Työmarkkinatutkimus 2010

Työmarkkinatutkimus 2010 Luonnontieteiden Akateemisten Liitto LAL ry 22.1.2011 Real Stats Oy

Sisältö 1 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS JA TULOSTEN EDUSTAVUUS...3 2 JÄSENKUNNAN TAUSTATIEDOT...4 3 SIJOITTUMINEN TYÖMARKKINOILLE...6 3.1 Joka toinen yksityisellä sektorilla, neljännes yliopistolla... 6 3.2 Miehet ja naiset eritasoisissa tehtävissä... 8 3.3 Neljä kymmenestä tutkimustehtävissä... 10 3.4 Määräaikaiset työsuhteet yleisiä erityisesti yliopistolla... 10 4 TYÖAIKA JA YLITYÖT...11 4.1 Johtoporras tekee pisintä työviikkoa... 11 4.3 Kolme neljästä tekee ylitöitä... 13 5 TYÖHÖN LIITTYVÄ MATKUSTAMINEN: JOKA KOLMAS MATKUSTAISI ENEMMÄNKIN..14 6 JÄSENKUNNAN PALKKATASO LOKAKUUSSA 2010...15 6.1 Kokonaisansiot 3 792 euroa kuukaudessa... 15 6.2 Yksityisellä sektorilla korkeimmat palkat... 15 6.3 Jäsenkunnan kokonaisansiot nousivat maltillisesti... 17 6.4 Työpuhelin yleisin luontoisetu... 18 6.5 Lähes joka kolmas tulospalkkiojärjestelmän piirissä... 18 7 LOPUKSI...19 LIITETAULUKKO 1. Liiton jäsenet työnantajan toimialan mukaan....20 Taulukot Taulukko 1. Tutkimuksen perusjoukko ja aineiston edustavuus liitoittain...3 Taulukko 2. LAL:n jäsenet sukupuolen ja työmarkkinatilanteen mukaan...6 Taulukko 3. Keskimääräiset kuukausiansiot ammattiliiton mukaan...15 Taulukko 4. Keskimääräiset kuukausiansiot työnantajasektorin mukaan...16 Taulukko 5. Keskimääräiset kuukausiansiot työnantajasektorin ja työsuhteen pysyvyyden mukaan....16 Taulukko 6. Tehtäväkohtaisen ja henkilökohtaisen palkanosan suuruus kuntasektorilla...16 Taulukko 7. Keskipalkkojen muutos vuosina 2009-2010 ammattiliiton ja työnantajasektorin mukaan..17 Kuviot Kuvio 1. LAL:n jäsenet sukupuolen ja ikäryhmän mukaan...4 Kuvio 2. LAL:n jäsenet suoritetun tutkinnon mukaan...5 Kuvio 3. Työsuhteessa olevat jäsenet sukupuolen ja työnantajasektorin mukaan...7 Kuvio 4. Työsuhteessa olevat jäsenet työpaikan koon mukaan...8 Kuvio 5. Työsuhteessa olevat toimiaseman mukaan....9 Kuvio 6. Työsuhteessa olevat toimiaseman ja sukupuolen mukaan....9 Kuvio 7. Työsuhteessa olevat pääasiallisen työtehtävän mukaan...10 Kuvio 8. Määräaikaisten työntekijöiden osuus sukupuolen ja työnantajasektorin mukaan...11 Kuvio 9. Kokoaikaisten todellinen työaika viikossa työnantajasektorin mukaan...12 Kuvio 10. Kokoaikaisten todellinen työaika viikossa toimiaseman mukaan...12 Kuvio 11. Ylitöiden korvaaminen...13 Kuvio 12. Kuinka paljon voi itse vaikuttaa työhön liittyvään matkustamiseen?...14 Kuvio 13. Mikä on aiheuttanut muutoksen kokonaisansioissa lokakuusta 2009 lokakuuhun 2010?...18 2

