation toimeenpanossa. Keskustelu Syyrian ajankohtaisesta tilanteesta YK:n yleiskokousviikon keskustelujen jälkeen. Suomi katsoo, että EU:n tulisi vaikuttaa aktiivisesti Syyrian konfliktin poliittisen ratkaisun löytämiseksi ja keskustella konfliktin avaintoimijoiden, kuten Yhdysvaltojen ja Venäjän kanssa. Venäjän sotilaallinen aktivoituminen Syyriassa on huolestuttavaa. Venäjään tulee vaikuttaa niin, että se edesauttaisi konfliktin ratkaisemista, eikä kärjistäisi toimillaan tilannetta. Jatketaan vahvaa tukea YK:n Syyria-erityislähettiläs Staffan de Misturalle poliittisen ratkaisun edistämiseksi ja tavoitteena on inklusiivinen transitio. EU:n tulee olla valmis vastaamaan YKprosessin konkreettisiin tukipyyntöihin. Suomi tukee kansainvälisen kontaktiryhmän perustamista tukemaan poliittisia neuvotteluja. Kansainvälisen yhteisön, mukaan lukien EU:n, tulee pyrkiä nostamaan humanitaarista rahoitusta Syyrian kriisin johdosta vastaamaan äärimmäisen vakavia tarpeita. EU:n ja jäsenmaiden tulee lisätä humanitaarista ja kehitysyhteistyötukeaan Syyrian konfliktin vaikutusten lieventämiseksi. Erityisesti tulee kiinnittää huomiota ihmisten kiireellisiin perustarpeisiin, peruspalveluiden kattavuuteen ja pakolaisten auttamiseen lähialueilla. Alueen valtioiden kanssa tulee vahvistaa yhteistyötä Syyrian kriisin ja pakolaistilanteen hoitamisessa. On tärkeää kiinnittää huomiota rankaisemattomuuden torjuntaan koskien kaikkein vakavimpia kansainvälisiä rikoksia, joihin konfliktin osapuolet ovat mahdollisesti syyllistyneet. Ilman tätä on vaikea saavuttaa kestävää
2(19) kansallista sovintoa. EU:n tulee edesauttaa pyrkimyksiä siirtää Syyrian tilanne Kansainvälisen rikostuomioistuimen käsiteltäväksi. EU-AKT-suhteet/Cotonou post 2020 Keskustelu Cotonoun sopimuksen mahdollisesta jatkosta. Suomi on valmis Cotonoun sopimuksen uudistamiseen tietyin ehdoin. On tärkeää säilyttää sopimuksen juridinen sitovuus, jotta se jatkossakin velvoittaa osapuolia toimimaan sopimuksen määrittelemällä tavalla. Uuden sopimuksen tulisi olla EU:n rahoituskehysten puitteissa toimiva järjestely, ei niiden ulkopuolinen.cotonoun sopimuksella on vahva poliittinen ulottuvuus, ml. siirtolaisuuteen, hyvään hallintoon sekä konfliktien ehkäisemiseen ja ratkaisemiseen liittyvät kysymykset, jonka toivomme tulevaisuudessa entisestään korostuvan. Sopimukseen tulisi sisällyttää erilliset toimeenpanostrategiat kullekin maantieteelliselle alueelle, jotta näiden erityispiirteet tulisivat paremmin huomioiduksi. (mahd.) Libya Ulkoasiainneuvosto keskustelee mahdollisesti Libyan ajankohtaisesta tilanteesta. Suomi katsoo, että EU:n tulee jatkaa vahvaa tukeaan YK:n fasilitoimalle laajapohjaiselle poliittiselle dialogille, jotta poliittinen sopimus kansallisen yhtenäisyyden hallituksen (Government of National Accord) muodostamisesta saavutettaisiin mahdollisimman nopeasti. YK:lla on ensisijainen rooli Libyan kansainvälisen tuen koordinoinnissa. EU:n toimet tulee koordinoida läheisesti YK:n kanssa, ml. yhtenäishallituksen tukeminen laajalla keinovalikoimalla. Kaikissa toimenpiteissä Libyan omistajuus ja yhteistyö libyalaisten kanssa ovat avainasemassa. Mikäli poliittinen prosessi ei etene EU:n tulee varmistaa poliittisen dialogin jatkuminen, vaikka dialogin muotoa joudutaankin arvioimaan uudelleen. Tässä skenaariossa EU:n tulee olla myös valmis ottamaan käyttöön rajoittavia toimenpiteitä rauhanprosessia häiritseviä tahoja vastaan YKTN:n päätöslauselmien 2213 (2015) ja 2174:n (2014) mukaisesti. EU:n tulee jyrkästi tuomita vakavat ihmisoikeus- ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkaukset ja edesauttaa humanitaarisen avun perille pääsyä. EU:n on etsittävä aktiivisesti ratkaisuja kauttakulkusiirtolaisuuden aiheuttamiin haasteisiin.
Asialista: 3(19) - Muuttoliike s.4 - Syyria s.9 - EU-AKT-suhteet/Cotonou post 2020 s.13 - (mahd.)libya s.16
4(19) Ulkoasiainministeriö TAVOITEMUISTIO EUR-40 Rautvuori Anna 1.10.2015 Asia Muuttoliike Kokous/tapaaminen Ulkoasiainneuvosto 12.10.2015 1. ESILLÄ OLEVAT KYSYMYKSET Ulkoasiainneuvostossa on esillä EU:n ulkosuhdetoimet muuttoliikkeen hallitsemiseksi, erityisesti 8.10 järjestettävän Länsi-Balkanin ministerikonferenssin tulokset ja marraskuussa järjestettävän Vallettan huippukokouksen valmistelut sekä EU:n suhteet Turkkiin ja muihin kolmansiin maihin, joissa on paljon pakolaisia. 2. SUOMEN TAVOITE Pitkällä aikavälillä tärkeintä on, yhteistyössä lähtömaiden ja kansainvälisen yhteisön kanssa, puuttua pakotetun muuttoliikkeen perussyihin ja vaikuttaa kokonaisvaltaisesti niiden vähentämiseen, keinoina esimerkiksi humanitaarinen apu, kehitysyhteistyö, kaupallistaloudelliset keinot sekä kriisinhallinta. Vuoropuhelua Turkin kanssa tulee tiivistää ja yhteistyötä syventää erityisesti rajavalvonnassa, ihmissalakuljetuksen vastaisessa työssä sekä tiedonvaihdossa. Tuetaan vahvasti Länsi-Balkanin konferenssissa sovittuja toimia sekä tulevaa Vallettan konferenssia, jonka valmistelussa varmistettava afrikkalaisten osapuolten sitoutuminen prosessiin. Suomi tukee EU:n Afrikan maita tukevan muuttoliikerahaston perustamista ja harkitsee osallistumista vähintään kolmella miljoonalla eurolla. EU:n tulee tarkastella, miten sotilaallista ja siviilikriisinhallintaa voitaisiin eri tavoin hyödyntää paikallisten kapasiteettien vahvistamiseksi ja turvallisuusongelmien ratkaisemiseksi. On tärkeää edetä EU:n Välimeren sotilasoperaation toimeenpanossa. 3. NEUVOTTELUTILANNE Komission uusin tiedonanto välittömistä toimista pakolaiskriisiin vastaamiseksi julkaistiin 23.9.2015. EU:n päämiesten ylimääräinen huippukokous pyysi EU instituutioita ja jäsenmaiden hallituksia työstämään komission esittelemän paketin sisältämiä ehdotuksia mahdollisimman pikaisesti. Komissio antoi 30.9. varainhoitovuotta 2015 koskevan lisätalousarvioesityksen määrärahojen lisäämisestä turvapaikka ja sisäisen turvallisuuden rahastoihin, sekä tiettyjen virastojen, naapuruusinstrumentin ja humanitaarisen avun budjettikohtiin pakolaiskriisiin vastaamiseksi. Komission esitys sisältää myös ehdotuksen joustovälineen käyttöönotosta. Esitys tuodaan OSA-neuvoston hyväksyttäväksi 8.10.2015.
