Sukupuolen liikkuvat merkitykset ja tietämisen politiikka Venla Oikkonen (toim.) Sukupuolentutkimuksen aineopintoseminaarin artikkelit 2012
Sukupuolen liikkuvat merkitykset ja tietämisen politiikka Sukupuolentutkimuksen aineopintoseminaarin artikkelit 2012 Sisällys 3 Venla Oikkonen 4 Oili Sakki 13 Saila Salonen Esipuhe Lahjanantajia ja lapsettomia pareja Retorinen analyysi hedelmöityshoitoklinikoiden ohjeista sukusolujen luovuttajille Tee se itse Sukupuolen, seksuaalisuuden ja seksuaalisen haluttomuuden rakentuminen naistenlehden artikkelisarjan teksteissä 21 Irina Heikkinen Lähisuhdeväkivaltadiskurssit, sukupuoli ja vastuu lähisuhdeväkivallan sovittelun kontekstissa 35 Katariina Heikkinen 45 Miia Lassila Yksityinen, julkinen väkivalta Kansalaisjärjestöjen retoriikkaa CEDAW-varjoraportissa Vasarakirveiden omistajat Sukupuolen määrittely arkeologisessa aineistossa Sukupuolentutkimus 2012 Taitto: Nina Järviö ISBN 978-952-10-8011-1 (PDF) ISBN 978-952-10-8013-5 (SWF)
Esipuhe Helsingin yliopiston sukupuolentutkimuksen aineopintojen seminaarissa syksyllä 2011 pohdittiin feministisiä metodeja ja kirjoittamisen tapoja ja harjoiteltiin prosessikirjoittamisen ja vertaiskommentoinnin käytäntöjä. Kurssin yksitoista opiskelijaa tuottivat seminaarin aikana tutkielman, jossa he sovelsivat valitsemaansa metodia valitsemaansa aiheeseen sukupuolentutkimuksellisesta näkökulmasta. Opiskelijoilla oli seminaarin päätyttyä halutessaan mahdollisuus työstää tutkielmastaan artikkeli. Nämä viisi artikkelia on koottu tähän julkaisuun. Opiskelijoiden artikkeleissa pohditaan sukupuolen ja seksuaalisuuden merkitysten muotoutumista ja merkitysten rajankäyntiä laajassa kirjossa tekstejä: naistenlehdissä, sanomalehdissä, Internetissä, virallisissa raporteissa, tieteellisissä teksteissä ja opastavissa teksteissä. Artikkelit käsittelevät niin heteronormatiivisuutta, normatiivista heteroutta, sukupuolittunutta toimijuutta, vallan mekanismeja, väkivallan käsitteellistämistä kuin tieteellisten selitysmallien luonnollistumista. Ensimmäisessä artikkelissa Oili Sakki tarkastelee hedelmöityshoitoklinikoiden sukusolujen luovuttajille suuntaamien ohjeiden retorisia strategioita ja käsitystä vanhemmuudesta. Toisessa artikkelissa Saila Salonen analysoi naisen halun ja haluttomuuden representaatioita ja seksuaalisuuden diskursseja Olivia-lehden Halutreenit-artikkelisarjassa. Kolmannessa artikkelissa Irina Heikkinen käsittelee lähisuhdeväkivallan sovittelusta käytyä julkista keskustelua diskurssianalyysin keinoin. Neljännessä artikkelissa Katariina Heikkinen analysoi uskontotieteen näkökulmasta ja pyhän käsitettä soveltaen kansalaisjärjestöjen CEDAW-varjoraportin tapaa puhua naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Viidennessä artikkelissa Miia Lassila tarkastelee sukupuolen määrittelyn luonnollistuneita käytäntöjä vasarakirveitä koskevassa arkeologisessa tutkimuksessa intertekstuaalisen analyysin kautta. Kaikki julkaisun artikkelit osallistuvat omalla tärkeällä tavallaan sukupuolentutkimuksen kentällä käytäviin teoreettisiin, empiirisiin ja metodologisiin keskusteluihin. Helsingissä 21.4.2012 Venla Oikkonen 3
Oili Sakki LAHJANANTAJIA JA LAPSETTOMIA PAREJA RETORINEN ANALYYSI HEDELMÖITYSHOITOKLINIKOIDEN OHJEISTA SUKUSOLUJEN LUOVUTTAJILLE Johdanto Tässä artikkelissa tarkastelen, millainen kuva vanhemmuudesta rakentuu suomalaisten hedelmöityshoitoklinikoiden Internet-sivuillaan antamissa ohjeissa sukusolujen luovuttajille ja luovutuksesta kiinnostuneille. Aineistoni koostuu kuuden klinikan (AVAklinikka, Felicitas, Fertinova, Graviditas, Ovumia ja Väestöliitto) sivuilla olevista ohjeista ja tiedotteista. Aihe kumpuaa työn alla olevasta pro gradu -tutkielmastani, jossa tutkin laajemmin hedelmöityshoitoklinikoiden ohjemateriaaleja. Vanhemmuus on sikäli mielenkiintoinen aihe, että puheessa isistä, äideistä ja vanhemmista ei suinkaan puhuta vain vanhemmuudesta vaan myös sukupuolesta, seksuaalisuudesta sekä sukupuolten ja sukupolvien välisistä suhteista (vanhemmuuden sukupuolittuneisuudesta ks. esim. Jaana Vuori 2001). Lisäksi lahjasoluilla tehtävissä hedelmöityshoidoissa nousevat kiinnostavasti esille vanhemmuuden eri aspektit, kuten geneettinen ja sosiaalinen vanhemmuus 1, joiden hierarkiasta käydään neuvottelua. Hedelmöityshoitoja on Suomessa säädelty erityislailla (Laki hedelmöityshoidoista 22.12.2006/1237) vuodesta 2007 alkaen. Lain valmisteluissa väännettiin pitkään kättä siitä, tulisiko hoidot rajata vain aviopareille tai muille miehen ja naisen muodostamille pareille, joiden peruste hoitojen saamiselle olisi tahaton lapsettomuus. Lopullisessa muodossaan laki kuitenkin mahdollisti hoitojen jatkumisen avio- ja avoparien lisäksi myös naispareille 2 ja itsellisille naisille, mutta aiemmasta poiketen luovutetuilla sukusoluilla alkunsa saaneella lapsella on nyt täysi-ikäisenä oikeus saada tietää luovuttajan henkilöllisyys. Sijaissynnytys sen sijaan on edelleen kielletty, mikä käytännössä rajaa miesparit hoitojen ulkopuolelle. (Moring 2007, 15.) Suomessa yksityiset hedelmöityshoitoklinikat voivat lain puitteissa edelleen rajata itse, kenelle antavat hoitoja: vain aviopareille ja avopareille vai myös itsel- 1 Geneettisellä vanhemmuudella viittaan pelkän biologisen perimän välittämiseen lapselle, sosiaalisella taas tosiasialliseen vanhemmuuteen, lapsen elämään osallistumiseen ja sitoutumiseen kasvattajana. Biologinen ja geneettinen vanhemmuus käsitetään usein samaksi, mutta esimerkiksi sijaissynnytyksessä on kyse yksinomaan biologisesta ja munasolun luovuttamisessa yksinomaan geneettisestä vanhemmuudesta. Juridinen vanhemmuus puolestaan on aina automaattisesti biologisella äidillä (synnyttänyt nainen) ja joko tämän kanssa avioliitossa olevalla tai muulla isyytensä tunnustaneella miehellä, elleivät he luovu siitä. 2 Käytän tässä tutkielmassa termejä naispari, miespari ja nais-mies-pari (tai naisen ja miehen muodostama pari ) erottamaan pariskuntien osapuolten sukupuolia viittaamatta kuitenkaan henkilöiden seksuaali-identiteettiin (vrt. heteropari, lesbopari ). Avio- ja avoparilla tarkoitan vain naisen ja miehen muodostamaan paria, koska laki ei tunne samaa sukupuolta olevien avio- ja avoliittoa. Hedelmöityshoitojen kohdalla käytän hedelmöityshoitolaissa käytettyjä käsitteitä luovuttaja ja hoitoa saava. 4