1 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS JA TULOSTEN EDUSTAVUUS Agronomiliitto, Luonnontieteiden akateemisten liitto (LAL), Ympäristöasiantuntijoiden keskusliitto (YKL) ja Metsänhoitajaliitto seuraavat vuosittain toteutettavalla työmarkkinatutkimuksella jäsentensä työmarkkinoille sijoittumista, palkkatasoa, ansiokehitystä, työaikoja ja muita edunvalvonnallisesti keskeisiä asioita. Tutkimus toteutetaan sähköisenä kyselytutkimuksena, ja tiedot kerätään Digium oy:n työkalulla. Tutkimuksen tulokset kuvaavat jäsenistön tilannetta lokakuussa 2010. Tutkimusaineiston analysoinnista ja tulosten raportoinnista vastaa Real Stats Oy. Tutkimuksen kohdejoukkona olivat Agronomiliiton, YKL:n, LAL:n ja Metsänhoitajaliiton työikäinen jäsenkunta (N=13 777). Sähköisen kyselylomakkeen postitusta varten kohdehenkilöiden sähköpostiosoitteet poimittiin liittojen jäsenrekisteristä. Sähköpostiosoite löydettiin ja tutkimuslomakkeet saatiin lähetettyä sähköisesti 13 260 liittojen jäsenelle. Tiedonkeruu käynnistettiin marraskuun 11. päivä. Vastaamattomille lähetettiin kaksi erillistä muistutusviestiä, ja kysely suljettiin 30. päivänä marraskuuta. Lopullinen tutkimusaineisto muodostui 4 964 henkilön vastauksista. Vastanneista 1 077 oli Agronomiliiton, 1 469 LAL:in, 908 YKL:n ja 595 Metsänhoitajaliiton jäseniä. Taulukossa 1 on arvioitu aineiston edustavuutta vastanneiden osuutena koko perusjoukosta. Aineistojen edustavuudessa on eroja liittojen välillä: kattavin aineisto on Metsänhoitajaliiton ja YKL:n jäsenistössä. LAL:in jäsenistä aineisto edustaa vain kolmannesta (taulukko 1). Tutkimuksen perusjoukkoon kuuluvista keskimäärin 29 prosenttia vastasi kyselyyn. Vastausaktiivisuus on ollut laskussa viime vuosina, ja viime vuoteen verrattuna vastanneiden osuus oli keskimäärin noin yhdeksän prosenttiyksikköä matalampi. Niistä, joille onnistuttiin lähettämään kyselylomake sähköisesti, 31 prosenttia myös vastasi kyselyyn. Vastausaktiivisuus on laskenut viime vuosien aikana ja oli nyt alimmillaan viiteen vuoteen. Taulukko 1. Tutkimuksen perusjoukko ja aineiston edustavuus liitoittain. Perusjoukko Palautetut lomakkeet Vastanneiden osuus/ perusjoukko Agronomiliitto 3 871 1 077 27,8 LAL 5 299 1 469 27,7 Metsänhoitajaliitto 1 678 595 35,5 YKL 2 929 908 31,0 Yhteensä 13 777 4 049 29,4 Aikaisempiin vuosiin verrattuna kyselylomaketta muokattiin jonkin verran viimevuotisesta. Työnantajasektori-muuttujaa tarkennettiin siten, että yliopisto kysyttiin omana luokkanaan, lisäksi vastausvaihtoehtoihin lisättiin kohta muu, jonka valitsevista suurin osa työskenteli yksityisellä sektorilla mm. eri järjestöissä. Muuttujaan tehdyt muutokset saattavat vaikuttaa sektorikohtaisiin ansiokehitystarkasteluihin. Palkkauksen rakennetta (tehtäväkohtainen palkka, henkilökohtaiset palkanosat) tiedusteltiin ainoastaan kuntien ja kuntayhtymien työntekijöiltä, kun aikaisempina vuosina myös valtion ja yliopistojen työntekijöitä oli pyydetty erittelemään eri palkanosien suuruus. Palkkauksen osalta tämänvuotisessa tutkimuksessa ei tiedusteltu myöskään vuoden takaista palkkatasoa, arviota koko vuoden 2010 ansioista eikä lokakuussa maksettujen ylityökorvausten suuruutta. Työmarkkinatutkimuksen vuosittain vaihtuvassa osiossa (ns. YTN-kysymykset) tiedusteltiin tarkennetusti mm. työasioissa matkustamisesta. Lomakkeella oli myös uusi työpaikan virallista kieltä kartoittava kysymys. Aineiston luotettavuutta on parannettu tekemällä laskelmat kunkin liiton jäsenrekisterin tiedoin ikäluokittain ja sukupuolittain painotettuina. Painotettuina tehdyt laskelmat pakottivat vastaajien ja kaikkien tutkimuksen kohteena olleiden henkilöiden iän ja sukupuolen mukaiset jakaumat vastaamaan tarkasti toisiaan. Tämä menettely mahdollista myös sen, että raportissa esitetyt lukumäärätiedoilla voidaan kuvata jäsenten kokonaismäärää eri ryhmissä. Tämä raportti sisältää kuvailevia perustuloksia LAL:n jäsenten sosiodemografisesta rakenteesta, koulutustaustasta, työmarkkinoille sijoittumisesta, työajoista sekä palkkatasosta. Raportin liitteinä olevissa taulukoissa tarkastellaan jäsenkunnan palkkatasoa vielä yksityiskohtaisemmin eri sektoreilla. 3

Palkkatarkasteluissa on taustamuuttujina käytetty mm. jäsenen sukupuolta, ikää, työkokemusvuosia, toimiasemaa ja työtehtävää. 2 JÄSENKUNNAN TAUSTATIEDOT Vuonna 2010 LAL:n jäsenistä 67 % oli naisia. Naisista suhteellisesti miehiä suurempi osa kuului nuorimpaan ikäluokkaan eli alle 35-vuotiaisiin. Vastaavasti miesten ryhmässä yli 55-vuotiaiden osuus oli suurempi kuin naisilla. Tämä käy ilmi kuviosta 1, jossa on esitetty sukupuolen mukaiset ikäjakaumat. Jäsenistön keski-ikä vuonna 2010 oli 41.6 vuotta. Miesten keski-ikä oli 43.7 vuotta ja naisten 40.5 vuotta. Kuvio 1. LAL:n jäsenet sukupuolen ja ikäryhmän mukaan. 100 % 90 % 21,9 14,3 16,8 80 % 70 % 22,9 19,5 20,6 55-60 % 45-54 50 % 40 % 31,3 30,3 30,6 35-44 30 % -34 20 % 10 % 23,9 35,9 31,9 0 % Mies Nainen Kaikki Myös yliopistoja, joista LAL:n jäsenet olivat valmistuneet, oli useita. Joka kolmas (33 %) oli valmistunut Helsingin yliopistosta. Seuraavaksi eniten oli Turun yliopistosta valmistuneita, 22 %. Reilu kymmenys oli valmistunut Jyväskylän (13 %) ja Oulun (13 %) yliopistoista. Lähes yhtä moni (11 %) oli suorittanut tutkintonsa Itä-Suomen yliopistossa. Åbo Akademista valmistuneita oli aineistossa viisi prosenttia. Loput olivat valmistuneet jostain muusta koti- tai ulkomaisesta opinahjosta. 4

Kuvio 2. LAL:n jäsenet suoritetun tutkinnon mukaan. Ylempi korkeakoulututkinto 81,9 Tohtori 29,8 Alempi korkeakoulututkinto 8,1 Lisensiaatti 7,8 Sairaalakemisti 3,6 Ammatillinen perustutkinto 3,1 Ammattikorkeakoulututkinto 3,1 Sairaalamikrobiologi, - solubiologi, -geneetikko 1,8 Toinen maisterintutkinto 0,8 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 % Tutkintoa koskevassa kysymyksessä vastaajaa pyydettiin ilmoittamaan kaikki suoritetut tutkinnot. Siten henkilö on voinut suorittaa perustutkinnon lisäksi alempia oppiarvoja tai jatkotutkintoina lisensiaatin tai tohtorin tutkinnon. Kaikista LAL:n jäsenistä yli 80 prosenttia oli suorittanut maa- ja metsätieteen-, elintarviketieteen-, filosofian maisterin tai jonkin muun ylemmän korkeakoulututkinnon. Tohtorin tutkinnon oli suorittanut noin 30 prosenttia ja lisensiaatin tutkinnon noin kahdeksan prosenttia jäsenkunnasta. Alempi korkeakoulututkinto oli harvemmalla kuin joka kymmenennellä. Työelämän kokemusvuosia oli vastaajille karttunut keskimäärin 14.2 vuotta. Miehet olivat olleet työelämässä 15.9 vuotta, kun taas naisille työkokemusta oli kertynyt keskimäärin 13.3 vuotta. Lomakkeella kysyttiin vastaajan pääasiallista toimintaa lokakuussa 2010. Kuusi kymmenestä liiton jäsenestä ilmoitti olleensa tuolloin vakituisessa työsuhteessa (taulukko 2). Miehistä noin 65 prosenttia oli vakituisessa työsuhteessa, kun naisista vastaava osuus oli selvästi alhaisempi, 54 prosenttia. Määräaikaisten osuus oli koko jäsenkunnassa lähes 30 prosenttia. Naisista määräaikaisia oli lähes kolmannes, kun taas miehillä määräaikaisten osuus jäi neljännekseen. Työttömänä tai työvoimapoliittisessa koulutuksessa olleita oli noin viisi prosenttia vastanneita, mikä on prosenttiyksikön verran vähemmän kuin vuoden 2009 lokakuussa. Apurahaa saavia oli jäsenistä noin kaksi prosentti, ja apurahan suuruus oli keskimäärin 1 659 euroa kuukaudessa (mediaani 1 525 euroa). 5

