UNIVERSITY OF TAMPERE. TaSTI UNIT FOR SCIENCE, TECHNOLOGY AND INNOVATION STUDIES

UNIVERSITY OF TAMPERE TaSTI UNIT FOR SCIENCE, TECHNOLOGY AND INNOVATION STUDIES

Työraportteja 7/2010 Mika Raunio, Marjaana Korhonen & David Hoffman Kannattaako kansainvälistyä? Suomen yliopistot kansainvälisinä akateemisina ympäristöinä Loppuraportti Tieteen-, teknologian- ja innovaatiotutkimuksen yksikkö Yhteiskuntatutkimuksen instituutti Tampereen yliopisto

Tieteen-, teknologian- ja innovaatiotutkimuksen yksikkö ja kirjoittajat Kannen suunnittelu: Tuula Kaakinen ISBN 978-951-44-8139-0 ISSN 1797-4216 Tampere 2010

Sisällysluettelo: 1 Kannattaako kansainvälistyä?... 1 1.1. Tutkimuksen pääkysymys ja lähtökohdat... 1 1.1.1 Yksikön kilpailukyky, yksilön ura ja kansainvälisyys...1 1.1.2. Tutkimuksen lähtökohtia...2 1.1.3. Katsaus aiempiin tutkimuksiin: Liikkuvuus ja Suomen vetovoima...5 1.2 Tutkimuksen toteutus... 9 1.2.1 Laadullinen aineisto...9 1.2.2 Kyselyaineisto...10 1.2.3 Raportin rakenne...16 2 Keskeiset käsitteet...18 2.1 Liikkuvuuden muodot ja ura... 18 2.1.1. Ura ja sen tavoitteet...18 2.1.2 Liikkuvuuden eri muodot...21 2.1.3. Urakehityksen ja liikkuvuuden suhde...23 2.2. Yksiköiden suhde kansainvälisyyteen: kilpailun horisontit... 27 2.2.1 Kansainväliset ja kansalliset tieteenalat...27 2.2.2. Kansainväliset ja kansalliset kilpailun horisontit...31 3 Henkilöstön kansainvälisyys ja yksiköiden kansainväliset yhteydet...37 3.1 Kotikansainvälistyminen ja työskentely ulkomailla... 37 3.1.1 Ulkomaalaistaustaiset Suomen yliopistoyksiköissä...37 3.1.2 Työskentely ulkomailla...43 3.2. Kansainväliset yhteistyösuhteet... 45 4 Kansainvälistymisen muodot yliopistoyksiköissä...49 4.1 Liikkuvuus, tutkimus ja koulutus... 49 4.1.1 Koko aineiston tarkastelu...49 4.1.2 Tieteenaloittainen tarkastelu...55 4.1.3 Tutkimukseen ja/tai opetukseen painottuvat yksikö...61 4.2 Kansainvälistä uraa ja monikulttuurisuutta tukevat käytännöt... 64 4.2.1 Henkilöstöjohtamisen kansainväliset käytännöt...64 4.2.2 Kansainvälistä uraa ja monikulttuurisuutta tukevat käytännöt tieteenaloittain...66 4.2.3 Tutkimus-opetus painotus ja kansainvälistä uraa tukevat käytännöt...69 5 Kansainvälistymisen yhteen kietoutuneet muodot...72 5.1. Kestävät suhteet kansainvälisten toimintojen alustana... 72 5.1.1 Yhteistyötahot...72 5.1.2. Yhteistyötahot, kilpailukyky ja kansainvälistymisen muodot...74 2 6

5.2 Rahoitus ja ulkomaalaiset työntekijät osana kansainvälistymistä... 79 5.2.1 Ulkomainen rahoitus ja kansainvälistymisen muodot...79 5.2.2 Ulkomaalaisten osuus henkilöstöstä ja kansainvälistyminen...81 6 Liikkuvuus ja urakehitys...85 6.1. Liikkuvuus ja urakehitys suomalaisessa järjestelmässä... 85 6.1.1.Suomalaisten liikkuvuus, ulkomaalaisten maahanmuutto...85 6.1.2 Liikkumattomuus suomalaisessa järjestelmässä...85 6.2 Kansainvälistyminen ja kantasuomalaisten urakehitys 6.2.1 Urakehityksen hidastuminen vertikaalinen...87 6.2.2 Urakehityksen kansainvälistyminen horisontaalinen...91 6.3. Ulkomaalaistaustaisten urakehitys Suomessa akateeminen maahanmuutto... 93 6.3.1 Yhteisiä ja erityisiä haasteita...93 6.3.2 Paras vai sopivin oikeudenmukaisuus urapolulla...97 7 Kansainvälinen kilpailukyky ja liikkuvuus...105 7.1. Yksikön kansainvälinen kilpailukyky johtajan arvion mukaan...109 7.1.1 Kilpailukyky ja kansainvälinen liikkuvuus, tutkimus ja koulutus...111 7.1.2 Yksikön kansainvälinen kilpailukyky ja kansainvälistä uraa ja monikulttuurisuutta tukevat käytännöt...113 7.2 Julkaisut ja kansainvälinen liikkuvuus...115 7.2.1 Tieteelliset julkaisut ja kansainvälinen liikkuvuus...117 7.2.2. Kansainvälistä uraa tukevat käytännöt ja julkaisutuottavuus...120 7.3. Suomen Akatemian huippuyksikköstatus ja kansainvälisyyden muodot122 7.4 Ulkomaalainen henkilökunta, akateeminen maahanmuutto ja kilpailukyky...125 7.5. Kilpailukykyisten yksiköiden kansainvälistyminen: yleisimmät ja erityisimmät piirteet...127 8 Yhteenveto...130 8.1. Keskeiset tulokset...130 8.1.1 Vastaukset taustaoletuksiin...130 8.1.2 Vastaukset tutkimuskysymyksiin: kannattaako kansainvälistyä?...134 8.2. Kehittämisehdotukset...136 Lähteet:...139 Liitteet....142

KUVAT: sivu KUVA 1. Suomen vetovoimaisuus ulkomaalaisten osaajien silmissä 7 KUVA 2. Yksilöiden uratavoitteet ja akateemisten eri tyypit 20 KUVA 3. Tiederyppäät Biglanin ja Kolbin mukaan 28 KUVA 4. Kilpailun horisontit 33 KUVA 5. Ei-suomalaiset akateemisissa ammateissa Suomessa 1998 2008. Osuus kaikista ammattiryhmään kuuluvista suomalaisissa yliopistoissa (%). 37 KUVA 6. Ulkomaalaistaustaisten osuudet henkilökunnasta eri tieteenaloilla ja Suomen Akatemian huippuyksiköissä (internet sivujen pohjalta) 39 KUVA 7. Kansainvälisyyden muodot koko aineistossa (liikkuvuus, tutkimus ja koulutus) (%) 52 KUVA 8. Kansainvälisen toiminnan muutos viimeisen viiden vuoden aikana (%) 53 KUVA 9. Lyhyet ja pitkät vierailut 1991-2009 (KOTA-tietokanta) 55 KUVA 10. Kansainväliset vierailut tieteenaloittain 2008. (KOTA-tietokanta) 56 KUVA 11. Kansainvälinen liikkuvuus suhteessa tehtyihin työvuosiin valituilla tieteenaloilla 2008. (KOTA-tietokanta) 57 KUVA 12. Kansainvälistä uraa ja monikulttuurisuutta tukevat käytännöt (%). 65 KUVA 13. Yliopistoyksiköiden yhteistyötahot. (%) 73 KUVA 14. Urakehityksen kesto tohtorista professoriksi tieteenaloittain (vuotta). Ulkomailla työskennelleet (vähintään 3 kk jakso) ja ei ulkomailla työskennelleet. 90 KUVA 15. TOP 6 Kansainvälinen liikkuvuus, tutkimus ja koulutus. (%) 108 KUVA 16. TOP 6 Kansainvälistä uraa ja monikulttuurisuutta tukevat käytännöt. (%) 108 KUVA 17. Kilpailun horisontit - Kansainvälistymisen ja perusyksiköiden väliset suhteet 130 TAULUKOT: sivu TAULUKKO 1. Vastaajat yliopistoittain (%) 13 TAULUKKO 2. Vastaajat tieteenalaryhmittäin (%) 14 TAULUKKO 3. Yksiköiden tutkimus/opetus painotus (%) 14 TAULUKKO 4. Yksiköiden ikä luokiteltuna (%) 15 TAULUKKO 5. Henkilöstön määrä luokiteltuna (%) 15 TAULUKKO 6. Laitosjohtajien ikäluokat (%) 16 TAULUKKO 7. Liikkuvuus ja akateeminen maahanmuutto ja urakehityksen kohdistuminen eri yliopistojärjestelmiin 27 TAULUKKO 8. Ulkomaalaisen henkilökunnan osuus henkilöstöstä ammattiryhmittäin eri tieteenaloilla. (%) 40 TAULUKKO 9. Vähintään puoli vuotta yksikössä 2008 työskennelleiden