lisille naisille ja naispareille. Kuten Kirsi Heinonen (2011, 18) toteaa, on hoitavan lääkärin itsensä arvioitavissa, toteutuuko hedelmöityshoitolain periaate lapsen tasapainoisen kehityksen takaamisesta (Laki hedelmöityshoidoista 22.12.2006/1237, 8 ), minkä vuoksi osa lääkäreistä ja klinikoista rajaa hoidot esimerkiksi vain aviopareille. Lain edessä naisparit ovat joka tapauksessa eriarvoisessa asemassa mies-naispareihin nähden. Mies-nais-parien kohdalla nimittäin kumpikin osapuoli voidaan hoitojen aikana vahvistaa syntyvän lapsen juridiseksi vanhemmaksi, vaikka hedelmöittämiseen olisi käytetty lahjasoluja, ja suostumusta hoitoihin on aina kysyttävä avio- tai avomieheltä (Isyyslaki 5.9.1975/700, 3a ). Naispareja taas ei hedelmöityshoitolaissa (2 ) edes lasketa pareiksi. Rekisteröitykin naispari joutuu odottamaan lapsen syntymään, ennen kuin ei-synnyttänyt puoliso voi hakea perheen sisäistä adoptiota, mihin asti lapsella on vain yksi juridinen vanhempi. Esimerkiksi Ruotsissa tilanne on sikäli erilainen, että hedelmöityshoitoja tarjotaan kaikille pareille riippumatta osapuolten sukupuolesta tai siitä, ovatko he avioliitossa, mikä toisaalta asettaa erilaiset pariskunnat yhdenvertaiseen asemaan, mutta toisaalta vahvistaa parisuhde- ja ydinperhenormia (Moring 2007, 30). Analysoidessani nimenomaan luovuttajille suunnattuja ohjeita kysynkin, miten vahvasti kuva vanhemmuudesta niissä rakentuu heteroseksuaalisen parisuhteen tai ylipäänsä parisuhteen ympärille ja millainen suhde geneettisen ja sosiaalisen vanhemmuuden välille muodostuu. Teoreettinen kehys ja metodi Teoreettisena taustana tutkielmassani on näkemys kielestä todellisuuden rakentajana, ei ainoastaan sen kuvaajana. Anna Moringin (2007, 16) mukaan perheiden ja vanhemmuuksien yhteiskunnalliset ja oikeudelliset määrittelyt ovat jatkuvan neuvottelun alaisia ja esimerkiksi hedelmöityshoitoja ja vanhemmuutta koskevat lait osallistuvat perheiden ja vanhemmuuksien määrittelyyn, institutionalisointiin ja materialisointiin. Lait siis vaikuttavat monella tapaa ihmisten mahdollisuuksiin toimia yhteiskunnassa, sekä konkreettisin rajoituksin että muokkaamalla käsityksiä siitä, millainen toiminta ja millaiset subjektit ovat ymmärrettäviä. Se, että vain tietynlaiset identiteetit ja suhteet ovat esimerkiksi lain edessä ymmärrettäviä ja toiset eivät, on Sari Charpentierin (2001, 125) mukaan heteronormatiivisuutta tuottavan vallan perusta. Täten myös vanhemmuudesta puhuvat tekstit muokkaavat käsitystämme hyvästä, hyväksyttävästä ja ylipäänsä käsitettävissä olevasta vanhemmuudesta, samoin kuin sukupuolesta ja seksuaalisuudesta. Tutkittaessa hedelmöityshoitoklinikoiden käytäntöjä ja ohjeita tulee siis muistaa, että laki määrittää hyvin pitkälle sen, millaisia hoitoja voidaan tarjota, mutta toisaalta klinikat itse osallistuvat erilaisten määritelmien ja käsitysten (toisin) toistamiseen. Vanhemmuuden tarkastelussa käytän metodologisena välineenä retorista analyysiä, sillä katson sen soveltuvan tämäntyyppisen aineiston tarkasteluun. Kuten Jaana Vuori (2004, 96) esittää, retoriikassa tekstien luonne nähdään ensisijaisesti vakuuttamisena, johon pyritään argumentoimalla. Aineistoni koostuukin teksteistä, jotka nimenomaan pyrkivät vakuuttamaan lukijansa siitä, että heidän tulisi tai kannattaisi toimia tietyllä tavalla. Retorisessa analyysissä lähestytään vakuuttamisen ydintä kysymällä, kuka tekstissä puhuu, ketä puhutellaan ja millaisia suhteita teksti rakentaa puhujan, kuulijan (yleisön) ja muiden osapuolten välille. Tämän ohella pohditaan, millaisin keinoin teksti pyrkii vakuuttamaan kuulijan asiastaan. Retoriikan keskeisiä käsitteitä ovat eetos, paatos ja logos, joiden avulla argumentaation 5
eri puolia voidaan valaista. Eetokseksi kutsutaan puhujasta rakentuvaa kuvaa ja erityisesti tapaa, jolla hän pyrkii tekemään itsestään uskottavan. Paatos puolestaan viittaa puhujan ja kuulijan välille rakentuvaan suhteeseen, puhujan pyrkimykseen saada kuulija vastaanottavaiseksi sanomalleen. Näihin keinoihin voi kuulua esimerkiksi tunteisiin vetoaminen. Järkeen vetoamista argumenttien avulla kutsutaan puolestaan logokseksi. Logos on toisin sanoen se osa argumenttia, joka ei riipu puhujan ja yleisön välisestä suhteesta. Näiden lisäksi retorisessa analyysissä kiinnitetään huomiota siihen, mitä teksti mahdollistaa ja miten se kutsuu toimimaan sekä miten sen merkitykset rakentuvat suhteessa muihin teksteihin ja yhteiskunnalliseen kehykseen. (Vuori 2004.) Analyysi Tässä luvussa tarkastelen lähemmin aineistoani, kuuden yksityisen hedelmöityshoitoklinikan Internet-sivujen ohjeita sukusolujen luovuttajille ja luovutuksesta kiinnostuneille. Valitsin vain yksityisiä klinikoita, sillä niillä on suurempi vapaus valita asiakkaansa ja ne ovat siten ainoita, jotka hoitavat esimerkiksi naispareja ja itsellisiä naisia. Valitsin aineistokseni Internetissä olevat ohjeet sillä perusteella, että ne ovat helposti saatavilla ja tarjoavat mahdollisesti useimmille ensikosketuksen aiheeseen. Internet-sivujen tekstit koostuvat useimmissa tapauksissa etusivulla olevasta yleisestä informaatiosta sukusolujen luovutukseen liittyen sekä linkkien takaa löytyvistä erillisistä ohjeista munasolujen ja siittiöiden luovuttajille. Retorista analyysiä soveltaen ja sitä tarkentaen esitän aineistolleni seuraavia kysymyksiä: 1. Näyttäytyykö vanhemmuus ensisijaisesti geneettisenä vai sosiaalisena? 2. Sisältyykö siihen oletus parisuhteesta tai parisuhteessa olevien sukupuolista? 3. Millaiseen suhteeseen eri toimijat, kuten luovuttajat ja hoitoja saavat, asettuvat? Luovuttaja lahjan antajana Analysoimieni tekstien yleisöksi muodostuu hyvin selvästi joukko potentiaalisia luovuttajia. Tämä rakentuu jo otsikoiden ja ingressien tavassa puhutella: Lahjoittamalla sukusolujasi voit tehdä pienen ihmeen (AVA-klinikka), Munasolun luovutus lahjoittajana autat lapsettomia pariskuntia (Fertinova), Haemme sukusolujen lahjoittajia. Luovuttamalla munasoluja tai siittiöitä, voit antaa suurimman mahdollisen lahjan. Soita ja kysy lisää! (Ovumia). Puhuttelu on suoraa ja tunteisiin vetoavaa ja siinä käy jo hyvin ilmi tekstien pääasiallinen sanoma ja logos: luovuta solujasi, koska joku muu tarvitsee niitä. Puhuttelussa käytetään rinta rinnan termejä luovuttaja/lahjoittaja ja luovuttaminen/lahjoittaminen, mikä luo vaikutelmaa luovuttajan roolista nimenomaan lahjan antajana. Lahjadiskurssi toimii tulkintani mukaan kuulijan motivoinnin välineenä: luovuttaja voi kokea olevansa paitsi tarpeellinen myös antelias ja epäitsekäs. Kuvaa yleisöstä rakennetaan teksteissä myös konkreettisesti kuvaamalla, millainen henkilö sopii luovuttamaan sukusoluja. Ohjeet on lähes kaikilla sivustoilla jaoteltu erikseen siittiöiden ja munasolujen luovutusta koskeviksi, mikä yhdessä tapauksessa (Ovumia) ilmenee otsikoinnissa eksplisiittisesti sukupuolen mukaan: Lisätietoa miehille ja Lisätietoa naisille. Lähes jokaisen klinikan sivuilla kerrotaan myös selvästi, minkä ikäinen sukusoluja luovuttavan miehen tai naisen tulee olla ja millainen terveydentila vaaditaan. Ikänsä puolesta luovuttajaksi rajautuu 6