Taulukko 2. LAL:n jäsenet sukupuolen ja työmarkkinatilanteen mukaan. Sukupuoli Mies Nainen Yhteensä (N=1 755) (N=3 544) (N=5 299) Tilanne työmarkkinoilla 10/2010 % % % Vakituisessa työsuhteessa 65,1 53,7 57,5 Määräaikaisessa työsuhteessa 25,4 31,3 29,4 Lomautettuna, lyhennetyllä työviikolla 0,4 0,8 0,7 Äitiys- tai muulla perhevapaalla 0,2 4,7 3,2 Osa-aikaeläkkellä 1,7 0,2 0,7 Apurahalla 1,5 2,7 2,3 Työttömänä / työvoimapol. koulutuksessa 5,1 4,5 4,7 Yrittäjä Vuorottelu- tai opintovapaalla 0,2 0,1 0,1 Työelämän ulkopuolella 0,4 1,9 1,4 Yhteensä, % 100,0 100,0 100,0 3 SIJOITTUMINEN TYÖMARKKINOILLE Työmarkkinoille sijoittumista tarkasteltiin vain vakituisessa tai määräaikaisessa työsuhteessa olevien palkansaajien osalta eli yrittäjät ja työelämän ulkopuolella oleva jäsenistö rajattiin tarkastelun ulkopuolelle. Aineistossa oli useita työnantajaa (mm. sektori, toimiala ja henkilöstömäärä) ja työtehtävää (mm. pääasiallinen työtehtävä, toimiasema, työsuhteen laatu) koskevaa muuttujaa, joiden perusteella voidaan tarkastella jäsenten työelämään sijoittumista. 3.1 Joka toinen yksityisellä sektorilla, neljännes yliopistolla Kuviossa 3 työnantajat on jaettu neljään eri sektoriin: yksityiseen, valtioon, kunnalliseen sektoriin (kunnat ja kuntayhtymät) ja yliopistoihin. Yksityisellä sektorilla toimivia oli suurin osa jäsenkunnasta, 47 %. Yliopistoissa työskenteli neljännes jäsenkunnasta ja valtion virastoissa 17 % jäsenistä. Joka kymmenennen jäsenen työpaikka löytyy kuntasektorilta. Miesten ja naisten sijoittumisessa eri työnantajasektoreille on vain vähäisiä eroja. Miehet toimivat naisia hieman useammin yliopistolla. Naisilla puolestaan kuntasektorin ja yksityisen sektorin osuus on hieman suurempi kuin miehillä. Kuviossa valtio- ja kuntasektori sisältävät myös liikelaitoksissa toimivan jäsenkunnan (kuvio 3). 6

Kuvio 3. Työsuhteessa olevat jäsenet sukupuolen ja työnantajasektorin mukaan. 100 % 90 % 80 % 26,3 23,6 24,5 70 % Yliopisto 60 % Yksityinen 50 % 46,5 47,9 47,4 40 % Valtio 30 % Kunta 20 % 17,1 17,3 17,2 10 % 0 % 10,1 11,2 10,8 Mies Nainen Kaikki Toimialoittainen tarkastelu tarkentaa kuvaa jäsenkunnan työmarkkinoille sijoittumisesta. Yksityisellä sektorilla suurimpia työllistäjiä ovat lääketeollisuus (29 %) ja kemianteollisuus (20 %). Ryhmään muu yksityinen kuului joka kymmenes yksityisellä sektorilla toimiva jäsen. Lähes yhtä moni työskentelee yksityisellä laboratorioalalla. Julkisella sektorilla eniten jäseniä oli valtion tutkimuslaitoksissa, lähes 600 jäsentä. Kunnallisissa liikelaitoksissa toimivia oli yli 40 prosenttia koko kuntasektorilla toimivasta jäsenistöstä. Yhtä moni oli kuntien ja kuntayhtymien palveluksessa (liitetaulukko 1). Joka kolmannen työpaikka on kooltaan vähintään 1000 henkilöä. Pienissä yrityksissä toimivia oli vastaajajoukossa kaikkein vähiten. Noin 15 prosenttia työllisistä jäsenistä ei osannut vastata kysymykseen (kuvio 4). Työpaikan koko määriteltiin kyselylomakkeella säännöllisesti työnantajan palveluksessa olevien henkilöiden lukumääränä. Jäsenkunnasta noin 13 prosenttia työskentelee työpaikalla, jossa virallisena kielenä on jokin muu kuin suomi. Näistä lähes kaikilla työpaikan virallisena kielenä on englanti (11 % jäsenistä). Ruotisa puhutaan virallisena kielenä vain joka sadannen jäsenen työpaikalla. Kuntasektorin ja muun opetusalan palveluksessa olevilta tiedusteltiin lisäksi sopimusalan piiriin kuulumisesta. Valtaosa (78 %) vastasi työsuhteensa ehtojen määräytyvän yleisen kunnallisen virka- ja työehtosopimuksen (KVTES) mukaisesti. Joka kymmenes jäsen kuului Opetusalan sopimuksen piiriin ja teknisten sopimuksen piiriin kuuluvia oli noin kuusi prosenttia. Yhtä moni vastanneista (6 %) ilmoitti työehtojensa määräytyvän jonkin muun kunnallisen sopimuksen mukaisesti. 7