ulkomaalaisten osuus henkilökunnasta tieteenaloittain (%) 41 TAULUKKO 10. Vähintään puoli vuotta yksikössä 2008 työskennelleiden ulkomaalaisten osuus henkilökunnasta yksikön tutkimus/opetus painotuksen mukaan (%) 42 TAULUKKO 11. Ulkomaalaisten osuus henkilökunnasta yksikön iän mukaan. (%) 42 TAULUKKO 12. Ulkomaalaisten osuus henkilökunnasta yksikön koon mukaan (%) 43 TAULUKKO 13. Ulkomailla vähintään 1 kk vuonna 2008 työskennelleiden osuus henkilökunnasta tieteenaloittain (%) 44 TAULUKKO 14. Ulkomailla vähintään 1kk vuonna 2008 työskennelleiden osuus henkilökunnasta yksikön tutkimus/opetus- painotuksen mukaan (%) 44 TAULUKKO 15. Yksiköiden tärkeimmät yhteistyömaat 2004 ja 2009 45 TAULUKKO 16. Yksiköiden yhteistyömaat 3:n tärkeimmän joukossa 1999, 2004 ja 2009 46 TAULUKKO 17. Tärkeimmät/tyypillisimmät yhteistyömaat.1999, 2004 ja 2009 46 TAULUKKO 18. Tärkeimmät yhteistyömaat (kolmen tärkeimmän yhteistyömaan joukossa) tieteenaloittain 1999, 2004 ja 2009 47 TAULUKKO 19. Kansainvälisyyden muodot tieteenaloittain (liikkuvuus, tutkimus ja koulutus) ( %) 59 TAULUKKO 20. Kansainvälistymisen muodot yksikön tutkimus/opetus -painotuksen mukaan (liikkuvuus, tutkimus ja koulutus %) 62 TAULUKKO 21. Kansainvälistä uraa ja monikulttuurisuutta tukevat käytännöt tieteenaloittain (%) 67 TAULUKKO 22. Kansainvälistä uraa ja monikulttuurisuutta tukevat käytännöt yksikön tutkimus/ opetus -painotuksen mukaan ( %) 70 TAULUKKO 23. Yksikön kansainvälinen kilpailukyky ja yhteistyösuhteet (%) 75 TAULUKKO 24. Ulkomaisen rahoituksen osuus yksikön ulkoisesta rahoituksesta 2008 (%) 79 TAULUKKO 25. Ulkomaalaisten osuus henkilökunnasta suhteessa kansainvälisyyden muotoihin (liikkuvuus, tutkimus ja koulutus) (%) 82 TAULUKKO 26. Ulkomaalaisten osuus henkilökunnasta suhteessa kansainvälistä uraa ja monikulttuurisuutta tukeviin käytäntöihin (%) 83 TAULUKKO 27. Yksikönjohtajien työskentely (yli 3 kk) ulkomailla tieteenaloittain (%) 88 TAULUKKO 28. Yksikönjohtajien työskentely ulkomailla suhteessa uran kansainvälisyyteen myöhemmin 92 TAULUKKO 29. Tutkimus/opetus -painotus tieteenaloittain (%) 105 TAULUKKO 30. Kansainvälinen kilpailukyky tieteenaloittain (%) (yksikön johtajan arvio) 110 TAULUKKO 31. Kilpailukyky ja kansainvälinen liikkuvuus, tutkimus ja koulutus (%) 112 TAULUKKO 32. Yksikön kansainvälinen kilpailukyky ja kansainvälistä uraa ja

monikulttuurisuutta tukevat käytännöt (%) 114 TAULUKKO 33. Tutkimustyön tulosten muodot tieteenaloittain (%) 116 TAULUKKO 34. Kansainväliset julkaisut ja kansainvälisen liikkuvuuden muodot. 117 TAULUKKO 35. Kansainväliset referee-julkaisut ja kansainvälisen liikkuvuuden muodot 118 TAULUKKO 36. Kansainväliset julkaisut ja kansainvälinen tieteellinen toiminta 119 TAULUKKO 37a ja b. Kansainväliset julkaisut ja kansainvälistä uraa ja monikulttuurisuutta tukevat käytännöt 120-121 TAULUKKO 38a ja b. Kansainväliset referee-julkaisut ja kansainvälistä uraa ja monikulttuurisuutta tukevat käytännöt 121-122 TAULUKKO 39. Onko yksikössänne tutkimusryhmää, jolla on ollut tai on tällä hetkellä Suomen Akatemian huippuyksikköstatus? (tieteenaloittain) 123 TAULUKKO 40. Suomen Akatemian huippuyksikköstatus ja kansainvälistymisen muodot (liikkuvuus, tutkimus ja koulutus)(%) 124 TAULUKKO 41. Kansainvälistä uraa ja monikulttuurisuutta tukevat tekijät ja Suomen Akatemian huippuyksikköstatus (%) 125 TAULUKKO 42. Ulkomaalaisen henkilökunnan osuus ammattiryhmittäin verrattuna yksikön kilpailukykyyn (%) 126 TAULUKKO 43. Ulkomaalaisen henkilökunnan osuus ammattiryhmittäin ja Suomen Akatemian huippuyksikköstatus 126 TAULUKKO 44. Kilpailukykyisten yksiköiden ja eri kansainvälistymisen muotojen välinen yhteys: mitkä liikkuvuuden ja kansainvälistymisen muodot erottavat kilpailukykyiset yksiköt muista? 128

1 Kannattaako kansainvälistyä? 1.1. Tutkimuksen pääkysymys ja lähtökohdat 1.1.1 Yksikön kilpailukyky, yksilön ura ja kansainvälisyys Tämän tutkimuksen 1 tavoitteena on analysoida suomalaisia tiede- ja taideyliopistoja kansainvälisenä ympäristönä erityisesti liikkuvuuden näkökulmasta. Tarkastelu keskittyy toimijoihin rakenteiden ja instituutioiden sisällä eli yliopistoyksikköihin sekä yksilöihin. Tutkimuksen pääotsikko korostaa näkemystä, jonka mukaan kansainvälistymistä ei voida sen kaikissa muodoissa ja kaikissa tapauksissa nähdä aina yhtä tarkoituksenmukaisena. Eri tieteenalojen, erilaisten toiminnan tavoitteiden, eri tavoin syntyneiden organisaatiokulttuurien ja muiden tekijöiden muovaamat yliopistoyksiköt ja akateemiset yksilöt muodostavat hyvin monimuotoisen kokonaisuuden, jonka suhde kansainvälisyyteen vaihtelee huomattavasti. Tässä tutkimuksessa tätä monimuotoista kenttää tarkastellaan seuraavien kysymysten kautta: 1) Mikä vaikutus kansainvälisellä akateemisella liikkuvuudella ja sen eri muodoilla on syntyperältään suomalaiselle akateemiselle työntekijälle ja kuinka se vaikuttaa hänen uraansa? 2) Mikä vaikutus kansainvälisellä akateemisella liikkuvuudella ja sen eri muodoilla on ulkomaalaistaustaiselle akateemiselle työntekijälle ja kuinka se vaikuttaa hänen uraansa? 3) Onko akateemisten liikkuvuusmallien ja perusyksiköiden kilpailukyvyn välillä havaittavissa näkyvää suhdetta? Taustalla ovat myös kysymykset liikkuvuuden keskeisistä kannustimista ja esteistä. Keskeistä on kuitenkin perusyksiköiden kilpailukyvyn ja yksilöiden urakehityksen suhde liikkuvuuteen sekä liikkuvuuden rooli osana laajempaa kansainvälistymisprosessia. Liikkuvuus on jo sinänsä monitahoinen käsite ja muutamia päiviä tai viikkoja kestävät lyhytaikaiset vierailut ovat ilmiönä melko erityyppinen verrattuna pysyväisluonteiseen akateemiseen maahanmuuttoon. Suomalaisessakin yliopistojen kansainvälistymistä koskevassa keskustelussa voidaan erottaa toisistaan liikkuvuutta ja kilpailukykyä sekä monikulttuurisuutta ja akateemista maahanmuuttoa korostavat teemat (Nokkala 2009, 12). Tosin monikulttuurisuusteema on vielä toistaiseksi ollut melko näkymätön. Tässä 1 Kannattaako kansainvälistyä hankkeen toteuttivat Tampereen yliopiston Tieteen, teknologian ja innovaatiotutkimuksen yksikkö (TaSTI) sekä Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitos (KTL) opetusministeriön rahoittamana 2008/6 2010/2. Hankeen yhteyshenkilöinä toimivat Olli Poropudas ja Ilkka Turunen (OPM). 1

