Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle Euroopan komission ehdotuksesta asetukseksi (eurooppalaisesta vähäisiin vaatimuksiin sovellettavasta menettelystä annetun asetuksen sekä eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn käyttöönotosta annetun asetuksen muuttaminen) Perustuslain 96 :n 2 momentin mukaisesti lähetetään eduskunnalle Euroopan komission 19 päivänä marraskuuta 2013 tekemä ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eurooppalaisesta vähäisiin vaatimuksiin sovellettavasta menettelystä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen sekä eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn käyttöönotosta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen muuttamisesta sekä ehdotuksesta laadittu muistio. Helsingissä 19 päivänä joulukuuta 2013 Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson Lainsäädäntöneuvos Maarit Leppänen 296860
2 OIKEUSMINISTERIÖ MUISTIO EU/2013/1736 11.12.2013 EHDOTUS EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUKSEKSI EUROOP- PALAISESTA VÄHÄISIIN VAATIMUKSIIN SOVELLETTAVASTA MENETTELYSTÄ ANNETUN ASETUKSEN JA EUROOPPALAISEN MAKSAMISMÄÄRÄYSMENETTE- LYN KÄYTTÖÖNOTOSTA ANNETUN ASETUKSEN MUUTTAMISESTA 1 Yleistä Euroopan komissio on 19 päivänä marraskuuta 2013 tehnyt ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eurooppalaisesta vähäisiin vaatimuksiin sovellettavasta menettelystä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen sekä eurooppalaisen annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen muuttamisesta. Ehdotus, joka on annettu asiakirjassa KOM(2013) 794 lopullinen, perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81 artiklan 2 kohdan a, c ja f alakohtaan. Tavoitteena on tuomioiden vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen perusteella kehittää oikeudellista yhteistyötä yksityisoikeudellisissa asioissa, joilla on rajat ylittäviä vaikutuksia. Ehdotuksessa esitetään eurooppalaisesta vähäisiin vaatimuksiin sovellettavasta menettelystä 11 päivänä heinäkuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 861/2007 sekä eurooppalaisen 12 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1896/2006 muuttamista. 2 Muutosehdotukset 2.1 Asetus eurooppalaisesta vähäisiin vaatimuksiin sovellettavasta menettelystä Asetusta (EY) N:o 861/2007 eurooppalaisesta vähäisiin vaatimuksiin sovellettavasta menettelystä on sovellettu Euroopan unionissa Tanskaa lukuun ottamatta 1 päivästä tammikuuta 2009 alkaen. Asetuksella on luotu vaihtoehtoinen menettely sovellettavaksi kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen menettelyjen ohella rajat ylittävissä tapauksissa, joissa vaatimuksen arvo on enintään 2 000 euroa. Vähäisiin vaatimuksiin sovellettava menettely on periaatteessa kirjallinen menettely, joka perustuu vakiolomakkeiden käyttöön ja jossa sovelletaan tiukkoja määräaikoja. Asianajajan käyttäminen ei ole menettelyssä pakollista, ja sähköisten viestintäkeinojen käyttöä suositellaan. Asetuksen mukaan hävinneen asianosaisen ei tulisi joutua korvaamaan sellaisia voittaneen asianosaisen oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat kohtuuttomia vaatimukseen nähden. Menettelyä voivat käyttää sekä kuluttajat että yritykset rajat ylittävissä toimissa EU:n alueella, ja sen avulla on pyritty parantamaan oikeussuojan saatavuutta ja oikeuksien toteutumista yksinkertaistamalla ja nopeuttamalla rajat ylittäviä, vähäisiä vaatimuksia koskevia oikeudenkäyntejä sekä vähentämällä tällaisista oikeudenkäynneistä aiheutuvia kustannuksia. Lisäksi asetuksella on pyritty