Kuvio 4. Työsuhteessa olevat jäsenet työpaikan koon mukaan. 20,0 18,0 17,0 17,9 16,0 15,6 15,3 14,0 12,0 10,0 % 8,0 6,5 9,8 8,2 6,9 6,0 4,0 2,8 2,0 0,0 1-9 10-29 30-99 100-249 250-499 500-999 1000-2999 3000- En tiedä Työpaikan henkilöstömäärä 3.2 Miehet ja naiset eritasoisissa tehtävissä Työmarkkinatutkimuksessa tiedustellaan työtehtävien vaativuudesta ja vastaajan sijoittumista työpaikan hierarkkisessa rakenteessa toimiasema-muuttujalla. Toimiasema on henkilön subjektiivinen näkemys, ei objektiivinen mittari. Yleisimmin jäsenkunta sijoittui eriasteisiin asiantuntijatehtäviin. Asiantuntijat jakaantuvat kolmeen luokkaan tehtävän vaativuuden perusteella: asiantuntijatehtäviä tekeviin, vaativia asiantuntijatehtäviä tekeviin ja erittäin vaativia asiantuntijatehtäviä tekeviin. Asiantuntijatehtäviin kuului suunnittelu-, tutkimus- ja tuotekehitystehtäviä, joiden parissa työskenteli lähes 40 prosenttia työllisestä jäsenkunnasta (kuvio 5). Joka neljäs ilmoitti tekevänsä vaativia asiantuntijatehtäviä. Asiantuntijahierarkian kärjessä olevien, erittäin vaativaa asiantuntijatyötä tekevien tehtäväkirjoon kuului muun muassa ylimmän johdon esikuntatehtäviä sekä koko yritystä tai virastoa koskevia tutkimus-, suunnittelu- ja kehitystehtäviä. Kuusin prosenttia jäsenistä ilmoitti työskentelevänsä näiden tehtävien parissa. Keskijohtoon sijoittui 17 prosenttia jäsenistä. Ylemmän johdon tehtävät olivat jäsenistössä hyvin harvinaisia. Toimiasemajakaumat poikkeavat selvästi miehillä ja naisilla (kuvio 6). Yli 40 prosenttia naisista toimii perustason asiantuntijatehtävissä, kun miehillä vastaava osuus jäi neljännekseen. Vaativien asiantuntijatehtävien kohdalla tilanne oli päinvastainen. Miehet miehittivät selvästi naisia useammin keskijohdon ja ylimmän johdon tehtäviä, kun taas naiset työskentelivät miehiä useammin toimihenkilöasemassa. 8

Kuvio 5. Työsuhteessa olevat toimiaseman mukaan. Asiantuntijatehtävät 37,2 Vaat. asiantunt.teht. 25,5 Al. keskijohto 9,7 Yl. keskijohto 7,3 Toimihenkilö 6,8 Eritt. vaat. asiantunt.teht. 6,2 Opettaja 3,5 Johto 2,9 Ylin johto 1,0 0 5 10 15 20 25 30 35 40 % Kuvio 6. Työsuhteessa olevat toimiaseman ja sukupuolen mukaan. Asiantuntijatehtävät 26,4 42,8 Vaat. asiantunt.teht. 22,7 30,7 Al. keskijohto Yl. keskijohto 8,9 6,9 8,1 11,2 Toimihenkilö Eritt. vaat. asiantunt.teht. 7,2 5,9 5,7 7,2 Naiset Miehet Opettaja Johto Ylin johto 1,8 0,7 1,6 3,3 3,9 5,0 0 5 10 15 20 25 30 35 40 45 % 9

3.3 Neljä kymmenestä tutkimustehtävissä Pääasiallista työtehtävää koskevista tuloksista ilmeni, että yleisintä oli tutkimukseen liittyvien työtehtävien hoitaminen: pääasiallisesti tutkimuksen parissa työskenteli noin 40 prosenttia jäsenistä. Seuraavaksi yleisimpinä tehtäväryhminä tulivat tuotekehitys- ja tekniset suunnittelutehtävät sekä hallinnolliset tehtävät. Kaikkiaan jäsenten tehtäväkirjo oli hyvin laaja (kuvio 7). Kuvio 7. Työsuhteessa olevat pääasiallisen työtehtävän mukaan. Tutkimustehtävät 40,7 Tuotekehitys- ja tekniset suunnittelutehtävät 13,2 Hallinnolliset tehtävät Muu Laatutehtävät, auditointi Muu luonnontieteen alaan liittyvä tehtävä Opetus- ja koulutustehtävät Käyttö- ja ylläpitotehtävät, tuotteiden valmistus Kaupalliset tehtävät kotimaassa Konsultointi Tarkastustehtävät Ympäristönsuojelu- ja tarkastustehtävät Kansainvälisen kaupan tehtävät Neuvonta/asiakaspalvelu Muu kuin luonnontieteen alaan liittyvä tehtävä 8,8 6,9 6,6 5,0 4,1 3,4 2,5 1,9 1,6 1,4 1,4 1,4 1,1 0 10 20 30 40 50 % 3.4 Määräaikaiset työsuhteet yleisiä erityisesti yliopistolla Jäsenkunnan taustatietoja koskevassa luvussa todettiin jo, että lähes 30 prosenttia liiton jäsenistä työskenteli määräajaksi sovitussa työsuhteessa. Työsuhteisista laskettuna määräaikaisia on suurempi osuus, 34 prosenttia. Määräaikaisessa työsuhteessa olevien osuus on hieman korkeampi kuin vuosi sitten. Yliopistolla toimivista 86 prosenttia oli määräaikaisia. Muilla sektoreilla osuudet jäivät selvästi matalammiksi: kuntasektorilla määräaikaisia oli 35 %, valtiosektorilla 23 % ja yksityisellä sektorilla 10 %. Määräaikaiset työsuhteet ovat kaikilla sektoreilla yleisempiä naisilla kuin miehillä. Keskimäärin naisista 37 prosenttia ja miehistä 28 prosenttia oli määräaikaisessa työsuhteessa (kuvio 8). Sekä miehillä että naisilla määräaikaisuus oli yleisintä yliopistoissa työskentelevillä. Yliopiston palkkalistoilla olevista naisista 90 % ja miehistäkin 79 prosenttia oli määräaikaisia. Määräaikaisten osuus oli alhaisin yksityisen miehillä. 10