klinikasta hieman riippuen perusterve 18 45-vuotias mies tai 18 35-vuotias nainen. Kiinnostavaa kyllä, ikärajat vaihtelevat siten, että joillakin klinikoilla naisten alaikäraja on alhaisempi kuin miehillä ja toisilla korkeampi (naisilla se vaihtelee 18 ja 24 vuoden välillä, miehillä 18 ja 20). Yläikärajat ovat suunnilleen samat kaikilla klinikoilla, minkä voisi helpommin tulkita johtuvan puhtaan lääketieteellisistä seikoista (miehen ja naisen hedelmällisyydestä), mutta alaikärajojen vaihtelu saa pohtimaan, määritelläänkö sillä pikemminkin luovuttajan henkistä kypsyyttä. Se, että miesten oletetaan keskimäärin olevan valmiita luovutukseen nuorempina, selittyy kenties siittiönluovutuksen fyysisellä helppoudella verrattuna munasolunluovutukseen. Naisten kohdalla klinikoiden linjaukset ovat kuitenkin hyvin erilaisia, ja osassa naisten ikäraja on jopa alempi kuin miehillä. Tekstien paatos rakentuu monelta osin hyvin tunteisiin vetoavan retoriikan varaan. Teksteissä puhutaan elämän antamisesta, ihmeen tekemisestä ja siitä, miten joillekin vain ulkopuolisen luovuttajan lahjoittamat sukusolut voivat tarjota mahdollisuuden omaan lapseen. Luovutus pyritään myös esittämään mahdollisimman vaivattomana suhteessa saatuun hyötyyn. Felicitas-klinikan ohjeissa munasolujen luovutuksesta reippaan väliotsikon Näin se käy alla kerrotaan, että esivalmistelut vievät aikaasi muutaman tunnin parina eri päivänä. Tekstien yleisölle, luovuttajille, rakentuu teksteissä suhteellisen aktiivinen subjektipositio: Jos Sinä haluat antaa lahjaksi elämän tai haluat tietää tästä mahdollisuudesta enemmän (AVA-klinikka), Miten toimin, jos haluan luovuttaa munasoluja (Väestöliitto), Jos sukusolujen luovutus tuntuu oikealta (Väestöliitto). Kuva luovuttajasta on siis itsevaltainen, päätöksentekoon kykenevä ja tunteva yksilö. Paikoin luovuttajista puhutaan myös kolmannessa persoonassa ( Luovuttaja ei saa tietää, kenelle sukusoluja on käytetty, Ovumia; Hyväksytylle luovuttajalle maksetaan kulukorvaus, Väestöliitto) ja luovutuksesta passiivissa ( Luovutus voi auttaa lapsetonta pariskuntaa, Fertinova). Osaksi etäännytetympi puhetapa saattaa viitata siihen, että tekstien osayleisöksi mielletään myös hedelmöityshoitoja saavat, joille luovuttajan rooli näyttäytyy toisenlaisena, enemmän välineen kaltaisena ja kenties myös uhkana. Ilmauksessa Luovuttaja ei saa tietää, kenelle sukusoluja on käytetty rakennetaan rajoja puolin ja toisin. Luovuttajan kannalta kyse on tiedon saamisen rajoituksesta, hoitoa saavan kannalta taas yksityisyyden suojelemisesta: luovuttaja näyttäytyy tässä hoitoa saaville tuleville vanhemmille potentiaalisena uhkana, joka täytyy torjua. Pariskuntia ja muita tarvitsevia Pääosin (potentiaalisille) luovuttajille kohdistetuissa teksteissä on erottamattomasti läsnä myös toinen ryhmä toimijoita: hoitoa saavat. Kuten edellisessä kappaleessa mainitsin, heidän voi paikoin ajatella olevan tekstien osayleisö, mutta ennen kaikkea he ovat läsnä eräänlaisena vastapuolena luovuttajiin nähden. Se, millainen kuva vanhemmuudesta rakentuu teksteissä, liittyy suureksi osaksi juuri tähän luovuttajien ja hoitoa saavien suhteeseen. Lähes kaikissa analysoimissani teksteissä hoitoa saava osapuoli määrittyy tietynlaiseksi, varmastikin tyypillisimmäksi hedelmöityshoitoklinikan asiakkaaksi: naisen ja miehen muodostamaksi pariksi, jotka ovat yrittäneet huonolla menestyksellä saada lasta luonnollisin menetelmin. Luovuttajiin vetoavat tekstit alkavat tyypillisesti tällaisen ongelman kuvauksella: On melko yleistä, että omaa lasta yrittävän pariskunnan lapsettomuusongelman taustalla on omien sukusolujen heikko 7
laatu ja joskus jopa niiden puuttuminen kokonaan jommalta kummalta (AVA-klinikka), Joka viidennellä suomalaisella parilla raskauden alkaminen tuottaa ongelmia (Graviditas), Noin 15 20 % hedelmällisessä iässä olevista pareista kohtaa jossain elämänsä vaiheessa tahatonta lapsettomuutta (Ovumia). Vaikka voi toki ajatella, että naisparikin voi kokea tahatonta lapsettomuutta tai että heidän kohdallaan ongelmana on tiettyjen sukusolujen (siittiöiden) puuttuminen, tulkitsen tekstien parien ja pariskuntien silti tarkoittavan naisen ja miehen muodostamaa paria. Lääketieteellinen diskurssi ja ylipäänsä puhe pareista kun hedelmöityshoitolaissakin termillä tarkoitetaan naista ja miestä, jotka elävät keskenään avioliitossa tai avioliitonomaisissa olosuhteissa johdattaa mielikuvia nimenomaan nais-mies-parin suuntaan, joka on myös kulttuurisesti ymmärrettävin parisuhteen ja siten myös potentiaalisen perheen muoto (Charpentier 2001, 125). Naisparit ja itselliset naiset mainitaan kolmen klinikan sivuilla sperman luovutuksen yhteydessä: Luovutus voi auttaa lapsetonta pariskuntaa tai lasta haluavaa naista (Fertinova), Sperman luovutus mahdollistaa lapsen joko lapsettomalle pariskunnalle, naisparille tai itselliselle naiselle (Väestöliitto), Halutessaan mies voi luovuttaa sukusoluja myös naisparille tai lasta toivovalle itselliselle naiselle (Ovumia). Myös Graviditas-klinikka mainitsee itselliset naiset ja naisparit, mutta vain sivuilta erikseen ladattavassa pdf-muotoisessa ohjeessa, ja siinäkin muodossa: Siittiöitä käytetään myös itsellisten naisten tai naisparien hoidossa, jos luovuttaja antaa siihen suostumuksen. Kaksi jälkimmäistä esimerkkiä siis korostavat luovuttajan valintaa siinä, haluaako hän omia solujaan käytettävän myös muille kuin naisen ja miehen muodostamille pareille. Vaikka tämä muotoilu pohjautunee hedelmöityshoitolain pykälään 16 ( Luovuttajan sukusoluja voidaan käyttää hedelmöityshoitoon muulle kuin parille vain, jos hän on antanut suostumuksensa siihen. ), se sisältää silti sekä voimakkaan oletuksen luovuttajan toiveista että kannanoton nais-mies-parien ensisijaisuudesta hoitojen saajina. Klinikka välittäjänä ja portinvartijana Internet-sivujen ohjeiden takana ovat luonnollisesti itse klinikat, ja vaikka retorisen analyysin perinteessä ei olekaan olennaista pohtia tekstien todellisia kirjoittajia, rakentuu kuva tekstien sisäisistä puhujista tämän tiedon varaan. Teksteissä kehotetaan esimerkiksi monin paikoin ottamaan yhteyttä kyseiseen klinikkaan lisätietojen saamiseksi. Puhujat näyttäytyvät kuitenkin suhteellisen neutraaleina ja etäisinä verrattuna tekstien muihin toimijoihin, luovuttajiin ja hoitoa saaviin. Klinikan suorittamiin toimenpiteisiin viitataan lähinnä passiivissa: Puhelu tai ensimmäinen käynti kohdistetaan asiaan perehtyneelle vastuuhoitajalle (Väestöliitto), Aluksi varataan aika klinikkamme lääkärille, jolloin selvitetään terveydelliset taustatiedot (Fertinova), Sitä seuraavat käynnit psykologin neuvonnassa, lääkärissä ja verikokeissa (Felicitas). Myös monikon ensimmäistä persoonaa esiintyy muutaman kerran: Hoidamme Ovumiassa myös naispareja ja itsellisiä naisia (Ovumia), Kerromme lisää mielellämme myös puhelimitse! (AVA-klinikka). Koska merkittävä osa tekstien paatosta on vakuuttaa yleisö luovuttamisen tärkeydestä ja sitä kautta omasta merkityksestään, voi tällaiset kielelliset keinot tulkita puhujien eetoksen rakentamiseksi vakuuttavina ja luotettavina tahoina. Passiivimuotoisuus korostaa asiantuntemusta ja asiallisuutta kenties myös hienotunteisuutta, koska kyseessä on intiimi ja herkkä elämänalue ja memuoto ystävällisyyttä ja luotettavuutta. 8
