EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO Bryssel 23.10.2001 KOM(2001) 582 lopullinen KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE JA TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE Kohti sisämarkkinoita, joilla ei ole veroesteitä Strategia yhtenäistetyn yhtiöveropohjan luomiseksi yritysten EU:n laajuista toimintaa varten

SISÄLLYSLUETTELO 1. Johdanto...3 2. Tarve mukauttaa EU:n yritysverotus muuttuvaan ympäristöön... 4 3. Tosiasiallisten yritysverokantojen välisten erojen vaikutus investointikannustimiin sisämarkkinoilla... 6 4. Rajat ylittävää taloudellista toimintaa haittaavien veroesteiden poistaminen sisämarkkinoilta... 10 5. Yhtenäisen yhtiöveropohjan luominen yritysten EU:n laajuista toimintaa varten15 6. Jatkotoimet ja päätelmät... 20 Liite: Tiivistelmä komission yksiköiden laatimasta selvityksestä "Yritysverotus sisämarkkinoilla [SEC(2001)1681]" 2

1. JOHDANTO EU:n yritysverotuksen uudistaminen on elintärkeää Lissabonissa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Komission yksiköt ovat laatineet laajan asiaa koskevan selvityksen. Neuvoston antaman erityisvaltuuden mukaisesti komissio selittää EU:n yritysverotusta koskevaa strategiaansa lähivuosia varten. Euroopan unioni on asettanut itselleen strategisen päämäärän: " siitä on tultava maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin osaamistalous ". Tämä tavoite asetettiin ensimmäisen kerran Lissabonin Eurooppaneuvoston kokouksessa maaliskuussa 2000 ja vahvistettiin Tukholman Eurooppa-neuvoston kokouksessa maaliskuussa 2001. Yleisesti neuvoston Lissabonin kokouksessa myös kehotettiin luomaan yleinen EU:n taloudellista toimintaa tukeva puitekehys. Yritysten verotuksella on tärkeä osa tämän tavoitteen saavuttamisessa ja tasavertaisten mahdollisuuksien luomisessa EU:ssa toimiville yrityksille. Vaikka muilla politiikan alueilla on toteutettu merkittäviä toimenpiteitä, tämän kohdalla ei ole tapahtunut paljon, ja jäsenvaltioissa on käytössä käytännöllisesti katsoen samat yritysverojärjestelmät kuin ennen sisämarkkinoiden perustamista. Tähän epäsuhtaiseen kehitykseen on puututtava nyt, ja EU:n välittömästi odotettavissa oleva laajentuminen tekee asian vielä kiireellisemmäksi. Toukokuussa 2001 annetussa tiedonannossa "Euroopan unionin veropolitiikka" [KOM(2001)260] yksilöitiin välittömän ja välillisen verotuksen sekä yleisiä että joitakin ensisijaisia erityistavoitteita. Tämä tiedonanto vie tätä prosessia askelen verran edemmäksi käsittelemällä yksityiskohtaisesti välittömiä yritysveroja Euroopan unionissa. Tutkimuksessa "Yritysverotus sisämarkkinoilla", jonka tiivistelmä on tämän tiedonannon liitteenä, on selvitetty, johtaako nykyisin sovellettava yritysverotus sisämarkkinoiden alueella tehottomuuteen ja estääkö se markkinoilla toimivia yrityksiä saamasta siitä täyttä etua. Tämä johtaisi EU:n hyvinvoinnin vähenemiseen, alentaisi EU:n yritysten kilpailukykyä ja olisi näin ollen Lissabonissa asetettujen tavoitteiden vastaista. Tämä tiedonanto täydentää tuota tutkimusta ja rakentuu sen varaan. Tiedonannossa esitetään komission näkemys siitä, mitä on tehtävä ja mitä voidaan tosiasiallisesti tehdä yritysverotuksen alalla EU:ssa lähivuosina, jotta EU:n yritysverotus sopeutettaisiin uuteen taloudelliseen kehykseen ja jotta saataisiin aikaan tehokkaammat sisämarkkinat ilman sisäisiä veroesteitä. Tätä varten tiedonannon lopussa esitetään joitakin konkreettisia aloitteita. Molemmat asiakirjat ovat yhdessä vastaus ministerineuvoston heinäkuussa 1999 komissiolle antamaan valtuutukseen tutkia jäsenvaltioiden yritysverotuksen tosiasiallisissa tasoissa esiintyvien erojen vaikutusta taloudellisen toiminnan ja investointien sijoittautumiseen sekä niiden verotussäännösten vaikutusta, jotka muodostavat esteitä rajat ylittävälle taloudelliselle toiminnalle sisämarkkinoilla, sekä keinoja näiden asioiden korjaamiseen. 3

Yritysverotusta koskevien EU:n tasolla tehtyjen aloitteiden historiaa Euroopan yhteisöjen perustamisesta lähtien yritysverotus on ollut erityisen huomion kohteena, koska se on ollut tärkeä tekijä ensin sisämarkkinoiden perustamisessa ja sitten niiden valmiiksi kehittämisessä. On esitetty useita selvityksiä, kuten vuoden 1962 Neumark-raportti ja vuoden 1970 Tempel-raportti, ja on laadittu monia aloitteita, joiden tarkoituksena on jossain määrin yhdenmukaistaa yhtiöverotusjärjestelmää, veropohjaa ja verokantoja. Komissio on tehnyt asianmukaisia ehdotuksia direktiiveiksi vuonna 1975 sekä pikemminkin tappioiden kompensointiin keskittyvät ehdotukset vuosina 1984 ja 1985. Ehdotukset peruttiin myöhemmin. Vuoden 1988 yritysten veropohjien yhdenmukaistamista koskenutta ehdotusluonnosta ei koskaan otettu käsiteltäväksi useimpien jäsenvaltioiden vastahakoisuuden takia. Tunnistaen edellä mainittujen aloitteiden epäonnistumisen, komission yritysverotusta koskevassa tiedonannossa vuonna 1990 [SEC(90)601] ehdotettiin, että toissijaisuusperiaate huomioon ottaen kaikki aloitteet olisi laadittava käymällä neuvotteluja jäsenvaltioiden kanssa. Tältä pohjalta ja 1960-luvun loppupuolelta peräisin olevien komission ehdotusten jatkona hyväksyttiin heinäkuussa 1990 viimein kolme säädöstä kaksi direktiiviä ja yksi yleissopimus [yritysjärjestelydirektiivi 90/434/ETY, emo- ja tytäryhtiödirektiivi 90/435/ETY ja välitysmenettely-yleissopimus 90/436/ETY]. Ehdotus rajat ylittävästä tappioiden tasauksesta on vielä neuvoston käsiteltävänä [KOM(90)595]. Vuonna 1994 komissio veti pois ensimmäisen ehdotuksensa, joka tähtäsi lähdeveron poistamiseen eri jäsenvaltioissa sijaitsevien lähiyhteisöjen rajat ylittäviltä korko- ja rojaltimaksuilta. Uusi ehdotus tehtiin kuitenkin vuonna 1998 [KOM(1998)67]. Vuoden 1990 lähestymistapaa kehitettiin edelleen vuosina 1996 ja 1997 komission tiedonannossa [KOM(97)495]. "Veropaketti" ja erityisesti yritysverotukseen sovellettavat menettelysäännöt ovat tuoneet keskusteluun uuden ulottuvuuden. Pyrkimystä kohti sisämarkkinoita täydennettiin tavoitteilla vakiinnuttaa jäsenvaltioiden verotuloja ja edistää työllisyyttä, jotka on nyt otettu esille ja arvioitu uudelleen edellä mainitussa hiljattain annetussa EU:n veropolitiikan ensisijaisia tavoitteita koskevassa tiedonannossa. Vuosina 1999 ja 2000 neuvosto pyysi komissiota tekemään kattavan tutkimuksen yritysverotuksesta täydentääkseen EU:n valtiovarainministerien joulukuussa 1997 sopimaa "veropakettia" koskevaa käynnissä olevaa työtä. 2. TARVE MUKAUTTAA EU:N YRITYSVEROTUS MUUTTUVAAN YMPÄRISTÖÖN Vuonna 1992 julkaistun Rudingin kertomuksen vaikutus oli vähäinen. Sisämarkkinat ja maailmanlaajuistuminen ovat muuttaneet EU:n yritysverotuksen puitteita. Viimeisin kattava EU:n yritysverotusta koskeva selvitys oli "Riippumattoman asiantuntijakomitean kertomus yritysverotuksesta" vuodelta 1992, joka yleisesti tunnetaan nimellä Rudingin kertomus. Tässä komission pyynnöstä tehdyssä kertomuksessa selvitettiin yritysverojärjestelmien ja tulevien sisämarkkinoiden toimivuuden välistä suhdetta. Sen yksityiskohtaiset ja arvokkaat päätelmät saivat kuitenkin osakseen vain vähän tukea eivätkä juurikaan edistäneet asioita. Nykyinen yleinen kehitys edellyttää EU:n strategian uudelleenarviointia yritysverotuksen alalla. Talouden yleinen kehys on muuttunut 1990- luvun alun jälkeen: EU:ssa on tapahtunut suuri joukko kansainvälisiä yritysten yhteensulautumisia ja yritysostoja. Sähköisen kaupankäynnin syntyminen ja taloudellisten tekijöiden lisääntynyt liikkuvuus vaikeuttavat yritysveropohjan määrittelyä ja suojaamista. Sisämarkkinoiden taloudellinen yhdentyminen sekä talous- ja rahaliitto etenevät, ja muita kuin veroihin liittyviä taloudellisia, teknisiä ja institutionaalisia rajat ylittävän kaupan raja-aitoja kaadetaan edelleen. Suuret EU:ssa toimivat yritykset pitävät nyt koko EU:ta 4