5(19) Länsi-Balkanin muuttoliikekonferenssi pidetään 8.10.2015. Konferenssissa hyväksytään julistus, jossa määritetään yhteiset perusperiaatteet, tavoitteet ja käytännön toimet, joilla muuttoliikkeen haasteisiin vastataan. EU:n ja Afrikan yhteistyötä muuttoliikekysymyksissä edistävä Vallettan huippukokous järjestetään 11. 12.11.2015. Teknisen tason valmistelut, ml. toimintaohjelma, tehdään puheenjohtajan ystävät ryhmässä (Friends of the Presidency). Afrikkalaisten osapuolten ensireaktiot toimintaohjelman elementeistä ovat pääosin myönteisiä. Afrikan prioriteetteina on noussut esille taloudellinen kehitys, laillinen maahanmuutto ja turvallisuuskysymykset. Afrikan Unionin koordinoiva vaikutus ei kuitenkaan ole niin merkittävä kuin EU:n puolella. Eri Afrikan mailla saattaa olla vaikeasti yhteen sovitettavia näkemyksiä. Keskusteluja tulee jatkaa yhteisen omistajuuden luomiseksi ja toimintaohjelman konkretian lisäämiseksi. Suomelle molemmat kokoukset ovat tärkeitä kansainvälisen yhteistyön lisäämiseksi. On tärkeää sitoa lähtö- ja kauttakulkumaita yhteisiin tavoitteisiin ja konkreettiseen toimintaan. Vallettan kokouksessa hyväksytään yksityiskohtainen toimintaohjelma. Länsi-Balkanin kokouksessa tulisi pyrkiä vastaavaan. Molempien kokousten seuranta ja niihin osallistuminen on Suomen edun mukaista. 4. TAUSTA Tänä vuonna EU:hun on saapunut jo yli 565 000 turvapaikanhakijaa. Eniten ihmisiä EU:n tulee Syyriasta (35 %), Afganistanista (33 %) ja Irakista (6 %). Välimerellä painopiste on siirtynyt keskiseltä Välimereltä (Libya-Italia) itäiselle Välimerelle, ns. Itäisen Välimeren ja Länsi-Balkanin reitille, joka kulkee Turkista Kreikan, Makedonian ja Serbian kautta Unkariin ja Kroatiaan ja edelleen Itävaltaan ja Saksaan. Tulijamäärä on viime kuukausina kasvanut merkittävästi mitä selittää toisaalta mm. pakolaisten näköalattomuus kotiinpaluun suhteen, toisaalta pelko Euroopan rajojen sulkeutumisesta. Turkin ja Kreikan välisellä maarajalla laittoman maahantulon uhka on kasvussa. Salakuljetusbisnes kukoistaa. Komission 9.9. julkaisema toimeenpanopaketti osoitti tietä EU:n ulkoisille toimille muuttoliikkeen osalta. Ylimääräisessä OSA-neuvostossa 22.9. hyväksyttiin sisäisten siirtojen hätätilamekanismia koskeva päätös. Komissio julkaisi 23.9 uusimman tiedonannon välittömistä toimista pakolaiskriisiin vastaamiseksi. Ylimääräinen päämiesten huippukokous 23.9. alleviivasi tavoitteita ja EU:n yhteisiä toimia ja pyysi EU instituutioita ja jäsenmaiden hallituksia työstämään komission ehdotuksia mahdollisimman pikaisesti. Huippukokous esitti kiireellisimmiksi toimiksi: vähintään 1 miljardin euron lisäavustusta Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetulle (UNHCR), Maailman elintarvikeohjelmalle (WFP) ja muille virastoille; lisätukea Libanonille, Jordanialle, Turkille ja muille Syyrian kriisin välittömässä läheisyydessä oleville maille, ml. lisävarojen ohjaaminen Euroopan unionin alueelliseen erityisrahastoon Syyrian kriisin johdosta (Madad-rahastoon); laajempaa yhteistyötä ja dialogia Turkin kanssa muuttovirtojen ehkäisemiseen ja hallintaan pyrkivän yhteistyön vahvistamiseksi; lisätukea Länsi-Balkanin maille, ml. Länsi-Balkanin konferenssi; Vallettan konferenssin järjestämistä, ml. jäsenmailta lisätukea Afrikan maita tukevalle EU:n hätärahastolle (EU Emergency Trust Fund); rajavalvonnan vahvistamista, ml. lisätuki Frontexille, EASO:lle (European Asylum Support Office) ja Europolille; ja ns. hotspot-toimintamallin perustamista Italiaan ja
6(19) Kreikkaan marraskuun loppuun mennessä (toimintamallissa Frontex, EASO ja Europol yhteistyössä isäntämaiden kanssa pyrkivät tehokkaaseen maahantulijoiden tunnistamiseen ja rekisteröintiin). Jäsenmaat ovat painottaneet muuttoliikkeen ulkoiseen ulottuvuuteen liittyen lähes yksimielisesti kokonaisvaltaista lähestymistapaa sekä tarvetta vaikuttaa pakottavan muuttoliikkeen taustalla oleviin syihin. Kaiken toiminnan lähtökohtana tulee olla siirtolaisten perus- ja ihmisoikeuksien täysimääräinen turvaaminen ja kunnioittaminen kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti. EU:n toimet: rajavalvonta, kriisinhallinta, ihmissalakuljetus Osana EU:n välittömiä toimia on päätetty kolminkertaistaa Frontexin koordinoimien yhteisoperaatioiden (EPN Triton ja Poseidon Sea) rahoitusta ja laajentaa niiden operaatioaluetta. Vaikka mandaatti on edelleen rajavalvonta, operaatioiden vahvistamisen tarkoituksena on tukea etsintä- ja pelastustoimia. Komissio hyväksyi 27.5. EU:n ihmissalakuljetuksen vastaisen toimintasuunnitelman, jossa esitellään EU:n kokonaisvaltaisia toimia eri sektoreilla ml. yhteistyö kolmansien maiden kanssa. Lähtö- ja kauttakulkumaiden ihmissalakuljetusta säätelevää lainsäädäntöä voidaan pyrkiä tehostamaan ja selvittää, miten alueen maat saadaan mukaan ihmiskaupan vastaisiin kv. instrumentteihin ja niiden toimeenpanoon. Välimerelle kesäkuussa perustettu sotilaallinen EUNAVFOR MED kriisinhallintaoperaatio, jonka tavoitteena on ihmissalakuljetus- ja ihmiskauppaverkostojen liiketoimintamallin häiritseminen sekä laittoman maahanmuuton vähentäminen siirtyy 7.10. vaiheeseen 2 a), jossa operaation tehtäviin sisältyvät tiedustelun ohella myös salakuljetuksesta epäiltyjen alusten tarkastukset siltä osin kuin ne ovat kansainvälisen oikeuden nojalla sallittuja kansainvälisillä vesillä. Operaatio nimettiin syyskuun lopulla uudelleen ja tunnetaan nyt nimellä SOPHIA. Lisäksi pyritään vahvistamaan jo olemassa olevia kriisihallintamissioita lähtö- ja kauttakulkumaissa, esimerkkeinä EUCAP Sahel Mali ja EUCAP Sahel Niger. Niger -operaatiota on jo päätetty vahvistaa viranomaisten tukemiseksi mm. ihmissalakuljetuksen vastaisessa työssä. Niger on yksi alueen ihmissalakuljetuksen solmukohtia. Yhteistyö Turkin kanssa Turkista on muutamassa vuodessa tullut maailman suurin pakolaisia vastaanottanut maa. Maassa on UNHCR:n arvioiden mukaan yli 1.8 miljoonaa rekisteröityä Syyrian pakolaista. Rekisteröimättömiä pakolaisia on lisäksi useita tuhansia. Komission tiedonannossa (23.9) Turkille esitetään yhden miljardin euron tukipakettia pakolaiskriisin hoitoa varten, josta suurin osa tulee EU:n liittymistä tukevan instrumentin (IPA= Instrument for the Pre-Accession Assistance) jo Turkille korvamerkittyjen verojen uudelleenkohdentamisesta. Varat ohjataan suurimmaksi osaksi Syyria-rahaston (Madad Fund) kautta. Turkki toivoo kuitenkin erityisesti uusia taloudellisia kontribuutioita. Komissio tutkii parhaillaan mahdollisuuksia lisätä rahoitusta EU:n budjetista. Taloudellisen tuen lisäksi Turkin kanssa on tärkeää tiivistää yhteistyötä erityisesti rajavalvonnassa, ihmissalakuljetuksen vastaisessa työssä sekä tiedonvaihdossa. Itäisen Välimeren ja Länsi-Balkanin reittiä käsittelevä korkean tason konferenssi 8.10.2015 Itäisen Välimeren ja Länsi-Balkanin reittiin kohdistuvan muuttoliikepaineen kasvun johdosta järjestetään kyseistä reittiä käsittelevä korkean tason konferenssi Luxemburgissa. EU-jäsenmaiden