raportissa ilmiötä tarkastellaan sekä liikkuvuuden eli kärjistäen kansainvälisesti vetovoimaisen yliopiston että kotikansainvälistyminen eli monikulttuurisen yliopiston näkökulmista. Tämä on olennaista, koska lyhytaikaisen liikkuvuuden tarkastelu ei kerro paljoakaan todellisesta vetovoimaisuudesta eli yliopistojen kyvystä tarjota myös pitkäaikaisia urapolkuja ei-suomalaisille akateemisille henkilöille toimia monikulttuurisina työnantajina. Vaikka tiede ja sen toimintatavat ovat usein lähtökohtaisesti kansainvälisiä, on tieteen tekijät akateemiset yksilöt ja yhteisöt asetettu viime vuosikymmeninä rahoitukseltaan ja ohjaukseltaan voimakkaasti kansallisen järjestelmän osaksi. Tämän tutkimushankkeen yksi keskeinen tavoite onkin tarjota näkökulma kansainvälistymisen erilaisista muodoista ja niiden rooleista tämän järjestelmän puitteissa. Kansallisen järjestelmän kansainvälistäminen sisältää monia haasteita. Varsinaisiin tutkimuskysymyksiin vastaamisen lisäksi pyrimme siis hahmottelemaan tarkastelukehikkoa, jonka puitteissa näitä kysymyksiä voidaan entistä jäsennetymmin pohtia. Raportti on luonteeltaan empiirinen ja esittelee paitsi vastaukset hankkeen pääkysymyksiin myös muita keskeisiä tuloksia laajasti. Tulosten syvällisempi tulkinta tapahtuu aineiston pohjalta kirjoitetuissa tieteellisissä artikkeleissa. 1.1.2. Tutkimuksen lähtökohtia Aluksi on syytä määritellä joitakin tämän tutkimuksen kannalta keskeisiä lähtökohtia ja käsitteitä. Ensinnäkin, korkeakoulujärjestelmän ja yksikkö- ja yksilötason suhde kansainvälisyyteen on lähtökohtaisesti erilainen. Yksilöiden ja yksiköiden kansainvälistyminen ja kansainvälinen liikkuvuus nähdään yleensä osana kilpailua ja kilpailua edistävää toimintaa (Deem 2008; Hoffman 2007.), kun taas korkeakoulujärjestelmä on rakentunut monilta osin aluepoliittiselle perustalle. Suomessa 1960- ja 1970-luvuilla yliopistojen haluttiin palvelevan koko kansaa; korkeakoulutus eli suurta rakenteellista muutosaikaa, jolloin opiskelijamäärät kasvoivat rajusti ja alueellinen hajautuminen eteni, kun Jyväskylän, Oulun ja Tampereen yliopistot, Tampereen teknillinen korkeakoulu, Itä-Suomen korkeakoulut, Vaasan kauppakorkeakoulu sekä Lapin yliopisto perustettiin. Vielä vuonna 1960 noin 75 prosenttia kaikista korkeakouluopiskelijoista opiskeli pääkaupunkiseudulla kun, vuonna 1990 osuus oli enää 40 prosenttia (Ahola 1995; Hakala 2006). Oppilaitosverkosto on Suomessa rakennettu siis pääosin aluepoliittisen sijaintikuntakilpailun tuloksena (Kivinen, Rinne & Ketonen 1993). Vielä 2000-luvulla resursseiltaan selvästi suurin rakenteellinen muutos eli Aalto-yliopiston perustaminen perustuu aluepoliittiseen ideologiaan. Taustalla on tosin 2

näkemys, jossa metropolialueet ovat tietotalouden vetureita, mutta edelleen järjestelmän kehittäminen perustuu merkittäviltä osin aluepoliittisiin lähtökohtiin enemmin kuin tieteelliseen näyttöön tai kilpailuun 2. Tässä on keskeinen ero verrattuna yksilöiden ja yksiköiden toimintaan, joka perustuu usein (kansainväliseen) kilpailuun rahoituksesta, tutkimustuloksista, henkilöstöstä ja tulevaisuudessa mahdollisesti entistä enemmän myös opiskelijoista. Tiivistäen, yksilöille ja yksiköille tuttu kilpailu ja jatkuva arvottaminen rahoittajien, vertaisarviointien ja muiden tahojen kautta ei ole koskenut järjestelmän rakentamista, joka on toteutettu poliittisin perustein ja kulloisenkin yhteiskunnallisen ja taloudellisen kehitysnäkemyksen mukaisesti. Näin ollen myös kansainvälistymisen kannalta monet keskeiset toiminnot, kuten urapolut, rekrytointikäytännöt, toiminnan organisointi tai liikkuvuuteen kannustaminen ovat rakentuneet monilta osin kansallisista lähtökohdista kansallisen järjestelmän puitteissa, eivät niinkään toiminnan ja tieteen tekemisen ehdoilla. Tieteellisen ja kansallisen toimintakulttuurin välillä on kuitenkin jatkuva keskustelu. Kansainvälisyyden kannalta keskeisiä näkökulmia ovat nostaneet esiin opetusministeriön laatima korkeakoulujen kansainvälistymisstrategia sekä laajat suomalaista yliopisto- ja innovaatiojärjestelmää analysoineet arvioinnit. Ensinnäkin suomalaista innovaatiojärjestelmää arvioineen kansainvälisen asiantuntijaryhmän mukaan kansainvälisyys ja liikkuvuus ovat alhaisella tasolla suomalaisessa yliopistojärjestelmässä. Raportin mukaan paras keino kansainvälisyyden ja vetovoiman lisäämiseksi olisi tutkimuksen ja koulutuksen laadun kehittäminen kansainväliselle tasolle. Suoraan uraan liittyen raportti korostaa keskustelussa olleen ja Yhdysvalloissa käytössä olevan tenuretrack tyyppisen urapolun ongelmallisuutta pienessä maassa. Toimiakseen malli vaatisi huomattavasti suuremmat akateemiset työmarkkinat, jolloin yksi ratkaisu olisi huomattavasti kansainvälisemmät rekrytointikäytännöt suomalaisissa yliopistoissa. Raportissa myös todetaan, että opetusministeriö laati korkeakoulujen kansainvälistymisstrategian poikkeuksellisen laajassa ja osallistavassa prosessissa, koska vaikutti siltä, että yliopistosektorin globalisoituessa maailmalla, suomalainen yliopistojärjestelmä oli ennemminkin sulkeutumassa omiin oloihinsa. (Evaluation of the Finnish National Innovation System 2009a, 80, 83; 2009b, 125.) 2 Yliopistouudistuksen resursseista suurin osa suunnataan kolmen ammatillisesti suuntautuneen korkeakoulun yhdistämiseen Aalto-yliopistoksi niiden sijainnin perusteella, ei tieteellisten suoritusten tai kilpailukyvyn, joka muuten ohjaa lähes kaikkea tieteellistä rahoitusta. Aluepoliittinen näkemys 2000-luvulla korostaa suurten kaupunkiseutujen ja etenkin Helsingin metropolialueen keskeisyyttä kehityksen moottorina, mutta osaamisperustaisuus tai tieteelliset meriitit eivät sinänsä ohjaa järjestelmätason keskeistä kehittämistoimintaa. 3