kotimarkkina-alueenaan ja pyrkivät sen mukaisesti luomaan tehokkaita yleiseurooppalaisia liiketoimintaorganisaatioita. Tästä seuraa liiketoimintojen koko EU:n käsittävää uudelleenorganisointia ja keskittämistä konsernin sisällä. Veronmaksajien, sekä yritysten että yksityisten henkilöiden, asioihin kiinnitetään nyt entistä enemmän huomiota. Yritysverotukseen sovellettavien menettelysääntöjen, niitä tukevien OECD:n tasolla tehtyjen samantapaisten toimien sekä myös EU:n valtionapua koskevien sääntöjen valvonnan ansiosta on nyt todelliset mahdollisuudet poistaa sisämarkkinoilta haitalliset veroetuusjärjestelmät. Kaikki EU:n yritysverotuksen osatekijät tulevat tärkeiksi. Laajentuminen korostaa näitä kehityssuuntia. Erilaiset vaatimukset määräävät EU:n yritysverotusjärjestelmän tehokkuuden ja EU:ssa toimivien yritysten kilpailukyvyn. Mutta hyvinvointiin kohdistuvat kokonaisvaikutukset voidaan määrittää vain osana laajempaa taloutta koskevaa arviointia. Tämän kehityksen huomioon ottaen yritysverojärjestelmien kaikkien piirteiden merkitys kasvaa lähes automaattisesti. Tämä johtuu siitä, että jäsenvaltiot kilpailevat alueelleen tulevista investoinneista ja taloudellisesta toiminnasta verojärjestelmiensä kaikkien, niin erityisten kuin rakenteellistenkin piirteiden avulla. Monet näistä kehityssuunnista, jotka sekä synnyttävät uusia että korostavat vanhoja yritysten verotukseen ja niiden koko EU:n laajuiseen toimintaan liittyviä ongelmia, tulevat laajentumisen myötä kiihtymään edelleen. Tämän vuoksi on ilmeinen tarve sovittaa EU:n yritysverotus tämän muuttuvan ympäristön tarpeisiin. Näiden ongelmien ja mahdollisten ratkaisujen kokonaismerkityksen arvioimiseksi on tarpeen ottaa huomioon taloudellinen tehokkuus. Taloudellisesta näkökulmasta katsottuna yritysverotuksen sisämarkkinoilla: on myötävaikutettava EU:ssa toimivien yritysten kilpailukykyyn Lissabonin Eurooppa-neuvostossa asetetun strategisen tavoitteen mukaisesti; on varmistettava, että verotukseen liittyvät seikat vääristävät toimijoiden taloudellisia päätöksiä mahdollisimman vähän, on vältettävä tarpeettomia tai kohtuuttoman suuria sääntöjen noudattamisesta johtuvia kustannuksia tai veroesteitä rajat ylittävälle taloudelliselle toiminnalle, ei saa estää yleistä verokilpailua, vaikka se puuttuu kaikkiin haitallisiin ja talouden kannalta epätoivottuihin verokilpailun muotoihin. Nämä tavoitteet saavuttava yritysverojärjestelmä lisää hyvinvointia ennakolta. Hyvinvoinnin kokonaistason arvioimiseksi olisi kuitenkin otettava huomioon myös julkisten hyödykkeiden ja palvelujen rahoitus ja saatavuus, niiden ja verotulojen välinen monimutkainen suhde sekä julkishallinnon tehokkuus. Lisäksi, kuten edellä mainitussa EU:n veropolitiikkaa koskevassa tiedonannossa [KOM(01)260] on esitetty, yhteisössä veropolitiikan on 5

tuettava ja vahvistettava muiden EU:n politiikkojen tavoitteita. Tämä soveltuu myös yritysveropolitiikkaan. 3. TOSIASIALLISTEN YRITYSVEROKANTOJEN VÄLISTEN EROJEN VAIKUTUS INVESTOINTIKANNUSTIMIIN SISÄMARKKINOILLA Analyysin tarkoitus Esitetään marginaaliset ja keskimääräiset tosiasialliset yhtiöverokannat. Komission yksiköiden tekemässä yritysverotusta koskevassa tutkimuksessa esitetään arvioita tosiasiallisesta yhtiöverokannasta (sekä marginaalisesta että keskimääräisestä), joka kohdistuu kotimaisiin ja valtioiden välisiin investointeihin 15 EU-maassa (ja tietyissä tapauksissa myös Yhdysvalloissa ja Kanadassa), ottaen huomioon teollisuuden erilaiset investointimuodot ja rahoituslähteet. Tosiasiallisten verokantojen laskemisessa käytettävät menetelmät Mittarit, joita tavallisimmin käytetään arvioitaessa verotuksen vaikutusta investointikäyttäytymiseen, perustuvat tulevaisuuden arvioimiseen, ja niihin liittyy hypoteettisiin tulevaisuuden hankkeisiin tai hypoteettisten mallin mukaisten yritysten tulevaisuuden käyttäytymiseen kohdistuvien tosiasiallisten verorasitusten laskemista ja vertailua verojärjestelmien määräyksien mukaan. Näillä menetelmillä voidaan tehdä kansainvälisiä vertailuja, ja ne on erityisesti suunniteltu antamaan kuva niistä yleisistä investointikannustimista, jotka johtuvat eri maiden verolaeista sekä kansainvälisestä verojärjestelmästä. Voidaan käyttää myös muita, aiemmin tapahtuneisiin seikkoihin perustuvia menetelmiä tosiasiallisen yhtiöverorasituksen laskemiseksi. Niissä tarkastellaan eri tekijöitä kuin tässä tutkimuksessa, ja ne saattavat antaa erilaisia tuloksia. Komission yksiköiden tekemässä tutkimuksessa laskelmat perustuvat pääasiassa siihen, että lasketaan teollisuuden hypoteettisiin tulevaisuuden investointihankkeisiin kohdistuva tosiasiallinen verorasitus. Teknisesti analyysi perustuu niin kutsuttuun Devereuxin ja Griffithin (vuonna 1998) esittämään tarkistettuun ja laajennettuun King Fullerton-menetelmään. Näitä laskelmia on täydennetty Mannheimin yliopiston laatimaa malliyritysmenetelmää käyttävän European Tax Analyser -mallin antamilla tuloksilla. Tosiasialliset verokannat on laskettu ns. marginaalisille investoinneille (joissa tuotto verojen jälkeen on juuri yhtä suuri kuin sen vaihtoehtona oleva markkinakorko) tai inframarginaalisille eli keskimääräisille investointihankkeille (eli sellaisille, jotka tuottavat ylimääräistä voittoa). On huomattava, että tulokset riippuvat voimakkaasti niistä oletuksista, joita on tehty hypoteettisesta investoinnista, yrityksen tulevaisuuden käyttäytymisestä sekä taloudellisesta kehyksestä. Erot hypoteettista investointia ja taloudellista kehystä koskevissa oletuksissa saattavat johtaa jonkin verran erilaisiin tuloksiin. Lisäksi näillä menetelmillä ei laskelmissa voida ottaa huomioon kaikkia verojärjestelmien oleellisia piirteitä. Niiden tärkeimmät piirteet, kuten verokannat ja veropohjien sekä verojärjestelmien tärkeimmät tekijät on kuitenkin otettu huomioon. Taloudellisissa laskelmissa käytettyjen menetelmien ansiosta voidaan tehdä arvokkaita yleisiä päätelmiä, mutta joissain suhteissa on oltava varovainen. Näillä erilaisilla tiedoilla ei ole tarkoitus esittää eri maiden verorasituksen yleispäteviä arvoja vaan antaa osoittimia tai kuvata erilaisissa tilanteissa esiintyviä riippuvuussuhteita. Tosiasialliset verokannat jäsenvaltioissa vaihtelevat itse asiassa kunkin erityisen investointihankkeen luonteen ja käytetyn laskentamenetelmän mukaan. Tulosten perusteella voidaan kuitenkin tehdä joukko yleisiä johtopäätöksiä. Niiden avulla voidaan selittää, miten jäsenvaltioiden verotusjärjestelmät luovat kannustimia resurssien kohdentamiseen. Kvantitatiivisen analyysin merkittävä piirre on, että kaikissa erilaisissa tilanteissa olennaiset johtopäätökset ja tulkinnat säilyvät suhteellisen 6