7(19) lisäksi konferenssiin on kutsuttu Länsi-Balkanin maat, Turkki, Jordania, Libanon, Norja, Islanti, Sveitsi, Liechtenstein sekä keskeiset kansainväliset ja YK-järjestöt. Konferenssissa hyväksytään julistus yhteisistä perusperiaatteista, tavoitteista ja käytännön toimista, joilla muuttoliikkeen haasteisiin vastataan. Vallettan huippukokous 11. 12.11.2015 ja yhteistyö Afrikan maiden kanssa Alueellisilla toimijoilla, kuten AU, ECOWAS, EAC, Sahel G5 ja ECCAS, on lisääntyvää pyrkimystä hallita ei-toivottua ja laitonta muuttoliikettä, koska Afrikan mantereen sisäisen pakolais- ja siirtolaisongelman mittasuhteet ovat moninkertaiset Eurooppaan suuntautuvaan muuttoliikkeeseen verrattuna. Vallettan huippukokoukseen kutsutaan EU-maiden lisäksi Khartumin ja Rabatin prosessien jäsenvaltioiden päämiehet (Pohjois-, Länsi- ja Keski- Afrikan sekä Afrikan sarven maat), sekä Afrikan Unionin ja ECOWAS:n komissiot, YK:n pääsihteeri sekä tämän valitsemat YK-järjestöt. Kokouksesta annetaan poliittinen julkilausuma sekä yhteinen toimintasuunnitelma välittömän ja pitkän aikavälin toimenpiteistä, joilla voidaan vastata nykyiseen muuttoliiketilanteeseen. Molempia asiakirjoja valmistellaan tiiviissä yhteistyössä afrikkalaisten kumppaneiden kanssa. EU painottaa kumppanimaiden vahvaa omistajuutta huippukokouksen valmisteluista ja siinä sovituista yhteistoimista. Alustavasti huippukokouksen sisältö rakentuu viiden pääasiallisen teeman ympärille: laillisten maahantuloväylien kehittäminen; kansainvälisen suojelun parantaminen; ihmissalakuljetuksen ja ihmiskaupan torjunta; eteneminen palautus- ja takaisinottoasioissa; sekä muuttoliikkeen kehityshyötyjen maksimointi. Lisäksi halutaan arvioida nykyisten yhteistyömekanismien toimivuutta ja niiden mahdollisia kehitystarpeita, esimerkiksi Khartumin (ihmissalakuljetuksen ja ihmiskaupan torjuminen) ja Rabatin (muuttoliike ja kehitys) prosessit sekä liikkuvuuskumppanuudet (mobility partnerships) ja maahanmuuton yhteiset toimintasuunnitelmat (CAMM Common Agenda on Migration and Mobility) yksittäisten kumppanimaiden kanssa. EU laajentaa Pohjois-Afrikan sekä Afrikan sarven alueellisia kehitys- ja suojeluohjelmia (RDPP Regional Development and Protection Program), joilla pyritään tukemaan kauttakulkumaiden kapasiteettia muuttoliikkeen hallinnassa ja pakolaisten oikeuksien turvaamisessa. Afrikan maita tukeva EU:n hätärahasto muuttoliikkeen juurisyihin puuttumiseksi Rahaston (Emergency Trust Fund for Stability and Addressing Root Causes of Irregular Migration and Displaced Persons in Africa) on tarkoitus vastata joustavasti nykyiseen kriisitilanteeseen. Komission rahoitusosuus jakaantuu kolmeen rahoitusikkunaan: Afrikan sarveen, Pohjois-Afrikkaan sekä Sahelin ja Tsad-järven alueelle. Rahaston keskeisiä periaatteita ovat täydentävyys, joustavuus, uudenlainen keskittyminen muuttoliikkeeseen sekä toimien nopeus. Komissio keskustelee myös mahdollisten EU:n ulkopuolisten avunantajien (mm. Japani, USA, Sveitsi) kanssa. Äänivallan niin rahastoa hallinnoivassa ja sen strategian määrittelevässä hallituksessa kuin myös rahoitettavista projekteista päätökset tekevissä kolmessa rahoitusikkunoiden mukaisissa operatiivisissa johtoryhmissä saa vähintään 3 miljoonan euron osallistumisella. Jäsenmaat, ml. Suomi suhtautuvat keskimäärin positiivisesti rahaston perustamiseen, joskin keskustelu rahaston hallinnointiin liittyvistä kysymyksistä jatkuu. Suomen osallistuminen EU:n ja muun kansainvälisen yhteisön yhteisiin toimiin
8(19) Euroopan komission humanitaarisen avun ja pelastuspalvelun pääosasto (EU Humanitarian Aid and Civil Protection department, ECHO) ja EU-maat ovat johtavia YK:n koordinoimien kansainvälisten humanitaaristen toimien rahoittajia. Suomen humanitaarinen apu Syyrian kriisiin vastaamiseksi on ollut tänä vuonna 10 miljoonaa euroa. Tuki on kanavoitu UNHCR:n, WFP:n, Unicefin, Maailman Terveysjärjestön (WHO), Punaisen Ristin kansainvälinen komitean (ICRC)sekä suomalaisten kansalaisjärjestöjen kautta. Tarkoituksena on myöntää lisätukea WFP:lle ja UNHCR:lle vielä kuluvan vuoden aikana. Humanitaarinen kokonaisrahoitus Syyriaan on ollut vuodesta 2011 asti yhteensä 44 miljoonaa euroa. Lisäksi kehitysyhteistyövaroista Syyrian kriisiin vastaamiseksi annettu apu nousee vähintään 12,6 miljoonaan euroon tänä vuonna ja sitäkin pyritään nostamaan. Kehitysyhteistyö liittyy mm. rauhanrakennukseen, jälleenrakennukseen ja peruspalveluihin Syyrian sisällä sekä syyrialaispakolaisia majoittavien naapurimaiden kantokyvyn lisäämiseksi (resilience). Suomen kehitysyhteistyö Pohjois-Afrikassa, Afrikan Sarvessa ja Lähi-idässä vuosina 2011 2014 oli yli 200 miljoonan euroa ja humanitaarista apua on annettu vuosina 2011 2015 yhteensä yli 220 miljoonaa euroa. Suomi (Rajavartiolaitos) osallistuu vuonna 2015 Frontexin koordinoimiin rajavalvontaoperaatioihin asiantuntijoilla noin 6 henkilötyövuoden panoksella (noin 60 henkilöä, 1 kk / henkilö), yhdellä partioveneellä miehistöineen (7 kk) ja yhdellä valvontalentokoneelle (2 kk). Osallistumisen painopiste on Välimeren alueella sekä Kaakkois-Euroopan maarajoilla. Suomi pyrkii lisäämään osallistumismahdollisuuksia EUCAP Sahel Niger operaatioon. Suomi on osallistunut EU:n Välimeren SOPHIA-operaation ensimmäiseen vaiheeseen esikuntaupseerein. Operaation seuraavassa ns. 2 a) -vaiheessa valmistellaan osallistumisen laajentamista kattamaan myös alustarkastustoiminta. Yhteensä Suomi osallistuu YK:n ja EU:n kriisinhallintaoperaatioihin Lähiidässä ja Afrikassa yli 400 sotilaan ja 12 siviilikriisinhallinta-asiantuntijan panoksella. Suomi osallistuu EU:n Pohjois-Afrikan alueelliseen kehitys- ja suojeluohjelmaan (RDPP) Kansainvälisen siirtolaisjärjestö IOM:n hankkeen kautta yhteensä 2,75 miljoonalla eurolla vuosina 2015 2017. Hankkeella tuetaan kauttakulkusiirtolaisten terveyspalveluita ja ihmiskaupan uhreja Pohjois-Afrikassa (Libya, Marokko, Tunisia, Egypti) ja Jemenissä. Suomi jatkaa tukea MENA-alueen inklusiiviselle dialogiprosessille (kuten Helsinki Policy Forum) ja yhteistyösfoorumeille (kuten Anna Lindh Foundation), joiden tavoitteena on tiivistää vuoropuhelua Euroopan ja alueen maiden kesken ajankohtaisista kysymyksistä. Suomi tukee vuoropuhelun tiivistämistä kaikilla tasoilla Turkin kanssa muuttoliikekysymyksessä (ml. korkein poliittinen taso). On tärkeää katsoa kaikki mahdollisuudet lisätä rahoitusta Turkille pakolaiskriisin hoitoa varten. Suomi osallistuu lisäksi EU-budjetin kautta EU:n yhteisesti rahoittamiin toimiin, joihin liittyvät komission esitykset sisältävät uusia sitoumuksia yhteensä 330,7 miljoonaa euroa, ja täten kokonaisuutena maksuiksi purkautuessaan esityksen taloudelliset vaikutukset Suomelle olisivat noin 5,3 miljoonaa euroa jakautuen useammalle vuodelle vuodesta 2016 lähtien.