Toinen keskeinen arviointi on Suomen Akatemian Suomen tieteen tila ja taso raportti, jonka mukaan huolestuttavia piirteitä ovat muun muassa tutkijoiden vähentyneet vierailut ulkomailla sekä tieteellisten artikkelien ja erityisesti julkaisuihin tehtävien viittausten väheneminen. Etenkin viimeksi mainittuja pidetään tieteellisen laadun keskeisenä mittarina. Raportti korostaa myös suomalaisen yliopistojärjestelmän poikkeuksellisen alhaista kansainvälistymistä järjestelmän kehittyneisyyteen ja resursseihin verrattuna. Raportin mukaan liikkuvuus on erityisen tärkeää pienille maille. Lisäksi vuonna 2006 Suomen tutkijakuntaan kuuluvista vain noin kolme prosenttia oli muissa maissa syntyneitä, kun EU 27 -maiden keskiarvo oli 10 prosenttia ja myös pienissä maissa kuten Ruotsissa ja Alankomaissa osuus oli yli 10 prosenttia. (SA 2009, 14.) Tulkinnassa on syytä kuitenkin ottaa huomioon, että vertailumaiden korkeissa luvuissa on kyse todennäköisesti enemmänkin maahanmuuttajien siirtymisestä akateemiselle uralle kuin ulkomailta houkutelluista professoreista ja huippututkijoista. Selittävänä tekijänä on huomioitava myös siis maahanmuutto, ei vain yliopistojen kilpailukyky tai vetovoima. Ruotsissa ja Alankomaissa myös ulkomaalaistaustaisten väestön osuus on yli 10 prosenttia koko väestöstä, kun taas Suomessa se on alle kolme prosenttia. Esimerkiksi Ruotsissa ulkomaalaistaustaisten osuus korkeakouluopiskelijoista on kasvanut jo pitkään ja oli yli 15 prosenttia vuonna 2005. (Timonen 2007.) Korkeakoulujen henkilöstön kansainvälistyminen liittynee siis läheisesti myös maahanmuuttajaväestön osuuteen, ei vain yliopistojen kansainväliseen vetovoimaisuuteen 3. Haastavasta lähtökohdasta huolimatta opetusministeriön korkeakoulujen kansainvälistymisstrategia (2009) listasi rohkeasti keskeisiä tavoitteita, jotka tulisi saavuttaa vuoteen 2015 mennessä. Ensinnäkin yli kaksi viikkoa kestävän liikkuvuuden on tarkoitus nousta noin kolminkertaiseksi, toiseksi vuonna 2015 korkeakoulut ovat aidosti kansainvälisiä työyhteisöjä ja suomalainen korkeakoulutus antaa valmiudet työskennellä kansainvälisessä toimintaympäristössä, kolmanneksi lahjakkaat ulkomaalaiset tutkijat valitsevat Suomen tutkimuksen ja työelämän tarjoamien mahdollisuuksien vuoksi ja toimivat palvelut tukevat heidän Suomeen jäämistään ja neljänneksi koulutuksen kansainvälinen vienti on tarkoitus saada merkittävälle tasolle vuoteen 2015 mennessä. (OPM 2009.) 3 Lisäksi tilastojen takana olevat OECD ja EUROSTAT laajasti pohtivat tutkimusja kehittämishenkilökunnan osuuksien mittaamisen vaikeutta. 4

1.1.3. Katsaus aiempiin tutkimuksiin: Liikkuvuus ja Suomen vetovoima Yleisessä keskustelussa Suomen kansainvälisestä vetovoimasta ollaan oltu huolissaan jo pitkään. Vetovoimaisuuden näkökulmasta keskeiset tekijät voidaan jakaa yksinkertaistaen kanaviin ja kannustimiin. Kanavat kytkevät tietyn alueen kansainväliseen osaajapooliin ja kannustimet toimivat motivaattoreina, joiden vuoksi kanavaa hyödynnetään. (Raunio 2005.) Suomen osalta kanavat ja kannustimet sekä niiden puutteet on melko hyvin tunnistettu. Yleisellä tasolla kannustimia voivat olla alueen: Ammatilliset mahdollisuudet: urakehitys, kiinnostava työ/tehtävä, kiinnostava työyhteisö, tehtävän pysyvyys, Sosiaaliset tekijät: perhesuhteet, ystävät, sukujuuret, asenteet, Taloudelliset tekijät: palkkataso ja verotus, elintaso, Elämäntyylitekijät: mahdollisuus tiettyyn elämäntyyliin, tulon jako, turvallisuus, koulutusmahdollisuudet, jne. Kanavina puolestaan toimivat yhteistyösuhteet, liikkuvuusohjelmat, rekrytointikäytännöt ja muut liikkuvuudelle puitteet luovat käytännöt. Ulkomaalaisten tutkijoiden Suomeen tulemista edistäviä seikkoja ovat olleet henkilökohtaiset kontaktit, yksikössä tehtävän tutkimuksen korkea taso sekä yksikön hyvä tunnettuus ulkomailla. Keskeisiä ongelmia Suomessa aiheuttaa akateemisten työmarkkinoiden pienuus, niiden sukeutunut luonne sekä tottumattomuus kansainväliseen rekrytointiin ja monikulttuurisuuteen. (Kaukonen, Miettinen, Piirainen, Puuska & Vuolanto 2009; ks. Raunio 2005.) Samoista syistä saksalaisten tiedemiesten pakomatka maailmansodan jaloista onnistui paremmin Yhdysvaltojen mittaville ja maahanmuuttajiin tottuneille akateemisille työmarkkinoille kuin Euroopan omille työmarkkinoille, jotka olisivat olleet maantieteellisesti ja kulttuurisesti läheisemmät (Hoch ja Plan 1992). Tutkimusympäristön laatu on tärkeä tekijä Suomeen tuleville ulkomaalaisille tutkijoille etenkin insinööritieteissä ja teknologiassa, maatalous ja metsätieteissä sekä lääketieteessä ja luonnontieteissä. Humanistisissa ja yhteiskunnallisissa tieteissä tutkimusympäristön laadun merkitys on vähäisempi. Laadun merkitys on myös suurempi nuoremmille tutkijoille ja jatko-opiskelijoille kuin varttuneille tutkijoille. (Puustinen- Hopper 2005, 16.) Varttuneemmat tutkijat toimivat yleensä jo vakiintuneen verkostonsa puitteissa, kun taas nuoremmat tutkijat vielä etsivät itselleen sopivinta ympäristöä. Motiivien järjestys Suomeen tulevien tohtoriopiskelijoiden ja tutkijoiden vastauksissa oli melko tyypillinen: 5

1) Tutkimusympäristön korkea laatu 2) Urakehitys 3) Kokemus ulkomailla asumisesta 4) Korkea elintaso 5) Puoliso Suomessa 6) Kielen oppiminen (suomi/ruotsi) 7) Vaikeudet kotimaassa 8) Perheenjäsenet Suomessa Monet vastaajat saivat ensi kosketuksen Suomen tutkimusympäristöön kollegan tai ohjaajan, Erasmus-vaihdon tai suomalaisten tutkijoiden julkaisujen lukemisen kautta. Tunnetut tutkijat ja tutkimusryhmät ovat tärkeitä vetovoimatekijöitä monille jatkoopiskelijoille ja tutkijoille. Tulijoista kolmasosa saapui perheen kanssa, mikä asettaa vaatimuksia julkisille palveluille, joiden puute aiheuttaa usein ongelmia. Myös kulttuurierot aiheuttivat ongelmia, kuten yleensä maahanmuuttotutkimuksissa. Etenkin yliopistojen oma palvelu- ja ohjausjärjestelmä koettiin usein puutteelliseksi tai ainakin vaikeaksi löytää ja hyödyntää. (Puustinen-Hopper 2005, 32.) Laajemmin korkeasti koulutettujen lähinnä ICT -alalla työskentelevien Suomeen muuton syistä saatuja tutkimustuloksia voidaan hyödyntää ns. elämänlaatutekijöiden merkityksen arvioinnissa. Myös näiden osaajien kansainvälinen muutto tapahtuu pääsääntöisesti urakehityksen, puolison tai opiskelun vuoksi. Konkreettisina kanavina toimivat usein globaalisti tunnettujen työnantajien rekrytointi tai korkeakoulujen liikkuvuusohjelmat tai yhteisprojektit. Vaikka hakeutuminen Suomeen erityisten elämänlaatutekijöiden vuoksi on melko harvinaista, hyvinvointivaltion, turvallisuuden ja menestyvän talouden yhdistelmä on kuitenkin ollut tekijä, joka on sitouttanut jo maahan saapuneita jäämään (Ally 2002; Raunio 2002; Forsander, ym. 2004) (kuva 1). 6