muuttumattomina. Kun otetaan huomioon, että kvantitatiivisen analyysin tulokset riippuvat suuresti tehdyistä oletuksista ja että käytetyillä menetelmillä ei ollut mahdollista ottaa huomioon kaikkia verotuksen oleellisia piirteitä, numeerisia tuloksia on pidettävä verojärjestelmän oleellisten piirteiden yhteenvetona ja kuvauksena, kuten asia aina on tulevaisuuteen perustuvien menetelmien tulosten kohdalla. Verotus on vain yksi investointeihin ja rahoituspäätöksiin vaikuttava seikka. Analyysi ei sinänsä anna kokemusperäisiä todisteita verotuksen vaikutuksesta todellisiin taloudellisiin päätöksiin. Vaikka empiiriset tutkimukset osoittavat, että verotuksen ja sijoittautumispäätösten välillä on korrelaatio, käytettävissä olevien menetelmien heikkouksien ja tietojen vähyyden vuoksi mitään olemassa olevaa menetelmää ei olisi voitu järkevästi käyttää komission yksiköiden tekemässä tutkimuksessa laajentamatta työaluetta huomattavasti. Verotus on luonnollisesti vain yksi investointi- ja rahoituspäätöksiin vaikuttava seikka. Monet muut rakenteelliset ja taloudelliset seikat vaikuttavat tärkeällä tavalla investointikäyttäytymiseen. Kunkin tekijän suhteellinen tärkeys vaihtelee suuresti kyseessä olevan investointipäätöksen lajin mukaan. Tasapuolisuus ja vääristymien vaikutus EU:ssa on suuria eroja tosiasiallisten verokantojen välillä. Edellä esitetyt varaukset huomioon ottaenkin vuonna 1999 tehdyn kvantitatiivisen analyysin tulokset ovat hyvin valaisevia. EU:n eri jäsenvaltioissa kotipaikkaansa pitävien investointeja tekevien tahojen tosiasiallisessa verorasituksessa sekä tavoissa, joilla eri maat kohtelevat ulkomaille suuntautuvia tai muista maista peräisin olevia investointeja on suuria eroja (ks. tiedonannon lopussa olevat taulukot). Tosiasiallisten maakohtaisesti kotimaisiin sijoituksiin kohdistuvien yhtiöverokantojen vaihteluväli on marginaalisten investointien osalta noin 37 prosenttiyksikköä (-4,1 33,2 prosenttia) ja noin 30 prosenttiyksikköä tuottavampien investointien kohdalla (10,5 39,7 prosenttia). Kansainvälisessä analyysissä eri maihin sijoittautuneiden tytäryhtiöiden tosiasiallisten verokantojen vaihteluväli voi myös ylittää 30 prosenttiyksikköä. Samoin tietyssä maassa toimivien tytäryhtiöiden tosiasiallisten verokantojen vaihteluväli voi ylittää 30 prosenttiyksikköä sen mukaan, missä maassa niiden emoyhtiön kotipaikka on. Kaikissa jäsenvaltioissa verojärjestelmät yleensä suosivat investoimista aineettomiin hyödykkeisiin ja koneisiin, ja velkarahoitus on verotuksen kannalta selvästi edullisin rahoituksen lähde. Kaikkien yhtä maata ja eri maita koskevien mittareiden osalta eri jäsenvaltioiden suhteellinen järjestys pysyy huomiota herättävän samanlaisena, erityisesti järjestysluettelon ylä- ja alapäässä. 7

Kun yksittäisiä maita koskeva analyysi päivitetään ottamalla huomioon vuonna 2001 sovellettavat verojärjestelmät, kokonaiskuva ei juuri muutu vuoteen 1999 verrattuna. Koska verokannat yleensä olivat laskussa (joskin Saksaa lukuun ottamatta suhteellisen vähän), tuottavammat investoinnit hyötyivät tosiasiallisten verokantojen laskemisesta joissakin maissa. Tämän johdosta tosiasiallisten maakohtaisesti kotimaisiin sijoituksiin kohdistuvien yritysverokantojen vaihteluväli pieneni tuottavampien investointien osalta 30:sta 26:een prosenttiyksikköön. Nämä suuret vaihteluvälit saattavat vaikuttaa niiden EU:ssa toimivien yritysten kansainväliseen kilpailukykyyn, jotka ovat sijoittautuneet eri jäsenvaltioihin, ja ne saattavat kannustaa yrityksiä valitsemaan investoinneilleen verotuksen kannalta edullisimmat sijoituspaikat, jotka eivät välttämättä ole tehokkaimpia sijoituspaikkoja, jos verotus jätetään huomiotta. Tällaisissa tapauksissa tosiasiallisten yritysverokantojen välillä olevat erot saattavat johtaa resurssien tehottomaan kohdistamiseen ja aiheuttaa hyvinvointikustannuksia. Tutkimuksessa ei ole yritetty mitata sitä tehokkuuden alenemaa tai hyvinvointikustannuksia, jotka saattaisivat liittyä tapauksissa tosiasiallisten yritysverokantojen välillä Euroopan unionin alueella oleviin eroihin. Verokantojen eroihin ja verojen jakaantumiseen on kuitenkin kiinnitettävä huomiota, koska jotkin ulkoisvaikutukset ja veropolitiikan erilaiset oikeutetut päämäärät saattavat puoltaa jonkinasteista poikkeamista verotuksen neutraalisuuden tavoitteesta. Maassa sovellettava nimellinen kokonaisverokanta on tärkein kilpailukykyyn, sijoittautumiseen ja rahoituspäätöksiin vaikuttava verotuksellinen tekijä. Siinä määrin kuin verotuksella on merkitystä, yhteisen verokannan käyttöönotto EU:ssa todennäköisesti myötävaikuttaisi EU:n laajaa vaihteluväliä ei voida selittää johtuvaksi vain jostain tietystä kansallisten verojärjestelmien ominaisuudesta. Yleisten järjestelmien analyysi kuitenkin yleensä osoittaa, että veroetuusjärjestelmiä lukuun ottamatta erilaiset kansalliset nimellisverokannat (lakisääteiset veroprosentit, lisämaksut ja paikalliset verot) selittävät suurimman osan tosiasiallisten yritysverokantojen välisistä eroista maiden välillä sekä maakohtaisia kotimaisia investointeja että kansainvälisiä investointeja koskevissa analyyseissä. Verokantojen väliset erot ovat suurempia kuin vastaavat veropohjien väliset erot. Nämä päätelmät on pidettävä mielessä, kun keskustellaan siitä, millainen kompensoiva vaikutus tosiasialliseen verorasitukseen on laajalla veropohjalla verrattuna suhteellisen alhaiseen verokantaan.. Verokannan suhteellinen merkitys yritysten tosiasiallisen verorasituksen määräytymisessä lisääntyy investoinnin tuottavuuden kasvaessa. Tämän vuoksi kapeamman veropohjan kompensoiva vaikutus yleensä häviää tuottavuuden kasvaessa. Kun simuloidaan erillään verojärjestelmien tiettyjen piirteiden hypoteettisen yhdenmukaistamisen vaikutusta tosiasiallisiin verokantoihin, saadaan seuraavia tuloksia: Yhteisen lakisääteisen verokannan käyttöönotto EU:ssa vähentäisi merkittävästi EU-maiden marginaalisten ja keskimääräisten tosiasiallisten verokantojen hajontaa sekä emoyhtiöiden välillä että tytäryhtiöiden välillä. Millään muulla veropolitiikan vaihtoehdolla ei ole yhtä merkittävää vaikutusta 8