helpottamaan täytäntöönpanoa poistamalla välivaiheen menettelyt (eksekvatuuri), jotta tuomio voidaan tunnustaa ja panna täytäntöön mahdollisimman tehokkaasti myös muissa jäsenvaltioissa kuin siinä, missä se on annettu. Komission asetusehdotuksessa ehdotetaan asetuksen soveltamisalan laajentamista kattamaan rajat ylittävät vaatimukset, joiden arvo on enintään 10 000 euroa, sekä rajat ylittävien asioiden määritelmän laajentamista. Lisäksi komissio ehdottaa sähköisten viestintävälineiden käytön parantamista muun muassa asiakirjojen tiedoksiannossa sekä tuomioistuinten velvoittamista käyttämään video- ja puhelinneuvottelua ja muita etäviestinnän keinoja suullisissa käsittelyissä ja todisteiden vastaanottamisessa. Ehdotuksessa esitetään asetettavaksi enimmäismäärä oikeudenkäynnistä perittävil-
3 le oikeudenkäyntimaksuille. Enimmäismäärä määräytyisi riidan kohteen arvon mukaan. Ehdotuksen mukaan jäsenvaltiot velvoitettaisiin ottamaan käyttöön etämaksutapoja, esimerkiksi verkkovälitteinen luottokorttimaksu, oikeudenkäyntimaksujen maksamista varten. Täytäntöönpanoa varten laaditun todistuksen kääntämisvelvollisuutta rajattaisiin koskemaan vain tuomion sisältöä selostavaa jaksoa. Lisäksi komissio ehdottaa, että jäsenvaltiot velvoitettaisiin tiedottamaan oikeudenkäyntimaksuista, niiden maksutavoista ja mahdollisuudesta saada apua lomakkeiden täyttämisessä. 2.2 Asetus eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn käyttöönotosta Asetuksessa (EY) N:o 1896/2006 eurooppalaisen on sovellettu Euroopan unionissa Tanskaa lukuun ottamatta 1 päivästä tammikuuta 2009 alkaen. Asetukseen esitetään tehtäväksi vain vähäinen muutos. Asetuksen 17 artiklaa esitetään muutettavaksi siten, että tilanteessa, jossa vastaaja on vastustanut maksamismääräystä, asian käsittely voisi kansallisten riitaasioihin sovellettavien menettelyjen lisäksi jatkua eurooppalaisessa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä, edellyttäen että asia kuuluu sanotun menettelyn soveltamisalaan. Muutos olisi vähäinen ja sellaisenaan hyväksyttävissä. Tästä syystä ehdotusta ei kirjelmässä enempää käsitellä. 3 Ehdotuksen oikeusperusta ja suhde toissijaisuusperiaatteeseen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81 artiklassa säädetään oikeudellisesta yhteistyöstä yksityisoikeudellisissa asioissa, joilla on rajat ylittäviä vaikutuksia. Komission ehdotus perustuu sopimuksen 81 artiklan 2 kohdan a, c ja f alakohtaan. Ehdotus on oikeusperustan mukainen, edellyttäen, että eurooppalaisesta vähäisiin vaatimuksiin sovellettavasta menettelystä annetun asetuksen sisältämää rajat ylittävän asian määritelmää ei laajenneta siten, että asetus tulisi käytännössä sovellettavaksi myös asioissa, joissa ei ole rajat ylittävää liittymää. Asetusten tarkistaminen menettelyjen käytettävyyden edistämiseksi on sinänsä toissijaisuusperiaatteen mukaista. Eräät komission ehdotukset vähäisiä vaatimuksia koskevan asetuksen muuttamiseksi voidaan kuitenkin asettaa toissijaisuusperiaatteen kannalta kysymyksen alaisiksi. Esimerkiksi kansallisista käsittelymaksuista poikkeavalla tavalla määritetyt oikeudenkäyntimaksut voivat käytännössä heikentää jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien johdonmukaisuutta ja toimivuutta. 