VETÄÄ SUO MEEN Tutkija tähdet Arvostetut yritykset tai organisaatiot Yhteistyökumppanit Kiinnostavat työtehtävät Uramahdollisuudet N äyttää hyvältä CV:ssä optiot Sosiaaliset suhteet ESTÄÄ SU O MEEN TULEMISEN Yleinen tuntemattomuus Korkeat verot yhdistettynä matalahkoon palkkatasoon Lupien saamisen pitkä kesto SITOUTTAA SUO MEEN Rauhallinen ja ei kovin kilpailuhenkinen työ- ja elämänrytmi Joustavuutta, itsenäisyyttä ja hierarkiattomuutta arvostava työkulttuuri Toimiva infrastruktuuri sekä asuinympäristössä että organisaatioissa Vakaa ja turvallinen pikkukaupunkimainen ympäristö Perhe-elämän arvostus työelämässä ja yhteiskunnassa Entisen N euvosto-liiton alueelta tuleville lähellä kulttuurillisesti ja maantieteellisesti Suomalainen puoliso IRROTTAA TAI TYÖNTÄÄ POIS SUOMESTA Uramahdollisuuksien kapeus Palkkataso ja verotus Muuttoon ja oleskeluun liittyvä byrokratia Puolison heikot työllistymismahdollisuudet Kommunikoimaton kulttuuri Työelämän heikko kulttuurinen kompetenssi ja hyvä veli - verkostot Sosiaalisten suhteiden niukkuus Mahdollinen pettymys julkisten palveluiden tasoon KUVA 1. Suomen vetovoimaisuus ulkomaalaisten osaajien silmissä (Forsander, et al 2004.) Suomen imagoa kansainvälisellä tasolla kuvaa paremmin yleinen tuntemattomuus kuin korkean teknologian edelläkävijän tai huippututkimuksen maine, joten on jonkinlainen riski lähteä pieneen tuntemattomaan maahan, etenkin jos tavoitteena on luoda kansainvälistä uraa. Tunnetun työnantajan tai korkeakoulun maineen varassa rohjetaan kuitenkin valita kohteeksi muuten melko tuntematon paikka, joten arvostettujen työnantajien tai oppilaitosten merkitys osaajien asuinpaikan valinnassa on merkittävä. (Forsander, ym. 2004.) Usein sijoittumisvaihtoehdot nousevat esiin ennemminkin työ- tai koulutusmahdollisuuksien kautta ja jos globaalien työ- ja koulutusmarkkinoiden verkostossa ei olla mukana, ei olla mukana myöskään kilpailussa kansainvälisestä osaamisesta. Lisäksi suomalaista melko sulkeutunutta ja homogeenista yhteiskuntaa on usein availtava käytännössä poikkeuksellisen paljon niin työelämän, palveluiden tarjonnan, maahanmuuttolakien kuin opintojenkin osalta. Hyvinvointivaltion palvelut kuten ilmainen koulutus ja terveydenhuolto eivät aina ole kovinkaan merkittäviä vetovoimatekijöitä korkeasti koulutetuille. Usein heikomman sosiaaliturvan maissa työnantaja maksaa vakuutuksen, joka osana työsopimusta tarjoaa mahdollisuuden käyttää yksityi- 7

siä sairaanhoitopalveluita 4. Yksilön näkökulmasta hyvä palvelu näyttää erilaiselta kuin järjestelmän näkökulmasta. Terveydenhoidon lisäksi esimerkiksi hyvä menestys PISA vertailussa ei välttämättä näy samalla tavoin yksilötasolla. Yksittäisen lontoolaisen eliittikoulun vertaaminen yksittäisen suomalaiseen peruskouluun voi tarjota hyvin erilaisen johtopäätöksen, kuin suomen koulutusjärjestelmän vertaaminen Iso-Britannian koulutusjärjestelmän kansalliseen keskiarvoon. (Raunio 2005; Forsander et.al 2004.) Usein esteenä liikkuvuudelle ovat perhesyyt, verotus- ja palkkatason ja/tai eläkejärjestelmien aiheuttama tulojen menetys. Naisten osuuden lisääntyessä tutkimushenkilökunnassa, myös perhesyiden entistä tarkempi huomioon ottaminen on tarkoituksenmukaista. (Morano-Foadi 2005; Hakala 1998.) Suomalaisten tutkijoiden liikkuvuutta puolestaan hidastavat sopivien rahoituskanavien vähyys, ulkomaanjakson kannattamattomuus uran kannalta sekä perhesiteet. Suomen Akatemia ja Tekes huomioivat esimerkiksi perheen aiheuttamat kulut ulkomaan työskentelyn aikana, joiden lisäksi 2010 aloittanut säätiöiden yhteinen kansainvälistymiseen tarkoitettu pooli tarjoaa hyvät lähtökohdat kansainväliselle liikkuvuudelle Suomesta ulkomaille. Tämä on olennaista, koska tohtoriksi valmistumisen keski-ikä on Suomessa 36 vuotta, jolloin perheet, asuntolainat ja lasten koulut kiinnittävät tutkijan jo tiukasti asuinseutuunsa. Euroopan komission (2008) raportin mukaan perhesyyt ovat tyypillisiä liikkuvuuteen vaikuttavia tekijöitä juuri pohjoismaisten tutkijoiden kohdalla (Cox 2008). Juuri väittelyn jälkeinen post-doc -vaihe onkin usein tarkoituksenmukainen uravaihe kansainväliselle liikkuvuudelle. Kulonpalon (2007) tutkimuksessa kaikista vastanneista 26 prosenttia oli työskennellyt ulkomailla vähintään kuuden kuukauden ajan tutkimukseen liittyvissä tehtävissä. 60 prosentilla oli takanaan ainakin yksi tutkimustyöhön liittyvä vierailu. Kiristyvä kilpailu rahoituksesta ja uramahdollisuuksista vähentää akateemisen uran vetovoimaa ja jos ulkomaan vaihto ei ole kiinteä osa tutkimustyötä ja tutkijanuraa, se aiheuttaa liian monia ylimääräisiä riskejä ollakseen houkutteleva. Etenkin tämä koskee perheellisiä tutkijoita. Kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa esitetty näkemys, jonka mukaan liikkuvuus on investointi, joka palkitsee myöhemmin uralla, ei saanut kannatusta Suomalaisten tutkijoiden vastauksissa. (Kulonpalo 2007, 45-46.) Vain harvat suunnittelivat uraa ulkomailla rajatun ulkomaan jakson sijaan ja toisaalta ei nähdä selkeitä uramahdollisuuksia, joita voitaisiin vahvistaa. Tieteen kansainvälisyydestä huolimatta on siis olennaista, että eri kulttuureista ja arvopohjista lähtevät tutkijat myös arvostavat erityyppisiä asioita pohtiessaan liikkuvuuden hyötyjä/haittoja. 4 Kari, Laitinen-Kuikka & Markwort 2001. Sosiaaliturvajärjestelmät eri maissa. 8

Edellä kuvattuja ja laajasti tunnistettuja piirteitä pyritään keskeisiltä osin tarkentamaan, vahvistamaan tai kyseenalaistamaan tässä raportissa. Yleisluontoisia listoja vetovoimaisuus tekijöistä ei kuitenkaan liene tarpeen enää laatia, vaan ne voidaan löytää jo melko kattavasti tästäkin lyhyestä katsauksesta. Yksinkertaistaen voidaan sanoa, että vaikka osin osaajia vetää ulkomaille korkeammat palkat ja sosiaaliset suhteet, erittäin keskeistä on myös mahdollisuus lisätä oman alansa tietämystä sekä siirtää tietotaitoaan eteenpäin ja verkostoitua kansainvälisen tiedeyhteisön kanssa eli luoda puitteita toivotunlaiselle urakehitykselle. Liikkuvuus liittyy olennaisesti korkeasti koulutettujen ihmisten urakehitykseen (Solimano 2008; Becher & Trowler 2001, 75). 1.2 Tutkimuksen toteutus 1.2.1 Laadullinen aineisto Tutkimuksen metodina on käytetty monitapaustutkimusta (multiple case study analysis) ja erilaisia metodeja (mixed method study), jotta ilmiöön voidaan tarttua. Käytännössä tämä tarkoittaa paitsi laadullisen ja määrällisen analyysin yhdistämistä, myös huolellisen analyyttisen kehyksen rakentamista pilottihaastatteluiden ja aiemman tutkimuksen avulla hankkeen taustalle. Menetelmä on aikaa vievä, mutta auttaa fokusoimaan ja perustelemaan kysymykset ja analyysit huolellisesti. Analyyttisen viitekehyksen muotoilemiseksi laadittiin noin 70-sivuinen dokumentti, jossa tutkimuksen käsitteet, vaiheet ja analyysin lähestymistavat määritellään. Osana tätä prosessia kerättiin myös taustatietoa internetin kautta (mm. ulkomaalaistaustaisten osuus valittujen yliopistojen henkilöstöstä yksiköiden henkilökuntalistojen mukaan, internetsivujen kansainvälisyys, jne.) ja valittiin henkilöt laadullisen osion haastatteluihin. Tiedon keruuseen tutkimuksessa on siis käytetty sekä laadullisia tutkimushaastatteluja että määrällistä internet-pohjaista kyselyä (liite 1). Ensimmäisen vaiheen kvalitatiivisia haastatteluja hyödynnettiin toisen vaiheen verkkopohjaisen kyselyn laatimisessa. Lisäksi tutkimuksen tiedonkeruussa käytettiin useita tiedonlähteitä, kuten julkaistuja ja julkaisemattomia tilastoja ja dokumentteja sekä suoraa havainnointia. Tavoitteena oli muodostaa analyyttisiä tutkimuksen teoriaa vahvistavia tai uudistavia yleistyksiä kvalitatiivisesta aineistosta sekä kysely, jolla pyritään löytämään tarkennetuille kysymyksille tilastollisia yleistyksiä. Laadullinen aineisto kerättiin syksyn 2008 ja kevään 2009 aikana (11/08 05/09) ja se koostuu 32 teemahaastattelusta, jotka on kerätty kymmenestä eri Suomen yliopistosta ja 30 eri yliopistoyksiköstä. Haastateltavista puolet on naisia ja puolet miehiä. Ul- 9