sijoittumiseen liittyvän tehottomuuden vähenemiseen. tosiasiallisten verokantojen hajontaan. Vaihtoehdoilla, joiden mukaisesti käyttöön otettaisiin yhteinen veropohja tai järjestelmä, jossa kotimaan veropohjan määritelmää sovelletaan monikansallisen yrityksen koko EU:n alueella ansaitsemiin voittoihin, on taipumus lisätä tosiasiallisten verokantojen hajontaa, jos nimelliset kokonaisverokannat säilytetään muuttumattomina. On kuitenkin huomattava, että nämä päätelmät perustuvat staattiseen analyysiin. Ne eivät sen vuoksi arvioi dynaamisia vaikutuksia tai verotuksen tiettyjen piirteiden erikseen tapahtuvan yhdenmukaistamisen mahdollisia vaikutuksia. Dynaamisen vaikutuksen osalta on mahdollista, että veropohjan yhdenmukaistamiseen liittyvä avoimuus johtaisi lakisääteisten yhtiöverokantojen lähentymiseen ja supistaisi siten tosiasiallisten verokantojen hajontaa. Komission yksiköiden tekemän tutkimuksen kvantitatiivinen analyysi on antanut käytetyn kestävän ja kansainvälisesti tunnetun teoreettisen kehyksensä avulla kuvan yritysverokantojen välisistä eroista EU:ssa sekä näiden erojen taustalla olevista syistä. Komissio haluaa korostaa tämän kuvan tärkeimpiä piirteitä: tosiasiallisten yhtiöverokantojen välillä on EU:ssa suuria eroja, ja kunkin maan kokonaisverokanta on pääasiallinen näitä eroja aiheuttava tekijä. Kun haitalliset veroetuusjärjestelmät poistetaan EU:n alueelta, nimellisverokantojen erot antavat arbitraasin vaihtoehtoisia mahdollisuuksia. Pian tapahtuva laajeneminen saattaisi voimistaa tätä ilmiötä. Verotuksen taso on jäsenvaltioiden itse päätettävissä. Komission yksiköiden tekemässä tutkimuksessa ei ole analysoitu tosiasiallisten verokantojen kehitystä aikojen kuluessa eikä vaikutuksia verokilpailuun. Kuten edellä mainittiin, komission tutkimuksessa ei arvioitu niiden mahdollisten hyvinvointitappioiden määrää, jotka liittyvät EU:n jäsenvaltioiden tosiasiallisten yritysverokantojen eroihin. Näin ollen tänä ajankohtana ei ole olemassa vakuuttavaa näyttöä, jonka perusteella komissio voisi suositella erityistoimia kansallisten yhtiöverokantojen lähentämiseksi tai vähimmäisyhtiöverokannan määrittämiseksi. Lisäksi neuraalisuustavoite ei tietenkään ole veropolitiikan ainoa oikeutettu päämäärä, ja verotukseen liittyy aina poliittisia valintoja sekä kaupankäyntiä pelkän taloudellisen tehokkuuden ja muiden oikeutettujen poliittisten tavoitteiden välillä. On loppujen lopuksi poliittinen valinta, missä määrin kansallisten yhtiöverotuskäytäntöjen erojen mahdollisesti aiheuttama sisämarkkinoiden tehottomuus voidaan hyväksyä. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että "toissijaisuusperiaatteen mukaisesti verotuksen taso on kuitenkin kyseisellä alalla jäsenvaltioiden päätettävissä", kuten komission hiljattain antamassa Euroopan unionin veropolitiikkaa käsittelevässä tiedonannossa [KOM(2001)260] todetaan. Komissio seuraa kuitenkin huolellisesti EU:n jäsenvaltioiden tosiasiallisten yhtiöverokantojen kehittymistä ymmärtääkseen käynnissä 9

olevien uudistusten muuttuvat vaikutukset. 4. RAJAT YLITTÄVÄÄ TALOUDELLISTA TOIMINTAA HAITTAAVIEN VEROESTEIDEN POISTAMINEN SISÄMARKKINOILTA Esteisiin puuttuminen Sisämarkkinoilla tapahtuvalla rajat ylittävällä taloudellisella toiminnalla on vieläkin haittanaan merkittäviä yritysverotukseen liittyviä esteitä. Komission yksiköiden tekemässä tutkimuksessa on tunnistettu monia aloja, joilla yritysverojärjestelmät muodostavat tai aiheuttavat esteitä rajat ylittävälle kaupalle, sijoittautumiselle tai investoinneille tai vaikeuttavat rajat ylittävää taloudellista toimintaa sisämarkkinoilla. Näiden esteiden aiheuttama verotukseen tai säännösten noudattamiseen liittyvä lisärasitus liiketoimissa useamman kuin yhden jäsenvaltion alueella alentaa eurooppalaisten yritysten kansainvälistä kilpailukykyä ja tuhlaa resursseja. Tutkimuksessa on yksityiskohtaisesti analysoitu erilaisia esteitä, ja liitteenä oleva tiivistelmä antaa yleiskuvan tärkeimmistä asiaan liittyvistä seikoista. Erityisesti on huomattava seuraavat seikat: Yritysten on jaettava voitot eri alueiden välillä markkinaehtoperiaatteen (riippumattomien osapuolten välillä sovittavien ehtojen) mukaisesti ja erillisen kirjanpidon mukaan, toisin sanoen liiketoimikohtaisesti. Tästä aiheutuu muun muassa monia yritysryhmien sisäisen siirtohinnoittelun verokohteluun liittyviä ongelmia, erityisesti säännösten noudattamisen aiheuttamina korkeiden kustannuksien ja mahdollisen kaksinkertaisen verotuksen muodossa. Rajojen yli kulkevista tulovirroista lähiyhtiöiden välillä joudutaan usein maksamaan ylimääräisiä veroja. Erityisesti vilpittömässä mielessä tehtyjen konsernin sisäisten osinko-, korko- ja rojaltimaksujen lähdeverotukseen liittyy kaksinkertaisen verotuksen vaara, eikä se ole sisämarkkinoiden perusajatuksen mukaista. Lisäksi emo- ja tytäryhtiödirektiivin (90/435) soveltamisala on liian suppea ja eri jäsenvaltiot panevat sitä täytäntöön kovin eri tavoin, mikä vähentää sen tehokkuutta. Toisessa maassa syntyneiden tappioiden vähentämistä on voimakkaasti rajoitettu, mikä saattaa johtaa (taloudelliseen) kaksinkertaiseen verotukseen. Yleensä tytäryhtiöiden tappioita ei oteta huomioon EU:ssa toimivien emoyhtiöiden verotuksessa, ja kiinteiden toimipaikkojen tappiot voidaan vähentää pääkonttorien voitoista vain erityisolosuhteissa. Rajat ylittävät yritysjärjestelyt aiheuttavat merkittäviä veroseuraamuksia. Yritysjärjestelydirektiivi (90/434) sallii yhtiöveron lykkäämisen tällaisten toimien yhteydessä, mutta direktiivin soveltamisala on liian suppea ja eri jäsenvaltiot panevat sitä täytäntöön kovin eri tavoin, mikä vähentää sen tehokkuutta. Rajat ylittävistä yritysjärjestelyistä seuraa usein liian korkeita pääomatuloja siirtoveroja, jolloin yritysten on pakko jättää tekemättä muutoksia taloudelliselta kannalta puutteellisiin yritysrakenteisiin. 10

Esteiden perimmäisenä syynä on se, että sisämarkkinoilla noudatetaan 15:tä eri verolainsäädäntöä. Näiden esteiden poistaminen vaatii sekä kohdennettuja että kattavia ratkaisuja. Ristiriidassa olevat verotusoikeudet aiheuttavat huomattavan kaksinkertaisen verotuksen vaaran. Tämä pätee kaikkiin esteinä pidettäviin seikkoihin nähden. EU:n kaksinkertaista verotusta koskeviin sopimuksiin liittyvät erityiset ongelmat lisäävät näitä vaikeuksia. Jotkin verojärjestelmät suosivat kotimaisia investointeja. Tämä pätee esimerkiksi joissakin jäsenvaltioissa vielä käytössä oleviin yritysveron hyvitysjärjestelmiin, joilla myönnetään erityisiä veronhyvityksiä ainoastaan kotimaisille osakkeenomistajille. Suurin osa ongelmista johtuu siitä, että EU:n yritysten on noudatettava jopa 15:tä erilaista säädöskokoelmaa. Ottaen huomioon sen, että nämä yritykset pitävät yhä useammin EU:ta yhtenä markkina-alueena, tämä on ristiriidassa taloudellisesti tehokkaiden liiketoimintasuunnitelmien ja -rakenteiden kanssa. Verotusta koskevien lakien, sopimusten ja käytäntöjen moninaisuus tekee niiden noudattamisen huomattavan kalliiksi ja on itsessään rajat ylittävän taloudellisen toiminnan este. On olemassa kahdenlaisia keinoja yritysveroesteiden poistamiseen sisämarkkinoilta, erityisongelmiin kohdennettuja ratkaisuja sekä ratkaisuja, jotka poistavat laaja-alaisesti kaikki tai enimmän osan esteistä "yhdellä iskulla". Kaikkien näiden ratkaisujen tavoitteena on torjua kahdenkertaisen verotuksen vaaraa ja rajojen yli tapahtuviin rakenneuudistuksiin kohdistuvia veroseuraamuksia sekä vähentää säännösten noudattamisen aiheuttamia kustannuksia ja oikeudellista epävarmuutta. Kaikilla näillä ratkaisuilla on tiettyjä etuja ja haittoja. Komission mielestä vain kaksijakoisella strategialla on realistisesti mahdollista poistaa esteet ja siten varmistaa, että sisämarkkinoiden kaikki mahdollisuudet toteutuvat ja Lissabonissa asetetut tavoitteet saavutetaan. Kohdennetut toimet auttavat kaikkein kiireellisimpiin ongelmiin lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä. Laaja-alainen ratkaisu, jonka mukaisesti yritykset voivat käyttää yhtä yhteistä yhtiöveron määräytymisperustetta kaikissa EU:n alueella tapahtuvissa toimissaan, muodostaa järjestelmällisen ja pitkän aikavälin ratkaisun. Kohdennetut toimet ovat tietyillä alueilla tarpeen ensi vaiheessa. Laaja-alainen ratkaisu tarjoaa paremman ja pysyvämmän ratkaisun nykyisiin ongelmiin, mutta sitä koskevien erityisten ehdotusten tekemisen edellyttää vielä enemmän teknistä selvitystyötä. Kohdennettuja korjaavia toimia tarvitaan joka tapauksessa lyhyellä aikavälillä, jotta EU:n voimassa olevaa yritysverolainsäädäntöä saadaan parannettua ja jotta sen tasapuolinen soveltaminen varmistetaan asianmukaisten ei-sitovien lakialoitteiden ja sidosryhmien kanssa tehtävän yhteistyön avulla. Jotkin kohdennetut toimet, kuten esimerkiksi ne jotka kohdistuvat kaksinkertaista verotusta koskeviin sopimuksiin liittyviin ongelmiin, saattavat samalla toimia laaja-alaisen ratkaisun valmistelevina 11