Mitä puhujien asiantuntevan ja ystävällisen eetoksen taakse kätkeytyy? Ainakin se, että klinikat tosiaan itse valitsevat asiakkaansa. Sukusolujen luovuttajien kohdalla valikointi tuskin on kovin suurta, sillä kaikissa teksteissä korostetaan, miten luovuttajista on pulaa. Hoitoa saavien näkökulmasta tekstit kuitenkin välittävät tai jättävät välittämättä tärkeää viestiä siitä, kuka kelpaa asiakkaaksi. Tapa, jolla tekstien puhujat rakentavat erilaisia toimijoiden välisiä suhteita, kertoo siis jotakin myös puhujien suhtautumisesta näihin: millaiset toimijat näyttäytyvät olennaisina ja millaiset suhteet mahdollisina? Kuka on vanhempi? Millaisena vanhemmuus itsessään näyttäytyy teksteissä? Luovutetuilla sukusoluilla tehtävissä hoidoissa ero geneettisen ja sosiaalisen vanhemmuuden välillä tulee näkyväksi: hoitoa saavat ovat lähtökohtaisesti syntyvän lapsen sosiaalisia vanhempia eli niitä, jotka hänet tulevat kasvattamaan, vaikka lapsen perimästä ainakin puolet on jonkun muun. Luovuttajan rooliksi jää tässä ainakin oletusarvoisesti vain geneettisen perimän lahjoitus. Luovuttajan valinnasta hedelmöityshoitolaki (5 ) ohjeistaa palvelun antajaa seuraavasti: Jos hedelmöityshoidossa käytetään luovutettuja sukusoluja, hoitavan lääkärin tulee valita sukusolut, joiden luovuttaja muistuttaa ulkonäöltään syntyvän lapsen asianomaista vanhempaa, jollei hoitoa saavan tahdosta muuta johdu. Tämän voi tulkita siten, että syntyvän lapsen on perimästään huolimatta tarkoitus muistuttaa sosiaalisia vanhempiaan mahdollisimman paljon, jopa siinä määrin, että hänen voisi luulla kantavan näiden perimää. Tässä kohtaa näkyy selvä ero esimerkiksi adoptiokäytäntöihin, joissa yhdennäköisyyttä ei pidetä ensisijaisena. Toisin sanoen sosiaalisen ja geneettisen vanhemmuuden ero pyritään luovutetuilla soluilla tehtävissä hoidoissa mahdollisuuksien mukaan häivyttämään, vaikka mahdollisuus toisenlaiseenkin valintaan tarjotaan. Klinikoiden ohjeissa valinnan mahdollisuuteen ei oteta kantaa, vaan niissä todetaan ainoastaan, että Munasolun vastaanottajan ja lahjoittajan tuntomerkit pyritään valitsemaan mahdollisimman vastaaviksi pituuden, silmien ja hiusten värin suhteen (Fertinova), tai viitataan ylipäänsä kyseisten ominaisuuksien tietämiseen luovuttajasta: sukusolujen vastaanottaja ei saa tietää luovuttajasta muuta kuin tietyt ulkoiset ominaisuudet (pituus, silmien väri, hiusten väri, etninen tausta) (Graviditas). Ovumia-klinikan ohjeessa siittiöiden luovutuksesta rakennetaan kuitenkin samalla kuvaa hoitoa saavista nimenomaan nais-mies-parina: Pariskunnalle pyritään valitsemaan luovuttaja, jonka ulkonäköpiirteet (ihon, silmien ja hiusten väri, pituus ja etninen alkuperä) vastaavat mahdollisimman hyvin pariskunnan miehen piirteitä. Sosiaalisen ja geneettisen vanhemmuuden hierarkkinen erottaminen ja toisaalta eron häivyttäminen näkyy teksteissä myös siinä, millaisia mahdollisuuksia niissä rakentuu eri toimijoiden, luovuttajien ja hoitoa saavien sekä luovuttajan ja lapsen, väliselle suhteelle. Tekstit tuntuvat kautta linjan olettavan, ettei osapuolten välillä ole minkäänlaista suhdetta eikä sellaista haluta, mistä kertovat lukuisat viittaukset siihen, että osapuolet saavat vain hyvin rajattuja tietoja toisistaan. Kahden klinikan ohjeissa kuitenkin mainitaan vaihtoehto, että sukusoluja voi luovuttaa myös tutulle henkilölle: Joskus luovuttaja on vastaanottajan tuttu, lähisukulainen tai ystävä (Graviditas), Munasolun voit kuitenkin luovuttaa myös tutullesi. Tällöin asiaa käydään läpi vielä ylimääräisellä psykologikäynnillä, johon voivat sinun ja vastaanottajan lisäksi osallistua myös miehenne. Näin varmistetaan, että asiasta 9
ei seuraa ongelmia tulevaisuudessa (Felicitas). Jälkimmäisessä tapauksessa silmiinpistävää on oletus sekä luovuttajan että vastaanottajan parisuhteellisuudesta ja heteroseksuaalisuudesta. Lisäksi kummastusta herättää viimeinen virke, joka vihjaa epämääräisesti joihinkin ongelmiin, joita luovutus voisi aiheuttaa. Viittaako teksti siihen, että etenkin toisilleen tuttujen osapuolten voisi olla vaikea säilyttää juuri tuota sosiaalisen ja geneettisen vanhemmuuden hierarkkista suhdetta ja toisaalta parisuhteiden eheyttä? Missä on lapsi? Vähiten näkyvä, vaikkakin olennainen, osapuoli aineistoni teksteissä on lapsi. Näkymättömyyttä selittää lapsen abstraktius: hedelmöityshoidoissa lapsi näyttäytyy vasta toiveiden kohteena ja eräänlaisena potentiaalina sukusoluissa, ei niinkään konkreettisena yksilönä ja subjektina ( Osa pareista tarvitsee lapsitoiveidensa toteutumiseksi luovutetun munasolun, Felicitas; vain ulkopuolisen luovuttajan lahjoittamat sukusolut, munasolut tai sperma, voivat antaa pariskunnalle mahdollisuuden omaan lapseen, AVA-klinikka). Osassa ohjeista ei mainita lasta lainkaan vaan puhutaan pelkästään soluista tai esimerkiksi raskaudesta ( Joka viidennellä suomalaisella parilla raskauden alkaminen tuottaa ongelmia, Graviditas). Tällaisen puheen takana saattaa olla ajatus, ettei luovuttajan tulisi ajatella solujaan lapsena vaan pikemminkin pelkkänä biologisena materiaalina, sillä oletusarvoisesti hänestä ei kuitenkaan tule lapsen (sosiaalista) vanhempaa. Kuten Kirsi Heinonen (2010) esittää, eduskunnan hedelmöityshoitolakikeskustelussa yksi keskeisistä diskursseista oli puhe lapsen oikeuksista. Tätä diskurssia käyttivät ensisijaisesti lakiesityksen vastustajat asettaessaan lapsen edun, oikeuden elää biologisen isänsä ja äitinsä kanssa, vastakkain aikuisten välisen tasa-arvon kanssa (Heinonen 2010, 65). Hedelmöityshoitoklinikoiden ohjeissa lapsen oikeuksia sivutaan parissa kohdassa puhuttaessa lapsen oikeudesta saada tietää luovuttajan henkilöllisyys. Toisin kuin eduskunnan keskustelussa, näissä teksteissä ei kuitenkaan oteta kantaa lapsen oikeuksiin saada tietynlaiset vanhemmat, vaikka siltä osin kuin teksteissä esiintyy vahva nais-mies-pari-oletus, voi taustalla arvella olevan samoja arvolähtökohtia kuin hedelmöityshoitolakia vastustaneilla. 10 Lopuksi Analyysini perusteella voi sanoa, että laki hedelmöityshoidoista ja isyyslaki mahdollisuuksineen ja rajauksineen heijastuvat selvästi siihen, miten hedelmöityshoitoklinikoiden ohjeissa kuvataan eri osapuolten rooleja ja sitä kautta vanhemmuutta yleensä. Lapsen juridinen vanhemmuus on aina oletusarvoisesti geneettisillä ja biologisilla vanhemmilla, eli synnyttäneellä naisella ja tämän aviomiehellä, tai mikäli sellaista ei ole, isyyden tunnustaneella miehellä. Juridinen vanhemmuus voidaan antaa muulle henkilölle vain siinä tapauksessa, että biologinen vanhempi luopuu vanhemmuudestaan. Tulkintani mukaan tämä on yksi syy siihen, että klinikoidenkin ohjeissa näyttäytyy monin paikoin itsestään selvänä, että hoitoja saava on avio- tai avoliitossa oleva nais-mies-pari. Koska naisen ja miehen muodostaman pariskunnan on tavallista, jopa oletusarvoista, lisääntyä keskenään ilman ulkopuolista apua, näyttäytyvät koko hedelmöityshoidot kompensaationa tässä esiintyviin tahattomiin ongelmiin, eivät ensisijaisena lastenhankintamenetelmänä. Hedelmöityshoitolain kuitenkin