komaalaistaustaisia haastateltavia on 17 ja suomalaissyntyisiä 15. Ulkomaalaistaustaiset henkilöt tulevat Afrikasta (3), Aasiasta (1), EU-maista (8), Muista Euroopan maista (3), Pohjois-Amerikasta (1) sekä Lähi-idästä (1). Haastateltavien pääasiallinen tehtävä vaihtelee, aineistossa on professoreita (6), tutkimushenkilökuntaa (14), opetushenkilökuntaa (5), hallintohenkilökuntaa (3) ja muuta henkilökuntaa (4). Tehtäväkuvan lisäksi haastateltavien valinnassa kiinnitettiin huomiota henkilöiden erikoisalaan monitieteisessä työssä tai tieteenaloilla, uravaiheeseen, julkaisujen määrään, ikään (haastateltavien syntymävuodet vaihtelevat vuosien 1946 1983 välillä), toimenkuvaan ja kokemukseen akateemisesta liikkuvuudesta. Suoria lainauksia haastatteluista käytetään raportissa nostamaan esiin keskeisiä näkökulmia. Haastateltavasta annetaan ne tiedot, jotka ovat asiayhteyden kannalta olennaiset. Pääsääntöisesti ainakin asema organisaatioissa ja tieteenala mainitaan sekä se, onko vastaaja ulkomaalaistaustainen vai kantasuomalainen. Lisäksi voidaan viitata yksikön tyyppiin (ks. kilpailun horisontit, s. 33-35.). 1.2.2 Kyselyaineisto Tutkimuksen toinen vaihe koostuu Suomen yliopistojen ainelaitosten ja tutkimusyksiköiden johtajilta kerätystä kyselyaineistosta. Internet-pohjainen suomen- ja englanninkielinen kysely on valmisteltu haastattelujen pohjalta ja se lähetettiin kaikille Suomen yliopistojen (Maanpuolustuskorkeakoulua lukuun ottamatta) 662 laitos- tai yksikönjohtajalle sähköpostitse syys- ja lokakuun vaihteessa 2009. Kyselylomake lähetettiin ensimmäisen kerran 26.9.2009, jonka jälkeen lähetettiin kolme uusintakyselyä lokakuun aikana. Osoitelista oli kerätty elokuun 2009 aikana kultakin yliopistolta. Kyselyn vastausmäärä oli 262 ja vastausprosentti 40 %. 5 Kyselyn valmistelussa hyödynnettiin osittain jo vuodenvaihteessa 2004 toteutettua kansainvälisyyskyselyä laitosjohtajille (Kaukonen, Miettinen, Piirainen, Puuska & Vuolanto 2009) tulosten vertailtavuuden vuoksi. Kyselyn analysoinnin kohteena ovat suomalaiset tutkimusta tekevät yliopistoyksiköt, joissa työskentelee usein sekä suomalaisia, että ulkomaalaisia työntekijöitä. Laitosten ja yksiköiden johtajien oletettiin olevan edellisen kansainvälisyyskyselyn tavoin henkilöitä, joilla on paras kokonaiskuva yksikön toiminnasta ja kansainvälistymiskehitykseen vaikuttavista tekijöistä. Laitos on useissa tapauksissa yhdenmukainen yksikkö, jonka toiminnan eri ulottuvuudet laitosjohtaja tuntee. Tosin viime vuosina pienten laitosten sulautuminen suuremmiksi on synnyttänyt kuitenkin sisäisesti varsin eriytyneitä 5 Kyselyn teknisestä toteutuksesta vastasi Xestia Oy 10

ja suuria laitoksia. Tällaisen yksikön johtajan on vaikea vastata kysymyksiin, jotka koskevat esimerkiksi tutkimuksellista suuntautumista. (Hakala ym. 2003.) Laitosten ja yksiköiden näkemyksiä kansainvälistymisestä on tutkittu hyvin vähän, vaikka ne ovat merkittävässä asemassa tutkimuksen kansainvälistymiskehitykselle (Hakala, ym. 2003). Ainoa erityisesti yliopistoihin keskittyvä kansainvälistymisen mittari on Opetusministeriön ylläpitämä KOTA-tietokanta yliopisto-opettajien ja - tutkijoiden kansainvälisistä vierailuista. Tämän tutkimuksen kyselyn vastaukset ovat pääsääntöisesti johdonmukaisia KOTA-tietokannan antaman kuvan kanssa, jolloin on syytä uskoa, että aineistot kuvaavat varsin hyvin yliopistotutkimuksen kansainvälistymiskehitystä. Toisaalta matkan varrella nousee esiin myös erisuuntaisia näkemyksiä, mikä korostaa luotettavan tiedon hankkimisen tärkeyttä kansainvälisyyteen liittyen. Eurooppalaisissa yliopistoissa lyhytaikainen akateeminen liikkuvuus sekä jatko-opiskelijoiden liikkuvuus on lisääntynyt jatkuvasti (Marginson 2008). Toisaalta KO- TA-tietokanta rekisteröi vain yli kaksi viikkoa kestävät vierailut, kun taas juuri alle kaksi viikkoa kestävät vierailut ovat selvästi yleisin liikkuvuuden muoto. Luotettavien tilastojen akateemisesta liikkuvuudesta puute johtaa siihen, ettei akateemisen liikkuvuuden määrästä voida sanoa mitään varmaa. Suomen yliopistosektorin alhaiseksi todettu liikkuvuus ja ristiriitaiset tulokset sekä liikkuvuuden suhde muuhun kansainvälisyyteen on mielenkiintoinen teema, kun kansainvälistymiskehitys näyttää suomessa hidastuneen. Entistä monipuolisempaa ja luotettavampaa tietoa liikkuvuudesta on siis tarkoituksenmukaista etsiä. Kyselyssä selvitettiin sekä yksikön johtajien eli yksilöiden että yksiköiden kansainvälisyyttä seuraavien tutkimusteemojen ja niistä vastaavien kysymyspattereiden avulla (Kyselylomake kokonaisuudessaan liitteessä 1.): a) Laitos- tai yksikön johtajan henkilökohtainen kansainvälinen liikkuvuus b) Laitoksen/yksikön taustatiedot (mm. yksikön luonne, henkilöstömäärä, ulkomaalaisten osuus, tieteenala ja yksikön rahoitusrakenne) c) Tutkimuksen kansainvälistyminen ja kansainvälistymisen muodot (liikkuvuus, kvtutkimushankkeet, asiantuntijatehtävät, koulutusohjelmat, jne.) d) Kansainvälistä uraa ja monikulttuurisuutta tukevat toiminnot (rekrytointi, työkieli, tutkintovaatimukset, monikulttuurisuuskoulutus, jne.) e) Tutkimusresurssit, tutkimusyhteistyö ja -verkostot sekä niiden suuntautuminen eri maihin 11