9(19) Ulkoasiainministeriö TAVOITEMUISTIO ALI-10 Halkilahti Jukka 6.10.2015 Asia Syyria Kokous/tapaaminen Ulkoasiainneuvosto 12.10.2015 1. ESILLÄ OLEVAT KYSYMYKSET Ulkoasiainneuvostossa on esillä Syyrian konfliktin ajankohtainen poliittinen ja humanitaarinen tilanne sekä EU:n ulkosuhdetoimet tilanteen johdosta. 2. SUOMEN TAVOITE EU:n tulisi vaikuttaa aktiivisesti Syyrian konfliktin poliittisen ratkaisun löytämiseksi ja keskustella konfliktin avaintoimijoiden, kuten Yhdysvaltojen ja Venäjän kanssa. Venäjän sotilaallinen aktivoituminen Syyriassa on huolestuttavaa. Venäjään tulee vaikuttaa niin, että se edesauttaisi konfliktin ratkaisemista, eikä kärjistäisi toimillaan tilannetta. Jatketaan vahvaa tukea YK:n Syyria-erityislähettiläs Staffan de Misturalle poliittisen ratkaisun edistämiseksi ja tavoitteena on inklusiivinen transitio. EU:n tulee olla valmis vastaamaan YK-prosessin konkreettisiin tukipyyntöihin. Suomi tukee kansainvälisen kontaktiryhmän perustamista tukemaan poliittisia neuvotteluja. Kansainvälisen yhteisön, mukaan lukien EU:n, tulee pyrkiä nostamaan humanitaarista rahoitusta Syyrian kriisin johdosta vastaamaan äärimmäisen vakavia tarpeita. EU:n ja jäsenmaiden tulee lisätä humanitaarista ja kehitysyhteistyötukeaan Syyrian konfliktin vaikutusten lieventämiseksi. Erityisesti tulee kiinnittää huomiota ihmisten kiireellisiin perustarpeisiin, peruspalveluiden kattavuuteen ja pakolaisten auttamiseen lähialueilla. Alueen valtioiden kanssa tulee vahvistaa yhteistyötä Syyrian kriisin ja pakolaistilanteen hoitamisessa. On tärkeää kiinnittää huomiota rankaisemattomuuden torjuntaan koskien kaikkein vakavimpia kansainvälisiä rikoksia, joihin konfliktin osapuolet ovat mahdollisesti syyllistyneet. Ilman tätä on vaikea saavuttaa kestävää kansallista sovintoa. EU:n tulee edesauttaa pyrkimyksiä siirtää Syyrian tilanne Kansainvälisen rikostuomioistuimen käsiteltäväksi. 3. NEUVOTTELUTILANNE Ulkoasiainneuvosto keskustelee Syyrian ajankohtaisesta tilanteesta YK:n yleiskokousviikon keskustelujen ja Venäjän ilmaiskujen aloittamisen jälkeen. Pyrkimykset löytää poliittinen ratkaisu
10(19) Syyrian konfliktiin ovat lisääntyneet syksyn 2015 aikana, mutta ratkaisun saavuttaminen näyttää nykytilanteessa vaikealta. YK:n Syyria-erityislähettiläs Staffan de Mistura jatkaa keskusteluja konfliktin eri osapuolten kanssa. Syyria oli edellisen kerran ulkoasiainneuvoston käsittelyssä 15.12.2014. Lisäksi Syyria on ollut neuvostossa esillä keskusteltaessa ISIL:n muodostamasta uhasta ja Irakin tilanteesta. Ulkoasiainneuvosto hyväksyi 16.3.2015 järjestetyssä kokouksessa Euroopan ulkosuhdehallinnon ja Euroopan komission yhdessä jäsenmaiden kanssa valmistellun kokonaisvaltaisen strategian Syyrian ja Irakin osalta sekä ISIL:n uhkaan vastaamiseksi. EU-maiden valtion- ja hallitusten päämiehet kokoontuivat epäviralliseen muuttoliikettä käsittelevään kokoukseen 23.9.2015. Päämiehet painottivat YK-johtoista kansainvälistä pyrkimystä Syyrian kriisin ratkaisuun sekä tarvetta auttaa Syyrian pakolaisia vastaanottavia naapurimaita muun muassa EU:n alueellisen Syyria-rahaston (Madad Fund) kautta. Suomi harkitsee osallistumistaan rahastoon. 4. TAUSTA Syyrian konflikti on johtanut suurimpaan humanitaariseen kriisiin sitten toisen maailmansodan. YK:n mukaan yli 250 000 ihmistä on kuollut yli neljä vuotta kestäneessä konfliktissa. Presidentti Bashar al- Assadin hallinnon joukot ovat vuoden 2015 aikana joutuneet vetäytymään useilla rintamilla. Venäjä on viime aikoina lähettänyt lisää sotilastarvikkeita, kalustoa ja neuvonantajia hallinnon joukkojen tueksi. Venäjä aloitti ilmaiskut Syyriassa 30.9. Venäjän mukaan se tulee käyttämään ainoastaan ilmavoimiaan, ja ilmaiskut suunnataan ISIL:ä ja muita terroristijärjestöjä vastaan. Useiden tietolähteiden mukaan Venäjän ensimmäiset ilmaiskut tehtiin alueille, joiden ei tiedetä olevan ISIL:n hallinnassa. Muun muassa Yhdysvallat, Iso-Britannia, Ranska, Saudi-Arabia ja Turkki antoivat yhteislausunnon, jossa maat tuomitsivat muihin kuin ISIL:n kohdistuneet iskut sekä toteavat iskujen lisäävän ekstremismiä. Venäjä on lisännyt tukeaan tilanteessa, jossa hallinnon joukot ovat vetäytyneet ja Syyrian oppositio- ja jihadistiryhmät olivat vahvistaneet asemiaan. Oppositio on kuitenkin hyvin hajanainen käsittäen satoja eri aseellisia ryhmittymiä. Ääriliikkeiden kannatus on konfliktin pitkittyessä kasvanut (kuten ISIL ja Jabhat al-nusra, joka on YK:n pakotelistalla Al-Qaidan kanssa yhteistyötä tekevien järjestöjen listalla). Yhdysvaltain presidentti Barack Obama ja Venäjän presidentti Vladimir Putin toivat YK:n yleiskokousviikon puheenvuoroissaan esille kantansa Syyrian kriisin ratkaisemisen suhteen, mutta jättivät mahdollisuuden tehdä yhteistyötä avoimeksi. Putinin mukaan al-assadin hallinnon kanssa tulee tehdä yhteistyötä taistelussa ISIL:ä vastaan. Obaman mukaan Bashar al-assadin on väistyttävä Syyrian johdosta. EU:n ulkoasiainneuvosto totesi viime vuoden Syyria-päätelmissään, että al-assadin hallintoa ei voida pitää yhteistyökumppanina taistelussa ISIL:ä vastaan. Suomi on osa kansainvälistä ISIL:in vastaista koalitiota, jossa on mukana yli 60 valtiota. Sotilastoimien lisäksi ISIL:n voittaminen edellyttää poliittisen ratkaisun löytämistä Syyrian konfliktiin. Konfliktin osapuolten tulisi pidättäytyä väkivallasta ja osallistua rakentavasti YK:n johdolla käytäviin neuvotteluihin Syyrian tulevaisuudesta. YK:n turvallisuusneuvosto, erityisesti Yhdysvallat ja Venäjä, sekä alueen valtiot (Turkki, Saudi- Arabia, Iran ja Qatar) ovat keskeisessä roolissa haettaessa poliittista ratkaisua Syyriaan. Suomi katsoo, että EU:n tulisi vaikuttaa aktiivisemmin diplomaattisella tasolla poliittisen ratkaisun löytämiseksi. EU:n tulee toimia läheisessä yhteistyössä YK:n Syyria-erityisedustajan kanssa sekä tukea hänen johtamiaan neuvottelupyrkimyksiä. YK:n Syyria erityisedustaja Staffan de Mistura esitti YK:n turvallisuusneuvostolle 29.7. uuden suunnitelman poliittisen prosessin eteenpäin viemiseksi. Suunnitelman ydin ovat rinnakkain etenevät temaattiset työryhmät, joissa keskustellaan rauhansuunnitelman (ns. Geneven kommunikea kesältä 2012) toimeenpanosta. Keskeisiä kysymyksiä poliittisen ratkaisun kannalta ovat Syyrian