mahdollistaessa hoidot myös muille kuin tahattomasta lapsettomuudesta kärsiville, kuten itsellisille naisille ja klinikoiden tulkinnan mukaan myös naispareille, joista ei tosin laissa suoraan puhuta nämä vaihtoehdot esiintyvät myös osassa aineistoa. Viimeistään hedelmöityshoitolain säätämiskeskustelun yhteydessä naisparit ovatkin nousseet näkyviksi toimijoiksi hedelmöityshoidoissa (ks. esim. Vaahtera 2007). Vanhemmuus rakentuu aineistossani siis toisaalta vahvasti biologis-geneettiseksi, mutta toisaalta viime kädessä ensisijaisesti sosiaaliseksi. Pariskunnan mahdottomuus lisääntyä omilla sukusoluillaan nostaa esille vanhemmuuden sosiaalisen puolen, halun sitoutua lapseen ja tämän kasvatukseen. Vasta tässä tilanteessa kuvaan astuu sukusolujen luovuttaja, joka antaa lahjansa sitä tarvitsevalle ja redusoi samalla oman roolinsa geneettiseksi. Luovuttajan rooli näyttäytyy siis hoitoa saavien kannalta välttämättömänä, mutta paikoin nimenomaan välttämättömänä pahana, mistä kertoo toistuva geneettisen ja sosiaalisen vanhemmuuden eron häivyttäminen (se, että lapsesta pyritään tekemään sosiaalisten vanhempiensa näköinen) sekä luovuttajan ja hoitoa saavan sekä luovuttajan ja lapsen välisen suhteen poissaolo teksteissä. Puhe vanhemmuudesta rakentaa samalla kuvaa myös hyväksyttävistä ja ymmärrettävistä parisuhteista. Teksteissä on monin paikoin nähtävissä voimakas oletus vanhemmuuden ja parisuhteen liitosta, ydinperheestä. Parisuhde ja avioliitto ovat kahden ihmisen välisiä, ja lain mukaan lapsellakin on lähtökohtaisesti kaksi juridista vanhempaa, eikä niitä voi olla useampia. Avioliiton ja vanhemmuuden yhteyttä ja eksklusiivisuutta tukee myös se, että hedelmöityshoitolain (8 ) mukaan hoidon antamisen estää, jos hoitoa saavan parin osapuoli on avioliitossa muun henkilön kanssa. Todellisuuden monimuotoisuus, esimerkiksi moniapilaperheet, monisuhteet ja ystävävanhemmuus, jää tässä suhteessa niin laissa kuin aineistossanikin näkymättömäksi. Yksi kiinnostavimmista näkökulmista vanhemmuuden rakentumiseen aineistossani on luovuttajan ja hoitoa saavan suhde, tai pikemminkin se, mitä se ei ole. Kuten edellä totesin, teksteissä rakentuva suhde näiden osapuolten välillä on enimmäkseen anonyymi, ja tunteminen näyttäytyy jopa ongelmallisena. Luovuttajan suhteesta syntyvään lapseen puhutaan vieläkin vähemmän, mistä syntyy vaikutelma, ettei luovuttajan oleteta haluavan osallistua lapsen elämään. Kiinnostavaa onkin pohtia, miksi muunlainen vanhemmuuden jakaminen ei näyttäydy vaihtoehtona. Onko kyseessä vaihtoehtojen näkeminen liian marginaalisina ja irrelevantteina huomion kohteina vai suojellaanko teksteissä kenties tietynlaista heteroseksuaaliseen parisuhteeseen perustuvaa ydinperhemallia? Muun muassa näitä kysymyksiä pyrin valottamaan enemmän pro gradu -työssäni. Lähteet Tutkimusaineisto AVA-klinikka. http://www.avaclinic.com/sukusolujenlahjoittaminen (viitattu 21.11.2011) Felicitas. http://www.felicitas.fi/sites/felicitas/suomi/muutpalvelut/w_siittioidenluovutus.aspx (viitattu 21.11.2011) 11
Fertinova. http://www.fertinova.fi/index.php?option=com_content&view=article &id=29&itemid=31 (viitattu 21.11.2011) Graviditas. http://www.laakarikeskus.com/sites/default/files/potilasohje_siittioiden_lahjoittajalle.pdf (viitattu 21.11.2011) Ovumia. http://ovumia.fi/sukusolujen-lahjoittaminen/ (viitattu 21.11.2011) Väestöliitto. http://www.vaestoliitto.fi/lapsettomuus/sukusolulahjoitus_ja_spermapankk/sperman-luovutus/ (viitattu 21.11.2011) Lait Isyyslaki 5.9.1975/700. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1975/19750700 (viitattu 3.2.2012). Laki hedelmöityshoidoista 22.12.2006/1237. http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2006/20061237 (viitattu 21.11.2011). Kirjallisuus Charpentier, Sari (2001) Sukupuoliusko. Valta, sukupuoli ja pyhä avioliitto lesboja homoliittokeskustelussa. Jyväskylä: Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja 69. Jyväskylän yliopisto. Heinonen, Kirsi (2010) Kohti yksilöllistyvää perhettä? Perhe, sukupuoli ja seksuaalisuus suomalaisessa lainsäädäntökeskustelussa 2000-luvulla. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, politiikan ja talouden tutkimuksen laitos. Moring, Anna (2007) Kolmen kerroksen vanhempia? Hetero- ja parisuhdenormatiivisuuksia Suomen ja Ruotsin hedelmöityshoitolaeissa. SQS Suomen Queertutkimuksen Seuran Lehti 1/2007, 15 34. Vaahtera, Elina (2007) Naisparit ja itselliset naiset yhteiskuntajärjestyksen ylläpitäjinä hedelmöityshoitolakikeskustelusta vuosina 2005 2006. SQS Suomen Queer-tutkimuksen Seuran Lehti 1/2007, 78 84. Vuori, Jaana (2001) Äidit, isät ja ammattilaiset. Sukupuoli, toisto ja muunnelmat asiantuntijoiden kirjoituksissa. Tampere: Tampere University Press. Vuori, Jaana (2004) Sukupuolen ja seksuaalisuuden retorinen analyysi. Liljeström, Marianne (toim.) Feministinen tietäminen. Keskustelua metodologiasta. Tampere: Vastapaino. 93 117. 12
Saila Salonen TEE SE ITSE SUKUPUOLEN, SEKSUAALISUUDEN JA SEKSUAALISEN HALUTTOMUUDEN RAKENTUMINEN NAISTENLEHDEN ARTIKKELISARJAN TEKSTEISSÄ Johdanto Tutkin lopputyössäni naistenlehden artikkelisarjaa tarkoituksenani hahmottaa ja eritellä sukupuolen, seksuaalisuuden ja seksuaalisen haluttomuuden representaatioita tekstissä. Aineistonani on Olivia lehdessä vuonna 2011 ilmestynyt viisiosainen Halutreenitniminen artikkelisarja. Sarjan teemana on seksuaalinen haluttomuus, jota lähestytään eri osissa hieman eri näkökulmista. Artikkelisarja pohjautuu Olivia lehden lukijoilleen teettämään seksikyselyyn. Kyselyä ei kuitenkaan tarkemmin avata artikkelisarjan yhteydessä. Sarja on formaatiltaan joka numerossa samanlainen: yksisivuinen, lyhyehkö teksti, jonka kuvituksena on yksi iso valokuva. Lisäksi jutun yhteyteen on koostettu faktalaatikko, jossa siteerataan seksikyselyyn vastanneita lukijoita artikkelin aiheeseen liittyen. Useimmiten myös jutun leipätekstissä siteerataan yhtä tai useampaa lukijakokemusta. Keskityn tässä tutkielmassa analysoimaan nimenomaan artikkelisarjan leipätekstiä ja rajaan valokuvat sekä faktalaatikot analyysin ulkopuolelle. Tutkimusmetodinani on kriittinen tekstianalyysi. Tutkin, minkälaisina sukupuoli ja seksuaalisuus, sekä erityisesti seksuaalinen haluttomuus, artikkelisarjassa kuvataan. Kiinnitän huomiota myös siihen, miten sukupuolten representaatioita rakennetaan tekstissä. Käytän apunani retorisen analyysin sekä diskurssianalyysin tarjoamia työkaluja; pohdin, miten yleisö rakentuu tekstiin, miten aihetta käsitellään ja minkälaisia puhetapoja käytetään. Lisäksi käsittelen artikkelisarjan artikuloimien sukupuoli- ja seksuaalisuuskäsitysten suhdetta naistenlehtien vastaaviin käsityksiin yleensä. Naistenlehdet ja sukupuolisopimus Naistenlehtiä on tutkittu melko paljon feministisen mediatutkimuksen parissa. Maija Töyry (2005, 48) on esittänyt naistenlehdet eräänä yhteiskunnassa vallitsevan sukupuolisopimuksen toistajana. Hän esittää, että naistenlehdet keskittyvät nimenomaan tämän sukupuolisopimuksen mukaan naisille sopiviin aihealueisiin, naisten asioihin. Hän tuo myös esiin niin kutsutun lukijapaikan (2005, 78). Töyryn mukaan naistenlehdet ovat hyvin vahvasti osoitettu tietylle lukijakunnalle ja lehden tuottama ja toistama malli sukupuolisopimuksesta on joka lehden konseptissa tuotettu juuri tämän lehden lukijakuntaa ajatellen. 13