Kuvio 8. Määräaikaisten työntekijöiden osuus sukupuolen ja työnantajasektorin mukaan. Kaikki 28 37 Yliopisto 79 90 Kunta 24 40 Valtio 13 28 Nainen Yksityinen 5 12 Mies 0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 % 4 TYÖAIKA JA YLITYÖT Tämänvuotisessa työmarkkinatutkimuksessa kysyttiin aikaisempaa tarkemmin työajoista ja työsidonnaisuudesta. Kuntasektorin työntekijöiltä kysyttiin myös erikseen, millaista työaikajärjestelmää heihin sovelletaan. 4.1 Johtoporras tekee pisintä työviikkoa Kokoaikaisessa työssä oli noin 95 prosenttia ja noin viisi prosenttia teki osa-aikatöitä. Osa-aikaista työviikkoa tekevät olivat valtaosin naisia: naisista osa-aikatyössä oli seitsemän ja miehistä kolme prosenttia. Osa-aikaisten todellinen työaika oli keskimäärin noin 28.3 tuntia viikossa, kun sopimukseen kirjattu tai muuten sovittu työtuntien määrä oli 27.1 tuntia viikossa. Kokoaikaisesti työskentelevät ilmoittivat työsopimuksessa määritellyksi työajaksi keskimäärin 37.2 tuntia, ja todellinen työviikko on keskimäärin yli kaksi tuntia sovittua pidempi. Työaikaa koskevissa vastauksissa oli joitakin ristiriitaisuuksia: osa kokoaikaisesti työskentelevistä ilmoitti yllättävän alhaisia viikkotuntimääriä. Vaikka kysymyksessä tiedusteltiin tuntimääriä viikkotasolla, osa vastaajista oli selvästi vastannut yhden päivän työtunnit. Nämä vastaukset korjattiin viikkotasolle. Opettajien kohdalla alhaisemmat viikkotuntimäärät liittyvät siihen, että he ilmoittivat todennäköisesti vain viikoittaisen opetusvelvollisuutensa. Epätarkkuuksista huolimatta tulokset antavat suhteellisen luotettavan kuvan jäsenistön viikoittaisista työajoista. Työnantajasektoreittain tarkasteltuna todellisissa viikkotyötunneissa oli varsin vähäisiä eroja (kuvio 9). Keskimäärin pisintä työviikkoa tekivät yksityisen sektorin jäsenet ja lyhintä työviikkopa valtiosektorilla työskentelevät. Noin 61 prosentilla kuntien ja kuntayhtymien työntekijöistä oli sovittu säännölliseksi työajaksi 37 tuntia viikossa. Toimistotyöaika (36,25 h/vko) oli käytössä joka kymmenennellä (11 %). Loput olivat yleistyöajan (7 %), kokonaistyöajan (8 %) tai jonkin muu työaikajärjestelmän piirissä. 11

Kuvio 9. Kokoaikaisten todellinen työaika viikossa työnantajasektorin mukaan. Yksityinen 39,9 Yhteensä 39,6 Yliopisto 39,4 Kunta 39,4 Valtio 39,0 36 37 38 39 40 41 42 tuntia / viikossa Keskimääräinen viikkotyöaika oli vahvasti yhteydessä myös henkilön asemaan: Johtoportaaseen kuuluvat tekivät selvästi pidempää työviikkoa kuin muut ryhmät (kuvio 10). Kuvio 10. Kokoaikaisten todellinen työaika viikossa toimiaseman mukaan. Ylin johto 45,1 Johto 42,8 Opettaja 42,6 Yl. keskijohto Eritt. vaat. asiantunt.teht. 40,3 40,7 Al. keskijohto 39,6 Yhteensä 39,6 Vaat. asiantunt.teht. 39,3 Toimihenkilö 39,0 Asiantuntijatehtävät 38,9 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 tuntia / viikossa 12

4.3 Kolme neljästä tekee ylitöitä Ylitöiden tekeminen on varsin yleistä liiton jäsenkunnan keskuudessa. Neljännes (25 %) työssä olevista jäsenistä ilmoitti kuitenkin, että he eivät tee lainkaan ylitöitä. Valtion (28 %) ja yksityisen sektorin (27 %) jäsenillä vastaava osuus oli hieman keskimääräistä korkeampi, kunnissa (22 %) ja yliopistolla (22 %) hieman keskimääräistä matalampi. Yli 40 prosenttia ylitöitä tehneistä ilmoitti voivansa pitää tehdyt ylityötunnit ns. yhden suhde yhteen mallin mukaisesti vapaana ilman korotuksia. Lähes yhtä moni jäi ilman ylityökorvauksia, sillä heillä ylityökorvausten oletetaan jo sisältyvän peruspalkkaan (kuvio 11). Hieman useampi kuin joka kymmenes sai korvauksen ylitöistä korotettuna rahana. Noin kuudelle prosentille ylityöt korvattiin joko korotettuna vapaana. Yhtä tavallista oli saada ylityökorvaukset ilman korotuksia osittain vapaana. Ylitöiden korvaamista koskevassa kysymyksessä vastaajat ovat voineet valita useita vaihtoehtoja. Kuviossa 11 esitetty jakauma on laskettu näiden vaihtoehtojen yhteenlasketusta määrästä. Mukana kuviossa eivät ole ne henkilöt, jotka eivät olleet tehneet ylitöitä tai jotka eivät osanneet sanoa ylitöiden korvaamisesta. Kuvio 11. Ylitöiden korvaaminen. ilman korotuksia vapaana (1:1) 43,3 ylitöitä ei korvata, sisältyvät peruspalkkaan 39,1 korvataan korotettuna rahana 12,6 korvataan korotettuna vapaana ilman korotuksia osittain vapaana 5,7 5,5 ilman korotuksia rahana (1:1) kuukausittainen korvaus, arvio ilman korotuksia osittain rahana 0,8 2,2 1,8 0 5 10 15 20 25 30 35 40 45 50 % 13