11(19) siirtymähallinnon muodostaminen ja nykyhallinnon mahdollinen rooli siinä sekä sen jälkeen muodostettavassa poliittisessa järjestelmässä. Työryhmien tueksi on tarkoitus perustaa kansainvälinen kontaktiryhmä, jossa olisi mukana muun muassa YK:n turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenmaat ja EU. Suomi on johdonmukaisesti tukenut poliittisen neuvotteluratkaisun aikaansaamista Syyrian konfliktiin ja YK:n neuvotteluprosessia. Suomen näkemyksen mukaan kaikkien osapuolten myös Syyrian hallinnon edustajien tulee voida osallistua keskusteluihin Syyrian tulevaisuudesta pois lukien EU:n ja YK:n listaamat terroristijärjestöt kuten ISIL ja Jabhat al-nusra. Siirtymäprosessin tulee olla syyrialaisjohtoinen ja huomioida eri ryhmät (inklusiivisuus). Yhä useampi maa mukaan lukien Suomi on tunnustanut tarpeen keskustella myös al-assadin hallinnon kanssa Syyrian konfliktin ratkaisemisesta, mutta yleisesti katsotaan, että al-assadin tulee poistua vallasta viimeistään siirtymäprosessin myötä. Syyrian konfliktissa on välttämätöntä kiinnittää huomiota siihen, että kaikki vakavimpiin kansainvälisiin rikoksiin syyllistyneet tahot saatetaan rikosoikeudelliseen vastuuseen teoistaan riippumatta siitä, mikä osapuoli rikoksiin on syyllistynyt. Rankaisemattomuuden torjumiseksi on tärkeää kiinnittää edelleen huomiota rikoksia koskevan todistusaineiston keräämiseen ja sen turvalliseen säilytykseen tulevia oikeudenkäyntejä varten. Valtioiden olisi myös jatkettava vetoamistaan YK:n turvallisuusneuvostoon Syyrian tilanteen siirtämiseksi Kansainvälisen rikostuomioistuimen (International Criminal Court) käsiteltäväksi, sillä tuomioistuimella ei ole itsenäistä toimivaltaa Syyriassa. Syyrian vaikea humanitaarinen ja ihmisoikeustilanne jatkaa heikentymistään. Tarkoitukselliset iskut siviilejä ja siviilikohteita vastaan ovat yhä vakavampi ongelma. Apujärjestöjen toiminta on vakavasti uhattuna alirahoituksen takia. Rahoitustarpeista on katettu tähän mennessä vain 41 % ja apuvetoomuksista puuttuu 4,4 miljardia dollaria vuoden loppuun mennessä. EU ja jäsenmaat ovat Yhdysvaltojen ohella johtavia YK:n koordinoiman kansainvälisten humanitaaristen toimien rahoittajia. Arabivaltiot ovat osallistuneet Syyrian apuvetoomuksien rahoittamiseen osin merkittävillä summilla. Humanitaarisen avun perille saattamisessa on vakavia ongelmia ja 4,6 miljoonaa ihmistä on vaikeasti saavutettavilla alueilla. Tilanne on erityisen vaikea ISIL:n kontrolloimilla alueilla. Kansainvälisen yhteisön tulee ponnistella nostaakseen Syyrian humanitaarisen avun rahoitusta, mutta samalla ei tulisi unohtaa Irakin ja Jemenin vakavia humanitaarisen avun tarpeita tai Afrikan pitkittyneitä pakolaistilanteita. Syyrian naapurimaissa (Libanon, Jordania, Turkki ja Irak) on yli neljä miljoonaa Syyrian pakolaista. Heistä vähemmistö (15 %) asuu pakolaisleireillä ja valtaosa (85 %) hajallaan kaupungeissa, lähiöissä ja maaseudulla. Libanonin asukkaista joka neljäs on Syyrian pakolainen (yhteensä 1,1 miljoonaa). Turkki on vastaanottanut lukumääräisesti eniten pakolaisia maailmassa (yli kaksi miljoonaa). Jordaniassa on 630 000, Irakissa ja Egyptissä satojatuhansia syyrialaispakolaisia. Syyrian naapurimaiden kantokyvyn rajat ovat vuosia kestäneen konfliktin myötä ylittyneet ja yhteiskunnalliset jännitteet kasvaneet erityisesti Libanonissa ja Jordaniassa. Naapurimaat ovat osoittaneet valtavaa vieraanvaraisuutta, mutta kriisin pitkittyessä ne ovat vähitellen kiristäneet maahanpääsyä. Ihmisoikeuksien toteutumattomuus on vakava ongelma. Erityisen heikossa asemassa ovat haavoittuvimmat ryhmät. Pakolais- ja paikallisyhteisöjen kestokyvyn lisäämiseen ja omavaraisuuteen pyrkiviä toimia on merkittävästi lisättävä. Konfliktin pitkittyminen, siviileihin kohdistuneet tarkoitukselliset iskut, tulevaisuudennäkymien hiipuminen sekä avun riittämättömyys ovat osaltaan vaikuttaneet syyrialaispakolaisten yrityksiin siirtyä Eurooppaan. Suomen tuki Syyrian konfliktin uhrien hyväksi jakautuu humanitaariseen apuun ihmisten välittömän hädän lievittämiseksi (kuten ruoka-apu) sekä kehitysyhteistyöhön, jolla vahvistetaan ensisijaisesti syyrialaispakolaisista huolehtivien naapurimaiden (Libanon, Jordania, Turkki ja Irak) kantokykyä. Suomi on antanut vuoden 2015 aikana humanitaarista apua 10 miljoonaa euroa. Yhteensä
12(19) humanitaarista apua on annettu 44 miljoonaa euroa vuodesta 2011 lähtien. Apu kanavoidaan YKjärjestöjen sekä suomalaisten kansalaisjärjestöjen kautta. Humanitaarista apua on tarkoitus merkittävästi korottaa vuoden loppuun mennessä erityisesti Maailman ruokaohjelman (WFP) ja YK:n pakolaisjärjestön (UNHCR) kautta. Suomen kehitysyhteistyötuki Syyrian konfliktin vaikutusten lieventämiseksi nousee tänä vuonna vähintään 12,6 miljoonaan euroon. Yhteensä kehitysyhteistyötukea on annettu 26,6 miljoonaa euroa vuodesta 2011. Kehitysyhteistyöllä tuetaan Syyrian naapurimaiden kantokyvyn ohella Syyrian sisällä tapahtuvia peruspalveluita tuottavia hankkeita sekä Syyrian poliittista prosessia erityisesti paikallisella tasolla ja kansalaisyhteiskunnan piirissä. Kemiallisten aseiden kieltojärjestön (OPCW) tutkinnoissa on ilmennyt, että Syyriassa tapahtuneissa iskuissa on käytetty myrkyllistä kemikaalia. Suomi pitää OPCW:n tutkimusten jatkamista tärkeänä, sillä uusia käyttöepäilyjä raportoidaan toistuvasti. YK:n turvaneuvosto on hyväksynyt syyskuussa 2015 uuden YK:n ja OPCW:n yhteisen tutkimusmekanismin perustamisen. Mekanismin tehtävänä on identifioida myrkyllisten kemikaalien käyttöön aseina syyllistyneet tahot.