Kyselyn perusjoukkoon kuuluu 20 yliopistoa. Joukkoon ei otettu puolustusvoimien alaista Maanpuolustuskorkeakoulua, sillä sen rahoitus ja organisaatiojärjestelmä poikkeavat Opetusministeriön alaisista yliopistoista. Kyselyn vastausprosentit vaihtelivat paljon eri yliopistojen välillä. Korkeimmat vastausprosentit olivat Teatterikorkeakoulussa, Turun kauppakorkeakoulussa sekä Helsingin kauppakorkeakoulussa. Sen sijaan Kuvataideakatemiassa, Oulun yliopistossa, Kuopion yliopistossa sekä Taideteollisessa korkeakoulussa vastausprosentti oli huomattavan alhainen (taulukko 1). Tarkastelun lähtökohtana ovat tieteenalaryhmien väliset erot; Kansainvälistyminen ilmenee eri tavoin tieteenala- ja tutkimusryhmästä riippuen (Becher & Trowler 2001; Marginson 2006; Musselin 2004). Tämän aineiston tarkastelussa sovelletaan Tilastokeskuksen käyttämän tieteenalaluokituksen tarkennettua jakoa seitsemään eri tieteenalaan. Maa- ja metsätaloustieteet yhdistetään luonnontieteisiin, koska vastauksia tuli vain neljä kappaletta. Taloustieteet erotettiin omaksi tieteenalakseen, koska tieteenala on monilta osin hyvin matemaattinen eli tutkimusmetodit ja lähestymistavat kommunikoivat keskenään kansainvälisesti ja toisaalta taloustieteillä on vahva oma identiteetti kauppakorkeakoulujen muodossa osana yliopistojärjestelmää. Erottelua voidaan pitää perusteluna, koska tulosten mukaan taloustieteet erottuivat monessa kohtaa muista yhteiskuntatieteistä. Tieteenalaryhmittäin tarkasteltuna, aineistossa on eniten vastauksia luonnontieteistä (ml. maa- ja metsätaloustieteet), hieman vähemmän humanistisista tieteistä 50 ja yhteiskuntatieteistä 48 ja selvästi vähemmän tekniikasta 37, taloustieteistä 25, lääke- ja hoitotieteistä 23 sekä taideaineista 18. (taulukko 2) Puuttuvia havaintoja tieteenalan osalta on aineistossa 6. Verrattuna tieteenalojen kokoon (henkilötyövuosilla mitattuna, pl, tuntiopettajat), yhteiskuntatieteet ja humanistiset tieteet ovat jossakin määrin yliedustettuja ja tekniikka ja lääke- ja hoitotieteet aliedustettuja. Yksikkö-sanalla on viitattu analyysissä sekä ainelaitoksiin, että erillisiin tutkimusyksiköihin. Analyysia varten yksiköt on jaettu painopisteidensä mukaan kolmeen luokkaan sen perusteella, onko henkilökunnassa prosentuaalisesti eniten (yli 50 %) pääasiassa tutkimustehtäviä, opetustehtäviä vai sekä opetus-, että tutkimustehtäviä tekevää henkilökuntaa. Tieto perustuu yksikön johtajan ilmoitukseen tehtävien jakautumisesta. Tutkimus- tai tutkimus/opetus painottuu siis 85 prosentissa vastanneista yksiköistä. (taulukko 3) 12

TAULUKKO 1. Vastaajat yliopistoittain Yliopisto Lähetetty/Perusjoukko n Vastaanotettu/aineisto n Vastausprosentti % Teatterikorkeakoulu 7 6 86 % Turun kauppakorkeakoulu 15 11 73 % Helsingin Kauppakorkeakoulu 7 5 71 % Jyväskylän yliopisto 43 25 58 % Tampereen teknillinen yliopisto 23 13 57 % Tampereen yliopisto 43 21 49 % Sibelius Akatemia 11 5 45 % Turun yliopisto 42 19 45 % Vaasan yliopisto 28 12 43 % Åbo Akademi 73 31 42 % Teknillinen korkeakoulu 34 14 41 % Helsingin yliopisto 100 39 39 % Joensuun yliopisto 25 9 36 % Hanken Svenska handelshögskolan 9 3 33 % Lapin yliopisto 15 5 33 % Lappeenrannan teknillinen yliopisto 26 8 31 % Taideteollinen korkeakoulu 17 4 24 % Kuopion yliopisto 30 7 23 % Oulun Yliopisto 109 23 21 % Kuvataideakatemia 5 1 20 % Tieto puuttuu 4 Yhteensä 662 265 40 % 13

TAULUKKO 2. Vastaajat tieteenalaryhmittäin ja osuudet työvuosista KOTAtietokannan mukaan 2008 ( pl. tuntiopettajat) Tieteenalaryhmä N % kyselyaineistosta % työvuosista (KOTA) Luonnontieteet, maa- ja metsätaloustieteet 58 22 21 Humanistiset tieteet 50 19 9 Yhteiskuntatieteet 48 18 18 Tekniikka 37 14 27 Taloustieteet* 25 9 7 Lääke- ja hoitotieteet 23 9 15 Taideaineet 18 7 3 Tieto puuttuu 6 2 Yhteensä 265 100 100 KOTA-tietokannassa kauppatieteet TAULUKKO 3. Yksikön tutkimus/opetus painotus (%) Yksikön luonne N % Tutkimukseen painottuvat yksiköt 134 51 Opetukseen painottuvat yksiköt 34 13 Tutkimukseen ja opetukseen painottuvat yksiköt 90 34 Tieto puuttuu 7 2 Yhteensä 265 100 Yksikön iän mukaan tarkasteltuna noin puolet kyselyaineiston yksiköistä on 30 vuotta tai sitä nuorempia. Neljännes yksiköistä (25%) on enimmillään 15 vuoden ikäisiä (taulukko 4). Henkilökunnan määrä sekä rahoitusmuodot kertovat yksiköiden koosta ja toiminnan volyymista. Aineiston yksiköissä työskentelee keskimäärin 63 henkilöä. Noin puolet vastanneista yksiköistä on kooltaan alle 30 henkilön yksiköitä (taulukko 5). 14

TAULUKKO 4. Yksikön ikä luokiteltuna Yksikön ikä N % Alle 15 v 67 25 16 30 v 57 21 31 45 v 68 26 Yli 45 v. 58 22 Tieto puuttuu 15 6 Yhteensä 265 100 TAULUKKO 5. Henkilöstön määrä luokiteltuna Henkilöstön määrä N % Alle 10 henkilöä 47 18 11 20 henkilöä 45 17 21 30 henkilöä 37 14 31 50 henkilöä 46 17 51 100 henkilöä 57 22 Yli 100 henkilöä 30 11 Tieto puuttuu 3 1 Yhteensä 265 100 Ulkopuolisella rahoituksella työskentelevien osuus koko henkilökunnasta on vastanneissa yliopistoyksiköissä keskimäärin 40%. Kokonaisrahoituksesta keskimäärin lähes puolet (46%) on ulkopuolista rahoitusta. Ulkomaisen rahoituksen osuus on noin 11 % ulkopuolisesta rahoituksesta. Aineiston yksiköiden johtajista 73 % on miehiä, he ovat keskimäärin 53- vuotiaita ja syntymäpaikka on 94 prosentilla Suomi. Laitosjohtajat ovat työskennelleet suomalaisessa korkeakoulujärjestelmässä keskimäärin 23 vuotta ja puolet heistä on työskennellyt jossain vaiheessa uraansa myös ulkomailla. Vaikka ura on pääsääntöisesti melko pitkä, se on toteutunut saman yliopiston puitteissa. (taulukko 6) 15

TAULUKKO 6. Laitosjohtajien ikäluokat Laitosjohtajien ikä N % kyselyaineistosta 35 39 -vuotiaat 13 5 40 49 -vuotiaat 75 28 50 59 -vuotiaat 94 36 60 67 -vuotiaat 73 28 Tieto puuttuu 10 4 Yhteensä 265 100 1.2.3 Raportin rakenne Tässä raportissa lähtökohtana on siis liikkuvuuden mallien ja motiivien yleisten tulkintojen tarkastelun lisäksi analysoida lisäarvoa, jota erityyppiseltä liikkuvuudelta odotetaan ja saadaan. Tutkimuksen analyysi ja raportin rakenne jakautuvat osiin edellä kuvattujen teemojen mukaisesti. Luvussa 1 kuvataan tutkimuksen lähtökohdat ja aineisto. Luvussa 2 kuvataan keskeiset käsitteet ja analyysin puitteet. Luvussa 3 tarkastellaan ulkomaalaisten osuutta yliopistoyksiköiden henkilökunnasta sekä yksikön työntekijöiden työskentelyä ulkomailla. Myös yhteistyön suunnat kuvataan tässä luvussa. Luvussa 4 tarkastellaan kansainvälistymisen tapoja yksikkötasolla tieteenalan ja tutkimus/opetus -painotuksen mukaisesti. Kansainvälistymisen tavoista liikkuvuuden lisäksi tarkastellaan tutkimuksen tekoon liittyviä toimia, koulutusta ja omana kokonaisuutenaan kansainvälistä uraa edistäviä käytäntöjä yksiköissä eli henkilöstöjohtamisen kansainvälistymistä tai monikulttuurista johtamista. Luvussa 5 tarkastellaan eri kansainvälistymisen muotojen yhteen kietoutuneisuutta ja erityisesti kansainvälisen yhteistyön muotoja sekä lyhyesti rahoitusta. Luvussa 6 tarkastellaan liikkuvuuden ja urakehityksen välistä yhteyttä sekä suomalaisten akateemisten että ulkomaalaisten akateemisten näkökulmista. Kantasuomalaisten näkökulmasta olennaista on, miten ulkomailla hankittu kokemus vaikuttaa akateemiseen uraan Suomessa ja ulkomaalaisten kannalta on keskeistä, miten ulkomaalaisuus vaikuttaa akateemiseen urakehitykseen Suomessa. Luvussa 7 tarkastellaan yksiköiden kansainvälistymistä suhteessa niiden kilpailukykyyn eli miten kansainvälisyyden eri muodot liittyvä yksikön johtajan nä- 16

kemykseen yksikön kilpailukyvystä, julkaisutuottavuuteen ja asemaan Suomen Akatemian huippuyksikkönä? Lisäksi tarkastellaan yksikön kilpailukyvyn ja ulkomaalaistaustaisen henkilökunnan välistä suhdetta. Luvussa 8 tehdään keskeisistä tuloksista yhteenveto ja johtopäätökset sekä esitetään joitakin kehittämisehdotuksia. 17