4 Vaikutukset Suomen lainsäädäntöön Asetuksia sovelletaan sellaisenaan. Näin ollen ne eivät suoraan vaikuta kansallisen lainsäädäntöön. Ehdotetut muutokset edellyttäisivät kuitenkin tarkistuksia asetuksia täydentäviin kansallisiin lakeihin. Vähäisiä vaatimuksia koskevat ehdotukset muuttaisivat selkeästi asetuksen sisältöä. Muutokset vaikuttaisivat myös siihen oikeudelliseen ympäristöön, jossa asetusta sovelletaan, vaikka ne eivät periaatteessa edellyttäisi kansallisen lainsäädännön muuttamista. Komission tavoitteena on laajentaa vähäisiin vaatimuksiin sovellettavan asetuksen soveltamisalaa muuttamalla soveltamisalaan kuuluvien asioiden määritelmää. Voimassa olevaa asetusta sovelletaan vain rajat ylittäviin vaatimuksiin. Nykyisen asetuksen 3 artikla sisältää määritelmän valtion rajat ylittävästä asiasta. Sen mukaan valtion rajat ylittävällä asialla tarkoitetaan asiaa, jossa vähintään yhdellä asianosaisella on kotipaikka tai vakituinen asuinpaikka muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jonka tuomioistuimen käsiteltäväksi asia on saatettu. Se, onko kyseessä valtion rajat ylittävä asia, määräytyy sen ajankohdan mukaisesti, jona vaatimuslomake saapuu toimivaltaiseen tuomioistuimeen. Asetusta voidaan näin ollen soveltaa vain, jos asia saatetaan jonkin jäsenvaltion tuomioistuimeen ja jollakin asianosaisella on kotipaikka tai vakituinen asuinpaikka toisessa jäsenvaltiossa. Liittymä muuhun valtioon kuin
4 jäsenvaltioon ei mahdollista asetuksen soveltamista. Komission ehdotuksen mukaan asian rajat ylittävyyteen perustuva määritelmä olisi jatkossa käänteinen. Lähtökohta olisi näin ollen, että asia on rajat ylittävä. Vain tilanteessa, jossa asianosaisten kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka, paikka, jossa sopimus pannaan täytäntöön, paikka, jossa vaatimuksen perusteena olevat seikat ovat tapahtuneet, paikka, jossa tuomio pannaan täytäntöön sekä paikka, jossa toimivaltainen tuomioistuin sijaitsee, on yhdessä ja samassa jäsenvaltiossa ajankohtana, jolloin vaatimuslomake saapuu toimivaltaiseen tuomioistuimeen, asia ei olisi ehdotetun määritelmän mukaan rajat ylittävä. Tarkoitus on laajentaa asetuksen soveltamisalaa niin paljon kuin mahdollista. Asetusehdotuksen johdanto-osan 7 kappaleessa todetaan, että jäsenvaltioiden olisi voitava soveltaa samanlaisia säännöksiä myös puhtaasti sisäisiin menettelyihin, jotka koskevat arvoltaan vähäisiä vaatimuksia. Komissio näyttäisi ehdotuksellaan pyrkivän vaikuttamaan kansallisen oikeudenkäyntimenettelyä koskevan lainsäädännön sisältöön myös sellaisten asioiden osalta, joilla ei ole rajat ylittäviä liittymiä. Ehdotuksessa esitetään asetettavaksi enimmäismäärä oikeudenkäynnistä perittäville oikeudenkäyntimaksuille. Enimmäismäärä olisi kymmenen prosenttia pääasiavaatimuksen arvosta. Vähimmäismaksu saisi olla enintään 35 euroa. Suomessa oikeudenkäyntimaksu ei määräydy oikeudenkäynnin kohteen arvon mukaan. Oikeudenkäyntimaksu on kiinteä, ja se on porrastettu tuomioistuinasteen mukaan. Käräjäoikeuden käsittelemässä riita-asiassa oikeudenkäyntimaksu määräytyy sen mukaan, missä vaiheessa oikeudenkäynti päättyy (ks. tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista annetun lain (701/1993) 3 ). Käräjäoikeudessa kirjallisessa valmistelussa päättyneestä riita-asian käsittelystä peritään 80 euron maksu. Säännöstä sovelletaan myös eurooppalaiseen vähäisiin vaatimuksiin sovellettavassa menettelyssä ratkaisuihin asioihin sekä eurooppalaisiin maksamismääräyksiin. Koska ratkaisu näissä menettelyissä lähes aina annetaan kirjallisessa valmistelussa, oikeudenkäyntimaksu on säännönmukaisesti 80 euroa. Komission ehdotuksen mukaan oikeudenkäyntimaksua koskevaa säännöstä sovellettaisiin myös muutoksenhakuun. Suomessa hovioikeuden riita-asian käsittelystä peritään 182 euron oikeudenkäyntimaksu. Korkeimmassa oikeudessa perittävä maksu on 226 euroa. Oikeudenkäyntimaksujen määrää mitoitettaessa