13(19) Ulkoasiainministeriö TAVOITEMUISTIO KEO-10 Malinen Anna 1.10.2015 Asia EU-AKT-suhteet/Cotonou post 2020 Kokous/tapaaminen Ulkoasiainneuvosto 12.10.2015 1. ESILLÄ OLEVAT KYSYMYKSET Cotonoun sopimus on Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Saharan eteläpuolisen Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten (AKT-valtiot) monialainen kumppanuussopimus, jossa määrätään kehitysyhteistyöstä, poliittisesta vuoropuhelusta ja kaupasta. Cotonoun sopimus on voimassa 20 vuotta (2000 2020). Keskustelu Cotonoun sopimuksen jatkosta on alkanut työryhmätasolla syyskuussa ja KE Mogherinin johdolla tullaan käymään poliittisen tason avauskeskustelu 12.10. järjestettävässä ulkoasiainneuvostossa. Cotonoun sopimus kuuluu sekä ulkoministereiden, kehitysministereiden että kauppaministereiden toimialaan. 2. SUOMEN TAVOITE Suomi on valmis Cotonoun sopimuksen uudistamiseen tietyin ehdoin. On tärkeää säilyttää sopimuksen juridinen sitovuus, jotta se jatkossakin velvoittaa osapuolia toimimaan sopimuksen määrittelemällä tavalla. Uuden sopimuksen tulisi olla EU:n rahoituskehysten puitteissa toimiva järjestely, ei niiden ulkopuolinen. Cotonoun sopimuksella on vahva poliittinen ulottuvuus, ml. siirtolaisuuteen, hyvään hallintoon sekä konfliktien ehkäisemiseen ja ratkaisemiseen liittyvät kysymykset, jonka toivomme tulevaisuudessa entisestään korostuvan. Sopimukseen tulisi sisällyttää erilliset toimeenpanostrategiat kullekin maantieteelliselle alueelle, jotta näiden erityispiirteet tulisivat paremmin huomioiduksi. 3. NEUVOTTELUTILANNE Keskustelu Cotonoun sopimuksen mahdollisesta jatkosta on alkanut neuvostossa. Post- Cotonou prosessia pohjustavan Komission vihreän kirjan on tarkoitus valmistua 6.10. ja se mahdollisesti esitellään samana päivänä AKT-ryhmän kokouksessa. Vihreä kirja toimii pohjana 12.10. UANin ministerikeskustelulle (poliittisen tason avauskeskustelu) sekä 26.10. kehitysministerineuvoston keskustelulle.
14(19) 4. TAUSTA Cotonoun sopimus on kattavin olemassa oleva pohjoisen ja etelän välinen yhteistyösopimus niin sisällöllisesti tarkasteltuna, mukana olevien maiden lukumäärällä mitattuna kuin sopimuksen juridisen sitovuudenkin osalta. Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitettu AKT- EU -kumppanuussopimus (Cotonoun sopimus) on laaja yhteistyösopimus, jonka osapuolina ovat Euroopan unioni, sen jäsenvaltiot ja 79 Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtiota (AKT-valtiot). Sopimuksen voimassaoloaika on 20 vuotta (2000 2020). Cotonoun sopimus määrittää EU:n ja AKT-maiden välisen laajapohjaisen yhteistyön tavoitteet ja keinot. Sopimus sisältää määräyksiä kehitysyhteistyöstä ja sen rahoituksesta, kauppasäännöksistä ja etuisuuksista sekä poliittisesta dialogista. Lisäksi sopimuksessa määrätään yhteistyön institutionaalisista järjestelyistä, kuten AKT-EU-yhteistyöelimistä. Siinä on myös määräyksiä yhteistyön mahdollisesta keskeyttämisestä. Cotonoun sopimus uudisti AKT-EU- yhteistyötä vahvistaen sen poliittista ulottuvuutta, koska mm. siirtolaisuus, hyvä hallinto sekä konfliktien ehkäisemiseen ja ratkaisemiseen liittyvät kysymykset tuotiin entistä laajemmin yhteistyön piiriin. Lisäksi sopimus vahvisti poliittista vuoropuhelua AKTmaiden ja EU:n välillä ja lisäsi kansalaisyhteiskunnan toimijoiden osallistumista AKT-EU - yhteistyöhön. Kehitysyhteistyön osalta sopimus nosti köyhyyden vähentämisen yhteistyön päätavoitteeksi ja pyrki sen saavuttamiseen kokonaisvaltaisella lähestymistavalla. Sukupuolten tasa-arvo, ympäristökysymykset sekä institutionaalinen kehittäminen ja valmiuksien vahvistaminen ovat läpileikkaavia periaatteita, joita sovelletaan kaikilla yhteistyön aloilla. Erityisesti kestävän kehityksen käsite ja ympäristökysymykset huomioitiin neljättä Lomén sopimusta paremmin. Sopimuksen rahoitusinstrumentit on ryhmitelty nk. Euroopan kehitysrahastoon (lahjamuotoinen apu) ja Euroopan investointipankin hallinnoimaan investointikehykseen. Sopimuksessa hyvä hallinto kuuluu ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion rinnalla sopimuksen olennaisiin osiin. Sopimus painottaa hyvän hallinnon edistämistä positiivisin toimin sekä vuoropuhelua hallintoon liittyvistä kysymyksistä. Lisäksi yhteistyön keskeyttäminen on mahdollista olennaisten osien rikkomusten ohella myös vakavan korruption tai lahjonnan perusteella. Sopimus vahvisti EU:n ja AKT-maiden välistä poliittista vuoropuhelua. Entistä kattavammassa dialogissa käsitellään kaikkia sopimuksen tavoitteita sekä kaikkia yleisesti tai alueellisesti merkittäviä kysymyksiä. Erityisesti arvioidaan edistystä ihmisoikeuksien, demokratian, oikeusvaltion ja hyvän hallinnon kunnioittamisessa. Poliittisen vuoropuhelun mekanismit ovat joustavia ja mahdollistavat muun muassa dialogin maa- ja aluetasolla. Sopimus sisältää aktiivisen konfliktien ehkäisemiseen ja ratkaisemiseen tähtäävän politiikan, jollaista ei sisältynyt aiempiin AKT-EU -yleissopimuksiin. Toimet perustuvat omistajuuteen ja AKT-maiden kapasiteettien vahvistamiseen. Ensisijaisena tavoitteena on konfliktien ehkäiseminen aikaisessa vaiheessa, mutta sopimus kattaa myös tuen toimille konfliktien aikana ja konfliktien jälkeisessä jälleenrakennusvaiheessa. Yhtenä välineenä tavoitteiden saavuttamiseksi toimii Afrikan rauhanrahasto (APF), joka perustettiin EY-AKT-ministerikokouksen päätöksellä 2003 (rauhanrahastoa ei ole mainittu Cotonoun sopimuksessa). AKT-maiden keskinäisen yhteistyön ohjelmista osoitetaan varoja