2 Keskeiset käsitteet Vaikka raportti on selvästi empiirinen, on tarkoituksenmukaista tarkastella hieman yksityiskohtaisemmin muutamia keskeisiä käsitteitä ja jalostaa niitä taustoittamaan empirian analyysiä ja tulkintaa. Keskeinen lähtökohta tässä tutkimuksessa on yliopistoyksiköiden ja akateemisten yksilöiden monimuotoisuus, joka vaikuttaa myös suhteeseen kansainvälisyyteen. Otsikossa esitettyyn kysymykseen kansainvälistymisen kannattavuudesta saadaan erilaisia vastauksia riippuen vastaajan tieteenalasta, toiminnan tutkimus/opetus - painotuksesta, sekä siitä vastataanko yksilön, yksikön, yliopiston vai tiedejärjestelmän näkökulmasta ja myös siitä, mitä kansainvälistymisellä tarkkaan ottaen tarkoitetaan. Liikkuvuus ja akateeminen maahanmuutto ovat vain osa yliopistojen kansainvälistymistä. Kansainvälistyminen kokonaisuutenakin on ennemmin väline tieteellisen laadun kehittämiselle kuin tavoite sinänsä. Kansainvälistymisestä puhuttaessa on siis määriteltävä, mitä sillä tarkoitetaan. Kansainvälistyminen kohdistuu rahoitukseen, opiskelijoihin, henkilökuntaan, tutkimuksen tekemiseen, julkaisukäytäntöihin sekä liikkuvuuteen. Kansainvälistymistä tapahtuu siis toiminnan kaikilla keskeisillä osa-alueilla, mutta hyvin eri laajuudessa; siinä missä vaikkapa lyhytaikainen kansainvälinen liikkuvuus on arkipäivää useimmille akateemisille, kansainvälisen rahoituksen osuus on edelleen hyvin vaatimatonta ja kohdistuu tietyille tieteenaloille ja tiettyihin yksiköihin. Vaikka tässäkin raportissa nostetaan esiin kansainvälistymisen monet muodot ja niiden yhteen kietoutuneisuus, erityinen painopiste on kuitenkin liikkuvuudessa ja sen roolissa osana yksilöiden urakehitystä sekä perusyksiköiden kilpailukykyä. Näiden keskeisten käsitteiden määrittely on siis tärkeää. Tässä luvussa käsitteet asetetaan osaksi tutkimusasetelmaa hyödyntäen hankkeen ensimmäisessä vaiheessa laadittua protokollaa sekä pilottihaastatteluja. 2.1 Liikkuvuuden muodot ja ura 2.1.1. Ura ja sen tavoitteet Urakehitys voidaan jakaa vertikaaliseen ja horisontaaliseen kehitykseen sekä tilanteeseen, jossa ei ole havaittavissa olevaa urakehitystä. Urakehitys ei välttämättä kulje selkeästi vertikaalisesti ylöspäin, kuten assistentuurista kohti professuuria, vaan se voi olla myös oman asiantuntijuuden kehittämistä horisontaalisella tasolla. Horisontaalisen uran keskeinen ulottuvuus voi olla myös toiminnan kansainvälistyminen. Määräaikaisten tehtävien suuren määrän ja selkeiden urapolkujen puuttumisen vuoksi horisontaalinen ura- 18

kehitys on yleistä Suomessa. Tällöin urakehitystä voi olla esimerkiksi paremmin omia tavoitteita vastaavan työtehtävän löytyminen tai entistä suurempi arvostus alan muiden tutkijoiden keskuudessa eli melko subjektiivinen ja vaikeasti mitattava ilmiö. Horisontaalinen ja vertikaalinen urakehitys voivat kulkea myös limittäin. Henkilökohtaiset uratavoitteet voidaan jaotella yksinkertaistaen sen perusteella, mihin yksilön ammatillinen kiinnostus painottuu. Kansainvälistymisen näkökulmasta relevantti jaottelu voidaan tehdä Bourdieun (1998; 2004) näkemystä mukaillen sen mukaan, onko henkilö ensisijaisesti kiinnostunut tutkimuksesta ja sen tekemisestä (scientific power) vai opetuksesta ja tieteenalan yleisestä kehittämisestä osana yliopiston ja yksikön toimintaa (academic power), vai molemmista? Tieteen tekeminen tai tieteellinen valta on lähtökohtaisesti kansainvälisempää ja perustuu tutkimustuloksiin, kun taas akateeminen valta viittaa paikallisen hallinnon ja verkoston tuntemiseen ja haluun uusintaa tai vahvistaa toimintaa ohjaamalla seuraavan akateemisen sukupolven kehityksen suuntaa. Vaikka vallan käsite on tässä hieman harhaanjohtava, jako kuva kuitenkin hyvin kahta eri lähestymistapaa akateemiseen työhön. Viime vuosina on tunnistettu myös ryhmä, joka on ajautunut väitöskirjan tekoon ja/tai akateemiselle uralle, ilman voimakkaita henkilökohtaisia motiiveja ja tavoitteita tieteen tai koulutuksen kentällä. Olin päättänyt että en enää tee mitään jatko-opintoja, kun kerran valmistun. Ympärillä tuntui kuitenkin olevan melkein kaikilla väitöskirjatyö kesken ja kun proffa sitä sitten ehdotti, niin tuntui vähän siltä että kai se on tehtävä tohtori, yhteiskuntatieteet Uratavoitteiden mukaan voidaan siis määritellä ainakin neljä erilaista ryhmää. (kuva 2) 19

Tutkimukselliset tavoitteet (Scientific power) merkittävät Tieteenalaa ja tiedeyhteisöä vahvistavat tavoitteet (Academic power) vaatimattomat tutkijatyypit, uratavoitteena tutkimustulokset ajelehtijat, uratavoitteet ovat epäselvät ja/tai liittyvät työllistymisen varmistamiseen tutkijaopettajat ja toiminnan kehittäjät, uratavoitteena yksikön ja tieteenalan aseman monipuolinen vahvistaminen opettajatyypit, uratavoitteena koulutus ja koulutuksen kehittäminen merkittävät KUVA 2. Yksilöiden uratavoitteet ja akateemisten eri tyypit Uratavoitteet vaikuttavat luonnollisesti siihen, mitä hyvältä urakehitykseltä ja työympäristöltä odotetaan. Vastaavasti uratavoitteet määrittelevät myös sen, millaisia valmiuksia henkilöltä edellytetään. Esimerkiksi tutkimusta voi tehdä usein kansainvälisissä verkostoissa ja englannin kielellä, kun taas opettamiseen ja laitoksen hallintoon tarvitaan usein suomen kieltä ja myös organisaation hallinnollisten käytäntöjen tuntemusta. Yksilöiden uratoiveiden ja yksiköiden keskeisten tavoitteiden yhteensopivuus määrittelee siis myös monelta osin kansainvälistymisen luonnetta ja sen mahdollisia ongelmakohtia. Myös kansallinen ja kansainvälinen ura voidaan erottaa toisistaan. Akateeminen urakehitys voi tapahtua sisäisillä tai ulkoisilla akateemisilla työmarkkinoilla. Yhden yliopistojärjestelmän sisällä uraansa luovat toimivat sisäisillä työmarkkinoilla, kun taas ulkoiset markkinat koskevat myös muiden maiden yliopistoja. Akateeminen liikkuvuus tarjoaa uramahdollisuuksia henkilöille, jotka eivät ole sitoutuneet tiettyyn yliopistoon, vaan haluavat edetä urallaan kansainvälisellä akateemisella kentällä. He liikkuvat omien verkostojensa ja uratavoitteidensa mukaan. (Marginson 2006; Musselin 2003; 2004.) Liikkuvuus voi siis tähdätä myös muille kuin lähtömaan tai kohdemaan työmarkkinoille. Liikkuvuuden avulla tuetaan kuitenkin usein kansallista uraa. Kansainvälisen kirjallisuuden mukaan kansainvälinen akateeminen liikkuvuus on usein väliaikaista ja sen tavoitteena on edistää uraa kotimaan akateemisilla työmarkkinoilla (Musselin 2004; 20