on Suomessa pyritty siihen, että maksu osin kattaisi asian käsittelystä valtiolle aiheutuvat kulut. Tämän vuoksi varhaisemmassa vaiheessa ja kevyemmässä menettelyssä ratkaistun asian oikeudenkäyntimaksu on pienempi kuin esimerkiksi pääkäsittelyssä ratkaisun asian oikeudenkäyntimaksu. Vastaavasti muutoksenhakutuomioistuimen ratkaisusta perittävä oikeudenkäyntimaksu on ensimmäisen oikeusasteen käsittelymaksua suurempi. Suomessa oikeudenkäyntimaksut suoritetaan asiakirjaa luovutettaessa, postiennakolla tai erillisellä laskulla (ks. tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista annetun valtioneuvoston asetuksen (1214/2010) 11 :n 1 momentti). Komissio ehdottaa, että oikeudenkäyntimaksut olisi voitava suorittaa myös verkossa luottokortilla. Tämä ei ole Suomessa tällä hetkellä mahdollista. Nykyisen vähäisiin vaatimuksiin sovellettavan asetuksen 11 artiklan mukaan jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että asianosaiset voivat saada käytännön apua lomakkeiden täyttämisessä. Komissio esittää asetusehdotuksessaan, että asianosaisten tulisi saada mittavaa, käytännössä lainopillista apua vähäistä vaatimusta koskevan asian viemiseksi tuomioistuimen ratkaistavaksi. Apua tulisi olla tarjolla esimerkiksi korkovaatimusten laskemista varten. Ehdotus menee voimassa olevaa muotoilua huomattavasti pidemmälle. Ehdotuksesta ei ole pääteltävissä, onko komission tarkoituksena velvoittaa jäsenvaltioita tarjoamaan kaikille halukkaille maksutonta oikeusapua vähästä vaatimusta koskevan asian vireille panemiseksi tuomioistuimessa. Artiklan muotoilu ei kuitenkaan sellaisenaan näyttäisi sitä edellyttävän.
5 5 Ahvenanmaan toimivalta Lainkäyttöön ja tuomioiden täytäntöönpanoon liittyvä sääntely kuuluu Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 27 :n 23 kohdan mukaan valtakunnan lainsäädäntövaltaan. 6 Ehdotuksen kansallinen käsittely ja käsittely EU:ssa Asetusehdotus on käsitelty oikeudelliset kysymykset jaostossa (jaosto 35) kirjallisesti. 7 Valtioneuvoston kanta Valtioneuvosto suhtautuu varovaisen myönteisesti osaan eurooppalaisesta vähäisiin vaatimuksiin sovellettavasta menettelystä annettuun asetukseen tehtäväksi ehdotetuista muutoksista. Valtioneuvosto ei vastusta asetuksen soveltamisalan laajentamista kattamaan rajat ylittäviä vaatimuksia, joiden arvo on enintään 10 000 euroa. Valtioneuvosto suhtautuu kuitenkin erittäin varauksellisesti rajat ylittävän asian määritelmän muuttamiseen. Vähäisiä vaatimuksia koskeva asetus on ensisijaisesti tarkoitettu vastaamaan tavallisten kansalaisten ja pkyritysten tarpeisiin. Tarkoitus on ollut, että menettelyä tulisi voida käyttää ilman oikeusavustajaa. Voimassa oleva määritelmä on selkeä ja ymmärrettävä, jonka johdosta asetuksen soveltamisala on vastaavasti selkeä. Komission ehdottama uusi määritelmä on monimutkainen ja sen myötä asetuksen soveltamisala muuttuisi epäselväksi. Tämä heikentäisi asetuksen käytettävyyttä ja näin myös oikeussuojan saatavuutta. Valtioneuvosto suhtautuu myös varauksellisesti oikeudenkäyntimaksujen määräytymistä koskevaan ehdotukseen. Suomessa oikeudenkäyntimaksut ovat osin mitoitetut käsittelystä aiheutuvien laskennallisten kustannusten mukaan. Ehdotettu intressin mukaan määräytyvä oikeudenkäyntimaksu on ristiriidassa tämän periaatteen kanssa. Ehdotus estäisi myös maksun porrastamisen oikeusasteittain vähäisiä vaatimuksia koskevassa menettelyssä. Oikeusasteittain porrastetun maksun tarkoituksena on muun muassa toimia ohjaavasti siten, että käsittelyketju määräytyisi asian laadun ja asianosaisten oikeusturvatarpeen mukaan.