15(19) Afrikan rauhanrahastolle noin 300 miljoonaa euroa vuosittain. Rauhanrahastoa on rahoitettu Euroopan kehitysrahastoista (EKR). 10. ja 11. EKR:ää perustettaessa etsittiin uusia vaihtoehtoja APF:n rahoitukselle. Esillä olivat mm. vakausinstrumentti ja YUTP-budjetti. EKR-rahoituksen piti olla vain väliaikaisjärjestely, mutta toistaiseksi EU ei ole onnistunut löytämään muita rahoituslähteitä. APF:n rahoitus tulee turvata ja huomioida, kun ruvetaan keskustelemaan Euroopan kehitysrahaston jatkosta ja mahdollisesta EKR:n sisällyttämisestä EU:n yleiseen budjettiin seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen yhteydessä. Sopimuksen myötä siirtolaisuuteen liittyvät kysymykset tuotiin AKT-EU -yhteistyön piiriin. Siirtolaisuuden käsittelyssä painotetaan ihmisoikeuksien kunnioittamista ja vuoropuhelua. Osapuolet sitoutuvat siirtolaisten syrjimättömään kohteluun; siirtolaisille taataan mm. vastaavat työolosuhteet ja palkkaehdot kuin omille kansalaisille. Sopimuksen puitteissa annetaan myös tukea lähtöalueiden kehitykselle siirtolaisuuspaineiden vähentämiseksi sekä siirtolaisten koulutukselle paluun helpottamiseksi. Sopimus kattaa lisäksi toimet laittoman siirtolaisuuden torjumiseksi, muun muassa EU:n horisontaalisten linjausten mukaisen laittomien siirtolaisten takaisinottolausekkeen. Takaisinottolauseke sisältää velvoitteen neuvotella, toisen osapuolen pyynnöstä, takaisinottosopimuksia, jotka tarvittaessa kattavat myös kolmansien maiden kansalaiset ja kansalaisuudettomat henkilöt. Sopimus laajensi perinteisesti valtiokeskeistä AKT-EU -yhteistyötä ei-valtiollisiin toimijoihin. AKT- EU -kumppanuuden toimijoiksi määritellään valtio (paikallinen, kansallinen ja aluetaso), yksityinen sektori, taloudelliset ja sosiaaliset toimijat (mukaan lukien ammattiyhdistysliike) sekä kansalaisyhteiskunta kaikissa muodoissaan. Sopimus edellyttää niin sanottujen uusien toimijoiden informoimista ja konsultoimista yhteistyöstrategioiden suunnittelussa ja poliittisessa vuoropuhelussa. Sopimus lisäsi myös ei-valtiollisten toimijoiden mahdollisuuksia osallistua yhteistyöhankkeiden ja - ohjelmien toteuttamiseen. Samalla entistä suurempi osa yhteistyön rahoituksesta ohjattiin uusien toimijoiden omiin hankkeisiin. Lisäksi tukea annettiin toimijoiden kapasiteettien vahvistamiselle. Cotonoun sopimus aiheutti merkittäviä muutoksia AKT-EU -kaupan järjestelyihin. Cotonoun sopimuksessa sovittiin AKT-valtioita hyödyttävistä väliaikaisista kauppajärjestelyistä. Koska järjestelyt antoivat AKT-valtioille erityiskohtelun EU:n markkinoilla, niille tarvittiin Maailman kauppajärjestön (WTO) poikkeuslupa. Cotonoun sopimuksen mukaan EU:n ja AKT-valtioista muodostuvien ryhmien tulisi neuvotella WTO- velvoitteiden mukaiset talouskumppanuussopimukset (Economic Partnership Agreement, jäljempänä EPA-sopimukset) vuoteen 2008 mennessä. Sopimusneuvottelut ovat edenneet hitaasti ja tällä hetkellä jonkinlainen sopimus on saatu aikaan 54 maan kanssa. Jäljellä olevat maat ovat vähiten kehittyneitä maita (LDC), joilla on EBA-järjestelyn (Everything but Arms) kautta vapaa pääsy EU:n markkinoille.
Ulkoasiainministeriö TAVOITEMUISTIO 16(19) ALI-10 Piiparinen Touko 1.10. 2015 Asia Libya Kokous/tapaaminen Ulkoasiainneuvosto 12.10.2015 1. ESILLÄ OLEVAT KYSYMYKSET Ulkoasiainneuvosto keskustelee mahdollisesti Libyan ajankohtaisesta tilanteesta. 2. SUOMEN TAVOITE EU:n tulee jatkaa vahvaa tukeaan YK:n fasilitoimalle laajapohjaiselle poliittiselle dialogille, jotta poliittinen sopimus kansallisen yhtenäisyyden hallituksen (Government of National Accord) muodostamisesta saavutettaisiin mahdollisimman nopeasti. YK:lla on ensisijainen rooli Libyan kansainvälisen tuen koordinoinnissa. EU:n toimet tulee koordinoida läheisesti YK:n kanssa, ml. yhtenäishallituksen tukeminen laajalla keinovalikoimalla. Kaikissa toimenpiteissä Libyan omistajuus ja yhteistyö libyalaisten kanssa ovat avainasemassa. Mikäli poliittinen prosessi ei etene EU:n tulee varmistaa poliittisen dialogin jatkuminen, vaikka dialogin muotoa joudutaankin arvioimaan uudelleen. Tässä skenaariossa EU:n tulee olla myös valmis ottamaan käyttöön rajoittavia toimenpiteitä rauhanprosessia häiritseviä tahoja vastaan YKTN:n päätöslauselmien 2213 (2015) ja 2174:n (2014) mukaisesti. EU:n tulee jyrkästi tuomita vakavat ihmisoikeus- ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkaukset ja edesauttaa humanitaarisen avun perille pääsyä. EU:n on etsittävä aktiivisesti ratkaisuja kauttakulkusiirtolaisuuden aiheuttamiin haasteisiin. 3. NEUVOTTELUTILANNE Ulkoasiainneuvoston kokous ajoittuu Libyan rauhanprosessin osalta kriittiseen vaiheeseen. Osapuolet käyvät Marokon Schiratissa viime hetken neuvotteluja poliittisen sopimuksen saavuttamiseksi YK:n pääsihteerin erityisedustaja Bernardino Leónin fasilitoimana. Poliittisen sopimuksen saavuttaminen mahdollistaisi kansallisen yhtenäisyyden hallituksen (Government of National Accord) perustamisen Libyaan. Jos Leónin fasilitoima prosessi etenee suunnitellusti, ulkoasiainneuvoston odotetaan vahvistavan tukensa perustettavalle yhtenäishallitukselle. Jos poliittinen dialogi viivästyy tai kariutuu, nousee kysymys poliittisen dialogin jatkosta ja sen muodosta. Ulkoasiainneuvosto on viime