Jonita Siivonen (2006, 229 231) on kirjoittanut naistenlehtien kaksijakoisuudesta. Hän mainitsee naistenlehtien merkitystä perustellun sillä, että ne eivät vaikene naisten elämään kuuluvista asioista. Siivosen mukaan kuitenkin samalla kun naistenlehdissä kirjoitetaan naisten elämään kuuluvia asioita, niissä myös rakennetaan näitä; luodaan kuvaa siitä, minkälaista naisten elämän tulisi olla. Marjorie Ferguson (1983, 4 5) onkin esittänyt naistenlehtien pitävän yllä eräänlaista naiseuden kulttia. Hänen mukaansa lehtien kohderyhmä määrittyy ensisijaisesti biologisen sukupuolen mukaan: mahdollisia lukijoita ovat kaikki, jotka ovat syntyneet naisiksi (mts. 6). Ferguson esittääkin naistenlehdet eräänlaisena oppaina naisille naisten maailmaan. Ne kertovat, millainen Nainen on ja miten sellaiseksi tullaan (mts. 184). 14 Sukupuoli ja seksuaalisuus artikkelisarjan teksteissä Analysoin seuraavaksi, minkälaisena sukupuoli ja seksuaalisuus rakentuvat artikkelisarjan teksteissä. Keskityn nimenomaan sukupuolen ja seksuaalisuuden analyysiin ja fokusoin seksuaaliseen haluttomuuteen edempänä. Käsittelen kaikkia artikkelisarjan osia, ja nostan tekstiini mukaan analyysin kannalta relevantteja lainauksia artikkelien teksteistä. Sarjan ensimmäisessä osassa kuvataan erilaisia seksuaalisuuden tai haluttomuuden tyyppejä ja ehdotetaan ratkaisumalleja näiden ongelmatyyppien selvittämiseen. Seksuaalisuuteen pureudutaan tässä osassa satuhahmoesimerkkien kautta. Seksuaalisuuden tai oikeammin seksuaalisen haluttomuuden tyyppejä esitellään tekstissä neljä: Liisa Ihmemaassa, Iines Ankka, Prinsessa Ruusunen ja Niiskuneiti. Lukijaa kehotetaan tunnistamaan itsensä näistä neljästä tyypistä. Nämä satuhahmot ovat eksplisiittisesti naispuolisia; tyypit, joista lukijan tulisi itsensä tunnistaa, muodostuvat siis otsikoinnin kautta naispuolisiksi. Hahmoista Liisa Ihmemaassa kuvataan vaihtelunhaluiseksi ja fantasioista pitäväksi. Iines Ankka taas kuvataan herkäksi tyypiksi, jolle tunteet ja tunnelma ovat tärkeitä. Prinsessa Ruusunen tarvitsee oikeanlaista kosketusta seksuaalisen halunsa herättäjäksi ja Niiskuneiti pitää rakastumisen tunteesta. Satuhahmoin otsikoidut esimerkkityyppikappaleet jakaantuvat vielä neljään osaan, jotka on otsikoitu Kiihotut, Latistut (paitsi kappale Iines Ankka jossa Haaste), Treeni ja Kuulostaako tutulta?. Kiihotut kohdassa eritellään, mistä kyseinen esimerkkityyppi kiihottuu. Latistut kohdassa kuvataan, mikä aiheuttaa seksikäytännöissä ongelmia kuvaillulle tyypille. Treeni kohdassa annetaan lyhyt ohje ongelman ratkaisemiseksi ja Kuulostaako tutulta? kohdassa esitetään suora sitaatti lukijan omin sanoin kertomasta kokemuksesta. Mielenkiintoista on, että ainoan vahvemmin subjektina esitetyn (haluaa vaihtelua ja fantasioita) Liisa Ihmemaassa hahmon kohdalla lukijakokemus on nimimerkin perusteella mieslukijalta ( Mies, 33 ). Muiden kohdalla lukijat määrittyvät nimimerkin perusteella naispuolisiksi: Nainen, 29, Nainen, 39 ja Annukka, 36, neljästi kihloissa. Viimeinen nimimerkki eroaa kiinnostavalla tavalla muista, mutta jätän nimimerkkien tarkemman analyysin tässä väliin muun muassa siksi, että artikkelista ei selviä, ovatko nimimerkit oikeasti lukijoiden käyttämiä vai toimittajan artikkelia varten luomat. Eri esimerkkityypeillä seksuaaliseen kiihottumiseen johtavat jatkuva vaihtelu ja erityisesti fantasiat, tunteet ja tunnelma, hetkessä vallitseva tunne, taitava fyysinen kosketus tai rakastumisen tunne. Kiihottuminen johtuu ulkoapäin
projisoituvasta, tunteeksi tai teoksi määrittyvästä asiasta, se ei ole subjektiksi määrittyvästä yksilöstä lähtöisin. Nainen kuvataan kumppanilleen haastavana mielialojen ja halujen vaihdellessa mielivaltaisen, sattumanvaraisen oloisesti: joskus haluat toisinaan taas, Opettele jakamaan mielialasi. Naisen kehotetaan opettelemaan jakamaan mielialansa, jotta hän ei olisi enää kumppanilleen haastava. Naisen seksuaalisuus määrittyykin tässä nimenomaan tämän kumppanin kautta; naisen tulee opetella hallitsemaan omaa mielivaltaista, sattumanvaraista seksuaalista haluaan, jotta hän ei olisi enää kumppanilleen hankala vaan ymmärrettävä. Nainen määrittyy tässä tunne/järki dikotomian kautta. Nainen on Tunne ja naisen kumppani on Järki, joka ratkaisee naisen haastavuuden. Naisen täytyy kuitenkin pyrkiä auttamaan kumppania ratkaisemaan itsensä, jotta naisen seksuaalisuus, halu ja kiihottuminen pysyvät järjestyksessä ja toimivina, jotta ei olisi seksuaalista haluttomuutta. Nainen seksuaalisena olentona representoituu passiivisena oliona, joka tahdottomasti reagoi ulkoapäin tuleviin ärsykkeisiin. Naisen seksuaalisuus rakentuu eräänlaiseksi potentiaaliksi, joka kumppanin tulee löytää: Kiihotut: Taitavasta fyysisestä kosketuksesta. Seksuaalinen kiinnostuksesi herää vain, jos sinua kosketellaan oikein ja tarpeeksi. Naisen seksuaalisen halun kuvataan rakentuvan miehen halun kautta. Naisen mahdollisuus toimijuuteen seksuaalisena oliona nousee esiin sarjan toisen osan Kylmää kyytiä -tekstissä. Toisen osan teksti on jaettu neljään eri kappaleeseen, joissa käsitellään haluttomuuden mahdollisia syitä. Osat on otsikoitu Traumaattiset kokemukset, Stressaava elämä, Tulehtunut parisuhde ja Kommunikaation puute. Joka osassa on pieni katkelma lukijakokemusta sekä ehdotus tilanteen parantamiseksi. Naiselle rakennetaan tärkeä osa parisuhteen ja seksielämän huolehtimisessa: Jos haluttomuus vaivaa, älä panikoi: et ole muuttumassa aseksuaaliksi. Reagoida sinun kuitenkin kannattaa, sillä kroonistuessaan haluttomuus rakentaa suhteen pohjaa. Traumaattiset kokemukset kohdassa naista kehotetaan käsittelemään mahdolliset aiemman huonot kokemukset: Trauma laskee elämäsi laatua. Hakeudu terapiaan. Stressaava elämä kohdassa kehotetaan pitämään huolta siitä, että seksille jää aikaa kiireisestä elämästä huolimatta: Jos kiirejakso pitkittyy, merkitse seksikerrat kalenteriin. Muista, että läheisyys herättää halun: laita kirja sivuun ja antaudu hyväilyihin ajattelematta halusi voimakkuutta. Tässä naisen mahdollinen halu tai haluamattomuus jää täysin sivuun ja keskipisteeksi nousee miehen halu, joka naisen tulee tyydyttää ajattelematta halun voimakkuutta. Tulehtunut parisuhde -kohdassa naista kehotetaan huoltamaan parisuhdetta ja Kommunikaation puute kohdassa keskustelemaan seksielämästään. Tekstissä nainen toimii aktiivisena seksuaaliongelmien ratkaisijana. Naisen aktiivisuus seksikäytännöissä rakentuu tekstissä kuitenkin palvelemaan kumppanin ja parisuhteen hyvinvointia. Artikkelisarjan kolmannessa osassa Paremmin puutteessa käsitellään miehen seksuaalista haluttomuutta. Esimerkkinä on lukijan kokemus miehensä haluttomuudesta parisuhteessa. Esimerkkihenkilö Sanna on parisuhteessa miehen kanssa ja on kokenut miehen seksuaalisen haluttomuuden suhteessaan. Artikkelin tekstissä esitetään lomittain siteerausta Sannan kokemuksesta sekä ratkaisuehdotuksia ongelmakohtiin. Tässä osassa parisuhteen toinen osapuoli rakentuu myös muussa kuin Sannaa siteeraavassa tekstissä miespuoliseksi: kun tekstissä kehotetaan ottamaan yhteys lääkäriin kumppanin haluttomuuden syiden selvittämiseksi, ehdotetut lääkärit ovat urologi tai hyvä yleislääkäri. Tekstissä rakennettava, lukijan samastumispaikaksi tarjottu parisuhde määrittyy näin selvästi heteroseksuaaliseksi. 15