5 TYÖHÖN LIITTYVÄ MATKUSTAMINEN: JOKA KOLMAS MATKUSTAISI ENEMMÄNKIN Työasioissa matkustaviksi tulkittiin ne, jotka ilmoittivat lomakkeella matkustavansa vähintään yhden työpäivän vuoden aikana. Työmatkoja tekeville kertyi vuoden aikana keskimäärin 10.5 (mediaani 5 matkatyöpäivää) päivärahaan oikeuttavaa matkatyöpäivää kotimaassa ja 9.9 (mediaani 5 pv) päivää ulkomailla. Vähintään yhden kotimaan matkatyöpäivän ilmoitti 76 prosenttia työssä olevista. Ulkomaille suuntautuvia työmatkoja ilmoitti tekevänsä 65 prosenttia jäsenistä. Lähes joka kolmas (31 %) oli sitä mieltä, että voisi matkustaa enemmänkin. Joka kymmenes (12 %) jäsenistä piti työmatkustamisen määrää ainakin ajoittain liian suurena. Suurimman ryhmän (57 %) muodostivat ne, jotka pitivät nykyistä matkamäärää sopivana. Lomakkeella kysyttiin myös jäsenten omista vaikutusmahdollisuuksista työmatkustamiseen. Vastaajat kokivat vaikutusmahdollisuutensa varsin hyviksi. Eniten jäsenet pystyivät vaikuttamaan kulkuvälineiden valintaan, työmatkojen lähtö- ja paluuaikoihin sekä majoittumiseen matkakohteessa. Sen sijaan matkakohteen valintaan voitiin vaikuttaa vähemmän (kuvio 12). Kuvio 12. Kuinka paljon voi itse vaikuttaa työhön liittyvään matkustamiseen? Kuluvälineiden valinta 6 33 42 19 Matkalle lähtö- ja paluuajankohdat 4 28 43 24 Majoituskohteet 4 29 48 19 Matkojen sijoittuminen eri viikonpäiville 12 37 34 17 Matkakohteet 19 38 29 14 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % En lainkaan Melko vähän Melko paljon Erittäin paljon Kolme neljästä (74 %) ilmoitti, että matka-aikaa ei korvata tai sen katsotaan sisältyvän peruspalkkaan. Jos työmatka-aika korvattiin jotenkin, niin yleisin korvauksen muoto oli korottamattomat vapaapäivät. Joka kymmenes työasioissa (10 %) koti- tai ulkomailla matkustavista ilmoitti saavansa menetetyn ajan kokonaan vapaana. Osittaisena vapaana työmatkaan kulunut aika korvattiin noin neljälle prosentille. Lähes joka kymmenes (9 %) vastaaja ei tiennyt, kuinka työasioissa matkustaminen säännöllisen työajan ulkopuolella korvataan. Jäsenkunta käyttää vapaa-aikaa keskimäärin neljä tuntia kuukaudessa työasioissa matkustamiseen (mediaani 2 h/kk). 14

6 JÄSENKUNNAN PALKKATASO LOKAKUUSSA 2010 Tässä luvussa esitetään tietoja jäsenkunnan palkkatasosta ja sen muutoksesta vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna. Lisäksi raportoidaan tietoja luontoiseduista ja tulospalkkauksesta. Palkkatarkasteluissa aineisto rajattiin ainoastaan niihin jäseniin, jotka vastasivat työskennelleensä kokoaikaisesti. Tässä yhteydessä ei tarkastella myöskään yrittäjien ja ammatinharjoittajien tulonmuodostusta. Käytetty ansiokäsite kuvaa saatuja kokonaisansioita lokakuussa 2010 sisältäen luontoisetujen yhteenlasketut verotusarvot ja muut palkkaan kuuluvat lokakuuhun kohdentuvat lisät (esim. provisiot). Sen sijaan ylityökorvaukset, lomarahat tai omaisuustulot eivät sisälly kuukausiansioihin. Taulukoissa on käytetty tilastollisina tunnuslukuina palkan aritmeettista keskiarvoa (keskipalkka) sekä ns. fraktiileja, joita ovat F10, F25, F50 (mediaani), F75 ja F90. Esimerkiksi kun jonkin ryhmän vastaajien tiedot asetetaan palkan suuruuden mukaan järjestykseen, niin alle F90 palkkaa ansaitsevia on 90 prosenttia ja enemmän ansaitsevia 10 prosenttia ryhmästä. F90:n ja F10:n rajaamalle tuloalueelle sijoittuu siis 80 prosenttia ryhmän palkansaajista. Mediaanipalkkaa (F50) vähemmän ja enemmän ansaitsevia on yhtä paljon. 6.1 Kokonaisansiot 3 792 euroa kuukaudessa Taulukossa 3 on verrattu kaikkien 4L-liitojen jäsenten kokonaispalkkojen tasoa ja jakaumaa. Kaikkien 4L-liittojen jäsenten keskipalkka oli 4 002 euroa kuukaudessa. Palkkojen hajonta on melko suuri, sillä parhaiten ansaitseva kymmenys tienasi yli kolme tuhatta euroa enemmän kuin mihin heikoiten ansaitseva kymmenys enimmillään ylsi. Palkkavertailussa parhaiten pärjäsivät Metsänhoitajaliiton jäsenet, joiden keskiansiot olivat yli 4 500 euroa kuukaudessa. Keskipalkalla mitattuna heikoin palkkataso oli YKL:n jäsenillä, noin 3 500 euroa kuukaudessa. Kaikkien neljän liiton jäsenten mediaanipalkka asettui 3 737 euron tasolle. Taulukko 3. Keskimääräiset kuukausiansiot ammattiliiton mukaan. Kokonaisansiot 10/2010 n Keskipalkka F10 F25 F50 F75 F90 Agronomiliitto 3130 4422 2830 3299 4000 4874 6400 LAL 4289 3792 2300 3000 3633 4400 5200 Metsänhoitajaliitto 1487 4514 2814 3339 4137 5150 6500 YKL 2318 3495 2400 2824 3342 4000 4600 Yhteensä 11224 4002 2500 3096 3737 4500 5574 LAL:n jäsenten keskimääräiset kokonaisansiot olivat 3 792 euroa kuukaudessa. Parhaiten ansaitseva kymmenys ylsi vähintään 5 200 euroon kuukaudessa, kun taas yksi kymmenestä ansaitsi korkeintaan 2 300 euroa kuukaudessa. Jäsenkunnan mediaanipalkka oli 3 633 euroa kuukaudessa eli joka toinen liiton jäsenistä jäi ko. palkkatason alapuolelle. 6.2 Yksityisellä sektorilla korkeimmat palkat Jäsenkunnan palkkatasossa on melko suuria eroja eri työnantajasektorien välillä. Keskimäärin korkeimpiin ansioihin ylsivät yksityisellä sektorilla toimivat jäsenet. Heidän keskipalkkansa oli yli 4 200 euroa kuukaudessa ja parhaiten ansaitseva kymmenys tienasi vähintään 5 600 euroa kuukaudessa. Myös 15