17(19) maaliskuun päätelmissään antanut vahvan tukensa YK:n fasilitoimalle poliittiselle dialogille, kannustanut konfliktin kaikkia osapuolia osallistumaan siihen ja todennut, ettei konfliktiin ole sotilaallista ratkaisua. Lisäksi EU on esittänyt valmiutensa käynnistää rajoittavia toimia rauhanprosessia häiritseviä tahoja vastaan tarpeen vaatiessa. 4. TAUSTA Libyassa ei ole yhtenäistä keskushallintoa, vaan hallinto on syvästi jakautunut kansainvälisesti tunnustetun Tobrukin/Baydan hallituksen ja Tripolin islamistisen varjohallituksen välillä. Kilpaileviin hallintoihin kytköksissä olevat sotilasryhmittymät taistelevat vallasta sotilaallisin ja poliittisin keinoin. Tripolin alueella turvallisuustilanne on viime viikkoina pysynyt rauhallisena, mutta kaupungissa vaikuttavien eri kilpailevien sotilasryhmittymien välillä on suuria jännitteitä. Idässä Bengasin kaupungissa ilmaiskut ovat jatkuneet. Libyan konflikti säteilee alueelliseen turvallisuustilanteeseen ja Eurooppaan laittomien aseiden, ammusten ja terrorismin leviämisen sekä laittoman maahanmuuton välityksellä. YK fasilitoi pääsihteerin erityisedustaja Bernardino Leónin johdolla poliittista dialogia, jonka tavoitteina ovat aselepo, aseellisten ryhmien vetäytyminen, kansallisen yhtenäisyyden hallituksen muodostaminen ja perustuslakiprosessin edistäminen. Poliittinen sopimus mahdollistaisi kansallisen yhtenäisyyden hallituksen perustamisen, joka olisi keskeisessä asemassa Libyan turvallisuustilanteen vakauttamisessa, poliittisen siirtymäprosessin ja valtionrakennuksen uudelleen käynnistämisessä, terrorismin torjumisessa ja kauttakulkusiirtolaisongelman ratkaisemisessa. Leónin tavoitteena on saavuttaa poliittinen sopimus osapuolten välillä ennen kuin demokraattisilla vaaleilla valitun edustajainhuoneen (Tobrukin hallinto) mandaatti päättyy 21.10. Osapuolet käyvät Marokon Schiratissa viime hetken neuvotteluja sopiakseen yhtenäishallituksen pääministerin ja kahden varapääministerin valinnasta. Poliittisen sopimuksen saavuttaminen on epävarmaa varsinkin Tripolin varjohallinnon (kansalliskongressi) kielteisen suhtautumisen vuoksi. Osapuolet (sekä Tobrukin hallitus että Tripolin varjohallinto) ovat sisäisesti hajanaisia, ja molempien leireissä neuvotteluja vaikeuttavat jyrkän linjan kannattajat. Jos sopimusta ei saavuteta, taistelujen uudelleensyttyminen Tripolissa eri sotilasryhmittymien välillä on mahdollista. Vaikka poliittinen sopimus saavutettaisiinkin, sen pitävyyttä uhkaavat molemmissa leireissä vaikuttavat jyrkän linjan kannattajat. Eri järjestöjen harjoittama terrorismi Libyassa on kasvusuunnassa konfliktin pitkittymisen ja keskusvallan hajaannuksen vuoksi. ISIL kontrolloi Sirteä ympäröivää rantakaistaletta ja pyrkii levittäytymään. ISIL on suorittanut terrori-iskuja myös muualla Libyassa. YK:n turvallisuusneuvosto antoi 27.8.2014 päätöslauselman 2174 (2014), jolla vahvistettiin sanktioregiimiä ja asevientikieltoa. Päätöslauselma mahdollistaa pakotteiden asettamisen myös taistelevien sotilasryhmittymien johtajia vastaan. 27.3.2015 turvallisuusneuvosto antoi toisen päätöslauselman 2213 (2015), jolla päätöslauselman 2174 mukainen listausperuste laajennettiin kattamaan myös Libyan rahoituslaitosten ja Libyan kansallisen öljy-yhtiön uhkailun, valtionvarojen väärinkäyttöön johtavan toiminnan sekä asevientikiellon vastaisen toiminnan. EU:n ulkoasiainneuvosto on päätelmissään antanut vahvan tukensa YK:n fasilitoimalle poliittiselle dialogille, kannustanut konfliktin kaikkia osapuolia osallistumaan siihen ja todennut, ettei konfliktiin ole sotilaallista ratkaisua. EU on esittänyt valmiutensa tukea eri instrumentein (ml. yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan toimet) kansallisen yhtenäisyyden hallitusta. Lisäksi EU on esittänyt valmiutensa käynnistää pakotetoimia rauhanprosessia häiritseviä tahoja vastaan tarpeen vaatiessa.
18(19) Libyan humanitaarinen tilanne on heikentynyt merkittävästi lisääntyneiden levottomuuksien seurauksena. Maassa on yli 400 000 uutta sisäisesti siirtymään joutunutta (internally displaced persons, IDP) vuoden 2011 vallankumouksen jälkeen kotoaan paenneiden lisäksi. Puutetta on vedestä, elintarvikkeista, lääkkeistä ja sähköstä, ja pääsy terveydenhuoltopalveluiden piiriin on rajoittunutta. Punaisen Ristin kansainvälinen komitea (ICRC) on tällä hetkellä yksi harvoista humanitaarista apua tarjoavista organisaatioista maassa. ICRC on julkaissut Libyaa koskevan lisävetoomuksen 9.4.2015, nostaen hätäapuvetoomuksen noin 15 miljoonaan euroon. Suomi on huhtikuussa myöntänyt humanitaarista apua Libyaan 400 000 euroa Suomen Punaisen Ristin kautta. Suomi tukee ilmaisunvapautta Libyassa UNESCOn alueellisen hankkeen kautta, osallistuu EU:n Pohjois-Afrikan kehitys- ja suojeluohjelmaan ja tukee Kansainvälisen siirtolaisjärjestön (IOM) hanketta Pohjois-Afrikassa (Marokko, Tunisia, Libya, Egypti) ja Jemenissä yhteensä 2,75 miljoonalla eurolla 2015 2017. Hankkeella tuetaan kauttakulkusiirtolaisten terveyspalveluita ja ihmiskaupan uhreja. Lisäksi tuetaan kansalaisjärjestötasolla tapahtuvaa välitystoimintaa Libyassa CMI:n ohjelmakumppanuuden kautta. Suomen tuella Libyassa on aiemmin tehty myös tarvekartoitukset terveyssektorilla, oikeuslääketieteen ja rajavalvonnan aloilla. Lisäksi on tuettu naisten poliittista voimaannuttamista. Rajaturvallisuuteen keskittyvä EUBAM Libya -operaatio käynnistettiin kesällä 2013. Sen päätehtävä oli kouluttaa libyalaisia maa-, meri- ja ilma-alueiden rajavartijoita sekä neuvoa strategisen päätöksenteon tasolla kokonaisvaltaisen rajakonseptin aikaansaamiseksi (Integrated Border Management). EUBAM Libya ei ole kuitenkaan poliittisista ja turvallisuussyistä pystynyt käytännössä täyttämään mandaattiaan sitten heinäkuun 2014, jolloin se joutui siirtymään naapurimaan pääkaupunki Tunisiin. Operaatio on käytännössä jäädytetty ja toimii muutaman hengen miehityksellä. Sen nykyinen mandaatti päättyy marraskuussa. Suomi lähtee siitä, että operaation jatkoa tulisi harkita tarkasti, jotta - Libyan poliittisen tilanteen salliessa - se voitaisiin mahdollisesti käynnistää uudelleen. Operaatio voisi osaltaan tukea EU:n Välimeren SOPHIA-operaatiota (aiemmin EUNAVFOR MED) sekä tehdä yhteistyötä Sahelin poliisioperaatioiden (EUCAP Niger ja Mali) kanssa.
19(19) LIITTEET Asiasanat Hoitaa Tiedoksi Cotonoun sopimus, muuttoliike, Syyria, UAN Ulkoasiainneuvosto, YUTP, Libya SM, UM EUE, LVM, MMM, OKM, OM, PE, PLM, STM, TEM, TPK, TULLI, VM, VNK, YM