16 Miehenkin seksuaalinen haluttomuus ilmenee artikkelin tekstissä mielenkiintoisella tavalla enemmän naisen ongelmana kuin miehen. Tekstissä nimenomaan naislukijaa kehotetaan tarttumaan toimeen ja hoitamaan miehen haluttomuusongelma, jotta parisuhde ei kärsisi. Tekstissä annetaan viisi ohjetta tilanteen ratkaisemiseksi. Ratkaisuehdotukset ovat Unohda myytti, Kysy vaikeita, Älä loukkaannu, Patista hänet lääkäriin ja Tee se itse sinuttelumuodossa suoraan lukijalle suunnattuja imperatiiveja, käskymuotoisia lauseita. Syyt miehen seksuaaliseen haluttomuuteen löydetään tekstissä miehen roolista: Hän ei enää kokenut itseään riittävän miehiseksi, kun perheen elättäminen kiikkui vaakalaudalla. Naista kehotetaankin keskustelemaan asiasta miehen kanssa, olemaan loukkaantumatta hankalasta tilanteesta, lähettämään mies tarvittaessa lääkäriin ja käsittelemään miestä niin, ettei hän koe tilannetta tukalaksi: Jos arvelet, että vaihe on tilapäinen, taita halujesi kärki itsetyydytyksellä. Tee hänelle selväksi, että hän on tärkeä sinulle muutenkin kuin seksikumppanina. Järjestäkää yhteistä aikaa. Naisen rooli rakentuukin tekstissä lähes äitimäiseksi hoivaajaksi. Sarjan neljännessä osassa Eri paria käsitellään tilannetta, jossa parisuhteen osapuolet haluavat eri asioita. Tekstissä annetaan viisi vinkkiä, jolla tilannetta voisi parantaa. Ehdotukset ovat Tee hänelle palvelus, Puhu elekieltä, Ota maistiaiset, Tee lista ja Käytä päätäsi. Tekstissä kehotetaan kertomaan omista mieltymyksistään, näyttämään, mitä haluaa, kokeilemaan uusia asioita, miettimään, miten erot seksikäytänteissä vaikuttavat parisuhteeseen ja käyttämään fantasioita. Ongelman, halujen erilaisuuden, ratkaisu annetaan jälleen kerran naisen tehtäväksi. Naiselle rakentuu tekstissä aktiivinen toimijan rooli jälleen parisuhteen ja seksuaalisuuden ongelmien ratkaisemisessa. Kaikki ohjekohdat on tässäkin otsikoitu imperatiivein, lukijalle kohdennetuin käskymuodoin. Lukijaa kehotetaan aktiivisesti pyrkimään muuttamaan ei-toivotunlaista seksielämäänsä. Haluttomuus esiintyy tässä haluttomuutena kokeilla erilaisia asioita, ei niinkään haluttomuutena seksiä kohtaan sinänsä. Seksi esiintyy tässäkin osassa vahvasti parisuhdekontekstissa. Sarjan viidennessä osassa käsitellään totaalista seksuaalista haluttomuutta otsikolla Älä ryhdy totaalikieltäytyjäksi. Tekstissä kuvataan ajoittaisen haluttomuuden olevan normaalia, mutta pitkään jatkuva haluttomuus kuvataan ongelmana, johon täytyy puuttua: sinun kannattaa ottaa vastuu halustasi ja haluttomuudestasi. Haluttomuus ja sen ratkaiseminen rakentuvat jälleen naisen ongelmaksi. Pitkään jatkuvan haluttomuuden syyt määritellään tekstissä joko biologiseksi tai parisuhteen kunnosta johtuvaksi. Biologia- tai luonnollisuusdiskurssi on yleinen naisesta ja naisen seksuaalisuudesta puhuttaessa, ja tämä nousee esiin myös tämän artikkelisarjan teksteissä. Tekstissä mainitaan mm. ehkäisypillerit ja hormonitason heilahtelu: Hormonitaso voi romahtaa esimerkiksi synnytyksen seurauksena.. Naisen seksuaalisuus sitoutuukin tässä vahvasti heteroseksuaalisuuteen ja reproduktioon; haluttomuuden kuvataan johtuvan joko lisääntymisen jälkeisestä tai lisääntymistä estävistä hormonitason muutoksista. Teksti rajaa toteutettavat seksikäytännöt, joihin haluttomuus kohdistuu, yhdyntään: Estrogeenin puute kuivaa limakalvoja ja tekee yhdynnöistä kivuliaita.. Seksuaalisuus kuvataan tässä parisuhteen välttämättömänä kulmakivenä, josta tulee huolehtia. Naisen kuuluu pitää huolta seksuaalisuudestaan ja halustaan, jotta parisuhde voisi hyvin. Tekstissä kerrotaan: Seksiä ei ole pakko haluta, mutta hyvää se tekee: seksi rentouttaa, tuottaa mielihyvää ja sitoo puolisot yhteen. Siksi sinun kannattaa ottaa vastuu halustasi ja haluttomuudestasi. Naislukijaa kehotetaan toimimaan parisuhteen nimissä: seksi sitoo puolisot yhteen.
Seksuaalisuus, jota tässä artikkelisarjassa käsitellään, rakentuu heteroseksuaalisuudeksi. Artikkelisarjan missään osassa ei tuoda esiin muita seksuaalisuuden mahdollisuuksia. Nainen, naisen seksuaalisuus ja seksuaalinen haluttomuus esiintyvät tekstissä aina parisuhdekontekstissa. Haluttomuus kuvataan suhteessa toiseen, kumppaniin tai partneriin. Naiselle rakentuu artikkelisarjan teksteissä vahvasti dikotominen rooli. Naiselle annetaan vahvasti seksuaalinen ja seksuaalisuudesta vastuuta ottava rooli, mutta tämä rooli esiintyy kuitenkin vain parisuhdekontekstissa, suhteessa toiseen. Artikkelisarjan ensimmäisessä osassa aloitetaan naisen seksuaalisuuden käsittely antamalla naiselle ohje tunnistaa itsensä satuhahmoin nimetyistä esimerkeistä ja annetaan harjoitusohjeita, kuinka nainen voisi näitä seksuaaliongelmia käsitellä ja ratkaista. Kautta artikkelisarjan tekstin naisen rooliksi rakentuu miehestä ja parisuhteesta huolehtiminen, jolle alisteiseksi asettuu myös naisen oma seksuaalisuus. Naisen tulee pitää huolta omasta seksuaalisuudestaan, mutta ei oman hyvinvointinsa takia, vaan jotta parisuhde voisi hyvin. Naisen seksuaalisuuden representoituessa eräänlaisena potentiaalina, joka tarvitsee miehen herätäkseen, miehen seksuaalisuus esiintyy luonnonvoimana. Naisen seksuaalisuuden normaalitilaksi kuvataan artikkelisarjan tekstissä passiivinen tila. Miehen seksuaalisuuden normaalitilaksi taas tuntuu rakentuvan aktiivinen tila. Jos tämä miehen aktiivisuus jostain syystä kääntyy passiiviseksi, naisen tulee tarttua toimeen ja ratkaista ongelmatilanne. Artikkelisarjassa käsiteltävä seksuaalisuus rajataan parisuhdekontekstiin ja miehen ja naisen välille, heteroparisuhteeseen. Seksuaalinen haluttomuus artikkelisarjan teksteissä Artikkelisarja on siis nimeltään Halutreenit ja kuten sarjan ensimmäisessä osassa mainitaan, se on tehty Olivia lehden teettämään seksikyselyyn tulleiden vastausten perusteella: Olivian seksikyselyyn vastanneet haluaisivat haluta enemmän. Sarjan kantavana teemana on siis seksuaalisen haluttomuuden käsittely. Pohdin tässä osassa, minkälaisena seksuaalinen haluttomuus rakentuu artikkelisarjan teksteissä. Kuten edellä todettiin, naisen seksuaalisuus rakentuu tekstissä passiivisena potentiaalina, joka syttyy ja sammuu ulkopuolisen tekijän aikaansaamana, joko parisuhdekumppanin tai muun ulkopuolisen tekijän vaikutuksesta. Nainen seksuaalisena olentona kuvautuu hyvin dikotomisena. Nainen on passiivinen, mitä tulee naisen itsensä seksuaalisuuteen, mutta aktiivinen mitä tulee seksuaalisuuden vaalimiseen parisuhdekontekstissa. Nainen huolehtii omasta ja miehensä seksuaalisuudesta, jotta parisuhde voisi hyvin. Teksti on siis vahvasti heteronormatiivista. Se luo myös vahvasti normatiivista heteroutta, jossa seksuaalisuutta toteutetaan normatiivisen heteroseksin keinoin. Tämä tekstin normatiivinen heteroseksi toteutuu parisuhteessa ja usein reproduktiotarkoituksessa. Seksuaalinen haluttomuus rakentuu tekstissä naisen ongelmaksi. Ei riitä, että naisen oma seksuaalinen haluttomuus on ongelma, sen lisäksi myös miehen seksuaalinen halu ja haluttomuus ovat naisen ongelma. Myös kumppanien erilaiset halut parisuhteessa ovat naisen ongelma. Haluttomuutta rakennetaan eräällä lailla naisten normaaliin elämään kuuluvaksi: Haluttomuus on naisten yleisin seksuaalinen ongelma.. Haluttomuus rakentuu naisten ongelmaksi myös parisuhteen sisällä. Naisen tulee reagoida havaitessaan seksuaalisen haluttomuutensa, sillä se voi tekstin mukaan vaarantaa parisuhteen: Reagoida sinun kuitenkin kannattaa, sillä kroonistuessaan haluttomuus nakertaa suhteen pohjaa.. Lisäksi seksuaalinen haluttomuus kuvataan verrattuna aseksuaali- 17