toimina, toiset ovat jatkossakin tarpeen (esimerkiksi ne, jotka kohdistuvat rajat ylittäviin yritysjärjestelyihin). Lähitulevaisuudessa keskitytään näin ollen parantamaan nykyisiä sääntöjä ja niiden soveltamista. Kohdennetut toimet Komissio kehittää yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ohjeistusta, joka koskee Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön vaikutusta. Tutkimuksessa todetaan tarve lisätä yleistä ymmärtämystä niiden Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tärkeiden päätöksien vaikutuksesta, jotka koskevat jäsenvaltioiden yritysverotussäännöksiä ja kaksinkertaista verotusta koskevia sopimuksia. Komission mielestä näitä alueita koskevien ohjeiden julkaiseminen ei olisi avuksi ainoastaan jäsenvaltioille, vaan myös yrityksille ja kansallisille tuomioistuimille. Tällaiset ohjeet helpottaisivat perustamissopimuksen noudattamista ja edistäisivät merkittävästi sisämarkkinoiden veroesteiden poistamista. Euroopan parlamentin olisi osallistuttava siihen mahdollisimman suuressa määrin olemassa olevan parlamentin kuulemisjärjestelmän kautta. Komissio ehdottaa kehittävänsä tärkeitä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätöksiä koskevia ohjeita ja koordinoida päätösten täytäntöönpanoa asianmukaisten tiedonantojen avulla. Se aikoo sen vuoksi jatkaa ja laajentaa vuonna 2001 alkanutta jäsenvaltioiden kanssa pidettävien kokousten sarjaa. Komissio aikoo esittää voimassa olevien välitöntä verotusta koskevien direktiivien laajentamista ja parantamista. Komissio aikoo antaa ohjeita tärkeimmistä toimeenpanoon liittyvistä seikoista. Emo- ja tytäryhtiödirektiivin ja yritysjärjestelydirektiivin katsotaan yleisesti olleen tärkeitä EU:ssa toimivien konsernien veroesteiden poistamisessa. Komissio esitti ehdotuksia direktiivien muuttamiseksi jo vuonna 1993 [KOM(93)293]. Tutkimus osoittaa, että direktiivejä voitaisiin laajentaa ja parantaa monin eri tavoin siten, että ne koskisivat laajempaa joukkoa erilaisia yrityksiä, veroja ja liiketoimia. Direktiivien soveltamisalan tulisi koskea varsinkin kaikkia yritysveron alaisia yhteisöjä sekä erityisesti yrityksiä, jotka tulevaisuudessa toimivat Eurooppa-yhtiön (Societas Europeae - SE) perussäännön mukaan. Emo- ja tytäryhtiödirektiiviä on muutettava siten, että se koskee sekä suoraa että epäsuoraa osakkeenomistusta. Vaihtoehtoisesti alemmalla osakkuusrajalla olisi samanlainen tilannetta parantava vaikutus. Tapauksissa, joihin sovelletaan yritysjärjestelydirektiiviä, rajat ylittäviin yritysjärjestelyihin liittyvät siirtoverot (erityisesti kiinteää omaisuutta koskevat) olisi sisällytettävä pääomaveroa koskevaan direktiiviin [69/335/ETY ja 85/303/ETY]. Lisäksi näiden ja direktiivien eräiden muiden tärkeiden määräysten soveltamisalaa on selvennettävä. Komissio asettaa etusijalle yritysjärjestelydirektiivin ja emo- ja tytäryhtiödirektiivin laajentamiseksi tarvittavien jo olemassa olevien muutosehdotusten hyväksymisen vuonna 2003 jäsenvaltioiden kanssa vuoden 2002 aikana käytyjen teknisten neuvottelujen jälkeen. Samalla komissio aikoo antaa yksityiskohtaiset ohjeet siitä, kuinka nämä säännökset, erityisesti veronkiertoa ja väärinkäytöksiä koskevat, tulisi panna toimeen. 12

Rajat ylittävä tappioiden tasaus on asia, joka kaipaa innovatiivista ratkaisua. Komissio aikoo joka tapauksessa vetää pois nykyisen ehdotuksensa asiaa koskevaksi direktiiviksi. Rajojen ylittävään tappioiden tasaukseen liittyvä ongelma on liikeelämälle yksi tärkeimmistä kysymyksistä ja toisaalta se on silti erityistoimin vaikeimmin ratkaistavissa. Tutkimuksessa on tarkasteltu kahta varsin erilaista kohdennettua ratkaisua, jotka johtaisivat seuraavanlaisiin vaihtoehtoisiin tuloksiin: Tähän aiheeseen liittyvän komission ehdotuksen [KOM(90)595] muutettu versio. Tämä sallisi emoyhtiöiden ottaa huomioon toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneiden kiinteiden toimipaikkojen ja tytäryhtiöiden tekemät tappiot. Täydellisempi järjestelmä konserniyhtiöiden tulojen yhdistämiseksi tanskalaisen yhteisverotusjärjestelmän tapaan, missä tanskalaisia emoyhtiöitä, niiden sivuliikkeitä ja ulkomaisia tytäryhtiöitä voidaan joissain tapauksissa verottaa yhdessä Tanskassa, jolloin emoyhtiö voi ottaa huomioon ulkomaisten tytäryhtiöiden (ja sivuliikkeiden) tappiot. Tällä yritettäisiin saada aikaan parempi symmetria voittojen verottamisen ja tappioiden vähentämisen välille. Koska jäsenvaltiot ovat olleet haluttomia ottamaan harkittavaksi mitään EU:n tätä asiaa koskevaa aloitetta, tarvitaan uusi teknisten valmistelevien kokousten kierros, ennen kuin mihinkään toimiin voidaan järkevästi ryhtyä. Keskusteluissa on otettava huomioon, että tappioiden tasaus ja mahdollinen konsernin tuloksen yhdistäminen on kiinteästi sidoksissa jäljempänä kuvattuihin laaja-alaisiin ratkaisuihin. Komissio vetää takaisin vanhan ehdotuksensa rajat ylittävien tappioiden tasausta koskevaksi direktiiviksi ja aloittaen vuonna 2002 kutsuu koolle neuvoa-antavia kokouksia jäsenvaltioiden kanssa keskustellakseen teknisistä mahdollisuuksista tämän asian eteenpäin viemiseksi. Samalla kun entistä kokonaisvaltaisempia ratkaisuja kehitetään, komissio aikoo erityisesti perehtyä tanskalaiseen malliin ja ilmoittaa lainsäädäntöä koskevista aikomuksistaan tässä asiassa ennen vuoden 2003 loppua. Siirtohinnoittelun aiheuttaman kaksinkertaisen verotuksen välttämiseen ja sen poistamiseen on olemassa tehokkaita keinoja. Hinnoittelusopimuksien tekemistä ennakkoon ja sekä jäsenvaltioiden että jäsenvaltioiden ja yritysten välistä yhteistyötä tulisi Konsernin sisäisten tapahtumien (siirtohinnoittelun) verotukseen liittyvät tunnistetut esteet ja ongelmat ovat luonteeltaan moninaisia mutta yhä merkittävämpiä, ja vaativat siksi pikaisia toimia. Komission mielestä on tärkeää ottaa huomioon verohallintojen ja yritysten oikeutetut huolet ja kehittää yhteisesti hyväksyttyjä menettelytapoja tälle alueelle. Tämä voidaan saada aikaan EU:n tasolla käytävän vuoropuhelun avulla. Komissio haluaa esimerkiksi rohkaista jäsenvaltioita ottamaan käyttöön tai laajentamaan kahden- tai monenkeskisiä ohjelmia koskien ennakkohinnoittelusopimuksia (Advance Pricing Agreements). Se myös kehottaa jäsenvaltioita parempaan yhteistyöhön vaadittavien asiakirjojen ja eri menetelmien käyttämisessä. Tämän yhteistyön tulisi rakentua OECD:n tällä alueella tekemille toimille ja täydentää niitä. Kaikki tämä vähentäisi säädösten noudattamisen aiheuttamia 13