kuntasektorin keskipalkkataso ylitti 4 000 euron rajan. Alhaisin ansiotaso oli yliopistolla, jossa jäsenkunnan keskimääräiset kokonaisansiot jäivät alle 2 900 euroon kuukaudessa (taulukko 4). Taulukko 4. Keskimääräiset kuukausiansiot työnantajasektorin mukaan. Kokonaisansiot 10/2010 n Keskipalkka F10 F25 F50 F75 F90 Kunta 447 4091 2800 3326 4200 4617 5500 Valtio 743 3781 2525 3010 3696 4459 5022 Yksityinen 2040 4209 3000 3400 3905 4650 5600 Yliopisto 1059 2872 2050 2200 2700 3321 4000 Yhteensä 4289 3792 2300 3000 3633 4400 5200 Taulukossa 5 tarkastellaan kokonaisansioita karkeammalla sektoriluokituksella. Toiseksi ulottuvuudeksi on valittu työsuhteen määräaikaisuus. Taulukosta nähdään, että vakituisessa työsuhteessa olevat ansaitsevat määräaikaisia työntekijöitä selvästi enemmän kaikilla työnantajasektoreilla. Taulukko 5. Keskimääräiset kuukausiansiot työnantajasektorin ja työsuhteen pysyvyyden mukaan. Vakituinen N Keskipalkka F10 F50 F90 Kunta 315 4 462 3 326 4 360 5 560 Valtio 571 4 041 2 935 4 012 5 397 Yksityinen 1 843 4 314 3 102 4 002 5 622 Yliopisto 162 3 720 2 618 3 809 4 762 Yhteensä 2 891 4 243 3 100 4 053 5 526 Määräaikainen Kunta 132 3 207 2 450 3 100 4 200 Valtio 172 2 919 2 100 2 800 3 835 Yksityinen 196 3 222 2 344 3 063 3 725 Yliopisto 898 2 720 1 976 2 500 3 637 Yhteensä 1 398 2 861 2 052 2 800 3 825 Taulukossa 6 esitetään erikseen tehtäväkohtaisen ja henkilökohtaisten palkanosan keskiarvot ja jakauma kuntasektorin työntekijöillä. Osa kyselyyn vastanneista ilmoitti palkkatietonsa erittelemättä niitä eri palkanosiin. Taulukoissa esitetyt luvut on laskettu niiden henkiöiden vastauksista, jotka erittelivät lomakkeella palkkatietonsa. Taulukko 6. Tehtäväkohtaisen ja henkilökohtaisen palkanosan suuruus kuntasektorilla. n Keskiarvo F10 F25 F50 F75 F90 Tehtäväkohtainen palkanosa 293 3 850 2 800 3 480 3 870 4 163 5 030 Henkilökohtainen palkanosa 243 339 77 200 368 466 561 16

6.3 Jäsenkunnan kokonaisansiot nousivat maltillisesti Kaikkien palkansaajien säännölliset ansiot nousivat Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan vuoden 2010 heinä syyskuussa 2,3 prosenttia edellisen vuoden heinä syyskuuhun verrattuna. Ansiot kehittyivät suotuisammin julkisella (valtio 3,4 % ja kunta 3,0 %) kuin yksityisellä sektorilla (2,0 %). Palkkakehitys oli maltillisempaa kuin parin edellisen vuoden aikana. Taulukossa 7 tarkastellaan keskipalkkojen muutosta eri sektoreilla. Yksityinen sektori sisältää myös neuvontasektorin palkansaajien palkkatiedot. Kaikilla 4L-liittojen palkansaajilla palkkataso nousi eniten valtiosektorin työpaikoissa, 2,6 %. Kuntasektorilla ansiot nousivat hieman tätä vähemmän (2,1 %) ja yksityisellä sektorilla sekä yliopistoissa ansiokehitys oli noin puolen prosentin tasoa. Liitto- ja sektorikohtaisesti keskipalkkojen muutoksella mitatut ansiokehitysprosentit vaihtelevat suuresti. Yhden vuoden perusteella pitkälle meneviä johtopäätöksiä ei voida tehdä. Koska tutkimukseen vastaavat joka vuosi eri henkilöt, ja koska tämänkertaisessa tutkimuksessa vastaajia oli selvästi aikaisempaa vähemmän, tuloksiin on syytä suhtautua varauksellisesti. Epävarmuutta tuloksiin aiheuttaa myös se, että työnantajasektoria koskevaa tietoa kysyttiin kyselylomakkeella eri tavoin kuin aikaisemmin. LAL:n jäsenten keskipalkka oli suunnilleen edellisvuoden tasolla. Kuntasektorilla keskipalkkataso nousi lähes viisi prosenttia, mutta muilla sektoreilla keskipalkat olivat hieman edellisvuotta matalammat. Taulukko 7. Keskipalkkojen muutos vuosina 2009-2010 ammattiliiton ja työnantajasektorin mukaan. Kunta Valtio Yksityinen Yliopisto Yhteensä Agronomiliitto 0,0 8,1 0,8-0,9 2,2 LAL 4,8-0,3-0,5-1,1-0,9 Metsänhoitajaliitto 6,2 4,9-0,2 0,0 1,3 YKL 2,5-0,2 1,6 4,9 0,4 Yhteensä 2,1 2,6 0,5 0,4 0,9 Vastaajilta kysyttiin vielä erikseen ansioiden kehittymisestä vuoden aikana. Noin 77 prosentilla ansiot olivat nousseet vuodentakaisesta ja 15 prosenttia ilmoitti, että heidän tulotasonsa on pysynyt ennallaan. Kolme prosenttia totesi ansioidensa laskeneen vuoden 2009 lokakuusta. Lisäksi tiedusteltiin syitä ansioiden muutokselle. Kolme neljästä ilmoitti ansioiden nousseen yleiskorotuksen seurauksena. Noin 14 prosenttia oli puolestaan saanut henkilökohtaisen palkankorotuksen, jota oli rahoitettu esimerkiksi paikallisesta tai yrityskohtaisesta järjestelyerästä. Joka kymmenennellä oli palkankorotuksen taustalla henkilökohtaiseen suoriutumiseen perustuva muutos. Lähes yhtä moni totesi ansioidensa nousseen uuteen asemaan tai työpaikkaan siirtymisen myötä. Seitsemän prosenttia jäsenistä ilmoitti työn vaativuuden arvioinnin palkannousun syyksi. Muilla tekijöillä oli vähäisempi merkitys palkkakehitykselle (kuvio 13). Vastaajat pystyivät valitsemaan useamman kuin yhden vaihtoehdon. 17