suuteen: Jos haluttomuus vaivaa, älä panikoi: et ole muuttumassa aseksuaaliksi.. Naisen seksuaalisuus ja seksuaalinen haluttomuus rakentuvat tässä hyvin tärkeiksi. Nainen on tai naisen tulee olla aina seksuaalinen, varsinkin parisuhteessa. Naisen seksuaalinen haluttomuus voi nakertaa suhteen pohjaa. Haluttomuuden ongelma parisuhdekontekstissa rakentuu eksplisiittisenä: Mieheni haluaa seksiä useammin kuin minä. Nautin kyllä seksistä, kunhan vain jaksan haluta. Ongelmaksi ei rakennu miehen haluaminen vaan naisen haluttomuus. Naisen haluttomuus taas rakentuu kautta tekstin asiaksi, joka täytyy hoitaa, jotta parisuhde ja naisen elämä pysyy raiteillaan: kroonistuessaan haluttomuus nakertaa suhteen pohjaa.. Naisen tulee pyrkiä ratkaisemaan haluttomuutensa, jotta parisuhde voi hyvin. Ongelmaksi ei kuvata miehen halua; yhtä hyvin mies voisi ratkaista hillitsemättömän halunsa, jotta parisuhde voisi hyvin. Tekstissä naisen seksuaalinen halu rakentuu haluksi tyydyttää miehen seksuaalinen halu. Tämän halun puuttuminen käsitteellistyy naisen haluttomuutena. Naisen seksuaalinen halu ei siis rakennu tekstissä haluksi seksiin, vaan haluksi tyydyttää miehen halu: Muista, että läheisyys herättää halun: laita kirja sivuun ja antaudu hyväilyihin ajattelematta halusi voimakkuutta. Tässä naista kehotetaan suoraan unohtamaan oma halunsa tai haluttomuutensa ja tyydyttämään miehen halu. Miehen halun jäädessä tyydyttämättä, tulee ongelmia: naisen seksuaalinen haluttomuus. Ongelma ei siis varsinaisesti ole naisen seksuaalinen haluttomuus vaan miehen halun tyydyttämättömyys. Naisen seksuaalista halua ei käsitellä muuten kuin parisuhdekontekstissa: naisen seksuaalinen halu rakentuu tekstissä siis vain parisuhteen sisällä. Sitä ei ole muualla. Kuten edellä todettiin, naisen halun kuvataan syntyvän ja häviävän ulkopuolisen tekijän vaikutuksesta. Miehen seksuaalinen halu taas on hallitsematon voima, joka tyydyttämättä jäädessään käsitteellistyy naisen haluttomuutena, ongelmana. Tekstissä kehotetaankin naista pitämään huolta omasta seksuaalisesta halustaan, jotta mies, parisuhde ja tätä kautta nainen voisivat hyvin. Aseksuaalisuus Artikkelisarjan teksteissä puhutaan myös aseksuaalisuudesta. Aseksuaalisuus on tässä tekstissä ainoa mahdollisuus, jolloin naisen seksuaalisuutta voidaan kuvata parisuhteen ulkopuolella. Tällöin naisen seksuaalisuus rakentuu täydeksi haluttomuudeksi, ei-seksuaalisuudeksi. Aseksuaalisuus taas rakennetaan mahdottomuutena. Se on se vaihtoehto, joka ei ole vaihtoehto. Artikkelisarjan toisessa osassa lohdutetaan, että naisen haluttomuus on yleistä: Haluttomuus on naisten yleisin seksuaalinen ongelma. [ ] älä panikoi, et ole muuttumassa aseksuaaliksi. Seksuaalisesti täysin haluton nainen on mahdottomuus, paniikkia aiheuttava vaihtoehto. Artikkelisarjassa aseksuaalisuudesta puhutaan myös eräänlaisessa asiantuntijadiskurssissa. Se on aihe, jota asiantuntijoiden täytyy kommentoida: Asiantuntijatkaan eivät tiedä, onko kyse häiriöstä vai seksuaalisesta suuntautumisesta. Joka tapauksessa aseksuaaleja on vain noin prosentti väestöstä, joten tarkista muutkin vaihtoehdot. Teksti rakentaa kuvan normaalista naisesta, naisnormista, jonka halu rakentuu heteroseksuaalisen parisuhteen kontekstissa. Naisen seksuaalisuutta ei ole parisuhteen ulkopuolella. 18
Artikkelisarja naistenlehtidiskurssissa Artikkelisarjan tekstissä rakentuva kuva sukupuolesta ja seksuaalisuudesta on siis selkeästi heteronormatiivinen. Lisäksi teksti tuottaa normatiivista heteroutta: seksi kuuluu heteroparisuhteeseen reproduktiotarkoituksessa. Parisuhde siis tuntuu määrittyvän heteroseksuaalisten käytäntöjen ympärille ja seksuaalisuus parisuhteen kontekstiin. Maija Töyryn (2005) esittämä naistenlehtien suhde yhteiskunnan sukupuolisopimukseen artikuloituu tässä heteroseksuaalisuuden esittämisenä ainoana seksuaalisuuden muotona. Myös Jonita Siivosen (2006) esittämä naistenlehtien kaksijakoisuus ilmenee tässä artikkelisarjassa. Toisaalta sarjaa voi lukea voimaannuttavana. Se voi viestiä naisten oikeudesta seksuaalisuuteen, haluun ja seksiin. Sen voi kuvata luovan naiselle aktiivista toimijuutta seksuaalisuuden alueella. Kuitenkin, kuten tekstin analyysissa osoittautuu, artikkelisarja päätyy toistamaan käsitystä heteroseksuaalisuuden normatiivisuudesta ja kuvaamaan naisen seksuaalisuuden täysin heteroparisuhdekontekstissa. Ros Ballaster, Margaret Beetham, Elizabeth Frazer ja Sandra Hebron (1991, 137) esittävät, että naistenlehdet kuvaavat naiset useimmiten heterokontekstissa, suhteessa miehiin. Heidän mukaansa naistenlehdet esittävät myös ihmissuhteiden ylläpidon kuuluvan naisten tehtäviin. Tämä on nähtävissä tämänkin artikkelisarjan yhteydessä. Naisen seksuaalisuus on läpi artikkelisarjan kuvattu heteroparisuhdekontekstissa. Lopuksi Analysoin tutkielmassani sukupuolta, seksuaalisuutta ja seksuaalista haluttomuutta naistenlehtitekstissä. Erot eri sukupuolille, naiselle ja miehelle, kuuluvassa seksuaalisuudessa rakentuvat tekstissä selvinä. Naisen seksuaalisuus on passiivista, miehen taas aktiivista. Naisen seksuaalisen halun kuvataan tekstissä heräävän vain miehen halun kautta. Seksuaalisuudesta huolehtimisen kuvataan kuitenkin kuuluvan naiselle; hänen tulee pitää huolta omasta halukkuudestaan sekä miehen halusta, jotta parisuhde pysyy kunnossa. Tekstin sisään rakentuu vahva hetero-oletus: missään artikkelisarjan teksteissä ei edes mainita mitään muuta seksuaalista suuntausta aseksuaalisuutta lukuun ottamatta. Teksti rakentaa vastakkainasettelua heteroseksuaalisuuden ja aseksuaalisuuden välille jättäen muut seksuaalisuuden muodot ulkopuolelle. Artikkelisarjan puhetavoissa rakentuu mielenkiintoinen ristiriita. Toisaalta artikkelisarja luo voimaannuttavaa kuvaa vahvasta, seksuaalisuudestaan huolehtivasta naisesta. Seksuaalisuus kuvataan tärkeänä naisen elämän osa-alueena. Sarja käsittelee seksuaalista haluttomuutta ja siinä koetaan tärkeäksi naisen halu. Tekstin analyysi kuitenkin tuo esiin toisen puolen, jo edellä mainitun naisen seksuaalisuuden sitomisen heteroparisuhdekontekstiin. Töyry (2006, 78) mainitsee naistenlehtien tiukan kohdentamisen tietylle lukijaryhmälle. Olisikin mielenkiintoista tutkia tarkemmin, minkälaista lukijapaikkaa Olivia lehti sivuillaan rakentaa ja pohtia tämän artikkelisarjan positiota suhteessa siihen. Artikkelisarjan tekstistä voi kuitenkin tämän analyysin perusteella todeta sen edustavan prototyyppistä laajalevikkisen naistenlehden tekstiä; teksti sijoittaa naisen heteroparisuhteeseen sekä suhteesta ja miehestä huolehtijaksi. 19
Lähteet Tutkimusaineisto Olivia -lehti, Halutreenit artikkelisarja, numerot 5/11, 6/11, 7/11, 8/11, 9/11. Kirjallisuus Ballaster, Ros, Margaret Beetham, Elizabeth Frazer ja Sandra Hebron (1991) Women s World. Ideology, Femininity and the Woman s Magazine. Basingstoke: Macmillan. Ferguson, Marjorie (1983) Forever Feminine. Women s Magazines and the Cult of Femininity. Lontoo ja Vermont: Heinemann & Gower Publishing Company. Moring, Anna (toim.) (2006) Sukupuolen politiikka. Naisten äänioikeuden 100 vuotta Suomessa. Helsinki: Otava. Mäkelä, Anna, Liina Puustinen ja Iiris Ruoho (toim.) (2006) Sukupuolishow. Johdatus feministiseen mediatutkimukseen. Helsinki: Gaudeamus. Töyry, Maija (2005) Varhaiset naistenlehdet ja naisten elämän ristiriidat. Neuvotteluja lukijasopimuksesta. Väitöskirja. Helsingin yliopisto, Viestinnän laitos. 20