suosia. Välitysmenettelyyleissopimusta on paranneltava ja siitä on tehtävä EU:n lainsäädäntöväline. kustannuksia ja siirtohinnoitteluun liittyvää epävarmuutta. Muilla alueilla tarvitaan tavanomaisempia ratkaisuja. Välitysmenettelyä koskeva yleissopimus (jonka voimassaolon jatkaminen vieläkin odottaa kaikkien jäsenvaltioiden ratifiointia) on ollut olemassa monta vuotta, mutta sen soveltaminen synnyttää vieläkin useita ongelmia. Ottaen huomioon näiden ongelmien merkityksen ja välitysmenettelyä koskevan yleissopimuksen erityisluonteen komissio pitää siihen tehtäviä parannuksia ensisijaisen tärkeänä asiana. Yleissopimuksen puutteet on poistettava ja sen määräykset annettava Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tulkittaviksi, mieluiten tekemällä siitä yhteisön lainsäädännöllinen väline. Lisäksi tulisi luoda, aggressiivisen verosuunnittelun estämiseksi tarvittavat toimet kuitenkin huomioon ottaen, kehys sille, että kyseeseen tulevat veroviranomaiset voivat tehdä etukäteissopimuksia tai ainakin neuvotella keskenään, ennen kuin ne tekevät siirtohinnoitteluun liittyviä muutoksia verotuksen toimittamisessa. Vuoden 2002 alkupuoliskolla komissio kutsuu kokoon pysyvän, jäsenvaltioille ja liike-elämän edustajille tarkoitetun "siirtohinnoittelua koskevan yhteisen keskustelufoorumin", jonka tehtävänä on: - tutkia, mihin asioihin voidaan vaikuttaa ilman lainsäädäntöaloitteita, kuten parhaiden käytäntöjen kehittäminen ja vaihto koskien ennakkoon tehtyjä hinnoittelusopimuksia ja niihin liittyviä vaatimuksia asiakirjojen osalta, - harkita mahdollisuuksia parantaa ja luoda entistä yhtenäisemmät OECD:n ohjesääntöjen mukaiset siirtohinnoittelumenetelmät, - tutkia, mitä parannuksia välitysmenettelyä koskevaan yleissopimukseen tarvitaan, jotta virallinen ehdotus direktiiviksi voidaan tehdä vuonna 2003 ja että sopimus voidaan siten muuttaa yhteisön lainsäädännölliseksi välineeksi. Komissio tulee määrittelemään muiden aloitteiden luonteet foorumilla käytyjen keskustelujen valossa ottaen huomioon muun muassa sen, että nykyisen välitysmenettelyä koskevan yleissopimuksen voimassaolo päättyy vuonna 2005. Yhteisesti sovittu suhtautumistapa asioihin, jotka liittyvät kaksinkertaista verotusta koskevaan sopimukseen, auttaa voittamaan nykyiset Vaikka eräiden jäsenvaltioiden on tietenkin saatava valmiiksi kaksinkertaista verotusta koskevien jäsenvaltioiden välisten sopimustensa verkosto, mitään muuta erityistä ratkaisua ei voida pitää "ilmeisenä" puhuttaessa monimutkaisista ongelmista, jotka liittyvät EU:n kaksinkertaista verotusta koskeviin sopimuksiin. Komissio on kuitenkin sitä mieltä, että jäsenvaltioiden nykyisiin verotussopimuksiin olisi tehtävä parannuksia, jotta ne noudattaisivat paremmin EU:n perussopimukseen sisältyviä sisämarkkinoiden periaatteita, sekä sitä mieltä, että kolmansien maiden kanssa tehtäviä sopimuksia on koordinoitava tehokkaammin. Lisäksi on pakko käyttää osapuolia sitovaa välitysmenettelyä tapauksissa, 14

monimutkaiset ongelmat. joissa sopimusosapuolten kesken syntyy erimielisyyksiä sopimuksen tulkinnasta ja soveltamisesta, mikä saattaa johtaa kaksinkertaiseen verotukseen tai kokonaan verottamatta jättämiseen. Komissio uskoo OECD:n malliverosopimuks en mukaiseen EUversioon pohjautuvaan ratkaisuun. Komission mielestä lupaavin tapa edetä yhtenäisesti kohti näiden tavoitteiden toteutumista on pitkällä aikavälillä se, että OECD:n mallin mukaisesta yleissopimuksesta ja sen selittävistä huomautuksista (tai tietyistä artikloista) laaditaan EU:n versio, joka vastaa EU-jäsenyyden erityisvaatimuksia. Tällöin nykyinen kahdenvälinen järjestelmä jäisi ennalleen. Tällainen operaatio edellyttää selvästikin huolellista jäsenvaltioiden kanssa tehtävää teknistä valmistelutyötä. Komissio aikoo jäsenvaltioiden kanssa käytyjen teknisten neuvottelujen jälkeen antaa vuonna 2004 tiedonannon tarpeesta ottaa käyttöön tiettyjä OECD:n malliverosopimukseen perustuvia sovelluksia kaksinkertaista verotusta koskevien sopimusten määräyksistä peruskirjan periaatteiden noudattamiseksi. Tämä on ensimmäinen askel kohti EU:n malliverosopimuksen laatimista. Yhteisön ja sen jäsenvaltioiden on luonnollisesti samanaikaisesti jatkettava OECD:n työn tukemista sekä siirtohinnoittelun alalla että kaksinkertaista verotusta koskevien sopimusten osalta. Pienet ja keskisuuret yritykset on otettava huomioon. On syytä huomata, ettei mitään näistä mahdollisista parannuskeinoista ole suunniteltu varta vasten suuria, keskisuuria tai pieniä yrityksiä silmällä pitäen. Ongelmien luonteesta ja vaikutuksista kuitenkin seuraa, että kansainvälisesti aktiiviset pienet ja keskisuuret yritykset hyötyvät myös veroesteiden poistamisesta. Yleisesti ottaen on olemassa hyvät syyt antaa pienten ja keskisuurten yritysten käyttöön suhteelliset yksinkertaistamis- ja standardisointijärjestelyt, joilla niiden säädösten noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia voidaan pienentää. Sen mukaan, mistä toimesta on kyse, tällaiset aloitteet voidaan toteuttaa kansallisella tasolla tai EU:n olisi tuettava niitä erityisesti kuten nykyisin esimerkiksi ALV:n osalta menetellään. 5. YHTENÄISEN YHTIÖVEROPOHJAN LUOMINEN YRITYSTEN EU:N LAAJUISTA TOIMINTAA VARTEN Yhtenäisen lähestymistavan tarve Ainoastaan yhtenäinen yhtiöveropohja yritysten EU:n laajuiselle toiminnalle on lopullinen vastaus yritysverojärjestelmien nykyisiin Edellä mainitut kohdennetut ratkaisut poistaisivat jossain määrin veroesteitä. Vaikka ne kaikki toteutettaisiin, ne eivät kuitenkaan ratkaisisi perusongelmaa, joka aiheutuu siitä, että joudutaan toimimaan 15 erilaisen verojärjestelmän kanssa. Ainoastaan antamalla monikansallisille yrityksille yhdenmukainen yhtiöveropohja niiden EU:n laajuista toimintaa varten voidaan tosiasiallisesti ja, yhtenäisen yritysverotuskehyksen avulla, järjestelmällisesti puuttua useimpiin sisämarkkinoilla oleviin rajat ylittävän taloudellisen toiminnan haittana 15