Kuvio 13. Mikä on aiheuttanut muutoksen kokonaisansioissa lokakuusta 2009 lokakuuhun 2010? Yleiskorotus 75,2 Henkilökohtainen korotus 13,9 Henkilökohtaiseen suoriutumiseen perustuva muutos Uusi asema tai tehtävä Siirtyminen uuden työnantajan palvelukseen Työn vaativuuden arviointiin perustuva muutos Muu syy Yrityskohtainen korotus Lisäkoulutus tai -pätevyys Työnantajan toimenpiteet Omat toimenpiteet Muutos luontoisetujen verotusarvossa Muutos liikkuvassa palkanosassa Ammatinharjoittajan tai oman työpaikan tilanne 9,7 8,6 8,0 7,4 5,8 3,7 3,0 1,5 1,2 0,8 0,5 0,1 0 10 20 30 40 50 60 70 80 % 6.4 Työpuhelin yleisin luontoisetu Kyselylomakkeella tiedusteltiin myös luontoisetujen yhteenlaskettua verotusarvoa. LAL:n jäsenkunnasta joka kolmas (32 %) raportoi luontoiseduista (esim. puhelinetu tai työsuhdeauto). Yksityisellä sektorilla luontoisedun verotusarvon ilmoitti 58 prosenttia jäsentä, kun taas valtiolla (13 %), kuntasektorilla (8 %) ja yliopistolla (3 %) luontoisetujen maksaminen oli varsin harvinaista. Niillä henkilöillä, joilla oli jotain luontoisetuja, sen keskimääräinen suuruus oli 150 euroa. Luontoisetujen jakauman tarkastelu kuitenkin osoittaa, että joka toisella luontoisetuna oli vain puhelinetu (luontoisetujen mediaani 20 euroa). Joka neljännellä (F75) luontoisedun suuruus oli vähintään 110 euroa ja joka kymmenennellä (F90) vähintään 635 euroa kuukaudessa. 6.5 Lähes joka kolmas tulospalkkiojärjestelmän piirissä Lähes joka kolmas (30 %) työllisestä jäsenkunnasta ilmoitti olevansa tulospalkkiojärjestelmän piirissä. Tulospalkkaus oli yleisempää miehillä kuin naisilla: miehistä 38 ja naisista 26 prosentille maksettiin palkkioita työnantajan tekemän tuloksen perusteella. Sektoreittain tarkasteltuna tulospalkkiot olivat yleisimpiä yksityisen sektorin (47 %) ja valtion (29 %) ja työpaikoilla. Sen sijaan kuntasektorilla (13 %) ja yliopistolla (6 %) tulospalkkiot olivat harvinaisempia. Joka neljäs (24 %) tulospalkkauksen piirissä olevista kuitenkin vastasi, että heidän työnantajansa ei maksa tulospalkkioita vuoden 2009 tuloksen perusteella. Kuusi kymmenestä (68 %) ilmoitti saavansa tulospalkkion myös tänä vuonna. Harvempi kuin joka kymmenes (8 %) vastaaja ei vielä kyselyvaiheessa tiennyt, tullaanko heille maksamaan tulospalkkiota vuoden 2009 tulokseen pohjautuen. Vastaajia pyydettiin lisäksi arvioimaan tulospalkkion suuruutta euromääräisesti sekä prosentuaalisena osuutena oletetusta vuoden 2010 vuosiansiosta. Vastauksien hajonnat olivat suuria ja vastauksista käy ilmi myös tämänkaltaisen arvioinnin hankaluus. Näin ollen tulokset ovat hyvin suuntaa-antavia. Keskimäärin liiton jäsenet arvioivat saavansa tulospalkkion, joka on noin 11 prosenttia (mediaani 9 %) heidän vuoden 2010 vuosituloistaan. Euromääräisesti he arvioivat saavansa noin 4 263 euron (mediaani 3500 euroa) suuruisen palkkion. 18

7 LOPUKSI Raportissa esitetään LAL:n työikäiselle jäsenkunnalle tehdyn työmarkkinatutkimuksen perustuloksia. Tutkimuksen perusteella tarkasteltiin liiton jäsenkunnan sosiodemografista rakennetta, työmarkkinoille sijoittumista, palkkausta ja työaikoja. Tutkimuksen tiedot koskevat lokakuuta 2010. Kyselyn vastausaktiivisuuden laskeva trendi jatkui. Kehitys on huolestuttava ja aiheuttaa selvän uhkan tulosten luotettavuudelle. Vastausaktiivisuuden jäädessä alle kolmannekseen, erityisesti muutostrendeihin on syytä suhtautua varauksellisesti. Aineiston edustavuutta parannettiin painottamalla tutkimusaineistoa siten, että vastaajien ja tutkimuksen perusjoukon sukupuoli- ja ikärakenne vastaavat tarkalleen toisiaan. Työmarkkinatutkimus toteutettiin sähköisesti internet-kyselynä. Liiton rekisteristä poimittiin työikäisen jäsenistön sähköpostiosoitteet, ja heille lähetettiin linkki sähköiseen lomakkeeseen. Tiedonkeruu toteutettiin Digium oy:n työkalulla, joka on teknisesti osoittautunut varsin toimivaksi sähköisten kyselyiden toteuttamisessa. Toisaalta vastausaktiivisuuden vuosittainen aleneminen saattaa kertoa myös siitä, että tutkimusviestit jäävät yhä useammin organisaatioiden palomuureihin tai roskapostisuodattimiin. Jotta laskeva trendi saataisiin taitettua, on syytä pohtia työmarkkinatutkimusten yhteydessä myös paluuta, ainakin osittain, perinteiseen postikyselyyn. Lomakkeeseen tehtiin muutoksia (mm. työnantajasektori), jotka saattoivat vaikuttaa vuosimuutosten tarkasteluihin (esim. ansiokehitys). Viime vuoden tapaan tutkimus toteutettiin yhteistyössä eri luonnontieteellisten alojen ammattijärjestöjen kanssa (Agronomiliitto, YKL, LAL ja Metsänhoitajaliitto). Liitot voivat nyt halutessaan vertailla jäsenistöjensä työmarkkinoille sijoittumista, palkkatasoa tai muita edunvalvonnan kannalta keskeisiä asioita. 19

LIITETAULUKKO 1. Liiton jäsenet työnantajan toimialan mukaan. 20