ongelmiin EU:ssa. oleviin veroesteisiin. Yrityksille, joilla on rajat ylittävää tai kansainvälistä toimintaa EU:ssa, tulisi tulevaisuudessa sallia seuraavat asiat: koko konsernin tulon laskeminen käyttäen vain yksiä sääntöjä sekä yhdistetyn tilinpäätöksen tekeminen verotusta varten (jolloin poistetaan puhtaasti konserninsisäisten tapahtumien mahdolliset verovaikutukset). On tärkeää huomata, ettei tämä järjestely loukkaa jäsenvaltioiden oikeutta määrätä yhtiöverokannoista. Jäsenvaltiot soveltaisivat kansallista verokantaansa niille määrättyyn erityisosuuteen kokonaisveropohjasta, joka lasketaan yhteisesti hyväksytyn jakomenettelyn mukaisesti. Yhtenäinen yhtiöveropohja yritysten EU:n laajuiselle toiminnalle on ainoa keino, jolla merkittävästi alennetaan kustannuksia, jotka syntyvät siitä, että joudutaan noudattamaan 15:tä erilaista verojärjestelmää sisämarkkinoiden alueella, päästään eroon EU:n alueella siirtohinnoitteluun liittyvistä ongelmista, voidaan hyvittää ja laskea yhteen kaikki EU:n alueella syntyneet tappiot ja voitot, yksinkertaistetaan monia kansainvälisiä yritysjärjestelytoimia, henkilökohtaiseen verotukseen puuttumatta vähennetään sitä monimutkaisuutta, joka aiheutuu kansainvälisessä verotuksessa rinnakkain käytetyistä klassisesta ja hyvitykseen perustuvasta verojärjestelmästä, vältetään monia kaksinkertaisen verotuksen tapauksia ja poistetaan monia syrjiviä tilanteita ja rajoituksia. Yhtenäinen yhtiöveropohja merkitsee EU:n yritysverojärjestelmille parannusta taloudellisessa mielessä. Yhtenäinen yhtiöveropohja yritysten EU:n laajuiselle toiminnalle edistäisi yritysverojärjestelmien tehokkuutta, vaikutusta, yksinkertaisuutta ja avoimuutta sekä poistaisi kansallisten järjestelmien väliset aukot, joita helposti käytetään hyväksi veronkierrossa ja väärinkäytöksissä. Se vähentäisi säännösten noudattamisesta aiheutuvia kuluja, sen ansiosta EU voisi saada täyden hyödyn sisämarkkinoista, ja se lisäisi näin ollen EU:n yritysten kilpailukykyä ja loisi perustan Lissabonin Eurooppa-neuvoston kokouksessaan asettamien päämäärien saavuttamiselle. Sen vuoksi komission mielestä on loogista ohjata sen yritysveropolitiikkaa kohti laaja-alaista ratkaisua sisämarkkinoilla nykyisin esiintyviin rajat ylittävän toiminnan veroesteisiin. Tulevaisuudessa on keskityttävä siihen, kuinka voidaan saada aikaan yhtenäinen yhtiöveropohja, jossa voidaan vähentää toisessa maassa syntyneitä tappioita, sekä kuinka parhaiten suunnitellaan tarvittava jakojärjestelmä ja sovitaan siitä. 16

Komission mielestä on välttämätöntä että - luodaan yrityksille yhtenäinen yhtiöveropohja niiden EU:n laajuista toimintaa varten, - luodaan asianmukainen jakojärjestelmä, josta kaikki osanottajat voivat sopia, - ja että jäsenvaltiot määrittelevät sovellettavat kansalliset yhtiöverokannat. Mahdollisia laaja-alaisia lähestymistapoja ja teknisiä seikkoja Yhtenäisen yhtiöveropohjan saavuttamiseksi on käytettävissä erilaisia teknisiä keinoja. Tärkeintä on tuloslaskelman yhdistäminen koko EU:n alueelta. Jäsenvaltiot päättävät sovellettavista yhtiöverokannoista. Komission yksiköiden tekemässä tutkimuksessa on löydetty erilaisia teknisiä tapoja antaa yrityksille tarvittava yhtenäinen yhtiöveropohja niiden EU:n laajuista toimintaa varten (kotivaltiossa tapahtuva verotus, yhteiseen veropohjaan perustuva verotus, yhteisön yhtiötulovero, yksi yhdenmukaistettu EU:n veropohja). Näiden eri lähestymistapojen periaatteellisena erona on se, kuinka kunnianhimoisesti ne suhtautuvat EU:n veropohjan yhdenmukaistamiseen sekä se, kuinka suuria muutoksia niiden toteuttaminen edellyttäisi ja missä poliittisissa oloissa ne voitaisiin ottaa käyttöön. Mainitut lähestymistavat on selostettu liitteenä olevassa tiivistelmässä. Ne kaikki omaavat tiettyjä etuja ja haittoja, saattavat tarjota ratkaisun Eurooppa-yhtiön (Societas Europeae - SE) verottamiseen, jättävät vielä ratkaisematta teknisiä ongelmia, erityisesti sellaisia, jotka liittyvät kaksinkertaista verotusta koskeviin sopimuksiin, vaatisivat sellaisen sovitun mekanismin kehittämistä, jolla jaetaan yhtenäinen yhtiöveropohja eri jäsenvaltioille, lyhyesti sanottuna vaativat lisäanalyysejä. Kuten tutkimus osoittaa, mikään tekninen ratkaisu ei vielä ole valmis esitettäväksi ja toteutettavaksi. Kaikkien ratkaisujen oleellinen osatekijä on jo määritelmänkin mukaan se, että konsernien tuloslaskelmat yhdistetään koko EU:n alueelta. Tällä hetkellä kaikki jäsenvaltiot eivät sovella tätä periaatetta edes kansallisella tasolla ja vain kaksi jäsenvaltiota soveltaa sitä kansainvälisesti ja suhteellisen suurin rajoituksin. Kaikissa ratkaisuissa jäsenvaltiot säilyttäisivät oikeuden määrätä yhtiöverokannat, joiden havaittiin kvantitatiivisessa analyysissä olevan tärkein tosiasialliseen verokantaan vaikuttava tekijä. Tämä kansallisen toimivallan oleellinen yritysverotukseen liittyvä elementti jäisi tarkoituksellisesti ennalleen, ja jäsenvaltiot säilyttäisivät itsemääräämisoikeuden verotulojensa tärkeimpään osatekijään. Yhden ainoan tai yhteisen veropohjan käyttöön ottaminen saattaisi johtaa siihen, että jotkin jäsenvaltiot muuttaisivat 17

verokantojaan veropohjassa tapahtuvien muutosten mukaan, mutta tämä jäisi kunkin jäsenvaltion päätettäväksi. Hyvät käytännön edistymisen mahdollisuudet Tiiviimpi yhteistyö saattaa auttaa asian edistymistä. Verohallinnot saavuttavat myös huomattavia etuja. Kansainväliset tilinpäätössuositukset saattavat osittain olla lähtökohtana yhteisen veropohjan luomiselle. Teoriassa kaikki kattavat ratkaisut voitaisiin suunnitella siten, ettei kaikkien jäsenvaltioiden tarvitsisi olla mukana niissä. On tärkeää huomata, että Nizzan sopimuksessa korostettiin, että osalla jäsenvaltioista on mahdollisuus toimia tiiviimmässä yhteistyössä silloin, kun sopimus kaikkien 15 valtion kesken ei ole mahdollinen, vaikkakin laaja-alaisen ratkaisun kaikki edut ovat saavutettavissa vain kaikkien jäsenvaltioiden ottaessa siihen osaa. Tämä saattaa kuitenkin tulla kyseeseen erityisesti, jos ratkaisuna on kotivaltiossa tapahtuva verotus, johon oletetaan vain sellaisten valtioiden ottavan osaa, joilla on suhteellisen samantapainen veropohja. Joukko jäsenvaltioita voisi kuitenkin käyttää hyväkseen tätä perustamissopimuksessa taattua mahdollisuutta ottaakseen käyttöön myös minkä tahansa muista laaja-alaisista ratkaisuista. Joka tapauksessa Eurooppa-neuvoston Nizzan kokouksessa sovittujen periaatteiden mukaisesti tähän välineeseen turvautumisella ei muun muassa saa vaarantaa sisämarkkinoita, aiheuttaa kaupan esteitä tai syrjivää kaupankäyntiä, vääristää kilpailun edellytyksiä tai vaikuttaa sellaisten jäsenvaltioiden toimivaltaan, oikeuksiin ja velvollisuuksiin, jotka eivät osallistu siihen. On huomattava, että liiallisista säännösten noudattamisen aiheuttamista kustannuksista eivät kärsi ainoastaan yritykset, sillä myös verohallinnoilla on korkeat kustannukset. Siirtohinnoittelu on yksi esimerkki tästä. Lisäksi se, että sisämarkkinoilla on rinnakkain käytössä 15 erilaista verojärjestelmää, luo huomattavan suuret mahdollisuudet veronkiertoon ja verojen välttämiseen. Tämän vuoksi kaikki parannustoimet myös jossain määrin lisäävät verohallintojen tehokkuutta ja kustannustehokkuutta. Koska kaikki parannustoimet, niin kohdennetut kuin laaja-alaisetkin, vaativat enemmän jäsenvaltioiden keskinäistä avunantoa ja hallinnollista yhteistyötä, tämä varmistaa sen, että verotarkastukset jatkuvat ja itse asiassa niiden tulisi myös tehostua. Tämä auttaa myös varmistamaan, ettei mikään harkittavana olevista parannuskeinoista johda veronkiertoon. Lisäksi on huomattava, että sen jälkeen kun komission (vielä hyväksymistään odottava) ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi [KOM(2001)80] hyväksytään, vuodesta 2005 alkaen pörssinoteerattujen EU:n yritysten on tehtävä konsernitilinpäätöksensä kansainvälisten tilinpäätössuositusten mukaisesti. Rahoitusmarkkinoiden lisääntyvän integraation ja yleiseurooppalaisten arvopaperipörssien syntymisen voidaan odottaa edelleen lisäävän tilinpäätöskäytännön yhdenmukaistamisen nopeutta. Vaikkakaan tämä kehitys ei suoranaisesti liity verotukseen, se saattaa yleisesti auttaa kehittämään yhteistä yhtiöveropohjaa tulevaisuudessa, ja kansainväliset tilinpäätössuositukset saattavat tarjota jossain määrin hyödyllisen vertailukohdan. 18

Eurooppa-yhtiön (Societas Europeae - SE) perussääntö Yhtenäinen yhtiöveropohja on Eurooppa-yhtiön sääntöjen kannalta hyvin lupaava asia. Nizzan Eurooppa-neuvoston kokouksessa joulukuussa 2002 tehty sopimus Eurooppa-yhtiöitä koskevasta perussäännöstä korostaa tilanteen kiireellisyyttä. Sen jälkeen, kun asianmukaiset säädökset (eli muutetut ehdotukset neuvoston asetukseksi (ETY) Eurooppa-yhtiöitä koskevasta perussäännöstä [KOM(91)174] ja direktiiviksi [KOM(91)174], joka täydentää Eurooppa-yhtiön perussääntöä työntekijöiden osallistumisen osalta) on virallisesti hyväksytty, tämä uusi laillinen yritysmuoto tulee yritysten käyttöön vuoden 2004 kuluessa. Siihen mennessä täytyy EU:n nykyisen ja tulevan verolainsäädännön kuten emo- ja tytäryhtiödirektiivin ja yritysjärjestelydirektiivin, olla niiden yritysten käytettävissä, jotka valitsevat tämän uuden laillisen yritysmuodon. Saattaa kuitenkin olla, ettei tämä yksin riitä tekemään kyseisestä perussäännöstä suosittua yrityslainsäädännön keinoa. Täysi hyöty Eurooppa-yhtiön (SE:n) perustamisesta saadaan ainoastaan, jos olemassa olevat yritykset voivat muodostaa tällaisen yhteisön ilman, että siitä aiheutuu perustamiskustannuksia ylimääräisten verojen muodossa, ja jos ne voivat välttää joitakin veroesteitä, joita on useammassa jäsenvaltiossa toimimiselle. Tällä hetkellä kumpikaan näistä ei toteudu, ja sen onnistuminen saattaa siksi olla uhattuna. Eurooppa-yhtiön perussäännön ajatus liittyy läheisesti ajatukseen yhteisestä yritysverojärjestelmästä. Työ niiden teknisten seikkojen valmistelussa, jotka ovat välttämättömiä yhtenäisen yhtiöveropohjan luomiseksi yrityksille niiden EU:n laajuista toimintaa varten, koituu siksi erityisesti tulevien Eurooppa-yhtiöiden hyödyksi, ja tällaisia yrityksiä silmällä pitäen kannattaisi ehkä perustaa erityinen "kokeiluhanke". Komissio aikoo varmistaa, että EU:n nykyinen yrityslainsäädäntö on täysin sovellettavissa yrityksiin, jotka on muodostettu Eurooppa-yhtiötä koskevan perussäännön nojalla vuonna 2004 ja sen jälkeen. Samanaikaisesti se aikoo tutkia, rinnan muun tällä alueella tehtävän työn kanssa, soveltuuko laaja-alainen yritysverojärjestelmä ja yhtenäinen yhtiöveropohja yritysten EU:n laajuiselle toiminnalle erityisesti Eurooppa-yhtiöön sovellettavaksi. Laajan keskustelun herättäminen Ainoastaan laaja tuki tekee yhtenäisestä yhtiöveropohjasta tarpeeksi menestyksellisen, jotta Lissabonin kokouksen tavoitteet saavutetaan. Merkittävä kehityssuunta on, että komissio kannattaa sisämarkkinoiden yhtenäisen yhtiöveropohjan muodossa toteutetun yhteisen yritysverojärjestelmän peruskäsitettä lupaavimpana tapana parantaa yritysten tehokkuutta ja kilpailukykyä. Tämän suuruinen muutos on mittava yritys huolimatta niistä mahdollisuuksista, joita tiiviimpi yhteistyö ja/tai se, että ryhmä jäsenvaltioita ottaa käyttöön kotivaltiossa tapahtuvan verotuksen, tarjoavat. Se edellyttää monien eri sidosryhmien laajaa tukea, ja operatiivisia päätöksiä laaja-alaisen ratkaisun mahdollisesta eteenpäin viemisestä voidaan arvioida ainoastaan jäsenvaltioiden tästä tiedonannosta antaman palautteen perusteella. 19

Komissio on sen vuoksi sitä mieltä, että ensimmäisen askelen tulisi olla jäsennelty vuoropuhelu, johon osallistuvat kaikki sidosryhmät: jäsen- ja ehdokasvaltiot, liike-elämän edustajat ja talouselämän toimijat, johtavat verotuksen asiantuntijat ja tutkijat sekä työmarkkinaosapuolet. Tätä keskustelua tullaan käymään neuvostossa, Euroopan parlamentissa sekä talous- ja sosiaalikomiteassa, mutta koska komission mielestä on tarpeen laajentaa toimielimissä käytävää keskustelua, se haluaa mukaan muita erityisiä keskustelufoorumeita. Tällä pyritään kahteen tavoitteeseen. Ensinnäkin halutaan esitellä tämä tiedonanto ja kertoa, että ilman yritysverojärjestelmiin tehtäviä muutoksia sisämarkkinat eivät tarjoa kaikkia niille mahdollisia taloudellisia etuja ja että yhteisö ja sen kansalaiset ovat sen vuoksi vaarassa menettää taloudellisen kasvun, paremman työllisyyden ja hyvinvoinnin mahdollisuuksia. Toiseksi halutaan varmistaa tuki tarvittavaa jatkoanalyysiä sekä yhden tai useamman edellä esitetyn ratkaisun kehittämistä varten, jotta niiden toimeenpanoa voitaisiin virallisesti ehdottaa. Komissio aikoo sen vuoksi järjestää vuoden 2002 alkupuoliskolla puheenjohtajavaltion kanssa EU:n jäsen- ja ehdokasvaltioiden hallitusten korkean tason edustajille, liike-elämän johtohenkilöille, talouselämän toimijoille, johtaville verotuksen asiantuntijoille, työmarkkinaosapuolille ja tutkijoille tarkoitetun Euroopan yritysverotusta käsittelevän konferenssin, jossa käsitellään yhtiöverotuksen tulevaisuutta sisämarkkinoilla. Konferenssin tavoitteet ovat seuraavat: - tarjota foorumi erilaisten laaja-alaisten ratkaisujen esittämiseksi, - edistää osapuolten välistä keskustelua, - auttaa komissiota päättämään, mikä on paras tapa edetä tässä hankkeessa. Konferenssin ja sitä seuraavan laajemman EU:ssa käytävän keskustelun jälkeen komissio aikoo ilmoittaa niiden jälkeisistä toimintalinjaa koskevista päätelmistään vuoteen 2003 mennessä. 6. JATKOTOIMET JA PÄÄTELMÄT Komissio ehdottaa toimintastrategiaa yhtenäisen yhtiöveropohjan aikaansaamiseksi yritysten EU:n laajuista toimintaa varten. Tässä tiedonannossa on esitetty joukko erityisiä ja yleisiä yritysverotuksen liittyviä toimia, ja komissio ehdottaa kaksijakoista strategiaa, joka tähtää: kohdennettujen ratkaisujen käyttöön välittömästi ja samanaikaisesti aloitettavaan yleisiä laaja-alaisia ratkaisuja koskevaan laajempaan keskusteluun ja jonka tavoitteena on 20